31999L0074

Neuvoston direktiivi 1999/74/EY, annettu 19 päivänä heinäkuuta 1999, munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista

Virallinen lehti nro L 203 , 03/08/1999 s. 0053 - 0057


NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/74/EY,

annettu 19 päivänä heinäkuuta 1999,

munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo seuraavaa:

1) Neuvosto antoi 7 päivänä maaliskuuta 1988 direktiivin 88/166/ETY(4) yhteisön tuomioistuimen asiassa 131/86 antaman tuomion (häkeissä pidettävien munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 25 päivänä maaliskuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/113/ETY julistaminen mitättömäksi) täytäntöönpanosta.

2) Mainitun direktiivin 9 artiklassa säädetään, että komissio antaa 1 päivään tammikuuta 1993 mennessä kertomuksen tieteellisestä kehityksestä, joka koskee eri tuotantojärjestelmissä pidettävien kanojen hyvinvointia ja mainitun direktiivin liitteen määräyksiä ja johon liitetään tarvittaessa aiheellisia mukauttamisehdotuksia.

3) Tuotantoeläinten suojelua koskevaan eurooppalaiseen yleissopimukseen perustuvassa, tuotantoeläinten suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/58/EY(5) otetaan käyttöön yhteisön säännökset yleissopimuksen periaatteiden täytäntöönpanemiseksi. Näissä periaatteissa määrätään erityisesti eläinten fysiologisia ja etologisia tarpeita vastaavan kasvatustilan, ruokinnan ja asianmukaisen hoidon järjestämisestä kaikille eläimille.

4) Tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen pysyvä komitea hyväksyi vuonna 1995 yksityiskohtaisen suosituksen, joka koskee myös munivia kanoja.

5) Munivien kanojen suojelu on yhteisön toimivaltaan kuuluva asia.

6) Kilpailun edellytyksiä vääristävät erot ovat ristiriidassa eläinten ja eläintuotteiden markkinajärjestelyjen moitteettoman toiminnan kanssa.

7) Johdanto-osan 2 kappaleessa tarkoitetussa ja eläinlääkintäalan tiedekomitean lausuntoon perustuvassa komission kertomuksessa todetaan, että nykyisenlaisissa häkeissä ja myös muunlaisissa tuotantojärjestelmissä pidettävien kanojen hyvinvoinnin edellytykset ovat puutteelliset, ja että tiettyjä kanojen tarpeita ei niissä voida ottaa huomioon. Eri tekijät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön mahdollisimman korkeat vaatimukset näiden edellytysten parantamiseksi.

8) Varustelemattomien häkkien käyttö voidaan kuitenkin edelleen sallia määrätyn ajan tietyin edellytyksin, kuten rakenteellisia tai kasvatustilaa koskevia parannuksia tekemällä.

9) On tarpeen säilyttää niin kanojen hyvinvoinnin osalta kuin eläinten terveyttä koskevalta taloudelliselta ja sosiaaliselta kannalta sekä ympäristövaikutusten osalta huomioon otettavien eri näkökohtien välinen tasapaino.

10) Eri tuotantojärjestelmissä pidettävien munivien kanojen hyvinvointia koskevien tutkimuksien jatkuessa on suotavaa antaa säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat valita yhden tai useamman tarkoituksenmukaisimman järjestelmän.

11) Komission on annettava uusi kertomus, johon liittyy tarvittaessa tämän kertomuksen pohjalta tehtyjä aiheellisia ehdotuksia.

12) Direktiivi 88/166/ETY olisi kumottava ja korvattava,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tässä direktiivissä vahvistetaan munivien kanojen suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

- alle 350 munivan kanan tuotantolaitoksiin,

- siitostarkoituksiin pidettävien munivien kanojen tuotantolaitoksiin.

Näitä laitoksia koskevat kuitenkin edelleen direktiivissä 98/58/EY asetetut asiaa koskevat vaatimukset.

