1.   Tämän asetuksen päätavoitteena on yhtenäisen ja korkean siviili-ilmailun turvallisuustason luominen ja ylläpitäminen unionissa.

2.   Tämän asetuksen muita tavoitteita ovat seuraavat:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muun muassa seuraavia:

1.   Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin:

2.   Tätä asetusta sovelletaan myös henkilöstöön ja organisaatioihin, jotka osallistuvat 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin:

Jäsenvaltioiden on a alakohdan osalta varmistettava, että siinä tarkoitetulla ilma-aluksella suoritettava toiminta ja palvelu toteutetaan siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon tämän asetuksen turvallisuustavoitteet. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tällaiset ilma-alukset porrastetaan tarvittaessa turvallisesti muihin ilma-aluksiin.

Tämän asetukisen liitteen I soveltamisalaan kuuluvia ja jäsenvaltiossa rekisteröityjä ilma-aluksia voidaan käyttää muissa jäsenvaltioissa sen jäsenvaltion suostumuksella, jonka alueella käyttö tapahtuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden Chicagon yleissopimuksen mukaisia velvoitteita. Tällaisia ilma-aluksia voidaan myös huoltaa tai niiden suunnittelua voidaan muuttaa muissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että suunnittelun muutokset ja huoltotoimet toteutetaan sen jäsenvaltion valvonnassa, jossa ilma-alus on rekisteröity, ja tämän jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädetään, tätä asetusta ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä sovelletaan liitteessä I olevan 1 kohdan e, f, g, h tai i alakohdan soveltamisalaan kuuluvan ilma-alustyypin suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon sekä niihin osallistuvaan henkilöstöön ja organisaatioihin, jos

Tätä asetusta ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä sovelletaan ilma-alustyyppiin siitä päivästä alkaen, jona tyyppihyväksyntätodistus tai tapauksen mukaan ilmoitus annetaan. Säännöksiä, jotka liittyvät tyyppihyväksyntätodistusta koskevan hakemuksen arviointiin ja tyyppihyväksyntätodistuksen antamiseen viraston toimesta sovelletaan kuitenkin hakemuksen vastaanottamispäivästä alkaen.

5.   Rajoittamatta turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien kansallisten vaatimusten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (33) 7 artiklan 5 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että

turvallisuustaso sekä yhteentoimivuus siviilijärjestelmien kanssa vastaavat vaikutukseltaan tämän asetuksen liitteissä VII ja VIII vahvistettujen keskeisten vaatimusten soveltamisesta seuraavaa tasoa.

6.   Jäsenvaltio voi päättää soveltaa mitä tahansa III luvun I, II, III tai VII jaksoa, tai mitä tahansa niiden yhdistelmää johonkin tai kaikkeen tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun toimintaan sekä siihen osallistuvaan henkilöstöön ja organisaatioihin, jos se katsoo, että kyseisiä säännöksiä voidaan soveltaa tehokkaasti ottaen huomioon kyseisen toiminnan, henkilöstön ja organisaatioiden ominaispiirteet sekä asianomaisten säännösten tarkoitus ja sisältö.

Päätöksessä ilmoitetusta päivämäärästä alkaen tällaista toimintaa, henkilöstöä ja organisaatioita koskevat yksinomaan kyseisen jakson tai kyseisten jaksojen säännökset sekä tämän asetuksen säännökset näiden jaksojen soveltamisesta.

Jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään viipymättä komissiolle ja virastolle ja toimitettava niille kaikki asiaankuuluvat tiedot, erityisesti:

Jos komissio katsoo virastoa kuultuaan, että ensimmäisessä alakohdassa määritetty edellytys ei täyty, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen, joka sisältää sen asiaa koskevan päätöksen. Asianomaisen jäsenvaltion on, tällaisen täytäntöönpanosäädöksen tiedoksi saatuaan, viipymättä tehtävä päätös antamansa, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun aiemman päätöksen muuttamisesta tai peruuttamisesta ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja virastolle.

Jäsenvaltio voi myös milloin tahansa päättää muuttaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua aiempaa päätöstä tai peruuttaa sen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neljännen alakohdan soveltamista. Tällaisissa tapauksissa sen on ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle ja virastolle.

Virasto sisällyttää 74 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin kaikki tämän kohdan nojalla tiedoksi annetut komission ja jäsenvaltioiden päätökset.

Komission, viraston ja asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä tämän kohdan soveltamiseksi.

7.   Jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa lentopaikan suunnittelun, kunnossapidon ja pitämisen sekä tällaisella lentopaikalla käytettävät turvallisuuslaitteet tämän asetuksen soveltamisesta, jos lentopaikan matkustajamäärä on enintään 10 000 kaupallisen ilmakuljetuksen matkustajaa vuodessa ja sillä tapahtuu enintään 850 rahdin kuljetukseen liittyvää lento-operaatiota vuodessa ja edellyttäen, että kyseessä olevat jäsenvaltiot varmistavat, ettei tällainen poikkeus vaaranna 33 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymistä.

Kyseisen lentopaikan suunnittelua, kunnossapitoa ja pitämistä, sen turvallisuuslaitteita sekä maahuolintapalveluja ja asematasovalvontapalveluja tällä lentopaikalla ei kyseisessä poikkeuspäätöksessä täsmennetystä päivämäärästä alkaen enää säännellä tällä asetuksella eikä sen perusteella hyväksytyillä delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä.

Jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja virastolle poikkeuspäätöksestään ja sen perusteluista.

Jos komissio katsoo virastoa kuultuaan, että jäsenvaltion myöntämä poikkeus ei täytä ensimmäisessä alakohdassa täsmennettyjä edellytyksiä, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät sen asiaa koskevan päätöksen. Täytäntöönpanopäätösten tiedoksi antamisen yhteydessä asianomaiselle jäsenvaltiolle kyseisen jäsenvaltion on viipymättä muutettava antamaansa poikkeuspäätöstä tai peruutettava se ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja virastolle.

Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle ja virastolle asetuksen (EY) N:o 216/2008 4 artiklan 3 b kohdan nojalla myöntämänsä poikkeukset.

Jäsenvaltioiden on vuosittain tarkasteltava niiden lentopaikkojen liikennemääriä, joille on myönnetty poikkeus tämän kohdan tai asetuksen (EY) N:o 216/2008 4 artiklan 3 b kohdan nojalla. Jos tarkastelu osoittaa, että jonkin tällaisen lentopaikan matkustajamäärä ylittää 10 000 kaupallisen ilmakuljetuksen matkustajaa vuodessa tai sillä tapahtuu yli 850 rahdin kuljetukseen liittyvää lento-operaatiota vuodessa kolmen peräkkäisen vuoden aikana, jäsenvaltion on peruutettava myöntämänsä poikkeus kyseisen lentopaikan osalta. Tällöin sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja virastolle.

Virasto sisällyttää 74 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin kaikki tämän kohdan nojalla tiedoksi annetut komission ja jäsenvaltioiden päätökset.

8.   Jäsenvaltio voi päättää myöntää poikkeuksen tämän asetuksen soveltamisesta yhden tai useamman seuraavan ilma-alusluokan suunnitteluun, valmistukseen, huoltoon ja lentotoimintaan:

Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa tehdä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusluokkien osalta poikkeus päätöstä sellaisen ilma-aluksen osalta, jolle on annettu tai katsotaan annetun todistus asetuksen (EY) N:o 216/2008 tai tämän asetuksen mukaisesti tai josta on annettu ilmoitus tämän asetuksen mukaisesti.

9.   Jäsenvaltion 8 kohdan nojalla tekemä poikkeuspäätös ei saa estää organisaatiota, jonka päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella, päättämästä harjoittaa päätöksen kattamien ilma-alusten suunnittelu- ja valmistustoimintaa tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti. Jos organisaatio tekee tällaisen päätöksen, sen on ilmoitettava siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltion 8 kohdan nojalla tekemää poikkeuspäätöstä ei sovelleta tähän suunnittelu- ja valmistustoimintaan eikä sen tuloksena suunniteltuihin ja valmistettuihin ilma-aluksiin.

10.   Edellä olevan 8 kohdan nojalla tehdyn poikkeuspäätöksen soveltamisalaan kuuluvia ja kyseisen päätöksen tehneessä jäsenvaltiossa rekisteröityjä ilma-aluksia voidaan käyttää muissa jäsenvaltioissa sen jäsenvaltion suostumuksella, jonka alueella käyttö tapahtuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden Chicagon yleissopimuksen mukaisia velvoitteita. Tällaisia ilma-aluksia voidaan myös huoltaa, tai niiden suunnittelua voidaan muuttaa muissa jäsenvaltioissa edellyttäen, että huoltotoimet ja suunnittelun muutokset toteutetaan sen jäsenvaltion valvonnassa, jossa ilma-alus on rekisteröity, ja kyseisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

Edellä olevan 8 kohdan nojalla tehdyn poikkeuspäätöksen soveltamisalaan kuuluville ilma-aluksille annetuissa todistuksissa on ilmoitettava selkeästi, että todistusta ei myönnetä tämän asetuksen mukaisesti vaan todistuksen myöntävän jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti. Muut jäsenvaltiot voivat hyväksyä tällaisia kansallisia todistuksia ainoastaan, jos ne ovat itse tehneet vastaavan päätöksen 8 kohdan nojalla.

11.   Sen jäsenvaltion kansallisten oikeussäännösten, joka on tehnyt 8 kohdan nojalla päätöksen kohteena olevan ilma-aluksen suunnittelua, valmistusta, huoltoa ja lentotoimintaa koskevan poikkeuspäätöksen, on oltava oikeassa suhteessa toiminnan luonteeseen ja riskiin ja niissä on otettava huomioon 1 artiklassa vahvistetut tavoitteet ja 4 artiklassa vahvistetut periaatteet.

Jäsenvaltion, joka on tehnyt poikkeuspäätöksen 8 kohdan nojalla, on ilmoitettava kyseisestä päätöksestä viipymättä komissiolle ja virastolle ja toimitettava niille kaikki asiaankuuluvat tiedot, sekä ilmoitettava erityisesti päivä, josta alkaen päätöstä sovelletaan ja ilma-alusluokka, jota se koskee.

Jäsenvaltio voi päättää muuttaa 8 kohdan nojalla tekemäänsä poikkeuspäätöstä tai peruuttaa sen. Tällaisissa tapauksissa sen on ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle ja virastolle.

Virasto sisällyttää 74 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin kaikki tämän kohdan nojalla tiedoksi annetut jäsenvaltioiden päätökset.

Jäsenvaltion 8 kohdan nojalla tekemää poikkeuspäätöstä sovelletaan myös organisaatioihin ja henkilöstöön, jotka osallistuvat päätöksen kohteena olevaan suunnittelu-, valmistus-, huolto- ja lentotoimintaan.

1.   Toteuttaessaan tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä komissio, virasto ja jäsenvaltiot

2.   Tämän asetuksen mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden on vastattava toiminnan luonnetta ja siihen liittyvää riskiä ja oltava niihin oikeassa suhteessa. Valmistellessaan ja toteuttaessaan tällaisia toimenpiteitä komission, viraston ja jäsenvaltioiden on otettava kunkin toiminnan mukaisesti huomioon seuraavat seikat:

1.   Virastoa ja jäsenvaltioita kuultuaan komissio hyväksyy, julkaisee ja tarpeen mukaan päivittää asiakirjan, jossa kuvataan Euroopan lentoturvallisuusjärjestelmän toiminta ja joka sisältää ne säännöt, toiminnat ja menettelyt, joita käytetään siviili-ilmailun turvallisuuden hallintaan unionissa tämän asetuksen mukaisesti, jäljempänä ’Euroopan lentoturvallisuusohjelma’.

2.   Euroopan lentoturvallisuusohjelman on sisällettävä vähintään kansainvälisissä standardeissa ja suositelluissa menettelytavoissa kuvatut kansallisen turvallisuudenhallinnan vastuisiin liittyvät tekijät.

Euroopan lentoturvallisuusohjelmassa kuvataan myös 6 artiklassa tarkoitetun Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman laatimis-, hyväksymis-, päivitys- ja täytäntöönpanomenettely, jossa jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien on oltava tiiviisti mukana.

1.   Virasto laatii, hyväksyy, julkaisee ja sen jälkeen päivittää vähintään vuosittain Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa 5 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmassa on merkityksellisten turvallisuustietojen arvioinnin perusteella yksilöitävä Euroopan lentoturvallisuusjärjestelmään kohdistuvat suurimmat turvallisuusriskit ja vahvistettava tarvittavat toimenpiteet näiden riskien lieventämiseksi.

2.   Virasto dokumentoi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa 5 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen turvallisuusriskien kokonaiskuvan ja seuraa osapuolten toimenpiteitä riskien lieventämiseksi, muun muassa määrittämällä tarvittaessa turvallisuusindikaattoreita.

3.   Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmassa on 1 artiklassa asetetut tavoitteet huomioon ottaen määritettävä unionin turvallisuustaso. Komission, viraston ja jäsenvaltioiden on yhdessä pyrittävä saavuttamaan kyseinen turvallisuustaso.

1.   Kunkin jäsenvaltion on asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen laadittava kansallinen turvallisuusohjelma, jolla hallitaan siviili-ilmailun turvallisuutta sen vastuulla olevassa ilmailutoiminnassa, jäljempänä ’kansallinen turvallisuusohjelma’, ja pidettävä sitä yllä. Ohjelman on oltava oikeassa suhteessa ilmailun määrään ja vaativuuteen sekä johdonmukainen Euroopan lentoturvallisuusohjelman kanssa.

2.   Kansallisen turvallisuusohjelman on sisällettävä vähintään kansainvälisissä standardeissa ja suositelluissa menettelytavoissa kuvatut kansallisen turvallisuudenhallinnan vastuisiin liittyvät tekijät.

3.   Kansallisessa turvallisuusohjelmassa on, 1 artiklassa vahvistetut tavoitteet ja 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu turvallisuustaso huomioon ottaen, täsmennettävä se hyväksyttävä turvallisuustaso, joka jäsenvaltion vastuulla olevassa ilmailutoiminnassa on kansallisella tasolla saavutettava.

1.   Kansalliseen turvallisuusohjelmaan on sisällyttävä tai liityttävä kansallinen lentoturvallisuussuunnitelma. Kunkin jäsenvaltion on asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen yksilöitävä merkityksellisten turvallisuustietojen arvioinnin perusteella suunnitelmassaan kansalliseen siviili-ilmailun turvallisuusjärjestelmäänsä kohdistuvat suurimmat turvallisuusriskit ja vahvistettava tarvittavat toimenpiteet näiden riskien lieventämiseksi.

2.   Kansallisen lentoturvallisuussuunnitelman on sisällettävä Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmassa yksilöidyt riskit ja toimenpiteet, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä jäsenvaltiossa. Jäsenvaltion on ilmoitettava virastolle Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmassa yksilöidyt riskit ja toimenpiteet, joita se ei pidä merkityksellisinä kansallisen ilmailun turvallisuusjärjestelmänsä kannalta ja perusteltava miksi.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten, sekä niiden moottoreiden, potkureiden, osien ja irrallisten varusteiden, on täytettävä tämän asetuksen liitteessä II vahvistetut keskeiset lentokelpoisuusvaatimukset.

2.   Melun ja päästöjen osalta kyseisten ilma-alusten sekä niiden moottoreiden, potkureiden, osien ja irrallisten varusteiden on oltava Chicagon yleissopimuksen liitteessä 16 olevan I niteen muutokseen 12 ja II niteen muutokseen 9 sekä III niteen ensimmäiseen painokseen, sellaisina kuin niitä kaikkia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2018, sisältyvien ympäristönsuojeluvaatimusten mukaiset.

Tämän asetuksen liitteessä III vahvistettuja ympäristövaatimusten mukaisuutta koskevia keskeisiä vaatimuksia sovelletaan tuotteisiin, osiin ja irrallisiin varusteisiin, siltä osin kuin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut Chicagon yleissopimuksen määräykset eivät sisällä ympäristönsuojeluvaatimuksia.

Organisaatioiden, jotka osallistuvat 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon, on noudatettava tämän asetuksen liitteessä III olevaa 8 kohtaa.

1.   Siltä osin kuin on kyse 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista muista ilma-aluksista kuin miehittämättömistä ilma-aluksista ja niiden moottoreista, potkureista ja osista, 9 artiklan noudattaminen on varmistettava 11 ja 12 artiklan sekä 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Siltä osin kuin on kyse 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetuista muista ilma-aluksista kuin miehittämättömistä ilma-aluksista ja niiden moottoreista, potkureista, osista ja irrallisista varusteista, 9 artiklan noudattaminen on varmistettava 11–16 artiklan mukaisesti.

1.   Yksittäinen ilma-alus on sertifioitava, ja sille myönnetään lentokelpoisuustodistus ja, jos 19 artiklan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, melutodistus.

