31996L0029

NEUVOSTON DIREKTIIVI N:o 96/29/Euratom,

annettu 13 päivänä toukokuuta 1996,

perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt saatuaan lausunnon ryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea nimesi jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo, että

Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa määrätään, että on annettava yhtenäiset perusnormit työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi,

perustamissopimuksen 30 artiklassa määritellään perusnormit työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta seuraavasti:

a) riittävän turvallisuuden kannalta suurimmat sallitut annokset,

b) suurimmat sallitut säteilyaltistus- ja kontaminaatiotasot,

c) työntekijöiden terveydentilan tarkkailua koskevat pääperiaatteet,

perustamissopimuksen 33 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot antavat tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset vahvistettujen perusnormien noudattamisen varmistamiseksi sekä toteuttavat tarvittavat toimenpiteet opetuksen, koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osalta,

tehtävänsä mukaisesti yhteisö on vahvistanut perusnormit ensimmäisen kerran vuonna 1959 perustamissopimuksen 218 artiklan mukaisesti työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 2 päivänä helmikuuta 1959 annetuilla direktiiveillä (3); direktiivejä muutettiin 5 päivänä maaliskuuta 1962 annetulla direktiivillä (4), vuonna 1966 direktiivillä 66/45/Euratom (5), vuonna 1976 direktiivillä 76/579/Euratom (6), vuonna 1979 direktiivillä 79/343/Euratom (7), vuonna 1980 direktiivillä 80/836/Euratom (8) ja vuonna 1984 direktiivillä 84/467/Euratom (9), perusnormidirektiivejä on täydennetty lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hoidossa olevien henkilöiden säteilysuojelua koskevista perustoimenpiteistä 3 päivänä syyskuuta 1984 annetulla neuvoston direktiivillä 84/466/Euratom (10); yhteisön järjestelyistä nopeaksi tietojenvaihdoksi säteilyhätätilanteen yhteydessä 14 päivänä joulukuuta 1987 annetulla neuvoston päätöksellä 87/600/Euratom (11); elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilyhätätilanteen jälkeen 22 päivänä joulukuuta 1987 annetulla neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 3954/87 (12); säteilyhätätilanteessa toteutettavia suojelutoimenpiteitä ja noudatettavia ohjeita koskevien tietojen antamisesta väestölle 27 päivänä marraskuuta 1989 annetulla neuvoston direktiivillä 89/618/Euratom (13); ulkopuolisten työntekijöiden suojelusta työskentelyn aikaisen ionisoivan säteilyn vaaroilta valvonta-alueella 4 päivänä joulukuuta 1990 annetulla neuvoston direktiivillä 90/641/Euratom (14); Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisöön ja yhteisöstä pois tapahtuvien radioaktiivisen jätteen siirtojen valvonnasta ja tarkkailusta 3 päivänä helmikuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/3/Euratom (15) ja radioaktiivisten aineiden siirroista jäsenvaltioiden välillä 8 päivänä kesäkuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 1493/93 (16),

on tarpeen tarkistaa perusnormeja säteilysuojelua koskevan tieteellisen tietämyksen kehityksen perusteella, joka ilmenee erityisesti Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) suosituksesta N:o 60, ja antaa perusnormeista uusi säädös,

perusnormit ovat erityisen tärkeitä ionisoivan säteilyn aiheuttamien vaarojen osalta verrattuna muihin direktiiveihin, joissa käsitellään toisentyyppisiä vaaroja, ja niiden soveltamisessa olisi tärkeää edetä yhtenäisesti yhteisössä,

perusnormien soveltamisessa olisi otettava huomioon sellaiset toiminnot tai toimet, jotka voivat aiheuttaa työntekijöille ja kansalaisille keinotekoisista tai luonnon säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomattavan lisääntymisen tavalla, jota ei voida jättää ottamatta huomioon säteilysuojelussa, sekä asianmukaiset suojelutoimenpiteet interventiotapauksessa,

varmistaakseen perusnormien noudattamisen jäsenvaltioiden on saatettava tietyt toiminnot, joihin liittyy ionisoivan säteilyn aiheuttama vaara, ilmoitus- ja ennakkolupajärjestelmän alaisiksi tai kiellettävä tietyt toiminnot,

toimintoja koskevan säteilysuojelujärjestelmän olisi jatkossakin perustuttava altistuksen oikeutuksen, suojelun optimoinnin ja annosten rajoittamisen periaatteisiin; annosrajat olisi vahvistettava ottaen huomioon kunkin altistuvan ihmisryhmän, kuten työntekijät, harjoittelijat, opiskelijat ja muut kansalaiset, erityisolosuhteet,

ionisoivalle säteilylle altistuvien työntekijöiden, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden operatiivinen suojelu edellyttää toimenpiteiden toteuttamista työpaikoilla; näihin toimenpiteisiin on kuuluttava vaaran ennalta arviointi, työpaikkojen ja työntekijöiden luokittelu, työskentelyalueiden ja työolosuhteiden seuranta sekä terveystarkkailu,

jäsenvaltioilta olisi edellytettävä, että ne määrittävät työtehtävät, joissa työntekijät ja kansalaiset altistuvat merkittävästi kohonneelle luonnon lähteistä peräisin olevalle säteilylle tavalla, jota ei voida jättää huomiotta säteilysuojelussa; jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarpeellisia suojelutoimenpiteitä sellaisten työtehtävien osalta, joiden katsotaan vaativan huomiota tässä suhteessa,

käytännön toimenpiteet väestön suojelemiseksi tavanomaisissa olosuhteissa edellyttävät, että jäsenvaltiot perustavat sellaisen tarkastusjärjestelmän, jolla voidaan valvoa väestön säteilysuojelua ja varmistaa perusnormien noudattaminen,

jäsenvaltioiden olisi valmistauduttava mahdollisiin säteilyhätätilanteisiin alueellansa ja oltava yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden kanssa edistääkseen toimintavalmiutta tällaisissa tilanteissa sekä niiden hallintaa, ja

perusnormidirektiivit, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina direktiivillä 84/467/Euratom, olisi kumottava siitä päivästä, josta lähtien tätä direktiiviä sovelletaan,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä direktiivissä käytetään seuraavia määritelmiä:

Absorboitunut annos (D): absorboitunut energia massayksikköä kohti

D = >NUM>d>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

>DEN>dm

jossa

- d>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

on ionisoivasta säteilystä tilavuusyksikössä olevaan ainemäärään siirtyvä keskimääräinen energia

- dm on tilavuusyksikössä olevan aineen massa.

Tässä direktiivissä absorboituneella annoksella tarkoitetaan kudoksen tai elimen keskimääräistä annosta. Absorboituneen annoksen yksikkö on gray.

Kiihdytin: laite tai laitteisto, jossa hiukkasia kiihdytetään siten, että syntyy ionisoivaa säteilyä, jonka energia on suurempi kuin 1 megaelektronivoltti (MeV),

Vahinkoaltistus: vahingosta aiheutuva ihmisten altistus. Käsite ei sisällä hätätilannealtistusta.

Aktivointi: prosessi, jolla stabiili nuklidi muutetaan radionuklidiksi säteilyttämällä sitä sisältävää ainetta hiukkasilla tai suurenergisillä gammasäteillä.

Aktiivisuus (A): tietyssä energiatilassa tiettynä aikana olevan radionuklidin määrän aktiivisuus A on ydinmuutosten lukumäärä dN jaettuna aikavälillä dt, missä dN on kyseisessä radionuklidimäärässä itsestään tapahtuvien ydinmuutosten lukumäärän odotusarvo aikavälillä dt:

A = >NUM>dN

>DEN>dt

Aktiivisuuden yksikkö on becquerel.

Harjoittelija: henkilö, joka saa yrityksessä koulutusta tai opastusta tiettyä ammattipätevyyttä varten.

Hyväksytty annosmittauspalvelu: yksikkö, joka vastaa henkilökohtaisten valvontalaitteiden kalibroinnista, lukemisesta ja tulosten tulkinnasta, ihmiskehon tai biologisten näytteiden radioaktiivisuuden mittaamisesta tai annosten määrittämisestä ja jonka pätevyyden tähän toimintaan toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet.

Hyväksytty lääkäri: lääkäri, joka on vastuussa 21 artiklassa määriteltyyn luokkaan A kuuluvien työntekijöiden lääketieteellisestä tarkkailusta ja jonka pätevyyden tähän toimintaan toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet.

Hyväksytty työterveyspalvelu: laitos tai laitokset, joiden tehtäväksi voidaan antaa säteilylle altistuvien työntekijöiden säteilysuojelu ja/tai luokkaan A kuuluvien työntekijöiden lääketieteellinen tarkkailu. Sen pätevyyden tähän toimintaan on oltava toimivaltaisten viranomaisten toteama.

Keinotekoiset lähteet: muut kuin luonnon säteilylähteet.

Lupa: toimivaltaisen viranomaisen hakemuksesta myöntämä kirjallinen lupa tai kansallisessa lainsäädännössä annettu lupa harjoittaa toimintaa tai mitä tahansa muita tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimia.

Becquerel (Bq): aktiivisuuden yksikkö. Yksi becquerel on yksi ydinmuutos yhdessä sekunnissa.

1 Bq = 1 s-1

Vapauttamisrajat: toimivaltaisten kansallisten viranomaisten vahvistamat aktiivisuuspitoisuuksina ja/tai kokonaisaktiivisuutena ilmaistut arvot, joiden tasolle tai alapuolelle jäävät ilmoitusvelvollisuuden alaisista tai luvanvaraisista toiminnoista aiheutuvat radioaktiiviset aineet tai radioaktiivisia aineita sisältävät materiaalit voidaan vapauttaa tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta.

Efektiivisen annoksen kertymä: [E(ô)]: saannosta aiheutuva eri elinten ja kudosten ekvivalenttiannosten sitoumien [(HT(ô)] summa, jossa kukin kertymä on kerrottu asianmukaisella kudoksen painotuskertoimella wT. Se lasketaan seuraavasti:

E(ô) = TÓ wTHT(ô)

E(ô):ta määritettäessä ô ilmaistaan vuosina, joiden suhteen integrointi suoritetaan. Efektiivisen annoksen kertymän yksikkö on sievert.

Ekvivalenttiannoksen kertymä (HT(ô)): radioaktiivisen aineen saannosta aiheutuva kudoksen tai elimen T ekvivalenttiannosnopeuden integraali ajan (t) suhteen. Se lasketaan kaavasta:

HT(ô) = t0∫t0 + ô HT(t)dt

saannolle hetkellä t0, jossa

- (T(ô) on ekvivalenttiannosnopeus elimessä tai kudoksessa T ajankohtana t

- ô on aika, jonka suhteen integrointi suoritetaan.

HT(ô):ta määritettäessä ô ilmaistaan vuosina. Jos ô:ta ei ole annettu, käytetään oletusarvoina 50 vuoden ajanjaksoa aikuisille ja 70 vuoden ikään asti jäljellä olevien vuosien määrää lapsille. Ekvivalenttiannoksen kertymän yksikkö on sievert.

Toimivaltaiset viranomaiset: mikä tahansa jäsenvaltion nimeämä viranomainen.

Valvonta-alue: alue, jota koskevat erityiset säännöt ionisoivalta säteilyltä suojaamiseksi tai radioaktiivisen kontaminaation leviämisen estämiseksi ja jonne pääsyä valvotaan.

