Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/88/EY,

annettu 9 päivänä joulukuuta 2002,

liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 97/68/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Auto Oil II -ohjelman tarkoituksena oli selvittää kustannustehokkaat strategiat yhteisön ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio toteaa tiedonannossaan "Katsaus Auto Oil II -ohjelmaan", että on toteutettava lisätoimenpiteitä, jotka koskevat erityisesti otsonia ja hiukkaspäästöjä. Kansallisten päästörajojen kehittämiseksi viime aikoina tehty työ on osoittanut, että on tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä yhteisön lainsäädännössä asetettujen ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi.

(2) Maantieliikenteen ajoneuvojen päästöjä koskevia tiukkoja normeja on otettu asteittain käyttöön. On jo päätetty, että näitä normeja olisi tiukennettava. Tästä syystä liikkuvien työkoneiden päästöjen suhteellinen merkitys kasvaa tulevaisuudessa.

(3) Direktiivillä 97/68/EY(4) otettiin käyttöön raja-arvot liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöille.

(4) Vaikka direktiivin 97/68/EY soveltamisala alun perin rajattiin tiettyihin puristussytytysmoottoreihin, sen johdanto-osan 5 kappaleen mukaan direktiivin soveltamisalaa laajennetaan jatkossa koskemaan erityisesti bensiinimoottoreita.

(5) Erityyppisten koneiden pienten kipinäsytytysmoottoreiden (bensiinimoottoreiden) päästöt vaikuttavat merkittävästi todettuihin nykyisiin ja tuleviin ilmanlaatuongelmiin ja erityisesti otsoninmuodostukseen.

(6) Pienten kipinäsytytysmoottoreiden päästöihin sovelletaan Yhdysvalloissa tiukkoja ympäristönormeja, jotka ovat osoittaneet, että kyseisiä päästöjä on mahdollista merkittävästi vähentää.

(7) Koska asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö puuttuu, on mahdollista saattaa markkinoille tekniikaltaan ympäristön kannalta vanhanaikaisia moottoreita, jolloin vaarannetaan ilmanlaatutavoitteiden saavuttaminen, tai on mahdollista säätää asiaa koskevia kansallisia lakeja, jolloin mahdollisesti luodaan esteitä kaupalle.

(8) Direktiivi 97/68/EY on lähes yhdenmukainen vastaavan Yhdysvaltain lainsäädännön kanssa, ja yhdenmukaistamisen jatkamisesta on hyötyä sekä teollisuudelle että ympäristölle.

(9) Eurooppalainen teollisuus ja erityisesti valmistajat, joiden toiminta ei ole vielä maailmanlaajuista, tarvitsevat tietyn ajan pystyäkseen täyttämään päästönormit.

(10) Kaksivaiheista lähestymistapaa käytetään direktiivissä 97/68/EY puristussytytysmoottoreiden osalta ja Yhdysvaltain lainsäädännössä kipinäsytytysmoottoreiden osalta. Yhteisön lainsäädännössä olisi voitu käyttää yksivaiheista lähestymistapaa, mutta se olisi merkinnyt, että ala olisi jäänyt sääntelemättä vielä 4-5 vuoden ajan.

(11) Jotta saavutettaisiin tarvittava joustavuus maailmanlaajuista yhdenmukaistamista varten, direktiiviin sisällytetään mahdollinen poikkeus, josta päätetään komiteamenettelyn mukaisesti.

(12) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(5) mukaisesti.

(13) Direktiivi 97/68/EY olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 97/68/EY seuraavasti:

1) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a) korvataan kahdeksas luetelmakohta seuraavasti:

"- 'markkinoille saattamisella' moottorin asettamista ensimmäisen kerran saataville markkinoilla, maksua vastaan tai ilmaiseksi, yhteisössä jakelua ja/tai käyttöä varten,"

b) lisätään luetelmakohdat seuraavasti:

"- 'vaihtomoottorilla' uutta moottoria, joka on valmistettu ja toimitettu yksinomaan tietyn koneen vaihtomoottoriksi,

- 'kannettavalla moottorilla' moottoria, joka täyttää ainakin yhden seuraavista vaatimuksista:

a) moottoria on käytettävä laitteessa, jota käyttäjä kantaa laitteen käyttötarkoituksen (käyttötarkoitusten) ajan;

b) moottoria on käytettävä laitteessa, jonka on toimittava eri asennoissa (esimerkiksi ylösalaisin tai sivuttain) laitteen käyttötarkoituksen (käyttötarkoitusten) saavuttamiseksi;

c) moottoria on käytettävä laitteessa, jossa moottorin ja laitteen yhteinen kuivapaino on alle 20 kiloa, ja ainakin yhden seuraavista edellytyksistä on täytyttävä:

i) käyttäjän on joko tuettava tai kannettava laitetta laitteen käyttötarkoituksen (käyttötarkoitusten) ajan;

ii) käyttäjän on joko tuettava laitetta tai säädettävä sen asentoa laitteen käyttötarkoituksen (käyttötarkoitusten) ajan;

iii) moottoria on käytettävä generaattorissa tai pumpussa,

- 'muulla kuin kannettavalla moottorilla' moottoria, joka ei vastaa kannettavan moottorin määritelmää,

- 'ammattikäyttöön tarkoitetulla, eri asennoissa toimivalla kannettavalla moottorilla' kannettavaa moottoria, joka täyttää sitä koskevan määritelmän sekä a että b alakohdassa asetetut vaatimukset ja jonka osalta moottorivalmistaja on saanut hyväksymisviranomaisen hyväksynnän päästökestojakson 3 kategorian (liitteen IV lisäyksessä 4 olevan 2.1 jakson mukaan) sovellettavuudesta moottoriin,

- 'päästökestojaksolla' liitteen IV lisäyksessä 4 ilmoitettua tuntimäärää, joka käytetään huononemiskertoimien määrittämiseen,

- 'tuotantomääriltään pienillä moottoriperheillä' 'kipinäsytytysmoottoriperheitä', joiden vuosittainen kokonaistuotanto on alle 5000 yksikköä,

- 'tuotantomääriltään pienillä kipinäsytytysmoottoreiden valmistajilla' valmistajia, joiden vuosittainen kokonaistuotanto on alle 25000 yksikköä."

2) Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a) Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) korvataan ensimmäisen virkkeen ilmaus "liitteessä VI" ilmauksella "liitteessä VII",

ii) korvataan toisen virkkeen ilmaus "liitteessä VII" ilmauksella "liitteessä VIII".

b) Muutetaan 4 kohta seuraavasti:

i) korvataan a alakohdan ilmaus "liitteessä VIII" ilmauksella "liitteessä IX";

ii) korvataan b alakohdan ilmaus "liitteessä IX" ilmauksella "liitteessä X".

c) Korvataan 5 kohdan ilmaus "liitteen X" ilmauksella "liitteen XI".

3) Korvataan 7 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä liitteessä XII luetellut tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit siten, että niiden katsotaan olevan tämän direktiivin mukaisia."

4) Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a) Korvataan otsikko "Aikataulu" otsikolla "Aikataulu - Puristussytytysmoottorit".

b) Korvataan 1 kohdan ilmaus "liitteen VI" ilmauksella "liitteen VII".

c) Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i) korvataan ilmaus "liitteen VI" ilmauksella "liitteen VII";

ii) korvataan ilmaus "liitteessä I olevassa 4.2.1 kohdassa" ilmauksella "liitteessä I olevassa 4.1.2.1 kohdassa".

d) Muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i) korvataan ilmaus "liitteen VI" ilmauksella "liitteen VII";

ii) korvataan ilmaus "liitteessä I olevassa 4.2.3 kohdassa" ilmauksella "liitteessä I olevassa 4.1.2.3 kohdassa".

e) Korvataan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaus "... jäsenvaltiot voivat sallia uusien moottoreiden ..." seuraavasti: "... jäsenvaltiot voivat sallia moottoreiden ...".

5) Lisätään artikla seuraavasti:

" 9 a artikla

Aikataulu - Kipinäsytytysmoottorit

1. LUOKITTELU

Tässä direktiivissä kipinäsytytysmoottorit jaetaan seuraaviin luokkiin:

Pääluokka S: pienet moottorit, nettoteho <= 19 kW

Pääluokka S jaetaan kahteen alaluokkaan seuraavasti:

H: kannettavien koneiden moottorit

N: muiden kuin kannettavien koneiden moottorit

>TAULUKON PAIKKA>

2. TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN MYÖNTÄMINEN

Jäsenvaltiot eivät saa 11 päivää elokuuta 2004 jälkeen evätä kipinäsytytysmoottorityypiltä tai -perheeltä tyyppihyväksyntää tai liitteen VII mukaista todistusta, eivätkä ne saa asettaa muita tyyppihyväksyntävaatimuksia moottorilla varustettujen liikkuvien työkoneiden ilmaa pilaavien päästöjen suhteen, jos moottori on kaasupäästöjä koskevien tämän direktiivin vaatimusten mukainen.

3. VAIHEEN I TYYPPIHYVÄKSYNNÄT

Jäsenvaltioiden on evättävä tyyppihyväksyntä moottorityypiltä tai -perheeltä ja kieltäydyttävä antamasta liitteen VII mukaisia asiakirjoja sekä evättävä kaikki muutkin moottorilla varustettujen liikkuvien työkoneiden tyyppihyväksynnät 11 päivää elokuuta 2004 jälkeen, jos moottori ei vastaa tämän direktiivin vaatimuksia ja jos moottorin kaasupäästöt eivät ole liitteessä I olevassa 4.2.2.1 kohdassa olevassa taulukossa esitettyjen raja-arvojen mukaisia.

4. VAIHEEN II TYYPPIHYVÄKSYNNÄT

Jäsenvaltioiden on evättävä tyyppihyväksyntä moottorityypiltä tai -perheeltä ja kieltäydyttävä antamasta liitteen VII mukaisia asiakirjoja ja evättävä kaikki muutkin moottorilla varustettujen liikkuvien työkoneiden tyyppihyväksynnät

1 päivän elokuuta 2004 jälkeen luokkien SN:1 ja SN:2 moottoreiden osalta

1 päivän elokuuta 2006 jälkeen luokan SN:4 moottoreiden osalta

1 päivän elokuuta 2007 jälkeen luokkien SH:1, SH:2 ja SN:3 moottoreiden osalta

1 päivän elokuuta 2008 jälkeen luokan SH:3 moottoreiden osalta

jos moottori ei vastaa tämän direktiivin vaatimuksia ja jos moottorin kaasupäästöt eivät ole liitteessä I olevan 4.2.2.2 kohdan taulukossa esitettyjen raja-arvojen mukaisia.

5. MARKKINOILLE SAATTAMINEN: MOOTTORIN VALMISTUSPÄIVÄMÄÄRÄT

Kuusi kuukautta asianomaiselle moottoriluokalle 3 ja 4 kohdassa asetettujen määräaikojen jälkeen, lukuun ottamatta yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuja koneita ja moottoreita, jäsenvaltiot voivat sallia moottoreiden markkinoille saattamisen, riippumatta siitä, onko ne jo asennettu koneisiin, ainoastaan, jos moottorit vastaavat tämän direktiivin vaatimuksia.

6. VAIHEEN II ENNENAIKAISEN TÄYTTYMISEN YHTEYDESSÄ TEHTÄVÄ MERKINTÄ

Jäsenvaltioiden on sallittava sellaisten moottorityyppien tai -perheiden, jotka täyttävät liitteessä I olevan 4.2.2.2 kohdan taulukossa esitetyt raja-arvot ennen tämän artiklan 4 kohdassa asetettuja päivämääriä, varustaminen erityisellä merkinnällä, josta ilmenee, että kyseinen laite täyttää vaaditut raja-arvot ennen asetettuja päivämääriä.

7. POIKKEUKSET

Seuraavat työkoneet vapautetaan vaiheen II päästörajoitusvaatimusten soveltamispäivämääristä kolmen vuoden ajaksi näiden päästörajoitusvaatimusten voimaantulopäivästä lukien. Näiden kolmen vuoden ajan niihin sovelletaan edelleen vaiheen I päästövaatimuksia:

- kädessä pidettävät: moottorisahat, joilla tarkoitetaan kädessä pidettäviä laitteita, jotka on tarkoitettu leikkaamaan puuta teräketjulla ja joita kannatellaan kaksin käsin ja joiden moottorin iskutilavuus on yli 45 kuutiosenttimetriä (standardin EN ISO 11681-1 mukaisesti),

- yläkahvalla varustetut laitteet (ts. käsiporakoneet ja puunhoitosahat): joilla tarkoitetaan kädessä pidettäviä laitteita, joissa kahva on laitteen päällä ja jotka on tarkoitettu reikien poraamiseen tai puun leikkaamiseen teräketjulla (standardin ISO 11681-2 mukaisesti),

- yhdysrakenteisella polttomoottorilla: varustetut kädessä pidettävät raivaussahat, joilla tarkoitetaan kädessä pidettäviä laitteita, joissa on metallinen tai muovinen pyörivä terä ja jotka on tarkoitettu rikkaruohojen, vesakoiden, pienien puiden tai vastaavan kasvuston leikkaamiseen. Niiden suunnittelun on vastattava standardia EN ISO 11806, ja niiden on toimittava monessa asennossa, esim. horisontaalisesti tai alhaalta ylös, ja niiden moottorin iskutilavuus on yli 40 kuutiosenttimetriä,

- kädessä pidettävät pensasaitatrimmerit: joilla tarkoitetaan kädessä pidettäviä laitteita, jotka on tarkoitettu pensasaitojen ja pensaiden trimmaamiseen yhden tai useamman edestakaisin liikkuvan leikkuuterän avulla (standardin EN 774 mukaisesti),

- yhdysrakenteisella polttomoottorilla: varustetut kädessä pidettävät jyrsimet, joilla tarkoitetaan kädessä pidettäviä laitteita, jotka on tarkoitettu kiven, asfaltin, betonin tai teräksen kaltaisten kovien aineiden leikkaamiseen pyörivällä metalliterällä ja joiden moottorin iskutilavuus on yli 50 kuutiosenttimetriä (standardin EN 1454 mukaisesti), ja

- muut kuin kädessä pidettävät: luokan SN:3 sivuventtiilimoottorit, joilla tarkoitetaan ainoastaan sellaisia luokan SN:3 luokan sivuventtiilimoottoreita, jotka tuottavat enintään 2,5 kW:n tehon ja joita käytetään pääasiassa tiettyihin ammattikäyttötarkoituksiin, mukaan lukien puutarhajyrsimet, pystyleikkurit, nurmikon ilmastointiin käytettävät laitteet ja generaattorit.

