52002DC0394

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeva väliarviointi

PERUSTELUT

Tämä tiedonanto perustuu Berliinissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston komissiolle antamaan toimeksiantoon laatia Agenda 2000 -asiakirjaa koskeva väliarviointi sijoittamalla se yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP) ja sen tulevaisuudesta viimeaikoina käytyä julkista keskustelua koskevaan laajempaan asiayhteyteen.

Mainitussa keskustelussa on käynyt ilmi, että vaikka EU:n kansalaisilla on YMP:n suhteen erilaisia odotuksia, YMP:n kannattajat ja arvostelijat ovat kuitenkin laajalti yhtä mieltä niistä tavoitteista, joita maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan avulla olisi edistettävä.

Nämä tavoitteet ovat edelleen pääosiltaan samat kuin Berliinissä määritellyt ja EU:n Göteborgin huippukokouksessa tarkennetut tavoitteet. Kyseiset tavoitteet, jotka on saavutettava niin ikään Berliinissä sovitun budjettikehyksen puitteissa, ovat seuraavat:

- kilpailukykyinen maatalousala,

- tuotantomenetelmät, joilla tuetaan kansalaisten toivomia, ympäristöä säästäviä laadukkaita tuotteita,

- maatalousväestön kohtuullinen elintaso ja tulojen vakaus,

- maataloustuotannon muotojen moninaisuus, maisemien säilyttäminen ja maaseutuyhteisöjen tukeminen,

- maatalouspolitiikan yksinkertaisuus sekä vastuunjako komission ja jäsenvaltioiden välillä,

- tuen perustelu sellaisten palvelujen tarjonnalla, joita kansalaiset odottavat viljelijöiden tarjoavan.

Näkemykset eroavat kuitenkin merkittävästi siltä osin, miten nämä tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa. Näiden eroavaisuuksien ymmärtämiseksi on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon vaikeudet, jotka liittyvät EU:n maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen ja maaseutualueiden kehittämiseen samalla kun pyritään reagoimaan korkeampiin kustannuksiin, jotka johtuvat tiukemmista ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, elintarvikkeiden laatuun tai eläinten hyvinvointiin liittyvistä vaatimuksista.

Tiedonannossa hylätään ajatus, jonka mukaan EU:n maatalouspolitiikka voisi edistää näitä kansalaisten asettamia tavoitteita poistamalla tai kansallistamalla maataloustuet. Siinä hylätään myös ajatus, jonka mukaan EU:n maatalouspolitiikan olisi omaksuttava pelkän passiivisen tarkkailijan rooli ilman poliittisesti aktiivista reagointia.

Sen sijaan tiedonannossa esitetään vastauksia YMP:n tehokkuutta koskeviin EU:n kansalaisten huolenaiheisiin. Väliarvioinnissa keskitytään olennaiseen poliittiseen kysymykseen siitä, miten EU:n maataloutta ja maaseutualueita voitaisiin parhaiten tukea. YMP:n poliittisten välineiden johdonmukaisuuden parantamiseen tähtäävässä väliarvioinnissa ehdotetaan eräitä merkittäviä mukautuksia, joilla pyritään saavuttamaan seuraavaa:

EU:n maatalouden kilpailukyvyn lisääminen rajoittamalla interventio todelliseksi turvaverkkotoimenpiteeksi, joka ei estä EU:n tuottajia reagoimasta markkinasignaaleihin samalla kun se suojelee heitä äärimmäisiltä hintavaihteluilta. Tämän saavuttamiseksi ehdotetaan seuraavia markkinatoimenpiteitä:

1. Vilja-alalla toteutetaan joukko toimenpiteitä, joiden tavoitteena on saada päätökseen vuonna 1992 aloitettu uudistusprosessi, jota jatkettiin vuonna 1999. Näitä toimenpiteitä ovat interventiohinnan lopullinen 5 prosentin alennus (Agenda 2000 -mallin perusteella), viljan interventiohinnan kuukausikorotusten ja rukiin intervention poistaminen sekä yhteisön rajasuojajärjestelmän mukauttaminen EU:n kansainvälisten oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti.

2. Muita vilja-alan toimenpiteitä ovat seuraavat:

a) durum- eli makaronivehnää koskevan erityisen lisäkorvauksen tason alentaminen ja laatupalkkion käyttöönotto,

b) riisin interventiohinnan alentaminen maailmanmarkkinahintojen tasolle ja tuottajille suorina tukina maksettavat korvaukset,

c) kuivarehu-, valkuaiskasvi- ja pähkinäalan mukautukset.

3. Naudanliha-alan suoria tukia yksinkertaistetaan merkittävästi, jotta tuottajat voisivat vastata paremmin korkealaatuisempia ja turvallisempia tuotteita vaativien kuluttajien kysyntään.

4. Tämän lisäksi keskusteltavaksi esitetään neljä vaihtoehtoa, jotka koskevat maitotuotealan tulevaisuuden tukea.

Markkinasuuntautuneen, kestävän maatalouden edistäminen saattamalla päätökseen siirtyminen tuotekeskeisestä tukijärjestelmästä tuottajakeskeiseen tukijärjestelmään, johon liittyy tuotantomääristä riippumattoman maatilakohtaisen tukijärjestelmän käyttöönotto. Tämän järjestelmän mukainen tuki perustuu aiempiin viitetietoihin ja edellyttää ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja elintarvikkeiden laatuun liittyvien vaatimusten noudattamista.

Maaseudun kehittämisen vahvistaminen siirtämällä varoja YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin. Tämä tapahtuu ottamalla pakollisesti käyttöön EU:n laajuinen tukien porrasteinen mukauttaminen ja laajentamalla maaseudun kehittämistä varten nykyisin käytössä olevien välineiden soveltamisalaa elintarvikkeiden laadun edistämiseksi, korkeampien vaatimusten täyttämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

YMP:n toimenpiteisiin ehdotettujen mukautusten avulla tuotantopäätökset saadaan mahdollisimman joustaviksi ja tuottajille myönnetyn tuen maksaminen yksinkertaistuu merkittävästi samalla kun voidaan taata tuottajien tulojen vakaus. Tämän lisäksi ne edistävät YMP:n merkittävää yksinkertaistamista, helpottavat laajentumisprosessia ja auttavat puolustamaan YMP:tä WTO:ssa.

Tämä väliarviointi on laadittu noudattaen selkeästi Berliinin Eurooppa-neuvostossa sovittuja tavoitteita ja yleistä maatalous- ja budjettikehystä. Väliarvioinnin tavoitteena on lisätä YMP:n tehokkuutta, kestävyyttä ja toissijaisuutta sekä yksinkertaistaa sen hallintoa ottaen huomioon tarve suojata maatalouden tuloja kauppaa vähemmän vääristävällä tavalla ja arvostaen samalla kuluttajien valintoihin ja yleiseen mielipiteeseen liittyviä suuntauksia.

Sisällysluettelo

1. Yhteinen maatalouspolitiikka - kehittyvä politiikka

1.1. Johdanto

1.2. Saavutukset ja puutteet

2. Kohti kestävämpää yhteistä maatalouspolitiikkaa

2.1. Väliarvioinnin tavoitteet

2.2. Markkinanäkymät

2.3. Markkinoiden vakauttaminen ja yhteisten markkinajärjestelyjen parantaminen

2.4. Yksinkertaisemmat ja kestävämmät suorat tuet

2.5. Tukien välisen tasapainon parantaminen kestävän maatalouden ja maaseudun kehittämisen edistämiseksi

2.6. Maaseudun kehittämisen vakauttaminen ja vahvistaminen

2.7. Talousarvio

2.8. Valtiontuki

2.9. Jatkotoimet

3. Ehdotuksen todennäköiset vaikutukset

3.1. Sisäiset vaikutukset

3.2. Ulkoiset vaikutukset

3.3. Rahoitusvaikutukset

Liite: Maatalousmenojen kehitys 2000-2006

1. Yhteinen maatalouspolitiikka - kehittyvä politiikka

1.1. Johdanto

Berliinissä vuonna 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) Agenda 2000 -uudistuksesta, joka oli uusi ja merkittävä vaihe uudistusprosessissa. Agenda 2000:n myötä syvennettiin ja laajennettiin vuonna 1992 toteutettua markkinapolitiikan uudistusta ja lujitettiin maaseudun kehittämistä, joka on yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari.

Agenda 2000:ssa määriteltiin selvästi taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset päämäärät Amsterdamin sopimuksen vaatimusten kanssa yhdenmukaisten yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevien uudelleen muotoiltujen tavoitteiden puitteissa. Tällä pyrittiin antamaan konkreettinen muoto maatalouden eurooppalaiselle mallille ja säilyttämään tulevina vuosina maatalousjärjestelmien moninaisuus kaikkialla Euroopassa, myös alueilla, joilla on erityisiä ongelmia. Näihin tavoitteisiin kuuluu lisääntynyt markkinasuuntautuneisuus, parempi kilpailukyky sekä elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu, maataloustulojen vakauttaminen, ympäristönäkökohtien sisällyttäminen maatalouspolitiikkaan, maaseutualueiden elinvoimaisuuden kehittäminen, toimintojen yksinkertaistaminen ja entistä voimakkaampi hajauttaminen.

Nämä tavoitteet noudattavat Göteborgissa vuonna 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyä kestävän kehityksen strategiaa. Sen mukaan kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia on tarkasteltava koordinoidusti, ja ne on otettava huomioon päätöksenteossa.

Tämä väliarviointi antaa EU:lle mahdollisuuden tarkastella maatalouspolitiikkaansa ja varmistaa, että se vastaa paremmin Agenda 2000:ssa ja Göteborgissa vahvistettuja tavoitteita. Politiikkaa kehitettäessä olisi edelleenkin muokattava keskeisiä toimintalinjoja kestävän kehityksen sisäisten ja ulkoisten tavoitteiden mukaisiksi komission tiedonannossa "Kestävään kehitykseen tähtäävä maailmanlaajuinen yhteistyö (KOM(2002) 82) edellytetyllä tavalla, erityisesti Johannesburgissa syyskuussa 2002 järjestettävää kestävän kehityksen huippukokousta silmällä pitäen. Tällainen prosessi koskee maailmanlaajuisen tuotannon tasapainoon ja kulutusmalleihin liittyviä seikkoja varmistaen samalla Euroopan maaseutuyhteisöjen elinkeinojen säilymisen.

1.2. Saavutukset ja puutteet

Uudistusprosessissa on vuodesta 1992 alkaen kiistämättä saatu paljon aikaan. Markkinoiden tasapaino on parantunut ja maatalouden tulot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Laajentumiselle ja käynnissä oleville WTO-neuvotteluille on luotu vakaa perusta. Agendassa vahvistetut YMP:tä koskevat tavoitteet eivät kuitenkaan monilla aloilla ole vielä johtaneet kansalaisten odottamiin tuloksiin. EU:n kansalaiset ovat sitä mieltä, että Agenda 2000:ssa sovitut tavoitteet kuvastavat yleisesti ottaen heidän huolenaiheitaan ja odotuksiaan. He eivät kuitenkaan ole yhtä luottavaisia sen suhteen, pystytäänkö nykyisellä politiikalla vastaamaan näihin tavoitteisiin, erityisesti kun kyse on EU:n maatalouden uusista haasteista.

Taloudellinen elinkelpoisuus

Markkinasuuntautuneisuus - sopeutuminen uusiin mahdollisuuksiin

Jotta Euroopan maatalous pystyisi hyödyntämään maailmanmarkkinoiden odotettavissa olevaa kehittymistä, Agenda 2000:ssa pyrittiin parantamaan EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä niin yhteisön sisäisillä kuin ulkopuolisillakin markkinoilla. Vilja- ja naudanliha-alan hintatukia vähennettiin entisestään, ja näiden alojen suoria tukia lisättiin ja uudelleenjärjestettiin korvausten maksamiseksi viljelijöille. Öljynsiementen tukia mukautettiin asteittain vilja-alan tukia vastaaviksi. Maitoalalla päätettiin toteuttaa vastaava uudistus vuodesta 2005 alkaen.

Viljojen hallinnollisten hintojen alentuminen on parantanut entisestään sekä yhteisön sisäisen kulutuksen että viennin näkymiä. Tämä on auttanut EU:ta säilyttämään asemansa maailmanlaajuisesti merkittävänä viejänä ja alentamaan viljan varastoja ruista lukuun ottamatta. Yhteisön sisäiset hinnat ovat tällä hetkellä lähellä maailmanmarkkinahintoja, ja näkymät vaikuttavat myönteisiltä paitsi rukiin osalta. Asiaan liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä, sillä hintakehityksen ja valuuttakurssien epävakaus saattaa joinakin vuosina rajoittaa vientimahdollisuuksia. Yleisemmin EU:n viljatuotantoon kohdistuu todennäköisesti lisääntyvää painetta perinteisten ja uusien kilpailijoiden taholta, erityisesti rehumarkkinoilla.

Ennen naudanliha-alan kriisiä tämän alan interventiovarastot olivat niin ikään tyhjentyneet, ja interventioon kriisin aikana otettujen varastojen odotetaan tyhjentyvän tulevina vuosina paljon alunperin oletettua nopeammin. Tältä osin vaikuttaa siltä, että Agenda 2000:ssa sovitut markkinoiden hallintomekanismit olivat riittävän joustavia naudanlihamarkkinoiden elpymisen helpottamiseksi. Naudanliha-alan tosiasialliset tukihintatasot ovat kuitenkin edelleen korkeat maailmanmarkkinahintoihin verrattuna, vaikka interventioon ostaminen onkin nyt asetettu turvaverkon tasolle. Naudanliha-alan suorat tuet maksetaan eläinkohtaisesti, ja ne kannustavat edelleen tukien enimmäismäärään oikeuttavaan tuotantoon. Sitä vastoin vilja-alan tukitasot ovat paljon lähempänä maailmanmarkkinoiden hintatasoja, ja suorat tuet on jo erotettu selvemmin tuotantomääristä.

Agenda 2000:ssa oletettiin myös, että alhaisemmat hallinnolliset hinnat lisäisivät markkinahintojen eriytymistä kustannuksiltaan alhaisempien tuotteiden ja suuremman lisäarvon tuotteiden välillä ja kannustaisivat viljelijöitä mukautumaan entistä enemmän markkinasignaaleihin. Vaikka markkinainterventiot on monilla aloilla rajoitettu turvaverkkojärjestelmään ja tuotantokannustimia on vähennetty merkittävästi siirtymällä hintatuesta suoriin tukiin, nämä tuet ovat silti edelleen osittain sidoksissa tietyn tyyppiseen tuotantoon tai tuotantotekijöiden käyttöön. Viljelijöiden on tämän vuoksi vaikeaa mukautua uusiin edellytyksiin ja mahdollisuuksiin ja säilyttää samalla entinen tulotasonsa. Lisätoimet EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuuden parantamiseksi ovat näin ollen tarpeen.

Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu - otettava paremmin huomion YMP:ssä

Hinnat ovat vain yksi osa markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä. Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu ovat vähintään yhtä tärkeitä näkökohtia. EU:n kansalaiset ovat yhä kiinnostuneempia sekä elintarvikkeiden tuotantotavoista että maatalouden tukemisesta. Koska elintarvikkeiden turvallisuuden takaaminen niin yhteisön kuin muidenkin maiden kuluttajille on EU:n perusvelvollisuus, sen on oltava YMP:n jatkuva ensisijainen tavoite. Ilman elintarvikkeiden turvallisuutta ei ole markkinoita.