Todistukset myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut, että ilma-alus on 11 artiklan mukaisesti sertifioidun suunnittelun mukainen sekä turvallisessa ja ympäristövaatimukset täyttävässä käyttökunnossa.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut todistukset ovat voimassa, niin kauan kuin ilma-alusta ja sen moottoreita, potkureita, osia ja irrallisia varusteita huolletaan 17 artiklan nojalla hyväksyttyjen jatkuvaa lentokelpoisuutta koskevien täytäntöönpanosäädösten mukaisesti ja ne ovat turvallisessa ja ympäristövaatimukset täyttävässä käyttökunnossa.

1.   Ellei 19 artiklassa tarkoitetuista delegoiduista säädöksistä muuta johdu, tuotteiden, osien ja irrallisten varusteiden suunnittelusta ja valmistuksesta vastaavat organisaatiot on sertifioitava, ja niille on myönnettävä hyväksyntä. Hyväksyntä myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut noudattavansa 19 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä vahvistettuja sääntöjä 9 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi. Hyväksynnässä on eriteltävä organisaatiolle annetut oikeudet ja hyväksynnän laajuus.

2.   Myös seuraavien osalta edellytetään hyväksyntää:

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta tilanteisiin, joissa 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena sekä 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski huomioon ottaen tällaisia hyväksyntöjä ei vaadita.

Tässä kohdassa tarkoitetut hyväksynnät myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 17 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset, jotka on annettu 9 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi.

3.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa hyväksynnöissä on eriteltävä organisaatiolle annetut oikeudet. Kyseisiä hyväksyntöjä voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja hyväksyntöjä voidaan rajoittaa tai niiden voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä hyväksynnän myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Kun 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena, ja ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää ei edellytetä, 17 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä voidaan edelleen edellyttää, että organisaatio antaa vakuutuksen valmiuksistaan ja käytettävissään olevista keinoista täyttää suorittamaansa toimintaan liittyvät velvollisuudet täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Tuotteen, osan tai irrallisen varusteen huollonjälkeisen käyttöönoton hyväksymisestä vastaavalta henkilöstöltä on vaadittava lupakirja, lukuun ottamatta tilanteita, joissa 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena sekä 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet ja erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski huomioon ottaen lupakirjaa ei vaadita.

Mainittu lupakirja myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä niiden 17 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset, jotka on annettu 9 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa lupakirjassa on eriteltävä henkilöstölle annetut oikeudet. Lupakirjaa voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lupakirjaa voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä lupakirjan myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevia sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 9 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten ja niiden moottoreiden, potkureiden, osien ja irrallisten varusteiden osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa 9 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteissä 1, 6 ja 8.

1.   Poiketen tapauksen mukaan siitä, mitä 9–13 artiklassa säädetään:

2.   Poiketen tapauksen mukaan siitä, mitä 9, 10 ja 14 artiklassa säädetään:

Luvan ilmailuun voi ilman hakemusta myöntää myös 15 artiklan mukaisesti hyväksytty organisaatio, jolle on annettu oikeus myöntää lupia ilmailuun 19 artiklan 1 kohdan k alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai 17 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti edellyttäen, että organisaatio on todennut, että ilma-aluksella voi suorittaa turvallisesti peruslennon.

Ilmailulupaan sovelletaan säädetään 19 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjä asianmukaisia rajoituksia, ja erityisesti rajoituksia kolmansien osapuolten turvallisuuden suojelemiseksi.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten sekä niiden moottoreiden, potkureiden, osien ja irrallisten varusteiden osalta komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten sekä niiden moottoreiden, potkureiden, osien ja irrallisten varusteiden lentokelpoisuuden ja ympäristövaatimusten mukaisuuden osalta komissio antaa delegoituja säädöksiä 128 artiklan mukaisesti liitteiden II ja III muuttamiseksi, jos se on tarpeen tekniseen, operatiiviseen tai tieteelliseen kehitykseen liittyvistä syistä taikka lentokelpoisuuden tai ympäristövaatimusten mukaisuuden alalla saadun näytön vuoksi 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin niiden saavuttaminen edellyttää.

3.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten sekä niiden moottoreiden, potkureiden, osien ja irrallisten varusteiden ympäristövaatimusten mukaisuuden osalta siirretään komissiolle valta muuttaa 128 artiklan mukaisesti annettavilla delegoiduilla säädöksillä 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja viittauksia Chicagon yleissopimuksen määräyksiin viittausten päivittämiseksi sellaisten määräyksiin myöhemmin tehtävien muutosten perusteella, jotka tulevat voimaan 4 päivän heinäkuuta 2018 jälkeen ja joita sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa, sikäli kuin nämä tarkistukset eivät laajenna tämän asetuksen soveltamisalaa.

1.   Lentäjiltä vaaditaan suoritettavaan toimintaan tarvittava lentolupakirja ja lentäjän lääketieteellinen kelpoisuustodistus, lukuun ottamatta tilanteita, joissa 23 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena ja 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet, sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski huomioon ottaen, tällaisia lupakirjoja tai lääketieteellisiä kelpoisuustodistuksia ei vaadita.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lentolupakirja myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 23 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädösten vaatimukset 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lentäjän lääketieteellinen kelpoisuustodistus myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 23 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädösten vaatimukset 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa lentolupakirjassa ja lentäjän lääketieteellisessä kelpoisuustodistuksessa on eriteltävä lentäjälle annetut oikeudet.

Lentolupakirjaa ja lentäjän lääketieteellistä kelpoisuustodistusta voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lentolupakirjaa tai lentäjän lääketieteellistä kelpoisuustodistusta voidaan rajoittaa tai niiden voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

6.   Sellaisia ilma-aluksia koskeva koulutus ja kokemus, joihin ei sovelleta tätä asetusta, voidaan tunnustaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lentolupakirjan saamiseksi, 23 artiklan 1 kohdan c ja iv alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Kaupalliseen ilmakuljetukseen osallistuvilta matkustamomiehistön jäseniltä vaaditaan kelpoisuustodistus.

2.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, muuhun kuin kaupalliseen ilmakuljetukseen osallistuvilta matkustamomiehistön jäseniltä saatetaan myös vaatia kelpoisuustodistus, 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kelpoisuustodistukset on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen 23 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa kelpoisuustodistuksissa on eriteltävä matkustamomiehistölle annetut oikeudet. Kelpoisuustodistuksia voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja kelpoisuustodistuksia voidaan rajoittaa tai niiden voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä tällaisen kelpoisuustodistuksen myöntämistä tai voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

6.   Ennen kuin matkustamomiehistön jäsenet käyttävät oikeuksiaan ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen, heille on tehtävä lääketieteellisen kelpoisuuden arviointi 20 artiklassa tarkoitettujen lääketieteellistä kelpoisuutta koskevien keskeisten vaatimusten mukaisuuden varmistamiseksi, 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten käyttöön osallistuvien lentäjien osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteessä 1.

Täytäntöönpanosäädöksiin on tarvittaessa sisällyttävä säännökset kaikkien Chicagon yleissopimuksen liitteen 1 nojalla vaadittavien lentolupakirjojen ja kelpuutusten myöntämiseksi. Näihin täytäntöönpanosäädöksiin voi kuulua myös säännöksiä muunlaisten lentolupakirjojen ja kelpuutusten myöntämiseksi.

2.   Jotta voidaan varmistaa 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten käyttöön osallistuvan matkustamomiehistön osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Ilmailulääketieteen keskusten osalta vaaditaan hyväksyntä.

2.   Lentäjien koulutusorganisaatioiden ja matkustamomiehistön koulutusorganisaatioiden osalta vaaditaan hyväksyntä, lukuun ottamatta tilanteita, joissa 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena ja 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski huomioon ottaen tällaisia hyväksyntöjä ei vaadita.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut hyväksynnät myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen 27 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa hyväksynnöissä on eriteltävä organisaatiolle annetut oikeudet. Hyväksyntöjä voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja hyväksyntöjä voidaan rajoittaa tai niiden voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä tällaisen hyväksynnän myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

6.   Kun 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena, ja ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää ei edellytetä, lentäjien koulutusorganisaation tai matkustamomiehistön koulutusorganisaation osalta, 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä voidaan silti edellyttää, että kyseessä oleva organisaatio antaa ilmoituksen valmiuksistaan ja käytettävissään olevista keinoista täyttää suorittamiinsa toimiin liittyvät velvollisuudet kyseisten täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Lentäjien koulutukseen käytettävälle simulaatiokoulutuslaitteelle vaaditaan todistus, lukuun ottamatta tilanteita, joissa 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena ja 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet, sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, huomioon ottaen todistusta ei vaadita.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut, että hakija ja laite noudattavat 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettuja, 27 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa on eriteltävä laitteen toiminnot. Todistusta voidaan muuttaa toimintojen muutosten huomioon ottamiseksi 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija tai laite ei enää täytä todistuksen myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Mikäli 27 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä niin säädetään, simulaatiokoulutuslaitteen käytöstä vastaavaa organisaatiota vaaditaan antamaan ilmoitus siitä, että laite täyttää 20 artiklassa tarkoitetut keskeiset vaatimukset ja 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti vahvistetut yksityiskohtaiset määräykset.

1.   Lentokoulutuksesta, simulaatiokoulutuksesta tai lentäjien taitojen arvioinnista vastaavilta henkilöiltä sekä ilmailulääkäreiltä vaaditaan todistus, lukuun ottamatta tilanteita, joissa 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen seurauksena ja 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet, sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski huomioon ottaen, todistusta ei vaadita.

2.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, matkustamomiehistön koulutuksesta tai matkustamomiehistön taitojen arvioinnista vastaavilta henkilöiltä saatetaan vaatia todistus 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut todistukset on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen 27 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa todistuksissa on eriteltävä myönnetyt oikeudet.

Todistuksia voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja todistuksia voidaan rajoittaa tai niiden voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä tällaisten todistusten myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen soveltaminen ja noudattaminen simulaatiokoulutuslaitteiden osalta sekä lentäjien ja matkustamomiehistön koulutukseen, kokeisiin, tarkastuksiin ja lääketieteellisen kelpoisuuden arviointiin osallistuvien henkilöiden ja organisaatioiden osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa 20 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteissä 1 ja 6.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten käyttöön osallistuvien lentäjien ja matkustamomiehistön sekä näiden lentäjien ja matkustamomiehistön koulutukseen, kokeisiin, tarkastuksiin tai lääketieteellisen kelpoisuuden arviointiin osallistuvien ja käytettävien simulaatiokoulutuslaitteiden, henkilöiden ja organisaatioiden osalta siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 128 artiklan mukaisesti liitteen IV muuttamiseksi tarvittaessa tekniseen, operatiiviseen tai tieteelliseen kehitykseen liittyvistä syistä tai lentomiehistöön liittyvän turvallisuusnäytön takia 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin niiden saavuttaminen edellyttää.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin sääntöihin on tarvittaessa sisällyttävä säännökset kaikkien Chicagon yleissopimuksen mukaisten lentolupakirjojen ja kelpuutusten myöntämisestä. Näihin sääntöihin voi kuulua myös säännöksiä muunlaisten lupakirjojen ja kelpuutusten myöntämisestä.

1.   Edellä 29 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi, ja ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet, sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, lentotoiminnan harjoittajilta, jotka ovat sijoittautuneet alueelle tai joiden asuinpaikka tai päätoimipaikka on alueella, johon perussopimuksia sovelletaan, voidaan vaatia 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, että;

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 29 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 31 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa on eriteltävä lentotoiminnan harjoittajalle annetut oikeudet. Todistusta voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä todistuksen myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta lentotoiminnan harjoittajilta voidaan vaatia 31 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, että ne

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilma-alusta alueelle, alueella tai alueelta, johon perussopimuksia sovelletaan, liikennöivä lentotoiminnan harjoittaja, joka on sijoittautunut kyseisen alueen ulkopuolelle tai jonka asuinpaikka tai päätoimipaikka on kyseisen alueen ulkopuolella, mutta jonka osalta jäsenvaltiot suorittavat Chicagon yleissopimuksen mukaisia lentotoiminnan harjoittajan kotivaltion tehtäviä ja velvollisuuksia, sekä tähän toimintaan osallistuvat henkilöstön jäsenet ja organisaatiot toimivat turvallisuustasolla, joka vastaa tässä asetuksessa vahvistettua turvallisuustasoa.

7.   Jos 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä niin säädetään, ilma-aluksessa on oltava tarvittavat turvallisuuslaitteet ja -varusteet, jotka on tarvittaessa sertifioitava 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen mukaisesti, mukaan lukien jotkin tai kaikki seuraavista:

1.   Jotta voidaan varmistaa 29 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten käytön osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Hyväksyessään näitä täytäntöönpanosäädöksiä, komissio varmistaa tämän asetuksen 29 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteessä 6.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten lentotoiminnan osalta komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen muiden ilma-alusten kuin miehittämättömien ilma-alusten lentotoiminnan osalta siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä 128 artiklan mukaisesti liitteen V ja soveltuvin osin liitteiden VII ja VIII muuttamiseksi tekniseen, operatiiviseen tai tieteelliseen kehitykseen liittyvistä syistä tai lentotoimintaan liittyvän turvallisuusnäytön takia 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin niiden saavuttaminen edellyttää.

1.   Jokaiselta lentopaikalta vaaditaan todistus. Tällainen todistus koskee sekä lentopaikkaa että sen turvallisuuslaitteita, paitsi jos 35 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmoitus tai 35 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu todistus kattaa kyseisen turvallisuuslaitteen.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut, että

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan muuttaa lentopaikan tai sen turvallisuuslaitteiden muutosten huomioon ottamiseksi 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun lentopaikka tai sen turvallisuuslaitteet eivät enää täytä todistuksen myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 36 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Lentopaikan sertifiointiperusteet ovat seuraavat:

1.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet, sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, 36 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä voidaan edellyttää, että organisaatiot, jotka osallistuvat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla lentopaikoilla käytettyjen tai käytettäviksi tarkoitettujen lentopaikan turvallisuuslaitteiden suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon,

2.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut, että laitteet ovat 36 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti vahvistettujen yksityiskohtaisten eritelmien mukaisia 33 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa todistuksessa on eriteltävä laitteiden toiminnot. Todistusta voidaan muuttaa toimintojen muutosten huomioon ottamiseksi 36 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun laitteet eivät enää täytä todistuksen myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevia vaatimuksia, 36 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 33 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen lentopaikkojen ja lentopaikan turvallisuuslaitteiden osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa tämän asetuksen 33 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteessä 14.

1.   Lentopaikkojen pitämisestä vastaavat organisaatiot on sertifioitava, ja niille on myönnettävä todistus. Todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 33 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 39 artikla tarkoitettujen delegoitujen säädösten edellytykset.

Todistuksessa on eriteltävä sertifioidulle organisaatiolle annetut oikeudet ja todistuksen laajuus.

2.   Organisaatioiden, jotka vastaavat maahuolintapalvelun ja asematasovalvontapalvelun tarjoamisesta sellaisilla lentopaikoilla, joihin tätä asetusta sovelletaan, on annettava ilmoitus siitä, että niillä on valmiudet täyttää tarjottuihin palveluihin liittyvät velvollisuudet, ja käytössään tähän tarvittavat keinot niin, että 33 artiklassa tarkoitetut keskeiset vaatimukset täyttyvät.

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden alueella sijaitsevat lentopaikat suojataan sellaiselta niiden ympäristössä tapahtuvalta toiminnalta ja kehitykseltä, joka voi aiheuttaa liiallisia riskejä lentopaikkaa käyttäville ilma-aluksille.

2.   Edellä 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen organisaatioiden on seurattava toimintaa ja kehitystä, joista voi aiheutua liiallisia turvallisuusriskejä ilmailulle sellaisen lentopaikan ympäristössä, jonka pitämisestä ne ovat vastuussa. Niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisten riskien lieventämiseksi, siltä osin kuin se on niiden vallassa, ja jos näin ei ole, saatettava kyseiset riskit tiedoksi sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa lentopaikka sijaitsee.

3.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Lentopaikkojen pitämisen sekä maahuolintapalvelun ja asematasovalvontapalvelun tarjoamisen osalta komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   Lentopaikkojen, lentopaikan turvallisuuslaitteiden, lentopaikkojen pitämisen sekä maahuolintapalvelujen ja asematasopalvelujen osalta komissio antaa delegoituja säädöksiä 128 artiklan mukaisesti liitteen VII ja tapauksen mukaan liitteen VIII muuttamiseksi tekniseen, operatiiviseen tai tieteelliseen kehitykseen liittyvistä syistä tai lentopaikkoihin liittyvän turvallisuusnäytön takia 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin niiden saavuttaminen edellyttää.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen ATM/ANS-palvelujen tarjonnan on täytettävä liitteessä VIII ja tapauksen mukaan liitteessä VII säädetyt keskeiset vaatimukset.

