EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 95/62/EY,

annettu 13 päivänä joulukuuta 1995,

avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta pientaajuuspuheviestitykseen

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat, että

1) 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/387/ETY(4) telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen säädetään muun muassa erityisdirektiivin antamisesta, jolla luodaan ehdot avoimen verkon tarjoamiselle pientaajuuspuheviestityspalvelujen osalta,

2) mainitun direktiivin mukaisesti avoimen verkon tarjoaminen (ONP) koskee yleisiä televerkkoja ja tarvittaessa yleisiä telepalveluja; siksi avoimen verkon tarjoamisen soveltamiseen pientaajuuspuheviestityspalveluihin olisi sisällyttävä avoimen verkon soveltaminen verkkoon, jonka välityksellä pientaajuuspuheviestityspalveluja tarjotaan,

3) avoimen verkon tarjoamisen ehdot kiinteisiin yleisiin puhelinverkkoihin ja -palveluihin liittymiselle ja verkkojen ja palvelujen käytölle koskevat kaikkia jäsenvaltioissa nykyisin käytössä olevia verkkotekniikoita, analogiset puhelinverkot, digitaaliverkot ja digitaaliset monipalveluverkot (ISDN) mukaan lukien,

4) tämä direktiivi ei koske matkapuhelinpalveluja; se koskee kuitenkin yleisten matkapuhelinpalvelujen operaattorien kiinteän yleisen puhelinverkon käyttöä, erityisesti matkapuhelinverkkojen ja kiinteän yleisen puhelinverkon keskinäistä liittämistä yksittäisessä jäsenvaltiossa kattavien yhteisön laajuisten palvelujen luomiseksi; tämä direktiivi ei koske yleisten matkapuhelinpalvelujen operaattorien suoraa keskinäistä liittämistä,

5) tämä direktiivi ei koske palveluja tai toimintoja, joita tarjotaan yhteisön ulkopuolella sijaitsevissa verkon liityntäpisteissä,

6) kilpailusta telepalvelumarkkinoilla 28 päivänä kesäkuuta 1990 annettu komission direktiivi 90/388/ETY(5) vaatii jäsenvaltioita peruuttamaan yksinoikeudet muiden telepalvelujen kuin pientaajuuspuheviestityksen tarjoamiseen; direktiivi ei koske teleksi- ja matkaviestinpalveluja,

7) jotkut jäsenvaltiot ovat peruuttaneet yksinoikeudet pientaajuuspuheviestityksen tarjoamiseen ja yleisen televerkon operointiin; näiden jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikki käyttäjät voivat tilata tämän direktiivin mukaisesti yhdenmukaistettuja pientaajuuspuheviestityspalveluja; tämän direktiivin säännösten ei pitäisi estää pientaajuuspuheviestityspalveluiden markkinoille pääsyä eikä yleisen televerkon tarjoamista,

8) sosiaalisista ja taloudellisista syistä pientaajuuspuheviestityspalvelujen käyttö on tullut tärkeäksi, ja jokaisella yhteisössä olisi oltava oikeus tilata tällaista palvelua; noudattaen syrjimättömyyden periaatetta pientaajuuspuheviestityspalveluja olisi tarjottava ja toimitettava pyynnöstä ketään käyttäjää syrjimättä; syrjimättömyyden periaate koskee muun muassa teknisen liitynnän saatavuutta, tariffeja, palvelujen laatua, toimitusaikaa, kapasiteetin oikeudenmukaista jakamista niukan tarjonnan vallitessa, korjausaikaa, verkkotietojen ja asiakastietojen saatavuutta ottaen huomioon asiaan kuuluva henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö,

9) direktiivin 90/388/ETY mukaisesti jäsenvaltioiden, jotka säilyttävät yksinoikeuksia tarjota ja operoida yleisiä televerkkoja, on suoritettava tarvittavat toimenpiteet, joilla verkkoon liittymistä ja sen käyttöä koskevat ehdot tehdään julkisiksi, puolueettomiksi ja syrjimättömiksi; on välttämätöntä yhdenmukaistaa, mitkä eritelmät olisi julkaistava ja missä muodossa, jotta telepalvelujen tarjoaminen jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välillä helpottuu, erityisesti kun palveluja tarjoavat sellaiset yhtiöt, yritykset tai luonnolliset henkilöt, jotka toimivat eri jäsenvaltioissa kuin se yhtiö, yritys tai luonnollinen henkilö, jolle palvelut on tarkoitettu,

10) sääntely- ja toimintatehtävien erottamista koskevaa periaatetta nuodattaen jäsenvaltioihin on perustettu kansalliset sääntelyviranomaiset; toissijaisuusperiaatetta soveltaen on kunkin jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen oltava keskeisessä asemassa tämän direktiivin täytäntöönpanossa, erityisesti asioissa, jotka liittyvät tavoitteiden ja suoritustasoa kuvaavien tilastojen julkaisemiseen, uusien toimintojen käyttöönoton määräaikoihin, riittävään neuvotteluun käyttäjien/kuluttajien ja käyttäjä/kuluttajajärjestöjen kanssa, numerointisuunnitelmien valvontaan, käyttöehtojen valvontaan sekä kiistojen ratkaisemiseen ja käyttäjien oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseen koko yhteisössä; kyseisillä viranomaisilla olisi oltava tarvittavat mahdollisuudet mainittujen tehtävien täydelliseen suorittamiseen,

11) palvelujen laatu käyttäjien näkökulmasta on olennainen osa tarjottavaa palvelua, ja käyttäjiä varten on julkaistava tietoja palvelujen laadusta ja saavutetusta suoritustasosta; yhteisön laajuisen palvelujen laadun yhtenäistymisen arvioimiseksi tarvitaan yhdenmukaistetut palvelujen laadun mittarit ja yhteiset mittausmenetelmät; eri käyttäjäryhmillä on erilaiset palvelutasovaatimukset; niihin voidaan soveltaa erisuuruisia tariffeja,

12) kiinteän yleisen puhelinverkon käyttäjillä olisi oltava vähintään samanlaiset oikeudet teleorganisaatioihin kuin muiden tavaroiden ja palvelujen tarjoajiin nähden, eikä teleorganisaatioilla saa olla mitään kohtuutonta lainsuojaa kiinteän yleisen puhelinverkon käyttäjiin nähden,

13) osapuolten yhteisymmärrys voidaan katsoa sopimukseksi; epäoikeudenmukaisten sopimusehtojen välttämiseksi on välttämätöntä, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia muutoksia teleorganisaatioiden käyttäjilleen asettamiin sopimusehtoihin; on jäsenvaltioiden päätettävissä, tarkastaako niiden sääntelyviranomainen nämä sopimusehdot ennen kuin teleorganisaatiot ottavat ne käyttöön vai milloin tahansa käyttäjän pyynnöstä,

14) kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/13/ETY(6) säädetään kuluttajalle yleisestä suojasta sopimusehtojen osalta; tätä direktiiviä varten on kuitenkin välttämätöntä täydentää tätä yleissuojaa lisäämällä tarkempia sääntöjä, joiden olisi koskettava kaikkia käyttäjiä,

15) käyttäjille tarjottavien peruspientaajuuspuheviestityspalvelujen lisäksi olisi taattava, että asiakkaille tarjotaan, teknisen ja taloudellisen toteutettavuuden mukaan, yhdenmukaistettu vähimmäisvalikoima kehittyneitä puhelintoimintoja tiendonvälitykseen sekä jäsenvaltioissa että jäsenvaltioiden välillä,

16) Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tehneet 20 päivänä joulukuuta 1994 sopimuksen yhteistoimintatavasta EY:n perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti annettujen säädösten täytäntöönpanomenettelyssä,

17) muiden puhelintoimintojen tarjoaminen, joka tapahtuu markkinakysynnän mukaan tässä direktiivissä mainitun pientaajuuspuheviestityspalvelujen yhdenmukaistetun vähimmäisvalikoiman ohella, ei saa haitata pientaajuuspuheviestityksen perustoimintojen tarjoamista eikä johtaa peruspientaajuuspuheviestityspalvelujen kohtuuttomaan hinnannousuun,

18) pientaajuuspuheviestityspalvelujen yhdenmukaistettujen ehtojen on annettava jäsenvaltioille liikkumavaraa toteutusaikataulun määräämisessä ottaen huomioon valtioiden erilaisen tilanteen verkon teknisen kehityksen ja markkinakysynnän osalta,

19) komissio on julkaissut Ohjeita Euroopan talousyhteisön kilpailusääntöjen soveltamisesta televiestinnän alalla(7) muun muassa selkeyttääkseen yhteisön kilpailulainsäädännön soveltamista sellaiseen teleorganisaatioiden yhteistoimintaan, jolla pyritään toteuttamaan yhteisön laajuisen yleisten verkkojen ja palvelujen keskinäinen liitettävyys,

20) tehokkaiden ja toimivien telepalvelujen uusien sovelluksien tarjoamiseksi telepalvelujen tarjoajat ja muut käyttäjät voivat yhteisön oikeuden pariaatteiden mukaisesti vaatia mahdollisuutta liittyä kiinteään yleiseen puhelinverkkon muissakin kuin puhelinkäyttäjien enemmistölle tarjottavissa verkon liityntäpisteissä; tällaisten pyyntöjen on oltava kohtuullisia tekniseen ja taloudelliseen toteutettavuuteen nähden; on otettava käyttöön menettelyjä käyttäjien vaatimusten ja teleorganisaatioiden perusteltujen etujen tasapainottamiseksi; on olennaista, että yleisen televerkon toimintakyky säilyy, kun kiinteää yleistä puhelinverkkoa hyödynnetään tehokkaasti tällaisin erityiskäytöin,

21) direktiivin 90/387/ETY määritelmän mukaisesti verkon liityntäpiste voi sijaita teleorganisaation tiloissa; tämä direktiivi ei nimenomaisesti edellytä palvelun tarjoajien omistamien laitteiden asentamista teleorganisaation tiloihin,

22) sen varmistamiseksi, että teleorganisaatiot eivät syrji sellaisia palvelujen tarjoajia, joiden kanssa ne kilpailevat, on välttämätöntä, että kansalliset viranomaiset toteuttavat riittävät suojatoimenpiteet, mukaan lukien erityisesti sellaiset suojatoimenpiteet, joilla taataan tasapuolinen pääsy verkkorajapintoihin; tariffien, jotka koskevat teleorganisaatioita näiden käyttäessä kiinteää yleistä puhelinverkkoa telepalvelujen tarjoamiseen, olisi oltava samat kuin muille käyttäjille,

