YLEISSOPIMUS sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista avattu allekirjoitettavaksi Roomassa 19 päivänä kesäkuuta 1980

JOHDANTO-OSA

Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen KORKEAT SOPIMUSPUOLET, jotka

PYRKIVÄT edistämään yhteisössä jo aloitettua lainsäändännön yhdenmukaistamista kansainvälisen yksityisoikeuden alalla, erityisesti tuomioistuinten toimivallan ja tuomioiden täytäntöönpanon alalla, ja

HALUAVAT vahvistaa sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevat yhdenmukaiset säännöt,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

I OSASTO SOVELTAMISALA

1 artikla

Soveltamisala

1. Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan sopimusvelvoitteisiin silloin, kun sopimuksella on liittymä useampaan kuin yhteen valtioon.

2. Määräyksiä ei sovelleta:

a) luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen, ellei 11 artiklasta muuta johdu,

b) sopimusvelvoitteisiin, jotka koskevat:

- testamenttia ja perintöä,

- aviovarallisuussuhteita,

- perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteista johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan lukien elatusvelvollisuus aviotonta lasta kohtaan,

c) vekseleistä, shekeistä, juoksevista velkakirjoista ja muista siirtokelpoisista arvopapereista johtuviin velvoitteisiin, siltä osin kuin kyseisiin muihin arvopapereihin liittyvät velvoitteet johtuvat niiden siirtokelpoisuudesta,

d) välityssopimuksiin ja oikeuspaikkaa koskeviin sopimuksiin,

e) yhtiöitä, yhdistyksiä ja oikeushenkilöitä koskevaan lainsäädäntöön liittyviin kysymyksiin, kuten yhtiöiden, yhdistysten ja oikeushenkilöiden perustamiseen, oikeuskelpoisuuteen ja oikeustoimikelpoisuuteen, sisäiseen toimintaan ja purkautumiseen sekä osakkaiden ja toimihenkilöiden henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön, yhdistyksen tai oikeushenkilön veloista,

f) kysymyksiin, voiko edustaja tehdä päämiestään sitovia oikeustoimia kolmansien kanssa, tai siitä, voiko yhtiön, yhdistyksen tai oikeushenkilön toimielin tehdä yhtiötä, yhdistystä tai oikeushenkilöä sitovia oikeustoimia kolmansien kanssa,

g) trustien perustamiseen sekä niistä johtuviin trustien perustajien, trusteéiden ja trustin edunsaajien välisiin suhteisiin,

h) todisteluun ja menettelyyn, ellei 14 artiklasta muuta johdu.

3. Tämän yleissopimuksen määräyksiä ei sovelleta vakuutussopimuksiin, jotka kattavat Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia riskejä. Tuomioistuin soveltaa valtion sisäistä lakiaan ratkaistessaan, sijaitseeko riski tällä alueella.

4. Mitä 3 kohdassa määrätään, ei koske jälleenvakuutussopimuksia.

2 artikla

Muun kuin sopimusvaltion lain soveltaminen

Tämän yleissopimuksen mukaisesti määrättyä lakia sovelletaan silloinkin, kun se on muun kuin sopimusvaltion laki.

II OSASTO YHDENMUKAISET SÄÄNNÖT

3 artikla

Valinnanvapaus

1. Sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, josta osapuolet ovat sopineet (lakiviittaus). Lakiviittauksen on oltava nimenomainen tai sen on käytävä riittävän selvästi ilmi sopimusehdoista tai tapaukseen liittyvistä olosuhteista. Osapuolet voivat määrätä valitsemansa lain sovellettavaksi koko sopimukseen tai vain osaan siitä.

2. Osapuolet voivat milloin tahansa sopia, että sopimukseen sovelletaan muuta kuin sitä lakia, jota siihen on aikaisemmin sovellettu joko tämän artiklan mukaisen lakiviittauksen perusteella tai tämän yleissopimuksen muiden määräysten nojalla. Jos osapuolet sopimuksen tekemisen jälkeen muuttavat lakiviittausta, muutos ei vaikuta siihen, onko sopimus 9 artiklan mukaan muodoltaan pätevä eikä heikennä kolmansien oikeuksia.