2.   Kaikkien yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa liikennöivien ilma-alusten, lukuun ottamatta 2 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun toimintaan osallistuvia ilma-aluksia, on täytettävä liitteessä VIII olevassa 1 kohdassa vahvistetut keskeiset vaatimukset.

1.   ATM/ANS-palvelujen tarjoajilta vaaditaan todistus.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 43 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa on eriteltävä myönnetyt oikeudet. Todistusta vodaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä todistuksen myöntämistä tai voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, 43 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti jäsenvaltiot voivat päättää, että lentotiedotuspalvelujen tarjoajat voivat antaa ilmoituksen siitä, että niillä on valmiudet täyttää tarjottuihin palveluihin liittyvät velvollisuudet ja käytössään tähän tarvittavat keinot niin, että 40 artiklassa tarkoitetut keskeiset vaatimukset täyttyvät. Tässä tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle, virastolle ja muille jäsenvaltioille.

6.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää ATM/ANS-palvelun tarjoajille poikkeuksia todistusvaatimuksesta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos jäsenvaltio aikoo myöntää tällaisen poikkeuksen, sen on ilmoitettava komissiolle ja virastolle aikomuksestaan ja annettava niille kaikki asiaankuuluvat tiedot.

Komissio antaa virastoa kuultuaan täytäntöönpanosäädökset, jotka sisältävät komission päätöksen siitä, täyttyvätkö tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa esitetyt edellytykset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Nämä täytäntöönpanosäädökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja virasto sisällyttää ne mainitun päätöksen 74 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin.

Jäsenvaltio saa myöntää poikkeuksen vain, jos kolmannessa alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset sisältävät myönteisen päätöksen. Sen on peruutettava poikkeus, jos se saa tietoonsa, erityisesti ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä, että ensimmäisessä alakohdassa vahvistetut edellytykset eivät enää täyty. Sen on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja virastolle poikkeuksen myöntämisestä ja tarvittaessa uudelleentarkastelujen tuloksista ja poikkeusten peruuttamisista.

1.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, ATM/ANS-järjestelmien ja ATM/ANS-rakenneosien suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon osallistuvilta organisaatioilta voidaan vaatia 43 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, että

2.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu todistus myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 43 artiklassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä vahvistettujen sääntöjen vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa todistuksessa on eriteltävä myönnetyt oikeudet. Todistusta voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä todistuksen myöntämisen ja voimassa pitämisen edellytyksiä, 43 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen ATM/ANS-palvelun tarjoamisen osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöissä on otettava asianmukaisesti huomioon ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelma.

3.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteissä 2–4, 10, 11 ja 15.

1.   Jotta voidaan varmistaa 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettujen ATM/ANS-palvelujen tarjoamisen osalta sekä ilmatilan rakenteiden suunnittelun osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöissä on otettava asianmukaisesti huomioon ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelma.

3.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteissä 2, 3, 10, 11 ja 15.

1.   Jos 47 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, 41 artiklassa tarkoitettujen ATM/ANS-palveluntarjoajien on annettava ilmoitus, että ATM/ANS-järjestelmät ja ATM/ANS-rakenneosat, joita kyseiset palveluntarjoajat aikovat käyttää, täyttävät 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 47 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä vahvistettujen yksityiskohtaisten eritelmien vaatimukset.

2.   Mikäli 47 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, ATM/ANS-järjestelmät ja ATM/ANS-rakenneosat on sertifioitava, ja niille myönnetään todistus.

Todistus myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut kyseisten järjestelmien ja rakenneosien täyttävän 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 47 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä vahvistettujen yksityiskohtaisten eritelmien vaatimukset.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos 47 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, ATM/ANS-järjestelmien ja ATM/ANS-rakenneosien suunnitteluun, valmistukseen ja huoltoon osallistuvat organisaatiot voivat antaa ilmoituksen siitä, että kyseiset järjestelmät ja rakenneosat täyttävät 40 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 47 artiklan mukaisesti vahvistettujen yksityiskohtaisten eritelmien vaatimukset, ja että kyseiset järjestelmät ja rakenneosat ovat käyttöön soveltuvia.

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan ATM/ANS-järjestelmien ja ATM/ANS-rakenneosien osalta seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   ATM/ANS-palvelun tarjonnan osalta siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä 128 artiklan mukaisesti liitteen VIII ja tapauksen mukaan liitteen VII muuttamiseksi tekniseen, operatiiviseen tai tieteelliseen kehitykseen liittyvistä syistä tai ATM/ANS-palveluihin liittyvän turvallisuusnäytön takia 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin niiden saavuttaminen edellyttää.

1.   Lennonjohtajilta vaaditaan tarjottavan palvelun mukainen lennonjohtajan lupakirja ja lennonjohtajan lääketieteellinen kelpoisuustodistus.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lennonjohtajan lupakirja on myönnettävä hakemuksesta, kun lupakirjan hakija on täyttävänsä 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 50 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lennonjohtajan lääketieteellinen kelpoisuustodistus on myönnettävä hakemuksesta, jos lennonjohtaja on osoittanut täyttävänsä 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 50 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa lennonjohtajan lupakirjassa ja lennonjohtajan lääketieteellisessä kelpoisuustodistuksessa on eriteltävä lennonjohtajalle annetut oikeudet. Lennonjohtajan lupakirjaa ja lennonjohtajan lääketieteellistä kelpoisuustodistusta voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 50 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lennonjohtajan lupakirjaa ja lennonjohtajan lääketieteellistä kelpoisuustodistusta voidaan rajoittaa tai niiden voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä lupakirjan tai lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 50 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen lennonjohtajien osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteessä 1.

1.   Lennonjohtajien koulutusorganisaatioilta ja ilmailulääketieteen keskuksilta vaaditaan hyväksyntä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hyväksyntä on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 53 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa hyväksynnässä on eriteltävä organisaatiolle annetut oikeudet. Hyväksyntää voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua hyväksyntää voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä hyväksynnän myöntämistä ja voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti.

1.   Lennonjohtajien käytännön koulutuksen antamisesta ja lennonjohtajien käytännön taitojen arvioinnista vastaavilta henkilöiltä sekä ilmailulääkäreiltä vaaditaan todistus.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen varmistamiseksi annettujen, 53 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa on eriteltävä annetut oikeudet. Todistusta voidaan muuttaa oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä todistuksen myöntämistä tai voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia, 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

1.   Jotta voidaan varmistaa 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen lennonjohtajien koulutukseen, kokeisiin, tarkastuksiin ja lääketieteellisen kelpoisuuden arviointiin osallistuvien henkilöiden ja organisaatioiden osalta, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio varmistaa tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitettujen keskeisten vaatimusten täyttymisen ja ottaa asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, erityisesti ne, jotka vahvistetaan Chicagon yleissopimuksen liitteessä 1.

1.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, kyseisten miehittämättömien ilma-alusten toiminnalliset ominaisuudet ja toiminta-alueen ominaisuudet, miehittämättömien ilma-alusten ja niiden moottoreiden, potkureiden, osien, irrallisten varusteiden ja etäohjauslaitteiden suunnitteluun, valmistukseen, huoltoon ja käyttöön sekä tähän toimintaan osallistuvalle henkilöstölle, kauko-ohjaajat mukaan lukien, ja organisaatioille voidaan vaatia todistus 58 artiklassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten ja 57 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todistus on myönnettävä hakemuksesta, kun hakija on osoittanut täyttävänsä 58 artiklassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten ja 57 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten vaatimukset.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa on täsmennettävä turvallisuuteen liittyvät rajoitukset, käyttöehdot ja oikeudet. Todistusta voidaan muuttaa rajoitusten, ehtojen ja oikeuksien lisäämiseksi tai poistamiseksi 58 artiklassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten ja 57 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua todistusta voidaan rajoittaa tai sen voimassaolo voidaan keskeyttää tai peruuttaa, kun haltija ei enää täytä todistuksen myöntämistä tai voimassa pitämistä koskevien sääntöjen ja menettelyjen vaatimuksia 58 artiklassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten ja 57 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

5.   Ottaen huomioon 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet sekä erityisesti kyseessä olevan toiminnan luonne ja riski, kyseisten miehittämättömien ilma-alusten toiminnalliset ominaisuudet ja toiminta-alueen ominaisuudet, 58 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä ja 57 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä voidaan edellyttää ilmoitusta, jossa vahvistetaan, että miehittämättömien ilma-alusten ja niiden moottoreiden, potkureiden, osien, irrallisten varusteiden ja etäohjauslaitteiden suunnittelu, valmistus, huolto ja käyttö sekä tähän toimintaan osallistuva henkilöstö, kauko-ohjaajat mukaan lukien, ja organisaatiot ovat näiden delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisia.

6.   Jos 1 ja 4 artiklassa esitetyt tavoitteet ja periaatteet voidaan saavuttaa ilman tämän asetuksen IV ja V luvun soveltamista, 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä voidaan säätää, että mainittuja lukuja ei sovelleta 55 artiklassa tarkoitettuihin keskeisiin vaatimuksiin, eikä niitä vastaaviin 58 artiklan mukaisesti vahvistettuihin yksityiskohtaisiin sääntöihin. Tällöin mainitut keskeiset vaatimukset ja mainitut yksityiskohtaiset säännöt muodostavat ”yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännön”, sellaisena kuin mitä tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (36) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (37).

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten miehittämättömien ilma-alusten ja niiden käyttäjien rekisteröintiä koskevat tiedot, joihin sovelletaan 57 artiklassa ja liitteessä IX olevan 4 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaista rekisteröintivaatimusta, tallennetaan digitaalisiin, yhdenmukaistettuihin ja yhteentoimiviin kansallisiin rekisteröintijärjestelmiin. Jäsenvaltioiden on voitava saada ja vaihtaa näitä tietoja 74 artiklassa tarkoitetun rekisterin kautta.

8.   Tämä jakso ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta vahvistaa kansallisia sääntöjä, joilla miehittämättömien ilma-alusten käytölle asetetaan tiettyjä edellytyksiä sellaisten syiden takia, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, kuten unionin lainsäädännön mukainen yleinen turvallisuus tai yksityisyyden ja henkilötietojen suoja.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten, kun kyse on miehittämättömistä ilma-aluksista, ja niiden moottoreiden, potkureiden, osien, irrallisten varusteiden ja etäohjauslaitteiden suunnittelun, valmistuksen ja huollon tähän toimintaan osallistuvan henkilöstön, kauko-ohjaajat mukaan lukien, ja organisaatioiden osalta komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten, kun kyse on miehittämättömistä ilma-aluksista, ja niiden moottoreiden, potkureiden, osien, irrallisten varusteiden ja etäohjauslaitteiden suunnittelun, valmistuksen, huollon ja käytön sekä tähän toimintaan osallistuvan henkilöstön, kauko-ohjaajat mukaan lukien, ja organisaatioiden osalta siirretään komissiolle valta antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä IX ja soveltuvin osin liitettä III, kun se on tarpeen tekniseen, operatiiviseen tai tieteelliseen kehitykseen liittyvistä syistä tai lentotoimintaan liittyvän turvallisuusnäytön takia 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi ja siinä laajuudessa kuin niiden saavuttaminen edellyttää.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ilma-aluksen käyttö kaupalliseen ilmakuljetukseen on sertifioitava, ja sille myönnetään lupa.

Lupa myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut, että sillä on valmiudet täyttää tällaisen ilma-aluksen toimintaan liittyvät velvollisuudet ja että sillä on käytössään tähän tarvittavat keinot niin, että 59 artiklassa täsmennetyt vaatimukset täyttyvät. Luvassa on eriteltävä toiminnanharjoittajalle annetut oikeudet ja toiminnan laajuus.

2.   Mikäli 61 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ilma-aluksen muu toiminta kuin kaupallinen ilmakuljetus on sertifioitava, ja sille myönnetään lupa.

Lupa myönnetään hakemuksesta, kun hakija on osoittanut, että sillä on valmiudet täyttää tällaisen ilma-aluksen käyttöön liittyvät velvollisuudet ja että sillä on käytössään tähän tarvittavat keinot niin, että 59 artiklassa täsmennetyt vaatimukset täyttyvät.

Luvassa on eriteltävä toiminnanharjoittajalle annetut oikeudet ja toiminnan laajuus.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos 61 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten käyttäjät, jotka harjoittavat muuta toimintaa kuin kaupallista ilmakuljetusta, voivat antaa ilmoituksen siitä, että niillä on valmiudet täyttää tällaisen ilma-aluksen toimintaan liittyvät velvollisuudet ja käytössään tähän tarvittavat keinot niin, että 59 artiklassa täsmennetyt vaatimukset täyttyvät.

3.   Miehittämättömien ilma-alusten käyttöä lukuun ottamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lupia ja ilmoituksia ei vaadita niiden ilma-alusten liikennöintiin, jotka ainoastaan lentävät yli alueen, johon perussopimuksia sovelletaan.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ilma-alusten sekä niiden lentomiehistön ja toiminnan osalta komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   Hyväksyessään 1 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä komissio huolehtii erityisesti siitä, että

1.   Komissio, virasto ja jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä yhtenäisessä eurooppalaisessa lentoturvallisuusjärjestelmässä tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten noudattamisen varmistamiseksi.

2.   Sen varmistamiseksi, että tätä asetusta ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä noudatetaan, viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat sertifiointia, valvontaa ja vaatimustenmukaisuuden varmistamista koskevia teknisiä päätöksiä tehdessään riippumattomia ja hoitavat tehtävänsä puolueettomasti ja avoimesti ja että niitä hallinnoidaan, niille annetaan henkilöstöä ja niitä johdetaan tämän mukaisesti. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että niiden kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat resurssit ja valmiudet suorittaa niille tämän asetuksen nojalla annetut tehtävät tehokkaasti ja oikea-aikaisesti.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyviä tehtäviä koskeva vastuunjako määritellään tämän kohdan mukaisesti.

Virasto vastaa tehtävistä, jotka on osoitettu sille 77–82 artiklan nojalla ja jotka on jaettu sille 64 ja 65 artiklan nojalla.

Kuitenkin silloin, kun jäsenvaltio myöntää 41 artiklan 6 kohdan mukaisen poikkeuksen, 80 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ei enää sovelleta, ja kyseinen jäsenvaltio vastaa ATM/ANS-palvelun tarjoajan valvonnasta ja vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta mainitussa poikkeuksessa säädetyllä tavalla.

Sen jäsenvaltion kansallinen toimivaltainen viranomainen, jossa lentopaikka sijaitsee, vastaa 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lentopaikan todistusta koskevista tehtävistä ja 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lentopaikan pitäjän todistusta koskevista tehtävistä.

Kyseinen kansallinen toimivaltainen viranomainen vastaa myös lentopaikan maahuolintapalvelun tai asematasopalvelun tarjoamisesta vastaavien organisaatioiden valvonnasta ja vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta.

Kaikissa muissa tapauksissa näistä tehtävistä vastaa sen jäsenvaltion kansallinen toimivaltainen viranomainen, jossa todistusta hakevalla tai ilmoituksen antavalla luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on päätoimipaikkansa tai, jos kyseisellä henkilöllä ei ole päätoimipaikkaa, jossa sillä on asuinpaikka tai sijoittautumispaikka, jollei sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien tehokas suorittaminen edellytä niiden jakamista jonkin toisen jäsenvaltion kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle 14 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Kuitenkin silloin, kun 15 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä niin säädetään,

5.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, niiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vastaavat kaupalliseen ilmakuljetukseen osallistuvan lentotoiminnan harjoittajan sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä yhteisesti, kun molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

Asianomaisten jäsenvaltioiden on viimeistään 12 päivänä maaliskuuta 2019 ilmoitettava komissiolle ja virastolle yhteistä vastuuta koskevasta päätöksestään ja toimitettava niille kaikki asiaankuuluvat tiedot, erityisesti a alakohdassa tarkoitettu sopimus ja toimenpiteet, jotka on toteutettu sen varmistamiseksi, että näitä tehtäviä hoidetaan tehokkaasti b alakohdan mukaisesti.

Jos komissio katsoo virastoa kuultuaan, että ensimmäisessä alakohdassa täsmennetyt edellytykset eivät täyty, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa esitetään asiaa koskeva päätös. Kun komissio on antanut tällaisen täytäntöönpanosäädöksen asianomaisille jäsenvaltioille tiedoksi, kyseisten jäsenvaltioiden on viipymättä päätettävä muuttaa tai peruuttaa yhteistä vastuuta koskeva päätöksensä ja ilmoitettava asiasta komissiolle ja virastolle.

Virasto sisällyttää 74 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin kaikki sille tämän kohdan nojalla tiedoksi annetut komission ja jäsenvaltioiden päätökset.

6.   Viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittaman valvonnan on oltava jatkuvaa ja perustuttava painopistealoihin, jotka vahvistetaan siviili-ilmailuun kohdistuvien riskien mukaan.

