14.2.2006

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 42/1

---

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 247/2006,

annettu 30 päivänä tammikuuta 2006,

unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan sekä 299 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kuljetuskustannukset ovat syrjäisimmillä alueilla korkeat ihmisravinnoksi, jalostukseen ja maatalouden tuotantopanoksina käytettävien välttämättömien tuotteiden hankintalähteiden kannalta poikkeuksellisen maantieteellisen sijainnin vuoksi. Tämän lisäksi saaristoluonteeseen ja syrjäisimpien alueiden asemaan liittyvät objektiiviset tekijät aiheuttavat toimijoille ja tuottajille syrjäisimmillä alueilla lisärajoitteita, jotka haittaavat vakavasti heidän toimintaansa. Jotkut toimijat ja tuottajat joutuvat kärsimään saaristoluonteesta kaksinkertaisesti. Näitä haittoja voidaan vähentää alentamalla mainittujen välttämättömien tuotteiden hintoja. Näin ollen on aiheellista ottaa käyttöön erityinen hankintajärjestelmä syrjäisimpien alueiden hankintojen varmistamiseksi ja näiden alueiden syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvien lisäkustannusten vähentämiseksi.

(2)

Tätä tarkoitusta varten on sen estämättä, mitä perustamissopimuksen 23 artiklassa säädetään, syytä vapauttaa eräiden maataloustuotteiden kolmansista maista tuleva tuonti sovellettavista tuontitulleista. Jotta voitaisiin ottaa huomioon kyseisten tuotteiden alkuperä ja niille yhteisön säännöksillä tunnustettu tullikohtelu, suoraan tuotaviksi tuotteiksi olisi katsottava erityisen hankintajärjestelmän etujen myöntämistarkoituksessa myös tuotteet, jotka ovat olleet yhteisön tullialueella sisäisessä jalostuksessa tai tullivarastossa.

(3)

Jotta hintojen alentamista syrjäisimmillä alueilla sekä syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvien lisäkustannusten vähentämistä koskeva tavoite saavutettaisiin tehokkaasti ja samalla säilytettäisiin yhteisön tuotteiden kilpailukyky, yhteisön tuotteiden hankintaan syrjäisimmillä alueilla olisi myönnettävä tukia. Näissä tuissa olisi otettava huomioon syrjäisimmille alueille suuntautuvien kuljetusten lisäkustannukset ja hinnat kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä sekä maatalouden tuotantopanosten tai jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden osalta saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvat lisäkustannukset.

(4)

Koska erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvat määrät rajoittuvat syrjäisimpien alueiden hankintatarpeisiin, järjestelmä ei haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Erityisen hankintajärjestelmän taloudellisista hyödyistä ei lisäksi saisi aiheutua kaupan vääristymiä kyseisten tuotteiden osalta. Tästä syystä näiden tuotteiden lähettäminen tai vienti syrjäisimmiltä alueilta olisi kiellettävä. Kyseisten tuotteiden lähettäminen tai vienti olisi kuitenkin sallittava, kun erityisestä hankintajärjestelmästä aiheutuva hyöty palautetaan; jalostettujen tuotteiden lähettäminen tai vienti olisi lisäksi sallittava alueellisen kaupankäynnin tai Portugalin kahden syrjäisimmän alueen välisen kaupankäynnin mahdollistamiseksi. Lisäksi olisi otettava huomioon kaikkien syrjäisimpien alueiden perinteiset kauppavirrat kolmansiin maihin ja sen vuoksi sallittava perinteistä vientiä vastaavien jalostettujen tuotteiden vienti kaikilta syrjäisimmiltä alueilta. Tätä rajoitusta ei sovelleta myöskään jalostettujen tuotteiden perinteiseen lähettämiseen. Selkeyden vuoksi on syytä täsmentää viitekausi kyseisten perinteisesti vietyjen tai lähetettyjen määrien määrittelemiseksi.

(5)

Asianmukaisia toimenpiteitä olisi kuitenkin toteutettava, jotta sokerinjalostusalan tarpeellinen rakenneuudistus Azoreilla voitaisiin toteuttaa. Näissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon, että Azorien sokerialan elinkelpoisuus edellyttää jonkinlaajuisen tuotanto- ja jalostustoiminnan varmistamista. Lisäksi Portugalilla on tämän asetuksen nojalla keinot tukea paikallista sokerijuurikkaan tuotantoa. Näin ollen tulisi sallia poikkeuksena, että sokerin lähetykset Azoreilta muualle yhteisöön ylittävät perinteiset kauppavirrat rajoitetun neljän vuoden ajan edellyttäen, että vuosittaisia enimmäismääriä vähennetään asteittain. Koska määrät, jotka voidaan jälleenlähettää, ovat suhteellisia ja rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä paikallisen sokerintuotannon ja -jalostuksen elinkelpoisuudelle, väliaikainen sokerin lähettäminen Azoreilta ei haittaa yhteisön sisämarkkinoita.

(6)

Olisi jatkettava Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten sokerin erityisen hankintajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 30 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2177/92 (4) tarkoitetun tuontitullivapautusjärjestelmän soveltamista C-sokerin hankintaan Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (5) 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kautena.

(7)

Kanariansaarilla hankintaan on tähän asti sovellettu erityistä hankintajärjestelmää CN-koodeihin 1901 90 99 ja 2106 90 92 kuuluvien jalostettaviksi tarkoitettujen maitovalmisteiden osalta. Näiden tuotteiden hankinta olisi sallittava siirtymäkauden ajan, kunnes paikallisen teollisuuden uudelleenjärjestely on tehty.

(8)

Hankintajärjestelmän tavoitteiden saavuttamiseksi erityisen hankintajärjestelmän taloudellisten hyötyjen on alennettava tuotantokustannuksia, ja niiden on siirryttävä loppukuluttajalle alhaisempina kuluttajahintoina. Tästä syystä niiden myöntämisen perusteena pitäisi käyttää sitä, että tuesta saatava hyöty tosiasiassa siirtyy eteenpäin. Lisäksi olisi otettava käyttöön tarvittavat valvontatoimenpiteet.

