30.6.2016

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1035,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016,

alusten vahinkoa aiheuttavalta hinnoittelulta suojautumisesta

(kodifikaatio)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Neuvoston asetusta (EY) N:o 385/96 (2) on muutettu huomattavilta osin (3). Mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) alaisuudessa käydyt monenväliset neuvottelut johtivat siihen, että 21 päivänä joulukuuta 1994 tehtiin sopimus tavanomaisten kilpailuehtojen noudattamisesta kaupallisessa laivanrakennus- ja korjausteollisuudessa, jäljempänä ’laivanrakennussopimus’.

(3)

Laivanrakennussopimuksen yhteydessä on todettu, että laivoja koskevaan kauppaan on sen erikoispiirteiden vuoksi epäkäytännöllistä soveltaa tasoitus- ja polkumyyntitulleja tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan, vientituki- ja tasoitustullitoimenpiteitä koskevan sopimuksen ja Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteenä olevan, tullitariffeja ja kauppaa koskevan 1994 yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen, jäljempänä ’vuoden 1994 polkumyyntisopimus’, määräysten mukaisesti. Tarve suojautua tehokkaasti vahinkoa aiheuttavalta laivojen myynniltä normaaliarvoa alhaisempaan hintaan on johtanut siihen, että on hyväksytty laivanrakennusalaa koskeva vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun koodi, joka yhdessä siihen liittyvien perusperiaatteiden kanssa muodostaa laivanrakennussopimuksen liitteen III, jäljempänä ’IPI-koodi’.

(4)

IPI-koodin teksti perustuu pääosin vuoden 1994 polkumyyntisopimukseen, mutta se kuitenkin poikkeaa kyseisestä sopimuksesta niiltä osin kuin laivoja koskevan kaupan erityispiirteet sitä edellyttävät. Tästä syystä unionin lainsäädäntö olisi saatettava IPI-koodia vastaavaksi siten, että perustana käytetään mahdollisuuksien mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/1036 (4).

(5)	Laivanrakennussopimus ja siitä johdetut lain säännökset ovat unionin oikeuden kannalta merkittävän tärkeitä.

(6)

Tasapainon säilyttämiseksi laivanrakennussopimuksessa vahvistettujen oikeuksien ja velvoitteiden välillä unionin olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin kaikkia niitä vahinkoa aiheuttavasti hinnoiteltuja aluksia vastaan, joiden myynti normaaliarvoa alhaisempaan hintaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(7)	Laivanrakennussopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden laivanrakentajien suhteen menetellään siten, että unionin suorittama tutkimus voi kohdistua aluksen myyntiin vain silloin, kun aluksen ostaja on unionin ostaja ja kun alus ei ole sotilasalus.

(8)

On suotavaa säätää selkeät ja yksityiskohtaiset säännöt normaaliarvon laskemisesta. Erityisesti kyseisen arvon olisi mahdollisuuksien mukaan perustuttava samankaltaisen aluksen edustavaan myyntiin, joka on tapahtunut viejämaan tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä. On tärkeää määritellä olosuhteet, joiden vallitessa kotimaista myyntiä voidaan pitää tappiollisena ja se voidaan jättää huomiotta ja voidaan käyttää samankaltaisen aluksen myyntiä kolmanteen maahan tai laskennallista normaaliarvoa. Lisäksi on suotavaa taata kustannusten oikeudenmukainen jakaminen, myös perustamisvaiheessa. Normaaliarvon muodostamiseksi on lisäksi tarpeen esittää menetelmä, jota sovelletaan myyntikustannusten sekä hallinnollisten ja muiden yleisten kustannusten määrittämisessä, sekä tähän arvoon sisällytettävä voittomarginaali.

(9)	Voidakseen soveltaa oikein uutta välinettä vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun torjunnassa komission olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen kolmansien maiden suurten konglomeraattien ja omistusten kirjanpitomaksujen pätevyyden, kun on tarpeen arvioida kulu-hintarakenne.

(10)

Normaaliarvon määrittämiseksi muiden kuin markkinatalousmaiden osalta vaikuttaisi järkevältä määritellä menettelysäännöt, joiden mukaan kolmannen maan osalta valitaan viitemaaksi soveltuva markkinatalousmaa, ja jos soveltuvaa kolmatta maata ei voida valita, olisi järkevää säätää siitä, että normaaliarvo voidaan vahvistaa millä tahansa muulla kohtuullisella perusteella.

(11)	Olisi määriteltävä vientihinta ja lueteltava ne tarvittavat mukautukset, jotka olisi tehtävä niissä tapauksissa, joissa katsotaan, että kyseinen hinta on syytä laskea pitäen lähtökohtana ensimmäistä hintaa avoimilla markkinoilla.

(12)	Vientihinnan ja normaaliarvon välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi olisi lueteltava hintoihin ja niiden vertailtavuuteen mahdollisesti vaikuttavat tekijät, sopimussakot mukaan lukien.

(13)

On suotavaa antaa selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet niistä tekijöistä, jotka voivat olla oleellisia määritettäessä, onko vahinkoa aiheuttavasti hinnoiteltu myynti aiheuttanut tai uhkaako se aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Kun pyritään näyttämään, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtuu kyseessä olevan myynnin hintatasosta, olisi otettava huomioon muiden tekijöiden vaikutukset ja erityisesti vallitsevat unionin markkinaolosuhteet.

(14)	Olisi määriteltävä käsite ”unionin tuotannonala” viittaamalla kykyyn rakentaa samankaltainen alus ja säädettävä siitä, että viejiin etuyhteydessä olevat osapuolet voidaan jättää tämän tuotannonalan ulkopuolelle, ja olisi määriteltävä käsite ”etuyhteys”.

(15)

On tarpeen säätää vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua koskevan valituksen tekemiseen liittyvistä menettelytapa- ja asiaedellytyksistä sekä siitä, missä määrin unionin tuotannonalan olisi tuettava valitusta, sekä täsmentää tällaiseen valitukseen sisältyvät aluksen ostajaa, vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat tiedot. On myös tarkoituksenmukaista määritellä valitusten hylkäämistä tai menettelyn aloittamista koskevat menettelyt.

(16)

Vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun aluksen ostajan ollessa sijoittautunut toisen laivanrakennussopimuksen sopimuspuolen alueelle, valitukseen voi sisältyä myös pyyntö siitä, että tämän sopimuspuolen viranomaiset aloittaisivat asiaa koskevan tutkimuksen. Tämä pyyntö olisi välitettävä sopimuspuolen viranomaisille, jos sitä pidetään aiheellisena.

(17)	Tutkimus voidaan tarvittaessa aloittaa myös laivanrakennussopimuksen sopimuspuolena olevan valtion viranomaisten kirjallisen valituksen perusteella tämän asetuksen säännösten ja laivanrakennussopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti.

(18)

On tarpeen määritellä, millä tavalla osapuolille, joita asia koskee, olisi ilmoitettava viranomaisten vaatimista tiedoista. Osapuolilla, joita asia koskee, olisi oltava hyvät mahdollisuudet esittää kaikki olennaiset todisteet ja puolustaa etujaan. Lisäksi on suotavaa säätää selkeästi tutkimuksessa noudatettavista säännöistä ja menettelyistä ja erityisesti säännöistä siitä, miten osapuolten, joita asia koskee, on ilmoittauduttava, esitettävä näkökantansa ja toimitettava tiedot asetetussa määräajassa, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon. On myös asianmukaista vahvistaa, millä edellytyksillä osapuoli, jota asia koskee, voi saada muiden osapuolten, joita asia koskee, toimittamia tietoja käyttöönsä ja esittää huomionsa niistä. Jäsenvaltioiden ja komission olisi lisäksi toimittava yhteistyössä tietojen keräämisessä.

(19)	On tarpeen säätää siitä, että määrättiinpä vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta maksu tai ei, tutkimus olisi tapauksen mukaan päätettävä viimeistään vuoden kuluttua sen aloittamispäivästä tai aluksen toimituspäivästä.