3. Se, että osapuolet valitsevat vieraan valtion lain, riippumatta siitä, sopivatko he samalla vieraan valtion tuomioistuimen toimivallasta, ei siinä tapauksessa, että kaikki muut valinnan ajankohtana tilanteeseen vaikuttavat tekijät liittyvät yhteen ainoaan valtioon, syrjäytä säännöksiä, joista kyseisen valtion lain mukaan ei saa sopimuksella poiketa, jäljempänä `pakottavat säännökset`.

4. Sovellettavan lain valintaa koskevasta osapuolten hyväksymisestä ja hyväksymisen pätevyydestä määrätään 8, 9 ja 11 artiklassa.

4 artikla

Sovellettava laki lakiviittauksen puuttuessa

1. Jollei sopimukseen sovellettavaa lakia ole valittu 3 artiklan määräysten mukaisesti, sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, johon sopimus läheisimmin liittyy. Jos kuitenkin sellainen osa sopimuksesta, joka voidaan erottaa siitä, liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon, siihen voidaan poikkeuksellisesti soveltaa kyseisen toisen valtion lakia.

2. Jollei 5 kohdasta muuta johdu, sopimuksen oletetaan liittyvän läheisimmin valtioon, jossa sopimuksen luonteenomaisen suorituksen toimittamisesta vastaavan osapuolen asuinpaikka oli sopimuksen tekohetkellä tai, jos kyseessä on yhtiö, yhdistys tai oikeushenkilö, tämän keskushallinto. Jos sopimus on kuitenkin tehty kyseisen osapuolen elinkeinotoiminnassa, sopimuksen oletetaan liittyvän läheisimmin siihen valtioon, jossa osapuolen päätoimipaikka sijaitsee tai, jos sopimuksen mukaan muu toimipaikka kuin päätoimipaikka vastaa suorituksen toimittamisesta, siihen valtioon, jossa tämä muu toimipaikka sijaitsee.

3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa määrätään, ja sikäli kuin sopimuksen kohteena on oikeus kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden käyttöoikeus, sopimuksen oletetaan liittyvän läheisimmin valtioon, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee.

4. Edellä 2 kohdassa määrätty oletus ei koske tavarankuljetussopimuksia. Kyseisissä sopimuksissa oletuksena on, että jos valtio, jossa liikenteenharjoittajan päätoimipaikka sopimuksen tekohetkellä sijaitsee, on myös valtio, jossa lastaus- tai purkauspaikka taikka lähettäjän päätoimipaikka sijaitsee, sopimukset liittyvät läheisimmin tähän valtioon. Tätä kohtaa sovellettaessa tavarankuljetussopimuksilla tarkoitetaan yhtä matkaa koskevia rahtauskirjoja tai muita sopimuksia, joiden pääasiallinen kohde on tavaroiden kuljettaminen.

5. Mitä 2 kohdassa määrätään, ei sovelleta, jos luonteenomaista suoritusta ei voida määritellä. Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa määrätyillä oletuksilla ei ole merkitystä, jos kaikista olosuhteista ilmenee, että sopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon.

5 artikla

Kuluttajasopimukset

1. Tätä artiklaa sovelletaan sopimuksiin, jotka koskevat tavaroiden toimittamista tai palvelujen suorittamista henkilölle, kuluttajalle, sellaiseen tarkoitukseen, jota ei voida pitää hänen elinkeinotoimintaansa liittyvänä, sekä sopimuksiin, jotka koskevat luoton myöntämistä tällaisia toimituksia tai suorituksia varten.