23) käyttäjien olisi hyödyttävä suurtuotannon eduista, jollaisia voi syntyä uusien älyverkkoarkkitehtuurien tuloksena; yhteisön telepalvelumarkkinoiden kehittyminen edellyttää tässä direktiivissä mainittujen toimintojen laajinta mahdollista saatavuutta; syrjimättömyyden periaatetta on noudatettava tavalla, joka ei estä kehittyneiden telepalvelujen kehittymistä,

24) teleorganisaatioita on kannustettava toteuttamaan tarvittavat yhteistyömekanismit, joilla varmistetaan yleisten televerkkojen täydellinen yhteisönlaajuinen keskinäinen liitettävyys erityisesti puhelinpalvelujen osalta; kansallisten sääntelyviranomaisten on helpotettava tällaista yhteistyötä; tällaisen keskinäisen liittämisen on oltava lakisääteisessä valvonnassa, jotta turvataan käyttäjien edut yhteisön laajuisesti ja huolehditaan yhteisön oikeuden noudattamisesta, sekä noudatettava soveltuvin osin voimassa olevia Kansainvälisen teleliiton (ITU) toimialaan kuuluvia kansainvälisiä säädöksiä; tämän vuoksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus saada tarvittaessa tarkat tiedot verkkojen keskinäistä liittämistä koskevista sopimuksista, komissio voi pyytää jäsenvaltioilta tietoja verkkojen erityiskäyttöä koskevista sopimuksista ja keskinäistä liittämistä koskevista sopimuksista siinä määrin kuin yhteisön oikeudessa säädetään,

25) yleisten puhelinverkkojen keskinäinen liittäminen on olennaista yhteisön laajuisten puhelinpalvelujen tarjoamisen kannalta; kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuus on varmistaa, että ehdot, jotka koskevat keskinäistä liittämistä kiinteisiin yleisiin puhelinverkkoihin, ovat puolueettomia ja syrjimättömiä direktiivin 90/387/ETY mukaisesti, mukaan lukien toisten jäsenvaltioiden teleorganisaatioiden sekä yleisten matkapuhelinpalvelujen operaattorien toteuttamat keskinäiset liittämiset,

26) jos jäsenvaltion kiinteää yleistä puhelinverkkoa operoi useampi kuin yksi teleorganisaatio, kansallisten sääntelyviranomaisten on välttämätöntä yhteisönlaajuisen puhelinpalvelujen tarjoamisen takaamiseksi valvoa asianmukaisesti keskinäisen liittämisen järjestelyjä; tällaisissa keskinäisen liittämisen järjestelyissä olisi otettava huomioon tässä direktiivissä mainitut periaatteet,

27) syrjimättömyyden periaate pyrkii keskinäisen liittämisen osalta ensisijaisesti estämään teleorganisaatioita väärinkäyttämästä määräävää asemaansa,

28) direktiivin 90/387/ETY mukaisesti on koko yhteisössä sovellettava yhteisiä, tehokkaita tariffiperiaatteita, jotka perustuvat puolueettomiin perusteisiin ja kustannuksiin suhteuttamiseen; näiden tariffiperiaatteiden täydelliseen toteuttamiseen voidaan tarvita kohtuullinen siirtymäkausi; tariffien on kuitenkin oltava selkeät ja asianmukaisella tavalla julkaistut sekä perustamissopimuksen kilpailumääräysten mukaisesti riittävästi eritellyt, niiden on taattava tasavertainen kohtelu, eivätkä ne saa olla syrjiviä; kustannuksiin suhteuttamisen periaatetta sovellettaessa olisi otettava huomioon palvelujen yleisen saatavuuden tavoite ja voidaan ottaa huomioon kaupunki- ja aluesuunnittelupolitiikka, jolla pyritään varmistamaan jäsenvaltion yhtenäisyys,

29) kansallisten sääntelyviranomaisten on vastattava tariffien valvonnasta; tariffirakenteiden kehityksen olisi perustuttava tekniseen kehitykseen ja käyttäjien kysyntään; kustannuksiin suhteutettujen tariffien vaatimus tarkoittaa, että teleorganisaatioiden tulee kohtuullisessa ajassa ottaa käyttöön kustannuslaskentajärjestelmä, jolla kustannukset voidaan jakaa palvelujen kesken mahdollisimman tarkasti selkeän kustannuslaskentajärjestelmän pohjalta; tällaiset vaatimukset voidaan täyttää esimerkiksi soveltamalla täysin eritellyn kustannuslaskelman periaatetta,

30) kustannuksiin suhteuttamisen pääperiaatteen puitteissa tarvitaan tiettyä kansallisen sääntelyviranomaisen valvomaa liikkumavaraa, joka mahdollistaa alennetut tariffit tiettyihin tarkoituksiin tai yhteiskunnallisesti toivottavat tariffit tietyille ihmisryhmille, tietyntyyppisille puheluille tai tiettyinä vuorokaudenaikoina; alennettujen tariffien on noudatettava perustamissopimuksen kilpailumääräyksiä ja erityisesti yleisperiaatetta, jonka mukaan sopimusten solmiminen ei saa riippua asiaan liittymättömien lisävelvoitteiden hyväksymisestä; erityisesti alennetut tariffit eivät saa yhdistää erityis- tai yksinoikeudellista palvelutarjontaa kilpailunalaiseen palvelutarjontaan,

31) käyttäjien on kyettävä tarkastamaan laskujensa virheettömyys siten, että he voivat saada niin tarkasti eriteltyjä laskuja kuin heidän omat tarpeensa vaativat sekä tietosuojaa ja yksityisyyttä koskeva lainsäädäntö sallii,

32) luetteloja pientaajuuspuheviestityspalveluja tilaavista käyttäjistä on oltava vapaasti saatavissa, sillä ne ovat tärkeä osa pientaajuuspuheviestityspalvelujen käyttöä; luettelotiedot on tehtävä saataviksi oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla; käyttäjillä olisi asiaan kuuluvan tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevan lainsäädännön mukaisesti oltava oikeus valita, haluavatko he tietojensa näkyvän luetteloissa vai eivät; tämä direktiivi ei muuta jo olemassa olevia puhelinluetteloiden tarjoamista koskevia sääntöjä,

33) maksulliset yleisöpuhelimet ovat tärkeä pientaajuuspuheviestityspalvelujen käyttötapa erityisesti hätätilanteissa, ja olisi suotavaa varmistaa, että yleisöpuhelimia on riittävästi täyttämään käyttäjien kohtuulliset tarpeet,

34) tiedostaen, että yhden ainoan, kaikissa jäsenvaltioissa toimivan puhelukorttityypin kehittäminen olisi käyttäjien etu, komissio on valtuuttanut Eurooppalaisen standardointikomitean (CEN) / Eurooppalaisen sähkötekniikan standardointikomitean (CENELEC) kehittämään sopivia standardeja; näiden standardien lisäksi tarvitaan kaupallisia sopimuksia, joilla varmistetaan, että yhdessä jäsenvaltiossa myytäviä puhelukortteja voidaan käyttää muissa jäsenvaltioissa,

35) jäsenvaltioissa voidaan tukea ihmisryhmiä, joilla on erityistarpeita; tämä voi koskea myös pientaajuuspuheviestityspalveluihin liittyviä säädöksiä, sillä pientaajuuspuheviestityspalvelut tunnustetaan tärkeiksi palveluiksi vammaisille,

36) komissio on kehottanut Euroopan telealan standardointilaitosta (ETSI) selvittämään sellaisen yhdenmukaistetun yksilinjaisen verkkoliittymän teknisen ja taloudellisen toteutettavuuden, jollainen sopisi kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymiseen ja verkon käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa; jotta taattaisiin yhdenmukaistettu liittyminen ISDN-verkon päätelaitteisiin, olisi verkon vastaavalle liityntäpisteelle asetettava tiettyjä vaatimuksia, mukaan lukien pistorasiaa koskevat eritelmät,

37) kansallisten puhelinnumeroiden olisi oltava kansallisten sääntelyelinten valvonnassa; numerointijärjestelmät olisi kehitettävä neuvotellen tiiviisti teleorganisaatioiden kanssa ja sopusoinnussa pitkän aikavälin Euroopan laajuisen numeroinnin ja kansainvälisen numerointijärjestelmän kanssa; numerointimuutosten toteuttaminen on kallista sekä teleorganisaatioille että käyttäjille, ja numeroinnin muuttaminen on saatava kansallisiin ja kansainvälisiin vaatimuksiin nähden sopivalle minimitasolle pitkällä aikavälillä,

38) telepalvelujen numerointia koskevan Euroopan laajuisen yhteistyön edistämisestä 19 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston päätöslauselmassa(8) katsotaan yleiseurooppalaisia sovellusmahdollisuuksia sisältävien palvelujen numerointijärjestelyihin liittyvän yhteistyön tehostaminen tärkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi; on olemassa tarve luoda Euroopan numeroavaruus Euroopan laajuisten pientaajuuspuheviestityspalvelujen toteuttamisen ja käytön helpottamiseksi mukaan lukien ilmaisnumerot,

39) direktiivin 90/388/ETY mukaisesti jäsenvaltioiden, jotka tekevät telepalvelujen toimittamisen toimiluvan myöntämis- tai ilmoitusmenettelyn alaiseksi, on huolehdittava, että toimilupien myöntämisehdot ovat puolueettomat, syrjimättömät ja selkeät, että hakemuksen hylkäämisen syyt ilmoitetaan kaikissa tapauksissa ja että on olemassa menettely, jolla mihin tahansa hylkäävään päätökseen voidaan hakea muutosta; kiinteän yleisen puhelinverkon käyttöehtojen on noudatettava yhteisön oikeutta ja erityisesti direktiiviä 90/387/ETY; avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta kiinteisiin johtoihin 5 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/44/ETY(9) mukaisesti kaikenlaisten rajoitusten, joilla tähdätään olennaisten vaatimusten noudattamiseen, on oltava yhteisön oikeuden mukaisia ja kansallisen sääntelyviranomaisen säädännäistoimin asettamia; mitään kiinteiden johtojen ja yleisen puhelinverkon keskinäistä liittämistä koskevia teknisiä rajoituksia ei saa ottaa käyttöön tai pitää voimassa;