(20)	Tutkimukset tai menettelyt on keskeytettävä, jos vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaali on vähimmäistasoa.

(21)

Tutkimus voidaan päättää määräämättä maksua vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta, jos vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun aluksen myynti on mitätöity lopullisesti ja varauksitta tai jos on hyväksytty jokin muu vastaava oikaisukeino. Erityistä huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä tarpeeseen olla vaarantamatta tämän asetuksen tavoitteen saavuttamista.

(22)

Vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaalin suuruinen maksu vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta olisi määrättävä päätöksellä sellaisen laivanrakentajan maksettavaksi, jonka vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun aluksen myynti on aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, jos kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tällaisen päätöksen täytäntöönpanemisesta olisi säädettävä tarkoissa ja yksityiskohtaisissa säännöissä, joihin sisältyvät myös kaikki tarvittavat toimenpiteet päätöksen tosiasialliseksi voimaan saattamiseksi ja erityisesti ne vastatoimenpiteet, jotka toteutetaan, jos laivanrakentaja ei maksa vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrättyä maksua sovellettavassa määräajassa.

(23)	On tarpeen säätää tarkat säännöt siitä, että vastatoimenpiteiden kohteena olevan laivanrakentajan rakentamilta aluksilta evätään lastaus- ja purkamisoikeudet unionin satamissa.

(24)	Vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrätyn maksun maksamisvelvoite päättyy vasta silloin, kun tämä maksu on kokonaan maksettu tai kun vastatoimenpiteiden soveltamisajanjakso päättyy.

(25)	Mikään tämän asetuksen mukaisesti toteutettu toimenpide ei saisi olla vastoin unionin etua.

(26)	Soveltaessaan tätä asetusta unionin on otettava huomioon, että toimet on tarpeen toteuttaa nopeasti ja tehokkaasti.

(27)	Olisi säädettävä tarkastuskäynneistä vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua ja vahinkoa koskevien toimitettujen tietojen todentamiseksi, mutta nämä käynnit riippuvat kuitenkin siitä, onko kyselylomakkeisiin saatu kunnolliset vastaukset.

(28)	On tarpeen säätää, että mikäli osapuolet eivät toimi yhteistyössä tyydyttävällä tavalla, päätelmien tekoon voidaan käyttää muita tietoja, jotka voivat olla asianomaisille osapuolille vähemmän edullisia kuin ne olisivat, jos osapuolet olisivat toimineet yhteistyössä.

(29)	Luottamuksellisten tietojen käsittelystä on annettava säännökset liikesalaisuuksien paljastumisen estämiseksi.

(30)

On välttämätöntä, että tällaiseen käsittelyyn oikeutetuille osapuolille ilmoitetaan asianmukaisesti olennaisista tosiasioista ja huomioista ja että ilmoittaminen suoritetaan, unionin päätöksentekomenettely huomioon ottaen, sellaisen määräajan kuluessa, että osapuolilla on mahdollisuus puolustaa etujaan.

(31)	Tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen täytäntöönpano edellyttää yhdenmukaisia edellytyksiä sille, että voidaan hyväksyä tarvittavia toimenpiteitä tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Periaatteet ja määritelmät

1.   Vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta perittävä maksu voidaan määrätä vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun aluksen rakentajalle, jos tämä myy kyseisen aluksen muulle kuin aluksen alkuperämaan ostajalle ja tämä myynti aiheuttaa vahinkoa.

2.   Alusta on pidettävä vahinkoa aiheuttavasti hinnoiteltuna, jos myydyn aluksen vientihinta on alhaisempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen aluksen verrattavissa oleva hinta viejämaan ostajalle myytäessä.

3.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’aluksella’ omalla käyttövoimalla liikkuvaa avomerialusta, jonka bruttovetoisuus on vähintään 100 tonnia ja jota käytetään tavaroiden tai ihmisten kuljettamiseen tai erikoistehtäviin (esimerkiksi jäänmurtajat ja ruoppaajat), ja kaikkia vähintään 365 kilowatin hinaajia;

b)	’samankaltaisella aluksella’ alusta, joka on samantyyppinen, samaan tarkoitukseen käytettävä ja suunnilleen samankokoinen kuin tutkimuksen kohteena oleva alus ja joka muistuttaa ominaispiirteiltään suuresti kyseistä alusta;

c)	’samaan pääluokkaan kuuluvalla aluksella’ alusta, joka on samantyyppinen ja samaan tarkoitukseen käytettävä, mutta merkittävästi erikokoinen;

d)	’myynnillä’ alusta koskevan omistusoikeuden perustamista tai siirtämistä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa omistusoikeus on perustettu tai saatu yksinomaan tavanomaisen kaupallisen lainan vakuudeksi;

e)

’omistusoikeudella’ sopimukseen tai hallintaan perustuvaa omistusoikeutta, jonka ansiosta oikeudenomistaja tai -omistajat voivat hyötyä aluksen toiminnasta tavalla, joka on olennaisilta osiltaan verrattavissa omistajan tapaan hyötyä aluksen toiminnasta. Tällaisen huomattavan vertailtavuuden olemassaolon määrittelyssä käytetään muun muassa seuraavia tekijöitä: i) kyseisen liiketapahtuman ehdot ja olosuhteet, ii) tuotannonalalla vallitsevat kauppatavat, iii) onko liiketapahtuman kohteena oleva alus liitetty osaksi oikeudenomistajan tai -omistajien toimintaa, ja iv) onko käytännössä todennäköistä, että oikeudenomistaja tai -omistajat hyötyvät ja ottavat vastuun aluksen toiminnasta ajaksi, joka on merkittävä osa kyseisen aluksen koko elinkaarta;

f)

’ostajalla’ henkilöä tai yhtiötä, joka suoraan tai epäsuorasti saa omistusoikeuden alukseen, mukaan lukien vuokrasopimukseen tai laivan rahtaamiseen ilman miehistöä perustuva pitkäaikainen omistusoikeus, siinä yhteydessä, kun laivanrakentaja luovuttaa aluksen ensimmäisen kerran, jolloin kyseessä voi olla myös henkilö tai yhtiö, joka omistaa ostajan tai valvoo tätä tai antaa tälle määräyksiä. Henkilö tai yhtiö omistaa ostajan, kun sillä on tähän enemmän kuin 50 prosentin omistusosuus. Henkilö tai yhtiö valvoo ostajaa, kun henkilön tai yhtiön 25 prosentin omistusoikeuteen perustuva oikeudellinen tai toiminnallinen asema oikeuttaa määräämään pakotteita tai antamaan käskyjä ostajalle. Jos ostajaa koskeva omistusoikeus näytetään toteen, siihen ei oleteta kohdistuvan muuta erillistä valvontaa, ellei toisin osoiteta. Aluksella voi olla useampi kuin yksi ostaja;

g)	’yhtiöllä’ siviili- tai kauppaoikeudellista yhtiötä tai yritystä, osuuskunnat mukaan lukien, ja muita julkis- tai yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä, jotka voivat olla myös voittoa tavoittelemattomia;

h)	’sopimuspuolella’ laivanrakennussopimuksen osapuolena olevaa kolmatta maata.

2 artikla

Vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun määrittäminen

1.   Normaaliarvo perustuu tavallisesti viejämaan riippumattoman ostajan samankaltaisesta aluksesta tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamaan tai maksettavaksi tulevaan hintaan.

2.   Sellaisten osapuolten välisiä hintoja, jotka näyttävät olevan liittyneet yhteen tai joiden välillä näyttää olevan tasoitusjärjestely, ei voida pitää tavanomaiseen kaupankäyntiin kuuluvina hintoina, ja niitä voidaan käyttää normaaliarvon määrittämisessä vain, jos vahvistetaan, että tällainen yhteys ei vaikuta hintoihin.