2. Sen estämättä, mitä 3 artiklassa määrätään, lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että kuluttaja menettäisi sen valtion lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jossa hänen asuinpaikkansa on:

- jos sopimuksentekoa on kyseisessä valtiossa edeltänyt kuluttajalle osoitettu nimenomainen tarjous taikka mainonta ja jos kuluttaja on tässä valtiossa toteuttanut sopimuksentekoa varten tarvittavat toimenpiteet, tai

- jos kuluttajan sopimuskumppani tai tämän edustaja on vastaanottanut kuluttajan tilauksen kyseisessä valtiossa, tai

- jos sopimus koskee tavaran kauppaa ja kuluttaja on matkustanut kyseisestä valtiosta ulkomaille ja tehnyt tilauksensa siellä myyjän järjestettyä matkan saadakseen kuluttajan tekemään kaupan.

3. Sen estämättä, mitä 4 artiklassa määrätään, ja sikäli kuin 3 artiklan mukaista lakiviittausta ei ole tehty, sopimuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on, jos sopimukset on tehty tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa.

4. Tätä artiklaa ei sovelleta

a) kuljetussopimuksiin,

b) palvelujen suorittamista koskeviin sopimuksiin, jos palvelut on suoritettava kuluttajalle yksinomaan muussa kuin siinä valtiossa, jossa hänen asuinpaikkansa on.

5. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa määrätään, tätä artiklaa sovelletaan sopimuksiin, jotka koskevat yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä.

6 artikla

Työsopimukset

1. Sen estämättä, mitä 3 artiklassa määrätään, työsopimukseen otettu lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että työntekijä menettäisi sen lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jota lakiviittauksen puuttuessa sovellettaisiin tämän artiklan 2 kohdan nojalla.

2. Sen estämättä, mitä 4 artiklassa määrätään, ja sikäli kuin 3 artiklan mukaista lakiviittausta ei ole, työsopimuksiin sovelletaan:

a) sen valtion lakia, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi, vaikka hänet on väliaikaisesti lähetetty työhön toiseen valtioon, tai

b) sen toimipaikan sijaintivaltion lakia, joka on ottanut työntekijän työhön, jos hän ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa,

jollei kaikista olosuhteista ilmene, että työsopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon, jolloin sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia.

7 artikla

Kansainvälisesti pakottavat säännökset

1. Kun tämän yleissopimuksen nojalla sovelletaan tietyn valtion lakia, muun sopimukseen läheisesti liittyvän valtion lain pakottaville säännöksille voidaan antaa vaikutusta, jos ja siinä laajuudessa kuin niitä on kyseisen valtion lain mukaan sovellettava sopimukseen muutoin sovellettavasta laista riippumatta. Harkittaessa vaikutuksen antamista tällaisille kansainvälisesti pakottaville säännöksille on otettava huomioon säännösten luonne ja tarkoitus sekä niiden soveltamisen tai soveltamatta jättämisen seuraukset.

2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä soveltamasta sellaisia tuomioistuinvaltion lain säännöksiä, joita on sovellettava sopimukseen muutoin sovellettavasta laista riippumatta.

8 artikla

Aineellinen pätevyys

1. Sopimuksen ja sopimusehdon pätevyyteen sovelletaan lakia, jota olisi tämän yleissopimuksen nojalla sovellettava, jos sopimus tai ehto olisi pätevä.

2. Jos olosuhteista ilmenee, että osapuolen toiminnan vaikutusten arvioiminen 1 kohdassa tarkoitetun lain mukaan ei olisi kohtuullista, osapuoli voi vedota sen valtion lakiin, jossa hänen asuinpaikkansa on, osoittaakseen, että hän ei ole hyväksynyt sopimusta tai ehtoa.

9 artikla

Muoto

1. Samassa valtiossa olevien kesken tehty sopimus on muodoltaan pätevä, jos se täyttää joko sen lain mukaiset muotomääräykset, jota sen sisältöön tämän yleissopimuksen nojalla sovelletaan, tai sen valtion lain mukaiset muotomääräykset, jossa sopimus on tehty.

2. Eri valtioissa olevien kesken tehty sopimus on muodoltaan pätevä, jos se täyttää joko sen lain mukaiset muotomääräykset, jota sopimukseen tämän yleissopimuksen mukaan sovelletaan, tai jonkin tässä kohdassa tarkoitetun valtion lain mukaiset muotomääräykset.

