29.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 343/10

(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on määrä hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä siviilioikeudellisissa asioissa, joilla on vaikutuksia rajojen yli, erityisesti kun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sitä edellyttää.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan mukaisesti näihin toimenpiteisiin sisältyy toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen yhteensopivuus.

(3)

Komissio hyväksyi 14 päivänä maaliskuuta 2005 vihreän kirjan sovellettavasta lainsäädännöstä ja tuomioistuimen toimivallasta avioeroasioissa. Vihreä kirja käynnisti laajan julkisen kuulemisen erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista nykytilanteessa mahdollisesti syntyviin ongelmiin.

(4)

Komissio teki 17 päivänä heinäkuuta 2006 ehdotuksen asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2) muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen sisällyttämiseksi asetukseen.

(5)

Neuvosto totesi Luxemburgissa 5 ja 6 päivänä kesäkuuta 2008 pitämässään istunnossa, ettei ehdotuksesta päästy yksimielisyyteen ja että ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen tuolloin tai lähitulevaisuudessa ei ollut mahdollista. Se totesi, ettei ehdotuksen tavoitteita voitu saavuttaa kohtuullisessa ajassa soveltamalla perussopimusten asianomaisia määräyksiä.

(6)

Belgia, Bulgaria, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Latvia, Luxemburg, Unkari, Malta, Itävalta, Portugali, Romania ja Slovenia ovat tämän jälkeen esittäneet komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan välillään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla. Kreikka peruutti pyyntönsä 3 päivänä maaliskuuta 2010.

(7)

Neuvosto hyväksyi 12 päivänä heinäkuuta 2010 päätöksen 2010/405/EU luvan antamisesta tiiviimmälle yhteistyölle avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla.

(8)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan mukaan tiiviimpään yhteistyöhön voivat sitä aloitettaessa liittyä kaikki jäsenvaltiot edellyttäen, että ne täyttävät siihen luvan antamista koskevassa päätöksessä vahvistetut mahdolliset osallistumisehdot. Ne voivat myös milloin tahansa liittyä siihen edellyttäen, että ne mainittujen ehtojen lisäksi noudattavat yhteistyön yhteydessä jo annettuja säädöksiä. Komissio ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot varmistavat, että ne edistävät mahdollisimman monien jäsenvaltioiden osallistumista. Tämän asetuksen olisi oltava kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä olisi sovellettava sellaisenaan ainoastaan osallistuvissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

(9)

Tällä asetuksella olisi luotava osallistuvissa jäsenvaltioissa selkeä ja kattava oikeudellinen kehys avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla, tarjottava kansalaisille oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja joustavuuden kannalta asianmukaisia ratkaisuja ja estettävä sellaisen tilanteen syntyminen, jossa toinen puolisoista hakee avioeroa ennen toista varmistaakseen, että menettelyyn sovelletaan tiettyä lakia, jonka hän katsoo suojaavan paremmin omia etujaan.

(10)

Tämän asetuksen aineellisen soveltamisalan ja säännösten olisi oltava johdonmukaisia asetuksen (EY) N:o 2201/2003 kanssa. Sitä ei kuitenkaan olisi sovellettava avioliiton pätemättömäksi julistamiseen.

Tätä asetusta olisi sovellettava vain aviosuhteen purkautumiseen tai raukeamiseen. Tämän asetuksen lainvalintaa koskevien sääntöjen perusteella määriteltävää lakia olisi sovellettava avioeron ja asumuseron perusteisiin.

Esikysymykset, kuten oikeustoimikelpoisuus tai avioliiton pätevyys sekä sellaiset asiat kuin avio- tai asumuseron varallisuusoikeudelliset vaikutukset, nimi, vanhempainvastuu, elatusvelvoitteet tai mahdolliset muut liitännäistoimenpiteet olisi ratkaistava asianomaisessa osallistuvassa jäsenvaltiossa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

(11)

Tämän asetuksen alueellisen soveltamisalan selvää rajaamista varten olisi tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot yksilöitävä.

