17.7.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 612/2009,

annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009,

maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä

(uudelleenlaadittu toisinto)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 170 ja 192 artiklan yhdessä 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annettua komission asetusta (EY) N:o 800/1999 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Koska uusia muutoksia tehdään mainittuun asetukseen, selkeyden vuoksi se olisi uudelleenlaadittava.

(2)

Neuvoston antamissa yleisissä säännöissä säädetään, että tuki maksetaan esitettäessä todisteet tuotteiden viennistä yhteisön ulkopuolelle. Oikeus tukeen syntyy periaatteessa välittömästi, kun tuotteet ovat poistuneet yhteisön markkinoilta, jos kaikkiin kolmansiin maihin sovelletaan yhtenäistä tuen määrää. Tapauksessa jossa tuen määrä on eriytetty tuotteiden määräpaikan mukaan, oikeus tukeen on sidoksissa tuontiin kolmanteen maahan.

(3)

Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen (4) täytäntöönpanon yhteydessä vientituen myöntämisen edellytyksenä on pääsääntöisesti tuen ennakkovahvistuksen sisältävä vientitodistus. Yhteisön toimitukset kansainvälisille järjestöille, asevoimille ja muonitustarkoituksiin sekä sangen pienten tuotemäärien vienti ovat kuitenkin hyvin erikoislaatuisia ja niiden taloudellinen merkitys on vähäinen. Näiden syiden vuoksi on säädetty erityisjärjestelmästä, johon ei kuulu vientitodistusta ja jolla pyritään toisaalta helpottamaan vientitoimia ja toisaalta välttämään taloudellisille toimijoille ja toimivaltaiselle hallinnolle aiheutuvat turhat hallinnolliset rasitteet.

(4)

Vientipäivänä olisi pidettävä päivää, jona tullitoimipaikka vastaanottaa asianomaisen ilmoituksen, jossa tämä ilmoittaa aikovansa viedä tuotteet, joista hän hakee vientitukea. Tämän ilmoituksen tarkoituksena on kiinnittää erityisesti tulliviranomaisten huomio siihen, että suunniteltu toimi toteutetaan yhteisön tuella, jotta nämä viranomaiset aloittaisivat aiheelliset tarkastukset. Tämän vastaanottamisen ajankohtana tuotteet asetetaan tullivalvontaan niiden tosiasialliseen vientiin asti. Kyseistä päivää pidetään viitepäivämääränä viedyn tuotteen määrää, luonnetta ja ominaisuuksia määritettäessä.

(5)	Lähetettäessä tuotteet irtotavarana tai muissa kuin vakiopakkauksissa tuotteiden tarkka nettomassa voi olla tiedossa vasta kun ne on lastattu kuljetusvälineeseen. Tästä syystä olisi säädettävä, että vienti-ilmoituksessa olisi ilmoitettava arvio massasta.

(6)

Maataloustuotteiden viennissä esiintyy lastauspaikkojen osalta monia kauppaan ja hallintoon liittyviä tilanteita. Sen vuoksi siitä on vaikeaa antaa yhtenäistä sääntöä, ja jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus määritellä vientitukeen oikeutettujen maataloustuotteiden fyysisiin tarkastuksiin parhaiten soveltuva paikka. Tätä tarkoitusta varten näyttää olevan erityisen perusteltua voida määritellä lastauspaikka sen mukaan, lastataanko tuotteet kontteihin vai lastataanko ne erityisesti irtotavarana, säkeissä vai laatikoissa lastaamatta niitä myöhemmin kontteihin. Tulliviranomaisten olisi annettava perustelluista syistä hyväksyä vientitukea saavien maataloustuotteiden vienti-ilmoitus, joka jätetään johonkin muuhun tullitoimipaikkaan kuin tuotteiden lastauspaikan toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan.

(7)

Tukea tai muita taloudellisia suorituksia saavien maataloustuotteiden viennin valvonnasta fyysisten tarkastusten avulla 17 päivänä joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1276/2008 (5) asianmukaisen soveltamisen mahdollistamiseksi olisi säädettävä, että vienti-ilmoituksen ja maataloustuotteiden vastaavuus on tarkistettava konttiin, kuorma-autoon, laivaan tai muuhun vastaavaan lastattaessa.

(8)	Olisi säädettävä yksinkertaistetusta menettelystä tukea määritettäessä huomioon otettavan päivän osalta, kun viedään toistuvasti pieniä määriä tuotteita.

(9)	Maatalouden euromääräisen valuuttajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maatalousalalla ja eräiden asetusten muuttamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1913/2006 (6) määritelty määräytymisperuste olisi säilytettävä.

(10)	Käsitteen ”vienti yhteisön ulkopuolelle” yhdenmukaisen tulkinnan kannalta tuotetta olisi pidettävä vietynä päivänä, jona se on siirtynyt yhteisön tullialueelta.

(11)

Voi olla tarpeen, että viejä tai kuljettaja toteuttaa toimenpiteitä vietäväksi tarkoitettujen tuotteiden pilaantumisen välttämiseksi vienti-ilmoituksen vastaanottamista seuraavien 60 päivän aikana ja ennen vientiä yhteisön tullialueelta tai ennen määräpaikkaan saapumista. Eräs tällainen toimenpide on jäädyttäminen, joka mahdollistaa tuotteiden säilymisen muuttumattomina. Tämän vaatimuksen noudattamiseksi olisi säädettävä, että jäädyttäminen on sallittua kyseisenä aikana.

(12)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että yhteisöstä vietävät tai tiettyyn määräpaikkaan toimitettavat tuotteet ovat tosiasiallisesti samoja tuotteita, joiden osalta vientiä koskevat tullimuodollisuudet on täytetty. Sen vuoksi kuljetettaessa tuote muiden jäsenvaltioiden kautta ennen sen vientiä yhteisön tullialueelta tai saapumista tiettyyn määräpaikkaan olisi käytettävä T5-valvontakappaletta, jota tarkoitetaan tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (7) liitteessä 63. Hallinnollisen yksinkertaistamisen vuoksi olisi ilmeisesti suotavaa säätää T5-valvontakappaleen käyttämistä joustavammasta menettelystä sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 412–442 a artiklassa säädettyä rautatie- ja konttikuljetusten yksinkertaistettua yhteisön passitusmenettelyä. Mainitun asetuksen mukaan kuljetuksen alkaessa yhteisöstä ja päättyessä sen ulkopuolelle rajatullitoimipaikassa ei tarvitse täyttää minkäänlaisia tullimuodollisuuksia.

(13)

Toisinaan tuotteet, joiden vientiin haetaan tukea ja jotka on viety yhteisön tullialueelta, palautetaan sinne uudelleenlastausta tai passitusta varten ennen niiden saapumista kyseisen alueen ulkopuolella sijaitsevaan lopulliseen määräpaikkaan. Tällaisia palautuksia saatetaan toteuttaa myös syistä, jotka eivät liity kuljetuksen tarpeisiin, ja varsinkin keinottelutarkoituksessa. Tällaisissa tapauksissa yhteisön tullialueelta poistumista koskevan 60 päivän määräajan noudattaminen ei ole taattua. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi olisi määriteltävä selkeästi edellytykset, joilla tällaiset palautukset voidaan tehdä.

(14)

Tässä asetuksessa säädettyyn menettelyyn pitäisi olla oikeus ainoastaan tuotteilla, jotka ovat vapaassa liikkeessä ja tarvittaessa, peräisin yhteisöstä. Tiettyjen yhdistelmätuotteiden osalta tukea ei vahvisteta itse tuotteelle vaan sen ainesosina oleville perustuotteille. Jos tuki yksilöidään tällä tavoin yhden tai useamman ainesosan perusteella, tuen tai sen osan myöntämiseen riittää, että kyseinen ainesosa tai kyseiset ainesosat täyttävät edellä tarkoitetut edellytykset tai eivät enää täytä niitä ainoastaan sen vuoksi, että ne on yhdistetty muihin tuotteisiin. Tiettyjen ainesosien erityistilanteen huomioon ottamiseksi olisi laadittava luettelo tuotteista, joiden tukia pidetään vahvistettuina yhden ainesosan perusteella.

(15)

Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (8) 23–26 artiklassa määritellään tavaroiden muu kuin etuuskohteluun oikeuttavia alkuperä. Vientituen myöntämisen osalta ainoastaan sellaisten tuotteiden, jotka on kokonaan tuotettu tai olennaisilta osin valmistettu yhteisön alueella, voidaan katsoa olevan peräisin yhteisön alueelta. Soveltamisen yhdenmukaistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa olisi täsmennettävä, että tietyt tuotteiden sekoitukset eivät täytä tuen edellytyksiä.

(16)

Tuen määrä määritetään tuotteen tariffiin luokituksen perusteella. Tiettyjen sekoitusten tai sarjoiksi pakattujen tai osista koottavien tavaroiden kohdalla kyseinen luokitus voi johtaa taloudellisesti perusteltavaa tukea suuremman tuen myöntämiseen. On siten tarpeen antaa erityissäännöksiä sekoituksiin ja sarjoiksi pakattuihin sekä osista koottaviin tavaroihin sovellettavan tuen määrittämisestä.

(17)

Olisi varmistettava, jos tuen määrä on eriytetty tuotteen määräpaikan mukaan, että tuote on tuotu sellaiseen kolmanteen maahan, jonka osalta on säädetty tuesta. Tällainen toimenpide voidaan tehdä vaikeuksitta joustavammaksi, kun kyseessä on vähäiseen tukeen oikeuttava vienti ja tuotteiden määräpaikkaan saapumisesta annetaan riittävät takeet. Tämän säännöksen tavoite on hallinnon yksinkertaistaminen todisteiden esittämisen osalta.

(18)	On aiheellista säätää, että palautustavaramenettelyn alaiset tuotteet tuo takaisin joko se jäsenvaltio, josta tuotteet ovat peräisin, tai se jäsenvaltio, johon tuotteet on viety ensiksi.

(19)

Tietyissä tapauksissa on käytettävä lauseketta pakollisesta määräpaikasta, kun sovelletaan yhtä ainoaa samansuuruista tukea kaikkiin määräpaikkoihin tuen ennakkovahvistuspäivänä. Tukea olisi pidettävä vaihtelevana, jos vientipäivänä sovellettava tuki on alempi kuin ennakkovahvistuspäivänä sovellettava tuki, jota on tarvittaessa tarkistettu vientipäivänä.

(20)

Tuen vaihdellessa vietävien tuotteiden määräpaikan mukaan on esitettävä todiste siitä, että kyseinen tuote on tuotu kolmanteen maahan. Tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttämiseen kuuluu erityisesti niiden tuontitullien maksaminen, joiden ansiosta tuotetta voidaan pitää kaupan kyseisen kolmannen maan markkinoilla. Tuojina olevissa kolmansissa maissa vallitsevat erilaiset olosuhteet huomioon ottaen olisi hyväksyttävä sellaisten tuontiin liittyvien tulliasiakirjojen tekeminen, jotka takaavat vietyjen tuotteiden saapuneen määräpaikkaan ja jotka kuitenkin estävät kauppaa mahdollisimman vähän.

(21)

Yhteisön viejille olisi tehtävä helpommaksi määräpaikkaan saapumista koskevien todisteiden saaminen säätämällä, että jäsenvaltioiden hyväksymät, kansainvälisellä tasolla tarkastukseen ja valvontaan erikoistuneet laitokset antavat todistukset eriytettyä vientitukea saaneiden, yhteisöstä vietyjen maataloustuotteiden saapumisesta määräpaikkaan. Vastuu näiden laitosten hyväksymisestä on jäsenvaltioilla, jotka hyväksyvät ne tapauskohtaisesti tiettyjä ohjeita noudattaen. Tähän asetukseen olisi sisällytettävä tärkeimmät kyseisistä ohjeista.

(22)

Sellaisen viennin, jonka tuki vaihtelee määräpaikan mukaan, ja muun viennin saattamiseksi yhdenvertaiseksi olisi säädettävä, että osa erityisesti vientipäivänä sovellettavan alemman tuen perusteella laskettavasta tuesta maksetaan välittömästi, kun viejä on todistanut, että tuote on viety yhteisön tullialueelta.

(23)

Määräpaikan mukaan eriytettyjen tukien osalta määräpaikan vaihtuessa maksetaan tosiasialliseen määräpaikkaan sovellettava tuki, joka voi kuitenkin olla enintään ennakolta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettavan määrän suuruinen. Sen välttämiseksi, että sellaisia määräpaikkoja, joihin sovelletaan korkeinta tukea, vahvistettaisiin järjestelmällisesti liikaa, olisi otettava käyttöön tietty seuraamus, jos määräpaikan vaihtuessa tosiasiallisen määräpaikan tuki on ennakolta vahvistetun määräpaikan tukea alempi. Tämä säännös vaikuttaa sen tuen osan laskemiseen, joka voidaan maksaa heti, kun viejä on toimittanut todisteen siitä, että tuote on viety yhteisön tullialueelta.

(24)

Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23–26 artiklassa määritellään tavaroiden muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperä, ja tietyissä tapauksissa olisi sovellettava 24 artiklassa säädettyä merkittävän jalostamisen tai käsittelyn perustetta jälleentuotuihin tuotteisiin, jotta olisi mahdollista arvioida, ovatko aikaisemmin viedyt tuotteet saapuneet määräpaikkaansa.

(25)

Tietyt vientitoimet voivat johtaa kaupan vääristymiseen. Tämän välttämiseksi tuen maksamisen edellytyksenä olisi näiden toimien osalta oltava yhteisön tullialueelta viemisen lisäksi se, että tuote on tuotu kolmanteen maahan tai sitä on jalostettu tai käsitelty merkittävästi. Eräissä tapauksissa tuen maksamisen edellytyksenä voi lisäksi olla se, että tuote on tosiasiallisesti saatettu kolmannen tuojamaan markkinoille tai sitä on käsitelty tai jalostettu merkittävästi.

(26)

Tuotteen ollessa tuhoutunut tai pilaantunut ennen sen saattamista kolmannen maan markkinoille tai ennen kuin sitä on jalostettu merkittävästi, tukea pidetään perusteettomana. Viejällä olisi oltava mahdollisuus todistaa, että vienti on tapahtunut sellaisissa taloudellisissa olosuhteissa, joissa toimi olisi voitu toteuttaa tavanomaisilla edellytyksillä.

(27)	Vientitoimien yhteisön rahoitus ei ole perusteltavissa silloin, kun todetaan, että toimi ei ole tavanomainen kaupallinen toimi, koska se on vailla tosiasiallista taloudellista tarkoitusta ja sen ainoa tavoite on saada yhteisön rahoittamaa taloudellista etua.

(28)

Olisi vältettävä yhteisön varojen käyttämistä sellaisiin taloudellisiin toimiin, jotka eivät vastaa vientitukijärjestelmän tarkoitusta. Tällaisten toimien toteuttamisen vaara on olemassa sellaisten tuotteiden osalta, jotka voivat saada tukea ja jotka jälleentuodaan yhteisöön ilman, että niille suoritetaan merkittävä jalostus tai käsittely kolmannessa maassa, jolloin niitä tuotaisiin jälleentuonnin yhteydessä alennetuin tullein tai tulleitta tavanomaisen tullin sijasta tullietuussopimuksen tai neuvoston päätöksen perusteella. Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava herkimpiin tuotteisiin, jotta vähennettäisiin viejille aiheutuvia rajoituksia.

(29)	Viejille aiheutuvan epävarmuuden rajoittamiseksi yhteisöön jälleentuodut tuotteet olisi vapautettava tukien palautusta koskevista toimenpiteistä kahden vuoden kuluttua vientipäivästä.

(30)

Olisi toisaalta säädettävä, että jäsenvaltiot eivät myönnä tukea tai perivät sen takaisin sellaisissa ilmeisissä tapauksissa, joissa on todettu, että toiminta ei vastaa vientitukijärjestelmän tarkoitusta, ja toisaalta välttää kuormittamasta liikaa kansallisia hallintoelimiä edellyttämällä näiltä kaiken alennetuin tullein tapahtuvan tuonnin järjestelmällistä tarkastusta.

(31)	Tuotteiden olisi oltava laadultaan sellaisia, että niitä voidaan pitää kaupan tavanomaisin edellytyksin yhteisön alueella. Olisi kuitenkin otettava huomioon määräpaikkoina olevissa kolmansissa maissa voimassa olevista vaatimuksista aiheutuvat erityiset velvoitteet.

(32)	Eräiden tuotteiden osalta oikeus tukeen voidaan menettää, jos ne eivät enää ole virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia.

(33)

Vientimaksua ei kanneta, kun vientituki on vahvistettu ennakolta tai määritelty tarjouskilpailun puitteissa, koska vienti on toteutunut ennakolta vahvistetuin tai tarjouskilpailun puitteissa määritetyin edellytyksin. Vastaavasti olisi säädettävä, että kannettaessa viennistä ennakolta vahvistettu tai tarjouskilpailun puitteissa määritetty vientimaksu kyseisen viennin on toteuduttava säädetyin edellytyksin ja sen vuoksi sille ei voi myöntää tukea.

(34)

Viennin rahoituksen helpottamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava lupa maksaa tuki viejille ennakolta kokonaisuudessaan tai osittain välittömästi, kun vienti-ilmoitus tai maksuilmoitus on hyväksytty, ja tähän olisi liityttävä vakuus, jolla varmistetaan kyseisen ennakkomaksun palauttaminen, jos myöhemmin ilmenee, että tukea ei olisi pitänyt maksaa.