2 artikla

1. Tarvittaessa sovelletaan direktiivin 98/58/EY 2 artiklan määritelmiä.

2. Lisäksi tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "munivilla kanoilla" Gallus gallus-lajiin kuuluvia munintakypsiä kanoja, joita pidetään muuhun kuin haudottavaksi tarkoitettujen munien tuotantoa varten;

b) "pesällä" erillistä munimiseen tarkoitettua tilaa, jonka pohja ei ole siipikarjan kanssa kosketuksiin joutuvasta metalliverkosta, ja joka on tarkoitettu yksittäiselle kanalle tai kanaryhmälle (ryhmäpesä);

c) "pehkulla" kuohkeaa ainesta, jonka avulla kanat voivat tyydyttää etologiset tarpeensa;

d) "käytettävissä olevalla alalla" vähintään 30 senttimetriä leveää aluetta, jonka kaltevuus saa olla enintään 14 prosenttia ja jonka vapaa korkeus on vähintään 45 senttimetriä. Pesäalueita ei lueta mukaan käytettävissä olevaan alaan.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on niissä käytössä olevan yhden tai useamman järjestelmän mukaisesti huolehdittava siitä, että munivien kanojen omistajat tai pitäjät soveltavat direktiivin 98/58/EY ja tämän direktiivin liitteen asianmukaisten säännösten lisäksi jäljempänä kullekin jäljempänä tarkoitetulle järjestelmälle vahvistettuja erityisvaatimuksia, eli:

a) joko vaihtoehtoisten järjestelmiä koskevia I luvun säännöksiä;

b) tai varustelemattomia häkkejä koskevia II luvun säännöksiä;

c) tai varustettuja häkkejä koskevia III luvun säännöksiä.

I LUKU

Vaihtoehtoisiin järjestelmiin sovellettavat säännökset

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 päivästä tammikuuta 2002 kaikki tässä luvussa tarkoitetut uudet tai uudestaan rakennetut taikka ensimmäistä kertaa käyttöön otettavat tuotantojärjestelmät täyttävät vähintään seuraavat vaatimukset.

1) Kaikki järjestelmät on varustettava siten, että kaikkien munivien kanojen käytettävissä on:

a) ruokintakouruja, joissa reunan pituus eläintä kohden on vähintään 10 senttimetriä, tai pyöröruokkijoita, joissa reunan pituus eläintä kohden on vähintään 4 senttimetriä;

b) yhtäjaksoisia juomakouruja, joissa reunan pituus kanaa kohden on 2,5 senttimetriä, tai pyöröjuomalaitteita, joissa reunan pituus kanaa kohden on 1 senttimetri. Lisäksi, jos käytetään juomanippoja tai -kuppeja, kutakin kymmentä kanaa kohden on vähintään yksi juomanippa tai -kuppi. Käytettäessä yhdistettyjä juottolaitteita kunkin kanan ulottuvilla on vähintään kaksi juomanippaa tai kaksi juomakuppia;

c) enintään seitsemää kanaa kohden on vähintään yksi pesä. Jos käytetään ryhmäpesiä, enintään 120 kanaa kohden on oltava vähintään 1 neliömetrin verran pesätilaa;

d) asianmukaiset orret, joissa ei ole teräviä kulmia ja joissa kullekin kanalle on vähintään 15 senttimetriä tilaa. Orsia ei saa kiinnittää pehkujen yläpuolelle, ja orsien välisen vaakasuoran etäisyyden on oltava vähintään 30 senttimetriä sekä orren ja seinän välisen etäisyyden vähintään 20 senttimetriä;

e) vähintään 250 neliösenttimetriä pehkulla varustettua aluetta kanaa kohden, ja vähintään yksi kolmasosa lattiapinta-alasta on oltava varustettu pehkulla.

2) Laitteiden pohjan on oltava siten rakennettu, että se tukee riittävästi linnun jalkojen jokaista eteenpäin osoittavaa kynttä.

3) Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyn lisäksi:

a) Käytettäessä tuotantojärjestelmiä, joissa munivat kanat voivat liikkua vapaasti eri kerrosten välillä

i) päällekkäisiä kerroksia saa olla enintään neljä;

ii) tasojen välillä on oltava vapaata tilaa vähintään 45 senttimetriä korkeussuunnassa;

iii) juotto- ja ruokintalaitteet on sijoitettava siten, että kaikilla kanoilla on yhtä hyvät mahdollisuudet päästä niiden luo;

iv) kerrokset on sijoitettava siten, että lanta ei putoa läpi alempiin kerroksiin.

b) Jos muniville kanoille on järjestetty mahdollisuus päästä ulos,

i) useiden ulosmenoaukkojen on johdettava suoraan ulkotilaan ja niiden on oltava vähintään 35 senttimetriä korkeat ja 40 senttimetriä leveät, ja ne on sijoitettava rakennuksen koko pituudelle; kutakin 1000 kanan ryhmää kohden on oltava joka tapauksessa käytössä 2 metriä leveä aukkotila;

ii) ulkotilojen on oltava:

- saastumisen ehkäisemiseksi pinta-alaltaan riittävät suhteessa kanojen määrään ja pohjan laatuun,

- varustettu suojilla huonoja sääolosuhteita ja petoeläimiä vastaan ja tarvittaessa asianmukaisilla juomalaitteilla.

4) Eläintiheys saa olla enintään 9 munivaa kanaa käytettävissä olevan alan neliömetriä kohden.

Jos käytettävissä oleva ala vastaa käytettävissä olevaa lattiapinta-alaa, jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia 31 päivään joulukuuta 2011 asti, että eläintiheys on 12 kanaa käytettävissä olevan alan neliömetriä kohden sellaisissa tuotantolaitoksissa, jotka soveltavat tätä tuotantojärjestelmää 3 päivänä elokuuta 1999.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 kohdan mukaisia vähimmäisvaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007 kaikkiin vaihtoehtoisiin järjestelmiin.

II LUKU

Varustelemattomiin häkkeihin sovellettavat säännökset

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 päivästä tammikuuta 2003 kaikki tässä luvussa tarkoitetut häkit täyttävät vähintään seuraavat vaatimukset:

1) Kutakin munivaa kanaa kohden on oltava vapaasti käytössä vähintään 550 neliösenttimetriä vaakatasossa mitattua häkkipinta-alaa, lukuun ottamatta erityisesti hukkaruokinnan estäviä kaarevia reunoja, jotka saattavat rajoittaa käytettävissä olevaa pinta-alaa.

2) Häkissä on oltava vapaasti käytössä oleva ruokintakaukalo. Sen pituuden on oltava vähintään 10 senttimetriä kutakin häkissä olevaa kanaa kohti.

3) Jos juomanippoja tai -kuppeja ei ole, on kussakin häkissä oltava 2 alakohdassa tarkoitetun ruokintakaukalon pituinen yhtäjaksoinen juomakouru. Käytettäessä yhdistettyjä juottolaitteita on kussakin häkissä oltava vähintään kaksi juomanippaa tai -kuppia.

4) Häkin on oltava vähintään 40 senttimetriä korkea 65 prosentissa häkin pinta-alasta, eikä se saa missään kohdassa olla 35 senttimetriä matalampi.

5) Häkin pohja on oltava rakennettu siten, että se tukee riittävästi linnun jalkojen jokaista eteenpäin osoittavaa kynttä. Pohjan kaltevuus saa olla enintään 14 prosenttia tai 8 astetta. Jos pohja ei ole metalliverkosta, jonka silmät ovat suorakulmaiset, jäsenvaltiot voivat hyväksyä kaltevamman pohjan.

6) Häkeissä on oltava asianmukaista materiaalia, johon kynnet hioutuvat.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä luvussa tarkoitetuissa häkeissä tapahtuva tuotanto kielletään 1 päivästä tammikuuta 2012. Lisäksi tässä luvussa tarkoitettujen häkkien rakentaminen tai ensimmäistä kertaa tapahtuva käyttöönotto kielletään 1 päivästä tammikuuta 2003.

III LUKU

Varusteltuihin häkkeihin sovellettavat säännökset

6 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 1 päivästä tammikuuta 2002 kaikkien tässä luvussa tarkoitettujen häkkien on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

1) Kullakin munivalla kanalla on oltava käytössään:

a) vähintään 750 neliösenttimetriä häkkipinta-alaa, josta 600 neliösenttimetriä käytettävissä olevaa alaa, ottaen huomioon, että häkin korkeuden on alueella, joka on muualla kuin käytettävissä olevan alan päällä, oltava vähintään 20 cm ja että kunkin häkin kokonaispinta-alan on oltava vähintään 2000 neliösenttimetriä;

b) pesä;

c) pehku nokkimista ja kuorimista varten;

d) tarkoituksenmukaisia orsia, joissa tila lintua kohden on vähintään 15 senttimetriä,

2) Häkissä on oltava rajoituksetta käytössä oleva ruokintakaukalo. Sen pituuden on oltava vähintään 12 senttimetriä kutakin häkissä olevaa kanaa kohti.