3.   Jos tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä ei myydä samankaltaisia aluksia tai jos myynnin yhteydessä ei tietynlaisen markkinatilanteen vuoksi voida tehdä luotettavaa vertailua, samankaltaisen aluksen normaaliarvo lasketaan samankaltaisesta aluksesta tavanomaisessa kaupankäynnissä maksettavan vientihinnan perusteella myytäessä alus sopivaan kolmanteen maahan, jos kyseinen hinta on edustava. Jos myyntiä sopivaan kolmanteen maahan ei ole tai jos sen perusteella ei voida tehdä luotettavaa vertailua, samankaltaisen aluksen normaaliarvo lasketaan alkuperämaan sellaisten tuotantokustannusten perusteella, joihin on lisätty kohtuullinen määrä myyntikustannuksina, hallinnollisina ja muina yleisinä kustannuksina sekä kohtuullinen voittomarginaali.

4.   Samankaltaisten alusten myyntiä viejämaan kotimarkkinoilla tai myyntiä kolmanteen maahan sellaisia tuotannon yksikkökustannuksia (kiinteitä ja muuttuvia) alhaisemmilla hinnoilla, joihin on lisätty myyntikustannukset sekä hallinnolliset ja muut yleiset kustannukset, voidaan hintansa vuoksi pitää tavanomaiseen kaupankäyntiin kuulumattomana, ja se voidaan jättää normaaliarvon määrityksen ulkopuolelle vain, jos vahvistetaan, että kyseinen myynti tapahtuu hinnoilla, joilla ei voida kattaa kaikkia kustannuksia kohtuullisessa ajassa eli tavanomaisesti viiden vuoden kuluessa.

5.   Kustannukset lasketaan tavallisesti tutkimuksen kohteena olevan laivanrakentajan kirjanpitomerkintöjen perusteella sillä edellytyksellä, että nämä merkinnät on tehty kyseisessä maassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpidollisten periaatteiden mukaisesti ja että on osoitettu, että niissä otetaan kohtuullisesti huomioon kyseessä olevan aluksen tuotanto- ja myyntikustannukset.

Kustannusten kohtuullista jakamista koskevat todisteet otetaan huomioon, jos osoitetaan, että tämäntyyppistä jakoa on tavallisesti käytetty. Jos sopivampaa menetelmää ei ole, käytetään mieluiten liikevaihtoon perustuvaa kustannustenjakojärjestelmää. Kustannukset tarkistetaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien perusteella, jotka hyödyttävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa, tai sellaisten olosuhteiden perusteella, joissa perustamistoimet vaikuttavat kustannuksiin, ellei kyseisiä kustannuksia jo ole otettu huomioon tässä alakohdassa tarkoitetussa kustannusten jaossa.

6.   Myyntikustannuksia, hallinnollisia ja muita yleisiä kustannuksia sekä voittoa vastaavat määrät perustuvat samankaltaisten alusten tosiasiallisiin tuotanto- ja myyntitietoihin tutkimuksen kohteena olevan laivanrakentajan tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä. Jos kyseisiä määriä ei näin voida määrittää, ne voidaan määrittää käyttäen seuraavia perusteita:

a)	muiden alkuperämaan laivanrakentajien osalta vahvistettujen tosiasiallisten määrien painotettu keskiarvo samankaltaisten alusten tuotannossa ja myynnissä kyseisen maan kotimarkkinoilla;

b)	kyseisen laivanrakentajan maksamat tai saamat tosiasialliset määrät saman pääluokan alusten tuotannossa ja myynnissä tavanomaisessa kaupankäynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla;

c)	mikä tahansa muu hyväksyttävä menetelmä sillä edellytyksellä, että siten määritetty voiton määrä ei ylitä voittoa, jonka muut laivanrakentajat tavallisesti saavat samaan pääluokkaan kuuluvien alusten myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla.

Arvon määrittämisessä käytettävä voitto perustuu kaikissa tapauksissa sekä tutkimuksen kohteena olevaa myyntiä edeltävän että sitä seuraavan kohtuullisen ajanjakson aikana eli tavanomaisesti kuuden kuukauden kuluessa saatuun keskimääräiseen voittoon, ja sen on heijastettava myyntiajankohtana saatavissa olevaa kohtuullista voittoa. Kaikki vääristymät, joiden voidaan osoittaa johtavan myyntiajankohtaan nähden kohtuuttomaan voittoon, on näitä laskelmia tehtäessä jätettävä huomioon ottamatta.

7.   Ottaen huomioon sopimusten tekemisen ja alusten luovutuksen väliin jäävä pitkä toimitusaika normaaliarvoon ei sisällytetä niitä tosiasiallisia kustannuksia, jotka laivanrakentaja pystyy osoittamaan ylivoimaisesta esteestä johtuviksi ja merkittävästi suuremmiksi kuin se kustannusten nousu, jonka laivanrakentaja olisi kohtuudella voinut ennakoida ja ottaa huomioon silloin, kun myynnin oleellisista ehdoista sovittiin.

8.   Muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa myynnissä ja erityisesti sellaisista maista, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2015/755 (6), peräisin olevassa myynnissä normaaliarvo määritetään kolmannessa markkinatalousmaassa käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella taikka kolmannen markkinatalousmaan muissa maissa tai unionissa käyttämän hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta aluksesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, joka on tarvittaessa asianmukaisesti tarkistettu kohtuullisen voittomarginaalin sisällyttämiseksi siihen.

Sopiva kolmas markkinatalousmaa valitaan hyväksyttävällä tavalla ottaen huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot. Myös määräajat otetaan huomioon.

Tutkimuksen osapuolille ilmoitetaan suunnitellusta kolmannesta markkinatalousmaasta viipymättä tutkimuksen alkamisen jälkeen, ja niillä on kymmenen päivää aikaa esittää huomautuksensa.

9.   Vientihinta on kyseessä olevasta aluksesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

10.   Jos vientihintaa ei ole tai jos näyttää siltä, että vientihinta ei ole luotettava laivanrakentajan ja ostajan tai kolmannen osapuolen yhteenliittymisen tai niiden välisen tasoitusjärjestelyn vuoksi, vientihinta voidaan muodostaa sen hinnan perusteella, jolla alus jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle tai, jos alusta ei myydä riippumattomalle ostajalle tai sitä ei myydä samanlaisessa kunnossa, jossa se myytiin ensimmäisen kerran, millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella.

Kyseisissä tapauksissa tehdään tarkistuksia ensimmäisen myynnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana syntyneiden kaikenlaisten kustannusten, myös verojen ja tullien, ja voittomarginaalin huomioon ottamiseksi luotettavan vientihinnan vahvistamiseksi.

Tarkistettaviin kustannuksiin kuuluvat ostajan vastuulla tavallisesti olevat kustannukset, jotka kuitenkin maksaa sellainen osapuoli joko unionissa tai sen ulkopuolella, joka näyttää olevan liittynyt yhteen laivanrakentajan tai ostajan kanssa tai jolla näyttää olevan tasoitusjärjestely näiden kanssa, mukaan lukien seuraavat: tavanomaiset kuljetukset, vakuutus, käsittely, lastaus sekä liitännäiskustannukset, tullit ja muut tuojamaassa aluksen oston vuoksi maksettavat maksut sekä kohtuullinen marginaali myyntikustannuksia, hallinnollisia ja muita yleisiä kustannuksia ja voittoa varten.