(9)

Syrjäisimpien alueiden paikallistuotantoa suosivaa yhteisön politiikkaa on sovellettu moniin tuotteisiin ja sitä on toteutettu monin toimenpitein, joilla edistetään näiden tuotteiden tuotantoa, kaupan pitämistä ja jalostusta. Toimenpiteet ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ja niiden avulla on pystytty varmistamaan maataloustoiminnan jatkaminen ja kehittäminen. Yhteisön on jatkossakin myönnettävä tukea kyseiseen tuotantoon, jolla on keskeinen merkitys syrjäisimpien alueiden ympäristölliselle, sosiaaliselle ja taloudelliselle tasapainolle. Esimerkiksi maaseudun kehittämisen alalta saatu kokemus on osoittanut, että paikallisten viranomaisten kanssa harjoitettava tiiviimpi kumppanuus voi auttaa käsittelemään kyseisten alueiden erityisongelmia entistä kohdennetummalla tavalla. Näin ollen on syytä jatkaa paikallistuotannon tukemista yleisin ohjelmin, jotka laaditaan soveltuvimmalla maantieteellisellä tasolla ja jotka jäsenvaltion on toimitettava komissiolle.

(10)

Paikallisen maataloustuotannon kehittämistä ja maataloustuotteiden hankintaa koskevien tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi on syytä yhdenmukaistaa kyseisten alueiden hankintojen suunnittelua ja soveltaa järjestelmällisesti komission ja jäsenvaltioiden väliseen kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että hankintaohjelman laatijoiden on oltava jäsenvaltion nimeämiä viranomaisia, jotka se on esittänyt komission hyväksyttäviksi.

(11)	Syrjäisimpien alueiden maataloustuottajia olisi kannustettava toimittamaan laatutuotteita, joiden kaupan pitämistä olisi edistettävä. Yhteisön käyttöön ottaman graafisen tunnuksen käyttö voisi olla tässä hyödyksi.

(12)

Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 (6) määritellään ne maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka voivat saada yhteisön tukea, sekä edellytykset tuen saamiseen. Joidenkin syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien maatilojen tai jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittavien yritysten rakenteet ovat selkeästi riittämättömät, ja ne kärsivät erityisongelmista. Tästä syystä olisi joidenkin investointityyppien osalta voitava poiketa tiettyjen asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädettyjen rakenteellisten tukien myöntämistä rajoittavista säännöksistä.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 29 artiklan 3 kohdassa metsätaloustuen myöntäminen rajoitetaan metsiin ja metsäaloihin, jotka ovat yksityisten omistajien tai heidän yhdistystensä tai kuntien tai kuntayhtymien omistuksessa. Osa syrjäisimmillä alueilla sijaitsevista metsistä ja metsäaloista on muiden julkisviranomaisten kuin kuntien omistuksessa. Näin ollen on aiheellista säätää mainitussa artiklassa säädettyjen edellytysten lieventämisestä.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 24 artiklan 2 kohdassa sekä liitteessä määritetään maatalouden ympäristöohjelman nojalla myönnettävän yhteisön tuen vuotuiset enimmäismäärät. Azorien tiettyjen hyvin herkkien laidunalueiden ympäristöllisesti erityisten olosuhteiden sekä maiseman ja maatalousmaan perinteisten ominaispiirteiden, erityisesti Madeiran pengerviljelmien, säilyttämisen huomioon ottamiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta korottaa näitä määriä enintään kaksinkertaisiksi eräiden määriteltyjen toimenpiteiden osalta.

(15)

Komission pysyvään käytäntöön, jonka mukaan valtiontukia ei saa myöntää toimintatukina perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen tai kaupan pitämiseen, voidaan myöntää poikkeus, jotta voidaan lieventää syrjäisimpien alueiden maataloustuotannon erityisrajoitteita, jotka aiheutuvat syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, syrjäisimpien alueiden asemasta, viljelyalan vähäisyydestä, pinnanmuodostuksesta, ilmasto-oloista ja riippuvuudesta vähäisestä määrästä tuotteita.

(16)

Syrjäisimpien alueiden maataloustuotannon kasvinsuojelutilanne kärsii erityisistä ilmastollisiin olosuhteisiin sekä kyseessä olevissa departementeissa tähän asti käytettyjen torjuntamenetelmien riittämättömyyteen liittyvistä vaikeuksista. Siksi on tarpeen ottaa käyttöön myös biologisia menetelmiä käyttäviä haitallisten organismien torjuntaohjelmia ja täsmentää yhteisön rahoitusosuus näiden ohjelmien toteutuksessa.

(17)

Viininviljely on yleisin viljelymuoto Madeiralla ja Kanariansaarilla ja erittäin tärkeä Azorien alueille, joten sen jatkuminen on taloudellisista ja ympäristösyistä välttämätöntä. Tuotannon tukemiseksi kyseisillä alueilla ei pitäisi soveltaa luopumispalkkioita eikä markkinoiden sääntelymekanismeja lukuun ottamatta erityistä tislaustoimenpidettä, jota olisi voitava soveltaa Kanariansaarilla laatuongelmista aiheutuvien poikkeuksellisten markkinahäiriöiden ilmaantuessa. Lisäksi tekniset ja sosiaalis-taloudelliset ongelmat ovat estäneet sen, että kaikilla niillä Madeiran ja Azorien viljelyaloilla, joille on istutettu viinialan yhteisessä markkinajärjestelyssä kiellettyjä hybridiviiniköynnöslajikkeita, siirrytään käyttämään toisia lajikkeita määräajan kuluessa. Näillä viljelmillä tuotettu viini on tarkoitettu yksinomaan paikalliseen perinteiseen kulutukseen. Määräajan pidentämisen myötä kyseisillä viljelmillä olisi mahdollista siirtyä uusiin lajikkeisiin ja säilyttää samalla kyseisten alueiden voimakkaasti viininviljelyyn perustuva talousrakenne. Portugalin olisi ilmoitettava joka vuosi komissiolle, miten uusiin lajikkeisiin siirtyminen kyseisillä viljelyaloilla edistyy.

(18)

Maitoalan uudelleenjärjestelyä ei ole vielä saatettu päätökseen Azoreilla. Ottaen huomioon Azorien suuri riippuvuus maitoalasta sekä muut haitat, jotka liittyvät alueen syrjäiseen sijaintiin ja vaihtoehtoisten kannattavien tuotantosuuntien puuttumiseen, on tarpeen vahvistaa poikkeus, jota on sovellettu maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 (7) eräisiin säännöksiin. Kyseinen poikkeus, joka otettiin käyttöön tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi (Poseima) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1453/2001 (8) 23 artiklalla ja jonka soveltamista jatkettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 55/2004 (9), olisi vahvistettava edelleen siltä osin kuin se koskee maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista Azoreilla.

(19)

Madeiralla lehmänmaidon tuotantoon myönnetty tuki ei ole ollut riittävä kotimaisten ja ulkomaisten hankintojen tasapainon säilyttämiseksi erityisesti siitä syystä, että alan raskaat rakenteet aiheuttavat vaikeuksia ja alalla on heikot valmiudet sopeutua uudenlaisiin yritysympäristöihin. Sen vuoksi on syytä sallia edelleen iskukuumennetun maidon tuotanto yhteisön alkuperää olevasta maitojauheesta, jotta paikallinen kulutustarve voitaisiin kattaa laajemmin.

(20)

Koska paikallista tuotantoa on tarpeen ylläpitää kannustavalla tavalla, on perusteltua olla soveltamatta asetusta (EY) N:o 1788/2003 Ranskan merentakaisissa departementeissa ja Madeiralla. Tämä poikkeus olisi vahvistettava Madeiralla 4 000 tonnin rajoissa siten, että 2 000 tonnia siitä on tarkoitettu nykyistä tuotantoa varten ja enintään 2 000 tonniksi tällä hetkellä arvioitu määrä tuotannon järkevää kehittämistä varten.

(21)

Perinteistä karjankasvatusta olisi tuettava. Merentakaisten departementtien ja Madeiran paikallisten kulutustarpeiden tyydyttämiseksi olisi vuotuisen enimmäismäärän rajoissa sallittava lihotettavaksi tarkoitettujen urospuolisten nautaeläinten tullivapaa tuonti kolmansista maista. Olisi jatkettava yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (10) Portugalin osalta käyttöön otettua mahdollisuutta siirtää emolehmäpalkkio-oikeuksia mannermaalta Azoreille ja mukautettava kyseistä välinettä uusiin syrjäisimpien alueiden tukea koskeviin sääntöihin.

(22)

Tupakanviljely on perinteisesti ollut hyvin tärkeässä osassa Kanariansaarilla. Taloudellisesti ajateltuna se on jalostuselinkeinona edelleen yksi alueen merkittävimmistä teollisuustuotannon aloista. Yhteiskunnalliselta näkökannalta pienviljelijöiden harjoittama tupakanviljely on hyvin työvoimavaltaista. Tämä viljelymuoto ei ole kuitenkaan tarpeeksi kannattavaa ja on vaarassa kadota. Itse asiassa tupakkaa tuotetaan nykyään pienellä viljelyalalla La Palman saarella, jossa tuotetaan sikareita käsiteollisesti. Espanjalle olisi sen vuoksi annettava lupa jatkaa yhteisön tukea täydentävän tuen myöntämistä tämän perinteisen viljelymuodon ja siihen perustuvan käsiteollisuuden säilyttämiseksi. Tupakkatuotteiden teollisen tuotannon ylläpitämiseksi Kanariansaarille tuotava raakatupakka ja osittain valmistettu tupakka olisi edelleen vapautettava tulleista 20 000 tonnia riivittyä raakatupakkaa vastaavan vuosittaisen tuonnin rajoissa.

(23)

Tämän asetuksen täytäntöönpanon ei pitäisi vaikuttaa syrjäisimmille alueille tähän asti myönnetyn erityistuen tasoon. Jäsenvaltioilla olisi tästä syystä oltava tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista varten käytettävissään sitä tukea vastaavat määrät, jota yhteisö on jo myöntänyt yhteisön tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Ranskan merentakaisten departementtien hyväksi (Poseidom) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1452/2001 (11), asetuksen (EY) N:o 1453/2001 ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Kanariansaarten hyväksi (Poseican) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1454/2001 (12) nojalla, sekä määrät, jotka myönnetään kyseisille alueille sijoittautuneille karjankasvattajille naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999 (13) lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2529/2001 (14) ja viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 (15) nojalla, ja määrät, jotka myönnetään Ranskan merentakaisen Réunionin departementin riisin hankintaan riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003 (16) 5 artiklan nojalla. Tällä asetuksella perustetun syrjäisimpien alueiden maataloustuotantoa koskevan uuden tukijärjestelmän mukainen tuki olisi sovitettava yhteen muualla yhteisössä samoihin tuotantosuuntiin myönnettävän tuen kanssa.

(24)	On syytä kumota asetukset (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001 ja (EY) N:o 1454/2001. Tämän lisäksi on järjestelmien yhteensovittamisen varmistamiseksi syytä muuttaa asetus (EY) N:o 1782/2003 ja asetus (EY) N:o 1785/2003.

(25)	Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (17) mukaisesti.

(26)

Tässä asetuksessa säädettyjä ohjelmia olisi sovellettava siitä lähtien, kun niitä koskevasta komission antamasta hyväksynnästä on saatu ilmoitus. Jotta ohjelmia voitaisiin soveltaa mainitusta ajankohdasta, on syytä säätää, että jäsenvaltiot ja komissio voivat tämän asetuksen voimaantulopäivän ja ohjelmien soveltamispäivän välisenä aikana toteuttaa valmistelevia toimenpiteitä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

KOHDE

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään erityistoimenpiteistä perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin alueiden, jäljempänä syrjäisimmät alueet, syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, syrjäisempien alueiden asemasta, viljelyalan vähäisyydestä, pinnanmuodostuksesta, vaikeista ilmasto-oloista ja taloudellisesta riippuvuudesta vähäisestä määrästä tuotteita aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi.

II OSASTO

ERITYINEN HANKINTAJÄRJESTELMÄ

2 artikla

Arvioitu hankintatase

1.   Otetaan käyttöön erityinen hankintajärjestelmä, joka koskee perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja ihmisravinnoksi, muiden tuotteiden valmistukseen tai maatalouden tuotantopanoksina käytettäviä välttämättömiä maataloustuotteita syrjäisimmillä alueilla.

2.   Arvioidussa hankintataseessa ilmoitetaan määrällisesti 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vuotuiset hankintatarpeet. Paikallisille markkinoille tarkoitettuja tai perinteisesti muualle yhteisöön lähetettäviä taikka alueellisen tai perinteisen kaupankäynnin osana kolmansiin maihin vietäviä tuotteita pakkaavan tai jalostavan teollisuuden tarpeista voidaan tehdä erillinen arvioitu tase.

3 artikla

Järjestelmän toiminta

1.   Kolmansista maista tulevista erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvista tuotteista, jotka tuodaan suoraan syrjäisimmille alueille, ei kanneta tullia arvioidussa hankintataseessa ilmoitettujen määrien rajoissa.

