KOMISSION ASETUS (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92(1), jäljempänä "koodeksi", ja erityisesti sen 249 artiklan,

(1) Tämän sarakkeen numerot ovat teoksen "Rewe Colour Index", 3. painos, 1971, Bradford, England, mukaisia.

sekä katsoo, että

koodeksissa on voimassa oleva tullilainsäädäntö koottu yhteen säädökseen; samalla koodeksissa on muutettu näitä säännöksiä niiden yhtenäistämiseksi, yksinkertaistamiseksi sekä tiettyjen puutteiden korjaamiseksi; tämän vuoksi koodeksi muodostaa täydelliset alaa koskevat yhteisön säännökset,

samat syyt, jotka johtivat koodeksin antamiseen, vaikuttavat soveltamista koskevaan tullilainsäädäntöön; näin ollen olisi koottava yhteen asetukseen tullioikeuden soveltamista koskevat säännökset, jotka nykyisellään sisältyvät useisiin yhteisön asetuksiin ja direktiiveihin,

näin laadittuun yhteisön tullikoodeksin soveltamiskoodeksiin

on sisällytettävä nykyiset soveltamista koskevat tullisäännöt; saadut kokemukset huomioon ottaen on kuitenkin tarpeen:

- tehdä näihin sääntöihin tiettyjä muutoksia niiden mukauttamiseksi koodeksin säännöksiin,

- laajentaa tiettyjen säännösten soveltamisalaa, joka nykyisellään rajoittuu tiettyihin määrättyihin tullimenettelyihin, koodeksin laajan soveltamisalan huomioon ottamiseksi,

- täsmentää tiettyjä sääntöjä paremman oikeusvarmuuden saavuttamiseksi niitä sovellettaessa,

tehdyt muutokset koskevat pääasiassa tullivelasta annettuja säännöksiä,

olisi rajattava 791 artiklan 2 kohdan soveltaminen päättyväksi 1 päivänä tammikuuta 1995 ja otettava ennen tätä määräaikaa asia uudelleen tarkasteltavaksi saatujen kokemusten perusteella, ja

tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SOVELTAMISSÄÄNNÖKSET

I OSASTO

YLEISTÄ

1 LUKU

Määritelmät

1 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) "koodeksilla"

yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 2913/92;

2) "ATA-carnet'lla"

ATA-yleissopimuksella käyttöön otettua kansainvälistä väliaikaisen maahantuonnin asiakirjaa;

3) "komitealla"

koodeksin 247 artiklalla perustettua tullikoodeksikomiteaa;

4) "tulliyhteistyöneuvostolla"

Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 1950 tehdyn tulliyhteistyöneuvoston perustamista koskevalla yleissopimuksella perustettua järjestöä;

5) "tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavilla tiedoilla"

toisaalta kauppatavan mukaisesti tavaroiden tunnistamiseksi käytettäviä tietoja, joiden avulla tulliviranomaiset voivat määrittää niiden luokittelun tariffiin, ja toisaalta tavaroiden määrää;

6) "luonteeltaan muilla kuin kaupallisilla tavaroilla"

tavaroita, joiden asettaminen kyseiseen tullimenettelyyn on satunnaista ja joiden luonteen ja paljouden perusteella on ilmeistä, että ne on tarkoitettu vastaanottajan tai niitä kuljettavien henkilöiden yksityiseen, henkilökohtaiseen taikka perheen käyttöön tai että ne on tarkoitettu lahjoiksi;

7) "kauppapoliittisilla toimenpiteillä"

muita toimenpiteitä kuin tariffitoimenpiteitä, jotka on vahvistettu yhteisen kauppapolitiikan mukaisesti, tavaroiden tuontiin ja vientiin sovellettavilla yhteisön säännöksillä, kuten valvonta- tai suojatoimenpiteitä, määrällisiä rajoituksia tai rajoja sekä tuonti- tai vientikieltoja;

8) "tullinimikkeistöllä"

jotakin koodeksin 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua nimikkeistöä;

9) "harmonoidulla järjestelmällä"

harmonoitua tavarankuvaus- ja -koodausjärjestelmää;

10) "perustamissopimuksella"

Euroopan talousyhteisön perustamissopimusta.

2 LUKU

Päätökset

2 artikla

Jos päätöstä pyytävä henkilö ei voi toimittaa kaikkia päätöksentekoon tarvittavia asiakirjoja ja tietoja, tulliviranomaisten on toimitettava saatavissaan olevat asiakirjat ja tiedot.

3 artikla

Vakuutta koskeva päätös, joka on myönteinen henkilölle, joka on allekirjoittanut sitoumuksen maksaa vaadittavat maksut tulliviranomaisten ensimmäisestä kirjallisesta pyynnöstä, on kumottava, jollei mainittua sitoumusta täytetä.

4 artikla

Kumoaminen ei koske tavaroita, jotka sen voimaan tullessa on jo asetettu menettelyyn kumotun luvan perusteella.

Tulliviranomaiset voivat kuitenkin vaatia, että kyseisille tavaroille osoitetaan tulliviranomaisten asettamassa määräajassa jokin hyväksytty tulliselvitysmuoto.

II OSASTO

SITOVAT TARIFFITIEDOT

1 LUKU

Määritelmät

5 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

1) "sitovalla tariffitiedolla"

tariffia koskevaa tietoa, joka sitoo kaikkien yhteisön jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, kun 6 ja 7 artiklassa määritellyt edellytykset täyttyvät;

2) "hakijalla"

henkilöä, joka on esittänyt tulliviranomaisille sitovaa tariffitietoa koskevan hakemuksen;

3) "tiedon saajalla"

henkilöä, jonka nimissä sitova tariffitieto annetaan.

2 LUKU

Sitovan tariffitiedon hankkimismenettely - Ilmoitus hakijalleja tietojen toimittaminen komissiolle

6 artikla

1. Sitovaa tariffitietoa koskeva hakemus on esitettävä kirjallisesti ja osoitettava joko sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille tulliviranomaisille, jossa tai joissa kyseistä tietoa käytetään, taikka sen jäsenvaltion toimivaltaisille tulliviranomaisille, johon hakija on sijoittautunut.

2. Sitovaa tariffitietoa koskeva hakemus saa koskea ainoastaan yhtä tavaralajia.

3. Hakemuksessa on ilmoitettava erityisesti seuraavat tiedot:

a) tiedon saajan nimi ja osoite;

b) hakijan nimi ja osoite, jos tämä ei ole tiedon saaja;

c) tullinimikkeistö, johon tavara on luokiteltava. Jos hakija tahtoo, että tavara luokitellaan johonkin koodeksin 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 6 kohdan b alakohdassa mainittuun nimikkeistöön, kyseinen nimikkeistö on nimenomaisesti mainittava sitovaa tariffitietoa koskevassa hakemuksessa;

d) yksityiskohtainen tavaran kuvaus, jonka perusteella se voidaan tunnistaa ja sen luokittelu tullinimikkeistöön voidaan määrittää;

e) tavaran kokoonpano ja sen määrittämiseksi mahdollisesti käytetyt tarkastusmenetelmät, jos tämä vaikuttaa luokitteluun;

f) mahdollisesti mukaan liitettävät näytteet, valokuvat, piirustukset, luettelot tai muut asiakirjat, joiden avulla tulliviranomaiset voivat määrittää tavaran oikean luokittelun tullinimikkeistöön;

g) aiottu luokittelu;

h) suostumus mahdollisesti mukaan liitetyistä asiakirjoista kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä tehdyn käännöksen toimittamiseen tulliviranomaisten pyynnöstä;

i) merkintä tiedoista, joita on pidettävä luottamuksellisina;

j) hakijan maininta siitä, onko hakijan tiedon mukaan yhteisössä jo haettu tai annettu sitova tariffitieto samanlaista tai samankaltaista tavaraa varten;

k) suostumus siihen, että annetut tiedot tallennetaan Euroopan yhteisöjen komission tietokantaan; koodeksin 15 artiklan säännösten lisäksi sovelletaan kuitenkin jäsenvaltioissa voimassa olevia tietosuojaa koskevia säännöksiä.

4. Jos tulliviranomaiset arvioivat, ettei hakemus sisällä kaikkia tarvittavia tietoja, jotta ne voisivat ilmaista kantansa asiaan perehtyneinä, niiden on pyydettävä hakijaa toimittamaan puuttuvat tiedot.

5. Luettelo tulliviranomaisista, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet toimivaltaisiksi vastaanottamaan sitovia tariffitietoja koskevia hakemuksia tai antamaan sitovia tariffitietoja, julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

7 artikla

1. Sitova tariffitieto on annettava viipymättä hakijalle kirjallisesti. Jos sitovaa tariffitietoa ei ole voitu antaa hakijalle kolmen kuukauden kuluessa tietoa koskevan hakemuksen vastaanottamisesta, tulliviranomaisten on ilmoitettava asiasta hakijalle sekä mainittava viivästymisen syy ja aika, jonka kuluessa ne arvioivat voivansa antaa sitovan tariffitiedon.

2. Sitova tariffitieto on annettava lomakkeella, jonka malli esitetään liitteessä 1. Tähän lomakkeeseen on merkittävä, mitä sen sisältämistä tiedoista on pidettävä luottamuksellisesti annettuina. Koodeksin 243 artiklassa säädetystä muutoksenhakumahdollisuudesta on mainittava.

8 artikla

1. Kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaisten on viipymättä toimitettava komissiolle jäljennös annetusta sitovasta tariffitiedosta (liitteessä 1 oleva 2 kappale) sekä tiedot (samassa liitteessä oleva 4 kappale). Tiedot on toimitettava mahdollisimman pian tietoliikennevälineillä.

2. Jäsenvaltion pyynnöstä komissio toimittaa sille viipymättä lomakkeen jäljennöksen sisältämät tiedot sekä muut siihen liittyvät tiedot. Tiedot on toimitettava mahdollisimman pian tietoliikennevälineillä.

3 LUKU

Ristiriitaisia sitovia tariffitietoja koskevat säännökset

9 artikla

Jos komissio toteaa, että saman tavaran osalta on annettu ristiriitaisia sitovia tariffitietoja, komissio päättää tarvittaessa toimenpiteestä tullinimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

4 LUKU

Sitovien tariffitietojen oikeudellinen ulottuvuus

10 artikla

1. Sitovaan tariffitietoon voi vedota ainoastaan tiedon saaja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 5 ja 64 artiklan soveltamista.

2. Tulliviranomaiset voivat vaatia tiedon saajaa tullimuodollisuuksia suorittaessaan ilmoittamaan tulliviranomaisille, että tämä on saanut tulliselvityksen kohteena olevia tavaroita koskevan sitovan tariffitiedon.

3. Sitovan tariffitiedon saaja voi käyttää sitä tietyn tavaran osalta ainoastaan, jos tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla todetaan, että kyseinen tavara kaikilta osin vastaa esitetyssä tiedossa kuvailtua tavaraa.

4. Tulliviranomaiset voivat pyytää tämän tiedon käännöstä kyseisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä.

11 artikla

Jäsenvaltion tulliviranomaisten 1 päivästä tammikuuta 1991 alkaen antamat sitovat tariffitiedot sitovat samoin edellytyksin kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia.

12 artikla

1. Kun jokin koodeksin 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu säädös tai toimenpide on annettu taikka toteutettu, tulliviranomaisten on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sitovia tariffitietoja annetaan ainoastaan kyseisen säädöksen tai toimenpiteen mukaisesti.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavat ajankohdat ovat seuraavat:

- niiden koodeksin 12 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen asetusten osalta, jotka koskevat tullinimikkeistön muutoksia, niiden soveltamisen alkamispäivä,

- niiden koodeksin 12 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen asetusten osalta, joissa määritetään tavaran luokittelu tullinimikkeistöön tai jotka koskevat sitä, päivä, jona ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden L-sarjassa,

- niiden koodeksin 12 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta, jotka koskevat yhdistetyn nimikkeistön selityksiin tehtäviä muutoksia, päivä, jona ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa,

- koodeksin 12 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden osalta tuomion antamispäivä,

- niiden koodeksin 12 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta, jotka koskevat tariffiin luokittelua koskevan lausunnon antamista tai tulliyhteistyöneuvoston harmonoidun järjestelmän selityksiin tekemiä muutoksia, päivä, jona komission tiedonanto julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

3. Komissio toimittaa viipymättä tulliviranomaisille tiedon tässä artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamispäivistä ja säädösten antamispäivistä.

5 LUKU

Sitovien tariffitietojen voimassaolon lakkaamista koskevat säännökset

13 artikla

Jos sitova tariffitieto mitätöidään tai sen voimassaolo lakkaa koodeksin 12 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen ja 5 kohdan mukaisesti, on tiedon antaneen tulliviranomaisen ilmoitettava asiasta komissiolle viipymättä.

14 artikla

1. Jos sellaisen sitovan tariffitiedon, joka lakkaa olemasta voimassa koodeksin 12 artiklan 5 kohdassa mainituista syistä, saaja haluaa käyttää mahdollisuutta vedota tähän tietoon tietyn ajan kuluessa mainitun artiklan 6 kohdan mukaisesti, tämän on ilmoitettava asiasta tulliviranomaisille ja toimitettava tarvittaessa asianmukaiset asiakirjat, joiden perusteella voidaan tarkistaa, täyttyvätkö tätä varten vaadittavat edellytykset.

2. Poikkeustapauksissa, joissa komissio on koodeksin 12 artiklan 7 kohdan viimeisen alakohdan säännösten mukaisesti toteuttanut mainitun artiklan 6 kohdasta poikkeavan toimenpiteen, sekä tapauksissa, joissa 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset käyttää mahdollisuutta edelleen vedota sitovaan tariffitietoon eivät täyty, tulliviranomaisten on ilmoitettava asiasta kirjallisesti tiedon saajalle.

6 LUKU

Siirtymäsäännökset

15 artikla

Kansallisella tasolla ennen 1 päivää tammikuuta 1991 annetut sitovat tariffitiedot pysyvät voimassa.

Kansallisella tasolla annetut sitovat tariffitiedot, joiden voimassaolo jatkuu 1 päivän tammikuuta 1997 jälkeen, lakkaavat kuitenkin olemasta voimassa kyseisestä päivästä.

III OSASTO

TAVARAN LUONTEEN PERUSTEELLA MYÖNNETTÄVÄEDULLINEN TULLIKOHTELU

1 LUKU

Tavarat, joihin kohdistuu denaturointivaatimus

16 artikla

Jäljempänä olevaan taulukkoon sisältyvässä 3 sarakkeessa lueteltujen tavaroiden luokittelu vastaaviin taulukossa olevassa 2 sarakkeessa lueteltuihin tariffin alanimikkeisiin edellyttää, että nämä tavarat denaturoidaan ihmisravinnoksi soveltumattomiksi käyttämällä jotakin kyseisessä taulukossa olevassa 4 sarakkeessa tavaran kohdalla mainittua denaturointiainetta taulukossa olevassa 5 sarakkeessa kunkin aineen kohdalla mainittuina määrinä.

>TAULUKON PAIKKA>

17 artikla

Denaturointi on suoritettava siten, että denaturoitava tuote ja denaturointiaine sekoittuvat tasaisesti eikä niiden aineosia voida enää erottaa toisistaan taloudellisesti kannattavin edellytyksin.

18 artikla

Poiketen siitä, mitä 16 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi väliaikaisesti hyväksyä muun kuin kyseiseen artiklaan sisältyvässä taulukossa olevassa 4 sarakkeessa mainitun denaturointiaineen käytön.

Tällöin jäsenvaltion on 30 päivän kuluessa annettava asia tiedoksi komissiolle ja eriteltävä yksityiskohtaisesti kyseisen denaturointiaineen koostumus ja käytetyt määrät. Komissio ilmoittaa asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille.

Asia saatetaan komitean käsiteltäväksi.

Jos mainitun komitean lausuntoa kyseisen denaturointiaineen sisällyttämisestä mainitussa taulukossa olevaan 4 sarakkeeseen ei ole saatu 18 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio on saanut asian tiedoksi, kyseisen denaturointiaineen käyttö on lopetettava kaikissa jäsenvaltioissa viimeistään tämän määräajan päättyessä.

19 artikla

Tätä lukua sovelletaan rajoittamatta neuvoston direktiivin 70/524/ETY(2) säännösten soveltamista.

(2) EYVL N:o L 302, 19.10.1992, s. 1

2 LUKU

Edellytykset tiettyjen tavaroiden luokittelemiseksi tariffiin siemeninä

20 artikla

Jäljempänä olevaan taulukkoon sisältyvässä 3 sarakkeessa luetellut tavarat voidaan luokitella taulukossa olevassa 2 sarakkeessa kunkin tavaran kohdalla oleviin tariffin alanimikkeisiin 21-24 artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

>TAULUKON PAIKKA>

21 artikla

Siemenperunoiden on täytettävä neuvoston direktiivin 66/403/ETY(3)15 artiklan perusteella vahvistetut edellytykset.

(3) EYVL N:o L 270, 14.2.1970, s. 1

22 artikla

Kylvämiseen käytettävien sokerimaissin, spelttivehnän, hybridimaissin, riisin ja durran on täytettävä neuvoston direktiivin 66/402/ETY(4) 16 artiklan perusteella vahvistetut edellytykset.

(4) EYVL N:o 125, 11.7.1966, s. 2320/66

23 artikla

Kylvämiseen käytettävien öljysiementen ja -hedelmien on täytettävä neuvoston direktiivin 69/208/ETY(5) 15 artiklan perusteella vahvistetut edellytykset.

(5) EYVL N:o 125, 11.7.1966, s. 2309/66

24 artikla

Mainittujen direktiivien 66/402/ETY ja 69/208/ETY soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sokerimaissi-, spelttivehnä-, hybridimaissi-, riisi-, hybrididurra-, öljysiemen- ja öljyhedelmälajikkeet voidaan luokitella 20 artiklassa esitettyihin alanimikkeisiin ainoastaan, jos henkilö, jota asia koskee, osoittaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että nämä tuotteet ovat tosiasiallisesti kylvämiseen tarkoitettuja.

3 LUKU

Edellytykset seulakankaan luokittelemiseksi tariffiin sovittamattomana tavarana

25 artikla

Sovittamaton seulakangas voidaan luokitella CN-koodiin 5911 20 00 ainoastaan, jos siinä on jäljempänä esitetty merkintä.

Merkintää varten on suorakulmiota ja sen kahta lävistäjää esittävä kuvio toistettava säännöllisin välein kankaan molemmissa reunoissa hulpion sisäpuolella siten, että kahden peräkkäisen merkin välinen etäisyys mitattuna merkkien ulkoreunoista on enintään yksi metri ja että kankaan toisessa reunassa olevat merkit sijoittuvat puoliväliin toisessa reunassa olevien merkkien välille (kunkin merkin keskikohdan on oltava samalla etäisyydellä kummankin vastakkaisella puolella olevan lähimmän merkin keskikohdasta). Kukin merkki on sijoitettava siten, että suorakulmion pitkät sivut ovat kankaan loimen suuntaiset (katso piirros jäljempänä).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Merkin muodostavien viivojen paksuuden on oltava suorakulmion sivuissa 5 millimetriä ja lävistäjissä 7 millimetriä. Suorakulmion on oltava viivojen ulkoreunoista mitattuna vähintään 8 senttimetriä pitkä ja 5 senttimetriä leveä.

Merkit on painettava yhdellä kankaan väristä poikkeavalla värillä. Painatuksen on oltava pysyvä.

4 LUKU

Tavarat, joista on esitettävä aitous-, laatu- tai muu todistus

26 artikla

1. Jäljempänä olevaan taulukkoon sisältyvässä 3 sarakkeessa esitetyt, kyseiseen taulukkoon sisältyvässä 5 sarakkeessa mainituista maista tuodut tavarat voidaan luokitella taulukkoon sisältyvässä 2 sarakkeessa kunkin tavaran kohdalla esitettyihin tariffin alanimikkeisiin ainoastaan, jos niistä esitetään 27-34 artiklassa määritellyt vaatimukset täyttävät todistukset.

Nämä todistukset esitetään liitteissä 2-8 jäljempänä olevaan taulukkoon sisältyvässä 4 sarakkeessa olevien järjestysnumeroiden mukaisesti.