40) direktiivin 90/387/ETY mukaisesti olennaiset vaatimukset siitä, mitkä rajoitukset yleisiin televerkkoihin tai -palveluihin liittymiselle ja verkkojen ja palvelujen käytölle ovat perusteltuja, rajoittuvat verkon toimintojen varmistamiseen, verkon toimintakyvyn ylläpitoon, perustelluissa tapauksissa palvelujen yhteentoimivuuden takaamiseen ja soveltuvin osin tietosuojaan; lisäksi ovat voimassa päätelaitteiden liittämiseen yleisesti sovellettavat ehdot; kansalliset sääntelyviranomaiset voivat antaa valtuudet menettelyihin, joiden avulla teleorganisaatio kykenee välittömästi ryhtymään toimiin vakavissa liittymis- tai käyttöehtojen rikkomustapauksissa,

41) avoimuuden periaatetta olisi sovellettava pientaajuuspuheviestityspalvelujen perustana oleviin standardeihin; direktiivin 90/387/ETY mukaisesti teknisten rajapintojen ja liittymisehtojen yhdenmukaistamisen on perustuttava yhteisiin teknisiin eritelmiin, joissa on otettu huomioon kansainvälinen standardointi; teknisiä standardeja ja säännöksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/189/ETY(10) mukaisesti uusia kansallisia standardeja ei saa kehittää aloilla, joilla yhdenmukaistettujen eurooppalaisten standardien kehitystyö on käynnissä,

42) komission tämän direktiivin tehokkaan valvonnan soveltamisen mahdollistamiseksi, jäsenvaltoiden on ilmoitettava komissiolle ne kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka vastaavat tässä direktiivissä luoduista tehtävistä ja tämän direktiivin edellyttämästä asiaan kuuluvien tietojen toimittamisesta,

43) kansallisen lainsäädännön tai yhteisön oikeuden antamien oikeuskeinojen lisäksi tarvitaan yksinkertainen riitojen sovittelumenettely sekä kansallisella että yhteisön tasolla; tämän menettelyn olisi oltava joustava, nopea, huokea ja selkeä, ja sen olisi sovelluttava kaikkien osapuolten käyttöön,

44) telepalvelut kuuluvat kuluttajansuojaa, tietosuojaa ja yleisöä loukkaavan tiedon tai materiaalin julkaisemista käsittelevän lainsäädännön piiriin, ja siksi tässä direktiivissä ei säädetä mistään erityisistä lisätoimenpiteistä,

45) avoimuutta lisäisi säännöllinen ja järjestelmällinen keskustelu teleorganisaatioiden, käyttäjien, kuluttajien, valmistajien ja palvelujen tarjoajien kanssa tämän direktiivin herättämistä yhteisönlaajuisista kysymyksistä; neuvottelut ammattiyhdistysten kanssa kattaa jo komission päätös 90/450/ETY(11), jolla asetettin komission avuksi työnantajien ja palkansaajien edustajista koostuva yhteinen televiestintäpalvelujen yhteiskomitea,

46) telealan kehittyessä voimakkaasti, avoimen verkon tarjoamisen soveltamisen pientaajuuspuheviestitykseen olisi oltava asteittainen ja jatkuva menettely, ja säädösehtojen on oltava riittävän joustavat täyttääkseen muuttuvien markkinoiden ja muuttuvan tekniikan luomat tarpeet; siksi olisi otettava käyttöön joustava ja nopea teknisen mukauttamisen menettely, joka ottaa tarkoin huomioon jäsenvaltioiden näkemykset ja johon ONP-komitea osallistuisi,

47) ennakoidaan tarvittava menettely, jolla varmistetaan lähentyminen yhteisön tasolla määrittämällä pientaajuuspuheviestityspalveluille ja -toiminnoille yhdenmukaistetut tavoitteet ja tavoitepäivämäärät; ONP-komitean olisi osallistuttava tällaiseen lähentymismenettelyyn; tällaisessa menettelyssä on otettava tarkoin huomioon verkon kehityksen tila ja markkinakysyntä yhteisössä,

48) yhteisön laajuisen kannattavan kehittyneen pientaajuuspuheviestityspalvelun tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden olennainen perustekijä, ei voida toteuttaa tyydyttävästi jäsenvaltiotasolla, ja siksi tavoite saavutetaan paremmin yhteisön tasolla antamalla tämä direktiivi,

49) päätöksen 91/396/ETY(12) mukaan yhteisössä olisi otettava käyttöön yhteinen eurooppalainen hätäpuhelinnumero; telepäätelaitteita ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroista tunnustamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä huhtikuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/263/ETY(13), määrittelee ehdot päätelaitteiden liittämiselle kiinteään yleiseen puhelinverkkoon,

50) Eurooppa on suuntautumassa informaatioperusteiseen talouteen; pääsy verkkoihin on maailmanlaajuisesti tärkeä kysymys; neuvosto on sopinut aikataulusta palvelujen, televerkkojen ja infrastruktuurien vapauttamiselle; tasapainoisella yhdenmukaistamis- ja vapauttamispolitiikalla, johon kuuluvat yleiseen palveluun liittyvät toimenpiteet, varmistetaan, että yrityksillä, teollisuudella ja kansalaisilla on pääsy nykyaikaisiin, kohtuuhintaisiin ja tehokkaisiin viestinnän infrastruktuureihin, joissa tarjotaan laajoja ja monipuolisia palveluja, ja

51) neuvoston 22 päivänä heinäkuuta 1993 antama päätöslauselma(14) kehottaa komissiota tekemään tarpeelliset lainsäädännölliset ehdotukset 1 päivään tammikuuta 1996 mennessä sekä tutkimaan, miten mukauttaa avoimen verkon tarjoaminen tulevaan kehitykseen.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala

1. Tässä direktiivissä säädetään ehtojen yhdenmukaistamisesta, joka koskee vapaata ja tehokasta yleisiin pientaajuuspuheviestityspalveluihin ja kiinteisiin yleisiin puhelinverkkoihin liittymistä ja verkkojen ja palvelujen käyttöä sekä yhdenmukaistetun pientaajuuspuheviestityspalvelun saatavuutta kaikkialla yhteisössä.2. Tämä direktiivi ei koske matkapuhelinpalveluja paitsi niiltä osin kuin se käsittelee yleisiin matkapuhelinpalveluihin käytettävien verkkojen ja kiinteiden yleisten puhelinverkkojen keskinäistä liittämistä.

2 artikla

Määritelmät

1. Direktiivissä 90/387/ETY annetut määritelmät pätevät soveltuvin osin tähän direktiiviin.

2. Tässä direktiivissä tarkoitetaan

- "kiinteällä yleisellä puhelinverkolla" yleistä kytkentäistä televerkkoa, jota käytetään muun muassa pientaapientaajuuspuheviestityspalvelujen tarjoamiseen sijainniltaan kiinteiden verkon liityntäpisteiden välillä,

- "käyttäjillä" loppukäyttäjiä, mukaan lukien kuluttajat (esimerkiksi kotikäyttäjät), ja palvelujen tarjoajia, mukaan lukien teleorganisaatiot silloin, kun ne osallistuvat sellaisten palvelujen toimittamiseen, joita tarjoavat tai voivat tarjota myös muut,

- "kansallisella sääntelyviranomaisella" kunkin jäsenvaltion toimielintä tai toimielimiä, jotka ovat oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia teleorganisaatioista ja joille kyseinen jäsenvaltio on antanut muun muassa tässä direktiivissä mainitut sääntelytehtävät,

- "ONP-komitealla" direktiivin 90/387/ETY 9 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa,

- "maksullisella yleisöpuhelimella" yleisön käytettävissä olevaa puhelinta, jonka käyttö voidaan maksaa esimerkiksi kolikoilla, luotto-/maksukorteilla ja/tai puhelukorteilla.

3 artikla

Pavelun tarjoaminen, päätelaitteiden liittäminen ja verkon käyttö

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niissä toimivat teleorganisaatiot tarjoavat erillisesti tai yhdessä tämän direktiivin säännösten mukaisen kiinteän yleisen puhelinverkon ja pientaajuuspuheviestityspalvelun, jotta voidaan taata yhdenmukaistettu tarjonta koko yhteisössä.

Jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava, että käyttäjillä on mahdollisuus

a) halutessaan liittyä kiinteään yleiseen puhelinverkkoon,

b) liittää ja käyttää käyttäjän tiloihin sijoitettuja hyväksyttyjä päätelaitteita kansallisen lainsäädännön ja yhteisön oikeuden mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, ettei tarjottavan yhteyden käytölle aseteta mitään muita rajoituksia kuin 22 artiklassa tarkoitetut rajoitukset.

4 artikla

Tietojen julkaiseminen ja saatavuus

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että kiinteään yleiseen puhelinverkkoon ja pientaajuuspuheviestityspalveluihin liittymisestä sekä verkon ja palvelujen käytöstä julkaistaan riittävät ja ajan tasalla olevat tiedot liitteessä I esitettyä jäsentelyä noudattaen.

Muutokset palveluissa ja tiedot uusista palveluista on julkaistava mahdollisimman nopeasti. Kansallinen säätelyviranomainen voi säätää sopivan ilmoitusajan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava asianmukaisella tavalla, niin että ne ovat käyttäjien helposti saatavissa. Asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä on oltava viittaus tämän tiedon julkaisemiseen.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle yhden vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta, ja tämän jälkeen aina käytännön muuttuessa, siitä tavasta, jolla 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan saataville; komissio julkaisee säännöllisesti vastaavan viittauksen tällaisiin ilmoituksiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5 artikla

Palvelujen laatu- ja toimitusaikatavoitteet

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava tavoitteiden asettamisesta ja julkaisemisesta toimitusajan ja liitteeseen II perustuvien palvelulaadun mittarien osalta. Määritelmät, mittausmenetelmät ja teleorganisaatioiden suoritustaso näihin tavoitteisiin nähden on julkaistava vuosittain. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tarkistettava määritelmät, mittausmenetelmät ja tavoitteet vähintään joka kolmas vuosi.

2. Julkaiseminen on tehtävä 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

3. Tarvittaessa komissio ONP-komiteaa kuullen ja 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen kehottaa ETSI:tä laatimaan eurooppalaiset standardit yhteisistä määritelmistä ja mittausmenetelmistä.