Tämän osaston soveltamiseksi yhteisön tullialueella sisäisessä jalostuksessa tai tullivarastossa olleita tuotteita pidetään suoraan kolmansista maista tuotuina.

2.   Syrjäisimmille alueille myönnetään tukea yhteisön interventiotoimenpiteiden osana julkisiin varastoihin varastoitujen tai yhteisön markkinoilla saatavilla olevien tuotteiden hankintaa varten 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettävien tarpeiden tyydyttämisen takaamiseksi hintojen ja laadun osalta ja yhteisöstä tulevien hankintojen osuuden säilyttämiseksi.

Tuen määrä vahvistetaan kunkin tuotetyypin osalta ottaen huomioon syrjäisimmille alueille suuntautuvien kuljetusten lisäkustannukset ja hinnat kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä sekä jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden tai maatalouden tuotantopanosten osalta saaristoluonteesta ja syrjäisimpien alueiden asemasta johtuvat lisäkustannukset.

3.   Erityinen hankintajärjestelmä pannaan täytäntöön ottaen huomioon erityisesti:

a)	syrjäisimpien alueiden erityistarpeet ja, kun kyseessä ovat jalostukseen tarkoitetut tuotteet tai maatalouden tuotantopanokset, edellytetyt laatuvaatimukset;

b)	muun yhteisön kanssa käytävä kauppa;

c)	suunniteltujen tukien taloudelliset näkökohdat.

4.   Erityisen hankintajärjestelmän soveltaminen edellyttää tuontitullista vapautuksesta tai yhteisön tuesta johtuvan taloudellisen edun tosiasiallista siirtämistä loppukäyttäjälle.

4 artikla

Vienti kolmansiin maihin ja lähettäminen muualle yhteisöön

1.   Erityiseen hankintajärjestelmään kuuluvia tuotteita voidaan viedä kolmansiin maihin tai lähettää muualle yhteisöön ainoastaan edellytyksin, jotka komissio vahvistaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Kyseisiin edellytyksiin kuuluvat erityisesti tuontitullien maksaminen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista tai 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tuotteista erityisen hankintajärjestelmän osana saatujen tukien palauttaminen.

Edellytyksiä ei sovelleta Ranskan merentakaisten departementtien väliseen kauppaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua rajoitusta ei sovelleta erityiseen hankintajärjestelmään kuuluneista tuotteista syrjäisimmillä alueilla jalostettuihin tuotteisiin, jotka:

a)	viedään kolmansiin maihin tai lähetetään muualle yhteisöön perinteistä lähettämistä tai perinteistä vientiä vastaavien määrien rajoissa. Komissio vahvistaa nämä määrät 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vuosien 1989, 1990 ja 1991 lähetysten tai viennin keskiarvon perusteella;

b)	viedään kolmansiin maihin osana alueellista kauppaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen määräpaikkojen ja edellytysten mukaisesti;

c)	lähetetään Azoreilta Madeiralle tai Madeiralta Azoreille;

d)	lähetetään Madeiralta Kanariansaarille tai päinvastoin.

Kyseisten tuotteiden vientiin ei myönnetä tukea.

3.   Poiketen 2 kohdan a alakohdasta seuraavat sokerin (CN-koodi 1701) enimmäismäärät voidaan lähettää Azoreilta muualle yhteisöön seuraavina vuosina:

—	:	2006	:	3 000 tonnia
—	:	2007	:	2 285 tonnia
—	:	2008	:	1 570 tonnia
—	:	2009	:	855 tonnia.

5 artikla

Sokeri

1.   Asetuksen (EY) N:o 1260/2001 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna kautena asetuksen 13 artiklassa tarkoitettuun C-sokeriin, joka viedään kiintiötä suuremman tuotannon soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä sokerialalla 14 päivänä syyskuuta 1981 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2670/81 (18) asianmukaisten säännösten mukaisesti kulutettavaksi Madeiralla ja Kanariansaarilla CN-koodiin 1701 kuuluvana valkoisena sokerina ja jalostettavaksi ja kulutettavaksi Azoreilla CN-koodiin 1701 12 10 kuuluvana raakasokerina, sovelletaan tämän asetuksen edellytysten mukaisesti tuontitullivapautusjärjestelmää tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvioitujen hankintataseiden rajoissa.

2.   Azorien raakasokerin hankinnassa tarpeet arvioidaan ottaen huomioon alueen sokerijuurikkaan tuotannon kehitys. Hankintajärjestelmään kuuluvat määrät määritetään siten, että Azoreilla vuosittain puhdistettavan sokerin kokonaismäärä on enintään 10 000 tonnia.

6 artikla

Maitovalmisteet

Poiketen 2 artiklasta Kanariansaaret voivat 1 päivän tammikuuta 2006 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisenä kautena edelleen hankkia CN-koodeihin 1901 90 99 ja 2106 90 92 kuuluvia maitovalmisteita, jotka on tarkoitettu jalostettaviksi enintään 800 tonnia vuodessa ensin mainitun tuotteen osalta ja 45 tonnia vuodessa toiseksi mainitun osalta. Näiden kahden tuotteen hankinnalle yhteisöstä maksettava tuki saa olla enintään 210 euroa tonnilta ensin mainitun tuotteen osalta tai 59 euroa tonnilta toiseksi mainitun osalta, ja se sisältyy 23 artiklassa tarkoitettuun enimmäismäärään.

7 artikla

Riisin tuonti Réunionille

Ranskan merentakaiseen Réunionin departementtiin tuoduista, siellä kulutettaviksi tarkoitetuista CN-koodeihin 1006 10, 1006 20 ja 1006 40 00 kuuluvista tuotteista ei kanneta tullia.

8 artikla

Järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Tämän osaston soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niissä määritellään erityisesti, millä edellytyksillä jäsenvaltiot voivat muuttaa tuotteiden määriä ja erityiseen hankintajärjestelmään kuuluville eri tuotteille vuosittain myönnettävien varojen kohdentamista ja ottaa tarvittaessa käyttöön tuonti- tai toimitustodistusjärjestelmiä.

III OSASTO

PAIKALLISTA MAATALOUSTUOTANTOA KOSKEVAT TUKITOIMENPITEET

9 artikla

Tukiohjelmat

1.   Syrjäisimmillä alueilla otetaan käyttöön yhteisön tukiohjelmia, jotka sisältävät perustamissopimuksen kolmannen osan II osaston soveltamisalaan kuuluvaa paikallista maataloustuotantoa edistäviä erityistoimenpiteitä.