Laadun edistäminen on toinen uudistetun maatalouspolitiikan avainnäkökohta. Lisäksi kuluttajat yhdistävät yhä useammin laadun erilaisiin tekijöihin, jotka eivät liity tuotteen erityispiirteisiin ja joita ovat esimerkiksi tuotteen tuotanto-olosuhteet. Kuluttajien ilmaisema mieltymys laatuun ei kuitenkaan vielä täysin heijastuheidän ostokäyttäytymiseensä. Sen takaaminen, että tuotanto vastaa kuluttajien laatua koskevia toiveita, edellyttää näin ollen kuluttajien ja tuottajien välistä dynaamista prosessia, jossa maatalouspolitiikalla voisi olla suurempi rooli. Siirtyminen korkealaatuisempaan tuotantoon varsinkin silloin, kun se edellyttää erityisosaamista, tarjoaa etuja myös maanviljelijöille tulojen ja työn laadun muodossa.

Turvallisempien elintarvikkeiden takaamiseksi on toteutettu jo merkittäviä ponnisteluja (eläinten testaus, jäljitettävyys, erityisten riskiainestenn poistaminen, torjunta-ainejäämien enimmäistasot jne.). Elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun varmistamiseksi yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa käytettävissä olevat poliittiset keinot ovat kuitenkin edelleen rajalliset. Viljelijöille suunnattavien kannustimien ja signaalien on oltava yhdenmukaisia turvallisuutta ja laatua koskevien tavoitteiden sekä ympäristöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien vaatimusten kanssa. Laaja yhteisymmärrys vallitsee siitä, että maatalouspolitiikan avulla voidaan tehdä enemmän näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Sosiaalinen tasapaino

Maatalouden tulot - suorat tuet edelleen tarpeen

Maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaaminen ja maatalouden tulojen vakauden edistäminen ovat YMP:n keskeisimpiä tavoitteita. Agenda 2000:ssa säädettiin tämän vuoksi, että viljelijöille on maksettava hinnanalennusten vuoksi lisäkorvauksia, jotta vältettäisiin maatalouden tulojen merkittävä aleneminen sekä maatalousyhteisön taloudelliseen ja sosiaaliseen vakauteen kohdistuva uhka.

Nykyisten jäsenvaltioiden maatalouden tulot henkilöä kohden laskettuina ovat kehittyneet varsin suotuisasti uudistusprosessin alusta lähtien. Tämän suotuisan kehityksen taustalla on kuitenkin se, että suorien tukien osuus maatalouden tuloissa on kasvanut. Tulot lisäksi vaihtelevat huomattavasti eri maiden, alueiden ja sektorien välillä.

Koska pelkästään markkinoilta saatavat tulot ovat yksinään riittämättömät takaamaan hyväksyttävää elintasoa monilla maatiloilla, suorilla tuilla on edelleen keskeinen asema maatalousväestön kohtuullisen elintason ja tulojen vakauden takaamisessa.

Rakenteellinen kehitys ja tulevaisuudennäkymät

Kuten vuoden 1992 uudistuksessakin, Agenda 2000:ssa vahvistetut suorat tuet ovat antaneet maatalousalalle mahdollisuuden sopeutua markkinasuuntautuneempaan ympäristöön ilman suuria sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä häiriöitä. Maataloudentyöpaikkojen voimakas väheneminen on hidastunut merkittävästi 1990-luvun puolivälistä jälkeen. Vaikka väheneminen nopeutui vuosina 1999 ja 2000, työpaikkojen väheneminen oli vuonna 2001 jälleen hitaampaa kuin koskaan vuoden 1993 jälkeen. Tätä yleistä suuntausta voidaan selittää osittain suorien tukien tuloja vakauttavalla vaikutuksella.

Kuten vuoden 1992 uudistusta edeltäneellä kaudella, nykyinen pitkän aikavälin suuntaus maatilojen määrän vähenemiseen yhdistyneenä käytössä olevan maatalousmaan suhteelliseen muuttumattomuuteen viime vuosien aikana, on johtanut maatilojen keskikoon kasvuun. Tähän on liittynyt yhä useammin siirtyminen sekatuotannosta erikoistuneeseen kotieläintuotantoon ja viljanviljelyyn sekä monivuotisten viljelykasvien merkittävä lisääntyminen joissakin maissa. Erikoistumisen taloudelliset edut, erityisesti tuotannn keskittyessä tietyille alueille, on saatava tasapainoon eritkoistumiesta aiehutuvien pitkän aikavälin ympäristöpaineiden kanssa. Vuokratun maatalousmaan määrä on lisääntynyt tällä kaudella useimmissa maissa. Vaikka vaikutukset ovat olleet eri maissa hyvin vaihtelevia, nämä suuntaukset ovat kuvastaneet perinteiseen tuotantoon ja sekaviljelytekniikoihin kohdistuneita paineita. Kyseiset menetelmät liittyvät usein merkittäviä luonnonarvoja sisältäviin maatalouden tuotantojärjestelmiin sekä maiseman säilyttämiseen sekä perinteisiin tuotteisiin. Monet tällaisista maatiloista tarvitsevat kohdennetumpaa tukea, jotta ne pystyvät mukautumaan avoimempien markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja laadukkaita tuotteita edellyttävien kuluttajien kysyntään.

Tulotuen tasapaino - tuen mukauttamisen alhaisesta täytäntöönpanosta johtuvat puutteet

Agenda 2000:ssa todettiin, että viljelijöiden tulotuen eriyttämistä ja uudelleenjakamista koskevat kysymykset ovat merkittäviä erityisesti sosiaalisen koheesion kannalta. Monesti on todettu, että suurin osa suorista tuista hyödyttää vain pientä osaa viljelijöistä. Vuoden 1992 uudistuksen suorien tukien korvausluonne on ajan mittaan poistunut ja niistä on tullut tulotukia, minkä vuoksi voidaan kysyä, jakautuvatko suorat tuet optimaalisesti.

Suurempien maatilojen voidaan yleisesti odottaa sopeutuvan muita helpommin uusiin olosuhteisiin investointien avulla ja mittakaavaetujen myötä. Vuoden 1992 uudistuksessa sovitut suorat tuet ja Agenda 2000:n uudistukset jättävät hyvin vähän liikkumavaraa toimenpiteiden kohdistamiseksi maataloustuotantojärjestelmiin, jotka kohtaavat sopeutumisen ja uudelleenjärjestelyn alalla sosiaalisia erityisongelmia. Tältä osin suorien tukien ja maaseudun kehittämisen välinen epätasapaino on erityisen huolestuttavaa, sillä maaseudun kehittäminen antaa jäsenvaltioille vapaammat kädet kohdentaa varoja määrättyihin ongelmiin ja noudattaa pidemmän aikavälin strategioita tulolähteiden monipuolistamiseksi.

Agenda 2000:ssa otettiin käyttöön tuen mukauttaminen, joka on vapaaehtoisuuteen perustuva erityisjärjestely ja jolla pyritään ratkaisemaan tällaiset ongelmat vastaamalla suoran tuen sosiaalista jakautumista ja maaseudun kehittämisen lujittamistarvetta koskeviin kysymyksiin. Ainoastaan hyvin harva maa on kuitenkin tähän mennessä osoittanut kiinnostusta tähän vapaaehtoiseen menettelyyn ja lisäksi sallittua enimmäismäärää merkittävästi alhaisemmalla tasolla. Jäsenvaltiot (niin tuen mukauttamista soveltavat kuin soveltamatta jättävät) ovat esittäneet siihen erilaisia syitä. Näitä ovat vapaaehtoisen menettelyn vaikutukset kilpailuun, osarahoitusta koskevat ongelmat, soveltamisalan rajoittaminen, järjestelmän monimutkaisuus ja hallinnollinen taakka sekä sen vähäinen vaikutus taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon.

Ympäristöasioiden mukaanotto ja eläinten terveys ja hyvinvointi

Ympäristö - oikeanlaisten kannustimien kehittäminen ja vaatimusten parempi noudattaminen

Agenda 2000 -paketin osana toteutetut uudistukset ovat merkittävä askel kohti ympäristötavoitteiden mukaanottoa käytännössä. Jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan asianmukaisia ympäristötoimenpiteitä. Tämän velvoitteensa täyttämiseksi niillä on valittavanaan useita erilaisia vaihtoehtoja: maatalouden ympäristötoimenpiteet, ympäristölainsäädäntö ja erityiset ympäristövaatimukset. Kaksi viimeksi mainittua vaihtoehtoa voidaan toteuttaa alentamalla YMP:n ensimmäisen pilarin mukaisesti maksettavia suoria tukia vaatimustenmukaisuuden puuttumisen tapauksessa.

Näiden toimenpiteiden toteuttamisen myötä jäsenvaltioiden pitäisi pystyä parantamaan maatalouden ja ympäristön välistä tasapainoa poistamalla maatalouden haitalliset piirteet ja parantamalla sen suorituskykyä ympäristön kanssa sopusoinnussa toimivana alana. Vielä on kuitenkin runsaasti parantamisen varaa. Lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten noudattaminen on edelleen epätasaista, ja täydentäviä ympäristöehtoja on tähän mennessä sovellettu hyvin vähän. Jotkut jäsenvaltiot ovat raportoineet sen soveltamiseen liittyvistä vaikeuksista. Kotieläintalouden alan jäsenvaltiokohtaisissa määrärahoissa on yleensä keskitytty pikemminkin suoraan tukeen kuin ympäristöä säästävämpien tuotantosuuntien edistämiseen. Jotkut jäsenvaltiot, viljelijät ja ympäristöryhmät ovat huomauttaneet, että maatalouden ympäristöohjelmien soveltamisalaa voitaisiin maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa laajentaa merkittävästi paikallisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Markkinajärjestelyissä hintojen ja tuotekohtaisten maksujen viljelijöille tuoma tuki ei välttämättä kannusta heitä soveltamaan ympäristöystävällisempiä tuotantomenetelmiä. Eräillä aloilla suorien tukien sitominen tuotantoon tai tuotantotekijöihin, kuten eläinten lukumäärään, kannustaa monia viljelijöitä säilyttämään tuotantointensiteettinsä korkeampana kuin se taso, jonka he olisivat valinneet ilman tukea. Tämä johtaa joillakin aloilla tuotantoon, jota ei olisi muussa tapauksessa syntynyt.

Eläinten terveys ja hyvinvointi - kotieläintuotannon edistäminen

Euroopan unioni on viime vuosina saattanut voimaan suuren määrän merkittävää lainsäädäntöä, joka koskee eläinten kasvatukseen, kuljetukseen ja teurastukseen liittyviä vähimmäisvaatimuksia. Toukokuun 1. päivänä vuonna 1999 voimaan tulleeseen Amsterdamin sopimukseen liitetyssä eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa erityisessä pöytäkirjassa ("Protocol on the Protection and Welfare of Animals") vahvistetaan uudet perussäännöt eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevalle Euroopan unionin toiminnalle. Monet EU:n kansalaiset ovat tästä huolimatta perustellusti edelleen sitä mieltä, että enemmän voidaan tehdä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien tavoitteiden noudattamisen varmistamiseksi. Samaan aikaan viljelijät ilmoittavat olevansa huolissaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevista lisävaatimuksista aiheutuvien kustannusten suhteen. Hyvän kotieläintalouden edistämisen yhteydessä on tästä syystä taattava, että viljelijöille maksetaan riittävät korvaukset palveluista, jotka menevät hyvän kotieläintalouden käytäntöjä pidemmälle.

Maaseudun kehittäminen

Maatalousalan tulevaisuus on tiiviisti sidoksissa maaseutualueiden tasapainoiseen kehittämiseen. Maaseudun osuus koko EU:n alueesta on 80 prosenttia. Maatalous- ja maaseutupolitiikoilla on tärkeä tehtävä EU:n alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämisessä. Tältä osin maaseudun kehittämisellä on yhä suurempi merkitys. Markkinatoimenpiteiden ja kilpailukykyisen EU:n maatalouden ohella maaseudun kehittäminen tarjoaa erityisen alueellisen ulottuvuuden käsitellä maaseudun vaihtelevia tarpeita sekä nyky-yhteiskunnan odotuksia laadun, elintarvikkeiden turvallisuuden ja ympäristön suhteen.

Agenda 2000 -uudistus merkitsi maaseudun kehittämispolitiikan perinpohjaista uudistamista, kehittämistä ja lujittamista. Tätä yhtenäistä oikeuskehystä sovelletaan nykyisin kaikilla unionin maaseutualueilla ja siitä on tullut YMP:n toinen pilari, joka tukee ja täydentää markkina- ja hintapolitiikan muutoksia. Maaseudun yhtenäisen kehittämisen tavoitteet saavat suurta tukea viljelijöiltä ja laajemmalta yhteisöltä. Tämä lähestymistapa tarjoaa perustan maatalousalueiden ongelmien uusille ratkaisukeinoille, jotka toteutetaan Leader+ -yhteisöaloitteiden kaltaisina toimenpiteinä. Uusi oikeuskehys on parantanut kilpailukykyyn, maaseudun elinkelpoisuuteen, elämänlaatuun ja kestävään maatalouteen tehtäviin investointeihin keskittyvien kohdennettujen politiikkojen soveltamisalaa.

Kasvaneisiin tarpeisiin ja uusiin mahdollisuuksiin vastaaminen

Täytäntöönpano on kuitenkin rajallista niin kauan kuin voimavarat eivät ole oikeassa suhteessa tarpeisiin. Vain 16 prosenttia maatalouspolitiikkaa koskevista EMOTR:n (ohjaus- ja tukirahaston) menoista ja vain 10 prosenttia EMOTR:n ohjausosaston menoista käytetään tällä hetkellä maaseudun kehittämiseen. Tärkeitä tulevaisuuden tavoitteita ovat edelleen maaseutualueiden kilpailukyvyn parantaminen ja uusien tulo-ja työllisyysmahdollisuuksien kehittäminen maatiloilla tai muualla viljelijöille ja heidän perheilleen, koska maatalouden itsensä tarjoamat työmahdollisuudet vähentyvät. Maaseutualueilla voi olla monenlaista toimintaa, ja viljelijöitä olisi kannustettava käyttämään hyväkseen kaikki maaseutuyrittäjyyden mahdollisuudet. Tällaisiin toimiin voitaisiin keskittyä paremmin, jos maaseudun kehittämiseen myönnettäisiin enemmän resursseja.

Eräät jäsenvaltiot ovat niin ikään korostaneet, että nykyiset toimenpiteet eivät tarjoa riittävästi liikkumavaraa keskittyä maaseutualueiden uusiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin, kuten elintarvikkeiden laadun edistämiseen, paikallisen ja perinteisen tuotannon tukemiseen, tiukempien vaatimusten noudattamiseen tai sertifioinnin parantamiseen sekä kestävän kehityksen strategiasta johtuviin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin.

Taloudellinen ja sosiaalinen koheesio - tarve tehokkaampaan maaseudun kehittämiseen

Vuonna 2001 julkaistussa toisessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa (KOM(2001) 24 lopullinen) todettiin, että vaikka YMP:hen tehtyjen viimeaikaisten muutosten ansiosta siitä on nykyisin aiempaa enemmän hyötyä joillekin koheesiomaille, sen vaikutus alueelliseen koheesioon on erittäin vaihteleva ja riippuu maataloustuotannon alueellisista järjestelyistä. YMP:n toisen pilarin, maaseudun kehittämispolitiikan, painotuksen on oltava erilainen erityisesti niillä Euroopan alueilla, joihin maatalouspolitiikan muutokset eniten vaikuttavat.

