EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/62/EY,

annettu 17 päivänä kesäkuuta 1999,

verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 71 artiklan 1 kohdan ja 93 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä(4),

sekä katsovat, että

1) jäsenvaltioiden kuljetusyritysten välisen kilpailun vääristymien poistaminen edellyttää sekä maksujärjestelmien yhdenmukaistamista että oikeudenmukaisen järjestelyn käyttöönottoa infrastruktuurikustannusten veloittamiseksi liikenteenharjoittajilta,

2) nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan asteittain,

3) kivennäisöljyjen valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/81/ETY(5) ja kivennäisöljyjen valmisteverojen määrien lähentämisestä 19 päivänä lokakuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/82/ETY(6), saavutettiin tietty yhdenmukaisuuden taso maksujärjestelmien osalta,

4) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi 5 päivänä heinäkuuta 1995 antamassaan tuomiossa asiassa C 21/94, parlamentti v. neuvosto(7), tiettyjen maanteiden tavaraliikenteeseen tarkoitettujen ajoneuvojen verotuksen sekä tiettyjen infrastruktuurien käytöstä perittävien tie- ja käyttömaksujen soveltamisesta jäsenvaltioissa 25 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/89/ETY(8) pitäen direktiivin vaikutukset voimassa siihen asti, kunnes neuvosto on antanut uuden direktiivin; sen vuoksi direktiivi 93/89/ETY korvataan tällä direktiivillä,

5) nykyisissä olosuhteissa kansallisten maksujärjestelmien mukauttaminen olisi rajoitettava kokonaismassaltaan tietyn rajan ylittäviin hyötyajoneuvoihin,

6) tämän vuoksi on suotavaa vahvistaa vähimmäismäärät nykyään jäsenvaltioissa sovellettaville tai ne mahdollisesti korvaaville ajoneuvoveroille,

7) tiestöä vähemmän vahingoittavien ja vähemmän saastuttavien ajoneuvojen käyttöä olisi edistettävä verojen ja maksujen suuremmalla porrastamisella siten, että porrastaminen ei häiritse sisämarkkinoiden toimintaa,

8) on aiheellista sallia muutamien jäsenvaltioiden siirtymäkauden aikana poiketa vähimmäisvaatimuksista tämän direktiivin vaatimuksiin mukautumisen helpottamiseksi,

9) tiettyihin kotimaan paikalliskuljetuksiin, joiden vaikutus yhteisön kuljetusmarkkinoihin on vähäinen, sovelletaan tällä hetkellä alennettua ajoneuvoveroa; kitkattoman siirtymävaiheen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava vahvistaa väliaikaisia poikkeuksia vähimmäismääristä,

10) jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa alennettuja ajoneuvoveroja tai verovapautuksia sellaisiin ajoneuvoihin, joiden käyttö ei todennäköisesti vaikuta yhteisön kuljetusmarkkinoihin,

11) tiettyjen erityistilanteiden huomioon ottamiseksi olisi vahvistettava menettely, jonka mukaan jäsenvaltioiden sallitaan pitää voimassa muut verovapautukset tai veronalennukset,

12) nykyisiä kilpailun vääristymiä ei voida poistaa ainoastaan yhdenmukaistamalla veroja tai polttoaineveroja, mutta siihen saakka kun teknisesti ja taloudellisesti asianmukaisemmat maksumuodot otetaan käyttöön, vääristymiä voidaan lieventää antamalla mahdollisuus jatkaa moottoriteiden tietullien ja/tai käyttäjämaksujen kantamista tai ottaa ne käyttöön; lisäksi jäsenvaltioiden olisi saatava kantaa maksuja siltojen, tunnelien ja vuoristosolien käytöstä,

13) Alppien teiden erityisolosuhteiden vuoksi jonkin jäsenvaltion voi olla syytä jättää soveltamatta käyttäjämaksujärjestelmää jollakin tarkoin määritellyllä moottoritieverkkonsa osalla, jotta voitaisiin soveltaa infrastruktuuriin perustuvia maksuja,

14) tietullit ja käyttäjämaksut eivät saa olla syrjiviä eikä niistä saa aiheutua liiallisia muodollisuuksia tai esteitä sisärajoilla; sen vuoksi olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, jotta tietullit ja käyttäjämaksut voidaan maksaa milloin tahansa ja erilaisilla maksuvälineillä,