Aitoustodistus koskee viinirypäleitä, viskiä, votkaa ja tupakkaa, alkuperänimitystodistus koskee viiniä ja laatutodistus natriumnitraattia.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, CN-koodien 2204 21 41, 2204 21 51, 2204 29 41 ja 2204 29 51 portviinille, madeiraviinille, sherrylle ja Setubalista peräisin olevalle muscatelviinille on alkuperänimitystodistuksen sijasta esitettävä komission asetuksen (ETY) N:o 986/89(6) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittu hyväksytty kaupallinen asiakirja, jonka todistusvoimaisuus on todistettu.

(6) EYVL N:o 169, 10.7.1969, s. 1969, s. 3

3. Tupakkalajikkeet, joille on niitä vapaaseen liikkeeseen luovutettaessa myönnetty tullittomuus yhteisön säännöksen nojalla, on kuitenkin luokiteltava CN-koodeihin 2401 10 10-2401 10 49 ja 2401 20 10-2401 20 49 aitoustodistusta esittämättä. Mainittua todistusta edellä tarkoitetuista tupakkalajikkeista ei voida antaa eikä vastaanottaa, jos useampi kuin yksi näistä lajikkeista on pakattu samaan tuotetta lähinnä olevaan pakkaukseen.

4. Tässä artiklassa tarkoitetaan jäljempänä olevan taulukon järjestysnumeron 6 alla esitettyjen tavaroiden osalta:

a) '"flue cured" virginialla' tupakkaa, joka on kuivattu kuumassa ilmavirrassa keinotekoisissa ilmasto-olosuhteissa menetelmällä, jossa lämpöä ja ilmanvaihtoa säädellään ja vältetään savun joutumista kosketuksiin tupakanlehtien kanssa; kuivatun tupakan väri vaihtelee tavallisesti sitruunankeltaisesta hyvin tummaan oranssiin tai punaiseen. Kypsyydessä taikka viljely- tai kuivausmenetelmissä esiintyvien erojen vuoksi saadaan usein muita värejä ja väriyhdistelmiä;

b) '"light air cured" burleyllä', burleyhybridit mukaan lukien, tupakkaa, joka on kuivattu kuumassa ilmassa luonnollisissa ilmasto-olosuhteissa ja jossa ei tunnu savun hajua, kun se altistetaan lämmölle tai ylimääräiselle ilmavirralle; lehtien väri voi vaihdella vaalean kellanruskeasta punertavaan. Kypsyydessä taikka viljely- tai kuivausmenetelmissä esiintyvien erojen vuoksi saadaan usein muita värejä ja väriyhdistelmiä;

c) '"light air cured" marylandilla' tupakkaa, joka on kuivattu kuumassa ilmassa luonnollisissa ilmasto-olosuhteissa ja jossa ei tunnu savun hajua, kun se altistetaan lämmölle tai ylimääräiselle ilmavirralle; lehtien väri voi vaihdella vaaleankeltaisesta syvän kirsikanpunaiseen. Kypsyydessä taikka viljely- tai kuivausmenetelmissä esiintyvien erojen vuoksi saadaan usein muita värejä ja väriyhdistelmiä;

d) '"fire cured" tupakalla' tupakkaa, joka on kuivattu kuumassa ilmassa keinotekoisissa ilmasto-olosuhteissa polttamalla puuta avotulella, jonka savu osittain imeytyy tupakkaan. "Fire cured" -tupakan lehdet ovat paksummat kuin "burleyn", "flue cured" -tupakan tai marylandin vastaavista varsista saatavat lehdet. Väri vaihtelee tavallisesti kellanruskeasta hyvin tummaan ruskeaan. Kypsyydessä tai viljely- taikka kuivausmenetelmissä esiintyvien erojen vuoksi saadaan usein muita värejä ja väriyhdistelmiä.

>TAULUKON PAIKKA>

27 artikla

1. Todistusten on oltava 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa olevassa 4 sarakkeessa mainituissa liitteissä esitettyjen mallien mukaiset. Ne on painettava ja täytettävä jollakin Euroopan talousyhteisön virallisista kielistä sekä tarvittaessa viejämaan virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

2. Todistuksen koon on oltava noin 210 × 297 millimetriä.

Käytettävän paperin on oltava:

- edellä 26 artiklassa tarkoitetun taulukon järjestysnumeron 3 alla lueteltujen tavaroiden osalta valkoinen, hiokkeeton kirjoituspaperi, joka painaa 55-65 grammaa neliömetriltä.

Todistuksen etupuolella on oltava vaaleanpunainen painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuneen väärentämisen selvästi havaittavaksi,

- edellä 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeroiden 4 ja 5 alla lueteltujen tavaroiden osalta keltareunainen valkoinen paperi, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä,

- taulukon muiden tavaroiden osalta valkoinen paperi, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä.

3. Edellä 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeron 3 alla lueteltujen tavaroiden osalta todistuksen reunuksen ulkoreunassa saa olla koristekuvioita enintään 13 millimetrin levyisellä alueella.

4. Edellä 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeron 2 alla lueteltujen tavaroiden osalta todistus on laadittava yhtenä alkuperäiskappaleena ja kahtena jäljennöksenä. Alkuperäiskappaleen on oltava valkoinen, ensimmäisen jäljennöksen vaaleanpunainen ja toisen jäljennöksen keltainen.

5. Edellä 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeron 2 alla lueteltujen tavaroiden osalta kuhunkin todistukseen on merkittävä todistuksen antavan viranomaisen yksilöllinen järjestysnumero, jonka jälkeen on merkittävä saman viranomaisen maatunnus.

Jäljennöksissä on oltava sama järjestysnumero ja maatunnus kuin alkuperäiskappaleessa.

6. Sen jäsenvaltion tulliviranomaiset, jossa tavarat ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, voivat vaatia todistuksen käännöstä.

28 artikla

Todistus on täytettävä joko kirjoituskoneella tai käsin. Käsin täytettäessä todistus on täytettävä musteella painokirjaimin.

29 artikla

1. Todistus tai, jos 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeroiden 1, 6 ja 7 alla lueteltuja tavaroita sisältävä lähetys on jaettu, 34 artiklassa tarkoitettu valojäljennös todistuksesta on esitettävä tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisille sen tavaran kanssa, jota se koskee, noudattaen seuraavia todistuksen antamispäivästä laskettuja määräaikoja:

- kaksi kuukautta taulukossa järjestysnumeron 2 alla lueteltujen tavaroiden osalta,

- kolme kuukautta taulukossa järjestysnumeroiden 1, 3 ja 4 alla lueteltujen tavaroiden osalta,

- kuusi kuukautta taulukossa järjestysnumeroiden 5 ja 7 alla lueteltujen tavaroiden osalta,

- 24 kuukautta taulukossa järjestysnumeron 6 alla lueteltujen tavaroiden osalta.

2. Edellä 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeron 2 alla lueteltujen tavaroiden osalta:

- todistuksen ensimmäinen jäljennös on esitettävä kyseisille viranomaisille yhdessä alkuperäiskappaleen kanssa,

- todistuksen antavan viranomaisen on lähetettävä todistuksen toinen jäljennös suoraan tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisille.

30 artikla

1. Todistus on voimassa ainoastaan, jos se on jonkin 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa olevassa 6 sarakkeessa mainitun todistuksen antavan viranomaisen asianmukaisesti vahvistama.

2. Todistus on asianmukaisesti vahvistettu, kun siinä mainitaan antamispaikka ja -päivä ja siinä on todistuksen antavan viranomaisen leima sekä todistuksen allekirjoittamaan valtuutetun yhden tai useamman henkilön allekirjoitus.

31 artikla

1. Todistuksen antava viranomainen voidaan mainita 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa ainoastaan, jos se:

a) on viejämaassa hyväksytty todistuksen antavaksi viranomaiseksi;

b) sitoutuu tarkistamaan todistuksissa esitetyt tiedot;

c) itoutuu pyynnöstä toimittamaan komissiolle ja jäsenvaltioille kaikki todistuksessa esitettyjen seikkojen arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

2. Edellä 26 artiklassa tarkoitettua taulukkoa tarkistetaan, kun 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu edellytys ei enää täyty tai kun todistuksen antava viranomainen ei täytä jotakin sille asetetuista velvoitteista.

32 artikla

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien ilmoitusten tueksi esitettäviin kauppalaskuihin on merkittävä vastaavan yhden tai useamman todistuksen sarjanumero tai -numerot.

33 artikla

Edellä 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa olevassa 5 sarakkeessa mainittujen maiden on toimitettava komissiolle niiden todistukset antavan yhden tai useamman viranomaisen sekä tarvittaessa valtuutettujen toimipaikkojen käyttämien leimasimien leimanäytteet. Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

34 artikla

Jos 26 artiklassa tarkoitetussa taulukossa järjestysnumeroiden 1, 6 ja 7 alla lueteltuja tavaroita sisältävä lähetys on jaettu, alkuperäisestä todistuksesta on otettava valojäljennös jokaista osalähetystä varten. Valojäljennökset ja alkuperäinen todistus on esitettävä siinä tullitoimipaikassa, jossa tavarat sijaitsevat.

Jokaisessa valojäljennöksessä on mainittava osalähetyksen vastaanottajan nimi ja osoite sekä oltava punaisella maininta "... kilogrammalle voimassa oleva ote" (numeroin ja kirjaimin) sekä maininta jakopaikasta ja -päivästä. Nämä maininnat on todistettava oikeiksi tullitoimipaikan leimalla sekä vastuullisen tullivirkailijan allekirjoituksella. Alkuperäiseen todistukseen on tehtävä asianmukainen merkintä lähetyksen jakamisesta, ja se on säilytettävä asianomaisessa tullitoimipaikassa.

IV OSASTO

TAVAROIDEN ALKUPERÄ

1 LUKUMuu kuin tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä1 jakso

Alkuperäaseman antava valmistus tai käsittely

35 artikla

Tämän luvun säännöksissä täsmennetään toisaalta yhdistetyn nimikkeistön XI jakson tekstiiliaineille ja tekstiilitavaroille ja toisaalta tietyille muille tuotteille kuin tekstiiliaineille ja tekstiilitavaroille suoritettava valmistus tai käsittely, jonka katsotaan täyttävän koodeksin 24 artiklan edellytykset, ja joka antaa kyseisille tuotteille sen maan alkuperän, jossa valmistus tai käsittely on suoritettu.

'Maalla' tarkoitetaan tapauksen mukaan joko kolmatta maata tai yhteisöä.

1 alajakso

Yhdistetyn nimikkeistön XI jakson tekstiiliaineet ja tekstiilitavarat

36 artikla

Yhdistetyn nimikkeistön XI jakson tekstiiliaineiden ja tekstiilitavaroiden osalta on jäljempänä 37 artiklassa määriteltyä täydellistä valmistusta pidettävä koodeksin 24 artiklan mukaisena alkuperän antavana valmistuksena tai käsittelynä.

37 artikla

Täydellisenä valmistuksena on pidettävä valmistusta tai käsittelyä, jonka perusteella valmiit tuotteet luokitellaan yhdistetyssä nimikkeistössä eri nimikkeeseen kuin kukin niiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista.

Liitteessä 10 lueteltujen tuotteiden osalta voidaan kuitenkin ainoastaan kyseisessä liitteessä olevassa 3 sarakkeessa kunkin valmiin tuotteen kohdalla mainittua erityistä valmistusta pitää täydellisenä valmistuksena riippumatta siitä, aiheutuuko niistä nimikkeenmuutos.

Liitteessä 10 olevien sääntöjen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt esitetään liitteessä 9 olevissa alkuhuomautuksissa.

38 artikla

Edellistä artiklaa sovellettaessa on seuraavaa valmistusta tai käsittelyä aina pidettävä riittämättömänä antamaan alkuperäaseman, riippumatta siitä, muuttuuko tariffinimike:

a) toiminnot tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustus, kuivaus, vahingoittuneiden osien poisto ja vastaavat toiminnot);

b) yksinkertainen pölyn poisto, seulonta, lajittelu, luokittelu, yhteensovitus (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), pesu, paloittelu;

c) i) uudelleen pakkaaminen sekä kollien jakaminen ja yhdistäminen,

ii) yksinkertainen pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, esimerkiksi alustalle kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoiminnot;

d) merkkien, nimilappujen tai muiden tunnisteiden kiinnitys tuotteisiin taikka niiden pakkauksiin;

e) tuotteiden osien pelkkä yhdistäminen täydelliseksi tavaraksi;

f) kahden tai useamman a - e alakohdassa mainitun toiminnon toteuttaminen yhdessä.

2 alajakso

Muut tuotteet kuin yhdistetyn nimikkeistön XI jaksontekstiiliaineet ja tekstiilitavarat

39 artikla

Liitteessä 11 lueteltujen valmiiden tuotteiden osalta pidetään mainitussa liitteessä olevassa 3 sarakkeessa lueteltua valmistusta tai käsittelyä koodeksin 24 artiklan mukaisesti alkuperäaseman antavana valmistuksena tai käsittelynä.

Liitteessä 11 olevien sääntöjen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt esitetään liitteen 9 alkuhuomautuksissa.

3 alajakso

Kaikkia tuotteita koskevat yhteiset säännökset

40 artikla

Kun liitteissä 10 ja 11 olevissa luetteloissa esitetään, että tuote saa alkuperäaseman, jos valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo ei ole suurempi kuin tietty prosenttiosuus valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta, tämä prosenttiosuus lasketaan seuraavasti:

- 'arvolla' tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuotaessa, tai jos tätä arvoa ei tiedetä eikä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa, valmistusmaassa kyseisistä aineksista maksettua hintaa,

- 'vapaasti tehtaalla -hinnalla' tarkoitetaan valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty kaikki sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa, kun tämä tuote viedään maasta,

- 'yhdistämistoiminnoilla aikaansaadulla arvolla' tarkoitetaan arvonlisäystä, joka saadaan aikaan varsinaisilla yhdistämistoiminnoilla sekä viimeistely- ja tarkastustoiminnoilla, sekä sen maan, jossa kyseiset toiminnot suoritetaan, alkuperätuotteita olevien osien mahdollisella sisällyttämisellä tuotteeseen, mukaan lukien voitto ja kyseisessä maassa mainituista toiminnoista maksetut yleiset kustannukset.

2 jakso

Varaosia koskevat soveltamissäännökset

41 artikla

Vapaaseen liikkeeseen luovutetun tai aikaisemmin maasta viedyn laitteiston, koneen, laitteen taikka ajoneuvon kanssa käytettävillä olennaisilla varaosilla on katsottava olevan sama alkuperä kuin kyseisellä laitteistolla, koneella, laitteella tai ajoneuvolla, jos tässä jaksossa säädetyt edellytykset täyttyvät.

42 artikla

Edellisessä artiklassa tarkoitettua olettamusta voidaan soveltaa ainoastaan, jos:

- se on välttämätön määrämaahan tuontia varten,

- mainittujen olennaisten varaosien käyttö kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon tuotantovaiheessa ei olisi estänyt tätä laitteistoa, konetta, laitetta tai ajoneuvoa saamasta yhteisön tai valmistusmaan alkuperäasemaa.

43 artikla

Edellä 41 artiklassa tarkoitetaan:

a) 'laitteistolla, koneella, laitteella tai ajoneuvolla' yhdistetyn nimikkeistön XVI, XVII ja XVIII jaksoon kuuluvia tavaroita;

b) 'olennaisilla varaosilla' osia, jotka samanaikaisesti ovat

- osia, joita ilman a alakohdassa tarkoitettujen vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tai aikaisemmin maasta vietyjen tavaroiden toimivuutta ei voida taata,

- luonteenomaisia näille tavaroille ja

- tarkoitettuja niiden kunnossapitoon sekä vastaavien vaurioituneiden tai käyttökelvottomiksi tulleiden osien korvaamiseen.

44 artikla

Kun 41 artiklassa tarkoitettujen olennaisten varaosien alkuperätodistusta koskeva hakemus esitetään jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai valtuutetuille toimielimille, mainitun todistuksen ja siihen liittyvän hakemuksen 6 kohdassa (Järjestysnumero - Merkit ja numerot - Kollien lukumäärä ja laji - Tavaran kuvaus) on oltava asianomaisen ilmoitus siitä, että siinä mainitut tavarat on tarkoitettu aikaisemmin maasta viedyn laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon tavanomaiseen kunnossapitoon, sekä tarkat tiedot kyseisestä laitteistosta, koneesta, laitteesta tai ajoneuvosta.

Lisäksi asianomaisen on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot siitä alkuperätodistuksesta (todistuksen antanut viranomainen, todistuksen numero ja päiväys), jolla laitteisto, kone, laite tai ajoneuvo, jonka kunnossapitoon osat on tarkoitettu, on viety maasta.

45 artikla

Kun 41 artiklassa tarkoitettujen olennaisten varaosien alkuperä on osoitettava esittämällä alkuperätodistus, jotta ne voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen yhteisössä, todistuksessa on oltava 44 artiklassa tarkoitetut tiedot.

46 artikla

Tässä jaksossa vahvistettujen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia lisätodisteita ja erityisesti:

- aikaisemmin maasta vietyä tai vapaaseen liikkeeseen luovutettua laitteistoa, konetta, laitetta taikka ajoneuvoa koskevan kauppalaskun tai kauppalaskun jäljennöksen esittämistä,

- sopimusta tai sopimuksen jäljennöstä taikka muuta asiakirjaa, josta käy ilmi että tavaran toimitus liittyy tavanomaiseen kunnossapitoon.

3 jakso

Alkuperätodistuksia koskevat soveltamissäännökset

1 alajakso

Yleisiä alkuperätodistuksia koskevat säännökset

47 artikla

Kun tavaran alkuperä osoitetaan tai on osoitettava maahantuonnin yhteydessä esittämällä siitä alkuperätodistus, todistuksen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) sen on oltava joko viranomaisen tai tarvittavat takeet antavan ja tätä varten antamismaassa asianmukaisesti valtuutetun toimielimen laatima;

b) siinä on oltava kaikki todistukseen merkityn tavaran tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, erityisesti:

- kollien lukumäärä, laji, merkit ja numerot,

- tavaran laji,

- tavaran brutto- ja nettopaino; nämä tiedot voidaan kuitenkin korvata muilla tiedoilla, kuten lukumäärällä tai tilavuudella, jos tavara on altis huomattaville painon muutoksille kuljetuksen aikana tai jos sen painoa ei voida määrittää taikka jos sen tunnistaminen tavallisesti varmistetaan näiden muiden tietojen avulla,

- lähettäjän nimi;

c) siinä on yksiselitteisesti vahvistettava, että todistukseen merkitty tavara on tietyn maan alkuperätuote.

48 artikla

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai valtuutettujen toimielinten antamien alkuperätodistusten on täytettävä 47 artiklan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset.

2. Todistukset ja niitä koskevat hakemukset on laadittava liitteessä 12 esitetyn mallin mukaiselle lomakkeelle.

3. Alkuperätodistuksissa on vahvistettava, että tavarat ovat yhteisön alkuperätuotteita.

Vientikaupan niin vaatiessa niissä voidaan kuitenkin vahvistaa, että tavarat ovat tietyn jäsenvaltion alkuperätuotteita.

Joka tapauksessa voidaan vahvistaa ainoastaan yhteisön alkuperä, jos koodeksin 24 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät ainoastaan useassa eri jäsenvaltiossa suoritettujen useiden toimintojen johdosta.

49 artikla

Alkuperätodistukset on annettava asianomaisen kirjallisesta hakemuksesta.

Jos se olosuhteiden vuoksi on perusteltua, erityisesti asianomaisen harjoittaessa säännöllistä vientitoimintaa, jäsenvaltiot voivat olla vaatimatta erillistä hakemusta jokaista vientitapahtumaa varten, jos alkuperää koskevia säännöksiä noudatetaan.

Kaupan tarpeiden niin vaatiessa voidaan kustakin alkuperätodistuksesta antaa yksi tai useampi lisäjäljennös.

Nämä jäljennökset on laadittava liitteessä 12 esitetyn mallin mukaisille lomakkeille.

