3.12.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 315/51

(1)

Yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (4) mukaan rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on järjestettävä turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä sellaisiksi, että rautatiejärjestelmä voi saavuttaa vähintään yhteiset turvallisuustavoitteet ja että se on kansallisten turvallisuussääntöjen ja yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä (YTE) vahvistettujen turvallisuusvaatimusten mukainen ja että siinä sovelletaan yhteisten turvallisuusmenetelmien asiaankuuluvia osia. Turvallisuusjohtamisjärjestelmään kuuluu muun muassa sellaisten henkilökunnan koulutusohjelmien ja järjestelmien tarjoaminen, joilla varmistetaan henkilökunnan pätevyyden ylläpitäminen ja tehtävien asianmukainen suorittaminen.

(2)

Direktiivissä 2004/49/EY säädetään, että saadakseen rataverkon käyttöoikeuden rautatieyrityksellä on oltava turvallisuustodistus.

(3)

Yhteisön rautateiden kehittämisestä 29 päivänä heinäkuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/440/ETY (5) edellyttää, että toimiluvan saaneilla rautatieyrityksillä on ollut 15 päivästä maaliskuuta 2003 alkaen oikeus käyttää Euroopan laajuista rautateiden rahtiliikenneverkkoa kansainvälisen rahtiliikenteen palvelujen hoitamiseksi ja että sillä on viimeistään vuodesta 2007 alkaen oikeus käyttää koko rautatieverkkoa kansallisen ja kansainvälisen rahtiliikenteen palvelujen hoitamiseksi. Tämä asteittainen käyttöoikeuden laajentaminen johtaa väistämättä veturinkuljettajien kansalliset rajat ylittävän liikkuvuuden kasvuun. Tämän vuoksi kasvaa sellaisten kuljettajien kysyntä, jotka ovat saaneet koulutuksen ja luvan ajaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa.

(4)

Komission vuonna 2002 tekemä tutkimus osoitti, että veturinkuljettajien hyväksymisen ehtoja koskevissa kansallisissa säädöksissä on huomattavia eroja. Jotta nämä erot voitaisiin poistaa ja säilyttää samalla korkea rautatiejärjestelmän turvallisuuden taso yhteisössä, veturinkuljettajien hyväksymistä varten olisi siksi vahvistettava yhteisön säännöt.

(5)

Näiden yhteisön sääntöjen olisi myös edistettävä työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyviä yhteisön politiikkoja yhteisen liikennepolitiikan yhteydessä siten, että vältetään kilpailun vääristymät.

(6)

Näillä yhteisillä säännöksillä olisi pyrittävä ennen kaikkea helpottamaan veturinkuljettajien liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä ja myös rautatieyritysten välillä sekä edistettävä yleisesti sitä, että kaikki rautatiealan toimijat tunnustavat lupakirjat ja yhdenmukaistetut lisätodistukset. Tätä varten olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset, jotka hakijan on täytettävä saadakseen lupakirjan tai yhdenmukaistetun lisätodistuksen.

(7)

Tämä direktiivi liittyy ja laajalti myös perustuu Euroopan rautatieyhteisön (CER) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) tekemään historialliseen sopimukseen tietyistä yhteentoimivia rajatylittäviä palveluja suorittavien, liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden työoloja koskevista seikoista (6).

(8)

Vaikka jäsenvaltio jättäisi tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle kuljettajat, jotka toimivat yksinomaan tietyissä rautatiejärjestelmä-, verkko- ja rataverkkoluokissa, tämä ei saisi rajoittaa millään tavoin kyseisen jäsenvaltion velvollisuutta ottaa huomioon lupakirjojen voimassaolo koko Euroopan unionin alueella tai yhdenmukaistettujen lisätodistusten voimassaolo asianomaisen rataverkon osalta.

(9)

Vaatimusten pitäisi koskea ainakin veturinkuljettajalta vaadittavaa vähimmäisikää, fyysistä ja psyykkistä kuntoa, ammattikokemusta, tietämystä junan kuljettamiseen liittyvistä tietyistä aihepiireistä sekä rataverkkojen, joilla kuljettajan edellytetään ajavan, ja niillä käytetyn kielen tuntemusta.

(10)

Kustannustehokkuuden lisäämiseksi olisi yhdenmukaistetun lisätodistuksen saamiseksi kuljettajilta vaadittavassa koulutuksessa keskityttävä – siltä osin kuin se on turvallisuusnäkökohtien kannalta mahdollista ja toivottavaa – erityisiin tehtäviin, joita kuljettajan on suoritettava, esimerkiksi vaihtotyöhön, kunnossapitoon sekä matkustaja- ja tavaraliikenteeseen liittyvät tehtävät. Euroopan rautatieviraston, jäljempänä ’virasto’, olisi arvioidessaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa arvioitava tarvetta liitteessä eriteltyjen koulutusvaatimusten muuttamiseen, jotta ne vastaisivat paremmin markkinoiden uutta kehittyvää rakennetta.

(11)

Rautatieyritykset ja rataverkon haltijat, jotka yhdenmukaistettuja lisätodistuksia myöntävät, voivat itse antaa yleistä ammatillista tietämystä, kielitaitoa sekä liikkuvaan kalustoon ja rataverkkoon liittyvää koulutusta. Olisi kuitenkin vältettävä mahdollisia tutkintoihin liittyviä eturistiriitoja, sulkematta kuitenkaan pois mahdollisuutta, että tutkinnon vastaanottaja voi olla yhdenmukaistetun lisätodistuksen myöntävän rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan henkilöstöä.