Täytäntöönpanon parantaminen

Yksinkertaistaminen ja hajauttaminen - toiminnan tehokas suuntaaminen tarpeisiin

Komissio toteutti Agenda 2000:ssa ja sitä seuranneissa päätöksissä erinäisiä toimia maatalouslainsäädännön ja sen täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi entisestään. Pienviljelijöiden järjestelmä on merkittävä askel kohti hallinnollisen taakan keventämistä. Yhteisten markkinajärjestelyjen mukaisten välineiden moninaisuus asettaa kuitenkin edelleen paljon monimutkaisia velvoitteita viljelijöille ja hankalia valvonta- ja seurantatehtäviä jäsenvaltioille ja komissiolle. Tämä monimutkaisuus jarruttaa aloitteita ja saattaa estää ihmisiä valitsemasta maanviljelijän ammattia. Joidenkin alojen tuottajat (esim. naudanliha-ala) voivat saada useita palkkioita, joihin sovelletaan erilaisia vaatimuksia ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön lisäksi. Tilanne yksinkertaistuisi merkittävästi, jos maatiloilla tehtyjä tarkastuksia saataisiin yhdennettyä.

Maksuedellytysten yksinkertaistaminen ja markkinamenettelyjen vähentäminen antaisi viljelijöille mahdollisuuden käyttää enemmän aikaa yrityksensä menestyksen varmistamiseen ja lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten noudattamiseen. Lisäksi se tarjoaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden keskittyä ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien vaatimusten tarkastamiseen. Erityisesti toisen pilarin lujittamisen myötä toteutettava laajempi hajauttaminen antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden vastata paremmin paikallisiin tarpeisiin ja tuoda maatalouspolitiikan lähemmäs kuluttajia.

Talousarvion vakauttaminen - moitteeton varainhoito

Maatalouspolitiikan menot on perusteltava sellaisten tuotteiden ja palvelujen tarjonnalla, joita yhteiskunta yleisesti odottaa maanviljelijöiltä ja maaseutualueilta. Yhteinen maatalouspolitiikka, joka kannustaa tuottamaan ylijäämiä, joista on tämän jälkeen päästävä eroon - jälleen kerran erittäin suurin kustannuksin - ei ole enää hyväksyttävä tai kestävä. Julkisille menoille on saatava asianmukaista vastinetta esimerkiksi elintarvikkeiden laadun, ympäristön suojelun ja eläinten hyvinvoinnin, maisemien, kulttuuriperinnön tai sosiaalisen tasapainon ja oikeudenmukaisuuden vahvistumisen muodossa.

Agenda 2000:n myötä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin lisättiin uusi talousarvion vakautta koskeva tavoite. Talousarviota ja maatalousmarkkinoita hallinnoidessaan komissio on toteuttanut tarvittavat toimet varmistaakseen, että menot ovat jääneet tuntuvasti Berliinissä vahvistettuja enimmäismääriä pienemmiksi huolimatta naudanlihamarkkinoiden kriisiin liittyvistä erityisvaikeuksista. Talousarvion vakauttaminen on yksi tulevien vuosien keskeisiä tavoitteita.

2. Kohti kestävämpää yhteistä maatalouspolitiikkaa

2.1. Väliarvioinnin tavoitteet

Väliarvioinnin ensimmäisenä tehtävänä on Agenda 2000:ssa vahvistetun uudistusprosessin tarkastelu ja parantaminen Eurooppa-neuvoston vaatimuksesta. Komissiota kehotettiin

- tarkastelemaan viljojen ja öljykasvien markkinoiden kehitystä ja raportoimaan tilanteesta,

- tarkkailemaan naudanlihamarkkinoiden tilannetta,

- laatimaan raportti maitokiintiöjärjestelmän tulevaisuudesta tavoitteena sallia nykyisten kiintiöjärjestelyjen päättyminen vuoden 2006 jälkeen.

- ja toimittamaan selvitys maatalousmenojen kehityksestä.

Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota tekemään ehdotuksia yhteisten markkinajärjestelyjen mukauttamiseksi tarvittaessa sen varmistamiseksi, että Agenda 2000 -uudistuksen tavoitteet voidaan saavuttaa kokonaisuudessaan. Maatalousneuvosto pyysi tämän lisäksi Göteborgin Eurooppa-neuvostolle osoittamassaan ehdotuksessa, että komissio tarkastelisi vuosia 2002 ja 2003 koskevissa arvioissa myös ympäristöön ja kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia.

Tämän tehtävän lisäksi väliarviointi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden saavuttaa Berliinissä ja Göteborgissa asetetut tavoitteet sekä vastata Euroopan kansalaisten suuriin odotuksiin maatalouden ja maatalouspolitiikan alalla. Kestävän maatalouden ja maaseudun kehittämisen aikaansaamiseksi poliittisia välineitä on tarpeen mukauttaa seuraavasti niiden saattamiseksi yhdenmukaisiksi Agenda 2000:n tavoitteiden kanssa:

- Yhteisiä markkinajärjestelyjä olisi mukautettava korostamalla inervention turvaverkkoluonnetta, kuitenkaan heikentämättä Euroopan maatalouden mahdollisuuksia hyötyä maailmanmarkkinoiden myönteisistä suuntauksista.

- Maataloustuotantoa on suunnattava entistä enemmän kuluttajien toivomiin tuotteisiin ja palveluihin eikä keinotekoisesti luotuihin hintakannustimiin tai tuotekohtaisiin tukiin. Suorat tulotuet eivät saisi ohjata viljelijöiden tuotantopäätöksiä.

- Elintarvikkeiden turvallisuus sisällytettävä täysimääräisesti yhteiseen maatalouspolitiikkaan täydentävien ehtojen avulla.

- Maatalouden tulojen tukeminen ja vakauttaminen on edelleen yksi olennaisista tavoitteista. Suorilla tuilla on tästä syystä edelleen tärkeä tehtävä maatalousyhteisön kohtuullisen elintason edistäjänä.

- Perinteiset ja luonnonarvoltaan merkittävät maataloustuotantojärjestelmät edellyttävät kohdennetumpaa tukea, jotta ne pystyvät mukautumaan suuremman markkinasuuntautuneisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja laadukkaita tuotteita edellyttävien kuluttajien kysyntään.

- Yhteiskunnan odotuksiin vastaamiseksi ympäristöalalla on tarpeen toteuttaa lisätoimia lainsäädännön noudattamisen lisäämiseksi, tukimekanismien kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja palvelujen tarjonnan lujittamiseksi. Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat kysymykset on sisällytettävä täysimääräisesti YMP:hen.

- Tuen jakaantuminen YMP:n kahden pilarin välillä on saatava tasapainoisemmaksi, jotta voidaan vastata yhteiskunnan odotuksiin politiikasta, joka edistää elintarvikkeiden laatua ja kestävyyttä sekä tarjoaa vastinetta tehostettuihin maaseudun kehittämisohjelmiin osoitetuille varoille. Tämän tasapainottamisen on johdettava sosiaalisesti hyväksyttävämpään tuen myöntämiseen ja edistettävä koheesiota. Maaseudun kehittämisen soveltamisalaa on laajennettava uusiin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin vastaamiseksi, erityisesti työllisyyden ja kestävän kehityksen aloilla.

- Talousarvion vakauttamisen on oltava yksi täytäntöönpanon johtavista periaatteista.

- Uusien uudistustoimenpiteiden odotetaan edesauttavan maatalouslainsäädännön ja täytäntöönpanovälineiden yksinkertaistamista. On tarpeen määritellä selvästi, mistä seikoista on päätettävä yhdessä EU:n tasolla ja mitkä seikat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

2.2. Markkinanäkymät

Tämä jakso perustuu maatalouden pääosaston kesäkuussa 2002 julkaisemaan, maatalousmarkkinoiden keskipitkän aikavälin tulevaisuudennäkymiä käsittelevään asiakirjaan. Tällaiset ennusteet ovat aina jokseenkin epävarmoja erityisesti maailmanmarkkinoita ja valuuttakursseja koskevien suuntausten osalta. Tällä hetkellä epävarmuutta lisää entisestään Yhdysvaltojen uusi maataloutta koskeva lakiehdotus (farm bill), jossa säädetään suuremmistä lainamääristä ja Yhdysvaltain viljojen tavoitehinnoista ja joka näin ollen aiheuttaa laskupainetta maailmanmarkkinahintoihin.

Viljat

Viljoja koskevat markkinanäkymät vaikuttavat yleisesti ottaen myönteisiltä. EU:n viljamarkkinoiden yleisen tasapainon odotetaan ruista lukuun ottamatta paranevan viljojen maailmanmarkkinahintojen odotettavissa olevan maltillisen elpymisen, suotuisan valuuttakehityksen ja Agenda 2000 -uudistuksen täytäntöönpanon ansiosta. Tämä mahdollistaisi viljojen viennin kestävän elpymisen. Markkinointivuoteen 2009/10 mennessä julkisia interventiovarastoja on ainoastaan rukiin osalta (varastoissa oleva määrä on suunnilleen kaksi kertaa rukiin vuosituotanto).

Öljykasvit

Johtavien instituuttien laatimien viimeisimpien ennusteiden mukaan myös rapsinsiementen ja auringonkukansiementen hintakehitys vaikuttaa myönteiseltä. Tämän kehityksen taustalla näyttäisi olevan kasvisöljyjen lisääntynyt kysyntä. Elintarvikkeiksi tarkoitettujen öljykasvien viljelyalan uskotaan kasvavan nykyisestään ja saavuttavan markkinointivuonna 2009/10 noin 4,7 miljoonaa hehtaaria samalla kun tuotannon odotetaan lisääntyvän 13,5 miljoonaan tonniin. Markkinoiden kehityksen taustalla on öljyn kysyntä, mutta öljykakkujen markkinahintojen uskotaan säilyvän suhteellisen alhaisina soijapavun hinnoista johtuvan laskupaineen vuoksi.

Riisi

Riisialan markkinatilanteelle ovat ominaisia merkittävät julkiset interventiovarastot, jotka vastaavat noin neljännestä vuotuisesta tuotannosta. Markkinoiden tasapainon voidaan odottaa heikentyvän entisestään Kaikki paitsi aseet -aloitteen toteuttamisen myötä. EU:n julkisten riisivarastojen odotetaan markkinointivuoteen 2009/10 mennessä kasvavan kestämättömälle tasolle.

Naudanliha

Naudanliha-alalla on lokakuussa 2000 alkaneen toisen BSE-kriisin alusta lähtien toteutettu uusia toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään tarjonnan kasvavaa ylijäämää suhteessa kysyntään ja saamaan kuluttajat vakuuttuneiksi EU:n naudanlihan tiukemmista turvallisuusvaatimuksista. Näiden toimenpiteiden tuloksena markkinat ovat maaliskuusta 2001 lähtien osoittaneet merkkejä elpymisestä ja naudanlihan hinnat ovat jatkaneet nousuaan, vaikka interventiovarastot kasvoivatkin nopeasti ja saavuttivat vuoden 2001 joulukuun puolivälissä noin 0,26 miljoonaa tonnia. Nettotuotannon odotetaan kasvavan vuosina 2002 ja 2003 naudanlihan tuotantoedellytysten normalisoituessa. Naudanlihan tuotannon arvioidaan näin ollen kasvavan 7,7 miljoonaan tonniin vuonna 2004 ja pysyvän seuraavina vuosina lähellä tätä tasoa. Julkisten varastojen odotetaan vuoteen 2005 mennessä pienentyvän noin 600 000 tonniin viennin elpymisen myötä.

Maitotuotteet

Maitotuotemarkkinoiden lyhytaikaisen heikentymisen taustalla on useita tekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi viime vuoden korkeista hinnoista seurannut maitotoimitusten lisääntyminen, keväällä vallinneet suotuisat olosuhteet ja lisääntynyt kansainvälinen kilpailu, joka johtuu erityisesti interventioon ostetun rasvattoman maitojauheen voimakkaasta myynnistä Yhdysvalloissa. Maitotuotemarkkinoiden keskipitkän aikavälin kokonaiskehitys näyttää kuitenkin varsin suotuisalta. Yhteisön sisäisen juuston kysynnän ennakoidaan kasvavan, vaikka se jääkin äskettäistä pitkän aikavälin suuntausta alemmaksi. Sama pätee tuoreisiin maitotuotteisiin, joiden kysynnän kasvun odotetaan olevan vielä voimakkaampaa. Näillä molemmilla aloilla toteutettavien tuotantotoimenpiteiden pitäisi johtaa raakamaidon kysynnän kasvuun. Raakamaitoa ei olisi kiintiöjärjestelmän vuoksi enää saatavilla irtotavaroiden, erityisesti rasvattoman maitojauheen ja voin tuotantoon. Yhteisön sisäisen rasvattoman maitojauheen kysynnän ennakoidaan laskevan, koska sen käyttö rehuksi vähenee, ja näin ollen myös sen tuotanto laskee. Myös voin sisäisen kulutuksen ja tuotannon uskotaan alenevan, vaikka tässä tapauksessa kulutus laskee vain vähän.

Raakamaidon lisääntynyt käyttö juuston ja tuoreiden maitotuotteiden tuotantoon parantaisi markkinoiden yleistä tasapainoa myös rasvattoman maitojauheen ja voin markkinoiden osalta. Tämän seurauksena tuetun viennin odotetaan vähenevän, jolloin vientitukiin ja sisäisen kulutuksen tukiin on tarpeen turvautua harvemmin. Huolimatta raakamaidon tuotannon ennakoidusta lisääntymisestä, joka johtuu laajalti kiintiön kasvusta, raakamaidon tuottajahintojen odotetaan pysyvän vakaampina kuin voin ja rasvattoman maitojauheen interventiohintojen, joiden uskotaan laskevan 15 prosenttia.

2.3. Markkinoiden vakauttaminen ja yhteisten markkinajärjestelyjen parantaminen

Viljat

Uudistusprosessin loppuun saattaminen

Komission näkemyksen mukaan tässä tiedonannossa esitetyt toimenpiteet ovat tarpeellinen viimeinen vaihe alan uudistusprosessissa, joka aloitettiin vuonna 1992. Näiden toimenpiteiden avulla taataan, että tulevina vuosina päästään nauttimaan kaikista sisä- ja ulkomarkkinoiden kilpailukyvyn tuomista eduista.

Vilja-alan markkinamekanismit

Agenda 2000:ssa sovittiin, että markkinointivuodesta 2002/03 alkaen sovellettava, interventiohinnan lopullista alentamista koskeva päätös tehdään vilja-alalla markkinakehityksen perusteella. Koska EU on yksi maailman suurimpia viljan käyttäjiä ja viejiä, on tärkeää, että sisämarkkinoiden hinnat ovat niin pitkälle kuin mahdollista yhdenmukaisia maailmanmarkkinahintojen kanssa, jolloin EU:n viennin taso voidaan säilyttää turvautumatta vientitukiin.

Vaikka vehnän, maissin ja ohran maailmanmarkkinoiden näkymät ovat yleisesti ottaen myönteiset, aiemmat kokemukset osoittavat selvästi, että tilanne voi vaihdella voimakkaasti vuodesta toiseen ja jopa markkinointivuoden sisällä, ja tämä rajoittaa vientimahdollisuuksia. Komissio uskoo näin ollen edelleen, että interventioon on tarpeen turvautua harvoin käyttöön otettavana turvaverkkona toteuttamalla interventiohinnan viimeinen 5 prosentin alennus (Agenda 2000:ssa ehdotetusta 20 prosentin alennuksesta), jolloin interventiohinta laskee 101,31 eurosta 95,35 euroon markkinointivuodesta 2004/05 alkaen. Tämä kompensoidaan Agenda 2000:ssa esitetyn mukaisesti.

Tukihinnan alentamista koskevien viimeisten toimenpiteiden lisäksi komissio ehdottaa kuukausikorotuksista luopumista. Tämä merkitsisi markkinoiden hallinnon merkittävää yksinkertaistumista ja markkinoiden joustavuuden parantumista vuositasolla.

Markkinoiden viimeaikainen kehitys on luonut ongelmia viljan ja riisin rajasuojajärjestelmän käytännön täytäntöönpanossa. Komissio aikoo tästä syystä ryhtyä toimiin neuvotellakseen EU:n rajasuojan muuttamisesta ja yksinkertaistamisesta viljan ja riisin osalta, sillä tällä hetkellä rajasuoja toimii epätyydyttävällä tavalla eikä saavuta tavoitteitaan.