8. VALINNAINEN TÄYTÄNTÖÖNPANON LYKKÄÄMINEN

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kussakin luokassa lykätä 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja kahdella vuodella sellaisten moottoreiden osalta, jotka on valmistettu ennen kyseisiä päivämääriä."

6) Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

"(1) Edellä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan, 9 artiklan 4 kohdan sekä 9 a artiklan 5 kohdan vaatimukset eivät koske

- asevoimien käyttöön tarkoitettuja moottoreita,

- 1 a ja 2 kohdan mukaisesti vapautettuja moottoreita."

b) Lisätään kohta seuraavasti:

"1a. Vaihtomoottorin on oltava niiden raja-arvojen mukainen, jotka korvattavan moottorin oli täytettävä, kun se alun perin saatettiin markkinoille. Moottorissa olevassa merkissä tai käyttäjän käsikirjassa on oltava merkintä 'VAIHTOMOOTTORI'."

c) Lisätään kohdat seuraavasti:

"3. Jäljempänä olevan 9 a artiklan 4 ja 5 kohdan vaatimusten voimaantuloa lykätään kolmella vuodella tuotantomääriltään pienten moottorivalmistajien osalta.

4. Jäljempänä olevan 9 a artiklan 4 ja 5 kohdan vaatimukset korvataan vastaavilla vaiheen I vaatimuksilla tuotantomääriltään pienen moottoriperheen osalta 25000 yksikön enimmäismäärään saakka edellyttäen, että kaikilla eri moottoriperheillä, joita asia koskee, on erilaiset sylinterin iskutilavuudet."

7) Korvataan 14 ja 15 artikla artikloilla seuraavasti:

" 14 artikla

Mukauttaminen tekniseen kehitykseen

Komissio hyväksyy 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti muutokset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen, lukuun ottamatta liitteessä I olevassa 1 jaksossa, 2.1-2.8 kohdassa ja 4 jaksossa täsmennettyjä vaatimuksia.

14 a artikla

Poikkeuksia koskeva menettely

Komissio tutkii, mitä mahdollisia teknisiä vaikeuksia liittyy tiettyihin tarkoituksiin olevia moottoreita, erityisesti moottoriluokkiin SH:2 ja SH:3 kuuluvia liikkuvia työkoneita koskevien vaiheen II vaatimusten täyttämiseen. Jos komission tutkimuksissa todetaan, että tietyt liikkuvat työkoneet, erityisesti ammattikäytössä olevat, eri asennoissa toimivat kannettavat moottorit, eivät teknisistä syistä voi täyttää näitä vaatimuksia mainittuihin määräaikoihin mennessä, se antaa 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä selvityksen asianmukaisine ehdotuksineen 9 a artiklan 7 kohdassa mainitun ajanjakson jatkamiseksi ja/tai näitä työkoneita koskeviksi poikkeuksiksi. Poikkeukset, jotka eivät erityistapauksia lukuun ottamatta saa ylittää kestoltaan viittä vuotta, vahvistetaan 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

15 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa moottoriajoneuvoalan kaupan teknisten esteiden poistamiseksi annettujen direktiivien mukauttamista tekniikan kehitykseen käsittelevä komitea, jäljempänä 'komitea'.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY(6) 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä."

8) Lisätään liitteiden alkuun liiteluettelo seuraavasti:

"Liiteluettelo

>TAULUKON PAIKKA>"

9) Muutetaan liitteet tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen 11 päivää elokuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Komission on annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 11 päivää elokuuta 2004 selvitys ja tarvittaessa ehdotus seuraavien toimien mahdollisista kustannuksista ja hyödyistä sekä toteutettavuudesta:

a) pienten kipinäsytytysmoottoreiden, erityisesti kaksitahtimoottoreiden, hiukkaspäästöjen vähentäminen. Selvityksessä on otettava huomioon seuraavaa:

i) arviot näiden moottoreiden aiheuttamasta hiukkaspäästöosuudesta ja tavoista, joilla ehdotetut päästönrajoitustoimet voivat parantaa ilmanlaatua ja lieventää terveyteen kohdistuvia vaikutuksia;

ii) testit sekä mittausmenetelmät ja -välineet, joita voidaan käyttää pienten kipinäsytytysmoottoreiden hiukkaspäästöjen arvioimiseen tyyppihyväksynnässä;

iii) hiukkaspäästöjen mittausohjelman mukainen työ ja päätelmät;

iv) testausmenetelmien, moottoritekniikan, pakokaasujen puhdistustekniikan sekä polttoaineen ja moottoriöljyn standardien kehittäminen; sekä

v) pienten kipinäsytytysmoottoreiden hiukkaspäästöjen vähentämisestä aiheutuvat kustannukset ja ehdotettujen toimien kustannusvastaavuus;

b) huviajoneuvojen, direktiivin piiriin nykyisin kuulumattomat moottorikelkat ja mikroautot mukaan lukien, päästöjen vähentäminen;

c) pienten puristussytytysmoottoreiden, joiden nettoteho on alle 18 kW, pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen vähentäminen;

d) veturien puristussytytysmoottoreiden pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen vähentäminen. Päästöjen mittaamista varten olisi kehitettävä testaussykli.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 9 päivänä joulukuuta 2002.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

P. Cox

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. C. Schmidt

(1) EYVL C 180 E, 26.6.2001, s. 31.

(2) EYVL C 260, 17.9.2001, s. 1.

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 2. lokakuuta 2001 (EYVL C 87 E, 11.4.2002, s. 18), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 25. maaliskuuta 2002 (EYVL C 145 E, 18.6.2002, s. 17), ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 2. heinäkuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2001/63/EY (EYVL L 227, 23.8.2001, s. 41).

(5) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

LIITE

1) Muutetaan liite I seuraavasti:a) Korvataan 1 jakson "SOVELTAMISALA" ensimmäinen virke seuraavasti:

Tätä direktiiviä sovelletaan liikkuviin työkoneisiin asennettaviin kaikkiin moottoreihin ja matkustaja- tai tavaraliikenteen tieajoneuvoihin asennettaviin apumoottoreihin.

b) Muutetaan 1A, 1B, 1C, 1D ja 1E kohta seuraavasti:

A: Ne on suunniteltu ja soveltuvat liikkumiseen maalla joko tiellä tai tiettömissä olosuhteissa, ja niissä on joko

i) puristussytytysmoottori, jonka 2.4 kohdan mukainen nettoteho on yli 18 kW mutta enintään 560 kW (4) ja jota käytetään vaihtelevalla nopeudella eikä samalla vakionopeudella.

Koneisiin, joiden moottorit ...(teksti säilyy muuttumattomana)

- liikkuvat nosturit;

tai

ii) puristussytytysmoottori, jonka 2.4 kohdan mukainen nettoteho on yli 18 kW mutta enintään 560 kW ja jota käytetään vakionopeudella. Rajoituksia sovelletaan vasta 31 päivästä joulukuuta 2006 alkaen.

Koneisiin, joiden moottorit tämä määritelmä kattaa, kuuluvat ainakin

- kaasukompressorit,

- vaihtelevalla kuormituksella toimivat generaattorikoneistot mukaan luettuna jäähdytys- ja hitsauskoneet,

- vesipumput,

- ruohokenttien huoltolaitteet, hakettimet, lumilingot, lakaisukoneet;

tai

iii) bensiinikäyttöinen kipinäsytytysmoottori, jonka 2.4 kohdan mukainen nettoteho on enintään 19 kW.

Koneisiin, joiden moottorit tämä määritelmä kattaa, kuuluvat ainakin

- ruohonleikkurit,

- moottorisahat,

- generaattorit,

- vesipumput,

- pensassahat.

Tämä direktiivi ei koske:

B: laivoja,

C: vetureita,

D: ilma-aluksia,

E: huviajoneuvoja, esimerkiksi

- moottorikelkkoja,

- maastokäyttöön tarkoitettuja moottoripyöriä,

- maastokäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja.

c) Muutetaan 2 jakso seuraavasti:- Lisätään seuraava ilmaisu 2.4 kohdan alaviitteeseen 2:"... lukuun ottamatta suoraan kampiakseliin asennettujen ilmajäähdytteisten moottoreiden jäähdytystuulettimia (ks. liitteen VII lisäys 3)."

- Lisätään 2.8 kohtaan luetelmakohta seuraavasti:

- G1 syklissä testattavilla moottoreilla välinopeus on 85 % suurimmasta nimellisnopeudesta (ks. liitteessä IV oleva 3.5.1.2 kohta).

- Lisätään kohdat seuraavasti:

2.9 säädettävällä parametrillä fysikaalisesti säädettävää laitetta, järjestelmää tai rakenteen osaa, joka saattaa vaikuttaa moottorin suoritus- tai päästöarvoihin päästötestien aikana tai tavanomaisessa käytössä;

2.10 jälkikäsittelyllä pakokaasujen johtamista sellaisen laitteen tai järjestelmän läpi, jonka tarkoituksena on muuttaa kaasuja kemiallisesti tai fysikaalisesti ennen niiden päästämistä ilmakehään;

2.11 kipinäsytytysmoottorilla moottoria, joka toimii kipinäsytytysperiaatteella;

2.12 päästöjenhallinnan lisälaitteella laitetta, joka tarkkailee moottorin toimintaparametrejä ja säätää niiden perusteella päästöjenhallintajärjestelmän osien toimintaa;

2.13 päästöjenhallintajärjestelmällä laitetta, järjestelmää tai rakenteen osaa, jota käytetään päästöjen hallintaan tai vähentämiseen;

2.14 polttoainejärjestelmällä kaikkia polttoaineen annosteluun ja seostamiseen osallistuvia osia;

2.15 apumoottorilla moottoriajoneuvoon asennettua moottoria, joka ei tuota ajoneuvoa liikuttavaa voimaa;

2.16 moodin pituus tarkoittaa aikaa, joka kuluu edellisen moodin tai esivakiointivaiheen nopeuden ja/tai vääntömomentin jättämisestä seuraavan moodin alkuun. Siihen sisältyy se aika, joka kuluu nopeuden ja/tai vääntömomentin vaihtamiseen ja vakauttamiseen kunkin moodin alussa.

- 2.9 kohdasta tulee 2.17 kohta ja nykyisestä 2.9.1-2.9.3 kohdasta 2.17.1-2.17.3 kohta.

d) Muutetaan 3 kohta seuraavasti:- Korvataan 3.1 kohta seuraavasti:

3.1 Tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyssä puristussytytysmoottorissa on oltava merkittynä:.

- Muutetaan 3.1.3 kohta seuraavasti:Korvataan viittaus liitteeseen VII viittauksella liitteeseen VIII.

- Lisätään kohta seuraavasti:

3.2 Tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyssä kipinäsytytysmoottorissa on oltava merkittynä:

3.2.1 moottorin valmistajan tavaramerkki tai kauppanimi,

3.2.2 liitteen VIII mukainen EY-tyyppihyväksyntänumero.

- 3.2-3.6 kohdasta tulee 3.3-3.7 kohta.

- Muutetaan 3.7 kohta seuraavasti:Korvataan viittaus liitteeseen VI viittauksella liitteeseen VII.

e) Muutetaan 4 kohta seuraavasti:- Lisätään otsikko seuraavasti: "4.1 Puristussytytysmoottorit".

- Nykyisestä 4.1 kohdasta tulee 4.1.1 kohta ja viittaus 4.2.1 ja 4.2.3 kohtaan korvataan viittauksella 4.1.2.1 ja 4.1.2.3 kohtaan.

- Nykyisestä 4.2 kohdasta tulee 4.1.2 kohta, joka muutetaan seuraavasti: Korvataan viittaukset liitteeseen V viittauksilla liitteeseen VI.

- Nykyisestä 4.2.1 kohdasta tulee 4.1.2.1 kohta, nykyisestä 4.2.2 kohdasta tulee 4.1.2.2 kohta, ja viittaus 4.2.1 kohtaan korvataan viittauksella 4.1.2.1 kohtaan, nykyisistä 4.2.3 ja 4.2.4 kohdasta tulee 4.1.2.3 ja 4.1.2.4 kohta.

f) Lisätään kohta seuraavasti:

4.2 Kipinäsytytysmoottorit

4.2.1 Yleistä

Kaasupäästöihin todennäköisesti vaikuttavat osat on suunniteltava, valmistettava ja asennettava siten, että moottori täyttää mahdollisesta tärinästä huolimatta tämän direktiivin vaatimukset normaalikäytössä.

Valmistajan toteuttamien teknisten toimenpiteiden on varmistettava se, että mainitut päästöt rajoittuvat tehokkaasti tämän direktiivin mukaisesti moottorin koko normaalin käyttöiän ajan normaaleissa käyttöolosuhteissa liitteen IV lisäyksen 4 mukaisesti.

4.2.2 Epäpuhtauspäästöjä koskevat eritelmät

Testattavan moottorin kaasupäästöt on mitattava liitteessä VI kuvatuilla menetelmillä (ja niissä on oltava mukana mahdollinen jälkikäsittelylaite).

Muut järjestelmät tai analysaattorit voidaan hyväksyä, jos niillä saadaan vastaavat tulokset kuin seuraavilla vertailujärjestelmillä:

- raakapakokaasusta mitatuille kaasupäästöille liitteen VI kuvassa 2 esitetty järjestelmä,

- täysvirtauslaimennusjärjestelmän laimeasta pakokaasusta mitatuille kaasupäästöille liitteen VI kuvassa 3 esitetty järjestelmä.

4.2.2.1 Mitatut hiilimonoksidipäästöt, hiilivetypäästöt, typen oksidipäästöt sekä hiilivetypäästöt ja typen oksidipäästöt yhteensä eivät saa vaiheessa I ylittää seuraavassa taulukossa esitettyjä määriä:

Vaihe I

>TAULUKON PAIKKA>

4.2.2.2 Mitatut hiilimonoksidipäästöt sekä hiilivetypäästöt ja typen oksidipäästöt yhteensä eivät saa vaiheessa II ylittää seuraavassa taulukossa esitettyjä määriä:

Vaihe II((Ks. liite 4 lisäys 4: huononemiskertoimet on otettu mukaan.))