(12)

Rautatieyritykset ja rataverkon haltijat ovat direktiivin 2004/49/EY 13 artiklan 4 kohdan mukaan vastuussa palveluksessaan olevien kuljettajien koulutustasosta. Kuljettajia palvelukseen ottaessaan rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden olisi tässä tarkoituksessa otettava huomioon kuljettajien aiemmin saama koulutus ja pätevyys mainitun direktiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti. On myös tärkeää varmistaa, että kuljettajia koulutetaan riittävä määrä. Tässä yhteydessä on kuitenkin tarpeen toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että rautatieyritys tai rataverkon haltija ei saa perusteetonta hyötyä siitä, että toinen rautatieyritys tai rataverkon haltija on kouluttanut kuljettajan, jos kuljettaja vapaaehtoisesti eroaa tämän palveluksesta siirtyäkseen ensiksi mainitun rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan palvelukseen. Nämä toimenpiteet voivat olla luonteeltaan millaisia tahansa, kuten esimerkiksi kansallista lainsäädäntöä, työehtosopimuksia tai kuljettajien ja heidän työnantajiensa välisten sopimusten ehtoja tai vaihtoehtoisesti sopimuksia ehdoista, joita noudatetaan kuljettajien siirtyessä toisen yhtiön palvelukseen, jos kuljettajat ovat tällaisten sopimusten osapuolena.

(13)

Henkilöstön pätevyyttä ja terveys- ja turvallisuusoloja kehitetään yhteentoimivuutta koskevien direktiivien yhteydessä, erityisesti osana käyttötoimintaa ja liikenteen hallintaa koskevia yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä (YTE). On varmistettava johdonmukaisuus näiden YTE:ien ja tämän direktiivin liitteiden välillä. Komissio toteuttaa tämän muuttamalla kyseisiä YTE:iä tai mukauttamalla niitä tähän direktiiviin ja sen liitteisiin Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/48/EY (7) ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/16/EY (8) säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

(14)

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja yhteisön rautateiden turvallisuuden lisäämiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä veturissa ja junassa suorittavaan muuhun junahenkilökuntaan. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että vetureiden ja junien turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittava muu junahenkilökunta täyttää käyttötoiminnan ja liikenteen hallinnan YTE:ssä vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Viraston olisi määriteltävä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia lupatodistusten myöntämisessä turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittavalle muulle junahenkilökunnalle ja arvioitava eri vaihtoehtojen vaikutuksia ottaen huomioon kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat, jotka jäsenvaltioiden on ilmoitettava näiden YTE:ien täytäntöönpanon osalta. Tämän kertomuksen perusteella komission olisi tarvittaessa esitettävä ehdotus ehdoista ja menettelystä, joita sovelletaan lupatodistuksen myöntämiseen vetureiden ja junien turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittavalle muulle junahenkilökunnalle.

(15)

Tässä direktiivissä esitettyjen lupakirjaa ja todistusta koskevien vaatimusten pitäisi koskea vain kuljettajan laillisia edellytyksiä voida kuljettaa junaa. Kaikkia muita oikeudellisia vaatimuksia, jotka ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja joita sovelletaan syrjimättömällä tavalla ja jotka koskevat rautatieyrityksiä, rataverkon haltijoita, rataverkkoa ja liikkuvaa kalustoa, olisi myös noudatettava ennen kuin kuljettaja voi kuljettaa junaa jossakin tietyssä rataverkossa.

(16)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (9) eikä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (10) säännösten soveltamista.

(17)

Tarvittavan yhdenmukaisuuden ja avoimuuden takaamiseksi yhteisön olisi vahvistettava kaikkien jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustama yhteinen hyväksymismalli, joka osoittaa yhtäältä tiettyjen vähimmäisedellytysten täyttymisen ja toisaalta veturinkuljettajien ammatillisen pätevyyden ja kielitaidon ja jättää lupakirjojen myöntämisen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämisen rautatieyrityksille ja rataverkon haltijoille.

(18)

Viraston pitäisi tarkastella myös älykortin käyttöä lupakirjan ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten sijasta. Älykortin etuna olisi, että siihen voitaisiin yhdistää molemmat edellä mainitut ja sitä voitaisiin käyttää myös muihin tarkoituksiin turvallisuuden alalla tai kuljettajien hallinnoinnissa.

(19)

Turvallisuusviranomaisten olisi käytettävä kaikkia lupakirjoissa, yhdenmukaistetuissa lisätodistuksissa ja niiden rekistereissä olevia tietoja helpottaakseen direktiivin 2004/49/EY 10 ja 11 artiklassa tarkoitetun henkilöstön hyväksymismenettelyn arviointia ja vauhdittaakseen noissa artikloissa säädettyjen turvallisuustodistusten antamista.

(20)

Sellaisten veturinkuljettajien käyttö, joihin on sovellettu tämän direktiivin mukaista lupajärjestelmää, ei saisi vapauttaa rautatieyrityksiä ja rataverkon haltijoita velvoitteesta ottaa käyttöön veturinkuljettajien pätevyyden ja tehtävien suorittamisen sisäinen seuranta- ja valvontajärjestelmä direktiivin 2004/49/EY 9 artiklan ja liitteen III mukaisesti, vaan sen pitäisi muodostaa osa kyseistä järjestelmää. Yhdenmukaistettu lisätodistus ei saisi vapauttaa rautatieyrityksiä eikä rataverkon haltijoita vastuusta, joka liittyy turvallisuuteen ja erityisesti niiden henkilökunnan koulutukseen.

(21)

Tietyt yritykset tarjoavat rautatieyrityksille ja rataverkon haltijoille veturinkuljettajapalveluja. Tällaisissa tapauksissa vastuun sen varmistamisesta, että kuljettajalla on tämän direktiivin mukainen lupakirja ja että hänellä on tämän direktiivin mukainen todistus, pitäisi olla sillä rautatieyrityksellä tai rataverkon haltijalla, jonka kanssa kuljettaja on sopimussuhteessa.

(22)

Rautateiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi veturinkuljettajien, jotka jo työskentelevät kyseisessä ammatissa ennen tämä direktiivin voimaantuloa, olisi säilytettävä hankkimansa ajo-oikeudet siirtymäkauden aikana.