(35)	Ennen vientiä maksettu määrä on maksettava takaisin, jos ilmenee, että oikeutta vientitukeen ei ole ollut lainkaan tai se oli vain alempaan tukeen. Takaisin maksuun on kuuluttava lisämaksu väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Ylivoimaisen esteen tapauksessa tätä lisämaksua ei suoriteta.

(36)

Interventiosta peräisin olevien tuotteiden käytön ja/tai määräpaikan tarkastamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 16 päivänä lokakuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3002/92 (9) säännöksistä seuraa, että interventiotuotteiden on saavuttava edeltä määrättyyn määräpaikkaan. Sen vuoksi kyseisiä tuotteita ei saa korvata vastaavuustuotteilla.

(37)	Kyseisten tuotteiden viennille olisi asetettava määräaika.

(38)

Tukea ei myönnetä, jos viennin määräaikoja tai tuen maksamiseen tarvittavien todisteiden esittämisen määräaikoja ei noudateta. Olisi toteutettava maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2220/85 (10) säädettyjä toimenpiteitä vastaavia toimenpiteitä.

(39)

Kolmansista maista tiettyyn määräpaikkaan tuodut tuotteet ovat jäsenvaltioissa tuontitullittomia. Siinä määrin kuin kyseiset markkinat ovat merkityksellisiä, yhteisön tuotteet olisi saatettava yhdenvertaisiksi kolmansista maista tuotavien tuotteiden kanssa. Tämä koskee erityisesti laivojen ja ilma-alusten muonitukseen käytettäviä tuotteita.

(40)	Erityisissä tapauksissa laivojen tai ilma-alusten muonituksen sekä asevoimien toimitusten osalta voidaan antaa tuen suuruuden määrittämistä koskevia erityisiä sääntöjä.

(41)

Laivojen muonitusta varten toimitetut tuotteet on tarkoitettu kulutettaviksi laivassa. Nämä tuotteet saavat käsittelemättömiin tuotteisiin sovellettavaa tukea riippumatta siitä, kulutetaanko ne sellaisenaan vai käytetäänkö ne ruoan valmistukseen laivalla. Ilma-alusten rajallisen tilan vuoksi tuotteet on valmistettava ruoaksi ennen niiden toimittamista ilma-aluksiin. Yhdenmukaisuuden vuoksi olisi annettava säännöt, jotka mahdollistavat ilma-aluksissa kulutettaville maataloustuotteille saman tuen kuin laivoilla ruoaksi valmistamisen jälkeen kulutettaville tuotteille.

(42)

Laivojen ja ilma-alusten muonitukseen liittyvällä kaupalla on sangen erityinen luonne joka edellyttää tuen ennakkomaksuun liittyvän erityisjärjestelyn luomista. Muonitusvarastoihin toimitetut tuotteet ja tavarat on myöhemmin toimitettava muonitustarkoituksiin. Toimituksia kyseisiin varastoihin ei saa rinnastaa lopulliseen vientiin tukioikeuden osalta.

(43)	Käytettyään näitä mahdollisuuksia ja myöhemmin osoittautuessa, ettei tukea olisi pitänyt maksaa, viejät ovat nauttineet perusteettomasti korotonta lainaa. Sen vuoksi olisi toteutettava toimenpiteet, joilla perusteettoman edun hankkiminen estetään.

(44)

Tietyille jäsenvaltioiden läheisillä alueilla sijaitseville lautoille toimitettavien yhteisön tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseksi myönnettävän tuen on oltava samansuuruinen kuin muonitukseen yhteisössä sovellettava tuki. Tiettyyn määräpaikkaan tapahtuviin toimituksiin sovellettavaa alinta tukea suuremman tuen maksaminen ei saisi olla missään tapauksessa perusteltua, ellei ole varmuutta, että tavarat ovat saapuneet kyseiseen määräpaikkaan. Toimitus eristäytyneillä merialueilla sijaitseville lautoille on välttämättä sellainen erityistoimi, jonka valvonnan olisi oltava mahdollista. Edellyttäen, että annetaan riittävät valvontatoimenpiteet, näihin toimituksiin olisi suotavaa soveltaa muonitukseen yhteisössä sovellettavaa voimassa olevaa tukea. On mahdollista säätää yksinkertaistetusta menettelystä toimituksille, joiden merkitys on vähäisempi. Jäsenvaltioiden aluevesien leveys vaihtelee kolmesta kahteentoista meripeninkulmaan ja sen vuoksi vientiin olisi suotavaa rinnastaa myös toimitukset kaikille lautoille, jotka sijaitsevat kolmen meripeninkulman rajaa kauempana.

(45)	Muonitettaessa ulkomerellä jonkin jäsenvaltion sota-alusta yhteisön satamasta toimivasta sota-aluksesta toimivaltaiselta viranomaiselta on mahdollista saada todistus kyseisestä toimituksesta. Näihin toimituksiin olisi sovellettava samansuuruista tukea kuin muonitukseen yhteisön satamassa.

(46)	On suotavaa, että laivojen tai ilma-alusten muonitukseen käytettävät maataloustuotteet saavat samanlaista tukea, kun ne lastataan laivaan tai ilma-alukseen yhteisössä tai sen ulkopuolella.

(47)	Kolmansissa maissa muonitustoimitukset voidaan tehdä suoraan tai välillisesti. Olisi luotava kumpaankin toimitustapaan soveltuvat valvontajärjestelmät.

(48)	Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 161 artiklan 3 kohdan mukaan Helgolandin saarta ei voi pitää tukeen oikeuttavana määräpaikkana. Yhteisön maataloustuotteiden kulutusta Helgolandin saarella olisi helpotettava ja tätä varten olisi annettava tarpeelliset säännökset.

(49)

Yhteisön ja San Marinon välisen kauppaa ja tulliliittoa koskevan väliaikaisen sopimuksen (11) voimaantulosta tämän valtion alue ei enää kuulu yhteisön tullialueeseen. Tämän sopimuksen 1, 5 ja 7 artiklan mukaan maataloustuotteiden hinnat ovat tulliliiton sisällä keskenään samalla tasolla ja sen vuoksi ei ole mitään taloudellista perustetta myöntää vientitukea San Marinoon toimitettaville yhteisön maataloustuotteille.

(50)	Tullien palautusta tai peruuttamista koskevasta hakemuksesta myöhemmin tehtävän päätöksen ollessa kielteinen tuotteet voivat saada vientitukea tai niistä voidaan tarvittaessa kantaa vientimaksu tai muu vastaava maksu. Sen vuoksi olisi annettava erityissäännöksiä.

(51)

Yleensä kolmanteen maahan asettautuneita kyseisen maan käskyvaltaan kuulumattomia asevoimia, kansainvälisiä järjestöjä ja kolmanteen maahan sijoittautuneita diplomaattisia edustustoja muonitetaan tuontimaksuitta. Näyttää olevan mahdollista toteuttaa erityistoimenpiteitä jonkin jäsenvaltion tai jonkin kansainvälisen järjestön, jonka jäsen vähintään yksi jäsenvaltioista on, käskyvaltaan kuuluvien asevoimien, kansainvälisten järjestöjen, jonka jäsen vähintään yksi jäsenvaltioista on, ja diplomaattisten edustustojen osalta, jos nämä määräävät tuonnin todistamisesta erityisellä asiakirjalla.

(52)	Olisi säädettävä, että tuen maksaa jäsenvaltio, jonka alueella vienti-ilmoitus on hyväksytty.

(53)

On mahdollista, ettei voida laatia viejästä riippumattomista syistä T5-valvontakappaletta, vaikka tuote on viety yhteisön tullialueelta tai saapunut tiettyyn määräpaikkaan. Tällainen tilanne on omiaan häiritsemään kauppaa. Tässä tapauksessa vastaaviksi asiakirjoiksi olisi tunnustettava muita asiakirjoja.

(54)

Moitteettoman hallinnon vuoksi olisi vaadittava, että hakemus ja kaikki muut tuen maksamiseen tarvittavat asiakirjat jätetään kohtuullisen määräajan kuluessa, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, erityisesti kun määräaikaa ei ole voitu noudattaa viejästä riippumattomien hallinnollisten viivästysten vuoksi.

(55)	Vientitukien maksumääräajat vaihtelevat eri jäsenvaltioissa. Kilpailun vääristymisen välttämiseksi olisi otettava käyttöön yhteinen enimmäismääräaika, jonka kuluessa maksajavirastojen on suoritettava nämä tuet.

(56)	Hyvin pienien tuotemäärien vienti ei ole taloudellisesti kannattavaa ja se voi aiheuttaa toimivaltaisille viranomaisille tarpeetonta työtä. Jäsenvaltioiden toimivaltaisille elimille olisi annettava mahdollisuus olla maksamatta tukea tällaiselle viennille.

(57)

Yhteisön voimassa olevassa lainsäädännössä säädetään vientitukien maksamisesta ainoastaan objektiivisin perustein, erityisesti vientituotteen määrän, lajin ja ominaisuuksien osalta sekä maantieteellisen määräpaikan osalta. Saatujen kokemusten perusteella yhteisön talousarviota vahingoittavien sääntöjenvastaisuuksien ja erityisesti petosten torjuntaa olisi vahvistettava. Tässä tarkoituksessa on tarpeen säätää perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä seuraamuksista, joilla viejiä kannustetaan noudattamaan yhteisön lainsäädäntöä.

(58)

Vientitukijärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi seuraamuksia olisi sovellettava virheen subjektiivisesta syystä riippumatta. Joissakin tapauksissa olisi kuitenkin oltava soveltamatta seuraamusta, erityisesti jos kyseessä on ilmeinen toimivaltaisen viranomaisen tunnustama erehdys, sekä säätää ankarampia seuraamuksia, kun teko on tahallinen. Nämä toimenpiteet ovat tarpeellisia, niiden olisi oltava suhteutettuja ja riittävän varoittavia, ja niitä olisi sovellettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

(59)

Viejien tasapuolisen kohtelun takaamiseksi jäsenvaltioissa vientitukien alalla olisi säädettävä jokaisen perusteettomasti saadun edun osalta sen saajan suorittamasta takaisinmaksusta korkoineen ja tarkennettava maksamiseen sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt. Yhteisön taloudellisten etujen suojelun parantamiseksi olisi säädettävä, että kun oikeus vientitukeen siirretään, tämä velvollisuus ulottuu oikeudensaajaan. Takaisin perittävät määrät sekä rahalliset seuraamukset ja korot olisi maksettava Euroopan maatalouden tukirahastolle (maataloustukirahastolle) yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1290/2005 (12) 9 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

(60)

Oikeutetun luottamuksensuojan periaatteen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi perusteettomasti maksettujen määrien palauttamisessa koko yhteisössä, olisi vahvistettava edellytykset, joilla tähän periaatteeseen voidaan vedota, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusteettomasti maksettujen tukien käsittelyä, joista säädetään erityisesti asetuksen (EY) N:o 1290/2005 9 ja 31 artiklassa.

(61)	Viejän olisi oltava vastuussa erityisesti kolmansien toimista, joiden avulla olisi mahdollista saada perusteettoman tuen maksamiseen tarvittavia asiakirjoja.

(62)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Rajoittamatta yhteisön erityissääntelyssä tietyille tuotteille annettujen poikkeussäännösten soveltamista tässä asetuksessa vahvistetaan soveltamista koskevat yhteiset yksityiskohtaiset säännöt vientitukea, jäljempänä ’tuet’, koskevalle järjestelmälle

a)	asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen tuotteiden osalta;

b)	josta säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (13) 63 artiklassa.

2 artikla

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’tuotteilla’ 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita, sekä tavaroita; — ’perustuotteilla’ jalostuksen jälkeen jalosteina tai tavaroina vientiin tarkoitettuja tuotteita; perustuotteina pidetään myös tavaroita, jotka on tarkoitettu jalostuksen jälkeen vientiin, — ’jalosteilla’ perustuotteista jalostettuja tuotteita, joihin sovelletaan vientitukea, — ’tavaroilla’ komission asetuksen (EY) N:o 1043/2005 (14) liitteessä II lueteltuja tavaroita;

b)	’tuontitulleilla’ tulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja ja muita tuonnissa kannettavia maksuja, joista määrätään yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa tai erityisissä kauppajärjestelyissä, joita sovelletaan maataloustuotteiden jalostuksesta syntyviin tiettyihin tavaroihin;

c)	’vientijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa vienti-ilmoitus on vastaanotettu;

d)	’tuen ennakkovahvistamisella’ tuen määrän vahvistamista vientitodistuksen tai ennakkovahvistustodistuksen hakemuksen jättöpäivänä; tätä määrää on mahdollisesti tarkistettava sovellettavilla kuukausittaisilla korotuksilla ja korjauserillä;

e)

’eriytetyllä tuella’ — useiden tukitasojen vahvistamista saman tuotteen osalta määräpaikkana olevan kolmannen maan mukaan, tai — yhden tai useamman tuen määrän vahvistamista saman tuotteen osalta määräpaikkana olevan kolmannen maan mukaan ja tuen vahvistamatta jättämistä yhden tai useamman kolmannen maan osalta;

f)	’tuen vaihtelevalla osalla’ tuen osaa, joka vastaa tuen kokonaismäärää vähennettynä maksetulla tai maksettavalla tuen määrällä, kun esitetään todistus, että tuote on viety yhteisön tullialueelta 25 artiklan mukaisesti;

g)	’viennillä’ vientiä koskevien tullimuodollisuuksien täyttämistä ja sitä seuraavaa tuotteiden vientiä yhteisön tullialueelta tai vietyjä tuotteita taikka tavaroita;

h)	’T5-valvontakappaleella’ asetuksen (ETY) N:o 2454/93 912 a–912 g artiklassa tarkoitettua asiakirjaa;

i)

’viejällä’ tukeen oikeutettua luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä. Siinä tapauksessa, että on käytettävä tai voidaan käyttää tuen ennakkovahvistuksen sisältävää vientitodistusta, todistuksen haltijalla tai tarvittaessa henkilöllä, jolle todistus on siirretty, on oikeus tukeen. Viejällä saattaa olla tulliasioiden yhteydessä eri merkitys kuin tässä asetuksessa huomioon ottaen taloudellisten toimijoiden väliset yksityisoikeudelliset suhteet, jollei asetuksen (EY) N:o 1234/2007 tai sen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen erityissäännöksissä toisin säädetä;

j)	’tuen ennakkomaksulla’ enintään vientitukea vastaavan määrän maksamista vienti-ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen;

k)	’tarjouskilpailun puitteissa määritetyllä tuen määrällä’ viejän tarjoamaa ja tarjouskilpailussa hyväksyttyä tuen määrää;

l)	’yhteisön tullialueella’ neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 3 artiklassa tarkoitettuja alueita;

m)	’tukinimikkeistöllä’ maataloustuotteiden vientitukien nimikkeistöä komission asetuksen (ETY) N:o 3846/87 (15) mukaisesti;

n)	’vientitodistuksella’ komission asetuksen (EY) N:o 376/2008 (16) 1 artiklassa tarkoitettua asiakirjaa;

o)	’kaukaisella tukialueella’ kaikkia määräpaikkoja, joihin sovelletaan tietyn tuotteen osalta samaa eriytettyä, nollasta poikkeavaa tuen osaa, lukuun ottamatta liitteessä I vahvistettuja kyseisen tuotteen osalta tukialueen ulkopuolelle suljettuja määräpaikkoja;

p)	’takamaavaltiolla’ kolmatta maata, jolla ei ole soveltuvaa merisatamaa ja joka käyttää toisen kolmannen maan merisataman palveluja;

q)	”uudelleenlastauksella” tuotteiden liikuttamista yhdestä liikennevälineestä toiseen niiden kuljettamiseksi viipymättä kolmanteen maahan tai määräpaikkaan.

2.   Tätä asetusta sovellettaessa tarjouskilpailun puitteissa määritetyt tuet ovat ennakolta vahvistettuja tukia.

3.   Kun vienti-ilmoitus käsittää tukinimikkeistön tai yhdistetyn nimikkeistön useita eri koodeja, kuhunkin koodiin liittyviä tietoja pidetään erillisen ilmoituksen muodostavana.

II OSASTO

VIENTI KOLMANSIIN MAIHIN

1 LUKU

Oikeus tukeen

1 jakso

Yleiset säännökset

3 artikla

Rajoittamatta tämän asetuksen 25, 27 ja 28 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (17) 4 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista, oikeus tukeen syntyy:

—	tuotteiden poistuessa yhteisön tullialueelta, kun yhtenäistä tuen määrää sovelletaan kaikkiin kolmansiin maihin,

—	tuotaessa tuotteet määrättyyn kolmanteen maahan, kun kyseiseen kolmanteen maahan sovelletaan eriytettyä tukea.

4 artikla

1.   Tuen maksamisen edellytyksenä on tuen ennakkovahvistuksen sisältävän vientitodistuksen esittäminen, lukuun ottamatta tavaroiden vientiä.