>TAULUKON PAIKKA>

Kaikkien moottoriluokkien NOx-päästöjen määrän on oltava korkeintaan 10 g/kWh.

4.2.2.3 Huolimatta "kannettavien moottoreiden" määritelmästä tämän direktiivin 2 artiklassa, lumilinkojen käyttövoimana käytettäville kaksitahtimoottoreille riittää, että ne ovat SH:1-, SH:2- tai SH:3-luokan normien mukaisia.

g) Korvataan 6.3-6.9 kohta kohdilla seuraavasti:

6.3 Yksittäisen sylinterin iskutilavuus, 85-100 % moottoriperheen suurimmasta iskutilavuudesta.

6.4 Ilman täytösmenetelmä

6.5 Polttoainetyyppi

- diesel

- bensiini

6.6 Palotilan tyyppi/rakenne

6.7 Venttiilit ja aukot - asettelu, koko ja lukumäärä

6.8 Polttoainejärjestelmä:

diesel

- pumppu-putki-suutin

- rivipumppu

- jakajapumppu

- yksikköpumppu

- pumppusuutin

bensiini

- kaasutin

- epäsuora ruiskutus

- suora ruiskutus

6.9 Muut ominaisuudet

- pakokaasun kierrätys

- veden ruiskutus / emulsio

- ilman ruiskutus

- ahtimen jäähdytysjärjestelmä

- sytytystyyppi (puristus, kipinä)

6.10 Pakokaasun jälkikäsittely

- hapetuskatalysaattori

- pelkistyskatalysaattori

- kolmitiekatalysaattori

- lämpöreaktori

- hiukkasloukku

2) Muutetaan liite II seuraavasti:a) Muutetaan lisäyksen 2 taulukon teksti seuraavasti:Korvataan rivien 3 ja 6 ilmaus "Polttoaine (mm3)" ilmauksella "Polttoaine (mm3) dieselmoottoreiden osalta; polttoainevirta (g/h) bensiinimoottoreiden osalta."

b) Muutetaan lisäys 3 seuraavasti:- Korvataan 3 kohdan otsikko seuraavasti: "DIESELMOOTTOREIDEN POLTTOAINEENSYÖTTÖ".

- Lisätään kohdat seuraavasti:

4. BENSIINIMOOTTOREIDEN POLTTOAINEENSYÖTTÖ

4.1 Kaasutin ...

4.1.1 Merkki (merkit): ...

4.1.2 Tyyppi (tyypit): ...

4.2 Epäsuora ruiskutus: yksipiste tai monipiste ...

4.2.1 Merkki (merkit): ...

4.2.2 Tyyppi (tyypit): ...

4.3 Suora ruiskutus ...

4.3.1 Merkki (merkit): ...

4.3.2 Tyyppi (tyypit): ...

4.4 Polttoainevirta [g/h] ja ilma/polttoaine -suhde nimellispyörimisnopeudella ja täydellä kuormituksella

- Nykyisestä 4 kohdasta tulee 5 kohta, joka muutetaan seuraavasti:

5.3 Säädettävä venttiilin ajoitusjärjestelmä (tarvittaessa ja missä: imu ja/tai pako)

5.3.1 Tyyppi: jatkuva tai auki/kiinni

5.3.2 Nokkavaiheen siirtymäkulma

- Lisätään kohta seuraavasti:

6. VIRTAUSAUKON KOKOONPANO

6.1 Sijainti, koko ja lukumäärä

- Lisätään kohta seuraavasti:

7. SYTYTYSJÄRJESTELMÄ

7.1 Sytytyspuola

7.1.1 Merkki (merkit): ...

7.1.2 Tyyppi (tyypit): ...

7.1.3 Lukumäärä: ...

7.2 Sytytystulppa (sytytystulpat)

7.2.1 Merkki (merkit): ...

7.2.2 Tyyppi (tyypit): ...

7.3 Magneetto

7.3.1 Merkki (merkit): ...

7.3.2 Tyyppi (tyypit): ...

7.4 Sytytyksen ajoitus

7.4.1 Staattinen ennakko yläkuolokohtaan nähden [kammen kiertokulman astetta] ...

7.4.2 Ennakkokäyrä (tarvittaessa): ...

3) Muutetaan liite III seuraavasti:a) Korvataan otsikko seuraavasti:

"PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSMENETTELY"

b) Muutetaan 2.7 kohta seuraavasti:Korvataan viittaus liitteeseen VI viittauksella liitteeseen VII ja viittaus liitteeseen IV viittauksella liitteeseen V.

c) Muutetaan 3.6 kohta seuraavasti:- Muutetaan 3.6.1 ja 3.6.1.1 kohta seuraavasti:

3.6.1 Laitteiden eritelmät liitteessä I olevan 1A jakson mukaan:

3.6.1.1 Eritelmä A: Liitteessä I olevan 1A jakson i alakohdassa tarkoitettujen moottorien osalta on noudatettava seuraavaa 8 moodin sykliä(1) testimoottoriin kohdistetun dynamometrin käytössä: (taulukkoa ei muuteta).

- Lisätään kohta seuraavasti:

3.6.1.2 Eritelmä B: 1A jakson ii alakohdassa tarkoitettujen moottorien osalta on noudatettava seuraavaa 5 moodin sykliä(2) testimoottoriin kohdistetun dynamometrin käytössä:

>TAULUKON PAIKKA>

Kuormitusarvot ovat moottorin perustehoa vastaavasta vääntömomentista laskettuja prosentuaalisia arvoja; moottorin perusteho määritellään korkeimmaksi käytettävissä olevaksi tehoksi säädettävän tehojakson aikana, jossa moottoria voidaan käyttää rajoittamattoman tuntimäärän ajan vuodessa ilmoitetuissa olosuhteissa, kun huolto suoritetaan ilmoitetuin väliajoin ja valmistajan määräämällä tavalla.(3)

- Muutetaan 3.6.3 kohta seuraavasti:

3.6.3 Testisarja

Testisarja käynnistetään. Testi on suoritettava testisykleille edellä asetettujen moodinumeroiden nousevassa järjestyksessä.

Jokaisen mainitun testisyklin alkuosan ylimenoajan jälkeisen eri moodin aikana ... (loppuosaa tekstistä ei muuteta)

d) Muutetaan lisäyksessä 1 oleva 1 kohta seuraavasti:Korvataan 1 ja 1.4.3 kohdan viittaukset liitteeseen V viittauksilla liitteeseen VI.

4) Lisätään liite seuraavasti:

"LIITE IV

KIPINÄSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSMENETTELY

1. JOHDANTO

1.1 Tässä liitteessä kuvataan menetelmä, jota käytetään testattavien moottoreiden kaasupäästöjen määrittämiseen.

1.2 Testi suoritetaan siten, että moottori on asennettu testipenkkiin ja kytketty dynamometriin.

2. TESTAUSOLOSUHTEET

2.1 Moottorin testausolosuhteet

Mitataan moottorin imuilman absoluuttinen lämpötila (Ta), kelvineinä ilmaistuna, ja kuiva ilmanpaine (ps), kPa:na ilmaistuna, sekä määritetään parametri fa noudattaen seuraavaa kaavaa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.1.1 Testin pätevyys

Jotta testi voidaan katsoa päteväksi, parametrin fa on täytettävä seuraava ehto:

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.1.2 Ahtoilmajäähdytyksellä varustetut moottorit

Jäähdytysaineen ja ahtoilman lämpötila on kirjattava.

2.2 Moottorin ilman imujärjestelmä

Testimoottorin on oltava varustettu ilman imujärjestelmällä, jonka ilman imurajoitus on 10 prosentin sisällä valmistajan uudelle ilmanpuhdistimelle ilmoittamasta ylärajasta sellaisissa valmistajan ilmoittamissa moottorin käyttöolosuhteissa, jotka johtavat suurimpaan mahdolliseen ilmavirtaan kyseisessä moottorin sovelluksessa.

Jos kyseessä on pieni kipinäsytytysmoottori (tilavuus < 1000 cm3), käytetään asennetun moottorin käyttöolosuhteita vastaavaa järjestelmää.

2.3 Moottorin pakojärjestelmä

Testimoottorin on oltava varustettu sellaisella pakojärjestelmällä, jossa pakovastapaine on 10 prosentin sisällä valmistajan niitä moottorin käyttöolosuhteita varten ilmoittamasta ylärajasta, jotka johtavat suurimpaan ilmoitettuun tehoon kyseisessä moottorin sovelluksessa.

Jos kyseessä on pieni kipinäsytytysmoottori (tilavuus < 1000 cm3), käytetään asennetun moottorin käyttöolosuhteita vastaavaa järjestelmää.

2.4 Jäähdytysjärjestelmä

Käytetään sellaista moottorin jäähdytysjärjestelmää, joka on riittävän tehokas pitämään moottorin normaalissa, valmistajan ilmoittamassa käyttölämpötilassa. Tätä säännöstä sovelletaan yksiköihin, jotka on irrotettava tehon mittaamista varten, esimerkkinä puhaltimen jäähdytystuuletin, joka on ehkä irrotettava, jotta päästään käsiksi kampiakseliin.

2.5 Voiteluöljy

Käytetään sellaista voiteluöljyä, joka täyttää moottorin valmistajan eritelmät tiettyä moottoria ja käyttötarkoitusta varten. Valmistajien on käytettävä eritelmissään kaupallisesti saatavilla olevia moottoriöljyjä.

Testissä käytettävän voiteluöljyn eritelmät on kipinäsytytysmoottoreiden osalta kirjattava liitteen VII lisäyksessä 2 olevaan 1.2 kohtaan ja esitettävä testitulosten yhteydessä.

2.6 Säädettävät kaasuttimet

Testit niillä moottoreilla, joiden kaasuttimet on varustettu rajoitetulla säädöllä, on suoritettava säädön molemmissa ääriasennoissa.

2.7 Testipolttoaine

Polttoaineena on käytettävä liitteessä V määriteltyä vertailupolttoainetta. Testissä käytettävän vertailupolttoaineen oktaaniluku ja tiheys on kipinäsytytysmoottoreiden osalta kirjattava liitteen VII lisäyksessä 2 olevaan 1.1.1 kohtaan.

Kaksitahtimoottoreiden osalta on käytettävä valmistajan suosittelemaa polttoaine/öljy-sekoitussuhdetta. Öljyn prosenttiosuus kaksitahtimoottoreissa käytettävässä polttoaineen/voiteluöljyn seoksessa ja siitä aiheutuva polttoaineen tiheys on kipinäsytytysmoottoreiden osalta kirjattava liitteen VII lisäyksessä 2 olevaan 1.1.4 kohtaan.

2.8 Dynamometrin asetukset

Päästöjen mittausperustana käytetään korjaamatonta jarrutehoa. Apulaitteet, jotka ovat tarpeen vain koneen itsensä toiminnan kannalta ja jotka voidaan asentaa moottoriin, on irrotettava testin ajaksi. Jos apulaitteita ei ole poistettu, niiden käyttämä teho on määritettävä dynamometrin asetusten laskemiseksi paitsi, jos kyseiset apulaitteet ovat olennainen osa moottoria (esimerkiksi ilmajäähdytteisten moottoreiden jäähdytystuulettimet).

Imurajoituksen ja pakoputken vastapaineen asetukset on säädettävä sellaisissa moottoreissa, joissa säätö on mahdollista, valmistajan ilmoittamiin ylärajoihin 2.2 ja 2.3 kohdan mukaisesti. Suurimmat vääntömomenttiarvot vaadituilla testinopeuksilla on määritettävä kokeilemalla, jotta voidaan laskea vääntömomenttiarvot vaadituille testimoodeille. Valmistajan on ilmoitettava suurin vääntömomentti testinopeuksilla sellaisten moottoreiden osalta, joita ei ole suunniteltu käytettäväksi tietyn täyden kuormituksen vääntömomenttikäyrän pyörimisnopeusalueen yläpuolella. Moottorin asetus kutakin testimoodia varten lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

S on dynamometrin asetus [kW],

PM on havaittu tai ilmoitettu enimmäisteho testinopeudella testausolosuhteissa (ks. liitteen VII lisäys 2) [kW],

PAE on testiä varten asennetun apulaitteen, jonka käyttöä ei edellytetä liitteen VII lisäyksessä 3, käyttämä ilmoitettu kokonaisteho [kW],

L on testiä varten määritelty vääntömomenttiprosentti.

Jos suhde

>VIITTAUS KAAVIOON>

tyyppihyväksynnän myöntävä tekninen viranomainen voi tarkistaa PAE:n arvon.

3. TESTIKÄYTTÖ

3.1 Mittauslaitteiston asentaminen

Instrumentit ja näytteenottimet on asennettava vaatimusten mukaisesti. Kun pakokaasun laimennukseen käytetään täysvirtauslaimennusjärjestelmää, pakoputki on liitettävä järjestelmään.

3.2 Laimennusjärjestelmän ja moottorin käynnistys

Laimennusjärjestelmä ja moottori on käynnistettävä ja lämmitettävä, kunnes kaikki lämpötilat ja paineet ovat tasaantuneet täydellä kuormituksella ja nimellispyörimisnopeudella (3.5.2 kohta).

3.3 Laimennussuhteen säätö

Kokonaislaimennussuhteen on oltava vähintään neljä.

Järjestelmissä, joissa CO2:n ja NOx:n pitoisuutta valvotaan, CO2:n tai NOx:n pitoisuus laimennusilmassa on mitattava jokaisen testin alussa ja lopussa. Laimennusilman CO2:n tai NOx:n taustapitoisuuksien on oltava testin alussa 100 ppm:n (CO2) ja 5 ppm:n (NOx) rajoissa testin lopputilanteeseen nähden.

Kun käytetään laimennetun pakokaasun analyysijärjestelmää, merkitykselliset taustapitoisuudet on määritettävä ottamalla laimennusilmaa näytteeksi näytepussiin koko testisarjan kestoajan.

Jatkuva (muun kuin pussin) taustapitoisuus mitataan vähintään kolmessa kohdassa eli alussa, lopussa ja lähellä syklin keskikohtaa, ja näistä lasketaan keskiarvo. Valmistajan pyynnöstä taustamittaukset voidaan jättää tekemättä.

3.4 Analysaattoreiden tarkastus

Päästöanalysaattorit on nollattava ja kohdistettava.