7.   Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja asematasotarkastuksia suorittaessaan viraston on toimittava yhteistyössä sen jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jonka alueella asematasotarkastus tehdään.

8.   Viraston on hallittava ja käytettävä välineitä ja menettelyjä, joita tarvitaan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista asematasotarkastuksista saatavien turvallisuustietojen keräämiseen, vaihtamiseen ja analysointiin.

9.   Komissio, virasto ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat asiaankuuluvia tietoja, myös tietoja mahdollisista tai todetuista rikkomuksista, helpottaakseen sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtäviensä tehokasta suorittamista.

10.   Virasto edistää tähän asetukseen ja sen perusteella hyväksyttyihin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin sisältyvien vaatimusten yhteistä ymmärrystä ja soveltamista muun muassa laatimalla 76 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ohjeaineistoa kansallisia toimivaltaisia viranomaisia kuullen.

11.   Kuka tahansa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö voi huomauttaa virastolle väitetyistä eroista sääntöjen soveltamisessa jäsenvaltioissa. Jos erot haittaavat vakavasti näiden henkilöiden toimintaa tai muutoin aiheuttavat huomattavia vaikeuksia, viraston ja jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä erojen tarkastelemiseksi ja tarvittaessa niiden poistamiseksi viipymättä. Jos eroja ei voida poistaa, virasto antaa asian komission käsiteltäväksi.

12.   Viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ryhdyttävä tarpeellisiin ja tehokkaisiin toimiin, joilla lisätään ja edistetään tietoisuutta siviili-ilmailun turvallisuudesta ja levitetään turvallisuustietoja, joilla on merkitystä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisyssä.

13.   Viraston tämän asetuksen mukaisiin sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien osalta komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan t yksityiskohtaiset säännöt seuraavista:

14.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 2–9 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisissa sertifiointi-, valvonta- ja vaatimustenmukaisuuden varmistamistehtävissä, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

15.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 2–9 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen viraston tämän asetuksen mukaisissa sertifiointi-, valvonta- ja vaatimustenmukaisuuden varmistamistehtävissä, komissio antaa 4 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta ja 1 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännökset seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Virasto laatii yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa mekanismin, jonka avulla voidaan vapaaehtoisesti koota yhteen ja jakaa tarkastajia ja muuta henkilöstöä, joilla on tämän asetuksen mukaisten sertifiointi- ja valvontatehtävien hoitamisen kannalta merkityksellistä asiantuntemusta.

Tätä varten viraston on yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa määriteltävä vaaditut pätevyys- ja kokemusprofiilit, joiden perusteella näiden viranomaisten ja viraston on nimettävä mahdollisia ehdokkaita osallistumaan eurooppalaisina ilmailutarkastajina tähän yhteenkokoamis- ja jakomekanismiin.

2.   Virasto ja kukin kansallinen toimivaltainen viranomainen voi pyytää eurooppalaisten ilmailutarkastajien poolilta apua valvonta- ja sertifiointitoimien suorittamiseen. Virasto koordinoi pyyntöihin saatuja vastauksia ja kehittää tätä varten asianmukaisia menettelyjä kansallisia toimivaltaisia viranomaisia kuullen.

3.   Eurooppalaiset ilmailutarkastajat hoitavat valvonta- ja sertifiointitoimia viraston tai apua pyytäneen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, ohjeistamana ja vastuulla.

4.   Apua pyytänyt viranomainen vastaa eurooppalaisten ilmailutarkastajien antamasta avusta aiheutuneista kustannuksista.

Viranomainen voi päättää rahoittaa avun maksuilla, jotka laskutetaan ja kerätään 6 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistettujen sääntöjen perusteella eurooppalaisten ilmailutarkastajien suorittamien sertifiointi- ja valvontatoimien kohteena olleelta oikeushenkilöltä tai luonnolliselta henkilöltä.

Tässä tapauksessa kyseinen viranomainen siirtää kerätyn määrän apua antaneelle viranomaiselle.

5.   Tämän artiklan mukaisesti tehtäviään suorittavien eurooppalaisten ilmailutarkastajien lausunnot, kirjaukset ja raportit on rinnastettava kaikilta osiltaan kansallisten tarkastajien lausuntoihin, kirjauksiin ja raportteihin, ja ne ovat hyväksyttävää todistusaineistoa hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä.

6.   Komissio antaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhteenkokoamis- ja jakomekanismista täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt seuraavista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Jäsenvaltio voi pyytää virastoa suorittamaan 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvät tehtävät joidenkin tai kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, ilma-alusten, lentopaikan turvallisuuslaitteiden, ATM/ANS-järjestelmien ja ATM/ANS-rakenneosien, simulaatiokoulutuslaitteiden ja lentopaikkojen osalta, joista kyseinen jäsenvaltio vastaa tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Kun virasto hyväksyy tällaisen pyynnön, siitä tulee pyyntöön sisältyvistä tehtävistä vastaava toimivaltainen viranomainen, ja pyynnön esittävä jäsenvaltio vapautetaan kyseisiä tehtäviä koskevasta vastuusta.

Näiden tehtävien hoitamiseen viraston vastuulla sovelletaan IV ja V lukua.

2.   Jäsenvaltio voi pyytää toista jäsenvaltiota suorittamaan 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvät tehtävät joidenkin tai kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, ilma-alusten, lentopaikan turvallisuuslaitteiden, ATM/ANS-järjestelmien ja ATM/ANS-rakenneosien, simulaatiokoulutuslaitteiden ja lentopaikkojen osalta, joista kyseinen jäsenvaltio vastaa tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Kun jäsenvaltio hyväksyy tällaisen pyynnön, se tulee vastuuseen pyyntöön sisältyvistä tehtävistä, ja pyynnön esittänyt jäsenvaltio vapautetaan kyseisiä tehtäviä koskevasta vastuusta.

Uudelleenjaettuja tehtäviä tämän kohdan mukaisesti hoidettaessa sovelletaan II ja IV lukua ja 131 ja 132 artiklaa sekä pyynnön hyväksyneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön sovellettavia säännöksiä.

3.   Vaatimustenmukaisuuden varmistamisen osalta pyynnön hyväksynyt jäsenvaltio tai virasto on vastuussa ainoastaan niihin menettelyihin liittyvistä seikoista, joiden pohjalta kyseisen jäsenvaltion kansallinen toimivaltainen viranomainen tai virasto tekee sille tämän artiklan mukaisesti uudelleenjaettuihin sertifiointi- ja valvontatehtäviin liittyvät päätökset, sekä näiden päätösten soveltamiseen. Muiden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien seikkojen osalta tässä asetuksessa ja sen perusteella hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädetty vastuunjako ei muutu.

4.   Virasto tai, tapauksen mukaan, jäsenvaltio saa hyväksyä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun pyynnön ainoastaan siinä tapauksessa, että virasto tai jäsenvaltion kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo, että sillä on tarvittavat resurssit ja se voi tehokkaasti hoitaa kyseisiä tehtäviä koskevan vastuun.

5.   Jos jäsenvaltio aikoo soveltaa 1 tai 2 kohtaa, sen on päätettävä yhdessä viraston tai, tapauksen mukaan, asianomaisen toisen jäsenvaltion kanssa yksityiskohtaisista järjestelyistä, jotka koskevat kyseisiin tehtäviin liittyvän vastuun uudelleenjakamista. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joita uudelleenjakaminen koskee, sekä virastoa, jos kyseessä on 2 kohdassa tarkoitettu uudelleenjakaminen, on kuultava yksityiskohtaisista järjestelyistä ennen niiden viimeistelyä. Yksityiskohtaisissa järjestelyissä on vähintään määritettävä selkeästi uudelleenjaettavat tehtävät ja niiden on sisällettävä oikeudelliset, käytännölliset ja hallinnolliset järjestelyt, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa hallittu siirto ja tehtävien hoidon tehokas ja keskeytymätön jatkuminen tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti sekä kyseisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden toiminnan saumaton jatkuvuus. Yksityiskohtaisten järjestelyjen on myös sisällettävä säännökset asiaankuuluvien teknisten tietojen ja asiakirjojen siirtämiseksi.

Viraston ja tapauksen mukaan asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehtäviä koskevan vastuun uudelleenjakaminen tapahtuu näiden yksityiskohtaisten järjestelyjen mukaisesti.

6.   Virasto asettaa saataville 74 artiklalla perustetun rekisterin kautta luettelon jäsenvaltioista, jotka ovat soveltaneet tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa. Tässä luettelossa on selkeästi määritettävä uudelleenjaetut tehtävät ja toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa tehtävistä niiden uudelleenjakamisen jälkeen.

Virasto ottaa huomioon tehtäviä koskevan vastuun uudelleenjakamisen toteuttaessaan tarkastuksia ja muita seurantatoimia 85 artiklan mukaisesti.

7.   Tämän artiklan mukainen vastuun uudelleenjako ei rajoita jäsenvaltioiden Chicagon yleissopimuksen mukaisia oikeuksia ja velvoitteita.

Kun jäsenvaltio jakaa uudelleen tämän artiklan mukaisesti vastuun sille Chicagon yleissopimuksen mukaisesti osoitetuista tehtävistä, sen on ilmoitettava ICAOlle siitä, että virasto tai jokin toinen jäsenvaltio hoitaa sen puolesta sille Chicagon yleissopimuksen mukaisesti osoitetut tehtävät ja velvollisuudet.

8.   Jäsenvaltio, joka on jakanut uudelleen tehtäviä koskevan vastuun virastolle tai jollekin toiselle jäsenvaltiolle 1 tai 2 kohdan nojalla, voi milloin tahansa päättää peruuttaa uudelleenjakamisen. Siinä tapauksessa 4, 5 ja 6 kohtaa sekä 7 kohdan toista alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

1.   Organisaatio voi pyytää, että virasto toimii sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä vastaavana toimivaltaisena viranomaisena kyseisen organisaation osalta 62 artiklan 4 kohdasta poiketen, jos kyseisellä organisaatiolla on todistus tai se voi hakea todistusta III luvun mukaisesti kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta jostakin jäsenvaltiosta, mutta sillä on tai se aikoo hankkia merkittävän määrän kyseisen todistuksen kattamia toimitiloja ja henkilöstöä, jotka sijaitsevat yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa.

Tällaisen pyynnön voivat esittää myös kaksi organisaatiota tai useampi organisaatio, jotka kuuluvat samaan yritysryhmittymään ja joista jokaisella on päätoimipaikka eri jäsenvaltiossa ja joilla on todistus tai jotka voivat hakea todistusta III luvun mukaisesti samantyyppiseen ilmailutoimintaan.

2.   Kyseisten organisaatioiden on lähetettävä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö virastolle ja niiden jäsenvaltioiden kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, joissa niillä on päätoimipaikat.

Tällaisen pyynnön saatuaan viraston ja asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä kuultava toisiaan ja pyydettävä tarvittaessa täydentäviä näkökantoja pyynnön esittäneiltä organisaatioilta. Näissä kuulemisissa viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on harkittava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevien tarkastajien ja muiden henkilöstön jäsenten hyödyntämistä, jos uudelleenjakamisesta sovitaan.

Jos virasto tai kyseinen kansallinen toimivaltainen viranomainen katsoo näiden kuulemisten jälkeen, että pyynnöllä olisi haitallinen vaikutus sen omiin valmiuksiin hoitaa tehokkaasti tämän asetuksen ja sen perusteella hyväksyttyjen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisia sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyviä tehtäviä, tai pyyntö haittaisi muulla tavoin viranomaisen tehokasta toimintaa, sen on viimeistään 180 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamispäivästä ilmoitettava kyseisille organisaatioille, että se katsoo pyynnöllä olevan mainittuja haitallisia vaikutuksia, ja esitettävä perustelunsa. Tämä ilmoituskirje on toimitettava myös toiselle osapuolelle. Tässä tapauksessa pyyntö katsotaan hylätyksi.

3.   Ellei pyyntöä ole hylätty 2 kohdan mukaisesti, viraston ja kyseisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä yksityiskohtaisista järjestelyistä, jotka koskevat kyseisiin tehtäviin liittyvän vastuun uudelleenjakamista. Organisaatioita, jotka pyysivät virastoa toimimaan toimivaltaisena viranomaisenaan, on kuultava yksityiskohtaisista järjestelyistä ennen niiden viimeistelyä. Yksityiskohtaisissa järjestelyissä on ainakin määritettävä selkeästi uudelleenjaettavat tehtävät ja niiden on sisällettävä oikeudelliset, käytännölliset ja hallinnolliset järjestelyt, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa hallittu siirto, sekä tehtävien hoidon tehokas ja keskeytymätön jatkuminen tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, sekä kyseisten organisaatioiden toiminnan saumaton jatkuvuus. Yksityiskohtaisten järjestelyjen on myös sisällettävä säännökset asiaankuuluvien teknisten tietojen ja asiakirjojen siirtämiseksi.

Viraston ja tapauksen mukaan asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehtäviä koskevan vastuun uudelleenjakaminen tapahtuu kyseisten yksityiskohtaisten järjestelyjen mukaisesti. Näitä järjestelyjä toteuttaessaan viraston on mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä jäsenvaltioissa saatavilla olevia tarkastajia ja muita henkilöstön jäseniä.

4.   Kun yksityiskohtaisista järjestelyistä on päätetty 3 kohdan nojalla, virastosta tulee pyyntöön sisältyvistä tehtävistä vastaava toimivaltainen viranomainen, ja kyseinen jäsenvaltio tai kyseiset jäsenvaltiot vapautetaan kyseisiin tehtäviin liittyvästä vastuusta. Kun virasto hoitaa uudelleenjaettuihin tehtäviin liittyvää vastuuta, sovelletaan IV ja V lukua.

5.   Kun vastuu tehtävistä jaetaan uudelleen tämän artiklan nojalla, sovelletaan 64 artiklan 3, 6 ja 7 kohtaa soveltuvin osin.

6.   Organisaatiot, joiden osalta virasto toimii toimivaltaisena viranomaisena tämän artiklan nojalla, voivat pyytää, että ne jäsenvaltiot, joissa näillä organisaatioilla on päätoimipaikkansa, ottavat uudelleen vastuun sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä näiden organisaatioiden osalta. Tässä tapauksessa 64 artiklan 4–7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

1.   Kun kaikki seuraavat edellytykset ovat täyttyneet:

kyseisen jäsenvaltion ja viraston on komission pyynnöstä otettava yhdessä käyttöön väliaikainen teknisen avun ohjelma tavoitteena korjata havaitut puutteet ja auttaa jäsenvaltiota palauttamaan kykynsä hoitaa tämän asetuksen mukaiset sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvät tehtävät tukivaiheen loppuun mennessä. Teknisen avun ohjelmaan on sisällyttävä erityisesti ohjelman kesto, sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien suunnittelu ja hoito tapauksissa, joissa puutteita on todettu, asiaankuuluvien tarkastajien ja henkilöstön jäsenten koulutus ja pätevyys sekä kyseisen jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen työn organisointi, kun sillä on välitön vaikutus todettuihin puutteisiin.

2.   Asianomainen jäsenvaltio vastaa teknisen avun ohjelman toteuttamisesta todettujen puutteiden korjaamiseksi. Tätä varten kyseisen jäsenvaltion on teknisen avun ohjelmaa toteuttaessaan toimittava yhteistyössä viraston kanssa, muun muassa antamalla kaikki tarvittavat ohjeet kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle ja tarjoamalla kaikki tarvittavat laitteistot, jotka ovat tarpeen teknisen avun ohjelman toteuttamiseksi onnistuneesti.

Teknisen avun ohjelman toteuttamisen aikana kyseinen jäsenvaltio vastaa edelleen sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Virasto vastaa omista kustannuksistaan, jotka aiheutuvat avun antamisesta kyseiselle jäsenvaltiolle.

Teknisen avun ohjelmaa toteuttaessaan kyseisen jäsenvaltion on tarvittaessa, ottaen huomioon puutteiden luonne, hyödynnettävä 63 artiklan mukaisesti perustettua eurooppalaisten ilmailutarkastajien poolia, 69 artiklan mukaisia päteviä yksiköitä ja 92 artiklan mukaisia koulutusmahdollisuuksia.

3.   Viraston on pidettävä komissio ja muut jäsenvaltiot ajan tasalla teknisen avun ohjelman toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion on kaikin tavoin pyrittävä palauttamaan kykynsä hoitaa tämän asetuksen mukaiset sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvät tehtävät. Jos kyseinen jäsenvaltio toteaa, että teknisen avun ohjelmaa ei voida toteuttaa suunnittelun mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja joko jaettava uudelleen vastuunsa sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä virastolle tai toiselle jäsenvaltiolle 64 artiklan mukaisesti tai toteutettava muita toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi. Uudelleenjakamisen laajuus on rajoitettava siihen, mikä on ehdottomasti tarpeen todettujen puutteiden korjaamiseksi. Viraston on sisällytettävä 74 artiklan mukaisesti perustettuun rekisteriin tiedot uudelleenjaetuista tehtävistä ja julkistettava nämä tiedot.