Tuen saamiseksi ei kuitenkaan vaadita todistusta:

—	jos viedyt määrät vienti-ilmoitusta kohden ovat pienemmät tai yhtä suuret kuin asetuksen (EY) N:o 376/2008 liitteessä II esitetyt määrät,

—	6, 33, 37, 41 ja 42 artiklassa sekä 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa,

—	jos toimitusten määräpaikkana ovat kolmansiin maihin asettuneet jäsenvaltioiden asevoimat.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tuen ennakkovahvistuksen sisältävä vientitodistus on voimassa myös muun kuin todistuksen kohdassa 16 mainitun kaksitoistanumeroiseen tuotekoodiin kuuluvan tuotteen viennin osalta, jos molemmat tuotteet kuuluvat

—	asetuksen (EY) N:o 376/2008 13 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun samaan luokkaan, tai

—	samaan tuoteryhmään edellyttäen, että tällaiset tuoteryhmät on määritetty tätä tarkoitusta varten asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

—	jos tosiasiallista tuotetta koskeva tukitaso on sama tai suurempi kuin todistuksen kohdassa 16 ilmoitettuun tuotteeseen sovellettava tukitaso, sovelletaan viimeksi mainittua,

—

jos tosiasiallista tuotetta koskeva tukitaso on alempi kuin todistuksen kohdassa 16 ilmoitettuun tuotteeseen sovellettava tukitaso, maksettava tuki on yhtä suuri kuin tosiasiallisen tuotteen tuen määrä, josta vähennetään, paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este, 20 prosenttia todistuksen kohtaan 16 merkityn tuotteen tuen määrän ja tosiasiallisen tuotteen tuen määrän välisestä erotuksesta.

Sovellettaessa toisen alakohdan toista luetelmakohtaa ja 25 artiklan 3 kohdan b alakohtaa lasketaan tukeen sovellettava vähennys, jolla tuki tehdään tosiasiallista tuotetta ja määräpaikkaa vastaavaksi, todistukseen merkityn tuotteen ja määräpaikan sekä tosiasiallisen tuotteen ja määräpaikan mukaisen tuen erotuksena.

Tämän kohdan soveltamiseksi otetaan huomioon ne tuet, jotka ovat voimassa todistushakemuksen jättöpäivänä. Tarvittaessa nämä tasot tarkistetaan vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä.

3.   Sovellettaessa 1 tai 2 kohtaa ja 48 artiklaa samaan vientitoimeen 1 tai 2 kohdan soveltamisen tuloksena saadusta määrästä vähennetään 48 artiklassa tarkoitetun seuraamuksen määrä.

5 artikla

1.   ’Vientipäivällä’ tarkoitetaan päivää, jona tulliviranomainen vastaanottaa vienti-ilmoituksen, jossa ilmoitetaan, että tukea haetaan.

2.   Vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivän perusteella vahvistetaan:

a)	sovellettavan tuen määrä, jos tukea ei ole vahvistettu ennakolta;

b)	tuen määrään tarvittaessa tehtävät tarkistukset, jos tuki on vahvistettu ennakolta;

c)	viedyn tuotteen määrä, laatu ja ominaisuudet.

3.   Vienti-ilmoituksen vastaanottamiseen rinnastetaan mikä tahansa muu oikeudelliselta vaikutukseltaan vastaava toimi.

4.   Jotta tuotteet saisivat tukea, käytettävässä vientiasiakirjassa on oltava kaikki tuen laskemisessa tarvittavat tiedot ja erityisesti:

a)

tuotteiden osalta — tuotteiden kuvaus, mahdollisesti yksinkertaistettuna, vientitukia koskevan nimikkeistön mukaisesti sekä tukinimikkeistön koodi, ja siinä määrin kuin on tarpeen tukea laskettaessa, kyseisten tuotteiden koostumus tai viittaus kyseiseen koostumukseen, — kyseisten tuotteiden nettomassa tai tarvittaessa muunlaisina mittayksikköinä ilmaistu määrä tukea laskettaessa;

b)	tavaroiden osalta sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1043/2005 säännöksiä.

5.   Vastaanottamishetkellä tai 3 kohdassa tarkoitetun toimen toteutumishetkellä tuotteet asetetaan tullin valvontaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 13 ja 14 kohdan mukaisesti, kunnes ne poistuvat yhteisön tullialueelta.

6.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 282 artiklan 2 kohdassa säädetään, luvassa yksinkertaistetusta vienti-ilmoituksesta voidaan edellyttää, että kyseisessä ilmoituksessa on arvio irtotavarana tai muissa kuin vakiopakkauksissa vietävien tuotteiden nettomassasta, jos tarkka määrä voidaan todeta vasta sen jälkeen, kun tuotteet on lastattu kuljetusvälineeseen.

Täydentävä ilmoitus, jossa mainitaan tarkka nettomassa, on tehtävä heti lastauksen jälkeen. Siihen on liitettävä asiakirjat, jotka todistavat lastin tarkan nettomassan.

Tukea ei myönnetä määrästä, joka ylittää 110 prosenttia arvioidusta nettomassasta. Jos lastin tosiasiallinen massa on alle 90 prosenttia arvioidusta nettomassasta, tosiasiallisesti lastatulle nettomassalle myönnettävää tukea vähennetään 10 prosentilla siitä erotuksesta, joka on 90 prosenttia arvioidusta nettomassasta vastaavan tuen ja tosiasiallisesti lastattua massaa vastaavan tuen välillä. Kun viejä meritse tai sisävesitse kuljetettaessa voi toimittaa aluksen päällikön vahvistaman selvityksen siitä, että koko tavaramäärä ei ole lastattu tämän tyyppiselle kuljetukselle ominaisista rajoittavista tekijöistä johtuen tai yhden tai useamman muun viejän liian suuren lastin vuoksi, vientituki maksetaan kuitenkin tosiasiallisesti lastatun nettomassan mukaan. Jos viejä on käyttänyt asetuksen (ETY) N:o 2454/93 283 artiklassa säädettyä kotitullausmenettelyä, tämän alakohdan säännöksiä sovelletaan, jos tulliviranomaiset sallivat vietyjen tuotteiden kirjanpidon korjaamisen.

Muissa kuin vakiopakkauksissa olevina tuotteina pidetään seuraavia: elävät eläimet, (puoli)ruhot, neljännekset, etuosat, kinkut, lavat, kylki ja kuve sekä luullinen selkä.

7.   Jokaisen, joka vie tuotteita, joille haetaan tuen myöntämistä, on:

a)	jätettävä vienti-ilmoitus siihen toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan, jonka alueella tuotteet lastataan vientikuljetusta varten;

b)	ilmoitettava tälle tullitoimipaikalle vähintään 24 tuntia etukäteen lastaustoimien aloittamisesta ja lastaustoimien arvioidusta kestosta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa määräajan pituudeksi muun kuin 24 tuntia.

Lastauspaikkana vientiin tarkoitettujen tuotteiden kuljetusta varten voidaan pitää:

a)	kontteihin lastattuina vietävien tuotteiden osalta paikkaa, jossa tuotteet lastataan konttiin;

b)	irtotavarana, säkeissä, säiliöissä, tölkeissä, pulloissa jne. vietävien muiden kuin kontteihin lastattujen tuotteiden osalta paikkaa, jossa yhteisön tullialueelta poistuva kuljetusväline lastataan.

Toimivaltainen tullitoimipaikka voi antaa luvan lastaustoimiin vastaanotettuaan vienti-ilmoituksen jo ennen ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä.

Tuotteet on tunnistettava asianmukaisesti ennen lastauksen ilmoitettua alkamisaikaa. Toimivaltaisen tullitoimipaikan on voitava tehdä fyysiset tarkastukset ja toteuttaa yhteisön tullialueen poistumistullitoimipaikkaan suuntautuvan kuljetuksen tunnistamistoimenpiteet.

Jos ensimmäisen alakohdan säännöksiä ei voida hallinnollisista tai muista perustelluista syistä soveltaa, vienti-ilmoituksen voi tehdä ainoastaan kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle tullitoimipaikalle, ja jos suoritetaan tavaroiden fyysinen tarkastus asetuksen (EY) N:o 1276/2008 mukaisesti, tullille esitettävä lasti on purettava kokonaan. Jos toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tekemään perusteellisen fyysisen tarkastuksen, lastia ei kuitenkaan tarvitse purkaa kokonaan.

8.   Tavarat, joille haetaan vientitukea, on sinetöitävä vientitullitoimipaikan toimesta tai valvonnassa. Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 340 a artiklaa ja 357 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

Ennen sinettien kiinnittämistä tullitoimipaikan on tarkastettava silmämääräisesti tuotteiden ja vienti-ilmoitusten vastaavuus. Silmämääräisten tarkastusten määrän on oltava vähintään 10 prosenttia vienti-ilmoitusten lukumäärästä, lukuun ottamatta vienti-ilmoituksia, joihin sisältyvät tuotteet on tarkastettu fyysisesti tai valittu fyysisesti tarkastettaviksi asetuksen (EY) N:o 1276/2008 3 artiklan mukaisesti. Tullitoimipaikan on ilmoitettava tämä tarkastus lisäämällä T5-valvontakappaleen tai vastaavan asiakirjan kohtaan D jokin tämän asetuksen liitteessä II olevista maininnoista.

6 artikla

Poiketen siitä, mitä 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun vietävät määrät vilja-alalla eivät ole suurempia kuin 5 000 kilogrammaa tukinimikkeistön koodia kohden, tai muiden tuotteiden aloilla suurempia kuin 500 kilogrammaa tukinimikkeistön tai yhdistetyn nimikkeistön koodia kohden ja kyseinen vienti on toistuvaa; jäsenvaltio voi sallia kuukauden viimeisen päivän käytön sovellettavaa tukea määritettäessä tai, kun tuki on vahvistettu ennakolta, siihen tarvittaessa tehtäviä tarkistuksia määritettäessä.

Kun tuki vahvistetaan ennakolta tai määritetään tarjouskilpailun puitteissa, todistuksen on oltava voimassa vientikuukauden viimeisenä päivänä.

Kyseisen menettelyn käyttöön oikeutettu viejä ei saa soveltaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin määriin tavanomaista menettelyä.

Tukeen sovellettava valuuttakurssin määräytymisperuste on asetuksen (EY) N:o 1913/2006 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräytymisperuste.

7 artikla

1.   Rajoittamatta 15 ja 27 artiklan säännösten soveltamista tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet, joiden vienti-ilmoitus on vastaanotettu, ovat viimeistään 60 päivän kuluessa kyseisestä vastaanottamisesta poistuneet sellaisenaan yhteisön tullialueelta.

Vientiä koskevia tullimuodollisuuksia täytettäessä näytteinä otettuja tuotemääriä, joita ei ole myöhemmin palautettu, ei kuitenkaan pidetä poistettuina niiden tuotteiden nettomassasta, joista ne on otettu.

2.   Tätä asetusta sovellettaessa 41 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä poraus- tai tuotantolautoille muonituksena toimitettavia tuotteita pidetään yhteisön tullialueelta poistuneina tuotteina.

3.   Jäädyttäminen ei vaikuta 1 kohdan säännösten soveltamiseen.

Sama koskee uudelleenpakkaamista, jollei se aiheuta muutoksia tuotteen koodiin tukinimikkeistön osalta tai tavaran koodiin yhdistetyn nimikkeistön osalta. Tuotteet saadaan pakata uudelleen vasta, kun siihen on saatu tulliviranomaisten suostumus.

Uudelleenpakkaamisesta on tehtävä merkintä T5-valvontakappaleeseen.

Pakkausmerkinnän kiinnittäminen tai vaihtaminen voidaan hyväksyä samoilla edellytyksillä kuin toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettu uudelleenpakkaaminen.

4.   Jos viejä ei ole voinut noudattaa 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ylivoimaisen esteen vuoksi, tätä määräaikaa voidaan pidentää viejän hakemuksesta vientijäsenvaltion toimivaltaisen elimen olosuhteisiin nähden tarpeellisena pitämäksi ajaksi.

8 artikla

Jos vastaanotetun vienti-ilmoituksen kattama tuote ennen poistumistaan yhteisön tullialueelta kuljetetaan muiden yhteisön alueiden kautta kuin vientijäsenvaltion kautta, todiste kyseisen tuotteen poistumisesta yhteisön tullialueelta on annettava esittämällä T5-valvontakappaleen asianmukaisesti merkitty alkuperäiskappale.

On täytettävä valvontakappaleen kohdat 33, 103 ja 104 sekä tarvittaessa kohta 105. Kohtaan 104 on tehtävä asianmukainen merkintä.

Jos haetaan tukia, kohtaan 107 on merkittävä jokin liitteessä III luetelluista maininnoista.

9 artikla

Viejän on merkittävä vientituen määrä euroina tuote- tai tavarayksikköä kohden ennakkovahvistuspäivänä, sellaisena kuin se mainitaan asetuksen (EY) N:o 376/2008 mukaisessa vientitodistuksessa tai asetuksen (EY) N:o 1043/2005 III luvun mukaisessa tukitodistuksessa, vienti-ilmoituksen tai sen sähköisen vastineen kohtaan 44 ja T5-valvontakappaleen tai sen vastineen kohtaan 106. Jollei vientitukia ole vahvistettu ennakolta, voidaan käyttää enintään 12 kuukautta vanhoja tietoja samoja tuotteita tai tavaroita koskevista aiemmista tukimaksuista. Jollei vietävä tuote tai tavara ylitä toisen jäsenvaltion rajaa eikä kansallisena valuuttana ole euro, tuet voidaan ilmoittaa kansallisena valuuttana.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa viejän ensimmäisessä kohdassa säädetyistä vaatimuksista, jos hallinto käyttää järjestelmää, jolla kyseisille yksiköille ilmoitetaan nämä tiedot.

Viejä voi merkitä jonkin liitteessä IV luetelluista maininnoista vienti-ilmoituksiin ja T5-valvontakappaleisiin sekä vastaaviin asiakirjoihin, kun vientituen suuruus on alle 1 000 euroa.

10 artikla

1.   Kun kyseessä on vienti meriteitse, tukea myönnettäessä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

a)

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat varustaneet hyväksymismerkinnällä T5-valvontakappaleen tai kansallisen asiakirjan, jossa todistetaan tuotteiden poistuminen yhteisön tullialueelta, kyseisiä tuotteita ei saa palauttaa tai säilyttää väliaikaisessa varastoinnissa tai tulliselvitysmuodossa yhteisön tullialueella, paitsi uudelleenlastausta varten yhdessä tai useammassa samassa tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa satamassa enintään 28 päivää, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä. Tätä määräaikaa ei sovelleta, kun kyseiset tuotteet on viety viimeisestä yhteisön tullialueella sijaitsevasta satamasta alkuperäisen 60 päivän määräajan kuluessa.

b)

Tuen maksaminen edellyttää: — viejän ilmoitusta, että tuotteita ei enää lastata uudelleen yhteisön toisessa satamassa, tai — todisteen esittämistä maksajavirastolle, että a alakohdan säännöksiä on noudatettu. Todisteen on käsitettävä erityisesti kuljetusasiakirja tai -asiakirjat taikka niiden jäljennös tai valokopio, jotka koskevat tuotteita niiden lähdöstä ensimmäisestä satamasta, jossa mainitut asiakirjat varustettiin hyväksymismerkinnällä, niiden saapumiseen siihen kolmanteen maahan, jossa kyseiset tuotteet on tarkoitus purkaa. Maksajavirasto tarkistaa soveltuvin pistokokein ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetut ilmoitukset. Tässä tapauksessa vaaditaan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut todisteet. Kun kyseessä on vienti suoraan kolmannen maan satamaan liikennöivällä laivalla, joka ei poikkea mihinkään muuhun yhteisön satamaan, jäsenvaltiot voivat käyttää yksinkertaistettua menettelyä ensimmäistä luetelmakohtaa sovellettaessa.

c)

Edellä b alakohdassa tarkoitettujen edellytysten sijasta T5-valvontakappaleessa mainittava määräjäsenvaltio tai jäsenvaltio, jossa todisteena käytetään kansallista asiakirjaa, voi säätää, että T5-valvontakappale tai kansallinen asiakirja, jossa todistetaan tuotteen poistuminen yhteisön tullialueelta, varustetaan hyväksymismerkinnällä ainoastaan esitettäessä kuljetusasiakirja, jossa ilmoitetaan yhteisön tullialueen ulkopuolella sijaitseva lopullinen määräpaikka. Tässä tapauksessa T5-valvontakappaleessa mainitun määräjäsenvaltion tai jäsenvaltion, jossa todisteena käytetään kansallista asiakirjaa, toimivaltaisen viranomaisen on lisättävä T5-valvontakappaleen kohdan ”Käyttö- ja/tai määräpaikkatarkastus” otsikkokohtaan ”Huomautuksia” tai kansallisen asiakirjan vastaavaan otsikkokohtaan jokin liitteessä V luetelluista maininnoista. Maksajavirasto tarkastaa soveltuvin pistokokein tämän alakohdan säännösten noudattamisen.

d)	Todettaessa, että a alakohdan säännöksiä ei ole noudatettu, 28 päivän määräajan ylittävää päivää tai ylittäviä päiviä pidetään 47 artiklaa sovellettaessa 7 artiklassa säädetyn määräajan ylittävinä päivinä.