15) käyttäjämaksujen määrien olisi perustuttava kyseisen infrastruktuurin käytön kestoon, ja niiden olisi oltava porrastettuja sen mukaan, millaisia kustannuksia maantieajoneuvot aiheuttavat,

16) Kreikassa rekisteröityihin ajoneuvoihin olisi tilapäisesti sovellettava alennettuja käyttäjämaksuja maan geopoliittisen aseman huomioon ottamiseksi,

17) tietullien ja käyttäjämaksujen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi säädettävä tietyistä niiden soveltamistapaa koskevista säännöistä, kuten kyseisten maksujen alaisen infrastruktuurin ominaisuuksista, tiettyjen maksujen enimmäistasoista sekä muista noudatettavista yleisedellytyksistä; painotettujen keskimääräisten tietullien olisi perustuttava asianomaisen infrastruktuuriverkon rakennus-, käyttö- ja kehittämiskustannuksiin,

18) on säädettävä, että jäsenvaltiot voivat osoittaa osuuden tietullien ja käyttäjämaksujen määrästä ympäristönsuojeluun ja kuljetusverkkojen tasapainoiseen kehittämiseen, jos kyseinen määrä lasketaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti,

19) euron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden kansallisina valuuttayksikköinä tässä direktiivissä ilmaistut määrät on vahvistettu 1 päivänä tammikuuta 1999, jolloin euron arvosta päätettiin euron ja euron käyttöönottaneiden jäsenvaltioiden valuuttojen välisistä muuntokursseista 31 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2866/98(9) mukaisesti; on aiheellista, että jäsenvaltiot, jotka eivät ota käyttöön euroa, tarkastelevat vuosittain kansallisina valuuttoina tässä direktiivissä ilmaistuja määriä ja mukauttavat niitä tarvittaessa vaihtokurssimuutosten mukaisesti; kansallisten valuuttojen vuosittaiset mukautukset eivät ole pakollisia, jos uusien vaihtokurssien muutosten soveltamisesta aiheutuva muutos on alle tietyn osuuden,

20) olisi sovellettava alueperiaatetta; kaksi tai useampi jäsenvaltio voi toimia yhdessä yhteisen käyttäjämaksujärjestelmän käyttöönottamiseksi, jollei tietyistä lisäedellytyksistä muuta johdu,

21) tämä direktiivi rajoittuu suhteellisuusperiaatteen mukaisesti siihen, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi perustamissopimuksen 5 artiklan kolmannen kohdan määräysten mukaisesti, ja

22) tämän direktiivin säännösten uudelleen tarkastelua ja tarvittaessa mukauttamista varten olisi vahvistettava tiukka aikataulu alueellisemman maksujärjestelmän kehittämiseksi,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan 2 artiklassa määritellyistä ajoneuvoista kannettaviin ajoneuvoveroihin, tietulleihin ja käyttäjämaksuihin.

Tämä direktiivi ei koske ajoneuvoja, joita käytetään kuljetuksiin yksinomaan jäsenvaltioiden Euroopan ulkopuolisilla alueilla.

Tämä direktiivi ei myöskään koske Kanariansaarilla, Ceutassa, Melillassa, Azoreilla tai Madeiralla rekisteröityjä ajoneuvoja, joita käytetään kuljetuksiin yksinomaan näillä alueilla tai näiden alueiden välillä sekä näiden alueiden ja Manner-Espanjan ja -Portugalin välillä.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "moottoritiellä" tietä, joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten ja jolle sen varrella olevilta kiinteistöiltä ei ole välittömiä liittymiä ja

i) jolla on, yksittäisiä alueita lukuun ottamatta tai muutoin kuin tilapäisesti, molempiin ajosuuntiin kulkevat ajoradat, jotka erotetaan toisistaan joko maa-alueella, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeustapauksissa jollain muulla tavalla;

ii) joka ei risteä samassa tasossa minkään tien, rautatien, raitiotien tai jalankulkutien kanssa;

iii) jonka on erityisesti osoitettu olevan moottoritie;

b) "tietullilla" tietyn summan maksamista siitä, että ajoneuvolla kuljetaan kahden paikan välinen matka käyttäen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja infrastruktuureja; määrän on perustuttava kuljettuun matkaan sekä ajoneuvotyyppiin;