2.   Yhteisön tukiohjelmia laaditaan kyseisen jäsenvaltion soveltuvimmaksi katsomalla maantieteellisellä tasolla. Niiden laatimisesta vastaavat jäsenvaltion nimeämät toimivaltaiset viranomaiset, ja jäsenvaltio toimittaa ne komissiolle sen jälkeen, kun se on neuvotellut toimivaltaisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa tarkoituksenmukaisella alueellisella tasolla.

3.   Kunkin syrjäisimmän alueen osalta voidaan esittää vain yksi yhteisön tukiohjelma.

10 artikla

Toimenpiteet

Yhteisön tukiohjelmat sisältävät toimenpiteet, jotka ovat tarpeen paikallisen maataloustuotannon jatkuvuuden ja kehittämisen varmistamiseksi kullakin syrjäisimmällä alueella.

11 artikla

Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

1.   Tukiohjelmien osana toteutettavien toimenpiteiden on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä ja oltava johdonmukaisia muun yhteisön politiikan ja sen mukaisesti sovellettavien toimenpiteiden kanssa.

2.   On varmistettava tukiohjelmien osana toteutettavien toimenpiteiden johdonmukaisuus niiden toimenpiteiden kanssa, jotka toteutetaan osana yhteisen maatalouspolitiikan muita välineitä ja erityisesti yhteisiin markkinajärjestelyihin, maaseudun kehittämiseen, tuotteiden laatuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäristön suojeluun liittyviä välineitä.

Erityisesti säädetään, että tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä ei voi rahoittaa:

a)	yhteisen markkinajärjestelyn mukaisesti käyttöön otettujen palkkio- tai tukijärjestelmien lisätukena, lukuun ottamatta puolueettomin kriteerein perusteltuja poikkeustapauksia;

b)	tukena tutkimushankkeisiin, tutkimushankkeita tukeviin toimenpiteisiin tai toimenpiteisiin, joille voidaan myöntää yhteisön rahoitusta tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston päätöksen 90/424/ETY (19) nojalla;

c)	tukena asetuksen (EY) N:o 1257/1999 ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (20) soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin.

12 artikla

Yhteisön tukiohjelmien sisältö

Yhteisön tukiohjelman on sisällettävä:

a)

kyseisen maataloustuotannon tilanteen määrällinen kuvaus, josta käyvät ilmi kehityserot, -kuilut ja -mahdollisuudet, käytetyt määrärahat ja asetusten (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001 ja (EY) N:o 1454/2001 nojalla toteutettujen toimien tärkeimmät tulokset käytettävissä olevat arviot huomioon ottaen;

b)	ehdotetun strategian kuvaus, valitut toimintalinjat ja määrälliset tavoitteet sekä arvio odotettavissa olevista taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksista, työllisyysvaikutukset mukaan luettuina;

c)

suunniteltujen toimenpiteiden ja erityisesti ohjelman täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettavien tukijärjestelmien kuvaus ja tarvittaessa tiedot tutkimusten, esittelyhankkeiden, koulutuksen tai teknisen avun toimien tarpeesta kyseisten toimenpiteiden valmistelussa, toteuttamisessa tai mukauttamisessa;

d)	toimenpiteiden toteuttamisaikataulu ja alustava kokonaisrahoitustaulukko, jossa esitetään käytettävissä olevat määrärahat;

e)	ohjelmien eri toimenpiteiden yhteensopivuutta ja johdonmukaisuutta koskevat perustelut sekä seurantaa ja arviointia varten käytettävien määrällisten kriteerien ja indikaattorien määritelmä;

f)	järjestelyt ohjelmien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, mukaan luettuina tiedotus, seuranta ja arviointi, määrällisten arviointi-indikaattoreiden määritteleminen sekä tarkastuksia ja seuraamuksia koskevat järjestelyt;

g)	toimivaltaisten viranomaisten ja ohjelmien täytäntöönpanosta vastaavien elinten nimeäminen sekä asiaan liittyvien viranomaisten tai elinten sekä talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten nimeäminen sopivilla tasoilla samoin kuin käytyjen neuvottelujen tulokset.

13 artikla

Seurantatoimenpiteet

Menettelyt sekä fyysiset ja taloudelliset indikaattorit, joilla varmistetaan yhteisön tukiohjelmien täytäntöönpanon tehokas seuranta, vahvistetaan 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

IV OSASTO

LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

14 artikla

Graafinen tunnus

1.   Otetaan käyttöön graafinen tunnus, jonka tarkoituksena on parantaa syrjäisimpien alueiden laadukkaiden jalostettujen tai jalostamattomien tyypillisten maataloustuotteiden tuntemusta ja lisätä niiden kulutusta.

2.   Ammattialan järjestöt tekevät ehdotuksen 1 kohdassa säädetyn graafisen tunnuksen käyttöedellytyksistä. Kansallisten viranomaisten on toimitettava kyseiset ehdotukset ja lausuntonsa komission hyväksyttäviksi.

Tunnuksen käyttöä valvoo julkinen viranomainen tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymä elin.

15 artikla

Maaseudun kehittäminen

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 7 artiklassa säädetään, syrjäisimpien alueiden tuen kokonaisarvo rajoitetaan 75 prosenttiin tukikelpoisten investointien enimmäismäärästä niiden investointien osalta, joilla pyritään erityisesti tuotannon monipuolistamiseen, uudelleenjärjestelyihin tai kestävään maatalouteen suuntautumiseen rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (21) 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa ohjelma-asiakirjan täydennyksissä määriteltävillä taloudelliselta kooltaan erittäin pienillä maatiloilla.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 28 artiklan 2 kohdassa säädetään, syrjäisimpien alueiden tuen kokonaisarvo rajoitetaan 65 prosenttiin tukikelpoisten investointien enimmäismäärästä niiden investointien osalta, jotka suunnataan pääasiassa paikallisia maataloustuotteita jalostaviin ja kaupan pitäviin yrityksiin asetuksen (EY) N:o 1260/1999 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa ohjelma-asiakirjan täydennyksissä määriteltävillä aloilla. Kyseisen, pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävän tuen kokonaisarvo rajoitetaan samoin edellytyksin 75 prosenttiin.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 29 artiklan 3 kohdassa säädettyä rajoitusta ei sovelleta merentakaisten departementtien, Azorien ja Madeiran alueella sijaitseviin trooppisiin tai subtrooppisiin metsiin ja metsäaloihin.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1257/1999 24 artiklan 2 kohdassa säädetään, mainitun asetuksen liitteessä säädettyjä yhteisön tuen vuotuisia enimmäismääriä voidaan korottaa enintään kaksinkertaisiksi Azorien järvien suojelutoimenpiteiden sekä maiseman ja maatalousmaan perinteisten ominaispiirteiden säilyttämistoimenpiteiden, erityisesti Madeiran pengerviljelmiä tukevien kivimuurien säilyttämisen, osalta.