3.5 Testisykli

3.5.1 Koneiden eritelmä c liitteessä I olevan 1 jakson A alakohdan iii alakohdan mukaan:

Seuraavia testisyklejä on noudatettava testimoottoriin kohdistetun dynamometrin käytössä annetun konetyypin mukaisesti:

D-sykli(1): vakionopeudella ja vaihtelevalla kuormituksella toimivat moottorit kuten generaattorikoneistot,

G1-sykli: muut kuin kannettavat välinopeudella toimivat sovellukset,

G2-sykli: muut kuin kannettavat nimellisnopeudella toimivat sovellukset,

G3-sykli: kannettavat sovellukset.

3.5.1.1 Testimoodit ja painotuskertoimet

>TAULUKON PAIKKA>

3.5.1.2 Sopivan testisyklin valitseminen

Jos moottorimallin ensisijainen loppukäyttötarkoitus on tiedossa, testisykli voidaan valita 3.5.1.3 kohdassa annettujen esimerkkien perusteella. Jos moottorin ensisijaisesta loppukäyttötarkoituksesta ei ole varmuutta, sopiva testisykli on valittava moottorin eritelmän perusteella.

3.5.1.3 Esimerkkejä (luettelo ei ole tyhjentävä)

Eri testisyklien tyypillisiä esimerkkejä:

D-sykli:

vaihtelevalla kuormituksella toimivat generaattorikoneistot, esimerkiksi laivojen ja junien (muut kuin käyttövoimaksi tarkoitetut) generaattorikoneistot, jäähdytysyksiköt, hitsauslaitteet,

kaasukompressorit.

G1-sykli:

ruohonleikkureiden etu- tai takamoottorit,

golfautot,

nurmikon lakaisukoneet,

työnnettävät pyörivällä terällä tai sylinterillä varustetut ruohonleikkurit,

lumilingot,

jätemyllyt.

G2-sykli:

kannettavat generaattorit, pumput, hitsauslaitteet ja ilmakompressorit.

Tähän ryhmään saattaa myös sisältyä nurmikon ja puutarhan hoitoon tarkoitettuja laitteita, jotka toimivat moottorin nimellispyörimisnopeudella.

G3-sykli:

puhaltimet,

moottorisahat,

pensasaitaleikkurit,

liikuteltavat sahakoneet,

jyrsimet,

ruiskuttimet,

nurmikon viimeistelyleikkurit,

alipainelaitteet.

3.5.2 Moottorin vakioiminen

Moottorin ja järjestelmän lämmittämisen on tapahduttava suurimmalla pyörimisnopeudella ja vääntömomentilla moottorin parametrien vakauttamiseksi valmistajan suositusten mukaisiksi.

Huomautus:

Vakioimisajan pitäisi myös estää pakokaasujärjestelmään aikaisemmista testeistä jääneiden kertymien vaikutus. Samoin testikohtien välissä on oltava vakiintumisaika, joka on otettu mukaan vaikutusten minimoimiseksi kohdasta toiseen siirryttäessä.

3.5.3 Testisarja

Testisyklit G1, G2 ja G3 on suoritettava kyseisen syklin moodinumeroiden nousevassa järjestyksessä. Kunkin moodin näytteenottoajan on oltava vähintään 180 s. Pakokaasupäästöjen pitoisuusarvot on mitattava ja kirjattava vastaavan näytteenottoajan viimeisten 120 sekunnin ajalta. Moodin pituuden on kussakin mittauspisteessä oltava riittävä, jotta moottorin lämpö ehtii vakiintua ennen näytteenoton aloittamista. Testimoodin pituus on kirjattava ja siitä on raportoitava.

a) Moottorit, jotka testataan dynamometrin nopeusrajoitinasetuksin: Jokaisen testisyklin alkuosan ylimenoajan jälkeisen eri moodin aikana määritetty pyörimisnopeus on pidettävä ± 1 prosentin tai ± 3 r/min-1:n rajoissa nimellispyörimisnopeudesta riippuen siitä, kumpi on suurempi, paitsi joutokäynnissä, jonka on oltava valmistajan ilmoittamien toleranssien rajoissa. Vaadittava vääntömomentti on ylläpidettävä siten, että keskiarvo sinä aikana, jona mittauksia tehdään, pysyy ± 2 prosentin rajoissa suurimmasta vääntömomentista testauspyörimisnopeudella.

b) Moottorit, jotka testataan dynamometrin kuormitusrajoitinasetuksin: Jokaisen testisyklin alkuosan ylimenoajan jälkeisen eri moodin aikana määritetty pyörimisnopeus on pidettävä ± 2 prosentin tai ± 3 r/min-1:n rajoissa nimellispyörimisnopeudesta riippuen siitä, kumpi on suurempi (mutta joka tapauksessa ± 5 prosentin rajoissa), paitsi joutokäynnissä, jonka on oltava valmistajan ilmoittamien toleranssien rajoissa.

Testisyklin kunkin sellaisen moodin aikana, jossa asetettu vääntömomentti on vähintään 50 % enimmäisvääntömomentista testausnopeudella, määritelty keskimääräinen vääntömomentti tiedonkeruujakson ajalta on pidettävä ± 5 prosentin rajoissa asetetusta vääntömomentista. Testisyklin niiden moodien aikana, joissa asetettu vääntömomentti on alle 50 % enimmäisvääntömomentista testausnopeudella, määritelty keskimääräinen vääntömomentti tiedonkeruujakson ajalta on pidettävä ± 10 prosentin tai ± 0,5 Nm:n rajoissa asetetusta vääntömomentista riippuen siitä, kumpi on suurempi.

3.5.4 Analysaattorin herkkyys

Analysaattorien tulokset on tallennettava nauhapiirturille tai mitattava vastaavalla tiedonkeruujärjestelmällä pakokaasun virratessa analysaattorin läpi ainakin kunkin testimoodin viimeisten 180 sekunnin ajan. Jos laimennetun CO:n ja CO2:n mittaamiseen käytetään pussinäytteenottoa (ks. lisäyksessä 1 oleva 1.4.4 kohta), näyte on pussitettava kunkin testimoodin viimeisten 180 sekunnin aikana, ja pussinäyte on analysoitava ja tulokset tallennettava.

3.5.5 Moottorin tila

Moottorin pyörimisnopeus ja kuormitus, imuilman lämpötila ja polttoainevirtaus on mitattava kunkin testimoodin kohdalla heti, kun moottorin käynti on vakaa. Kaikki laskemista varten tarvittavat lisätiedot on kirjattava (ks. lisäyksessä 3 oleva 1.1 ja 1.2 kohta).

3.6 Analysaattoreiden uusintatarkastus

Päästötestin jälkeen nollakaasua ja samaa vertailukaasua käytetään uusintatarkastusta varten. Testiä pidetään hyväksyttävänä, jos näiden kahden mittauksen tulosten välinen ero on alle 2 %.

(1) Sama kuin ISO 8168-4: 1996(E) -standardin D2-sykli.

Lisäys 1

1. MITTAUS- JA NÄYTTEENOTTOMENETTELYT

Testattavien moottoreiden kaasupäästöt on mitattava liitteessä VI kuvatuilla menetelmillä. Liitteen VI menetelmissä kuvataan suositetut analyysijärjestelmät kaasupäästöjä varten (1.1 kohta).

1.1 Dynamometrin eritelmä

Testeissä on käytettävä moottoridynamometriä, jonka ominaisuudet mahdollistavat liitteessä IV olevassa 3.5.1 kohdassa kuvattujen testisyklien suorittamisen. Vääntömomentin ja pyörimisnopeuden mittauslaitteilla on voitava mitata akseliteho ilmoitetuissa rajoissa. Lisälaskelmat voivat olla tarpeen.

Mittauslaitteiston tarkkuuden on oltava sellainen, ettei 1.3 kohdassa ilmoitettujen lukujen suurimpia toleransseja ylitetä.

1.2 Polttoainevirta ja laimennettu kokonaisvirta

Päästöjen laskemiseen (lisäys 3) käytettävän polttoainevirran mittaamiseksi on käytettävä mittareita, joiden tarkkuus määritellään 1.3 kohdassa. Käytettäessä täysvirtauslaimennusjärjestelmää laimennetun pakokaasun kokonaisvirtaus (GTOTW) on mitattava PDP:llä tai CFV:llä - liite VI, 1.2.1.2 kohta. Tarkkuuden on oltava liitteen III lisäyksessä 2 olevan 2.2 kohdan säännösten mukainen.

1.3 Tarkkuus

Kaikkien mittauslaitteiden kalibroinnin on perustuttava kansallisiin (kansainvälisiin) standardeihin, ja kalibroinnissa on noudatettava taulukoissa 2 ja 3 esitettyjä vaatimuksia.

Taulukko 2 - Moottoreita koskevien parametrien mittaukseen käytettävien instrumenttien sallitut poikkeamat

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 3 - Muiden olennaisten parametrien mittaukseen käytettävien instrumenttien sallitut poikkeamat

>TAULUKON PAIKKA>

1.4 Kaasuainesosien määrittäminen

1.4.1 Analysaattorin yleiset eritelmät

Analysaattoreiden mittausalueen on oltava sopiva sitä tarkkuutta varten, jota vaaditaan pakokaasun ainesosien pitoisuuksien mittaamisessa (1.4.1.1 kohta). Analysaattoreita on suositeltavaa käyttää siten, että mitattu pitoisuus osuu 15 ja 100 prosentin välille täydestä asteikosta.

Jos täyden asteikon arvo on enintään 155 ppm (tai ppmC) tai jos käytetään alle 15 prosentin arvoilla riittävän tarkkoja ja erottelukykyisiä lukulaitteita (tietokoneet, tietojenkeruulaitteet), myös alle 15 prosenttia täydestä asteikosta olevat pitoisuudet ovat hyväksyttäviä. Tässä tapauksessa on tehtävä lisäkalibrointeja kalibrointikäyrien tarkkuuden varmistamiseksi - tämän liitteen lisäys 2, 1.5.5.2 kohta.

Laitteiston sähkömagneettisen yhteensopivuuden on oltava sellaisella tasolla, että lisävirheet voidaan minimoida.

1.4.1.1 Tarkkuus

Analysaattori ei saa poiketa kalibroinnin nimellispisteestä enemmän kuin ± 2 % lukemasta koko mittausalueella nollapistettä lukuun ottamatta ja ± 0,3 % täydestä asteikosta nollapisteessä. Tarkkuus määritetään 1.3 kohdassa esitettyjen kalibrointivaatimusten mukaisesti.

1.4.1.2 Toistettavuus

Toistettavuuden on oltava sellainen, että 2,5-kertainen keskipoikkeama kymmenen kertaa toistuneesta vasteesta määrättyyn kalibrointi- tai vertailukaasuun ei ole suurempi kuin ± 1 % täyden asteikon pitoisuudesta kutakin yli 100 ppm:n (tai ppmC) pitoisuuksilla käytettyä aluetta kohti tai ± 2 % kutakin alle 100 ppm:n (tai ppmC) pitoisuuksilla käytettyä aluetta kohti.

1.4.1.3 Taustahäiriö

Analysaattorin huipusta huippuun -vaste nolla- ja kalibrointi- tai vertailukaasuihin minkä tahansa kymmenen sekunnin jakson aikana ei saa olla yli 2 % kaikkien käytettyjen alueiden täydestä asteikosta.

1.4.1.4 Nollavasteen ryömintä

Nollavasteeksi määritellään keskimääräinen vaste, taustahäiriö mukaan luettuna, nollakaasuun 30 sekunnin ajanjakson aikana. Nollavasteen ryöminnän yhden tunnin aikana on oltava alle 2 % täydestä asteikosta alimmalla käytetyllä alueella.

1.4.1.5 Vertailuryömintä

Vertailuvasteeksi määritellään keskimääräinen vaste, melu mukaan luettuna, vertailukaasuun 30 sekunnin ajanjakson aikana. Vertailuvasteen ryöminnän yhden tunnin aikana on oltava alle 2 % täydestä asteikosta alimmalla käytetyllä alueella.

1.4.2 Kaasun kuivaus

Pakokaasut voidaan mitata märkinä tai kuivina. Kaasunkuivauslaitteella, jos sellaista käytetään, saa olla ainoastaan minimaalinen vaikutus mitattujen kaasujen pitoisuuksiin. Kemialliset kuivaimet eivät ole hyväksyttäviä menetelmiä veden poistamiseksi näytteestä.

1.4.3 Analysaattorit

Tämän lisäyksen 1.4.3.1-1.4.3.5 kohdassa kuvataan käytettäviä mittausperiaatteita. Liitteessä VI on esitetty yksityiskohtainen mittausjärjestelmien kuvaus.

Mitattavat kaasut on analysoitava seuraavilla laitteilla. Ei-lineaarisissa analysaattoreissa sallitaan linearisoivien piirien käyttö.

1.4.3.1 Hiilimonoksidin (CO) analyysi

Hiilimonoksidin analysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapunaimeytystyyppiä (NDIR).

1.4.3.2 Hiilidioksidin (CO2) analyysi

Hiilidioksidin analysaattorin on oltava ei-dispersoivaa infrapunaimeytystyyppiä (NDIR).

1.4.3.3 Hapen (O2) analyysi

Hapen analysaattoreiden on oltava paramagneettisen tunnistimen (PMD) tyyppiä, zirkoniumdioksidityyppiä (ZRDO) tai sähkökemiallisen anturin (ECS) tyyppiä.

Huomautus:

Zirkoniumdioksidiantureita ei suositella käytettäväksi silloin, kun HC- ja CO-pitoisuudet ovat korkeita, kuten laihaa polttoaineseosta käyttävissä kipinäsytytysmoottoreissa. CO2:n ja NOX:n vaikutus on kompensoitava sähkökemiallisissa antureissa.

1.4.3.4 Hiilivedyn (HC) analyysi

Suoraan kaasusta tapahtuvassa näytteenotossa hiilivedyn analysaattorin on oltava lämmitetyn ioni-ilmaisimen (HFID) tyyppiä, jonka ilmaisin, venttiilit, putkisto jne. ovat siten lämmitettyjä, että kaasun lämpötilaksi saadaan 463 K ± 10 K (190 ± 10 °C).

Laimennetusta kaasusta tapahtuvassa näytteenotossa hiilivetyanalysaattorin on oltava joko lämmitetyn ioni-ilmaisimen (HFID) tyyppiä tai ioni-ilmaisimen (FID) tyyppiä.