c) "käyttäjämaksulla" tietyn summan maksamista, joka oikeuttaa ajoneuvon käyttämään tietyn ajan 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja infrastruktuureja;

d) "ajoneuvolla" moottoriajoneuvoa tai auton ja puoliperävaunun yhdistelmää, joka on tarkoitettu ainoastaan tavarankuljetukseen maanteillä ja jonka suurin sallittu kokonaispaino on vähintään 12 tonnia;

e) "EURO I -ajoneuvolla" ajoneuvoa, jonka ominaisuudet määritellään ajoneuvojen dieselmoottoreiden kaasumaisten ja hiukkasmaisten epäpuhtauspäästöjen vähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä joulukuuta 1987 annetun neuvoston direktiivin 88/77/ETY(10), liitteessä I olevan 8.3.1.1 kohdan taulukon rivillä A;

f) "EURO II -ajoneuvolla" ajoneuvoa, jonka ominaisuudet määritellään direktiivin 88/77BTY liitteessä I olevan 8.3.1.1 kohdan taulukon rivillä B.

II LUKU

Ajoneuvovero

3 artikla

1. Ajoneuvoverot, joita tarkoitetaan 1 artiklassa ovat seuraavat:

- Belgia:

taxe de circulation sur les véhicules automobiles / /verkeersbelasting op de autovoertuigen,

- Tanska:

vægtafgift af motorkøretøjer m.v.,

- Saksa:

Kraftfahrzeugsteuer,

- Kreikka:

Τέλη κυκλοφορίας,

- Espanja:

a) impuesto sobre vehículos de tracción mecánica,

b) impuesto sobre actividades económicas (ainoastaan moottoriajoneuvoista kannettavien maksujen määrän osalta),

- Ranska:

a) taxe spéciale sur certains véhicules routiers,

b) taxe différentielle sur les véhicules à moteur,

- Irlanti:

vehicle excise duty,

- Italia:

a) tassa automobilistica,

b) addizionale del 5 % sulla tassa automobilistica,

- Luxemburg:

taxe sur les véhicules automoteurs,

- Alankomaat:

motorrijtuigenbelasting,

- Itävalta:

Kraftfahrzeugsteuer,

- Portugali:

a) imposto de camionagem,

b) imposto de circulação,

- Suomi:

varsinainen ajoneuvovero//egentlig fordonsskatt,

- Ruotsi:

fordonsskatt,

- Yhdistynyt kuningaskunta:

a) vehicle excise duty,

b) motor vehicles license.

2. Jäsenvaltion, joka korvaa jonkun 1 kohdassa tarkoitetuista veroista toisella samankaltaisella verolla, on ilmoitettava siitä komissiolle, joka tekee tarvittavat mukautukset.

4 artikla

Kukin jäsenvaltio vahvistaa 3 artiklassa tarkoitettujen verojen kantamis- ja perimismenettelyt.

5 artikla

Ainoastaan rekisteröinnin suorittanut jäsenvaltio voi kantaa 3 artiklassa tarkoitetut verot siellä rekisteröidyistä ajoneuvoista.

6 artikla

1. Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen verojen rakenteesta riippumatta jäsenvaltiot vahvistavat veromäärät siten, että kunkin liitteessä I tarkoitetun ajoneuvoluokan ja -alaluokan veromäärä ei alita liitteessä vahvistettua vähimmäismäärää.

Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja voivat kahden vuoden ajan direktiivin voimaantulosta soveltaa alennettua vähimmäisveroa, jonka on kuitenkin kussakin tapauksessa oltava vähintään 65 prosenttia liitteessä I vahvistetuista vähimmäismääristä.

2. Jäsenvaltiot saavat soveltaa alennettuja määriä tai poikkeuksia seuraaviin ajoneuvoihin:

a) kansalliseen maanpuolustukseen tai väestönsuojeluun käytetyt ja palokuntien, muiden pelastuspalvelujen tai poliisin käyttämät ajoneuvot sekä teiden kunnossapitoon käytetyt ajoneuvot;

b) ajoneuvot, joita käytetään ainoastaan satunnaisesti ne rekisteröineen jäsenvaltion yleisillä teillä ja joita käyttävät sellaiset luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden päätoimi ei ole tavaraliikenteen harjoittaminen, jos näillä ajoneuvoilla suoritetut kuljetukset eivät vääristä kilpailua ja jos komissio hyväksyy asian.