Ruis

Ellei ruisalalla toteuteta tarvittavia toimenpiteitä, näillä markkinoilla vallitseva erityisen epätasapainoinen tilanne johtaa varastojen dramaattiseen kasvuun ottaen huomioon, että rukiin menekki on maailmanmarkkinoilla hyvin vähäinen. Koska viennin tarjoamat mahdollisuudet ovat rajalliset, komissio ehdottaa ruista koskevan intervention poistamista. Tällä toimenpiteellä, yhdessä viljojen interventiohinnan 5 prosentin alentamisen kanssa, saataisiin pidettyä rehuviljamarkkinat tasapainossa. Vaikka rukiin hinnan odotetaan lyhyellä aikavälillä laskevan, viljoja koskevat keskipitkän aikavälin näkymät yhteisön sisä- ja ulkomarkkinoilla antavat aiheen olettaa, että myös ruismarkkinoiden tasapaino paranee.

Durum- eli makaronivehnä

Tilintarkastustuomioistuin on väittänyt, että durumvehnää koskevan erityisen lisäkorvauksen tasoa ei voida perustella taloudellisilla syillä ja että durumvehnän tuottajille maksetaan liiallisia korvauksia. Tämä analyysi vahvistettiin riippumattomien asiantuntijoiden laatimassa arviointitutkimuksessa, jossa tuotiin esille niin ikään eräitä laatuun liittyviä ongelmia. Komissio ehdottaa tästä syystä, että nykyinen durumvehnän lisäkorvaus alennettaisiin perinteisillä tuotantoalueilla 250 euroon hehtaarilta ja että kyseinen erityistuki poistettaisiin kokonaan muilta alueilta. Nämä muutokset toteutetaan kolmen vuoden aikana.

Laadun edistämiseksi ehdotetaan niin ikään, että otettaisiin käyttöön erityispalkkio, joka maksettaisiin kutakin jalostusteollisuudelle myytyä, laatuvaatimukset määrittelevän sopimuksen mukaista durumvehnätonnia kohden. Vähimmäisvaatimukset vahvistettaisiin EU:n tasolla. Tämän laatupalkkion määräksi ehdotetaan 15 euroa/tonni, ja se myönnettäisiin nämä vaatimukset täyttäville tuottajille koko EU:n alueella ensimmäisestä täytäntöönpanovuodesta alkaen. Nämä toimenpiteet mahdollistavat durumvehnän tuottajille myönnettävän tuen tasapainoisen jakautumisen perinteisten alueiden ja muiden alueiden välillä.

Öljykasvit

Agenda 2000 -uudistuksen yhteydessä päätettiin poistaa öljykasvien erityinen tukijärjestelmä ja alentaa öljykasvien suorat tuet viljojen tukien tasolle. Berliinin Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota seuraamaan markkinoita tiiviisti ja toimittamaan raportin kahden vuoden kuluessa uuden järjestelyn käyttöönotosta sekä tekemään tarvittavia ehdotuksia, jos tuotantomahdollisuudet heikkenevät vakavasti. Neuvoston ohjeiden mukaisesti komission arvio perustuu keskipitkän aikavälin näkymiin ja öljykasvien tukijärjestelmän arviointiin.

Vaikka komissio myöntää, että öljykasviala on kärsinyt lyhytaikaisesta heikentymisestä, lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa EU:n tuotantokapasiteetin tuntuvaa vähenemistä. Viljojen interventiohintojen ehdotettu alentaminen olisi tältä osin myönteinen elementti. Näin ollen ei harkita erityistoimenpiteiden toteuttamista eikä komissio tässä vaiheessa pidä lisäraportin laatimista tarpeellisena. Komissio seuraa kuitenkin edelleen tarkoin markkinoiden kehitystä.

Koska lihaluujauhon käyttö kiellettiin ja maailmanmarkkinoilla on saatavilla runsaasti suhteellisen edullisia öljykakkuja, öljykakkujen ja öljykasvien siementen nettotuonti EU:hun on kasvanut vuoden 1999 noin 32 miljoonasta tonnista noin 36 miljoonaan tonniin vuonna 2001 (jauhoekvivalenttina ilmaistuna). Tämä tuonnin kasvu koskee lähes yksinomaan soijapapuja ja soijajauhoa, jotka soveltuvat erityisen hyvin lihaluujauhon korvaamiseen. Samanaikaisesti nykyiset ehdotukset mahdollistavat sen, että tuottajat pystyvät reagoimaan muiden öljykasvien tuotantoa koskeviin suotuisampiin olosuhteisiin, ja EU:n oletetaan pysyvän kasvisöljyjen nettoviejänä.

Nämä kehityssuuntaukset ja ennusteet näyttäisivät yleisesti osoittavan, että EU:ssa ei ole proteiinin tarjontaan liittyviä ongelmia lihaluujauhon käyttökiellon jälkeen ja että EU:n lisääntynyt kysyntä ei ole johtanut eikä johda markkinoiden tasapainohäiriöihin eikä niistä johtuviin merkittäviin hinnankorotuksiin. Mahdollinen lisäkysyntä pystytään todennäköisesti kattamaan helposti erinomaisen korvaavan tuotteen eli soijajauhon lisätuonnilla. Tarvittavat määrät ovat kuitenkin luultavasti varsin pieniä, ja osa lisäproteiinitarpeista voidaan hintasuhteista riippuen kattaa viljoilla.

Riisi

Jotta riisimarkkinat saataisiin vakautettua ottaen huomioon pitkän aikavälin näkymät ja Kaikki paitsi aseet -aloitteen toteuttaminen, komissio ehdottaa, että interventiohintaa alennetaan yhdellä kerralla 50 prosenttia, jolloin markkinointivuoden 2004/05 perushintana on maailmanmarkkinahintojen mukaisesti 150 euroa/tonni. Otetaan käyttöön yksityisen varastoinnin järjestelmä, johon turvaudutaan silloin, kun markkinahinta laskee alle perushinnan. Interventioturvaverkon tasoksi vahvistetaan 120 euroa/tonni. Yleinen hintojen lasku korvataan 88-prosenttisesti, joka vastaa vuoden 1992 uudistuksessa ja Agenda 2000:ssa vahvistettua viljojen kokonaiskorvausta. Korvauksen määrä on 177 euroa/tonni, ja tähän määrään sisältyy nykyinen tuki, joka on 52 euroa/tonni. Näin ollen kertomalla vuoden 1995 uudistuksesta seurannut tuotto 102 eurolla/tonni tulokseksi saadaan tilakohtaisesti maksettava tulotuki. Loput 75 euroa/tonni kerrottuna vuoden 1995 uudistuksesta seuranneella tuotolla maksettaisiin lajikohtaisena tukena, jossa otettaisiin huomioon riisintuotannon asema perinteisillä tuotantoalueilla. Taattu enimmäispinta-ala pienenisi vuosien 1999-2001 keskimääräiselle tasolle tai nykyisen enimmäispinta-alan tasolle, riippuen siitä, kumpi on alhaisempi.

Kuivarehut

Kuivarehujen järjestelmä on saanut osakseen ankaraa arvostelua esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa, joka koskee ympäristönäkökohtien tuomista yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tilintarkastustuomioistuimelle antamassaan vastauksessa komissio sitoutui selvittämään, olisiko syytä ehdottaa lisäuudistusta tai jopa järjestelmän lakkauttamista. Vaikka lopputuote on ravintoarvoltaan erinomainen luonnontuote ja kasviproteiinin lähde, sen tuotantotavat - kuivatus, johon käytetään suuria määriä fossiilista polttoainetta, ja eräissä jäsenvaltioissa käytettävä keinokastelu - herättävät huolta ja arvostelua.

Tästä syystä komissio ehdottaa, että nykyiset järjestelyt korvattaisiin viljelijöille maksettavalla tulotuella, jonka määrärahat ovat 160 miljoonaa euroa. Nämä määrärahat jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken suhteessa dehydratoituja ja aurinkokuivattuja rehuja koskeviin taattuihin kansallisiin määriin. Tuottajakohtainen tuki perustuu teollisuudelle aiemman viitekauden aikana toimitettuihin määriin. Siirtymäkauden ajan noudatetaan dehydratoituja ja aurinkokuivattuja rehuja koskevaa yksinkertaistettua yhtenäistä tukijärjestelmää, josta maksettavan tuen määrä on 33 euroa/tonni, ja vastaavat taatut kansalliset määrät yhdistetään.

Pähkinät

Koska perinteisellä pähkinäntuotannolla on tärkeä tehtävä ympäristöön, sosiaalikysymyksiin ja maaseutuun liittyvän tasapainon suojelemisessa ja säilyttämisessä monilla alueilla, komissio ehdottaa tämän alan tukijärjestelyjen säilyttämistä ja yksinkertaistamista. Näin ollen ehdotetaan, että tämänhetkiset järjestelyt korvataan vuotuisella kiinteämääräisellä tuella, jonka suuruus on 100 euroa/ha. Jäsenvaltiot voivat täydentää tätä tukea vuotuisella 109 euron hehtaarikohtaisella enimmäismaksulla. Taattu enimmäispinta-ala on 800 000 hehtaaria.

Naudanliha

Naudanlihan interventiohintaa alennettiin Berliinissä 20 prosenttia, ja se korvattiin yksityisen varastoinnin perushinnalla, joka vahvistettiin 2 224 euroksi tonnilta. Uudistuksen mukaan tuottajat voivat hyötyä myös turvaverkkointerventiosta silloin, kun sonnin tai härkien markkinoiden keskihinta on alle 1 560 euroa tonnilta. Maaliskuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota seuraamaan tiiviisti naudanlihamarkkinoita ja toteuttamaan tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä.

Naudanlihamarkkinoiden kulutus, tuotanto ja vienti ovat alkaneet elpyä äskettäisistä BSE- ja suu- ja sorkkatautikriiseistä. Neuvoston ja komission vuosina 2000 ja 2001 toteuttamat toimenpiteet auttoivat palauttamaan EU:n naudanlihan tarjonnan ja kysynnän tasapainoon. Näin ollen vaikuttaa siltä, että Agenda 2000:ssa sovitut markkinoiden hallintomekanismit olivat riittävän lujia ja joustavia naudanlihamarkkinoiden elpymisen helpottamiseksi. Eri tahot ovat kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että alan nykyiset suoria tukia koskevat järjestelyt ovat varsin monimutkaisia ja tarjoavat kannustimia voimaperäiseen tuotantoon, joka huolestuttaa kuluttajia ja mahdollisesti heikentää markkinoiden elpymistä.

Vaikka laajaperäisen naudanlihantuotannon edistämiseksi on toteutettu monia toimenpiteitä, joista voidaan mainita erityisesti Agenda 2000:ssa määritelty laajaperäistämispalkkio, naudanlihan yhteinen markkinajärjestely nojautuu kokonaisuudessaan edelleen politiikkavälineisiin, jotka eivät ole hillinneet voimaperäisiä tuotantojärjestelmiä toivotussa määrin. Tällaisia välineitä ovat eläinkohtaiset tuet, eläintiheys, joka perustuu haettuihin palkkioihin eikä välttämättä eläinten todelliseen lukumäärään, vapautus eläintiheyttä koskevasta rajoituksesta 15:een nautayksikköön asti ("pienet tuottajat") ja poikkeus tilakohtaisesta 90 eläimen enimmäismäärästä. Vaikka emolehmäpalkkiot ovat korkeampia kuin häristä ja nuorista sonneista maksettavat eläinkohtaiset palkkiot, analyysi osoittaa, että voimaperäisiin tuotantojärjestelmiin (esim. nuoret sonnit) myönnettävät suorat tuet hehtaaria kohti ovat korkeampia.

Komissio ehdottaa tämän vuoksi eläinkohtaisista tuista luopumistaja niiden korvaamista yhdellä aiempiin palkkio-oikeuksiin perustuvalla maatilakohtaisella tulotuella. Tämän toimenpiteen pitäisi yhdessä täydentäviä ympäristöehtoja koskevien tiukempien vaatimusten sekä maankäyttöä koskevien velvoitteiden kanssa vähentää suuntautumista voimaperäiseen tuotantoon ja auttaa saavuttamaan tasapainoisempi markkinatilanne. Tässä vaiheessa ei vaikuta tarpeelliselta toteuttaa muita naudanliha-alan erityistoimenpiteitä markkinoihin tai ympäristöön liittyvistä syistä.

Naudanlihan vienti nojautuu kuitenkin uudistuksen jälkeenkin varsin voimakkaasti vientitukiin, vaikka pieniä määriä viedäänkin ilman tukia. Suurin piirtein yksi kuudesosa tästä tuetusta viennistä on eläviä eläimiä. Näiden eläinten vientiin liittyvät menettelyt ovat lisänneet yleistä huolestuneisuutta eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisesta. Tästä syystä komissio aikoo tiukentaa niitä vaatimuksia ja tarkastuksia, joita edellytetään eläviä eläimiä koskevien vientitukien myöntämiseksi.

Noin kaksi kolmasosaa koko EU:n naudanlihasta on suoraan tai välillisesti peräisin lypsykarjasta. Näiden kahden alan välinen tiivis yhteys merkitsee sitä, että lypsykarjasta peräisin oleva liha tuo 10 prosentin lisäyksen maatalouden kokonaistuotokseen. Tältä osin maitotuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn kehityksellä on suuri merkitys naudanliha-alalle.

Maitotuotteet

Agenda 2000 -ehdotuksia valmistellessaan komission yleisenä tavoitteena oli ottaa huomioon tämän alan epävarmat tulevaisuudennäkymät ja jättää tilaa tulevaisuuden kehitystä koskeville vaihtoehdoille. Markkinahintoja oli laskettava alentamalla interventiohintoja 15 prosenttia. Tämä alennus oli tehtävä neljässä vaiheessa vuodesta 2000 alkaen ja siihen liittyi viljelijöille maksettavia korvauksia, kun taas kiintiöitä oli nostettava 2 prosenttia. Maaliskuussa 1999 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa päätettiin kuitenkin lykätä uudistuksen pääosien voimaantulo markkinointivuoteen 2005/06 ja toteuttaa uudistus kolmen vuoden kuluessa. Kiintiötä nostettaisiin noin 2,4 prosenttia viitevuodesta 1999/2000. Neuvosto sitoutui laatimaan komission raportin perusteella väliarvioinnin tavoitteenaan lakkauttaa nykyiset kiintiöjärjestelyt vuoden 2006 jälkeen.

Raportti on luonteeltaan lähinnä tekninen ja se seuraa tämän tiedonannon mukana komission valmisteluasiakirjana. Siinä tuodaan esiin vain muutamia olennaisia näkökohtia. Tämän raportin laatimiseksi komissio tilasi "Institut National de Recherche Agricole" -laitoksen (INRA, Ranska) ja Wageningenin yliopiston (Alankomaat) asiantuntijoilta tutkimuksen, jonka laadinnassa käytettiin ekonometristä mallia.

Asiantuntijoiden laatimat analyysit ja ennusteet näyttäisivät yleisesti osoittavan, että Agenda 2000 -uudistuksessa päätetyt tukihintojen alennukset ja rajoitetut kiintiön korotukset johtavat kauden loppupuolella myönteisiin vaikutuksiin. Markkinoiden tasapainon uskotaan paranevan ja interventiovarastojen odotetaan pienentyvän. Vientitukiin ja sisäisiin kulutustukiin turvautuminen vähenee merkittävästi. Suorien tukien odotetaan kompensoivan riittävällä tavalla hinnanalennuksista johtuvat tuottajien tulonmenetykset. Tässä mielessä Agenda 2000 -uudistuksen voidaan katsoa vastaavan suurelta osin tilintarkastustuomioistuimen vaatimukseen, joka koskee maitoalan uudistamista perusteellisesti siten, "että saavutetaan tasapaino maidontuotannon kokonaistason, tuen ulkopuolelle jäävän sisäisen kulutuksen sekä ilman tukea mahdollisesti toteutuvan viennin välillä; samalla varmistettaisiin maidontuottajille kohtuullinen elintaso ja luovuttaisiin kiintiöjärjestelyistä".