Loppusijoitus: jätteen pysyvä sijoittaminen loppusijoitustilaan tai tiettyyn paikkaan. Loppusijoitus käsittää myös jätteiden luvallisen suoran päästön ympäristöön ja sen jälkeisen leviämisen.

Annosrajoitus: määritellystä lähteestä henkilöille mahdollisesti aiheutuvien annosten rajoittaminen suunnitteluvaiheessa säteilysuojelun optimointia varten.

Annosrajat: IV osastossa vahvistetut enimmäisarvot säteilyannoksille, joita työntekijöille, harjoittelijoille ja opiskelijoille sekä kansalaisille voi aiheutua heidän altistuessaan tässä direktiivissä tarkoitetulle ionisoivalle säteilylle ja joita sovelletaan ulkoisesta altistuksesta määriteltynä ajanjaksona aiheutuvien annosten ja samana aikana saannosta aiheutuvien 50 vuoden annossitoumien (70 vuoden ikään asti lasten osalta) yhteismäärään.

Efektiivinen annos (E): kaikkien liitteessä II eriteltyjen kudosten ja elinten sisäisestä ja ulkoisesta säteilystä aiheutuvien painotettujen ekvivalenttiannosten summa. Se määritellään seuraavalla lausekkeella:

E = TÓ wTHT = TÓ wT RÓ wR DT,Rjossa

- DT, R on kudoksen tai elimen T keskimääräinen absorboitunut annos, joka aiheutuu säteilystä R,

- wR on painotuskerroin säteilylle R ja

- wT on kudoksen painotuskerroin kudokselle tai elimelle T.

Painotuskertoimet wT ja wR eritellään liitteessä II. Efektiivisen annoksen yksikkö on sievert.

Hätätilannealtistus: vaaraan joutuneiden henkilöiden auttamiseksi, suuren ihmisjoukon altistuksen estämiseksi tai arvokkaan laitoksen tai hyödykkeiden pelastamiseksi nopeasti suoritettaviin välttämättömiin toimiin osallistuvien henkilöiden altistus, jolloin jokin altistuville työntekijöille vahvistetuista yksittäisistä annosrajoista voi ylittyä. Hätätilannealtistusta saa soveltaa ainoastaan vapaaehtoisiin.

Ekvivalenttiannos (HT): absorboitunut annos kudoksessa tai elimessä T painotettuna säteilyn R lajin ja laadun mukaan. Se saadaan kaavasta:

HT,R = wR DT,R

jossa

- DT,R on kudoksen tai elimen T keskimääräinen absorboitunut annos, joka aiheutuu säteilystä R, ja

- wR on painotuskerroin säteilylle R.

Jos säteilykenttä koostuu WR-arvoiltaan erilaisista säteilylajeista ja -energioista, ekvivalenttiannos HT saadaan kaavasta:

HT = RÓ wR DT,R

WR-arvot eritellään liitteessä II. Ekvivalenttiannoksen yksikkö on sievert.

Säteilylle altistuvat työntekijät: ammatinharjoittajat tai toisen palveluksessa olevat henkilöt, jotka altistuvat työssään tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa toiminnoissa siten, että annokset saattavat ylittää jonkin kansalaisille vahvistetuista annosrajoista.

Altistus: ionisoivalle säteilylle alttiiksi joutuminen

Gray (Gy): absorboituneen annoksen yksikkö. Yksi gray on yksi joule kilogrammaa kohti:

1 Gy = 1 J kg-1

Terveyshaitta: arvio riskistä, että altistus ionisoivalle säteilylle johtaa väestössä eliniän lyhenemiseen tai elämänlaadun heikkenemiseen. Mukaan luetaan sekä somaattisista vaikutuksista ja syövästä että vakavista perinnöllisistä häiriöistä aiheutuvat menetykset.

Saanto: ympäristöstä kehoon joutuneiden radionuklidien aktiivisuudet.

Interventio: toimenpide, jonka tarkoitus on estää tai vähentää ihmisten altistumista sellaisista lähteistä peräisin olevalle säteilylle, jotka eivät kuulu toimintaan tai joita ei pystytä hallitsemaan vaikuttamalla lähteisiin, kulkeutumisreitteihin ja henkilöihin itseensä.

Interventioraja: kyseisen toimenpiteen ansiosta vältettävissä oleva ekvivalenttiannos tai efektiivinen annos tai siitä johdettu arvo, jonka kohdalla interventiotoimenpiteitä olisi harkittava. Vältettävissä oleva annos tai siitä johdettu arvo liittyy yksinomaan siihen altistustiehen, johon interventiotoimenpide kohdistuu.

Ionisoiva säteily: hiukkasina tai sähkömagneettisina aaltoina enintään 100 nanometrin aallonpituudella tai vähintään 3 x 1015 hertsin taajuudella tapahtuva energian siirto, joka pystyy tuottamaan ioneja suoraan tai välillisesti.

Kansalaiset: väestöön kuuluvat henkilöt, lukuun ottamatta altistuvia työntekijöitä, harjoittelijoita ja opiskelijoita heidän työaikanaan sekä ihmisiä 6 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun altistuksen aikana.

Luonnon säteilylähteet: maaperästä tai avaruudesta peräisin oleva ionisoiva säteily.

Potentiaalinen altistus: altistus, jonka esiintyminen ei ole varmaa mutta jonka esiintymistodennäköisyys voidaan arvioida ennalta.

Toiminta: työ tai toiminta, joka voi lisätä henkilöiden altistumista joko keinotekoisesta säteilylähteestä tai luonnon säteilylähteestä peräisin olevalle säteilylle silloin, kun luonnon radionuklideja prosessoidaan niiden radioaktiivisten, halkeamis- tai hyötöominaisuuksien vuoksi, paitsi hätätilannealtistustapauksissa.

Pätevät asiantuntijat: henkilöt, joilla on tarvittava tieto ja koulutus fysikaalisten, teknisten tai radiokemiallisten kokeiden suorittamiseen annosten arvioimiseksi sekä neuvojen antamiseen ihmisten tehokkaan suojelemisen ja suojelussa käytettävien laitteiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja joiden asiantuntijapätevyyden toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet. Pätevälle asiantuntijalle voidaan antaa tekninen vastuu työntekijöiden ja kansalaisten säteilysuojeluun liittyvistä tehtävistä.

Radioaktiivinen kontaminaatio: minkä tahansa aineen, pinnan, ympäristön tai henkilön saastuminen radioaktiivisilla aineilla. Kun on kyse ihmiskehosta, radioaktiivinen kontaminaatio käsittää sekä ulkoisen ihokontaminaation että sisäisen kontaminaation saantotavasta riippumatta.

Radioaktiivinen aine: aine, joka sisältää yhtä tai useampaa radionuklidia, jonka aktiivisuutta tai konsentraatiota ei voida säteilysuojelun kannalta jättää huomiotta.

Säteilyhätätilanne: tilanne, joka vaatii kiireellisiä toimia työntekijöiden, kansalaisten tai koko väestön tai sen osien suojelemiseksi.

Väestön vertailuryhmä: sellaisista henkilöistä koostuva ryhmä, joiden altistus säteilylähteelle on suhteellisen yhtenäinen ja edustaa niiden väestön henkilöiden altistusta, jotka eniten altistuvat kyseiselle lähteelle.

Ilmoittaminen: velvollisuus antaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallinen selvitys aikomuksesta harjoittaa toimintaa tai mitä tahansa muita tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia toimia.

Umpilähde: lähde, jonka rakenne estää tavanomaisissa käyttöolosuhteissa radioaktiivisten aineiden leviämisen ympäristöön.

Sievert: ekvivalenttiannoksen tai efektiivisen annoksen yksikkö. Yksi sievert on yhtä kuin yksi joule kilogrammaa kohti:

1 Sv =1 J kg-1

Lähde: laite, radioaktiivinen aine tai laitos, joka voi lähettää ionisoivaa säteilyä tai radioaktiivisia aineita.

Tarkkailualue: alue, jota tarkkaillaan asianmukaisesti ionisoivalta säteilyltä suojautumista varten.

Yritys: luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa tämän direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja toimintoja tai tekee siinä tarkoitettuja työtehtäviä ja jolla on kansallisen lainsäädännön mukaan vastuu näistä toiminnoista tai työtehtävistä.

II OSASTO SOVELTAMISALA

2 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin toimintoihin, joihin liittyy ionisoivan säteilyn vaara joko keinotekoisesta säteilylähteestä tai luonnon säteilylähteestä silloin, kun luonnon radionuklideja prosessoidaan tai on prosessoitu niiden radioaktiivisten, halkeamis- tai hyötöominaisuuksien vuoksi, kuten:

a) radioaktiivisten aineiden tuotantoon, prosessointiin, käsittelyyn, käyttöön, hallussapitoon, varastointiin, kuljetukseen, yhteisöön tuontiin ja yhteisöstä vientiin sekä loppusijoitukseen,

b) minkä tahansa ionisoivaa säteilyä lähettävän sähkölaitteen käyttöön, jos laitteessa on yli 5 kV:n potentiaalierolla toimivia osia,

c) mihin tahansa muuhun jäsenvaltion nimeämään toimintaan.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan VII osaston mukaisesti myös työtehtäviin, jotka eivät kuulu 1 kohdan soveltamisalaan mutta joiden yhteydessä luonnon säteilylähteet lisäävät merkittävästi työntekijöiden tai kansalaisten altistusta tavalla, jota ei voida jättää huomiotta säteilysuojelun kannalta.

3. Tätä direktiiviä sovelletaan IX osaston mukaisesti myös kaikkiin interventioihin, joita suoritetaan säteilyhätätilanteissa tai tilanteissa, joissa säteilyhätätilanteen tai päättyneen taikka aikaisemmin harjoitetun toiminnan tai työtehtävän jälkivaikutuksista aiheutuu jatkuvaa altistusta.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta altistukseen, joka aiheutuu asuntojen radonista tai luonnonsäteilyn tasoa olevasta säteilystä, eli altistuksesta ihmiskehossa oleville radionuklideille, maan pinnan tasolla vallitsevalle avaruussäteilylle tai luonnontilassa olevan maankuoren sisältämille radionuklideille.

III OSASTO TOIMINTOJA KOSKEVAT ILMOITUKSET JA LUVAT

3 artikla

Ilmoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimintojen ilmoittaminen pakolliseksi tässä artiklassa säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta.

