KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EY:n perustamissopimuksen 19 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen myöntämisestä äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevan direktiivin 93/109/EY 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti

1. Kertomuksen tarkoitus

Neuvoston direktiivissä 93/109/EY [1] esitetään niille unionin kansalaisille, jotka eivät ole asuinvaltionsa kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

[1] Neuvoston direktiivi 93/109/EY, annettu 6 päivänä joulukuuta 1993, niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 329, 31.12.1993, s. 34; suomenk. erityispainos alue 1 nide 3 s. 0076); jäljempänä 'direktiivi'.

Direktiivin 14 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä todetaan, että komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle 18 kuukautta ennen jokaista Euroopan parlamentin vaalia kertomuksen, jossa se tarkistaa asianomaisille jäsenvaltioille EY:n perustamissopimuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti myönnetyn poikkeuksen perusteena olevien seikkojen pysyvyyden ja ehdottaa tarvittaessa asianmukaisten mukautusten toteuttamista.

Euroopan parlamentin vaalit järjestetään seuraavan kerran kesäkuussa 2004. Siksi komission täytyy esittää kyseinen kertomus joulukuussa 2002.

Ainoa nykyisistä jäsenvaltioista, joka on pyytänyt perustamissopimuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti myönnettävän poikkeuksen soveltamista, on Luxemburgin suurherttuakunta. Laajentumisen tavoitteena on, että kymmenen uutta jäsenmaata (Tsekin tasavalta, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia) liittyy Euroopan unioniin hyvissä ajoin ennen kesäkuussa 2004 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Vaalit on siis tarkoitus järjestää 25 jäsenvaltiossa. Yksikään kymmenestä ehdokasmaasta ei ottanut liittymis-neuvotteluissa esille perustamissopimuksen 19 artiklan 2 kohtaan perustuvaa poikkeusta.

Niinpä kertomuksen tavoitteena onkin selvittää, ovatko Luxemburgille myönnetyn poikkeuksen soveltamisperusteet edelleen voimassa, ja tarvittaessa ehdottaa tehtäväksi mukautuksia.

2. äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa

Jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla. [2]

[2] Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklan 1 kohta (EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1).

Tämä on yksi vuonna 1992 tehdyssä Maastrichtin sopimuksessa tunnustetuista unionin kansalaisten oikeuksista. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä 'EY:n perustamissopimus') 19 artiklassa määritellään erikseen kansalaisten oikeudet osallistua poliittiseen toimintaan asuinvaltiossaan.

EY:n perustamissopimuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa hän asuu mutta jonka kansalainen hän ei ole [3], samoin edellytyksin kuin tuon jäsenvaltion omilla kansalaisilla. Tätä oikeutta käytetään neuvoston antamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan. Sääntöihin voi sisältyä poikkeuksia, jos ne ovat perusteltuja jonkin jäsenvaltion erityisten ongelmien takia.

[3] Jäljempänä 'muiden EU-maiden kansalaiset'.

Äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistettiin vuonna 1993 edellä mainitussa direktiivissä. Direktiivin 3 artiklan mukaan kaikilla, jotka määräpäivänä

a) ovat unionin kansalaisia EY:n perustamissopimuksen 17 artiklan mukaisesti ja jotka

b) eivät ole asuinvaltionsa kansalaisia, mutta täyttävät muuten asuinvaltion laissa säädetyt kyseisen valtion kansalaisten äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevat edellytykset,

on äänioikeus ja vaalikelpoisuus asuinvaltiossa Euroopan parlamentin vaalien aikana, jolleivät he ole 6 tai 7 artiklan mukaan menettäneet näitä oikeuksia. Direktiivin mukaan tällaista äänestäjää kutsutaan 'EU-valitsijaksi' ja ehdokasta 'EU-vaalikelpoiseksi'. Direktiivin 9 artiklassa on sääntöjä EU-valitsijoiden merkitsemisestä vaaliluetteloon asuinvaltiossa, kun taas 10 artiklan säännöt koskevat EU-vaalikelpoisten jättämiä ehdokkaaksi asettumista koskevia ilmoituksia.

3. Direktiivin 14 artiklaan perustuvat poikkeukset

Direktiivin perusteella on mahdollista myöntää poikkeuksia jäsenvaltion omien ja muiden EU-maiden kansalaisten yhtäläisen kohtelun periaatteesta, mikäli ne ovat perusteltuja jonkin jäsenvaltion erityisten ongelmien takia. Direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos jossakin jäsenvaltiossa niiden äänestysikäisten unionin kansalaisten osuus, jotka asuvat tässä jäsenvaltiossa mutta eivät ole sen kansalaisia, on enemmän kuin 20 prosenttia kaikista tässä jäsenvaltiossa asuvista äänestysikäisistä unionin kansalaisista, tämä jäsenvaltio voi 3, 9 ja 10 artiklasta poiketen rajata:

c) äänioikeuden EU-valitsijoille, jotka ovat asuneet tässä jäsenvaltiossa määrätyn vähimmäisajan, joka on enintään viisi vuotta;

d) vaalikelpoisuuden EU-vaalikelpoisille, jotka ovat asuneet tässä jäsenvaltiossa määrätyn vähimmäisajan, joka on enintään kymmenen vuotta.

