19.6.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 166/1

---

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 865/2006,

annettu 4 päivänä toukokuuta 2006,

luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (1) ja erityisesti sen 19 artiklan 1, 2 ja 4 alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Olisi annettava säännökset asetuksen (EY) N:o 338/97 täytäntöönpanemiseksi ja sen varmistamiseksi, että luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES), jäljempänä ’yleissopimus’, määräyksiä noudatetaan kaikilta osin.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 338/97 yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset edellytykset ja vaatimukset lupa- ja todistushakemusten käsittelyä ja tällaisten asiakirjojen myöntämistä, voimassaoloa ja käyttöä varten. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa mallit, joiden mukaisia kyseisten asiakirjojen on oltava.

(3)

On myös tarpeen vahvistaa eläinlajien vankeudessa syntyneiden ja kasvatettujen yksilöiden ja kasvilajien keinotekoisesti lisättyjen yksilöiden käsittelyä koskeviin edellytyksiin ja vaatimuksiin liittyvät yksityiskohtaiset säännökset, jotta voidaan varmistaa tällaisiin yksilöihin sovellettavien poikkeusten yhtenäinen täytäntöönpano.

(4)	Asetuksen (EY) N:o 338/97 7 artiklan 3 kohdassa säädetyt poikkeukset, jotka koskevat sellaisia yksilöitä, jotka ovat henkilökohtaisia tavaroita tai kotiesineistöä, edellyttävät, että säännöksiä tarkennetaan, jotta ne olisivat yleissopimuksen VII artiklan 3 kappaleen mukaisia.

(5)	Sen varmistamiseksi, että asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 1 kohdan mukaisista sisäisen kaupan kielloista tehtäviä poikkeuksia sovelletaan yhdenmukaisesti, on tarpeen säätää niiden määrittelyä koskevista edellytyksistä ja perusteista.

(6)	On tarpeen vahvistaa menettelyjä lajien tiettyjen yksilöiden merkitsemistä varten, jotta voidaan helpottaa niiden tunnistamista ja varmistaa asetuksen (EY) N:o 338/97 säännösten täytäntöönpano.

(7)	Olisi annettava säännöksiä asetuksessa (EY) N:o 338/97 tarkoitettujen määräaikaiskertomusten sisällöstä, muodosta ja esittämisestä.

(8)	Kaiken erityisesti lajien biologiseen ja kaupalliseen asemaan, niiden käyttöön ja niiden kaupan valvontamenetelmiin liittyvän tiedon olisi oltava käytettävissä asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteiden tulevien muutosten käsittelemistä varten.

(9)

Yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin 12. kokouksessa, joka pidettiin Santiagossa, Chilessä, 3–15 päivänä marraskuuta 2002, annettiin joukko päätöslauselmia, jotka koskivat muun muassa lupien ja todistusten yksinkertaistettua myöntämismenettelyä; erityistä todistusta, jonka avulla voidaan helpottaa tiettyjen kiertävään näyttelyyn kuuluvien yksilöluokkien siirtoja; henkilökohtaisia tavaroita koskevia lisäpoikkeuksia; kaviaaripakkausten merkintöjä koskevia ajantasaistettuja vaatimuksia sekä muita rutiini- ja teknisiä toimenpiteitä, kuten luvissa ja todistuksissa käytettävien tunnusten muutoksia sekä muutoksia vakiintuneiden nimistölähteiden luetteloon, jota käytetään määritettäessä yleissopimuksen liitteissä lueteltujen lajien nimiä. Sen vuoksi on tarpeen ottaa huomioon nämä päätöslauselmat.

(10)

Koska henkilökohtaisessa omistuksessa olevien vankeudessa syntyneiden ja kasvatettujen elävien eläinten sekä sellaisten henkilökohtaisessa omistuksessa olevien eläinten, jotka on tuotu yhteisön alueelle ennen asetuksen (EY) N:o 338/97, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen soveltamisesta yhteisössä 3 päivänä joulukuuta 1982 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3626/82 (2) tai kansallisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön soveltamista, tuonnin ja viennin sääntelystä aiheutuu hallinnollisia rasitteita, ja koska tällainen vienti ja tuonti ei ole esteenä luonnonvaraisen eläimistön suojelulle, niitä varten olisi luotava oma erityinen todistus.

(11)

Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelemisesta niiden kauppaa sääntelemällä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 30 päivänä elokuuta 2001 annettua komission asetusta (EY) N:o 1808/2001 (3) on tarpeen sen vuoksi muuttaa huomattavilta osin. Muutosten laajuuden johdosta ja selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 1808/2001 olisi kokonaisuudessaan korvattava.

(12)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kauppaa käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Määritelmät

Asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklassa säädettyjen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’hankintapäivällä’ päivää, jona yksilö on otettu luonnonvaraisesta ympäristöstään, syntynyt vankeudessa tai lisätty keinotekoisesti;

2)

’toisen sukupolven jälkeläisillä (F2)’ ja ’seuraavien sukupolvien jälkeläisillä (F3, F4 jne.)’ yksilöitä, jotka on tuotettu säädellyssä ympäristössä sellaisista vanhemmista, jotka niin ikään on tuotettu säädellyssä ympäristössä erotuksena yksilöistä, jotka on tuotettu säädellyssä ympäristössä vanhemmista, joista vähintään toinen on siitetty luonnonvaraisessa ympäristössä tai otettu sieltä (ensimmäisen sukupolven jälkeläiset (F1);

3)	’vanhempien sukupolvella’ kaikkia niitä jalostustapahtumaan osallistuvia eläimiä, joita käytetään uusien yksilöiden tuottamiseen;

4)

’säädellyllä ympäristöllä’ tiettyyn lajiin kuuluvien eläinten tuottamista varten muutettua ympäristöä, jolla on rajat sen estämiseksi, että lajin eläimiä, munia tai sukusoluja pääsee säädeltyyn ympäristöön tai poistuu sieltä, ja jonka yleisiin ominaisuuksiin voivat kuulua muun muassa häkit, jätehuolto, terveydenhoito, suojelu petoeläimiltä ja keinoruokinta;

5)

’henkilöllä, jonka vakinainen asuinpaikka on yhteisön alueella’, henkilöä, joka asuu yhteisön alueella vähintään 185 päivää kalenterivuodessa sellaisten ammatillisten siteiden vuoksi tai, jos kyse on henkilöstä, jolla ei ole ammatillisia siteitä, sellaisten henkilökohtaisten siteiden vuoksi, jotka ovat osoitus läheisistä yhteyksistä tämän henkilön ja hänen asuinpaikkansa välillä;

6)	’kiertävällä näyttelyllä’ kiertävää näytekokoelmaa, sirkusta, eläinnäyttelyä tai kasvinäyttelyä, jota esitellään kaupallisessa tarkoituksessa yleisölle;

7)	’toimituskohtaisilla todistuksilla’ 48 artiklan mukaisesti myönnettäviä todistuksia, jotka ovat voimassa eriteltyjen toimitusten osalta ainoastaan todistuksen myöntävän jäsenvaltion alueella;

8)	’yksilökohtaisilla todistuksilla’ 48 artiklan mukaisesti myönnettäviä muita kuin toimituskohtaisia todistuksia.

II LUKU

LOMAKKEET JA TEKNISET VAATIMUKSET

2 artikla

Lomakkeet

1.   Lomakkeiden, joille laaditaan tuontiluvat, vientiluvat, jälleenvientitodistukset, henkilökohtaista omistusta koskevat todistukset sekä näitä asiakirjoja koskevat hakemukset, on oltava kansalliseen käyttöön varattua tilaa lukuun ottamatta liitteessä I olevan mallin mukaisia.

2.   Lomakkeiden, joille laaditaan tuonti-ilmoitukset, on oltava kansalliseen käyttöön varattua tilaa lukuun ottamatta liitteessä II olevan mallin mukaisia. Lomakkeissa voi olla sarjanumero.

3.   Lomakkeiden, joille laaditaan kiertävien näyttelyjen todistukset ja niitä koskevat hakemukset, on oltava kansalliseen käyttöön varattua tilaa lukuun ottamatta liitteessä III olevan mallin mukaisia.

4.   Lomakkeiden, joille laaditaan henkilökohtaista omistusta koskevien todistusten ja kiertävien näyttelyjen todistusten lisälehdet, on oltava liitteessä IV olevan mallin mukaisia.

5.   Lomakkeiden, joille laaditaan asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 3 ja 4 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt todistukset sekä tällaisia todistuksia koskevat hakemukset, on oltava kansalliseen käyttöön varattua tilaa lukuun ottamatta tämän asetuksen liitteessä V olevan mallin mukaisia.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että valmiiksi painetun tekstin sijasta lomakkeen kohtiin 18 ja 19 sisällytetään ainoastaan asianmukainen todistamista ja/tai luvan myöntämistä koskeva lausuma.

6.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen nimilappujen on oltava tämän asetuksen liitteessä VI olevan mallin mukaisia.

3 artikla

Lomakkeita koskevat tekniset vaatimukset

1.   Edellä 2 artiklassa tarkoitettuihin lomakkeisiin käytettävässä paperissa ei saa olla mekaanista massaa, ja paperin on oltava kirjoituspaperiksi tarkoitettua paperia, jonka paino on vähintään 55 grammaa/neliömetri.

2.   Edellä 2 artiklan 1–5 kohdassa tarkoitettujen lomakkeiden on oltava kooltaan 210 x 297 millimetriä (A4), ja niiden pituus saa olla enintään 18 millimetriä määrämittaa pienempi tai enintään 8 millimetriä sitä suurempi.

3.   Edellä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin lomakkeisiin käytettävän paperin värin on oltava

a)	valkoinen alkuperäiskappaleessa (lomake 1), ja siinä on oltava guilloche-kuviointi, joka on painettu harmaalla paperin etupuolelle siten, että kaikki mekaaniset tai kemialliset väärennökset on mahdollista havaita;

b)	keltainen luvan- tai todistuksenhaltijan kappaleessa (lomake 2);

c)	vaaleanvihreä kappaleessa, joka on tarkoitettu viejä- tai jälleenviejämaalle, jos kyseessä on tuontilupa, tai kappaleessa, joka tullin on lähetettävä luvan tai todistuksen myöntäneelle hallintoviranomaiselle, jos kyseessä on vientilupa tai jälleenvientitodistus, (lomake 3);

d)	vaaleanpunainen luvan tai todistuksen myöntävän hallintoviranomaisen kappaleessa (lomake 4);

e)	valkoinen hakemuksessa (lomake 5).

4.   Edellä 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lomakkeisiin käytettävän paperin on oltava

a)	alkuperäiskappaleessa (lomake 1) valkoista;

b)	tuojan kappaleessa (lomake 2) keltaista.

5.   Edellä 2 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin lomakkeisiin käytettävän paperin värin on oltava

a)	keltainen alkuperäiskappaleessa (lomake 1), ja siinä on oltava guilloche-kuviointi, joka on painettu harmaalla paperin etupuolelle siten, että kaikki mekaaniset tai kemialliset väärennökset on mahdollista havaita;

b)	vaaleanpunainen luvan tai todistuksen myöntäneen hallintoviranomaisen kappaleessa (lomake 2);

c)	valkoinen hakemuksessa (lomake 3).

6.   Edellä 2 artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin lisälehtiin ja nimilappuihin käytettävän paperin värin on oltava valkoinen.

7.   Edellä 2 artiklassa tarkoitetut lomakkeet on painettava ja täytettävä jollakin yhteisön virallisista kielistä, jonka kunkin jäsenvaltion hallintoviranomaiset määrittävät. Lomakkeisiin on tarvittaessa liitettävä yhdellä yleissopimuksen virallisista työkielistä laadittu käännös.

8.   Jäsenvaltiot ovat vastuussa 2 artiklassa tarkoitettujen lomakkeiden painatuksesta; 2 artiklan 1–5 kohdassa tarkoitettuja lomakkeita voidaan käyttää tietokoneistetussa luvan- tai todistuksenmyöntämismenettelyssä.

4 artikla

Lomakkeiden täyttäminen

1.   Lomakkeet on täytettävä siten, että teksti on koneella kirjoitettua.

Kuitenkin hakemukset, jotka koskevat tuonti- ja vientilupia, jälleenvientitodistuksia, asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 3 ja 4 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja todistuksia, henkilökohtaista omistusta koskevia todistuksia ja kiertävien näyttelyjen todistuksia, sekä tuonti-ilmoitukset, lisälehdet ja nimilaput voidaan täyttää kuulakärkikynällä selvällä käsialalla suuraakkosin.