2. Ilmoittamista ei tarvitse edellyttää sellaisista toiminnoista, joihin liittyy

a) radioaktiivisia aineita, jos niiden kokonaismäärä ei ylitä liitteen I taulukossa A olevassa sarakkeessa 2 ilmoitettuja vapaarajoja tai poikkeustapauksissa jossakin yksittäisessä jäsenvaltiossa näistä rajoista poikkeavia arvoja, joille on saatu toimivaltaisten viranomaisten lupa ja jotka täyttävät liitteessä I esitetyt yleiset peruskriteerit, tai

b) radioaktiivisia aineita, joissa aktiivisuuskonsentraatiot massayksikköä kohti eivät ylitä liitteen I taulukossa A olevassa sarakkeessa 3 ilmoitettuja vapaarajoja tai poikkeustapauksissa jossakin yksittäisessä jäsenvaltiossa näistä rajoista poikkeavia toimivaltaisten viranomaisten vahvistamia arvoja, jotka täyttävät liitteessä I esitetyt yleiset peruskriteerit, tai

c) laitteita, jotka sisältävät radioaktiivisia aineita, joiden määrät tai pitoisuudet ylittävät a ja b alakohdassa ilmoitetut arvot sillä edellytyksellä, että

i) laite on jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymää tyyppiä,

ii) se on rakenteeltaan umpilähde,

iii) se ei aiheuta tavallisissa toimintaolosuhteissa missään kohdassa, joka on 0,1 metrin etäisyydellä laitteen luoksepäästävistä pinnoista, suurempaa annosnopeutta kuin 1 µSv h-1, ja

iv) toimivaltaiset viranomaiset ovat määritelleet loppusijoitusta koskevat edellytykset, tai

d) minkä tahansa muun kuin e alakohdassa tarkoitetun, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sähkölaitteen käyttö, sillä edellytyksellä, että

i) laite on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymää tyyppiä ja

ii) laite ei aiheuta tavallisissa toimintaolosuhteissa missään kohdassa, joka on 0,1 metrin etäisyydellä laitteen luoksepäästävistä pinnoista, suurempaa annosnopeutta kuin 1 µSv h-1, tai

e) katodisädeputkien käyttö kuvaputkina tai muiden sellaisten sähkölaitteiden käyttö, jotka toimivat enintään 30 kV:n potentiaalierolla sillä edellytyksellä, että tämä käyttö ei aiheuta tavallisissa toimintaolosuhteissa missään kohdassa, joka on 0,1 metrin etäisyydellä laitteen suojaamattomista pinnoista, suurempaa annosnopeutta kuin 1 µSv h-1, tai

f) hyväksytyistä päästöistä aiheutuvilla radioaktiivisilla aineilla kontaminoituneita materiaaleja, joista toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, että nämä materiaalit eivät ole enää valvonnan alaisia.

4 artikla

Luvat

1. Tässä artiklassa säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta jäsenvaltioiden on edellytettävä, että seuraaville toiminnoille on myönnetty ennakkolupa:

a) ydinpolttoaineen kiertojärjestelmään kuuluvien laitosten käyttö ja käytöstä poistaminen sekä uraanikaivostoiminnan harjoittaminen ja näiden kaivosten sulkeminen,

b) radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen lisääminen lääkkeisiin niiden tuotannossa ja valmistuksessa sekä tällaisten tuotteiden tuonti ja vienti,

c) radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen lisääminen kulutustavaroihin niiden tuotannossa ja valmistuksessa sekä tällaisten tuotteiden tuonti ja vienti,

d) radioaktiivisten aineiden tarkoituksellinen antaminen ihmisille ja, mikäli on tarpeen ihmisten suojelemiseksi säteilyltä, eläimille taudinmääritys-, hoito- ja tutkimustarkoituksissa,

e) röntgenlaitteiden tai radioaktiivisten lähteiden käyttö teollisuusradiografiassa, tuotantoprosessissa tai tutkimuksessa tai altistettaessa ihmisiä lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä sekä muiden kiihdyttimien kuin elektronimikroskooppien käyttö.

2. Muillekin kuin 1 kohdassa luetelluille toiminnoille voidaan vaatia ennakkolupa.

3. Jäsenvaltiot voivat määrätä, että toiminta ei ole luvanvarainen,

a) jos kyseessä on 1 kohdan a, c ja e alakohdassa tarkoitettu toiminta ja kyseinen toiminta on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta, tai

b) jos kyseisestä toiminnasta aiheutuu ihmisille rajoitettu altistumisriski, joka ei edellytä yksittäistapausten tutkimista, ja toiminta toteutetaan noudattaen kansallisen lainsäädännön määräyksiä.

5 artikla

Lupa ja luvasta vapauttaminen loppusijoitusta, kierrätystä tai uudelleenkäyttöä varten

1. Ilmoitusvelvollisuuden alaisista tai luvanvaraisista toiminnoista aiheutuvien radioaktiivisten aineiden tai radioaktiivisia aineita sisältävien materiaalien loppusijoitus, kierrätys tai uudelleenkäyttö edellyttävät ennakkolupaa.

2. Tällaisten aineiden tai materiaalien loppusijoitus, kierrätys tai uudelleenkäyttö voidaan vapauttaa tämän direktiivin vaatimuksista, jos ne täyttävät toimivaltaisten kansallisten viranomaisten vahvistamat vapauttamisrajat. Näissä vapauttamisrajoissa on noudatettava liitteessä I käytettyjä peruskriteerejä ja otettava huomioon mahdolliset muut yhteisön antamat tekniset ohjeet.

IV OSASTO TOIMINTOJEN OIKEUTUS, OPTIMOINTI JA ANNOSTEN RAJOITTAMINEN

I LUKU YLEISET PERIAATTEET

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki uudentyyppiset toiminnot, jotka aiheuttavat altistusta ionisoivalle säteilylle, perustellaan niiden tuomilla taloudellisilla, yhteiskunnallisilla tai muilla eduilla suhteessa niiden mahdollisesti aiheuttamiin terveyshaittoihin ennen kuin ne otetaan käyttöön tai hyväksytään ensimmäistä kertaa.

2. Jo käytössä olevien toimintalajien tai -tyyppien oikeutus voidaan tarkistaa aina, kun niiden vaikutuksista tai seurauksista saadaan uutta tärkeätä tietoa.

3. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että:

a) optimointiperiaatteen mukaisesti kaikki altistukset pidetään niin pieninä kuin käytännön toimenpitein on mahdollista ottaen huomioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät,

b) kaikista tässä tarkoitetuista eri toiminnoista aiheutuvien annosten summa ei saa olla suurempi kuin säteilylle altistuville työntekijöille, harjoittelijoille ja opiskelijoille sekä kansalaisille tässä osastossa vahvistetut annosrajat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista.

4. Edellä 3 kohdan a alakohdassa ilmaistu periaate koskee kaikkea 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista aiheutuvaa altistusta ionisoivalle säteilylle. Edellä 3 kohdan b alakohdassa ilmaistu periaate ei koske

a) tutkittavalle tai hoidettavalle henkilölle suoritetuista lääketieteellisistä toimenpiteistä aiheutuvaa säteilyaltistusta,

b) lääketieteellisissä toimenpiteissä tutkittavaa tai hoidettavaa henkilöä tietoisesti ja vapaaehtoisesti sekä muuten kuin ammattinsa puitteissa auttavien henkilöiden säteilyaltistusta,

c) lääketieteellisiin ja biolääketieteellisiin tutkimusohjelmiin vapaaehtoisesti osallistuvien altistusta.

5. Jäsenvaltiot eivät saa sallia radioaktiivisten aineiden tarkoituksellista lisäämistä elintarvikkeisiin, leluihin, koruihin tai kosmetiikkatuotteisiin tuotannon yhteydessä eivätkä kyseisten tuotteiden tuontia tai vientiä.

7 artikla

Annosrajoitukset

1. Annosrajoituksia olisi tarvittaessa käytettävä säteilysuojelun optimoimiseksi.

2. Jäsenvaltioiden vahvistamat ohjeet menettelyistä, joita sovelletaan 6 artiklan 4 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetulla tavalla altistuviin henkilöihin, voivat sisältää annosrajoituksia.

II LUKU ANNOSTEN RAJOITTAMINEN

8 artikla

Altistuvien työntekijöiden ikäraja

Alle 18-vuotiaalle työntekijälle ei saa osoittaa työtä, jossa hänestä tulisi ns. säteilylle altistuva työntekijä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 2 kohdan soveltamista.

9 artikla

Annosrajat säteilylle altistuville työntekijöille

1. Säteilylle altistuvien työntekijöiden efektiivinen annos ei saa ylittää 100:aa millisievertiä (mSv) viiden peräkkäisen vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 mSv. Jäsenvaltiot voivat päättää vuosiannoksen suuruudesta.

2. Jollei 1 kohdasta muuta johdu,

a) silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa,

b) ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 500 mSv vuodessa. Tätä enimmäisarvoa sovelletaan 1 cm²:n alueelle kohdistuvaan keskimääräiseen annokseen altistuvasta alueesta riippumatta,

c) käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 500 mSv vuodessa.

10 artikla

Erityissuojelu raskauden ja rintaruokinnan aikana

1. Siitä lähtien, kun raskaana oleva nainen on ilmoittanut raskaudesta yritykselle kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisen käytännön mukaisesti, sikiötä on suojeltava samalla tavalla kuin kansalaisia. Raskaana olevan naisen työ on järjestettävä siten, että sikiön ekvivalenttiannos on niin pieni kuin on käytännön toimenpitein mahdollista ja että se todennäköisesti ei ylitä arvoa 1 mSv ainakaan jäljellä olevana raskausaikana.

2. Siitä lähtien, kun imettävä nainen on ilmoittanut yritykselle tilastaan, hänelle ei saa osoittaa sellaista työtä, johon liittyy merkittävä kehon radioaktiivisen kontaminaation riski.

11 artikla

Harjoittelijoiden ja opiskelijoiden annosrajat

1. Annosrajat 18 vuotta täyttäneille harjoittelijoille ja opiskelijoille, joiden on opintojensa aikana käytettävä säteilylähteitä, ovat samat kuin 9 artiklassa säteilylle altistuville työntekijöille vahvistetut annosrajat.

2. Efektiivinen annos 16 vuotta täyttäneille mutta alle 18-vuotiaille harjoittelijoille ja opiskelijoille, joiden on opintojensa aikana käytettävä säteilylähteitä, ei saa ylittää arvoa 6 mSv vuodessa.

Tämän annosrajan soveltamista rajoittamatta

a) silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv vuodessa,

b) ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa. Tätä enimmäisarvoa sovelletaan 1 cm²:n alueelle kohdistuvaan keskimääräiseen annokseen altistuvasta alueesta riippumatta,

c) käsien, käsivarsien, jalkaterien ja nilkkojen ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa.

3. Annosrajat harjoittelijoille ja opiskelijoille, joita eivät koske 1 ja 2 kohdan säännökset, ovat samat kuin 13 artiklassa kansalaisille vahvistetut annosrajat.

12 artikla

Erityisluvalla tapahtuva altistus

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti arvioitavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, joihin ei lueta säteilyhätätilanteita, tietyn toimenpiteen niin vaatiessa, sallia nimetyille työntekijöille 9 artiklassa annetut annosrajat ylittävän henkilökohtaisen, työstä johtuvan altistuksen edellyttäen, että tällainen altistus on kestoltaan rajallinen, rajoittuu tiettyihin työtiloihin eikä ylitä toimivaltaisten viranomaisten kyseiselle tapaukselle nimenomaisesti vahvistamaa ylärajaa. Seuraavat edellytykset on otettava huomioon:

a) ainoastaan 21 artiklassa määriteltyyn luokkaan A kuuluvat työntekijät voivat olla erityisluvalla tapahtuvan altistuksen kohteena,

b) tällaista altistusta ei saa sallia harjoittelijoille, opiskelijoille eikä raskaana oleville tai imettäville naisille, joiden keho voisi kontaminoitua,

c) yrityksen on perusteltava huolellisesti tällaiset altistukset etukäteen ja keskusteltava niistä perusteellisesti vapaaehtoisten työntekijöiden, heidän edustajiensa, hyväksytyn lääkärin, hyväksytyn työterveyspalvelun tai pätevän asiantuntijan kanssa,

d) asianomaisille työntekijöille on annettava etukäteen tietoa toimenpiteeseen liittyvistä vaaroista ja sen aikana noudatettavista varotoimenpiteistä,

e) kaikki tällaiseen altistukseen liittyvät annokset on merkittävä erikseen 34 artiklassa tarkoitettuun terveystiedostoon sekä 28 artiklassa tarkoitettuun henkilökohtaiseen rekisteriin.