50 artikla

1. Todistuksen koon on oltava 210 × 297 millimetriä ja pituuden osalta hyväksytään enintään -5 ja +8 millimetrin suuruinen poikkeama. Käytettävän paperin on oltava valkoista, hiokkeetonta, liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 64 grammaa neliömetriltä, tai käytettäessä lentopostipaperia 25-30 grammaa neliömetriltä. Alkuperäiskappaleen etupuolella on oltava kellanruskea painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuneen väärentämisen selvästi havaittaviksi.

2. Hakemuslomake on painettava vievän jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä taikka useammalla sen virallisista kielistä; alkuperätodistuslomake on painettava yhdellä tai useammalla yhteisön virallisista kielistä taikka kaupan käytäntöjen tai tarpeiden mukaan millä tahansa muulla kielellä.

3. Jäsenvaltiot voivat pidättää itsellään oikeuden painaa alkuperätodistuslomakkeita tai antaa niiden painamisen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa tämä hyväksyminen on mainittava kussakin alkuperätodistuslomakkeessa. Kukin alkuperätodistus on varustettava kirjapainon nimellä ja osoitteella tai merkillä, josta kirjapaino voidaan tunnistaa. Siinä on myös oltava painettu tai leimattu sarjanumero, josta se voidaan tunnistaa.

51 artikla

Alkuperätodistusta koskevat hakemuslomakkeet on täytettävä kirjoituskoneella tai käsin painokirjaimin samalla tavoin jollakin yhteisön virallisista kielistä tai kaupan käytäntöjen ja tarpeiden mukaan millä tahansa muulla kielellä.

52 artikla

Kukin 48 artiklassa tarkoitettu alkuperätodistus on varustettava sarjanumerolla, josta se voidaan tunnistaa. Alkuperätodistusta koskeva hakemus ja kaikki todistuksen jäljennökset on varustettava samalla numerolla.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai valtuutetut toimielimet voivat lisäksi merkitä näihin asiakirjoihin antamisjärjestyksen osoittavan numeron.

53 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä, mitä mahdollisia lisätietoja hakemuksessa on annettava. Näiden lisätietojen määrä on rajoitettava mahdollisimman pieneksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle edellisen kohdan mukaisesti antamistaan säännöksistä. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä muille jäsenvaltioille.

54 artikla

Jäsenvaltioiden alkuperätodistukset antaneiden toimivaltaisten viranomaisten tai valtuutettujen toimielinten on säilytettävä todistuksia koskevat hakemukset vähintään kaksi vuotta.

Hakemuksista voidaan kuitenkin säilyttää myös jäljennökset, jos niillä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on sama todistusvoima.

2 alajakso

Tietyistä erityismenettelyin kohdeltavista maataloustuotteista annettavia alkuperätodistuksia koskevat erityissäännökset

55 artikla

Jäljempänä 56-65 artiklassa määritellään käytön edellytykset alkuperätodistuksille, jotka on annettava kolmansista maista peräisin olevista maataloustuotteista, joita varten on otettu käyttöön muita kuin etuuskohteluun oikeuttavia erityisiä tuontimenettelyjä, jos näissä menettelyissä sovelletaan seuraavia säännöksiä.

a) Alkuperätodistukset

56 artikla

1. Kolmansista maista peräisin olevia maataloustuotteita, joita varten on otettu käyttöön muita kuin etuuskohteluun oikeuttavia erityisiä tuontimenettelyjä, koskevat alkuperätodistukset on laadittava liitteessä 13 esitetyn mallin mukaisille lomakkeille.

2. Näiden todistusten on oltava kyseisten kolmansien maiden toimivaltaisten valtion viranomaisten, jäljempänä "antajaviranomaiset", antamia, jotta niihin merkittyjä tuotteita voidaan pitää näistä maista peräisin olevina tuotteina yhteisössä voimassa olevien säännösten mukaisesti.

3. Todistuksissa on myös vahvistettava kaikki tarvittavat 55 artiklassa tarkoitettuja erityisiä tuontimenettelyjä koskevissa yhteisön säännöksissä säädetyt tiedot.

4. Todistusten voimassaoloaika on kymmenen kuukautta päivästä, jona antajaviranomaiset ovat ne antaneet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 55 artiklassa tarkoitettuja erityisiä tuontimenettelyjä koskevien erityissäännösten soveltamista.

57 artikla

1. Tämän alajakson säännösten mukaisesti laaditut alkuperätodistukset saavat sisältää ainoastaan yhden kappaleen, jossa asiakirjan otsikon vieressä on maininta "alkuperäiskappale".

Jos lisäkappaleita tarvitaan, niissä on oltava asiakirjan nimen vieressä maininta "jäljennös".

2. Yhteisön toimivaltaiset viranomaiset saavat vastaanottaa voimassa olevana alkuperätodistuksena ainoastaan alkuperäiskappaleen.

58 artikla

1. Todistuksen koon on oltava 210 × 297 millimetriä, ja pituuden osalta hyväksytään enintään -5 ja +8 millimetrin poikkeama. Käytettävän paperin on oltava valkoista, hiokkeetonta, liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä. Alkuperäiskappaleen etupuolella on oltava keltainen painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuneen väärentämisen selvästi havaittavaksi.

2. Todistuslomakkeet on painettava ja täytettävä jollakin yhteisön virallisista kielistä.

59 artikla

1. Alkuperätodistuslomakkeet on täytettävä kirjoituskoneella tai kirjoittimella taikka niiden kaltaisella menetelmällä.

2. Todistuksessa ei saa olla raaputtamalla tai päällekirjoittamalla tehtyjä korjauksia. Muutokset on tehtävä siihen viivaamalla yli virheelliset tiedot ja lisäämällä tarvittaessa halutut tiedot. Näin tehtyjen muutosten on oltava tekijän varmentamat ja antajaviranomaisten vahvistusmerkinnällä varustamat.

60 artikla

1. Edellä 56-59 artiklan mukaisesti annettujen alkuperätodistusten 5 kohtaan on merkittävä kaikki 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut lisätiedot, joita mahdollisesti tarvitaan erityisten tuontimenettelyjen soveltamiseksi.

2. Käyttämättä jäänyt tila todistusten 5, 6 ja 7 kohdassa on suljettava viivalla siten, että kohtiin on mahdotonta tehdä myöhemmin lisäyksiä.

61 artikla

Kukin alkuperätodistus on varustettava painetulla tai muulla tavoin tehdyllä sarjanumerolla, josta se voidaan tunnistaa, ja siinä on oltava antajaviranomaisen leima sekä todistuksen allekirjoittamaan valtuutetun yhden tai useamman henkilön allekirjoitus.

Alkuperätodistus on annettava, kun siihen merkityt tuotteet viedään maasta, ja antajaviranomaisen on säilytettävä itsellään yksi jäljennös jokaisesta antamastaan todistuksesta.

62 artikla

Edellä tarkoitettu alkuperätodistus voidaan poikkeustapauksissa antaa myös siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos sitä ei erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi ole annettu tavaroita vietäessä.

Antajaviranomaiset voivat antaa 56-61 artiklassa tarkoitetun alkuperätodistuksen jälkikäteen vasta varmistettuaan viejän hakemuksen sisältämien tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaiset.

Jälkikäteen annettujen todistusten kohtaan "Huomautuksia" on merkittävä jokin seuraavista maininnoista:

- expedido a posteriori,

- udstedt efterfølgende,

- Nachträglich ausgestellt,

- ÅêäïèÝí åê ôùí õóôÝñùí,

- Issued retrospectively,

- Delivré a posteriori,

- rilasciato a posteriori,

- afgegeven a posteriori,

- emitido a posteriori.

b) Hallinnollinen yhteistyö

63 artikla

1. Kun tiettyjä maataloustuotteita varten käyttöön otetut erityiset tuontimenettelyt perustuvat 56-62 artiklassa tarkoitetun alkuperätodistuksen käyttöön, kyseisten menettelyjen soveltaminen edellyttää hallinnollisen yhteistyömenettelyn toteuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseiseen erityiseen tuontimenettelyyn mahdollisesti sisältyvän poikkeuksen soveltamista.

Tätä varten kolmansien maiden, joita asia koskee, on toimitettava Euroopan yhteisöjen komissiolle:

- alkuperätodistuksia antavien viranomaisten nimet ja osoitteet sekä niiden käyttämien leimasimien leimanäytteet,

- niiden valtion viranomaisten nimet ja osoitteet, joiden tehtävänä on vastaanottaa 64 artiklassa tarkoitetut alkuperätodistusten jälkitarkastuspyynnöt.

Komissio toimittaa kaikki nämä tiedot jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

2. Jos kolmannet maat, joita asia koskee, eivät toimita Euroopan yhteisöjen komissiolle 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, yhteisön toimivaltaiset viranomaiset epäävät erityisten tuontimenettelyjen soveltamisen.

64 artikla

1. Edellä 56-62 artiklassa tarkoitettujen alkuperätodistusten jälkitarkastus on suoritettava pistokokein ja aina, kun on perusteltua syytä epäillä asiakirjan todistusvoimaisuutta tai siinä annettujen tietojen oikeellisuutta.

Alkuperää koskevat tarkastukset on suoritettava tulliviranomaisten aloitteesta.

Maataloustuotteita koskevia säännöksiä sovellettaessa voivat tarkastuksen tarvittaessa suorittaa myös muut toimivaltaiset viranomaiset.

2. Sovellettaessa 1 kohdan säännöksiä on yhteisön toimivaltaisten viranomaisten palautettava alkuperätodistus tai sen jäljennös viejänä toimivan kolmannen maan nimeämälle tarkastuksesta vastaavalle valtion viranomaiselle ja esitettävä tarvittaessa sisältöä tai muotoa koskevat perusteet kyselyn tekemiselle. Viranomaisten on liitettävä palautettuun todistukseen kauppalasku, jos se on annettu, tai sen jäljennös sekä toimitettava kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden perusteella voidaan epäillä, että todistuksessa olevat tiedot ovat virheelliset tai todistus ei ole aito.

Jos erityisen tuontimenettelyn määräysten soveltamista lykätään, kunnes tarkastuksen tulokset on saatu, yhteisön tulliviranomaisten on luovutettava tuotteet, jos tarpeellisina pidetyt varotoimenpiteet on toteutettu.

65 artikla

1. Jälkitarkastuksen tulokset on annettava viipymättä tiedoksi yhteisön toimivaltaisille viranomaisille.

Tulosten perusteella on voitava todeta, koskevatko 64 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin palautetut alkuperätodistukset tosiasiallisesti vietyjä tavaroita ja voidaanko niiden perusteella tosiasiallisesti soveltaa kyseistä erityistä tuontimenettelyä.

2. Jos jälkitarkastuspyyntöihin ei ole vastattu kuuden kuukauden kuluessa, yhteisön toimivaltaisten viranomaisten on lopullisesti evättävä erityisten tuontimenettelyjen soveltaminen.

2 LUKU

Tullietuuskohteluun oikeuttava alkuperä

1 jakso

Yleinen tullietuusjärjestelmä

1 alajakso

Alkuperätuotteiden käsitteen määritelmä

66 artikla

Yhteisön tietyille kehitysmaiden alkuperätuotteille myöntämiä yleisiä tullietuuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa on kyseisiin tullietuuksiin oikeutetun maan (jäljempänä 'etuuden saava maa') alkuperätuotteina pidettävä 75 artiklan mukaisesti suoraan yhteisöön kuljetettuja:

a) kyseisessä maassa kokonaan tuotettuja tuotteita;

b) kyseisessä maassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos näille tuotteille on suoritettu 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu riittävä valmistus tai käsittely.

67 artikla

1. Etuuden saavassa maassa 66 artiklan a alakohdan mukaisesti kokonaan tuotettuina pidetään:

a) sen maaperästä tai merenpohjasta louhittuja kivennäistuotteita;

b) siellä korjattuja kasvituotteita;

c) siellä syntyneitä ja kasvatettuja eläviä eläimiä;

d) siellä elävistä eläimistä saatuja tuotteita;

e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saatuja tuotteita;

f) sen alusten pyytämiä merikalastustuotteita ja muita merestä saamia tuotteita;

g) sen tehdasaluksilla ainoastaan f alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistettuja tuotteita;

h) siellä kerättyjä yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvia käytettyjä tavaroita;

i) siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneitä jätteitä;

j) sen aluevesien ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saatuja tuotteita, jos kyseisellä maalla on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

k) siellä ainoastaan a-j alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistettuja tuotteita.

2. Edellä 1 kohdan f alakohdassa käytettyä ilmaisua "sen alukset" voidaan soveltaa ainoastaan aluksiin:

- jotka on merkitty tai ilmoitettu etuuden saavan maan alusrekisteriin,

- jotka purjehtivat etuuden saavan maan lipun alla,

- jotka vähintään puoliksi ovat etuuden saavan maan kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka kotipaikka sijaitsee tässä maassa ja jonka johtaja tai johtajat, hallituksen taikka hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat kyseisen maan kansalaisia ja jonka pääomasta lisäksi henkilöyhtiöiden ja rajavastuuyhtiöiden osalta vähintään puolet kuuluu kyseiselle maalle tai kyseisen maan julkisille laitoksille taikka kansalaisille,

- joiden päällystö kokonaisuudessaan koostuu etuuden saavan maan kansalaisista

ja

- joiden miehistöstä vähintään 75 prosenttia on etuuden saavan maan kansalaisia.

3. Ilmaisuun "etuuden saava maa" sisältyvät myös kyseisen maan aluevedet.

4. Avomerellä liikkuvia aluksia, erityisesti tehdasaluksia, joilla niiltä pyydetyt kalastustuotteet valmistetaan tai käsitellään, on pidettävä sen etuuden saavan maan alueen osana, jolle ne kuuluvat, jos ne täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

68 artikla

1. Edellä 66 artiklan b alakohtaa sovellettaessa on ei-alkuperäaineksia pidettävä riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos valmis tuote luokitellaan eri nimikkeeseen kuin kaikki sen valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset, jollei jäljempänä 2 ja 3 kohdasta muuta johdu.

Liitteessä 14 esitetään ei-alkuperäaineksista valmistettuja tuotteita koskevat huomautukset.

Näissä säännöksissä `ryhmillä` ja `nimikkeillä` tarkoitetaan harmonoidun järjestelmän muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit).

'Luokittelulla' tarkoitetaan tuotteen tai aineksen luokittelua tiettyyn nimikkeeseen.

2. Jos tuote mainitaan liitteessä 15 olevan luettelon 1 ja 2 sarakkeessa, sen on täytettävä 1 kohdan säännön sijasta kyseiselle tuotteelle 3 sarakkeessa määrätyt edellytykset.

a) Liitteessä 15 olevassa luettelossa `arvolla` tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuotaessa, tai jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa, kyseisessä maassa kyseisistä aineksista maksettua hintaa. Jos käytettyjen alkuperäainesten arvo joudutaan toteamaan, tämän alakohdan säännöksiä on sovellettava soveltuvin osin.

b) Liitteessä 15 olevassa luettelossa 'vapaasti tehtaalla -hinnalla' tarkoitetaan hintaa, joka on maksettu valmiista tuotteesta valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, jos tähän hintaan sisältyy kaikkien käytettyjen ainesten arvo, ja josta on vähennetty kaikki sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa, kun valmis tuote viedään maasta.

3. Sovellettaessa 66 artiklan b alakohtaa on seuraavaa valmistusta ja käsittelyä pidettävä riittämättöminä antamaan alkuperäaseman riippumatta siitä, muuttuuko nimike:

a) toiminnot tuotteiden kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustus, kuivaus, jäähdytys, suolaveteen, rikkihapokkeeseen tai muuhun liuokseen upotus, vahingoittuneiden osien poisto ja vastaavat toiminnot);

b) yksinkertainen pölyn poisto, seulonta, lajittelu, luokittelu, yhteensovitus (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), pesu, maalaus, paloittelu;

c) i) uudelleen pakkaaminen sekä kollien jakaminen ja yhdistäminen,

ii) yksinkertainen pullotus, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, esimerkiksi alustalle kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoiminnot;

d) merkkien, nimilappujen tai muiden tunnisteiden kiinnitys tuotteisiin taikka niiden pakkauksiin;

e) erilaistenkin tuotteiden pelkkä sekoittaminen, jos yksi tai useampi seoksen aineosista ei täytä tässä osastossa säädettyjä edellytyksiä niiden pitämiseksi alkuperätuotteina;

f) tuotteiden osien pelkkä yhdistäminen täydelliseksi tavaraksi;

g) kahden tai useamman a-f alakohdassa mainitun toiminnon toteuttaminen yhdessä.

h) eläinten teurastus.

69 artikla

Määritettäessä, onko tuote etuuden saavan maan alkuperätuote, ei ole tarpeen todeta, ovatko tuotteen valmistuksessa käytetyt sähköenergia, polttoaineet, laitteistot ja laitteet tai koneet ja työkalut kolmansien maiden alkuperätuotteita.

70 artikla

1. Poiketen siitä, mitä 66 artiklassa säädetään, määritettäessä, onko alueelliseen ryhmään kuuluvassa etuuden saavassa maassa valmistettu tuote mainitussa artiklassa tarkoitettu kyseisen maan alkuperätuote, on minkä tahansa muun tähän alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperätuotteita, joita on käytetty kyseisen tuotteen valmistuksessa, kohdeltava niin kuin ne olisivat sen maan alkuperätuotteita, jossa kyseisen tuotteen valmistus on tapahtunut.

2. Valmiin tuotteen alkuperämaa on määritettävä 71 artiklan mukaisesti.

3. Alueellista kumulaatiota sovelletaan kolmeen erilliseen yleisen tullietuusjärjestelmän etuuden saavista maista muodostuvaan alueelliseen ryhmään:

a) Kaakkois-Aasian valtioiden liitto (ASEAN);

b) Keski-Amerikan yhteismarkkinat (Mercomún);

c) Andien ryhmä.

4. 'Alueellisella ryhmällä' tarkoitetaan tapauksen mukaan ASEANia, Mercomúnia tai Andien ryhmää.

71 artikla

1. Tuotteet, joilla on 70 artiklan mukaisesti alkuperäasema, ovat sen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperätuotteita, jossa viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, jos:

- kyseisessä maassa aikaansaatu, tämän artiklan 3 kohdassa määritelty arvonlisäys on suurempi kuin käytettyjen minkään muun kyseiseen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperätuotteiden korkein tullausarvo,

- kyseisessä maassa suoritettu valmistus tai käsittely on 68 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimintoja ja tekstiilituotteiden osalta liitteessä 16 mainittuja toimintoja laajamittaisempaa.

2. Kaikissa muissa tapauksissa tuotteet ovat sen kyseiseen alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperätuotteita, jonka alkuperätuotteiden tullausarvo on korkein muista alueelliseen ryhmään kuuluvista maista tuoduista käytetyistä alkuperätuotteista.

3. 'Arvonlisäyksellä' tarkoitetaan vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty jokaisen tuotteeseen sisältyvän muun alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperätuotteen tullausarvo.

72 artikla

1. Edellä 70 ja 71 artiklaa voidaan soveltaa ainoastaan, jos:

a) määräykset alueelliseen kumulaatioon liittyvän alueellisen ryhmän maiden välisen kaupan säätelemiseksi ovat samat kuin tässä jaksossa säädetyt;

b) kukin alueelliseen ryhmään kuuluva maa sitoutuu noudattamaan tämän jakson säännöksiä tai varmistamaan niiden noudattamisen sekä osallistumaan yhteisön ja muiden alueellisen ryhmän maiden kanssa tarvittavaan hallinnolliseen yhteistyöhön A-alkuperätodistusten oikean antamisen sekä niiden ja APR-lomakkeiden tarkastamisen varmistamiseksi.

Tämä sitoumus on annettava tiedoksi komissiolle kyseisen alueellisen ryhmän sihteeristön välityksellä.

Sihteeristöt ovat:

- ASEANin pääsihteeristö,

- Keski-Amerikan yhteismarkkinoiden pysyvä sihteeristö,

- Junta del Acuerdo de Cartagena,

tapauksen mukaan.

2. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä kunkin alueellisen ryhmän osalta.

73 artikla

Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen hintaan taikka joita ei laskuteta erikseen, katsotaan muodostavan niiden kanssa yhden kokonaisuuden.