5.   Tämän artiklan mukaisesti suunniteltuja toimenpiteitä on tarvittaessa kuvailtava lyhyesti näitä alueita koskevissa asetuksen (EY) N:o 1260/1999 18 ja 19 artiklassa tarkoitetuissa ohjelmissa.

16 artikla

Valtiontuet

1.   Komissio voi hyväksyä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden, joihin sovelletaan mainitun perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan määräyksiä, tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimintatukia, joilla pyritään vähentämään syrjäisimpien alueiden syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta ja syrjäisempien alueiden asemasta johtuvia maataloustuotannon erityisrajoitteita.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää täydentävää rahoitusta tämän asetuksen III osastossa tarkoitettujen yhteisön tukiohjelmien täytäntöönpanemiseksi. Jäsenvaltioiden on tällöin annettava tiedoksi valtiontuki, jonka komissio hyväksyy tämän asetuksen mukaisesti kyseisten ohjelmien osana. Näin tiedoksiannettu tuki katsotaan perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tiedoksiannetuksi.

17 artikla

Kasvien terveyttä koskevat ohjelmat

1.   Ranskan ja Portugalin on esitettävä komissiolle ohjelmia kasveille tai kasviperäisille tuotteille haitallisten organismien torjumiseksi merentakaisissa departementeissa sekä Azoreilla ja Madeiralla. Kyseisissä ohjelmissa on täsmennettävä erityisesti asetetut tavoitteet, toteutettavat toimet sekä niiden kesto ja kustannukset. Tämän artiklan mukaisesti esitetyt ohjelmat eivät koske banaanien kasvinsuojelua.

2.   Yhteisö osallistuu 1 kohdassa säädettyjen ohjelmien rahoitukseen alueiden tilannetta koskevan teknisen selvityksen perusteella.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetusta yhteisön rahoitusosuudesta ja tuen määrästä päätetään 26 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Toimenpiteet, joihin voidaan myöntää yhteisön rahoitusta, määritellään samaa menettelyä noudattaen.

Rahoitusosuus voi kattaa enintään 60 prosenttia tukikelpoisista menoista merentakaisissa departementeissa ja enintään 75 prosenttia tukikelpoisista menoista Azoreilla ja Madeiralla. Maksu suoritetaan Ranskan ja Portugalin toimittamien asiakirjojen perusteella. Tarvittaessa komissio voi järjestää tutkimuksia, jotka kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (22) 21 artiklassa tarkoitetut asiantuntijat toteuttavat komission lukuun.

18 artikla

Viini

1.   Azoreilla ja Madeiralla ei sovelleta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 (23) II osaston II luvun ja III osaston I ja II luvun eikä viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä erityisesti tuotantokyvyn osalta 31 päivänä toukokuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1227/2000 (24) III luvun säännöksiä.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, viinirypäleitä, jotka ovat peräisin kielletyistä hybridiviiniköynnöslajikkeista (Noah, Othello, Isabelle, Jacquez, Clinton, Herbemont) ja joita korjataan Azoreiden ja Madeiran alueilla, saa käyttää sellaisen viinin tuotantoon, joka jää mainittujen alueiden sisälle.

Portugali lopettaa asteittain 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä viljelyn sellaisilla aloilla, joille on istutettu kiellettyjä hybridiviiniköynnöslajikkeita, asetuksen (EY) N:o 1493/1999 II osaston III luvussa säädettyjä järjestelmiä tarvittaessa hyödyntäen.

Portugali ilmoittaa joka vuosi komissiolle, miten uusiin lajikkeisiin siirtyminen ja rakenneuudistus edistyvät niillä viljelyaloilla, joille on istutettu kiellettyjä hybridiviiniköynnöslajikkeita.

3.   Kanariansaarilla ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 II osaston II luvun ja III osaston eikä asetuksen (EY) N:o 1227/2000 III luvun säännöksiä lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 1493/1999 30 artiklassa säädettyä erityistä tislaustoimenpidettä laatuongelmista aiheutuvien poikkeuksellisten markkinahäiriöiden esiintyessä.

19 artikla

Maito

1.   Markkinointivuodesta 1999/2000 alkaen lisämaksun jakamiseksi asetuksen (EY) N:o 1788/2003 4 artiklassa tarkoitettujen tuottajien kesken ainoastaan kyseisen asetuksen 5 artiklan c alakohdan määritelmän mukaisten tuottajien, jotka ovat sijoittuneet Azoreille, harjoittavat tuotantoa Azoreilla ja pitävät kaupan tämän kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti määritetyllä prosenttiosuudella korotetun viitemääränsä ylittäviä määriä, katsotaan vaikuttaneen ylitykseen.

Lisämaksu peritään määriltä, jotka ylittävät edellä mainitulla prosenttimäärällä korotetun viitemäärän sen jälkeen, kun tämän korotuksen rajoissa käyttämättä jääneet määrät on jaettu uudelleen asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen kaikkien Azoreille sijoittautuneiden ja Azoreilla tuotantoa harjoittavien tuottajien kesken suhteessa kunkin tällaisen tuottajan käytössä olevaan viitemäärään.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus vastaa markkinointivuosien 1999/2000–2004/2005 osalta 73 000 tonnin määrän ja markkinointivuodesta 2005/2006 alkaen 23 000 tonnin määrän sekä kullakin maatilalla 31 päivänä maaliskuuta 2000 käytettävissä olleiden viitemäärien summan välistä suhdetta. Sitä sovelletaan ainoastaan maatilalla 31 päivänä maaliskuuta 2000 käytettävissä olleisiin viitemääriin.

2.   Kaupan pidettyjä maito- tai maitoekvivalenttimääriä, jotka ylittävät viitemäärät mutta eivät 1 kohdassa tarkoitettua prosenttimäärää kyseisessä kohdassa säädetyn uudelleenjaon jälkeen, ei oteta huomioon asetuksen (EY) N:o 1788/2003 1 artiklan mukaisesti laskettavaa Portugalin viitemäärän mahdollista ylitystä todettaessa.