2. Erityisluvalla tapahtuvasta altistuksesta aiheutuva annosrajojen ylittyminen ei välttämättä muodosta perustetta sille, että työnantaja voisi estää työntekijää toimimasta tavanomaisissa tehtävissään tai siirtää hänet toisiin tehtäviin ilman työntekijän suostumusta.

13 artikla

Kansalaisten annosrajat

1. Jäljempänä 2 ja 3 kohdassa vahvistettuja kansalaisten annosrajoja on noudatettava, tämän kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan soveltamista.

2. Efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 1 mSv vuodessa. Erityistilanteissa voidaan kuitenkin sallia tätä suurempi efektiivinen annos yhden vuoden aikana sillä edellytyksellä, että viiden peräkkäisen vuoden keskiarvo ei ylitä arvoa 1 mSv vuodessa.

3. Jollei 2 kohdasta muuta johdu,

a) silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 15 mSv vuodessa,

b) ihon ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv vuodessa 1 cm²:n alueen keskimääräisenä annoksena altistuneesta alueesta riippumatta,

14 artikla

Väestön säteilyaltistus

Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävin toimenpitein, että eri toimintojen osuudet koko väestön säteilyaltistuksessa pidetään niin vähäisenä kuin on käytännön toimenpitein mahdollista ottaen huomioon taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Kaikkien näiden osuuksien kokonaismäärää on arvioitava säännöllisesti.

V OSASTO EFEKTIIVISEN ANNOKSEN ARVIOINTI

15 artikla

Efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten arvioinnissa on käytettävä tässä osastossa tarkoitettuja arvoja ja vastaavuuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan käyttää vastaavia menetelmiä.

16 artikla

Jollei 15 artiklan säännöksistä muuta johdu,

a) ulkoisen säteilyn osalta on käytettävä liitteessä II esitettyjä arvoja ja vastaavuuksia efektiivisten annosten ja ekvivalenttiannosten arvioimiseksi,

b) radionuklidista tai radionuklidiseoksesta aiheutuvan sisäisen altistuksen osalta voidaan käyttää liitteissä II ja III esitettyjä arvoja ja vastaavuuksia efektiivisten annosten arvioimiseksi.

VI OSASTO SÄTEILYLLE ALTISTUVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN, HARJOITTELIJOIDEN JA OPISKELIJOIDEN OPERATIIVISEN SUOJELUN PÄÄPERIAATTEET

17 artikla

Säteilylle altistuvien työntekijöiden operatiivisen suojelun on perustuttava erityisesti seuraaviin periaatteisiin:

a) suoritetaan ennakkoarviointi säteilylle altistuviin työntekijöihin kohdistuvan säteilyvaaran luonteen ja laajuuden määrittämiseksi sekä säteilysuojelun optimoimiseksi kaikissa työskentelyolosuhteissa,

b) työpaikat luokitellaan tarvittaessa eri alueisiin vuosiannosennusteiden sekä potentiaalisen altistuksen todennäköisyyden ja laajuuden mukaan,

c) työntekijät luokitellaan eri luokkiin,

d) otetaan käyttöön näitä eri alueita ja eri työolosuhteita koskevat valvontatoimenpiteet ja seuranta, tarvittaessa henkilökohtainen annostarkkailu mukaan lukien,

e) tarkkaillaan työntekijöiden terveyttä.

I LUKU ALTISTUKSEN RAJOITTAMISTOIMENPITEET

1 jakso Alueiden luokittelu ja rajaaminen

18 artikla

Järjestelyt työpaikalla

1. Säteilysuojelutarkoituksessa on toteutettava järjestelyjä kaikissa työtiloissa, joissa altistus ionisoivalle säteilylle voi ylittää 1 mSv:n vuodessa tai yhden kymmenesosan silmän mykiölle, iholle ja raajoille 9 artiklan 2 kohdassa asetetuista ekvivalenttiannosrajoista. Järjestelyissä on otettava huomioon laitoksen ja säteilylähteiden luonne sekä riskien suuruus ja luonne. Varotoimenpiteiden ja seurannan laajuuden sekä niiden tyypin ja laatutason on oltava tarkoituksenmukaisia suhteessa riskeihin, jotka liittyvät ionisoivalle säteilylle altistumiseen työssä.

2. On tehtävä ero valvonta-alueiden ja tarkkailualueiden välillä.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ohjeet valvonta- ja tarkkailualueiden luokittelemiseksi kulloistenkin olosuhteiden mukaan.

4. Yrityksen on seurattava työolosuhteita valvonta- ja tarkkailualueilla.

19 artikla

Valvonta-alueita koskevat vaatimukset

1. Valvonta-alueen vähimmäisvaatimukset ovat seuraavat:

a) Valvonta-alue on rajattava ja sinne pääsy on rajoitettava henkilöihin, jotka ovat saaneet asianmukaiset ohjeet, ja sitä on valvottava yrityksen antamien kirjallisten ohjeiden mukaisesti. Aina silloin, kun on olemassa huomattava radioaktiivisen kontaminaation leviämisvaara, on toteutettava erityisjärjestelyjä, jotka koskevat muun muassa henkilöiden ja tavaroiden pääsyä alueelle ja poistumista sieltä.

b) Työolosuhteiden säteilytarkkailu on järjestettävä 24 artiklan säännösten mukaisesti valvonta-alueilla esiintyvien säteilyvaarojen luonne ja laajuus huomioon ottaen.

c) Alueella on oltava esillä merkinnät, joista käy ilmi alueen tyyppi ja lähteiden laji sekä niihin sisältyvät vaarat.

d) On vahvistettava lähteisiin liittyvän säteilyvaaran ja suoritettavien toimien mukaiset työskentelyohjeet.

2. Näiden velvoitteiden toimeenpano on yrityksen vastuulla sen jälkeen, kun on kuultu hyväksyttyä työterveyspalvelua tai päteviä asiantuntijoita.

20 artikla

Tarkkailualueita koskevat vaatimukset

1. Tarkkailualueita koskevat vaatimukset ovat seuraavat:

a) Vähimmäisvaatimus on, että työolosuhteiden säteilyaltistuksen tarkkailu on järjestettävä 24 artiklan säännösten mukaisesti tarkkailualueilla esiintyvien säteilyvaarojen luonne ja laajuus huomioon ottaen.

b) Alueella on oltava tarvittaessa esillä merkinnät, joista käyvät ilmi alueen tyyppi ja lähteiden laji sekä niihin sisältyvät vaarat.

c) Tarvittaessa on annettava lähteisiin liittyvän säteilyvaaran ja suoritettavien toimien mukaiset työskentelyohjeet.

2. Näiden velvoitteiden toimeenpano on yrityksen vastuulla sen jälkeen, kun on kuultu päteviä asiantuntijoita tai hyväksyttyä työterveyspalvelua.

2 jakso Säteilylle altistuvien työntekijöiden, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden luokittelu

21 artikla

Säteilylle altistuvien työntekijöiden luokittelu

Valvontaa ja tarkkailua varten erotetaan kaksi säteilylle altistuvien työntekijöiden luokkaa:

a) luokkaan A kuuluvat työntekijät: säteilylle altistuvat työntekijät, joiden saama efektiivinen annos voi olla suurempi kuin 6 mSv vuodessa tai ekvivalenttiannos suurempi kuin kolme kymmenesosaa silmän mykiölle, iholle ja raajoille 9 artiklan 2 kohdassa vahvistetuista annosrajoista,

b) luokkaan B kuuluvat työntekijät: säteilylle altistuvat työntekijät, joita ei ole luokiteltu luokkaan A kuuluviksi altistuviksi työntekijöiksi.

22 artikla

Tiedon antaminen ja koulutus

1. Jäsenvaltioiden on velvoitettava yritykset antamaan säteilylle altistuville työtekijöille, harjoittelijoille ja sellaisille opiskelijoille, jotka joutuvat opinnoissaan käyttämään säteilylähteitä, tietoa:

a) heidän työhönsä liittyvistä terveysriskeistä,

- yleisistä säteilysuojelumenettelyistä ja toteutettavista varotoimista, erityisesti kun ne liittyvät käyttö- ja työolosuhteisiin yleisesti toimintaan liittyen ja kussakin heille osoitetussa työpisteessä tai työtehtävässä,

- teknisten, terveyttä koskevien ja hallinnollisten vaatimusten noudattamisen tärkeydestä,

b) naisten kohdalla raskauden varhaisen ilmoittamisen tärkeydestä ottaen huomioon säteilyaltistuksesta syntyvälle lapselle aiheutuva vaara sekä kehon radioaktiivisesta kontaminaatiosta aiheutuvasta kontaminaatiovaarasta rintaruokinnassa olevalle lapselle.

2. Jäsenvaltioiden on velvoitettava yritykset järjestämään asianmukaista säteilysuojelukoulutusta säteilylle altistuville työntekijöille, harjoittelijoille ja opiskelijoille.

3 jakso Säteilylle altistuvien työntekijöiden suojelemisen arvioiminen ja toteuttaminen

23 artikla

1. Yritys on vastuussa säteilysuojelutoimenpiteiden arvioimisesta ja toteuttamisesta altistuvien työntekijöiden suojelemiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritys kuulee päteviä asiantuntijoita tai hyväksyttyjä työterveyspalveluja suoja- ja mittauslaitteiden tarkastamisessa ja testauksessa, mihin sisältyy erityisesti:

a) laitosten suunnitelmien kriittinen ennakkotarkastelu säteilysuojelun kannalta,

b) uusien tai muutettujen säteilylähteiden käyttöönoton hyväksyminen säteilysuojelun kannalta,

c) suojalaitteiden ja -tekniikan tehokkuuden säännöllinen tarkastaminen,

d) mittauslaitteiden säännöllinen kalibrointi niiden moitteettoman toiminnan ja asianmukaisen käytön varmistamiseksi.

II LUKU ALTISTUKSEN ARVIOIMINEN

1 jakso Säteilyaltistuksen tarkkailu työpaikalla

24 artikla

1. Edellä 19 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa säteilyaltistuksen tarkkailussa työpaikalla on tarvittaessa mitattava:

a) ulkoiset annosnopeudet, jolloin myös ilmoitetaan säteilyn laji ja laatu,

b) kontaminoivien radioaktiivisten aineiden aktiivisuuskonsentraatio ilmassa ja määrä pinnoilla, jolloin myös ilmoitetaan kyseisten aineiden laji sekä fysikaalinen ja kemiallinen olomuoto.

2. Näiden mittausten tulokset on tallennettava ja niitä on tarvittaessa käytettävä henkilökohtaisten annosten arvioimiseksi 25 artiklassa säädetyllä tavalla.