Koska Berliinissä päätettiin lykätä uudistuspäätösten täytäntöönpanoa, uudistuksen täysimääräisistä hyödyistä päästään nauttimaan vasta vuodesta 2008 alkaen. On esitetty kysymys, olisiko syytä harkita päätösten aikaisempaa täytäntöönpanoa. Toiseksi voidaan kysyä, eikö voin interventiohintoja (yhteisön markkinahintojen ollessa yli kaksinkertaiset maailmanmarkkinahintoihin verrattuna) pitäisi alentaa suhteellisesti enemmän kuin rasvattoman maitojauheen interventiohintoja (lähempänä maailmanmarkkinahintoja). Komissio on tarkastellut erinäisiä vaihtoehtoja maitotuotealan kehittämiseksi. Niitä koskeva yhteenveto on seuraavassa:

>TAULUKON PAIKKA>

Tärkein päätelmä, joka voidaan tehdä näiden vaihtoehtojen analysoinnista on, että EU:n maitoalan tulevaisuudennäkymät ovat markkinoiden tasapainon ja tuottajahintatasojen kannalta yleisesti ottaen myönteiset. Kiinteiden kiintiöiden järjestelmä johtaa kuitenkin siihen, että maitoa on yhteisön sisäisillä markkinoilla tarjolla yhä vähemmän. Näin ollen kalliiden EU:n tuotteiden vienti kasvaville maailmanmarkkinoille kärsii. Kilpailukykyisemmän maitojärjestelmän avulla voitaisiin toisaalta välttää EU:n maitotuotteiden vientikapasiteetin heikkeneminen.

2.4. Yksinkertaisemmat ja kestävämmät suorat tuet

Yksi YMP:n uudistusprosessin tavoitteista on vuodesta 1992 alkaen ollut maataloustuen painopisteen siirtäminen tuotteesta tuottajaan. Vuosien 1992 ja 1999 uudistuksissa tämä siirtyminen saavutettiin alentamalla tukihintoja ja ottamalla käyttöön osittain tuotantomääristä riippumattomat suorat tuet viljojen, öljykasvien, valkuaiskasvien ja naudanlihan aloilla.

Alkuvaiheen epäilyistä huolimatta tämän prosessin myönteinen vaikutus on ilmeinen tehokkaamman markkinasuuntautuneisuuden ja kilpailukyvyn edistämisessä, maataloustulojen vakauttamisessa ja negatiivisten ympäristökannustimien vähentämisessä. Vaikka monet EU:n toimijat kannattavatkin tukien täydellistä eriyttämistä tuotantomääristä, kaikki eivät ole kuitenkaan vakuuttuneita kyseisen lisätoimenpiteen tarpeellisuudesta.

Tuotantomääristä riippumattomaan tukeen liittyy etuja ja riskejä, joita on punnittava tarkoin. Se on luonnollinen johtopäätös siirryttäessä tuotekeskeisestä tukijärjestelmästä tuottajakeskeiseen tukijärjestelmään, ja sen eduista päästään nauttimaan (ja sen riskejä voidaan hallita paremmin) ainoastaan, jos se toteutetaan täysimääräisesti.

Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää, että tuotantomääristä riippumatonta tukea ei käytetä keinona sellaisten muiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka edellyttäisivät asianmukaisempia poliittisia välineitä. Näin saattaisi käydä esimerkiksi siinä tapauksessa, että pinta-alatuet yleistyisivät nykyisissä jäsenvaltioissa. Tätä on silloin tällöin ehdotettu ja se johtaisi siihen, että tuotantomääristä riippumattoman tuen tavoitteet sekoittuisivat tulojen uudelleenjakoa koskeviin tavoitteisiin.

Jotta tuotantomääristä riippumattoman tuen etujen maksimoinnissa saavutettaisiin oikeanlainen tasapaino, komissio ehdottaa, että tuotekeskeisestä tukijärjestelmästä tuottajakeskeiseen tukijärjestelmään siirtymisen viimeinen vaihe toteutettaisiin ottamalla käyttöön yhtenäisen maatilakohtaisen tulotuen järjestelmä. Tällaisessa järjestelmässä kaikki tuottajille eri ohjelmista tällä hetkellä maksettavat suorat tuet sisällytettäisiin tähän yhteen tukeen, joka määräytyisi aiempien viitetietojen perusteella.

Kun nämä muutokset on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, EU:n tuottajille maksettavaa tukea koskeva järjestelmä on yksinkertaistunut merkittävällä tavalla samalla kun tuottajille maksettava tuki on säilynyt ennallaan. Tämä parantaa maatalousalan yleistä markkinasuuntautuneisuutta ja antaa maanviljelijöille mahdollisuuden saada täysi hyöty markkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista tarjoamalla kuluttajien haluamia tuotteita. Lisäksi maanviljelijöiden tulojen odotetaan paranevan siirryttäessä suorista tuista tulotukiin. Tuotantomääristä riippumaton tuki edistää myös ympäristöasioiden sisällyttämistä maatalouspolitiikkaan, koska ympäristöä mahdollisesti vahingoittavat erityiset tuotantokannustimet poistuvat.

Tärkeiden yhteisön sisäisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi tämä lähestymistapa edistää myös ulkoisiin haasteisiin vastaamista. Se helpottaa ensinnäkin uusien jäsenvaltioiden integroitumista yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Toiseksi se on merkittävä etu WTO:ssa, sillä tämän tukijärjestelmän luokittelu "vihreään laatikkoon" auttaa turvaamaan nämä tuet kansainvälisellä tasolla.

Tällaiseen lähestymistapaan saattaa liittyä myös joitain riskejä, sillä se saattaa eräillä alueilla johtaa tuotannon muutoksiin, jotka vaikuttaisivat puolestaan jalostusteollisuuteen ja johtaisivat joissain tapauksissa maan poistamiseen viljelykäytöstä. Tässä yhteydessä suunnitellut kohdennetummat politiikkavälineet tarjoavat kuitenkin jäsenvaltioille tarvittavan joustavuuden näiden riskien vähentämiseksi Komissio on kaiken kaikkiaan vakuuttunut siitä, että tällaisen lähestymistavan edut ovat siihen liittyviä riskejä suuremmat.

Tuotantomääristä riippumattomat suorat tuet - maatilakohtaisen tulotuen käyttöönotto

Komissio ehdottaa, että otettaisiin käyttöön yhtenäinen tuotantomääristä riippumaton maatilakohtainen tulotuki. Tämä tuki, joka perustuisi aiempiin tukiin, joita mukautettaisiin Agenda 2000:n täysimääräisen täytäntöönpanon huomioon ottamiseksi, kattaisi mahdollisimman monta alaa. Tämän järjestelmän soveltamisalaan kuuluvilla maatiloilla on vapaus harjoittaa maataloutta joustavasti, mikä lisää markkinasuuntautuneisuutta, mutta tukien saaminen edellyttää lainsäädäntöön perustuvien ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien vaatimusten noudattamista (täydentävät ehdot).

Järjestelmän soveltamisala

Ensimmäisessä vaiheessa järjestelmä kattaa kaikki vilja-, öljykasvi- ja valkuaiskasvijärjestelmään sisältyvät tuotteet samoin kuin palkoviljat, tärkkelysperunat, naudanlihan ja lampaanlihan. Järjestelmään sisällytetään myös riisiä, durumvehnää ja kuivarehuja koskevat tarkistetut tuet. Maitoala sisällytetään järjestelmään Agenda 2000 -päätösten täytäntöönpanon yhteydessä. Myöhemmin siihen voidaan sisällyttää muita uudistettavia aloja (sokeri, oliiviöljy ja eräät hedelmät ja vihannekset jne.). Mitä useamman alan järjestelmä kattaa, sitä merkittävämpää on järjestelmän yksinkertaistumisesta saatava hallinnollinen hyöty.

Uusi järjestelmä korvaa kyseisten tuotteiden osalta kaikki nykyiset (tai äskettäin käyttöön otetut) tuottajille maksettavat suorat tuet eräin poikkeuksin. Poikkeukset koskevat durumvehnästä maksettavaa erityistä laatupalkkiota, uutta yleistä valkuaiskasveista maksettavaa lisätukea, jonka suuruus on 55,57 euroa/ha (9,5 euroa/tonni kerrottuna EU:n keskimääräisellä viitesadolla 5,8 tonnia/ha valkuaiskasvien viljelyalueilla) ja joka korvaa nykyiset järjestelyt, sekä riisin tuotekohtaista tukea ja pähkinöiden pinta-alatukea. Nämä rajoitetut ja poikkeukselliset tuotekohtaiset tuet on säilytetty, jottei menetettäisi tiettyyn tarjonnan tasoon liittyviä etuja erityisesti perinteisillä tuotantoalueilla. Kaikkia väliarvioinnin kattamilla aloilla myönnettäviä tuotekohtaisia tukia on tarkistusmenettelyn yhteydessä yksinkertaistettu.

Vaikka uusi järjestelmä ei tässä vaiheessa kata kaikkia sektoreita, uutta tuotantomääristä riippumatonta maatilatukea saavilla viljelijöillä on vapaus viljellä maallaan kaikkia tuotteita, myös niitä, joista myönnetään edelleen tuotantomääristä riippuvaa tukea, paitsi jos nämä tuotteet on poikkeuksellisesti ja nimenomaisesti suljettu järjestelmän ulkopuolelle. On luonnollisesti noudatettava tuotantomääristä riippuvaia markkinatukea koskevien järjestelmien sääntöjä (esim. tuotantokiintiöt, istutusoikeudet jne.). Tässä vaiheessa hedelmien ja vihannesten viljelyei oikeuttaisi uuden järjestelmän mukaiseen tukeen.

Tukioikeuksien vahvistaminen ja siirtäminen

Tuotantomääristä riippumaton maatilan tulotuki vahvistetaan maatilakohtaisesti. Kokonaismäärä, johon maatila on oikeutettu, jaetaan osiin (tukioikeuksiin) tuen osittaisen siirtämisen helpottamiseksi silloin, kun vain osa maatilasta myydään tai vuokrataan. Tällaisissa siirroissa on noudatettava seuraavia velvoitteita:

- on varmistettava, että maatalousmaa pidetään koko EU:ssa hyvässä kunnossa maatalouden kannalta ja että maatalousmaata hoidetaan jatkossakin ympäristönormeja noudattaen,

- on vältettävä keinottelumielessä tehdyt tukioikeuksien siirrot, jotka johtavat tukioikeuksien kasautumiseen ilman vastaavaa maatalousperustetta,

- on varmistettava, että tuen ja oikeuksien kokonaismäärä ei ylitä nykyisiä EU:n, kansallisen ja, soveltuvin osin, alueellisen tason määriä,

- on säilytettävä tukien yhdenmukaisuus WTO:n vihreän laatikon vaatimusten kanssa.

Tämän vuoksi ehdotetaan, että tuen kokonaismäärä jaettaisiin asianomaisen maatilan tukikelpoisella hehtaarimäärällä. Näin saataisiin tukioikeuksien lukumäärä, joka voitaisiin sitten siirtää maatilojen välillä maan luovutusten yhteydessä. Komissio esittää asiasta yksityiskohtaisemmat tiedot lainsäädäntöehdotuksissaan.

Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa käyttöön erilaisia menettelyjä, jotta ne voisivat reagoida riittävän joustavasti joihinkin erityistilanteisiin. Ne voivat esimerkiksi määrittää yksittäisten tukioikeuksien (eli yksittäisten hehtaarikohtaisten määrien) sekä alueellisten ja kansallisten keskiarvojen välisen suhteen. Jäsenvaltioiden määrittelemien sääntöjen ja kriteerien on kuitenkin kaikissa tapauksissa täytettävä edellä esitetyt yleiset velvoitteet. Jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan komissiolle valitsemansa vaihtoehdot.

Ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja työturvallisuutta koskevien vaatimusten lujittaminen

Tuotantomääristä riippumattoman maatilan tulotuen ja muiden suorien tukien täysimääräinen myöntäminen edellyttää tiettyjen lainsäädäntöön perustuvien ympäristöä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, elintarvikkeiden turvallisuutta ja maanviljelijöiden työturvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamista. Täydentäviä ehtoja koskevissa vaatimuksissa keskitytään kaikkien viljelijöille myönnettävien tuotantomääristä riippuvaisten ja riippumattomien tukien osalta pakollisina vaatimuksina pidettyjen "hyvien maatalouskäytäntöjen" toteuttamiseen. Vaikka täydentävien ehtojen on heijastettava alueellisia eroja, kilpailun vääristymisen välttäminen edellyttää samanlaisia toimintaedellytyksiä, jotka turvataan täytäntöönpanoa koskevien perusvaatimusten avulla. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä ja toimeenpantava normeja täytäntöönpanon perusvaatimuksia noudattaen. Komissio alkaa laatia näitä vaatimuksia seuraavien kuukausien aikana.

Täydentäviä ehtoja sovelletaan koko maatilaan edellytyksin, jotka koskevat sekä käytössä olevaa ja käyttämätöntä maatalousmaata. Siihen voidaan silloin, kun jäsenvaltiot katsovat tämän tarpeelliseksi, soveltaa ehtoja, joiden tarkoituksena on estää laidunmaan muuntaminen peltoalaksi. Käytössä olevan ja käyttämättömän maatalousmaan osalta täydentävät ehdot pitävät sisällään lainsäädäntöön perustuvien hoitovaatimusten noudattamisen ja velvoitteen säilyttää maan asianmukaiset maatalousedellytykset. Tämä koko maatilaa koskeva menettely noudattaa tuotantomääristä riippumattoman tuen logiikkaa ja korostaa täydentävien ehtojen päätavoitetta: ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa. Jos täydentävien ehtojen vaatimukset jätetään noudattamatta, suoria tukia alennetaan suhteessa kulloinkin kyseessä olevaan riskiin tai vahinkoon.

Tilatarkastukset

Vastatakseen yhteiskunnan odotuksiin ja auttaakseen viljelijöitä täyttämään nykyaikaisen, korkealaatuisen maatalouden vaatimukset komissio katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön yhteisön laajuinen tilatarkastusten järjestelmä sellaisten kaupallisten maatilojen osalta, jotka jäsenvaltiot määrittelevät niiden taloudellisen koon perusteella. Tilatarkastukset lisäävät viljelijöiden tietämystä materiaalikierrosta sekä maatilan toiminnasta, joka liittyy ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskeviin vaatimuksiin. Tieto siitä, että tuottajat ovat vastuussa tästä toiminnasta, on olennaisen tärkeää kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi. Monet viljelijät ja maatalousjärjestöt tunnustavat tarpeen parantaa maatilan toimintaan liittyvää avoimuutta ja tietoisuutta. Tilatarkastuksia tuetaan osana maaseudun kehittämistä.

Yleinen tavoite on ottaa käyttöön tilatarkastukset kaikilla kaupallisilla maatiloilla. Komissio ehdottaa, että tilatarkastusjärjestelmä olisi aluksi pakollinen osana täydentäviä ehtoja niille tuottajille, jotka saavat suoria tukia yli 5 000 euroa vuodessa. Tämä lisää avoimuutta ja viljelijöiden valveutuneisuutta ja edistää täydentävien ehtojen sujuvaa käyttöönottoa. Muut viljelijät voivat liittyä järjestelmään vapaaehtoisesti.