11.   Vientihinnan ja normaaliarvon välillä on tehtävä tasapuolinen vertailu. Vertailu on tehtävä kaupan samassa portaassa, mahdollisimman lähekkäisinä päivinä tapahtuneen myynnin osalta, mikä tavanomaisesti tarkoittaa myyntiä, joka on tapahtunut tutkimuksen kohteena olevaa myyntiä edeltävien tai seuraavien kolmen kuukauden kuluessa tai, jos tällaista myyntiä ei ole ollut, muun sopivan ajanjakson kuluessa. Kussakin tapauksessa otetaan sen ominaispiirteiden mukaan huomioon ne hintojen vertailtavuuteen vaikuttavat erot, jotka liittyvät kauppaehtoihin, sopimussakkoihin, verotukseen, kaupan portaaseen, määriin ja fyysisiin ominaisuuksiin, sekä kaikki muut hintojen vertailtavuuteen todistettavasti vaikuttavat erot. Jos 10 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hintojen vertailtavuudessa on tapahtunut muutoksia, normaaliarvo vahvistetaan samassa kaupan portaassa kuin laskennallinen vientihinta tai tehdään tässä kohdassa säädetyt asianmukaiset tarkistukset. Tarkistusten toistamista on vältettävä etenkin silloin, kun kyseessä ovat alennukset ja sopimussakot. Jos hintojen vertailu edellyttää valuutan muuntamista, on muuntamisessa käytettävä myyntipäivän valuuttakurssia, paitsi jos ulkomaanvaluutan myynti termiinimarkkinoilla on suoraan kytketty kyseiseen vientinä tapahtuvaan myyntiin, jolloin on käytettävä termiinikaupan valuuttakursseja. Myyntipäivälla tarkoitetaan tässä säännöksessä sitä päivää, jona kaupan oleelliset ehdot vahvistetaan, eli tavallisesti sopimuksen tekopäivää. Jos kaupan oleellisia ehtoja kuitenkin myöhemmin merkittävästi muutetaan, olisi sovellettava ehtojen muuttamispäivän valuuttakursseja. Tällaisessa tapauksessa on tehtävä asianmukaiset tarkistukset niiden vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaaliin kohdistuvien kohtuuttomien vaikutusten huomioon ottamiseksi, jotka johtuvat yksinomaan alkuperäisen myyntipäivän ja ehtojen muuttamispäivän välillä tapahtuneista valuuttakurssien vaihteluista.

12.   Jollei tasapuolista vertailua koskevista säännöksistä muuta johdu, vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaalien olemassaolo määritetään tavallisesti painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja kaikkien myyntitapahtumien hintojen painotetun keskiarvon vertailun perusteella tai yksittäisten normaaliarvojen ja yksittäisten vientihintojen vertailun perusteella liiketoimi liiketoimelta. Painotettuun keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa voidaan kuitenkin verrata kaikkien yksittäisten myyntitapahtumien hintoihin, jos vientihintojen rakenteessa on eri ostajien, alueiden tai ajanjaksojen välillä huomattavia eroja ja jos harjoitetun vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun tosiasiallinen laajuus ei käy ilmi tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä määritettyjen menetelmien avulla.

13.   Vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaali on määrä, jolla normaaliarvo ylittää vientihinnan. Jos vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaalit vaihtelevat, voidaan vahvistaa painotettu keskimääräinen vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaali.

3 artikla

Vahingon määritys

1.   Tässä asetuksessa käsitteellä ’vahinko’ tarkoitetaan, ellei toisin ilmoiteta, unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, unionin tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävän vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä unionin tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.

2.   Vahingon määritys perustuu selkeään näyttöön, johon sisältyy puolueeton tarkastelu

a)	normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin vaikutuksesta samankaltaisten alusten hintoihin unionin markkinoilla; ja

b)	tämän myynnin vaikutuksesta unionin tuotannonalaan.

3.   Tutkittaessa normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisten alusten hintaan tai onko tällaisen myynnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko myynti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi kyseisistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

4.   Jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa alusten myyntiä tutkitaan samanaikaisesti vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun vuoksi, tällaisen myynnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain jos:

a)	kustakin maasta tapahtuvien ostojen suhteen osoitettu vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaali on 7 artiklan 3 kohdassa määriteltyä vähimmäistasoa suurempi; ja

b)	myynnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on aiheellista, kun otetaan huomioon muiden kuin unionin laivanrakentajien ostajalle myymien alusten väliset kilpailun edellytykset sekä näiden alusten ja unionin samankaltaisten alusten väliset kilpailun edellytykset.

5.   Tutkittaessa normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin vaikutusta kyseessä olevaan unionin tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen tuotannonalan tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että tuotannonala on edelleen toipumassa entisten polkumyyntiä, vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua tai vientitukia koskevien käytäntöjen vaikutuksista, vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun tosiasiallisen marginaalin merkittävyys, myynnin, voittojen, tuotannon, markkinaosuuden, tuottavuuden, investointien kannattavuuden tai kapasiteetin käyttöasteen tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen, unionin hintoihin vaikuttavat tekijät, tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastoihin, työllisyyteen, palkkoihin, kasvuun sekä pääoman saantiin tai investointien tekemiseen. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.

6.   On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuva myynti aiheuttaa tai on aiheuttanut tässä asetuksessa tarkoitettua vahinkoa. Tarkkaan ottaen se merkitsee sen osoittamista, että 3 kohdassa tarkoitetuilla hinnoilla on vaikutusta unionin tuotannonalaan 5 kohdassa säädetyllä tavalla ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7.   Normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin lisäksi on tutkittava muut tunnetut tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle, sen varmistamiseksi, että kyseisten tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa ei pidetä normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvasta myynnistä johtuvana 6 kohdan nojalla. Tässä suhteessa huomioon otettavina tekijöinä pidetään muun muassa muiden kuin viejämaan laivanrakentajien myynnin määrää ja hintoja silloin, kun tämä myynti ei tapahdu normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja unionin tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä unionin tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.

8.   Normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin vaikutus on arvioitava suhteessa samankaltaisten alusten tuotantoon unionin tuotannonalalla silloin, kun käytettävissä olevat tiedot mahdollistavat tämän tuotannon erillisen tunnistamisen esimerkiksi tuotantomenetelmien, myynnin ja voittojen perusteella. Jos kyseisen tuotannon erillinen tunnistaminen ei ole mahdollista, normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen aluksen sisältävän alusryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.

9.   Merkittävän vahingon uhan määrittämisen on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Sellaisen olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuva myynti aiheuttaisi vahinkoa, on täytynyt olla selvästi ennakoitavissa ja sen on oltava välittömästi uhkaava.

Merkittävän vahingon uhan olemassaolon määrittämiseksi on tarkasteltava sellaisia tekijöitä kuin

a)

riittävä ja vapaasti laivanrakentajan käytettävissä oleva kapasiteetti tai sellaisen kapasiteetin välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuvan myynnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyky ottaa vastaan lisävientiä;

b)	alusten vienti hinnoilla, joilla voitaisiin merkittävissä määrin alentaa hintoja tai estää muuten tapahtuva hintojen nousu ja jotka todennäköisesti lisäävät uusien muista maista tapahtuvien ostojen kysyntää.

Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, mutta tarkasteltavien tekijöiden on yhdessä johdettava siihen päätelmään, että normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla tapahtuva muu myynti on välittömästi uhkaava ja että jos suojatoimia ei toteuteta, aiheutuu merkittävää vahinkoa.

4 artikla

Unionin tuotannonalan määritelmä

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’unionin tuotannonalalla’ kaikkia niitä unionin tuottajia, jotka pystyvät tuottamaan samankaltaisen aluksen nykyisen laitteistonsa avulla tai joiden laitteisto voidaan tarvittaessa mukauttaa samankaltaisen aluksen tuotantoon sopivaksi, tai niitä tuottajia, joiden yhteinen kyky tuottaa samankaltainen alus muodostaa 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä pääosan unionin koko kyvystä tuottaa samankaltainen alus. Jos tuottajat kuitenkin ovat etuyhteydessä laivanrakentajaan, viejiin tai ostajiin taikka jos ne ovat itse väitetyn vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun aluksen ostajia, ilmaisun ”unionin tuotannonala” voidaan tulkita käsittävän muut tuottajat.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa tuottajien katsotaan olevan etuyhteydessä laivanrakentajaan, viejiin tai ostajiin ainoastaan, jos:

a)	toinen suoraan tai epäsuorasti valvoo toista; tai

b)	kolmas osapuoli suoraan tai epäsuorasti valvoo molempia; tai

c)	ne yhdessä valvovat suoraan tai epäsuorasti kolmatta osapuolta, sillä edellytyksellä että on syytä uskoa tai epäillä, että yhteys on sellainen, että kyseinen tuottaja toimii toisin kuin etuyhteyttä vailla olevat tuottajat.