3. Jos sopimuksen on tehnyt osapuolen edustaja, 1 ja 2 kohtaa sovellettaessa huomioon otettava valtio on se, jossa edustaja toimiessaan on.

4. Tehtävää tai tehtyä sopimusta koskeva yksipuolinen tahdonilmaisu on muodoltaan pätevä, jos se täyttää sen lain mukaiset muotomääräykset, jota sopimukseen tämän yleissopimuksen nojalla sovelletaan tai sovellettaisiin, tai sen valtion lain mukaiset muotomääräykset, jossa tahdonilmaisu on annettu.

5. Mitä 1-4 kohdassa määrätään, ei sovelleta sopimuksiin, joihin 5 artikla soveltuu ja jotka on tehty sen 2 kohdassa määrätyin edellytyksin. Kyseisten sopimusten muotoon sovelletaan sen valtion lakia, jossa kuluttajan asuinpaikka on.

6. Sen estämättä, mitä 1-4 kohdassa määrätään, sopimuksiin, joiden kohteena on oikeus kiinteään omaisuuteen tai kiinteän omaisuuden käyttöoikeus, sovelletaan sen valtion laissa säädettyjä pakottavia muotomääräyksiä, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, jos niitä kyseisen lain mukaan sovelletaan sopimuksen tekopaikasta ja sopimukseen sovellettavasta laista riippumatta.

10 artikla

Sopimukseen sovellettavan lain soveltamisala

1. Tämän yleissopimuksen 3-6 ja 12 artiklan nojalla sopimukseen sovellettavan lain mukaan säännellään erityisesti:

a) sopimuksen tulkintaa,

b) sopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämistä,

c) tuomioistuimelle sen lainkäytössä annetun toimivallan rajoissa näiden velvoitteiden täydellisen tai osittaisen laiminlyönnin seurauksia, mukaan lukien vahingon arviointi siltä osin kuin siitä on säännöksiä,

d) erilaisia velvoitteiden raukeamisen muotoja, kuten vanhentumista ja määräajan päättymiseen perustuvia oikeudenmenetyksiä,

e) sopimuksen pätemättömyyden seurauksia.

2. Suoritustavassa ja niissä toimenpiteissä, jotka velkojan on toteutettava, jos suoritus on puutteellinen, otetaan huomioon sen valtion laki, jossa suoritus tapahtuu.

11 artikla

Kelpoisuuden puuttuminen

Jos samassa valtiossa olevat ovat tehneet sopimuksen, luonnollinen henkilö, joka kyseisen valtion lain mukaan on oikeuskelpoinen ja oikeustoimikelpoinen, voi vedota toisen valtion lakiin perustuvaan oikeuskelpoisuuden tai oikeustoimikelpoisuuden puuttumiseen ainoastaan, jos toinen osapuoli sopimusta tehtäessä tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää tästä kelpoisuuden puuttumisesta.

12 artikla

Saatavan siirto

1. Saatavan siirtäjän ja siirronsaajan keskinäisiin velvoitteisiin sovelletaan lakia, jota tämän yleissopimuksen nojalla sovelletaan heidän väliseensä sopimukseen.

2. Saatavan siirtokelpoisuus, siirronsaajan ja velallisen välinen suhde, se, millä edellytyksillä siirtoon voidaan vedota velallista vastaan, sekä velallisen suorituksen vapauttava vaikutus määräytyvät siirrettyyn saatavaan sovellettavan lain mukaan.

13 artikla

Saatavan siirtyminen

1. Jos henkilöllä (velkoja) on sopimukseen perustuva saatava toiselta (velallinen) ja jos kolmas on velvollinen suorittamaan tai on suorittanut saatavan velkojalle, tähän kolmannen velvoitteeseen sovellettavan lain perusteella määräytyy, voiko kolmas täysin tai osittain käyttää niitä oikeuksia, jotka velkojalla oli velallista vastaan näiden välisiin suhteisiin sovellettavan lain mukaan.