3. a) Neuvosto voi yksimielisesti komission esityksestä sallia jäsenvaltion jatkaa verovapautuksia tai ajoneuvoveron alennuksia sosiaalis-taloudellisten erityistoimintaperiaatteiden tai kyseisen valtion infrastruktuuriin liittyvien syiden perusteella. Tällaiset vapautukset tai alennukset voivat koskea ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjä ajoneuvoja, joita käytetään liikenteessä yksinomaan kyseisen valtion tarkkaan määritellyllä alueella.

b) Jäsenvaltio, joka haluaa jatkaa tällaisia vapautuksia tai alennuksia, ilmoittaa siitä komissiolle ja toimittaa komissiolle myös kaikki tarvittavat tiedot. Komissio ilmoittaa muille jäsenvaltioille ehdotetuista vapautuksista tai alennuksista kuukauden kuluessa.

Neuvoston katsotaan sallineen ehdotettujen vapautuksien tai alennusten jatkaminen, jolleivät komissio tai toiset jäsenvaltiot ole pyytäneet kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin muille jäsenvaltioille ilmoitettiin asiasta edellisen alakohdan mukaisesti, että neuvosto tutkii asian.

4. Rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan sekä 2 ja 3 kohdan sekä tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä 7 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/106/ETY(11) 6 artiklan soveltamista jäsenvaltiot eivät saa myöntää sellaisia poikkeuksia tai alennuksia 3 artiklassa tarkoitetuista veroista, jotka tekisivät maksettavan veromäärän alemmaksi kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vähimmäismäärät.

III LUKU

Tietullit ja käyttäjämaksut

7 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat säilyttää tai ottaa käyttöön tietullit ja/tai käyttäjämaksut 2-10 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2. a) Tietulleja ja käyttäjämaksuja kannetaan ainoastaan moottoriteiden tai muiden ominaisuuksiltaan moottoriteiden kaltaisten monikaistaisten teiden käyttäjiltä tai siltojen, tunneleiden ja vuoristosolien käyttäjiltä.

Jos jäsenvaltiossa ei kuitenkaan ole yleistä moottoritieverkostoa eikä ominaisuuksiltaan moottoritien kaltaisia kaksikaistaisia teitä, tietulleja ja käyttäjämaksuja voidaan kantaa kyseisen valtion tekniseltä kannalta ylimmän tieluokan käyttäjiltä.

b) Komission kuulemisen jälkeen ja tiettyihin, jäsenvaltioiden suunnittelemiin liikenteen alan lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin etukäteen sovellettavasta tarkastelu- ja kuulemismenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1962 tehdyssä neuvoston päätöksessä(12) säädetyn menettelyn mukaisesti,

i) tietullit ja käyttäjämaksut voidaan kantaa myös perustieverkon muiden osuuksien käyttäjiltä, erityisesti

- kun turvallisuussyyt oikeuttavat sen,

- jäsenvaltioissa, joilla ei ole suurimmassa osassa valtiota yhtenäistä moottoritieverkkoa tai ominaisuuksiltaan moottoritien kaltaisten kaksikaistaisten teiden verkkoa, edellä tarkoitetulla alueella, mutta vain niiden teiden osalta, joita käytetään kansainväliseen tai alueiden väliseen tavaraliikenteeseen, sillä edellytyksellä, ettei kyseisen alueen liikenteen tarpeiden ja väestötiheyden vuoksi ole taloudellisesti perusteltua rakentaa teknisesti korkeamman tasoisia teitä;

ii) asianomaiset jäsenvaltiot voivat toteuttaa erityisjärjestelyjä raja-alueilla;

iii) Itävalta voi antaa vapautuksen Kufsteinin ja Brennerin välistä moottoritien osaa koskevasta Itävallan käyttäjämaksusta.

3. Tietullia ja käyttäjämaksua ei saa kantaa yhtä aikaa tieosuuden käytöstä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kantaa tietulleja sellaisissa tieverkoissa, joissa kannetaan myös käyttäjämaksua siltojen, tunnelien ja vuoristosolien käytöstä.

4. Tietullit ja käyttäjämaksut eivät saa olla suoraan tai välillisesti syrjiviä liikenteenharjoittajan kansallisuudesta tai ajoneuvon alkuperästä tai määräpaikasta johtuvin perustein.