Tätä kohtaa sovellettaessa toisen katsotaan valvovan toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai toiminnallinen asema oikeuttaa määräämään pakotteita tai antamaan käskyjä jälkimmäiselle.

3.   Tähän artiklaan sovelletaan 3 artiklan 8 kohdan säännöksiä.

5 artikla

Menettelyn aloittaminen

1.   Jollei 8 kohdasta muuta johdu, tutkimus minkä tahansa väitetyn vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määrittämiseksi voidaan panna vireille unionin tuotannonalan puolesta toimivan kenen tahansa luonnollisen henkilön tai minkä tahansa oikeushenkilön tai minkä tahansa yhteenliittymän, joka ei ole oikeushenkilö, tekemän kirjallisen valituksen perusteella.

Valitus voidaan osoittaa komissiolle tai jäsenvaltiolle, joka toimittaa sen komissiolle. Komissio lähettää jäsenvaltioille jäljennöksen kaikista saamistaan valituksista. Valitus katsotaan jätetyksi ensimmäisenä työpäivänä sen jälkeen, kun komissio on vastaanottanut sen kirjattuna kirjeenä tai kun komissio on toimittanut vastaanottoilmoituksen.

Jos silloin, kun valitusta ei ole tehty, jäsenvaltiolla on hallussaan riittävät todisteet vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta ja siitä unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta, sen on toimitettava ne viipymättä komissiolle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu valitus on jätettävä viimeistään

a)

kuuden kuukauden kuluttua siitä ajankohdasta, jolloin valituksen tekijä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää aluksen myynnistä, kun i) valituksen tekijältä on pyydetty tarjousta kyseessä olevasta urakasta avoimessa tarjouskilpailussa tai muun tarjousmenettelyn kautta, ii) valituksen tekijä on tosiasiallisesti tehnyt tarjouksen, ja iii) valituksen tekijän tarjous on oleellisilta osin vastannut annettuja tarjouserittelyjä;

b)

yhdeksän kuukauden kuluttua siitä ajankohdasta, jolloin valituksen tekijä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää aluksen myynnistä silloin, kun tarjouspyyntöä ei ole esitetty, sillä edellytyksellä, että komissiolle tai jäsenvaltiolle on toimitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tästä ajankohdasta ilmoitus, joka koskee aikomusta tehdä valitus ja jossa esitetään myös ne kyseisen myyntitapahtuman tunnistamiseen tarvittavat tiedot, joiden voidaan kohtuuden mukaan olettaa olevan valituksen tekijän saatavilla.

Kaikissa tapauksissa valitus on kuitenkin jätettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua aluksen toimituspäivästä.

Valituksen tekijän voidaan katsoa tienneen aluksen myynnistä siitä ajankohdasta lähtien, jolloin tieto alusta koskevan sopimuksen tekemisestä ja pääpiirteittäiset tiedot itse aluksesta on julkaistu kansainvälisessä alan lehdistössä.

Tässä artiklassa tarkoitetaan ’avoimella tarjouskilpailulla’ tarjousmenettelyä, jossa ostajaehdokas laajentaa tarjouspyyntönsä koskemaan vähintään kaikkia niitä laivanrakentajia, joiden se tietää pystyvän rakentamaan kyseessä olevan aluksen.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun valitukseen on sisällytettävä todisteet

a)	vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta;

b)	vahingosta;

c)	vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun myynnin ja väitetyn vahingon syy-yhteydestä; ja

d)

i) jos alus on myyty avoimessa tarjouskilpailussa, siitä, että valituksen tekijältä on pyydetty tarjousta kyseessä olevasta urakasta, tämä on tosiasiallisesti tehnyt tarjouksen ja tarjous on oleellisilta osin vastannut annettuja tarjouserittelyjä (erityisesti toimituspäivän ja teknisten vaatimusten osalta); tai ii) jos alus on myyty muun tarjousmenettelyn kautta ja valituksen tekijältä on pyydetty tarjousta kyseessä olevasta urakasta, siitä, että tämä on tosiasiallisesti tehnyt tarjouksen ja tarjous on oleellisilta osin vastannut annettuja tarjouserittelyjä; tai iii) jos tarjouspyyntö on esitetty ainoastaan avoimessa tarjouskilpailussa, siitä, että valituksen tekijä olisi pystynyt rakentamaan kyseessä olevan aluksen ja että jos valituksen tekijä tiesi tai sen olisi pitänyt tietää ostoaikomuksesta, se on todistettavasti pyrkinyt sopimaan myynnistä ostajan kanssa asianomaisten tarjouserittelyjen mukaisesti. Valituksen tekijän voidaan katsoa tienneen ostoaikomuksesta, jos osoitetaan, että suurin osa asianomaisesta tuotannonalasta on pyrkinyt sopimaan kyseessä olevan aluksen myynnistä asianomaisen ostajan kanssa, tai jos osoitetaan, että kyseistä ostoaikomusta koskevaa yleisluontoista tietoa on ollut saatavissa kaupanvälittäjiltä, rahoittajilta, luokituslaitoksista, rahtaajilta, kauppayhdistyksistä tai muilta laivanrakennusalan liiketoiminnassa yleensä mukana olevilta tahoilta, joihin valituksen tekijä on ollut säännöllisesti yhteydessä tai liikesuhteessa.

4.   Valitukseen on sisällyttävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella valituksen tekijän käytettävissä seuraavista seikoista:

a)

valituksen tekijän henkilöllisyys ja valituksen tekijän kuvaus samankaltaisen aluksen unionin tuotannon määrästä ja arvosta. Jos valitus tehdään kirjallisesti unionin tuotannonalan puolesta, siinä on täsmennettävä se tuotannonala, jonka puolesta valitus tehdään, esittämällä luettelo unionin kaikista tunnetuista samankaltaisen aluksen rakentamiseen pystyvistä tuottajista ja, siinä määrin kuin mahdollista, kuvaus samankaltaisen aluksen unionin tuotannon siitä määrästä ja arvosta, jota nämä tuottajat edustavat;

b)	täydellinen kuvaus vahinkoa aiheuttavasti hinnoitelluksi väitetystä aluksesta, kyseisen alkuperä- tai viejämaan nimi tai alkuperä- tai viejämaiden nimet, jokaisen kyseessä olevan viejän tai ulkomaisen tuottajan henkilöllisyys ja kyseessä olevan aluksen ostajan henkilöllisyys;

c)

hinnat, joilla tällaisia aluksia myydään alkuperämaan tai -maiden tai viejämaan tai -maiden kotimarkkinoilla (tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, hinnat, joilla tällaisia aluksia myydään alkuperämaasta tai -maista tai viejämaasta tai -maista kolmanteen maahan tai kolmansiin maihin, tai aluksen laskennallinen arvo), ja vientihinnat tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, hinnat, joilla tällaiset alukset on ensimmäiseksi myyty riippumattomalle ostajalle;

d)

vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun myynnin vaikutus samankaltaisen aluksen hintoihin unionin markkinoilla ja kyseisen myynnin vaikutus unionin tuotannonalaan siten, että otetaan huomioon kaikki tämän tuotannonalan tilanteeseen vaikuttavat tekijät ja seikat, muun muassa ne, jotka luetellaan 3 artiklan 3 ja 5 kohdassa.

5.   Komissio tutkii niin hyvin kuin on mahdollista valituksessa esitettyjen todisteiden täsmällisyyden ja riittävyyden sen määrittämiseksi, onko näyttöä riittävästi tutkimuksen vireille panemiseksi.

6.   Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos samankaltaisen aluksen rakentamiseen pystyvien unionin tuottajien esittämän valituksen tuen tai vastustuksen perusteella päätetään, että unionin tuotannonala on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan unionin tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne unionin tuottajat, joiden yhteinen kapasiteetti samankaltaisen aluksen rakentamiseen on yli 50 prosenttia valitusta tukevan tai vastustavan unionin tuotannonalan osan samankaltaisen aluksen koko tuotantokapasiteetista. Tutkimusta ei kuitenkaan panna vireille, jos valitusta selvästi tukevat unionin tuottajat vastaavat alle 25 prosentista niiden unionin tuottajien kokonaiskapasiteetista, jotka pystyvät rakentamaan samankaltaisen aluksen.