(23)

Tarpeettomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita olisi vältettävä korvattaessa ennen tämän direktiivin asianomaisten säännösten soveltamista myönnettyjä ajolupia tämän direktiivin mukaisilla yhdenmukaistetuilla lisätodistuksilla ja lupakirjoilla. Kuljettajille aiemmin myönnettyjen ajo-oikeuksien voimassaolo olisi siksi taattava mahdollisimman suurelta osin. Luvan myöntävien elinten olisi otettava huomioon kunkin yksittäisen kuljettajan tai kuljettajaryhmän ammattipätevyys ja kokemus, kun lupia korvataan. Luvan myöntävän elimen olisi ratkaistava kuljettajan tai kuljettajaryhmän ammattipätevyyden ja/tai kokemuksen perusteella, edellyttääkö korvaavan lupakirjan ja yhdenmukaistetun lisätodistuksen saaminen lisäkokeisiin ja/tai koulutukseen osallistumista. Luvan myöntävän elimen olisi näin ollen päätettävä, onko ammattipätevyys ja/tai kokemus riittävä vaadittujen lupakirjojen ja yhdenmukaistettujen lisätodistusten myöntämiseksi ilman tarvetta lisäkokeisiin tai -koulutukseen.

(24)

Tarpeettomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita olisi myös vältettävä veturinkuljettajien vaihtaessa työnantajaa. Kuljettajan palvelukseensa ottavan rautatieyrityksen olisi otettava huomioon aiemmin hankitut pätevyydet ja oltava mahdollisuuksien mukaan vaatimatta lisätutkintoja ja lisäkoulutusta.

(25)

Tämän direktiivin nojalla ei synny vastavuoroisen tunnustamisen velvoitetta ennen tämän direktiivin soveltamista saatujen ajo-oikeuksien osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (11) mukaisesti käyttöönotettua vastavuoroisen tunnustamisen yleistä järjestelmää, jota sovelletaan siirtymäkauden loppuun.

(26)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (12) mukaisesti.

(27)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta vahvistaa tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat edellytykset ja kriteerit. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia tai täydentää sitä lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, niistä on päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(28)

Jos valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn tavallisesti sovellettavia määräaikoja ei erittäin kiireellisessä tapauksessa voida noudattaa, komission olisi voitava käyttää päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 6 kohdassa säädettyä kiireellistä menettelyä, kun se vahvistaa tässä direktiivissä tarkoitettuja tutkinnon vastaanottajien ja tutkintojen valintaan sovellettavia perusteita ja mukauttaa tämän direktiivin liitteitä tieteen ja tekniikan kehitykseen tässä direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

(29)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (13) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkistamaan ne.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin noudattamista koskevista tarkastuksista ja asianmukaisista toimista, joita sovelletaan kuljettajan rikkoessa tämän direktiivin vaatimuksia.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä asianmukaisista seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomiseen.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on henkilö- ja tavaraliikenteen vetureita ja junia ajavien veturinkuljettajien hyväksymistä koskeva yhteinen sääntelykehys, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(33)

Kustannustehokkuuden vuoksi voisi olla aiheellista vapauttaa rajoitetuksi ajaksi yksinomaan yhden jäsenvaltion alueella toimivat veturinkuljettajat niiden tämän direktiivin säännösten soveltamisesta, joiden mukaan kyseisillä kuljettajilla on oltava tämän direktiivin mukaiset luvat ja yhdenmukaistetut lisätodistukset. Tällaisten vapautusten edellytykset olisi määriteltävä selkeästi.

(34)

Jäsenvaltiota, jolla ei ole rautatiejärjestelmää eikä välittömiä suunnitelmia rakentaa sellaista, koskisi suhteeton ja hyödytön velvoite, jos sen pitäisi saattaa tämän direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön. Tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanemista koskeva velvoite ei sen vuoksi saisi koskea tällaisia jäsenvaltioita niin kauan kuin niillä ei ole rautatiejärjestelmää,

a)

metroliikenteessä, raitioteillä ja muissa kevytraidejärjestelmissä;

b)

verkoissa, jotka ovat toiminnallisesti erillisiä muusta rautatiejärjestelmästä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien ja esikaupunkien henkilö- ja tavaraliikenteeseen ja yksinomaan näissä verkoissa liikennöivien rautatieyritysten käyttöön;

c)

yksityisomistuksessa olevalla rataverkolla, jota rataverkon omistaja käyttää yksinomaan omassa tavaraliikenteessään;

d)

radan osilla, jotka on suljettu tavanomaiselta liikenteeltä rautatiejärjestelmän kunnossapitoa, uusimista tai parannusta varten.

a)

’toimivaltaisella viranomaisella’ direktiivin 2004/49/EY 16 artiklassa tarkoitettua turvallisuusviranomaista;

b)

’veturinkuljettajalla’ henkilöä, jolla on kyky ja lupa kuljettaa itsenäisesti, vastuullisesti ja turvallisesti junia, esimerkiksi vetureita, vaihtovetureita, työjunia, kunnossapitoon tarkoitettua raidekalustoa tai rautateiden matkustaja- tai tavaraliikenteeseen tarkoitettuja junia;

c)

’turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavia tehtäviä suorittavalla muulla junahenkilökunnalla’ junassa olevaa henkilökuntaa, veturinkuljettajia lukuun ottamatta, jotka myötävaikuttavat junan, matkustajien ja kuljetettavan tavaran turvallisuuteen;

d)

’rautatiejärjestelmällä’ direktiivien 96/48/EY ja 2001/16/EY määritelmän mukaista rataverkkojen muodostamaa järjestelmää, jossa on ratoja ja kiinteitä laitteita, mihin tahansa ryhmään kuuluvaa ja mitä tahansa alkuperää olevaa liikkuvaa kalustoa, joka kulkee näissä rataverkoissa;

e)