Ympäristösyihin perustuva kesannointi

Komissio ehdottaa, että otettaisiin käyttöön peltokasvien pitkäaikainen kesantovelvoite (10 vuotta), jotta voitaisiin säilyttää viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuvat, tarjonnan säätelyä koskevat edut samalla kun vahvistetaan siihen liittyviä, uuden tuotantomääristä riippumattoman tukijärjestelmän mukaisia ympäristöetuja. Vuoroviljelyyn perustuvan kesannoinnin korvaaminen ympäristösyihin perustuvalla pitkän aikavälin kesannoinnilla lisää kesannoinnista aiheutuvia etuja monilla alueilla samalla kun sen hallinto ja valvonta yksinkertaistuvat erityisesti tuotantomääristä riippumattoman tuen yhteydessä. Viljelijöiden olisi asetettava maatilansa nykyistä kesantovelvoitetta vastaavan suuruinen peltoala vuoroviljelyyn perustumattomaan kesannointiin. Tämä on yksi niistä täydentävistä ehdoista, jotka viljelijöiden on täytettävä suoraa tukea saadakseen.

Energiakasvien tuki -hyvitys päästöjen vähentämisestä

Komission ehdotusten mukaan nykyiset kesannointijärjestelyt korvataan ympäristösyihin perustuvalla pitkäaikaisella kesannoinnilla. Energiakasvien viljelyä tuetaan tällä hetkellä tarjoamalla mahdollisuus kasvattaa teollisuuden tarpeisiin tarkoitettuja viljelykasveja kesantomaalla. Suurin osa kesantomaan non-food -tuotannosta on energiakasveja. Niiden merkitys kasvaa entisestään, jos biopolttoaineiden käyttöönotosta tulee pakollista, kuten komission äskettäisessä tiedonannossa ennakoidaan. Uudet kesannointijärjestelyt eivät kuitenkaan enää soveltuisi energiakasvien tuotantoon.

Tästä syystä komissio ehdottaa, että nykyiset järjestelyt korvattaisiin non-food -viljelykasvien osalta päästövähennyshyvityksellä, joka on energiakasveista maksettava ei-lajikohtainen tuki ja jonka tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Tällainen tuki täydentäisi toisen pilarin mukaisia investointi- ja täytäntöönpanotoimenpiteitä. Tuen määrä on 45 euroa yhtä energiakasvihehtaaria kohden, ja taattu enimmäispinta-ala on 1,5 miljoonaa hehtaaria. Tuki maksettaisiin tuottajille, jotka ovat tehneet sopimuksen jalostusyrityksen kanssa. Viljelyalueiden jakamisessa jäsenvaltioiden kesken otetaan huomioon aiempi energiakasvien tuotanto kesantomaalla ja järjestelyt, joissa sitouduttiin jakamaan CO2 -vaikutukset. Näitä järjestelyjä tarkastellaan uudelleen viiden vuoden kuluttua niiden voimaantulosta ottaen huomioon EU:n biopolttoaineita koskevan aloitteen täytäntöönpano.

2.5. Tukien välisen tasapainon parantaminen kestävän maatalouden ja maaseudun kehittämisen edistämiseksi

Parempi tasapaino markkinapolitiikan ja maaseudun kehittämisen tukien välillä lisää kansalaisten luottamusta yhteistä maatalouspolitiikkaa kohtaan sekä antaa mahdollisuuden vastata kuluttajia, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin toisessa pilarissa. Vaikka siirtyminen tuotantomääristä riippumattomiin suoriin tukiin vähentää kannustimia harjoittaa ympäristöä vahingoittavaa tuotantoa, se saattaa myös lisätä painetta tuotannosta luopumiseen joillakin syrjäisillä alueilla. Kestävän maatalouden kehittämiseen koko EU:ssa (esim. maatalouden ympäristötoimenpiteille ja epäsuotuisille alueille myönnettävät tuet) tähtäävien toimintavälineiden ja muiden toisen pilarin toimenpiteiden tärkeys kasvaa tämän vuoksi huomattavasti. Tästä syystä on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot voivat hyödyntää näitä välineitä täysimääräisesti tulevaisuudessa. Komissio seuraa tilannetta.

Porrasteinen tuen mukauttaminen

Kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien toimintavälineiden välisen tasapainon parantamiseksi komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden on pakollisesti otettava käyttöön järjestelmä, jossa tuet mukautetaan porrasteisesti. Tällä hetkellä vapaaehtoisesti sovellettavat järjestelyt tulisivat pakollisiksi kaikille jäsenvaltioille, ja suoria tukia alennettaisiin asteittain 3 prosenttia vuodessa aina Agenda 2000 -asiakirjassa vahvistettuun 20 prosentin enimmäismäärään saakka. Tämä koskee sekä tuotantomäärästä riippuvia että niistä riippumattomia tukia.

Uudella pakollisella järjestelmällä korvataan nykyiset vapaaehtoiset järjestelyt vuodesta 2004 alkaen. Tällä hetkellä vapaaehtoista tuen mukauttamisjärjestelmää soveltaville jäsenvaltioille ehdotetaan sopivia siirtymäjärjestelyjä.

Tuen mukauttaminen parantaa markkinoille ja maaseudun kehittämiseen kohdennettujen menojen varojen välistä tasapainoa, mutta se saattaa edistää myös varojen kohdentamista oikeudenmukaisemmin. Pienemmät tilat ovat yleensä työvoimavaltaisempia, vähemmän elinvoimaisia ja vähemmän tukea saavia. Suuremmat tilat mukautuvat vaivattomammin uuteen teknologiaan ja saavuttavat helpommin suurtuotannon edut. Mukautuksesta aiheutuvista kustannuksista vastaavat kuitenkin usein suurten työvoimavaltaisten tilojen työntekijät. Tämän vuoksi ehdotetaan otettavaksi käyttöön vapaaosuus, joka perustuu kunkin tilan työllisyystilanteeseen. Kun tilalla on enintään kaksi (kokoaikaista) maataloustyöyksikköä (MTY), tuen mukautuksesta vapautetaan 5 000 euron määrä. Tällä varmistetaan, että tuen mukauttaminen ei koske suurinta osaa tiloja. Jäsenvaltiot voivat lisätä vapautuksen määrää 3 000 euroa kutakin ylimenevää MTY:a kohden. Vaikka tällaisen vapaaosuuden myötä noin kolme neljäsosaa Euroopan tiloista jäisi kokonaan tuen mukauttamisvelvoitteen ulkopuolelle, tällaisten tilojen osuus olisi alle viidesosa viljelijöille maksettavista suorista tuista.

Vapaaosuuden soveltamisen ja tuen mukauttamisen jälkeen yhdelle tilalle voidaan maksaa enintään 300 000 euroa. Tämän määrä, lisättynä vapaaosuudella, ylittävät suorat tuet) pidätetään ja ylittävä osuus siirretään toiseen pilariin kyseisessä jäsenvaltiossa.

Tällä hetkellä vapaaehtoisesti suoria tukia mukauttavat jäsenvaltiot säilyttävät mukautuksesta kertyvät "säästöt" tileillään, ja niiden on käytettävä ne maaseudun kehittämiseen tähtääviin lisätoimiin tietyssä määräajassa (kolmessa vuodessa). Tällainen järjestelmä on talousarvion kannalta omalaatuinen eikä sellaista voitaisi soveltaa koko yhteisöä koskevassa järjestelmässä, jossa siirretään huomattavia summia. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että nykyinen järjestelmä korvataan sopivammilla järjestelyillä. Se tekee ennakkoarvioinnin tuen mukauttamisen ja pidätyksen vuoksi kertyvistä määristä budjettivuosina 2005 ja 2006 sekä ehdottaa otsakkeen 1a enimmäismäärän alentamista vastaavasti. Vastaava määrä ehdotettaisiin siirrettäväksi otsakkeeseen 1b. Rahoitusnäkymiä muutettaisiin talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta tehdyn toimielinten sopimuksen 20 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

Tällä tavoin mukautuksella säästyneet varat jaetaan vuosittain jäsenvaltioiden kesken maaseudun erityistarpeisiin maatalousmaan alaa, maatalouden työllisyyttä ja vaurautta koskevien kriteereiden perusteella. Tällainen jakoperuste kuvastaa sitä, kuinka tärkeä asema maataloudella on maaseudun maankäytössä ja maan hallinnoinnissa. Tämän avulla voidaan jossakin määrin ohjata varoja voimaperäistä viljan ja karjan tuotantoa harjoittavista maista köyhempiin ja laajaperäisempää tuotantoa harjoittaviin maihin sekä vuoristoisiin maihin, mikä vaikuttaa myönteisesti ympäristöön ja koheesioon. Pidätyksestä kertyneet varat jaetaan sen mukaan, kuinka paljon kukin jäsenvaltio pidättää varoja.

Ensimmäisten arvioiden mukaan porrasteisesta tuen mukauttamisesta kertyy EMOTR:n tukiosastolle lisävaroja maaseudun kehittämiseen noin 500-600 miljoonaa euroa vuonna 2005, ja varat lisääntyvät vuosittain vastaavalla määrällä sitä mukaa kuin tukien mukauttamista lisätään 3 prosenttia vuodessa.

Jäsenvaltiot voivat käyttää näitä lisävaroja vahvistamaan maaseudun kehittämisohjelmiaan. Ne voivat ohjata tällaiset lisävarat ohjelmiinsa maaseudun kehittämisohjelmien väliarvioinnissa todettujen tarpeiden perusteella ja ottaen huomioon komission ehdottamien uusien maaseudun kehittämistä koskevien toimenpiteiden tarjoamat mahdollisuudet. Jäsenvaltiot saavat kohdentaa tuen mukauttamisesta kertyneet varat kaikkiin maaseudun kehittämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, jotka voidaan sisällyttää niiden EMOTR:n tukiosastosta rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin. Ne voivat käyttää lisävaroja nostamaan yhteisön osarahoituksen tasoa ohjelmissaan aina säännönmukaisiin enimmäismääriin saakka, uusien toimenpiteiden rahoittamiseen, soveltamisalan laajentamiseen ja/tai rahoituksen myöntämiseen uusille edunsaajille nykyisten toimenpiteiden mukaisesti.

Ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin siirretyt lisävarat eivät periaatteessa edellytä jäsenvaltioilta lisämäärärahoja talousarvioon, jos ne on sisällytetty niiden vuosia 2005-2006 koskeviin maaseudun kehittämisohjelmiin.

2.6. Maaseudun kehittämisen vakauttaminen ja vahvistaminen

Komissio ehdottaa toisen pilarin vakauttamista ja vahvistamista laajentamalla liitännäistoimenpiteiden soveltamisalaa sekä laajentamalla ja selkeyttämällä eräiden toimenpiteiden soveltamisalaa ja tasoa.

Uudet liitännäistoimenpiteet

EMOTR:n tukiosasto rahoittaa neljää liitännäistoimenpidettä sekä alueilla, joita tavoite 1 koskee, että näiden alueiden ulkopuolella. Näihin liitännäistoimenpiteisiin kuuluvat tällä hetkellä maatalouden ympäristötoimenpiteetsekä epäsuotuisia alueita, maatalousmaan metsittämistä ja varhaiseläkkeitä koskevar toimenpiteet. Komissio ehdottaa liitännäistoimenpiteiden soveltamisalan laajentamista elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua koskevien epäilyjen lieventämiseksi, viljelijöiden auttamiseksi sopeutumaan uusiin vaativiin standardeihin ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Näiden toimenpiteiden toteuttamisen helpottamiseksi voi olla tarpeen soveltaa sopivia täytäntöönpanojärjestelyjä, jotta siirtyminen sujuisi ongelmitta. Kuten nykyiset neljä liitännäistoimenpidettä, nämä uudet toimenpiteet kohdennetaan lähinnä viljelijöihin.

Maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen lisätään elintarvikkeiden laatua koskeva uusi luku. Toimintaan kuuluvat:

- Kannustaa viljelijöitä osallistumaan jäsenvaltioiden tai EU:n tunnustamiin laadun varmistamista ja todentamista koskeviin suunnitelmiin, jotka liittyvät esim. maantieteellisiin merkintöihin, alkuperämerkintöihin ja luonnonmukaiseen viljelyyn. Suunnitelmissa tarjotaan kannustimia viljelijöille, jotka harjoittavat vapaaehtoisesti tuotantoa tällaisten suunnitelmien mukaisesti. Kaikkien määriteltyjä vaatimuksia noudattavien tuottajien on osallistua näihin ohjelmiin. Tilalle maksetaan kiinteää tukea enintään viiden vuoden ajan.

- Myöntää tukia tuottajaryhmille sellaisten maataloustuotteiden menekinedistämiskampanjoita varten, jotka kuuluvat esim. maantieteellisiin merkintöihin, alkuperämerkintöihin ja luonnonmukaiseen viljelyyn liittyviin jäsenvaltioiden tai EU:n tunnustamiin laadun varmistusta ja todentamista koskeviin suunnitelmiin. Nämä täydentävät maaseudun kehittämistä koskevan asetuksen 33 artiklan nojalla rahoitettuja markkinatoimenpiteitä ilman että toimet olisivat päällekkäisiä. Jotta sisämarkkinoilla vältyttäisiin maataloustuotteiden edistämistoimien päällekkäisyydeltä, niille myönnettävää yhteisötukea kohdennetaan ensimmäisessä pilarissa vuodesta 2005 alkaen ainoastaan yhteisön ulkopuolisissa maissa toteutettaviin toimiin.

Lisäksi komissio ehdottaa lisättäväksi luvun "Standardien noudattaminen", jotta viljelijöitä autettaisiin mukautumaan yhteisön lainsäädäntöön perustuviin ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskeviin vaativiin standardeihin ja tekemään tarkastukset tiloilla. Sen tarkoituksena on:

- Mahdollisuus maksaa viljelijöille väliaikaista ja alenevaa tukea, jolla autetaan heitä panemaan täytäntöön yhteisön lainsäädäntöön perustuvat ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja työturvallisuutta koskevat vaativat standardit, joista tulee joko osa hyviä viljelykäytäntöjä tai vaadittavia vähimmäisvaatimuksia. Tällaisten standardien käyttöönotto ja noudattaminen saattaa aiheuttaa lisäkustannuksia ja velvoitteita viljelijöille ja johtaa aluksi tulonmenetyksiin. Toimenpiteen tavoitteena on kannustaa tällaisten standardien hyväksymiseen nopeasti ja laajalti. Tukea ei missään tapauksessa maksettaisi silloin, kun yksittäinen viljelijä jättää noudattamatta kansalliseen lainsäädäntöön sisällytettyjä standardeja. Tuki olisi vuosittain aleneva korvaus, jota maksettaisiin enintään viiden vuoden ajan ja enintään 200 euroa hehtaaria kohti ensimmäisenä vuonna.

- Myöntää tukea tilatarkastuksiin. Viljelijöille myönnettäisiin kiinteää tukea kustannuksiin, jotka aiheutuvat tarkastuksista, joissa voidaan todeta miltä osin ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskevien pakollisten standardien noudattamista voitaisiin parantaa. Viljelijät voisivat näin ollen paremmin valmistautua suorien maksujen saamisen edellytyksenä olevien täydentävien ympäristöehtojen noudattamiseen. Lisäksi toteutetaan koulutus- ja mallihankkeita.

Komissio ehdottaa myös lisättäväksi maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskevaan lukuun mahdollisuuden myöntää tukia eläinten hyvinvointia edistäville toimille, jotka ylittävät pakollisen viitetason maatalouden ympäristösuunnitelmien mukaisesti. Koska komissio pitää maatalouden ympäristötoimenpiteitä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien suunnitelmien kehittämistä erittäin tärkeinä ennen kaikkea kestävän kehityksen strategian valossa, se ehdottaa lisättäväksi näiden toimenpiteiden kiinteää osarahoitusmäärää kymmenellä prosenttiyksiköllä, eli 85 prosenttiin tavoitteeseen 1 kuuluvilla alueilla ja 60 prosenttiin muilla alueilla. Tällaisten muutosten lisäksi olisi toteutettava toimia kansalaisten valveuttamiseksi ja maatalouden ympäristötoimenpiteiden edistämiseksi.