2.   Kun kyseessä on vienti maanteitse, sisävesiteitse tai rautateitse, tukea myönnettäessä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

a)

Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat varustaneet hyväksymismerkinnällä T5-valvontakappaleen tai kansallisen asiakirjan, jossa todistetaan tuotteiden poistuminen yhteisön tullialueelta, kyseisiä tuotteita ei saa palauttaa tai säilyttää väliaikaisessa varastoinnissa tai tulliselvitysmuodossa yhteisön tullialueella, paitsi kauttakuljetettaviksi enintään 28 päivää, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä. Tätä määräaikaa ei sovelleta, kun kyseiset tuotteet on viety lopullisesti yhteisön tullialueelta alkuperäisen 60 päivän määräajan kuluessa.

b)

Maksajavirasto tarkastaa soveltuvin pistokokein a alakohdan säännösten noudattamisen. Tässä tapauksessa vaaditaan kuljetusasiakirjat, jotka koskevat tuotteiden saapumista siihen kolmanteen maahan, jossa ne on tarkoitus purkaa. Todettaessa, että a alakohdan säännöksiä ei ole noudatettu, 28 päivän määräajan ylittävää päivää tai ylittäviä päiviä pidetään 47 artiklaa sovellettaessa 7 artiklassa säädetyn määräajan ylittävinä päivinä. Jos sekä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu 60 päivän määräaika että a alakohdassa tarkoitettu 28 päivän määräaika ylitetään, tuen alentaminen tai vakuuden menettäminen vastaa suuremman ylityksen aiheuttamaa tappiota.

3.   Kun kyseessä on vienti ilmateitse, tukea myönnettäessä sovelletaan seuraavia erityissäännöksiä:

a)	Toimivaltaiset viranomaiset saavat varustaa hyväksymismerkinnällä T5-valvontakappaleen tai kansallisen asiakirjan, jossa todistetaan tuotteen vienti yhteisön tullialueelta, ainoastaan esitettäessä kuljetusasiakirja, jossa annetaan yhteisön tullialueen ulkopuolella sijaitseva lopullinen määräpaikka.

b)

Todettaessa, että tuotteet ovat a alakohdassa tarkoitettujen muodollisuuksien täyttämisen jälkeen viipyneet uudelleenlastauksen takia yhdellä tai useammalla yhteisön tullialueella sijaitsevalla muulla lentoasemalla yli 28 päivää, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, 28 päivän määräajan ylittävää päivää tai ylittäviä päiviä pidetään 47 artiklaa sovellettaessa 7 artiklassa säädetyn määräajan ylittävinä päivinä. Jos sekä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu 60 päivän määräaika että tässä alakohdassa tarkoitettu 28 päivän määräaika ylitetään, tuen alentaminen tai vakuuden menettäminen vastaa suuremman ylityksen aiheuttamaa tappiota.

c)	Maksajavirasto tarkastaa soveltuvin pistokokein tämän kohdan säännösten noudattamisen.

d)	Edellä b alakohdassa tarkoitettua 28 päivän määräaikaa ei sovelleta, kun kyseiset tuotteet ovat poistuneet lopullisesti yhteisön tullialueelta alkuperäisen 60 päivän määräajan kuluessa.

11 artikla

1.   Jos tuote on asetettu vientijäsenvaltiossa johonkin vientituotteille soveltuvaan yksinkertaistettuun yhteisön passitusmenettelyyn sen viemiseksi rautateitse tai asetuksen (ETY) N:o 2454/93 412–442 a artiklassa säädetyissä suurissa konteissa määrärautatieasemalle tai yhteisön tullialueen ulkopuolelle sijaitsevalle vastaanottajalle, tuen maksaminen ei edellytä T5-valvontakappaleen esittämistä.

2.   Edellä 1 kohtaa sovellettaessa toimivaltaisen tullitoimipaikan on huolehdittava siitä, että tuen maksamista varten annettavaan asiakirjaan tehdään seuraava merkintä: ”Poistunut yhteisön tullialueelta yksinkertaistetussa yhteisön passitusmenettelyssä rautateitse tai suurissa konteissa”.

3.   Tullitoimipaikka, jossa tuotteet asetetaan johonkin 1 kohdassa säädettyyn menettelyyn, voi sallia kuljetussopimuksen muuttamisen siten, että kuljetus päättyy yhteisössä ainoastaan, jos todetaan, että:

—	tuki on palautettu, jos se on jo maksettu, tai

—	kyseiset viranomaiset ovat toteuttaneet kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tukea ei makseta.

Jos tuki kuitenkin on maksettu 1 kohdan mukaisesti ja tuote ei ole lähtenyt yhteisön tullialueelta määräajan kuluessa, toimivaltaisen tullitoimipaikan on ilmoitettava tästä tuen maksamisesta vastaavalle virastolle ja toimitettava sille viipymättä kaikki tarvittavat tiedot. Tässä tapauksessa tukea pidetään perusteettomasti maksettuna.

4.   Jos tuote, jota kuljetetaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 91–97 artiklassa säädetyssä yhteisön ulkoisen passitusmenettelyn tai yhteistä passitusta koskevassa yleissopimuksessa (18) vahvistetun yhteisen passitusmenettelyn puitteissa, asetetaan jossakin toisessa jäsenvaltiossa kuin vientijäsenvaltiossa johonkin 1 kohdassa säädettyyn menettelyyn määräpaikka-asemalle kuljettamista tai yhteisön tullialueen ulkopuoliselle vastaanottajalle toimittamista varten, tullitoimipaikan, jossa tuote on asetettu johonkin edellä tarkoitettuun menettelyyn, on lisättävä alkuperäisen T5-valvontakappaleen kääntöpuolelle kohdan ”Käyttö- ja/tai määräpaikkatarkastus” otsikkokohtaan ”Huomautuksia” jokin liitteessä VI luetelluista maininnoista.

Muutettaessa kuljetussopimusta siten, että kuljetus päättyy yhteisössä, 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

5.   Jos tuote otetaan vientijäsenvaltiossa tai toisessa jäsenvaltiossa rautatieviranomaisten haltuun ja sitä kuljetetaan ulkoisessa yhteisön passitusmenettelyssä tai yhteisessä passitusmenettelyssä yhdistettyä rautatie-maantiekuljetusta koskevan sopimuksen mukaisesti yhteisön tullialueen ulkopuolella sijaitsevaan määräpaikkaan rautateitse, sen tullitoimipaikan, joka on toimivaltainen sen rautatieterminaalin suhteen, jossa rautatieviranomaiset ottivat kuljetuksen vastuulleen, tai joka on sitä lähinnä, on lisättävä alkuperäisen T5-valvontakappaleen kääntöpuolelle kohdan ”Käyttö- ja/tai määräpaikkatarkastus” otsikkokohtaan ”Huomautuksia” jokin liitteessä VII luetelluista maininnoista.

Muutettaessa yhdistettyä rautatie-maantiekuljetusta koskevaa kuljetussopimusta siten, että kuljetus, jonka oli tarkoitus päättyä yhteisön ulkopuolella, päättyy yhteisössä, rautatieviranomaiset voivat täyttää muutetun sopimuksen ainoastaan lähtötoimipaikan annettua ennakolta hyväksyntänsä; tässä tapauksessa 3 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

12 artikla

1.   Tukia myönnetään tuotteille, jotka pakkausten tullioikeudellisesta asemasta riippumatta ovat vapaassa liikkeessä ja yhteisöalkuperää.

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja b alakohdassa tarkoitetuille sokerituotteille voidaan myöntää tukea niiden ollessa ainoastaan vapaassa liikkeessä.

2.   Tuen myöntämistä varten katsotaan, että tuotteet ovat yhteisön alkuperää, jos ne on kokonaan tuotettu yhteisön alueella taikka jos niiden viimeinen merkittävä jalostus tai käsittely on tehty yhteisön alueella asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23 tai 24 artiklan säännösten mukaisesti.

Rajoittamatta 4 kohdan soveltamista tuotteet, jotka on tuotettu

a)	yhteisön alkuperää olevista aineosista; ja

b)	kolmannesta maasta tuoduista maataloustuotteista, joita koskevat 1 artiklassa tarkoitetut asetukset ja joita ei ole jalostettu merkittävästi yhteisön alueella, eivät kuitenkaan täytä tuen edellytyksiä.

3.   Kun tuen myöntäminen edellyttää, että tuote on yhteisön alkuperää, viejän on ilmoitettava 2 kohdassa esitetyn määritelmän mukainen alkuperä voimassa olevien yhteisön sääntöjen mukaisesti.

4.   Vietäessä yhdistelmätuotteita, joiden tuki vahvistetaan niiden yhden tai useamman ainesosan perusteella, kyseiseen ainesosaan tai kyseisiin ainesosiin liittyvä tuki myönnetään, jos ainesosa tai ainesosat, jolle tai joille tukea on haettu, täyttävät 1 kohdan edellytyksen.

Tuki myönnetään myös, kun ainesosa tai ainesosat, jolle tai joille tukea on haettu, oli tai olivat alun perin yhteisön alkuperää ja/tai vapaassa liikkeessä 1 kohdan säännösten mukaisesti ja joka ei tai jotka eivät enää ole vapaassa liikkeessä ainoastaan sen vuoksi, että se tai ne on yhdistetty muihin tuotteisiin.

5.   Sovellettaessa 4 kohtaa jonkin ainesosan perusteella vahvistettavana tukena pidetään tukea, jota sovelletaan

a)	vilja-, muna-, riisi-, sokeri- sekä maito- ja maitotuotealaan kuuluviin tuotteisiin, jotka viedään asetuksen (EY) N:o 1043/2005 liitteessä II tarkoitettuina tavaroina;

b)

CN-koodiin 1701 kuuluviin valkoiseen sokeriin ja raakasokeriin, CN-koodeihin 1702 30 10, 1702 40 10, 1702 60 10 ja 1702 90 30 kuuluvaan isoglukoosiin ja CN-koodeihin 1702 60 95 ja 1702 90 95 kuuluviin juurikas- ja ruokosiirappeihin, joita on käytetty asetuksen (EY) N:o 1234/2007 1 artiklan j alakohdassa tarkoitetuissa tuotteissa;

c)

maito- ja maitotuotteisiin sekä sokeriin, jotka viedään CN-koodeihin 0402 10 91–99, 0402 29, 0402 99, 0403 10 31–39, 0403 90 31–39, 0403 90 61–69, 0404 10 26–38, 0404 10 72–84 sekä 0404 90 81–89 kuuluvina tuotteina sekä sellaisina CN-koodiin 0406 30 kuuluvina tuotteina, jotka eivät ole jäsenvaltioiden alkuperää, tai kolmansista maista tulevina tuotteina, jotka ovat vapaassa liikkeessä jäsenvaltioissa.

13 artikla

1.   Yhdistetyn nimikkeistön 2, 10 tai 11 ryhmään kuuluviin sekoituksiin sovelletaan tukea, joka on:

a)	niiden sekoitusten osalta, joiden jokin ainesosa edustaa vähintään 90 prosenttia painosta, kyseiseen ainesosaan sovellettavan tuen suuruinen;

b)	muiden sekoitusten osalta alimman ainesosaan sovellettavan tuen suuruinen. Jos kyseisten sekoitusten yksi tai useampi ainesosa ei ole oikeutettu tukeen, sekoituksille ei myönnetä tukea.

2.   Laskettaessa sarjoiksi pakattuihin tai osista koottaviin tavaroihin sovellettavaa tukea jokaista ainesosaa pidetään erillisenä tuotteena.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta sekoituksiin eikä sarjoiksi pakattuihin ja osista koottaviin tavaroihin, joille vahvistetaan erityiset laskusäännöt.

14 artikla

Tuen ennakkovahvistukseen ja tukeen tehtäviin tarkistuksiin liittyviä säännöksiä sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, joille vahvistettu tuki on vähintään nollan suuruinen.

2 jakso

Eriytetty tuki

15 artikla

Tuen vaihdellessa määräpaikan mukaan tuen maksamisen edellytyksenä ovat 16 ja 17 artiklassa määritellyt lisäedellytykset.

16 artikla

1.   Tuotteen on 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivästä

a)	oltava tuotu sellaisenaan kolmanteen maahan tai johonkin kolmanteen maahan, johon tukea sovelletaan; tai

b)	oltava purettu sellaisenaan kaukaisella tukialueella, johon tukea sovelletaan 24 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa vahvistetuin edellytyksin.

Lisäaikaa voidaan kuitenkin myöntää 46 artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Tuotteita pidetään sellaisenaan tuotuina, kun jalostuksesta ei ole minkäänlaisia merkkejä.

Seuraavia tuotteiden säilymisen varmistamiseen tarkoitettuja käsittelyjä voidaan kuitenkin toteuttaa ennen niiden tuontia, eivätkä ne vaikuta 1 kohdan säännösten soveltamiseen:

a)	inventointi;

b)	merkkien, sinettien, lipukkeiden tai muiden niiden kaltaisten erottavien tunnusten kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin, paitsi jos kiinnittäminen voi antaa käsityksen, että tuotteiden alkuperä poikkeaa niiden todellisesta alkuperästä;

c)	pakkausten merkkien ja numeroiden muuttaminen tai etikettien vaihtaminen, paitsi jos muuttaminen voi antaa käsityksen, että tuotteiden alkuperä poikkeaa niiden todellisesta alkuperästä;

d)	pakkaaminen, pakkausten purkaminen, vaihtaminen tai korjaaminen paitsi jos muuttaminen voi antaa käsityksen, että tuotteiden alkuperä poikkeaa niiden todellisesta alkuperästä;

e)	tuulettaminen;

f)	jäähdyttäminen; sekä

g)	jäädyttäminen.

Lisäksi tuotetta pidetään sellaisenaan tuotuna, kun se on jalostettu ennen tuontia, jos jalostus tapahtuu siinä kolmannessa maassa, johon kaikki tästä jalostuksesta saatavat tuotteet on tuotu.

3.   Tuotetta pidetään tuotuna, kun tuontia koskevat ja erityisesti tuontitullien kantamista koskevat tullimuodollisuudet kolmannessa maassa on täytetty.

4.   Tuen vaihteleva osa maksetaan niiden tuotteiden massan mukaan, joille on suoritettu tullimuodollisuudet kolmanteen maahan tuontia varten. Ei kuitenkaan oteta huomioon kuljetuksen aikana luonnollisista syistä johtuvaa ja toimivaltaisten viranomaisten hyväksymää tai 7 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen näytteiden ottamisesta johtuvaa massan vaihtelua.

17 artikla

1.   Tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttyminen todistetaan esittämällä toinen seuraavista viejän valitsemista asiakirjoista:

a)

tulliasiakirja, sen jäljennös tai valokopio taikka tuloste vastaavista toimivaltaisen tulliviranomaisen sähköisesti tallentamista tiedoista; tällainen jäljennös, valokopio tai tuloste on oltava jonkin seuraavista tahoista oikeaksi todistama: i) alkuperäisen asiakirjan hyväksymismerkinnällä varustanut tai vastaavat tiedot sähköisesti tallentanut virasto; ii) kyseisen kolmannen maan viranomainen; iii) kyseisessä kolmannessa maassa oleva jonkin jäsenvaltion viranomainen; iv) tuen maksamisesta vastaava virasto;

b)

kansainvälisellä tasolla tarkastukseen ja valvontaan erikoistuneen laitoksen, jäljempänä ”tarkastus- ja valvontalaitos”, liitteessä VIII olevan III luvun sääntöjä noudattaen ja liitteessä IX vahvistettua mallia käyttäen laatima todistus purkamisesta ja tuonnista. Todistuksessa on oltava tuontia koskevan tulliasiakirjan päivämäärä ja numero.

Maksajavirasto voi viejän pyynnöstä luopua ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta todistusvaatimuksesta, jos se voi kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten hallussa tai niiden puolesta toisen hallussa olevien sähköisesti tallennettujen tietojen perusteella varmistaa, että tuontia koskevat tullimuodollisuudet on täytetty.

2.   Jos viejä ei saa 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti valittua asiakirjaa edes asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen tai jos toimitetun asiakirjan aitoudesta tai kaikenpuolisesta virheettömyydestä on epäilyksiä, tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttyminen voidaan todistaa yhdellä tai useammalla seuraavista todistuksista:

a)	kolmannessa maassa, jolle tuki on säädetty, annettu tai hyväksymismerkinnällä varustettu jäljennös purkamisasiakirjasta;

b)

purkamistodistus, jonka antaa vaatimusten mukaisesti ja liitteessä X vahvistettua mallia noudattaen jonkin jäsenvaltion viranomainen, joka on sijoittautunut määrämaahan tai on toimivaltainen määrämaan osalta ja jossa lisäksi todistetaan, että tuote on viety purkamispaikasta tai vähintään, että viranomaisen tietämyksen mukaan tuotetta ei ole myöhemmin lastattu jälleenvientiä varten;

c)

purkamistodistus, jonka laatii hyväksytty tarkastus- ja valvontalaitos liitteessä VIII olevassa III luvussa vahvistettuja sääntöjä noudattaen ja liitteessä XI vahvistettua mallia käyttäen, ja jossa lisäksi todistetaan, että tuote on viety purkamispaikasta tai vähintään, että laitoksen tietämyksen mukaan tuotetta ei ole myöhemmin lastattu jälleenvientiä varten;

d)	pankkiasiakirja, jonka antaa hyväksytty yhteisöön sijoittautunut välittäjä ja jossa todistetaan, että liitteessä XII tarkoitettujen kolmansien maiden osalta kyseistä vientiä koskeva maksu on merkitty tämän avaamalle viejän tilille;

e)	haltuunottotodistus, jonka antaa kyseisen kolmannen maan virasto, jos kyseinen maa tai kyseisen maan virasto on ostanut tuotteet tai jos kyseessä ovat elintarvikeapuna toimitetut tavarat;

f)	haltuunottotodistus, jonka antaa vientijäsenvaltion hyväksymä kansainvälinen järjestö tai humanitaarinen järjestö, jos kyseessä ovat elintarvikeapuna toimitetut tavarat;

g)	haltuunottotodistus, jonka antaa sellaisen kolmannen maan elin, jonka tarjouskilpailumenettelyt voidaan hyväksyä asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan mukaisiksi, jos kyseinen elin on ostanut tuotteet.