’rataverkon haltijalla’ elintä tai yritystä, joka vastaa erityisesti direktiivin 91/440/ETY 3 artiklassa määritellyn rataverkon tai jonkin sen osan perustamisesta ja kunnossapidosta, mihin voi kuulua myös rataverkon valvonta- ja turvajärjestelmien hallinnointi. Verkkoa tai verkon osaa koskevat rataverkon haltijan tehtävät voidaan jakaa eri elimille tai yrityksille;

f)

’rautatieyrityksellä’ rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä 26 päivänä helmikuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/14/EY (14) määriteltyä rautatieyritystä sekä muuta julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen huolehtimaan vetopalvelusta. Tähän kuuluvat myös yritykset, jotka tarjoavat ainoastaan vetopalveluja;

g)

’yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä’ eli ’YTE:illä’ eritelmiä, joita kunkin osajärjestelmän tai osajärjestelmän osan on vastattava olennaisten vaatimusten täyttämiseksi ja direktiiveissä 96/48/EY ja 2001/16/EY määriteltyjen Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi;

h)

’virastolla’29 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 881/2004 (15) perustettua Euroopan rautatievirastoa;

i)

’turvallisuustodistuksella’ todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen myöntää rautatieyritykselle direktiivin 2004/49/EY 10 artiklan mukaisesti;

j)

’todistuksella’ yhdenmukaistettua lisätodistusta, jossa mainitaan, millä rataverkolla lupakirjan haltijalla on lupa kuljettaa ja mitä liikkuvaa kalustoa;

k)

’turvallisuusluvalla’ lupaa, jonka toimivaltainen viranomainen myöntää rataverkon haltijalle direktiivin 2004/49/EY 11 artiklan mukaisesti;

l)

’koulutuskeskuksella’ toimivaltaisen viranomaisen koulutuksen antajaksi kelpuuttamaa ja tunnustamaa elintä.

a)

lupakirja, joka todistaa, että kuljettaja täyttää terveydentilaa koskevat vähimmäisvaatimukset sekä koulutusta ja yleistä ammatillista pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Lupakirjassa on mainittava kuljettajan henkilötiedot ja luvan antanut viranomainen sekä luvan voimassaoloaika. Lupakirjan on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen siihen asti, kun yhteisön hyväksymismalli otetaan käyttöön 4 kohdan mukaisesti;

b)

yksi tai useampi todistus, jossa mainitaan, millä rataverkoilla lupakirjan haltijalla on lupa kuljettaa ja mitä liikkuvaa kalustoa. Kunkin todistuksen on oltava liitteessä I esitettyjen vaatimusten mukainen.

a)

kun rautatieliikenteen häiriön vuoksi rataverkon haltijan nimeämissä tapauksissa on tarpeen kuljettaa juna toista reittiä tai kunnossapitää rataa;

b)

poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa, joissa liikennöidään museojunilla;

c)

poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa tavaraliikenteessä rataverkon haltijan suostumuksella;

d)

uuden junan tai veturin toimittamisen tai esittelyn yhteydessä;

e)

kuljettajakoulutuksen tai -kokeen yhteydessä.

a)

luokka A: vaihtoveturit, työjunat, kunnossapitoon tarkoitettu raidekalusto ja kaikki muut veturit, kun niitä käytetään vaihtotyössä;

b)

luokka B: matkustaja- ja/tai tavaraliikenne.

a)

lupakirjojen myöntäminen ja päivittäminen sekä kaksoiskappaleiden toimittaminen 6 ja 14 artiklan mukaisesti;

b)

määräaikaiskokeiden ja/tai -tarkastusten järjestäminen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

lupakirjojen tilapäinen ja lopullinen peruuttaminen sekä todistusten tilapäistä peruuttamista koskevista perustelluista pyynnöistä ilmoittaminen myöntävälle elimelle 29 artiklan mukaisesti;

d)

jos jäsenvaltio niin päättää, 23 ja 25 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden tai elinten tunnustaminen;

e)

sen varmistaminen, että 20 artiklan mukaisesti kelpuutettujen tai tunnustettujen henkilöiden ja elinten rekisteri julkaistaan ja päivitetään;

f)

16 artiklan 1 kohdassa ja 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lupakirjoja koskevan rekisterin luominen ja päivittäminen;

g)

kuljettajien hyväksymismenettelyn seuranta 26 artiklan mukaisesti;

h)

tarkastusten tekeminen 29 artiklan mukaisesti;

i)

jäljempänä 25 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja tutkinnon vastaanottajia koskevien kansallisten perusteiden vahvistaminen.

a)

rautatieyritys myöntää lupakirjoja vain omille kuljettajilleen;

b)

rautatieyrityksellä ei ole kyseisellä alueella yksinoikeutta yhdenkään siirretyn tai sopimuksen perusteella annetun tehtävän osalta.

a)

pidettävä rekisteriä kaikista myönnetyistä, päivitetyistä, uusituista, muutetuista, rauenneista, tilapäisesti tai lopullisesti peruutetuista tai kadonneiksi, varastetuiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista lupakirjoista. Rekisterissä on oltava liitteessä I olevassa 4 kohdassa säädetyt tiedot kaikista lupakirjoista, ja tiedot on voitava hakea kullekin kuljettajalle annetun kansallisen numeron avulla. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti;

b)

annettava perustellusta pyynnöstä tietoja kyseisistä lupakirjoista muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, virastolle tai kuljettajien työnantajalle.