2.   Liitteen I lomakkeissa 1–4, liitteen II lomakkeissa 1 ja 2, liitteen III lomakkeissa 1 ja 2 ja liitteen V lomakkeissa 1 ja 2 sekä 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa lisälehdissä ja 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa nimilapuissa olevaa kirjoitusta ei saa pyyhkiä pois eikä muuttaa, ellei tällaisia poispyyhkimisiä tai muutoksia todisteta oikeiksi luvan tai todistuksen myöntävän hallintoviranomaisen leimalla ja allekirjoituksella. Poispyyhkimiset ja muutokset 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tuonti-ilmoituksissa ja 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilla lisälehdillä voidaan todistaa oikeiksi myös sen tullitoimipaikan leimalla ja allekirjoituksella, jonka kautta tuonti tapahtuu.

5 artikla

Lupien ja todistusten sekä niitä koskevien hakemusten sisältö

Luvissa ja todistuksissa sekä niitä koskevissa hakemuksissa esitettävien tietojen ja viittausten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1)	yksilöiden kuvaukseen, jos sellaista edellytetään, on sisällytettävä jokin liitteessä VII luetelluista tunnuksista;

2)	määrä ja nettopaino on ilmoitettava liitteessä VII lueteltuina yksikköinä;

3)

eliösystematiikan luokitteluyksikkö, johon yksilö kuuluu, on ilmoitettava lajin tarkkuudella lukuun ottamatta niitä tapauksia, joissa asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteiden mukaisesti erotellaan alalaji tai joissa yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi on katsonut, että erottelu korkeammalla taksonomian tasolla riittää;

4)	luokitteluyksiköiden tieteellisiä nimiä ilmoitettaessa on käytettävä tämän asetuksen liitteessä VIII lueteltuja vakiintuneita nimistölähteitä;

5)	tarvittaessa on ilmoitettava toimituksen tarkoitus jonkin tämän asetuksen liitteessä IX olevassa 1 kohdassa luetellun tunnuksen avulla;

6)	yksilöiden alkuperä on ilmaistava käyttäen jotakin tämän asetuksen liitteessä IX olevan 2 kohdan tunnuksista.

Jos 6 alakohdassa tarkoitettujen tunnusten käyttö edellyttää asetuksessa (EY) N:o 338/97 tai tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten täyttymistä, tunnusten on täytettävä nämä vaatimukset.

6 artikla

Lomakkeiden liitteet

1.   Jos jossakin 2 artiklassa tarkoitetussa lomakkeessa on liite, joka on erottamaton osa lomaketta, liitteen kuuluminen erottamattomana osana lomakkeeseen sekä liitteen sivumäärä on ilmoitettava selkeästi kyseisessä luvassa tai todistuksessa, ja liitteen jokaisella sivulla on oltava seuraavat tiedot:

a)	luvan tai todistuksen numero sekä myöntämispäivä;

b)	luvan tai todistuksen myöntäneen hallintoviranomaisen allekirjoitus ja leima tai sinetti.

2.   Jos 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lomakkeita käytetään useampaa kuin yhtä yksittäiseen lähetykseen kuuluvaa lajia varten, niihin on liitettävä liite, jossa on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittujen tietojen lisäksi oltava jokaisen lähetykseen kuuluvan lajin osalta asianomaisen lomakkeen kohdat 8–22 sekä kohdan 27 osiot, joissa ilmoitetaan ”todellisen tuonnin tai (jälleen)viennin määrä/nettopaino” ja tarvittaessa ”kuolleiden eläinten lukumäärä lähetyksen saapuessa”.

3.   Jos 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja lomakkeita käytetään useampaa kuin yhtä lajia varten, niihin on liitettävä liite, jossa on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittujen tietojen lisäksi jokaisen lähetykseen kuuluvan lajin osalta asianomaisen lomakkeen kohdat 8–18.

4.   Jos 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja lomakkeita käytetään useampaa kuin yhtä lajia varten, niihin on liitettävä liite, jossa on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittujen tietojen lisäksi jokaisen lähetykseen kuuluvan lajin osalta asianomaisen lomakkeen kohdat 4–18.

7 artikla

Kolmansien maiden myöntämät luvat ja todistukset

1.   Sovelletaan 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 5 artiklan 3, 4 ja 5 alakohtaa sekä 6 artiklaa päätettäessä siitä, ovatko kolmansien maiden myöntämät yhteisöön tuotavia yksilöitä koskevat luvat ja todistukset hyväksyttäviä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut luvat ja todistukset koskevat sellaisten lajien yksilöitä, jotka kuuluvat vapaaehtoisesti määritettyjen tai yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin määrittämien tuontikiintiöiden piiriin, ne voidaan hyväksyä ainoastaan, jos niissä eritellään kuluvan vuoden aikana vietyjen yksilöiden kokonaismäärä mukaan lukien se yksilöiden määrä, jota kyseinen lupa koskee, sekä kyseessä olevan lajin kiintiö.

3.   Kolmansien maiden myöntämät jälleenvientitodistukset hyväksytään ainoastaan, jos todistuksissa mainitaan alkuperämaa ja asianomaisen vientiluvan numero ja myöntämispäivä sekä tarvittaessa viimeinen jälleenviejämaa ja asianomaisen jälleenvientitodistuksen numero ja myöntämispäivä, tai jos niihin on liitetty tyydyttävät perustelut tällaisten tietojen puuttumiselle.

III LUKU

ASIAKIRJOJEN MYÖNTÄMINEN, KÄYTTÖ JA VOIMASSAOLO

8 artikla

Asiakirjojen myöntäminen ja käyttö

1.   Asiakirjat on myönnettävä ja niitä on käytettävä tämän asetuksen sekä asetuksen (EY) N:o 338/97 ja erityisesti sen 11 artiklan 1–4 kohdan säännösten ja edellytysten mukaisesti.

Näiden asetusten ja niiden täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten noudattamisen varmistamiseksi hallintoviranomainen voi asettaa edellytyksiä, ehtoja ja vaatimuksia, jotka on annettu asianomaisissa asiakirjoissa.

2.   Asiakirjojen käyttö ei estä soveltamasta muita muodollisuuksia, jotka koskevat tavaroiden liikkumista yhteisön alueella, tavaroiden tuomista yhteisöön tai niiden vientiä tai jälleenvientiä yhteisöstä, taikka käyttämästä näihin muodollisuuksiin tarkoitettuja asiakirjoja.

3.   Hallintoviranomaisten on päätettävä lupien ja todistusten myöntämisestä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asianmukaisesti täytetty hakemus on jätetty.

Jos luvan tai todistuksen myöntävä hallintoviranomainen kuitenkin kuulee kolmansia, päätös voidaan kuitenkin tehdä vasta, kun tällainen kuuleminen on saatu tyydyttävällä tavalla päätökseen. Hakijoille on ilmoitettava, jos heidän hakemustensa käsittely viivästyy huomattavasti.

9 artikla

Yksilöiden lähetykset

Erillinen tuontilupa, tuonti-ilmoitus, vientilupa tai jälleenvientitodistus on myönnettävä kutakin sellaista lähetystä varten, jossa yksilöitä lähetetään yhdessä yhden lastin osana.

10 artikla

Vienti- ja tuontilupien, jälleenvientitodistusten, kiertävien näyttelyjen todistusten ja henkilökohtaista omistusta koskevien todistusten voimassaolo

1.   Jäljempänä 20 ja 21 artiklan mukaisesti myönnettävien tuontilupien voimassaoloaika ei saa ylittää kahtatoista kuukautta. Tuontilupa ei kuitenkaan ole voimassa, jos vastaavaa voimassa olevaa asiakirjaa viejä- tai jälleenviejämaasta ei ole.

2.   Jäljempänä 26 artiklan mukaisesti myönnettävien vientilupien ja jälleenvientitodistusten voimassaoloaika ei saa ylittää kuutta kuukautta.

3.   Jäljempänä 30 ja 37 artiklan mukaisesti myönnettävien kiertävien näyttelyjen todistusten ja henkilökohtaista omistusta koskevien todistusten voimassaoloaika ei saa ylittää kolmea vuotta.

4.   Jos 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen lupien ja todistusten voimassaoloaika on päättynyt, niitä pidetään mitättöminä.

5.   Kiertävien näyttelyjen todistusten ja henkilökohtaista omistusta koskevien todistusten voimassaolo päättyy, jos yksilö myydään, tuhotaan, katoaa tai varastetaan, tai jos yksilön omistus siirtyy muulla tavoin taikka jos elävä yksilö on kuollut, karannut tai päästetty luontoon.

6.   Haltijan on viipymättä palautettava hallintoviranomaiselle alkuperäiskappale ja kaikki jäljennökset tuontiluvasta, vientiluvasta, jälleenvientitodistuksesta, kiertävän näyttelyn todistuksesta tai henkilökohtaista omistusta koskevasta todistuksesta, jota ei ole käytetty tai joka ei ole enää voimassa.

11 artikla

Käytettyjen tuontilupien sekä 47, 48, 49, 60 ja 63 artiklassa tarkoitettujen todistusten voimassaolo

1.   Luvanhaltijan käyttämien tuontilupien kappaleiden voimassaolo lakkaa seuraavissa tapauksissa:

a)	kun niissä tarkoitetut elävät yksilöt ovat kuolleet;

b)	kun niissä tarkoitetut elävät eläimet ovat karanneet tai ne on päästetty luontoon;

c)	kun niissä tarkoitetut yksilöt ovat tuhoutuneet;

d)	kun jokin kohdissa 3, 6 tai 8 oleva tieto ei enää vastaa todellista tilannetta.

2.   Jäljempänä 47, 48, 49 ja 63 artiklassa tarkoitettujen todistusten voimassaolo lakkaa seuraavissa tapauksissa:

a)	kun niissä tarkoitetut elävät yksilöt ovat kuolleet;

b)	kun niissä tarkoitetut elävät eläimet ovat karanneet tai ne on päästetty luontoon;

c)	kun niissä tarkoitetut yksilöt ovat tuhoutuneet;

d)	kun jokin kohdissa 2 ja 4 oleva tieto ei enää vastaa todellista tilannetta.

3.   Todistukset, jotka myönnetään 48 ja 63 artiklan mukaisesti, ovat toimituskohtaisia, jollei yksilöitä, joita tällaiset todistukset koskevat, merkitä yksilöllisesti ja pysyvästi.

Sen jäsenvaltion hallintoviranomainen, jonka alueella yksilö on, voi myös asianomaista tieteellistä viranomaista kuultuaan päättää toimituskohtaisten todistusten myöntämisestä sellaisissa tapauksissa, joissa katsotaan, että on olemassa muita lajin suojelemiseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat yksilökohtaisen todistuksen myöntämistä vastaan.

4.   Jäljempänä 48 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 60 artiklassa tarkoitettujen todistusten voimassaolo lakkaa, kun todistusten kohdassa 1 oleva tieto ei enää vastaa todellista tilannetta.

Tällaiset asiakirjat on palautettava viipymättä asiakirjat myöntäneelle hallintaviranomaiselle, joka voi tarvittaessa myöntää todistuksen, jossa otetaan 51 artiklan mukaisesti huomioon vaaditut muutokset.

12 artikla

Peruutetut, kadotetut, varastetut, tuhoutuneet asiakirjat tai asiakirjat, joiden voimassaolo on päättynyt

1.   Kun peruutetun, kadonneen, varastetun tai tuhoutuneen asiakirjan taikka kun kyse on luvasta tai jälleenvientitodistuksesta, jonka voimassaolo on päättynyt, tilalle myönnetään lupa tai todistus, siinä on mainittava korvatun asiakirjan numero ja asiakirjan korvaamisen syy kohdassa ”erityisehdot”.

2.   Kun vientilupa tai jälleenvientitodistus on peruutettu, kadonnut, varastettu tai tuhoutunut, luvan tai todistuksen myöntänyt hallintoviranomainen ilmoittaa tästä määrämaan hallintoviranomaiselle ja yleissopimuksen sihteeristölle.

13 artikla

Tuonti- ja (jälleen)vientiasiakirjojen hakuaika sekä tullimenettelyyn asettaminen

1.   Tuontilupia, vientilupia ja jälleenvientitodistuksia on haettava hyvissä ajoin, ottaen huomioon 8 artiklan 3 kohta, jotta ne voidaan myöntää ennen kuin yksilöitä tuodaan yhteisöön taikka viedään tai jälleenviedään yhteisöstä.

2.   Yksilöiden asettamista tullimenettelyyn ei sallita ennen kuin vaadittavat asiakirjat on esitetty.

14 artikla

Kolmansien maiden myöntämien asiakirjojen voimassaolo

Kun yksilöitä tuodaan yhteisöön, vaadittavat kolmansien maiden myöntämät asiakirjat katsotaan voimassa oleviksi ainoastaan, jos ne on myönnetty ja niitä on käytetty vientiin tai jälleenvientiin kyseisestä maasta ja niitä on käytetty tähän tarkoitukseen ennen niiden viimeistä voimassaolopäivää ja jos niitä käytetään yksilöiden tuomiseksi yhteisöön enintään kuuden kuukauden kuluessa niiden myöntämispäivästä.

Asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä C lueteltujen lajien yksilöiden alkuperätodistuksia voidaan kuitenkin käyttää yksilöiden tuomiseksi yhteisöön enintään kahdentoista kuukauden kuluessa niiden myöntämispäivästä, ja kiertävien näyttelyjen todistuksia sekä henkilökohtaista omistusta koskevia todistuksia voidaan käyttää yksilöiden tuomiseksi yhteisöön ja mainittujen todistusten hakemiseen tämän asetuksen 30 ja 37 artiklan mukaisesti kolmen vuoden kuluessa niiden myöntämispäivästä.

15 artikla

Tiettyjen asiakirjojen myöntäminen takautuvasti

1.   Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklassa säädetään, ja edellyttäen, että tuoja tai (jälleen)viejä ilmoittaa lähetyksen saapuessa tai ennen lähetyksen lähtöä toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle syyt, joiden takia vaadittavia asiakirjoja ei ole saatavilla, asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä B tai C lueteltujen lajien yksilöitä sekä mainitun asetuksen liitteessä A lueteltujen ja sen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen lajien yksilöitä koskevia asiakirjoja voidaan poikkeuksellisesti myöntää takautuvasti.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan, jos jäsenvaltion toimivaltainen hallintoviranomainen kuultuaan tarvittaessa kolmannen maan toimivaltaisia viranomaisia on vakuuttunut siitä, että tavanomaisesta menettelystä poikkeaminen ei johdu tuojasta tai (jälleen)viejästä ja että kyseessä olevien yksilöiden tuonnissa tai (jälleen)viennissä noudatetaan muilta osin asetuksen (EY) N:o 338/97, yleissopimuksen sekä kolmannen maan asiaa koskevan lainsäädännön säännöksiä ja määräyksiä.

3.   Asiakirjoissa, jotka myönnetään 1 kohdan nojalla, on selkeästi ilmoitettava, että ne on myönnetty takautuvasti, sekä esitettävä syyt tähän.

Yhteisön tuontiluvissa, yhteisön vientiluvissa ja yhteisön jälleenvientitodistuksissa nämä tiedot on merkittävä lomakkeen kohtaan 23.

4.   Myönnetyistä vientiluvista ja jälleenvientitodistuksista on ilmoitettava yleissopimuksen sihteeristölle 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

16 artikla

Yhteisön kautta kuljetettavat yksilöt

Tämän asetuksen 14 ja 15 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin sellaisiin asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A ja B lueteltujen lajien yksilöihin, jotka kuljetetaan yhteisön kautta, jos kauttakuljetus on muilta osin asetuksen (EY) N:o 338/97 mukaista.

17 artikla

Kasvien terveystodistukset

1.   Kun on kyse asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä B ja C lueteltuihin lajeihin kuuluvista keinotekoisesti lisätyistä kasveista sekä sellaisista keinotekoisesti lisätyistä risteymistä, jotka on saatu niistä mainitun asetuksen liitteessä A luetelluista lajeista, joiden kohdalle ei ole lisätty huomautusta, noudatetaan seuraavaa:

a)	jäsenvaltiot voivat päättää, että vientiluvan sijasta myönnetään kasvien terveystodistus;

b)	kolmansien maiden myöntämät kasvien terveystodistukset on hyväksyttävä vientiluvan sijasta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kasvien terveystodistuksessa on oltava lajin tieteellinen nimi tai, jos tämä on mahdotonta niiden eliösystematiikan yksiköiden osalta, jotka luetellaan asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä heimoittain, heimon tieteellinen nimi.

Asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä B luetellut keinotekoisesti lisätyt orkideakasvit ja kaktuskasvit voidaan kuitenkin mainita sellaisenaan.

Kasvien terveystodistuksiin on myös merkittävä yksilöiden tyyppi ja määrä, ja niissä on oltava leima, sinetti tai muu erityismerkintä, joka ilmaisee, että ”yksilöt ovat CITESin määritelmän mukaan keinotekoisesti lisättyjä”.

18 artikla

Tiettyä biologisten näytteiden kauppaa koskevat yksinkertaistetut menettelyt

1.   Kun on kyse kaupasta, jolla ei ole vaikutuksia tai jolla on vain vähäinen vaikutus kyseessä olevan lajin suojelemiseen, voidaan yksinkertaistettujen menettelyjen perusteella käyttää ennalta myönnettyjä lupia ja todistuksia biologisille näytteille, joiden tyyppi ja koko määritetään liitteessä XI, ja jos näitä näytteitä kiireellisesti tarvitaan mainitussa liitteessä yksilöityyn käyttöön ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

jokaisen jäsenvaltion on perustettava rekisteri ja pidettävä rekisteriä henkilöistä ja elimistä, jotka voivat soveltaa yksinkertaistettuja menettelyjä, jäljempänä ’rekisteröidyt henkilöt ja elimet’, sekä lajeista, joilla nämä voivat käydä kauppaa tällaisia menettelyjä soveltaen ja varmistettava, että hallintoviranomainen tarkistaa tällaisen rekisterin viiden vuoden välein;

b)	jäsenvaltioiden on annettava rekisteröidyille henkilöille ja elimille osittain täytettyjä lupia ja todistuksia;

c)

jäsenvaltioiden on annettava rekisteröidyille henkilöille ja elimille valtuudet merkitä lupaan tai todistukseen tietyt tiedot silloin, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen hallintoviranomainen on sisällyttänyt lomakkeen kohtaan 23 tai vastaavaan paikkaan taikka luvan tai todistuksen liitteeseen i) luettelon lomakkeen kohdista, jotka rekisteröidyillä henkilöillä tai elimillä on valtuudet täyttää kunkin lähetyksen osalta; ii) tilan sen henkilön allekirjoitusta varten, joka on täyttänyt asiakirjan. Jos c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu luettelo sisältää tieteellisiä nimiä sisältävän kohdan, hallintoviranomaisen on sisällytettävä lupaan tai todistukseen taikka todistuksen liitteeseen luettelo hyväksytyistä lajeista.

2.   Henkilö tai elin voidaan merkitä rekisteriin tietyn lajin osalta vasta kun toimivaltainen tieteellinen viranomainen on antanut asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti lausunnon, jonka mukaan tämän asetuksen liitteessä XI lueteltujen biologisten näytteiden useatkaan toimitukset eivät vaikuta haitallisesti kyseiden lajin suojelun tasoon.

3.   Pakkauksessa, jota käytetään biologisten näytteiden lähetyksissä on oltava merkintä ”Muestras biológicas CITES” tai ”CITES Biological Samples” taikka ”Échantillons biologiques CITES” sekä yleissopimuksen mukaisesti myönnetyn asiakirjan numero.

19 artikla

Kuolleiden yksilöiden vientiä tai jälleenvientiä koskevat yksinkertaistetut menettelyt

1.   Kun on kyse asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä B ja C lueteltujen lajien kuolleiden yksilöiden, mukaan lukien niiden osat tai johdannaiset, viennistä tai jälleenviennistä, jäsenvaltiot voivat yksinkertaistettujen menettelyjen perusteella antaa käyttää ennalta myönnettyjä vientilupia tai jälleenvientitodistuksia edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	toimivaltaisen tieteellisen viranomaisen on annettava lausunto, jonka mukaan tällainen vienti tai jälleenvienti ei vaikuta haitallisesti kyseisen lajin suojeluun;

b)

jokaisen jäsenvaltion on perustettava rekisteri ja pidettävä rekisteriä henkilöistä ja elimistä, jotka voivat soveltaa yksinkertaistettuja menettelyjä, jäljempänä ’rekisteröidyt henkilöt ja elimet’, sekä lajeista, joilla nämä voivat käydä kauppaa tällaisia menettelyjä soveltaen ja varmistettava, että hallintoviranomainen tarkistaa tällaisen rekisterin viiden vuoden välein;

c)	jäsenvaltioiden on annettava rekisteröidyille henkilöille ja elimille osittain täytettyjä vientilupia ja jälleenvientitodistuksia;

d)

jäsenvaltioiden on annettava rekisteröidyille henkilöille ja elimille valtuudet merkitä luvan tai todistuksen kohtiin 3, 5, 8 ja 9 tai 10 tietyt tiedot edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset: i) ne allekirjoittavat täytetyn luvan tai todistuksen lomakkeen kohdassa 23; ii) ne lähettävät välittömästi kappaleen todistuksesta sen myöntäneelle hallintoviranomaiselle; iii) ne pitävät rekisteriä, joka on toimitettava pyynnöstä toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle ja joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot myydyistä yksilöistä (mukaan lukien lajin nimi, yksilön tyyppi ja yksilön alkuperä) ja myyntipäivistä sekä ostajien nimet ja osoitteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viennin ja jälleenviennin on muutoin oltava asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 4 ja 5 kohdan mukainen.

IV LUKU

TUONTILUVAT

20 artikla

Hakemukset

1.   Tuontiluvan hakijan on tarvittaessa täytettävä hakemuslomakkeen kohdat 1, 3–6 ja 8–23 sekä alkuperäiskappaleen ja kaikkien muiden kappaleiden kohdat 1, 3, 4 ja 5 ja 8–22. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että ainoastaan hakemuslomake täytetään, jolloin hakemus voi koskea useampaa kuin yhtä lähetystä.

2.   Asianmukaisesti täytetty lomake on toimitettava määräjäsenvaltion hallintoviranomaiselle ja lomakkeessa on oltava sellaiset tiedot ja siihen on liitettävä sellaiset asiakirjatodisteet, jotka viranomainen katsoo tarpeellisiksi, jotta se voi määrittää, voidaanko lupa myöntää asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan nojalla.

Tietojen jättäminen pois hakemuksesta on perusteltava.

3.   Jos haetaan tuontilupaa yksilöille, joita koskeva hakemus on aikaisemmin hylätty, hakijan on ilmoitettava tästä hallintoviranomaiselle.

4.   Jäljempänä 64 artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa tarkoitettuja yksilöitä koskevien tuontilupien osalta hakijan on osoitettava hallintoviranomaiselle, että 66 artiklassa säädetyt merkitsemistä koskevat vaatimukset on täytetty.

21 artikla

Yleissopimuksen liitteeseen I sisältyvien ja asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltujen lajien yksilöille myönnetyt tuontiluvat

Yleissopimuksen liitteeseen I sisältyvien ja asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltujen lajien yksilöille myönnetyn tuontiluvan viejä- tai jälleenviejämaalle tarkoitettu kappale voidaan palauttaa hakijalle, jotta se voidaan esittää viejä- tai jälleenviejämaan hallintoviranomaiselle vientiluvan tai jälleenvientiluvan myöntämistä varten. Asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti vientiluvan alkuperäiskappaletta ei luovuteta ennen vastaavan vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen esittämistä.

Jos viejä- tai jälleenviejämaalle tarkoitettua kappaletta tuontiluvasta ei palauteta hakijalle, tälle on annettava kirjallinen ilmoitus tuontiluvan myöntämisestä sekä myöntämisen edellytyksistä.

22 artikla

Asiakirjat, jotka tuojan on luovutettava tullitoimipaikalle

Rajoittamatta 53 artiklan soveltamista tuojan tai tämän valtuuttaman edustajan on luovutettava asetuksen (EY) N:o 338/97 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetylle rajatullitoimipaikalle, jonka kautta tuominen yhteisöön tapahtuu, kaikki seuraavat asiakirjat:

1)	tuontiluvan alkuperäiskappale (lomake 1);

2)	luvanhaltijan kappale (lomake 2);

3)	jos tuontiluvassa on niitä koskeva merkintä, kaikki viejä- tai jälleenviejämaan asiakirjat.

Tarvittaessa tuojan tai tämän valtuuttaman edustajan on ilmoitettava kohdassa 26 kuljetusasiakirjan tai lentorahtikirjan numero.

23 artikla

Käsittely tullitoimipaikassa

Edellä 22 artiklassa tai tapauksen mukaan 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tullitoimipaikan on täytettävä tuontiluvan alkuperäiskappaleen (lomake 1) ja luvanhaltijan kappaleen (lomake 2) kohta 27 ja palautettava luvanhaltijan kappale tuojalle tai tämän valtuuttamalle edustajalle.

Tuontiluvan alkuperäiskappale (lomake 1) ja viejä- tai jälleenviejämaan asiakirjat on toimitettava 45 artiklan mukaisesti.