3.   Asetuksessa (EY) N:o 1788/2003 säädettyä lehmänmaidontuottajia koskevaa lisämaksujärjestelmää ei sovelleta merentakaisiin departementteihin 4 000 tonnin paikallisen maidontuotannon rajoissa eikä Madeiraan.

4.   Poiketen siitä, mitä maito- ja maitotuotealan yhteistä markkinajärjestelyä koskevista lisäsäännöistä kulutukseen tarkoitetun maidon osalta 18 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2597/97 (25) 2 ja 3 artiklassa säädetään ja paikallisten kulutustarpeiden rajoissa Madeiralle annetaan lupa tuottaa iskukuumennettua maitoa yhteisön alkuperää olevasta maitojauheesta edellyttäen, että toimenpiteellä turvataan paikallisesti tuotetun maidon keräys ja menekki. Tämä tuote on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen kulutukseen.

Tämän kohdan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Yksityiskohtaisissa säännöissä määritetään erityisesti paikallisesti tuotetun tuoreen maidon määrä, joka on käytettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun iskukuumennetun maidon tuottamiseen.

20 artikla

Karjankasvatus

1.   Siihen asti kun paikallisten nuorten urospuolisten nautaeläinten määrä on riittävä varmistamaan paikallisen lihantuotannon ylläpitämisen ja kehittymisen merentakaisissa departementeissa ja Madeiralla, on mahdollista tuoda ilman asetuksen (EY) N:o 1254/1999 30 artiklassa tarkoitettuja tulleja paikan päällä lihotettaviksi sellaisia nautaeläimiä, jotka ovat peräisin kolmansista maista ja tarkoitettu kulutukseen merentakaisissa departementeissa ja Madeiralla.

Edellä olevan 3 artiklan 4 kohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa sovelletaan niihin eläimiin, joihin sovelletaan tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vapautusta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vapautuksen piiriin kuuluvien eläinten määrät vahvistetaan, jos tuontitarve on paikallisen tuotannon kehityksen mukaan perusteltu. Kyseiset määrät ja tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, erityisesti lihotuskauden vähimmäispituus, vahvistetaan 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Kyseiset eläimet on tarkoitettu ensisijaisesti tuottajille, joiden pitämistä eläimistä vähintään 50 prosenttia on paikallista alkuperää olevia lihotuseläimiä.

3.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 67 artiklaa ja 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohtaa Portugali voi alentaa lammas-, vuohi- sekä emolehmäpalkkio-oikeuksien kansallista enimmäismäärää. Edellä mainittujen säännösten mukaisesti vahvistetuista enimmäismääristä siirretään tällaisessa tapauksessa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vastaava määrä 23 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyihin rahoitusvaroihin.

21 artikla

Valtiontuki tupakan tuotantoon

Espanja saa myöntää Kanariansaarilla raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2075/92 (26) I osastossa säädetyn palkkion lisäksi tupakan tuotantotukea. Tämän tuen myöntäminen ei saa johtaa syrjintään saaristoalueen tuottajien välillä.

Tuki saa olla enintään 2 980,62 euroa tonnilta. Täydentävää tukea voidaan myöntää enintään 10 tonnille vuodessa.

22 artikla

Vapautus tupakasta kannettavasta tullista

1.   Tulleja ei kanneta tuotaessa suoraan Kanariansaarille raakatupakkaa ja osittain valmistettua tupakkaa, jotka kuuluvat:

a)	CN-koodiin 2401,

b)

seuraaviin alanimikkeisiin: — 2401 10 riipimätön raakatupakka, — 2401 20 riivitty raakatupakka, — ex 2401 20 sikarien peitelehdet, alustoissa, rullissa, tupakan valmistukseen, — 2401 30 tupakanjätteet, — ex 2402 10 sikarit, käärityt tai käärimättömät, — ex 2403 10 leikattu tupakka (valmiit tupakkasekoitukset savukkeiden, pikkusikarien ja sikarien valmistukseen), — ex 2403 91”homogenoitu” tai ”rekonstruoitu” tupakka, myös levyinä tai nauhoina, — ex 2403 99 paisutettu tupakka.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vapautusta sovelletaan tupakkatuotteiden paikalliseen valmistukseen tarkoitettuihin tuotteisiin 20 000 tonnia riivittyä raakatupakkaa vastaavan vuosittaisen tuonnin rajoissa.

2.   Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

V OSASTO

RAHOITUSSÄÄNNÖKSET

23 artikla

Rahoitusvarat

1.   Edellä 15 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä lukuun ottamatta tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (27) 2 artiklan 2 kohdan mukaisia maatalousmarkkinoiden vakauttamiseen tarkoitettuja interventioita 31 päivään joulukuuta 2006 saakka. 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen samat toimenpiteet ovat yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (28) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtäviä interventioita.

2.   Yhteisö rahoittaa tämän asetuksen II ja III osastossa säädettyjä toimenpiteitä seuraavia määriä vastaavalla vuosittaisella enimmäismäärällä:

—	:	merentakaiset departementit	:	84,7 miljoonaa euroa
—	:	Azorit ja Madeira	:	77,3 miljoonaa euroa
—	:	Kanariansaaret	:	127,3 miljoonaa euroa

3.   Tämän asetuksen II osastossa säädettyihin ohjelmiin vuosittain myönnettävät määrät eivät voi olla suurempia kuin seuraavat määrät:

—	:	merentakaiset departementit	:	20,7 miljoonaa euroa
—	:	Azorit ja Madeira	:	17,7 miljoonaa euroa
—	:	Kanariansaaret	:	72,7 miljoonaa euroa

4.   Vuoden 2006 osalta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vuotuisia määriä vähennetään niiden menojen määrillä, jotka aiheutuvat niistä toimenpiteistä, jotka on pantu täytäntöön 29 artiklassa tarkoitettujen asetusten mukaisesti.

VI OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 23 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen rahoitusvarojen rajoissa kokonaishankintaohjelmaa koskeva luonnos viimeistään 14 päivänä huhtikuuta 2006.

Siinä on hahmoteltava 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu arvioitu hankintatase, yksilöitävä tuotteet, niiden määrät ja niiden hankintaan yhteisöstä annettavan tuen määrät sekä luonnosteltava 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu paikallisen tuotannon tukemista koskeva tukiohjelma.

2.   Komissio arvioi ehdotetut kokonaisohjelmat ja päättää niiden hyväksymisestä viimeistään neljän kuukauden kuluessa niiden esittämisestä 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3.   Kutakin ohjelmaa sovelletaan siitä päivästä lähtien, kun komissio on ilmoittanut hyväksynnästään asianomaiselle jäsenvaltiolle.