5.   Tämä artikla ei rajoita muiden toimenpiteiden soveltamista, mukaan lukien tämän asetuksen 67 artikla ja asetus (EY) N:o 2111/2005.

1.   Tämän asetuksen ja sen perusteella hyväksyttyjen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti viraston tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten myöntämiin todistuksiin ja luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden antamiin ilmoituksiin sovelletaan yksinomaan tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä, edellytyksiä ja menettelyjä, ja niiden on oltava voimassa ja ne on tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa ilman lisävaatimuksia tai muuta arviointia.

2.   Jos komissio katsoo, että oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö, jolle on myönnetty todistus tai joka on antanut ilmoituksen, ei enää täytä tämän asetuksen tai sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten sovellettavia vaatimuksia, komissio vaatii viraston suosituksen perusteella asianomaisen henkilön valvonnasta vastaavaa jäsenvaltiota toteuttamaan aiheelliset korjaavat toimet ja suojatoimenpiteet, joihin kuuluvat myös todistuksen voimassaolon rajoittaminen tai keskeyttäminen. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät kyseisen päätöksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Komissio hyväksyy välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä 127 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä ilmailun turvallisuuteen liittyvissä tapauksissa.

Siitä päivästä alkaen, jona tällainen täytäntöönpanosäädös tulee voimaan, asianomainen todistus tai vakuutus, 1 kohdasta poiketen, ei ole enää voimassa, eikä sitä tunnusteta kaikissa jäsenvaltioissa.

3.   Jos komissio katsoo, että 2 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio on toteuttanut aiheelliset korjaavat toimet ja suojatoimenpiteet, se päättää viraston suosituksen perusteella, että kyseisen todistuksen tai ilmoituksen on jälleen oltava voimassa ja se on tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa 1 kohdan mukaisesti.

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät kyseisen päätöksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Komissio hyväksyy välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä 127 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä ilmailun turvallisuuteen liittyvissä tapauksissa.

4.   Tämä artikla ei rajoita asetuksen (EY) N:o 2111/2005 soveltamista.

1.   Virasto ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat joko myöntää tässä asetuksessa ja sen perusteella hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjä todistuksia kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen todistusten perusteella tai hyväksyä siviili-ilmailun sääntöjen noudattamisen osoittavia todistuksia ja muita asiaankuuluvia asiakirjoja, jotka on myönnetty kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti, jos tästä mahdollisuudesta on säädetty

2.   Jotta voidaan saavuttaa ja säilyttää luottamus kolmansien maiden sääntelyjärjestelmiin, virastolle on annettava valtuudet tehdä tarvittavat tekniset arvioinnit kolmansien maiden laeista ja ulkomaisista ilmailuviranomaisista. Virasto voi tällaisten arviointien tekemiseksi tehdä työjärjestelyjä 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen, siviili-ilmailun sääntöjen noudattamisen osoittavien ja tässä asetuksessa säädettyä vastaavan turvallisuustason takaavien todistusten ja muiden asiakirjojen hyväksymisestä, mukaan lukien edellytykset ja menettelyt, jotka koskevat sitä, että saavutetaan ja säilytetään tarvittava luottamus kolmansien maiden sääntelyjärjestelmiin.

1.   Virasto ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat osoittaa tämän asetuksen mukaiset sertifiointiin ja valvontaan liittyvät tehtävänsä päteville yksiköille, jotka on 62 artiklan 13 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten tai 14 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti akkreditoitu liitteessä VI vahvistetut perusteet täyttäviksi.

Viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, jotka käyttävät päteviä yksiköitä, on perustettava järjestelmä mainittua akkreditointia varten sekä sen arvioimiseksi, täyttävätkö pätevät yksiköt mainitut perusteet sekä akkreditoinnin ajankohtana että jatkuvasti sen jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

Pätevän yksikön akkreditoinnin myöntää erikseen virasto tai kansallinen toimivaltainen viranomainen tai vähintään kaksi kansallista toimivaltaista viranomaista yhdessä taikka virasto ja yksi tai useampi kansallinen toimivaltainen viranomainen.

2.   Viraston tai tapauksen mukaan kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on muutettava tai rajoitettava antamaansa pätevän yksikön akkreditointia tai keskeytettävä tai peruutettava se, jos yksikkö ei enää täytä liitteessä VI vahvistettuja perusteita.

3.   Virasto tai kansallinen toimivaltainen viranomainen tai kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, jotka myöntävät pätevän yksikön akkreditoinnin, voivat päättää antaa yksikölle oikeuden myöntää, uusia, muuttaa, rajoittaa, keskeyttää ja peruuttaa todistuksia tai vastaanottaa ilmoituksia viraston tai kansallisen toimivaltaisen viranomaisen puolesta. Tämä oikeus sisällytetään akkreditointiin.

4.   Viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava ilman teknisiä lisävaatimuksia tai muuta arviointia pätevien yksiköiden akkreditoinnit, jotka virasto ja muut kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet 1 kohdan mukaisesti.

Virastoa ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ei kuitenkaan velvoiteta käyttämään toisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai viraston myöntämää akkreditointia koko sen laajuudelta, eikä käyttämään toisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen tai viraston kyseiselle pätevälle yksikölle 3 kohdan mukaisesti myöntämiä oikeuksia koko niiden laajuudelta.

5.   Viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja myönnetyistä, rajoitetuista, keskeytetyistä ja peruutetuista akkreditoinneista, mukaan lukien tiedot akkreditoinnin laajuudesta ja myönnetyistä oikeuksista. Virasto asettaa nämä tiedot saataville 74 artiklassa tarkoitetun rekisterin välityksellä.

1.   Tämä asetus ja sen perusteella hyväksytyt delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät estä jäsenvaltiota reagoimasta välittömästi siviili-ilmailun turvallisuuteen liittyvään ongelmaan, jos kaikki seuraavat edellytykset ovat täyttyneet:

Tällaisessa tapauksessa kyseisen jäsenvaltion on viipymättä annettava komissiolle, virastolle ja muille jäsenvaltioille 74 artiklalla perustetun rekisterin välityksellä tiedoksi toteutetut toimenpiteet, niiden kesto ja niiden toteuttamisen syyt.

2.   Vastaanottaessaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon viraston on ilman aiheetonta viivytystä arvioitava, ovatko tämän artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyneet. Viraston on sisällytettävä tämän arvioinnin tulokset 74 artiklalla perustettuun rekisteriin.

Jos virasto katsoo kyseisten edellytysten täyttyneen, se arvioi ilman aiheetonta viivytystä, voiko se puuttua jäsenvaltion havaitsemaan ongelmaan tekemällä 76 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut päätökset niin, etteivät jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet enää ole tarpeen. Jos virasto katsoo voivansa puuttua ongelmaan tällä tavoin, sen on tehtävä asiaa koskeva päätös ja ilmoitettava siitä jäsenvaltioille 74 artiklalla perustetun rekisterin välityksellä. Jos se katsoo, ettei ongelmaan voida puuttua tällä tavoin, se antaa komissiolle suosituksen muuttaa tämän asetuksen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä tavalla, jota se pitää tarpeellisena tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

Jos virasto katsoo, että kyseiset edellytykset eivät ole täyttyneet, sen on ilman aiheetonta viivytystä annettava komissiolle kyseisen arvioinnin tulosta koskeva suositus. Virasto sisällyttää tämän suosituksen 74 artiklalla perustettuun rekisteriin.

3.   Komissio arvioi 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun viraston suosituksen huomioon ottaen, ovatko 1 kohdan edellytykset täyttyneet.

4.   Jos komissio katsoo, etteivät edellytykset ole täyttyneet tai jos se ei yhdy viraston arvioinnin tulokseen, se hyväksyy ilman aiheetonta viivytystä täytäntöönpanopäätöksen, joka sisältää sen päätöksen ja sen asiaan liittyvät havainnot. Nämä täytäntöönpanosäädökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sisällytetään 74 artiklalla perustettuun rekisteriin.

Asianomaisen jäsenvaltion on välittömästi peruttava 1 kohdan mukaisesti toteutettu toimenpide, kun täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan, etteivät edellytykset ole täyttyneet, annetaan tiedoksi.

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille poikkeuksia vaatimuksista, joita näihin sovelletaan III luvun nojalla, mainitun luvun keskeisiä vaatimuksia lukuun ottamatta, tai mainitun luvun nojalla annettujen delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten nojalla sellaisissa kiireellisissä ja ennalta arvaamattomissa olosuhteissa, jotka vaikuttavat kyseisiin henkilöihin tai näiden henkilöiden kiireellisiin operatiivisiin tarpeisiin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Asianomaisen jäsenvaltion on tällaisessa tapauksessa ilmoitettava välittömästi komissiolle, virastolle ja muille jäsenvaltioille 74 artiklalla perustetun rekisterin välityksellä myönnetystä poikkeuksesta, sen kestosta, perusteluista ja tarvittaessa sovelletuista riskiä lieventävistä toimenpiteistä.

2.   Kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu poikkeus on myönnetty yli kahdeksan peräkkäisen kuukauden ajaksi tai jäsenvaltio on myöntänyt saman poikkeuksen toistuvasti ja sen kokonaiskesto ylittää kahdeksan kuukautta, viraston on arvioitava, ovatko tämän artiklan 1 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyneet ja annettava kolmen kuukauden kuluessa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viimeisen tiedoksiannon saamisesta komissiolle suositus arvioinnin tuloksen suhteen. Virasto sisällyttää tämän suosituksen 74 artiklalla perustettuun rekisteriin.

Tässä tapauksessa komissio arvioi kyseisen suosituksen huomioon ottaen, ovatko edellytykset täyttyneet. Jos se katsoo, etteivät edellytykset ole täyttyneet tai jos se ei yhdy viraston arvioinnin tulokseen, komissio antaa kolmen kuukauden kuluessa mainitun suosituksen vastaanottamisesta täytäntöönpanosäädöksen, joka sisältää sen asiaa koskevan päätöksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja virasto sisällyttää ne 74 artiklalla perustettuun rekisteriin.

Asianomaisen jäsenvaltion on välittömästi peruttava tämän artiklan 1 kohdan nojalla myönnetty poikkeus, kun täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan, etteivät edellytykset ole täyttyneet, annetaan tiedoksi.

3.   Jos jäsenvaltio katsoo, että liitteissä vahvistettujen sovellettavien keskeisten vaatimusten täyttyminen voidaan osoittaa muilla keinoilla kuin niillä, joista säädetään tämän asetuksen perusteella hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä, ja että näihin keinoihin liittyy siviili-ilmailun turvallisuuden taikka tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden tai asianomaisten viranomaisten tehokkuuden kannalta merkittäviä etuja, se voi toimittaa komissiolle ja virastolle 74 artiklalla perustetun rekisterin välityksellä perustellun pyynnön muuttaa delegoitua säädöstä tai täytäntöönpanosäädöstä niin, että näiden muiden keinojen käyttö sallitaan.

Tässä tapauksessa viraston on ilman aiheetonta viivytystä annettava komissiolle suositus siitä, täyttääkö jäsenvaltion pyyntö ensimmäisessä alakohdassa esitetyt vaatimukset. Jos on tämän kohdan soveltamisen johdosta tarpeen, komissio harkitsee viipymättä ja mainitun suosituksen huomioon ottaen delegoidun säädöksen tai täytäntöönpanosäädöksen muuttamista.

1.   Komissio, virasto ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tätä asetusta ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä soveltaessaan käytettävissään olevia tietoja, joilla on merkitystä muille osapuolille niiden hoitaessa tämän asetuksen mukaisia tehtäviään. Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla, joiden tehtävänä on siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta tai poikkeamien analysointi, on myös oltava oikeus saada kyseiset tiedot käyttöönsä tehtäviensä hoitamista varten. Nämä tiedot voidaan myös jakaa niitä tarvitseville 5 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

2.   Virasto koordinoi unionin tasolla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tietojen keräämistä, vaihtamista ja analysoimista, operatiiviset lentotiedot mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EU) N:o 996/2010 ja (EU) N:o 376/2014 soveltamista. Tätä varten virasto voi tehdä tietojen keräämistä, vaihtamista ja analysointia koskevia järjestelyjä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kanssa tai tällaisten henkilöiden yhteenliittymien kanssa. Kun virasto kerää, vaihtaa ja analysoi tietoja sekä tekee ja panee täytäntöön tällaisia järjestelyjä, sen on mahdollisuuksien mukaan rajoitettava kyseisiin henkilöihin kohdistuvaa hallinnollista rasitetta ja varmistettava tietojen asianmukainen suojaaminen, mukaan lukien kaikkien niihin sisältyvien henkilötietojen suojaaminen, tämän artiklan 6 kohdan sekä tämän asetuksen 73 artiklan 1 kohdan, 123 artiklan ja 132 artiklan mukaisesti.

3.   Viraston on pyynnöstä avustettava komissiota asetuksen (EU) N:o 376/2014 8 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen keskusrekisterin hallinnoimisessa.

4.   Komission pyynnöstä virasto analysoi kiireellisiä tai tärkeitä kysymyksiä, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Tarvittaessa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä viraston kanssa tällaisen analyysin suorittamiseksi.

5.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vaihtamista komission, viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kesken ja tällaisten tietojen jakamista niitä tarvitseville. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä on otettava huomioon tarve:

6.   Komission, viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten samoin kuin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden sekä näiden henkilöiden yhteenliittymien on unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän artiklan nojalla saamiensa tietojen asianmukaisen luottamuksellisuuden varmistamiseksi. Tällä kohdalla ei rajoiteta tiukempia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia, joista säädetään asetuksissa (EU) N:o 996/2010, (EU) N:o 376/2014 tai muussa unionin lainsäädännössä.

7.   Jotta yleisö saisi tiedon siviili-ilmailun turvallisuuden yleisestä tasosta unionissa, virasto julkaisee vuosittain tai erityisten olosuhteiden vallitessa turvallisuuskatsauksen. Katsauksen on sisällettävä yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä analyysi yleisestä turvallisuustilanteesta, ja siinä on mainittava, ovatko turvallisuusriskit lisääntyneet.

1.   Kun 72 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettu kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, tietojen lähdettä on suojattava siviili-ilmailun turvallisuuteen liittyvän tietolähteen suojaamista koskevan sovellettavan unionin ja kansallisen oikeuden mukaisesti. Jos tällaiset tiedot toimittaa komissiolle tai virastolle luonnollinen henkilö, näiden tietojen lähdettä ei saa paljastaa, eikä lähteen henkilötietoja saa tallentaa yhdessä toimitettujen tietojen kanssa.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa aloittaa oikeudenkäyntiä sellaisten suunnittelemattomien tai tahattomien lainrikkomusten johdosta, jotka tulevat niiden tietoon ainoastaan siksi, että tieto näistä rikkomuksista on toimitettu tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavaa kansallista rikosoikeutta.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa on kyse tahallisesta laiminlyönnistä tai jos ilmeinen riski on selkeällä ja vakavalla tavalla jätetty huomiotta ja on vakavasti laiminlyöty olosuhteiden edellyttämä ammatillinen huolellisuusvelvollisuus, mikä aiheuttaa ennakoitavissa olevaa vahinkoa henkilölle tai omaisuudelle tai vaarantaa vakavasti siviili-ilmailun turvallisuuden tason.

3.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla vahvistetaan 1 kohdassa tarkoitettua tietolähdesuojaa.

4.   Työnantaja tai organisaatio, jolle palveluja tarjotaan, ei saa aiheuttaa toimitettujen tietojen perusteella vaikeuksia työntekijöille ja sopimusperusteiselle henkilökunnalle, joka toimittaa tietoja tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa on kyse tahallisesta laiminlyönnistä tai jos ilmeinen riski on selkeällä ja vakavalla tavalla jätetty huomiotta ja on vakavasti laiminlyöty olosuhteiden edellyttämää ammatillista huolellisuusvelvollisuutta, mikä aiheuttaa ennakoitavissa olevaa vahinkoa henkilölle tai omaisuudelle tai vaarantaa vakavasti siviili-ilmailun turvallisuuden.

5.   Tämä artikla ei estä komissiota, virastoa ja jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka ovat tarpeen siviili-ilmailun turvallisuuden ylläpitämiseksi tai parantamiseksi.

6.   Tämä artikla ei vaikuta tietolähdesuojaa koskeviin sääntöihin, jotka vahvistetaan asetuksissa (EU) N:o 996/2010 ja (EU) N:o 376/2014.

1.   Virasto perustaa yhteistyössä komission ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa tietorekisterin, joka on tarpeen tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi viraston ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä niiden tämän asetuksen mukaisten sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien hoidossa, sekä hallinnoi tätä rekisteriä.