V LUKU

TUONTI-ILMOITUKSET

24 artikla

Asiakirjat, jotka tuojan on luovutettava tullitoimipaikalle

1.   Tuojan tai tämän valtuuttaman edustajan on tarvittaessa täytettävä tuonti-ilmoituksen alkuperäiskappaleen (lomake 1) ja tuojan kappaleen (lomake 2) kohdat 1–13 ja luovutettava ne yhdessä kaikkien viejä- tai jälleenviejämaan asiakirjojen kanssa asetuksen (EY) N:o 338/97 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetylle rajatullitoimipaikalle, jonka kautta tuominen yhteisöön tapahtuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 artiklan soveltamista.

2.   Kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä C lueteltujen lajien yksilöitä koskevat tuonti-ilmoitukset, tullitoimipaikat voivat tarvittaessa pitää kyseiset yksilöt, kunnes mainitun asetuksen 4 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen oheisasiakirjojen pätevyys on todennettu.

25 artikla

Käsittely tullitoimipaikassa

Edellä 24 artiklassa tai tapauksen mukaan 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tullitoimipaikan on täytettävä tuonti-ilmoituksen alkuperäiskappaleen (lomake 1) ja tuojan kappaleen (lomake 2) kohta 14 ja palautettava tuojan kappale tuojalle tai tämän valtuuttamalle edustajalle.

Tuonti-ilmoituksen alkuperäiskappale (lomake 1) ja viejä- tai jälleenviejämaan asiakirjat on toimitettava 45 artiklan mukaisesti.

VI LUKU

VIENTILUVAT JA JÄLLEENVIENTITODISTUKSET

26 artikla

Hakemukset

1.   Vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen hakijan on tarvittaessa täytettävä hakemuslomakkeen kohdat 1, 3, 4, 5 ja 8–23 sekä alkuperäiskappaleen ja kaikkien muiden kappaleiden kohdat 1, 3, 4 ja 5 ja 8–22. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että ainoastaan hakemuslomake täytetään, jolloin hakemus voi koskea useampaa kuin yhtä lähetystä.

2.   Asianmukaisesti täytetty lomake on toimitettava sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselle, jonka alueella yksilöt ovat, ja lomakkeessa on oltava sellaiset tiedot ja siihen on liitettävä sellaiset asiakirjatodisteet, jotka viranomainen katsoo tarpeellisiksi, jotta se voi määrittää, voidaanko lupa tai todistus myöntää asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan nojalla.

Tietojen jättäminen pois hakemuksesta on perusteltava.

3.   Jos haetaan vientilupaa tai jälleenvientitodistusta yksiköille, joita koskeva hakemus on aikaisemmin hylätty, hakijan on ilmoitettava tästä hallintoviranomaiselle.

4.   Jäljempänä 65 artiklassa tarkoitettuja yksilöitä koskevien vientilupien ja jälleenvientitodistusten osalta hakijan on osoitettava hallintoviranomaiselle, että 66 artiklassa säädetyt merkitsemistä koskevat vaatimukset on täytetty.

5.   Jälleenvientitodistusta koskevan hakemuksen tueksi esitetty tuontiluvan luvanhaltijan kappale tai tuonti-ilmoituksen tuojan kappale taikka niiden perusteella myönnetty todistus voidaan palauttaa hakijalle vasta, kun niihin on muutettu merkintä niiden yksilöiden lukumäärästä, joiden osalta asiakirja on edelleen voimassa.

Tällaista asiakirjaa ei palauteta hakijalle, jos jälleenvientitodistus on myönnetty kaikille niille yksilöille, joiden osalta asiakirja on voimassa, tai jos asiakirja korvataan 51 artiklan mukaisesti.

6.   Hallintoviranomainen vahvistaa näiden asiakirjojen voimassaolon kuultuaan tarvittaessa toisen jäsenvaltion hallintoviranomaista.

7.   Sovelletaan 5 ja 6 kohtaa, kun todistus esitetään vientilupahakemuksen tueksi.

8.   Kun jokainen yksilö on jäsenvaltion hallintoviranomaisen valvonnassa merkitty niin, että tiedot ovat helposti tarkistettavissa 5 ja 7 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, näitä asiakirjoja ei tarvitse esittää hakemuksen yhteydessä, jos niiden numero on ilmoitettu hakemuksessa.

9.   Edellä 5–8 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen puuttuessa hallintoviranomainen vahvistaa (jälleen)vientiin tarkoitettujen yksilöiden laillisen tuomisen yhteisön alueelle tai hankinnan yhteisön alueella kuultuaan tarvittaessa toisen jäsenvaltion hallintoviranomaista.

10.   Hallintoviranomaisen kuullessa toisen jäsenvaltion hallintoviranomaista 3–9 kohtaan liittyvistä seikoista, viimeksi mainitun on vastattava viikon kuluessa.

27 artikla

Asiakirjat, jotka (jälleen)viejän on luovutettava tullitoimipaikalle

(Jälleen)viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on luovutettava vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen alkuperäiskappale (lomake 1), luvanhaltijan kappale (lomake 2) sekä luvan myöntäneelle viranomaiselle palautettava kappale (lomake 3) asetuksen (EY) N:o 338/97 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetylle tullitoimipaikalle.

Tarvittaessa (jälleen)viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on ilmoitettava kohdassa 26 kuljetusasiakirjan tai lentorahtikirjan numero.

28 artikla

Käsittely tullitoimipaikassa

Edellä 27 artiklassa tarkoitettu tullitoimipaikka täyttää lomakkeen kohdan 27 ja palauttaa vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen alkuperäiskappaleen (lomake 1) ja luvanhaltijan kappaleen (lomake 2) (jälleen)viejälle tai tämän valtuuttamalle edustajalle.

Vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen myöntäneelle viranomaiselle palautettava kappale (lomake 3) toimitetaan 45 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Taimitarhoille annettavat ennalta myönnetyt luvat

Kun jäsenvaltio rekisteröi yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin hyväksymien ohjeiden mukaisesti taimitarhoja, jotka harjoittavat asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteeseen A kuuluvien lajien keinotekoisesti lisättyjen yksilöiden vientiä, se voi antaa asianomaisten taimitarhojen käyttöön mainitun asetuksen liitteessä A tai B lueteltuja lajeja koskevia ennalta myönnettyjä vientilupia.

Näiden ennalta myönnettyjen vientilupien kohtaan 23 merkitään taimitarhan rekisteröintinumero sekä seuraava ilmoitus:

”Lupa koskee ainoastaan CITESin päätöslauselmassa Conf.11.11 (Rev. CoP13) Määriteltyjä keinotekoisesti lisättyjä kasveja. Lupa koskee ainoastaan seuraavia eliösystematiikan yksiköitä: ...”

VII LUKU

KIERTÄVIEN NÄYTTELYJEN TODISTUKSET

30 artikla

Myöntäminen

1.   Jäsenvaltio voi myöntää kiertävän näyttelyn todistuksen sellaisia laillisesti hankittuja yksilöitä varten, jotka kuuluvat kiertävään näyttelyyn ja jotka täyttävät jonkin seuraavista vaatimuksista:

a)	ne ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja 54 ja 55 artiklan mukaisesti tai keinotekoisesti lisättyjä 56 artiklan mukaisesti;

b)	ne on hankittu yhteisön alueella tai tuotu yhteisön alueelle ennen kuin yleissopimuksen liitteissä I, II tai III taikka asetuksen (ETY) N:o 3626/82 liitteessä C tai asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A, B ja C lueteltuja lajeja koskevat säännökset tulivat niihin sovellettaviksi.

2.   Jos kyse on elävistä eläimistä, kiertävän näyttelyn todistus saa koskea ainoastaan yhtä yksilöä.

3.   Kiertävän näyttelyn todistukseen on liitettävä lisälehti käytettäväksi 35 artiklan mukaisesti.

4.   Jos on kyse muista yksilöistä kuin elävistä eläimistä, hallintoviranomaisen on liitettävä kiertävän näyttelyn todistukseen luettelosivu, jossa esitetään kunkin yksilön osalta kaikki liitteessä III olevan mallilomakkeen kohtien 8–18 edellyttämät tiedot.

31 artikla

Käyttö

Kiertävän näyttelyn todistusta voidaan käyttää seuraavasti:

1)	tuontilupana asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan mukaisesti;

2)	vientilupana tai jälleenvientitodistuksena asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan mukaisesti;

3)	asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti todistuksena, jonka ainoana tarkoituksena on sallia yksilöiden julkinen näytteillepano.

32 artikla

Kiertävien näyttelyjen todistukset myöntävä viranomainen

1.   Jos kiertävä näyttely on peräisin yhteisön alueelta, kiertävän näyttelyn todistuksen myöntää sen jäsenvaltion hallintoviranomainen, josta kiertävä näyttely on peräisin.

2.   Jos kiertävä näyttely on peräisin kolmannesta maasta, kiertävän näyttelyn todistuksen myöntää ensimmäisen määräjäsenvaltion hallintoviranomainen, ja todistus myönnetään kyseisen kolmannen maan vastaavan todistuksen esittämisen perusteella.

3.   Jos jokin eläin, joka kuuluu kiertävän näyttelyn todistuksen piiriin, synnyttää jälkeläisen ollessaan jossakin jäsenvaltiossa, tästä on ilmoitettava kyseisen valtion hallintoviranomaiselle, jonka on annettava tarvittaessa lupa tai todistus.

33 artikla

Vaatimukset yksilöille

1.   Kun yksilölle on myönnetty kiertävän näyttelyn todistus, on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

a)	myöntävän hallintoviranomaisen on rekisteröitävä yksilö;

b)	yksilö on ennen todistuksen voimassaoloajan päättymistä palautettava siihen jäsenvaltioon, jossa se on rekisteröity;

c)	jos kyse on elävästä eläimestä, yksilö on merkittävä yksilöllisesti ja pysyvästi 66 artiklan mukaisesti tai muussa tapauksessa se on yksilöitävä siten, että kunkin sellaisen jäsenvaltion viranomaiset, jonka alueelle yksilö tulee, voivat todeta todistuksen koskevan tuotavaa tai vietävää yksilöä.

2.   Niiden kiertävien näyttelyjen todistusten osalta, jotka myönnetään 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa. Tällaisissa tapauksissa todistuksen kohdassa 20 on oltava seuraava teksti:

”Tämä todistus on voimassa ainoastaan, jos yhdessä sen kanssa esitetään alkuperäiskappale kolmannen maan myöntämästä kiertävän näyttelyn todistuksesta.”

34 artikla

Hakemukset

1.   Kiertävän näyttelyn todistuksen hakijan on tarvittaessa täytettävä hakemuslomakkeen (lomake 3) kohdat 3 ja 9–18 sekä alkuperäiskappaleen ja kaikkien muiden kappaleiden kohdat 3 ja 9–18.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että ainoastaan hakemuslomake täytetään, jolloin hakemus voi koskea useampaa kuin yhtä todistusta.

2.   Asianmukaisesti täytetty lomake on toimitettava sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselle, jonka alueella yksilöt ovat, tai 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ensimmäisen määräjäsenvaltion hallintoviranomaiselle, ja sen yhteydessä on esitettävä tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka viranomainen katsoo tarpeellisiksi, jotta se voi määrittää, voidaanko todistus myöntää.

Tietojen jättäminen pois hakemuksesta on perusteltava.

3.   Jos haetaan todistusta yksilöille, joita koskeva hakemus on aikaisemmin hylätty, hakijan on ilmoitettava tästä hallintoviranomaiselle.

35 artikla

Asiakirjat, jotka haltijan on luovutettava tullitoimipaikalle

1.   Kun on kyse 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetystä kiertävän näyttelyn todistuksesta, todistuksen haltijan tai tämän valtuuttaman edustajan on luovutettava todentamista varten kyseisen todistuksen alkuperäiskappale (lomake 1) sekä lisälehden alkuperäiskappale ja sen jäljennös asetuksen (EY) N:o 338/97 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetylle tullitoimipaikalle.

Kun tullitoimipaikka on täyttänyt lisälehden, sen on palautettava alkuperäiset asiakirjat haltijalle tai tämän valtuuttamalle asiamiehelle, vahvistettava lisälehden jäljennös oikeaksi ja toimitettava oikeaksi vahvistettu jäljennös asianomaiselle hallintoviranomaiselle 45 artiklan mukaisesti.

2.   Kun on kyse 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti myönnetystä kiertävän näyttelyn todistuksesta, sovelletaan tämän artiklan 1 kohtaa paitsi, että haltijan tai tämän valtuuttaman edustajan on esitettävä todentamista varten myös kolmannen maan myöntämän todistuksen alkuperäiskappale ja lisälehti.