5. Tietulleja ja käyttäjämaksuja on sovellettava ja kannettava sekä niiden maksamista on valvottava siten, että aiheutetaan mahdollisimman vähän häiriötä liikenteen sujuvuudelle ja vältetään pakollista valvontaa tai tarkastuksia yhteisön sisärajoilla. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä menetelmien vahvistamiseksi siten liikenteenharjoittajille, että näillä on 24 tunnin ajan vuorokaudessa mahdollisuus maksaa käyttäjämaksut, ainakin tärkeimmissä myyntipisteissä, kaikkia tavanomaisia maksuvälineitä käyttäen jäsenvaltiossa, jossa maksuja kannetaan, sekä sen ulkopuolella. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tietullien ja käyttäjämaksujen maksupaikoilla on kunnolliset tilat, siten että voidaan ylläpitää tavanomaisia tieturvallisuusstandardeja.

6. Jäsenvaltio voi määrätä, että kyseisessä valtiossa rekisteröidyiltä ajoneuvoilta peritään käyttäjämaksut valtion koko tieverkon käyttämisestä.

7. Kaikkia ajoneuvoluokkia koskevat käyttäjämaksut, mukaan lukien hallintokulut, vahvistetaan kyseisissä jäsenvaltioissa tasolle, joka ei ylitä liitteessä II säädettyjä enimmäismääriä.

Näitä enimmäismääriä on tarkasteltava uudelleen 1 päivänä heinäkuuta 2002 ja joka toinen vuosi tämän jälkeen. Tarvittaessa komissio ehdottaa asianmukaisia mukautuksia ja Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät niistä perustamissopimuksessa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

Käyttäjämaksua soveltavien jäsenvaltioiden on kahden vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulosta sovellettava Kreikassa rekisteröityjen ajoneuvojen käyttäjämaksuihin 50 prosentin alennusta maan geopoliittisen aseman vuoksi. Komissio voi päättää antaa kyseisille jäsenvaltioille luvan jatkaa tämän alennuksen soveltamista vuoden kerrallaan.

8. Käyttäjämaksujen määrien on oltava suhteessa infrastruktuurin käytön kestoon.

Jäsenvaltiot saavat kantaa ainoastaan vuosimaksuja kyseisessä valtiossa rekisteröidyistä ajoneuvoista.

9. Keskimääräisten tietullien on perustuttava kyseisen infrastruktuuriverkon rakentamis-, käyttö- ja kehittämiskuluihin.

10. Edellä olevassa 9 kohdassa tarkoitetuista keskimääräisistä tietulleista riippumatta jäsenvaltiot voivat muuttaa kannettavien tietullien määriä

a) ajoneuvojen päästöluokituksen mukaan, edellyttäen, että mitkään tietullit eivät ole yli 50 prosenttia korkeampia kuin vastaavista ankarimpia päästönormeja noudattavista ajoneuvoista kannettavat tietullit;

b) vuorokaudenajan mukaan edellyttäen, että mitkään tietullit eivät ole yli 100 prosenttia korkeampia kuin vuorokauden halvimpana aikana kannettavat tietullit.

Kaikki ajoneuvojen päästöluokituksen tai vuorokaudenajan mukaan kannettavien tietullien muutokset on suhteutettava asetettuun tavoitteeseen.

8 artikla

1. Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi toimia yhteistyössä ottaakseen käyttöön koko niiden alueella sovellettavan yhteisen käyttäjämaksujärjestelmän. Jäsenvaltioiden on siinä tapauksessa huolehdittava, että käyttäjämaksujärjestelmän käyttöönottaminen, toteuttaminen ja mahdolliset myöhemmät muutokset tehdään kiinteässä yhteistyössä komission kanssa.

2. Yhteiseen järjestelmään sovelletaan 7 artiklan lisäksi seuraavia vaatimuksia:

a) Järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on vahvistettava yhteiset käyttömäärien maksut siten, että ne eivät ole korkeammat kuin 7 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut enimmäismäärät.

b) Yhteisen käyttäjämaksun maksamalla on päästävä kunkin järjestelmään osallistuvan jäsenvaltion 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrittelemään tieverkkoon.

c) Muut jäsenvaltiot saavat liittyä yhteiseen järjestelmään.

d) Järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot kehittävät jakojärjestelmän, jonka mukaan kukin niistä saa kohtuullisen osuuden käyttäjämaksuista saaduista tuloista.