6 artikla

Tarjoamisen lopettamisen ehdot

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että palvelutarjonta jatkuu kohtuullisen ajan ja että tarjonnan lopettaminen tai muutos, joka merkittävästi muuttaa palvelujen hyödyllisyyttä käyttäjälle, voidaan tehdä vasta kun on kuultu sellaisia käyttäjiä, joihin muutos vaikuttaa, ja kansallisen sääntelyviranomaisen asettaman julkisen huomautusajan jälkeen.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjät toimiessaan kansallisen lainsäädännön sallimalla tavalla käyttäjien ja/tai kuluttajien etuja edustavien järjestöjen yhteydessä voivat tuoda kansallisen sääntelyviranomaisen käsiteltäväksi tapauksia, joissa tarjonnan lopettamisesta kärsivät käyttäjät eivät hyväksy teleorganisaation suunnittelemaa lopettamispäivää, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön muiden muutoksenhakua koskevien säännösten soveltamista.

7 artikla

Käyttäjäsopimukset

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että käyttäjät saavat sopimuksen, jossa mainitaan tarkasti teleorganisaation tarjoamat palvelut. Sääntelyviranomaisten on vaadittava korvaus- ja/tai hyvitysmaksujärjestelyjen perustamista yleisenä sääntönä, mikäli palvelutaso ei ole sopimuksen mukainen, ja huolehdittava siitä, että jokainen poikkeus tähän sääntöön on asianomaisen teleorganisaation tai asianomaisten teleorganisaatioiden perustelema ja selvästi määrätty käyttäjien sopimuksessa.

2. Teleorganisaatioiden on vastattava viipymättä pyyntöön kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymisestä ja ilmoitettava käyttäjälle arvioitu palvelun toimituspäivä.

3. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus vaatia muutosta sopimusehtoihin ja mihin tahansa teleorganisaation käyttämiin korvaus- ja/tai hyvitysmaksujärjestelyihin. Käyttäjien ja teleorganisaatioiden välisten sopimusten on sisällettävä yhteenveto kiistojen sovittelumenettelyn vireillepanemisesta.

4. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että käyttäjillä on oikeus nostaa kanteita ja hallintoriitoja teleorganisaatiota vastaan.

8 artikla

Poikkeaminen julkaistuista ehdoista

Jos teleorganisaatio vastauksena johonkin tiettyyn pyyntöön pitää kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymisen tarjoamista kohtuuttomana julkaistujen tariffiensa ja toimitusehtojensa puitteissa, sen on pyydettävä kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä ehtojen muuttamiselle kyseissessä tapauksessa.

9 artikla

Kehittyneiden toimintojen tarjoaminen

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on teknisen ja taloudellisen toteutettavuuden puitteissa huolehdittava liitteessä III olevassa 1 kohdassa lueteltujen toimintojen tarjoamisesta 24 artiklassa tarkoitettujen teknisten standardien mukaisesti.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on helpotettava ja kannustettava liitteessä III olevassa 2 kohdassa lueteltujen 24 artiklassa tarkoitettujen teknisten standardien mukaisten palvelujen ja toimintojen tarjoamista teleorganisaatioiden välisin ja soveltuvin osin muiden palveluja tai toimintoja tarjoavien henkilöiden välisin kaupallisin järjestelyin perustamissopimuksen kilpailumääräyksiä noudattaen sekä käyttäjien kysynnän mukaan.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että liitteessä III olevassa 1 kohdassa lueteltujen toimintojen käyttöönottoajat asetetaan ottaen huomioon verkon kehitystila, markkinakysyntä ja standardoinnin edistyminen ja julkaistaan 4 artiklassa säädetyllä tavalla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on kannustettava liitteessä III olevassa 2 kohdassa lueteltujen palvelujen ja toimintojen käyttöönottoaikojen asettamista ja julkaisemista samalla tavalla.

10 artikla

Erityiset verkkoliittymät

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että teleorganisaatiot vastaavat käyttäjien kohtuullisiin pyyntöihin kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymisestä muissa kuin liitteen I tarkoittamissa verkon liityntäpisteissä, paitsi jos pyytäjinä ovat

a) yleisten matkapuhelinpalvelujen operaattorit,

b) teleorganisaatiot pientaajuuspuheviestityspalvelujen osalta.

Jos teleorganisaatio vastauksena tiettyyn pyyntöön pitää kiinteän yleisen puhelinverkon erityisen verkkoliittymän tarjoamista kohtuuttomana, sen on pyydettävä kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksyntä tällaisen liittymisen rajoittamiselle tai estämiselle. Käyttäjille, joihin rajoittava tai estävä päätös vaikuttaa, on taattava mahdollisuus saattaa asia kansallisen sääntelyviranomaisen käsiteltäväksi, ennen kuin asiasta tehdään päätös.

Jos pyyntö erityisestä verkkoliittymästä hylätään, pyynnön esittäneelle käyttäjälle olisi annettava pikainen ja perusteltu selitys siitä, miksi pyyntö on hylätty; tämä säännös ei kuitenkaan koske toimintaa kansallisen hallinnon puitteissa toimiluvan myöntämisehtojen toimeenpanemiseksi yhteisön oikeuden mukaisesti, eikä toimintaa kansallisessa tuomioistuimessa.

2. Erityisen verkkoliittymän tekniset ja kaupalliset järjestelyt ovat sopimuspuolten välinen asia, johon kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus puuttua 1, 3, ja 4 kohdassa säädetyn mukaisesti. Sopimus voi sisältää sellaisten kustannusten korvaamisen, joita teleorganisaatiolle aiheutuu muun muassa pyydetyn verkkoliittymän tarjoamisesta; tällaisissa veloituksissa on otettava tarkoin huomioon direktiivin 90/387/ETY liitteessä II mainitut kustannuksiin suhteuttamisen periaatteet.

3. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat milloin tahansa puuttua asioihin omasta aloitteestaan tai jommankumman osapuolen pyynnöstä sellaisten ehtojen aikaansaamiseksi, jotka ovat syrjimättömät, oikeudenmukaiset ja kohtuulliset molemmille osapuolille sekä suurimmaksi hyödyksi kaikille käyttäjille.

4. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on myös oikeus tarkastaa kaikkien käyttäjien edun nimissä, että sopimuksiin sisältyvät ehdot, jotka täyttävät 3 kohdassa mainitut perusteet, että sopimukset astuvat voimaan ja toteutetaan tehokkaasti ja viipymättä ja että niihin sisältyy ehtoja asiaa koskevien standardien ja olennaisten vaatimusten noudattamisesta ja/tai kokonaislaadun ylläpitämisestä.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten 4 kohdan mukaisesti asettamat ehdot on julkaistava 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että teleorganisaatiot noudattavat syrjimättömyyden periaatetta käyttäessään kiinteää yleistä puhelinverkkoa sellaisten palvelujen tarjoamiseen, joita myös muut palvelujen tarjoajat toimittavat tai voivat toimittaa.

7. ONP-komiteaa kuullen ja 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio kehottaa ETSI:tä laatimaan standardit uudentyyppisistä verkkoliittymistä. Viittaukset näihin uudentyyppisiä verkkoliittymiä käsitteleviin standardeihin julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä direktiivin 90/387/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

8. Erityisiä verkkoliittymiä koskevista sopimuksista on pyydettäessä annettava tietoja kansallisen sääntelyviranomaisen käyttöön.

11 artikla

Yhdysliikenne

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että jäljempänä tarkoitettujen organisaatioiden kohtuulliset pyynnöt yhdysliikenteestä kiinteään yleiseen puhelinverkkoon täytetään, erityisesti yhteisön laajuisen pientaajuuspuheviestityspalvelujen tarjoamisen takaamiseksi

a) toisissa jäsenvaltioissa kiinteitä yleisiä puhelinverkkoja tarjoavat teleorganisaatiot, joiden nimet on ilmoitettu 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

b) yleisten matkapuhelinpalvelujen operaattorit samassa jäsenvaltiossa.

Teleorganisaatio ei saa hylätä mitään yhdysliikennepyyntöä ilman maansa kansallisen sääntelyviranomaisen edeltävää hyväksyntää.

Toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettujen yleisten matkapuhelinpalvelujen operaattorien yhdysliikenteestä kiinteään yleiseen puhelinverkkoon voidaan sopia myös osapuolten kesken. Teleorganisaatio ei saa hylätä mitään tällaista yhdysliikennepyyntöä ilman maansa kansallisen sääntelyviranomaisen edeltävää hyväksyntää.

2. Yhdysliikenteen tekniset ja kaupalliset järjestelyt ovat sopimusosapuolten välinen asia, johon kansallisella sääntelyviranomaisella on oikeus puuttua 10 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että teleorganisaatiot noudattavat syrjimättömyyden periaatetta tehdessään yhdysliikennesopimuksia toisten kanssa.

4. Jos yhdysliikennesopimukset sisältävät erityisiä säännöksiä korvauksista teleorganisaatiolle tilanteissa, joissa osapuoliin kohdistuvat erilaiset käyttöolosuhteet, esimerkiksi hintasäännöstely ja yleiset palveluvelvoitteet, tällaisten korvaussäännösten on oltava kustannuksiin suhteutettuja, syrjimättömiä ja tarkoin perusteltuja ja niitä sovelletaan ainoastaan yhteisön oikeutta noudattavan kansallisen sääntelyviranomaisen suostumuksella.

5. Yhdysliikennesopimuksista on pyydettäessä annettava tietoja asiaan kuuluvien kansallisten sääntelyviranomaisten käyttöön.

12 artikla

Tariffiperiaatteet ja selkeys

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että kiinteän yleisen puhelinverkon ja pientaajuuspuheviestityspalvelujen tariffit noudattavat direktiivin 90/387/ETY liitteessä II mainittuja selkeyden ja kustannuksiin suhteuttamisen pääperiaatteita ja tämän artiklan säännöksiä.

2. Rajoittamatta kustannuksiin suhteuttamisen periaatteen soveltamista kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa teleorganisaatioille tariffirajoituksia, jotka liittyvät pientaajuuspuheviestityspalvelujen yleisen saatavuuden päämäärään mukaan lukien kaupunki- ja aluesuunnittelu.

3. Kiinteän yleisen puhelinverkon liittymis- ja käyttötariffien on oltava riippumattomia käyttäjien käyttämän sovelluksen tyypistä paitsi sikäli kuin he tarvitsevat erilaisia palveluja ja toimintoja.

4. Kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittämisen ja pientaajuuspuheviestityspalvelujen tarjoamisen ohella käytettyjen lisätoimintojen tariffien on yhteisön oikeuden mukaan oltava riittävästi eriteltyjä, niin että käyttäjän ei tarvitse maksaa toiminnoista, jotka ovat tarpeettomia hänen pyytämänsä palvelun kannalta.