Kun tullitoimipaikka on täyttänyt kummatkin lisälehdet, sen on palautettava kiertävän näyttelyn todistusten alkuperäiset kappaleet ja lisälehdet tuojalle tai tämän valtuuttamalle edustajalle sekä toimitettava oikeaksi vahvistettu jäljennös jäsenvaltion hallintoviranomaisen myöntämän todistuksen lisälehdestä kyseiselle hallintoviranomaiselle 45 artiklan mukaisesti.

36 artikla

Korvaaminen

Kiertävän näyttelyn todistuksen, joka on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut, voi korvata ainoastaan todistuksen myöntänyt viranomainen.

Korvaavalla todistuksella on oltava mahdollisuuksien mukaan sama numero kuin alkuperäisellä todistuksella ja sama voimassaoloaika kuin alkuperäisellä todistuksella, ja sen kohtaan 20 on merkittävä seuraava ilmoitus:

”Tämä todistus on alkuperäisen todistuksen kaksoiskappale.”

VIII LUKU

HENKILÖKOHTAISTA OMISTUSTA KOSKEVA TODISTUS

37 artikla

Myöntäminen

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää henkilökohtaista omistusta koskevan todistuksen sellaisten laillisesti hankittujen elävien eläinten lailliselle omistajalle pidettäväksi henkilökohtaisesti muita kuin kaupallisia tarkoituksia varten ja jotka täyttävät jommankumman seuraavista vaatimuksista:

a)	ne ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja 54 ja 55 artiklan mukaisesti;

b)	ne on hankittu yhteisön alueella tai tuotu yhteisön alueelle ennen kuin yleissopimuksen liitteissä I, II tai III taikka asetuksen (ETY) N:o 3626/82 liitteessä C tai asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A, B ja C lueteltuja lajeja koskevat säännökset tulivat niihin sovellettaviksi.

2.   Henkilökohtaista omistusta koskeva todistus koskee ainoastaan yhtä yksilöä.

3.   Todistukseen on liitettävä lisälehti käytettäväksi 42 artiklan mukaisesti.

38 artikla

Käyttö

Edellyttäen, että yksilön, jota henkilökohtaista omistusta koskeva todistus koskee, mukana on yksilön laillinen omistaja, todistusta voidaan käyttää seuraavasti:

1)	tuontilupana asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan mukaisesti;

2)	vientilupana tai jälleenvientitodistuksena asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan mukaisesti, jos määrämaa hyväksyy tämän.

39 artikla

Myöntävä viranomainen

1.   Jos yksilö on peräisin yhteisöstä, henkilökohtaista omistusta koskevan todistuksen myöntää sen jäsenvaltion hallintoviranomainen, jonka alueella yksilöt ovat.

2.   Jos yksilö on tuotu kolmannesta maasta, henkilökohtaista omistusta koskevan todistuksen myöntää sen ensimmäisen määräjäsenvaltion hallintoviranomainen, ja todistus myönnetään kolmannen maan myöntämän vastaavan asiakirjan perusteella.

3.   Henkilökohtaista omistusta koskevassa todistuksessa on oltava todistuksen kohdassa 23 tai asianmukaisessa todistuksen liitteessä seuraava teksti:

”Voimassa useita rajanylityksiä varten, jos yksilön mukana on sen omistaja. Lomakkeen alkuperäiskappale jää lailliselle omistajalle.

Yksilöä, jota tämä todistus koskee, ei saa myydä tai muulla tavoin siirtää toiselle muuten kuin komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 43 artiklan mukaisesti. Tätä todistusta ei voi siirtää. Jos yksilö kuolee, varastetaan, tuhoutuu tai katoaa taikka jos se myydään tai sen omistus siirtyy muulla tavoin, tämä todistus on palautettava välittömästi sen myöntäneelle hallintoviranomaiselle.

Tämä todistus on voimassa ainoastaan, jos sen liitteenä on lisälehti. Tulliviranomaisen on leimattava ja allekirjoitettava lisälehti kunkin rajanylityksen yhteydessä.

Tämä todistus ei rajoita oikeutta ottaa käyttöön tiukempia kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat elävien eläinten pitämiselle asetettavia rajoituksia tai ehtoja.”

4.   Jos eläin, jota varten on myönnetty henkilökohtaista omistusta koskeva todistus, synnyttää jälkeläisen ollessaan jossakin jäsenvaltiossa, tästä on ilmoitettava kyseisen valtion hallintoviranomaiselle, jonka on annettava tarvittaessa lupa tai todistus.

40 artikla

Vaatimukset yksilöille

1.   Kun yksilöä koskee henkilökohtaista omistusta koskeva todistus, on seuraavat vaatimukset täytettävä:

a)	sen jäsenvaltion hallintoviranomaisen, jossa omistajan tavanomainen asuinpaikka on, on rekisteröitävä yksilö;

b)	yksilö on ennen todistuksen voimassaoloajan päättymistä palautettava siihen jäsenvaltioon, jossa se on rekisteröity;

c)	yksilöä ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin, paitsi 43 artiklassa säädetyin edellytyksin;

d)	yksilö on merkittävä yksilöllisesti ja pysyvästi 66 artiklan mukaisesti.

2.   Niiden henkilökohtaista omistusta koskevien todistusten osalta, jotka myönnetään 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa.

Tällaisissa tapauksissa todistuksen kohdassa 23 on oltava seuraava teksti:

”Tämä todistus on voimassa ainoastaan, jos yhdessä sen kanssa esitetään alkuperäiskappale kolmannen maan myöntämästä henkilökohtaista omistusta koskevasta todistuksesta ja jos todistuksen kohteena olevan yksilön mukana on yksilön omistaja.”

41 artikla

Hakemukset

1.   Henkilökohtaista omistusta koskevan todistuksen hakijan on tarvittaessa täytettävä hakemuslomakkeen kohdat 1, 4 ja 6–23 sekä alkuperäiskappaleen ja kaikkien muiden kappaleiden kohdat 1, 4 ja 6–22.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että ainoastaan hakemuslomake täytetään, jolloin hakemus voi koskea useampaa kuin yhtä todistusta.

2.   Asianmukaisesti täytetty lomake on toimitettava sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselle, jonka alueella yksilöt ovat, tai 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa ensimmäisen määräjäsenvaltion hallintoviranomaiselle, ja sen yhteydessä on esitettävä tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka viranomainen katsoo tarpeellisiksi, jotta se voi määrittää, voidaanko todistus myöntää.

Tietojen jättäminen pois hakemuksesta on perusteltava.

Jos haetaan todistusta yksilöille, joita koskeva hakemus on aikaisemmin hylätty, hakijan on ilmoitettava tästä hallintoviranomaiselle.

42 artikla

Asiakirjat, jotka haltijan on luovutettava tullitoimipaikalle

1.   Kun on kyse sellaisen yksilön tuonnista, viennistä tai jälleenviennistä, jota varten on myönnetty henkilökohtaista omistusta koskeva todistus 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti, todistuksen haltijan on luovutettava todentamista varten kyseisen todistuksen alkuperäiskappale (lomake 1) sekä lisälehden alkuperäiskappale ja sen jäljennös asetuksen (EY) N:o 338/97 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetylle tullitoimipaikalle.

Kun tullitoimipaikka on täyttänyt lisälehden, sen on palautettava alkuperäiset asiakirjat haltijalle, vahvistettava lisälehden jäljennös oikeaksi ja toimitettava oikeaksi vahvistettu jäljennös asianomaiselle hallintoviranomaiselle tämän asetuksen 45 artiklan mukaisesti.

2.   Kun on kyse 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti myönnetystä henkilökohtaista omistusta koskevasta todistuksesta, sovelletaan tämän artiklan 1 kohtaa paitsi, että haltijan on esitettävä todentamista varten myös kolmannen maan myöntämän todistuksen alkuperäiskappale.

Kun tullitoimipaikka on täyttänyt lisälehden, sen on palautettava alkuperäiset asiakirjat haltijalle sekä toimitettava oikeaksi vahvistettu jäljennös jäsenvaltion hallintoviranomaisen myöntämän todistuksen lisälehdestä kyseiselle hallintoviranomaiselle 45 artiklan mukaisesti.

43 artikla

Yksilöiden myynti

Jos tämän asetuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetyn henkilökohtaista omistusta koskevan todistuksen haltija haluaa myydä yksilön, hänen on sitä ennen luovutettava todistus sen myöntäneelle hallintoviranomaiselle ja, jos kyseinen yksilö kuuluu asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltuihin lajeihin, haettava kyseiseltä toimivaltaiselta viranomaiselta todistus mainitun asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

44 artikla

Korvaaminen

Henkilökohtaista omistusta koskevan todistuksen, joka on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut, voi korvata ainoastaan todistuksen myöntänyt viranomainen.

Korvaavalla todistuksella on oltava mahdollisuuksien mukaan sama numero kuin alkuperäisellä todistuksella ja sama voimassaoloaika kuin alkuperäisellä todistuksella, ja sen kohtaan 20 on merkittävä seuraava ilmoitus:

”Tämä todistus on alkuperäisen todistuksen kaksoiskappale.”

IX LUKU

TULLIMENETTELY

45 artikla

Tullitoimipaikalle esitettyjen asiakirjojen toimittaminen

1.   Tullitoimipaikkojen on viipymättä toimitettava jäsenvaltionsa asianomaiselle hallintoviranomaiselle kaikki asiakirjat, jotka niille on esitetty asetuksen (EY) N:o 338/97 ja tämän asetuksen mukaisesti.

Hallintoviranomaisten on tällaisia asiakirjoja saatuaan toimitettava viipymättä muiden jäsenvaltioiden myöntämät asiakirjat asianomaisille hallintoviranomaisille yhdessä niitä mahdollisesti tukevien yleissopimuksen mukaisesti myönnettyjen asiakirjojen kanssa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tullitoimipaikat voivat vahvistaa sähköisesti, että niille on esitetty niiden jäsenvaltion hallintoviranomaisen myöntämiä asiakirjoja.

X LUKU

ASETUKSEN (EY) N:o 338/97 5 ARTIKLAN 2 KOHDAN b ALAKOHDASSA, 3 JA 4 KOHDASSA, 8 ARTIKLAN 3 KOHDASSA JA 9 ARTIKLAN 2 KOHDAN b ALAKOHDASSA TARKOITETUT TODISTUKSET

46 artikla

Myöntävä viranomainen

Asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 3 ja 4 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja todistuksia voi myöntää sen jäsenvaltion hallintoviranomainen, jonka alueella yksilöt ovat, saatuaan hakemuksen tämän asetuksen 50 artiklan mukaisesti.

47 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut todistukset (vientiä tai jälleenvientiä varten vaadittavat todistukset)

Asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa todistuksissa on mainittava, mikä seuraavista tiedoista koskee asianomaisia yksilöitä:

1)	ne on otettu luonnonvaraisesta ympäristöstään alkuperäjäsenvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti;

2)	ne ovat hylättyjä tai karanneita yksilöitä, jotka on otettu talteen sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa talteenotto tapahtui;

3)	ne on hankittu yhteisön alueella tai tuotu yhteisön alueelle asetuksen (EY) N:o 338/97 säännösten mukaisesti;

4)	ne on hankittu yhteisön alueella tai tuotu yhteisön alueelle ennen 1 päivää kesäkuuta 1997 asetuksen (ETY) N:o 3626/82 säännösten mukaisesti;

5)	ne on hankittu yhteisön alueella tai tuotu yhteisön alueelle ennen 1 päivää tammikuuta 1984 yleissopimuksen mukaisesti;

6)	ne on hankittu jonkin jäsenvaltion alueella tai tuotu jonkin jäsenvaltion alueelle ennen kuin 3 tai 4 alakohdassa tarkoitettujen asetusten säännökset tai yleissopimus tuli sovellettavaksi kyseisiin yksilöihin tai kyseisessä jäsenvaltiossa.

48 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu todistus (todistus kaupallista käyttöä varten)

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa todistuksessa on mainittava, että kyseisen asetuksen liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden osalta voidaan poiketa yhdestä tai useammasta mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä kiellosta jostakin seuraavasta syystä:

a)	ne on hankittu yhteisön alueella tai tuotu yhteisön alueelle aikana, jolloin säännöksiä, jotka koskevat mainitussa liitteessä tai yleissopimuksen liitteessä I tai asetuksen (ETY) N:o 3626/82 liitteessä C 1 lueteltuja lajeja, ei sovellettu niihin;

b)	ne ovat peräisin jostakin jäsenvaltiosta, ja ne on otettu luonnonvaraisesta ympäristöstään kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti;

c)	ne ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja eläimiä, niiden osia tai johdannaisia;

d)	niiden käyttö on sallittua johonkin asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sekä e–g alakohdassa tarkoitettuun tarkoitukseen.