Ensimmäisessä alakohdassa mainitut asumisaikaa koskevat ehdot eivät kuitenkaan koske niitä EU-valitsijoita ja EU-vaalikelpoisia, joilla joko kotivaltionsa ulkopuolella asumisen tai sen keston vuoksi ei ole kotivaltiossaan äänioikeutta tai vaalikelpoisuutta.

Direktiivin 14 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa: jos jonkun jäsenvaltion laissa säädetään, että jonkun toisen jäsenvaltion tässä jäsenvaltiossa asuvilla kansalaisilla on äänioikeus tämän jäsenvaltion kansallisen kansanedustuslaitoksen vaaleissa täsmälleen samoin edellytyksin kuin kansallisilla valitsijoilla, ensimmäinen jäsenvaltio voi tästä direktiivistä poiketen olla soveltamatta direktiivin 6-13 artiklaa kansalaisiinsa.

4. Luxemburgin soveltama poikkeus

Luxemburg on ainoa 14 artiklan 1 kohdan poikkeukseen vedonnut jäsenvaltio. Se on rajannut äänioikeuden niille muiden EU-maiden kansalaisille, jotka ovat asuneet sen alueella viisi vuotta vaaliluetteloon merkitsemistä edeltävien kuuden vuoden aikana [4]. Vaalikelpoisia ovat Luxemburgissa ne muiden EU-maiden kansalaiset, joiden lainmukainen kotipaikka on Luxemburgissa ja jotka ovat asuneet siellä 10 vuotta hakemuksen jättämistä edeltävien 12 vuoden aikana [5].

[4] Euroopan parlamenttiin valittavien Luxemburgin suurherttuakunnan edustajien suorasta vaalista 25 päivänä helmikuuta 1979 annetun lain 1 . Lakia on muutettu Euroopan parlamenttiin valittavien Luxemburgin suurherttuakunnan edustajien valintamenettelyistä 28 päivänä tammikuuta 1994 annetulla lailla.

[5] Euroopan parlamenttiin valittavien Luxemburgin suurherttuakunnan edustajien suorasta vaalista 25 päivänä helmikuuta 1979 annetun lain 98 . Lakia on muutettu Euroopan parlamenttiin valittavien Luxemburgin suurherttuakunnan edustajien vaalitavasta 28 päivänä tammikuuta 1994 annetulla lailla.

5. Poikkeuksen myöntämiseen vaikuttavien tekijöiden arviointi

Direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa määritellään, että poikkeus voidaan myöntää edellyttäen, että "jossakin jäsenvaltiossa niiden unionin äänestysikäisten kansalaisten osuus, jotka asuvat tässä jäsenvaltiossa mutta eivät ole sen kansalaisia, on enemmän kuin 20 prosenttia kaikista tässä jäsenvaltiossa asuvista äänestysikäisistä unionin kansalaisista".

Niinpä on tutkittava, onko niiden äänestysikäisten unionin kansalaisten osuus, jotka asuvat Luxemburgissa mutta eivät ole sen kansalaisia, enemmän kuin 20 prosenttia kaikista Luxemburgissa asuvista äänestysikäisistä unionin kansalaisista.

Direktiivin 14 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetään, että poikkeussäännöksiä 1 kohdan mukaisesti soveltavien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat taustatiedot. Komissio lähetti Luxemburgin viranomaisille 5. kesäkuuta 2002 kirjeen, jossa se pyysi toimittamaan uusimmat tiedot

- niiden äänestysikäisten unionin kansalaisten lukumäärästä, jotka asuvat Luxemburgissa mutta eivät ole sen kansalaisia, ja

- kaikkien Luxemburgissa asuvien äänestysikäisten unionin kansalaisten lukumäärästä.

Luxemburgin viranomaiset vastasivat komissiolle 11. syyskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Kirjeen mukaan viimeisimmät väestötiedot perustuvat STATEC:n (Service Central de la Statistique et des Etudes Economiques) helmikuussa 2001 suorittamaan väestönlaskentaan. Laskennan perusteella niiden äänestysikäisten unionin kansalaisten osuus, jotka asuvat Luxemburgissa mutta eivät ole sen kansalaisia, oli tuolloin 107 375. Kaikkiaan Luxemburgissa asui väestönlaskennan aikaan 326 027 äänestysikäistä unionin kansalaista.

Siten helmikuussa 2001 niiden äänestysikäisten unionin kansalaisten osuus, jotka asuivat Luxemburgissa mutta eivät olleet sen kansalaisia, oli 32,93 prosenttia kaikista maassa asuvista äänestysikäisistä unionin kansalaisista. Ei ole mitään syytä olettaa tilanteen muuttuneen sen jälkeen. Osuus on selvästi direktiivissä esitetyn raja-arvon (20 %) yläpuolella.

6. Päätelmät

Komissio katsoo, että Luxemburgin suurherttuakunnalle EY:n perustamissopimuksen 19 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetyn poikkeuksen perusteena olevat seikat pätevät edelleen. Sen vuoksi komissio ei katso tarpeelliseksi ehdottaa mitään muutoksia.