Rekisterin on sisällettävä tiedot seuraavista:

2.   Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, ilmailulääkärien ja ilmailulääketieteen keskusten on myös vaihdettava tietoja rekisterin välityksellä lentäjien lääketieteellisestä kelpoisuudesta. Tällaiset tiedot, myös terveystiedot, ovat henkilötietoja, jotka on rajoitettava siihen, mikä on ehdottomasti tarpeen tehokkaan lentäjien sertifioinnin ja valvonnan varmistamiseksi 21 artiklan mukaisesti.

3.   Mitään rekisterissä olevia henkilötietoja, myöskään terveystietoja, ei saa säilyttää pidempään, kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä myöhemmin käsitellään.

4.   Jäsenvaltioiden ja viraston on varmistettava, että rekisteröidyille, joiden henkilötietoja käsitellään rekisterissä, ilmoitetaan tästä etukäteen.

5.   Jäsenvaltiot ja virasto voivat rajoittaa rekisteröidyn oikeuksia saada tietoja, oikaista niitä ja poistaa rekisteriin sisältyviä henkilötietoja, siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä siviili-ilmailun turvallisuuden varmistamiseksi asetuksen (EU) 2016/679 23 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 20 artiklan mukaisesti.

6.   Komissiolla, virastolla, kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla ja kaikilla jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla, joiden tehtävänä on siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinta, on tehtäviensä hoitamiseksi oltava rekisteriin sisältyviin tietoihin pääsy verkon kautta ja suojatusti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan säännösten soveltamista.

Komissio ja virasto voivat tarvittaessa antaa tiettyjä muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja rekisteriin sisältyviä tietoja, niitä tarvitseville tai saattaa tiedot julkisesti saataville.

Viraston on joka tapauksessa asetettava seuraavat tiedot julkisesti saataville:

7.   Rekisteriin sisältyvät tiedot on suojattava luvattomalta pääsyltä asianmukaisten työvälineiden ja yhteyskäytäntöjen avulla. Pääsy 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin ja niiden luovuttaminen on rajattava henkilöihin, jotka ovat vastuussa lentäjien lääketieteellisen kelpoisuuden sertifioinnista ja valvonnasta, jotta he voivat hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä. Rajoitettu pääsy tietoihin voidaan myöntää myös muille valtuutetuille henkilöille rekisterin moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, erityisesti rekisterin teknistä ylläpitoa varten. Henkilöiden, joilla on pääsy henkilötietoja sisältäviin tietoihin, on saatava etukäteen koulutus sovellettavasta henkilötietojen suojaamista koskevasta lainsäädännöstä ja siihen liittyvistä tietosuojatoimista.

8.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan rekisterin toimintaa ja hallintoa varten tarvittavat säännöt ja seuraavia näkökohtia koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Perustetaan Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto.

2.   Siviili-ilmailun asianmukaisen toiminnan ja kehityksen varmistamiseksi unionissa 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti virasto:

1.   Virasto avustaa pyynnöstä komissiota tämän asetuksen muutosehdotusten sekä tämän asetuksen perusteella hyväksyttävien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten laatimisessa 4 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Asiakirjat, jotka virasto esittää komissiolle näissä tarkoituksissa, ovat muodoltaan lausuntoja.

2.   Virasto antaa komissiolle osoitettuja suosituksia 70 ja 71 artiklan soveltamiseksi.

3.   Virasto antaa 115 artiklan ja tämän asetuksen nojalla annettujen sovellettavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti sertifiointi- ja muita yksityiskohtaisia eritelmiä, hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä ja ohjeaineistoa tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten soveltamista varten.

4.   Virasto tekee asianmukaiset päätökset tämän artiklan 6 kohdan, 77–83, 85 ja 126 artiklan soveltamiseksi ja kun sille on jaettu tehtäviä 64 ja 65 artiklan nojalla.

Virasto voi myöntää poikkeuksia oikeushenkilöille tai luonnollisille henkilöille, joille se on myöntänyt todistuksen, 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa ja samassa kohdassa vahvistetuin ehdoin.

Viraston on tällaisessa tapauksessa välittömästi ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille 74 artiklan mukaisesti perustetun rekisterin välityksellä myönnetyistä poikkeuksista, niiden perusteluista ja tarvittaessa sovelletuista riskiä lieventävistä toimenpiteistä.

Kun 1 kohdassa tarkoitettu poikkeus on myönnetty yli kahdeksan peräkkäisen kuukauden ajaksi tai kun virasto on myöntänyt saman poikkeuksen toistuvasti ja kun sen kokonaiskesto ylittää kahdeksan kuukautta, komissio arvioi, ovatko 71 artiklan 1 kohdassa esitetyt ehdot täyttyneet. Jos se katsoo, ettei näin ole, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät sen asiaa koskevan päätöksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja tallennetaan 74 artiklan mukaisesti perustettuun rekisteriin.

Viraston on peruttava poikkeus välittömästi, kun edellä mainittu täytäntöönpanosäädös on annettu tiedoksi.

5.   Virasto antaa raportteja 85 artiklan mukaisesti suoritetuista tarkastuksista ja muista seurantatoimista.

6.   Virasto ryhtyy ilman aiheetonta viivytystä toimenpiteisiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan kiireellisen turvallisuusongelman ratkaisemiseksi

Edellä olevan b alakohdan osalta kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava virastolle toimenpiteistä, joita on toteutettu viraston määrittelemien turvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi silloin, kun ongelma vaikuttaa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä viraston kanssa sen varmistamiseksi, että tarvittavat toimenpiteet toteutetaan yhteensovitetulla tavalla.

7.   Virasto antaa lausuntoja yksittäisistä lentoaikojen määrittelyjärjestelmistä, joita jäsenvaltiot ovat ehdottaneet 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti hyväksyttyjen delegoitujen säädösten nojalla, ja jotka poikkeavat viraston hyväksymistä sertifiointieritelmistä.

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja b alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden, osien, irrallisten varusteiden ja miehittämättömien ilma-alusten etäohjauslaitteiden osalta virasto toteuttaa tarvittaessa, ja kuten Chicagon yleissopimuksessa tai sen liitteissä on määritelty, jäsenvaltioiden puolesta suunnittelu-, valmistus- tai rekisteröintivaltion tehtävät, kun nämä tehtävät liittyvät suunnittelun sertifiointiin ja jatkuvaa lentokelpoisuutta koskeviin pakollisiin tietoihin. Tätä varten sen tehtävänä on erityisesti:

2.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisista sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä, jotka koskevat

3.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisista valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä, jotka koskevat organisaatioiden 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 56 artiklan 5 kohdan mukaisesti antamia ilmoituksia ja tuotteen, osan, irrallisen varusteen tai miehittämättömän ilma-aluksen etäohjauslaitteen suunnittelun yhdenmukaisuutta yksityiskohtaisten teknisten eritelmien kanssa.

1.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisten sellaisten sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien suorittamisesta, jotka koskevat 24 artiklassa ja 56 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitettujen lentäjien koulutusorganisaatioiden, matkustamomiehistön koulutusorganisaatioiden ja ilmailulääketieteen keskusten hyväksyntöjä ja niiden antamia ilmoituksia, kun organisaation tai keskuksen päätoimipaikka sijaitsee niiden alueiden ulkopuolella, joista jäsenvaltiot vastaavat Chicagon yleissopimuksen mukaisesti.

2.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisista sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä, jotka koskevat 25 artiklan ja 56 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisia simulaatiokoulutuslaitteiden todistuksia ja ilmoituksia seuraavissa tapauksissa:

1.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisista sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä, jotka koskevat

2.   Jos 47 artiklassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä niin säädetään, 45 artiklassa tarkoitettujen ATM/ANS-järjestelmien ja ATM/ANS-rakenneosien osalta, myös kun ne edistävät SESARin täytäntöönpanoa, virasto:

1.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisista sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä niiden lupien ja ilmoitusten osalta, jotka koskevat 60 artiklassa tarkoitettuja lentotoimintaa ja lentotoiminnan harjoittajia, jollei jokin jäsenvaltio huolehdi lentotoiminnan harjoittajan kotivaltion tehtävistä ja velvollisuuksista.

2.   Virasto vastaa 62 artiklan 2 kohdan mukaisista sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvistä tehtävistä, jotka koskevat 61 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja ilma-alusten ja lentäjien lupia.

3.   Virasto avustaa pyynnöstä komissiota asetuksen (EY) N:o 2111/2005 täytäntöönpanossa toteuttamalla kaikki tarvittavat turvallisuusarvioinnit kolmansien maiden toiminnanharjoittajista ja niiden valvonnasta vastaavista viranomaisista, mukaan lukien paikan päällä tehtävät arviointikäynnit. Se toimittaa arviointien tulokset ja niistä johtuvat suositukset komissiolle.

1.   Virasto suorittaa joko itse tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten taikka pätevien yksiköiden välityksellä tutkintaa, joka on tarpeen sen 62 artiklan 2 kohdan mukaisten sertifiointiin, valvontaan ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyvien tehtävien suorittamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tutkinnan suorittamiseksi virastolla on valtuudet

Virastolla on myös valtuudet käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia suhteessa muihin oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin, joiden voidaan kohtuudella olettaa pitävän hallussaan tai voivan käyttää tietoja, joilla on merkitystä määritettäessä, noudattaako virastolta todistuksen saanut tai sille ilmoituksen antanut henkilö tätä asetusta ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Tämän kohdan mukaisia valtuuksia on käytettävä sen jäsenvaltion tai kolmannen maan kansallisen oikeuden mukaisesti, jossa tutkinta tapahtuu, ottaen asianmukaisesti huomioon asianomaisten henkilöiden oikeudet ja oikeutetut edut ja noudattaen suhteellisuusperiaatetta.

Jos sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan pääsy ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin asiaankuuluviin tiloihin, alueille ja liikennevälineisiin edellyttää ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan oikeus- tai hallintoviranomaiselta, näitä valtuuksia saa käyttää vasta tällaisen ennakkoluvan saamisen jälkeen.

3.   Viraston on varmistettava, että sen henkilöstöllä ja tarvittaessa muilla tutkintaan osallistuvilla asiantuntijoilla on riittävä pätevyys, he ovat saaneet riittävät ohjeet ja he ovat asianmukaisesti valtuutettuja. Näiden henkilöiden on valtuuksiaan käyttäessään esitettävä kirjallinen valtuutus.

4.   Sen jäsenvaltion, jonka alueella tutkinta suoritetaan, toimivaltaisten viranomaisten virkamiesten on viraston pyynnöstä avustettava sitä tutkinnan suorittamisessa. Kun tällaista apua tarvitaan, viraston on ilmoitettava tutkinnasta ja tarvittavasta avusta jäsenvaltiolle, jonka alueella tutkinta suoritetaan, hyvissä ajoin ennen tutkintaa.

1.   Komissio voi viraston pyynnöstä määrätä oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle, jolle virasto on myöntänyt todistuksen tai joka on antanut virastolle ilmoituksen tämän asetuksen mukaisesti, joko toisen tai molemmat seuraavista:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sakkojen ja uhkasakkojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Niissä on otettava huomioon tapauksen vakavuus ja erityisesti turvallisuuden tai ympäristön vaarantumisen aste, toiminta, johon rikkomus liittyy sekä kyseisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön taloudellinen kestokyky.

Sakon määrä saa olla enintään 4 prosenttia asianomaisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön vuosituloista tai vuosittaisesta liikevaihdosta. Uhkasakon määrä saa olla enintään 2,5 prosenttia kyseisen oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön keskimääräisistä päivittäisistä tuloista tai keskimääräisestä päivittäisestä liikevaihdosta.

3.   Komissio määrää sakkoja ja uhkasakkoja 1 kohdan mukaisesti ainoastaan, kun muut tässä asetuksessa ja sen perusteella hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädetyt toimenpiteet, joilla puututaan tällaisiin rikkomuksiin, eivät ole riittäviä tai oikeasuhteisia.

4.   Mitä tulee sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen tämän artiklan mukaisesti, komissio antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

5.   Unionin tuomioistuimella on täysi toimivalta tarkastella uudelleen komission 1 kohdan mukaisesti tekemiä päätöksiä. Se voi kumota määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä.

6.   Komission 1 kohdan mukaisesti tekemät päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

1.   Virasto avustaa komissiota sen seuratessa tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten soveltamista jäsenvaltioissa suorittamalla tarkastuksia ja muita seurantatoimia. Näiden tarkastusten ja muiden seurantatoimien avulla on myös pyrittävä auttamaan jäsenvaltioita varmistamaan tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yhdenmukainen soveltaminen ja jakamaan parhaita käytäntöjä.

Virasto raportoi komissiolle tämän kohdan mukaisesti suoritetuista tarkastuksista ja muista seurantatoimista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja muiden seurantatoimien suorittamiseksi virastolla on valtuudet

Virastolla on myös valtuudet käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia suhteessa muihin oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin, joiden voidaan kohtuudella olettaa pitävän hallussaan tai voivan käyttää tietoja, joilla on merkitystä määritettäessä, noudattaako jäsenvaltio tätä asetusta ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.

Tämän kohdan mukaisia valtuuksia on käytettävä sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa tarkastus tai muut seurantatoimet suoritetaan, ottaen asianmukaisesti huomioon asianomaisten viranomaisten ja henkilöiden oikeudet ja oikeutetut edut ja noudattaen suhteellisuusperiaatetta. Jos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan pääsy ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin asiaankuuluviin tiloihin, alueille ja liikennevälineisiin edellyttää ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion oikeus- tai hallintoviranomaiselta, näitä valtuuksia saa käyttää vasta tällaisen ennakkoluvan saamisen jälkeen.

3.   Viraston on varmistettava, että sen henkilöstöllä ja tarvittaessa muilla tarkastukseen tai muuhun seurantatoimeen osallistuvilla asiantuntijoilla on riittävä pätevyys ja että he ovat saaneet riittävät ohjeet. Tarkastusten yhteydessä näiden henkilöiden on valtuuksiaan käyttäessään esitettävä kirjallinen valtuutus.

Viraston on ilmoitettava hyvissä ajoin ennen tarkastusta asianomaiselle jäsenvaltiolle tarkastuksen kohde, seurantatoimen tarkoitus, aloituspäivä sekä toimintaan osallistuvan henkilöstön ja muiden asiantuntijoiden henkilöllisyys.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion on helpotettava tarkastuksen tai muun seurantatoimen suorittamista. Sen on varmistettava, että asianomaiset viranomaiset ja henkilöt tekevät yhteistyötä viraston kanssa.

Jos oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö ei tee yhteistyötä viraston kanssa, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava virastolle tarvittavaa apua, jotta se voi suorittaa tarkastuksen tai muun seurantatoimen.

5.   Kun tämän artiklan mukaisesti suoritettava tarkastus tai muu seurantatoimi edellyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan oikeushenkilöön tai luonnolliseen henkilöön kohdistuvaa tarkastusta tai muuta seurantatointa, sovelletaan 83 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa.

6.   Viraston 1 kohdan mukaisesti laatimat raportit on jäsenvaltion pyynnöstä asetettava sen saataville sen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä, jossa tarkastus suoritettiin.

7.   Virasto julkaisee tiivistelmän tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten soveltamisesta kussakin jäsenvaltiossa. Se sisällyttää nämä tiedot 72 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen turvallisuuskatsaukseen.

8.   Virasto osallistuu tämän asetuksen tai sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten säännösten soveltamisen vaikutusten arviointiin suhteessa 1 artiklassa esitettyihin tavoitteisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission 124 artiklan mukaisesti tekemää arviointia.

9.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat viraston työmenetelmiä tämän artiklan mukaisia tehtäviä suoritettaessa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1.   Virasto avustaa komissiota ja jäsenvaltioita keskeisten tutkimusaiheiden määrittämisessä siviili-ilmailun alalla, jotta voidaan auttaa varmistamaan yhdenmukaisuus ja koordinointi julkisrahoitteisen tutkimuksen ja kehittämisen ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimintapolitiikkojen välillä.

2.   Virasto tukee komissiota asiaankuuluvien tutkimus- ja innovointitoimia koskevien unionin puiteohjelmien ja vuotuisten ja monivuotisten työohjelmien laatimisessa ja toteuttamisessa, myös arviointimenettelyjen toteuttamisessa, rahoitettujen hankkeiden arvioinnissa sekä tutkimus- ja innovaatiohankkeiden tulosten hyödyntämisessä.

Virasto toteuttaa siviili-ilmailua koskevia tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman osia, jos komissio on siirtänyt sille tarvittavan toimivallan.

3.   Virasto voi kehittää ja rahoittaa tutkimustoimintaa, sikäli kuin se ehdottomasti liittyy sen toimialaan kuuluvan toiminnan kehittämiseen. Viraston tutkimustarpeet ja -toimet on esitettävä sen vuotuisessa työohjelmassa.

4.   Viraston rahoittaman tutkimustoiminnan tulokset on julkaistava, elleivät tekijänoikeuslainsäädännön sovellettavat säännöt tai 123 artiklassa tarkoitetut viraston turvallisuussäännöt estä tällaista julkaisua.