74 artikla

Harmonoidun järjestelmän 3 yleisessä tulkintasäännössä tarkoitettuja sarjoja pidetään alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tavarat ovat alkuperätuotteita. Jos kuitenkin sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 prosenttia sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.

75 artikla

1. Etuuden saavasta viejämaasta suoraan yhteisöön kuljetettuina pidetään:

a) tuotteita, joita ei kuljeteta minkään muun maan alueen kautta, lukuun ottamatta 70 artiklaa sovellettaessa muuta samaan alueelliseen ryhmään kuuluvaa maata;

b) tuotteita, jotka kuljetetaan muiden kuin etuuden saavan viejämaan alueiden kautta tai 70 artiklaa sovellettaessa muiden kuin samaan alueelliseen ryhmään kuuluvien muiden maiden alueiden kautta, uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden, jos viimeksi mainittujen maiden kautta tapahtuva kuljetus on perusteltua maantieteellisten syiden tai yksinomaan kuljetukseen liittyvien tarpeiden vuoksi ja jos

- tuotteet ovat pysyneet kauttakuljetusmaan tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa,

- tuotteita ei ole luovutettu siellä myyntiin eikä kulutukseen

ja

- niille ei ole suoritettu siellä muita toimintoja kuin tarvittaessa purkaus ja uudelleenlastaus tai muita niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja;

c) tuotteita, jotka kuljetetaan Itävallan, Suomen, Norjan, Ruotsin tai Sveitsin alueiden kautta ja jotka sen jälkeen jälleenviedään kokonaan tai osittain yhteisöön, jos

- ne ovat pysyneet tulliviranomaisten valvonnassa kauttakuljetuksen tai varastoinnin ollessa kyseessä,

- niitä ei ole luovutettu siellä kulutukseen

ja

- niille ei ole suoritettu siellä muita toimintoja kuin tarvittaessa purkaus ja uudelleenlastaus tai muita niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimintoja;

d) tuotteita, jotka kuljetetaan putkijohdoissa muiden maiden kuin etuuden saavan viejämaan alueen kautta.

2. Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen on osoitettava esittämällä yhteisön tulliviranomaisille:

a) ainoastaan yksi etuuden saavassa viejämaassa laadittu kuljetusasiakirja, jolla tavarat on kuljetettu kauttakuljetusmaan kautta; tai

b) kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa on:

- tavaroiden tarkka kuvaus,

- päivät, joina tavarat on purettu ja uudelleenlastattu tai tarvittaessa laivakuljetusten osalta käytettyjen alusten nimet,

- selvitys olosuhteista, joissa tavarat ovat olleet kauttakuljetusmaassa, tai

c) jos edellä mainittuja ei ole, muita todistusvoimaisia asiakirjoja.

76 artikla

Tässä alajaksossa alkuperäaseman saavuttamiseksi säädettyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä etuuden saavassa maassa.

Jos etuuden saavasta maasta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan etuuden saavaan maahan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että:

- palautetut tavarat ovat samat kuin maasta viedyt tavarat;

- tavaroille ei ole suoritettu muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi kyseisessä maassa olon aikana tarvittavia toimenpiteitä.

77 artikla

1. Näistä säännöksistä voidaan myöntää poikkeuksia yleisen tullietuusjärjestelmän vähiten kehittyneille etuuden saaville maille, jos se on perusteltua olemassa olevan teollisuuden kehittämisen tai uuden teollisuuden luomisen kannalta. Nämä vähiten kehittyneet etuuden saavat maat luetellaan yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamista koskevissa neuvoston asetuksissa ja EHTY:n päätöksissä.

Tätä varten kyseisen maan on esitettävä Euroopan yhteisöjen komissiolle 3 kohdan mukaiseen todistusasiakirjaan perustuva hakemus.

2. Esitettyjä hakemuksia tarkasteltaessa on erityisesti otettava huomioon:

a) tapaukset, joissa olemassa olevien alkuperäsääntöjen soveltaminen vaikuttaisi merkittävästi kyseiseen maahan luodun teollisuuden kykyyn jatkaa vientiä yhteisöön, ja erityisesti tapaukset, joissa niiden soveltaminen voisi johtaa toiminnan lakkauttamiseen;

b) erityistapaukset, joissa voidaan selvästi osoittaa, että alkuperäsäännöt voivat estää teollisuuteen kohdistuvia huomattavia investointeja, ja joissa investointiohjelman toteuttamista suosiva poikkeus mahdollistaisi alkuperäsääntöjen asteittaisen noudattamisen;

c) tehtävien päätösten taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus erityisesti työllisyyden osalta.

3. Poikkeuksia koskevien hakemusten tarkastelun helpottamiseksi on hakijamaan annettava sen tueksi mahdollisimman täydelliset tiedot erityisesti seuraavista seikoista:

- valmiin tuotteen kuvaus,

- siellä valmistettujen tai käsiteltyjen tuotteiden laji ja määrä,

- valmistusmenetelmät,

- arvonlisäys,

- kyseisen yrityksen työntekijöiden määrä,

- yhteisöön suuntautuvan viennin arvioitu määrä,

- haetun määräajan perustelut,

- muut huomautukset.

Samoja säännöksiä sovelletaan mahdollisiin voimassaolon pidennystä koskeviin hakemuksiin.

2 alajakso

Alkuperäselvitys

a) A-alkuperätodistus

78 artikla

1. Tässä jaksossa tarkoitetuille alkuperätuotteille on myönnettävä yhteisöön tuotaessa 66 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos niistä esitetään etuuden saavan maan tulliviranomaisten tai muiden viranomaisten antama A-alkuperätodistus, jonka malli esitetään liitteessä 17, jos kyseinen maa

- on antanut Euroopan yhteisöjen komissiolle 93 artiklassa edellytetyt tiedot

ja

- avustaa yhteisöä sallimalla jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tarkastaa asiakirjan todistusvoimaisuuden tai kyseisten tuotteiden tosiasiallista alkuperää koskevien tietojen oikeellisuuden.

2. A-alkuperätodistus voidaan antaa ainoastaan, jos se voi olla 66 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamiseen oikeuttava todistusasiakirja.

3. A-alkuperätodistus voidaan antaa ainoastaan viejän tai tämän valtuuttaman edustajan kirjallisesta hakemuksesta.

4. Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on liitettävä hakemukseen kaikki tarvittavat todistusasiakirjat, joilla voidaan osoittaa, että maasta vietäville tuotteille voidaan antaa A-alkuperätodistus.

5. Etuuden saavan maan toimivaltaisen valtion viranomaisen on annettava todistus, jos vietäviä tuotteita voidaan pitää 1 alajaksossa tarkoitettuina kyseisen maan alkuperätuotteina.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetun edellytyksen täyttymisen toteamiseksi on toimivaltaisella viranomaisella oltava oikeus vaatia tarpeellisina pitämänsä todistusasiakirjat tai suorittaa suotavina pitämänsä tarkastukset.

7. Etuuden saavan maan toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä, että todistus- ja hakemuslomakkeet on täytetty asianmukaisesti.

8. A-alkuperätodistuksessa olevaa 2 kohtaa ei tarvitse välttämättä täyttää. Sen vuoksi todistuksen 12 kohtaan on ehdottomasti merkittävä "Euroopan talousyhteisö" tai jonkin jäsenvaltion nimi. Jos sitä vastoin sovelletaan 75 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 80 artiklassa tarkoitettua kauttakuljetusmenettelyä, on tuojamaaksi merkittävä jokin jälkimmäisessä artiklassa luetelluista maista 83 artiklan 3 kohdan viimeisen alakohdan mukaisesti.

9. A-alkuperätodistuksen antamispäivä on merkittävä 11 kohtaan. Tähän todistuksen antaneen viranomaisen käyttöön varattuun kohtaan merkittävän allekirjoituksen on oltava käsin kirjoitettu.

10. Etuuden saavan maan toimivaltaisten viranomaisten on annettava A-alkuperätodistus, kun siihen merkityt tuotteet viedään maasta. Todistus on annettava viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

79 artikla

Kun A-alkuperätodistus muodostaa 66 artiklassa tarkoitettuja tullietuuksia koskevien säännösten soveltamiseen oikeuttavan todisteen, on viejämaan toimivaltaisen viranomaisen toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuotteiden alkuperän toteamiseksi ja muiden todistukseen merkittyjen tietojen tarkastamiseksi.

80 artikla

Tässä jaksossa tarkoitettuja alkuperätuotteita voidaan tuoda yhteisöön 66 artiklassa tarkoitetuin tullietuuksin esittämällä etuuden saavan viejämaan toimivaltaisen viranomaisen antaman A-alkuperätodistuksen perusteella Itävallan, Norjan, Ruotsin, Suomen tai Sveitsin tulliviranomaisten antama A-alkuperätodistus, jos 75 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät ja jos Itävalta, Suomi, Norja, Ruotsi tai Sveitsi avustaa yhteisöä sallimalla sen tulliviranomaisten tarkastaa annettujen A-alkuperätodistusten todistusvoimaisuus ja oikeellisuus. Jäljempänä 95 artiklassa määriteltyä tarkastusmenettelyä sovelletaan soveltuvin osin. Mainitun 95 artik- lan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä määräaikaa pidennetään kahdeksaan kuukauteen.

81 artikla

1. Poikkeustapauksissa A-alkuperätodistus voidaan antaa siihen merkittyjen tuotteiden tosiasiallisen viennin jälkeen, jos sitä ei ole annettu vientihetkellä tahattomien erehdysten, laiminlyöntien tai muiden erityisolosuhteiden vuoksi ja jos tavaroita ei ole viety maasta ennen 93 artiklassa säädettyä tietojen ilmoittamista Euroopan yhteisöjen komissiolle.

2. Toimivaltainen viranomainen voi antaa todistuksen jälkikäteen vasta todettuaan, että viejän hakemuksessa olevat tiedot ovat vastaavan vientiasiakirjan tietojen mukaiset ja ettei kyseisiä tuotteita vietäessä ole annettu A-alkuperätodistusta.

3. Jälkikäteen annetun A-alkuperätodistuksen 4 kohtaan on merkittävä maininta "délivré a posteriori" tai "issued retrospectively".

82 artikla

1. Jos A-alkuperätodistus varastetaan tai se katoaa taikka tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta toimivaltaisilta viranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Näin annetun kaksoiskappaleen 4 kohtaan on merkittävä maininta "duplicata" tai "duplicate", ja siinä on myös mainittava alkuperäisen todistuksen antamispäivä ja sarjanumero.

2. Sovellettaessa 85 artiklaa kaksoiskappale on voimassa alkuperäiseen todistukseen merkitystä päivästä.

83 artikla

1. Yksi tai useampi A-alkuperätodistus voidaan aina korvata yhdellä tai useammalla muulla tällaisella todistuksella, jos sen tekevät tuotteiden tarkastuksesta vastaavat yhteisön tulliviranomaiset.

2. Tämän artiklan tai 80 artiklan mukaisesti annettu korvaava todistus vastaa siihen merkityistä tavaroista annettavaa lopullista alkuperätodistusta. Korvaava todistus laaditaan jälleenviejän kirjallisen hakemuksen perusteella.

3. Korvaavan todistuksen oikeassa yläkulmassa olevaan kohtaan on merkittävä sen välittäjämaan nimi, jossa se on annettu.

Todistuksen 4 kohtaan on merkittävä jokin seuraavista maininnoista: "certificat de remplacement" tai "replacement certificate" sekä alkuperäisen alkuperätodistuksen antamispäivä ja sarjanumero.

Jälleenviejän nimi on merkittävä 1 kohtaan.

Lopullisen vastaanottajan nimi voidaan merkitä 2 kohtaan.

Alkuperäisen todistuksen kaikki jälleenvietäviä tuotteita koskevat maininnat on merkittävä 3-9 kohtaan.

Viittaukset jälleenviejän kauppalaskuun on merkittävä 10 kohtaan.

Korvaavan todistuksen antaneen viranomaisen vahvistus on merkittävä 11 kohtaan. Kyseisen viranomaisen vastuu rajoittuu korvaavan todistuksen antamiseen.

Todistuksen 12 kohtaan merkittyjen alkuperämaata ja määrämaata koskevien tietojen on oltava samat kuin alkuperäisessä todistuksessa. Tämä kohta on jälleenviejän allekirjoitettava. Vilpittömässä mielessä tämän kohdan allekirjoittanut jälleenviejä ei vastaa alkuperäiseen todistukseen tehtyjen merkintöjen oikeellisuudesta.

4. Tullitoimipaikan, jota pyydetään suorittamaan tämä toiminto, on merkittävä alkuperäiseen todistukseen edelleen lähetettyjen kollien painot, numerot ja laji sekä vastaavan korvaavan todistuksen tai vastaavien korvaavien todistusten sarjanumero. Kyseisen tullitoimipaikan on säilytettävä alkuperäinen todistus vähintään kaksi vuotta.

5. Korvaavaan todistukseen voidaan liittää valojäljennös alkuperäisestä todistuksesta.

84 artikla

1. Jollei jäljempänä 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, on neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3833/90(7) 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut aitoustodistukset merkittävä 78 artiklassa tarkoitetun A-alkuperätodistuksen 7 kohtaan.

(7) EYVL N:o L106, 18.4.1989, s. 1

2. Edellä 1 kohdassa mainituissa todistuksissa on oltava jäljempänä 3 kohdassa esitetty tuotteen kuvaus, toimivaltaisen viranomaisen leima sekä toimihenkilön, joka on valtuutettu vahvistamaan 7 kohtaan merkittyjen tavaroiden kuvauksen todistusvoimaisuuden, käsin kirjoittama allekirjoitus.

3. Alkuperätodistuksen 7 kohtaan merkittävä tuotteiden kuvaus on tapauksen mukaan merkittävä seuraavasti:

- "tabac brut ou non fabriqué du type Virginia flue cured" tai "unmanufactured flue cured tobacco Virginia type",

- "eau-de-vie d'agave `tequila` en récipients contenant deux litres ou moins" tai "agave brandy `tequila`, in con- tainers holding two liters or less",

- "eau-de-vie à base de raisins, appelée `Pisco`, en récipi- ents contenant deux litres ou moins" tai "spirits produced from grapes, called `Pisco`, in containers holding two li- ters or less",

- "eau-de-vie à base de raisins, appelée `Singani`, en ré- cipients contenant deux litres ou moins" tai "spirits produced from grapes, called `Singani`, in containers hol- ding two liters or less".

4. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, A-alkuperätodistuksen 7 kohtaa ei varusteta viranomaisen, joka on toimivaltainen vahvistamaan 3 kohdassa esitetyn tuotteen kuvauksen todistusvoimaisuuden, käyttämällä vahvistusleimalla, jos kyseisen alkuperätodistuksen antamaan valtuutettu viranomainen on aitoustodistuksen antamaan valtuutettu viranomainen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan säännösten soveltamista.

85 artikla

1. A-alkuperätodistus on esitettävä tulliviranomaisille siinä tuovassa jäsenvaltiossa, jossa tuotteet esitetään tullille, kymmenen kuukauden kuluessa päivästä, jona etuuden saavan viejämaan viranomainen on antanut todistuksen.

2. Edellä 1 kohdassa vahvistetun voimassaoloajan jälkeen tulliviranomaisille esitetyt A-alkuperätodistukset voidaan vastaanottaa 66 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamista varten, jos määräaikaa on jätetty noudattamatta ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3. Tulliviranomaiset voivat myös vastaanottaa nämä todistukset, jos tuotteet on esitetty niille ennen kyseisen määräajan päättymistä.

86 artikla

1. Tuotteille, jotka on lähetetty etuuden saavasta maasta toisessa maassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään yhteisöön tuotaviksi, on myönnettävä yhteisöön tuotaessa 66 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos ne täyttävät tässä jaksossa säädetyt edellytykset siten, että niitä voidaan pitää etuuden saavan viejämaan alkuperätuotteina, ja jos tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla osoitetaan, että:

a) viejä on lähettänyt tuotteet suoraan etuuden saavan viejämaan alueelta maahan, jossa näyttely pidetään;

b) kyseinen viejä on myynyt tai luovuttanut tuotteet yhteisössä olevalle vastaanottajalle;

c) tuotteet on lähetetty yhteisöön samassa tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn;

d) sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. A-alkuperätodistus on esitettävä tulliviranomaisille tavanomaisin edellytyksin. Siinä on ilmoitettava kyseisen näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia täydentävät todistusasiakirjat todisteeksi tuotteiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä.

3. Edellä 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden tai käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityistarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi, ja joiden aikana kyseiset tuotteet pysyvät tulliviranomaisten valvonnassa.

87 artikla

A-alkuperätodistus on esitettävä tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisille tulli-ilmoituksen tueksi.

Kyseiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia, että vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen liitetään tuojan ilmoitus, jossa vahvistetaan, että tuotteet täyttävät 66 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamisen edellytykset.

88 artikla

Jos tavaranhaltijan pyynnöstä harmonoidun järjestelmän 84 tai 85 ryhmään kuuluva osiin purettu tai kokoamaton tavara tuodaan maahan osalähetyksinä tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, sen katsotaan muodostavan yhden ainoan tavaran, ja koko tavarasta voidaan esittää yksi A-alkuperätodistus ensimmäistä osalähetystä tuotaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 68 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista.

b) APR-lomake

89 artikla

1. Sen estämättä, mitä 78 artiklassa säädetään, tässä jaksossa tarkoitettu selvitys postilähetyksinä (erityisesti postipaketteina) postilähetyksen muodostavien tavaroiden alkuperäasemasta, jos kyseessä ovat pelkästään alkuperätuotteita sisältävät lähetykset ja jos niiden arvo ei ole suurempi kuin 3 000 ecua lähetystä kohti, on laadittava käyttäen APR-lomaketta, jonka malli esitetään liitteessä 18, jos 78 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu avustaminen on mahdollista myös tämän lomakkeen osalta.

2. Viejän, tai viejän vastuulla tämän valtuuttaman edustajan, on täytettävä ja allekirjoitettava APR-lomake. Lomakkeen 6 kohtaan merkittävä allekirjoitus on kirjoitettava käsin.

3. Jokaista postilähetystä varten on täytettävä APR-lomake. Täytettyään ja allekirjoitettuaan lomakkeen viejän on liitettävä se postipakettien osalta lähetysilmoitukseen. Kirjelähetysten osalta viejän on pantava lomake kyseiseen kirjekuoreen.

4. Jos lähetyksen sisältämille tavaroille on jo viejämaassa suoritettu alkuperätuotteiden käsitteeseen liittyvä tarkastus, viejä voi mainita tämän tarkastuksen APR-lomakkeen 7 kohdassa "Huomautuksia".

5. Nämä säännökset eivät vapauta viejää suorittamasta muissa tulli- tai postiasetuksissa säädettyjä muodollisuuksia.

6. Edellä 85 ja 87 artiklaa sovelletaan APR-lomakkeisiin soveltuvin osin.

c) Muut alkuperäselvitystä koskevat säännökset

90 artikla

Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pieninä lähetyksinä lähettämät tuotteet tai matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda maahan alkuperätuotteina, joille myönnetään 66 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, tarvitsematta esittää A-alkuperätodistusta tai täyttää APR-lomaketta, jos kyseessä on muu kuin kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tämän artiklan soveltamiseksi vaaditut edellytykset ja jos ei ole syytä epäillä tämän ilmoituksen todenmukaisuutta.

Näiden tuotteiden yhteisarvo ei saa olla suurempi kuin 215 ecua pienten lähetysten osalta eikä suurempi kuin 600 ecua matkustajien henkilökohtaisten matkatavaroiden sisällön osalta.

91 artikla

1. Sovellettaessa 70 artiklaa on selvitys yhteen alueelliseen ryhmään kuuluvasta maasta toiseen samaan ryhmään kuuluvaan maahan edelleen valmistettaviksi tai käsiteltäviksi taikka samassa tilassa jälleenvietäviksi vietyjen tuotteiden alkuperäasemasta annettava ensin mainitussa maassa annetulla A-alkuperätodistuksella tai laaditulla APR-lomakkeella.