2. Samaa sääntöä sovelletaan, jos sama sopimusvelvoite sitoo useita ja joku heistä on suorittanut saatavan velkojalle.

14 artikla

Todistelu

1. Tämän yleissopimuksen nojalla sopimukseen sovellettavaa lakia sovelletaan siltä osin kuin siihen sisältyy sopimusvelvoitteita koskevia oikeudellisia oletuksia tai säännöksiä todistustaakan jakautumisesta.

2. Oikeustoimen toteennäyttämiseksi voidaan käyttää kaikkia tuomioistuinvaltion lain mukaan sallittuja todistuskeinoja tai sellaisen 9 artiklassa tarkoitetun lain mukaan sallittuja todistuskeinoja, jonka mukaan sopimus on muodoltaan pätevä, edellyttäen, että todistuskeinon käyttäminen on mahdollista asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa.

15 artikla

Takaisin- ja edelleenviittauksen poissulkeminen

Kun tämän yleissopimuksen nojalla on sovellettava tietyn valtion lakia, sovelletaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia oikeussääntöjä lainvalintasääntöjä lukuun ottamatta.

16 artikla

Oikeusjärjestyksen perusteet

Tämän yleissopimuksen mukaan määrätyn lain säännöstä voidaan olla soveltamatta ainoastaan, jos sen soveltaminen on selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita ("ordre public").

17 artikla

Ajallinen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan sopimusvaltiossa sopimuksiin, jotka on tehty sen jälkeen, kun yleissopimus on kyseisen valtion osalta tullut voimaan.

18 artikla

Yhdenmukainen tulkinta

Edellä olevia yhdenmukaisia sääntöjä tulkittaessa ja sovellettaessa on otettava huomioon niiden kansainvälinen luonne ja pyrkimys saavuttaa yhdenmukaisuus niiden tulkinnassa ja soveltamisessa.

19 artikla

Valtion eri alueiden oikeussäännöt

1. Jos valtioon kuuluu useita alueita, joilla on omat sopimusvelvoitteita koskevat oikeussääntönsä, tämän yleissopimuksen nojalla sovellettavaa lakia määrättäessä kukin alue rinnastetaan valtioon.

2. Valtio, johon kuuluvilla alueilla on omat sopimusvelvoitteita koskevat oikeussääntönsä, ei ole velvollinen soveltamaan tätä yleissopimusta yksinomaan siihen kuuluvien alueiden oikeussääntöjen välillä tehtävään lainvalintaan.

20 artikla

Yhteisön oikeuden ensisijaisuus

Tämä yleissopimus ei estä sellaisten erityisaloja koskevien lainvalintasääntöjen soveltamista, jotka on otettu tai otetaan Euroopan yhteisöjen toimielimien säädöksiin tai niiden täytäntöön panemiseksi yhdenmukaistettuun kansalliseen lainsäädäntöön.

21 artikla

Suhde muihin yleissopimuksiin

Tämä yleissopimus ei estä sellaisten kansainvälisten sopimusten soveltamista, joiden osapuoleksi sopimusvaltio on liittynyt tai liittyy.

22 artikla

Varaumat

1. Sopimusvaltiot voivat allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään yleissopimuksen varata itselleen oikeuden olla soveltamatta:

a) 7 artiklan 1 kohtaa,

b) 10 artiklan 1 kohdan e alakohtaa.

2. Ilmoittaessaan 27 artiklan 2 kohdan mukaisesta yleissopimuksen laajentamisesta sopimusvaltiot voivat myös tehdä yhden tai useamman tällaisen varauman, jonka vaikutus rajoittuu laajennuksessa tarkoitettuihin alueisiin tai joihinkin niistä.

3. Sopimusvaltiot voivat milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman; varauman vaikutus lakkaa kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoitus peruutuksesta on tehty.

III OSASTO LOPPUMÄÄRÄYKSET

23 artikla

1. Jos sopimusvaltio haluaa saattaa voimaan uuden lainvalintasäännön tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta sopimusten ryhmästä sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut kyseisen sopimusvaltion osalta voimaan, sen on ilmoitettava aikomuksestaan muille allekirjoittajavaltioille Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerin välityksellä.