5.   Virasto voi tämän artiklan 1–4 kohdassa ja 75 artiklassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi suorittaa myös tilapäisiä tutkimustoimia sillä edellytyksellä, että nämä toimet sopivat yhteen viraston tehtävien ja tämän asetuksen tavoitteiden kanssa.

1.   Toimenpiteillä, joita virasto toteuttaa päästöjen ja melun suhteen 11 artiklassa tarkoitettua tuotteiden suunnittelun sertifiointia varten, on pyrittävä ehkäisemään kyseessä olevista siviili-ilmailutuotteista ilmastolle, ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvat merkittävät haittavaikutukset, ottaen asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, ympäristölle syntyvät hyödyt, tekninen toteutettavuus ja taloudellinen vaikutus.

2.   Komission, viraston sekä muiden unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden on, kunkin oman toimivaltansa puitteissa, tehtävä yhteistyötä ympäristöasioissa, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY (38) ja asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 käsitellyt asiat, sen varmistamiseksi, että ilmaston- ja ympäristönsuojelun, ihmisten terveyden ja siviili-ilmailun muiden, teknisten alojen keskinäiset riippuvuussuhteet otetaan huomioon, ottaen asianmukaisesti huomioon kansainväliset standardit ja suositellut menettelytavat, ympäristölle syntyvät hyödyt, tekninen toteutettavuus ja taloudellinen vaikutus.

3.   Silloin kun virastolla on asiaankuuluvaa asiantuntemusta, se avustaa komissiota siviili-ilmailun ympäristönsuojelupolitiikan ja -toimien määrittelyssä ja koordinoinnissa, erityisesti tekemällä tutkimuksia ja simulaatioita ja antamalla teknisiä neuvoja ottaen samalla huomioon ilmaston- ja ympäristönsuojelun, ihmisten terveyden ja siviili-ilmailun muiden, teknisten alojen keskinäiset riippuvuussuhteet.

4.   Tiedottaakseen asianosaisille ja yleisölle virasto julkaisee vähintään joka kolmas vuosi ympäristökatsauksen, jossa esitetään objektiivinen selvitys siviili-ilmailuun liittyvän ympäristönsuojelun tilasta unionissa.

Virasto turvautuu katsausta laatiessaan ensisijaisesti unionin toimielinten ja elinten saatavilla jo oleviin tietoihin sekä julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

Virasto ottaa jäsenvaltiot mukaan toimintaan ja kuulee asiaankuuluvia sidosryhmiä ja organisaatioita katsauksen laatimisessa.

Katsauksen on sisällettävä myös suosituksia, joiden tavoitteena on parantaa ympäristönsuojelun tasoa siviili-ilmailun alalla unionissa.

1.   Komissio, virasto ja jäsenvaltiot, tekevät yhteistyötä siviili-ilmailun turvatoimiin liittyvissä asioissa, kyberturvallisuus mukaan lukien, jos siviili-ilmailun turvallisuuden ja turvatoimien välillä on keskinäisiä riippuvuussuhteita.

2.   Jos siviili-ilmailun turvallisuuden ja turvatoimien välillä on keskinäisiä riippuvuussuhteita, virasto antaa komissiolle pyynnöstä teknistä apua, silloin kun virastolla on asiaankuuluvaa turvallisuusasiantuntemusta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 (39) ja muiden unionin lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten täytäntöönpanossa.

3.   Edistääkseen siviili-ilmailun suojaamista siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta, ja jos siviili-ilmailun turvallisuuden ja turvatoimien välillä on keskinäisiä riippuvuussuhteita, virasto reagoi tarvittaessa ilman aiheetonta viivytystä jäsenvaltioiden yhteistä etua koskevaan kiireelliseen ongelmaan, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan,

Viraston on ennen ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista saatava komission suostumus ja kuultava jäsenvaltioita. Virasto käyttää kyseisten toimenpiteiden perustana mahdollisuuksien mukaan yhteisiä unionin riskinarviointeja ja ottaa huomioon, että hätätilanteissa on toimittava nopeasti.

1.   Komission, viraston, muiden unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden on, kunkin oman toimivaltansa alalla, tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että siviili-ilmailun turvallisuuden ja asiaan liittyvien sosioekonomisten tekijöiden väliset keskinäiset riippuvuussuhteet otetaan huomioon muun muassa sääntelymenettelyissä, valvonnassa ja asetuksen (EU) N:o 376/2014 2 artiklassa määritellyn oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin täytäntöönpanossa, jotta voidaan puuttua lentoturvallisuuteen liittyviin sosioekonomisiin riskeihin.

2.   Viraston on kuultava asiaankuuluvia sidosryhmiä kyseisiä riippuvuussuhteita käsitellessään.

3.   Virasto julkaisee joka kolmas vuosi katsauksen, jossa esitetään objektiivinen selvitys toteutetuista toimista ja toimenpiteistä, erityisesti niistä, joilla käsitellään siviili-ilmailun turvallisuuden ja sosioekonomisten tekijöiden välisiä keskinäisiä riippuvuussuhteita.

1.   Virasto avustaa pyynnöstä komissiota sen hoitaessa suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tällaisen avunannon on erityisesti edistettävä sääntöjen yhdenmukaistamista, todistusten vastavuoroista tunnustamista eurooppalaisen teollisuuden edun nimissä ja Euroopan lentoturvallisuusstandardien edistämistä.

2.   Virasto voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Virasto voi tätä varten, komissiota ennalta kuullen, vahvistaa työjärjestelyt näiden viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Kyseisillä työjärjestelyillä ei voida luoda unionia ja sen jäsenvaltioita koskevia oikeudellisia velvoitteita.

3.   Virasto avustaa jäsenvaltioita niille tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien oikeuksien käyttämisessä ja velvoitteiden noudattamisessa, erityisesti niille Chicagon yleissopimuksesta johtuvien oikeuksien käyttämisessä ja velvoitteiden noudattamisessa.

Virasto voi toimia alueellisena turvallisuusvalvontaorganisaationa ICAOn puitteissa.

4.   Virasto sisällyttää ja tarvittaessa päivittää, yhteistyössä komission ja jäsenvaltioiden kanssa, seuraavat tiedot 74 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin:

Jäsenvaltioiden on käytettävä näitä tietoja täytäntöönpannessaan Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaisia velvoitteitaan ja antaessaan ICAOlle tietoja yleisen turvallisuusvalvonnan arviointiohjelman yhteydessä.

5.   Komission, viraston ja ICAOn toimintaan osallistuvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä asiantuntijoiden verkoston kautta yhteistyötä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa ja ICAOn työhön liittyvissä teknisissä kysymyksissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten asiaa koskevien määräysten soveltamista. Virasto antaa verkostolle tarvittavaa hallinnollista tukea, muun muassa avustamalla sen kokousten valmistelussa ja järjestämisessä.

6.   Virasto voi tämän artiklan 1–5 kohdassa ja 75 artiklassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi harjoittaa myös tilapäistä teknistä yhteistyötä ja toteuttaa tutkimus- ja avustushankkeita kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sillä edellytyksellä, että nämä toimet sopivat yhteen viraston tehtävien ja 1 artiklassa esitettyjen tavoitteiden kanssa.

1.   Virasto edistää toimivaltansa puitteissa nopeaa reagointia ilmaliikenteen kriiseihin ja tällaisten kriisien lieventämistä toimintansa muiden asianmukaisten sidosryhmien kanssa yhteen sovittaen.

2.   Virasto osallistuu komission asetuksen (EU) N:o 677/2011 (40) 18 artiklan mukaisesti perustetun Euroopan ilmaliikenteen kriisien koordinointiyksikön (EACCC) toimintaan.

1.   Ilmailualan koulutuksen tarjoajan pyynnöstä virasto voi parhaiden käytäntöjen sekä tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi arvioida, täyttävätkö kyseinen tarjoaja ja sen koulutuskurssit viraston vahvistamat ja sen virallisessa julkaisussa julkaistut vaatimukset. Kun edellytysten on todettu täyttyvän, tarjoajalla on lupa tarjota virastolle hyväksyttyjä koulutuskursseja.

2.   Virasto voi tarjota koulutusta, joka on suunnattu pääasiassa sen henkilöstölle ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstölle, mutta myös kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, kansainvälisille järjestöille, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille ja muille asianomaisille osapuolille, joko omien koulutusresurssiensa avulla tai tarvittaessa käyttämällä ulkoisia koulutuksen tarjoajia.

1.   Virasto on unionin elin. Se on oikeushenkilö.

2.   Virastolla on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeus- ja oikeustoimikelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   Viraston kotipaikka on Köln, Saksan liittotasavalta.

4.   Virasto voi perustaa paikallistoimistoja jäsenvaltioihin tai sijoittaa henkilöstön jäseniä kolmansissa maissa sijaitseviin unionin edustustoihin 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

5.   Viraston oikeudellisena edustajana toimii sen pääjohtaja.

1.   Viraston palveluksessa olevaan henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja unionin muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja (41) sekä näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöksiä, jotka on annettu unionin toimielinten yhteisellä päätöksellä.

2.   Virasto voi käyttää tilapäisesti lähetettyjä kansallisia asiantuntijoita tai muuta henkilöstöä, joka ei ole viraston palveluksessa. Hallintoneuvosto tekee päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä viraston palvelukseen.

1.   Sopimussuhteeseen perustuva viraston vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3.   Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta virasto korvaa sen tai sen henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamat vahingot jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista.

5.   Viraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.

1.   Virastolla on hallintoneuvosto.

2.   Hallintoneuvosto

3.   Hallintoneuvosto voi antaa pääjohtajalle neuvoja kaikista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin aloihin liittyvistä asioista.

4.   Hallintoneuvosto perustaa neuvoa-antavan elimen, joka koostuu kaikkien sellaisten osapuolten edustajista, joihin viraston työ vaikuttaa, ja kuulee sitä ennen 2 kohdan c, e, f ja i alakohdassa tarkoitettuja aloja koskevien päätösten tekemistä. Hallintoneuvosto voi myös päättää kuulla neuvoa-antavaa elintä muissa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa kysymyksissä. Neuvoa-antavan elimen lausunto ei kuitenkaan missään tapauksessa sido hallintoneuvostoa.

5.   Hallintoneuvosto voi perustaa työelimiä avustamaan sitä tehtäviensä suorittamisessa, kuten päätöstensä valmistelussa ja niiden täytäntöönpanon seurannassa.

6.   Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään asiaankuuluva nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan ehdot, joiden täyttyessä toimivallan siirtäminen voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää pääjohtajalle siirretyn nimittävän viranomaisen toimivallan ja hänen edelleen siirtämänsä nimittävän viranomaisen toimivallan ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.

1.   Hallintoneuvosto koostuu jäsenvaltioiden ja komission edustajista, joilla kaikilla on äänioikeus. Kukin jäsenvaltio nimeää hallintoneuvostoon yhden jäsenen sekä kaksi varajäsentä. Varajäsen edustaa jäsentä ainoastaan tämän poissa ollessa. Komissio nimeää kaksi edustajaa ja näiden varaedustajat. Jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on neljä vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa.

2.   Hallintoneuvoston jäsenet ja heidän varajäsenensä nimitetään heidän siviili-ilmailun alaa koskevan tietämyksensä, tunnustetun kokemuksensa ja sitoutuneisuutensa perusteella ottaen huomioon asianmukaiset johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot, joita on käytettävä tämän asetuksen tavoitteiden edistämiseksi. Jäsenillä on oltava yleinen vastuu ainakin siviili-ilmailun turvallisuuspolitiikasta omassa jäsenvaltiossaan.

3.   Kaikkien osapuolten on pyrittävä rajoittamaan hallintoneuvostoon kuuluvien edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

4.   Euroopan kolmansien maiden edustajien osallistuminen hallintoneuvostoon tarkkailijoina ja tällaista osallistumista koskevat ehdot määritellään tarvittaessa 129 artiklassa tarkoitetuissa sopimuksissa.

5.   Edellä 98 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu neuvoa-antava elin nimeää neljä jäsenistään osallistumaan hallintoneuvoston työskentelyyn tarkkailijoina. Näiden on edustettava neuvoa-antavassa elimessä edustettavia näkemyksiä mahdollisimman laajasti. Tarkkailijoiden ensimmäinen toimikausi on 48 kuukautta, ja se voidaan uusia.

1.   Hallintoneuvosto valitsee äänivaltaisten jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan ollessa estynyt hoitamasta tehtäviään puheenjohtajana toimii viran puolesta varapuheenjohtaja.

2.   Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on neljä vuotta, ja se voidaan uusia kerran neljäksi vuodeksi. Jos heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy heidän toimikautensa aikana, myös heidän toimikautensa päättyy tuona päivänä ilman eri toimenpiteitä.

1.   Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

2.   Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan tai komission pyynnöstä tai jos vähintään kolmannes sen jäsenistä sitä pyytää.

3.   Viraston pääjohtaja osallistuu kokouksiin ilman äänioikeutta.

4.   Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajiaan tai asiantuntijoita työjärjestyksen mukaisesti.

5.   Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden näkemyksellä saattaa olla merkitystä.

6.   Virasto vastaa hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

1.   Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 98 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan ja 103 artiklan 7 kohdan soveltamista. Hallintoneuvoston jäsenen pyynnöstä 98 artiklan 2 kohdan k alakohdassa tarkoitettu päätös on tehtävä yksimielisesti.

2.   Jokaisella 99 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyllä jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan. Tarkkailijoilla ja viraston pääjohtajalla ei ole äänioikeutta.

3.   Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

4.   Päätökset, jotka koskevat talousarvio- tai henkilöresurssiasioita, erityisesti 98 artiklan 2 kohdan d, f, h, m, n, o ja q alakohtaa, edellyttävät komission puoltavaa ääntä, jotta ne voidaan hyväksyä.

1.   Pääjohtaja otetaan palvelukseen viraston väliaikaisena toimihenkilönä Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti.

2.   Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan ansioiden ja todistuksin osoitetun pätevyyden sekä siviili-ilmailun kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella, komission avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen laatiman ehdokasluettelon pohjalta.

Pääjohtajan työsopimusta tehtäessä virastoa edustaa hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Hallintoneuvoston valitsema ehdokas kutsutaan ennen nimittämistä antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

3.   Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättyessä komissio laatii arvion, jossa tarkastellaan pääjohtajan suoriutumista tehtävistään sekä viraston tulevia tehtäviä ja haasteita. Toimikauden puolivälissä pääjohtajaa voidaan pyytää antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan valiokunnan jäsenten kysymyksiin, jotka koskevat pääjohtajan tehtävien hoitoa.

4.   Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 3 kohdassa tarkoitettu arvio, jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään viideksi vuodeksi. Hallintoneuvoston on ennen pääjohtajan toimikauden jatkamista ilmoitettava Euroopan parlamentille aikomuksestaan jatkaa pääjohtajan toimikautta. Pääjohtaja voidaan kutsua kuukautta ennen tällaista toimikauden pidentämistä antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

5.   Pääjohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi enää jatketun toimikautensa lopussa osallistua saman toimen valintamenettelyyn.

6.   Pääjohtaja voidaan erottaa toimestaan ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä, jonka se tekee komission ehdotuksen perusteella.

7.   Hallintoneuvosto tekee päätökset pääjohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai erottamisesta äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

8.   Pääjohtajaa voi avustaa yksi tai useampi johtaja. Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt, yksi johtajista hoitaa hänen tehtäviään.

1.   Pääjohtaja vastaa viraston johtamisesta. Pääjohtaja vastaa toiminnastaan hallintoneuvostolle. Pääjohtaja hoitaa tehtäviään riippumattomasti, eikä hän saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission ja hallintoneuvoston toimivaltaa.

2.   Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan kyseisten tehtävien hoidosta.

3.   Pääjohtaja vastaa virastolle tällä asetuksella ja muilla unionin säädöksillä asetettujen tehtävien täytäntöönpanosta. Pääjohtajan vastuulla on erityisesti

4.   Pääjohtajan vastuulla on myös päättää, onko viraston tehtävien tehokkaan ja toimivan toteuttamisen kannalta tarpeellista perustaa yksi tai useampi paikallistoimisto yhteen tai useampaan jäsenvaltioon tai sijoittaa henkilöstön jäseniä kolmansissa maissa sijaitseviin unionin edustustoihin, edellyttäen että Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa tehdään tarkoituksenmukaiset sopimukset. Tällainen päätös edellyttää etukäteen annettua suostumusta komissiolta, hallintoneuvostolta ja tapauksen mukaan siltä jäsenvaltiolta, johon paikallistoimisto on tarkoitus perustaa. Tällaisessa päätöksessä on määriteltävä tuossa paikallistoimistossa toteutettavien tai sijoitetun henkilöstön tekemien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja viraston hallinnollisten tehtävien päällekkäisyyttä.