3.   Viejien on kaikissa tapauksissa esitettävä jäljennös tai valokopio kuljetusasiakirjoista, jotka koskevat vienti-ilmoituksen kohteena olleiden tuotteiden kuljetusta.

Jäsenvaltio voi meritse tapahtuvan konttikuljetuksen yhteydessä hyväksyä viejän pyynnöstä kuljetusasiakirjoissa olevia tietoja vastaavat tiedot, jos ne on saatu konttien määräpaikkaan kuljetuksesta vastaavan kolmannen osapuolen hallinnoimasta tietojärjestelmästä, edellyttäen, että kyseinen kolmas osapuoli on erikoistunut tällaiseen toimintaan ja että jäsenvaltio katsoo tietojärjestelmän turvallisuuden täyttävän kriteerit, jotka vahvistetaan jonkin komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 (19) liitteessä I olevan 3 kohdan B alakohdassa esitetyn kansainvälisesti hyväksytyn standardin versiossa, jota sovelletaan asianomaisella ajanjaksolla.

4.   Komissio voi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti säätää tietyissä määritettävissä erityistapauksissa, että tämän asetuksen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu todiste tuonnista katsotaan esitetyksi tietyllä asiakirjalla tai muulla tavalla.

18 artikla

1.   Jos tarkastus- ja valvontalaitos haluaa antaa 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja todistuksia, laitoksen on oltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä, jossa laitoksen kotipaikka on.

2.   Tarkastus- ja valvontalaitos voi omasta pyynnöstään saada hyväksynnän kolmen vuoden ajanjaksoksi, joka voidaan uusia, jos laitos täyttää liitteessä VIII olevassa I luvussa säädetyt edellytykset. Hyväksyntä on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

3.   Hyväksynnässä on eriteltävä, kattaako 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen todistusten anto-oikeus kolmansissa maissa koko maailman vai onko se rajoitettu joihinkin kolmansiin maihin.

19 artikla

1.   Tarkastus- ja valvontalaitoksen on toimittava liitteessä VIII olevan II luvun 1 kohdassa säädettyjä sääntöjä noudattaen.

Jos yhtä tai useampaa säännöissä vahvistetuista edellytyksistä ei noudateta, tarkastus- ja valvontalaitoksen hyväksyneen jäsenvaltion on keskeytettävä hyväksyntä tilanteen korjaamiseen tarvittavaksi ajaksi.

2.   Tarkastus- ja valvontalaitoksen hyväksyneen jäsenvaltion on valvottava laitoksen suorituksia ja toimintatapaa liitteessä VIII olevan II luvun 2 kohdan mukaisesti.

20 artikla

Tarkastus- ja valvontalaitoksia hyväksyneiden jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tehokas seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan tapauksissa, joissa hyväksytty laitos on antanut vääriä todistuksia.

21 artikla

1.   Tarkastus- ja valvontalaitoksen hyväksyneen jäsenvaltion on peruutettava hyväksyntä välittömästi, jos

—	tarkastus- ja valvontalaitos ei enää täytä liitteessä VIII olevassa I luvussa vahvistettuja hyväksymisedellytyksiä, tai

—	tarkastus- ja valvontalaitos on toistuvasti ja järjestelmällisesti antanut vääriä todistuksia. Tässä tapauksessa ei sovelleta 20 artiklassa tarkoitettua seuraamusta.

2.   Peruutuksen on oltava kaikenkattava tai se on rajattava joihinkin tarkastus- ja valvontalaitoksen osiin tai toimintoihin todettujen puutteiden luonteen mukaan.

3.   Jos jokin jäsenvaltio peruuttaa hyväksynnän johonkin yritysryhmään kuuluvalta tarkastus- ja valvontalaitokselta, niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat hyväksyneet samaan ryhmään kuuluvia laitoksia, on keskeytettävä näiden laitosten hyväksynnät enintään kolmeksi kuukaudeksi tehdäkseen tarvittavat tutkimukset sen selvittämiseksi, löytyykö näistä laitoksista samoja puutteita kuin siinä laitoksessa, jonka hyväksyntä on peruttu.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa yritysryhmään katsotaan kuuluvan kaikki yritykset, joiden pääomasta yli 50 prosenttia on suoraan tai välillisesti yhden emoyhtiön hallussa, sekä itse emoyritys.

22 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tarkastus- ja valvontalaitosten hyväksynnästä komissiolle.

2.   Hyväksynnän peruuttaneen tai keskeyttäneen jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava peruutuksesta tai keskeytyksestä muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja ilmoitettava hyväksynnän peruuttamiseen tai keskeyttämiseen johtaneet puutteet.

Ilmoitus on lähetettävä jäsenvaltioiden keskusyksiköihin, jotka luetellaan liitteessä XIII.

3.   Komissio julkaisee säännöllisesti ajanmukaiset tiedot jäsenvaltioiden hyväksymistä tarkastus- ja valvontalaitoksista.

23 artikla

1.   Edellä 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut todistukset, jotka on annettu hyväksynnän peruutus- tai keskeytyspäivämäärän jälkeen, eivät ole voimassa.

2.   Jäsenvaltioiden on kieltäydyttävä vastaanottamasta 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja todistuksia, jos niissä ilmenee sääntöjenvastaisuuksia tai puutteellisuuksia. Jos tällaiset todistukset on antanut jonkin muun jäsenvaltion hyväksymä tarkastus- ja valvontalaitos, sääntöjenvastaisuudet havaitsevan jäsenvaltion on tiedotettava tilanteesta hyväksynnän antaneelle jäsenvaltiolle.

24 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa viejät esittämästä 17 artiklan nojalla vaadittuja muita todisteita kuin kuljetusasiakirjaa tai sen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sähköistä vastinetta, jos vienti-ilmoitus oikeuttaa tukeen, jossa:

a)	tuen vaihteleva osa on enintään: i) 2 400 euroa, jos määräpaikkana oleva kolmas maa tai alue kuuluu liitteessä XIV olevaan luetteloon; ii) 12 000 euroa, jos määräpaikkana oleva kolmas maa tai alue ei kuulu liitteessä XIV olevaan luetteloon; tai

b)	määräsatama sijaitsee asianomaisen tuotteen osalta kaukaisella tukialueella.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vapautusta sovelletaan ainoastaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	tuotteet kuljetetaan konteissa, ja kontit kuljetetaan purkamissatamaan meritse;

b)	kuljetusasiakirjassa ilmoitetaan määräpaikaksi vienti-ilmoituksessa mainittu maa taikka satama, jota yleensä käytetään sellaiseen takamaavaltioon tarkoitettujen tuotteiden purkamiseen, joka on vienti-ilmoituksessa mainittu määrämaa;

c)	purkamistodisteet esitetään 17 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltio voi meritse tapahtuvan konttikuljetuksen yhteydessä hyväksyä viejän pyynnöstä, että purkamisasiakirjassa olevia tietoja vastaavien tietojen sijasta esitetään ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut purkamistodisteet, jos ne on saatu konttien määräpaikkaan kuljetuksesta ja niiden määräpaikassa purkamisesta vastaavan kolmannen osapuolen hallinnoimasta tietojärjestelmästä, edellyttäen, että kyseinen kolmas osapuoli on erikoistunut tällaiseen toimintaan ja että jäsenvaltio katsoo tietojärjestelmän turvallisuuden täyttävän kriteerit, jotka vahvistetaan jonkin asetuksen (EY) N:o 885/2006 liitteessä I olevan 3 kohdan B alakohdassa esitetyn kansainvälisesti hyväksytyn standardin versiossa, jota sovelletaan asianomaisella ajanjaksolla.

Purkamistodisteet voidaan esittää ensimmäisen alakohdan c alakohdan tai toisen alakohdan mukaisesti viejän tarvitsematta todistaa, että hän on toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet saadakseen 17 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetut asiakirjat.

3.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut vapautukset myönnetään automaattisesti paitsi silloin kun sovelletaan 4 kohtaa.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vapautus myönnetään viejän hakemuksesta ennen vientiä annettavalla kirjallisella luvalla kolmeksi vuodeksi. Näitä lupia käyttävien viejien on ilmoitettava maksupyynnössä luvan numero.

4.   Jos jäsenvaltio katsoo, että tuotteet, joille viejä hakee tämän artiklan mukaisesti vapautusta, on viety muuhun kuin vienti-ilmoituksessa mainittuun maahan tai tapauksen mukaan asianomaisen kaukaisen tukialueen, jolle tuki on vahvistettu, ulkopuoliseen maahan, tai viejä on vapautuksesta hyötymistarkoituksessa jakanut vientitapahtuman keinotekoisesti pienempiin osiin, jäsenvaltion on viipymättä peruutettava asianomaiselta viejältä tämän artiklan mukainen vapautus.

Kyseiselle viejälle ei voida myöntää uusia tämän artiklan mukaisia vapautuksia kahteen vuoteen peruuttamispäivästä.

Jos vapautus peruutetaan, kyseisiä tuotteita koskeva vientitukioikeus ei ole enää voimassa, ja tuki on maksettava takaisin, ellei viejä voi esittää kyseisten tuotteiden osalta 17 artiklan mukaisesti vaadittavia todisteita.

Vientitukioikeus ei myöskään ole enää voimassa sellaisen vienti-ilmoituksen kattamien tuotteiden osalta, joka esitettiin vapautuksen peruuttamiseen johtaneen tapahtuman päivämäärän jälkeen, ja tuet on maksettava takaisin, ellei viejä voi esittää kyseisten tuotteiden osalta 17 artiklan mukaisesti vaadittuja todisteita.

25 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 15 artiklassa säädetään ja rajoittamatta 27 artiklan soveltamista, osa tuesta maksetaan viejän hakemuksesta välittömästi, kun todiste tuotteen poistumisesta yhteisön tullialueelta on esitetty.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuen osa lasketaan käyttämällä alinta tuen määrää, josta on vähennetty 20 prosenttia ennakolta vahvistetun tuen ja alimman tuen määrän välisestä erotuksesta, tai nolla, jos tukea ei ole vahvistettu.

Kun maksettava määrä on enintään 2 000 euroa, jäsenvaltio voi lykätä tämän määrän maksamista kyseisen tuen kokonaismäärän maksamiseen asti, jollei asianomainen viejä ilmoita, ettei hän hae lisätukea kyseisten vientien osalta.

3.   Tapauksessa jossa tuen ennakkovahvistuksen sisältävän todistuksen kohdassa 7 ilmoitettua määräpaikkaa ei ole noudatettu:

a)	jos tosiasiallista määräpaikkaa vastaava tuki on yhtä suuri tai suurempi kuin kohdassa 7 ilmoitetun määräpaikan tuki, sovelletaan kohdassa 7 ilmoitetun määräpaikan tukea;

b)

jos tosiasiallista määräpaikkaa vastaava tuki on pienempi kuin kohdassa 7 ilmoitetun määräpaikan tuki, maksetaan tuki: — joka saadaan sovellettaessa tosiasiallisen määräpaikan tukea ja — josta vähennetään, paitsi ylivoimaisen esteen tapauksessa, 20 prosenttia kohdassa 7 ilmoitetun määräpaikan tuen ja tosiasiallisen määräpaikan tuen välisestä erotuksesta.

Sovellettaessa tämän artiklan säännöksiä otetaan huomioon ne tuet, jotka ovat voimassa todistushakemuksen jättöpäivänä. Näitä tukia tarkistetaan tarvittaessa vienti-ilmoituksen tai maksuilmoituksen vastaanottamispäivänä.

Sovellettaessa ensimmäistä ja toista alakohtaa sekä 48 artiklan säännöksiä samaan vientitoimeen, ensimmäisen alakohdan mukaisesti saadusta määrästä vähennetään 48 artiklassa tarkoitettu seuraamus.

4.   Jos tuki määritetään tarjouskilpailun puitteissa ja sen mukaiseen sopimukseen sisältyy lauseke pakollisesta määräpaikasta, alinta tukea määritettäessä ei oteta huomioon todistushakemuksen jättöpäivänä ja vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä kyseisen pakollisen määräpaikan osalta mahdollisesti vahvistettua kausittaista tukea tai vahvistamatta jättämistä.

26 artikla

1.   Kun tuotteen vienti edellyttää pakollista määräpaikkaa koskevan lausekkeen sisältävän vientitodistuksen tai ennakkovahvistustodistuksen esittämistä, sovelletaan 2–5 kohdan säännöksiä.

2.   Jos tuote ei saavu pakolliseen määräpaikkaan, maksetaan ainoastaan 25 artiklan 2 kohdan mukainen osa tuesta.

3.   Jos tuote ylivoimaisen esteen tapauksessa toimitetaan muuhun kuin siihen määräpaikkaan, jolle todistus on annettu, tuki maksetaan viejän hakemuksesta, jos tämä esittää todisteen ylivoimaisesta esteestä ja tuotteen saapumisesta tosiasialliseen määräpaikkaan; todiste saapumisesta tosiasialliseen määräpaikkaan esitetään 16 ja 17 artiklan säännösten mukaisesti.

4.   Sovellettaessa 3 kohtaa tuki on yhtä suuri kuin tosiasiallisen määräpaikan tuki, mutta se ei saa olla suurempi kuin todistuksen, johon sisältyy tuen ennakolta vahvistaminen, kohdassa 7 mainitun määräpaikan tuki.

Tukia tarkistetaan tarvittaessa vienti-ilmoituksen tai maksuilmoituksen vastaanottamispäivänä.

5.   Kun tuote viedään asetuksen (EY) N:o 376/2008 47 artiklan säännösten mukaisesti annetulla todistuksella ja tuki vaihtelee määräpaikan mukaan, viejän on ennakolta vahvistettua tukea saadakseen esitettävä tämän asetuksen 17 artiklassa tarkoitettujen todisteiden lisäksi todiste siitä, että tuote on toimitettu todistuksessa mainitulle tarjouskilpailun puitteissa määritetylle elimelle tuontimaana olevassa kolmannessa maassa.

3 jakso

Erityistoimenpiteet yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi

27 artikla

1.   Kun

a)	tuotteen todellisesta määräpaikasta on vakavia epäilyksiä; tai

b)	tuotetta voidaan jälleentuoda yhteisöön, koska vietyyn tuotteeseen sovellettava tuki ja samankaltaiseen tuotteeseen sovellettava etuuskohteluun oikeuttamaton tuontitulli ovat erisuuruisia vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä; tai

c)	epäillään konkreettisesti, että tuote jälleentuodaan yhteisöön tuontitullitta tai alennetuin tuontitullein sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on jalostettu kolmannessa maassa:

yhtenäistä tukea tai 25 artiklan 2 kohtaan tarkoitetun tuen osa maksetaan ainoastaan, jos tuote on poistunut yhteisön tullialueelta 7 artiklan säännösten mukaisesti, ja

i)	jos vaihtelemattoman tuen tapauksessa tuote on tuotu kolmanteen maahan vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivää seuraavien 12 kuukauden aikana tai sitä on käsitelty tai jalostettu merkittävästi mainitun ajan kuluessa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti; tai

ii)	jos määräpaikan mukaan vaihtelevan tuen tapauksessa tuote on tuotu sellaisenaan vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivää seuraavien 12 kuukauden aikana määritettyyn kolmanteen maahan.

Kolmanteen maahan tuonnin osalta sovelletaan 16 ja 17 artiklan säännöksiä.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia kaikkien tukien osalta lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset siitä, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille tuontimaana olevassa kolmannessa maassa, tai sitä on käsitelty taikka jalostettu merkittävästi asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti.

Lisäaikaa voidaan myöntää tämän asetuksen 46 artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdan säännöksiä omasta aloitteestaan ja myös komission pyynnöstä.

Edellä 1 kohdan b alakohdan säännöksiä ei sovelleta, jos kyseisen toimen konkreettiset olosuhteet – ottaen huomioon erityisesti kuljetuskustannukset – poistavat todennäköisesti jälleentuonnin vaaran. Jäsenvaltiot voivat myös olla soveltamatta 1 kohdan b alakohtaa, jos tuen määrä kyseisen vienti-ilmoituksen osalta on enintään 500 euroa.

3.   Jos sovellettaessa 1 kohdan säännöksiä tuote on yhteisön tullialueelta poistumisen jälkeen tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, maksetaan:

a)	kun kyseessä on eriyttämätön tuki, tuki kokonaisuudessaan;

b)	kun kyseessä on eriytetty tuki, 25 artiklan säännösten mukaisesti määriteltävä osuus tuesta.