2. Kuuden kuukauden määräajassa pääsihteerille tehdystä ilmoituksesta allekirjoittajavaltiot voivat pyytää pääsihteeriä järjestämään allekirjoittajavaltioiden väliset neuvottelut yksimielisyyden saavuttamiseksi.

3. Jos yksikään allekirjoittajavaltio ei määräajassa ole pyytänyt neuvotteluja tai jos neuvottelut eivät ole johtaneet yksimielisyyteen kahden vuoden kuluessa pääsihteerille tehdystä ilmoituksesta, sopimusvaltio voi muuttaa lakiaan. Kyseisen valtion toteuttama toimenpide annetaan tiedoksi muille allekirjoittajavaltioille Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerin välityksellä.

24 artikla

1. Jos sopimusvaltio sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on sen osalta tullut voimaan, haluaa liittyä sellaisen monenvälisen sopimuksen osapuoleksi, jonka pääasiallinen tarkoitus tai jokin pääasiallisista tarkoituksista on lainvalinnan sääntely tämän yleissopimuksen alaan kuuluvassa asiassa, sovelletaan 23 artiklassa määrättyä menettelyä. Edellä 23 artiklan 3 kohdassa mainittu kahden vuoden määräaika lyhennetään kuitenkin yhdeksi vuodeksi.

2. Edellä 1 kohdassa määrättyä menettelyä ei sovelleta, jos sopimusvaltio tai jokin Euroopan yhteisöistä on jo liittynyt monenvälisen sopimuksen osapuoleksi tai jos monenvälisellä sopimuksella on tarkoitus muuttaa sellaista sopimusta, jonka osapuolena kyseessä oleva valtio on, tai jos kyseessä on Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten puitteissa tehty sopimus.

25 artikla

Jos sopimusvaltio katsoo, että muiden kuin 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten tekeminen vaarantaa tällä yleissopimuksella toteutetun yhdenmukaisuuden, kyseinen valtio voi pyytää Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteeriä järjestämään tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltioiden välisen neuvottelun.

26 artikla

Kukin sopimusvaltio voi pyytää tämän yleissopimuksen tarkistamista. Tällöin Euroopan yhteisöjen neuvoston puheenjohtaja kutsuu koolle tarkistuskonferenssin.

27 artikla

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan sopimusvaltioiden Euroopassa olevalla alueella Grönlanti mukaan lukien sekä Ranskan tasavallan koko alueella.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa määrätään,

a) tätä yleissopimusta ei sovelleta Färsaarilla, ellei Tanskan kuningaskunta antamallaan julistuksella toisin ilmoita,

b) tätä yleissopimusta ei sovelleta Euroopassa olevilla Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella sijaitsevilla alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista Yhdistynyt kuningaskunta vastaa, ellei se tällaisesta alueesta antamassaan julistuksessa toisin ilmoita,

c) tätä yleissopimusta sovelletaan Alankomaiden Antilleilla, jos Alankomaiden kuningaskunta antaa sitä koskevan julistuksen.

3. Mainitut julistukset voidaan antaa milloin tahansa Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerille tehtävällä ilmoituksella.

4. Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla alueella sijaitsevien tuomioistuinten tekemiä päätöksiä vastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa aloitettuja muutoksenhakumenettelyjä pidetään näissä tuomioistuimissa käsiteltävinä menettelyinä.

28 artikla

1. Tämä yleissopimus avataan 19 päivänä kesäkuuta 1980 Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen osapuolina olevien valtioiden allekirjoitettavaksi.

2. Allekirjoittajavaltioiden on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä yleissopimus. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteeristöön.

29 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun seitsemäs ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

2. Kunkin allekirjoittajavaltion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen myöhemmin, yleissopimus tulee voimaan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

30 artikla

1. Tämä yleissopimus on voimassa kymmenen vuotta sen 29 artiklan 1 kohdan mukaisesta voimaantulopäivästä myös niissä valtioissa, joiden osalta se tulee voimaan myöhemmin.