7.   Viranomaisten on vältettävä tutkimuksen vireille panemiseksi tehdyn valituksen julkistamista, jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole päätetty. Viranomaisten on kuitenkin tehtävä ilmoitus kyseisen viejämaan julkisen vallan edustajille ennen tutkimuksen vireille panemista.

8.   Jos komissio päättää erityisissä olosuhteissa panna tutkimuksen vireille ilman unionin tuotannonalan tekemää tai sen puolesta tehtyä kirjallista valitusta tällaisen tutkimuksen vireille panemiseksi, on tutkimukseen ryhdyttävä ainoastaan, jos sen vireillepanon oikeuttamiseksi on riittävästi todisteita vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun, vahingon ja syy-yhteyden olemassaolosta ja siitä, että väitetysti vahinkoa kärsineen unionin tuotannonalan jäsen täyttää 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut vaatimukset.

Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tutkimus voidaan panna vireille myös sopimuspuolen viranomaisten tekemän kirjallisen valituksen perusteella. Valituksen tueksi on esitettävä riittävästi todisteita siitä, että alus hinnoitellaan tai on hinnoiteltu vahinkoa aiheuttavasti ja että sen väitetty myynti unionin ostajalle normaaliarvoa alhaisemmalla hinnalla aiheuttaa tai on aiheuttanut vahinkoa asianomaisen sopimuspuolen kotimaiselle tuotannonalalle.

9.   Päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua ja vahinkoa koskevia todisteita on tutkittava samanaikaisesti. Valitus hylätään, jos vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua tai vahinkoa koskevat todisteet ovat riittämättömät tapauksen tutkinnan jatkamisen oikeuttamiseksi.

10.   Valitus voidaan peruuttaa ennen tutkimuksen vireillepanoa, jolloin katsotaan, ettei sitä ole jätetty.

11.   Jos on ilmeistä, että menettelyn aloittamiseksi on riittävästi näyttöä, komissio aloittaa menettelyn valituksen jättämistä seuraavien 45 päivän kuluessa tai, kun kyseessä on 8 kohdan mukaisesti aloitettava menettely, viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä ajankohdasta, jolloin aluksen myynnistä tiedettiin tai siitä olisi pitänyt tietää, ja julkaisee ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ellei riittävää näyttöä ole esitetty, valituksen tekijälle on ilmoitettava asiasta 45 päivän kuluessa valituksen jättämisestä komissiolle. Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja, kun se on päättänyt, että kyseinen menettely on tarpeen aloittaa.

12.   Ilmoituksessa menettelyn aloittamisesta ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta, todetaan laivanrakentajan ja ostajan tai ostajien nimi ja maa sekä kuvataan tutkimuksen kohteena oleva alus, esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja määrätään, että kaikki tarvittavat tiedot on toimitettava komissiolle.

Siinä annetaan määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat ilmoittautua, esittää näkökantansa kirjallisesti ja toimittaa tietoja, jos nämä näkokannat ja tiedot on otettava huomioon tutkimuksessa. Lisäksi siinä täsmennetään määräaika, jonka kuluessa osapuolet, joita asia koskee, voivat esittää komissiolle pyynnön tulla kuulluiksi 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

13.   Komissio ilmoittaa aluksen viejälle ja ostajalle tai ostajille sekä niitä tuottajia, viejiä tai ostajia, joita asia tunnetusti koskee, edustaville järjestöille samoin kuin sen maan edustajille, jonka alus on tutkimuksen kohteena, ja valituksen tekijöille menettelyn aloittamisesta ja toimittaa 1 kohdan mukaisesti vastaanotetun kirjallisen valituksen tekstin kokonaisuudessaan, luottamuksellisten tietojen suojaamisesta huolehtien, viejälle ja viejämaan viranomaisille ja pyynnöstä muille osapuolille, joita asia koskee.

6 artikla

Tutkimus

1.   Menettelyn aloittamisen jälkeen komissio aloittaa tutkimuksen unionin tasolla yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa kolmansien maiden viranomaisten kanssa. Tutkimus käsittää sekä vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun että siitä aiheutuneen vahingon, joita molempia tutkitaan samanaikaisesti.

2.   Vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua koskevassa tutkimuksessa käytettyjen kyselylomakkeiden vastaanottajilla on vastausaikaa vähintään 30 päivää. Viejien osalta määräaika alkaa kyselylomakkeen vastaanottamispäivästä, ja lomake katsotaan vastaanotetuksi seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin se lähetettiin viejälle tai välitettiin viejämaan asianomaiselle diplomaattiselle edustajalle. Mainittua 30 päivän määräaikaa voidaan pidentää ottaen huomioon tutkimuksen osalta vahvistettu määräaika ja sillä edellytyksellä, että kyseinen osapuoli osoittaa, että tällaisen pidennyksen saaminen on tämän osapuolen erityisolosuhteiden johdosta perusteltua.

3.   Komissio voi pyytää tarvittaessa kolmansien maiden viranomaisia ja jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tällaisen pyynnön noudattamiseksi.

Ne välittävät komissiolle pyydetyt tiedot sekä tulokset suoritetuista todentamisista, tarkastuksista tai tutkimuksista.

Jos näillä tiedoilla on yleistä merkitystä tai jos jäsenvaltio on pyytänyt toimittamaan ne, komissio toimittaa tiedot jäsenvaltioille, jolleivat ne ole luottamuksellisia, jolloin se toimittaa yhteenvedon, joka ei ole luottamuksellinen.

4.   Komissio voi tarvittaessa pyytää kolmansien maiden viranomaisia ja jäsenvaltioita suorittamaan tarpeellisia todentamisia ja tarkastuksia erityisesti unionin tuottajien keskuudessa ja suorittamaan tutkimuksia kolmansissa maissa, jos asianomaiset yritykset antavat suostumuksensa ja jos kyseisen maan julkisen vallan edustajille on ilmoitettu virallisesti asiasta, eivätkä ne vastusta asiaa.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet komission pyyntöjen toteuttamiseksi.

Komission virkamiehet voivat, jos komissio tai jäsenvaltio sitä pyytää, avustaa jäsenvaltioiden virkamiehiä näille kuuluvien tehtävien suorittamisessa. Samoin komission virkamiehet voivat avustaa kolmansien maiden viranomaisten virkamiehiä näille kuuluvien tehtävien suorittamisessa komission ja kyseisten viranomaisten niin sopiessa.

5.   Edellä olevan 5 artiklan 12 kohdan mukaisesti ilmoittautuneita osapuolia, joita asia koskee, kuullaan, jos ne ovat tehneet kirjallisen kuulemista koskevan pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että ne ovat osapuolia, joita asia koskee, ja että menettelyn lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla.

6.   Laivanrakentajalle, ostajalle tai ostajille, viejämaan julkisen vallan edustajille, valituksen tekijöille ja 5 artiklan 12 kohdan mukaisesti ilmoittautuneille muille osapuolille, joita asia koskee, järjestetään pyynnöstä mahdollisuus tavata vastakkaista etua edustavat osapuolet vastakkaisista näkökannoista keskustelemiseksi.

Jos mahdollisuus järjestetään, on otettava huomioon soveliaisuus osapuolille sekä tarve suojata tietojen luottamuksellisuus.

Osapuolten ei ole pakko osallistua tapaamiseen, eikä osapuolen poissaolosta aiheudu vahinkoa kyseiselle osapuolelle.

Tämän kohdan mukaisesti suullisesti toimitetut tiedot otetaan huomioon siltä osin kuin ne myöhemmin vahvistetaan kirjallisesti.