2.   Jäsenvaltion toimivaltainen hallintoviranomainen voi hyväksyä tuontiluvan, josta esitetään luvanhaltijan kappale (lomake 2), asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan mukaisiin tarkoituksiin käytettäväksi todistukseksi, jos siinä mainitaan, että yksilöiden osalta voidaan poiketa yhdestä tai useammasta mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä kiellosta.

49 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu todistus (todistus elävien yksilöiden siirtämistä varten)

Asetuksen (EY) N:o 338/97 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa todistuksessa on mainittava, että liitteessä A lueteltujen lajien elävien yksilöiden siirtäminen tuontiluvassa tai aikaisemmin myönnetyssä todistuksessa ilmoitetusta määrätystä paikasta on sallittu.

50 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 3 ja 4 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen todistusten hakeminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 3 ja 4 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen todistusten hakijan on tarvittaessa täytettävä hakemuslomakkeen kohdat 1, 2 ja 4–19 sekä alkuperäiskappaleen ja kaikkien muiden kappaleiden kohdat 1 ja 4–18.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että ainoastaan hakemuslomake täytetään, jolloin hakemus voi koskea useampaa kuin yhtä todistusta.

2.   Asianmukaisesti täytetty lomake on toimitettava sen jäsenvaltion hallintoviranomaiselle, jonka alueella yksilöt ovat, ja sen yhteydessä on esitettävä tiedot ja asiakirjatodisteet, jotka viranomainen katsoo tarpeellisiksi, jotta se voi määrittää, voidaanko todistus myöntää.

Tietojen jättäminen pois hakemuksesta on perusteltava.

Jos haetaan todistusta yksilöille, joita koskeva hakemus on aikaisemmin hylätty, hakijan on ilmoitettava tästä hallintoviranomaiselle.

51 artikla

Lupien, ilmoitusten ja todistusten muutokset

1.   Jos tuontiluvan luvanhaltijan kappaleen (lomake 2), tuonti-ilmoituksen tuojan kappaleen (lomake 2) tai todistuksen perusteella tapahtuva lähetys on jaettu osiin tai jos tällaisen asiakirjan merkinnät eivät enää muista syistä vastaa todellista tilannetta, hallintoviranomainen voi tehdä jommankumman seuraavista toiminta:

a)	se voi tehdä tarvittavat muutokset näihin asiakirjoihin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	se voi myöntää yhden tai useampia vastaavia todistuksia ainoastaan 47 ja 48 artiklan mukaisiin tarkoituksiin.

Soveltaessaan b alakohtaa hallintoviranomaisen on ensin todettava korvattavan asiakirjan pätevyys kuultuaan tarvittaessa toisen jäsenvaltion hallintoviranomaista.

2.   Jos todistuksia myönnetään korvaamaan tuontiluvan luvanhaltijan kappale (lomake 2), tuonti-ilmoituksen tuojan kappale (lomake 2) tai aikaisemmin myönnetty todistus, todistuksen myöntävän hallintoviranomaisen on säilytettävä kyseinen asiakirja.

3.   Luvan, ilmoituksen tai todistuksen, joka on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut, voi korvata ainoastaan todistuksen myöntänyt viranomainen.

4.   Hallintoviranomaisen kuullessa toisen jäsenvaltion hallintoviranomaista 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla viimeksi mainitun on vastattava viikon kuluessa.

XI LUKU

NIMILAPUT

52 artikla

Nimilappujen käyttö

1.   Edellä 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja nimilappuja saa käyttää ainoastaan asianmukaisesti rekisteröityjen tutkijoiden ja tieteellisten laitosten välisissä, tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettujen kasvikokoelmayksilöiden, säilöttyjen, kuivattujen tai konservoitujen museoyksilöiden taikka elävien kasvien muuhun kuin kaupalliseen lainaamiseen, lahjoittamiseen tai vaihtoon liittyvissä siirroissa.

2.   Sen jäsenvaltion hallintoviranomaisen, jonka alueella 1 kohdassa tarkoitetut tutkijat työskentelevät ja tieteelliset laitokset sijaitsevat, on annettava tutkijoille ja laitoksille rekisteröintinumero.

Rekisteröintinumero on viisimerkkinen ja sen kaksi ensimmäistä merkkiä muodostavat kyseessä olevan jäsenvaltion kaksikirjaimisen ISO-maatunnuksen ja kolme viimeistä yksilöllisen numeron, jonka toimivaltainen hallintoviranomainen määrää kullekin laitokselle.

3.   Asianomaisten tutkijoiden ja tieteellisten laitosten on täytettävä nimilapun kohdat 1–5 ja ilmoitettava viipymättä hallintoviranomaiselle, joka on rekisteröinyt ne, jokaisen nimilapun käytön yksityiskohdista palauttamalla tähän tarkoitukseen varatun osan nimilapusta.

XII LUKU

POIKKEUKSET ASETUKSEN (EY) N:o 338/97 4 ARTIKLAN 7 KOHDASSA TARKOITETUISTA TULLIMENETTELYISTÄ

53 artikla

Muut tullitoimipaikat kuin se rajatullitoimipaikka, jonka kautta tuominen tapahtuu

1.   Jos yhteisöön tuotava lähetys saapuu rajatullitoimipaikalle meri-, ilma- tai rautateitse lähetettäväksi samaa liikennemuotoa käyttäen ja ilman välivarastointia toiseen yhteisön alueella sijaitsevaan, asetuksen (EY) N:o 338/97 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyyn tullitoimipaikkaan, tarkastukset suoritetaan ja tuontiasiakirjat esitetään viimeksi mainitussa tullitoimipaikassa.

2.   Jos lähetys on tarkastettu mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyssä tullitoimipaikassa ja se lähetetään edelleen johonkin muuhun tullitoimipaikkaan mahdollisia muita tullimenettelyjä varten, viimeksi mainitun tullitoimipaikan on vaadittava tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti täytetyn tuontiluvan luvanhaltijan kappaleen (lomake 2) tai tämän asetuksen 24 artiklan mukaisesti täytetyn tuonti-ilmoituksen tuojan kappaleen (lomake 2) esittämistä, ja se voi suorittaa tarkastukset, joita se pitää tarpeellisina asetuksen (EY) N:o 338/97 ja tämän asetuksen noudattamisen toteamiseksi.

XIII LUKU

VANKEUDESSA SYNTYNEET JA KASVATETUT YKSILÖT SEKÄ KEINOTEKOISESTI LISÄTYT YKSILÖT

54 artikla

Vankeudessa syntyneet ja kasvatetut eläinlajien yksilöt

Rajoittamatta 55 artiklan soveltamista eläinlajin yksilön katsotaan olevan vankeudessa syntynyt ja kasvatettu ainoastaan, jos toimivaltainen hallintoviranomainen on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tieteellistä viranomaista kuultuaan vakuuttunut siitä, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

1)

yksilö on sellainen jälkeläinen tai peräisin sellaisesta jälkeläisestä, joka on syntynyt tai muulla tavoin tuotettu säädellyssä ympäristössä jommankumman seuraavan mukaan: a) vanhemmista, jotka ovat pariutuneet tai muulla tavoin siirtäneet sukusoluja säädellyssä ympäristössä, jos lisääntyminen on suvullista; b) vanhemmista, jotka ovat olleet säädellyssä ympäristössä jälkeläisen kehittymisen alkaessa, jos lisääntyminen on suvutonta;

2)	vanhempien sukupolvi on saatu niiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, joita siihen sovellettiin hankinta-ajankohtana, ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä;

3)

vanhempien sukupolvea ylläpidetään lisäämättä yksilöitä luonnonvaraisesta ympäristöstä, lukuun ottamatta eläinten, munien tai sukusolujen satunnaista lisäämistä sovellettavien oikeudellisten säännösten mukaisesti ja sellaisella tavalla, joka ei ole vahingollinen kyseisen lajin säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä, yhdestä tai useammasta seuraavasta syystä: a) vahingollisen sisäsiitoksen estämiseksi tai sen vaikutusten lieventämiseksi; lisäyksen suuruus määritellään tällöin uuden geneettisen materiaalin tarpeen perusteella; b) takavarikoitujen yksilöiden sijoittamiseksi asetuksen (EY) N:o 338/97 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti; c) poikkeuksellisesti, yksilöiden käyttämiseksi vanhempien sukupolvena;

4)	vanhempien sukupolvi on itse tuottanut toisen sukupolven tai seuraavien sukupolvien jälkeläisiä (F2, F3 jne.) säädellyssä ympäristössä tai sitä hoidetaan tavalla, jolla on todettu voitavan tuottaa luotettavasti toisen sukupolven jälkeläisiä säädellyssä ympäristössä.

55 artikla

Syntyperän määritteleminen

Jos toimivaltainen viranomainen pitää 54 artiklan, 62 artiklan 1 kohdan tai 63 artiklan 1 kohdan soveltamista varten välttämättömänä eläimen syntyperän määrittelemistä verianalyysin tai muun kudosanalyysin avulla, tällaisen analyysin tulokset tai tarvittavat näytteet on annettava käyttöön viranomaisen määräämällä tavalla.

56 artikla

Kasvilajien keinotekoisesti lisätyt yksilöt

1.   Kasvilajien yksilöiden katsotaan olevan keinotekoisesti lisättyjä ainoastaan, jos toimivaltainen hallintoviranomainen on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tieteellistä viranomaista kuultuaan vakuuttunut siitä, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)	yksilö on siemenistä, istukkaista, jakamalla, kalluksesta tai muista kasvisolukoista, itiöistä tai muista lisääntymisvälineistä säädellyissä olosuhteissa kasvatettu kasvi tai tällaisesta kasvista peräisin oleva kasvi;

b)	viljelty vanhempien sukupolvi on saatu niiden oikeudellisten säännösten mukaisesti, joita siihen sovellettiin hankinta-ajankohtana, ja sitä ylläpidetään tavalla, joka ei ole vahingollinen lajien säilymiselle luonnonvaraisessa ympäristössä;

c)	viljeltyä vanhempien sukupolvea hoidetaan siten, että sen ylläpito pitkällä aikavälillä on taattu;

d)	vartettujen kasvien osalta sekä perusrunko että varttamisoksa on lisätty keinotekoisesti a, b ja c alakohdan mukaisesti.

Edellä a alakohdassa tarkoitetuilla säädellyillä olosuhteilla tarkoitetaan muuta kuin luonnonmukaista ympäristöä, jota on voimakkaasti muuttanut ihmisen toiminta, johon voi sisältyä muun muassa maan muokkaus, lannoittaminen, rikkaruohojen torjunta, keinotekoinen kastelu tai taimitarhaukseen liittyvät toimenpiteet, kuten ruukkuihin tai penkkeihin istuttaminen ja säältä suojaaminen.

2.   Yksilajisten viljelymetsien puista saadun puutavaran katsotaan olevan 1 kohdan mukaisesti keinotekoisesti lisättyä.

XIV LUKU

HENKILÖKOHTAISET TAVARAT JA KOTIESINEISTÖ

57 artikla

Henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön tuonti ja jälleentuonti yhteisöön

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 4 artiklan säännöksistä voidaan poiketa henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön osalta; tätä poikkeusta ei sovelleta yksilöihin, joita käytetään kaupallisessa hyötymistarkoituksessa, myydään, asetetaan näytteille kaupallisessa tarkoituksessa, pidetään myyntiä varten, tarjotaan myytäväksi tai kuljetetaan myytäväksi.

Poikkeusta sovelletaan ainoastaan yksilöihin, mukaan lukien metsästysmuistot, jotka täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)	ne kuuluvat kolmannesta maasta tulevan matkustajan henkilökohtaisiin matkatavaroihin;

b)	ne kuuluvat sellaisen luonnollisen henkilön henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka siirtää vakinaisen asuinpaikkansa kolmannesta maasta yhteisön alueelle;

c)	ne ovat matkustajan myöhemmin maahan tuomia metsästysmuistoja.

2.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 4 artiklan säännöksistä voidaan poiketa henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön osalta; tätä poikkeusta ei sovelleta mainitun asetuksen liitteessä A lueteltujen lajien yksilöihin, kun henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on yhteisön alueella tai joka asettautuu yhteisön alueelle, tuo ne yhteisöön ensimmäisen kerran.

3.   Kun henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on yhteisön alueella, tuo yhteisöön ensimmäisen kerran henkilökohtaisia tavaroita tai kotiesineistöä, mukaan lukien metsästysmuistot, joiden valmistamiseen on käytetty asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä B lueteltujen lajien yksilöitä, tullille ei tarvitse esittää tuontilupaa edellyttäen, että sille esitetään (jälleen)vientiasiakirjan alkuperäiskappale ja sen jäljennös.

Tulli toimittaa alkuperäiskappaleen eteenpäin tämän asetuksen 45 artiklan mukaisesti ja palauttaa leimalla varustetun jäljennöksen haltijalle.