1.4.3.5 Typen oksidien (NOx) analyysi

Typen oksidien analysaattorin on oltava kemiluminesenssi-ilmaisimen (CLD) tyyppiä tai lämmitetyn kemiluminesenssi-ilmaisimen (HCLD) tyyppiä, jossa on NO2/NO-muunnin, jos mittaus tapahtuu kuivalla pohjalla. Jos mittaus tapahtuu märällä pohjalla, on käytettävä HCLD:tä ja sen ohessa muunninta, jonka lämpötila pidetään 328 K:n (55 °C) yläpuolella, edellyttäen, että veden aiheuttaman vaimennuksen määritys (liite III, lisäys 2, 1.9.2.2 kohta) toteutuu. Sekä CLD:n että HCLD:n osalta näytteenottokäytävän seinämät pidetään lämpötilassa 328 K-473 K (55 °C-200 °C) muuntimeen asti kuivana tapahtuvassa mittauksessa ja analysaattoriin asti märkänä tapahtuvassa mittauksessa.

1.4.4 Kaasupäästöjen näytteenotto

Jos pakokaasun koostumukseen vaikutetaan jollakin jälkikäsittelyjärjestelmällä, pakokaasunäyte on otettava tällaisen laitteen jälkeen.

Pakokaasunäytteenottimen olisi oltava äänenvaimentimen korkeapainepuolella, mutta mahdollisimman kaukana pakokaasuaukosta. Jotta varmistetaan moottorin pakokaasun täydellinen sekoittuminen ennen näytteenottoa, äänenvaimentimen ulostulon ja näytteenottimen väliin voidaan vaihtoehtoisesti sijoittaa sekoituskammio. Sekoituskammion sisätilavuuden on oltava vähintään 10 kertaa testattavan moottorin sylinterin iskutilavuus, ja mittasuhteiden on oltava suunnilleen samat korkeuden, leveyden ja syvyyden osalta kuten kuutiossa. Sekoituskammion koko on pidettävä niin pienenä kuin se on käytännöllisyyden kannalta mahdollista, ja kammio on kytkettävä mahdollisimman lähelle moottoria. Sekoituskammiosta tai äänenvaimentimesta lähtevän pakosarjan on ulotuttava vähintään 610 mm näytteenottimen sijaintipaikan yli ja oltava riittävän suuri vastapaineen minimoimiseksi. Sekoituskammion sisäpinnan lämpötila on pidettävä pakokaasujen kastepisteen yläpuolella, ja suosituksena on 338 oK:n (65 °C:n) vähimmäislämpötila.

Kaikki ainesosat voidaan vaihtoehtoisesti mitata suoraan laimennustunnelissa tai ottamalla näytteet pussiin ja mittaamalla pitoisuus näytepussista.

Lisäys 2

1. ANALYSOINTILAITTEIDEN KALIBROINTI

1.1 Johdanto

Jokainen analysaattori on kalibroitava niin usein kuin on tarpeen tämän standardin tarkkuusvaatimusten täyttämiseksi. Käytettävä kalibrointimenetelmä on kuvattu tässä kohdassa niiden analysaattoreiden osalta, jotka on mainittu lisäyksessä 1 olevassa 1.4.3 kohdassa.

1.2 Kalibrointikaasut

Kaikkien kalibrointikaasujen varastointi-ikä on otettava huomioon.

Valmistajan ilmoittama kalibrointikaasujen viimeinen kelpoisuuspäivä on merkittävä muistiin.

1.2.1 Puhtaat kaasut

Kaasujen puhtausvaatimukset on määritelty seuraavassa ilmoitetuilla epäpuhtausrajoilla. Seuraavien kaasujen on oltava käytettävissä:

- puhdistettu typpi (epäpuhtaudet <= 1 ppm C, <= 1 ppm CO, <= 400 ppm CO2, <= 0,1 ppm NO)

- puhdistettu happi (puhtaus > 99,5 tilavuus- % O2)

- vedyn ja heliumin seos (40 ± 2 % vetyä, loput heliumia) epäpuhtaudet < 1 ppm C, < 400 ppm CO2

- puhdistettu synteettinen ilma (epäpuhtaudet <= 1 ppm C, <= 1 ppm CO, <= 400 ppm CO2, <= 0,1 ppm NO (happipitoisuus 18 ja 21 tilavuus- %:n välillä).

1.2.2 Kalibrointi- ja vertailukaasut

Käytettävissä on oltava kaasujen seoksia, joilla on seuraava kemiallinen koostumus:

- C3H8 ja puhdistettu synteettinen ilma (ks. 1.2.1 kohta)

- CO ja puhdistettu typpi

- NOx ja puhdistettu typpi (tämän kalibrointikaasun sisältämän NO2:n määrä ei saa olla yli 5 % NO-pitoisuudesta)

- CO2 ja puhdistettu typpi

- CH4 ja puhdistettu synteettinen ilma

- C2H6 ja puhdistettu synteettinen ilma

Huomautus

Muutkin kaasuyhdistelmät ovat hyväksyttäviä, jos kaasut eivät reagoi keskenään.

Kalibrointi- ja vertailukaasun todellisen pitoisuuden on oltava ± 2 prosentin rajoissa nimellisarvosta. Kaikki kalibrointikaasun pitoisuudet on ilmoitettava tilavuusperusteisina (tilavuusprosentti tai tilavuus-ppm).

Kalibrointiin ja vertailuun käytettäviä kaasuja voidaan myös saada aikaan tarkkuussekoituslaitteilla (kaasunjakajilla) puhdistetulla N2:lla tai puhdistetulla synteettisellä ilmalla laimentamalla. Sekoituslaitteen tarkkuuden on oltava sellainen, että laimennettujen kalibrointikaasujen pitoisuudet voidaan määrittää ± 1,5 prosentin tarkkuudella. Tämä tarkkuus tarkoittaa sitä, että sekoitukseen käytettävät primaarikaasut on pystyttävä määrittämään vähintään ± 1 prosentin tarkkuudella ja että määrityksen on perustuttava kansallisiin tai kansainvälisiin kaasustandardeihin. Tarkastus suoritetaan 15 ja 50 prosentin välillä täydestä asteikosta kunkin sellaisen kalibroinnin osalta, jossa käytetään sekoituslaitetta.

Vaihtoehtoisesti sekoituslaite voidaan tarkastaa lineaarisella instrumentilla, esimerkiksi käyttämällä NO-kaasua CLD:n kanssa. Instrumentin vertailuarvo asetetaan suoraan instrumenttiin yhdistetyllä vertailukaasulla. Sekoituslaite on tarkastettava käytetyissä asetuksissa, ja nimellisarvoa on verrattava instrumentin mitattuun pitoisuuteen. Tämän erotuksen on oltava kussakin pisteessä ± 0,5 prosentin rajoissa nimellisarvosta.

1.2.3 Hapen vaikutuksen määrittäminen

Hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettävien kaasujen on sisällettävä propaania, jossa on 350 ppm C ± 75 ppmC hiilivetyä. Pitoisuusarvo määritetään kalibrointikaasujen toleransseille kaikkien hiilivetyjen ja epäpuhtauksien kromatografisella analyysillä tai dynaamisella sekoituksella. Hapella varustettu typpi toimii tärkeimpänä laimennusaineena. Bensiinikäyttöisten moottoreiden testaukseen tarvittavat sekoitukset ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

1.3 Analysaattoreiden ja näytteenottojärjestelmien käyttö

Analysaattoreiden käytössä on noudatettava laitteen valmistajan käyttöönotto- ja käyttöohjeita. Jäljempänä 1.4-1.9 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset on otettava huomioon. Laboratorioinstrumentteihin, kuten GC ja HPLC (korkean suorituskyvyn nestekromatografia), sovelletaan ainoastaan 1.5.4 kohtaa.

1.4 Vuototesti

Järjestelmälle on tehtävä vuototesti. Näytteenoton putki irrotetaan pakojärjestelmästä ja pää suljetaan tulpalla. Analysaattorin pumppu on kytkettävä päälle. Alkuvaiheen vakautusajan jälkeen kaikkien virtausmittarien on oltava nollassa. Ellei näin ole, näytteenottolinjat on tarkastettava ja vika korjattava.

Tyhjiön puolella suurin sallittu vuotonopeus on 0,5 % käytössä olevasta virtausnopeudesta tarkastettavana olevassa järjestelmän osuudessa. Analysaattorin virtauksia ja ohitusvirtauksia voidaan käyttää todellisen käytön virtausnopeuksien arvioinnissa.

Vaihtoehtoisesti järjestelmä voidaan tyhjentää vähintään 20 kPa:n tyhjiöpaineeseen (80 kPa:n absoluuttiseen paineeseen). Alustavan vakiintumisajan jälkeen järjestelmän paineennousu δp (kPa/min) saa olla enintään:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

Vsyst= järjestelmän tilavuus [l]

fr= järjestelmän virtausnopeus [l/min]

Toinen menetelmä on käyttää pitoisuuden porrastusta näytteenottolinjan alussa vaihtamalla nollakaasusta vertailukaasuun. Jos riittävän pitkän ajan kuluttua lukema osoittaa alempaa pitoisuutta kuin aiottu loppupitoisuus, tämä viittaa kalibrointi- tai vuoto-ongelmiin.

1.5 Kalibrointimenettely

1.5.1 Laitteisto

Laitteisto on kalibroitava ja kalibrointikäyrät tarkastettava vakiokaasujen mukaan. Tässä käytetään samoja virtausnopeuksia kuin pakokaasunäytteiden otossa.

1.5.2 Lämpiämisaika

Lämpiämisajan on vastattava valmistajan suosituksia. Ellei sitä ole eritelty, analysaattoreille suositellaan vähintään kahden tunnin lämpiämisaikaa.

1.5.3 NDIR- ja HFID-analysaattori

NDIR-analysaattori on tarvittaessa viritettävä, ja HFID-analysaattorin polttoliekki on optimoitava (1.9.1 kohta).

1.5.4 GC ja HPCL

Molemmat instrumentit on kalibroitava hyvän laboratoriotavan ja valmistajan suositusten mukaisesti.

1.5.5 Kalibrointikäyrien laatiminen

1.5.5.1 Yleiset ohjeet

a) Jokainen normaalisti käytettävä toiminta-alue kalibroidaan.

b) CO-, CO2-, NOx- ja HC-analysaattorit nollataan käyttämällä puhdistettua synteettistä ilmaa (tai typpeä).

c) Sopivat kalibrointikaasut syötetään analysaattoreihin, kirjataan arvot ja laaditaan kalibrointikäyrät.

d) Alinta aluetta lukuun ottamatta kalibrointikäyrä laaditaan kaikilla instrumentin alueilla ainakin kymmenellä kalibrointipisteellä (nollaa lukuun ottamatta), jotka jakautuvat tasaisesti. Instrumentin alimmalla alueella kalibrointikäyrä laaditaan ainakin kymmenellä kalibrointipisteellä (nollaa lukuun ottamatta), jotka jakautuvat siten, että puolet pisteistä sijaitsee 15 prosentin alapuolella analysaattorin täydestä asteikosta ja loput 15 prosentin yläpuolella täydestä asteikosta. Suurimman nimellispitoisuuden on kaikilla alueilla oltava vähintään 90 % täydestä asteikosta.

e) Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä. Tässä voidaan käyttää parhaiten sopivaa lineaarista tai ei-lineaarista yhtälöä.

f) Kalibrointipisteet saavat poiketa pienimmän neliösumman parhaiten sopivasta viivasta enintään ± 2 % lukemasta tai ± 0,3 % täydestä asteikosta riippuen siitä, kumpi on suurempi.

g) Nolla-asetus tarkastetaan uudelleen ja kalibrointimenettely toistetaan tarvittaessa.

1.5.5.2 Vaihtoehtoiset menetelmät

Jos pystytään osoittamaan, että vaihtoehtoinen tekniikka (esim. tietokone, elektronisesti ohjattu alueen vaihdin jne.) voi tarjota vastaavantasoisen tarkkuuden, näitäkin menetelmiä voidaan käyttää.

1.6 Kalibroinnin tarkastaminen

Jokainen normaalikäytössä oleva käyttöalue tarkastetaan ennen kutakin analyysiä seuraavaa menettelyä noudattaen.

Kalibrointi tarkastetaan käyttämällä nollakaasua ja vertailukaasua, jonka nimellisarvo on yli 80 % mittausalueen täydestä asteikosta.

Jos kahden huomioon otetun pisteen arvo poikkeaa enintään ± 4 % ilmoitetun vertailuarvon täydestä asteikosta, säätöparametrejä voidaan muuttaa. Ellei näin ole, vertailukaasu on tarkastettava tai uusi kalibrointikäyrä laadittava 1.5.5.1 kohdan mukaisesti.

1.7 Pakokaasuvirran mittaamiseen tarkoitetun merkkikaasuanalysaattorin kalibrointi

Merkkikaasupitoisuuden mittaamiseen tarkoitettu analysaattori kalibroidaan standardikaasua käyttämällä.

Kalibrointikäyrä laaditaan ainakin kymmenellä kalibrointipisteellä (nollaa lukuun ottamatta), jotka jakautuvat siten, että puolet pisteistä sijaitsee välillä 4 %-20 % analysaattorin täydestä asteikosta ja loput välillä 20 %-100 % täydestä asteikosta. Kalibrointikäyrä lasketaan pienimmän neliösumman menetelmällä.

Kalibrointikäyrä saa poiketa kunkin kalibrointipisteen nimellisarvosta enintään ± 1 % täydestä asteikosta (alueella 20 %-100 % täydestä asteikosta). Kalibrointikäyrä saa myös poiketa nimellisarvosta enintään ± 2 % lukemasta (alueella 4 %-20 % täydestä asteikosta). Ennen testikäyttöä analysaattori on nollattava ja asetettava vertailukaasun arvot käyttämällä nollakaasua ja vertailukaasua, jonka nimellisarvo on yli 80 % analysaattorin täydestä asteikosta.

1.8 NOx-muuntimen hyötysuhdetesti

Muuntimen, jolla NO2 muutetaan NO:ksi, hyötysuhde testataan 1.8.1-1.8.8 kohdan mukaisesti (liitteen III lisäyksen 2 kuva 1).

1.8.1 Testijärjestely

Muuntimien hyötysuhde voidaan tarkastaa otsonaattorin avulla käyttäen liitteen III kuvassa 1 esitettyä testijärjestelyä ja jäljempänä esitettyä menettelyä.