7.   Valituksen tekijät, laivanrakentaja, ostaja tai ostajat ja 5 artiklan 12 kohdan mukaisesti ilmoittautuneet muut osapuolet, joita asia koskee, sekä viejämaan edustajat voivat kirjallisesta pyynnöstään tutustua kaikkiin tietoihin, jotka mikä tahansa tutkimuksen kohteena oleva osapuoli on toimittanut, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten valmistelemia sisäisiä asiakirjoja, jos nämä tiedot ovat olennaisia niiden etujen puolustamisen kannalta eivätkä tiedot ole 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla luottamuksellisia, ja jos niitä käytetään tutkimuksessa.

Kyseiset osapuolet voivat esittää huomioitaan näistä tiedoista, ja niiden huomautukset otetaan huomioon siltä osin kuin ne ovat riittävästi perusteltuja.

8.   Muuten kuin 12 artiklassa vahvistetuissa olosuhteissa osapuolten, joita asia koskee, toimittamien, päätelmien teossa käytettyjen tietojen paikkansapitävyys on tutkittava niin hyvin kuin mahdollista.

9.   Niiden menettelyjen osalta, joissa suoritetaan jo toimitettua samankaltaista alusta koskevia hintavertailuja, tutkimus on päätettävä viimeistään vuoden kuluttua vireillepanosta.

Jos menettelyjen kohteena oleva samankaltainen alus on rakenteilla, tutkimus on päätettävä viimeistään vuoden kuluttua kyseisen aluksen toimituspäivästä.

Tutkimukset, joihin liittyy laskennallisen arvon vahvistaminen, on päätettävä vuoden kuluessa vireillepanosta tai vuoden kuluessa aluksen toimituksesta sen perusteella, kumpi näistä ajankohdista on myöhempi.

Kyseisiä määräaikoja on siirrettävä siltä osin kuin sovelletaan 16 artiklan 2 kohtaa.

7 artikla

Menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä sekä vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrättävien maksujen käyttöönottaminen ja periminen

1.   Jos valitus peruutetaan, menettely voidaan päättää.

2.   Jos toimenpiteet ovat tarpeettomia, tutkimus tai menettely on päätettävä. Komissio päättää tutkimuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Menettely päätetään välittömästi, jos vahvistetaan, että vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun marginaali prosentteina vientihinnasta on vähemmän kuin kaksi prosenttia.

4.   Jos lopullisesti vahvistetut tosiseikat osoittavat, että vahinkoa aiheuttavaa hinnoittelua esiintyy ja siitä on aiheutunut vahinkoa, komissio määrää laivanrakentajalle maksun vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta 10 artiklan 2 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen. Vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrätyn maksun määrä on vahinkoa aiheuttavan hinnoittelun vahvistettu marginaali. Komissio toteuttaa jäsenvaltioille ilmoitettuaan päätöksensä täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, erityisesti vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrätyn maksun kantamisen.

5.   Laivanrakentajan on maksettava vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrätty maksu 180 päivän kuluessa kyseisen maksun määräämistä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta, mikä tässä tapauksessa katsotaan tapahtuneeksi seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin ilmoitus lähetettiin kyseiselle laivanrakentajalle. Komissio voi kohtuullisessa määrin pidentää tätä maksuaikaa, jos laivanrakentaja osoittaa, että maksun suorittaminen 180 päivän kuluessa johtaisi maksukyvyttömyyteen tai sitä olisi mahdotonta sovittaa yhteen oikeudellisesti valvotun uudelleenjärjestelyn kanssa, jolloin maksamatta olevalle maksun osalle alkaa karttua korkoa, jonka määrä vastaa keskipitkien euromääräisten joukkovelkakirjalainojen Luxemburgin pörssissä noteerattua jälkimarkkinatuottoa, johon on lisätty 50 peruspistettä.

8 artikla

Vaihtoehtoiset oikaisukeinot

Tutkimus voidaan päättää määräämättä maksua vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta, jos laivanrakentaja mitätöi lopullisesti ja varauksitta vahinkoa aiheuttavasti hinnoitellun aluksen myynnin tai suostuu jonkin muun komission hyväksymän oikaisukeinon käyttöön.

Myynti katsotaan mitätöidyksi vasta, kun kyseessä olevan kaupan osapuolten sopimussuhde on kaikilta osin sanottu irti, kaikki kaupan yhteydessä suoritetut maksut on maksettu takaisin ja kaikki oikeudet kyseiseen alukseen tai osaan siitä on palautettu laivanrakentajalle.

9 artikla

Vastatoimenpiteet – lastaus- ja purkamisoikeuksien epääminen

1.   Jos asianomainen laivanrakentaja ei maksa vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta 7 artiklan mukaisesti määrättyä maksua, komissio määrää vastatoimenpiteet, joilla evätään lastaus- ja purkamisoikeudet kyseisen laivanrakentajan rakentamilta aluksilta.

Komissio toimittaa jäsenvaltioille tietoja heti, kun aihetta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin vastatoimenpiteisiin ilmenee.

2.   Päätös vastatoimenpiteiden määräämisestä tulee voimaan 30 päivää sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sen kumoaminen edellyttää, että laivanrakentaja maksaa vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrätyn maksun täysimääräisenä. Vastatoimenpiteitä sovelletaan kaikkiin aluksiin, joita koskevat sopimukset on tehty neljän vuoden kuluessa mainitun päätöksen voimaantulopäivästä. Vastatoimenpiteitä sovelletaan kuhunkin alukseen sen toimittamista seuraavien neljän vuoden ajan. Tätä ajanjaksoa voidaan lyhentää ainoastaan kyseisiin vastatoimenpiteisiin sovelletun kansainvälisen riitojenratkaisumenettelyn tuloksen seurauksena ja sen mukaisesti.

Alukset, joilta on evätty lastaus- ja purkamisoikeudet, yksilöidään komission tekemässä päätöksessä, joka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset eivät saa myöntää lastaus- tai purkamislupaa aluksille, joilta on evätty lastaus- ja purkamisoikeudet.

10 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksella (EU) 2016/1036 perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

11 artikla

Tarkastuskäynnit

1.   Komissio tekee tarkastuskäyntejä tutkiakseen viejien, laivanrakentajien, kauppiaiden, välittäjien, tuottajien, kaupallisten yhdistysten ja järjestöjen kirjanpidon ja todentaakseen vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta ja vahingosta toimitetut tiedot, kun se katsoo tämän olevan aiheellista. Jos asianmukaista vastausta ei saada kohtuullisessa ajassa, komissio voi päättää olla tekemättä tarkastuskäyntiä.

2.   Tarvittaessa komissio voi suorittaa tutkimuksia kolmansissa maissa sillä edellytyksellä, että asianomaiset yritykset antavat suostumuksensa ja että kyseessä olevan maan julkisen vallan edustajat, joille on virallisesti ilmoitettu asiasta, eivät vastusta tutkimusta. Komission on toimitettava viejämaan viranomaisille käyntien kohteena olevien yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät välittömästi, kun se on saanut suostumuksensa kyseisiltä yrityksiltä.

3.   Asianomaisille yrityksille ilmoitetaan tarkastuskäyntien yhteydessä tarkastettavien tietojen luonteesta ja muista tiedoista, jotka tällaisten käyntien aikana on toimitettava, mikä ei kuitenkaan estä pyytämästä tarkastuksen aikana tarkempia tietoja jo saatujen tietojen perusteella.

4.   Edellä olevien 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti tehtävien tutkimusten aikana komissiota avustavat niiden jäsenvaltioiden virkamiehet, jotka sitä pyytävät.

12 artikla

Yhteistyöstä kieltäytyminen

1.   Jos osapuoli, jota asia koskee, kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimusta, alustavat tai lopulliset päätelmät, riippumatta siitä, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Jos todetaan, että osapuoli, jota asia koskee, on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja tällaisten tietojen sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

Osapuolille, joita asia koskee, on ilmoitettava yhteistyöstä kieltäytymisen seurauksista.