4.   Kun henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on yhteisön alueella, jälleentuo yhteisöön henkilökohtaisia tavaroita tai kotiesineistöä, mukaan lukien metsästysmuistot, joiden valmistamiseen on käytetty asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A tai B lueteltujen lajien yksilöitä, tullille ei tarvitse esittää tuontilupaa edellyttäen, että jokin seuraavista esitetään:

a)	aikaisemmin käytetyn yhteisön tuonti- tai vientiluvan luvanhaltijan kappale (lomake 2), jonka tulli on vahvistanut;

b)	3 kohdassa tarkoitetun (jälleen)vientiasiakirjan jäljennös;

c)	todiste siitä, että yksilöt on hankittu yhteisön alueella.

5.   Poiketen siitä, mitä 3 ja 4 kohdassa säädetään, (jälleen)vientilupaa tai tuontilupaa ei tarvitse esittää, jos yhteisöön tuodaan tai jälleentuodaan seuraavia asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä B lueteltuihin lajeihin liittyviä tuotteita:

a)	enintään 250 grammaa sampikalojen (Acipenseriformes spp.) kaviaaria henkilöä kohti;

b)	enintään kolme kaktuskasveista (Cactaceae spp.) valmistettua sadekeppiä henkilöä kohti;

c)	enintään neljä kuolleista krokotiileista (Crocodylia spp.) esineiksi muokattua yksilöä (lukuun ottamatta lihaa ja metsästysmuistoja) henkilöä kohti;

d)	enintään kolme Strombus gigas ‐siipikotilon kuorta henkilöä kohti.

58 artikla

Henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön vienti ja jälleenvienti yhteisöstä

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 5 artiklan säännöksistä voidaan poiketa, kun kyse on henkilökohtaisista tavaroista ja kotiesineistöstä; tätä poikkeusta ei sovelleta yksilöihin, joita käytetään kaupallisessa hyötymistarkoituksessa, myydään, asetetaan näytteille kaupallisessa tarkoituksessa, pidetään myyntiä varten, tarjotaan myytäväksi tai kuljetetaan myytäväksi.

Poikkeusta sovelletaan ainoastaan yksilöihin, jotka täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)	ne kuuluvat kolmanteen maahan menevän matkustajan henkilökohtaisiin matkatavaroihin;

b)	ne kuuluvat sellaisen luonnollisen henkilön henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka siirtää vakinaisen asuinpaikkansa yhteisöstä kolmanteen maahan.

2.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 7 artiklan 3 kohdassa säädetään viennin osalta, että mainitun asetuksen 5 artiklan säännöksistä voidaan poiketa henkilökohtaisten tavaroiden ja kotiesineistön osalta; tätä poikkeusta ei sovelleta asetuksen liitteessä A tai B lueteltujen lajien yksilöihin.

3.   Kun henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on yhteisön alueella, jälleenvie henkilökohtaisia tavaroita tai kotiesineistöä, mukaan lukien henkilökohtaiset metsästysmuistot, joiden valmistamiseen on käytetty asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A tai B lueteltujen lajien yksilöitä, tullille ei tarvitse esittää jälleenvientitodistusta edellyttäen, että jokin seuraavista esitetään:

a)	aikaisemmin käytetyn yhteisön tuonti- tai vientiluvan haltijan kappale (lomake 2), jonka tulli on vahvistanut;

b)	tämän asetuksen 57 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun (jälleen)vientiasiakirjan jäljennös;

c)	todiste siitä, että yksilöt on hankittu yhteisön alueella.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, (jälleen)vientiasiakirjaa ei tarvitse esittää, kun yhteisöstä viedään tai jälleenviedään 57 artiklan 5 kohdan a–d alakohdassa lueteltuja tuotteita.

XV LUKU

VAPAUTUKSET JA POIKKEUKSET

59 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdassa säädetyt vapautukset mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan säännöksistä

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja yksilöitä koskeva vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, että kyseisissä alakohdissa ja tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

2.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja yksilöitä koskeva vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, joka on kuullut toimivaltaista tieteellistä viranomaista, että tämän asetuksen 48 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että kyseessä olevat yksilöt ovat vankeudessa syntyneitä ja kasvatettuja tai keinotekoisesti lisättyjä tämän asetuksen 54, 55 ja 56 artiklan mukaisesti.

3.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitettuja yksilöitä koskeva vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, joka on kuullut toimivaltaista tieteellistä viranomaista, että kyseisissä alakohdissa ja tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

4.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettuja yksilöitä koskeva vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, että kyseessä olevat yksilöt on otettu luonnonvaraisesta ympäristöstään jossakin jäsenvaltiossa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

5.   Vapautus, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdassa, voidaan myöntää elävien selkärankaisten osalta ainoastaan, edellyttäen, että hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, että tämän asetuksen 66 artiklan asiaa koskevia säännöksiä noudatetaan.

60 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 1 kohtaa koskeva poikkeus tieteellisille laitoksille

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 338/97 9 artiklan soveltamista voidaan tieteellisille laitoksille myöntää hallintoviranomaisen suostumuksella ja tieteellisen viranomaisen kuulemisen jälkeen poikkeus mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä kiellosta siten, että myönnetään todistus, joka koskee kaikkia tiettyyn kokoelmaan kuuluvia mainitun asetuksen liitteessä A lueteltujen lajien yksilöitä, jotka on tarkoitettu johonkin seuraavista:

1)	sellaiseen vankeudessa tapahtuvaan kasvatukseen tai keinotekoiseen lisäykseen, josta on hyötyä asianomaiselle lajille sen säilymisen kannalta;

2)	asianomaisen lajin suojelemiseen tai säilyttämiseen tähtäävälle tutkimukselle ja koulutukselle.

Yksilöitä, joita tällainen todistus koskee, voidaan myydä ainoastaan toisille tieteellisille laitoksille, joilla on tällainen todistus.

61 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 1 ja 3 kohtaa koskevat vapautukset

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 338/97 9 artiklan soveltamista ei kieltoa, josta säädetään mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa ja joka koskee mainitun asetuksen liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden ostamista, ostettavaksi tarjoamista tai hankkimista kaupallisiin tarkoituksiin, eikä mainitun asetuksen 8 artiklan 3 kohdan säännöstä, jonka mukaan poikkeukset kielloista myönnetään tapauskohtaisesti antamalla todistus, sovelleta, jos jokin seuraavista vaatimuksista täyttyy:

1)	kyseiset yksilöt kuuluvat jonkin tämän asetuksen 48 artiklassa tarkoitetun yksilökohtaisen todistuksen piiriin;

2)	kyseisiin yksilöihin voidaan soveltaa jotakin tämän asetuksen 62 artiklassa säädettyä yleistä vapautusta.

62 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 1 ja 3 kohtaa koskevat yleiset vapautukset

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan säännöstä, jonka mukaan poikkeukset mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kielloista on myönnettävä tapauskohtaisesti antamalla todistus, ei sovelleta ja mitään todistusta ei vaadita

1)	tämän asetuksen liitteessä X lueteltujen vankeudessa syntyneiden ja kasvatettujen eläinlajien yksilöihin tai niiden risteymiin edellyttäen, että niiden lajien yksilöt, joiden kohdalle on lisätty huomautus, on merkitty tämän asetuksen 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

2)	kasvilajien keinotekoisesti lisättyihin yksilöihin;

3)	asetuksen (EY) N:o 338/97 2 artiklan w alakohdassa määriteltyihin yli 50 vuotta aikaisemmin hankittuihin esineeksi muokattuihin yksilöihin.

63 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan nojalla annettavat ennalta myönnetyt todistukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi antaa hallintoviranomaisen hyväksymien kasvattajien käyttöön ennalta myönnettyjä todistuksia edellyttäen, että nämä ylläpitävät kasvatusluetteloita ja toimittavat ne pyynnöstä toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle.

Näiden todistusten kohdassa 20 on oltava seuraava ilmoitus:

”Todistus koskee ainoastaan seuraavaa/seuraavia eliösystematiikan yksikköä/yksiköitä: ...”

2.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan d ja h alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi antaa hallintoviranomaisen hyväksymille henkilöille ennalta myönnettyjä todistuksia, jotta nämä voivat tällaisten todistusten perusteella myydä kuolleita vankeudessa kasvatettuja yksilöitä ja/tai pieniä määriä sellaisia kuolleita yksilöitä, jotka on laillisesti otettu luonnonvaraisesta ympäristöstään yhteisön alueella; edellytyksenä on, että tällainen henkilö täyttää seuraavat vaatimukset:

a)	henkilö ylläpitää luetteloa, joka toimitetaan pyynnöstä toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle ja joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot myydyistä yksilöistä/lajeista, kuolinsyystä (jos se tiedetään), henkilöistä, joilta yksilöt hankittiin ja henkilöistä, joille ne myytiin;

b)	henkilö toimittaa toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle vuosittain kertomuksen, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot kuluneen vuoden myynnistä, yksilöiden tyypistä ja määrästä, kyseessä olleista lajeista sekä yksilöiden hankintatavasta.

XVI LUKU

MERKITSEMISTÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

64 artikla

Yksilöiden merkitseminen tuontia varten ja kaupallisia toimia varten yhteisössä

1.   Seuraavia tavaroita koskevia tuontilupia myönnetään ainoastaan, jos hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, että yksilöt on merkitty kukin erikseen 66 artiklan 6 kohdan mukaisesti:

a)	yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin hyväksymästä vankeudessa tapahtuvasta kasvatustoiminnasta peräisin olevat yksilöt;

b)	yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin hyväksymästä tarhaustoiminnasta peräisin olevat yksilöt;

c)	yleissopimuksen liitteessä I lueteltujen lajien populaation yksilöt, joille yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi on hyväksynyt vientikiintiön;

d)	afrikannorsun käsittelemättömät syöksyhampaat tai niistä leikatut kappaleet, jotka ovat yli 20 senttimetriä pitkiä ja yli yhden kilon painoisia;

e)	käsittelemättömät, parkitut ja/tai viimeistellyt krokotiilin nahat, kylkiosat, hännät, kurkut, jalat, selkänahan suikaleet ja muut osat, jotka viedään yhteisöön, sekä kokonaiset käsittelemättömät, parkitut tai viimeistellyt krokotiilin nahat ja kylkiosat, jotka jälleenviedään yhteisöön;

f)	asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltuihin lajeihin lukeutuvat elävät selkärankaiset, jotka kuuluvat kiertäviin näyttelyihin;

g)	kaikki sampikalojen (Acipenseriformes spp.) kaviaaria sisältävät pakkaukset, mukaan lukien säilyketölkit, purkit tai laatikot, joihin tällainen kaviaari on suoraan pakattu.

2.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi kaikki kaviaaria sisältävät pakkaukset, joita tarkoitetaan tämän artiklan 1 kohdan g alakohdassa, on merkittävä tämän asetuksen 66 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jollei tämän asetuksen 66 artiklan 7 kohdan lisävaatimuksista muuta johdu.

65 artikla

Yksilöiden merkitseminen vientiä ja jälleenvientiä varten

1.   Jälleenvientitodistuksia 64 artiklan 1 kohdan a–d ja f alakohdassa tarkoitetuille yksilöille, joita ei ole muutettu huomattavasti, myönnetään ainoastaan, jos hakija on osoittanut hallintoviranomaisille, että alkuperäiset merkinnät ovat koskemattomia.

2.   Jälleenvientitodistuksia kokonaisille käsittelemättömille, parkituille tai viimeistellyille krokotiilin nahoille ja kylkiosille myönnetään ainoastaan, jos hakija on osoittanut hallintoviranomaiselle, että alkuperäiset merkkilaput ovat koskemattomia, tai jos merkkilaput ovat kadonneet tai ne on poistettu, että yksilöt on merkitty jälleenvientiä koskevilla merkkilapuilla.

3.   Vientilupia ja jälleenvientitodistuksia kaviaaria sisältäville pakkauksille, joita tarkoitetaan 64 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, myönnetään kaikkien pakkausten osalta ainoastaan, jos pakkaus on merkitty 66 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

4.   Vientilupia, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A lueteltuihin lajeihin lukeutuvia eläviä selkärankaisia, myönnetään ainoastaan, jos hakija on osoittanut toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle, että tämän asetuksen 66 artiklan asiaa koskevia vaatimuksia on noudatettu.

66 artikla

Merkitsemismenetelmät

1.   Sovelletaan 33 artiklan 1 kohtaa, 40 artiklan 1 kohtaa, 59 artiklan 5 kohtaa ja 65 artiklan 4 kohtaa tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi.