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden olisi pakollisesti lisättävä maaseudun kehittämistä koskeviin ohjelmiinsa (EMOTR:n tukiosasto) elintarvikkeiden laatua koskeva luku - kuten niihin on tällä hetkellä lisättävä maatalouden ympäristötoimia koskeva luku - ja näin olisi sen jälkeenkin, kun luku laajennetaan koskemaan myös eläinten hyvinvointia.

Muut maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen tehtävät tekniset muutokset

Komissio ehdottaa, että muihin kuin liitännäistoimenpiteisiin tehtäisiin eräitä mukautuksia edellä mainittujen uusien toimenpiteiden täydentämiseksi. Asetuksen 33 artiklan mukaisten markkinatoimenpiteiden soveltamisalaa selvennetään lisäämällä siihen viittaus laadun varmistusta ja todentamista koskevien suunnitelmien käyttöönotosta aiheutuvien kustannusten tukikelpoisuuteen. Asetuksen 33 artiklassa olevan luetelmakohdan "lomitus- ja tilanhoitopalvelujen perustaminen" soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös tilojen tarkastusjärjestelmien perustamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Lisäksi metsätaloutta koskevaan lukuun lisätään jäsenvaltioiden mahdollisuus tehdä muutoksia metsäpalojen torjuntasuunnitelmiinsa ja vaara-alueiden luokitteluunsa muuttamalla maaseudun kehittämistä koskevia ohjelmia. Mukautus on tarpeen, koska asetus (ETY) N:o 2158/92 kumotaan vuoden 2002 lopussa.

2.7. Talousarvio

Eurooppa-neuvosto totesi Berliinissä, että maaseudun kehittämistä ja eläinlääkintää koskevat toimenpiteet pois lukien, Agenda 2000 -uudistus edellyttää 40,5 miljardin euron rahoitusta vuoden 1999 kiinteinä hintoina ilmaistuna, ja se pyysi komissiota tekemään neuvostolle kertomuksen vuonna 2002 maatalousmenojen kehityksestä.

Vastauksena tähän pyyntöön, komissio on tutkinut maatalousmenojen kehitystä vuosina 2000-2006 tosiasiallisiin ja ennakoiviin tietoihin perustuen. Tutkimuksen perusteena käytetyt olettamukset ja sen tulokset ovat liitteessä. Tulosten mukaan nykyisen suuntauksen jatkuessa 40,5 miljardin euron suuruista vuotuista keskiarvoa ei ylitettäisi.

2.8. Valtiontuki

Uuden valtiontukijärjestelmän täytäntöönpanon nopeuttamiseksi komissio tutkii mahdollisuutta antaa maatalousalalla poikkeusasetuksia. Esimerkiksi erityyppisiä valtiontukia koskevilla ryhmäpoikkeuksilla vältettäisiin tarve antaa ennakkoilmoitus ilman, että nykyisistä valtiontukea koskevista suuntaviivoista tarvitsisi tinkiä. Komissio on jo antanut useita tällaisia poikkeusasetuksia muilla aloilla. Komission ennakkoarvioinnin tarve viivästyttää jopa useilla kuukausilla suunnitelmia myöntää uutta valtiontukea maatalousalalla. Uuden lähestymistavan olisi myös johdettava komission työmäärän vähenemiseen ja täten vapauttaa yksiköt käyttämään enemmän aikaa valitusten ja sääntöjenvastaisten valtiontukien käsittelyyn.

Asetukset säätää komissio neuvoston antamien valtiontukia koskevien voimassaolevien poikkeusasetusten oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Kyseessä olevien valtiontukien osalta ennakkoilmoitukset ja -luvat korvattaisiin jälki-ilmoituksilla ja -tarkastuksilla. Tämä helpottaa uusien valtiontukijärjestelmien käyttöönottoa ja lyhentää siihen tarvittavaa aikaa. Näin ollen jäsenvaltiot, jotka haluavat soveltaa jälki-ilmoituksia, voisivat myöntää kansallista tukea nopeammin erityisesti silloin, kun tällaista tukea tarvitaan maatalousalan uudistustoimenpiteisiin. Tällaisen politiikan sisäisen ja ulkoisen kestävyyden takaamiseksi komissio varmistaa, että valtiontuet eivät estä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

2.9. Jatkotoimet

Komissio jättää lainsäädäntöehdotukset syksyllä 2002 kuultuaan neuvostoa, Euroopan parlamenttia ja muita asianomaisia osapuolia. Uudelleentarkastelun kohteena vuonna 2003 olevien alojen osalta (oliiviöljy, sokeri jne.) komissio jättää ehdotukset uuden tulotukijärjestelmän mukaisesti.

3. Ehdotuksen todennäköiset vaikutukset

3.1. Sisäiset vaikutukset

Ehdotetut mukautukset YMP:n välineisiin parantavat huomattavasti maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan mahdollisuuksia saavuttaa niille Agenda 2000 -asiakirjassa vahvistetut tavoitteet. Mukautukset lähentävät näiden politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia viljelijöiden, kuluttajien, veronmaksajien ja viranomaisten odotuksiin.

Maatalousala

Koko maatalousalan näkymien odotetaan paranevan. Tuotantomääristä riippumattomien tukien myötä viljelijät voivat keskittyä tuotteisiin, joista he saavat parhaan mahdollisen tuoton valmiuksiinsa, aloitteisiinsa ja paikallisiin maatalousoloihin nähden. Ne lisäävät myös monissa tapauksissa viljelijöille tehtävien siirtojen tehokkuutta ja parantavat heidän taloudellista tilannettaan. Porrasteinen tukien mukautus tekee mahdolliseksi myöntää lisätukea elintarvikkeiden laatua koskeville toimenpiteille ja tarjota siirtymäkauden apua vaativien standardien noudattamiseen sekä lisää viljelijöiden mahdollisuuksia tarjota ympäristöpalveluja. Yhdessä yhteisiin markkinajärjestelyihin ehdotettujen muutosten kanssa tämä parantaisi huomattavasti pitkän aikavälin kestävää kehitystä maatalousalalla. Viljelijöille korvattaisiin hintojen alennukset sopivalla tavalla.

Ottaen huomioon muut ehdotetut toimenpiteet, porrasteinen tukien mukautus parantaa tukien sosiaalista tasapainoa alalla kaventamatta suurempien tilojen taloudellisia mahdollisuuksia. Tilakohtainen tulotukijärjestelmä yksinkertaistaa perusteellisesti nykyisiä järjestelyjä. Suurin osa tulotuista suoritettaisiin yhtenä maksuna. Tilatarkastusjärjestelmässä yhdistetään kaikkien ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskevien standardien tarkastusvaatimukset yhteen järjestelmään.

Kuluttajat

Kuluttajille nämä ehdotukset merkitsevät pitkää harppausta elintarvikkeiden turvallisuutta, elintarvikkeiden laatua sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien kysymysten sisällyttämisessä yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tuotantomääristä riippumattomat tuet kannustavat viljelijöitä reagoimaan kuluttajien kysynnästä syntyviin markkinasignaaleihin eikä suuriin tuotantomääriin kannustaviin poliittisiin ohjelmiin. Elintarvikkeiden turvallisuuden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sisällyttäminen noudatettaviin ympäristöehtoihin ja niiden tilatarkastuksin tapahtuva järjestelmällinen seuranta lisää avoimuutta ja kuluttajien luottamusta. Koska laadukkaiden tuotteiden tuotantoon annettavan tuen myöntämismahdollisuudet vahvistuvat ja standardit paranevat, viljelijät voivat paremmin vastata kuluttajien kysyntään.

Veronmaksajat

Veronmaksajille ehdotetut muutokset merkitsevät julkisten varojen tehokkaampaa käyttöä. Talousarvion vakauden sallimissa puitteissa ehdotukset lisäävät välttämättömien viljelijöiden tulotukien tehokkuutta ja samalla kehittävät viljelijöiden markkinasuuntautuneisuutta. Useita yhteisiä markkinajärjestelyjä mukautetaan niiden toiminnan tehostamiseksi. Muutokset vähentävät huomattavasti ylijäämien kertymisen todennäköisyyttä.

Kansalaiset

Ehdotukset auttavat vastaamaan kansalaisia askarruttaneisiin kysymyksiin. Porrastettu ja mukautettu tulotuki merkitsee painopisteen siirtymistä ympäristöpalvelujen ja eläinten hyvinvoinnin kaltaisten julkishyödykkeiden tarjontaan ja alan kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Ehdotetut uudet kesannointijärjestelyt lisäävät ympäristöhyötyjä. Ympäristöehtojen vahvistamisella varmistetaan maatalouspolitiikan ja muiden säännösten välinen johdonmukaisuus.

Elintarviketeollisuus

Ehdotukset vaikuttavat myönteisesti elintarviketeollisuuteen, koska raaka-aineiden kustannukset alenevat monilla aloilla. Viljelijöiden kannustaminen markkinasuuntautuneisuuteen ja laadukkaiden tuotteiden tuotantoon helpottaa jalostajien mahdollisuuksia saada tarpeitaan vastaavia tuotteita. Kuluttajien luottamus parantuneisiin turvallisuus- ja laatustandardeihin vaikuttaa myönteisesti koko elintarvikeketjuun.

Julkishallinto

Julkishallintojen osalta maatalouden tulotukien ja tilatarkastusten käyttöönotto tulee helpottamaan huomattavasti täytäntöönpano- ja valvontavaatimuksia, koska kyseessä olevilla aloilla aletaan soveltaa kertamaksujärjestelmää ja yhden tarkastuksen järjestelmää. Lisäksi on ehdotettu valtiontukijärjestelmien huomattavaa yksinkertaistamista.

Ensimmäisessä pilarissa on säilytetty ja parannettu eräitä tarkoin kohdennettuja välineitä, jotta voitaisiin välttää maatalousmarkkinoiden tasapainon järkkyminen siirryttäessä tuotantomääristä riippumattomiin tukiin, erityisesti joidenkin erityistuotteiden ja perinteisten tuotteiden markkinoilla. Tällaisia ovat esim. uusi energiakasvien tuki, jolla korvataan kesantojärjestelmät, sekä valkuaiskasvien, riisin ja pähkinöiden tuottajille myönnettävät lajikohtaiset erityistuet ja durum- eli makaronivehnän laatulisät.

3.2. Ulkoiset vaikutukset

Vaikka komissio on ehdottanut näitä mukautuksia sisäisten tarpeiden ja odotusten täyttämiseksi, ne auttavat myös unionia mukautumaan ulkoisiin haasteisiin.

Komission ehdottama lähestymistapa helpottaa uusien jäsenien integroitumista yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Yhteisiin markkinajärjestelyihin ehdotetut muutokset koskevat markkinoiden tasapaino-ongelmia EU:ssa ennen sen laajentumista. Tuotantomäärästä riippumattomat tuet kannustavat uusien jäsenvaltioiden viljelijöitä kehittämään markkinasuuntautuneisuuttaan sen sijaan, että niiden tuotanto olisi riippuvainen poliittisista kannustimista. Tilakohtainen tulotuki merkitsee nykyisten järjestelyjen perusteellista yksinkertaistamista. Porrasteista tukien mukauttamista sovellettaisiin uusien jäsenvaltioiden viljelijöihin vasta kun ne ovat saavuttaneet EU:n suorien tukien tavanomaisen tason. Lisäksi on jo ehdotettu, että uusille jäsenvaltioille maksettavia maaseudun kehittämistukia korotettaisiin yli EU:n tavanomaisen tason. Maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ehdotetut muutokset helpottaisivat EU:n elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua koskevien vaatimusten täytäntöönpanoa, kun taas täydentävien ympäristöehtojen tiukentaminen parantaisi kuluttajien luottamusta uusien jäsenvaltioiden tuotantoa kohtaan.

Komission ehdottama lähestymistapa edesauttaa EU:n strategisten tavoitteiden saavuttamista ja kansainvälisten sitoumusten noudattamista, koska sillä edistetään kestävää kehitystä ja johdonmukaisuutta. Suuntaamalla tukea laajaperäisempiin maatalouskäytänteisiin ja mahdollisimman vähän kauppaa vääristäviin kotimaisiin tukiin odotetaan kehitysmaiden markkinointimahdollisuuksien paranevan. Optimaalinen vaikutus maailmankauppaan saavutetaan vasta kun muut uudistavat omia politiikkojansa yhtä mittavasti. Komissio odottaa muiden toteuttavan vastaavia pyrkimyksiä soveltuvilla aloilla siten, että ne voidaan muuntaa kansainvälisiksi sitoumuksiksi.

EU:n tavoite on selvä. Se haluaa alentaa tuotantoa vääristäviä tukia ja keskittyä yhä enemmän elintarvikkeiden turvallisuuteen ja laatuun, maaseudun kehittämiseen sekä koko yhteiskuntaa hyödyntäviin ympäristöpalveluihin. Tämä vastaa Euroopan kansalaisten odotuksia ja on Euroopan viljelijöiden etujen mukaista.

3.3. Rahoitusvaikutukset

Liitteessä on tässä asiakirjassa ehdotettujen toimenpiteiden karkea arvio verrattuna päivitettyihin viitearvoihin.

Liite: Maatalousmenojen kehitys 2000-2006

Johdanto

Reaalisten maatalousmenojen tasapainottamiseksi ja sen lisäksi, mitä Agenda 2000 -asiakirjassa maatalouden uudistamisen osalta päätettiin, Berliinissä pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien 22 kohdassa pyydetään komissiota ja neuvostoa tekemään lisäsäästöjä, jotta vuosien 2000-2006 kokonaismenot, maaseudun kehittämistä ja eläinlääkintää koskevat toimenpiteet pois luettuina, eivät olisi 40,5 miljardin euron suuruista vuotuista keskiarvoa suuremmat. Tämän vuoksi komissiota pyydettiin tekemään vuonna 2002 neuvostolle kertomus maatalousmenojen kehityksestä ja tekemään tarvittaessa ehdotuksia.

Vastauksena Eurooppa-neuvoston pyyntöön todellisten maatalousmenojen kehitystä vuosina 2000 ja 2001 on tutkittu, ja vuosiksi 2000-2006 on vahvistettu päivitetyt menoennusteet, jotka muodostavat rahoitusnäkymien ylärajoihin verrattavat uudet viitearvot. Näiden viitearvojen perusteena käytetyt olettamukset ja niiden tulokset esitetään jäljempänä. Olisi painotettava, että yksittäiset alakohtaiset ennusteet ovat ainoastaan ohjeellisia eivätkä ne millään tavoin edusta kyseessä olevan alan menotavoitteita eivätkä menojen ylärajoja.

Ennusteiden päivittäminen

Vuosien 2000-2006 alakohtaiset menoennusteet perustuvat seuraaviin tekijöihin:

- vuosien 2000 ja 2001 tosiasialliset menot;

- vuoden 2002 talousarvioon ja vuoden 2003 alustavaan talousarvioesitykseen otetut määrärahat;

- vuosien 2004-2006 menoennusteet.

Vuosien 2004-2006 menoennusteet perustuvat seuraaviin tekijöihin:

- 1 euro = 1 Yhdysvaltojen dollari;

- maatalousmarkkinoiden kehitysnäkymien viimeisimmät arviot ennen kaikkea peltokasvialalla, liha-alalla sekä maito- ja maitotuotealalla;

- olettamus, että Agenda 2000 -asiakirjassa vahvistettujen uudistusten soveltamisalaan kuuluvilla aloilla peltokasvien perusviljelyalat ja eläinalan palkkio-oikeudet käytetään kokonaisuudessaan markkinointivuodesta 2004 alkaen (markkinointivuodesta 2006 alkaen maitoalan osalta).