a)

pidettävä rekisteriä – tai varmistettava, että rekisteriä pidetään – kaikista myönnetyistä, päivitetyistä, uusituista, muutetuista, rauenneista, tilapäisesti tai lopullisesti peruutetuista tai kadonneiksi, varastetuiksi tai tuhoutuneiksi ilmoitetuista todistuksista. Tässä rekisterissä on oltava liitteessä I olevassa 4 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikista todistuksista sekä 16 artiklassa edellytettyjä määräaikaistarkastuksia koskevat tiedot. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti;

b)

tehtävä yhteistyötä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, johon rautatieyritys tai rataverkon haltija on sijoittautunut, tietojen vaihtamiseksi toimivaltaisen viranomaisen kanssa ja tarvittavien tietojen asettamiseksi toimivaltaisen viranomaisen saataville;

c)

annettava tietoja kyseisten todistusten sisällöstä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä, jos tämä on tarpeen niiden rajatylittävän toiminnan johdosta.

a)

joko asiaankuuluvilla yhteentoimivuuden teknisillä eritelmillä (YTE), jotka hyväksytään direktiivin 96/48/EY tai direktiivin 2001/16/EY mukaisesti. Tässä tapauksessa komissio varmistaa YTE:ien liitteiden IV, V ja VI keskinäisen yhdenmukaisuuden; tai

b)

perusteilla, joita virasto ehdottaa asetuksen (EY) N:o 881/2004 17 artiklan mukaisesti. Näistä perusteista, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, päätetään 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

a)

lupakirjaa koskevan koulutuksen osalta: toimivaltainen viranomainen vahvistaessaan menettelyn, jota on noudatettava lupakirjan saamiseksi 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

todistusta koskevan koulutuksen osalta: rautatieyritys tai rataverkon haltija vahvistaessaan menettelyn, jota on noudatettava todistuksen saamiseksi 15 artiklan mukaisesti.

a)

Jos kyseessä on toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja: toimivaltainen viranomainen peruuttaa lupakirjan. Peruuttaminen on tilapäinen tai lopullinen riippuen rautateiden turvallisuudelle aiheutuneen riskin suuruudesta. Se ilmoittaa ratkaisusta viipymättä asianomaiselle kuljettajalle sekä hänen työnantajalleen ja perustelee päätöksensä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklassa tarkoitettua oikeutta saada päätös uudelleentutkituksi. Se ilmoittaa, mikä on lupakirjan takaisinsaamiseksi noudatettava menettely.

b)

Jos kyseessä on toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä lupakirja, toimivaltainen viranomainen kääntyy kyseisen toisen jäsenvaltion viranomaisen puoleen ja esittää perustellun pyynnön lisätarkastuksen tekemiseksi tai lupakirjan peruuttamiseksi. Pyynnön esittänyt toimivaltainen viranomainen ilmoittaa pyynnöstään komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille. Lupakirjan myöntänyt viranomainen tutkii saamansa pyynnön neljän viikon kuluessa ja ilmoittaa päätöksestään toiselle viranomaiselle. Lupakirjan myöntänyt viranomainen ilmoittaa päätöksestään myös komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille. Mikä tahansa toimivaltainen viranomainen voi kieltää veturinkuljettajia toimimasta sen lainkäyttöalueella odotettaessa ilmoitusta lupakirjan myöntäneen viranomaisen päätöksestä.

c)

Jos kyseessä on todistus, toimivaltainen viranomainen kääntyy todistuksen myöntäneen elimen puoleen ja pyytää lisätarkastusta tai todistuksen peruuttamista. Todistuksen myöntänyt elin ryhtyy asianmukaisiin toimiin ja ilmoittaa niistä toimivaltaiselle viranomaiselle neljän viikon kuluessa. Toimivaltainen viranomainen voi kieltää veturinkuljettajia toimimasta sen lainkäyttöalueella odotettaessa todistuksen myöntäneen elimen ilmoitusta, ja se ilmoittaa tästä komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.

a)

lupakirjojen ja todistusten myöntämismenettelyjä;

b)

koulutuskeskusten ja tutkinnon vastaanottajien kelpuuttamista;

c)

toimivaltaisten viranomaisten käyttöönottamaa laatujärjestelmää;

d)

todistusten vastavuoroista tunnustamista;

e)

liitteissä IV, V ja VI eriteltyjen koulutusvaatimusten tarkoituksenmukaisuutta markkinarakenteen ja 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittujen luokkien kannalta;

f)

rekistereiden yhteenliittämistä ja liikkuvuutta työmarkkinoilla.

1.

Edellä 22 artiklassa säädetyt rekisterit otetaan käyttöön kahden vuoden kuluessa 22 artiklan 4 kohdassa säädettyjen rekisterien perusparametrien vahvistamisesta.

2.

3.

Kuljettajat, joille on myönnetty junien kuljettamiseen vaadittava ajolupa niiden säännösten nojalla, joita sovellettiin ennen 2 kohdan a tai b alakohdan soveltamista, voivat edelleen toimia ammatissaan ajo-oikeutensa perusteella ja ilman, että tämän direktiivin säännöksiä sovellettaisiin, enintään seitsemän vuoden ajan 1 kohdassa edellytettyjen rekisterien perustamisesta.

Sellaisten harjoittelijoiden osalta, jotka ovat aloittaneet hyväksytyn koulutusohjelman tai hyväksytyn koulutuskurssin ennen 2 kohdan a tai b alakohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat soveltaa näihin harjoittelijoihin voimassa olevien kansallisten säännösten mukaista lupajärjestelmää.

Asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeustapauksissa myöntää tässä kohdassa tarkoitettujen kuljettajien ja harjoittelijoiden osalta vapautuksia liitteessä II esitetyistä terveydentilavaatimuksista. Tällaisin vapautuksin myönnetty lupakirja on pätevä ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella.

4.

Toimivaltaisten viranomaisten, rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden on varmistettava 16 artiklassa säädettyjä määräaikaistarkastuksia vastaavien säännöllisten tarkastusten vaiheittainen soveltaminen kuljettajiin, joilla ei ole tämän direktiivin mukaisia lupakirjoja ja todistuksia.

5.