2 jakso Henkilökohtainen annostarkkailu

25 artikla

Annostarkkailu - yleistä

1. Henkilökohtaisen annostarkkailun on oltava järjestelmällistä luokkaan A kuuluvien säteilylle altistuvien työntekijöiden osalta. Tämän seurannan on perustuttava hyväksytyn annosmittauspalvelun suorittamiin henkilökohtaisiin mittauksiin. Jos luokkaan A kuuluvat työntekijät voivat saada huomattavan sisäisen kontaminaation, olisi otettava käyttöön riittävä seurantajärjestelmä; toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa yleisiä ohjeita tällaisten työntekijöiden tunnistamiseksi.

2. Luokkaan B kuuluvien työntekijöiden tarkkailun on ainakin oltava riittävää sen osoittamiseksi, että kyseiset työntekijät on luokiteltu oikein luokkaan B. Jäsenvaltiot voivat edellyttää henkilökohtaista annostarkkailua ja tarvittaessa hyväksytyn annosmittauspalvelun määrittämiä henkilökohtaisia mittauksia luokkaan B kuuluville työntekijöille.

3. Jos henkilökohtaisia mittauksia ei voida suorittaa tai ne ovat riittämättömiä, henkilökohtaisen annostarkkailun on perustuttava arvioon, johon on päädytty muiden säteilylle altistuvien työntekijöiden henkilökohtaisten mittausten tai 24 artiklassa säädetyn työpaikan säteilyaltistuksen tarkkailun tulosten perusteella.

3 jakso Annostarkkailu vahinko- ja hätätilannealtistustapauksessa

26 artikla

Vahinkoaltistustapauksessa on aiheutuneet annokset ja niiden jakautuminen elimistössä arvioitava.

27 artikla

Hätätilannealtistustapauksessa on tilanteen mukaan suoritettava henkilökohtaista annostarkkailua tai arvioitava henkilökohtaiset annokset.

4 jakso Tulosten tallentaminen ja niistä ilmoittaminen

28 artikla

1. Jokaisesta luokkaan A kuuluvasta säteilylle altistuvasta työntekijästä on luotava tiedosto, joka sisältää henkilökohtaisen annostarkkailun tulokset.

2. Edellä 1 kohdan tarkoitusta varten seuraavat asiakirjat on säilytettävä niin kauan kuin altistuvat työntekijät ovat työssä, johon liittyy altistusta ionisoivalle säteilylle, ja sen jälkeen siihen asti, kunnes henkilö on tai olisi täyttänyt 75 vuotta, mutta joka tapauksessa vähintään 30 vuotta altistusta aiheuttavan työn päättymisestä:

a) henkilökohtaisten annosten tiedosto, joka sisältää, tapauksesta riippuen, mitatut tai arvioidut altistustiedot 12, 25, 26 ja 27 artiklan mukaisesti,

b) 26 ja 27 artiklassa tarkoitetuissa altistustapauksissa olosuhteita ja suoritettuja toimenpiteitä koskevat selvitykset,

c) henkilökohtaisten annosten määrittämiseksi käytetyt työpaikan säteilyaltistuksen tarkkailun tulokset tarvittaessa.

3. Edellä 12, 26 ja 27 artiklassa tarkoitettu altistus on tallennettava erikseen 1 kohdassa tarkoitettuun annosrekisteriin.

29 artikla

1. Edellä 25, 26 ja 27 artiklassa edellytetyn henkilökohtaisen annostarkkailun tulokset on:

a) annettava toimivaltaisten viranomaisten ja yrityksen käyttöön,

b) annettava asianomaisen työntekijän käyttöön 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

c) toimitettava hyväksytylle lääkärille tai hyväksytylle työterveyspalvelulle, jotta annosten vaikutukset ihmisten terveydelle voidaan tulkita noudattaen 31 artiklan säännöksiä.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä, miten henkilökohtaisen annostarkkailun tuloksista ilmoitetaan.

3. Vahinko- tai hätätilannealtistustapauksissa henkilökohtaisen annostarkkailun tulokset on annettava välittömästi.

III LUKU SÄTEILYLLE ALTISTUVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN TERVEYSTARKKAILU

30 artikla

Säteilylle altistuvien työntekijöiden terveystarkkailun on perustuttava työterveyslääketieteen yleisiin periaatteisiin.

1 jakso Luokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailu

31 artikla

Työntekijöiden terveystarkkailu

1. Vastuu luokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailusta kuuluu hyväksytyille lääkäreille tai hyväksytyille työterveyspalveluille, tämän rajoittamatta kuitenkaan yrityksen kokonaisvastuuta.

Terveystarkkailun on mahdollistettava tarkkailtavien työntekijöiden terveydentilan määrittäminen sen arvioimiseksi, soveltuvatko he heille osoitettuihin tehtäviin. Hyväksytyn lääkärin tai hyväksyttyjen työterveyspalvelujen on tämän vuoksi saatava kaikki tarvitsemansa asiaa koskevat tiedot, työtilojen ympäristöolosuhteet mukaan luettuna.

2. Terveystarkkailuun on sisällyttävä:

a) lääkärintarkastus ennen työsuhteen alkua tai työntekijän luokittelua luokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi.

Tämän perusteellisen tarkastuksen tarkoituksena on määrittää työntekijän soveltuvuus luokkaan A kuuluvan työntekijän työtehtävään, johon hän on ehdolla;

b) säännöllinen terveyden seuranta.

Jokaisen luokkaan A kuuluvan työntekijän terveyttä on seurattava vähintään kerran vuodessa sen arvioimiseksi, soveltuuko työntekijä edelleen työtehtäviinsä. Tämän seurannan luonne riippuu työn laadusta ja kunkin työntekijän terveydentilasta, ja seurantaa voidaan tehdä niin usein kuin hyväksytty lääkäri katsoo tarpeelliseksi.

3. Hyväksytty lääkäri tai hyväksytty työterveyspalvelu voivat ilmoittaa tarpeesta jatkaa terveystarkkailua vielä työn päätyttyä niin kauan kuin se katsotaan tarpeelliseksi asianomaisen henkilön terveyden suojelemiseksi.

32 artikla

Terveydentilaan perustuva työntekijän luokittelu

Seuraavaa terveydentilaan perustuvaa luokittelua käytetään luokkaan A kuuluvien työntekijöiden työhön soveltuvuuden osalta:

a) soveltuu,

b) soveltuu tietyin edellytyksin,

c) ei sovellu.

33 artikla

Työntekijää ei saa pitää työssä eikä luokitella luokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi tiettyä työtehtävää varten minkään pituiseksi ajanjaksoksi, jos hän ei terveydentilaa koskevien löydösten perusteella sovellu kyseiseen tehtävään.

34 artikla

Terveystiedostot

1. Kullekin luokkaan A kuuluvalle työntekijälle on luotava terveystiedosto, ja se on pidettävä ajan tasalla niin kauan kuin työntekijä kuuluu kyseiseen luokkaan. Tämän jälkeen tiedosto säilytetään siihen asti, kunnes henkilö täyttää tai olisi täyttänyt 75 vuotta, ja vähintään kolmenkymmenen vuoden ajan ionisoivalle säteilylle altistusta aiheuttavan työn päättymisestä.

2. Terveystiedostossa on oltava tietoja työn luonteesta, ennen työsuhteen alkua tai ennen luokitusta luokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi suoritetun lääkärintarkastuksen ja säännöllisen terveystarkkailun tuloksista sekä 28 artiklassa vaaditusta annostiedostosta.

2 jakso Säteilylle altistuneiden työntekijöiden erityistarkkailu

35 artikla

1. Terveyden erityistarkkailu on järjestettävä aina, kun jokin 9 artiklassa vahvistetuista annosrajoista on ylitetty.

2. Jatkoaltistuksen ehtojen on oltava hyväksytyn lääkärin tai hyväksytyn työterveyspalvelun hyväksymät.

36 artikla

Edellä 30 ja 31 artiklassa säädetyn säteilylle altistuvien työntekijöiden terveystarkkailun lisäksi on varauduttava toteuttamaan altistuneen henkilön terveyden suojeluun liittyviä hyväksytyn lääkärin tai hyväksytyn työterveyslaitoksen tarpeellisiksi katsomia jatkotoimia, kuten jatkotutkimuksia, dekontaminaatiotoimenpiteitä ja kiireellisiä hoitotoimenpiteitä.

3 jakso Muutoksenhaku

37 artikla

Jäsenvaltioiden on vahvistettava 32, 33 ja 35 artiklan mukaisesti tehtyjä johtopäätöksiä ja päätöksiä koskeva muutoksenhakumenettely.

IV LUKU JÄSENVALTIOIDEN TEHTÄVÄT SÄTEILYLLE ALTISTUVIEN TYÖNTEKIJÖIDEN SUOJELEMISEKSI

38 artikla

1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkastusjärjestelm(i)ä tämän direktiivin mukaisesti annettujen säännösten noudattamisen varmistamiseksi ja tarvittaessa tarkkailu- ja interventiotoimenpiteiden käynnistämiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että työntekijät saavat pyynnöstä käyttöönsä henkilökohtaisen annostarkkailunsa tulokset, myös mittaustulokset, joita on voitu käyttää annosten arvioimiseksi, tai työpaikalla suoritettuihin mittauksiin perustuvat annosmääritykset.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet toimintapätevyyden myöntämiseksi:

- hyväksytyille lääkäreille

- hyväksytyille työterveyspalveluille,

- hyväksytyille annosmittauspalveluille,

- päteville asiantuntijoille.

Jäsenvaltioiden on tätä varten huolehdittava näiden asiantuntijoiden koulutuksen järjestämisestä.

4. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vastuuyksiköillä on käytössään asianmukaisen säteilysuojelun järjestämiseksi tarvittavat keinot. Laitoksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset katsovat tämän olevan tarpeen, on oltava säteilysuojelutehtävien suorittamista ja erityisneuvonnan antamista varten hyväksytty erikoistunut säteilysuojeluyksikkö; jos kyseessä on sisäinen yksikkö, sen täytyy olla erillään tuotanto- ja toimintayksiköistä. Tämä yksikkö voi olla usealle laitokselle yhteinen.

5. Jäsenvaltioiden on edistettävä Euroopan yhteisössä toimivaltaisten viranomaisten, hyväksyttyjen lääkäreiden, hyväksyttyjen työterveyspalvelujen, pätevien asiantuntijoiden ja hyväksyttyjen annosmittauspalvelujen välistä tietojenvaihtoa työntekijän aiemmista annoksista 31 artiklassa vaaditun lääkärintarkastuksen suorittamista varten ennen työsuhteen alkua tai työntekijän luokittamista luokkaan A kuuluvaksi työntekijäksi sekä työntekijöiden myöhemmän altistuksen valvomiseksi.

V LUKU KÄYTÄNNÖN TOIMENPITEET HARJOITTELIJOIDEN JA OPISKELIJOIDEN SUOJELEMISEKSI

39 artikla

1. Edellä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen 18 vuotta täyttäneitä harjoittelijoita ja opiskelijoita koskevien altistusolosuhteiden ja heidän suojelemisekseen tarkoitettujen käytännön toimenpiteiden on vastattava luokkaan A tai tapauksen mukaan luokkaan B kuuluvien säteilylle altistuvien työntekijöiden altistusolosuhteita ja näiden suojelemiseksi tarkoitettuja käytännön toimenpiteitä.

2. Edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen 16 vuotta täyttäneitä mutta alle 18-vuotiaita harjoittelijoita ja opiskelijoita koskevien altistusolosuhteiden ja heidän suojelemisekseen tarkoitettujen käytännön toimenpiteiden on vastattava luokkaan B kuuluvien säteilylle altistuvien työntekijöiden altistusolosuhteita ja näiden suojelemiseksi tarkoitettuja käytännön toimenpiteitä.

VII OSASTO LUONNON SÄTEILYLÄHTEISTÄ JOHTUVAN ALTISTUKSEN MERKITTÄVÄ LISÄÄNTYMINEN

40 artikla

Soveltamisala

1. Tätä osastoa sovelletaan työtehtäviin, jotka eivät kuulu 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja joissa luonnon säteilylähteiden olemassaolo johtaa työntekijöiden tai kansalaisten altistuksen merkittävään lisääntymiseen siten, että sitä ei voida jättää huomiotta säteilyturvallisuuden kannalta.

2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että mahdolliset kyseeseen tulevat työtehtävät määritellään tutkimusten tai muiden asianmukaisten menetelmien perusteella. Näihin työtehtäviin kuuluvat erityisesti:

a) työtehtävät, joissa työntekijät ja, tapauksen mukaan, kansalaiset altistuvat toronin tai radonin hajoamistuotteille tai gammasäteille tai mille tahansa muulle altistukselle työpaikoilla, kuten kylpylöissä, luolissa, kaivoksissa, maanalaisissa työpaikoissa ja määritellyillä alueilla olevissa maanpäällisissä työpaikoissa,

b) työtehtävät, joihin liittyy sellaisten materiaalien käyttöä ja varastointia, joita ei yleensä pidetä radioaktiivisina mutta jotka sisältävät luonnossa esiintyviä radionuklideja ja aiheuttavat työntekijöiden ja, tapauksen mukaan, kansalaisten säteilyaltistuksen merkittävän lisääntymisen,

c) työtehtävät, jotka johtavat sellaisten tuotantojätteiden syntyyn, joita ei yleensä pidetä radioaktiivisina mutta jotka sisältävät luonnossa esiintyviä radionuklideja ja aiheuttavat kansalaisten ja, tapauksen mukaan, työntekijöiden säteilyaltistuksen merkittävän lisääntymisen,

d) lentotoiminta.

3. Jos jäsenvaltiot toteavat, että 2 kohdan mukaisesti määritetyistä työtehtävistä aiheutuvaan altistukseen luonnon säteilylähteille on kiinnitettävä huomiota ja että se on saatettava valvonnan alaiseksi, on sovellettava 41 ja 42 artiklaa.

41 artikla

Suojelu maaperässä olevien luonnon säteilylähteiden aiheuttamalta altistukselta

Jäsenvaltioiden on vaadittava jokaisen työtehtävän osalta, jonka suhteen ne katsovat sen aiheelliseksi, asianmukaisten menetelmien käyttöönottoa säteilyaltistuksen seurantaa varten ja tarvittaessa

a) toteutettava korjaavia toimenpiteitä altistuksen vähentämiseksi täysin tai osittain IX osaston säännösten mukaisesti,

b) sovellettava säteilysuojelutoimenpiteitä täysin tai osittain III, IV, V, VI ja VIII osaston säännösten mukaisesti.

42 artikla

Lentohenkilöstön suojeleminen

Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta lentotoimintaa harjoittavissa yrityksissä otetaan huomioon henkilöstön altistus avaruussäteilylle, jos altistus voi ylittää 1 mSv vuodessa. Yritysten on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet erityisesti

- miehistön säteilyaltistuksen määrittämiseksi,

- määritetyn altistuksen huomioon ottamiseksi työlistoja laadittaessa huomattavan altistuksen kohteeksi joutuvan henkilöstön annosten pienentämiseksi,

- tiedottaakseen asianomaisille työntekijöille heidän työhönsä liittyvistä terveysvaaroista,

- soveltaakseen naispuoliseen henkilöstöön 10 artiklaa.

VIII OSASTO VÄESTÖN SÄTEILYSUOJELUN TOTEUTTAMINEN TAVANOMAISISSA OLOSUHTEISSA

43 artikla

Perusperiaate

Jäsenvaltioiden on luotava tarvittavat edellytykset varmistaakseen väestön suojelun parhaalla mahdollisella tavalla 6 artiklassa esitettyjen periaatteiden pohjalta sekä soveltaakseen väestön operatiivisen suojelun keskeisiä periaatteita.

44 artikla

Lupaedellytykset toiminnoille, joihin liittyy väestöön kohdistuvan ionisoivan säteilyn vaara

Väestön operatiivisella suojelulla tavanomaisissa olosuhteissa, kun on kyse ennakkoluvan vaativista toiminnoista, tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä ja tutkimuksia sellaisten tekijöiden havaitsemiseksi ja poistamiseksi, jotka voivat minkä tahansa ionisoivalle säteilylle altistavan toiminnan aikana aiheuttaa väestölle sellaisen altistusvaaran, että sitä ei voida jättää ottamatta huomioon säteilysuojelun kannalta. Suojelun on sisällettävä seuraavat toimet:

a) altistumisen vaaraa aiheuttavia laitoksia koskevat suunnitelmat ja laitosten aiottu sijainti kyseisellä alueella on tutkittava ja hyväksyttävä säteilysuojelun kannalta,

b) uusien laitosten käyttöönotto on hyväksyttävä edellyttäen, että on varmistettu riittävä suojelu säteilyaltistukselta ja laitosten ulkopuolelle mahdollisesti leviävältä radioaktiiviselta kontaminaatiolta ottaen tarvittaessa huomioon väestötilastolliset, sää-, geologiset, vesistö- ja ekologiset tekijät,

c) radioaktiivisia päästöjä koskevat suunnitelmat on tutkittava ja hyväksyttävä.

Nämä tehtävät on suoritettava noudattaen toimivaltaisten viranomaisten määrittelmiä altistumisen vaaran laajuuteen perustuvia sääntöjä.

45 artikla

Väestön annosten arviointi

Toimivaltaisten viranomaisten on:

a) varmistettava, että 44 artiklassa tarkoitetuista toiminnoista aiheutuneet annokset arvioidaan mahdollisimman totuudenmukaisesti sekä koko väestölle että väestön vertailuryhmille kaikilla niillä alueilla, missä tällaisia ryhmiä voi olla,

b) päätettävä määritysten suoritusvälit ja toteutettava tarvittavat toimet väestön vertailuryhmien määrittämiseksi ottaen huomioon radioaktiivisten aineiden efektiiviset kulkeutumisreitit,

c) varmistettava, että väestön annosarvioissa otetaan huomioon säteilyvaarat ja

- määritetään ulkoisesta säteilystä aiheutuvat annokset ja tarvittaessa ilmoitetaan kyseisen säteilyn laatu,

- arvioidaan radionuklidien saannot ja ilmoitetaan radionuklidien laji sekä tarvittaessa niiden fysikaalinen ja kemiallinen olomuoto sekä määritetään radionuklidien aktiivisuudet ja konsentraatiot,

- määritetään annokset, jotka väestön vertailuryhmät voivat saada, ja eritellään näiden ryhmien erityispiirteet,

d) edellytettävä, että ulkoisen altistuksen mittaustulokset, radionuklidien saannosta ja radioaktiivisesta kontaminaatiosta tehdyt arviot sekä vertailuryhmien ja väestön saamien annosten määritystulokset tallennetaan.

46 artikla

Tarkastukset

Väestön terveyden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkastusjärjestelmä tämän direktiivin mukaisesti annettujen säännösten täytäntöönpanemiseksi ja säteilysuojelua koskevan valvonnan käynnistämiseksi.

47 artikla

Yritysten velvollisuudet

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yritykset, jotka ovat vastuussa 2 artiklassa tarkoitetuista toiminnoista, harjoittavat niitä noudattaen väestön terveyden suojelun periaatteita säteilysuojelun alalla ja toteuttavat erityisesti seuraavat toimenpiteet laitoksissaan:

a) järjestävät ympäristön ja väestön suojelun optimaalisella tavalla ja ylläpitävät tätä tasoa,

b) tarkastavat teknisten laitteiden tehokkuuden ympäristön ja väestön suojelussa,

c) hyväksyvät käyttöönsä säteilysuojelun valvonnan kannalta tarpeelliset laitteet ja menetelmät ympäristön ja väestön säteilyaltistuksen ja radioaktiivisen kontaminaation mittaamiseksi ja arvioimiseksi,

d) huolehtivat mittauslaitteiden säännöllisestä kalibroinnista sekä niiden moitteettomasta toiminnasta ja asianmukaisesta käytöstä.

2. Näiden tehtävien suorittamiseen on käytettävä päteviä asiantuntijoita ja tarvittaessa 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua erikoistunutta säteilysuojeluyksikköä.

IX OSASTO INTERVENTIO

48 artikla

Soveltamisala

1. Tätä osastoa on sovellettava interventioihin, jotka liittyvät säteilyhätätilanteisiin tai säteilyhätätilanteen taikka päättyneen tai aiemmin harjoitetun toiminnon tai työtehtävän jälkivaikutuksista aiheutuvaan jatkuvaan säteilyaltistukseen.

2. Interventioiden toteutusta ja laajuutta harkittaessa noudatetaan seuraavia periaatteita:

- interventio toteutetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että säteilystä aiheutuvien haittojen pieneneminen on riittävä oikeuttaakseen interventiosta aiheutuvat vahingot ja kustannukset, yhteiskunnalle koituvat kustannukset mukaan lukien,

- intervention muoto, laajuus ja kesto on optimoitava siten, että terveyshaitan pienenemisenä saavutetut edut vähennettynä interventioon liittyvillä haitoilla ovat mahdollisimman suuret,

- edellä 9 ja 13 artiklassa vahvistettuja annosrajoja ei sovelleta interventioihin; jäljempänä 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetut interventiotasot antavat kuitenkin viitteitä tilanteista, joissa interventio on aiheellinen; lisäksi 53 artiklassa tarkoitetuissa pitkäaikaisissa altistustapauksissa 9 artiklassa vahvistettuja annosrajoja tulisi yleensä soveltaa interventioihin osallistuviin työntekijöihin.

I jakso Interventio säteilyhätätilanteissa

49 artikla

Potentiaaliset säteilyaltistukset

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa edellytettävä, että

- III osastossa vahvistetuista ilmoitusvelvollisuuden alaisista tai luvanvaraisista toiminnoista aiheutuvien säteilyhätätilanteiden mahdollisuus otetaan huomioon,

- mahdollisen säteilyhätätilanteen sattuessa ympäristöön leviävien radioaktiivisten aineiden alueellinen ja ajallinen jakaantuminen arvioidaan,

- vastaavat potentiaaliset säteilyaltistukset arvioidaan.

50 artikla

Valmistautuminen interventioihin

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueen sisä- ja ulkopuolella suoritettaviin toimintoihin liittyvien säteilyhätätilanteiden mahdollisuus ja vaikutukset kyseiseen alueeseen otetaan huomioon.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tai paikallisella tasolla sekä laitoksissa laaditaan asianmukaiset interventiosuunnitelmat ottaen huomioon 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut interventioita koskevat säteilysuojelun periaatteet ja toimivaltaisten viranomaisten vahvistamat asianmukaiset interventiorajat erilaisten säteilyhätätilanteiden varalta ja että nämä suunnitelmat testataan säännöllisin väliajoin tarkoituksenmukaisessa laajuudessa.

3. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa huolehdittava siitä, että ryhdytään toimenpiteisiin erikoisryhmien perustamiseksi ja niiden asianmukaisen koulutuksen järjestämiseksi teknisiä, lääkinnällisiä ja terveyden suojelemiseksi tehtäviä interventioita varten.

4. Jäsenvaltioiden on pyrittävä tekemään yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja Euroopan unioniin kuulumattomien valtioiden kanssa niiden omalla alueella sijaitsevissa laitoksissa mahdollisesti esiintyvien säteilyhätätilanteiden varalta, joiden vaikutukset voivat ulottua muihin jäsenvaltioihin tai Euroopan unioniin kuulumattomiin valtioihin, näiden valtioiden säteilysuojelun järjestämisen edistämiseksi.

51 artikla

Interventioiden toteuttaminen

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kyseessä olevista säteilytoiminnoista vastuussa oleva yritys ilmoittaa välittömästi jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista sen alueella esiintyvistä säteilyhätätilanteista, ja edellytettävä, että niiden seurausten vähentämiseksi toteutetaan kaikki aiheelliset toimenpiteet.

2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että säteilyhätätilanteen sattuessa sen alueella kyseessä olevista toiminnoista vastuussa oleva yritys laatii ensimmäisen alustavan arvion hätätilanteesta ja sen seurauksista sekä avustaa interventioissa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilanteen niin vaatiessa voidaan toteuttaa interventioita, jotka liittyvät:

- säteilylähteeseen, suoran säteilyn ja radionuklidipäästöjen vähentämiseksi tai niiden lopettamiseksi,

- ympäristöön, jotta vähennettäisiin radioaktiivisten aineiden kulkeutumista ihmisiin,

- ihmisiin, jotta vähennettäisiin säteilyaltistusta ja uhrien hoito voidaan järjestää.

4. Säteilyhätätilanteen sattuessa jäsenvaltion alueella tai sen ulkopuolella jäsenvaltion on edellytettävä, että:

a) asianmukainen interventio toteutetaan ottaen huomioon hätätilanteen todellinen luonne,

b) säteilyhätätilanteen seuraukset ja intervention tehokkuus arvioidaan ja niitä koskevat tiedot tallennetaan.

5. Jos säteilyhätätilanne sattuu jäsenvaltion alueella sijaitsevassa laitoksessa tai sillä voi olla säteilyseurauksia jäsenvaltion alueella, jäsenvaltion on luotava yhteydet muihin asiassa mahdollisesti osallisina oleviin jäsenvaltioihin ja Euroopan unioniin kuulumattomiin valtioihin yhteistyön aikaansaamiseksi.

52 artikla

Ammattiin liittyvä hätätilannealtistus

1. Jäsenvaltioiden on varauduttava tilanteisiin, joissa työntekijät tai erilaisissa interventioissa mukana oleva interventiohenkilöstö voivat saada hätätilanteessa säteilyannoksen, joka ylittää säteilylle altistuvien työntekijöiden annosrajat. Tämän vuoksi kunkin jäsenvaltion on vahvistettava altistusrajat ottaen huomioon tekniset vaatimukset ja terveysriskit. Nämä rajat ovat käytännön ohjeita. Näitä erityisrajoja suurempi säteilyaltistus voidaan sallia poikkeustilanteissa ihmisten pelastamiseksi, mutta ainoastaan sellaisille vapaaehtoisille, joille on annettu tietoa interventioon liittyvistä vaaroista.

2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että hätätilanteissa interventioita toteuttaville erikoisryhmille järjestetään säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu.

II OSASTO Interventiot pitkään jatkuvissa altistustapauksissa

53 artikla

Jos jäsenvaltiot ovat todenneet tilanteen, joka johtaa säteilyhätätilanteen tai päättyneen säteilytoiminnon jälkivaikutuksista aiheutuvaan pitkäaikaiseen altistukseen, niiden on tarvittaessa ja kulloisenkin altistusvaaran mukaan varmistettava, että:

a) kyseinen alue rajataan,

b) järjestetään säteilyaltistuksen seuranta,

c) asianmukaiset interventiot toteutetaan ottaen huomioon tilanteen todellinen luonne,

d) rajatulla alueella sijaitseville maa-alueille ja siellä sijaitseviin rakennuksiin pääsyä samoin kuin niiden käyttöä säännellään.

X OSASTO LOPPUSÄÄNNÖKSET

54 artikla

1. Tässä direktiivissä vahvistetaan perusnormit työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta ja pyritään siihen, että jäsenvaltiot panisivat ne yhdenmukaisesti täytäntöön. Jos jäsenvaltio aikoo vahvistaa tässä direktiivissä vahvistettuja tiukempia annosrajoja, sen on ilmoitettava tästä komissiolle ja jäsenvaltioille.

55 artikla

Saattaminen osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 13 päivään toukokuuta 2000 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tärkeimmät kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset säädökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä.

56 artikla

Kumoamiset

Kumotaan direktiivi 2 päivältä helmikuuta 1959, direktiivi 5 päivältä maaliskuuta 1962, direktiivi 66/45/Euratom, direktiivi 76/579/Euratom, direktiivi 79/343/Euratom, direktiivi 80/836/Euratom ja direktiivi 84/467/Euratom 13 päivästä toukokuuta 2000 lähtien.

57 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä toukokuuta 1996.

Neuvoston puolesta

S. AGNELLI

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 128, 9.5.1994, s. 209

(2) EYVL N:o C 108, 19.4.1993, s. 48

(3) EYVL N:o 11, 20.2.1959, s. 221/59

(4) EYVL N:o 57, 6.7.1962, s. 1633/62

(5) EYVL N:o 216, 26.11.1966, s. 3693/66

(6) EYVL N:o L 187, 12.7.1976, s. 1

(7) EYVL N:o L 83, 3.4.1979, s. 18

(8) EYVL N:o L 246, 17.9.1980, s. 1

(9) EYVL N:o L 265, 5.10.1984, s. 4

(10) EYVL N:o L 265, 5.10.1984, s. 1

(11) EYVL N:o L 371, 30.12.1987, s. 1

(12) EYVL N:o L 371, 30.12.1987, s. 11, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (Euratom) N:o 2218/89 (EYVL N:o L 211, 22.7.1989, s. 19)

(13) EYVL N:o L 357, 7.12.1989, s. 31

(14) EYVL N:o L 349, 13.12.1990, s. 21, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla

(15) EYVL N:o L 35, 12.2.1992, s. 24

(16) EYVL N:o L 148, 19.6.1993, s. 1

LIITE I

TÄMÄN DIREKTIIVIN 3 ARTIKLAN SOVELTAMISEKSI HUOMIOON OTETTAVAT KRITEERIT

1. Toiminta voidaan ilman eri harkintaa vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta 3 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, tapauksesta riippuen, jos kyseisten radionuklidien määrä tai aktiivisuuskonsentraatio ei ylitä taulukon A sarakkeissa 2 tai 3 esitettyjä arvoja.

2. Peruskriteerit taulukossa A olevien arvojen laskemiseksi säteilytoimintojen ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamista varten ovat seuraavat:

a) ilmoitusvelvollisuudesta vapautetusta säteilytoiminnasta ihmisille aiheutuvien säteilyriskien on oltava niin vähäiset, että ne eivät kuulu sääntelyn piiriin, ja

b) ilmoitusvelvollisuudesta vapautetusta toiminnasta aiheutuvan kollektiivisen säteilyvaikutuksen on oltava niin pieni, että se ei vallitsevissa olosuhteissa kuulu sääntelyn piiriin, ja

c) ilmoitusvelvollisuudesta vapautetun säteilytoiminnan on oltava itsessään säteilyn kannalta merkityksetöntä ja todennäköisyyden, että se aiheuttaisi tilanteita, joiden johdosta a ja b alakohdassa mainitut kriteerit eivät täyttyisi, täytyy olla mitätön.

3. Yksittäiset jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa päättää 3 artiklan mukaisesti, että toiminta voidaan vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta tarvittaessa ilman eri harkintaa ja peruskriteerien mukaisesti, vaikka kyseessä olevien radionuklidien arvot poikkeaisivat taulukossa A olevista arvoista, jos seuraavat kriteerit täyttyvät kaikissa mahdollisissa olosuhteissa:

a) efektiivinen annos, jonka kenen tahansa kansalaisen arvioidaan saavan ilmoitusvelvollisuudesta vapautettavan toiminnan johdosta, saa olla enintään 10 µSv vuodessa, ja

b) yhden vuoden aikana säteilytoiminnasta kertyvä kollektiivinen, efektiivinen annos on enintään noin 1 henkilö × Sv, tai suojelun optimoinnin arviointi osoittaa, että ilmoitusvelvollisuudesta vapauttaminen on paras vaihtoehto.

4. Niille radionuklideille, joita ei luetella taulukossa A, on toimivaltaisen viranomaisen tarvittaessa määriteltävä asianmukaiset määrät ja aktiivisuuskonsentraatiot massayksikköä kohti. Tällä tavalla määritetyt arvot täydentävät taulukossa A olevia arvoja.

5. Taulukossa A vahvistetut arvot koskevat kaikkia henkilön tai yrityksen tiettyyn toimintaan minä tahansa ajankohtana hallussa pitämiä radioaktiivisia aineita.

6. Taulukossa A olevat merkeillä "+" tai "sec" merkityt nuklidit ovat emonuklideja, jotka ovat tasapainossa taulukossa B lueteltujen vastaavien tytärnuklidien kanssa. Tässä tapauksessa taulukossa A annetut arvot viittaavat vain emonuklidiin, mutta niissä on valmiiksi otettu huomioon tytärnuklidi(e)n mukanaolo.

7. Kaikkien muiden nuklidiseosten osalta voidaan ilmoitusvelvollisuudesta vapauttaa, jos niiden suhdelukujen summa, joka saadaan, kun kunkin mukana olevan nuklidin määrä jaetaan taulukossa A annetulla nuklidin arvolla ja saadut osamäärät lasketaan yhteen, on enintään 1. Tätä yhteenlaskusääntöä sovelletaan myös aktiivisuuskonsentraatioihin, jos mukana olevat eri nuklidit esiintyvät samassa aineessa.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

A. Tässä liitteessä käytettyjen käsitteiden määritelmät

Vapaa annosekvivalentti H* (d): säteilykentän pisteessä määritelty annosekvivalentti, jonka aiheuttaisi vastaava laaja, suunnattu kenttä ICRU-pallossa syvyydellä d kentän suuntaisella säteellä säteilyn tulosuunnan puolella. Vapaan annosekvivalentin yksikkö on sievert (Sv).

Suunnattu annosekvivalentti H' (d, Z): säteilykentän pisteessä määritelty annosekvivalentti, jonka aiheuttaisi vastaava laaja kenttä ICRU-pallon säteellä syvyydellä d tietyssä suunnassa Z. Suunnatun annosekvivalentin yksikkö on sievert (Sv).

Laaja, suunnattu kenttä: säteilykenttä, jossa hiukkaskertymä ja sen energiajakauma ovat samat kuin laajassa kentässä, mutta kaikki hiukkaset tulevat samasta suunnasta.

Laaja kenttä: todellisesta kentästä johdettu kenttä, jossa hiukkaskertymä ja sen suunta- ja energiajakauma ovat koko tarkasteltavassa tilavuudessa samat kuin todellisessa kentässä olevassa vertailupisteessä.