4.   Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan ennen tuen maksamista.

Tuki katsotaan kuitenkin perusteettomaksi ja se on maksettava takaisin, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat myös tuen maksamisen jälkeen:

a)

että tuote on tuhoutunut tai pilaantunut ennen kuin se on saatettu kolmannen maan markkinoille tai ennen kuin sitä on käsitelty tai jalostettu merkittävästi kolmannessa maassa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti, jollei viejä voi toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla osoittaa, että vienti on tapahtunut sellaisin taloudellisin edellytyksin, että tuotetta olisi voitu kohtuudella pitää kaupan kolmannen maan markkinoilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 28 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan säännösten soveltamista;

b)

että tuote on kolmannessa maassa tullisuspensiomenettelyyn asetettuna 12 kuukautta sen jälkeen, kun se on viety yhteisöstä ilman, että sitä on merkittävästi käsitelty tai jalostettu kolmannessa maassa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti ja että vienti ei ole tapahtunut tavanomaisena kaupallisena toimena;

c)

että viety tuote on jälleentuotu yhteisöön ilman, että sitä on merkittävästi käsitelty tai jalostettu kolmannessa maassa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti, ja että etuuskohteluun oikeuttamaton tuontitulli on myönnettyä tukea pienempi, ja että vienti ei ole tapahtunut tavanomaisena kaupallisena toimena;

d)

että liitteessä XV tarkoitetut tuotteet tuodaan takaisin yhteisöön: — sen jälkeen, kun niille on kolmannessa maassa suoritettu valmistus tai käsittely, joka on tasoltaan alempi kuin asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklassa säädetty käsittelyaste, ja — niihin sovelletaan etuuskohteluun oikeuttamatonta tullia alempaa tuontitullia tai tullittomuutta.

Jos jäsenvaltiot toteavat, että muut kuin liitteessä XV luetellut tuotteet aiheuttavat todennäköisesti kaupan vääristymistä, niiden on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle.

Edellä c ja d alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä ei sovelleta, jos sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 VI osaston 2 luvun ”Palautustavarat” säännöksiä ja tapauksissa, joissa tuotteet tuodaan takaisin yhteisöön vähintään kaksi vuotta vientipäivän jälkeen.

Edellä b, c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei sovelleta 48 artiklan säännöksiä.

4 jakso

Tapaukset, joissa tukea ei myönnetä

28 artikla

1.   Tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia.

Tuotteet täyttävät ensimmäisen alakohdan vaatimukset, kun niitä voidaan pitää kaupan yhteisön alueella tavanomaisissa olosuhteissa sellaisina kun ne kuvaillaan tukihakemuksessa, ja jos tuotteet on tarkoitettu ihmisravinnoksi, niiden ominaisuudet tai kunto eivät estä niiden käyttöä tai rajoita huomattavasti niiden käyttöä tähän tarkoitukseen.

Tuotteiden osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattaminen on tarkastettava yhteisössä voimassa olevien vaatimusten tai käytäntöjen mukaisesti.

Tuki myönnetään kuitenkin myös silloin kun vietyihin tuotteisiin sovelletaan määrämaissa pakollisia, erityisesti terveyttä tai hygieniaa koskevia erityisvaatimuksia, jotka eivät vastaa yhteisössä voimassa olevia vaatimuksia tai käytäntöjä. Viejän on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä osoitettava, että tuotteet ovat määräpaikkana olevien kolmansien maiden pakollisten vaatimusten mukaiset.

Tietyille tuotteille voidaan lisäksi antaa erityissäännöksiä.

2.   Jos tuote on poistunut yhteisön tullialueelta virheettömänä, kunnollisena ja myyntikelpoisena, se on oikeutettu 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun tuen osaan paitsi, jos 27 artiklaa sovelletaan. Tämä oikeus kuitenkin menetetään, jos on todisteita siitä, että

—	tuote ei enää ole virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen piilevän virheen vuoksi, joka ilmenee myöhemmin,

—	tuotetta ei ole voitu myydä lopulliselle kuluttajalle siitä syystä, että tuotteen viimeinen käyttöpäivä oli liian lähellä vientipäivää.

Jos on todisteita siitä, että tuote ei enää ole virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen ennen kolmanteen maahan tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttymistä, se ei ole oikeutettu tuen vaihtelevaan osaan.

3.   Tukea ei myönnetä, jos tuotteiden radioaktiivisuuden yhteisön lainsäädännössä sallitut enimmäistasot ylittyvät. Tuotteisiin niiden alkuperästä riippumatta sovellettavat tasot vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 733/2008 (20) 2 artiklan 2 kohdassa.

29 artikla

1.   Tukea ei myönnetä viennille, josta kannetaan ennakolta vahvistettu tai tarjouskilpailun puitteissa määritetty vientimaksu tai muu vastaava maksu.

2.   Kun yhdistelmätuotteen vientimaksu tai muu vastaava maksu vahvistetaan ennakolta sen yhden tai useamman ainesosan perusteella, tukea ei myönnetä kyseiselle ainesosalle tai kyseisille ainesosille.

30 artikla

Tukea ei myönnetä tuotteille, joita myydään tai jaetaan laivoilla ja jotka saatetaan myöhemmin jälleentuoda yhteisöön neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 (21) säännösten mukaisesti tullitta.

2 LUKU

Tuen ennakkomaksu

31 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viejän hakemuksesta maksettava tuki kokonaan tai osa tuesta ennakolta välittömästi, kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu, edellytyksellä, että annetaan tämän ennakkomaksun 10 prosentilla ylittävä vakuus.

Jäsenvaltiot voivat määrittää edellytykset, joilla on mahdollista hakea ennakkomaksua osasta tukea.

2.   Ennakkomaksun määrä lasketaan ottaen huomioon ilmoitettuun määräpaikkaan sovellettava tuki, jota tarkistetaan tarvittaessa yhteisön säädöksissä säädetyillä muilla määrillä.

3.   Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta 1 kohdan säännöksiä, jos maksettava määrä ei ylitä 2 000:ta euroa.

32 artikla

1.   Kun ennakkomaksun määrä on suurempi kuin kyseiseen tai vastaavaan vientiin tosiasiallisesti sovellettava määrä, toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä aloitettava asetuksen (ETY) N:o 2220/85 29 artiklassa tarkoitettu menettely, jotta viejä maksaa näiden määrien välisen erotuksen korotettuna 10 prosentilla.

Kuitenkaan 10 prosentin korotusta ei veloiteta, jos ylivoimaisen esteen vuoksi:

—	tässä asetuksessa tuen saamiseksi säädettyjä todisteita ei voida esittää, tai

—	tuote saapuu muuhun määräpaikkaan kuin siihen, jolle ennakkomaksu on laskettu.

2.   Jos tuote ei saavu määräpaikkaan, jonka mukaisesti ennakko on laskettu, viejän vahingoksi kolmannen tekemän sääntöjenvastaisuuden vuoksi, ja viejä ilmoittaa asiasta välittömästi ja kirjallisesti omasta aloitteestaan toimivaltaisille viranomaisille ja maksaa takaisin ennakkoon maksetun tuen, 1 kohdassa säädetty lisä on ainoastaan sen koron suuruinen, joka on maksettava ennakon vastaanottamisen ja sen takaisinmaksun väliseltä ajalta 49 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti laskettuna.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat jo ilmoittaneet viejälle aikeestaan tehdä tarkastus tai jos viejä on saanut muulla tavoin tiedon tästä toimivaltaisten viranomaisten aikeesta.

3.   Vastaavaksi vienniksi katsotaan yhdistetyn nimikkeistön samaan koodiin kuuluvien vastaavien tuotteiden palautustavarajärjestelmän mukaista jälleentuontia seuraava vienti, kun asetuksen (EY) N:o 376/2008 44 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, kun palautustavaramenettelyä on käytetty jäsenvaltiossa, jossa alkuperäistä vientiä koskeva vienti-ilmoitus on vastaanotettu, tai alkuperäjäsenvaltiossa neuvoston direktiivin 97/78/EY (22) 15 artiklan mukaisesti.

III OSASTO

MUU VIENTI JA ERITYISTAPAUKSET

1 LUKU

Vientiin yhteisön ulkopuolelle rinnastettavat määräpaikat ja muonitus

33 artikla

1.   Tässä asetuksessa vientiin yhteisön tullialueen ulkopuolelle rinnastetaan:

a)	toimitukset yhteisössä muonitukseen: — merenkulkuun tarkoitetuille laivoille, — kansainvälisillä reiteillä liikennöiville ilma-aluksille, mukaan lukien yhteisön sisäiset reitit;

b)	toimitukset yhteisöön sijoittautuneille kansainvälisille järjestöille;

c)	toimitukset jonkin jäsenvaltion alueelle asettautuneille kyseisen maan käskyvaltaan kuulumattomille asevoimille.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, kun kolmansista maista näitä käyttöjä varten tuotavat samanlaiset tuotteet ovat tuontitullittomia kyseisessä jäsenvaltiossa.

3.   Tuotteiden toimitukset humanitaarista avustustoimintaa harjoittavien kansainvälisten järjestöjen yhteisössä sijaitseviin varastoihin käytettäväksi elintarvikeapuun kolmansissa maissa rinnastetaan vientiin yhteisön tullialueen ulkopuolelle.

Varastointipaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan ensimmäisen alakohdan soveltamiseen ja määrittävät varaston tullioikeudellisen aseman ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset tuotteet saapuvat määräpaikkaansa.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettuihin toimituksiin ei sovelleta 5 artiklan 7 kohdan säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tuotteiden valvonnan mahdollistamiseksi.

34 artikla

1.   Kun kyseessä ovat 33 ja 41 artiklassa tarkoitetut toimitukset, jäsenvaltiot voivat 5 artiklan säännöksistä poiketen sallia seuraavan menettelyn käytön tuen maksamisessa. Kyseisen menettelyn käyttöön oikeutettu viejä ei saa samanaikaisesti käyttää samoihin tuotteisiin tavanomaista menettelyä.

Lupa voidaan rajoittaa tietyille lastauspaikoille vientijäsenvaltiossa. Lupa voi koskea lastausta muissa jäsenvaltioissa, jolloin sovelletaan 8 artiklan säännöksiä.

2.   Tässä artiklassa säädetyin edellytyksin kunkin kuukauden aikana lastattujen tuotteiden osalta on otettava huomioon kuukauden viimeinen päivä sovellettavaa tukea määritettäessä.

Tukeen sovellettava valuuttakurssin määräytymisperuste on asetuksen (EY) N:o 1913/2006 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräytymisperuste.

3.   Kun tuki on määritetty tarjouskilpailulla, todistuksen on oltava voimassa kuukauden viimeisenä päivänä.

4.   Viejän on pidettävä valvontarekisteriä, joka sisältää seuraavat tiedot:

a)	tuotteiden tunnistamiseen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarvittavat tiedot;

b)	laivojen tai ilma-alusten, joihin tuotteet on lastattu, nimi tai rekisterinumero;

c)	lastauspäivä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot on merkittävä rekisteriin viimeistään ensimmäisenä lastausta seuraavana työpäivänä. Kun lastaus tapahtuu muussa jäsenvaltiossa, kyseiset tiedot on kuitenkin merkittävä rekisteriin viimeistään ensimmäisenä työpäivänä, joka seuraa päivää, jona viejälle on ollut ilmoitettava tuotteiden lastauksesta.

Viejän on lisäksi toimittava yhteistyössä jäsenvaltioiden tarpeellisina pitämissä tarkastuksissa ja säilytettävä valvontarekisteriä vähintään kolme vuotta kuluvan kalenterivuoden lopusta lukien.

5.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että rekisteri voidaan korvata kuhunkin toimitukseen käytettävillä asiakirjoilla, joissa on tulliviranomaisten oikeaksi todistama lastauspäivä.

6.   Edellä 2–5 kohdan säännöksiä sovelletaan 33 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin toimituksiin soveltuvin osin.

35 artikla

1.   Edellä olevan 33 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä sovellettaessa ilma-aluksissa tai matkustajalaivoissa, mukaan lukien lautat, kulutettavaksi tarkoitettuja tuotteita, jotka on valmistettu ennen lastaamista, pidetään kyseisissä kuljetusvälineissä valmistettuina.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos viejä esittää ennen valmistusta riittävät todisteet niiden perustuotteiden, joille tukea haetaan, määrästä, laadusta ja ominaisuuksista.

3.   Jäljempänä 37 artiklassa tarkoitettua muonitusvarastojärjestelmää voidaan käyttää tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin valmisteisiin.

36 artikla

1.   Tuki maksetaan, jos tuote, jonka vienti-ilmoitus on vastaanotettu, on saapunut sellaisenaan johonkin 33 artiklassa tarkoitettuun määräpaikkaan viimeistään 60 päivän kuluessa vastaanottamispäivästä.

2.   Edellä olevan 7 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

3.   Jos tuote, jonka vienti-ilmoitus on vastaanotettu, kuljetetaan ennen johonkin 33 artiklassa tarkoitettuun määräpaikkaan saapumista muiden yhteisön alueiden kautta kuin sen jäsenvaltion, jonka alueella ilmoitus on vastaanotettu, todiste kyseisen tuotteen toimittamisesta tarkoitettuun määräpaikkaan on annettava esittämällä T5-valvontakappale.

T5-valvontakappaleen kohdat 33, 103, 104 ja tarvittaessa kohta 105 on täytettävä. Kohtaan 104 on tehtävä asianmukainen merkintä.

4.   Lomake 302, joka liitetään asevoimille 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toimitettujen tuotteiden mukaan, rinnastetaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun T5-valvontakappaleeseen, jos toimivaltaiset sotilasviranomaiset varmentavat tällä lomakkeella tuotteiden vastaanottamisen.

37 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat maksaa viejälle tuen ennakolta jäljempänä säädetyin erityisin edellytyksin, kun on esitetty todiste siitä, että tuotteet ovat vienti-ilmoituksen vastaanottamista seuraavien 30 päivän kuluessa, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, sijoitettu tullin valvonnassa oleviin tiloihin toimitettavaksi seuraavien muonitukseen yhteisössä:

a)	merenkulkuun tarkoitetut laivat, tai

b)	kansainvälisillä reiteillä liikennöivät ilma-alukset, mukaan lukien yhteisön sisäiset reitit, taikka

c)	jäljempänä 41 artiklassa tarkoitetut poraus- tai tuotantolautat.

Tullin valvonnassa olevien tilojen, jäljempänä ’muonitusvarastot’, ja varastonpitäjän on oltava erityisesti hyväksyttyjä tämän artiklan säännöksiä sovellettaessa.

2.   Jäsenvaltio, jonka alueella muonitusvarasto sijaitsee, antaa hyväksynnän ainoastaan varastonpitäjille ja muonitusvarastoille, jotka antavat tarvittavat takeet. Hyväksyntä voidaan perua.

Hyväksyntä myönnetään ainoastaan sellaisille varastonpitäjille, jotka sitoutuvat kirjallisesti:

a)

lastaamaan tuotteet sellaisenaan tai jäädytettyinä ja/tai pakkaamisen jälkeen seuraavien muonitukseen yhteisössä: — merenkulkuun tarkoitetut laivat, tai — kansainvälisillä reiteillä liikennöivät ilma-alukset, mukaan lukien yhteisön sisäiset reitit, taikka — 41 artiklassa tarkoitetut poraus- ja tuotantolautat;

b)

pitämään rekisteriä, joka mahdollistaa tarvittavien tarkastusten tekemisen toimivaltaisille viranomaisille ja jossa annetaan erityisesti: — sijoittamispäivä muonitusvarastoon, — tuotteiden mukana olevien tulliasiakirjojen numerot sekä kyseisen tullitoimipaikan nimi, — tuotteiden tunnistamiseen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarvittavat tiedot, — päivä, jona tuote on otettu muonitusvarastosta, — laivan tai ilma-aluksen, johon tuotteet on lastattu, rekisterinumero ja nimi (jos sellainen on) tai sen varaston nimi, johon ne on siirretty, — lastauspäivä;

c)	säilyttämään kyseistä rekisteriä vähintään kolme vuotta kyseisen kalenterivuoden lopusta lukien;

d)	toimimaan yhteistyössä kaikissa tarkastuksissa, erityisesti kausittaisissa tarkastuksissa, joita toimivaltaiset viranomaiset tämän kohdan säännösten noudattamisen toteamiseksi pitävät tarkoituksenmukaisina;

e)	maksamaan määrät, joita voidaan vaatia tuen palauttamiseksi sovellettaessa 39 artiklaa.

3.   Viejälle 1 kohdan säännösten mukaisesti maksettu määrä on merkittävä maksuna ennakkomaksun maksaneen viraston kirjanpitoon.

38 artikla

1.   Kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu siinä jäsenvaltiossa, jossa muonitusvarasto sijaitsee, toimivaltaisen tulliviranomaisen on tuotteita muonitusvarastoon sijoitettaessa merkittävä tuen ennakkomaksun saamiseksi vaadittavaan kansalliseen asiakirjaan, että tuotteet täyttävät 37 artiklan säännökset.

2.   Kun vienti-ilmoitus on vastaanotettu muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa muonitusvarasto sijaitsee, todiste tuotteiden muonitusvarastoon sijoittamisesta annetaan esittämällä T5-valvontakappale.