2.   Vastaamatta jättämistä tietokoneen välityksellä ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä, edellyttäen, että osapuoli, jota asia koskee, osoittaa, että vastauksen esittäminen vaaditussa muodossa aiheuttaisi kohtuuttomia lisärasitteita ja -kustannuksia.

3.   Jos osapuolen, jota asia koskee, esittämät tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita käytettävissä olevia tietoja, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, jos mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, jos tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, jos ne voidaan todentaa ja jos osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan.

4.   Jos todisteita tai tietoja ei hyväksytä, ne toimittaneelle osapuolelle on viipymättä ilmoitettava hylkäämisen syyt ja sille on annettava mahdollisuus toimittaa lisäselvitykset vahvistetussa määräajassa. Jos näitä selvityksiä ei pidetä tyydyttävinä, kyseessä olevien todisteiden tai tietojen hylkäämisen syyt on ilmoitettava ja osoitettava julkistetuissa päätelmissä.

5.   Jos päätelmät, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätelmät, perustuvat 1 kohdan säännöksiin, erityisesti valituksessa toimitettuihin tietoihin, tiedot on tutkimuksen määräaika huomioon ottaen mahdollisuuksien mukaan tarkistettava muista käytettävissä olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintaluetteloista, virallisista myyntitilastoista ja tullausilmoituksista, tai muilta osapuolilta, joita asia koskee, tutkimuksen aikana saaduista tiedoista.

6.   Jos osapuoli, jota asia koskee, ei ole yhteistyössä tai on vain osittain yhteistyössä ja jos olennaisia tietoja ei näin ollen toimiteta, tutkimuksen lopputulos voi olla mainitulle osapuolelle vähemmän suotuisa kuin siinä tapauksessa, että se olisi ollut yhteistyössä.

13 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Viranomaisten on pätevästä syystä käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia (esimerkiksi siitä syystä, että tiedon luovuttamisesta olisi merkittävää etua kilpailijalle tai sillä olisi huomattavan epäsuotuisa vaikutus tiedon toimittaneeseen henkilöön tai siihen, jolta tiedon toimittanut henkilö sai tiedon) tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina.

2.   Luottamuksellisia tietoja toimittavien osapuolten, joita asia koskee, on toimitettava näistä tiedoista yhteenvedot, jotka eivät ole luottamuksellisia. Näiden yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisina toimitettujen tietojen olennainen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa kyseiset osapuolet voivat osoittaa, että kyseisistä tiedoista ei voida tehdä yhteenvetoa. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on esitettävä syyt, miksi yhteenvetoa ei voida tehdä.

3.   Jos katsotaan, että pyyntö käsitellä tietoja luottamuksellisina ei ole perusteltu, ja jos tiedot toimittanut henkilö ei halua, että ne saatetaan julkisiksi, tai ei anna lupaa niiden ilmaisemiseen yleisessä muodossa tai yhteenvetona, kyseiset tiedot voidaan olla ottamatta huomioon, jollei asianmukaisten lähteiden perusteella voida vakuuttavasti osoittaa, että tiedot ovat paikkansapitäviä. Pyyntöjä luottamuksellisesta käsittelystä ei voida hylätä mielivaltaisesti.

4.   Tämän artiklan perusteella ei estetä unionin viranomaisia ilmaisemasta yleisiä tietoja eikä varsinkaan sellaisia perusteita, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat, eikä ilmaisemasta todisteita, joita unionin viranomaiset käyttävät tarvittavassa määrin perusteiden selittämiseksi oikeudenkäynnissä. Tällaisessa ilmaisemisessa on otettava huomioon asianomaisten osapuolten oikeutetut edut sen suhteen, että heidän liikesalaisuuksiaan ei paljasteta.

5.   Komissio ja jäsenvaltiot tai niiden virkamiehet eivät saa paljastaa tämän asetuksen mukaisesti saamiaan tietoja, joita niiden toimittaja on pyytänyt käsittelemään luottamuksellisina, ilman tietojen toimittajan nimenomaista lupaa. Komission ja jäsenvaltioiden välillä vaihdettuja tietoja taikka unionin tai jäsenvaltioiden viranomaisten valmistelemia sisäisiä asiakirjoja ei saa luovuttaa, paitsi jos niiden luovuttamisesta nimenomaisesti säädetään tässä asetuksessa.

6.   Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan niihin tarkoituksiin, joihin niitä on pyydetty.

14 artikla

Ilmoittaminen osapuolille

1.   Valituksen tekijät, laivanrakentaja, viejä ja aluksen ostaja tai ostajat sekä niitä edustavat yhdistykset ja viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella suunnitellaan vahinkoa aiheuttavasta hinnoittelusta määrättävän maksun määräämistä tai tutkimuksen tai menettelyn päättämistä ilman kyseisen maksun määräämistä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut pyynnöt lopullisesta ilmoittamisesta on osoitettava kirjallisesti komissiolle, ja niiden on oltava komissiolla sen vahvistamassa määräajassa.

3.   Lopullinen ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti. Se on tehtävä, ottaen asianmukaisesti huomioon tarve suojella luottamuksellisia tietoja, mahdollisimman nopeasti ja yleensä vähintään yksi kuukausi ennen lopullista päätöstä. Jos komissio ei voi ilmoittaa tiettyjä tosiseikkoja tai huomioita sillä hetkellä, ne on ilmoitettava mahdollisimman pian sen jälkeen.

Ilmoittaminen ei ole esteenä komission mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle, mutta jos kyseinen päätös perustuu eri tosiseikkoihin ja huomioihin, näistä on ilmoitettava mahdollisimman pian.

4.   Ilmoittamisen jälkeen tehdyt havainnot voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos ne saadaan määräajassa, jonka komissio vahvistaa kunkin tapauksen yhteydessä ottaen asianmukaisesti huomioon asian kiireellisyyden, mutta joka on vähintään kymmenen päivää.

15 artikla

Kertomus

Komissio sisällyttää tietoja tämän asetuksen täytäntöönpanosta asetuksen (EU) 2016/1036 23 artiklan mukaiseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle esitettävään vuosittaiseen kertomukseensa kaupan suojatoimenpiteiden soveltamisesta ja täytäntöönpanosta.

16 artikla

Loppusäännökset

1.   Tämä asetus ei estä soveltamasta

a)	erityissääntöjä, jotka on vahvistettu unionin ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa;

b)	erityisiä toimenpiteitä, jolleivät nämä ole laivanrakennussopimuksen mukaisten velvoitteiden vastaisia.

2.   Tässä asetuksessa tarkoitettua tutkimusta ei suoriteta eikä toimenpiteitä määrätä tai pidetä voimassa, jos nämä toimenpiteet olisivat laivanrakennussopimuksessa tai muussa oleellisessa kansainvälisessä sopimuksessa unionille asetettujen velvoitteiden vastaisia.

Tämä asetus ei estä unionia täyttämästä laivanrakennussopimuksen määräysten mukaisia, riitojen ratkaisemiseen liittyviä velvoitteitaan.

17 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 385/96.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan laivanrakennussopimuksen voimaantulopäivästä (7).

Sitä ei sovelleta aluksiin, joita koskevat sopimukset on tehty ennen laivanrakennussopimuksen voimaantulopäivää, lukuun ottamatta niitä aluksia, joita koskevat sopimukset on tehty 21 päivän joulukuuta 1994 jälkeen ja jotka on tarkoitus toimittaa yli viiden vuoden kuluttua sopimuksen tekopäivästä. Tällaisiin aluksiin sovelletaan tätä asetusta, ellei laivanrakentaja osoita, että pitkä toimitusaika perustuu tavanomaisiin kaupallisiin syihin eikä ole yritys välttää tämän asetuksen soveltamista.

---

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. heinäkuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 15. tammikuuta 2016.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 385/96, annettu 29 päivänä tammikuuta 1996, alusten vahinkoa aiheuttavalta hinnoittelulta suojautumisesta (EYVL L 56, 6.3.1996, s. 21).

(3)  Katso liite I.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 21).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/755, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 33).

(7)  Laivanrakennussopimuksen voimaantulopäivä julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa.

---

---

---