2. Etuuden saavan viejämaan viranomaisten, jotka vastaavat A-alkuperätodistuksen antamisesta tavaroille, joiden valmistuksessa on käytetty toisen samaan alueelliseen ryhmään kuuluvan maan alkuperäaineksia, on otettava huomioon tämän toisen maan toimivaltaisten viranomaisten antama A-alkuperätodistus tai siellä täytetty APR-lomake. Edellä 71 artiklan mukaisesti määritetty alkuperämaa on merkittävä A-alkuperätodistuksen 12 kohtaan tai APR-lomakkeen 8 kohtaan.

3. Tällöin annettujen A-alkuperätodistusten 4 kohtaan on merkittävä maininta "cumul régional CEE" tai "regional cumulation".

92 artikla

Pienten poikkeavuuksien toteaminen todistuksen mainintojen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien suorittamiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen mainintojen välillä ei sinänsä tee tästä todistuksesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että todistus vastaa tullille esitettyjä tuotteita.

3 alajakso

Hallinnollisen yhteistyön menetelmät

93 artikla

1. Etuuden saavan viejämaan on toimitettava Euroopan yhteisöjen komissiolle A-alkuperätodistuksia antamaan valtuutettujen viranomaisten nimet ja osoitteet, näiden viranomaisten käyttämien leimasimien leimanäytteet sekä A-lomakkeiden ja APR-lomakkeiden tarkastamisesta vastaavien viranomaisten nimet ja osoitteet.

2. Etuuden saavan viejämaan on toimitettava myös Euroopan yhteisöjen komissiolle 84 artiklassa mainittuja aitoustodistuksia antamaan valtuutettujen viranomaisten nimet ja osoitteet sekä näiden käyttämien leimasimien leimanäytteet.

3. Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

94 artikla

Sovellettaessa 66 artiklassa tarkoitettuja tullietuuksia koskevia säännöksiä on etuuden saavien maiden noudatettava A-alkuperätodistusten laatimista ja antamista, APR-lomakkeiden käytön ja hallinnollisen yhteistyön edellytyksiä koskevia sääntöjä tai varmistettava, että niitä noudatetaan.

95 artikla

1. A-alkuperätodistusten ja APR-lomakkeiden jälkitarkastukset on suoritettava pistokokein tai aina kun tulliviranomaisilla on perusteltua syytä epäillä asiakirjan todistusvoimaisuutta tai kyseisten tuotteiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa tulliviranomaisten on palautettava A-alkuperätodistus tai APR-lomake etuuden saavan viejämaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja esitettävä tarvittaessa tiedustelun sisältöä tai muotoa koskevat perusteet. Viranomaisten on liitettävä APR-lomakkeeseen kauppalasku tai sen jäljennös, jos kauppalasku on esitetty. Viranomaisten on myös toimitettava kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden perusteella epäillään, että todistuksessa tai lomakkeessa olevat tiedot ovat virheellisiä.

Jos kyseiset viranomaiset päättävät lykätä 66 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamista, kunnes tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet, jos tarpeellisina pidetyt suojatoimenpiteet on toteutettu.

3. Kun jälkitarkastuspyyntö on tehty 1 kohdan säännösten mukaisesti, tämä tarkastus on suoritettava ja sen tulokset on annettava tiedoksi yhteisön tulliviranomaisille kuuden kuukauden kuluessa. Tulosten perusteella on voitava ratkaista, koskeeko epäilyksenalainen A-alkuperätodistus tai APR-lomake maasta tosiasiallisesti vietyjä tuotteita ja voidaanko näille tuotteille tosiasiallisesti myöntää 66 artiklassa tarkoitetut tullietuudet.

4. Edellä 91 artiklan säännösten mukaisesti annettujen A-alkuperätodistusten osalta vastauksessa on mainittava huomioon otetut A-alkuperätodistukset tai APR-lomakkeet.

5. Perustellusti epäiltävissä tapauksissa, ja jollei vastausta ole saatu 3 artiklassa vahvistetun kuuden kuukauden määräajan kuluessa, tai jos vastauksen sisältämät tiedot eivät ole riittävät kyseisen asiakirjan todistusvoimaisuuden tai tuotteiden tosiasiallisen alkuperän määrittämiseksi, on toimivaltaisille viranomaisille toimitettava toinen tiedoksianto. Jollei tarkastuksen tuloksia ole toimitettu neljän kuukauden kuluessa tämän toisen tiedoksiannon jälkeen sitä pyytäneille viranomaisille, tai jos tulosten perusteella ei voida määrittää asiakirjan todistusvoimaisuutta tai tuotteiden tosiasiallista alkuperää, kyseisten viranomaisten on evättävä yleiset tullietuudet, paitsi ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden ollessa kyseessä.

6. Kun tarkastusmenettely tai muu käytettävissä oleva tieto ilmeisesti osoittaa, että tämän jakson säännöksiä rikotaan, etuuden saavan viejämaan on omasta aloitteestaan tai yhteisön pyynnöstä suoritettava tarvittavat tiedustelut tai toteutettava tarvittavat toimenpiteet tällaisten tiedustelujen suorittamiseksi pyydettyä kiireellisyyttä noudattaen, jotta tällaiset rikkomukset voidaan todeta ja estää. Etuuden saava maa voi tätä varten pyytää yhteisöä osallistumaan näihin tiedusteluihin.

7. Etuuden saavan viejämaan toimivaltaisten viranomaisten on säilytettävä A-alkuperätodistusten jälkitarkastusta varten näiden todistusten jäljennökset sekä niihin mahdollisesti liittyvät vientiasiakirjat vähintään kaksi vuotta.

96 artikla

Edellä 75 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 80 artiklan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos Itävalta, Norja, Ruotsi, Suomi ja Sveitsi soveltavat edellä mainittuja säännöksiä vastaavia säännöksiä tietyille kehitysmaiden alkuperätuotteille myöntämiensä tullietuuksien yhteydessä.

4 alajakso

Loppusäännös

97 artikla

A-alkuperätodistukset sekä suoran kuljetuksen osoittavat asiakirjat voidaan esittää kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona maa tai alue on hyväksytty taikka hyväksytty uudelleen yleisen tullietuusjärjestelmän etuuden saajaksi kyseistä vuotta koskevissa neuvoston asetuksissa ja EHTY:n päätöksissä tarkoitettujen tuotteiden osalta, jotka ovat joko kuljetettavina tai yhteisössä väliaikaisesti varastoituina, tullivarastointimenettelyssä tai vapaa-alueella taikka vapaavarastossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 87 artiklan soveltamista.

2 jakso

Miehitetyt alueet

1 alajakso

Alkuperätuotteiden käsitteen määritelmä

98 artikla

1. Miehitettyjen alueiden alkuperätuotteille myönnettyjä yhteisön tullietuuksia koskevia säännöksiä sovellettaessa on seuraavia tuotteita, jotka on kuljetettu suoraan 103 artiklan mukaisesti, pidettävä:

a) miehitettyjen alueiden alkuperätuotteina:

i) näillä alueilla kokonaan tuotettuja tuotteita;

ii) näillä alueilla tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin näillä alueilla kokonaan tuotettuja tuotteita, jos kyseiset tuotteet ovat 100 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. Tämä edellytys ei kuitenkaan koske tässä alajaksossa tarkoitettuja yhteisön alkuperätuotteita;

b) yhteisön alkuperätuotteina:

i) yhteisössä kokonaan tuotettuja tuotteita;

ii) yhteisössä tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin yhteisössä kokonaan tuotettuja tuotteita, jos kyseiset tuotteet ovat 100 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. Tämä edellytys ei kuitenkaan koske tässä alajaksossa tarkoitettuja miehitettyjen alueiden alkuperätuotteita.

2. 'Miehitetyillä alueilla' tarkoitetaan Israelin miehittämiä Jordanvirran länsipuolisia alueita ja Israelin miehittämää Gazan aluetta.

99 artikla

Miehitetyillä alueilla kokonaan tuotettuina pidetään:

a) niiden maaperästä tai merenpohjasta saatuja kivennäistuotteita;

b) siellä korjattuja kasvituotteita;

c) siellä syntyneitä ja kasvatettuja eläviä eläimiä;

d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saatuja tuotteita;

e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saatuja tuotteita;

f) siellä kerättyjä yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvia käytettyjä tavaroita;

g) siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneitä jätteitä;

h) niiden aluevesien ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saatuja tuotteita, jos kyseisellä alueella on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

i) siellä ainoastaan a-h alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistettuja tuotteita.

100 artikla

1. Sovellettaessa 98 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja b alakohdan ii alakohtaa on ei-alkuperäaineksia pidettävä riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos valmis tuote luokitellaan eri nimikkeeseen kuin kaikki sen valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset, jollei jäljempänä 2 ja 3 kohdan säännöksistä muuta johdu.

Sovelletaan 68 artiklan 1 kohdan toista, kolmatta ja neljättä alakohtaa.

2. Jos tuote mainitaan liitteessä 19 olevan luettelon 1 ja 2 sarakkeessa, sen on täytettävä 1 kohdan säännön sijasta kyseiselle tuotteelle 3 sarakkeessa määrätyt edellytykset.

a) Liitteessä 19 olevassa luettelossa `arvolla` tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä, tai jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa kyseisistä aineksista kyseisellä alueella maksettua hintaa.

Jos käytettyjen alkuperäainesten arvo joudutaan määrittämään, edellä olevan alakohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

b) Liitteessä 19 olevassa luettelossa 'vapaasti tehtaalla -hinnalla' tarkoitetaan hintaa, joka on maksettu valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, jos tähän hintaan sisältyy kaikkien käytettyjen ainesten arvo, ja josta on vähennetty kaikki sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä.

3. Sovellettaessa 98 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa ja b alakohdan ii alakohtaa on 68 artiklan 3 kohdan a- h alakohdassa tarkoitettuja valmistus- ja käsittelytoimintoja pidettävä riittämättöminä antamaan alkuperäaseman, riippumatta siitä, muuttuuko nimike.

101 artikla

Määritettäessä, onko tuote miehitettyjen alueiden alkuperätuote, ei ole tarpeen todeta, ovatko tuotteen valmistuksessa käytetyt sähköenergia, polttoaineet, laitteistot ja laitteet, koneet ja työkalut taikka tuotannossa käytetyt ainekset ja tuotteet, joita ei ole tarkoitettu sisällytettäviksi lopulliseen tuotteeseen, kolmansien maiden alkuperätuotteita.

102 artikla

Tähän jaksoon sovelletaan 73 ja 74 artiklan säännöksiä.

103 artikla

1. Miehitetyiltä alueilta suoraan yhteisöön ja yhteisöstä suoraan miehitetyille alueille kuljetettuina pidetään:

a) tuotteita, joita ei kuljeteta minkään muun alueen kautta;

b) tuotteita, jotka kuljetetaan muiden alueiden kuin miehitettyjen alueiden tai yhteisön kautta, myös uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden, jos näiden alueiden kautta tapahtuva kuljetus on perusteltua maantieteellisten syiden tai yksinomaan kuljetukseen liittyvien tarpeiden vuoksi ja jos

- tuotteita ei ole siellä luovutettu kulutukseen

ja

- tuotteille ei ole siellä suoritettu muita toimenpiteitä kuin tarvittaessa purkaus ja uudelleenlastaus tai muita niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä;

c) tuotteita, jotka kuljetetaan putkijohdoissa muiden alueiden kuin miehitettyjen alueiden kautta.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen on osoitettava esittämällä yhteisön tulliviranomaisille tai miehitettyjen alueiden kauppakamareille:

a) yksi ainoa miehitetyillä alueilla tai yhteisössä laadittu kuljetusasiakirja, jolla kauttakuljetusmaan kautta tapahtunut kuljetus on suoritettu; tai

b) kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa esitetään:

- tarkka tavaroiden kuvaus,

- päivät, joina tavarat on purettu tai uudelleenlastattu, taikka lastattu laivaan tai purettu laivasta, jolloin on esitettävä käytettyjen alusten nimet,

- selvitys olosuhteista, joissa tavarat ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai

c) jos edellä mainittuja ei ole, muita todistusasiakirjoja.

104 artikla

Tässä alajaksossa alkuperäaseman saavuttamiselle säädettyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä yhteisössä tai miehitetyillä alueilla.

Jos yhteisöstä tai miehitetyiltä alueilta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että

- palautetut tavarat ovat samat kuin maasta viedyt tavarat

ja

- tavaroille ei ole tehty muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä kyseisessä maassa.

2 alajakso

Alkuperäselvitys

a) EUR.1-tavaratodistus

105 artikla

Tässä jaksossa tarkoitettu selvitys tuotteiden alkuperäasemasta on annettava liitteessä 21 esitetyn mallin mukaisella EUR.1-tavaratodistuksella.

106 artikla

1. EUR.1-tavaratodistus annetaan viejän tekemästä tai viejän vastuulla tämän valtuuttaman edustajan tekemästä kirjallisesta hakemuksesta. Hakemus on laadittava tämän alajakson säännösten mukaisesti täytetylle lomakkeelle, jonka malli esitetään liitteessä 21.

Miehitettyjen alueiden kauppakamarien on säilytettävä EUR.1-tavaratodistushakemukset vähintään kaksi vuotta.

2. Viejän tai tämän edustajan on liitettävä hakemukseensa tarvittavat todistusasiakirjat, joilla voidaan osoittaa, että maasta vietäville tuotteille voidaan antaa EUR.1-tavaratodistus.

Viejän tai tämän edustajan on sitouduttava esittämään toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä kaikki lisäselvitykset, joita nämä pitävät tarpeellisina etuuskohteluun oikeutettujen tavaroiden alkuperäaseman oikeellisuuden varmistamiseksi, sekä hyväksymään kaikki tarkastukset, jotka mainitut viranomaiset kohdistavat viejän tai tämän edustajan tileihin ja kyseisten tuotteiden valmistusolosuhteisiin.

3. EUR.1-tavaratodistus voidaan antaa ainoastaan, jos se voi muodostaa 98 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamiseen oikeuttavan todisteen.

4. Miehitettyjen alueiden kauppakamarien tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistus, jos maasta vietäviä tavaroita voidaan pitää tässä jaksossa tarkoitettuina alkuperätuotteina.

5. Kun EUR.1-tavaratodistus muodostaa säädetyn etuusmenettelyn soveltamiseen oikeuttavan todisteen, on miehitettyjen alueiden kauppakamarien tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisten toteutettava tarvittavat toimenpiteet tavaroiden alkuperän varmistamiseksi ja todistuksen muiden tietojen tarkastamiseksi.

6. Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen varmistamiseksi on miehitettyjen alueiden kauppakamareilla tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisilla oikeus vaatia todistusasiakirjoja ja suorittaa tarpeellisina pitämänsä tarkastukset.

7. Miehitettyjen alueiden kauppakamarien tai vievien jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tehtävänä on huolehtia siitä, että 1 kohdassa mainitut lomakkeet on täytetty asianmukaisesti. Niiden on erityisesti varmistettava, että tuotteiden kuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä. Tämän vuoksi tuotteiden kuvaus on merkittävä jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos tilaa ei täytetä kokonaan, on viimeisen rivin alle vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

8. Tavaratodistuksen antamispäivä on merkittävä tavaratodistuksen tulliviranomaisten merkinnöille varattuun osaan.

9. Miehitettyjen alueiden kauppakamareiden tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistus, kun siihen merkityt tuotteet viedään maasta. Se on annettava viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

107 artikla

1. EUR.1-tavaratodistus voidaan poikkeustapauksissa antaa myös siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos sitä ei ole voitu antaa vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi. Tällöin todistukseen on merkittävä erityinen maininta olosuhteista, joissa se on annettu.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa viejän on hakemuksessaan:

- mainittava todistukseen merkittyjen tuotteiden lähetyspaikka ja -päivä,

- todistettava, että EUR.1-tavaratodistusta ei ole annettu kyseisiä tavaroita vietäessä, sekä esitettävä syyt tähän.

3. Miehitettyjen alueiden kauppakamarit tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta varmistettuaan viejän hakemuksen sisältämien tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaiset.

Jälkikäteen annettuihin todistuksiin on merkittävä jokin seuraavista maininnoista:

- expedido a posteriori,

- udstedt efterfølgende,

- Nachträglich ausgestellt,

- ÅêäïèÝí åê ôùí õóôÝñùí,

- Issued retrospectively,

- Delivré a posteriori,

- rilasciato a posteriori,

- afgegeven a posteriori,

- emitido a posteriori,

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu maininta on merkittävä EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan "Huomautuksia".

108 artikla

1. Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan, katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta miehitettyjen alueiden kauppakamareilta tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka on laadittava niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2. Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on merkittävä jokin seuraavista maininnoista:

- DUPLICADO,

- DUPLIKAT,

- DUPLIKAT,

- ÁÍÔÉÃÑÁÖÏ,

- DUPLICATE,

- DUPLICATA,

- DUPLICATO,

- DUPLICAAT,

- SEGUNDA VIA.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu maininta on merkittävä EUR.1-tavaratodistuksen kohtaan "Huomautuksia".

4. Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäiseen EUR.1-tavaratodistukseen merkitty päivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä.

109 artikla

Yhden tai useamman EUR.1-tavaratodistuksen korvaaminen yhdellä tai useammalla todistuksella on aina mahdollista, jos sen tekee se yhteisön tullitoimipaikka, jossa tavarat ovat.

110 artikla

1. EUR.1-tavaratodistus on esitettävä sen jäsenvaltion tulliviranomaisille, jossa tuotteet esitetään tullille, viiden kuukauden kuluessa päivästä, jona miehitettyjen alueiden kauppakamarit ovat antaneet todistuksen.

2. Edellä 1 kohdassa vahvistetun määräajan jälkeen jäsenvaltion tulliviranomaisille esitetyt EUR.1-tavaratodistukset voidaan vastaanottaa etuuskohtelun soveltamista varten, jos määräajan noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista.

3. Muissa tapauksissa tuovan jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat vastaanottaa nämä todistukset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

111 artikla

1. Tuotteille, jotka on lähetetty miehitetyiltä alueilta kolmannessa maassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen yhteisöön tuotaviksi, voidaan myöntää maahantuotaessa 98 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos ne täyttävät tässä alajaksossa säädetyt edellytykset siten, että niitä voidaan pitää miehitettyjen alueiden alkuperätuotteina, ja jos tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla osoitetaan, että:

a) viejä on lähettänyt tuotteet miehitetyiltä alueilta maahan, jossa näyttely pidetään, ja asettanut ne siellä näytteille;

b) kyseinen viejä on myynyt tai luovuttanut tuotteet yhteisössä olevalle vastaanottajalle;

c) tuotteet on lähetetty yhteisöön näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen samassa tilassa, jossa ne on lähetetty näyttelyyn;

d) sen jälkeen kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. EUR.1-tavaratodistus on esitettävä tulliviranomaisille tavanomaisella tavalla. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys tuotteiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä.

3. Edellä 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden tai käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityistarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

112 artikla

Tuovassa jäsenvaltiossa EUR.1-tavaratodistus on esitettävä tulliviranomaisille tässä jaksossa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Kyseiset viranomaiset voivat vaatia siitä käännöksen.

Nämä voivat lisäksi vaatia, että vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen liitetään ilmoitus, jolla tuoja todistaa, että tuotteet täyttävät 98 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamisen edellytykset.

113 artikla

Kun harmonoidun järjestelmän 84 tai 85 ryhmään kuuluva osiin purettu tai kokoamaton tavara tuodaan tavaranhaltijan pyynnöstä osalähetyksinä tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, sen on katsottava muodostavan yhden ainoan tavaran, tämän vaikuttamatta 68 artikkelin 3 kohdan soveltamiseen, ja koko tavarasta voidaan esittää yksi EUR.1-tavaratodistus ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

114 artikla

Tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisten on säilytettävä EUR.1-tavaratodistukset voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

b) EUR.2-lomake

115 artikla

1. Sen estämättä, mitä 105 artiklassa säädetään, tämän jakson mukainen selvitys alkuperäasemasta on annettava liitteessä 22 esitetyn mallin mukaisella EUR.2-lomakkeella pelkästään alkuperätuotteita sisältävistä lähetyksistä, jos minkään lähetyksen arvo ei ole suurempi kuin 2 820 ecua.