IV LUKU

Loppusäännökset

9 artikla

1. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita soveltamasta

a) erityisveroja tai -maksuja, joita kannetaan

- ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä tai

- epätavallisen painavia tai suuria kuormia kuljettavista ajoneuvoista;

b) pysäköintimaksuja ja erityisiä kaupunkiliikennemaksuja;

c) säänteleviä maksuja, jotka on erityisesti suunniteltu torjumaan ajankohtaan ja paikkaan liittyviä liikenneruuhkia.

2. Tämä direktiivi ei myöskään estä jäsenvaltioita osoittamasta tiettyä prosenttiosuutta tietullista tai käyttäjämaksusta saaduista tuloista ympäristön suojeluun ja liikenneverkkojen tasapainoiseen kehittämiseen, edellyttäen, että asianomainen osuus lasketaan 7 artiklan 7 ja 9 kohdan mukaisesti.

10 artikla

1. Tämän direktiivin soveltamiseksi euron ja jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, kansallisten valuuttojen väliset vaihtokurssit ovat ne, jotka ovat voimassa lokakuun ensimmäisenä työpäivänä ja jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä; näitä kursseja sovelletaan seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivästä.

2. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa, voivat pitää voimassa ne määrät, jotka ovat voimassa 1 kohdassa säädetyn vuosittaisen mukautuksen aikana, jos näiden euroina ilmoitettujen määrien muuntaminen kansalliseksi valuutaksi aiheuttaisi alle 5 prosentin muutoksen.

11 artikla

1. Komissio esittää 7 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa mainittuihin päivämääriin mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ottaen huomioon teknologiassa ja liikenteen ruuhkautumisessa tapahtuneen kehityksen.

2. Jäsenvaltiot toimittavat tarvittavan tiedon komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen 1 kohdassa mainittuja päivämääriä, jotta komissio voisi laatia edellä mainitut kertomukset.

3. Jäsenvaltioiden, jotka ottavat käyttöön elektronisen tietullien ja/tai käyttäjämaksujen kantojärjestelmän, on toimittava keskenään yhteistyössä asianmukaisen yhteentoimivuuden toteuttamiseksi.

12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään heinäkuuta 2000 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Komission on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.

13 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

14 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 1999.

Euroopan parlamentin puolesta

J.M. GIL-ROBLES

Puhemies

Neuvoston puolesta

F. MÜNTEFERING

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 59, 26.2.1997, s. 9.

(2) EYVL C 206, 7.7.1997, s. 17.

(3) Lausunto annettu 3. kesäkuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) Euroopan parlamentin lausunto annettu 17. heinäkuuta 1997 (EYVL C 286, 22.9.1997, s. 217), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 18. tammikuuta 1999 (EYVL C 58, 1.3.1999, s. 1) ja Euroopan parlamentin päätös tehty 7. toukokuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) EYVL L 316, 31.10.1992, s. 12, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 94/74/EY (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 46).

(6) EYVL L 316, 31.10.1992, s. 19, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/74/EY.

(7) Kok. 1995, s. I-1827.

(8) EYVL L 279, 12.11.1993, s. 32.

(9) EYVL L 359, 31.12.1998, s. 1.

(10) EYVL L 36, 9.2.1988, s. 33, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 96/1/EY (EYVL L 40, 17.2.1996, s. 1).

(11) EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38.

(12) EYVL 23, 3.4.1962, s. 720/62, päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 73/402/ETY (EYVL L 347, 17.12.1973, s. 48).

LIITE I

AJONEUVOIHIN SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

KÄYTTÄJÄMAKSUJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT EUROISSA, MUKAAN LUKIEN 7 ARTIKLAN 7 KOHDASSA TARKOITETUT HALLINTOKULUT

Vuosittaiset

>TAULUKON PAIKKA>

Kuukautta ja viikkoa kohti

Kuukausittaiset ja viikottaiset enimmäismäärät on suhteutettava infrastruktuurin käytön kestoon.

Päivää kohti

Päiväkohtainen käyttäjämaksu on määrältään 8 euroa kaikissa ajoneuvoluokissa.