Jos jäsenvaltio sitä pyytää, komissio pyytää virastoa tekemään kyseistä jäsenvaltiota kuullen kustannus-hyötyanalyysin tämän direktiivin säännösten soveltamisesta veturinkuljettajiin, jotka toimivat yksinomaan kyseisen jäsenvaltion alueella. Kustannus-hyötyanalyysi kattaa kymmenen vuoden pituisen kauden. Kustannus-hyötyanalyysi toimitetaan komissiolle kahden vuoden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen rekisterien perustamisesta.

Jos kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että kustannukset tämän direktiivin säännösten soveltamisesta kyseisiin veturinkuljettajiin ovat hyötyjä suuremmat, komissio tekee 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen kuuden kuukauden kuluessa kustannus-hyötyanalyysin tulosten toimittamisesta päätöksen, jonka mukaan tämän artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan säännöksiä ei tarvitse soveltaa tällaisiin veturinkuljettajiin enintään kymmenen vuoden pituisena kautena asianomaisen jäsenvaltion alueella.

Viimeistään 24 kuukautta ennen tämän tilapäisen vapautuksen voimassaoloajan päättymistä komissio pyytää asianomaisessa jäsenvaltiossa rautatiealalla tapahtuneen kehityksen huomioon ottaen 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen virastoa tekemään uuden kustannus-hyötyanalyysin, joka on toimitettava komissiolle viimeistään 12 kuukautta ennen tämän tilapäisen vapautuskauden päättymistä. Komissio tekee päätöksen tämän kohdan toisessa alakohdassa kuvattua menettelyä noudattaen.

a)

merkintä ”veturinkuljettajan lupakirja” painettuna suurikokoisilla kirjaimilla lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä;

b)

lupakirjan myöntävän jäsenvaltion nimi;

c)

lupakirjan myöntävän jäsenvaltion ISO 3166 -koodin mukainen maatunnus negatiivina sinisessä suorakulmiossa ja kahdentoista keltaisen tähden ympäröimänä;

d)

myönnettyä lupakirjaa koskevat, seuraavasti numeroidut tiedot:

e)

merkintä ”Euroopan yhteisöjen malli” painettuna lupakirjan myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä ja merkintä ”veturinkuljettajan lupakirja” kaikilla muilla Euroopan yhteisöjen kielillä keltaisella painettuna muodostavat kortin taustan;

f)

viitevärit:

g)

lisätiedot tai toimivaltaisen viranomaisen liitteen II mukaisesti määräämät lääketieteellisiin syihin perustuvat käyttörajoitukset koodin muodossa.

Komissio päättää koodeista viraston laatiman suosituksen perusteella 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

a)

haltijan sukunimi;

b)

haltijan etunimi (etunimet);

c)

haltijan syntymäaika ja -paikka;

d)

e)

todistuksen numero, joka mahdollistaa pääsyn kansallisen rekisterin tietoihin;

f)

haltijan valokuva;

g)

haltijan nimikirjoitus;

h)

haltijan vakinainen asuinpaikka tai postiosoite (vapaaehtoinen merkintä);

i)

sen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan nimi ja osoite, jonka lukuun kuljettajalla on lupa kuljettaa junia;

j)

luokka, jossa haltijalla on oikeus kuljettaa;

k)

sen liikkuvan kaluston tyyppi tai tyypit, jota tai joita haltijalla on lupa kuljettaa;

l)

rataverkot, joilla haltijalla on lupa ajaa;

m)

mahdolliset lisätiedot tai rajoitukset;

n)

kielitaito.

a)

Lupakirjaa koskevat tiedot:

kaikki lupakirjan sisältämät tiedot sekä 11 ja 16 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot.

b)

Todistusta koskevat tiedot:

kaikki todistuksen sisältämät tiedot sekä 12, 13 ja 16 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tarkistamiseen liittyvät tiedot.

—

äkillinen tajunnanmenetys,

—

huomio- tai keskittymiskyvyn heikkeneminen,

—

äkillinen toimintakyvyttömyys,

—

tasapainon ja koordinaation menetys,

—

liikkuvuuden merkittävä rajoittuminen.

—

näkötarkkuus kauas, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja: 1,0; vähintään 0,5 huonomman silmän osalta,

—

voimakkaimmat sallitut korjaavat linssit: kaukotaittoisuus +5/likitaittoisuus –8. Poikkeamiset sallitaan poikkeustapauksissa ja silmälääkärin lausunnon perusteella. Päätöksen tekee lääkäri,

—

lähi- ja kaukonäkö riittävä, joko laseilla korjattuna tai ilman laseja,

—

piilolinssit ja silmälasit sallitaan, jos erikoislääkäri tarkistaa ne määräajoin,

—

värinäkö normaali: tunnustetun testin (esim. Ishihara) käyttö, vaadittaessa täydennettynä toisella tunnustetulla testillä,

—

näkökenttä puutteeton,

—

kummankin silmän näkö normaali; ei vaadita, jos henkilön näkö on korjattu asianmukaisesti ja hänellä on riittävä korvaamiskokemus. Sovelletaan vain, jos henkilö on menettänyt yhteisnäön työn aloittamisen jälkeen,

—

yhteisnäkö normaali,

—

väriopasteiden oikea tunnistaminen: testi perustuu yksittäisten värien eikä suhteellisten erojen tunnistamiseen,

—

kontrastiherkkyys hyvä,

—

ei eteneviä silmäsairauksia,

—

silmäimplantit, keratotomiat ja keratektomiat hyväksytään vain, jos ne tarkistetaan vuosittain tai lääkärin määräämin väliajoin,

—

häikäisynsietokyky,

—

värillisiä piilolinssejä ja väriä vaihtavia linssejä ei sallita. UV-säteilyä suodattavat linssit sallitaan.

—

kuulo riittävä, jotta voi keskustella puhelimessa ja kykenee kuulemaan hälytysäänet ja radioviestit.