2. Viejän, tai viejän vastuulla tämän valtuuttaman edustajan, on täytettävä ja allekirjoitettava EUR.2-lomake.

3. Jokaisesta lähetyksestä on täytettävä EUR.2-lomake.

4. Nämä säännökset eivät vapauta viejää muissa tullia tai postia koskevissa asetuksissa säädettyjen muodollisuuksien suorittamisesta.

5. EUR.2-lomakkeen täyttäneen viejän on esitettävä miehitettyjen alueiden kauppakamarin pyynnöstä kaikki tämän lomakkeen käyttöä koskevat todistusasiakirjat.

116 artikla

Pienten poikkeavuuksien toteaminen EUR.1-tavaratodistuksen tai EUR.2-lomakkeen mainintojen ja tavaroiden tuontimuodollisuuksien suorittamiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen mainintojen välillä ei sinänsä tee tästä todistuksesta tai lomakkeesta mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa tullille esitettyjä tavaroita.

117 artikla

1. Yhteisöön voidaan tuoda tässä jaksossa tarkoitettuina alkuperätuotteina tarvitsematta esittää mitään 105 tai 115 artiklassa mainittua asiakirjaa:

a) yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pieninä lähetyksinä lähettämät tuotteet, joiden arvo on enintään 200 ecua;

b) matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet, joiden arvo on enintään 565 ecua.

2. Näitä säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos on kyse muusta kuin kaupallisesta tuonnista, jos tavaroiden ilmoitetaan täyttävän säädettyjen etuuksien soveltamiseksi vaaditut edellytykset ja jos ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen oikeellisuutta.

3 alajakso

Hallinnollisen yhteistyön menetelmät

118 artikla

Miehitettyjen alueiden on toimitettava komissiolle kauppakamarien käyttämien leimasimien leimanäytteet sekä niiden viranomaisten osoitteet, jotka ovat toimivaltaiset antamaan EUR.1-tavaratodistuksia sekä huolehtimaan kyseisten todistusten ja EUR.2-lomakkeiden jälkitarkastuksista.

Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

119 artikla

1. EUR.1-tavaratodistusten ja EUR.2-lomakkeiden jälkitarkastus on suoritettava pistokokein tai aina, kun tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisilla tai miehitettyjen alueiden kauppakamareilla on perusteltua syytä epäillä asiakirjan todistusvoimaisuutta tai kyseisten tuotteiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2. Edellä 1 alajakson oikean soveltamisen varmistamiseksi on miehitettyjen alueiden avustettava yhteisöä sallimalla jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tarkastaa EUR.1-tavaratodistusten ja EUR.2-lomakkeiden todistusvoimaisuus ja kyseisten tuotteiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuus.

3. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi on tuovan jäsenvaltion tai alueen tulliviranomaisten palautettava EUR.1-tavaratodistus, EUR.2-lomake tai tämän todistuksen tai lomakkeen jäljennös miehitettyjen alueiden kauppakamareille tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisille ja esitettävä tarvittaessa tiedustelun sisältöä tai muotoa koskevat perusteet.

Ensin mainittujen tulliviranomaisten on liitettävä EUR.1-tavaratodistukseen tai EUR.2-lomakkeeseen tarvittavat kaupalliset asiakirjat tai niiden jäljennökset ja toimitettava jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja tiedot, jotka on saatu ja joiden perusteella mainitussa todistuksessa tai lomakkeessa olevat maininnat voidaan olettaa virheellisiksi.

Jos tuovan jäsenvaltion tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun soveltamista, kunnes tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet, jos tarpeellisina pidetyt suojatoimenpiteet on toteutettu.

4. Tarkastuksen tulokset on annettava kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi tuovan jäsenvaltion tulliviranomaisille tai miehitettyjen alueiden kauppakamareille. Niiden perusteella on voitava määrittää, koskevatko 3 kohdan mukaisesti palautetut asiakirjat maasta tosiasiallisesti vietyjä tuotteita ja voidaanko niiden perusteella tosiasiallisesti soveltaa etuuskohtelua kyseisiin tuotteisiin.

Tähän kohtaan sovelletaan 95 artiklan 5 kohdan säännöksiä.

5. EUR.1-tavaratodistusten jälkitarkastusta varten on miehitettyjen alueiden kauppakamareiden tai vievän jäsenvaltion tulliviranomaisten säilytettävä vientiasiakirjat tai niiden sijasta käytettyjen todistusten jäljennökset vähintään kaksi vuotta.

3 jakso

Bosnia-Hertsegovinan, Kroatian ja Slovenian tasavallat ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian alue

1 alajakso

Alkuperätuotteiden käsitteen määritelmä

120 artikla

Tullietuuksia, jotka yhteisö on myöntänyt Bosnia-Hertsegovinan, Kroatian, Slovenian tasavaltojen ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian alueen, jäljempänä 'etuuden saavat tasavallat', alkuperätuotteille, koskevia säännöksiä sovellettaessa on seuraavia tuotteita, jotka on kuljetettu suoraan 125 artiklan mukaisesti, pidettävä:

1. etuuden saavan tasavallan alkuperätuotteina:

a) kyseisessä tasavallassa kokonaan tuotettuja tuotteita;

b) kyseisessä tasavallassa tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin kyseisessä tasavallassa kokonaan tuotettuja tuotteita, jos nämä tuotteet ovat 122 artiklan mukaan riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta yhteisön tässä alajaksossa tarkoitettuihin alkuperätuotteisiin, jos näille tuotteille on kyseisessä etuuden saavassa tasavallassa suoritettu 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja riittämättömiä toimenpiteitä laajempi valmistus tai käsittely;

2. yhteisön alkuperätuotteina:

a) yhteisössä kokonaan tuotettuja tuotteita;

b) yhteisössä tuotettuja tuotteita, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin yhteisössä kokonaan tuotettuja tuotteita, jos nämä tuotteet ovat 122 artiklan mukaan riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta etuuden saavan tasavallan tässä alajaksossa tarkoitettuihin alkuperätuotteisiin, jos näille tuotteille on yhteisössä suoritettu 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja riittämättömiä toimenpiteitä laajempi valmistus tai käsittely.

121 artikla

1. Kyseisessä etuuden saavassa tasavallassa tai yhteisössä kokonaan tuotettuina pidetään 67 artiklan 1 kohdan a-k alakohdassa tarkoitettuja tuotteita.

2. Edellä 67 artiklan 1 kohdan f alakohdassa käytettyä ilmaisua "sen alukset" sovelletaan ainoastaan aluksiin,

- jotka on merkitty tai ilmoitettu yhteisön jäsenvaltion tai kyseisen etuuden saavan tasavallan alusrekisteriin,

- jotka purjehtivat yhteisön jäsenvaltion tai kyseisen etuuden saavan tasavallan lipun alla,

- jotka vähintään puoliksi ovat yhteisön jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka päätoimipaikka sijaitsee yhdessä näistä jäsenvaltioista tai etuuden saavassa tasavallassa ja jonka yksi tai useampi johtaja, hallituksen tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat etuuden saavan tasavallan tai yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisia ja lisäksi, henkilöyhtiöiden ja rajavastuuyhtiöiden osalta, jonka pääomasta vähintään puolet kuuluu näille jäsenvaltioille tai kyseiselle tasavallalle taikka näiden valtioiden julkisyhteisöille tai kansalaisille,

- joiden päällystö kokonaisuudessaan koostuu yhteisön jäsenvaltioiden tai kyseisen etuuden saavan tasavallan kansalaisista

ja

- joiden miehistöstä vähintään 75 prosenttia on yhteisön jäsenvaltioiden tai kyseisen etuuden saavan tasavallan kansalaisia.

3. Ilmaisuihin "yhteisö" ja "etuuden saava tasavalta" sisältyvät myös niiden aluevedet. Avomerellä liikkuvia aluksia, mukaan lukien tehdasalukset, joilla niillä pyydettyjä kalastustuotteita valmistetaan tai käsitellään, on pidettävä sen valtion alueen osana, jolle ne kuuluvat, jos ne täyttävät 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

122 artikla

1. Edellä 120 artiklaa sovellettaessa on ei-alkuperäaineksia pidettävä riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, kun valmis tuote luokitellaan eri nimikkeeseen kuin kaikki sen valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset, jollei jäljempänä 2 ja 3 kohdan säännöksistä muuta johdu.

Sovelletaan 68 artiklan 1 kohdan toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan säännöksiä.

2. Jos tuote mainitaan liitteessä 20 olevan luettelon 1 ja 2 sarakkeessa, sen on täytettävä 1 kohdan säännön sijasta kyseiselle tuotteelle 3 sarakkeessa määrätyt edellytykset.

a) Kun liitteessä 20 olevassa luettelossa sovelletaan prosenttisääntöä yhteisössä tai etuuden saavassa tasavallassa valmistetun tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi, valmistuksessa tai käsittelyssä syntyneen arvonlisäyksen on vastattava valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty yhteisöön tai etuuden saavaan tasavaltaan tuotujen kolmansien maiden ainesten arvo.

b) Liitteessä 20 olevassa luettelossa "arvolla" tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä, tai jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista kyseisellä alueella maksettua hintaa.

Jos käytettyjen alkuperäainesten arvo joudutaan toteamaan, sovelletaan edellisen alakohdan säännöksiä soveltuvin osin.

c) Liitteessä 20 olevassa luettelossa 'vapaasti tehtaalla -hinnalla' tarkoitetaan hintaa, joka on maksettu valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, jos tähän hintaan sisältyy kaikkien käytettyjen ainesten arvo, ja josta on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä.

3. Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa pidetään 68 artiklan 3 kohdan a-h alakohdassa tarkoitettuja valmistus- ja käsittelytoimintoja riittämättöminä antamaan alkuperäaseman riippumatta siitä, muuttuuko nimike.

123 artikla

Määritettäessä, onko tuote etuuden saavan tasavallan vai yhteisön alkuperää, ei ole tarpeen todeta, ovatko tuotteen valmistuksessa käytetyt sähköenergia, polttoaineet, laitteistot ja laitteet, koneet ja työkalut sekä tuotannossa käytetyt ainekset ja tuotteet, jotka eivät sisälly tuotteen lopulliseen kokoonpanoon, kolmansien maiden alkuperätuotteita.

124 artikla

Tähän jaksoon sovelletaan 73 ja 74 artiklan säännöksiä.

125 artikla

1. Edellä 120 artiklassa tarkoitettuja tullietuuksia sovelletaan ainoastaan tuotteisiin ja aineksiin, jotka kuljetetaan kyseisen etuuden saavan tasavallan ja yhteisön alueen välillä ilman, että kuljetus tapahtuu muun alueen kautta. Yhden lähetyksen muodostavien etuuden saavan tasavallan tai yhteisön alkuperätuotteiden kuljetus voi tapahtua muiden kuin etuuden saavan tasavallan tai yhteisön alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, jos tavarat ovat pysyneet kauttakuljetusmaan tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja niille ei ole siellä suoritettu muita toimenpiteitä kuin mahdollisesti purkaus tai uudelleenlastaus taikka muita niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

Etuuden saavan tasavallan tai yhteisön alkuperätuotteiden kuljetus putkijohdoissa voi tapahtua muiden alueiden kuin yhteisön tai etuuden saavan tasavallan alueen kautta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen on osoitettava esittämällä toimivaltaisille tulliviranomaisille:

a) yksi ainoa viejämaassa tai -alueella laadittu kuljetusasiakirja, jolla kuljetus kauttakuljetusmaan kautta on tapahtunut; tai

b) kauttakuljetusmaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa on:

- tavaroiden tarkka kuvaus,

- päivät, joina tavarat on purettu tai uudelleenlastattu taikka laivakuljetusten osalta lastattu tai purettu sekä käytettyjen alusten nimet,

- selvitys olosuhteista, joissa tavarat ovat olleet kauttakuljetusmaassa; tai

c) jos edellä mainittuja ei ole, muita todistusvoimaisia asiakirjoja.

126 artikla

Tässä alajaksossa alkuperäaseman saamiselle säädettyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä yhteisössä tai etuuden saavassa tasavallassa.

Jos yhteisöstä tai etuuden saavasta tasavallasta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan yhteisöön tai etuuden saavaan tasavaltaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että:

- palautetut tavarat ovat samat kuin maasta viedyt tavarat;

- tavaroille ei ole suoritettu muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimenpiteitä kyseisessä maassa.

2 alajakso

Alkuperäselvitys

a) EUR.1-tavaratodistus

127 artikla

Tässä jaksossa tarkoitettu selvitys tuotteiden alkuperäasemasta on annettava liitteessä 21 esitetyn mallin mukaisella EUR.1-tavaratodistuksella.

128 artikla

1. EUR.1-tavaratodistus on annettava viejän tekemästä tai viejän vastuulla tämän valtuuttaman edustajan tekemästä kirjallisesta hakemuksesta. Tämä hakemus on laadittava tämän alajakson säännösten mukaisesti täytetylle lomakkeelle, jonka malli esitetään liitteessä 21.

Vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten on säilytettävä EUR.1-tavaratodistuksia koskevat hakemukset vähintään kaksi vuotta.

2. Sovelletaan 106 artiklan 2 kohdan säännöksiä.

3. EUR.1-tavaratodistus voidaan antaa ainoastaan, jos se voi olla 120 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamiseksi edellytettävä asiakirja.

4. Vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistus, jos maasta vietäviä tavaroita voidaan pitää tässä jaksossa tarkoitettuina alkuperätuotteina.

5. Jos tavaroita pidetään 120 artiklan 1 kohdan b alakohdan viimeisessä virkkeessä tai 2 kohdan b alakohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettuina alkuperätuotteina, voidaan EUR.1-tavaratodistus antaa ainoastaan, jos niistä esitetään aikaisemmin annettu tai laadittu alkuperäselvitys. Vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tullivi ranomaisten on säilytettävä nämä alkuperäselvitykset vähintään kaksi vuotta.

6. Jos EUR.1-tavaratodistus on 120 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamiseksi edellytettävä asiakirja, on vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten toteutettava tarvittavat toimenpiteet tavaroiden alkuperän varmistamiseksi ja todistuksen muiden tietojen tarkastamiseksi.

7. Edellä 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen tarkistamiseksi on vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisilla oikeus vaatia mitä tahansa todistusasiakirjoja tai suorittaa tarpeellisina pitämänsä tarkastukset.

8. Vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten tehtävänä on valvoa, että 127 artiklassa tarkoitettu lomake on täytetty asianmukaisesti. Niiden on erityisesti tarkistettava, että tuotteiden kuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, ettei siihen voida tehdä vilpillisiä lisäyksiä. Tämän vuoksi tuotteiden kuvaus on merkittävä jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos tilaa ei täytetä kokonaan, on viimeisen rivin alle vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

9. Todistuksen antamispäivä on merkittävä tavaratodistuksen tulliviranomaisten merkinnöille varattuun osaan.

10. Vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten on annettava EUR.1-tavaratodistus, kun siihen merkityt tuotteet viedään maasta. Se on annettava viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

11. Bosnia-Hertsegovinan tasavallan ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian alueen osalta on tässä artiklassa ja seuraavissa artikloissa esitettyjä viittauksia "tulliviranomaisiin" pidettävä viittauksina talouskamareihin niin kauan kuin näiden tasavaltojen talouskamarit hoitavat kyseisiä tehtäviä.

129 artikla

Tähän jaksoon sovelletaan 107-109 artiklan säännöksiä.

130 artikla

1. EUR.1-tavaratodistus on esitettävä sen tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisille, jossa tuotteet esitetään tullille, viiden kuukauden kuluessa päivästä, jona vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaiset ovat antaneet todistuksen.

2. Edellä 1 kohdassa vahvistetun määräajan jälkeen voidaan tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisille esitetyt EUR.1-tavaratodistukset vastaanottaa etuuskohtelun soveltamista varten, jos määräajan noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista.

3. Muissa tapauksissa tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaiset voivat vastaanottaa nämä todistukset, jos tuotteet on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

131 artikla

1. Tuotteille, jotka on lähetetty yhteisöstä tai etuuden saavasta tasavallasta muussa maassa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen yhteisöön tuotaviksi, myönnetään maahantuotaessa 120 artiklassa tarkoitetut tullietuudet, jos ne täyttävät 1 alajaksossa säädetyt edellytykset siten, että niitä voidaan pitää yhteisön tai kyseisen etuuden saavan tasavallan alkuperätuotteina, ja jos tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla osoitetaan, että:

a) viejä on lähettänyt tuotteet yhteisöstä tai etuuden saavasta tasavallasta maahan, jossa näyttely pidetään, ja asettanut ne siellä näytteille;

b) kyseinen viejä on myynyt tai luovuttanut tuotteet yhteisössä tai etuuden saavassa tasavallassa olevalle vastaanottajalle;

c) tuotteet on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen yhteisöön tai etuuden saavaan tasavaltaan samassa tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn;

d) sen jälkeen, kun tuotteet on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. Sovelletaan 111 artiklan 2 ja 3 kohdan säännöksiä.

132 artikla

Tuovassa jäsenvaltiossa tai etuuden saavassa tasavallassa EUR.1-tavaratodistus on esitettävä tulliviranomaisille kyseisen jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan lainsäädännössä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Kyseiset viranomaiset voivat vaatia todistuksen käännöksen.

Ne voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitukseen liitetään tiedonanto, jossa tuoja vakuuttaa, että tuotteet täyttävät 120 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamisen edellytykset.

133 artikla

Kun harmonoidun järjestelmän 84 tai 85 ryhmään kuuluva osiin purettu tai kokoamaton tavara tuodaan tavaranhaltijan pyynnöstä maahan osalähetyksinä tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, sen on katsottava muodostavan yhden ainoan tavaran, ja koko tavarasta voidaan esittää yksi EUR.1-tavaratodistus ensimmäistä osalähetystä tuotaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 122 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista.

134 artikla

Tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten on säilytettävä EUR.1-tavaratodistukset yhteisössä tai kyseisessä etuuden saavassa tasavallassa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

b) EUR.2-lomake

135 artikla

1. Sen estämättä, mitä 127 artiklassa säädetään, 1 alajaksossa tarkoitettu selvitys alkuperäasemasta on annettava liitteessä 22 esitetyn mallin mukaisella EUR.2-lomakkeella lähetyksistä, jotka sisältävät pelkästään alkuperätuotteita, jos minkään lähetyksen arvo ei ole suurempi kuin 3 000 ecua.

2. Viejän, tai viejän vastuulla tämän valtuuttaman edustajan, on täytettävä ja allekirjoitettava EUR.2-lomake. Jos lähetyksen sisältämät tavarat on jo tarkastettu vievässä jäsenvaltiossa tai etuuden saavassa tasavallassa "alkuperätuotteiden" käsitteen määritelmän osalta, viejä voi merkitä viittauksen tähän tarkastukseen EUR.2-lomakkeen kohtaan "Huomautuksia".

3. Jokaisesta lähetyksestä on täytettävä EUR.2-lomake.

4. Nämä säännökset eivät vapauta viejää muissa tulli- tai postiasetuksissa säädettyjen muodollisuuksien suorittamisesta.

5. EUR.2-lomakkeen täyttäneen viejän on esitettävä vievän jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisten pyynnöstä kaikki tämän lomakkeen käyttöä koskevat todistusasiakirjat.

136 artikla

1. Seuraaville yhteisöön tai etuuden saavaan tasavaltaan tuoduille, 1 alajaksossa tarkoitetuille alkuperätuotteille voidaan myöntää 120 artiklassa tarkoitetut tullietuudet ilman minkään 127 tai 135 artiklassa mainitun asiakirjan esittämistä:

a) yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pieninä lähetyksinä lähettämät tuotteet, joiden arvo on enintään 215 ecua;

b) matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet, joiden arvo on enintään 600 ecua.

Tähän jaksoon sovelletaan 117 artiklan 2 kohdan säännöksiä.