2.   Vankeudessa syntyneet ja kasvatetut linnut on merkittävä 8 kohdan mukaisesti, tai jos toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle osoitetaan, ettei tämä menetelmä ole eläimen fyysisten tai käyttäytymiseen liittyvien ominaisuuksien vuoksi sopiva, sellaisen yksilöllisesti numeroidun mikrosirutunnistimen avulla, jota ei voida muuttaa ja joka on ISO-standardien 11784:1996 (E) ja 11785:1996 (E) mukainen.

3.   Muut elävät selkärankaiset kuin vankeudessa syntyneet ja kasvatetut linnut on merkittävä sellaisella yksilöllisesti numeroidulla mikrosirutunnistimella, jota ei voida muuttaa ja joka on ISO-standardien 11784:1996 (E) ja 11785:1996 (E) mukainen, tai jos toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle osoitetaan, ettei tämä menetelmä ole yksilön tai lajin fyysisten tai käyttäytymiseen liittyvien ominaisuuksien vuoksi sopiva, kyseessä olevat yksilöt on merkittävä yksilöllisesti numeroidulla renkaalla, nauhalla, merkkilapulla tai tatuoinnilla tai muilla samankaltaisilla tavoilla taikka tehtävä tunnistettaviksi jollain muulla sopivalla keinolla.

4.   Edellä 33 artiklan 1 kohtaa, 40 artiklan 1 kohtaa, 48 artiklan 2 kohtaa, 59 artiklan 5 kohtaa ja 65 artiklan 4 kohtaa ei sovelleta, jos toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle osoitetaan, että asianomaisen todistuksen myöntämishetkellä ei voida kyseisten yksilöiden fyysisten ominaisuuksien vuoksi käyttää turvallisesti mitään merkitsemistapaa.

Tällaisessa tapauksessa kyseinen hallintoviranomainen myöntää toimituskohtaisen todistuksen ja kirjaa kyseisen seikan todistuksen kohtaan 20, tai jos jotain merkitsemistapaa voidaan käyttää turvallisesti myöhemmin, sisällyttää kyseiseen kohtaan asianomaiset määräykset.

Tällaisten yksilöiden osalta ei myönnetä yksilökohtaisia todistuksia, kiertävän näyttelyn todistuksia eikä henkilökohtaista omistusta koskevia todistuksia.

5.   Yksilöiden, jotka on merkitty muulla kuin ISO-standardien 11784:1996 (E) ja 11785:1996 (E) mukaisella mikrosirutunnistimella ennen 1 päivää tammikuuta 2002 tai jonkin 3 kohdassa tarkoitetun menetelmän avulla ennen 1 päivää kesäkuuta 1997 tai 6 kohdan mukaisesti ennen niiden tuomista yhteisöön, katsotaan olevan 2 ja 3 kohdan mukaisesti merkittyjä.

6.   Edellä 64 artiklan 1 kohdassa ja 65 artiklassa tarkoitetut yksilöt on merkittävä yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin kyseisille yksilöille hyväksymää tai suosittelemaa menetelmää käyttäen ja erityisesti 64 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, 64 artiklan 2 kohdassa ja 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kaviaaria sisältävät pakkaukset on merkittävä kukin nimilapulla, jota ei voi käyttää uudelleen, ja joka on kiinnitetty jokaiseen alkuperäispakkaukseen.

7.   Ainoastaan sellaisilla (uudelleen)pakkauslaitoksilla, joilla on jäsenvaltion hallintoviranomaisen myöntämä lupa, on oikeus käsitellä, pakata tai uudelleenpakata kaviaaria vientiä, jälleenvientiä tai yhteisön sisäistä kauppaa varten.

Luvan saaneilta (uudelleen)pakkauslaitoksilta on edellytettävä riittävää kirjanpitoa, josta käyvät tarvittaessa ilmi tuodun, viedyn, jälleenviedyn, paikan päällä tuotetun tai varastoidun kaviaarin määrät. Tämän kirjanpidon on oltava asianomaisen jäsenvaltion hallintoviranomaisen saatavilla tarkastuksia varten.

Kyseisen hallintoviranomaisen on annettava kullekin tällaiselle (uudelleen)pakkauslaitokselle yksilöllinen rekisteritunnus.

8.   Vankeudessa syntyneet ja kasvatetut linnut sekä muut säädellyssä ympäristössä syntyneet linnut on merkittävä yksilöllisesti merkityllä saumattomasti suljetulla jalkarenkaalla.

Saumattomasti suljetulla renkaalla tarkoitetaan yhtenäistä rengasta tai nauhaa, jossa ei ole yhtään katkosta tai liitosta ja jota ei ole mitenkään haitallisesti muutettu ja joka on kooltaan sellainen, ettei sitä voida poistaa linnulta sen jalan kasvettua täyteen mittaansa, kun se on asennettu linnun jalkaan sen ensimmäisinä elinpäivinä, ja joka on kaupallisesti valmistettu kyseistä tarkoitusta varten.

67 artikla

Säälliset merkitsemismenetelmät

Jos elävien eläimien merkitseminen yhteisön alueella edellyttää merkkilapun, nauhan, renkaan tai muun laitteen asentamista tai eläimen ruumiinosan merkitsemistä taikka mikrosirutunnistimen kiinnittämistä, tämä on suoritettava siten, että kiinnitetään asianmukaisesti huomiota kyseessä olevan yksilön säälliseen kohteluun, hyvinvointiin sekä luonnolliseen käyttäytymiseen.

68 artikla

Merkitsemismenetelmien vastavuoroinen tunnustaminen

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden hyväksymät merkitsemismenetelmät, jotka ovat 66 artiklan mukaisia.

2.   Jos tämän asetuksen nojalla edellytetään lupaa tai todistusta, tällaisessa asiakirjassa on esitettävä kaikki yksilön merkitsemistä koskevat tiedot.

XVII LUKU

KERTOMUKSET JA TIETOJEN ANTAMINEN

69 artikla

Tuontia, vientiä ja jälleenvientiä koskevat kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on kerättävä tietoja yhteisöön tapahtuvasta tuonnista sekä yhteisöstä tapahtuvasta viennistä ja jälleenviennistä, jotka on suoritettu jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten myöntämien lupien ja todistusten perusteella, riippumatta todellisesta tuonti- tai (jälleen)vientipaikasta.

Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 338/97 15 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti toimitettava mainitun asetuksen liitteissä A, B ja C lueteltuja lajeja koskevat tiedot komissiolle kultakin kalenterivuodelta tämän artiklan 4 kohdassa vahvistetun aikataulun mukaisesti; tiedot on toimitettava sähköisessä muodossa ja yleissopimuksen sihteeristön julkaisemien CITES-vuosikertomusten laatimista ja toimittamista koskevien ohjeiden mukaisesti.

Kertomuksiin on sisällytettävä tiedot haltuun otetuista ja takavarikoiduista lähetyksistä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä kahdessa erillisessä osassa seuraavasti:

a)	yhdessä osassa annetaan tiedot yleissopimuksen liitteissä lueteltujen lajien yksilöiden tuonnista, viennistä ja jälleenviennistä;

b)	toisessa osassa annetaan tiedot asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A, B ja C lueteltujen muiden lajien yksilöiden tuonnista, viennistä ja jälleenviennistä ja tiedot liitteessä D lueteltujen lajien tuomisesta yhteisön alueelle.

3.   Eläviä eläimiä sisältävien lähetysten osalta jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan pidettävä kirjaa siitä, mikä prosentuaalinen osuus asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteissä A ja B lueteltujen lajien yksilöistä oli kuolleita yhteisöön tuotaessa.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komissiolle kultakin kalenterivuodelta seuraavan vuoden kesäkuun 15 päivään mennessä lajikohtaisesti ja (jälleen)viejämaittain.

5.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 15 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tietojen on sisällettävä yksityiskohtaiset tiedot niistä lainsäädäntö-, sääntely- ja hallinnollisista toimenpiteistä, jotka on toteutettu mainitun asetuksen ja tämän asetuksen säännösten täytäntöön panemiseksi ja soveltamiseksi.

Lisäksi jäsenvaltioiden on annettava tiedot

a)	henkilöistä ja elimistä, jotka on rekisteröity tämän asetuksen 18 ja 19 artiklan mukaisesti;

b)	tieteellisistä laitoksista, jotka on rekisteröity tämän asetuksen 60 artiklan mukaisesti;

c)	kasvattajista, jotka on hyväksytty tämän asetuksen 63 artiklan mukaisesti;

d)	kaviaarin uudelleenpakkauslaitoksista, joille on myönnetty toimilupa tämän asetuksen 66 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

e)	jäsenvaltioiden käyttämistä tämän asetuksen 17 artiklassa tarkoitetuista kasvien terveystodistuksista.

70 artikla

Asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteisiin tehtävät muutokset

1.   Asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteisiin tehtävien muutosten valmistelemiseksi mainitun asetuksen 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle mainitun asetuksen liitteissä jo lueteltujen lajien osalta ja sellaisten lajien osalta, jotka voisivat olla sopivia liitteissä lueteltaviksi, kaikki asiaankuuluvat tiedot seuraavista:

a)	lajien biologisesta ja kaupallisesta asemasta;

b)	kyseisten lajien yksilöiden käyttötarkoituksista;

c)	menetelmistä yksilöiden kaupan valvomiseksi.

2.   Komissio toimittaa kaikki luonnokset, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteiden B tai D muuttamista mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdan c tai d alakohdan tai 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan nojalla, mainitun asetuksen 17 artiklassa tarkoitetulle tieteelliselle tarkasteluryhmälle lausuntoa varten ennen kuin ne toimitetaan komitealle.

XVIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Tuontilupahakemusten hylkääminen

1.   Jäsenvaltioiden on välittömästi asetuksen (EY) N:o 338/97 4 artiklan 6 kohdan mukaisen rajoituksen asettamisen jälkeen ja sen poistamiseen asti hylättävä tuontilupahakemukset, jotka koskevat yksilöitä, joiden alkuperämaahan tai ‐maihin rajoitus kohdistuu.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tuontilupa voidaan myöntää, jos tuontilupahakemus on jätetty ennen rajoituksen asettamista ja toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle osoitetaan, että on olemassa sopimus tai tilaus, jonka perusteella on suoritettu maksu tai jonka johdosta yksilöt on jo toimitettu.

3.   Edellä 2 kohdan nojalla myönnetyn tuontiluvan voimassaoloaika ei saa ylittää yhtä kuukautta.

4.   Jollei toisin säädetä, 1 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia ei sovelleta seuraaviin yksilöihin:

a)	edellä 54 ja 55 artiklassa tarkoitettuihin vankeudessa syntyneisiin ja kasvatettuihin yksilöihin tai 56 artiklassa tarkoitettuihin keinotekoisesti lisättyihin yksilöihin;

b)	yksilöihin, jotka on tuotu asetuksen (EY) N:o 338/97 8 artiklan 3 kohdan e, f tai g alakohdassa yksilöityihin tarkoituksiin;

c)	eläviin tai kuolleisiin yksilöihin, jotka kuuluvat yhteisöön muuttavien ja sinne asettuvien henkilöiden kotiesineistöön.

72 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Asetuksen (ETY) N:o 3626/82 11 artiklan ja komission asetuksen (ETY) N:o 3418/83 (4) 22 artiklan mukaisesti myönnettyjä lupia voidaan edelleen käyttää asetuksen (EY) N:o 338/97 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, 5 artiklan 3 kohdan b, c ja d alakohdassa, 5 artiklan 4 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdan a ja d–h alakohdassa määriteltyihin tarkoituksiin.

2.   Asetuksen (ETY) N:o 3626/82 6 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kielloista myönnetyt vapautukset ovat voimassa niiden viimeiseen voimassaolopäivään asti niissä tapauksissa, joissa viimeinen voimassaolopäivä on määritelty.

3.   Jäsenvaltiot saavat edelleen myöntää asetuksen (EY) N:o 1808/2001 liitteessä I olevan mallin mukaisia tuontilupia, vientilupia, jälleenvientitodistuksia, kiertävän näyttelyn todistuksia ja henkilökohtaista omistusta koskevia todistuksia yhden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta.

73 artikla

Täytäntöönpanosäännösten ilmoittaminen

Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja yleissopimuksen sihteeristölle säännökset, jotka se antaa tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, sekä kaikki käytetyt oikeudelliset keinot ja toteutetut toimenpiteet tämän asetuksen soveltamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi. Komissio ilmoittaa nämä tiedot muille jäsenvaltiolle.

74 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1808/2001.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

75 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1332/2005 (EUVL L 215, 19.8.2005, s. 1).

(2)  EYVL L 384, 31.12.1982, s. 1. Asetus sellaisena kuin sen on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2727/95 (EYVL L 284, 28.11.1995, s. 3).

(3)  EYVL L 250, 19.9.2001, s. 1.

(4)  EYVL L 344, 7.12.1983, s. 1.

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---