NEUVOSTON PÄÄTELMÄT,

annettu 27 päivänä syyskuuta 1999,

itsesäätelyn tehtävistä uusien joukkoviestintäpalvelujen kehittyessä

(1999/C 283/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

1. PALAUTTAA MIELIIN Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle 24 päivänä syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/560/EY(1), sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 276/1999/EY(2) hyväksytyn monivuotisen yhteisön toimintasuunnitelman Internetin käyttöturvallisuuden parantamiseksi maailmanlaajuisten verkkojen laitonta ja haitallista sisältöä torjumalla,

2. PALAUTTAA MIELIIN, että komissio pani lähentymistä koskevan vihreän kirjan johdosta suoritetun julkisen kuulemisen tuloksista 9 päivänä maaliskuuta 1999 antamassaan tiedonannossa merkille itsesäätelyn mahdollisen merkityksen,

3. TOTEAA, että vaikka itsesäätely täydentää edelleen hyödyllisellä tavalla kaikkien joukkoviestinmuotojen säätelyä joissakin jäsenvaltioissa, on tässä yhteydessä asianmukaista tarkastella itsesäätelyn tehtäviä uusien joukkoviestintäpalvelujen osalta,

4. PANEE MERKILLE, että

- useimmissa Euroopan maissa on joukkoviestimiä varten kehitetty itsesäätelyjärjestelmiä, joista toiset käsittävät kaikki joukkoviestimet (lehdistön, yleisradiotoiminnan - ääniradion, television ja mainonnan kaikissa joukkoviestimissä), ja toiset rajoittuvat yksittäisiin joukkoviestimiin tai uusiin tieto- ja viestintäpalveluihin,

- tavat, joilla erilaiset itsesäätelyjärjestelmät on järjestetty sekä joilla ne täydentävät ja edistävät viranomaissääntelyä, eroavat huomattavasti toisistaan ja että erot heijastavat Euroopan demokraattista, alueellista ja kulttuurista monimuotoisuutta,

- itsesäätely saattaa hyödellisellä tavalla täydentää sääntelyä uusien joukkoviestintäpalvelujen kehityksen yhteydessä,

5. TOTEAA, että

- tämän alan yleistä etua koskevien tavoitteiden määrittely ja parhaan tavan valinta niiden saavuttamiseksi on luonnollisesti jäsenvaltioiden vastuulla, tämän kuitenkaan rajoittamatta yhteisön lainsäädännön soveltamista,

- joukkoviestinnän itsesäätelyjärjestelmillä voidaan kuitenkin kansallisten kulttuuri- ja oikeusperinteiden sekä - käytäntöjen mukaisesti edistää yleisen edun suojaamista,

6. PANEE TYYTYVÄISENÄ MERKILLE, että

- komissio aikoo esittää tiedonannossa yksityiskohtaisemmat säätelyperiaatteet vihreän kirjan johdosta suoritetun julkisen kuulemisen tuloksista 9 päivänä maaliskuuta 1999 antamansa tiedonannon lisäksi,

- puheenjohtajavaltio Saksan järjestämässä itsesäätelyä joukkoviestinnässä käsitelleessä Saarbrückenin asiantuntijaseminaarissa käynnistettiin Euroopan tasolla keskustelu itsesäätelyjärjestelmien mahdollisesta myötävaikutuksesta yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen, erityisesti uusien joukkoviestintäpalvelujen kehittymisen huomioon ottaen,

7. OTTAA HUOMIOON joukkoviestintäpolitiikassa tällä hetkellä sovellettavista itsesäätelyjärjestelmistä saadut kokemukset ja korostaa tarvetta

- arvioida itsesäätelyjärjestelmien mahdollista vaikutusta uusiin joukkoviestintäpalveluihin,

- tasapainottaa itsesäätelyjärjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia,

- tehostaa tätä mahdollista myötävaikutusta koskevaa arviointia erityisesti julkisilla kuulemisilla,

- ottaa huomioon kolmansien osapuolten ja erityisesti käyttäjien edut uusien viestintäpalvelujen itsesäätelyä tarkasteltaessa,

8. KEHOTTAA komissiota, rajoittamatta kuitenkaan sen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisia oikeuksia,

- ottamaan 6 kohdassa mainittua tiedonantoa laatiessaan huomioon itsesäätelyn tehtäviä koskevan, uusien joukkoviestintäpalvelujen kehityksen perusteella käytävän keskustelun tämänhetkisen tilanteen, pitäen mielessä sen, että itsesääntelyn mahdollisen lainsäädäntöä täydentävän tehtävän määrittely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan,

- edistämään tätä asiaa koskevaa tulevaa keskustelua antamalla tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ajantasaista tietoa.

(1) EYVL L 270, 7.10.1998, s. 48.

(2) EYVL L 33, 6.2.1999, s. 1.