Eräiden yhteisten markkinajärjestelyjen ja muiden järjestelyjen muuttamisesta Agenda 2000 -asiakirjan jälkeen tehtyjen oikeudellisten päätösten vaikutukset on myös otettu huomioon (tärkeimmät muutokset koskevat sokeria, hedelmiä ja vihanneksia, pellavaa ja hamppua, puuvillaa, tupakkaa, oliiviöljyä, lampaan- ja vuohenlihaa sekä syrjäisiä saaria ja alueita koskevia ohjelmia).

Saadun kokemuksen mukaan aloilla, joilla on taatut enimmäismäärät, nämä yleensä käytetään kokonaisuudessaan (erityisesti oliiviöljyn, kuivarehun, palkokasvien, hedelmäjalosteiden ja vihannesten alalla). Vahvistetut taatut enimmäismäärät muodostavat näin ollen perustan näiden alojen ennusteille.

Jäljempänä esitetään erityishuomautuksia Agenda 2000 -asiakirjassa vahvistettujen uudistusten soveltamisalaan kuuluvista aloista ja eräistä muista aloista, joilla on myöhemmin tehty huomattavia lainsäädännöllisiä muutoksia.

Peltokasvit

Agenda 2000 -arviot perustuivat olettamukseen, jonka mukaan peltokasvien perusviljelyalat käytettäisiin kokonaisuudessaan ja korkeat (dollareina ilmaistut) maailmanmarkkinahinnat mahdollistaisivat viennin ilman tukia tai hyvin alhaisin tuin.

Uudistuksen ensimmäiset talousarviovaikutukset on havaittu markkinointivuodesta 2001 alkaen.

Vuoteen 2002 asti hehtaarituki oli Agenda 2000 -arvioita alhaisempi, koska eräät jäsenvaltiot eivät käyttäneet koko perusviljelyalaa. Vuoden 2002 alustavassa talousarvioesityksessä oletetaan, että vajaakäyttö jatkuu. Vuosien 2004-2006 arviot on kuitenkin laadittu soveltamalla aiempia viitteellisiä tuottomääriä käyttämällä saatavaa hehtaaritukea koko perusviljelyalaan, ja ne sisältävät hiljattain uudistetun pellavan ja hampun yhteisen markkinajärjestelyn suorista tuista aiheutuvat menot.

Vaikka maailmanmarkkinahinnat ovat alhaisemmat kuin Agenda 2000:n aikana, euron ja dollarin välinen valuuttakurssi (yksi euro oli selvästi alle yhden dollarin) mahdollisti vientitukien ja interventiotukien alentamisen, ja vuosien 2001 ja 2002 markkinatoimenpiteistä aiheutuneet menot jäivät tämän vuoksi alhaisemmiksi, kuin mitä Berliinin sopimuksen aikoihin oletettiin.

Vuodesta 2004 alkaen markkinatoimenpiteiden menoennusteet poikkeavat Berliinissä esitetyistä olettamuksista. Koska maailmanmarkkinahintojen oletetaan olevan alhaisemmat kuin Agenda 2000:n aikana ja valuuttakurssien oletetaan olevan pariteetissa, markkinatoimenpiteiden menot olisivat suuremmat.

Sokeri

Vientitukien osuus on yli 80 prosenttia tämän markkinajärjestelyn menoista, ja tämän vuoksi sokerialan menoihin vaikuttavat suuresti maailmanmarkkinahintojen muutokset ja euron ja dollarin välinen pariteetti.

Parhaillaan vuosia 2003-2006 varten laadittavien menoennusteiden ja Agenda 2000 -asiakirjan menoennusteiden välisestä vertailusta voidaan havaita seuraavaa:

- Agenda 2000 -asiakirjassa ja tässä kertomuksessa esitetyt maailmanmarkkinahintoja sekä euron ja dollarin välistä pariteettia koskevat olettamukset ovat ristiriidassa sen suhteen, kuinka paljon määrärahoja tarvitaan. Näin ollen hintatasoa sekä euron ja dollarin välistä pariteettia koskevat olettamukset kompensoivat toinen toisensa.

- Tällä hetkellä katsotaan, että määrärahoja tarvitaan Agenda 2000 -asiakirjan ennusteisiin verrattuna huomattavasti vähemmän lähinnä sen vuoksi, että varastointikustannusten korvaukset on poistettu vuonna 2001 toteutetun ja markkinointivuodesta 2001/02 alkaen sovellettavan markkinajärjestelyn uudistamisen vuoksi.

Kuitukasvit

Neuvosto uudisti pellavan ja hampun yhteisen markkinajärjestelyn heinäkuussa 2000. Markkinointivuodesta 2001/02 alkaen kuidun tuotantoon käytettävät pellava ja hamppu kuuluvat peltokasvijärjestelyyn, ja viljelijöille myönnettäviä hehtaaritukia on alennettu peltokasvitukien tasolle (järjestelyn toimiessa kustannuksiksi arvioidaan noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, joka lisätään peltokasvitukiin ja vähennetään kuitukasvitukien määrästä).

Uudistuksen toinen osa koskee olkien käsittelyyn myönnettävää tukea, jonka suuruudeksi arvioidaan 26 miljoonaa euroa vuodessa ja joka merkitään edelleen "kuitukasveja" koskevaan lukuun. Ennusteiden mukaan menot pysyvän muuttumattomina, koska järjestelmä perustuu taattuun enimmäismäärään ja tonnikohtaiseen kiinteään tukeen.

Neuvosto päätti huhtikuussa 2001 myös tarkastella uudelleen markkinointivuodesta 2001/02 alkaen sovellettavaa puuvillan tukijärjestelmä. Pääasiallinen muutos on se, että tasausmekanismin vahvistamista varten seuraamuksia sovelletaan asteittain tuotantomäärästä riippuen.

Tasausjärjestelmästä huolimatta puuvilla-alan menoihin vaikuttavat yhä voimakkaasti (dollareina ilmaistava) maailmanmarkkinahintojen taso sekä euron ja dollarin välisen valuuttakurssin vaihtelut. Valuuttakurssi heilahteli vuosina 2000-2002. Erityisesti vuonna 2002 menojen lisääntyminen johtuu puuvillan maailmanmarkkinahintojen romahtamisesta Agenda 2000 -asiakirjassa käytettyihin hintoihin verrattuna, ja tämän vaikutus on edelleen merkittävä, vaikka euron arvo on alle yhden dollarin.

Maailmanmarkkinahintojen odotetaan toipuvan hieman vuonna 2003 ja tämän jälkeen. Tuettavia määriä koskevat ennusteet vastaavat Agenda 2000 -asiakirjan ennusteita, eli niiden arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa tonnia.

Hedelmät ja vihannekset

Agenda 2000 -asiakirjaa varten rahoituskustannukset laskettiin vuoden 1996 uudistuksen jälkeen tehtyjen rahoitusarvioiden perusteella. Arvioihin sisältyi huomattava määrä toimintarahastoja varten.

Vuoden 2000 lopussa neuvosto hyväksyi minireformin, joka aiheutti useita muutoksia, kuten:

- toimintarahastojen, joiden yhteisörahoituksen enimmäismääräksi oli vahvistettu 4,1 prosenttia, rahoitusjärjestelmää yksinkertaistettiin ja

- sitrushedelmien, persikoiden, päärynöiden ja tomaattijalosteiden järjestelyjä järkiperäistettiin.

Ennen uuden ehdotuksen tekemistä neuvoston hyväksymät pähkinäjärjestelyn peräkkäiset muutokset on myös otettu huomioon.

Talousarviot on laadittu vuoteen 2006 saakka uusien tukien, kynnysten ja vahvistettujen enimmäismäärien perusteella ja ottaen huomion eräiden järjestelmien päättyminen (esim. pähkinäala). Uudet ennusteet ovat huomattavasti alhaisemmat kuin Agenda 2000:n ennusteet. Tämä johtuu lähinnä siitä, että tuottajaorganisaatioita ja markkinoilta vetämistä koskevia ennusteita on tarkistettu alaspäin ja osittain myös siitä, että tomaattijalosteita koskevien ennusteiden mukaan menot tasaantuvat vuoden 2000 lopussa hyväksyttyjen muutosten vuoksi.

Viiniala

Viinialan markkinajärjestely uudistettiin Agenda 2000 -asiakirjan mukaisesti, ja ennusteissa otetaan tämä huomioon vuodesta 2001 alkaen, joka oli ensimmäinen vuosi, jona uudistus vaikutti talousarvioon. Uudistuksen myötä erityistä tislaustoimenpidettä vähennettäisiin asteittain kunnes se lopetettaisiin kokonaan, jos viiniala tasapainottuu odotusten mukaisesti. Korvauksen piiriin kuuluvat viinitilojen rakenneuudistuksesta aiheutuvat menot, joiden arvioitiin olevan järjestelyn toimiessa noin 443 miljoonaa euroa vuodessa.

Viinialan menoihin vaikuttavat erityisen tislaustoimenpiteen ennusteita suurempi käyttö, mikä johtuu suhteellisen korkeista tuotantomääristä ja kulutuksen rakenteellisesta vähenemisestä.

Maito

Berliinin päätöksiä tehtäessä maitoalan vuotuisten menoennusteiden arvioitiin olevan vuosina 2000-2005 melko tasaiset, kunnes vuonna 2006 ne alkaisivat nousta Agenda 2000 -asiakirjan mukaisesti hyväksytyn suorien tukien järjestelmän käyttöönoton vuoksi.

Todellisuudessa menot ovat ensimmäisinä vuosina olleet huomattavasti Berliinin ennusteita alhaisemmat, koska sisä- ja ulkomarkkinoiden tilanne on ollut paljon suotuisampi kuin mitä Agenda 2000 -asiakirjassa ennakoitiin. Vuosina 2000 ja 2001 juuston jatkuva kysyntä ja vakaat hinnat sisä- ja ulkomarkkinoilla, ennen kaikkea maitojauheen osalta, vaikuttivat olennaisesti siihen, että vientituet sekä rasvattoman maidon ja voirasvan menekinedistämiseen myönnettävät tuet alenivat.

Vuosien 2004-2006 menoarviot perustuvat kysynnän ja tarjonnan kehityksen viimeisimpiin keskipitkän aikavälin ennusteisiin. Näiden ennusteiden mukaan pääasiallisten maitotuotteiden tarjonnan ja sisäisen kysynnän väliset erot pienenevät Agenda 2000 -asiakirjan aikoihin vallinneeseen eroon nähden.

Naudanliha

Uudistusten ensimmäisten vuosien merkittävät tapahtumat olivat vuoden 2000 lopussa puhjennut BSE-kriisi ja vuonna 2001 Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhjennut suu- ja sorkkatautiepidemia.

Vähentyneen kysynnän ja viennin vuoksi komissio toteutti vuonna 2000 useita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi sekä kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon palauttamiseksi (erityinen hävittämisohjelma, julkisten interventioiden järjestelmän mukauttaminen jne.)

Neuvostolle esitettiin vuonna 2001 suunnitelma, jonka se hyväksyi kesäkuussa 2001. Tämän suunnitelman tarkoituksena oli parantaa markkinoiden tasapainoa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Vaikka markkinat horjuivat vuosina 2000 ja 2001, kriisi ei ollutkaan yhtä vakava kuin mitä ensin pelättiin ja siitä toipuminen on jo alkanut. Naudanliha-alan menot pysyivät vuosina 2001-2003 hiukan ennusteita korkeampina, vaikka suorista palkkioista aiheutuvat menot ovat alhaisemmat palkkio-oikeuksien vajaakäytön vuoksi.

Vuosien 2004-2006 menoennusteet perustuvat seuraaviin tekijöihin:

- kysynnän ja tarjonnan keskipitkän aikavälin näkymät. Nettotuotannon odotetaan alenevan Agenda 2000 -asiakirjan aikoihin tehtyjen ennusteiden tasolle. Kulutuksen oletetun kasvun avulla interventiovarastot voitaneen kuluttaa,

- palkkio-oikeuksien täysimääräinen käyttö.

Nämä arviot ylittävät Berliinin sopimuksen aikoihin laaditut ennusteet, koska laajaperäistämispalkkiota käytettiin odotettua enemmän ja vientitukea koskevat ennusteet olivat liian optimistiset.

Lampaanliha

Vuonna 2001 hyväksytty uudistus perustui Berliinin sopimuksen aikoihin tehtyihin kokonaismenoarvioihin (ottaen huomioon, että palkkio-oikeuksista oli käytetty 92 prosenttia).

Päätelmät

Kuten taulukossa 1 olevan päivityksen tuloksista käy ilmi, otsakkeeseen 1a kuuluvat menot ovat jatkuvasti rahoitusnäkymien ylärajojen alapuolella vuosina 2000-2006. Todelliset menot alittivat ylärajan lähes 1,1 miljardilla eurolla vuonna 2000 ja noin 2,3 miljardilla eurolla vuonna 2001. Vuoden 2002 talousarvion ja vuoden 2003 alustavan talousarvioesityksen mukaan yläraja alitettaisiin kyseisinä vuosina edelleen noin 2,3 miljardilla eurolla.

Edellä esitetyn mukaisesti ylärajan alituksen ennustetaan olevan lähes 1 miljardi euroa vuonna 2004 ja hieman yli 1 miljardia euroa vuosina 2005 ja 2006.

Taulukon 2 laskelmat osoittavat, että Berliinin päätelmien 21 ja 22 kohdassa eritellyn, vuoden 1999 hintoina ilmaistun 40,5 miljardin euron vuotuista keskiarvoa tullaan noudattamaan, sillä todellisten vuotuisten verrannollisten menojen keskiarvon arvioidaan olevan noin 1,5 miljardia euroa tätä alemmat.

Ehdotusten vaikutukset talousarvioon

Kunkin väliarvioinnissa esitetyn toimenpiteen tarkat vaikutukset talousarvioon vahvistetaan, kun muodolliset lainsäädäntöehdotukset jätetään.

Vaikka arviot voivat tässä vaiheessa olla vain alustavia, yksittäisillä aloilla suunniteltujen muutosten ja suorien tukien tekeminen tuotantomääristä riippumattomiksi arvioidaan johtavan 0,2 miljardin euron kokonaissäästöihin vuodessa verrattuna taulukossa 1 esitettyihin viitearvoihin.

Tällaiset säästöt ja noin 1 miljardin euron suuruinen ennustemarginaali muodostavat yhdessä riittävän liikkumavaran odottamattomia tapauksia varten (dollarin arvon alentuminen, vakavat taudinpurkaukset jne.), ja sillä voidaan myös kattaa tämän väliarvioinnin soveltamisalan ulkopuolisilla aloilla mahdollisesti tarpeellisiksi osoittautuneista uudistustoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset.

TAULUKKO 1

Otsakkeen 1a alakohtaiset menot ja ennusteet

(Uudet viitearvot - tilanne ilman väliarvioinnissa mainittuja ehdotuksia)

miljoonaa euroa

>TAULUKON PAIKKA>

1 Siemenet, humala, riisi, sianliha, kananmunat, siipikarjanliha, mehiläistuotteet, liitteeseen I kuulumattomat tuotteet, elintarvikeohjelmat, syrjäiset alueet ja saaret.

2 Siemenet, humala, riisi, syrjäiset alueet ja saaret.

3 Mukaan luettuina vuodesta 2004 alkaen valikoivat teurastusohjelmat (BSE).

4 Asetuksen (EY) N:o 1259/1999 liitteessä olevaa luetteloa vastaavat suorat tuet.

5 Mukaan luettuina vuoden 1999 määrärahoista siirretyt 29 miljoonaa euroa.

TAULUKKO 2

40,5 miljardin euron vuotuisen keskiarvon noudattaminen (vuoden 1999 hinnat)

>TAULUKON PAIKKA>