25 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä päätetään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti

—	edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat muuttaa määriä ja hankintatuen tasoja, ja tukitoimenpiteet tai paikallisen tuotannon tukemiseen myönnettyjen varojen kohdentaminen,

—	tarkastusten ja seuraamusten vähimmäisominaisuuksia koskevat järjestelyt, joita jäsenvaltioiden on noudatettava,

—

toimenpiteiden ja määrien vahvistaminen, joille voidaan 23 artiklan 1 kohdan nojalla myöntää yhteisön rahoitusta 12 artiklan c kohdassa tarkoitettuja tutkimuksia, esittelyhankkeita, koulutusta ja teknisen avun toimia varten, sekä tällaisten toimenpiteiden rahoittamista koskevan enimmäisprosenttiosuuden määrittäminen laskettuna kunkin ohjelman kokonaismäärästä.

26 artikla

Hallintokomitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 144 artiklalla perustettu suorien tukien hallintokomitea lukuun ottamatta tämän asetuksen 15 artiklan täytäntöönpanoa, jossa komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1260/1999 50 artiklalla perustettu maatalouden rakenteiden ja maaseudun kehittämisen komitea, ja lukuun ottamatta tämän asetuksen 17 artiklan täytäntöönpanoa, jossa komissiota avustaa päätöksellä 76/894/ETY (29) perustettu pysyvä kasvinsuojelukomitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

27 artikla

Kansalliset toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi erityisesti valvontatoimenpiteiden ja hallinnollisten seuraamusten osalta ja ilmoitettava niistä komissiolle.

28 artikla

Tiedotukset ja kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta niiden käyttöön annetut määrärahat, jotka ne aikovat käyttää tässä asetuksessa säädettyjen ohjelmien toteuttamiseen seuraavan vuoden aikana.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä heinäkuuta kertomus tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanosta edellisenä vuonna.

3.   Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 ja sen jälkeen joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleiskertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimien vaikutuksesta sekä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

29 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetukset (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001 ja (EY) N:o 1454/2001.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä I olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

30 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Komissio voi vahvistaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti tarvittavat siirtymätoimenpiteet, jotta voimassaolevasta järjestelmästä siirryttäisiin juohevasti vuonna 2005 tämän asetuksen mukaiseen järjestelmään.

31 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1782/2003 seuraavasti:

1)

Muutetaan 70 artikla seuraavasti: a) Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti: ”b) kaikki muut liitteessä VI luetellut suorat tuet, jotka myönnettiin viitekaudella Ranskan merentakaisten departementtien, Azoreiden, Madeiran, Kanariansaarten ja Egeanmeren saarten viljelijöille, sekä viitekaudella asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklan nojalla myönnetyt suorat tuet.” b) Korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suoraa tukea tämän asetuksen 64 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien rajoissa edellytyksin, jotka vahvistetaan tämän asetuksen IV osaston 3, 6 ja 7–13 luvussa sekä asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklan 2 kohdan soveltamista.”

2)

Korvataan 71 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ”2.   Siirtymäkauden aikana kyseisen jäsenvaltion on sovellettava liitteessä VI tarkoitettuja suoria tukia edellytyksin, jotka vahvistetaan tämän asetuksen IV osaston 3, 6 ja 7–13 luvussa sekä asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklassa, ylittämättä enimmäismääriä, jotka vastaavat kyseisten suorien tukien osuutta tämän asetuksen 41 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä, jonka komissio vahvistaa tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdan soveltamista.”

3)	Muutetaan liitteet I ja VI tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

32 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1785/2003 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1785/2003 seuraavasti:

1)	Poistetaan 5 artikla.

2)	Poistetaan 11 artiklan 3 kohta.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kuitenkin kuhunkin asianomaiseen jäsenvaltioon siitä päivästä lähtien, jolloin komissio ilmoittaa hyväksyneensä 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kokonaisohjelman, lukuun ottamatta 24, 25, 26, 27 ja 30 artiklaa, joita sovelletaan asetuksen voimaantulopäivästä, ja 4 artiklan 3 kohtaa, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2006.

---

(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  EUVL C 231, 20.9.2005, s. 75.

(4)  EYVL L 217, 31.7.1992, s. 71. Asetus kumottu asetuksella (EY) N:o 21/2002 (EYVL L 8, 11.1.2002, s. 15).

(5)  EYVL L 178, 30.6.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 39/2004 (EUVL L 6, 10.1.2004, s. 16).

(6)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2223/2004 (EUVL L 379, 24.12.2004, s. 1).

(7)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 123. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2217/2004 (EUVL L 375, 23.12.2004, s. 1).

(8)  EYVL L 198, 21.7.2001, s. 26. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1690/2004 (EUVL L 305, 1.10.2004, s. 1).

(9)  EUVL L 8, 14.1.2004, s. 1.

(10)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2183/2005 (EUVL L 347, 30.12.2005, s. 56).

(11)  EYVL L 198, 21.7.2001, s. 11. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1690/2004 (EUVL L 305, 1.10.2004, s. 1).

(12)  EYVL L 198, 21.7.2001, s. 45. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1690/2004.

(13)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005 (EUVL L 307, 25.11.2005, s. 2).

(14)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 3. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1913/2005.

(15)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 78. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1154/2005 (EUVL L 187, 19.7.2005, s. 11).

(16)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96.

(17)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(18)  EYVL L 262, 16.9.1981, s. 14. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 95/2002 (EYVL L 17, 19.1.2002, s. 37).

(19)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 806/2003 (EUVL L 122, 16.5.2003, s. 1).

(20)  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.

(21)  EYVL L 161, 26.6.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 173/2005 (EUVL L 29, 2.2.2005, s. 3).

(22)  EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/77/EY (EUVL L 296, 12.11.2005, s. 17).

(23)  EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2165/2005 (EUVL L 345, 28.12.2005, s. 1).

(24)  EYVL L 143, 16.6.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1216/2005 (EUVL L 199, 29.7.2005, s. 32).

(25)  EYVL L 351, 23.12.1997, s. 13. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1602/1999 (EYVL L 189, 22.7.1999, s. 43).

(26)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 70. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1679/2005 (EUVL L 271, 15.10.2005, s. 1).

(27)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103. Asetus sellaisena kuin se on kumottuna asetuksella (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1).

(28)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(29)  EYVL L 340, 9.12.1976, s. 25.

---

---

---