(12)

Tämän asetuksen olisi oltava kattava niin, että sen yhdenmukaisten lainvalintasääntöjen nojalla olisi voitava osoittaa sovellettavaksi jonkin osallistuvan jäsenvaltion laki, jonkin muun kuin osallistuvan jäsenvaltion laki tai jonkin sellaisen valtion laki, joka ei ole Euroopan unionin jäsen.

(13)

Tätä asetusta olisi sovellettava riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään. Tarvittaessa asian olisi katsottava tulleen vireille tuomioistuimessa asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti.

(14)

Jotta puolisoilla on mahdollisuus valita sovellettava laki, johon heillä on läheinen liittymä, tai jos he eivät ole tällaista valintaa tehneet, jotta heidän avioero- tai asumuseromenettelyynsä sovelletaan tätä lakia, kyseessä olevaa lakia olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, ettei se ole minkään osallistuvan jäsenvaltion laki. Siinä tapauksessa, että valitaan jonkin toisen jäsenvaltion laki, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28 päivänä toukokuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (3) perustettu Euroopan oikeudellinen verkosto saattaisi osaltaan auttaa tuomioistuimia saamaan selko ulkomaisen lain sisällöstä.

(15)

Kansalaisten liikkuvuuden lisääminen edellyttää sekä joustavuuden että oikeusvarmuuden lisäämistä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tällä asetuksella olisi vahvistettava osapuolten autonomiaa avioero- ja asumuseroasioissa antamalla heille rajoitettu mahdollisuus valita laki, jota heidän avioeroonsa tai asumuseroonsa sovelletaan.

(16)

Puolisoiden olisi voitava valita avioero- tai asumuseroonsa sovellettavaksi laiksi sellaisen maan laki, johon heillä on erityiset siteet, tai tuomioistuinvaltion laki. Puolisoiden valitseman lain on noudatettava perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia.

(17)

On tärkeää, että ennen sovellettavan lain valintaa puolisoiden saatavissa on ajantasaista tietoa avio- ja asumuseroa koskevan kansallisen lain ja unionin oikeuden sekä asianomaisten menettelyjen keskeisistä näkökohdista. Varmistaakseen tällaisten asianmukaisten ja laadukkaiden tietojen saatavuuden komissio päivittää tiedot säännöllisesti julkisella internetsivustolla, joka on perustettu neuvoston päätöksellä 2001/470/EY.

(18)

Molempien puolisoiden tietoon perustuva valinta on tämän asetuksen perusperiaate. Kummankin puolison olisi tunnettava täsmällisesti lainvalinnan oikeudelliset ja sosiaaliset seuraukset. Mahdollisuus valita sovellettava laki yhteisellä sopimuksella ei saisi vaikuttaa haitallisesti puolisoiden oikeuksiin ja yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin. Osallistuvien jäsenvaltioiden tuomareiden olisi tämän vuoksi tiedostettava, miten tärkeää on, että puolisot ovat tietoisia tekemänsä lainvalintasopimuksen oikeudellisista seurauksista.

(19)

Lainvalinnan aineellista ja muodollista pätevyyttä koskevat säännöt olisi määriteltävä niin, että tietoon perustuva puolisoiden lainvalinta helpottuu ja että heidän hyväksyntäänsä kunnioitetaan oikeusvarmuuden ja paremman oikeussuojan saatavuuden varmistamiseksi. Muodollisen pätevyyden osalta olisi otettava käyttöön tiettyjä takeita sen varmistamiseksi, että puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Lainvalintasopimus olisi ainakin tehtävä kirjallisena ja päivättävä, ja kummankin osapuolen olisi allekirjoitettava se. Jos sen osallistuvan jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molempien puolisoiden asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä, kuitenkin edellytetään lisäksi muita muotovaatimuksia, näitä vaatimuksia olisi noudatettava. Tällaisia muita muotovaatimuksia saattaa olla esimerkiksi sellaisessa osallistuvassa jäsenvaltiossa, jossa lainvalintasopimus liitetään avioliittosopimukseen. Jos puolisoiden asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri osallistuvissa jäsenvaltioissa, jotka asettavat erilaisia muotovaatimuksia, jommankumman valtion muotovaatimusten seuraaminen olisi riittävää. Jos puolisoista vain toisen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä jossakin osallistuvassa jäsenvaltiossa, joka asettaa muita muotovaatimuksia, niitä olisi noudatettava.