3 alajakso

Hallinnollisen yhteistyön menetelmät

137 artikla

Etuuden saavien tasavaltojen on toimitettava komissiolle käytettävien leimasimien leimanäytteet sekä niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka ovat toimivaltaiset antamaan EUR.1 tavaratodistuksia sekä huolehtimaan näiden todistusten ja EUR.2-lomakkeiden jälkitarkastuksista. Komissio toimittaa nämä tiedot jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

138 artikla

1. EUR.1-tavaratodistusten ja EUR.2-lomakkeiden jälkitarkastus on suoritettava pistokokein tai aina, kun tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisilla on perusteltua syytä epäillä asiakirjan todistusvoimaisuutta tai kyseisten tuotteiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2. Näiden säännösten oikean soveltamisen varmistamiseksi on toisaalta yhteisön jäsenvaltioiden ja toisaalta etuuden saavien tasavaltojen avustettava toisiaan sallimalla toistensa tulliviranomaisten tarkastaa EUR.1-tavaratodistusten ja EUR.2-lomakkeiden todistusvoimaisuus ja kyseisten tuotteiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuus.

3. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi on tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavien tasavaltojen tulliviranomaisten palautettava EUR.1-tavaratodistus, EUR.2-lomake tai tämän todistuksen taikka lomakkeen jäljennös viejävaltion tulliviranomaisille ja esitettävä tarvittaessa sisältöä tai muotoa koskevat perusteet tiedustelun tekemiseen.

Ensin mainittujen tulliviranomaisten on liitettävä EUR.1-tavaratodistukseen tai EUR.2-lomakkeeseen kauppalasku, jos se on esitetty, tai sen jäljennös ja toimitettava kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden perusteella mainitussa todistuksessa tai lomakkeessa olevat maininnat voidaan olettaa virheellisiksi.

Jos tuojavaltion tulliviranomaiset päättävät lykätä 120 artiklassa tarkoitettujen tullietuuksien soveltamista, kunnes tarkastuksen tulokset on saatu, niiden on luovutettava tuotteet, jos tarpeellisina pidetyt suojatoimenpiteet on toteutettu.

4. Jälkitarkastuksen tulokset on annettava kuuden kuukauden kuluessa tiedoksi tuovan jäsenvaltion tai etuuden saavan tasavallan tulliviranomaisille. Niiden perusteella on voitava ratkaista, koskeeko epäilyksenalainen EUR.1-tavaratodistus tai EUR.2-lomake maasta tosiasiallisesti vietyjä tuotteita ja voidaanko näille tuotteille tosiasiallisesti myöntää 120 artiklassa tarkoitetut tullietuudet.

Jollei vastausta ole saatu perustellusti epäiltävissä tapauksissa kuuden kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivästä tai jos vastauksen perusteella ei voida määrittää kyseisen asiakirjan todistusvoimaisuutta tai tuotteiden tosiasiallista alkuperää, pyynnön esittäneiden viranomaisten on evättävä kyseinen tullietuus, paitsi ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden ollessa kyseessä.

5. EUR.1-tavaratodistusten jälkitarkastusta varten viejävaltion tulliviranomaisten on säilytettävä todistusten ja niihin liittyvien vientiasiakirjojen jäljennökset vähintään kaksi vuotta.

4 alajakso

Ceuta ja Melilla

139 artikla

1. Tässä jaksossa käytettyyn "yhteisön" käsitteeseen eivät sisälly Ceuta ja Melilla. "Yhteisön alkuperätuotteiden" käsitteeseen eivät sisälly Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet.

2. Tämän jakson 1-3 alajaksoa sovelletaan soveltuvin osin Ceutan ja Melillan alkuperätuotteisiin, jollei 140 artiklassa määritellyistä erityisedellytyksistä muuta johdu.

140 artikla

1. Seuraavia kohtia sovelletaan 120 artiklan sijasta, ja viittauksia kyseiseen artiklaan sovelletaan soveltuvin osin tähän artiklaan.

2. Jos seuraavat tuotteet on kuljetettu suoraan 125 artiklan säännösten mukaisesti, niitä on pidettävä:

a) Ceutan ja Melillan alkuperätuotteina:

i) Ceutassa ja Melillassa kokonaan tuotetut tuotteet;

ii) Ceutassa ja Melillassa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin i alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos nämä tuotteet ovat 122 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta 1 alajaksossa tarkoitettuihin yhteisön tai etuuden saavan tasavallan alkuperätuotteisiin, jos niille on Ceutassa ja Melillassa suoritettu 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja riittämättömiä toimenpiteitä laajempi valmistus tai käsittely;

b) etuuden saavan tasavallan alkuperätuotteina:

i) kyseisessä etuuden saavassa tasavallassa kokonaan tuotetut tuotteet;

ii) kyseisessä etuuden saavassa tasavallassa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin i alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, jos nämä tuotteet ovat 122 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä. Tätä edellytystä ei kuitenkaan sovelleta Ceutan ja Melillan tai yhteisön 1 alajakson mukaisiin alkuperätuotteisiin, jos niille on suoritettu 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja riittämättömiä toimenpiteitä laajempi valmistus tai käsittely.

3. Ceutaa ja Melillaa on pidettävä yhtenä alueena.

4. Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on merkittävä kyseisen etuuden saavan tasavallan nimi sekä maininta "Ceuta ja Melilla" EUR.1-tavaratodistuksen 2 kohtaan.

Kun kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi merkittävä alkuperäasema EUR.1-tavaratodistuksen 4 kohtaan.

5. Espanjan tulliviranomaisten on vastattava näiden säännösten soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

V OSASTO

TULLAUSARVO

1 LUKU

Yleiset säännökset

141 artikla

1. Koodeksin 28-36 artiklan säännöksiä ja tämän osaston säännöksiä sovellettaessa jäsenvaltioiden on otettava huomioon liitteessä 23 olevat määräykset.

Liitteessä 23 olevan 1 sarakkeen määräyksiä on sovellettava 2 sarakkeessa esitetyn vastaavan tulkintaa koskevan huomautuksen mukaisesti.

2. Jos tullausarvoa määritettäessä on tarpeen viitata yleisesti hyväksyttyihin kirjanpitoperiaatteisiin, on sovellettava liitteessä 24 olevia määräyksiä.

142 artikla

1. Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) "sopimuksella" tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) 7 artiklan soveltamisesta tehtyä sopimusta, joka on tehty vuosina 1973-1979 käytyjen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä ja jota tarkoitetaan koodeksin 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa;

b) "tuotetuilla tavaroilla" kasvatettuja, valmistettuja tai maaperästä louhittuja tavaroita;

c) "samanlaisilla tavaroilla" samassa maassa tuotettuja tavaroita, jotka ovat samanlaiset kaikissa suhteissa, myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan, laadultaan ja maineeltaan. Pienet ulkoiset erot eivät estä pitämästä samanlaisina tavaroita, jotka muutoin ovat määritelmän mukaisia;

d) "samankaltaisilla tavaroilla" samassa maassa tuotettuja tavaroita, jotka olematta samanlaiset kaikissa suhteissa ovat ominaisuuksiltaan ja aineosiltaan niin samankaltaiset, että ne voivat täyttää samat tehtävät ja olla kaupallisesti vaihdettavissa; tavaroiden laatu, maine ja tavaramerkki tai kaupallinen merkki ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa, ovatko kyseessä samankaltaiset tavarat;

e) "samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvilla tavaroilla" tavaroita, jotka kuuluvat tietyn tuotantoalan tai tuotantoalan osan valmistamaan tavararyhmään tai -valikoimaan, myös samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita.

2. Ilmaisuja "samanlaiset tavarat" ja "samankaltaiset tavarat" ei sovelleta tavaroihin, joihin sisältyy tai liittyy tapauksen mukaan teknistä suunnittelua, kehittelyä, taiteellista työtä tai mallisuunnittelua taikka piirustusten ja luonnosten laadintaa, joiden johdosta ei ole tehty arvonoikaisua koodeksin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdan mukaisesti sen vuoksi, että nämä työt on suoritettu yhteisössä.

143 artikla

1. Koodeksin 29 artiklan 1 kohdan d alakohtaa ja 30 artiklan 2 kohdan c alakohtaa sovellettaessa henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos:

a) he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä;

b) he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita;

c) toinen on toisen palveluksessa;

d) toinen suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia toisen liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista;

e) toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti;

f) kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti;

g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti;

h) he ovat saman perheen jäseniä. Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä ainoastaan, jos heidän suhteensa on jokin seuraavista:

- aviopuolisot,

- vanhempi ja lapsi,

- sisarukset (myös puolisisarukset),

- isovanhempi ja lapsenlapsi,

- setä, eno tai täti ja sisaren tai veljen lapsi,

- appivanhempi ja vävy tai miniä,

- langokset, kälykset tai lanko ja käly.

2. Tätä osastoa sovellettaessa henkilöiden, jotka ovat liiketoimissaan keskenään sidoksissa siten, että toinen toimii toisen yksinedustajana, yksinmyyjänä tai toimiluvan yksinhaltijana, nimikkeestä riippumatta, katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos nämä täyttävät jonkin 1 kohdassa esitetyistä perusteista.

144 artikla

1. Määritettäessä koodeksin 29 artiklan säännösten mukaisesti tullausarvo tavaroille, joiden hintaa ei tullausarvoa määritettäessä ole tosiasiallisesti maksettu, on tullausarvon perusteena pääsääntöisesti käytettävä hintaa, joka tavarasta maksettaisiin, jos maksu suoritettaisiin kyseisenä ajankohtana.

2. Komissio ja jäsenvaltiot neuvottelevat komiteassa 1 kohdan soveltamisesta.

145 artikla

Kun vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ilmoitetut tavarat muodostavat osan yhden ainoan liiketoimen yhteydessä ostetusta suuremmasta määrästä samaa tavaraa, on koodeksin 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti maksettu tai maksettava hinta laskettava kokonaishinnasta samassa suhteessa kuin ilmoitettujen tavaroiden osuus ostetusta kokonaismäärästä.

Tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan suhteellista jakamista on sovellettava myös, jos arvonmäärityksen kohteena olevia tavaroita menetetään tai ne vahingoittuvat ennen niiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen.

146 artikla

Jos koodeksin 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan sisältyy määrä, joka vastaa alkuperämaassa tai viejämaassa kyseisistä tavaroista kannettavaa sisäistä veroa, tätä määrää ei sisällytetä tullausarvoon, jos kyseisten tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että nämä tavarat on vapautettu tai vapautetaan näistä veroista ostajan hyväksi.

147 artikla

1. Koodeksin 29 artiklaa sovellettaessa myynnin kohteena olevien tavaroiden ilmoittamista vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi on pidettävä riittävänä osoituksena siitä, että ne on myyty yhteisön tullialueelle vietäviksi. Tämä osoitus on riittävä myös ennen arviota tehtyjen peräkkäisten myyntien osalta, jolloin jokaista näissä kaupoissa käytettyä hintaa voidaan käyttää tullausarvon perusteena, jollei 178-181 artiklasta muuta johdu.

2. Jos tavaroita käytetään kolmannessa maassa myynnin ja vapaaseen liikkeeseen luovutuksen välisenä aikana, kauppa-arvon käyttö ei kuitenkaan ole välttämätön.

3. Ostajan ei tarvitse täyttää muuta edellytystä kuin myyntisopimuksen toisena osapuolena oleminen.

148 artikla

Jos koodeksin 29 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa todetaan, että maahantuotujen tavaroiden myynti tai hinta riippuu edellytyksestä tai suoritteesta, jonka arvo voidaan määrittää arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden osalta, tällaista arvoa on pidettävä maksetun tai maksettavan hinnan osan välillisenä maksuna, jonka ostaja suorittaa myyjälle, jollei kyseinen edellytys tai suorite liity:

a) koodeksin 29 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun toimintaan;

b) koodeksin 32 artiklan säännösten mukaisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan lisättäviin tekijöihin.

149 artikla

1. Koodeksin 29 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa "markkinoinnilla" tarkoitetaan kaikkea kyseisten tavaroiden mainontaan ja myynnin edistämiseen liittyvää toimintaa sekä kaikkea tavaroiden takuisiin liittyvää toimintaa.

2. Tällaista ostajan harjoittamaa toimintaa on pidettävä tämän omaan lukuunsa suorittamana, vaikka se perustuisi myyjän kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ostajalle kuuluvaan velvoitteeseen.

150 artikla

1. Sovellettaessa koodeksin 30 artiklan 2 kohdan a alakohtaa (samanlaisten tavaroiden kauppa-arvo) on tullausarvo määritettävä samanlaisten tavaroiden kauppa-arvon perusteella myynnissä, joka tapahtuu samassa kaupan vaiheessa ja kohdistuu olennaisesti samaan paljouteen kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden osalta. Jos tällaista myyntiä ei ole tapahtunut, on käytettävä sellaisten samanlaisten tavaroiden kauppa-arvoa, jotka on myyty eri kaupan vaiheessa ja/tai eri paljouksina, oikaistuna siten, että otetaan huomioon eri kaupan vaiheen ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, jos nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisut kohtuullisiksi ja täsmällisiksi riippumatta siitä, johtaako oikaisu arvon korottamiseen vai alentamiseen.

2. Jos koodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa on oikaistava siten, että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuotujen tavaroiden ja kyseisten samanlaisten tavaroiden välillä.

3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa todetaan useampi kuin yksi samanlaisten tavaroiden kauppa-arvo, on alhaisin näistä arvoista otettava huomioon maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa määritettäessä.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa voidaan eri henkilön valmistamien tavaroiden kauppa-arvo ottaa huomioon ainoastaan, jollei kauppa-arvoa voida todeta 1 kohdan mukaisesti samanlaisille tavaroille, joiden valmistaja on sama henkilö kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden.

5. Tätä artiklaa sovellettaessa 'samanlaisten maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvolla' tarkoitetaan koodeksin 29 artiklan mukaisesti aikaisemmin määritettyä tullausarvoa, joka on oikaistu tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti.

151 artikla

1. Sovellettaessa koodeksin 30 artiklan 2 kohdan b alakohtaa (samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvo) on tullausarvo määritettävä samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvon perusteella myynnissä, joka tapahtuu samassa kaupan vaiheessa ja kohdistuu olennaisesti samaan paljouteen kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden osalta. Jos tällaista myyntiä ei ole tapahtunut, on käytettävä sellaisten samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvoa, jotka on myyty eri kaupan vaiheessa ja/tai eri paljouksina, oikaistuna siten, että siinä otetaan huomioon eri kaupan vaiheen ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, jos nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisut kohtuullisiksi ja täsmällisiksi riippumatta siitä, johtaako oikaisu arvon korottamiseen tai alentamiseen.

2. Jos koodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, tätä arvoa on oikaistava siten, että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuotujen tavaroiden ja kyseisten samankaltaisten tavaroiden välillä.

3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa todetaan useampi kuin yksi samankaltaisten tavaroiden kauppa-arvo, on alhaisin näistä arvoista otettava huomioon maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa määritettäessä.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa voidaan eri henkilön valmistamien tavaroiden kauppa -arvo ottaa huomioon ainoastaan, jollei kauppa-arvoa voida todeta 1 kohdan mukaisesti samankaltaisille tavaroille, joiden valmistaja on sama henkilö kuin arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden.

5. Tätä artiklaa sovellettaessa 'samankaltaisten maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvolla' tarkoitetaan koodeksin 29 artiklan mukaisesti aikaisemmin määritettyä tullausarvoa, joka on oikaistu tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti.

152 artikla

1. a) Jos maahantuodut tavarat taikka maahantuodut samanlaiset tai samankaltaiset tavarat myydään yhteisössä sellaisina kuin ne olivat maahantuotaessa, maahantuotujen tavaroiden koodeksin 30 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tullausarvon perustana on se yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotuja tavaroita tai samanlaisia taikka samankaltaisia maahantuotuja tavaroita myydään arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden maahantuontihetkellä tai suunnilleen samaan aikaan henkilöille, jotka eivät ole etuyhteydessä myyjiin, jos hinnasta tehdään seuraaviin tekijöihin perustuvia vähennyksiä:

i) provisiot, jotka tavallisesti joko maksetaan tai sovitaan maksettaviksi, taikka lisäykset, jotka yhteisössä tavallisesti tehdään voiton ja yleiskulujen (kyseisten tavaroiden kaupan pitämisen suorat tai välilliset kustannukset mukaan lukien) katteeksi samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvien maahantuotujen tavaroiden myynnissä;

ii) yhteisössä syntyneet tavanomaiset kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja niihin liittyvät kulut;

iii) tuontitullit ja muut maksut, jotka maksetaan yhteisössä tavaroiden maahantuonnin tai myynnin johdosta.

b) Jollei maahantuotuja tavaroita taikka maahantuotuja samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita myydä arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden maahantuontihetkellä tai suunnilleen samaan aikaan, maahantuotujen tavaroiden tämän artiklan mukaisesti määritettävän tullausarvon on perustuttava, jos 1 kohdan a alakohdan säännöksiä muutoin noudatetaan, yksikköhintaan, jolla maahantuodut tavarat taikka samanlaiset tai samankaltaiset maahantuodut tavarat myydään yhteisössä sellaisina kuin ne olivat maahantuontihetkellä, aikaisimpana mahdollisena ajankohtana arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden maahantuonnin jälkeen, mutta joka tapauksessa 90 päivän kuluessa kyseisestä tuonnista.

2. Jollei maahantuotuja tavaroita taikka maahantuotuja samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita myydä yhteisössä sellaisina kuin ne olivat maahantuotaessa, on tullausarvon perustaksi maahantuojan sitä pyytäessä otettava yksikköhinta, jolla suurin kokonaispal jous maahantuotuja tavaroita myöhemmin suoritetun valmistuksen tai käsittelyn jälkeen myydään yhteisöön sijoittautuneille henkilöille, jotka eivät ole etuyhteydessä myyjiin, ottaen huomioon valmistuksessa tai käsittelyssä syntyneen arvonlisän sekä 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vähennyserät.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotuja tavaroita myydään, on hinta, jolla yksikkömäärältään suurin paljous myydään henkilöille, jotka eivät ole etuyhteydessä henkilöihin, joilta ostavat kyseiset tavarat ensimmäisessä maahantuonnin jälkeisessä kaupan vaiheessa, jossa tällainen myynti tapahtuu.

4. Tätä artiklaa sovellettaessa ei yksikköhintaa määritettäessä saa ottaa huomioon mitään sellaista yhteisössä tapahtuvaa myyntiä, jossa tavara myydään henkilölle, joka suoraan tai välillisesti toimittaa vastikkeetta tai alennettuun hintaan koodeksin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitettyjä aineksia käytettäviksi maahantuotujen tavaroiden valmistuksessa ja myynnissä vientiä varten.

5. Edellä 1 kohdan b alakohdassa 'aikaisimmalla mahdollisella ajankohdalla' tarkoitetaan päivää, johon mennessä maahantuotuja tavaroita taikka maahantuotuja samanlaisia tai samankaltaisia tavaroita on myyty riittävästi yksikköhinnan määrittämiseksi.

153 artikla

1. Koodeksin 30 artiklan 2 kohdan d alakohtaa (laskennallinen arvo) sovellettaessa tulliviranomaiset eivät voi laskennallisen arvon määritystä varten vaatia tai velvoittaa henkilöä, joka ei asu pysyvästi yhteisössä, esittämään tutkittavaksi kirjanpitoa tai muita asiakirjoja. Jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat kuitenkin tarkastaa yhteisön ulkopuolisessa maassa tiedot, jotka tavaroiden tuottaja on toimittanut tavaran tullausarvon määrittämiseksi tämän artiklan mukaisesti, jos tuottaja antaa suostumuksensa ja jos kyseiset viranomaiset antavat siitä kyseisen maan viranomaisille riittävän ennakkoilmoituksen ja viimeksi mainitut viranomaiset antavat suostumuksensa tutkimukseen.

2. Koodeksin 30 artiklan 2 kohdan d alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa lueteltuihin materiaalin ja valmistuksen kustannuksiin tai arvoon sisältyvät koodeksin 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii ja iii alakohdassa mainitut kustannuserät.eNiihin sisältyy asianmukaisessa suhteessa jaettuna myös kaikkien niiden koodeksin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitettyjen tuotteiden tai palvelujen arvo, jotka ostaja on suoraan tai välillisesti toimittanut käytettäviksi maahantuotujen tavaroiden valmistuksen yhteydessä. Koodeksin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdassa esitettyjen, yhteisössä suoritettujen töiden arvo voidaan lukea mukaan ainoastaan siltä osin kuin näistä töistä laskutetaan tuottajaa.