1.8.2 Kalibrointi

CLD ja HCLD kalibroidaan yleisimmällä toiminta-alueella valmistajan ohjeiden mukaisesti käyttäen nolla- ja vertailukaasua (jonka NO-pitoisuus on noin 80 % toiminta-alueesta ja kaasuseoksen NO2-pitoisuus alle 5 % NO-pitoisuudesta). NOx-analysaattorin on oltava NO-moodissa, jotta vertailukaasu ei kulje muuntimen läpi. Pitoisuus merkitään muistiin.

1.8.3 Laskenta

NOx-muuntimen tehokkuus lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

a= NOx-pitoisuus 1.8.6 kohdan mukaan,

b= NOx-pitoisuus 1.8.7 kohdan mukaan,

c= NO-pitoisuus 1.8.4 kohdan mukaan,

d= NO-pitoisuus 1.8.5 kohdan mukaan.

1.8.4 Hapen lisääminen

T-liitoksen kautta happea tai nollailmaa lisätään jatkuvasti kaasuvirtaan, kunnes pitoisuus on noin 20 % vähemmän kuin 1.8.2 kohdassa ilmoitettu kalibrointipitoisuus. (Analysaattori on NO-moodissa.)

Pitoisuus (c) merkitään muistiin. Otsonaattori on kytkettynä pois päältä tämän prosessin aikana.

1.8.5 Otsonaattorin päällekytkentä

Nyt otsonaattori kytketään tuottamaan riittävästi otsonia, jotta NO-pitoisuus laskee noin 20 prosenttiin (alimmillaan 10 prosenttiin) 1.8.2 kohdan kalibrointipitoisuudesta. Pitoisuus (d) merkitään muistiin. (Analysaattori on NO-moodissa.)

1.8.6 NOx-moodi

NO-analysaattori kytketään NOx-moodiin, jotta (NO:sta, NO2:sta, O2:sta ja N2:sta koostuva) kaasuseos kulkee nyt muuntimen läpi. Pitoisuus (a) merkitään muistiin. (Analysaattori on NOx-moodissa.)

1.8.7 Otsonaattorin poiskytkentä

Otsonaattori kytketään nyt pois päältä. Edellä 1.8.6 kohdassa esitetty kaasuseos kulkee muuntimen läpi ilmaisimeen. Pitoisuus (b) merkitään muistiin. (Analysaattori on NOx-moodissa.)

1.8.8 NO-moodi

NO-moodissa ja otsonaattorin ollessa kytkettynä pois päältä on myös hapen tai synteettisen ilman virtaus katkaistu. Tällöin analysaattorin NOx-lukema saa poiketa korkeintaan ± 5 % edellä 1.8.2 kohdan mukaisesti mitatusta arvosta. (Analysaattori on NO-moodissa.)

1.8.9 Testausvälit

Muuntimen hyötysuhde on testattava kuukausittain.

1.8.10 Hyötysuhdevaatimus

Muuntimen hyötysuhde ei saa olla alle 90 %, mutta korkeampi, eli 95 prosentin hyötysuhde on erittäin suositeltava.

Huomautus:

Ellei otsonaattori analysaattorin kaikkein yleisimmällä alueella pysty saamaan aikaan vähennystä 80 prosentista 20 prosenttiin 1.8.5 kohdan mukaisesti, käytetään korkeinta aluetta, jolla vähennykseen päästään.

1.9 FID:n säätö

1.9.1 Ilmaisimen herkkyyden optimointi

Lämmitetty liekki-ionisaatioanalysaattori (HFID) on säädettävä laitteen valmistajan ohjeiden mukaan. Vasteen optimoimiseksi yleisimmällä toiminta-alueella on käytettävä vertailukaasuna propaania ilmassa.

Kun polttoaine- ja ilmavirta on asetettu valmistajan suositusten mukaiseksi, 350 ± 75 ppm C -vertailukaasu syötetään analysaattoriin. Vaste määrätyllä polttoainevirralla määritetään vertailukaasun vasteen ja nollakaasuvasteen välisestä erosta. Polttoainevirtaa on säädettävä portaittain valmistajan ohjeiden ylä- ja alapuolelle. Vertailu- ja nollavaste näillä polttoainevirroilla kirjataan. Vertailu- ja nollavasteen välinen ero esitetään käyränä ja polttoainevirtaa säädetään käyrän rikkaalle puolelle. Tämä on alustava virtausnopeuden asetus, ja sitä voidaan joutua optimoimaan riippuen hiilivetyjen vastetekijän ja hapen vaikutuksen määrittämisen tuloksista 1.9.2 ja 1.9.3 kohdan mukaisesti.

Jos hapen vaikutus tai hiilivetyjen vastetekijät eivät täytä seuraavassa esitettyjä vaatimuksia, ilmavirtaa on säädettävä portaittain valmistajan ohjeiden ylä- ja alapuolelle ja 1.9.2 ja 1.9.3 kohta on toistettava kunkin virran osalta.

1.9.2 Hiilivetyjen vastetekijät

Analysaattori kalibroidaan käyttämällä propaania ilmassa ja puhdistettua synteettistä ilmaa 1.5 kohdan mukaisesti.

Vastetekijät määritetään otettaessa analysaattori käyttöön ja laajojen huoltojen jälkeen. Tietyn hiilivetylajin vastetekijä (Rf) on FID-laitteen C1-lukeman suhde kaasusylinterin pitoisuuteen, joka ilmaistaan ppm C1:nä.

Testikaasun pitoisuuden on oltava tasolla, jolla saadaan vasteeksi noin 80 % täydestä asteikosta. Pitoisuuden on oltava tunnettu ± 2 prosentin tarkkuudella verrattuna tilavuutena ilmaistuun gravimetriseen vakioon. Lisäksi kaasusylinteriä on vakautettava 24 tuntia lämpötilassa 298 K (25 °C) ± 5 K.

Käytettävät testikaasut ja suositellut suhteelliset vastetekijäalueet ovat:

- metaani ja puhdistettu synteettinen ilma: 1,00 <= Rf <= 1,15

- propyleeni ja puhdistettu synteettinen ilma: 0,90 <= Rf <= 1,1

- tolueeni ja puhdistettu synteettinen ilma: 0,90 <= Rf <= 1,10

Nämä arvot ovat suhteessa vastetekijään (Rf) = 1,00 propaanille ja puhdistetulle synteettiselle ilmalle.

1.9.3 Hapen vaikutuksen määrittäminen

Hapen vaikutus määritetään otettaessa analysaattori käyttöön ja laajojen huoltojen jälkeen. Valitaan sellainen alue, jossa hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettävät kaasut ovat ylemmän 50 prosentin alueella. Testin suorittamisen aikana uunin lämpötilan on oltava vaatimusten mukainen. Hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettävät kaasut ilmoitetaan 1.2.3 kohdassa.

a) Analysaattori nollataan.

b) Bensiinikäyttöisten moottoreiden osalta analysaattorin vertailukaasun arvoksi asetetaan 0 prosentin happisekoitus.

c) Nollavaste tarkastetaan uudelleen. Jos vasteen arvo on muuttunut yli 0,5 % täydestä asteikosta, toistetaan tämän kohdan a ja b alakohta.

d) Otetaan käyttöön hapen vaikutuksen määrittämisen 5 prosentin ja 10 prosentin kaasut.

e) Nollavaste tarkastetaan uudelleen. Jos vasteen arvo on muuttunut yli ± 1 % täydestä asteikosta, testi toistetaan.

f) Hapen vaikutus ( %O2I) kunkin d alakohdassa tarkoitetun seoksen osalta lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

A= b alakohdassa käytetyn vertailukaasun hiilivetypitoisuus (ppm C)

B= d alakohdassa käytettyjen hapen vaikutuksen määrittämisen vertailukaasujen hiilivetypitoisuus (ppm C)

C= analysaattorivaste

D= prosenttiosuus A:sta johtuvasta täyden asteikon analysaattorivasteesta

g) Hapen vaikutuksen prosenttiosuuden ( %O2I) on oltava alle ± 3 % kaikkien vaadittujen hapen vaikutuksen määrittämisessä käytettyjen kaasujen osalta ennen testausta.

h) Jos hapen vaikutus on yli ± 3 %, valmistajan ohjeiden ylä- ja alapuolella olevaa ilmavirtaa säädetään portaittain ja 1.9.1 kohta toistetaan kunkin virran osalta.

i) Jos hapen vaikutus on yli ± 3 % ilmavirran säätämisen jälkeen, polttoainevirtaa ja sen jälkeen näytevirtaa muutetaan ja 1.9.1 kohta toistetaan kunkin uuden asetuksen osalta.

j) Jos hapen vaikutus on edelleen yli ± 3 %, analysaattori, FID-polttoaine tai polttimen ilma on korjattava tai vaihdettava ennen testausta. Sen jälkeen tässä jaksossa esitetty menettely toistetaan korjatuille tai vaihdetuille laitteille tai kaasuille.

1.10 Vaikutukset CO-, CO2-, NOX- ja O2-analysaattoreihin

Pakokaasussa mukana olevat muut kuin analysoitavat kaasut voivat vaikuttaa lukemiin monella tavalla. Positiivinen häiriö ilmenee NDIR- ja PMD-laitteissa, joissa vieras kaasu saa aikaan saman vaikutuksen kuin mitattava kaasu, mutta vähemmässä määrin. Negatiivinen häiriö ilmenee NDIR-laitteissa siten, että vieras kaasu leventää mitatun kaasun imeytymiskaistaa, ja CLD-laitteissa siten, että vieras kaasu vaimentaa säteilyä. Jäljempänä 1.10.1 ja 1.10.2 kohdan vaikutusten määrittäminen on tehtävä ennen analysaattorin ensimmäistä käyttöä ja laajojen huoltojen jälkeen, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

1.10.1 CO-analysaattoriin kohdistuvien vaikutusten määritys

Vesi ja CO2 voivat vaikuttaa CO-analysaattorin suorituskykyyn. Sen vuoksi CO2-vertailukaasu, jonka pitoisuus on 80-100 % testin aikana käytetyn suurimman käyttöalueen täydestä asteikosta, täytyy ajaa kuplina veden läpi huonelämpötilassa, ja analysaattorin vaste on kirjattava. Analysaattorin vaste saa olla enintään 1 % täydestä asteikosta alueilla, jotka ovat vähintään 300 ppm, tai yli 3 ppm alle 300 ppm:n alueilla.

1.10.2 NOx-analysaattorin vaimennuksen määritys

CLD- (ja HCLD)-analysaattorin yhteydessä tarkasteltavat kaasut ovat CO2 ja vesihöyry. Näiden kaasujen aiheuttama vaimennus on suhteessa niiden pitoisuuteen, ja siksi niiden osalta vaaditaan testaustekniikoita vaimennuksen määrittämiseksi testauksen aikana saatujen korkeimpien odotettavissa olevien pitoisuuksien kohdalla.

1.10.2.1 CO2:n aiheuttaman vaimennuksen määritys

CO2-vertailukaasu, jonka pitoisuus on 80-100 % suurimman käyttöalueen täydestä asteikosta, syötetään NDIR-analysaattorin läpi, ja CO2-arvo kirjataan A:na. Sen jälkeen sitä laimennetaan noin 50 % NO-vertailukaasulla, ja se syötetään NDIR:n ja (H)CLD:n läpi, minkä jälkeen CO2-arvo kirjataan B:nä ja NO-arvo C:nä. CO2:n pääsy estetään ja vain NO-vertailukaasu päästetään (H)CLD:n läpi, ja NO-arvo kirjataan D:nä.

Vaimennus, joka saa olla korkeintaan 3 % täydestä asteikosta, lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

A: laimentamaton CO2-pitoisuus mitattuna NDIR %:lla

B: laimennettu CO2-pitoisuus mitattuna NDIR %:lla

C: laimennettu NO-pitoisuus mitattuna CLD ppm:llä

D: laimentamaton NO-pitoisuus mitattuna CLD ppm:llä

Myös CO2- ja NO-vertailukaasuarvojen laimentamisen ja määrän ilmoittamisen vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten dynaamista sekoittamista, voidaan käyttää.

1.10.2.2 Veden aiheuttaman vaimennuksen määritys

Tämä määritys koskee vain märkäkaasun pitoisuusmittauksia. Veden aiheuttaman vaimennuksen laskennassa on otettava huomioon NO-vertailukaasun liukeneminen vesihöyryyn ja seoksen vesihöyrypitoisuuden asettaminen mittakaavaan testin aikana odotettavissa olevan määrän mukaan.

NO-vertailukaasu, jonka pitoisuus on 80-100 % normaalin käyttöalueen täydestä asteikosta, syötetään (H)CLD:n läpi, ja NO-arvo kirjataan D:nä. Tämän jälkeen NO-vertailukaasu ajetaan kuplina veden läpi huonelämpötilassa ja syötetään (H)CLD:n läpi, ja NO-arvo kirjataan C:nä. Veden lämpötila määritetään ja kirjataan F:nä. Seoksen kyllästymishöyrynpaine, joka vastaa kuplaveden lämpötilaa (F), määritetään ja kirjataan G:nä. Seoksen vesihöyrypitoisuus (prosentteina) lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

ja kirjataan H:na. Odotettavissa oleva NO-vertailukaasupitoisuus (vesihöyryssä) lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

ja kirjataan De:nä.

Veden aiheuttama vaimennus, joka saa olla korkeintaan 3 %, lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

De: odotettavissa oleva laimennettu NO-pitoisuus (ppm)

C: laimennettu NO-pitoisuus (ppm)

Hm: suurin vesihöyrypitoisuus

H: todellinen vesihöyrypitoisuus ( %)

Huomautus:

On tärkeää, että NO-vertailukaasu sisältää tässä määrityksessä mahdollisimman vähän NO2:ta, koska NO2:n imeytymistä veteen ei ole otettu huomioon vaimennuslaskelmissa.

1.10.3 Vaikutukset O2-analysaattoriin

Muiden kaasujen kuin hapen aiheuttama PMD-analysaattorin instrumenttivaste on suhteellisen pieni. Pakokaasun yleisten ainesosien happiekvivalentit esitetään taulukossa 1.

Taulukko 1 - Happiekvivalentit

>TAULUKON PAIKKA>

Jos on tehtävä hyvin tarkkoja mittauksia, havaittu happipitoisuus korjataan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

1.11 Kalibrointivälit

Analysaattorit on kalibroitava 1.5 kohdan mukaisesti vähintään joka kolmas kuukausi ja aina sellaisen järjestelmän korjauksen tai muutoksen jälkeen, joka voi vaikuttaa kalibrointiin.