(20)

Sovellettavaa lakia koskeva sopimus olisi voitava tehdä ja sitä olisi voitava muuttaa viimeistään silloin kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai jopa menettelyn aikana, jos tuomioistuinvaltion laissa niin säädetään. Tässä tapauksessa olisi oltava riittävää, että lainvalinta kirjataan tuomioistuimessa tuomioistuinvaltion lain mukaisesti.

(21)

Siltä varalta, ettei lainvalintaa ole tehty, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön yhdenmukaistetut lainvalintasäännöt puolisoiden ja asianomaisen lain väliseen läheiseen yhteyteen perustuvien perättäin sovellettavien liittymäperusteiden asteikon pohjalta, jotta taataan oikeusvarmuus ja ennakoitavuus sekä estetään tilanne, jossa toinen puolisoista hakee avioeroa ennen toista varmistaakseen, että menettelyyn sovelletaan tiettyä lakia, jonka hän katsoo suojaavan paremmin omia etujaan. Tällaiset liittymäperusteet olisi valittava siten, että avioeroa tai asumuseroa koskevissa menettelyissä sovelletaan lakia, johon puolisoilla on läheinen liittymä.

(22)

Kun tässä asetuksessa viitataan jonkin valtion lain soveltamiseksi kansalaisuuteen liittymäperusteena, useamman kansalaisuuden omaavien henkilöiden tapausten käsittelystä olisi säädettävä kansallisessa laissa siten, että noudatetaan täysin Euroopan unionin yleisiä periaatteita.

(23)

Jos asia pannaan vireille tuomioistuimessa asumuseron muuntamiseksi avioeroksi ja osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia, asumuseroon sovellettua lakia olisi sovellettava myös avioeroon. Näin edistettäisiin osapuolten mahdollisuuksia ennakointiin ja vahvistettaisiin oikeusvarmuutta. Jos asumuseroon sovellettavassa laissa ei säädetä asumuseron muuntamisesta avioeroksi, avioeroon olisi sovellettava lainvalintasääntöjä, joita sovelletaan lainvalintasopimuksen puuttuessa. Tämä ei saisi estää puolisoita hakemasta avioeroa muiden tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

(24)

Tietyissä tilanteissa olisi kuitenkin sovellettava tuomioistuinvaltion lakia, esimerkiksi jos sovellettavassa laissa ei säädetä avioerosta tai jos toiselle puolisoista ei tuossa laissa anneta hänen sukupuolensa vuoksi yhtäläistä mahdollisuutta saada avio- tai asumusero. Tämä ei kuitenkaan saa rajoittaa oikeusjärjestyksen perusteita koskevan lausekkeen soveltamista.

(25)

Osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuimille olisi annettava yleistä etua koskevien seikkojen perusteella mahdollisuus olla poikkeuksellisissa olosuhteissa soveltamatta vieraan lain säännöstä, jos sen soveltaminen olisi jossain tapauksessa selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita. Tuomioistuinten ei kuitenkaan olisi voitava soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvää poikkeusta ollakseen soveltamatta toisen valtion lain säännöstä silloin, kun tämä olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja erityisesti sen 21 artiklaa, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä.

(26)

Kun tässä asetuksessa viitataan siihen, että sen osallistuvan jäsenvaltion, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille, laissa ei säädetä avioerosta, tätä olisi tulkittava siten, että tämän jäsenvaltion laissa ei ole avioeron käsitettä. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuimen ei tulisi olla velvollisuutta tuomita avioeroa tämän asetuksen nojalla.