5. Tariffien on tavallisesti sisällettävä seuraavat osat, joista jokainen on eriteltävä käyttäjälle:

- liittymismaksu kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittämisestä ja pientaajuuspuheviestityspalvelujen tilaamisesta

- laskutuskauden vuokra käyttäjän valitseman palvelu- ja toimintotyypin mukaan

- käyttömaksut, joissa voidaan ottaa huomioon muun muassa puhelinliikenteen ruuhka-ajat ja hiljaiset ajat.

Jos käytetään muita osatariffeja, näiden on oltava selkeät ja perustuttava puolueettomiin perusteisiin.

6. Tariffit on julkaistava 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

7. Tariffimuutokset voidaan toteuttaa vasta kansallisen sääntelyviranomaisen asettaman asianmukaisen julkisen huomautusajan umpeuduttua.

13 artikla

Kustannuslaskennan periaatteet

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden tämän direktiivin 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen teleorganisaatioiden on 31 päivään joulukuuta 1996 mennessä otettava käyttöön 12 artiklan toteuttamiseen soveltuva kustannuslaskentajärjestelmä ja että pätevä riippumaton toimielin vahvistaa organisaation noudattavan tällaista järjestelmää. Säännöllisin väliajoin on julkaistava noudattamista koskeva lausunto.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että kustannuslaskentajärjestelmän kuvaus, josta selviävät kustannusten jakamisen pääluokat sekä säännöt, joiden perusteella pientaajuuspuheviestityspalvelujen kustannukset on jaettu, saadaan pyydettäessä nähtäväksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten on pyydettäessä annettava komissiolle tietoja teleorganisaatioiden käyttämistä kustannuslaskentajärjestelmistä.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on, tämän kohdan viimeisen alakohdan soveltamista rajoittamatta, sisällettävä seuraavat osat:

a) pientaajuuspuheviestityspalvelujen kustannusten on erityisesti sisällettävä ne välittömät kustannukset, joita teleorganisaatiolle aiheutuu pientaajuuspuheviestityspalvelujen perustamisesta, operoinnista ja ylläpidosta sekä pientaajuuspuheviestityspalvelujen markkinoinnista ja laskutuksesta

b) yhteiset kustannukset eli sellaiset kustannukset, joiden ei voida katsoa välittömästi johtuvan pientaajuuspuheviestityspalveluista eikä muista toiminnoista, jaetaan seuraavasti:

i) jos mahdollista, yhteiset kustannusluokat jaetaan itse kustannusten alkuperän suoran erittelyn perusteella,

ii) jos suora erittely ei ole mahdollinen, yhteisten kustannusten jakoperusteena on epäsuora sidonnaisuus toiseen kustannusluokkaan tai kustankustannusluokkien ryhmään, joihin kustannukset on mahdollista määritellä tai jaotella suoraan. Tällaisen epäsuoran liittymisen on perustuttava vertailukelpoisiin kustannusrakenteisiin,

iii) mikäli ei löydetä suoria eikä epäsuoria kustannusten jakoperusteita, kustannusluokka määritetään yleisen sijoittimen avulla, joka lasketaan kaikkien välittömien ja välillisten kustannusten jakautumisen ja sijoittumisen suhteesta toisaalta pientaajuuspuheviestityspalveluihin ja toisaalta muihin palveluihin.

Muita kustannuslaskentajärjestelmiä voidaan käyttää, jos ne soveltuvat 12 artiklan täytäntöönpanoon ja ovat kansallisten sääntelyviranomaisten sellaisenaan teleorganisaatioiden käyttöön hyväksymiä, ja komissiolle on ilmoitettava ennen tällaisten järjestelmien soveltamista.

4. Kansallisen sääntelyviranomaisen käyttöön on pyydettäessä annettava yksityiskohtaisia tietoja kustannuslaskennasta luottamuksellisesti.

5. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 26 artiklan mukaisesti ilmoitetut teleorganisaatiot laativat ja julkaisevat tilinpäätöksensä sekä luovuttavat sen tarkastettavaksi. Tarkastaminen suoritetaan kansallisen lainsäädännön määräyksiä noudattaen.

14 artikla

Alennukset, pienkäyttötariffit ja muita erityisiä tariffisäännöksiä

1. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hyväksyä määräalennusten tarjoamisen käyttäjille, ja tällöin kansalliset sääntelyviranomaiset valvovat määräalennuksia.

2. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hyväksyä erityistariffien käytön yhteiskunnallisesti toivottavien palvelujen kuten hätäpalvelujen osalta tai palveluja harvoin käyttävien tai erityisten sosiaaliryhmien osalta.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että tariffirakenteet mahdollistavat alennetut taksat puheluista yhteisön sisällä hiljaisina aikoina, mukaan lukien soveltuvin osin yö- ja viikonloppupuhelut.

4. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että mikäli käyttöön otetaan erityistariffeja pientaajuuspuheviestityspalveluille joidenkin määräaikaisten projektien yhteydessä, erityistariffeista on ilmoitettava etukäteen kansallisille sääntelyviranomaisille.

15 artikla

Eritelty laskutus

Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että käyttäjille tarjottavalle mahdollisuudelle saada pyynnöstä eritelty lasku asetetaan tavoitteet ja ne julkaistaan ottaen huomioon verkon kehitystila ja markkinakysyntä.

Seuraavassa kohdassa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta eritellyistä laskuista on ilmettävä maksujen jakautuminen niin yksityiskohtaisesti kuin asiaan kuuluva henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa käsittelevä lainsäädäntö sallii.

Soittajalle ilmaiset puhelut, mukaan lukien puhelut hätänumeroihin, eivät saa näkyä soittajan eritellyssä laskussa.

Näissä puitteissa käyttäjille voidaan tarjota erilaisia erittelytarkkuuksia kohtuullisin tariffein.

16 artikla

Luettelopalvelut

Kansallisten sääntelyviranomaisten on noudattaen henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa käsittelevän asiaan kuuluvan lainsäädännön vaatimuksia huolehdittava, että

a) luetteloja pientaajuuspuheviestityspalveluja tilaavista käyttäjistä on käyttäjien saatavilla joko painetussa tai elektronisessa muodossa ja luettelot saatetaan ajan tasalle säännöllisin väliajoin;

b) käyttäjillä on oikeus päättää, haluavatko he tietojensa näkyvän yleisissä luetteloissa vai eivät,

c) teleorganisaatiot antavat pyydettäessä pientaajuuspuheviestityspalveluja koskevia yleisiä luettelotietoja julkaistujen ehtojen mukaan, jotka ovat oikeudenmukaiset, kohtuulliset ja syrjimättömät.

17 artikla

Maksullisten yleisöpuhelimien tarjoaminen

Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että maksullisia yleisöpuhelimia tarjotaan riittävästi täyttämään käyttäjien kohtuulliset tarpeet sekä määrällisesti että maantieteellisen kattavuuden osalta ja että tällaisista puhelimista on mahdollista soittaa hätäpuheluja. Päätöksessä 91/396/ETY mainittuun yhteiseurooppalaiseen hätänumeroon soitettavien puhelujen on oltava maksuttomia.

18 artikla

Puhelukortit

1. Komissio huolehtii siitä, että ETSI ja/tai CEN/CENELEC laativat standardit yhtenäistetystä puhelukortista, joka soveltuu maksullisiin puhelimiin kaikissa jäsenvaltioissa, sekä tähän liittyvät verkkorajapintojen standardit, jotka mahdollistavat yhdessä jäsenvaltiossa myytävien puhelukorttien käytön muissa jäsenvaltioissa. Viittaukset näihin standardeihin sekä muiden asiaan liittyvien laitteiden standardeihin julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on kannustettava 1 kohdassa tarkoitettuja standardeja noudattavien maksullisten yleisöpuhelimien asteittaista käyttöönottamista.

19 artikla

Vammaisten ja erityisiä tarpeita omaavien käyttäjien erityisehdot

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat laatia erityisehtoja, joilla autetaan vammaisia ja erityisiä tarpeita omaavia henkilöitä puhelinpalvelujen käytössä.

20 artikla

Verkkoliittymien eritelmät, mukaan lukien pistorasia

1. Tarvittaessa komissio kehottaa ONP-komiteaa kuullen ja 30 artiklan mukaista menettelyä noudattaen ETSI:tä laatimaan standardit uudentyyppisistä yhdenmukaistetuista verkkoliittymistä direktiivin 90/387/ETY liitteessä II olevan 2 kohdan viitekehyksen mukaisesti. Viittaukset näihin standardeihin julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Jos pientaajuuspuheviestityspalveluja toimitetaan käyttäjille ISDN-verkon valityksellä S/T-rajapinnan kautta, kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että tämän direktiivin voimaantulon jälkeen uuden verkon liityntäpisteen käyttöönotto tapahtuu, erityisesti pistorasian osalta, asiaan kuuluvien rajapintojen sähköisten määrittelyjen mukaisesti, joihin viitataan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistavassa standardiluettelossa.

21 artikla

Numerointi

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kansalliset puhelinten numerointisuunnitelmat ovat kansallisen sääntelyviranomaisen valvonassa oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi. Erityisesti yksittäisten numeroiden ja numerointialueiden jakamismenettelyjen on oltava selkeät, tasapuoliset ja nopeat ja jakaminen on suoritettava puolueettomalla, selkeällä ja syrjimättömällä tavalla.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että kansallisen numerointisuunnitelman pääpiirteet sekä kaikki myöhemmät lisäykset ja muutokset niihin julkaistaan, eivätkä julkaisemista saa rajoittaa muut kuin kansalliseen turvallisuuteen perustuvat syyt.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on kannustettava mahdollisten Euroopan numerointijärjestelmien asianmukaista käyttöä liitteessä III olevassa 2 kohdassa mainittujen toimintojen tarjoamiseksi.

22 artikla

Liittymis- ja käyttöehdot ja olennaiset vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kiinteään yleiseen puhelinverkkoon ja pientaajuuspuheviestityspalveluihin liittymistä tai verkon ja palvelujen käyttöä rajoittavat ehdot pohjautuvat yksinomaan 3, 4 ja 5 kohdassa esitettyihin perusteisiin ja ehdot asetetaan kansallisten sääntelyviranomaisten suostumuksella.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on luotava menettelyjä, joiden avulla pystytään tapauskohtaisesti ja mahdollisimman lyhyessä ajassa päättämään, sallitaanko teleorganisaatioiden tapauksissa, joissa käyttäjän väitetään laiminlyöneen käyttöehtojen noudattamisen, ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin kuin kiinteään yleiseen puhelinverkkoon pääsyn estäminen tai pientaajuuspuheviestityspalvelujen keskeytys tai vähentäminen. Näissä menettelyissä voidaan myös ennakoida se mahdollisuus, että kansallinen säntelyviranomainen hyväksyy ennakolta erityistoimenpiteitä käyttöehdoissa määrätyissä loukkaustapauksissa.