Hiukkaskertymä Ö: dN jaettuna da:lla, kun dN on pallon muotoiseen alueeseen osuvien hiukkasten lukumäärä ja da pallon isoympyrän pinta-ala eli:

Ö = >NUM>dN

>DEN>da

Keskimääräinen laatukerroin (>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

): laatukertoimen keskiarvo kudoksen pisteessä, jossa absorboitunut annos aiheutuu L-arvoiltaan erilaisista hiukkasista. Se lasketaan kaavalla:

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

= >NUM>1/

>DEN"KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

0∫∞ Q(L)D(L)dL

jossa D(L)dL on absorboitunut annos 10 mm:n syvyydellä, kun energiansiirtokyky on välillä L ja L + dL, ja Q(L) on vastaava laatukerroin tarkastelupisteessä. Q:n ja L:n välinen riipuvus esitetään C kohdassa.

Henkilöannosekvivalentti Hp (d): annosekvivalentti pehmytkudoksessa syvyydellä d kehossa määritellyn pisteen alapuolella. Henkilöannosekvivalentinyksikkö on sievert (Sv).

Laatukerroin (Q): lineaarisesta energiansiirtokyvystä (L) riippuva tekijä, jolla tietyssä pisteessä kudokseen absorboituneet annokset painotetaan säteilylajin huomioon ottamiseksi.

Säteilyn painotuskerroin (wR): laaduton kerroin, jolla painotetaan kudoksen tai elimen absorboitunutta annosta. Käytettävät arvot kertoimelle wR) on esitetty B kohdassa.

Kudoksen tai elimen absorboitunut annos (DT): kudokseen tai elimeen siirtynyt energia jaettuna kyseisen kudoksen tai elimen massalla.

Kudoksen painotuskerroin (wT): laaduton kerroin, jolla painotetaan kudoksen tai elimen (T) ekvivalenttiannosta. Käytettävät arvot kertoimelle wT on eritelty D kohdassa.

Rajaton energiansiirtokyky (L ∞): suure, joka määritellään seuraavasti:

L ∞ = >NUM>dE

>DEN>dl

jossa dE on energialtaan E olevan hiukkasen väliaineeseen luovuttama keskimääräinen energia sen kulkiessa vedessä matkan dl. Tässä direktiivissä L ∞stä käytetään merkintää L.

ICRU-pallo: Kainsainvälisen säteily-yksiköiden ja -mittausten toimikunnan (ICRU) määrittelemä kappale, joka ionisoivan säteilyn energian absorboitumisen suhteen vastaa likimain ihmiskehoa. Se on halkaisijaltaan 30 cm:n suuruinen kudosta vastaavasta materiaalista tehty pallo, jonka tiheys on 1 g cm-3 ja jonka koostumuksesta 76,2 % on happea, 11,1 % hiiltä, 10,1 % vetyä ja 2,6 % typpeä.

B. Säteilyn painotuskertoimen arvot, wR

Säteilyn painotuskertoimen arvot (wR) riippuvat ulkoisen säteilykentän lajista ja laadusta tai sisäisesti kertyneen radionuklidin lähettämän säteilyn lajista ja laadusta.

Jos säteilykenttä koostuu wR-arvoiltaan erilaisista säteilylajeista ja energioista, absorboitunut annos on jaettava edelleen osiin, joista kullakin on oma wR-arvonsa, ja ne on laskettava yhteen, jotta saadaan kokonaisekvivalenttiannos. Annos voidaan vaihtoehtoisesti ilmaista jatkuvana energiajakautumana, jolloin jokainen välillä E ja E + dE olevasta energiasta aiheutuva absorboitunut annos kerrotaan alla olevan taulukon asianomaisesta kohdasta saatavalla wR-arvolla.

>TAULUKON PAIKKA>

Neutronilaskuissa porrasfunktioarvojen käyttö voi olla hankalaa. Tällöin voi olla parempi käyttää jatkuvaa funktiota, jota kuvaa seuraava matemaattinen lauseke:

WR = 5 + 17e-(ln(2E))2/6

jossa E on neutronienergia MeV.

Kuvassa 1 verrataan näitä kahta tapaa keskenään.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 1

Säteilyn painotuskertoimet neutroneille. Tasoitettua kuvaajaa voidaan pitää likiarvona.

Muille kuin taulukossa esitetyille säteilylajeille ja energiolle saadaan WR:n likiarvo laskemalla keskimääräinen laatutekijä >KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

10 millimetrin syvyydellä ICRU-pallossa.

C. Laatukertoimen Q(L) ja rajattoman energiansiirtokyvyn L välinen suhde

>TAULUKON PAIKKA>

D. Kudoksen painotuskertoimen wT arvot (1*)

Kudoksen painotuskertoimen wT arvot ovat:

>TAULUKON PAIKKA>

E. Ulkoisen säteilyn operatiiviset suureet

Ulkoisen säteilyn operatiivisia suureita käytetään henkilökohtaisessa annostarkkailussa säteilysuojelutarkoituksiin:

1. Henkilökohtainen annostarkkailu:

henkilöannosekvivalentti Hp(d)

d: syvyys (millimetreissä) kehossa.

2. Alueen säteilyseuranta

vapaa annosekvivalentti H* (d)

suunnattu annosekvivalentti H' (d, Z)

d: syvyys (millimetreissä) A kohdassa esitetyn pallon pinnan alapuolella,

Z: tulokulma.

3. Voimakkaasti läpitunkevalle säteilylle suositellaan 10 mm:n syvyyttä, heikosti läpitunkevalle säteilylle 0,07 mm:n syvyyttä ihon ja 3 mm:n syvyyttä silmän osalta.

(1*) Arvot perustuvat yhtä paljon molempia sukupuolia ja laajaa ikärakennetta edustavaan vertailuväestöön. Määritettäessä efektiivistä annosta niitä sovelletaan työntekijöihin, koko väestöön ja kumpaankin sukupuoleen.

LIITE III

A. Jollei toisin määritellä, tässä direktiivissä sovelletaan annoksia koskevia vaatimuksia määrättynä ajanjaksona ulkoisesta altistuksesta saatujen annosten ja samana aikana saatujen 50 vuoden (lasten osalta 70 ikävuoteen asti) annoskertymien summaan. Kyseessä on 9 ja 13 artiklasssa annosrajojen yhteydessä määritelty ajanjakso.

Ikäryhmään g kuuluvan henkilön efektiivinen annos E määritetään seuraavalla lausekkeella:

E = Eexternal + jÓ h(g)j,ing Jj,ing + jÓ h(g)j,inh Jj,inh

jossa Eexternal on ulkoisesta altistuksesta aiheutuva efektiivinen annos, h(g)j,ing ja h(g)j,inh ovat ikäryhmään g kuuluvan henkilön suun kautta nautittuna tai hengitysteitse saamien radionuklidien j efektiivisten annosten kertymät ilmaistuna saannon yksikköä kohti (Sv/Bq), Jj,ing on radionuklidin j saanto suun kautta nautittuna ja Jj,inh on saanto hengitysteitse saatuna (Bq).

B. Radonin ja toronin hajoamistuotteita lukuun ottamatta efektiivisen annoksen kertymän arvot saannon yksikköä kohti suun kautta nautittuna taikka hengitysteitse saatuna esitetään tämän liitteen taulukoissa A ja B sekä kansalaisille että 16 vuotta täyttäneille mutta alle 18-vuotiaille harjoittelijoille ja opiskelijoille.

Radonin ja toronin hajoamistuotteita lukuun ottamatta efektiivisen annoksen kertymän arvot saannon yksikköä kohti suun kautta nautittuna taikka hengitysteitse saatuna esitetään säteilylle altistuville työntekijöille sekä 18 vuotta täyttäneille harjoittelijoille ja opiskelijoille tämän liitteen taulukossa C.

Kansalaisten osalta taulukossa A (suun kautta nautitut radionuklidit) esitetään ruoansulatuskanavan siirtokertoimien (f1) arvot erikseen imeväisikäisille ja tätä vanhemmille henkilöille. Samaten kansalaisten altistuksen osalta esitetään taulukossa B (hengitysteitse saadut radionuklidit) arvot keuhkoretention eri lajeille asiaankuuluvine f1-arvoineen ruoansulatuskanavaan siirtyneen saannon osalle. Jos nämä parametrit tunnetaan, käytetään asianmukaista arvoa; jos ei, käytetään rajoittavinta arvoa. Ammattiin liittyvän altistuksen osalta taulukossa C esitetään hengitysteitse tapahtuvaa altistusta koskevat arvot erilaisille sisäelinten siirtokertoimille f1 sekä hengitysteitse tapahtuvan altistuksen arvot erilaisille keuhkoretention lajeille asiaankuuluvine f1-arvoineen ruoansulatuskanavaan siirtyneen saannon osalta.

Taulukossa D esitetään sisäelinten siirtokertoimet f1 alkuaineittain ja yhdisteittäin työntekijöille ja tarvittaessa kansalaisille suun kautta nautittuna tapahtuvan saannon osalta. Taulukossa E esitetään keuhkoabsorptiolajit ja sisäelinten siirtokertoimet f1 sekä yhdisteittäin ja alkuaineittain että altistuville työntekijöille ja 18 vuotta täyttäneille harjoittelijoille ja opiskelijoille hengitysteitse tapahtuvan saannon osalta.

Kansalaisten osalta keuhkoabsorption lajeissa ja sisäelinten siirtokertoimissa on otettava huomioon alkuaineen kemiallinen olomuoto käytettävissä olevan kansainvälisen asiantuntemuksen perusteella. Jos näistä parametreistä ei ole saatavissa tietoa, olisi yleensä käytettävä konservatiivisimpaan arvioon perustuvaa arvoa.

C. Radonin ja toronin hajoamistuotteiden osalta käytetään seuraavia tavanomaisia muuntokertoimia, efektiivinen annos potentiaalisen alfaenergian aiheuttaman altistuksen yksikköä kohti (Sv per J.h.m-3):

Radon asunnoissa:1,1,

Radon työpaikalla: 1,4,

Toron työpaikalla: 0,5.

Radonin ja toronin hajoamisketjuissa syntyvä potentiaalinen alfaenergia: Kokonaisalfaenergia, joka emittoituu radonin ja toronin tytäraineiden hajotessa kokonaisuudessaan 222Rn:n hajoamisen osalta 210Pb:hen asti sitä mukaan lukematta ja 220Rn:n hajoamisen osalta stabiiliin 208Pb:hen asti. Käytettävä yksikkö on J (joule). Tietyssä pitoisuudessa ja tiettynä aikana aiheutuvalle altistukselle käytettävä yksikkö on J.h.m-3.

D. Taulukot:

a) Annosmuuntokertoimet kansalaisille, kun saanto tapahtuu suun kautta.

b) Annosmuuntokertoimet kansalaisille, kun saanto tapahtuu hengitysteitse.

c) Annosmuuntokertoimet työntekijöille, kun saanto tapahtuu suun kautta tai hengitysteitse.

d) f1-arvot annosmuuntokertoimien laskemiseksi, kun saanto tapahtuu suun kautta.

e) Alkuaineiden kemiallisia olomuotoja koskevat keuhkoabsorptiolajit ja f1-arvot annosmuuntokertoimien laskemiseksi, kun saanto tapahtuu hengitysteitse.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>