—

kuulonmenetys ei saa olla yli 40 dB taajuuksilla 500 ja 1 000 Hz,

—

kuulonmenetys ei saa olla yli 45 dB taajuudella 2 000 Hz sen korvan osalta, jossa äänen ilmajohtuminen on huonompi,

—

ei tasapainohäiriöitä,

—

ei kroonisia puhevikoja (koska edellytetään kuuluvaa ja selkeää puheviestintää),

—

kuulokojeiden käyttö sallittu erityistapauksissa.

—

yleinen lääkärintarkastus,

—

aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö),

—

veri- tai virtsakoe, jolla testataan muun muassa diabetes mellitusta, jos se on tarpeen hakijan fyysisen kunnon arvioimiseksi,

—

lepo-elektrokardiogrammi (EKG),

—

laittomien huumausaineiden tai psykotrooppisten lääkkeiden kaltaisia psykotrooppisia aineita sekä alkoholin väärinkäyttöä, joka voi kyseenalaistaa toimeen soveltuvuuden, koskevat testit,

—

kognitiiviset testit: huomio- ja keskittymiskyky, muisti, havaintokyky, päättelykyky,

—

viestintä,

—

psykomotoriset testit: reaktionopeus, liikekoordinaatio.

—

yleinen lääkärintarkastus,

—

aistitoimintojen tarkastus (näkö, kuulo, värinäkö),

—

veri- tai virtsakoe diabetes mellituksen ja muiden kliinisen analyysin osoittamien sairauksien havaitsemiseksi,

—

huumausaineita koskeva testi, jos tarpeen kliinisen analyysin perusteella.

—

rautatieteknologiaan liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen, mukaan luettuna pääasialliset turvallisuusnäkökohdat ja toimintasääntöjen taustalla oleva ajatusmalli,

—

rautatieliikenteen riskeihin ja niiden hallintatapoihin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen,

—

yhtä tai useampaa rautatieliikenteen toimintamuotoa ohjaaviin periaatteisiin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen,

—

juniin, niiden kokoonpanoon sekä vetureita, tavara- ja matkustajavaunuja ja muuta liikkuvaa kalustoa koskeviin teknisiin vaatimuksiin liittyvän teorian ja käytännön omaksuminen.

—

ymmärtämään kuljettajan ammatin konkreettiset työedellytykset, ammatin merkitys ja sen ammatilliset ja henkilökohtaiset vaatimukset (pitkät työjaksot, poissaolo kotoa jne.),

—

soveltamaan henkilöstön turvallisuusmääräyksiä käytännössä,

—

tunnistamaan erityyppinen liikkuva kalusto,

—

tuntemaan työmenetelmät ja soveltamaan niitä tarkasti,

—

tuntemaan eri viiteasiakirjat ja ohjekirjat (liikenteen toimintaa koskevissa YTE:issä määritelty menettelyjä koskeva opas ja reittejä koskeva opas, kuljettajan käsikirja, korjauskäsikirja jne.),

—

oppimaan työskentelytavat, jotka soveltuvat turvallisuuteen olennaisesti vaikuttaviin tehtäviin,

—

tuntemaan menettelyt, joita sovelletaan henkilöonnettomuuksien tapahduttua,

—

erottamaan rautatieliikenteeseen yleisesti liittyvät riskit,

—

tuntemaan liikenneturvallisuuden periaatteet,

—

tuntemaan sähkötekniikan perusperiaatteet.

—

kokoamaan tarvittavat asiakirjat ja varusteet,

—

tarkistamaan vetoyksikön suorituskyky,

—

tarkistamaan vetoyksikössä oleviin asiakirjoihin merkityt tiedot,

—

varmistumaan tekemällä vaaditut tarkastukset ja testit, että vetoyksikkö pystyy tuottamaan tarvittavan vetovoiman ja että turvalaitteet toimivat,

—

tarkistamaan säännösten mukaisten suoja- ja turvalaitteiden olemassaolo ja toimivuus veturia luovutettaessa tai ennen matkaa,

—

huolehtimaan tarvittavista ennaltaehkäisevistä rutiinihuoltotehtävistä.

—

veto,

—

jarrutus,

—

liikenneturvallisuuteen liittyvät laitteet.

—

mekaaniset rakenteet,

—

jousitus- ja kytkentälaitteet,

—

pyörästölaitteet,

—

turvalaitteet,

—

polttoainesäiliöt, polttoaineen syöttö, pakokaasujärjestelmä,

—

liikkuvan kaluston sisä- ja ulkopuolella olevat merkinnät, erityisesti vaarallisten aineiden kuljetuksissa käytettävät merkinnät,

—

kulunrekisteröintijärjestelmät,

—

sähköiset ja paineilmajärjestelmät,

—

virroitin- ja korkeajännitepiirit,

—

viestintälaitteet (junan ja liikenteenohjauksen välinen radioyhteys jne.),

—

kulunjärjestely,

—

liikkuvan kaluston osatekijät, niiden merkitys ja vedettävän kaluston erityislaitteet, erityisesti järjestelmä junan pysäyttämiseksi tyhjentämällä jarrujohto,

—

jarrujärjestelmä,

—

vetoyksiköihin liittyvät erityisosat,

—

voimansiirto, moottorit ja vaihteisto.

—

tarkistamaan ja arvioimaan ennen lähtöä, että ajoneuvon asiakirjojen mukainen junan jarrutuskyky vastaa kyseisen reitin edellyttämää jarrutuskykyä,

—

tarkistamaan vetoyksikön ja junan jarrujärjestelmän eri osien toiminta tarvittaessa ennen liikkeellelähtöä, liikkeellelähdön yhteydessä ja liikkeessä.

—

ottamaan huomioon hänelle ennen lähtöä toimitetut tiedot,

—

määrittämään junan ajomuoto ja suurin sallittu nopeus esimerkiksi nopeusrajoitusten, sääolosuhteiden tai opasteiden muutosten mukaan.