3) Kussakin häkissä on asianmukainen, erityisesti ryhmän kokoon mukautettu juomalaite. Käytettäessä yhdistettyjä juottolaitteita on kunkin kanan ulottuvilla oltava vähintään kaksi juomanippaa tai -kuppia.

4) Jotta kanojen tarkastaminen, häkkiin sijoittaminen ja häkistä poistaminen olisi helpompaa, häkkikerrosten välillä on oltava käytävä, jonka leveys on vähintään 90 senttimetriä, ja rakennuksen lattian ja alhaalla olevien häkkikerrosten välillä on oltava vähintään 35 senttimetrin korkuinen tila.

5) Häkeissä on oltava asianmukaista materiaalia, johon kynnet hioutuvat.

IV LUKU

Loppusäännökset

7 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset rekisteröivät tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laitokset sellaisia tunnusnumeroita käyttäen, joiden avulla markkinoille saatetut, ihmisten käyttöön tarkoitetut munat ovat jäljitettävissä.

Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ennen 1 päivää tammikuuta 2002.

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava tarpeelliset säännökset, joiden nojalla toimivaltaiset viranomaiset tekevät tarkastuksia tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Nämä tarkastukset voidaan tehdä samanaikaisesti muissa tarkoituksissa tehtävien tarkastusten kanssa.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti määritettävästä päivästä alkaen kertomus 1 kohdassa tarkoitetuista tarkastuksista. Komissio tekee näistä kertomuksista yhteenvedon pysyvälle eläinlääkintäkomitealle.

3. Komissio tekee ennen 1 päivää tammikuuta 2002 ja jäljempänä 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ehdotuksia

a) 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten; ja

b) 2 kohdassa tarkoitettujen kertomusten esittämistavan, sisällön ja toimitusvälien yhdenmukaistamiseksi.

9 artikla

1. Komission eläinlääkintäasiantuntijat voivat, kun se tämän direktiivin vaatimusten yhdenmukaista soveltamista varten on tarpeen, yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa

a) tarkastaa, että jäsenvaltiot noudattavat mainittuja vaatimuksia; ja

b) tehdä tarkastuksia paikan päällä varmistaakseen, että tarkastukset tehdään tämän direktiivin mukaisesti.

2. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava komission eläinlääkintäasiantuntijoille kaikki apu, joka on tarpeen heidän tehtävänsä suorittamiseksi. Tarkastusten tuloksista on keskusteltava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa ennen lopullisen kertomuksen laatimista ja jakamista.

3. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kaikki toimenpiteet, jotka saattavat olla tarpeen tarkastuksen tulosten huomioon ottamiseksi.

4. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan tarvittaessa 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Komissio antaa neuvostolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2005 eläinlääkintäalan tiedekomitean lausunnon perusteella laaditun kertomuksen munivien kanojen eri tuotantojärjestelmistä ja erityisesti tässä direktiivissä tarkoitetuista järjestelmistä ottaen huomioon toisaalta patologiset, eläinjalostukselliset, fysiologiset ja etologiset tekijät sekä toisaalta eläinten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset.

Kertomusta laadittaessa otetaan huomioon myös tutkimus, jossa kartoitetaan eri järjestelmien sosiaalistaloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia, jotka kohdistuvat yhteisön suhteisiin taloudellisiin kumppaneihinsa.

Kertomukseen liitetään lisäksi tarkoituksenmukaisia ehdotuksia, joissa otetaan huomioon kertomuksessa tehdyt päätelmät sekä maailman kauppajärjestössä käytävien neuvottelujen tulokset.

Neuvosto päättää ehdotuksista määräenemmistöllä viimeistään 12 kuukauden kuluttua niiden esittämisestä.