Kansallisen sääntelyviranomaisen on huolehdittava, että nämä menettelyt luovat edellytykset avoimelle päätöksentekomenettelylle, jossa osapuolten oikeudet otetaan huomioon asianmukaisesti. Päätös tehdään sen jälkeen kun molemmille osapuolille on annettu mahdollisuus esittää perustelunsa. Päätös on perusteltava asianmukaisesti, ja se on annettava tiedoksi osapuolille viikon kuluessa sen antamisesta.

Yhteenveto näistä menettelyistä on julkaistava 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

Tämä säännös ei rajoita osapuolten oikeutta vedota tuomioistuimiin.

3. Kaikenlaiset pientaajuuspuheviestityspalvelujen erityis- tai yksinoikeuksien perusteella käyttäjille asetetut käyttörajoitukset on asetettava sääntelytoimenpitein ja julkaistava 4 artiklan mukaisesti.

4. Päätelaitteiden liittämiselle kiinteään yleiseen puhelinverkkoon asetettavien ehtojen on noudatettava direktiiviä 91/263/ETY, ja ehdot on julkaistava tämän direktiivin 4 artiklan vaatimusten mukaisesti.

Rajoittamatta direktiivin 91/263/ETY säännösten soveltamista, jos käyttäjän päätelaite ei täytä tai ei enää täytä päätelaitteiden hyväksymisehtoja tai jos laitteessa on toimintahäiriöitä, jotka heikentävät verkon toimintakykyä, tai jos se aiheuttaa ihmisille loukkaantumisvaaran, kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että seuraavaa menettelyä noudatetaan:

- teleorganisaatio voi keskeyttää palvelujen tarjonnan, kunnes päätelaite on kytketty irti verkon liityntäpisteestä,

- teleorganisaatio ilmoittaa välittömästi käyttäjälle keskeytyksestä ja sen syistä,

- palvelut palautetaan entiselleen heti, kun käyttäjä on varmistanut, että hänen päätelaitteensa on kytketty irti verkon liityntäpisteestä.

5. Kun kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymistä ja verkon käyttöä rajoitetaan olennaisten vaatimusten perusteella, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että asiaa koskevissa kansallisissa säännöksissä mainitaan, mihin jäljempänä a-d alakohdassa mainituista olennaisista vaatimuksista tällainen rajoitus perustuu.

Olennaisiin vaatimuksiin perustuvat rajoitukset on julkaistava 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

Olennaisista vaatimuksista johtuvat rajoitukset on asetettava säädännäistoimin.

Rajoittamatta direktiivin 90/387/ETY 3 artiklan 5 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan soveltamista, direktiivin 90/387/ETY 3 artiklan 2 kohdassa mainitut olennaiset vaatimukset koskevat kiinteää yleistä puhelinverkkoa ja pientaajuuspuheviestityspalveluja seuraavasti:

a) Verkon toimintavarmuus

Kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymistä tai verkon käyttöä ei saa millään tavalla rajoittaa verkon toimintojen varmistamisen perusteella, paitsi hätätilanteessa, jolloin teleorganisaatio voi ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin verkon toimintojen varmistamiseksi:

- palvelujen keskeytys,

- toimintojen rajoittaminen,

- uusien käyttäjien verkkoon ja palveluihin liittymisen estäminen.

Hätätilanteella tarkoitetaan tässä yhteydessä laajamittaista verkon kaatumista tai ylivoimaista estettä, kuten äärimmäiset sääolot, tulva, salamointi tai tulipalo, lakko tai työsulku, sota, sotatoimet tai kansalaislevottomuudet. Hätätilanteessa teleorganisaation on pyrittävä kaikin keinoin ylläpitämään palvelunsa kaikille käyttäjille.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että teleorganisaatioilla on käytössään sopivia menetelmiä, joilla käyttäjille ja kansalliselle sääntelyviranomaiselle pystytään välittömästi ilmoittamaan hätätilanteen alkamisesta ja loppumisesta sekä tilapäisten palvelurajoitusten laadusta ja laajuudesta.

b) Verkon toimintakyvyn ylläpito

Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymisen ja verkon käytön rajoittaminen verkon toimintakyvyn ylläpidon perusteella, muun muassa verkkolaitteiden, ohjelmien tai tallennettujen tietojen suojaamiseksi, pidetään verkon tavalliselle toiminnalle välttämättömällä vähimmäistasolla. Rajoitusten on pohjauduttava julkaistuihin, puolueettomiin perusteisiin, ja rajoitusten käytön on oltava syrjimätöntä.

c) Palvelujen yhteentoimivuus

Jos päätelaitteet on hyväksytty ja ne toimivat direktiivin 91/263/ETY mukaisella tavalla, mitään muita käyttörajoituksia ei saa asettaa palvelujen yhteentoimivuuden perusteella.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa palvelujen yhteentoimivuutta koskevia ehtoja sopimuksiin, jotka liittyvät yleisten verkkojen keskinäiseen liittämiseen tai verkkojen erikoiskäyttöön, tällaiset ehdot on julkaistava 4 artiklassa säädetyllä tavalla.

d) Tiedon suojaaminen

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kiinteään yleiseen puhelinverkkoon liittymistä ja verkon käyttöä tiedon suojaamisen perusteella vain siinä määrin kuin on välttämätöntä tietosuojaa koskevien asiaan kuuluvien säännösten noudattamiseksi, mukaan lukien henkilötietojen suojaaminen, luovutettujen tai varastoitujen tietojen luottamuksellisuus ja yksityisyyden suoja yhteisön oikeuden mukaisesti.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että teleorganisaatiot tarpeen mukaan tiedottavat ennakolta käyttäjille asianmukaisesti ajoista, jolloin kiinteään yleiseen puhelinverkkoon pääsyä tai verkon käyttöä voidaan rajoittaa tai pääsy tai käyttö voidaan estää suunniteltujen huoltotoimenpiteiden vuoksi.

23 artikla

Laskujen maksamatta jättäminen

Jäsenvaltioiden on annettava valtuutus tiettyihin 4 artiklassa säädetyllä tavalla julkaistaviin toimenpiteisiin, jotka koskevat laskujen maksamattajättämistapauksia ja mitä tahansa tästä seuraavaa palvelujen keskeyttämistä tai käyttäjän kytkemistä irti verkosta. Tällaisten toimenpiteiden on varmistettava, että kaikenlainen palvelujen keskeyttäminen rajoittuu asianomaiseen palvelumuotoon niin hyvin kuin se on teknisesti toteutettavissa ja että käyttäjää varoitetaan asianmukaisesti etukäteen.

24 artikla

Tekniset standardit

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on kannustettava palvelujen tarjoamista seuraavassa lueteltujen standardien mukaisesti:

- Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä direktiivin 90/387/ETY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistut standardit

tai, jos tällaisia standardeja ei ole,

- ETSI:n tai CEN/CENELEC:n antamat eurooppalaiset standardit

tai, jos tällaisia standardeja ei ole,

- kansainvälisen teleliiton (ITU), kansainvälisen standardisointijärjestön (ISO) tai kansainvälisen sähköteknisen komission (IEC) antamat standardit tai suositukset

tai, jos tällaisia standardeja ei ole,

- kansalliset standardit tai eritelmät,

minkään edellä mainitun rajoittamatta eurooppalaisiin standardeihin viittaamista, joka voidaan tehdä pakolliseksi direktiivin 90/387/ETY 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava, että teleorganisaatiot pyydettäessä antavat käyttäjille tietoja standardeista ja eritelmistä, mukaan lukien kaikki kansallisin standardein toimeenpantavat eurooppalaiset ja/tai kansainväliset standardit, joiden mukaisesti tämän direktiivin tarkoittamia palveluja ja toimintoja tarjotaan.

25 artikla

Yhteisön laajuista lähentymistä koskevia säännöksiä

1. Komissio tarkastelee tavoitteiden lähentymiskehitystä sekä yleisten pelvelujen ja toimintojen toteutumista yhteisössä kansallisten sääntelyviranomaisten 26 artiklan 5 kohdan mukaisesti antamien kertomusten ja 4 artiklan mukaisesti julkaistujen tietojen perusteella.

2. Jos 5, 9 tai 15 artiklan vaatimusten toimeenpano vaikuttaa riittämättömältä takaamaan yhdenmukaistettujen palvelujen ja toimintojen tarjoamisen käyttäjille yhteisön tasolla, voidaan 31 artiklan mukaisella menettelyllä määrittää yhdenmukaistettuja tavoitteita ja tavoiteaikoja.

Komission vireille panema menettely ottaa tarkoin huomioon verkon kehitystilan ja markkinakysynnän jokaisessa jäsenvaltiossa erikseen.

3. Ottaen huomioon 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, yhteisönlaajuista yhteistyötä vaativat toiminnot, voidaan antaa suosituksia tarvittavista ehdoista, joiden avulla käyttäjille pystytään tarjoamaan yhdenmukaistetut toiminnot erityisesti, mikäli teleorganisaatioiden välille ei saada aikaan kaupallisia sopimuksia.

Nämä suositukset ottavat asianmukaisesti huomioon verkon kehitystilan, erilaiset arkkitehtuurit ja markkinakysynnän yhteisössä.

26 artikla

Tiedottaminen ja kertomukset

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansalliset sääntelyviranomaisensa 13 päivään joulukuuta 1996 mennessä.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle niiden teleorganisaatioiden nimet, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, erityisesti verkon ja palvelujen tarjoamisen varmistamiseksi 3 artiklan mukaisesti.

Sanotun kuitenkaan rajoittamatta ONP-komiteaa koskevien toimenpiteiden soveltamista tulevaisuudessa, ne jäsenvaltiot, jotka ovat poistaneet pientaajuuspuheviestityspalveluja koskevat yksinoikeudet, voivat soveltaa tätä direktiiviä merkittävän markkinaosuuden tai niille myönnetyllä käyttöalueella hallussapitämänsä johtavan aseman perusteella määriteltyihin organisaatioihin, varmistaakseen, että kullakin niiden alueella sijaitsevalla paikkakunnalla vähintään yksi organisaatio on tämän direktiivin säännösten alainen.

Jäsenvaltiot varmistavat, että teleorganisaatiot ovat velvoitettuja antamaan tämän direktiivin soveltamisen määrittelemiseksi välttämättömät tiedot.