T5-valvontakappaleen kohdat 33, 103, 104 ja tarvittaessa kohta 105 on täytettävä. T5-valvontakappaleen 104 kohdassa on oltava otsikon ”Muu” alla jokin liitteessä XVI luetelluista maininnoista.

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen tullitoimipaikan on vahvistettava valvontakappaleessa varastoon sijoittaminen sen jälkeen, kun se on tarkastanut, että tuotteet on merkitty 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.

39 artikla

1.   Jos todetaan, että muonitusvarastoon sijoitettu tuote ei ole saapunut tarkoitettuun määräpaikkaan tai ei ole sellaisessa kunnossa, että se voitaisiin lähettää kyseiseen määräpaikkaan, varastonpitäjän on maksettava varastointijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kiinteä korvaus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kiinteä korvaus lasketaan seuraavasti:

a)	määritetään samanlaiseen tuotteeseen sovellettavien tuontitullien summa luovutettaessa tuote vapaaseen liikkeeseen varastointijäsenvaltiossa;

b)	a alakohdan mukaisesti saatua määrää korotetaan 20 prosentilla.

Tuontitullien laskemisessa otetaan huomioon:

a)	sen päivän tullitaso, jona tuote saapui muuhun kuin tarkoitettuun määräpaikkaan tai sen päivän tullimäärä, josta alkaen se ei enää ollut sellaisessa kunnossa, että se olisi voitu lähettää tarkoitettuun määräpaikkaan, tai

b)	kun kyseistä päivää ei voida määrittää, sen päivän tullitaso, jona todettiin, että pakollista määräpaikkaa ei ole noudatettu.

3.   Kun varastonpitäjä voi osoittaa, että ennakolta maksettu tuki on pienempi kuin 2 kohdan säännösten mukaisesti laskettu kiinteä korvaus, varastonpitäjä maksaa ainoastaan ennakolta maksetun määrän, jota on korotettu 20 prosentilla.

Jos ennakkomaksu on suoritettu jossakin muussa jäsenvaltiossa, korotus on kuitenkin 40 prosenttia. Tässä tapauksessa varastointijäsenvaltion osalta, joka ei osallistu talous- ja rahaliittoon, ennakkomaksu muunnetaan varastointijäsenvaltion kansalliseksi valuutaksi 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen tullien laskemispäivänä voimassa olevan euron valuuttakurssin avulla.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettua maksua ei sovelleta muonitusvarastossa säilyttämisen aikana tuotteiden painon luonnollisesta alenemisesta tai suoritetusta pakkaamisesta johtuvaan hävikkiin.

40 artikla

1.   Sen jäsenvaltion, jossa muonitusvarasto sijaitsee, toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä vähintään kerran 12 kuukaudessa kyseiseen varastoon sijoitettujen tuotteiden fyysinen tarkastus.

Jos kuitenkin tavaroiden sijoittaminen muonitusvarastoon ja otto sieltä edellyttää tulliviranomaisten jatkuvaa fyysistä valvontaa, toimivaltaiset viranomaiset voivat rajoittaa tarkastuksen varastoituja tuotteita koskevien asiakirjojen tarkastamiseen.

2.   Varastoijajäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tuotteiden siirtämisen toiseen muonitusvarastoon.

Tässä tapauksessa ensimmäisen muonitusvaraston rekisteriin on tehtävä toista muonitusvarastoa koskeva merkintä. Toisen muonitusvaraston ja toisen varastonpitäjän on myös oltava erityisesti hyväksyttyjä sovellettaessa muonitusvarastoa koskevia säännöksiä.

Kun tuotteet on asetettu valvontaan toisessa muonitusvarastossa, toisen varastonpitäjän on vastattava 39 artiklan säännöksiä sovellettaessa maksettavista korvauksista.

3.   Kun toinen varasto ei sijaitse samassa jäsenvaltiossa kuin ensimmäinen muonitusvarasto, todiste tuotteiden sijoittamisesta toiseen varastoon on annettava esittämällä alkuperäinen T5-valvontakappale, johon on tehty jokin 38 artiklan 2 kohdassa annetuista maininnoista.

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen tullitoimipaikan on vahvistettava varastoon sijoittaminen T5-valvontakappaleessa sen jälkeen, kun se on tarkastanut, että tuotteet on viety 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.

4.   Kun tuotteet muonitusvarastossa säilyttämisen jälkeen lastataan alukseen muussa kuin varastoijajäsenvaltiossa, todiste niiden lastaamisesta on annettava 36 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5.   Todiste valvontaan asettamisesta toisessa muonitusvarastossa sekä todiste alukseen yhteisössä lastaamisesta ja 41 artiklassa ja 42 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista toimituksista on annettava, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, tuotteiden muonitusvarastosta ottopäivää seuraavien 12 kuukauden kuluessa, ja 46 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

2 LUKU

Erityistapaukset

41 artikla

1.   Myönnettävää tukea määritettäessä 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin toimituksiin rinnastetaan muonitustoimitukset:

a)

poraus- tai tuotantolautoille, mukaan lukien kyseiseen toimintaan liittyvät tukipalveluja tarjoavat tukipisteet, jotka sijaitsevat Euroopan mannerjalustalla tai yhteisön Euroopan ulkopuolisen osan mannerjalustalla, mutta kolmen meripeninkulman levyisen vyöhykkeen ulkopuolella siitä perusviivasta, jota käytetään jäsenvaltion aluevesien leveyttä mitattaessa; ja

b)	avomerellä jollekin jäsenvaltiolle kuuluville sota-aluksille tai apualuksille.

”Muonitustoimituksilla” tarkoitetaan ainoastaan aluksella kulutettavaksi tarkoitettuja tuotteita.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos tuki tässä tapauksessa on suurempi kuin alin tuki.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä säännöksiä kaikkiin muonitustoimituksiin, jos:

a)	alukselle toimittamisesta annetaan todistus; ja

b)

kun kyseessä ovat lautat: — toimitus tapahtuu osana lautan muonitustoimintoja, jotka sen jäsenvaltion (toimivaltainen viranomainen, josta lautalle tarkoitetut tuotteet laivataan, on hyväksynyt tavanomaisiksi. Tässä tapauksessa satamien tai lastauspaikkojen, laivatyyppien – kun toimitus tapahtuu meritse – ja pakkaus- ja konttityyppien on oltava tavanomaisesti käytettäviä, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, — toimittamiseen käytettävän laivan tai helikopterin on oltava sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön liikennöimä, joka säilyttää yhteisössä asiakirjoja, joita voidaan tutkia ja jotka riittävät merimatkan tai lennon yksityiskohtien tarkastamiseksi.

3.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa alukselle toimittamisesta annettavassa todistuksessa on annettava täydelliset tiedot tuotteista ja toimituksen vastaanottaneen lautan tai sota-aluksen tai apualuksen nimi tai muut tunnistamisen mahdollistavat tiedot sekä toimituspäivä. Jäsenvaltiot voivat vaatia annettavaksi lisätietoja.

Todistuksen allekirjoittaa:

a)	kun kyseessä ovat lautat: henkilö, jota lautan omistajat pitävät muonitustoimituksista vastaavana henkilönä. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kyseisen toimen aitouden varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä komissiolle;

b)	kun kyseessä ovat sota-alukset tai apualukset: sotilasviranomaiset.

Poiketen siitä, mitä säädetään 2 kohdassa jäsenvaltiot voivat lauttojen hankintatoiminnan osalta vapauttaa viejät velvoitteesta esittää todistus alukselle toimittamisesta, kun kyseessä on toimitus:

a)	joka antaa oikeuden suuruudeltaan enintään 3 000 euroa vientiä kohti olevaan tukeen;

b)	josta esitetään jäsenvaltiota tyydyttävät riittävät takeet siitä, että tuotteet saapuvat määräpaikkaan; ja

c)	josta esitetään kuljetusasiakirja sekä todiste maksusta.

4.   Tuen myöntävän jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava lautoille toimitettavaksi ilmoitettujen tuotteiden määrä tarkistamalla viejän ja toimitukseen käytettävän laivan tai helikopterin liikennöitsijän asiakirjat. Näiden on lisäksi varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti muonitukseen toimitettavat määrät eivät ylitä aluksen henkilökunnan tarpeita.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi voidaan tarvittaessa pyytää muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten apua.

5.   Kun lauttojen toimituksiin sovelletaan 8 artiklaa, T5-valvontakappaleen otsikkokohtaan ”Muuta” kohdassa 104 on lisättävä jokin liitteessä XVII luetelluista maininnoista.

6.   Edellä 37 artiklaa sovellettaessa varastonpitäjän on sitouduttava merkitsemään 37 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun rekisteriin kunkin lähetyksen määräpaikkana olevaan lauttaan liittyvät tiedot, toimitukseen käytetyn laivan tai helikopterin nimi tai numero ja toimituspäivä. Tämän artiklan 3 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa mainittuja todistuksia alukselle toimittamisesta pidetään rekisterin osana.

7.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lautoille toimitetuista ja tämän artiklan säännösten soveltamisalaan kuuluvista jokaisen alan tuotteiden määristä pidetään rekisteriä.

42 artikla

1.   Muonitustoimitukset yhteisön ulkopuolelle rinnastetaan myönnettävää tukea määritettäessä 33 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin toimituksiin.

2.   Tuen vaihdellessa määräpaikan mukaan sovelletaan 1 kohdan säännöksiä, jos on annettu todiste, että alukselle tosiasiallisesti toimitetut tuotteet ovat samoja tuotteita, jotka on viety yhteisön tullialueelta tähän tarkoitukseen.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa ’suoralla toimituksella’ tarkoitetaan kontin tai jakamattomana laivalle toimitetun tuote-erän toimittamista.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu todiste annetaan seuraavalla tavalla:

a)

Todiste suorasta muonitustoimituksesta annetaan tulliasiakirjalla tai sen kolmannen maan, jonne toimitus tapahtui, tulliviranomaisten hyväksymismerkinnällä varustamalla asiakirjalla; tämä asiakirja voidaan laatia liitteen XVIII mallin mukaisesti. Se on täytettävä yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä ja kyseisessä kolmannessa maassa käytettävällä kielellä.

b)

Kun vietäviä tuotteita ei toimiteta suoraan ja ne asetetaan ennen muonitukseen toimittamista määräpaikkana olevassa kolmannessa maassa tullivalvontaan, todiste toimittamisesta annetaan seuraavilla asiakirjoilla: — tulliasiakirja tai kolmannen maan tulliviranomaisten hyväksymismerkinnällä varustama asiakirja, jossa todistetaan, että kontin sisältö tai jakamaton tuote-erä on sijoitettu muonitusvarastoon ja että sen sisältämät tuotteet käytetään yksinomaan muonitukseen; tämä asiakirja voidaan laatia liitteessä XVIII olevan mallin mukaisesti, ja — tulliasiakirja tai sen kolmannen maan, jossa toimitus tapahtui, tulliviranomaisten hyväksymismerkinnällä varustama asiakirja, jossa todistetaan, että kaikki kontin tai jakamattoman erän tuotteet on viety lopullisesti varastosta ja toimitettu alukselle, ja ilmoitetaan osatoimitusten määrä; tämä asiakirja voidaan laatia liitteessä XVIII olevan mallin mukaisesti.

c)

Kun a tai b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei voida esittää, jäsenvaltio voi hyväksyä laivan kapteenin tai muun palveluksessa olevan upseerin allekirjoittaman ja laivan leimalla varustetun vastaanottotodistuksen. Kun b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei voida esittää, jäsenvaltio voi hyväksyä lentoyhtiön virkailijan allekirjoittaman ja kyseisen yhtiön leimalla varustetun vastaanottotodistuksen.

d)

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä a tai b alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut asiakirjat ainoastaan, jos niissä annetaan täydelliset tiedot alukselle toimitetuista tuotteista ja toimituspäivä, laivan tai jokaisen ilma-aluksen rekisteröintinumeroa ja nimi (jos sellainen on). Sen varmistamiseksi, että muonitukseen toimitettavat määrät vastaavat kyseisen laivan tai ilma-aluksen rekisteröintinumero ja miehistön ja matkustajien tavanomaisia tarpeita, jäsenvaltiot voivat pyytää, että niille toimitetaan lisätietoja tai -asiakirjoja.

5.   Kaikissa tapauksissa maksupyynnön tueksi on esitettävä kuljetusasiakirjan jäljennös tai valokopio sekä muonitukseen tarkoitettujen tuotteiden maksun todistava asiakirja.

6.   Edellä olevan 37 artiklan järjestelmään kuuluvia tuotteita ei saa käyttää tämän artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyihin toimituksiin.

7.   Edellä olevaa 24 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

8.   Tässä artiklassa säädetyissä tapauksissa ei sovelleta 34 artiklaa.

43 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 161 artiklan 3 kohdassa säädetään, Helgolandin saarelle tarkoitettuja maataloustuotteita pidetään vietyinä vientituen maksamista koskevien säännösten soveltamiseksi.

2.   San Marinoon tarkoitettuja maataloustuotteita ei pidetä vietyinä vientituen maksamista koskevien säännösten soveltamiseksi.

44 artikla

1.   Asetuksen (ETY) N:o 2454/93 883 artiklan säännösten mukaisesti jälleenviedyt tuotteet ovat oikeutettuja tukeen ainoastaan, jos tuontitullien palautusta tai peruuttamista koskevasta hakemuksesta myöhemmin tehtävä päätös on kielteinen ja jos muita tuen myöntämistä koskevia edellytyksiä noudatetaan.

2.   Kun tuotteet jälleenviedään 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan on tehtävä viittaus kyseiseen menettelyyn.

45 artikla

Kun kyseessä on vienti, joka on tarkoitettu:

—	kolmanteen maahan asettuneille asevoimille, jotka kuuluvat jonkin sellaisen jäsenvaltion tai sellaisen kansainvälisen järjestön käskyvaltaan, jonka jäsen vähintään yksi jäsenvaltioista on,

—	kolmanteen maahan sijoittautuneille kansainvälisille järjestöille, jonka jäsen vähintään yksi jäsenvaltioista on,

—	kolmanteen maahan sijoittautuneille diplomaattisille edustustoille,

ja joista viejä ei voi esittää 17 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja todisteita, tuotetta pidetään tuotuna kolmanteen maahan, johon asevoimat ovat asettuneet taikka kyseiset kansainväliset järjestöt tai diplomaattiset edustustot ovat sijoittautuneet, esitettäessä todiste tuotteiden maksamisesta ja kyseisessä kolmannessa maassa toimituksen vastaanottaneen asevoimien, kansainvälisen järjestön tai diplomaattisen edustuston antama haltuunottotodistus.

IV OSASTO

TUEN MAKSAMISMENETTELY

1 LUKU

Yleistä

46 artikla

1.   Tuki maksetaan ainoastaan viejän erityisestä hakemuksesta ja sen maksaa jäsenvaltio, jonka alueella vienti-ilmoitus on vastaanotettu.

Tukihakemus on tehtävä:

a)	joko kirjallisesti; jäsenvaltiot voivat vahvistaa erityislomakkeen tähän tarkoitukseen;

b)	tai tietotekniikkaa käyttäen toimivaltaisten viranomaisten antamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että tukihakemukset on tehtävä käyttämällä pelkästään yhtä toisessa alakohdassa tarkoitetuista menetelmistä.

Tätä kohtaa sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 199 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 222, 223 ja 224 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

2.   Lukuun ottamatta ylivoimaista estettä tuen maksamista tai vakuuden vapauttamista koskevat asiakirjat on annettava vienti-ilmoituksen vastaanottamista seuraavien 12 kuukauden kuluessa.

Kun muu jäsenvaltio kuin viejäjäsenvaltio on antanut tuen maksuun oikeuttavaa vientitapahtumaa koskevan vientitodistuksen, tuen maksamista koskeviin asiakirjoihin on kuuluttava valokopio tämän asianmukaisin merkinnöin varustetun todistuksen molemmista sivuista.

3.   Kun T5-valvontakappaletta tai tarvittaessa yhteisön tullialueelta viennin todistavaa kansallista asiakirjaa ei viejästä riippumattomista syistä ole palautettu lähtötullitoimipaikkaan tai keskusviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta, viejä voi esittää toimivaltaiselle elimelle perustellun hakemuksen vastaaviksi katsottavien asiakirjojen saamiseksi.

Hakemuksen tueksi esitettävien asiakirjojen on käsitettävä:

a)

kun on annettu valvontakappale tai kansallinen asiakirja todisteeksi siitä, että tuotteet ovat poistuneet yhteisön tullialueelta: — jäljennös tai valokopio kuljetusasiakirjasta, ja — asiakirja, jolla osoitetaan, että tuote on esitetty kolmannen maan tullitoimipaikalle, tai yksi tai useampi 17 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista. Toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua asiakirjaa ei tarvitse hakea vientiä varten, jonka tuki on enintään 2 400 euroa; tässä tapauksessa viejän on kuitenkin esitettävä todiste maksamisesta. Kun kyseessä on vienti yhteistä passitusmenettelyä koskevan yleissopimuksen jäsenenä olevaan kolmanteen maahan, mainitun maan asianmukaisesti hyväksymismerkinnällä varustetun yhteisen passitusasiakirjan palautuskappale n:o 5 tai oikeaksi todistettu valokopio tai lähtötullitoimipaikan tiedonanto vastaa hakemuksen tukena olevia asiakirjoja;

b)	sovellettaessa 33, 37 tai 41 artiklaa: kyseisen määräpaikkatarkastuksen osalta toimivaltaisen tullitoimipaikan varmistus, että mainittu tullitoimipaikka on noudattanut T5-valvontakappaleen merkitsemisen edellytyksiä; tai

c)	sovellettaessa 33 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tai 37 artiklaa: 42 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vastaanottotodistus ja asiakirja, jolla todistetaan muonitukseen tarkoitettujen tuotteiden maksaminen.