11 artikla

1. Jos on noudatettava tässä artiklassa säädettyä menettelyä, päätöksessä 68/361/ETY(6) perustetun pysyvän eläinlääkintäkomitean, jäljempänä "komitea", puheenjohtaja saattaa viipymättä asian komitean käsiteltäväksi joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai jos lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstä toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja panee ne välittömästi täytäntöön, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

12 artikla

Kumotaan direktiivi 88/166/ETY 1 päivästä tammikuuta 2003.

13 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä niihin mahdollisesti liittyvät seuraamukset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen yleisiä sääntöjä noudattaen pitää voimassa tai soveltaa alueellaan tämän direktiivin säännöksiä tiukempia säännöksiä munivien kanojen suojelemiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tällaisista toimenpiteistä.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

14 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

15 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä heinäkuuta 1999.

Neuvoston puolesta

K. HEMILÄ

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 157, 4.6.1999, s. 8.

(2) EYVL C 128, 7.5.1999, s. 78.

(3) EYVL C 101, 12.4.1999.

(4) EYVL L 74, 19.3.1988, s. 83.

(5) EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23.

(6) EYVL L 255, 18.10.1968, s. 23.

LIITE

Direktiivin 98/58/EY liitteen asiaa koskevien säännösten lisäksi on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

1) Kanojen omistajan tai hoitajan on tarkastettava kaikki kanat vähintään kerran päivässä.

2) Melutaso on pidettävä mahdollisimman alhaisena. Jatkuvaa tai äkillistä melua on vältettävä. Ilmastointi- ja ruokintalaitteet sekä muut koneet on suunniteltava rakenteeltaan, asennukseltaan, kunossapidoltaan ja käytöltään sellaisiksi, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän melua.

3) Kaikki rakennukset on valaistava siten, että sekä kanat voivat nähdä selvästi että ne voidaan selvästi erottaa, että kanat voivat visuaalisesti tarkastella ympäristöään ja harjoittaa tavanomaisia toimiaan. Käytettäessä luonnonvalaistusta valoaukot on järjestettävä siten, että taataan valon tasapuolinen jakautuminen tuotantotilan eri osiin.

Ensimmäisten sopeuttamispäivien jälkeen järjestelyt on suunniteltava siten, että terveysongelmilta ja käyttäytymishäiriöiltä vältytään. Tätä varten on noudatettava 24 tunnin rytmiä ja siihen on sisällytettävä riittävä yhtäjaksoinen pimeä jakso, joksi suositellaan noin kolmatta osaa päivästä, jotta kanat voivat levätä ja välttyä esimerkiksi immunodepressiolta ja silmävioilta. Valon vähetessä vuorokauteen olisi myös sisällytettävä riittävä, puolipimeä jakso, jotta kanat voivat asettua paikoilleen häiriöttä ja vammoitta.

4) Kaikki tilat, laitteet ja välineet, jotka ovat kosketuksissa kanoihin, on puhdistettava ja desinfioitava kauttaaltaan säännöllisesti ja aina, kun tila tyhjennetään ja kun uusi kanaerä tuodaan. Aina kun kanoja on häkissä, kaikki pinnat ja laitteet on pidettävä tyydyttävällä tavalla puhtaina.

Ulosteet on poistettava mahdollisimman usein ja kuolleet kanat päivittäin.

5) Tuotantojärjestelmät on varustettava siten, että kanojen karkaaminen voidaan estää.

6) Useista kerroksista rakentuvat laitteistot on varustettava asianmukaisin välinein ja toimenpitein, joiden avulla jokainen kerros voidaan tarkastaa vaivatta ja suoraan, ja jotka helpottavat kanojen poistamista.

7) Häkin aukko on suunniteltava siten, ja sen on oltava kooltaan sellainen, että täysikasvuinen kana voidaan poistaa häkistä ilman, että sille aiheutuu tarpeettomia kärsimyksiä tai vammoja.

8) Kaikki eläinten ulkoisia ominaisuuksia muuttavat käsittelyt kielletään, sanotun kutenkaan rajoittamatta direktiivin 98/58/ETY liitteessä olevan 19 kohdan säännösten soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa sulkien nokkimisen ja kannibalismin estämiseksi ammattitaitoiselle henkilölle luvan alle 10 päivän ikäisten kananpoikien nokan typistämiseen, mikäli ne on tarkoitettu munien tuottamiseen.