51995PC0276

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (95/C 260/05) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(95) 276 lopull. - 95/0148(COD)

(Komission esittämä 17 päivänä heinäkuuta 1995)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 129 a artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat, että

1) on tärkeää taata kuluttajansuojan korkea taso, ja yhteisön olisi osallistuttava siihen erityisillä toimilla, joilla säädetään riittävistä hintatiedoista kuluttajille tarjottavissa tuotteissa;

2) yhteisön toimintaohjelmissa kuluttajansuojaa ja kuluttajavalistusta koskevaksi politiikaksi (1) edellytetään hintojen ilmoittamista koskevien yhteisten periaatteiden luomista;

3) nämä periaatteet on vahvistettu elintarvikkeiden osalta neuvoston direktiivillä 79/581/ETY (2), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/315/ETY (3), ja muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden osalta annetulla neuvoston direktiivillä 88/314/ETY (4);

4) myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus parantaa merkittävästi kuluttajavalistusta antamalla kuluttajille olennaista tietoa järkevän päätöksenteon mahdollistamiseksi,

5) säädetty järjestelmä sisältää kuitenkin tietyn määrän poikkeuksia yleisestä myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuudesta erityisesti silloin, kun myytyjen tuotteiden määrä- tai tilavuusvalikoima vastaa yhteisön tasolla hyväksyttyjä arvoja;

6) tämä tuotteiden yksikköhinnan ilmoittamisen ja pakkauskoon standardisoinnin välinen yhteys on vaikeuttanut säädetyn järjestelmän täytäntöönpanoa, joka on osoittautunut erittäin monimutkaiseksi soveltaa, ja tämän vuoksi olisi hylättävä tämä yhteys tarvittavan yksinkertaistamisen aikaansaamiseksi, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta pakkauskoon standardisointiin liittyvään järjestelmään;

7) olisi otettava huomioon kaikki edellä mainituissa direktiiveissä säädetyn järjestelmän täytäntöönpanoa koskevat ongelmat ja ehdotettava uutta yksinkertaistettua järjestelmää, jolla mahdollistetaan paremmin halutun ensisijaisen tavoitteen saavuttaminen eli riittävän tiedon takaaminen kuluttajille;

8) myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamisella tarjotaan yksinkertaisimmalla tavalla kuluttajille parhaimmat mahdollisuudet tuotteiden luonteen ja laadun arvioimiseen ja vertailuun sekä tarjotaan heille mahdollisuus tehdä arvostelukykyisiä valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella;

9) tämän vuoksi olisi säilytettävä yleinen sekä myyntihinnan että yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus kaikkien tuotteiden osalta lukuun ottamatta pakkaamattomina myytäviä tuotteita, joiden myyntihintaa ei voida vahvistaa ennen kuin kuluttaja on ilmoittanut haluamansa määrän;

10) ainoastaan yhteisön tasolla mukautetuilla säännöksillä voidaan taata yhtenäinen ja selkeä tiedotus kaikille kuluttajille osana sisämarkkinoita; uusi yksinkertaistettu lähestymistapa on sekä riittävä että tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

11) hintamerkintöjen selkeys on lisäksi ensisijaisen tärkeää talous- ja rahaliiton toteuttamisessa, ja selkeyttä on siis merkittävästi parannettava ja sen voimaan saattamista suunniteltava hyvissä ajoin yhteiseen rahaan siirtymisen yhteyteen;

12) yhteisen rahan käyttöönotto helpottuu huomattavasti, kun kuluttajat saavat käyttöönsä yksinkertaisia viitetietoja tuotteiden hintavertailuun;

13) lisäksi on syytä ottaa huomioon, että tiettyjen tuotteiden myynnissä käytetään yleisesti ja tavanomaisesti määriä, jotka eroavat direktiivissä mainituista perusmääräarvoista, ja tämän vuoksi on suotavaa, että jäsenvaltiot voivat tietyissä tapauksissa sallia yksikköhinnan ilmoittamisen suhteessa yleisesti käytettyyn määräarvoon;

14) jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus mukautua yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuuteen tietyn kaupankäynnin tai tiettyjen kaupankäyntimuotojen osalta ja myös mahdollisuus määritellä, että tällainen ilmoittaminen ei ole tarpeen tietyn tuotemäärän osalta, silloin kun siitä ei käy ilmi kuluttajille hyödyllistä tietoa;

15) jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus poiketa yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuudesta, silloin kun tuotteen hinnan ilmoittamisella ei ole merkitystä tai silloin kun se aiheuttaisi sekaannusta; tämä koskee erityisesti tapauksia, jolloin määrän ilmoittaminen ei ole oleellista hintojen vertailun kannalta tai eri tuotteita pidetään kaupan samassa pakkauksessa;

16) täytäntöönpannun järjestelmän soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden osalta laatia luettelon niistä tuotteista tai tuoteluokista, joihin edelleen sovelletaan yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta;

17) on otettava huomioon jakelumuotojen kehittyminen ja olisi löydettävä ratkaisu, jolla saavutettaisiin paras mahdollinen tuotteiden hintoja koskeva kuluttajavalistus mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla;

18) olisi säädettävä vaihtelevasta mukautumiskaudesta asianomaisten taloudellisten toimijoiden mukaan sen mahdollistamiseksi, että nämä voivat toteuttaa yksikköhinnan ilmoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja

19) erityistä huomiota on kiinnitettävä pienissä vähittäisliikkeissä tehtäviin sopeutustoimiin ja etenkin on otettava huomioon teknologian kehittyminen sekä laadittu yhteisen rahan käyttöönottoaikataulu, ja siksi komissio esittää tilanteesta arviointikertomuksen kaksi vuotta ennen järjestelmän yleisen käyttöönoton viimeistä määräpäivää,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tämän direktiivin tavoitteena on säätää sekä myyntihinnan että yksikköhinnan ilmoittamisesta kauppiaiden kuluttajille tarjoamissa tuotteissa hintavertailun helpottamiseksi silloin, kun se osoittautuu aiheelliseksi.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "myyntihinnalla" tuotteen tietyn määrän hintaa;

b) "yksikköhinnalla" tuotteen kilo-, litra-, metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa tai muuta määrää, jos sitä käytetään jäsenvaltioissa yleisesti ja tavanomaisesti erityisten tuotteiden myynnissä;

c) "pakkaamattomina myytävillä tuotteilla" tuotteita, joita ei ole pakattu valmiiksi ja/tai joita ei mitata tai punnita muutoin kuin kuluttajan ollessa läsnä.

3 artikla

1. Myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava kaikkien 1 artiklassa mainittujen tuotteiden osalta, jollei 6 artiklan säännöksistä muuta johdu.

2. Jos tuotteet myydään pakkaamattomina, yksikköhinta on ilmoitettava kaikkien 1 artiklassa mainittujen tuotteiden osalta, koska myyntihintaa ei voida vahvistaa, ennen kuin kuluttaja on ilmoittanut haluamansa määrän.

4 artikla

1. Myyntihinnan ja yksikköhinnan on oltava yksiselitteisiä, helposti tunnistettavia ja selvästi luettavia.

2. Myyntihinnan ja yksikköhinnan on jäsenvaltioiden säätämien edellytysten mukaisesti liityttävä tuotteen lopulliseen hintaan.

3. Yksikköhinnan on kansallisten ja yhteisön säännösten mukaisesti viitattava pakkauksessa ilmoitettuun määrään. Tässä tarkoitetaan erityisesti tuotteiden nettomääriä.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on määriteltävä hinnan ilmoittamisen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt erityisesti 2 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin yleisesti ja tavanomaisesti käytettyihin määriin sovellettavien hintojen osalta.

6 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta kun on kyse tuotteista, joihin sovellettuna tällaisella ilmoittamisella ei olisi merkitystä tuotteiden luonteen tai tarkoituksen vuoksi tai jos tällaisen ilmoituksen tiedot ovat kuluttajalle merkityksettömiä tai ovat omiaan aiheuttamaan sekaannusta.

2. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta kun on kyse tuotteista, joissa pituuden, painon tai tilavuuden ilmoittamista ei vaadita kansallisella tai yhteisön tasolla annetuissa säännöksissä. Tätä voidaan soveltaa erityisesti yksittäin tai yksiköittäin myytäviin tuotteisiin.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa annettujen säännösten soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden osalta laatia luettelon niistä tuotteista tai tuoteluokista, joihin edelleen sovelletaan yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta.

7 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää, että muiden kuin tietyissä pienissä vähittäismyyntipaikoissa pakkaamattomina myytävien tuotteiden yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuutta sovelletaan viimeistään 6 päivänä kesäkuuta 2001, mikäli yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus 7 päivästä kesäkuuta 1997 alkaen

- aiheuttaisi todennäköisesti kohtuutonta vaivaa tällaisille myyntipaikoille,

tai

- olisi ilmeisen epäkäytännöllistä myytäväksi tarjottujen tuotteiden lukumäärän, myyntialueen ja sen ominaisuuksien tai tiettyihin kaupankäyntimuotoihin kuten eräisiin liikkuvan kaupan muotoihin liittyvien erityisolosuhteiden vuoksi.

8 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavasta seuraamusjärjestelmästä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita ja oikeassa suhteessa rikkomukseen, ja niillä on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus.

9 artikla

Kumotaan direktiivi 79/581/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/315/ETY, sekä direktiivi 88/314/ETY 7 päivästä kesäkuuta 1997 alkaen.

10 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 6 päivänä kesäkuuta 1997. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Annettuja säännöksiä sovelletaan 7 päivästä kesäkuuta 1997.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän direktiivin alaan liittyvistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Niiden on ilmoitettava erityisesti 5, 6 ja 7 artiklan nojalla annetuista säännöksistä sekä kaikista myöhemmistä muutoksista niihin.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 8 artiklassa säädetystä seuraamusjärjestelmästä sekä kaikista myöhemmistä muutoksista siihen.

11 artikla

1. Komissio jättää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kaksi vuotta 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen 7 artiklassa annettujen säännösten soveltamista koskevan ensimmäisen kertomuksen.

2. Komissio jättää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään neljä vuotta 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen tämän direktiivin soveltamista koskevan kokonaiskertomuksen.

12 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL N:o C 92, 25.4.1975, s. 2 ja EYVL N:o C 133, 3.6.1981, s. 2

(2) EYVL N:o L 158, 26.6.1979, s. 19

(3) EYVL N:o L 142, 9.6.1988, s. 23

(4) EYVL N:o L 142, 9.6.1988, s. 19