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle sellaisten alueensa teleorganisaatioiden nimet, joilla on valtuudet kiinteiden verkkojensa suoraan keskinäiseen liittämiseen toisten jäsenvaltioiden teleorganisaatioiden kiinteisiin verkkoihin pientaajuuspuheviestityspalvelujen tarjoamiseksi.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava komissiolle sellaisten alueensa yleisten matkapuhelinpalveluoperaattorien nimet, joilla on valtuudet suoraan keskinäiseen liittämiseen toisten jäsenvaltioiden teleorganisaatioiden kiinteisiin televerkkoihin pientaajuuspuheviestityspalvelujen tarjoamiseksi.

4. Komissio julkaisee 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut nimet Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

5. Kansallisten sääntelyviranomaisten on kunkin osaltaan annettava kerran kalenterivuodessa komissiolle kertomus 5, 9 ja 15 artiklan mukaisesti hyväksymiensä tavoitteiden toteutumisen edistymisestä.

Vuosikertomus on lähetettävä komissiolle viiden kuukauden kuluessa kyseisen vuoden päättymisestä.

6. Kansallisten sääntelyviranomaisten on pidettävä saatavilla ja pyydettäessä toimitettava komissiolle tietoja käsittelemistään muista kuin 23 artiklassa tarkoitetuista yksittäisistä tapauksista, joissa yleiseen puhelinverkkoon tai pientaajuuspuheviestityspalveluihin liittymistä tai tämän verkon tai näiden palvelujen käyttöä on rajoitettu tai se on estetty, mukaan lukien tapausten aiheuttamat toimenpiteet ja niiden perustelut.

Tämä säännös ei kuitenkaan koske toimintaa kansallisen hallinnon puitteissa toimiluvan myöntämisehtojen toimeenpanemiseksi yhteisön lainsäädännön mukaisesti eikä toimintaa kansallisessa tuomioistuimessa.

27 artikla

Sovittelu ja kansallinen riitojen ratkaiseminen

Rajoittamatta

a) mitään komission tai minkä tahansa jäsenvaltion suorittamia perustamissopimuksen mukaisia toimenpiteitä,

b) jäljempänä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä käyttävän henkilön, asianomaisten teleorganisaatioiden tai minkään muun asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön alaisen henkilön oikeuksia, paitsi sikäli kuin nämä tekevät sopimuksen keskinäisten riitojensa ratkaisemiseksi,

c) tämän direktiivin sännöksiä, jotka antavat kansallisille sääntelyviranomaisille valtuudet määrätä teleorganisaatioiden ja käyttäjien välisten sopimusten ehdot,

käyttäjällä on mahdollisuus seuraavan menettelyyn:

1) Jäsenvaltioiden on taattava, että millä tahansa osapuolella, mukaan lukien käyttäjät, palvelujen tarjoajat, kuluttajat ja toiset teleorganisaatiot, joilla on jonkin teleorganisaation kanssa ratkaisematon riita, joka koskee tämän direktiivin säännösten väitettyä loukkaamista, on oikeus valittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle riippumattomalle toimielimelle. Kansallisella tasolla on toteutettava helposti saatavat ja periaatteessa huokeat menettelyt tällaisten riitojen ratkaisemiseksi oikeudenmukaisella, nopealla ja avoimella tavalla. Näiden menettelyjen on sovelluttava myös tapauksiin, joissa käyttäjällä on teleorganisaation kanssa riita puhelinlaskusta.

2) Käyttäjä tai teleorganisaatio voi, milloin kiista koskee teleorganisaatioita useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, turvautua 3 ja 4 kohdassa säädettyyn sovittelumenettelyyn ilmoittamalla asiasta kirjallisesti kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja komissiolle. Jäsenvaltiot voivat antaa myös kansalliselle sääntelyviranomaiselleen mahdollisuuden käyttää sovittelumenettelyä.

3) Jos kansallinen sääntelyviranomainen tai komissio toteaa 2 kohtaan perustuvan ilmoituksen saatuaan tapauksen vaativan lisätutkimuksia, se voi lähettää asian edelleen ONP-komitean puheenjohtajalle.

4) Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ONP-komitean puheenjohtajan on pantava vireille seuraavassa mainittu menettely, jos hän katsoo, että kansallisella tasolla on tehty kaikki kohtuulliset toimenpiteet:

a) ONP-komitean puheenjohtajan on mahdollisimman pian kutsuttava koolle työryhmä, johon kuuluu vähintään kaksi ONP-komitean jäsentä ja yksi asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen edustaja sekä ONP-komitean puheenjohtaja tai hänen nimeämänsä muu komission virkamies. Työryhmän puheenjohtajana on komission edustaja, ja työryhmä kokoontuu tavallisesti kymmenen päivän kuluessa koolle kutsumisesta. Työryhmän puheenjohtaja voi kenen tahansa jäsenen ehdotuksesta päättää kutsua korkeintaan kaksi muuta henkilöä antamaan lausuntonsa neuvoa-antavina asiantuntijoina.

b) Työryhmän on annettava tähän menettelyyn turvautuneelle osapuolelle, asianomaisen jäsenvaltion kansallisille sääntelyviranomaisille ja asianomaisille teleorganisaatioille tilaisuus esittää mielipiteensä kirjallisesti tai suullisesti.

c) Työryhmä pyrkii aikaansaamaan sovinnon riidan osapuolten välille kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. ONP-komitean puheenjohtajan on tiedotettava komitealleen menettelyn tuloksista, jotta komitea voi ilmaista näkemyksensä asiasta.

5) Tähän menettelyyn turvautuvan osapuolen on itse maksettava menettelyyn osallistumisesta aiheutuvat kulunsa.

28 artikla

Lykkäys

1. Jos jäsenvaltio ei kykene täyttämään tai ennakoi, ettei se kykene täyttämään 12 tai 13 artiklan säännöksiä, sen on ilmoitettava komissiolle perustelut.

2. Lykkäys 12 ja 13 artiklassa säädettyihin velvoitteisiin voidaan hyväksyä vain, jos asianomainen jäsenvaltio kykenee osoittamaan, että vaatimusten täyttäminen muodostaisi liiallisen rasitteen asianomaisen jäsenvaltion teleorganisaatioille.

3. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle päivämäärä, johon mennessä vaatimukset voidaan täyttää, sekä kyseisessä määräajassa pysymiseksi suunnitellut toimenpiteet.

4. Saatuaan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen komission on ilmoitettava jäsenvaltiolle, katsooko se kyseisen jäsenvaltion tilanteen 2 kohdassa mainittujen perusteiden pohjalta oikeuttavan lykkäyksen myöntämiseen 12 tai 13 artiklassa säädettyjen velvoitteiden toteuttamiseen ja mihin päivämäärään saakka tällainen lykkäys on perusteltu.

29 artikla

Tekninen mukauttaminen

Tarvittavat muutokset liitteessä I olevan 2 kohdan, liitteen II ja liitteen III mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ja markkinakysynnän muutoksiin määritetään 31 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

30 artikla

Neuvoa-antava komiteamenettely

1. Komissiota avustaa direktiivin 90/387/ETY 9 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea.

Komitea kuulee erityisesti teleorganisaatioiden edustajia, käyttäjiä, kuluttajia, valmistajia ja palvelujen tarjoajia.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa, tarvittaessa äänestettyään, lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan; lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komission on, niin suurelta osin kuin mahdollista, otettava huomioon komitean lausunto. Sen on ilmoitettava komitealle, millä tavoin lausunto on otettu huomioon.

31 artikla

Sääntelykomitean menettely

1. 30 artiklan säännöksistä huolimatta seuraavaa menettelytapaa sovelletaan 25 ja 29 artiklojen kattamissa asioissa.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

4. Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

32 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät viimeistään 1.1.1998 komission niille ajallaan jättämän ehdotuksen pohjalta tämän direktiivin tarkistamisesta sen sopeuttamiseksi markkinoiden vapauttamisen tarpeita vastaavaksi.

2. Komissio tarkkailee tämän direktiivin toteuttamista ja antaa siitä kertomuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ensimmäisen kerran viimeistään 13 päivänä joulukuuta 1998. Kertomus perustuu muun muassa jäsenvaltioiden komissiolle ja ONP-komitealle toimittamiin tietoihin. Kertomuksessa voidaan tarpeen mukaan ehdottaa jatkotoimenpiteitä tämän direktiivin tavoitteiden täydelliseksi toteuttamiseksi.

33 artikla

Tämän direktiivin soveltaminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 13 päivänä joulukuuta 1996. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset.

34 artikla

Tämän direktiivin voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

35 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä joulukuuta 1995.

Euroopan parlamentin puolesta

K. HÄNSCH

Puhemies

Neuvoston puolesta

J. L. DICENTA BALLESTER

Puheenjohtaja

(1) EYVL N:o C 122, 18.5.1995, s. 4

(2) EYVL N:o C 236, 11.9.1995, s. 38

(3) Euroopan parlamentin lausunto annettu 16 päivänä toukokuuta 1995 (EYVL N:o C 151, 19.6.1995, s. 27), neuvoston yhteinen kanta vahvistettu 12 päivänä heinäkuuta 1995 (EYVL N:o C 281, 15.10.1995, s. 19), Euroopan parlamentin päätös tehty 26 päivänä lokakuuta 1995 (EYVL N:o C 308, 20.11.1995) ja neuvoston päätös tehty 27 päivänä marraskuuta 1995.

(4) EYVL N:o L 192, 24.7.1990, s. 1

(5) EYVL N:o L 192, 24.7.1990, s. 10, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 94/46/EY (EYVL N:o L 268, 19.10.1994, s. 15)

(6) EYVL N:o L 95, 21.4.1993, s. 29

(7) EYVL N:o C 233, 6.9.1991, s. 2

(8) EYVL N:o C 318, 4.12.1992, s. 2

(9) EYVL N:o L 165, 19.6.1992, s. 27, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 94/439/EY (EYVL N:o L 181, 15.7.1994, s. 40).

(10) EYVL N:o L 109, 26.4.1993, s. 8, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 94/10/EY (EYVL N:o L 100, 19.4.1994, s. 30).

(11) EYVL N:o L 230, 24.8.1990, s. 25

(12) EYVL N:o L 217, 6.8.1991, s. 31

(13) EYVL N:o L 128, 23.5.1991, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 93/97/ETY (EYVL N:o L 290, 24.11.1993, s. 1).