Lisäys 3

1. TIETOJEN ARVIOINTI JA LASKUTOIMITUSTEN TEKEMINEN

1.1 Kaasupäästöjen arviointi

Kaasupäästöjen arvioimiseksi kunkin moodin vähintään 120 viimeisen sekunnin lukemista otetaan keskiarvo, ja keskimääräiset HC-, CO-, NOx- ja CO2-pitoisuudet (conc) kullekin moodille määritetään keskiarvolukemista ja vastaavista kalibrointitiedoista. Toisentyyppistäkin kirjausmenetelmää voidaan käyttää, jos sillä mahdollistetaan vastaava tietojen keruu.

Keskimääräiset taustapitoisuudet (concd) voidaan määrittää laimennetun ilman pussilukemista tai jatkuvista (ilman pussin käyttöä) taustalukemista ja vastaavista kalibrointitiedoista.

1.2 Kaasupäästöjen laskeminen

Lopulliset testitulokset johdetaan seuraavista vaiheista:

1.2.1 Märkä/kuiva-korjaus

Mitattu pitoisuus muutetaan märkäpohjaiseksi, ellei itse mittausta ole tehty märkäpohjalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kun kysymys on raakapakokaasusta:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa α on vedyn ja hiilen suhde polttoaineessa.

Pakokaasun H2-pitoisuus lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kerroin kww2 lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa Ha on imuilman absoluuttinen kosteus g vettä / kg kuivaa ilmaa.

Kun kysymys on laimennetusta pakokaasusta:

CO2:n märkämittaukselle:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tai CO2:n kuivamittaukselle:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa α on vedyn ja hiilen suhde polttoaineessa.

Kerroin kw1 lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

Hd laimennusilman absoluutinen kosteus, g vettä / kg kuivaa ilmaa

Ha imuilman absoluuttinen kosteus, g vettä / kg kuivaa ilmaa

>VIITTAUS KAAVIOON>

Laimennusilmalle:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kerroin kw1 lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

Hd laimennusilman absoluuttinen kosteus, g vettä / kg kuivaa ilmaa

Ha imuilman absoluuttinen kosteus, g vettä / kg kuivaa ilmaa

>VIITTAUS KAAVIOON>

Imuilmalle (jos se poikkeaa laimennusilmasta):

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kerroin kw2 lasketaan seuraavalla kaavalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa Ha on absoluuttinen imuilman kosteus, vettä g / kg kuivaa ilmaa.

1.2.2 NOx:n kosteuskorjaus

Koska NOx-päästö on riippuvainen ympäröivän ilman olosuhteista, NOx-pitoisuus kerrotaan kertoimella KH kosteus huomioon ottaen:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa Ha on imuilman absoluuttinen kosteus g vettä / kg kuivaa ilmaa

1.2.3 Päästön massavirran laskeminen

Päästön massavirtausnopeus Gasmass [g/h] kullekin moodille lasketaan seuraavasti:

a) Raakapakokaasulle(1):

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

GFUEL [kg/h] on polttoainemassavirta

MWGas [kg/kmol] on yksittäisen kaasun taulukossa 1 esitetty molekyylipaino

Taulukko 1 - Molekyylipainot

>TAULUKON PAIKKA>

- MWFUEL = 12,011 + α x 1,00794 + ß x 15,9994[kg/kmol] on polttoaineen molekyylipaino, jossa α on polttoaineen vedyn ja hiilen suhde ja ß on polttoaineen hapen ja hiilen suhde(2)

- CO2AIR on imuilman CO2-pitoisuus (jonka oletetaan vastaavan 0,04:ää prosenttia, ellei sitä mitata).

b) Laimennetulle pakokaasulle(3):

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

- GTOTW [kg/h] on laimennettu pakokaasumassavirta märkäpohjalla; kun käytetään täysvirtauslaimennusjärjestelmää, laimennettu pakokaasumassavirta määritetään liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.2.4 kohdan mukaisesti

- concc on taustakorjattu pitoisuus:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kerroin u esitetään taulukossa 2.

Taulukko 2 - Kertoimen u arvot

>TAULUKON PAIKKA>

Kertoimen u arvot perustuvat laimennettujen pakokaasujen molekyylipainoon, joka on 29 [kg/kmol]; HC:n arvo u perustuu hiilen ja vedyn keskimääräiseen suhteeseen 1:1,85.

1.2.4 Ominaispäästöjen laskeminen

Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa Pi = PM,i + PAE,i

Kun lisälaitteet, kuten jäähdytystuuletin tai puhallin, asennetaan testiä varten, niiden käyttämä teho lisätään tuloksiin lukuun ottamatta niitä moottoreita, joissa kyseiset lisälaitteet ovat moottorin olennainen osa. Tuulettimen tai puhaltimen teho määritetään testeissä käytettävillä nopeuksilla joko laskemalla se vakio-ominaisuuksien perusteella tai käytännön testien avulla (liitteen VII lisäys 3).

Edellä olevassa laskelmassa käytetyt painotuskertoimet ja moodien lukumäärä (n) esitetään liitteessä IV olevassa 3.5.1.1 kohdassa.

2. ESIMERKIT

2.1 Raakapakokaasua koskevat tiedot nelitahtisesta kipinäsytytysmoottorista

Kokeellisten tietojen (taulukko 3) osalta laskelmat suoritetaan ensin moodille 1, ja sen jälkeen ne laajennetaan muihin testimoodeihin samaa menettelyä käyttäen.

Taulukko 3 - Nelitahtista kipinäsytytysmoottoria koskevat koepohjaiset tiedot

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.1 Märkä/kuiva-korjauskerroin kw

Märkä/kuiva-korjauskerroin kw lasketaan seuraavasti kuivan CO:n ja CO2:n mittausten muuttamiseksi märkäpohjalta:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

ja:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 4 - CO:n ja CO2:n märkäarvot eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.2 C-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 5 - HC-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.3 NOx-päästöt

Ensin lasketaan NOx-päästöjen kosteuskorjauskerroin KH seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 6 - NOx-päästöjen kosteuskorjauskerroin KH eri moodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

Sitten lasketaan NOxmassmass [g/h] seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 7 - NOx-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.4 CO-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 8 - CO-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.5 CO2-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 9 - CO2-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.6 Ominaispäästöt

Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 10 - Päästöt [g/h] ja painotuskertoimet eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.2 Raakapakokaasua koskevat tiedot kaksitahtisesta kipinäsytytysmoottorista

Kokeellisten tietojen (taulukko 11) osalta laskelmat suoritetaan ensin moodille 1, ja sen jälkeen ne laajennetaan muihin testimoodeihin samaa menettelyä käyttäen.

Taulukko 11 - Kaksitahtista kipinäsytytysmoottoria koskevat koepohjaiset tiedot

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.1 Märkä/kuiva-korjauskerroin kw

Märkä/kuiva-korjauskerroin kw lasketaan seuraavasti kuivan CO:n ja CO2:n mittausten muuttamiseksi märkäpohjalta:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 12 - CO:n ja CO2:n märkäarvot eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.2 HC-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 13 - HC-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.3 NOx-päästöt

Kaksitahtimoottoreiden osalta NOx-päästöjen korjaamiseksi käytettävä kerroin KH = 1:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 14 - NOx-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.4 CO-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 15 - CO-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.5 CO2-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 16 - CO2-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.2.6 Ominaispäästöt

Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 17 - Päästöt [g/h] ja painotuskertoimet kahdessa testimoodissa

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.3 Laimennettua pakokaasua koskevat tiedot nelitahtisesta kipinäsytytysmoottorista

Kokeellisten tietojen (taulukko 18) osalta laskelmat suoritetaan ensin moodille 1, ja sen jälkeen ne laajennetaan muihin testimoodeihin samaa menettelyä käyttäen.

Taulukko 18 - Nelitahtista kipinäsytytysmoottoria koskevat koepohjaiset tiedot

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.1 Märkä/kuiva-korjauskerroin kw

Märkä/kuiva-korjauskerroin kw lasketaan seuraavasti kuivan CO:n ja CO2:n mittausten muuttamiseksi märkäpohjalta:

Kun kysymys on laimennetusta pakokaasusta:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 19 - CO:n ja CO2:n märkäarvot laimennetulle pakokaasulle eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

Laimennusilmalle:

kw,d = 1 - kw1

jossa kerroin kw1 on sama kuin jo laimennetulle pakokaasulle laskettu kerroin kw1.

kw,d = 1 - 0,007 = 0,993

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 20 - CO:n ja CO2:n märkäarvot laimennusilmalle eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.2 HC-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

u= 0,000478 taulukosta 2

concc= conc - concd x (1-1/DF)

concc= 91 - 6 x (1-1/9,465) = 86 ppm

HCmass= 0,000478 x 86 x 625,722 = 25,666 g/h

Taulukko 21 - HC-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.3 NOx-päästöt

Kerroin KH NOx-päästöjen korjaamiseksi lasketaan seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 22 - NOx-päästöjen kosteuskorjauskerroin KH eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

u= 0,001587 taulukosta 2

concc= conc - concd x (1-1/DF)

concc= 85 - 0 x (1-1/9,465) = 85 ppm

NOxmass= 0,001587 x 85 x 0,79 x 625,722 = 67,168 g/h

Taulukko 23 - NOx-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.4 CO-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

u= 0,000966 taulukosta 2

concc= conc - concd x (1-1/DF)

concc= 3622 - 3 x (1-1/9,465) = 3620 ppm

COmass= 0,000966 x 3620 x 625,722 = 2188,001 g/h

Taulukko 24 - CO-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.5 CO2-päästöt

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

u= 15,19 taulukosta 2

concc= conc - concd x (1-1/DF)

concc= 1,0219 - 0,0421 x (1-1/9,465) = 0,9842 % Vol

CO2mass= 15,19 x 0,9842 x 625,722 = 9354,488 g/h

Taulukko 25 - CO2-päästöt [g/h] eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

2.3.6 Ominaispäästöt

Ominaispäästö (g/kWh) lasketaan kaikille yksittäisille komponenteille seuraavasti:

>VIITTAUS KAAVIOON>

Taulukko 26 - Päästöt [g/h] ja painotuskertoimet eri testimoodien mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

(1) Kun kysymyksessä on NOx, pitoisuus kerrotaan kosteuskorjauskertoimella KH (kosteuskorjauskerroin NOx:lle).

(2) Standardissa ISO 8178-1 esitetään polttoaineen molekyylipainon täydellisempi kaava (luvun 13.5.1 b alakohdan kaava 50). Kaavassa ei oteta ainoastaan huomioon vedyn ja hiilen suhdetta ja hapen ja hiilen suhdetta, vaan myös muut mahdolliset polttoaineen ainesosat kuten rikki ja typpi. Koska direktiivin kipinäsytytysmoottorit kuitenkin testataan tavallisesti ainoastaan hiiltä ja vetyä sisältävällä bensiinillä (mainittu vertailupolttoaineena liitteessä V), käytetään yksinkertaistettua kaavaa.

(3) Kun kysymyksessä on NOx, pitoisuus kerrotaan kosteuskorjauskertoimella KH (kosteuskorjauskerroin NOx:lle).

Lisäys 4

1. Päästönormien täyttyminen

Tätä lisäystä sovelletaan ainoastaan kipinäsytytysmoottoreihin vaiheessa II.

1.1 Liitteessä I olevan 4.2 kohdan vaiheen II moottoreiden pakokaasupäästönormeja sovelletaan moottoreiden päästöihin niiden päästökestojakson (emission durability period, EDP) osalta tämän lisäyksen määritelmän mukaisesti.

1.2 Kaikki vaiheen II moottorit: Jos kaikkien moottoriperhettä edustavien testimoottoreiden (kun ne testataan asianmukaisella tavalla tässä direktiivissä tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti) päästöt (kun ne kerrotaan tässä lisäyksessä määritetyllä huononemiskertoimella DF) ovat pienemmät tai yhtä suuret kuin kaikki annetun moottoriluokan vaiheen II päästönormit (FEL, perheen päästörajat, jos sovellettavissa), kyseisen moottoriperheen katsotaan täyttävän kyseisen moottoriluokan päästönormit. Jos moottoriperhettä edustavan testimoottorin päästöt tässä lisäyksessä määritetyllä huononemiskertoimella kerrottuna ovat suuremmat kuin mitkä tahansa annetun moottoriluokan päästönormit (FEL, perheen päästörajat, jos sovellettavissa), kyseisen moottoriperheen ei katsota täyttävän kyseisen moottoriluokan päästönormeja.

1.3 Tuotantomäärältään pienet moottorivalmistajat voivat valintansa mukaan käyttää tämän kohdan taulukossa 1 tai 2 HC+NOx:lle ja CO:lle määritettyjä huononemiskertoimia tai laskea HC+NOx:n ja CO:n huononemiskertoimet 1.3.1 kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti. Niiden tekniikoiden osalta, joita ei mainita tämän kohdan taulukossa 1 ja 2, valmistajan on sovellettava tämän lisäyksen 1.4 kohdassa kuvattua menettelyä.

Taulukko 1: Kannettavat moottorit, HC+NOx:lle ja CO:lle määritetyt huononemiskertoimet, tuotantomäärältään pienet valmistajat

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2: Muut kuin kannettavat moottorit, HC+NOx:lle ja CO:lle määritetyt huononemiskertoimet, tuotantomäärältään pienet valmistajat

>TAULUKON PAIKKA>

1.3.1 Jälkikäsittelyjärjestelmällä varustettujen moottoreiden huononemiskertoimet lasketaan seuraavan kaavan avulla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

jossa:

DF= huononemiskerroin

NE= uuden moottorin päästötasot ennen katalysaattoria (g/kWh)

EDF= huononemiskerroin moottoreille, joissa ei ole katalysaattoria taulukossa 1 esitetyn mukaisesti

CC= konvertoitu määrä kohdassa 0 tuntia, g/kWh

F= 0,8 HC:lle ja 0,0 NOx:lle kaikkien luokkien moottoreiden osalta

F= 0,8 CO:lle kaikkien luokkien moottoreiden osalta

1.4 Valmistajien on tarpeen mukaan käytettävä määritettyä huononemiskerrointa tai laskettava huononemiskerroin kullekin säännellylle epäpuhtaudelle kaikkien vaiheen II moottoriperheiden osalta. Tällaisia huononemiskertoimia käytetään tyyppihyväksyntää ja tuotantolinjan testausta varten.