Kun asetuksessa viitataan siihen, että sen osallistuvan jäsenvaltion laissa, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille, ei pidetä kyseessä olevaa avioliittoa pätevänä avioeromenettelyssä, tämän olisi tulkittava tarkoittavan muun muassa sitä, ettei tällaista avioliittoa ole olemassa kyseisen jäsenvaltion laissa. Tällöin ei tuomioistuimella olisi oltava velvollisuutta tuomita avioeroa tai asumuseroa tämän asetuksen perusteella.

(27)

Koska eräissä valtioissa ja osallistuvissa jäsenvaltioissa on käytössä kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita, olisi säädettävä siitä, missä määrin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan näiden valtioiden ja osallistuvien jäsenvaltioiden eri alueilla tai näiden valtioiden ja osallistuvien jäsenvaltioiden eri henkilöryhmiin.

(28)

Jos sovellettavan lain nimeämistä koskevia sääntöjä ei ole, osapuolten, jotka valitsevat jommankumman kansallisuusvaltion lain, olisi samalla ilmoitettava, minkä alueen laista he ovat sopineet siinä tapauksessa, että valtio, jonka laki valitaan, koostuu useasta alueesta, joilla kullakin on oma oikeusjärjestelmä tai avioeroa koskeva säännöstö.

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja joustavuuden lisääminen kansainvälisissä avioliittoa koskevissa menettelyissä ja siten ihmisten vapaan liikkuvuuden helpottaminen unionissa, vaan ne voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, minkä vuoksi unioni voi hyväksyä toimenpiteitä tarvittaessa tiiviimmällä yhteistyöllä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(30)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon periaatteet, jotka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 21 artiklassa, jossa kielletään kaikenlainen sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä. Osallistuvien jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi sovellettava tätä asetusta näitä oikeuksia ja periaatteita noudattaen,

a)

luonnollisten henkilöiden oikeustoimikelpoisuus;

b)

avioliiton olemassaolo, pätevyys tai tunnustaminen;

c)

avioliiton pätemättömäksi julistaminen;

d)

puolisoiden nimi;

e)

avioliiton vaikutukset omaisuuteen;

f)

vanhempainvastuu;

g)

elatusvelvoitteet;

h)

tarkoitemääräykset ja perintö.

1.

’osallistuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka osallistuu tiiviimpään yhteistyöhön avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla päätöksen 2010/405/EU perusteella tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 331 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti alakohdan perusteella annettavan päätöksen perusteella;

2.

’tuomioistuimella’ osallistuvien jäsenvaltioiden kaikkia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

a)

sen valtion laki, jossa puolisoiden asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä; tai

b)

sen valtion laki, jossa puolisoiden viimeinen yhteinen asuinpaikka oli, jos toinen puolisoista asuu siellä edelleen sopimuksen tekohetkellä; tai

c)

sen valtion laki, jonka kansalainen jompikumpi puolisoista on sopimuksen tekohetkellä; tai

d)

tuomioistuinvaltion laki.

a)

jossa puolisoiden asuinpaikka on sillä hetkellä, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai, jos tämä ei ole mahdollista;

b)

jossa puolisoiden viimeinen yhteinen asuinpaikka oli, edellyttäen, ettei tämä asuminen ole päättynyt yli vuosi ennen kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, jos toinen puolisoista asuu edelleen tuossa valtiossa, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai, jos tämä ei ole mahdollista;

c)

jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa tai, jos tämä ei ole mahdollista;

d)

jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.

a)

viittauksella tällaisen valtion lainsäädäntöön tarkoitetaan tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä asianomaisella alueella voimassa olevaa lainsäädäntöä;

b)

viittauksella kyseisessä valtiossa olevaan asuinpaikkaan tarkoitetaan asuinpaikkaa asianomaisella alueella;

c)

viittauksella kansalaisuuteen tarkoitetaan tämän valtion laissa nimettyä aluetta tai, jos asiaa koskevia sääntöjä ei ole, osapuolten valitsemaa aluetta, tai jos valintaa ei ole tehty, aluetta, johon puolisolla tai puolisoilla on läheisin liittymä.

a)

sovellettavan lain valintaa koskeviin sopimuksiin 7 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti sovellettavia muotovaatimuksia; ja

b)

mahdollisuutta valita sovellettava laki 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.