—

käyttämään kaikkia käytössään olevia hallintalaitteita sovellettavien sääntöjen mukaisesti,

—

panemaan juna liikkeelle ottaen huomioon pito- ja tehorajoitukset,

—

käyttämään jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot.

—

kyettävä tähystämään valppaasti havaitakseen poikkeukselliset tapahtumat junan kulkiessa,

—

kyettävä tarkastamaan juna ja tunnistamaan häiriöihin viittaavat merkit, määrittelemään ne ja reagoimaan niiden vakavuuden mukaan sekä yrittämään korjata ne asettaen aina etusijalle rautatieliikenteen ja henkilöiden turvallisuuden,

—

tunnettava käytössä olevat suojaamis- ja viestintäkeinot.

—

kyettävä ryhtymään toimiin junan suojaamiseksi ja antamaan hälytys henkilöonnettomuuden tapahduttua junassa,

—

kyettävä määrittämään, kuljettaako juna vaarallisia aineita, ja yksilöimään ne junan asiakirjojen ja vaunuluetteloiden perusteella,

—

tunnettava junan evakuointia koskevat menettelyt hätätilanteessa.

—

ottamaan huomioon hänelle toimitetut tiedot, kuten nopeusrajoitukset ja opasteiden muutokset,

—

määrittämään ajomuoto ja junan nopeusrajoitus reitin ominaisuuksien mukaan.

—

liikennetilanne (raiteenvaihdot, rataosuuden liikennöinti yksiraiteisena jne.),

—

reitin ja asiaankuuluvien asiakirjojen tarkistaminen,

—

tietylle kuljetukselle soveltuvien raiteiden määrittäminen,

—

sovellettavat liikennesäännöt ja opastejärjestelmän merkitys,

—

liikenteenohjaustapa,

—

suojastuksen tyyppi ja siihen liittyvät määräykset,

—

rautatieliikennepaikkojen nimet, rautatieliikennepaikkojen ja liikenteenohjauskeskusten sijainti ja niiden paikantaminen matkan päästä ajotavan sovittamiseksi vastaavasti,

—

opasteet siirryttäessä toiseen liikenne- tai energiansyöttöjärjestelmään,

—

kuljettajan ajamien eri junaluokkien nopeusrajoitukset,

—

raiteen pituusprofiilit,

—

erityiset jarrutusolot esimerkiksi radalla, jossa on jyrkkä lasku,

—

liikenteen erityistekijät: erityisopasteet tai -kilvet, lähdön erityisedellytykset jne.

—

panemaan juna liikkeelle vasta kun säädetyt edellytykset ovat täyttyneet (aikataulu, lähtökäsky tai -opaste, tarvittaessa opasteiden käyttäminen jne.),

—

seuraamaan radanvarren ja ohjaamon opasteita, tulkitsemaan niitä välittömästi ja virheettömästi ja toimimaan niiden mukaan,

—

kuljettamaan junaa turvallisesti erityisten ajomuotojen mukaisesti: käskystä noudatettavat erityiset ajomuodot, tilapäiset nopeusrajoitukset, ajaminen päinvastaiseen suuntaan, pysähtymisopasteiden ohittamisen salliminen vaaratilanteessa, järjesteleminen, kääntyminen, junan kuljettaminen rakennustyömaan läpi jne.,

—

noudattamaan aikataulun mukaisia ja täydentäviä pysäytyksiä ja tarvittaessa suorittamaan matkustajien palveluun liittyvät lisätehtävät pysähtymisten aikana, erityisesti ovien avaaminen ja sulkeminen.

—

tietämään joka hetki junan sijainti reitillä, jota se kulkee,

—

käyttämään jarruja hidastamiseen ja pysäyttämiseen ottaen huomioon liikkuva kalusto ja laitteistot,

—

säätämään junan kulkua aikataulun ja mahdollisten energiansäästöä koskevien määräysten mukaisesti ottaen huomioon vetoyksikön, junan, reitin ja ympäristön ominaisuudet.

—

seuraamaan siinä määrin kuin junan kuljettaminen sallii rataverkkoon ja ympäristöön liittyviä poikkeuksellisia tapahtumia: opasteet, rata, energiansyöttö, tasoristeykset, radan ympäristö, muu liikenne,

—

määrittämään etäisyydet esteistä,

—

ilmoittamaan rataverkon haltijalle mahdollisimman pian havaittujen häiriöiden paikasta ja luonteesta varmistuen siitä, että tämä ilmoitus on ymmärretty,

—

rataverkon huomioon ottaen varmistamaan liikenteen ja henkilöiden turvallisuus tai käynnistämään toimenpiteet sen varmistamiseksi aina, kun tämä on tarpeen.

—

ryhtymään toimiin junan suojaamiseksi ja antamaan hälytys henkilöonnettomuuden tapahduttua,

—

päättämään, mihin juna on pysäytettävä tulipalon tapauksessa, ja auttamaan tarvittaessa matkustajien evakuoimisessa,

—

antamaan mahdollisimman pian hyödyllistä tietoa tulipalosta, jos kuljettaja ei voi saada paloa hallintaan yksin,

—

ilmoittamaan näistä edellytyksistä rataverkon haltijalle mahdollisimman pian,

—

arvioimaan, salliiko rataverkko matkan jatkamisen ja millä edellytyksillä.

a)

kielitaito (vain muille kuin kieltä äidinkielenään puhuville): joka kolmas vuosi tai aina yli vuoden poissaolon jälkeen;

b)

rataverkon tuntemus (mukaan lukien reittien ja toimintasääntöjen tuntemus): joka kolmas vuosi tai aina kyseiseltä reitiltä yli vuoden poissaolon jälkeen;

c)

liikkuvan kaluston tuntemus: joka kolmas vuosi.