Tätä kohtaa sovellettaessa on samanarvoinen kuin alkuperäinen T5-valvontakappale poistumistullitoimipaikan sellainen todistus, että T5-valvontakappale on esitetty asianmukaisella tavalla, jossa mainitaan T5:n numero sekä sen antanut tullitoimipaikka ja päivämäärä, jolloin tuote on poistunut yhteisön tullialueelta.

Jäljempänä 4 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavan todisteen esittämiseen.

4.   Kun 17 artiklan mukaisesti vaadittavia asiakirjoja ei ole voitu esittää tämän artiklan 2 kohdassa vahvistetun määräajan kuluessa, vaikka viejä on tehnyt kaiken voitavansa hankkiakseen ja toimittaakseen ne tämän määräajan kuluessa, hakemuksesta voidaan viejälle myöntää lisäaikaa kyseisten asiakirjojen esittämistä varten.

5.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettu hakemus vastaaviksi katsottavien asiakirjojen saamiseksi, johon on liitetty tai johon ei ole liitetty tukena olevia asiakirjoja, sekä 4 kohdassa tarkoitettu lisäaikaa koskeva hakemus on jätettävä 2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa. Jos kyseiset hakemukset kuitenkin jätetään kuuden kuukauden kuluessa määräajan päättymisestä, sovelletaan 47 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan säännöksiä.

6.   Sovellettaessa 34 artiklaa tuen maksamista koskevat asiakirjat on jätettävä, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, toimituskuukautta seuraavien 12 kuukauden kuluessa; 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa voidaan kuitenkin edellyttää, että viejä jättää maksupyynnön lyhyemmän määräajan kuluessa.

7.   Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia kaikkien tuen maksamista koskevien asiakirjojen kääntämistä kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin viralliselle kielelle.

8.   Toimivaltaiset viranomaiset suorittavat 1 kohdassa tarkoitetun maksun kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin niiden käytettävissä ovat kaikki tiedot asiakirjan käsittelemiseksi, paitsi:

a)	ylivoimaisen esteen tapauksessa, tai

b)	tapauksissa, joissa oikeudesta tukeen on meneillään erityinen hallinnollinen selvitys. Tällaisessa tapauksessa maksua ei suoriteta ennen kuin oikeus tukeen on vahvistettu, taikka

c)	49 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun korvauksen soveltamiseksi.

9.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla myöntämättä tukia, jotka ovat enintään 100 euroa vienti-ilmoitusta kohden.

47 artikla

1.   Kun kaikki yhteisön säännöksissä annetut oikeudesta tukeen todistamista koskevat vaatimukset täyttyvät, lukuun ottamatta 7 artiklan 1 kohdassa, 16 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklan 1 kohdassa säädettyä jonkin määräajan noudattamista koskevaa vaatimusta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)	tukea alennetaan ensiksi 15 prosentilla;

b)

jäljelle jäävää tukea, jäljempänä ’alennettu tuki’, alennetaan lisäksi seuraavasti: i) 2 prosentilla jokaiselta 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan ylittävältä päivältä; ii) 5 prosentilla jokaiselta 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan ylittävältä päivältä; tai iii) 10 prosentilla jokaiselta 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan ylittävältä päivältä.

2.   Kun todiste kaikkien yhteisön säännöksissä annettujen vaatimusten noudattamisesta esitetään 46 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä määräaikoja seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, maksettava tuki vastaa 85:tä prosenttia tuesta, joka olisi maksettu, jos kaikkia vaatimuksia olisi noudatettu.

Kun todiste yhteisön säännöissä annettujen kaikkien vaatimusten noudattamisesta esitetään 46 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä määräaikoja seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, mutta 7 artiklan 1 kohdassa, 16 artiklan 1 kohdassa tai 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut määräajat ylittyvät, maksettava tuki vastaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti alennettua tukea, josta vähennetään 15 prosenttia siitä tuesta, joka olisi maksettu, jos kaikkia määräaikoja olisi noudatettu.

3.   Kun tuki on maksettu ennakolta 31 artiklan mukaisesti, eikä yhtä tai useampaa 7 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ole noudatettu, menetettävä vakuus vastaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti lasketun alennuksen määrää, jota korotetaan 10 prosenttia.

Jäljelle jäävä osa vakuudesta vapautetaan.

Kun tuki on maksettu ennakolta 31 artiklan mukaisesti ja todiste kaikkien yhteisön säännöksissä annettujen vaatimusten noudattamisesta esitetään 46 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä määräaikoja seuraavien kuuden kuukauden kuluessa, palautettava määrä vastaa 85:tä prosenttia vakuudesta.

Jos kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yhtä tai useampaa 7 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa ei ole myöskään noudatettu, palautetaan:

—	kolmannen alakohdan mukaisesti palautettavaa määrää vastaava määrä,

—	josta vähennetään ensimmäisen alakohdan mukaisesti menetettävä vakuuden määrä.

4.   Kokonaisuudessaan menetettävä tuki ei saa ylittää kokonaistukea, joka olisi maksettu, jos kaikkia vaatimuksia olisi noudatettu.

5.   Tätä artiklaa sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan noudattamatta jättämiseen rinnastetaan 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan noudattamatta jättäminen.

6.   Sovellettaessa 4 artiklan 2 kohtaa ja/tai 25 artiklan 3 kohtaa ja/tai 48 artiklaa:

—	tässä artiklassa tarkoitettujen vähennysten laskeminen perustuu 4 artiklan 2 kohdan ja/tai 25 artiklan 3 kohdan ja/tai 48 artiklan soveltamisesta johtuvan tuen määrään,

—	tämän artiklan nojalla menetetty tuki ei voi ylittää 4 artiklan 2 kohdasta ja/tai 25 artiklan 3 kohdasta ja/tai 48 artiklan soveltamisesta johtuvaa tuen määrää.

2 LUKU

Seuraamukset ja perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintä

48 artikla

1.   Kun todetaan, että viejä on vientitukea saadakseen hakenut sovellettavaa tukea suurempaa tukea, kyseiselle vientitapahtumalle kuuluva tuki on tosiasiallisesti toteutuneeseen vientiin sovellettava tuki, josta on vähennetty määrä, joka vastaa:

a)	puolta haetun tuen ja toteutuneeseen vientiin sovellettavan tuen erotuksesta;

b)	kaksinkertaisena haetun tuen ja toteutuneeseen vientiin sovellettavan tuen erotusta, jos viejä on tahallisesti antanut vääriä tietoja.

2.   Kun todetaan, että 9 artiklan mukaisen vientituen määrää ei mainita, mainitun määrän katsotaan olevan nolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan toisen kohdan soveltamista. Jos 9 artiklan mukaisten tietojen perusteella laskettu vientituen määrä on alhaisempi kuin sovellettava tuen määrä, kyseiselle vientitapahtumalle kuuluva tuki on tosiasiallisesti toteutuneeseen vientiin sovellettava tuki, josta on vähennetty määrä, joka vastaa:

a)	10:tä prosenttia lasketun tuen ja toteutuneeseen vientiin sovellettavan tuen erotuksesta, jos erotus on yli 1 000 euroa;

b)	100:aa prosenttia lasketun tuen ja toteutuneeseen vientiin sovellettavan tuen erotuksesta, jos viejä ilmoittaa tuen olevan alle 1 000 euroa mutta sovellettava tuki on yli 10 000 euroa;

c)	200:aa prosenttia lasketun tuen ja sovellettavan tuen erotuksesta, jos viejä on tahallisesti antanut vääriä tietoja.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos viejä osoittaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että mainitussa alakohdassa tarkoitettu tilanne johtuu ylivoimaisesta esteestä tai ilmeisestä virheestä tai tarvittaessa, että se perustuu aiempiin oikeisiin maksutietoihin.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta seuraamuksiin, jotka perustuvat samoihin seikkoihin, joiden perusteella oikeus vientitukeen vahvistettiin 1 kohdassa.

3.   Haettuna tukena pidetään määrää, joka on laskettu 5 artiklan mukaisesti annettujen tietojen perusteella. Kun tuen määrä vaihtelee määräpaikan mukaan, tuen vaihteleva osa lasketaan 46 artiklan mukaisesti määrästä, painosta ja määräpaikasta annettujen tietojen perusteella.

4.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa säädettyä seuraamusta ei sovelleta:

a)	ylivoimaisen esteen tapauksessa;

b)

poikkeuksellisissa tapauksissa kun viejä omasta aloitteestaan heti huomattuaan hakeneensa liikaa tukea ilmoittaa siitä välittömästi kirjallisesti toimivaltaiselle viranomaiselle, paitsi jos toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut viejälle aikovansa tutkia hakemuksen tai viejä on muulla tavoin tullut tietoiseksi tästä aikomuksesta, tai toimivaltainen viranomainen on jo todennut, että haettu tuki ei ole oikea;

c)	kun haettuun tukeen liittyy toimivaltaisen viranomaisen tunnustama selvä erehdys;

d)	kun haettu tuki on asetuksen (EY) N:o 1043/2005 ja erityisesti sen 10 artiklan mukainen, ja se on laskettu tietyn ajanjakson keskimäärien perusteella;

e)	painoa tarkistettaessa, jos painonvaihtelu johtuu käytettyjen punnitusmenetelmien erilaisuudesta.

5.   Kun 1 kohdan a tai b alakohdassa säädetyn vähennyksen tuloksena on negatiivinen määrä, sen maksaa viejä.

6.   Kun toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että haettu tuki ei ole oikea ja että vientiä ei ole toteutettu ja näin ollen tukea ei voida vähentää, viejän on maksettava 1 kohdan a tai b alakohdassa säädetty seuraamus, jota sovellettaisiin, jos vienti olisi toteutettu. Kun tuen määrä vaihtelee määräpaikan mukaan, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseessä on pakollinen määräpaikka, haetun tuen määrää ja sovellettavaa tukea laskettaessa otetaan huomioon alin positiivinen maksu tai 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti mainittuun määräpaikkaan sovellettava maksu, jos se on edellistä suurempi.

7.   Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitettu maksu on maksettava 30 päivän kuluessa maksupyynnön vastaanottamisesta. Jos määräaikaa ei noudateta, viejä maksaa korkoa 30 päivästä maksupyynnön vastaanottamisesta alkaen maksusuoritusta edeltäneeseen päivään asti 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koron mukaisesti.

8.   Seuraamuksia ei sovelleta silloin, kun haettu tuki on suurempi kuin 4 artiklan 2 kohtaa, 25 artiklan 3 kohtaa ja/tai 47 artiklaa sovellettaessa.

9.   Seuraamusten soveltaminen ei rajoita kansallisella tasolla vahvistettujen lisäseuraamusten soveltamista.

10.   Jäsenvaltiot voivat luopua 100 euroa tai sitä pienemmän seuraamuksen soveltamisesta vienti-ilmoitusta kohti.

11.   Jos todistus ei kata vienti-ilmoituksessa ilmoitettua tuotetta, tukea ei makseta eikä 1 kohtaa sovelleta.

12.   Jos tuki on vahvistettu ennakolta, seuraamuksen laskennan on perustuttava todistushakemuksen jättöpäivänä voimassa olevaan tukimäärään ottamatta huomioon 4 artiklan 1 kohdan mukaista tuen menettämistä tai 4 artiklan 2 kohdan taikka 25 artiklan 3 kohdan mukaista tuen vähentämistä. Tarvittaessa näitä määriä tarkistetaan vienti- tai maksuilmoituksen vastaanottamispäivänä.

49 artikla

1.   Rajoittamatta velvollisuutta maksaa 48 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu negatiivinen määrä tuensaajan on, kun tukea on maksettu perusteettomasti, palautettava perusteettomasti saamansa tuki, mukaan lukien 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat seuraamukset, maksun ja takaisinmaksun välisen ajan perusteella lasketuilla koroilla korotettuna. Kuitenkin:

a)	jos takaisin perittävään tukeen liittyvä vakuus on vapauttamatta, vakuuden pidättäminen 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaa maksettavan määrän palautusta;

b)	jos vakuus on vapautettu, tuensaaja maksaa vakuusmaksun sen osan, joka olisi menetetty, vapautuksen ja maksua edeltävän päivän välisen ajan perusteella lasketulla korolla korotettuna.

Maksu on maksettava 30 päivän kuluessa maksupyynnön vastaanottamisesta.

Kun tuensaajalta vaaditaan takaisinmaksua, jäsenvaltio voi korkojen laskemista varten katsoa, että maksu tapahtuu kahdentenakymmenentenä päivänä pyynnön jälkeen.

Sovellettava korkotaso määräytyy kansallisen lain säännösten mukaisesti; se ei kuitenkaan voi olla alempi kuin kansallisten tukien takaisinmaksussa sovellettava korkotaso.

Jos perusteeton maksu johtuu toimivaltaisen viranomaisen erehdyksestä, korkoa ei peritä, tai enintään määrä, joka vastaa jäsenvaltion määrittämää saatua perusteetonta etua.

Jos tuki maksetaan edunsaajalle, tämä ja viejä vastaavat yhdessä ja yhteisvastuullisesti perusteettomasti maksettujen tukien, perusteettomasti vapautettujen vakuuksien ja kyseiseen vientitapahtumaan liittyvien korkojen takaisinmaksusta. Edunsaajan vastuu rajoittuu kuitenkin hänen saamaansa määrään siihen liittyvine korkoineen.

2.   Takaisinperityt määrät, 48 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut määrät sekä perityt korot maksetaan maksajavirastoille, jotka vähentävät ne Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahaston) menoista.

Jos maksua ei suoriteta määräajassa, jäsenvaltiot voivat päättää, että takaisinmaksuvaatimuksen sijaan perusteettomasti maksetut määrät, perusteettomasti vapautetut vakuudet ja tarvittava korko vähennetään kyseisen viejän myöhemmästä tuesta.

Toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan myös 48 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti maksettaviin määriin.

3.   Rajoittamatta mahdollisuutta luopua 48 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuista vähäisten määrien seuraamuksista jäsenvaltiot voivat olla vaatimatta perusteettomasti maksetun tuen, perusteettomasti vapautettujen vakuuksien, korkojen ja 48 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen määrien palauttamista, jos näiden kokonaismäärä vienti-ilmoitusta kohti on enintään 100 euroa edellyttäen, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan samanlaisissa tapauksissa vastaavia sääntöjä perimättä jättämisestä.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua palautusvelvoitetta ei sovelleta, jos

a)	maksu on johtunut jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai muun asianomaisen viranomaisen virheestä, eikä vilpittömässä mielessä toiminut tuensaaja ole voinut kohtuudella virhettä havaita; tai

b)

tuen myöntämisestä tehdystä lopullisesta päätöksestä tuensaajalle annetun tiedon ja kansallisen tai yhteisön viranomaisen tuensaajalle toimittaman ensimmäisen ilmoituksen, jossa maksu todettiin perusteettomaksi, välillä on kulunut yli neljä vuotta. Tätä säännöstä sovelletaan ainoastaan, jos tuensaaja on toiminut vilpittömässä mielessä.

Tuensaaja vastaa suoraan tai välillisesti tuen maksun osalta tarpeellisiin muodollisuuksiin liittyvistä kolmansien toimista, mukaan lukien tarkastus- ja valvontalaitosten toimet.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta tuen ennakoihin. Tätä kohtaa sovellettaessa ei sovelleta 48 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta.

V OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

50 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi:

—	viipymättä tapaukset, joissa sovelletaan 27 artiklan 1 kohtaa; komissio ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille,

—

sellaisten tuotteiden tuotemäärä kunkin kaksitoistanumeroisen tavarakoodin osalta, jotka on viety ilman tuen ennakkovahvistusta sisältävää vientitodistusta, 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa, 6 artiklassa ja 42 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Koodit ryhmitetään alakohtaisesti. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tiedonanto tehdään viimeistään vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivää seuraavan toisen kuukauden kuluessa.

51 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 800/1999.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

52 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 102, 17.4.1999, s. 11.

(3)  Katso liite XIX.

(4)  EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

(5)  EUVL L 339, 18.12.2008, s. 53.

(6)  EUVL L 365, 21.12.2006, s. 52.

(7)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(8)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(9)  EYVL L 301, 17.10.1992, s. 17.

(10)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

(11)  EYVL L 359, 9.12.1992, s. 13.

(12)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(13)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(14)  EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24.

(15)  EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1.

(16)  EUVL L 114, 26.4.2008, s. 3.

(17)  EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(18)  EYVL L 226, 13.8.1987, s. 2.

(19)  EUVL L 171, 23.6.2006, s. 90.

(20)  EUVL L 201, 30.7.2008, s. 1.

(21)  EYVL L 105, 23.4.1983, s. 1.

(22)  EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---