2. Jollei tätä yleissopimusta irtisanota, sen voimassaolo jatkuu ilman eri toimenpiteitä viisi vuotta kerrallaan.

3. Irtisanomisesta on ilmoitettava Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteerille viimeistään kuusi kuukautta ennen kymmenen tai viiden vuoden määräajan päättymistä. Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan jotakin niistä alueista, joihin yleissopimus on 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti laajennettu.

4. Irtisanominen koskee ainoastaan ilmoituksen tehnyttä valtiota. Muiden sopimusvaltioiden osalta yleissopimus pysyy voimassa.

31 artikla

Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen osapuolina oleville valtioille

a) allekirjoituksista,

b) kunkin ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisesta,

c) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä,

d) 23, 24, 25, 26, 27 tai 30 artiklassa tarkoitetuista ilmoituksista,

e) 22 artiklassa mainituista varaumista ja niiden peruutuksista.

32 artikla

Tähän yleissopimukseen liitetty pöytäkirja on sen erottamaton osa.

33 artikla

Tämä yleissopimus laaditaan englannin, hollannin, iirin, italian, ranskan, saksan ja tanskan kielellä yhtenä kappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen, ja se talletetaan Euroopan yhteisöjen neuvoston pääsihteeristön arkistoon. Pääsihteeri toimittaa kunkin allekirjoittajavaltion hallitukselle yleissopimuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Roomassa yhdeksäntenätoista päivänä kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentä.

PÖYTÄKIRJA

Korkeat sopimuspuolet ovat sopineet seuraavasta yleissopimukseen liitettävästä määräyksestä.

Sen estämättä, mitä yleissopimuksessa määrätään, Tanska saa edelleen pitää voimassa merilain ("Sølov") 169 pykälän säännöksen tavaroiden merikuljetuksia koskeviin asioihin sovellettavasta laista ja muuttaa kyseistä säännöstä noudattamatta yleissopimuksen 23 artiklassa määrättyä menettelyä.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Roomassa yhdeksäntenätoista päivänä kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentä.

Yhteinen julistus

Allekirjoittaessaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan yleissopimuksen Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset

I pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttämään lainvalintaa koskevien sääntöjen hajauttamista useisiin säädöksiin sekä näiden sääntöjen välisiä eroja,

toivovat, että Euroopan yhteisöjen toimielimet pyrkivät, käyttäessään toimivaltaansa niiden sopimusten nojalla, joilla ne on perustettu, jos tarve sääntöjen antamiseen on, antamaan lainvalintaa koskevia sääntöjä, jotka ovat mahdollisimman yhdenmukaiset tämän yleissopimuksen sääntöjen kanssa,

II julistavat aikovansa neuvotella keskenään tämän yleissopimuksen allekirjoittamisajankohdasta siihen saakka, kunnes yleissopimuksen 24 artikla sitoo niitä, jos jokin allekirjoittajavaltioista haluaa liittyä osapuoleksi sopimukseen, johon kyseisessä artiklassa määrättyä menettelyä sovellettaisiin,

III katsovat, ottaen huomioon vaikutuksen, joka sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyllä yleissopimuksella on lainvalintaa koskeviin sääntöihin Euroopan yhteisöissä, että kaikkien Euroopan yhteisöjen jäseniksi tulevien valtioiden olisi liityttävä tähän yleissopimukseen.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yhteisen julistuksen.

Tehty Roomassa yhdeksäntenätoista päivänä kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentä.

Yhteinen julistus

Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset

allekirjoittaessaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyn yleissopimuksen,

haluavat varmistaa, että yleissopimusta sovelletaan mahdollisimman tehokkaasti,

pyrkivät välttämään yleissopimuksen yhtenäistävää luonnetta vahingoittavia tulkintaeroja,

ilmaisevat valmiutensa

1. tarkastella mahdollisuutta siirtää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle toimivaltaa tietyissä asioissa ja neuvotella tarvittaessa tätä koskevasta sopimuksesta,

2. järjestää säännöllisin määräajoin edustajiensa välisiä tapaamisia.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yhteisen julistuksen.

Tehty Roomassa yhdeksäntenätoista päivänä kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentä.