EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32011L0089

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011 , direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

OJ L 326, 8.12.2011, p. 113–141 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 06 Volume 007 P. 212 - 240

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2011/89/oj

8.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 326/113


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/89/EU,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/87/EY (3) annetaan finanssisektorin toimivaltaisille viranomaisille lisävaltuuksia ja -keinoja sellaisten ryhmien valvontaan, jotka muodostuvat rahoitusmarkkinoiden eri sektoreilla toimivista säännellyistä yrityksistä. Kyseiset ryhmät (finanssiryhmittymät) altistuvat riskeille (ryhmäriskit), joihin kuuluvat ongelmien leviämisriskit eli riskien leviäminen ryhmän toisesta päästä toiseen, riskien keskittyminen eli samantyyppisen riskin toteutuminen samanaikaisesti ryhmän eri osissa, vaikeudet, joita liittyy monen eri oikeushenkilön hallinnointiin, mahdolliset eturistiriidat sekä haasteet, joita liittyy säädetyn vähimmäispääoman jakamiseen kaikille finanssiryhmittymään kuuluville säännellyille yrityksille, jolloin voidaan välttää pääoman moninkertainen käyttö. Finanssiryhmittymiin olisi näin ollen kohdistettava yksittäisiin yrityksiin kohdistettavan valvonnan, konsolidoidun valvonnan ja ryhmätason valvonnan lisäksi täydentävää valvontaa, joka ei ole päällekkäistä eikä vaikuta ryhmään, riippumatta siitä, millainen ryhmän oikeudellinen rakenne on.

(2)

On aiheellista varmistaa direktiivin 2002/87/EY ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY (4) ja 92/49/ETY (5) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY (6), 2002/83/EY (7), 2004/39/EY (8), 2005/68/EY (9), 2006/48/EY (10), 2006/49/EY (11), 2009/65/EY (12), 2009/138/EY (13) ja 2011/61/EU (14) tarkoituksen yhdenmukaisuus vakuutus- ja pankkiryhmien asianmukaisen lisävalvonnan mahdollistamiseksi myös silloin, kun ne kuuluvat rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.

(3)

Finanssiryhmittymät on tarpeen määrittää kaikkialla unionissa sen mukaan, missä määrin ne altistuvat ryhmäriskeille, käyttäen perusteena yhteisiä suuntaviivoja, jotka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (15) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (16) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (17) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, antavat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, tehdyn yhteistyön perusteella. On myös tärkeää, että vaatimuksia, jotka koskevat lisävalvonnan soveltamatta jättämistä, sovelletaan riskiperusteisesti kyseisten suuntaviivojen mukaisesti. Tämä on erityisen tärkeää suurehkojen, kansainvälistä toimintaa harjoittavien finanssiryhmittymien tapauksessa.

(4)

Ryhmäriskien kokonaisvaltainen ja riittävä valvonta suurissa, monitahoisissa kansainvälistä toimintaa harjoittavissa finanssiryhmittymissä ja kyseisissä ryhmissä koko ryhmän tasolla noudatettavan pääomapolitiikan valvonta on mahdollista vain, kun toimivaltaiset viranomaiset keräävät valvontatietoja ja suunnittelevat valtuuksiensa kansalliset rajat ylittäviä valvontatoimenpiteitä. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava kansainvälisesti toimivien finanssiryhmittymien lisävalvontaa niiden toimivaltaisten viranomaisten välillä, joita pidetään asiaankuuluvimpina finanssiryhmittymän lisävalvonnan kannalta. Finanssiryhmittymistä vastaavien asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kollegion luonteen olisi kuvastettava direktiivin 2002/87/EY täydentävää luonnetta, ja sen ei olisi jäljiteltävä tai korvattava vaan pikemminkin tuotettava lisäarvoa suhteessa finanssiryhmittymään kuuluvien pankkialan alaryhmän ja vakuutusalan alaryhmän nykyisiin kollegioihin. Finanssiryhmittymän kollegio olisi muodostettava vain, jos pankki- tai vakuutusalan alakohtaista valvontaviranomaisten kollegiota ei ole.

(5)

Asianmukaisen viranomaisvalvonnan varmistamiseksi pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä yhteisesti ’Euroopan valvontaviranomaiset’, ja tapauksesta riippuen yhteiskomitean on tarpeen seurata pankkien, vakuutusyritysten ja rajojen yli toimivien finanssiryhmittymien oikeudellista rakennetta ja hallintojärjestelmää sekä organisaatiorakennetta kaikki säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit mukaan luettuina ja asettaa seurannan tulokset asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten saataville.

(6)

Jotta varmistetaan finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten tehokas lisävalvonta, erityisesti silloin, kun jonkin sen tytäryrityksistä pääkonttori sijaitsee kolmannessa maassa, tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin yrityksin, erityisesti kaikkiin luottolaitoksiin, joiden sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka olisi unionissa.

(7)

Suurten, monitahoisten kansainvälistä toimintaa harjoittavien finanssiryhmittymien lisävalvonta edellyttää koordinointia kaikkialla unionissa, jotta se parantaisi rahoituspalveluiden sisämarkkinoiden vakautta. Tämän vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen sopia kyseisten finanssiryhmittymien valvonnassa noudatettavista lähestymistavoista. Euroopan valvontaviranomaisten olisi annettava asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklan mukaisesti yhteiskomiteassa tehtyyn yhteistyöhön perustuvat yhteiset suuntaviivat näitä yhteisiä lähestymistapoja varten sen varmistamiseksi, että käytettävissä on kattavat toiminnan vakauden valvontaa koskevat kattavat puitteet pankki-, vakuutus-, arvopaperi- ja finanssiryhmittymädirektiivien mukaisille valvontakeinoille ja -valtuuksille. Direktiivin 2002/87/EY mukaisesti annettavissa suuntaviivoissa olisi otettava huomioon sen täydentävä luonne, ja niiden olisi täydennettävä direktiiveissä 73/239/ETY, 92/49/ETY, 98/78/EY, 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY, 2009/138/EY ja 2011/61/EU säädettyä alakohtaista valvontaa.

(8)

Ryhmäriskejä, joita finanssiryhmittymään mahdollisesti kohdistuu niiden omistusyhteyksien vuoksi, joita sillä on muissa yrityksissä, on tosiasiallisesti tarpeen seurata ja valvoa. Niiden tilanteiden varalta, joissa direktiivillä 2002/87/EY annetut erityiset valvontavaltuudet vaikuttavat riittämättömiltä, valvontayhteisön olisi kehitettävä vaihtoehtoisia menetelmiä – mielellään Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa tekemän työn puitteissa – kyseisten riskien käsittelemiseksi ja ottamiseksi asianmukaisesti huomioon. Jos omistusyhteys on finanssiryhmittymän ainoa määritysperuste, valvojien olisi voitava arvioida, altistuuko ryhmä ryhmäriskeille, ja vapauttaa se tarvittaessa lisävalvonnasta.

(9)

Viimeaikaisen kriisin aikana valvontaviranomaisilla ei ole ollut asianmukaisia valvontavaltuuksia tiettyihin ryhmärakenteisiin nähden, koska eri direktiivien järjestelmät ovat pakottaneet ne tekemään valinnan alakohtaisen ja lisävalvonnan välillä. Direktiiviä 2002/87/EY olisi tarkasteltava perusteellisesti uudelleen G20-maiden finanssiryhmittymiä koskevan työn yhteydessä, mutta tarvittavat valvontavaltuudet olisi myönnettävä mahdollisimman pian.

(10)

On aiheellista varmistaa direktiivin 2002/87/EY ja direktiivin 98/78/EY tarkoitusten yhdenmukaisuus. Direktiiviä 98/78/EY olisi siksi muutettava siten, että siinä määritellään ja se kattaa myös rahoitusalan sekaholdingyhtiöt. Direktiiviä 98/78/EY olisi muutettava oikea-aikaisen, johdonmukaisen valvonnan varmistamiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/138/EY välitöntä soveltamista, minkä vuoksi direktiiviä 2009/138/EY olisi muutettava vastaavasti.

(11)

Finanssiryhmittymään kuuluviin pankkialan alaryhmään ja vakuutusalan alaryhmään olisi kohdistettava stressitestejä säännöllisesti, mutta direktiivin 2002/87/EY mukaisesti nimetyn koordinaattorin tehtävänä on päättää yksittäiseen finanssiryhmittymään kokonaisuutena kohdistettavan stressitestin soveltuvuudesta, parametreista ja ajoituksesta. Euroopan valvontaviranomaisten alakohtaisesti toteuttamissa unionin laajuisissa stressitesteissä yhteiskomitean tehtävänä olisi oltava varmistaa, että kyseiset stressitestit toteutetaan johdonmukaisesti kaikilla aloilla. Näistä syistä valvontaviranomaisten olisi yhteiskomiteassa voitava kehittää unionin laajuisia stressitestejä koskevia lisäparametreja, joilla saadaan esiin finanssiryhmittymissä tyypillisesti ilmenevät erityiset ryhmäriskit, ja sen olisi voitava julkistaa näiden testien tulokset silloin, kun alakohtainen lainsäädäntö tämän sallii. Olisi otettava huomioon aiemmista unionin laajuisista stressitesteistä saadut kokemukset. Stressitesteissä olisi esimerkiksi otettava huomioon finanssiryhmittymien likviditeettiin ja vakavaraisuuteen liittyvät riskit.

(12)

Komission olisi kehitettävä edelleen johdonmukaista ja kattavaa finanssiryhmittymien valvontajärjestelmää. Direktiivin 2002/87/EY tulevan perusteellisen uudelleentarkastelun olisi katettava sääntelemättömät yksiköt, erityisesti erillisyhtiöt, ja kehitettävä valvontaviranomaisten käytettävissä olevien vapautusten riskiperusteinen soveltaminen määritettäessä finanssiryhmittymää, rajoittaen samalla kyseisten vapautusten käyttöä. Alakohtaisten direktiivien osalta uudelleentarkastelussa olisi myös tarkasteltava systeemisesti merkittäviä finanssiryhmittymiä, joiden koko, sisäiset sidonnaisuudet tai monimutkaisuus tekevät niistä erityisen haavoittuvia. Sellaiset finanssiryhmittymät olisi yksilöitävä soveltaen analogisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän ja Baselin pankkivalvontakomitean kehittyviä standardeja. Komission olisi harkittava tämän alan sääntelytoimia.

(13)

On aiheellista varmistaa direktiivin 2002/87/EY ja direktiivin 2006/48/EY tarkoitusten yhdenmukaisuus. Direktiiviä 2006/48/EY olisi siksi muutettava siten, että siinä määritellään ja se kattaa myös rahoitusalan sekaholdingyhtiöt.

(14)

Valtuuksien käyttömahdollisuuksien palauttaminen rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden tasolla edellyttää, että direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY tai 2009/138/EY tiettyjä säännöksiä sovelletaan niiden tasolla samanaikaisesti. Säännökset voivat olla toisiaan vastaavia, erityisesti valvojan tarkastusprosessien laatua koskevissa seikoissa. Esimerkiksi direktiiveissä 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY, ja 2009/138/EY on samat tarkoituksenmukaiset ja asianmukaiset vaatimukset holdingyhtiöiden hallinnosta. Jotta vältettäisiin tällaisten säännösten päällekkäisyys ja varmistettaisiin ylimmän tason valvonnan vaikuttavuus, valvojien olisi voitava soveltaa tiettyä säännöstä vain kerran, noudattaen kuitenkin kaikissa muissa sovellettavissa direktiiveissä olevaa vastaavaa säännöstä. Jos sanamuoto ei ole sama, niitä olisi pidettävä toisiaan vastaavina jos niiden asiasisältö on samankaltainen, erityisesti riskiin perustuvan valvonnan osalta. Vastaavuutta arvioidessaan valvojien olisi arvioitava kollegioiden puitteissa, saavutetaanko jokaisen sovellettavan direktiivin tavoitteet ja soveltamisala valvontanormeista tinkimättä. Vastaavuusarvioiden olisi voitava kehittyä valvontapuitteiden ja -käytäntöjen muuttuessa. Näin ollen vastaavuusarviot olisi tehtävä avoimessa ja kehittyvässä prosessissa. Prosessin olisi mahdollistettava tapauskohtaiset ratkaisut, joissa voidaan ottaa huomioon kaikki tietyn ryhmän asiaankuuluvat ominaisuudet. Jotta varmistettaisiin tiettyä yksittäistä ryhmää koskevien valvontapuitteiden sisäinen johdonmukaisuus ja kaikkien finanssiryhmittymien tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, asianmukainen valvontayhteistyö on välttämätöntä. Euroopan valvontaviranomaisten olisi tätä varten kehitettävä sekakomiteassa suuntaviivoja vastaavuusarvioiden lähentämiseksi ja pyrittävä antamaan sitovia teknisiä standardeja.

(15)

Finanssiryhmittymiin kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan parantamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2002/87/EY teknistä mukauttamista määritelmien, terminologian yhdenmukaistamisen ja mainitussa direktiivissä esitettyjen laskentamenetelmien tarkentamisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(16)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on finanssiryhmittymiin kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan parantaminen, vaan se voidaan direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(17)

Direktiivejä 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset direktiiviin 98/78/EY

Muutetaan direktiivi 98/78/EY seuraavasti:

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan j alakohta seuraavasti:

”j)

’sekavakuutushallintayhtiöllä’ muuta emoyritystä kuin vakuutusyritystä, kolmannen maan vakuutusyritystä, jälleenvakuutusyritystä, kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;”.

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”m)

’rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;”.

2)

Korvataan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, jonka emoyritys on vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, kuuluu 5 artiklan 2 kohdassa sekä 6, 8 ja 10 artiklassa säädetyllä tavalla lisävalvonnan piiriin.”

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”2 a artikla

Soveltamistaso rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta

1.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, lisävalvonnan harjoittamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen voi muita toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY säännöstä.

2.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2006/48/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, lisävalvonnan harjoittamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen voi yhteisestä sopimuksesta pankki- ja sijoituspalvelualan konsolidointiryhmän valvojan kanssa päättää soveltaa ainoastaan sen direktiivin säännöstä, joka liittyy direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyyn tärkeimpään sektoriin.

3.   Lisävalvonnan harjoittamisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (18) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomaiselle), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (19) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, tämän artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (20) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen) on kehitettävä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa näiden suuntaviivojen hyväksymisestä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4)

Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Edellä olevan 2 artiklan mukaisen lisävalvonnan harjoittaminen ei millään tavoin edellytä, että toimivaltaiset viranomaiset olisivat velvollisia harjoittamaan yksittäisen kolmannen maan vakuutusyrityksen, kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai sekavakuutushallintayhtiön valvontaa.”

5)

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kun kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden vakuutusyritysten tai jälleenvakuutusyritysten emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka sekavakuutushallintayhtiö, kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat pyrkiä yhteisymmärrykseen siitä, mikä niistä vastaa lisävalvonnasta.”

6)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Vakuutushallintayhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt, kolmannen maan vakuutusyritykset ja kolmannen maan jälleenvakuutusyritykset

1.   Edellä 2 artiklan 2 kohdan osalta jäsenvaltioiden on vaadittava lisävalvontamenetelmän soveltamista liitteen II mukaisesti. Laskelmaan on sisällytettävä kaikki vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kytkösyritykset.

2.   Jos toimivaltaiset viranomaiset päätyvät edellä 1 kohdassa tarkoitetun laskelman perusteella siihen, että vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tytäryrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuus on vaarantunut tai saattaa vaarantua, toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tässä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä asianmukaiset toimenpiteet.”

7)

Muutetaan liitteet I ja II tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Muutokset direktiiviin 2002/87/EY

Muutetaan direktiivi 2002/87/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 1 ja 2 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan lisävalvontaa koskevat säännöt säännellyille yrityksille, jotka ovat saaneet toimiluvan direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan, direktiivin 2002/83/EY (21) 4 artiklan, direktiivin 2004/39/EY (22) 5 artiklan, direktiivin 2005/68/EY (23) 3 artiklan, direktiivin 2006/48/EY (24) 6 artiklan, direktiivin 2009/65/EY (25) 5 artiklan, direktiivin 2009/138/EY (26) 14 artiklan tai direktiivin 2011/61/EU (27) 6–11 artiklan mukaisesti ja jotka kuuluvat finanssiryhmittymään.

Tällä direktiivillä muutetaan myös asiaan vaikuttavia alakohtaisia sääntöjä, joita sovelletaan kyseisillä direktiiveillä säänneltyihin yrityksiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’luottolaitoksella’ direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua luottolaitosta;

2)

’vakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 1, 2 tai 3 alakohdassa tarkoitettua vakuutusyritystä;

3)

’sijoituspalveluyrityksellä’ direktiivin 2004/39/ETY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua sijoituspalveluyritystä, mukaan lukien sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY (28) 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut yritykset, tai yritystä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin direktiivin 2004/39/EY mukaista toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionissa;

4)

’säännellyllä yrityksellä’ luottolaitosta, vakuutusyritystä, jälleenvakuutusyritystä, sijoituspalveluyritystä, omaisuudenhoitoyhtiötä tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa;

5)

’omaisuudenhoitoyhtiöllä’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rahastoyhtiötä tai yritystä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin kyseisen direktiivin mukaista toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionissa;

5 a)

’vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajalla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, l alakohdassa ja a b alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa ja jolta edellytettäisiin kyseisen direktiivin mukaista toimilupaa, jos sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsisi unionissa;

6)

’jälleenvakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa tarkoitettua jälleenvakuutusyritystä tai direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 26 kohdassa tarkoitettua erillisyhtiötä;

7)

’alakohtaisilla säännöillä’ säänneltyjen yritysten toiminnan vakauden valvontaan liittyvää unionin lainsäädäntöä, erityisesti direktiivejä 2004/39/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/138/EY;

8)

’rahoitussektorilla’ sektoria, jonka muodostaa yksi tai useampi jäljempänä mainittu yritys:

a)

direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1, 5 tai 21 kohdassa tarkoitettu luottolaitos, rahoituslaitos tai avustavia palveluja tuottava yritys, jäljempänä yhteisesti ’pankkiala’;

b)

direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 1, 2, 4 tai 5 kohdassa sekä 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutushallintayhtiö, jäljempänä yhteisesti ’vakuutusala’;

c)

direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sijoituspalveluyritys, jäljempänä yhteisesti ’sijoituspalveluala’;

9)

’emoyrityksellä’ konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY (29) 1 artiklassa määriteltyä emoyritystä tai muuta yritystä, joka toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan käyttää tosiasiallisesti määräysvaltaa toisessa yrityksessä;

10)

’tytäryrityksellä’ direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa määriteltyä tytäryritystä tai mitä tahansa yritystä, jossa emoyritys toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan käyttää tosiasiallisesti määräysvaltaa tai kyseisten tytäryritysten kaikki tytäryritykset;

11)

’omistusyhteydellä’ yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (30) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä taikka välitöntä tai välillistä vähintään 20 prosentin omistusta yrityksen äänivallasta tai pääomasta;

12)

’ryhmällä’ yritysryhmää, joka muodostuu emoyrityksestä, sen tytäryrityksistä sekä yrityksistä, joihin emoyrityksellä tai sen tytäryrityksillä on omistusyhteys, tai yrityksistä, joita sitoo toisiinsa direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde, mukaan luettuina mahdolliset alaryhmät;

12 a)

’määräysvallalla’ direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa säädettyä emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä yhteyttä tai vastaavaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä yhteyttä;

13)

’läheisellä sidoksella’ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on sidossuhde määräysvallan tai omistusyhteyden kautta tai sen tilanteen kautta, että kaksi tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa samaan henkilöön;

14)

’finanssiryhmittymällä’ ryhmää tai alaryhmää, jota johtaa säännelty yritys, tai ryhmää tai alaryhmää, jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on säännelty yritys, ja joka täyttää seuraavat ehdot:

a)

jos ryhmän tai alaryhmän johdossa on säännelty yritys

i)

se on rahoitusalalla toimivan yrityksen emoyritys, yritys, jolla on omistusyhteys rahoitusalan yritykseen, tai yritys, jota sitoo direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde rahoitusalan yritykseen;

ii)

vähintään yksi ryhmän tai alaryhmän yrityksistä toimii vakuutusalalla ja vähintään yksi pankki- tai sijoituspalvelujen alalla, ja

iii)

ryhmän tai alaryhmän yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta vakuutusalalla ja yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta pankki- ja sijoituspalvelujen alalla on merkittävää tämän direktiivin 3 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla; tai

b)

jos ryhmän tai alaryhmän johdossa ei ole säänneltyä yritystä

i)

ryhmä tai alaryhmä toimii pääasiassa rahoitusalalla tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

ii)

vähintään yksi ryhmän tai alaryhmän yrityksistä toimii vakuutusalalla ja vähintään yksi pankki- tai sijoituspalvelujen alalla, ja

iii)

ryhmän tai alaryhmän yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta vakuutusalalla ja yritysten konsolidoitu tai yhteenlaskettu toiminta pankki- ja sijoituspalvelujen alalla on merkittävää tämän direktiivin 3 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

15)

’rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ emoyritystä, joka on muu kuin säännelty yritys ja joka yhdessä tytäryritystensä, joista vähintään yksi on sellainen säännelty yritys, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, ja muiden yritysten kanssa muodostaa finanssiryhmittymän;

16)

’toimivaltaisilla viranomaisilla’ jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia, jotka on valtuutettu lailla tai asetuksella valvomaan luottolaitoksia, vakuutusyrityksiä, jälleenvakuutusyrityksiä, sijoituspalveluyrityksiä, omaisuudenhoitoyhtiöitä tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia yksittäin tai ryhmänä;

17)

’asiaankuuluvilla toimivaltaisilla viranomaisilla’

a)

finanssiryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten alakohtaisesta ryhmänlaajuisesta valvonnasta erityisesti alan perimmäisen emoyrityksen tasolla vastaavia jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia;

b)

jäljempänä olevan 10 artiklan mukaisesti nimettyä koordinaattoria, jos se on eri kuin a alakohdassa tarkoitetut viranomaiset;

c)

tarvittaessa muita toimivaltaisia viranomaisia, jos a ja b alakohdassa tarkoitetut viranomaiset katsovat sen aiheelliseksi;

18)

’ryhmänsisäisillä liiketoimilla’ liiketoimia, joissa finanssiryhmittymään kuuluvat säännellyt yritykset ovat riippuvaisia suoraan tai välillisesti saman ryhmän toisista yrityksistä tai sellaisesta luonnollisesta tai oikeushenkilöstä, jota yhdistää ryhmään kuuluvaan yritykseen läheinen sidos, velvoitteen täyttämiseksi riippumatta siitä, perustuuko se sopimukseen ja tapahtuuko se maksua vastaan;

19)

’riskikeskittymällä’ riskiä, josta syntyvä mahdollinen tappio on riittävän suuri vaarantamaan finanssiryhmittymään kuuluvien säänneltyjen yritysten vakavaraisuuden tai rahoitusaseman yleisesti; tällainen riski voi aiheutua vastapuoli- tai luottoriskistä, sijoitus-, vakuutus- tai markkinariskistä, muista riskeistä tai näiden riskien yhdistelmästä tai vuorovaikutuksesta.

Siihen saakka, kunnes 21 a artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntelystandardit tulevat voimaan, 17 kohdan c alakohdassa tarkoitetun käsityksen muodostamisessa on otettava erityisesti huomioon finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten markkinaosuus muissa jäsenvaltioissa, erityisesti jos se ylittää 5 prosenttia, ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden säänneltyjen yritysten merkitys finanssiryhmittymässä.

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1.   Jotta ryhmän toiminnan voidaan katsoa tapahtuvan pääasiallisesti rahoitusalalla 2 artiklan 14 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ryhmän säänneltyjen ja ei-säänneltyjen rahoitussektorin yritysten taseiden loppusumman on oltava yli 40 prosenttia koko ryhmän taseiden loppusummasta.

2.   Jotta toimintaa eri rahoitussektoreilla voidaan pitää merkittävänä 2 artiklan 14 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tai 14 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla kunkin rahoitussektorin osalta, kyseisen rahoitussektorin taseen loppusumman keskimääräisen suhteen ryhmän rahoitussektoriyritysten kokonaistaseen loppusummaan ja saman rahoitussektorin vakavaraisuusvaatimusten suhteen ryhmän rahoitussektoriyritysten kokonaisvakavaraisuusvaatimuksiin on oltava yli 10 prosenttia.

Tässä direktiivissä finanssiryhmittymän pienin rahoitussektori on se, jonka keskiarvo on pienin, ja finanssiryhmittymän tärkein rahoitussektori on se, jonka keskiarvo on suurin. Keskiarvon laskemiseksi ja pienimpien ja tärkeimpien rahoitussektoreiden laskemiseksi pankki- ja sijoituspalvelusektoreita käsitellään yhdessä.

Omaisuudenhoitoyhtiöt lisätään alalle, jolle ne kuuluvat ryhmän sisällä. Jos ne eivät kuulu yksinomaan yhdelle alalle ryhmän sisällä, ne lisätään pienimmälle rahoitussektorille.

Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat lisätään alalle, jolle ne kuuluvat ryhmän sisällä. Jos ne eivät kuulu yksinomaan yhdelle alalle ryhmän sisällä, ne lisätään pienimmälle rahoitussektorille.

3.   Monialaista toimintaa pidetään myös merkittävänä 2 artiklan 14 kohdan a alakohdan iii alakohdassa tai 14 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos ryhmän pienimmän rahoitussektorin taseen loppusumma ylittää kuusi miljardia euroa.

Jos ryhmä ei saavuta tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kynnysarvoa, asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisesti päättää olla pitämättä ryhmää finanssiryhmittymänä. Ne voivat myös päättää olla soveltamatta 7, 8 ja 9 artiklan säännöksiä, jos ne katsovat, ettei ryhmän sisällyttäminen tämän direktiivin soveltamisalaan tai tällaisten säännösten soveltaminen ole tarpeen tai se olisi lisävalvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukaista tai harhaanjohtavaa.

Tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä on ilmoitettava muille toimivaltaisille viranomaisille, ja toimivaltaisten viranomaisten on poikkeustapauksia lukuun ottamatta julkistettava ne.

3 a.   Jos ryhmä saavuttaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kynnysarvon, mutta pienimmän sektorin taseen loppusumma ei ylitä kuutta miljardia euroa, asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisesti päättää olla pitämättä ryhmää finanssiryhmittymänä. Ne voivat myös päättää olla soveltamatta 7, 8 ja 9 artiklan säännöksiä, jos ne katsovat, ettei ryhmän sisällyttäminen tämän direktiivin soveltamisalaan tai tällaisten säännösten soveltaminen ole tarpeen tai se olisi lisävalvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukaista tai harhaanjohtavaa.

Tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä on ilmoitettava muille toimivaltaisille viranomaisille, ja toimivaltaisten viranomaisten on poikkeustapauksia lukuun ottamatta julkistettava ne.”

b)

Muutetaan 4 kohta seuraavasti:

i)

Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)

edellä 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yritys jätetään ulkopuolelle suhdelukuja laskettaessa, paitsi jos yritys on muuttanut jäsenvaltiosta kolmanteen maahan ja on todisteita siitä, että yritys muutti sijaintiaan sääntelyn välttämiseksi;”.

ii)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”c)

jättää yksi tai useampia omistusyhteyksiä pienemmällä sektorilla laskelmien ulkopuolelle, jos tällaiset omistusyhteydet ovat ratkaisevassa asemassa finanssiryhmittymän määrittämisessä ja jos niiden yhteisvaikutus ei ole merkittävä lisävalvonnan tavoitteiden kannalta.”

c)

Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeustapauksissa yhteisestä sopimuksesta korvata taseen loppusummaan perustuvan perusteen yhdellä tai useammalla seuraavista muuttujista tai lisätä yhden tai useampia kyseisistä muuttujista, jos ne katsovat, että kyseiset muuttujat ovat erityisen merkityksellisiä tämän direktiivin mukaisen lisävalvonnan kannalta: tulorakenne, taseen ulkopuoliset toimet ja hoidettavana olevat kokonaisvarat.”

d)

Lisätään seuraavat kohdat:

”8.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (31) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (32) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’lisäeläkeviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (33) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’ ja jäljempänä yhteisesti ’Euroopan valvontaviranomaiset’, antavat Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, yhteiset suuntaviivat, joiden tarkoituksena on lähentää tämän artiklan 2, 3, 3 a, 4 ja 5 kohdan soveltamiseen liittyviä valvontakäytäntöjä.

9.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava vuosittain uudelleen vapautuksia lisävalvonnan soveltamisesta ja tarkasteltava uudelleen tässä artiklassa esitettyjä kvantitatiivisia indikaattoreita ja finanssiryhmittymiin sovellettavia riskiperusteisia arviointeja.

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tätä varten:

ryhmään kuuluville säännellyille yrityksille toimiluvan myöntäneiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä,

jos toimivaltainen viranomainen on sitä mieltä, että kyseiseltä toimivaltaiselta viranomaiselta toimiluvan saanut säännelty yritys on sellaisen ryhmän jäsen, joka voi olla sellainen finanssiryhmittymä ja jota ei jo ole määritetty tämän direktiivin mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava näkemyksensä muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja yhteiskomitealle.”

b)

Korvataan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Koordinaattorin on lisäksi ilmoitettava asiasta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet toimiluvan ryhmän säännellyille yrityksille, sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori on, ja sekakomitealle.”

c)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Yhteiskomitea julkistaa verkkosivuillaan 2 artiklan 14 kohdan mukaisesti määritetyistä finanssiryhmittymistä laaditun luettelon ja pitää sen ajan tasalla. Näiden tietojen on oltava saatavilla kunkin Euroopan valvontaviranomaisen verkkosivuilla hyperlinkin kautta.

Kunkin 1 artiklassa tarkoitetun finanssiryhmittymään kuuluvan säännellyn yrityksen nimi on merkittävä luetteloon, jonka yhteiskomitea julkistaa verkkosivuillaan ja jota se pitää ajan tasalla.”

4)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

säännelty yritys, jonka emoyritys on rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on unionissa;”.

b)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Säänneltyyn yritykseen, johon ei sovelleta 2 kohdan mukaista lisävalvontaa ja jonka emoyritys on säännelty yritys tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on kolmannessa maassa, sovelletaan lisävalvontaa finanssiryhmittymän tasolla 18 artiklassa säädetyssä laajuudessa ja säädetyllä tavalla.”

c)

Korvataan 4 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Tällaisen lisävalvonnan soveltamiseksi ainakin yhden yrityksen on oltava 1 artiklassa tarkoitettu säännelty yritys ja 2 artiklan 14 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 14 kohdan b alakohdan ii alakohdan tai 2 artiklan 14 kohdan b alakohdan iii alakohdan ehtojen on täytyttävä. Asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksensä ottaen huomioon tällä direktiivillä säädetyn lisävalvonnan tavoitteet.”

5)

Korvataan 6 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vakavaraisuusvaatimusten laskemiseksi seuraavat yritykset sisällytetään lisävalvonnan piiriin liitteen I mukaisesti:

a)

luottolaitokset, rahoituslaitokset tai oheispalveluja tuottavat yritykset;

b)

vakuutusyritykset, jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt;

c)

sijoituspalveluyritykset;

d)

rahoitusalan sekaholdingyhtiöt.

4.   Kun finanssiryhmittymän lisävakavaraisuusvaatimukset lasketaan käyttämällä tämän direktiivin liitteessä I tarkoitettua menetelmää 1 (”tilinpäätösten konsolidointi”), ryhmään kuuluvien yhteisöjen omat varat ja vakavaraisuusvaatimukset lasketaan käyttämällä konsolidoinnin tapaa ja laajuutta koskevia alakohtaisia sääntöjä, jotka vastaavat erityisesti direktiivin 2006/48/EY 133 ja 134 artiklan sekä direktiivin 2009/138/EY 221 artiklan mukaisia sääntöjä.

Kun laskennassa käytetään liitteessä I tarkoitettua menetelmää 2 (”Vähentäminen ja yhteenlaskeminen”), siinä otetaan huomioon emoyrityksen tai sellaisen yrityksen, jolla on omistusyhteys ryhmän toisessa yhteisössä, suoraan tai välillisesti hallussa pitämä osuus merkitystä pääomasta.”

6)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Ennen kuin unionin lainsäädännön yhteensovittaminen on edennyt pidemmälle, jäsenvaltiot voivat asettaa määrällisiä rajoja, sallia niiden toimivaltaisten viranomaisten asettaa määrällisiä rajoja tai ryhtyä muihin valvontatoimiin, joilla voidaan päästä lisävalvonnan tavoitteisiin, kaikkien finanssiryhmittymän tasolla syntyvien riskikeskittymien osalta.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”5.   Euroopan valvontaviranomaiset antavat yhteiskomiteassa yhteiset suuntaviivat, joiden tarkoituksena on lähentää tämän artiklan 1–4 kohdan mukaisen riskikeskittymän lisävalvontaan liittyviä valvontakäytäntöjä. Päällekkäisyyden välttämiseksi suuntaviivoilla varmistetaan tämän artiklan mukaisten valvontavälineiden soveltamisen yhdenmukaisuus direktiivin 2006/48/EY 106–118 artiklan ja direktiivin 2009/138/EY 244 artiklan soveltamisen kanssa. Ne antavat erityiset yhteiset suuntaviivat tämän artiklan 1–4 kohdan soveltamisesta finanssiryhmittymän omistusyhteyksiin tilanteissa, joissa kansallisen yhtiöoikeuden säännökset estävät tämän direktiivin 14 artiklan 2 kohdan soveltamisen.”

7)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Ennen kuin unionin lainsäädännön yhteensovittaminen on edennyt pidemmälle, jäsenvaltiot voivat asettaa määrällisiä rajoja, sallia niiden toimivaltaisten viranomaisten asettaa määrällisiä rajoja tai laadullisia vaatimuksia tai ryhtyä muihin valvontatoimiin, joilla voidaan päästä lisävalvonnan tavoitteisiin, finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten ryhmänsisäisten liiketoimien osalta.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”5.   Euroopan valvontaviranomaiset antavat yhteiskomiteassa yhteiset suuntaviivat, joiden tarkoituksena on lähentää tämän artiklan 1–4 kohdan mukaisten ryhmänsisäisten liiketoimien lisävalvontaan liittyviä valvontakäytäntöjä. Päällekkäisyyden välttämiseksi suuntaviivoilla varmistetaan tämän artiklan mukaisten valvontavälineiden soveltamisen yhdenmukaisuus direktiivin 2009/138/EY 245 artiklan soveltamisen kanssa. Ne antavat erityiset yhteiset suuntaviivat tämän artiklan 1–4 kohdan soveltamisesta finanssiryhmittymän omistusyhteyksiin tilanteissa, joissa kansallisen yhtiöoikeuden säännökset estävät tämän direktiivin 14 artiklan 2 kohdan soveltamisen.”

8)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla 5 artiklan mukaisen lisävalvonnan piiriin kuuluvilla yrityksillä on riittävät sisäiset tarkastusmenetelmät lisävalvonnalle tarpeellisten tietojen tuottamiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännellyt yritykset toimittavat säännöllisesti finanssiryhmittymän tasolla toimivaltaisille viranomaisilleen yksityiskohtaiset tiedot oikeudellisesta rakenteestaan ja hallintojärjestelmästään sekä organisaatiorakenteestaan kaikki säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit mukaan luettuina.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että säännellyt yritykset julkistavat finanssiryhmittymän tasolla vuosittain joko täydellisen tai vastaaviin tietoihin viitaten kuvauksen oikeudellisesta rakenteestaan ja hallintojärjestelmästään sekä organisaatiorakenteestaan.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”6.   Toimivaltaisten viranomaisten on yhtenäistettävä tässä artiklassa säädettyjen sisäisten tarkastusmenetelmien ja riskienhallintamenettelyjen lisävalvonta direktiivin 2006/48/EY 124 artiklassa ja direktiivin 2009/138/EY 248 artiklassa säädettyjen valvojan tarkastusprosessien kanssa. Euroopan valvontaviranomaiset antavat yhteiskomiteassa tätä varten yhteiset suuntaviivat, joiden tarkoituksena on lähentää tässä artiklassa säädettyjen sisäisten tarkastusmenetelmien ja riskienhallintamenettelyjen lisävalvontaan liittyviä valvontakäytäntöjä, sekä yhteiset suuntaviivat lisävalvonnan yhdenmukaisuudesta direktiivin 2006/48/EY 124 artiklassa ja direktiivin 2009/138/EY 248 artiklassa säädettyjen valvojan tarkastusprosessien kanssa. Ne antavat erityiset yhteiset suuntaviivat tämän artiklan soveltamisesta finanssiryhmittymän omistusyhteyksiin tilanteissa, joissa kansallisen yhtiöoikeuden säännökset estävät tämän direktiivin 14 artiklan 2 kohdan soveltamisen.”

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”9 b artikla

Stressitestit

1.   Jäsenvaltiot voivat vaatia koordinaattoria varmistamaan finanssiryhmittymien asianmukaisen ja säännöllisen stressitestauksen. Niiden on vaadittava asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia tekemään kaikinpuolista yhteistyötä koordinaattorin kanssa.

2.   Unionin laajuisia stressitestejä varten Euroopan valvontaviranomaiset voivat yhteiskomitean alaisuudessa ja yhteistyössä finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (34) perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa kehittää lisäparametreja, joilla saadaan esiin finanssiryhmittymissä tyypillisesti esiintyvät erityisriskit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti. Koordinaattorin on toimitettava stressitestien tulokset yhteiskomitealle.

10)

Muutetaan 10 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

a)

Korvataan ii alakohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”ii)

jos vähintään kahdella säännellyllä yrityksellä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, on emoyrityksenään sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö, ja yksi näistä yrityksistä on saanut toimiluvan jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori sijaitsee, koordinaattorin tehtävää hoitaa siinä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen toimivaltainen viranomainen;”.

b)

Korvataan iii alakohta seuraavasti:

”iii)

jos vähintään kahdella säännellyllä yrityksellä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, on emoyrityksenään sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö, eikä mikään näistä yrityksistä ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa rahoitusalan sekaholdingyhtiön pääkonttori sijaitsee, koordinaattorin tehtävää hoitaa se toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt toimiluvan sille säännellylle yritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin tärkeimmällä rahoitussektorilla;”.

11)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Sellaisen koordinaattorin nimeäminen, jolle on uskottu finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävalvontaa koskevia erityisiä tehtäviä, ei vaikuta toimivaltaisten viranomaisten alakohtaisten sääntöjen mukaisiin tehtäviin ja velvollisuuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta siirtää yksittäisiä valvontavaltuuksia ja -velvollisuuksia unionin säädösten mukaisesti.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”4.   Tässä jaksossa edellytetty yhteistyö ja tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa sekä 12 artiklassa lueteltujen tehtävien hoitaminen sekä tarvittaessa riittävä koordinointi ja yhteistyö kolmansien maiden asiaankuuluvien valvontaviranomaisten kanssa edellyttäen, että salassapitovaatimuksia noudatetaan ja toiminta on unionin lainsäädännön mukaista, on toteutettava direktiivin 2006/48/EY 131 a artiklan tai direktiivin 2009/138/EY 248 artiklan 2 kohdan nojalla perustetuissa kollegioissa.

Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut koordinointijärjestelyt on esitettävä erikseen direktiivin 2006/48/EY 131 artiklan tai direktiivin 2009/138/EY 248 artiklan nojalla tehdyissä kirjallisissa koordinointijärjestelyissä. Direktiivin 2006/48/EY 131 a artiklan tai direktiivin 2009/138/EY 248 artiklan 2 kohdan nojalla perustetun kollegion puheenjohtajana toimiva koordinaattori päättää, mitkä muut toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat kollegion kokoukseen tai muuhun toimintaan.”

12)

Korvataan 12 artiklan1 kohdan toisen alakohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

ryhmän oikeudellisen rakenteen, hallintojärjestelmän ja organisaatiorakenteen yksilöiminen kaikki finanssiryhmittymään kuuluvat säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit mukaan luettuina, määräosuuksien haltijoiden yksilöiminen perimmäisen emoyrityksen tasolla sekä ryhmän säänneltyjen yritysten toimivaltaisten viranomaisten yksilöiminen;”.

13)

Lisätään 12 a artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Koordinaattorien on toimitettava yhteiskomitealle 9 artiklan 4 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot. Yhteiskomitea toimittaa toimivaltaisille viranomaisille finanssiryhmittymien oikeudellista rakennetta, hallintojärjestelmää ja organisaatiorakennetta koskevat tiedot.”

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”12 b artikla

Yhteiset suuntaviivat

1.   Euroopan valvontaviranomaiset laativat yhteiskomiteassa yhteiset suuntaviivat sille, miten toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava finanssiryhmittymien riskiperusteiset arvioinnit. Yhteisillä suuntaviivoilla varmistetaan erityisesti, että riskiperusteisiin arviointeihin sisällytetään asianmukaisia välineitä, jotta voidaan arvioida finanssiryhmittymiin kohdistuvia ryhmäriskejä.

2.   Euroopan valvontaviranomaiset antavat yhteiskomiteassa yhteiset suuntaviivat, joiden tarkoituksena on kehittää valvontakäytäntöjä, jotka mahdollistavat rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden lisävalvonnan, joka täydentää asianmukaisesti direktiivin 98/78/EY mukaista yritysryhmän valvontaa tai tarvittaessa direktiivin 2006/48/EY mukaista konsolidoitua valvontaa. Nämä suuntaviivat mahdollistavat kaikkien merkityksellisten riskien sisällyttämisen valvontaan poistaen samalla mahdolliset valvonnan ja vakavaraisuuden päällekkäisyydet.”

15)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan otsikko seuraavasti:

”Kolmansien maiden emoyritykset”.

b)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa muita menetelmiä varmistaakseen, että finanssiryhmittymän säännellyillä yrityksillä on tarpeellinen lisävalvonta. Koordinaattorin on päätettävä näistä menetelmistä muita asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jonka sääntömääräinen kotipaikka on unionissa, ja soveltaa tätä direktiiviä tämän holdingyhtiön johtaman finanssiryhmittymän säänneltyihin yrityksiin. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että näillä menetelmillä saavutetaan tämän direktiivin mukaisen lisävalvonnan tavoite, ja niiden on ilmoitettava siitä muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle.”

16)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Yhteistyö kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa

Direktiivin 2006/48/EY 39 artiklan 1 ja 2 kohtaa, direktiivin 98/78/EY 10 a artiklaa ja direktiivin 2009/138/EY 264 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin neuvoteltaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa sopimuksista, jotka koskevat keinoja harjoittaa finanssiryhmittymän säänneltyjen yritysten lisävalvontaa.”

17)

Korvataan III luvun otsikko seuraavasti:

18)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Komissiolle siirretty toimivalta

Siirretään komissiolle valta antaa tähän direktiiviin tehtäviä teknisiä mukautuksia koskevia delegoituja säädöksiä 21 c artiklan mukaisesti seuraavilla alueilla:

a)

edellä 2 artiklassa vahvistettujen määritelmien sanamuodon tarkentaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tämän direktiivin soveltamisessa;

b)

terminologian yhdenmukaistaminen ja tämän direktiivien määritelmien laatiminen säänneltyjä yrityksiä ja niihin liittyviä seikkoja koskevan unionin tulevan lainsäädännön mukaisesti;

c)

liitteessä I esitettyjen laskentamenetelmien tarkentaminen rahoitusmarkkinoiden ja toiminnan vakauden valvontatekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi.

Näihin toimenpiteisiin ei sisälly komissiolle delegoidun ja annetun toimivallan kohde 21 a artiklassa lueteltujen seikkojen osalta.”

19)

Poistetaan 21 artiklan 2, 3 ja 5 kohta.

20)

Muutetaan 21 a artikla seuraavasti:

a)

Lisätään 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:

”d)

6 artiklan 2 kohta, ilmoitusten muodon (ohjein), antamistiheyden ja tarvittaessa ilmoituspäivämäärien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi;”.

b)

Lisätään kohdat seuraavasti:

”1 a.   Jotta varmistetaan 2, 7 ja 8 artiklan sekä liitteen II johdonmukainen soveltaminen, Euroopan valvontaviranomaiset laativat yhteiskomiteassa teknisten sääntelystandardien luonnoksia 2 artiklassa säädettyjen määritelmien tarkemman sanamuodon vahvistamiseksi ja 7 ja 8 artiklan sekä liitteen II mukaisesti annettujen säännösten yhteensovittamiseksi.

Yhteiskomitea toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Kahden vuoden kuluessa 2 a kohdan mukaisesti hyväksyttyjen teknisten standardien hyväksymisestä jäsenvaltioiden on vaadittava, että tässä artiklassa tarkoitettujen laskelmien ilmoittamisen muoto, antamistiheys ja päivämäärät ovat yhdenmukaiset.”

21)

Lisätään III lukuun artiklat seuraavasti:

”21 b artikla

Yhteiset suuntaviivat

Euroopan valvontaviranomaisten on annettava yhteiskomiteassa 3 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa, 9 artiklan 6 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa, 12 b artiklassa ja 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut yhteiset suuntaviivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 56 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

21 c artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 20 artiklassa tarkoitettu valta komissiolle neljäksi vuodeksi 9 päivästä joulukuuta 2011. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 20 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 20 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.”

22)

Korvataan 30 artiklan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Kunnes alakohtaisten sääntöjen välinen yhteensovittaminen on edennyt pidemmälle, jäsenvaltioiden on säädettävä omaisuudenhoitoyhtiöiden sisällyttämisestä

a)

luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidoituun valvontaan tai vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvontaan;

b)

jos ryhmä on finanssiryhmittymä, tässä direktiivissä tarkoitettuun lisävalvontaan; ja

c)

määritysprosessiin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

23)

Lisätään artikla seuraavasti:

”30 a artikla

Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat

1.   Kunnes alakohtaisten sääntöjen yhteensovittamisessa on edetty pidemmälle, jäsenvaltioiden on säädettävä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien sisällyttämisestä

a)

luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten konsolidoituun valvontaan tai vakuutusryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvontaan;

b)

jos ryhmä on finanssiryhmittymä, tässä direktiivissä tarkoitettuun lisävalvontaan; sekä

c)

määritysprosessiin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on määritettävä tai annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet päättää, mitä alakohtaisia (pankkialan, vakuutusalan tai sijoituspalvelualan) sääntöjä noudattaen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat sisällytetään 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun konsolidoituun valvontaan tai lisävalvontaan. Tämän kohdan tarkoituksia varten vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin sovelletaan soveltuvin osin rahoituslaitosten valvontaan sisällyttämisen tavasta ja laajuudesta annettuja asiaankuuluvia alakohtaisia sääntöjä. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa lisävalvonnassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia kohdellaan osana sitä alaa, johon ne sisältyvät 1 kohdan a alakohdan nojalla.

Jos vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja on osa finanssiryhmittymää, kaikki viittaukset säänneltyihin yrityksiin ja kaikki viittaukset toimivaltaisiin viranomaisiin ja asiaankuuluviin toimivaltaisiin viranomaisiin on tässä direktiivissä ymmärrettävä siten, että ensiksi mainittuun sisältyvät vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat ja viimeksi mainittuihin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset. Tätä sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ryhmiin.”

24)

Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Muutokset direktiiviin 2006/48/EY

Muutetaan direktiivi 2006/48/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Rahoitusalan holdingyhtiöihin, rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin ja monialan holdingyhtiöihin, joiden pääkonttori on unionissa, sovelletaan 39 artiklaa ja 124–143 artiklaa.”

2)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 14–17 kohta seuraavasti:

”14)

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella’ tarkoitetaan luottolaitosta, jolla on tytäryrityksenä luottolaitos tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys tällaiseen laitokseen ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samaan jäsenvaltioon sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

15)

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samaan jäsenvaltioon sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

15 a)

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ tarkoitetaan rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys tai samaan jäsenvaltioon sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

16)

’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla luottolaitoksella’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa luottolaitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

17)

’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

17 a)

’Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ tarkoitetaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryritys eikä minkään johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;”.

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”19 a)

”rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä” direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;”.

c)

Korvataan 48 alakohta seuraavasti:

”48)

’konsolidointiryhmän valvojalla’ tarkoitetaan toimivaltaista viranomaista, joka vastaa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta.”

3)

Korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Jokainen toimilupa on annettava tiedoksi pankkiviranomaiselle. Kunkin toimiluvan saaneen luottolaitoksen toiminimi on merkittävä luetteloon, jonka pankkiviranomainen julkaisee verkkosivustollaan ja pitää ajan tasalla. Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan pankkiviranomaiselle kaikki pankkiryhmittymää ja erityisesti ryhmittymän oikeudellista rakennetta, hallintojärjestelmää ja organisaatiorakennetta koskevat tiedot 12 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 1 kohdan ja 73 artiklan 3 kohdan mukaisesti.”

4)

Muutetaan 39 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

kolmansiin maihin sijoittautuneisiin luottolaitoksiin, joiden emoyrityksenä olevalla luottolaitoksella, rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on pääkonttori unionissa.”

b)

Korvataan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille saada valvontaa varten tarvittavat tiedot konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella sellaisesta unionissa sijaitsevasta luottolaitoksesta, rahoitusalan holdingyhtiöstä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöstä, jonka tytäryritys on kolmanteen maahan sijoittautunut luotto- tai rahoituslaitos tai jolla on omistusyhteys sellaisiin laitoksiin;”.

5)

Korvataan 69 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, kun emoyritys on luottolaitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö edellyttäen, että siihen sovelletaan samaa valvontaa kuin luottolaitoksiin ja varsinkin 71 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia.”

6)

Korvataan 71 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai jäsenvaltiossa emoyhtiönä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa säädettyjä velvoitteita 133 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja tarkoitetulla tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68, 69 ja 70 artiklan soveltamista.

Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluu useampi kuin yksi luottolaitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan luottolaitokseen, johon sovelletaan 125 ja 126 artiklan mukaisesti konsolidoitua valvontaa.”

7)

Korvataan 72 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten on noudatettava 5 luvussa säädettyjä velvoitteita kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella.

Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden merkittävien tytäryritysten on ilmoitettava liitteessä XII olevan 1 osan 5 kohdassa täsmennetyt tiedot erikseen merkittävistä tytäryrityksistä tai alakonsolidointiryhmistä.”

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”72 a artikla

1.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi tytäryritysten valvonnasta vastaavia muita toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY asiaa koskevaa säännöstä.

2.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2009/138/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, konsolidointiryhmän valvoja voi yhteisestä sopimuksesta vakuutusalan ryhmävalvojan kanssa päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan sen direktiivin säännöstä, joka liittyy direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdassa määritettyyn tärkeimpään rahoitussektoriin.

3.   Konsolidointiryhmän valvojan on ilmoitettava pankkiviranomaiselle ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (35) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, tämän artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (36) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, on kehitettävä yhteiskomiteassa suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja kehitettävä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa mainittujen suuntaviivojen hyväksymisestä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

9)

Korvataan 73 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että luottolaitosten tytäryritykset soveltavat tämän direktiivin 75, 120 ja 123 artiklassa sekä 5 jaksossa vahvistettuja vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä luottolaitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on luottolaitos, rahoituslaitos tai direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa määritelty omaisuudenhoitoyhtiö tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.”

10)

Korvataan 80 artiklan 7 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

vastapuoli on laitos tai rahoitusalan holdingyhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai oheispalveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia;”.

11)

Muutetaan 84 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Jos Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö ja sen tytäryritykset taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja sen tytäryritykset soveltavat sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB) yhtenäisesti, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä VII olevan 4 osan mukaiset vähimmäisvaatimukset.”

b)

Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön ja sen tytäryritysten tarkoituksena on käyttää sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB), eri oikeushenkilöiden osalta toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 129–132 artiklan mukaisesti.”

12)

Korvataan 89 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:

”e)

luottolaitoksen vastuisiin, joissa vastapuolena on sen emoyritys, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen tytäryritys edellyttäen, että vastapuoli on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai oheispalveluja tuottava yritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia, taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde, sekä sellaisten luottolaitosten välisiin vastuisiin, jotka täyttävät 80 artiklan 8 kohdassa esitetyt vaatimukset;”.

13)

Korvataan 105 artiklan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen ja sen tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten tarkoituksena on käyttää kehittynyttä menetelmää, eri oikeushenkilöiden osalta toimivaltaisten viranomaisten on toimittava läheisessä yhteistyössä 129–132 artiklan mukaisesti. Hakemuksen on sisällettävä liitteessä X olevassa 3 osassa luetellut tekijät.

4.   Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset soveltavat kehittynyttä menetelmää yhtenäisesti, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että emoyritys ja tytäryritykset täyttävät yhdessä tarkasteltuina liitteessä X olevan 3 osan mukaiset ehdot.”

14)

Korvataan 122 a artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö taikka sen tytäryritys arvopaperistaa alulle panevana tai järjestävänä luottolaitoksena useista konsolidoidun valvonnan alaan kuuluvista luottolaitoksista, sijoituspalveluyrityksistä tai muista rahoituslaitoksista peräisin olevia vastuita, 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi riittää siihen liittyvän Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoitu asema. Tätä kohtaa sovelletaan vain, kun arvopaperistetut vastuut luoneet luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset tai rahoituslaitokset ovat sitoutuneet noudattamaan 6 kohdan mukaisia vaatimuksia ja toimittavat oikea-aikaisesti alullepanevalle tai järjestävälle luottolaitokselle ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle 7 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat tiedot.”

15)

Korvataan 125 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kun luottolaitoksen emoyritys on jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat ne toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat antaneet kyseiselle luottolaitokselle 6 artiklassa tarkoitetun toimiluvan.”

16)

Korvataan 126 artikla seuraavasti:

”126 artikla

1.   Kun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneilla luottolaitoksilla on emoyrityksenä sama jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, sama jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, sama Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö taikka sama Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, konsolidoitua valvontaa toteuttavat sen luottolaitoksen osalta toimivaltaiset viranomaiset, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut.

Kun useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden luottolaitosten emoyritykset muodostuvat useammasta kuin yhdestä rahoitusalan holdingyhtiöstä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöstä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja kun jokaisessa näistä valtioista on luottolaitos, konsolidoitua valvontaa harjoittaa sen luottolaitoksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

2.   Kun useamman kuin yhden unionissa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksenä on sama rahoitusalan holdingyhtiö tai sama rahoitusalan sekaholdingyhtiö eikä mikään näistä luottolaitoksista ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, johon rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on sijoittautunut, konsolidoitua valvontaa harjoittaa toimivaltainen viranomainen, joka on antanut toimiluvan sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin ja joka katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevaksi luottolaitokseksi.

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityistapauksissa yhteisesti päättää olla soveltamatta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista, ottaen huomioon luottolaitokset ja niiden toiminnan suhteellinen merkitys eri maissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen harjoittamaan konsolidoitua valvontaa. Toimivaltaisten viranomaisten on ennen päätöksensä tekemistä annettava Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle luottolaitokselle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tai sille luottolaitokselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja pankkiviranomaiselle kaikista 3 kohdan nojalla tehdyistä sopimuksista.”

17)

Muutetaan 127 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittaessa kaikki aiheelliset toimenpiteet sisällyttääkseen rahoitusalan holdingyhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt konsolidoituun valvontaan. Rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taloudellisen aseman konsolidointi ei edellytä millään tavoin, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön valvontaa yksittäisenä yrityksenä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 135 artiklan soveltamista.”

b)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että niiden konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sellaisilta luottolaitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiltä, jotka eivät kuulu konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan, 137 artiklassa tarkoitettuja tietoja. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan kyseisessä artiklassa säädettyjä tietojen siirto- ja todentamismenettelyjä.”

18)

Muutetaan 129 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:

”1.   Toimivaltaisen viranomaisen, joka vastaa Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta, on tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden lisäksi hoidettava seuraavat tehtävät:”.

b)

Korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”2.   Kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset esittävät tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön taikka Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset yhdessä esittävät 84 artiklan 1 kohdassa, 87 artiklan 9 kohdassa ja 105 artiklassa sekä liitteessä III olevassa 6 osassa tarkoitetun lupahakemuksen, toimivaltaisten viranomaisten on yhdessä ja toisiaan kuullen päätettävä, myönnetäänkö haettu lupa, ja määritettävä luvalle mahdollisesti asetettavat ehdot.”

c)

Muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”3.   Konsolidointiryhmän valvojan ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen saavuttamiseksi 123 ja 124 artiklan soveltamisesta ryhmittymän hallussa olevien konsolidoitujen omien varojen riittävyyden määrittämiseksi suhteessa ryhmittymän taloudelliseen tilanteeseen ja riskiprofiiliin ja omien varojen vaaditusta tasosta 136 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi pankkiryhmittymään kuuluvaan kuhunkin yritykseen ja konsolidoidulta perustalta.”

ii)

Korvataan viides alakohta seuraavasti:

”Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen 123 ja 124 artiklan sekä 136 artiklan 2 kohdan soveltamisesta erillisen yrityksen tai alakonsolidointiryhmän tasolla harkittuaan ensin perusteellisesti konsolidointiryhmän valvojan esittämiä näkökantoja ja varaumia. Jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian pankkiviranomaisen käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka pankkiviranomainen tekee mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä pankkiviranomaisen tekemän päätöksen mukaisesti. Neljän kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. Pankkiviranomainen tekee päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa pankkiviranomaisen käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.”

iii)

Korvataan yhdeksäs alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja yhteisen päätöksen puuttuessa neljännen ja viidennen alakohdan mukaisesti tehdyt päätökset on saatettava ajan tasalle vuosittain tai poikkeustapauksissa silloin, kun Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen esittää konsolidointiryhmän valvojalle kirjallisen ja täsmällisesti perustellun pyynnön saattaa 136 artiklan 2 kohdan soveltamista koskeva päätös ajan tasalle. Viimeksi mainitussa tapauksessa ajan tasalle saattaminen voidaan suorittaa konsolidointiryhmän valvojan ja pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen kesken.”

19)

Korvataan 131 a artiklan 2 kohdan kuudes alakohta seuraavasti:

”Valvontakollegioihin voivat osallistua seuraavat:

a)

Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen tytäryritysten, Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset;

b)

sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittautunut 42 a artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivukonttoreita;

c)

keskuspankit tapauksen mukaan; sekä

d)

kolmansien maiden toimivaltaiset viranomaiset tapauksen mukaan ja jos luottamuksellisuusvaatimuksista, jotka vastaavat toimivaltaisten viranomaisten lausunnon mukaan 44–52 artiklan mukaisia vaatimuksia, ei muuta johdu.”

20)

Muutetaan 132 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)

Korvataan viides alakohta seuraavasti:

”Erityisesti Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien luottolaitosten ja Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvaltaan kuuluvien luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kaikki merkitykselliset tiedot niille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka valvovat kyseisten emoyritysten tytäryrityksiä. Kun merkityksellisten tietojen laajuutta määritetään, näiden tytäryritysten merkitys kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmälle on otettava huomioon.”

b)

Korvataan kuudennen alakohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

ryhmän oikeudellisen rakenteen, hallintojärjestelmän ja organisaatiorakenteen yksilöiminen mukaan lukien kaikki ryhmään kuuluvat säännellyt yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja merkittävät sivukonttorit, emoyritykset 12 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 1 kohdan ja 73 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä ryhmän säänneltyjen yritysten toimivaltaiset viranomaiset;”.

21)

Korvataan 135 artikla seuraavasti:

”135 artikla

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ne henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön liiketoimintaa, ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita suorittaakseen nämä tehtävät.”

22)

Korvataan 139 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on sallittava toimivaltaisten viranomaistensa kesken 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen luovuttaminen kuitenkin edellyttäen, että rahoitusalan holdingyhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön, rahoituslaitoksen tai oheispalveluja tarjoavan yrityksen osalta tietojen kerääminen tai hallussapito ei tarkoita missään tapauksessa, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava näiden laitosten tai yritysten valvonta yksilöllisesti.”

23)

Muutetaan 140 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun luottolaitoksella, rahoitusalan holdingyhtiöllä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai monialan holdingyhtiöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä, jotka ovat vakuutusyhtiöitä tai muita sijoituspalveluja tarjoavia luvanvaraisia yrityksiä, toimivaltaisten viranomaisten ja viranomaisten, joiden tehtävänä on vakuutusyhtiöiden ja muiden kyseisten sijoituspalveluja tarjoavien yritysten julkinen valvonta, on oltava kiinteässä yhteistoiminnassa. Rajoittamatta kuitenkaan näiden viranomaisten toimivaltaa on niiden annettava kaikki mahdolliset tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan tämän tehtävän suorittamista ja sallimaan kaikkien niiden valvonnan alaisten yritysten toiminnan ja taloudellisen aseman tarkkailun.”

b)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Konsolidoidusta valvonnasta vastuussa olevien toimivaltaisten viranomaisten on laadittava luettelot 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista rahoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä. Nämä luettelot on toimitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, pankkiviranomaiselle ja komissiolle.”

24)

Korvataan 141 ja 142 artikla seuraavasti:

”141 artikla

Kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset haluavat tätä direktiiviä soveltaessaan määrätyissä tapauksissa todentaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaa luottolaitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoituslaitosta, oheispalveluja tarjoavaa yritystä, monialan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, 137 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä tai 127 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä koskevat tiedot, niiden on pyydettävä kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tämä todentaminen. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat ottaneet vastaan tämän pyynnön, on toimivaltansa rajoissa joko itse suoritettava todentaminen tai sallittava viranomaisten, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä todentaminen taikka sallittava tilintarkastajan tai asiantuntijan suorittaa se. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen voi olla mukana todentamisessa, kun se ei itse suorita sitä.

142 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisille rahoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja monialan holdingyhtiöille tai niiden tosiasiallisille johtajille, jotka rikkovat 124–141 artiklan ja tämän artiklan soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, voidaan määrätä seuraamuksia tai muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomiset tai niiden syyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että näillä seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, erityisesti kun rahoitusalan holdingyhtiön tai monialan holdingyhtiön taikka rahoitusalan sekaholdingyhtiön keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltioissa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka.”

25)

Muutetaan 143 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos luottolaitos, jonka emoyritys on luottolaitos tai rahoitusalan holdingyhtiö taikka rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on kolmannessa maassa, ei kuulu konsolidoidun valvonnan soveltamisalaan 125 ja 126 artiklan säännösten mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava, soveltaako kolmannen maan toimivaltainen viranomainen luottolaitokseen konsolidoitua valvontaa, joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjä periaatteita.

Tarkastamisen suorittaa se toimivaltainen viranomainen, joka vastaisi konsolidoidusta valvonnasta, jos 3 kohtaa sovellettaisiin, joko emoyrityksen tai jonkin unionissa toimiluvan saaneen säännellyn yrityksen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia.”

b)

Korvataan 3 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jolla on pääkonttori unionissa, ja soveltaa konsolidoitua valvontaa koskevia säännöksiä kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoituun asemaan.”

26)

Lisätään artikla seuraavasti:

”146 a artikla

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että luottolaitokset julkistavat pankkiryhmittymän tasolla vuosittain joko täydellisen tai vastaaviin tietoihin viitaten kuvauksen oikeudellisesta rakenteestaan ja hallintojärjestelmästään sekä organisaatiorakenteestaan.”

27)

Muutetaan liite X tämän direktiivin liitteen III mukaisesti.

4 artikla

Muutokset direktiiviin 2009/138/EY

Muutetaan direktiivi 2009/138/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 212 artiklan 1 kohdan f ja g alakohta seuraavasti:

”f)

’vakuutushallintayhtiöllä’ emoyritystä, joka ei ole rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia ja pitää hallussaan osuuksia tytäryrityksistä, jotka ovat yksinomaan tai pääasiallisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, jos vähintään yksi sellaisista tytäryrityksistä on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

g)

’sekavakuutushallintayhtiöllä’ emoyritystä, joka ei ole vakuutusyritys, kolmannen maan vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys, kolmannen maan jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

h)

’rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä.”

2)

Korvataan 213 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmävalvontaa sovelletaan seuraaviin:

a)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, jotka 218–258 artiklan mukaisesti ovat osakasyrityksenä vähintään yhdessä vakuutusyrityksessä, jälleenvakuutusyrityksessä, kolmannen maan vakuutusyrityksessä tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksessä;

b)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys 218–258 artiklan mukaisesti on vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka pääkonttori on unionissa;

c)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys 260–263 artiklan mukaisesti on vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

d)

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys 265 artiklan mukaisesti on sekavakuutushallintayhtiö.

3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, on joko säännellyn yrityksen sidosyritys tai on itse säännelty yritys tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, johon sovelletaan direktiivin 2002/87/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaista lisävalvontaa, ryhmävalvoja voi, kuultuaan muita kyseisiä valvontaviranomaisia, päättää olla suorittamatta kyseisen osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla tämän direktiivin 244 artiklassa tarkoitettua riskikeskittymän valvontaa, tämän direktiivin 245 artiklassa tarkoitettua ryhmänsisäisten liiketoimien valvontaa tai molempia.

4.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2002/87/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, ryhmävalvoja voi muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan päättää soveltaa kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön ainoastaan direktiivin 2002/87/EY asiaa koskevaa säännöstä.

5.   Jos rahoitusalan sekaholdingyhtiöön sovelletaan vastaavia säännöksiä sekä tämän direktiivin että direktiivin 2006/48/EY mukaisesti erityisesti riskiperusteisen valvonnan osalta, ryhmävalvoja voi yhteisestä sopimuksesta pankki- ja sijoituspalvelualan konsolidointiryhmän valvojan kanssa päättää soveltaa ainoastaan sen direktiivin säännöksiä, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyyn tärkeimpään sektoriin.

6.   Ryhmävalvojan on ilmoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (37) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomaiselle), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (38) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, 4 ja 5 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä. Pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (39) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, on kehitettävä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa, jäljempänä ’yhteiskomitea’, suuntaviivoja valvontakäytäntöjen lähentämiseksi ja näiden suuntaviivojen hyväksymisestä teknisten sääntelystandardien luonnoksia, jotka ne antavat komissiolle kolmen vuoden kuluessa mainittujen suuntaviivojen hyväksymisestä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3)

Korvataan 214 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Ryhmävalvonnan harjoittaminen 213 artiklan mukaisesti ei merkitse sitä, että valvontaviranomaisten olisi valvottava kolmannen maan vakuutusyritystä, kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai sekavakuutushallintayhtiötä yksittäisenä yrityksenä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 257 artiklan soveltamista vakuutushallintayhtiöihin tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin.”

4)

Korvataan 215 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on itse toisen sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys, jonka kotipaikka on unionissa, 218–258 artiklaa sovelletaan ainoastaan sen perimmäisen emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla, jonka kotipaikka on unionissa.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu perimmäisenä emoyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jonka kotipaikka on unionissa, on sellaisen yrityksen tytäryritys, johon sovelletaan direktiivin 2002/87/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaista lisävalvontaa, ryhmävalvoja voi, kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia, päättää olla suorittamatta kyseisen perimmäisen emoyrityksen tai -yhtiön tasolla 244 artiklassa tarkoitettua riskikeskittymän valvontaa, 245 artiklassa tarkoitettua ryhmänsisäisten liiketoimien valvontaa tai molempia.”

5)

Korvataan 216 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos 213 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla osakasyrityksenä olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä taikka vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä, jonka kotipaikka on unionissa, ei ole kotipaikkaa samassa jäsenvaltiossa kuin 215 artiklassa tarkoitetulla yhteisön tason perimmäisellä emoyrityksellä, jäsenvaltiot voivat sallia, että niiden valvontaviranomaiset päättävät, kuultuaan ryhmävalvojaa ja kyseistä unionin tason perimmäistä emoyritystä, ottaa ryhmävalvonnan kohteeksi kansallisen tason perimmäisenä emoyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön.”

6)

Korvataan 219 artikla seuraavasti:

”219 artikla

Laskentatiheys

1.   Ryhmävalvojan on varmistettava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö suorittaa 218 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut laskelmat vähintään kerran vuodessa.

Osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai ryhmään kuuluvan yrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan muita asianomaisia valvontaviranomaisia ja itse ryhmää, on toimitettava laskentaan tarvittavat tiedot ja laskennan tulokset ryhmävalvojalle.

2.   Vakuutusyrityksen, jälleenvakuutusyrityksen, vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön on jatkuvasti tarkkailtava ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimusta. Jos ryhmän riskiprofiili poikkeaa merkittävästi ryhmän uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on viipymättä laskettava uudelleen ja ilmoitettava ryhmävalvojalle.

Jos on näyttöä siitä, että ryhmän riskiprofiili on muuttunut merkittävästi sen päivän jälkeen, jona ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus on viimeksi ilmoitettu, ryhmävalvoja voi vaatia, että ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan uudelleen.”

7)

Korvataan 226 artikla seuraavasti:

”226 artikla

Välissä olevat vakuutushallintayhtiöt

1.   Laskettaessa ryhmän vakavaraisuutta sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta, jolla on omistusyhteys sidosyrityksenä olevaan vakuutusyritykseen, sidosyrityksenä olevaan jälleenvakuutusyritykseen, kolmannen maan vakuutusyritykseen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritykseen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kautta, kyseisen välittävän vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tila on otettava laskelmassa huomioon.

Tätä laskelmaa varten kyseistä välissä olevaa vakuutushallintayhtiötä tai välissä olevaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä on käsiteltävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jota koskevat I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut säännöt vakavaraisuuspääomavaatimuksen osalta ja I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut edellytykset vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta.

2.   Jos välissä olevalla vakuutushallintayhtiöllä tai välissä olevalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on etuoikeudeltaan huonompaa lainaa tai muita hyväksyttäviä omia varoja, joihin sovelletaan 98 artiklan mukaista rajoitusta, ne on tunnustettava hyväksyttäviksi omiksi varoiksi niihin määriin saakka, jotka lasketaan soveltamalla 98 artiklassa säädettyjä rajoituksia hyväksyttävien omien varojen kokonaismäärään ryhmätasolla suhteessa vakavaraisuuspääomavaatimukseen ryhmätasolla.

Välissä olevan vakuutushallintayhtiön tai välissä olevan rahoitusalan sekaholdingyhtiön hyväksyttävä oma varallisuus, johon vaaditaan 90 artiklan mukaisesti valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntä, jos se on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistuksessa, voidaan ottaa mukaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaan ainoastaan, jos ryhmävalvoja on sen asianmukaisesti hyväksynyt.”

8)

Korvataan 231 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän konsolidoitu vakavaraisuuspääomavaatimus sekä ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, asianomaisten valvontaviranomaisten on yhdessä päätettävä luvan myöntämisestä ja määriteltävä mahdolliset lupaehdot ja -edellytykset.”

9)

Korvataan 233 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ja sen sidosyritykset taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön sidosyritykset yhdessä hakevat lupaa laskea ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimus sisäisen mallin perusteella, 231 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.”

10)

Korvataan III osaston II luvun I jakson 5 alajakson otsikko seuraavasti:

11)

Korvataan 235 artikla seuraavasti:

”235 artikla

Ryhmän vakavaraisuus vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön osalta

1.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä, ryhmävalvojan on varmistettava, että ryhmän vakavaraisuus lasketaan vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tasolla 220 artiklan 2 kohtaa – 233 artiklaa soveltaen.

2.   Tätä laskelmaa varten emoyritystä käsitellään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jota koskevat I osaston VI luvun 4 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut säännöt vakavaraisuuspääomavaatimuksen osalta ja I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistetut edellytykset vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta.”

12)

Korvataan 243 artikla seuraavasti:

”243 artikla

Vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä, sovelletaan 236–242 artiklaa soveltuvin osin.”

13)

Korvataan 244 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ilmoittavat ryhmävalvojalle säännöllisesti ja ainakin vuosittain ryhmätason merkittävistä riskikeskittymistä, paitsi jos sovelletaan 215 artiklan 2 kohtaa.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, joka on ryhmän johdossa, tai, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, on annettava tarvittavat tiedot ryhmävalvojalle.

Ryhmävalvoja vastaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen riskikeskittymien tarkastamisesta.”

14)

Korvataan 245 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai vakuutushallintayhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ilmoittavat ryhmävalvojalle säännöllisesti ja ainakin vuosittain ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kaikista merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista, mukaan luettuina sellaisen luonnollisen henkilön kanssa suoritetut liiketoimet, jolla on läheiset sidokset ryhmään kuuluvaan yritykseen, paitsi jos sovelletaan 215 artiklan 2 kohtaa.

Lisäksi jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvin merkittävistä ryhmänsisäisistä liiketoimista ilmoitetaan niin pian kuin käytännössä on mahdollista.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, joka on ryhmän johdossa, tai, jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka ryhmään kuuluvan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka ryhmävalvoja on nimennyt kuultuaan asiasta muita asianomaisia valvontaviranomaisia, on annettava tarvittavat tiedot ryhmävalvojalle.

Ryhmävalvoja vastaa ryhmänsisäisten liiketoimien tarkastamisesta.”

15)

Korvataan 246 artiklan 4 kohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas alakohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö suorittaa 45 artiklassa vaaditun arvion ryhmätasolla. Ryhmävalvoja vastaa ryhmätasolla suoritetun riski- ja vakavaraisuusarvion tarkastamisesta III luvun mukaisesti.

Jos vakavaraisuus lasketaan ryhmätasolla 230 artiklassa tarkoitetun menetelmän 1 mukaisesti, osakasyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön on annettava ryhmävalvojalle tiedot, joiden perusteella voidaan ymmärtää ryhmän kaikkien sidosyrityksinä olevien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimusten summan ja ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen välinen ero.

Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella suorittaa 45 artiklassa vaaditun arvion samanaikaisesti ryhmätasolla ja jonkin ryhmään kuuluvan tytäryrityksen tasolla ja laatia yhden asiakirjan, joka käsittää kaikki arvioinnit.”

16)

Korvataan 247 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

jos ryhmän johdossa ei ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä, valvontaviranomainen seuraavasti:

i)

jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, kyseiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen;

ii)

jos vähintään kahdella vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä, joiden kotipaikat ovat unionissa, on emoyrityksenään sama vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja yksi näistä yrityksistä on saanut toimiluvan siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, kyseisessä jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomainen;

iii)

jos ryhmän johdossa on vähintään kaksi vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, ja kussakin näistä jäsenvaltioista on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin;

iv)

jos vähintään kahdella vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä, joiden kotipaikat ovat unionissa, on emoyrityksenään sama vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja mikään näistä yrityksistä ei ole saanut toimilupaa siinä jäsenvaltiossa, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, sille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin; tai

v)

jos kyseessä on ryhmä, jolla ei ole emoyritystä, tai missä tahansa tilanteessa, joihin ei viitata i–iv alakohdassa, sille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan antanut valvontaviranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.”

17)

Lisätään 249 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Ryhmävalvoja toimittaa asianomaisille valvontaviranomaisille ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ryhmää koskevat tiedot 19 artiklan, 51 artiklan 1 kohdan ja 254 artiklan 2 kohdan mukaisesti erityisesti ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintojärjestelmästä ja organisaatiorakenteesta.”

18)

Korvataan 256 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että osakasyrityksenä olevat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, vakuutushallintayhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt julkistavat vuosittain vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen ryhmän tasolla. Sovelletaan 51, 53, 54 ja 55 artiklaa soveltuvin osin.

2.   Osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys taikka vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö voi ryhmävalvojan suostumuksella päättää antaa vain yhden sen vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevan kertomuksen, joka sisältää:

a)

ryhmätason tiedot, jotka on julkistettava 1 kohdan mukaisesti;

b)

ryhmän kutakin tytäryritystä koskevat erikseen yksilöitävissä olevat tiedot, jotka on julkistettava 51, 53, 54 ja 55 artiklan mukaisesti.

Ryhmävalvojan on ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suostumuksen antamista kuultava valvontaviranomaisten kollegion jäseniä ja otettava asianmukaisesti huomioon sen näkemykset ja varaumat.”

19)

Korvataan 257 artikla seuraavasti:

”257 artikla

Vakuutushallintayhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön hallinto-, johto- tai valvontaelin

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikki henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, täyttävät tehtäviensä edellyttämää sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset.

Sovelletaan 42 artiklaa soveltuvin osin.”

20)

Korvataan 258 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Jos ryhmän vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset eivät noudata 218–246 artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai jos vaatimukset täyttyvät, mutta vakavaraisuus voi silti olla vaarassa, tai jos ryhmänsisäiset liiketoimet tai riskikeskittymät ovat uhka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudelliselle asemalle, tilanteen korjaamiseksi mahdollisimman nopeasti:

a)

ryhmävalvojan on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä vakuutushallintayhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta;

b)

valvontaviranomaisten on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta.

Jos ryhmävalvoja ei ole ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksi sen jäsenvaltion valvontaviranomaisista, jossa vakuutushallintayhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on kotipaikka, ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

Jos ryhmävalvoja ei ole ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yksi sen jäsenvaltion valvontaviranomaisista, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kotipaikka, ryhmävalvojan on ilmoitettava havainnoistaan kyseisille valvontaviranomaisille, jotta nämä voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

Jäsenvaltioiden on määritettävä toimenpiteet, joita niiden valvontaviranomaiset voivat toteuttaa vakuutushallintayhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Asianomaisten valvontaviranomaisten, ryhmävalvoja mukaan luettuna, on tarvittaessa sovitettava yhteen toimenpiteensä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän osaston soveltamiseksi annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä rikkoville vakuutushallintayhtiöille ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöille tai niitä tosiasiallisesti johtavalle henkilölle määrätään seuraamuksia tai toimenpiteitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden rikosoikeudellisten säännösten soveltamista. Valvontaviranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että tällaiset seuraamukset tai toimenpiteet ovat tehokkaita erityisesti silloin, kun vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kotipaikka ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin sen keskushallinto tai pääasiallinen toimipaikka.”

21)

Korvataan 262 artikla seuraavasti:

”262 artikla

Kolmansiin maihin rekisteröidyt emoyritykset: vastaavuuden puuttuminen

1.   Jos 260 artiklan mukaisesti suoritettu tarkastus osoittaa, että vastaavaa valvontaa ei ole, jäsenvaltioiden on sovellettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin soveltuvin osin joko 218–258 artiklaa, lukuun ottamatta 236–243 artiklaa, tai yhtä tämän artiklan 2 kohdassa säädetyistä menetelmistä.

Edellä 218–258 artiklassa säädettyjä yleisiä periaatteita ja menetelmiä on sovellettava vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tasolla.

Emoyritystä on ainoastaan ryhmän vakavaraisuuslaskelmaa varten käsiteltävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, johon sovelletaan I osaston VI luvun 3 jakson 1, 2 ja 3 alajaksossa vahvistettuja edellytyksiä vakavaraisuuspääomavaatimukseen hyväksyttävissä olevien omien varojen osalta sekä jompaakumpaa seuraavista:

a)

226 artiklan periaatteiden mukaisesti määritettyä vakavaraisuuspääomavaatimusta, kun on kyse vakuutushallintayhtiöstä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöstä;

b)

227 artiklan periaatteiden mukaisesti määritettyä vakavaraisuuspääomavaatimusta, kun on kyse kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä.

2.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että niiden valvontaviranomaiset soveltavat muita menetelmiä varmistaakseen, että ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä valvotaan asianmukaisesti. Ryhmävalvojan on päätettävä näistä menetelmistä muita asianomaisia valvontaviranomaisia kuultuaan.

Valvontaviranomaiset voivat erityisesti vaatia sellaisen vakuutushallintayhtiön tai sellaisen rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista, jonka kotipaikka on unionissa, ja soveltaa tätä osastoa kyseisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtaman ryhmän vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin.

Valituilla menetelmillä on voitava saavuttaa tässä osastossa vahvistetut ryhmävalvonnan tavoitteet, ja ne on ilmoitettava muille asianomaisille valvontaviranomaisille ja komissiolle.”

22)

Korvataan 263 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta seuraavasti:

”Jos 260 artiklassa tarkoitettu emoyritys on itse sellaisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys, jonka kotipaikka on kolmannessa maassa, tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tytäryritys, jäsenvaltioiden on tehtävä 260 artiklassa säädetty valvonnan vastaavuuden tarkastus ainoastaan perimmäisen emoyrityksen tasolla, joka on kolmannen maan vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.

Valvontaviranomaiset voivat kuitenkin 260 artiklassa tarkoitetun vastaavan valvonnan puuttuessa tehdä uuden tarkastuksen alemmalla tasolla, jolla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on emoyritys, joka voi olla kolmannen maan vakuutushallintayhtiö, kolmannen maan rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.”

5 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee uudelleen perinpohjaisesti direktiiviä 2002/87/EY, direktiivin mukaisesti annetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset mukaan luettuina. Kyseisen uudelleentarkastelun jälkeen komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti mainitun direktiivin soveltamisalaa ja sitä, pitäisikö soveltamisalaa laajentaa tarkastelemalla uudelleen 3 artiklaa, sekä mainitun direktiivin soveltamista sääntelemättömiin yrityksiin, erityisesti erillisyhtiöihin. Kertomuksessa on myös käsiteltävä niiden finanssiryhmittymien yksilöintiperusteita, jotka ovat sellaisten laajempien muuta kuin rahoitustoimintaa harjoittavien ryhmien omistuksessa, joiden pankkialalla, vakuutusalalla ja sijoituspalvelualalla harjoitettavan toiminnan kokonaismäärä on olennaisen merkityksellinen finanssipalvelujen sisämarkkinoiden kannalta.

Komissio harkitsee myös, olisiko valvontaviranomaisten annettava yhteiskomiteassa suuntaviivoja kyseisen olennaisen merkityksellisyyden arvioimiseksi.

Samassa yhteydessä kertomuksessa olisi myös tarkasteltava systeemisesti merkittäviä finanssiryhmittymiä, joiden koko, sisäiset sidonnaisuudet tai monimutkaisuus tekevät niistä erityisen haavoittuvia, ja jotka yksilöidään soveltaen analogisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän ja Baselin pankkivalvontakomitean kehittyviä standardeja. Lisäksi kertomuksessa on tarkasteltava uudelleen mahdollisuutta ottaa käyttöön pakolliset stressitestit. Kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia lainsäädäntöehdotuksia.

6 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1, 2 ja 3 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 10 päivänä kesäkuuta 2013. Niiden on välittömästi toimitettava komissiolle nämä säännökset kirjallisina sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

2.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 4 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 10 päivänä kesäkuuta 2013. Niiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle nämä toimenpiteet kirjallisina sekä kyseisiä toimenpiteitä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

3.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin 2 artiklan 23 kohdan sekä tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a alakohdan, siltä osin kuin näillä säännöksillä muutetaan direktiivin 2002/87/EY 1 artiklaa, 2 artiklan 4, 5 a ja 16 kohtaa ja 3 artiklan 2 kohtaa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien osalta, noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2013. Niiden on välittömästi ilmoitettava komissiolle nämä toimenpiteet kirjallisina sekä kyseisiä toimenpiteitä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

4.   Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti hyväksymissä toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

5.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin soveltamiseksi antamansa tärkeimmät kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

8 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA


(1)  EUVL C 62, 26.2.2011, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 8. marraskuuta 2011.

(3)  EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.

(4)  Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3).

(5)  Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten lisävalvonnasta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2005, jälleenvakuutuksesta (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1),

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä harjoittamisesta (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(15)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

(16)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(17)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

(18)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

(19)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(20)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”

(21)  Henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1).

(22)  Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

(23)  Jälleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

(24)  Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

(25)  Siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(26)  Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(27)  Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8 päivänä kesäkuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(28)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(29)  EUVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

(30)  EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.”

(31)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

(32)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(33)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”

(34)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.”

(35)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(36)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”

(37)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

(38)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48.

(39)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.”


LIITE I

Muutetaan direktiivin 98/78/EY liitteet I ja II seuraavasti:

A.

Muutetaan liite I seuraavasti:

1)

2.1 jaksossa:

a)

korvataan neljännen kohdan toinen luetelmakohta seuraavasti:

”—

vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on sellaisen vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kytkösyritys, jonka kotipaikka on samassa jäsenvaltiossa kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, ja kun kyseinen vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja kytkösyrityksenä oleva vakuutusyritys tai jälleenvakuutusyritys otetaan huomioon laskelmassa.”

b)

Korvataan viides alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltiot voivat myös luopua vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautetun vakavaraisuuden laskemisesta, kun on kyse sellaisen toisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen taikka vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kytkösyrityksenä olevasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet lisävalvonnan antamisesta kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi.”

2)

Korvataan 2.2 jakso seuraavasti:

”2.2   Välissä olevat vakuutushallintayhtiöt ja välissä olevat rahoitusalan sekaholdingyhtiöt

Laskettaessa sellaisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mukautettua vakavaraisuutta, jolla on omistusyhteys kytkösyrityksenä olevassa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä taikka kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä vakuutushallintayhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön kautta, välissä olevan vakuutushallintayhtiön tai välissä olevan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tilanne otetaan huomioon. Tässä liitteessä esitettyjen yleisten periaatteiden ja menetelmien mukaisesti tehtävää laskelmaa varten kyseistä vakuutushallintayhtiötä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiötä kohdellaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksenä, jonka vakavaraisuusvaatimus on nolla ja jota koskevat direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan, direktiivin 2002/83/EY 27 artiklan tai direktiivin 2005/68/EY 36 artiklan säännökset solvenssimarginaaliin hyväksyttävien erien osalta.”

B.

Muutetaan liite II seuraavasti:

1)

Korvataan otsikko seuraavasti:

2)

Korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että tässä liitteessä kuvattua menetelmää sovelletaan yhdenmukaisesti 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin kahteen tai useampaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, jotka ovat vakuutushallintayhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tytäryrityksiä ja jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin.”

3)

2 kohdan toinen ja kolmas luetelmakohta ja kolmannen luetelmakohdan jälkeinen alakohta korvataan seuraavasti:

”—

jos kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja yhden tai useamman muun samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö, kolmannen maan vakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys ja jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys otetaan huomioon tässä liitteessä tarkoitetussa laskelmassa, joka on tehty yhdelle näistä muista yrityksistä,

jos kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja yhden tai useamman muun toisissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen emoyritys on sama vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö, kolmannen maan vakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys ja jos 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti on tehty sopimus siitä, että toisen jäsenvaltion valvontaviranomainen suorittaa tämän liitteen kattaman lisävalvonnan.

Kun vakuutushallintayhtiöillä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöillä tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksillä on peräkkäisiä omistusyhteyksiä vakuutushallintayhtiössä, rahoitusalan sekaholdingyhtiössä tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, jäsenvaltiot voivat soveltaa tässä liitteessä tarkoitettuja laskelmia vain vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perimmäisen emoyrityksen tasolla, joka on vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö, kolmannen maan vakuutusyritys tai kolmannen maan jälleenvakuutusyritys.”

4)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.

Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että liitteessä I kuvattujen laskelmien mukaiset laskelmat suoritetaan vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tasolla.

Liitteessä I kuvattuja yleisiä periaatteita ja menetelmiä sovelletaan yhteneväisesti vakuutushallintayhtiön, rahoitusalan sekaholdingyhtiön, kolmannen maan vakuutusyrityksen tai kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksen tasolla.

Emoyritystä kohdellaan pelkästään tämän laskelman tekemiseksi vakuutusyrityksenä tai jälleenvakuutusyrityksenä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

vakavaraisuusvaatimus on nolla, kun kyseessä on vakuutushallintayhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö,

vakavaraisuusvaatimus määritellään liitteessä I olevan 2.3 jakson periaatteiden mukaisesti, kun kyseessä on kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys,

solvenssimarginaaliin hyväksyttävissä olevien erien osalta sovelletaan direktiivin 73/239/ETY 16 artiklan 1 kohdan tai direktiivin 79/267/ETY 18 artiklan mukaisia edellytyksiä.”


LIITE II

Korvataan direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevassa jaksossa ”II Tekniset laskentamenetelmät” menetelmät 3 ja 4 seuraavasti:

”Menetelmä 3: Yhdistelmämenetelmä

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia menetelmien 1 ja 2 yhdistelmän.”


LIITE III

Korvataan direktiivin 2006/48/EY liitteessä X olevan 3 osan 3 jakson 30 kohta seuraavasti:

”30.

Kun EU:n alueella emoyrityksenä toimiva luottolaitos ja sen tytäryritykset tai EU:n alueella emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset aikovat soveltaa kehittynyttä menetelmää, tätä koskevassa hakemuksessa on oltava kuvaus menetelmistä, joiden perusteella operatiivinen riskipääoma jaetaan konsernin eri yhtiöiden kesken.”


Top