1.   Viraston hallintorakenteen osaksi perustetaan valituslautakunta. Siirretään komissiolle valta antaa valituslautakunnan organisaatiota ja kokoonpanoa koskevia delegoituja säädöksi 128 artiklan mukaisesti.

2.   Valituslautakunnan tehtävänä on ratkaista 108 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä koskevat muutoksenhaut. Valituslautakunta kutsutaan koolle tarpeen mukaan.

1.   Hallintoneuvosto nimittää jäsenet ja heidän varajäsenensä komission laatimasta pätevien ehdokkaiden luettelosta.

2.   Valituslautakunnan jäsenten, myös sen puheenjohtajan ja varajäsenten, toimikausi on viisi vuotta, ja se voidaan uusia kerran viideksi vuodeksi.

3.   Valituslautakunnan jäsenet ovat riippumattomia. He eivät saa päätöksiä tehdessään pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä.

4.   Valituslautakunnan jäsenet eivät saa hoitaa muita tehtäviä virastossa. Valituslautakunnan jäsenet voivat hoitaa tehtävää osa-aikaisesti.

5.   Valituslautakunnan jäsenet voidaan erottaa tai heidän nimensä voidaan poistaa pätevien ehdokkaiden luettelosta heidän toimikautensa kestäessä vain, jos tähän on painavat syyt ja jos komissio on tehnyt tätä koskevan päätöksen hallintoneuvostolta lausunnon saatuaan.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 128 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään valituslautakunnan jäsenten kelpoisuusvaatimukset, heidän asemansa ja sopimussuhteensa virastoon, yksittäisten jäsenten toimivallan päätösten valmisteluvaiheessa ja äänestystä koskevat ehdot.

1.   Valituslautakunnan jäsenet eivät voi osallistua muutoksenhakumenettelyyn, jos asia koskee heidän omaa etuaan, jos he ovat aikaisemmin edustaneet jompaakumpaa menettelyn osapuolista tai jos he ovat osallistuneet sen päätöksen tekemiseen, jota muutoksenhaku koskee.

2.   Jos valituslautakunnan jäsen katsoo, ettei hänen ole asianmukaista osallistua johonkin muutoksenhakumenettelyyn jollain 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jostain muusta syystä, kyseisen jäsenen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle.

3.   Muutoksenhakumenettelyn osapuoli voi vastustaa ketä tahansa valituslautakunnan jäsentä jollain 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella, tai jos kyseistä jäsentä epäillään puolueellisuudesta. Tällaista jääväystä ei voida hyväksyä, jos menettelyn osapuoli on jo toteuttanut menettelyyn liittyvän toimen, vaikka jääväysperuste on ollut hänen tiedossaan. Jääväysperusteena ei voi käyttää jäsenten kansalaisuutta.

4.   Valituslautakunta päättää, miten 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä. Asianomainen jäsen ei osallistu asian käsittelyyn. Kyseisen päätöksen tekemiseksi asianomainen jäsen korvataan valituslautakunnassa hänen varajäsenellään.

1.   Muutosta voidaan hakea viraston päätöksiin, jotka on tehty 64 tai 65 artiklan, 76 artiklan 6 kohdan taikka 77–83, 85 tai 126 artiklan nojalla.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Jos pääjohtaja katsoo, että olosuhteet sen sallivat, hän voi päättää lykätä sellaisen päätöksen soveltamista, johon on haettu muutosta.

3.   Päätökseen, joka ei päätä menettelyä jonkin osapuolen osalta, voidaan hakea muutosta vain lopullista päätöstä koskevan muutoksenhaun yhteydessä, jollei kyseisessä päätöksessä anneta mahdollisuutta erilliseen muutoksenhakuun.

1.   Valituslautakunta antaa ennen muutoksenhaun tutkimista virastolle mahdollisuuden tarkistaa päätöstään. Jos pääjohtaja katsoo, että muutoksenhaku on perusteltu, hän oikaisee päätöksen kahden kuukauden kuluessa tiedoksiannon vastaanottamisesta valituslautakunnalta. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos menettelyn muu osapuoli vastustaa muutoksenhakua.

2.   Jos päätöstä ei oikaista, viraston on viipymättä päätettävä, lykkääkö se päätöksen soveltamista 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

1.   Valituslautakunta arvioi, voidaanko muutoksenhaku ottaa tutkittavaksi, ja onko se perusteltu.

2.   Muutoksenhakua 1 kohdan nojalla tutkiessaan valituslautakunnan on toimittava ripeästi. Sen on kehotettava muutoksenhakumenettelyn osapuolia aina tarvittaessa esittämään asetettuja määräaikoja noudattaen kirjalliset huomautuksensa tiedoksi antamistaan asioista tai muiden muutoksenhakumenettelyn osapuolten antamista huomioista. Valintalautakunta voi päättää järjestää suullisen käsittelyn joko omasta aloitteestaan tai jonkin muutoksenhakumenettelyn osapuolen perustellusta pyynnöstä.

1.   Unionin tuomioistuimessa voidaan nostaa kumoamiskanteita viraston toimista, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, samoin kuin laiminlyöntikanteita sekä 97 artiklan mukaisesti korvauskanteita, jotka koskevat sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta viraston toimien aiheuttamista vahingoista, ja välityslausekkeen nojalla korvauskanteita, jotka koskevat sopimussuhteeseen perustuvaa vastuuta viraston toimien aiheuttamista vahingoista.

2.   Kumoamiskanteet, jotka koskevat 64 tai 65 artiklan, 76 artiklan 6 kohdan taikka 77–83, 85 tai 126 artiklan mukaisesti tehtyjä viraston päätöksiä, voidaan saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun kaikki viraston sisäiset muutoksenhakukeinot on käytetty.

3.   Unionin toimielimet ja jäsenvaltiot ja voivat nostaa kanteita viraston tekemiä päätöksiä vastaan suoraan unionin tuomioistuimessa ilman, että niiden on käytettävä kaikkia viraston sisäisiä muutoksenhakukeinoja.

4.   Virasto toteuttaa kaikki unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

1.   Hallintoneuvosto vahvistaa avoimet menettelyt, joita noudatetaan annettaessa ja määriteltäessä 76 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja lausuntoja, sertifiointi- ja muita yksityiskohtaisia eritelmiä, hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä ja ohjeaineistoa. Menettelyissä

2.   Kun virasto laatii 76 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla lausuntoja, sertifiointi- ja muita yksityiskohtaisia eritelmiä, hyväksyttäviä vaatimusten täyttämisen menetelmiä ja ohjeaineistoja, sen on vahvistettava menettely jäsenvaltioiden kuulemiseksi etukäteen. Tätä varten se voi perustaa työryhmän, johon kullakin jäsenvaltiolla on oikeus nimetä asiantuntija. Kun tarvitaan sotilaallisiin näkökohtiin liittyvää kuulemista, virasto kuulee jäsenvaltioiden lisäksi myös Euroopan puolustusvirastoa ja muita jäsenvaltioiden nimeämiä toimivaltaisia sotilasalan asiantuntijoita. Kun tarvitaan näiden viraston toimenpiteiden mahdollisiin sosiaalisiin vaikutuksiin liittyvää kuulemista, viraston on kuultava unionin työmarkkinaosapuolia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä.

3.   Virasto julkaisee 76 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti laaditut lausunnot, sertifiointi- ja muut yksityiskohtaiset eritelmät, hyväksyttävät vaatimusten täyttämisen menetelmät ja ohjeaineistot ja tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetut menettelyt viraston virallisessa julkaisussa.

1.   Hallintoneuvosto vahvistaa avoimet menettelyt, joita noudatetaan tehtäessä 76 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja yksittäisiä päätöksiä.

Menettelyissä on erityisesti

2.   Hallintoneuvosto vahvistaa menettelyt, joissa määritellään, millä edellytyksillä päätöksistä ilmoitetaan asianomaisille henkilöille, mukaan lukien tiedot tässä asetuksessa säädetyistä, käytettävissä olevista muutoksenhakumenettelyistä.

1.   Hallintoneuvosto hyväksyy viimeistään kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä 98 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti monivuotisen ja vuotuisen ohjelman sisältävän ohjelma-asiakirjan pääjohtajan kuusi viikkoa ennen sen hyväksymistä esittämän luonnoksen perusteella, ottaen huomioon komission lausunnon ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun osalta Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. Hallintoneuvosto toimittaa ohjelma-asiakirjan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä on tarvittaessa mukautettava talousarviota vastaavasti.

2.   Vuotuisessa työohjelmassa on esitettävä yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suorituskykyindikaattorit mukaan lukien, ja siinä on otettava huomioon Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman tavoitteet. Siinä on myös esitettävä kuvaus rahoitettavista toimista ja mainittava kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset ja henkilöstöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti sekä eriteltävä, mitkä toimet rahoitetaan rahoitusosuuksiin perustuvasta talousarvion osasta ja mitkä toimet rahoitetaan viraston saamilla maksuilla. Vuotuisen työohjelman on oltava yhdenmukainen tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman kanssa. Siinä on selkeästi ilmoitettava, mitkä toiminnot on lisätty tai poistettu tai mitä toimia on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna. Vuotuisessa ohjelmassa on esitettävä viraston strategia, joka koskee sen 90 artiklan mukaiseen kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä toimia, sekä tähän strategiaan liittyvät viraston toimet.

3.   Hallintoneuvosto muuttaa hyväksyttyä vuotuista työohjelmaa tarvittaessa, jos virastolle annetaan uusi tehtävä. Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset on hyväksyttävä samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen vuotuinen työohjelma. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

4.   Monivuotisessa työohjelmassa on esitettävä yleinen strateginen ohjelma, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja suorituskykyindikaattorit. Siinä on esitettävä myös resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio ja henkilöstö.

Resursseja koskevaa ohjelmasuunnittelua on päivitettävä vuosittain. Strategista ohjelmaa on päivitettävä tarvittaessa, ja erityisesti 124 artiklassa tarkoitetun arvioinnin tulosten huomioon ottamiseksi.

1.   Konsolidoidussa vuotuisessa toimintakertomuksessa selostetaan, miten virasto on toteuttanut vuosittaisen työohjelmansa, talousarvionsa ja käyttänyt henkilöresurssinsa. Siinä on selkeästi mainittava, mitä viraston toimeksiantoja ja tehtäviä on lisätty, muutettu tai poistettu edelliseen vuoteen verrattuna.

2.   Kertomuksessa selostetaan viraston suorittamat toimet ja arvioidaan niiden tuloksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin, suorituskykyindikaattoreihin ja aikatauluun, näihin toimiin liittyviä riskejä, resurssien käyttöä ja viraston yleistä toimintaa sekä sisäisten valvontajärjestelmien tehokkuutta ja toimivuutta. Siinä myös ilmoitetaan, mitkä toimet on rahoitettu rahoitusosuuksiin perustuvasta talousarvion osasta ja mitkä toimet on rahoitettu viraston saamilla maksuilla.

1.   Viraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001. Tämä ei rajoita asetuksessa (EU) N:o 376/2014 eikä tämän asetuksen 72 artiklan 5 kohdan ja 74 artiklan 8 kohdan perusteella hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen tietojen saatavuutta koskevien sääntöjen soveltamista.

2.   Virasto voi toteuttaa tiedotustoimia omasta aloitteestaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Se varmistaa erityisesti, että 115 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun julkaisun lisäksi yleisölle ja asianomaisille osapuolille annetaan nopeasti objektiivista, luotettavaa ja helposti ymmärrettävää tietoa sen työstä. Virasto varmistaa, ettei sen resurssien osoittaminen tiedotustoimiin haittaa 75 artiklassa tarkoitettujen tehtävien tehokasta hoitamista.

3.   Virasto kääntää tarvittaessa turvallisuuden edistämiseen liittyvän aineiston unionin virallisille kielille.

4.   Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on avustettava virastoa tiedottamalla tehokkaasti asiaankuuluvista turvallisuustiedoista omilla lainkäyttöalueillaan.

5.   Luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on oikeus kääntyä viraston puoleen kirjallisesti millä tahansa unionin virallisella kielellä, ja heillä on oikeus saada vastaus samalla kielellä.

6.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

1.   Viraston tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita lähteitä:

2.   Viraston menoihin kuuluvat henkilöstöstä, hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat menot. Toimintamenojen osalta sellaisia toimia koskevat talousarviositoumukset, jotka toteutetaan useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana, voidaan tarvittaessa jakaa usealle vuodelle vuotuisiksi eriksi.

3.   Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4.   Talousarvioon suoritettuja rahoitusosuuksia sekä sertifiointitoimille asetettuja ja niistä perittyjä maksuja ja muita viraston perimiä maksuja on käsiteltävä erillään viraston tileissä.

5.   Virasto mukauttaa varainhoitovuoden kuluessa henkilöstösuunnitelmaansa ja maksuihin liittyvistä resursseista rahoitettavien toimien hallintaa siten, että se pystyy reagoimaan nopeasti työmäärään ja kyseisten tulojen vaihteluun.

6.   Pääjohtaja laatii vuosittain viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys, ja toimittaa sen sekä selitykset talousarviotilanteesta hallintoneuvostolle. Henkilöstötaulukkoa koskevan esityksen on maksuilla rahoitettavien toimien osalta perustuttava rajalliseen määrään komission hyväksymiä indikaattoreita, joilla mitataan viraston työmäärää ja tehokkuutta, ja siinä on esitettävä resurssit, jotka tarvitaan, jotta sertifioinnista ja viraston muista toimista aiheutuvat tarpeet voidaan täyttää tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, mukaan lukien 64 ja 65 artiklan mukaisista vastuun uudelleenjakamisista aiheutuvat tarpeet.

Hallintoneuvosto hyväksyy tämän esityksen pohjalta alustavan ennakkoarvion viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Alustava ennakkoarvio viraston tuloista ja menoista toimitetaan komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta.

7.   Hallintoneuvosto toimittaa viraston tuloja ja menoja koskevan lopullisen ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys ja alustava työohjelma, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta komissiolle ja Euroopan kolmansille maille, joiden kanssa unioni on tehnyt 129 artiklassa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen.

8.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen kanssa.

9.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan rahoitusosuuden määrän osalta välttämättöminä, ja toimittaa esityksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle SEUT 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

10.   Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät virastolle annettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat ja vahvistavat viraston henkilöstötaulukon ottaen huomioon 6 kohdassa tarkoitetut viraston työmäärään ja tehokkuuteen liittyvät indikaattorit.

11.   Hallintoneuvosto vahvistaa talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä muutetaan tarvittaessa unionin yleisen talousarvion mukaisesti.

12.   Hallintoneuvoston on ilmoitettava mahdollisimman pian Euroopan parlamentille ja neuvostolle aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta, ja ilmoittaa tästä komissiolle. Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus viraston talousarvioon, sovelletaan komission delegoitua asetusta (EU) N:o 1271/2013 (43).

Kun Euroopan parlamentti tai neuvosto on ilmoittanut aikomuksestaan antaa lausunto, se toimittaa lausuntonsa hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa hankkeen ilmoittamispäivästä.

1.   Pääjohtaja toteuttaa viraston talousarvion.

2.   Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavana 1 päivänä maaliskuuta. Viraston tilinpitäjä toimittaa komission tilinpitäjälle myös selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavana 31 päivänä maaliskuuta. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (44) 147 artiklan mukaisesti.

3.   Pääjohtaja toimittaa selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavana 31 päivänä maaliskuuta.

4.   Saatuaan viraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan mukaisesti, tilinpitäjä vahvistaa viraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan, ja pääjohtaja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5.   Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston lopullisesta tilinpäätöksestä.

6.   Viraston tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavana 1 päivänä heinäkuuta.

7.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavana 15 päivänä marraskuuta.

8.   Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavana 30 päivänä syyskuuta. Hän toimittaa tämän vastauksen myös hallintoneuvostolle ja komissiolle.

9.   Pääjohtaja antaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 165 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille sen pyynnöstä kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettoman toteuttamisen edellyttämät tiedot.

10.   Euroopan parlamentti päättää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta ennen 15 päivää toukokuuta vuonna n + 2 pääjohtajalle varainhoitovuoden n talousarvion toteuttamisesta myönnettävästä vastuuvapaudesta.

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi sovelletaan rajoituksetta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 (45).

2.   Virasto liittyy kuuden kuukauden kuluessa 11 päivästä syyskuuta 2018 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen (46) ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen henkilöstöönsä sovellettavat asianmukaiset määräykset.

3.   Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien virastolta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

4.   OLAF voi suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikalla suoritettavat selvitykset ja tarkastukset, asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (47) säädettyjä säännöksiä ja menettelyjä noudattaen, jotta voidaan määrittää, liittyykö viraston rahoittamaan avustukseen tai sopimukseen petos, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin.

5.   Viraston kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tekemiin yhteistyösopimuksiin sekä sen muihin sopimuksiin, avustussopimuksiin ja -päätöksiin on sisällyttävä määräykset, joilla nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet toteuttaa tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia toimivaltuuksiensa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1–4 kohdan soveltamista.