(14) EYVL N:o C 213, 6.8.1993, s. 1

LIITE I

JÄSENTELY 4 ARTIKLAN MUKAISTA TIETOJEN JULKAISEMISTA VARTEN

1. Teleorganisaatioiden nimet ja osoitteet

eli kiinteitä yleisiä puhelinverkkoja ja/tai pientaajuuspuheviestityspalveluja tarjoavien teleorganisaatioiden nimet ja pääkonttorin osoitteet.

2. Tarjottavat telepalvelut

2.1 Kiinteän yleisen puhelinverkon liittymätyypit

Tiedot yleisesti tarjottavissa verkon liityntäpisteissä käytettävien rajapintojen teknisistä ominaisuuksista, mukaan lukien soveltuvin osin viittaukset kansallisiin ja/tai kansainvälisiin standardeihin tai suosituksiin 24 artiklan mukaisesti;

- analogisista ja/tai digitaalisesti toimivista verkoista:

a) yksilinjainen liittymä,

b) monilinjainen liittymä,

c) ohivalinta,

d) muut yleisesti tarjottavat liittymät;

- digitaalisista monipalveluverkoista (ISDN):

a) eritelmä perus- ja järjestelmäliittymistä S/T-rajapinnoissa, signalointiprotokolla mukaan lukien,

b) tiedot pientaajuuspuheviestityspalveluja mahdollistavista verkkopalveluista,

c) muut yleisesti tarjottavat liittymät;

- ja kaikenlaisista muista yleisesti tarjottavista liittymistä.

Edellä mainittujen 4 artiklan mukaisesti säännöllisin väliajoin julkaistavaksi edellytettävien tietojen lisäksi teleorganisaatioiden on kohtuuttomasti viivyttelemättä ilmoitettava päätelaitteiden toimittajille mistä tahansa verkon ominaisuuksista, joiden on havaittu haittaavan hyväksyttyjen päätelaitteiden häiriötöntä toimintaa.

2.2 Tarjottavat puhelinpalvelut

Tarjottavien peruspientaajuuspuheviestityspalvelujen kuvaus, josta ilmenee, mistä alkumaksu ja laskutuskauden vuokra koostuvat (esimerkiksi operaattoripalvelut, puhelinluettelot, ylläpito).

Kuvaus sellaisista pientaajuuspuheviestityspalvelun valinnaisista toiminnoista ja ominaisuuksista, jotka on taksoitettu eri tavalla kuin perustarjonta, mukaan lukien soveltuvin osin 24 artiklan mukaiset viittaukset asiaa koskeviin teknisiin standardeihin tai eritelmiin, joita nämä toiminnot ja ominaisuudet noudattavat.

2.3 Tariffit

liittymisestä, käytöstä ja ylläpidosta, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot kaikenlaisista alennetuista tariffeista.

2.4 Korvaus-/hyvitysmaksukäytäntö

mukaan lukien tarkat tiedot kaikenlaisista tarjottavista korvaus-/hyvitysmaksukäytännöistä.

2.5 Tarjottavat ylläpitopalvelutyypit

2.6 Tilauskäytäntö

mukaan lukien teleorganisaation osoittamat palvelupisteet.

2.7 Tavanomaiset sopimusehdot

mukaan lukien soveltuvin osin sopimuksen vähimmäiskesto.

3. Toimiluvan myöntämisen edellytykset

Tähän on sisällytettävä selkeä kuvaus kaikista toimiluvan myöntämisen ehdoista, joilla on vaikutusta käyttäjiin, palvelujen tarjoajat mukaan lukien, ja vähintään

- tiedot toimiluvan myöntämisen ehtojen luonteesta, erityisesti siitä, edellytetäänkö henkilöiden erillistä rekisteröintiä ja/tai valtuuttamista vai onko toimilupa luonteeltaan yleinen eli sellainen, jossa erillistä rekisteröintiä ja/tai valtuuttamista ei edellytetä,

- kaikenlaisten asiaan liittyvien lupien tai valtuutusten voimassaoloaika,

- luettelo kaikista asiakirjoista, joissa mainitaan jäsenvaltion asettamat asiaan kuuluvat toimilupaehdot.

4. Päätelaitteiden verkkoonliittämisen ehdot

Tähän on sisällytettävä tyhjentävä katsaus kansallisten sääntelyviranomaisten määräämistä päätelaitteita koskevista vaatimuksista direktiivin 91/263/ETY säännösten mukaisesti, mukaan lukien soveltuvin osin asiakkaan tiloissa olevia johtoja ja verkon liityntäpisteen sijaintia koskevat ehdot.

5. Liittymisen ja käytön rajoitukset

Tähän on sisällytettävä kaikenlaiset 22 artiklan vaatimusten mukaisesti asetetut liittymis- ja käyttörajoitukset.

6. Suoritustasoa ja palvelujen laatua kuvaavat parametrit

Määritelmät, mittausmenetelmät, tavoitteet ja saavutettua suoritustasoa kuvaavat luvut 5 artiklan vaatimusten mukaisesti.

7. Tavoitteet uusien palvelujen, ominaisuuksien, toimintojen ja tariffien käyttöönotossa

Tavoitteet on julkaistava 9 ja 15 artiklojen edellyttämällä tavalla.

8. Erityisen verkkoliittymän ehdot

Tähän on sisällytettävä kansallisten sääntelyviranomaisten 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti erityisille verkkoliittymille asettamat ehdot.

9. Kustannuslaskentajärjestelmän kuvauksen saatavuus

Osoite, josta kustannuslaskentajärjestelmän kuvaus voidaan 13 artiklan edellyttämällä tavalla pyytää.

10. Kansallisen numerointisuunnitelman pääpiirteet

21 artiklan edellyttämällä tavalla.

11. Luettelotietojen käytön ehdot

16 artiklan c alakohdan edellyttämällä tavalla.

12. Sovittelu ja riitojen ratkaisumenettely

Tähän on sisällytettävä käyttäjille tarkoitetut ohjeet käytettävissä olevista vetoomusmekanismeista teleorganisaatioihin liittyvien riitojen sovittelemiseksi ja ratkaisemiseksi 27 artiklassa mainitun menettelyn mukaan. Tähän on myös sisällytettävä yhteenveto 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista riitojen ratkaisumenettelyistä.

13. Menettely laskujen maksamattajättämistapauksissa

23 artiklan edellyttämällä tavalla.

LIITE II

TOIMITUSAJAN JA PALVELUJEN LAADUN MITTARIT 5 ARTIKLAN VAATIMUSTEN MUKAISESTI

Seuraavassa listassa on esitetty alueet, joita 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen teleorganisaatioiden on mitattava palvelujen laadun mittareilla:

- verkkoliittymän alkutoimitusaika

- vikojen määrä liittymää kohden

- vian korjausaika

- epäonnistuneiden puhelujen määrät

- valintaäänen viive

- puhelunmuodostusviive

- siirronlaatutilastot

- vastausaika operaattoripalveluissa

- toimintakuntoisten kolikoilla ja korteilla toimivien yleisöpuhelimien määrien suhde

- laskutustarkkuus.

LIITE III

KEHITTYNEIDEN TOIMINTOJEN TARJOAMINEN 9 ARTIKLAN MUKAISESTI

1. Luettelo 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista

a) Äänitaajuustoiminnot (DTMF),

joissa kiinteä yleinen puhelinverkko tukee äänitaajuuspuhelimien käyttöä merkinannossa vaihteeseen ITU-T suosituksessa Q.23 määriteltyjä ääniä käyttäen ja tukee samojen äänien käyttöä päästä päähän -merkinannossa koko verkossa sekä yhdessä jäsenvaltiossa että jäsenvaltioiden välillä.

b) Ohivalinta (tai vastaavan toiminnon tarjoavat toiminnot),

jossa vaihteen tai muun sellaisen yksityisen järjestelmän käyttäjille voidaan soittaa suoraan kiinteästä yleisestä puhelinverkosta ilman vaihteenhoitajan välitystä.

c) Puhelun siirto,

jossa saapuvat puhelut ohjautuvat toiseen numeroon (esimerkiksi jos numero ei vastaa tai se on varattu tai kaikissa tapauksissa) samassa tai eri jäsenvaltiossa.

Tämän toiminnon tarjoamisessa on noudatettava asiaan kuuluvaa tietojen ja yksityisyyden suojaamista käsittelevää lainsäädäntöä.

d) Kutsuvan tilaajan tunnistus,

jossa puhelun vastaanottaja näkee soittajan numeron ennen vastaamista.

Tämän toiminnon tarjoamisessa on noudatettava asiaan kuuluvaa tietojen ja yksityisyyden suojaamista käsittelevää lainsäädäntöä.

2. Luettelo 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista palveluista ja toiminnoista:

a) Yhteisönlaajuiset ilmaispuhelupalvelut

Tällaisiin palveluihin, joita on vaihtelevasti kutsuttu vihreiksi numeroiksi, ilmaispuheluiksi, 0800-numeroiksi ja niin edelleen, luetaan palvelut, joissa soittaja ei maksa puhelusta mitään tai maksaa vain osan puhelun kustannuksista.

b) Yhteisönlaajuinen kioskilaskutus

Kioskilaskutuksella tarkoitetaan toimintoa, jolla teleorganisaation verkon välityksellä käytetyn palvelun veloitus yhdistetään verkon puhelumaksuihin.

c) Yhteisönlaajuinen puhelun siirto

eli meneillään olevan puhelun kääntäminen samassa tai eri jäsenvaltiossa olevalle kolmannelle osapuolelle.

d) Yhteisönlaajuinen automaattinen vastapuhelutoiminto puheluille, joissa sekä soittaja että vastaaja ovat yhteisön alueella,

jossa vastaaja suostuu maksamaan puhelun soittajan pyynnöstä ennen kuin puhelu yhdistetään.

e) Yhteisönlaajuinen kutsuvan tilaajan tunnistus,

jossa puhelun vastaannottaja näkee soittajan numeron ennen vastaamista.

Tämän toiminnon tarjoamisessa on noudatettava asiaan kuuluvaa tietojen suojaamista ja yksityisyyttä käsittelevää lainsäädäntöä.

f) Muiden jäsenvaltioiden operaattoripalvelujen käyttö,

jossa yhdessä jäsenvaltiossa olevat käyttäjät voivat soittaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan operaattori-/neuvontapalveluun.

g) Muiden jäsenvaltioiden luettelopalvelujen käyttö,

jossa yhdessä jäsenvaltiossa olevat käyttäjät voivat soittaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan luettelopalveluun.