1.4.1 Niiden moottoreiden, joiden osalta ei käytetä tämän jakson taulukon 1 tai 2 määritettyjä huononemiskertoimia, huononemiskertoimet määritetään seuraavasti:

1.4.1.1 Vähintään yhdelle testimoottorille, joka edustaa sellaista rakennetta, jota käytettäessä HC+NOx-päästönormit (perheen päästörajat, jos sovellettavissa) kaikkein todennäköisimmin ylittyvät, ja joka on rakennettu niin, että se edustaa tuotettuja moottoreita, suoritetaan päästöjen (täydellinen) testausmenettely tässä direktiivissä määritellyn mukaisesti vakiintuneita päästöjä edustavan tuntimäärän jälkeen.

1.4.1.2 Jos testataan useampi kuin yksi moottori, lasketaan tulosten keskiarvo ja pyöristetään se sovellettavan normin desimaalitarkkuuteen lisättynä yhdellä merkitsevällä numerolla.

1.4.1.3 Suoritetaan samanlainen päästötesti, jossa seurataan moottorin vanhenemista. Vanhenemismenettely on suunniteltava niin, että valmistajalle annetaan asianmukainen mahdollisuus ennustaa moottorin odotettavissa olevan keston aikana tapahtuva päästöjen huononeminen käytössä ottamalla huomioon kuluminen ja muut huononemismekanismit, jotka ovat odotettavissa tyypillisessä kuluttajakäytössä ja jotka saattavat vaikuttaa päästötulokseen. Jos testataan useampi kuin yksi moottori, lasketaan tulosten keskiarvo ja pyöristetään se samaan desimaalitarkkuuteen kuin sovellettavassa normissa seuraavaan merkitsevään numeroon.

1.4.1.4 Kestojakson lopussa kunkin säännellyn epäpuhtauden päästöt (keskimääräiset päästöt, jos sovellettavissa) jaetaan vakiintuneilla päästöillä (keskimääräiset päästöt, jos sovellettavissa) ja pyöristetään kahteen merkitsevään numeroon. Tulokseksi saatu numero on huononemiskerroin paitsi, jos tulos on pienempi kuin 1,00, jolloin huononemiskerroin on 1,0.

1.4.1.5 Valmistajan niin halutessa päästöjen lisätestauspisteitä voidaan järjestää vakiintuneiden päästöjen testauspisteen ja päästökestojakson välille. Jos välitestejä järjestetään, testauspisteet on sijoitettava tasaisin välein päästökestojaksolle (± 2 h), ja yhden testauspisteen on oltava täyden päästökestojakson (± 2 h) puolivälissä.

Kullekin HC+NOx- ja CO-epäpuhtaudelle on sovitettava suora viiva tietopisteisiin, jotka käsittelevät 0-tunnin kohdalla tapahtuvaa alkutestiä ja jotka käyttävät pienimmän neliösumman menetelmää. Huononemiskerroin on lasketut päästöt kestojakson lopussa jaettuna 0-tunnin kohdalla lasketuilla päästöillä.

1.4.1.6 Lasketut huononemiskertoimet saattavat kattaa muita moottoriperheitä kuin sen, johon liittyen ne tuotettiin, jos valmistaja toimittaa ennen tyyppihyväksyntää kansalliselle tyyppihyväksyntäviranomaiselle hyväksyttävät perustelut, joista käy ilmi, että asianomaisten moottoriperheiden voidaan kohtuullisessa määrin olettaa käytetyn rakenteen ja tekniikan perusteella omaavan samanlaiset päästöjen huononemiseen liittyvät ominaisuudet.

Rakenteen ja tekniikan ryhmittelyä koskeva luettelo, joka ei ole tyhjentävä, on seuraava:

- tavanomaiset kaksitahtimoottorit, joita ei ole varustettu jälkikäsittelyjärjestelmällä,

- tavanomaiset kaksitahtimoottorit, joiden keraaminen katalysaattori on valmistettu samasta aktiivisesta materiaalista ja joilla on sama kuormitus ja sama määrä kennoja cm2:ä kohti,

- tavanomaiset kaksitahtimoottorit, joiden metallinen katalysaattori on valmistettu samasta aktiivisesta materiaalista ja joilla on sama kuormitus, sama substraatti ja sama määrä kennoja cm2:ä kohti,

- kaksitahtimoottorit, joissa on kerrostettu puhdistusjärjestelmä,

- (edellä määritellyllä) katalysaattorilla varustetut nelitahtimoottorit, joissa on sama venttiilitekniikka ja identtinen voitelujärjestelmä,

- nelitahtimoottorit, joita ei ole varustettu katalysaattorilla, mutta joissa on sama venttiilitekniikka ja identtinen voitelujärjestelmä.

2. VAIHEEN II MOOTTOREIDEN PÄÄSTÖKESTOJAKSOT

2.1 Valmistajan on ilmoitettava sovellettava päästökestojakson luokka kullekin moottoriperheelle tyyppihyväksynnän yhteydessä. Tällä luokalla tarkoitetaan moottorivalmistajan määrittämää luokkaa, joka on lähinnä sen laitteiston odotettavissa olevaa käyttöikää, johon moottorit oletetaan asennettavan. Valmistajan on säilytettävä tiedot, jotka ovat tarpeen valmistajan kullekin moottoriperheelle valitseman päästökestojakson luokan perustelemiseksi. Kyseiset tiedot on pyydettäessä toimitettava hyväksyntäviranomaiselle.

2.1.1 Kannettavat moottorit: Valmistajan on valittava päästökestojakson luokka taulukosta 1.

Taulukko 1: Kannettavien moottoreiden päästökestojakson luokat (tuntia)

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.2 Muut kuin kannettavat moottorit: Valmistajan on valittava päästökestojakson luokka taulukosta 2.

Taulukko 2: Muiden kuin kannettavien moottoreiden päästökestojakson luokat (tuntia)

>TAULUKON PAIKKA>

2.1.3 Valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että ilmoitettu käyttöikä vastaa todellisuutta. Tietoihin, joilla valmistaja perustelee annetulle moottoriperheelle valitun päästökestojakson luokan, voi sisältyä (luettelo ei ole tyhjentävä):

- selvitykset sellaisten laitteiden elinkaarista, joihin kyseessä olevat moottorit asennetaan,

- käytössä vanhenneista moottoreista tehdyt tekniset arviot sen selvittämiseksi, milloin moottorin suorituskyky huononee siihen pisteeseen, jossa käyttökelpoisuus ja/tai luotettavuus kärsii niin paljon, että moottorin peruskorjaus tai vaihto on tarpeen,

- takuuselvitykset ja -ajat,

- moottorin käyttöikää koskeva markkinointimateriaali,

- asiakkaiden ilmoitukset moottoreiden rikkoutumisesta, ja

- moottoreiden erityistekniikoiden, materiaalien tai rakenteiden kestoa tunteina koskevat tekniset arviot."

5) Liitteestä IV tulee liite V, joka muutetaan seuraavasti:Korvataan nykyiset otsikot seuraavasti:

HYVÄKSYNTÄTESTEIHIN JA TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TODENTAMISEEN MÄÄRÄTYN VERTAILUPOLTTOAINEEN TEKNISET OMINAISUUDET

LIIKKUVIEN TYÖKONEIDEN PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN (1) VERTAILUPOLTTOAINE

Korvataan taulukon rivin "Neutralointiluku" sarakkeessa 2 ilmaus "min." ilmauksella "maks."

Lisätään uusi taulukko ja uudet alaviitteet seuraavasti:

LIIKKUVIEN TYÖKONEIDEN KIPINÄSYTYTYSMOOTTOREIDEN VERTAILUPOLTTOAINE

Huomautus:

Kaksitahtimoottoreissa käytettävä polttoaine on voiteluöljyn ja jäljempänä mainitun bensiinin sekoitus. Polttoaine/öljy-sekoitussuhteen on oltava valmistajan suositusten mukainen liitteessä IV olevan 2.7 kohdan vaatimusten mukaan.

>TAULUKON PAIKKA>

Huomautus 1:

Eritelmässä mainitut arvot ovat "todellisia arvoja". Raja-arvojen määrittämisessä on sovellettu ISO 4259 -standardin "Petroleum products - Determination and application of precision data in relation to methods of test" ehtoja, ja minimiarvoa määritettäessä on käytetty 2R:n vähimmäispoikkeama nollan yläpuolella; määritettäessä maksimi- ja minimiarvoa vähimmäispoikkeama on 4R (R = toistettavuus). Huolimatta tästä toimenpiteestä, joka on välttämätön tilastollisista syistä, polttoaineen valmistajan pitäisi kuitenkin pyrkiä nolla-arvoon silloin, kun asetettu maksimiarvo on 2R, ja keskimääräiseen arvoon silloin, kun sekä maksimi- että minimiraja on asetettu. Jos polttoaineen vastaavuutta eritelmän vaatimusten kanssa on tarpeen selventää, on sovellettava ISO 4259 -standardin ehtoja.

Huomautus 2:

Polttoaine saa sisältää hapettumisen estoaineita ja metalleja deaktivoivia aineita, joita tavallisesti käytetään jalostamojen bensiinivirtojen vakauttamiseen, mutta polttoaineeseen ei saa lisätä puhdistavia/dispergoivia lisäaineita eikä liuotinöljyjä.

6) Liitteestä V tulee liite VI.

7) Liitteestä VI tulee liite VII, joka muutetaan seuraavasti:a) Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:- Korvataan otsikko seuraavasti:

Lisäys 1

PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSTULOKSET

- Korvataan 1.3.2 kohta seuraavasti:

1.3.2 Tehon kulutus ilmoitetuilla moottorin pyörimisnopeuksilla (valmistajan ilmoitus):

>TAULUKON PAIKKA>

- Korvataan 1.4.2 kohta seuraavasti:

1.4.2 Moottorin teho(4)

>TAULUKON PAIKKA>

- Muutetaan 1.5 kohta seuraavasti:

1.5 Päästötasot

1.5.1 Dynamometrin asetus (kW)

>TAULUKON PAIKKA>

1.5.2 Testisyklin päästötulokset:

b) Lisätään lisäys seuraavasti:

"Lisäys 2

KIPINÄSYTYTYSMOOTTOREIDEN TESTAUSTULOKSET

1. TESTI(E)N SUORITUSTA KOSKEVAT TIEDOT(1):

1.1 Testauksessa käytetty vertailupolttoaine

1.1.1 Oktaaniluku

1.1.2 Ilmoitetaan öljyn prosenttiosuus seoksessa, jos voiteluainetta ja bensiiniä on sekoitettu kuten kaksitahtimoottoreiden kohdalla.

1.1.3 Bensiinin tiheys nelitahtimoottoreiden osalta ja bensiini/öljy-seos kaksitahtimoottoreiden osalta.

1.2 Voiteluaine

1.2.1 Merkki (merkit)

1.2.2 Tyyppi (tyypit)

1.3 Moottorikäyttöinen laitteisto (jos sovellettavissa)

1.3.1 Luettelo ja tuntomerkit

1.3.2 Tehon kulutus ilmoitetuilla moottorin pyörimisnopeuksilla (valmistajan ilmoitus)

>TAULUKON PAIKKA>

1.4 Moottorin suoritusarvot

1.4.1 Moottorin pyörimisnopeudet:

Joutokäynti: min-1

Välinopeus: min-1

Nimellisnopeus: min-1

1.4.2 Moottorin teho(2)

>TAULUKON PAIKKA>

1.5 Päästötasot

1.5.1 Dynamometrin asetus (kW)

>TAULUKON PAIKKA>

1.5.2 Testisyklin päästötulokset:

CO: g/kWh

HC: g/kWh

NOx: g/kWh

(1) Jos perusmoottoreita on useita, tiedot on merkittävä jokaisesta.

(2) Korjaamaton teho mitattu liitteessä I olevan 2.4 kohdan vaatimusten mukaisesti."

c) Lisätään lisäys seuraavasti:

"Lisäys 3

MOOTTORITEHON MÄÄRITTÄMISEKSI TEHTÄVÄÄ TESTIÄ VARTEN ASENNETTAVAT LAITTEET JA LISÄLAITTEET

>TAULUKON PAIKKA>"

8) Liitteistä VII-X tulee liitteet VIII-XI.

9) Lisätään liite seuraavasti:

"LIITE XII

VAIHTOEHTOISTEN TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN TUNNUSTAMINEN

1. Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 2 jaksossa määriteltyjen luokkien A, B ja C moottoreiden osalta:

1.1 Direktiivin 2000/25/EY mukaiset tyyppihyväksynnät.

1.2 Direktiivin 88/77/ETY mukaiset tyyppihyväksynnät, jotka täyttävät direktiivin 88/77/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 91/542/ETY, A- tai B-vaihetta 2 artiklan ja liitteessä I olevan kohdan 6.2.1 osalta koskevat vaatimukset tai Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 49.02 muutossarjoissa I/2 esitetyt vaatimukset.

1.3 Euroopan talouskomission säännön N:o 96 mukaiset tyyppihyväksyntätodistukset.

2. Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen moottoriluokkien D, E, F ja G osalta (vaihe II):

2.1 Direktiivin 2000/25/EY mukaiset, vaiheen II tyyppihyväksynnät.

2.2 Direktiivin 88/77/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 1999/96/EY, mukaiset tyyppihyväksynnät, jotka täyttävät direktiivin 2 artiklassa ja liitteessä I olevassa kohdassa 6.2.1 säädetyt vaatimukset A-, B 1-, B 2- tai C-vaiheen osalta.

2.3 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 49.03 muutossarjat.

2.4 Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännön N:o 96 vaiheen B mukaiset hyväksynnät säännön N:o 96 muutossarjan 01 5.2.1 kohdan mukaisesti."

(1) Sama kuin ehdotetun ISO 8178-4 -standardin C1-sykli.

(2) Sama kuin ISO 8178-4: 1996(E) -standardin D2-sykli.

(3) Perustehon tarkempi määritelmä, ks. ISO 8528-1: 1993(E) -standardin kuva 2.

(4) Korjaamaton teho mitattu liitteessä I olevan 2.4 kohdan vaatimusten mukaisesti.

Sekalaisia tietoja

Menettely

Asiakirjojen väliset yhteydet

Teksti

32002L0088

Otsikko ja viite

Teksti

Todistusvoimaiset kielet

Päivämäärät

Luokittelut