3. Jos laskennallista arvoa määritettäessä käytetään perusteena muita kuin tuottajan antamia tai tämän puolesta annettuja tietoja, tulliviranomaisten on ilmoitettava tavaranhaltijalle tämän sitä pyytäessä tietolähde, käytetyt tiedot ja niiden perusteella tehdyt laskelmat, jollei koodeksin 15 artiklasta muuta johdu.

4. Koodeksin 30 artiklan 2 kohdan d alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut "yleiskulut" käsittävät myös ne mainitun kohdan d alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan ulkopuolelle jäävät suorat ja välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat tavaroiden valmistuksesta ja kaupan pitämisestä vientiä varten.

154 artikla

Jos koodeksin 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja päällyksiä tuodaan maahan toistuvasti, niiden kustannukset on tavaranhaltijan pyynnöstä asianmukaisesti eriteltävä yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita noudattaen.

155 artikla

Koodeksin 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohtaa sovellettaessa ei tutkimustyön ja alustavien mallisuunnittelupiirustusten kustannuksia sisällytetä tullausarvoon.

156 artikla

Koodeksin 33 artiklan c kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun tullausarvo määritetään muulla menetelmällä kuin kauppa-arvon perusteella.

2 LUKU

Rojalteja ja lisenssimaksuja koskevat säännökset

157 artikla

1. Koodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa "rojalteilla ja lisenssimaksuilla" tarkoitetaan erityisesti sellaisten oikeuksien käytöstä suoritettavia maksuja, jotka liittyvät

- maahantuodun tavaran valmistukseen (erityisesti patentit, piirustukset, mallit ja valmistukseen liittyvä taitotieto)

taikka

- maahantuodun tavaran myyntiin vientiä varten (erityisesti kaupalliset merkit tai tavaramerkit, rekisteröidyt mallit)

tai

- maahantuodun tavaran käyttöön tai jälleenmyyntiin (erityisesti tekijänoikeudet, maahantuotuun tavaraan erottamattomasti sisältyvät valmistusmenetelmät).

2. Jos maahantuodun tavaran tullausarvo määritetään koodeksin 29 artiklan säännösten mukaisesti, rojalti tai lisenssimaksu voidaan lisätä tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan ainoastaan, jos tämä maksu

- liittyy arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan

ja

- muodostaa kyseisen tavaran myyntiehdon,

riippumatta koodeksin 32 artiklan 5 kohdassa mainituista tapauksista.

158 artikla

1. Jos maahantuotu tavara muodostaa ainoastaan yhteisössä valmistettujen tavaroiden sisältämän aineksen tai aineosan, maahantuodusta tavarasta tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa voidaan oikaista ainoastaan, jos rojalti tai lisenssimaksu liittyy tähän tavaraan.

2. Tuotaessa maahan osiin purettuja tavaroita tai tavaroita, joille on ennen jälleenmyyntiä suoritettava ainoastaan vähäinen käsittely, kuten laimennus tai pakkaus, voidaan rojaltia tai lisenssimaksua pitää maahantuotuihin tavaroihin liittyvänä.

3. Jos rojaltit tai lisenssimaksut osittain liittyvät maahantuotuihin tavaroihin ja osittain tavaroihin tuonnin jälkeen lisättyihin muihin aineksiin tai aineosiin taikka tuonnin jälkeisiin suoritteisiin tai palveluihin, voidaan asianmukainen erittely tehdä ainoastaan objektiivisten ja laskettavissa olevien tietojen perusteella liitteessä 23 esitetyn koodeksin 32 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskevan huomautuksen mukaisesti.

159 artikla

Kaupallisen merkin tai tavaramerkin käyttöoikeuteen liittyvä rojalti tai lisenssimaksu voidaan lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan ainoastaan, jos

- rojalti tai lisenssimaksu koskee tavaroita, jotka jälleenmyydään samassa tilassa tai joille on tuonnin jälkeen suoritettu ainoastaan vähäinen käsittely,

- nämä tavarat saatetaan markkinoille tavaramerkillä, joka on kiinnitetty ennen tuontia tai sen jälkeen ja josta rojalti tai lisenssimaksu on maksettu,

ja

- ostaja ei voi vapaasti hankkia tällaisia tavaroita muilta hankkijoilta, jotka eivät ole etuyhteydessä myyjään.

160 artikla

Kun ostaja maksaa rojaltin tai lisenssimaksun kolmannelle osapuolelle, 157 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten katsotaan täyttyneen ainoastaan, jos myyjä tai myyjään etuyhteydessä oleva henkilö pyytää ostajaa suorittamaan tämän maksun.

161 artikla

Jos rojaltin tai lisenssimaksun määrän laskentamenetelmä perustuu maahantuodun tavaran hintaan, on tämän rojaltin tai lisenssimaksun maksamisen katsottava liittyvän arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan, jollei toisin osoiteta.

Jos rojaltin tai lisenssimaksun määrä kuitenkin lasketaan riippumatta maahantuodun tavaran hinnasta, tämän rojaltin tai lisenssimaksun maksaminen voi liittyä arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan.

162 artikla

Koodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa ei ole tarpeen ottaa huomioon rojaltin tai lisenssimaksun saajan asuinmaata.

3 LUKU

Säännökset paikasta, jossa tavarat tuodaan yhteisöön

163 artikla

1. Koodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 33 artiklan a alakohdassa "paikalla, jossa tavarat tuodaan yhteisön tullialueelle" tarkoitetaan:

a) meritse kuljetettujen tavaroiden osalta purkaussatamaa tai uudelleenlastaussatamaa, jos kyseisen sataman tulliviranomaiset ovat todistaneet uudelleenlastauksen;

b) meritse ilman uudelleenlastausta ja sen jälkeen sisävesiliikenteessä kuljetettujen tavaroiden osalta ensimmäistä joen tai kanavan suussa tai varrella sijaitsevaa satamaa, jossa tavarat voidaan purkaa, jos tulliviranomaisille voidaan osoittaa, että tavaroiden purkaussatamaan maksettava rahti on suurempi kuin ensimmäiseen kysymykseen tulevaan satamaan;

c) rautateitse, sisävesiliikenteessä tai maanteitse kuljetettujen tavaroiden osalta ensimmäisen tullitoimipaikan sijaintipaikkaa;

d) muulla tavoin kuljetettujen tavaroiden osalta paikkaa, jossa yhteisön tullialueen maaraja ylitetään.

2. Yhteisön tullialueelle tuotujen ja tämän alueen toisessa osassa sijaitsevaan määräpaikkaan Itävallan, Sveitsin, Unkarin, T Osekin ja Slovakian tai Jugoslavian, sellaisena kuin se oli 1 päivänä tammikuuta 1991, alueen kautta kuljetettujen tavaroiden tullausarvo on määritettävä ottamalla huomioon paikka, jossa tavara ensimmäisen kerran tuotiin yhteisön tullialueelle, jos tavarat kuljetetaan suoraan Itävallan, Sveitsin, Unkarin, T Osekin ja Slovakian tai Jugoslavian, sellaisena kuin se edellä määritellään, alueen kautta tavanomaista näiden alueiden läpi kulkevaa reittiä määräpaikkaan.

3. Yhteisön tullialueelle tuotujen ja tämän alueen toisessa osassa sijaitsevaan määräpaikkaan meritse kuljetettujen tavaroiden tullausarvo on määritettävä ottamalla huomioon paikka, jossa tavara ensimmäisen kerran tuotiin yhteisön tullialueelle, jos tavarat kuljetetaan suoraan määräpaikkaan tavanomaista reittiä.

4. Tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös, jos tavarat on purettu, uudelleenlastattu tai väliaikaisesti pysäytetty Itävallan, Sveitsin, Unkarin, T Osekin ja Slovakian tai Jugoslavian, sellaisena kuin se määritellään 2 kohdassa, alueella niiden kuljetukseen liittyvistä syistä.

5. Sellaisten tavaroiden osalta, jotka on tuotu yhteisön tullialueelle ja kuljetettu suoraan jostakin Ranskan merentakaisesta departementista yhteisön tullialueen toiseen osaan tai päinvastoin, on huomioon otettava tuontipaikka 1 ja 2 kohdassa mainittu paikka, joka sijaitsee yhteisön tullialueen siinä osassa, josta tavarat on tuotu, jos ne on siellä tulliviranomaisten todistuksen mukaan purettu tai uudelleenlastattu.

6. Jos 2, 3 ja 5 kohdassa säädetyt edellytykset eivät ole täyttyneet, on huomioon otettava paikka 1 kohdassa tarkoitettu paikka siinä yhteisön tullialueen osassa, jossa määräpaikka sijaitsee.

4 LUKU

Kuljetuskustannuksia koskevat säännökset

164 artikla

Sovellettaessa koodeksin 32 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 33 artiklan 1 kohdan a alakohtaa:

a) jos tavarat kuljetetaan samaa kuljetustapaa käyttäen paikkaan, joka sijaitsee kauempana kuin paikka, jossa ne tuodaan yhteisön tullialueelle, kuljetuskustannukset on jaettava suhteessa yhteisön tullialueen ulkopuolella ja sisäpuolella kuljetettuun matkaan, jollei tulliviranomaisille esitetä todistusta rahdeista, joita sitovan ja yleisen rahtihinnaston perusteella olisi sovellettu tavaroiden kuljetuksessa paikkaan, jossa ne tuodaan yhteisön tullialueelle;

b) jos tavaroista laskutetaan sellainen yhtenäinen hinta vapaasti toimitettuna määräpaikkaan, joka vastaa tuontipaikassa maksettavaa hintaa, ei tästä hinnasta voida vähentää yhteisössä tapahtuneesta kuljetuksesta johtuvia kustannuksia. Tällainen vähennys sallitaan kuitenkin, jos tulliviranomaisille voidaan todistaa, että vapaasti rajalla -hinta on alhaisempi kuin yhtenäinen hinta vapaasti toimitettuna määräpaikkaan;

c) jos kuljetus suoritetaan vastikkeetta tai ostajan kustannuksella, tullausarvoon sisältyvät samoille kuljetustavoille tavallisesti sovellettujen kuljetusmaksujen mukaisesti lasketut kuljetuskustannukset tuontipaikkaan.

165 artikla

1. Postitse kuljetettujen tavaroiden tullausarvoon on sisällytettävä kaikki määräpaikkaan saakka kannettavat postimaksut, lukuun ottamatta tuojamaassa mahdollisesti kannettavia lisäpostimaksuja.

2. Arvoa, joka on ilmoitettu, ei kuitenkaan voida oikaista näillä postimaksuilla arvon määrittämiseksi muihin kuin luonteeltaan kaupallisiin lähetyksiin sisältyville tavaroille.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta "EMS-Datapostiksi" (Tanskassa "EMS-Jetpost", Saksassa "EMS-Kurierpostsendungen", Italiassa "CAI-Post") kutsuttua pikapostipalvelua käyttäen kuljetettuihin tavaroihin.

166 artikla

Tavaroiden tullausarvoon sisältyvät lentokuljetusrahdit on määritettävä liitteessä 25 esitettyjen sääntöjen ja prosenttimäärän mukaisesti.

5 LUKU

Tietojenkäsittelylaitteistoissa käytettävien tietovälineiden tullausarvon määritys

167 artikla

1. Sen estämättä, mitä koodeksin 29-33 artiklassa säädetään, on maahantuotujen tietojenkäsittelylaitteistoissa käytettävien ja tietoja tai ohjeita sisältävien tietovälineiden tullausarvoa määritettäessä otettava huomioon ainoastaan itse tietovälineen hinta tai arvo. Maahantuotujen tietoja tai ohjeita sisältävien tietovälineiden tullausarvoon ei näin ollen sisälly tietojen tai ohjeiden hintaa tai arvoa, jos tämä hinta tai arvo voidaan erottaa kyseisen tietovälineen hinnasta tai arvosta.

2. Tässä artiklassa:

a) "tietovälineellä" ei tarkoiteta integroituja piirejä, puolijohteita eikä vastaavia komponentteja tai tavaroita, joihin sisältyy tällaisia piirejä tai komponentteja;

b) 'tiedoilla tai ohjeilla' ei tarkoiteta äänitallenteita, elokuvatallenteita tai videotallenteita.

6 LUKU

Vaihtokursseja koskevat säännökset

168 artikla

Tämän luvun 169-171 artiklassa tarkoitetaan:

a) "noteeratulla vaihtokurssilla":

- viimeksi noteerattua kaupallisissa liiketoimissa sovellettavaa valuutan myyntikurssia kyseistä jäsenvaltiota parhaiten edustavilla yksillä tai useammilla valuuttamarkkinoilla

tai

- muuta kyseisessä jäsenvaltiossa noteeratuksi kurssiksi näin noteerattua ja vahvistettua vaihtokurssia, jos se kuvastaa mahdollisimman tehokkaasti kaupallisissa liiketoimissa käytettävän valuutan käypää arvoa;

b) "julkaistulla" kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan yleisön tietoon saatettua;

c) "valuutalla" kaikkia rahalaitosten kesken tai kansainvälisillä markkinoilla maksuvälineenä käytettyjä rahayksikköjä.

169 artikla

1. Jos tavaran tullausarvoa määritettäessä käytettävät tekijät ilmaistaan määrittämishetkellä muuna kuin sen jäsenvaltion valuuttana, jossa arvonmääritys suoritetaan, tämän arvon määrittämisessä sovellettava vaihtokurssi kyseisen jäsenvaltion valuuttana ilmaistuna on kuukauden viimeistä edellisenä keskiviikkona noteerattu, samana tai seuraavana päivänä julkaistu kurssi.

2. Kuukauden viimeistä edellisenä keskiviikkona noteerattua kurssia on sovellettava koko seuraavan kuukauden ajan, jollei sitä ole korvattu 171 artiklan mukaisesti vahvistetulla kurssilla.

3. Jos vaihtokurssia ei ole noteerattu 1 kohdassa säädettynä viimeistä edellisenä keskiviikkona tai jos se on noteerattu mutta sitä ei ole julkaistu samana tai seuraavana päivänä, on kyseisenä keskiviikkona noteerattuna kurssina pidettävä viimeisintä tälle valuutalle viimeksi kuluneiden 14 päivän aikana noteerattua ja julkaistua vaihtokurssia.

170 artikla

Jollei vaihtokurssia voida vahvistaa 169 artiklan säännösten mukaisesti, on kyseisen jäsenvaltion vahvistettava koodeksin 35 artiklan mukaisesti sovellettava vaihtokurssi, jonka on kuvastettava mahdollisimman tehokkaasti tämän valuutan käypää arvoa kaupallisissa liiketoimissa tämän jäsenvaltion valuuttana ilmaistuna.

171 artikla

1. Jos kuukauden viimeisenä keskiviikkona noteeratun ja samana tai seuraavana päivänä julkaistun vaihtokurssin ja 169 artiklan mukaisesti seuraavana kuukautena voimaan tulevaksi vahvistetun kurssin välinen ero on vähintään viisi prosenttia, ensin mainittu kurssi korvaa viimeksi mainitun tämän kuukauden ensimmäisestä keskiviikosta alkaen koodeksin 35 artiklan mukaisesti sovellettavana kurssina.

2. Jos edellisissä säännöksissä mainitun soveltamisajan kuluessa jonakin keskiviikkona noteeratun ja samana tai seuraavana päivänä julkaistun vaihtokurssin ja tämän luvun säännösten mukaisesti sovellettavan kurssin välinen ero on vähintään viisi prosenttia, ensin mainittu kurssi korvaa viimeksi mainitun ja tulee voimaan seuraavana keskiviikkona koodeksin 35 artiklan mukaisesti sovellettavana kurssina. Tämän korvaavan kurssin on oltava voimassa kuluvan kuukauden loppuun, jos sitä ei korvata tämän kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella.

3. Jos jossakin jäsenvaltiossa vaihtokurssia ei ole noteerattu jonakin keskiviikkona, tai jos kurssi on noteerattu, mutta sitä ei ole julkaistu kyseisenä tai seuraavana päivänä, on tässä jäsenvaltiossa 1 ja 2 kohdan mukaisesti noteeratun kurssin oltava ennen kyseistä keskiviikkoa viimeksi noteerattu ja julkaistu kurssi.

172 artikla

Jos jonkin jäsenvaltion tulliviranomaiset myöntävät tavaranhaltijalle luvan antaa tai toimittaa myöhempänä ajankohtana tiettyjä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan ilmoitukseen liittyviä tietoja jaksoittaisena ilmoituksena, tässä luvassa voidaan tavaranhaltijan pyynnöstä määrätä, että sovelletaan yhtä ainoaa kurssia muunnettaessa tekijöitä, joista tullausarvo tiettynä valuuttana ilmaistuna muodostuu, kyseisen jäsenvaltion kansalliseksi valuutaksi. Tällöin tämän luvun mukaisesti noteeratuista kursseista on otettava huomioon ilmoituksessa tarkoitetun ajanjakson ensimmäisenä päivänä sovellettava kurssi.

7 LUKU

Tiettyihin herkästi pilaantuviin tavaroihin sovellettavat yksinkertaistetut menettelyt

173 artikla

1. Liitteessä 26 esitetyn luokittelun mukaisesti nimettyjen tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi komissio vahvistaa kullekin luokittelun nimikkeelle yksikköarvon ilmaistuna jäsenvaltioiden valuuttoina 100 kilogramman nettomäärää kohti.

Yksikköarvoja on sovellettava 14 päivän jaksoina, joiden alkamispäivä on perjantai.

2. Yksikköarvot vahvistetaan seuraavien tekijöiden perusteella, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunkin luokitteluluokan osalta:

a) tullaamaton keskimääräinen yksikköhinta vapaasti rajalla, ilmaistuna kyseisen jäsenvaltion valuuttana 100 kilogramman nettomäärää kohti ja laskettuna vioittumattomista tavaraeristä liitteessä 27 mainituissa kaupan keskuksissa 174 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viitejakson aikana maksettujen hintojen perusteella;

b) vapaaseen liikkeeseen kalenterivuosittain luovutetut määrät, joista on kannettu tuontitulli.

3. Tullaamaton keskimääräinen yksikköhinta vapaasti rajalla lasketaan maahantuojien ja tukkumyyjien välisen myynnin bruttovoitosta. Lontoon, Milanon ja Rungisin kaupan keskusten osalta on kuitenkin viitattava näissä keskuksissa toteutuneiden viimeisimpien myyntien hintatasoon.

Näin saaduista luvuista on vähennettävä:

- 15 prosentin myyntimarginaali Lontoon, Milanon ja Rungisin kaupan keskusten osalta ja 8 prosentin myyntimarginaali muiden kaupan keskusten osalta,

- kuljetus- ja vakuutuskustannukset tullialueella tapahtuvien kuljetusten osalta,

- 5 ecun kiinteä maksu, joka edustaa kaikkia muita kustannuksia, joita ei sisällytetä tullausarvoon.

Tämä kiinteä maksu on muunnettava kunkin jäsenvaltion valuutaksi viimeisten koodeksin 18 artiklan mukaisesti vahvistettujen arvojen perusteella,

- tuontitullit ja muut maksut, joita ei sisällytetä tullausarvoon.

4. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa kiinteät maksut 3 kohdan mukaisesti vähennettäville kuljetus- ja vakuutuskustannuksille. Nämä kiinteät maksut sekä niiden laskemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on viipymättä annettava tiedoksi komissiolle.

174 artikla

1. Edellä 173 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen keskimääräisten yksikköhintojen laskemisen perustana oleva viitejakso on 14 päivän jakso, joka päättyy uusien yksikköarvojen vahvistamisviikkoa edeltävänä torstaina.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava keskimääräiset yksikköhinnat viimeistään kello 12 sen viikon maanantaina, jonka kuluessa yksikköarvot vahvistetaan 173 artiklan mukaisesti. Jos tämä päivä on yleinen vapaapäivä, ilmoitus on tehtävä sitä välittömästi edeltävänä työpäivänä.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle jokaisen luokitteluluokan osalta kalenterivuoden aikana vapaaseen liikkeeseen luovutetut määrät 15 päivään kesäkuuta mennessä seuraavana vuonna.

175 artikla

1. Komissio vahvistaa 173 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yksikköarvot joka toinen tiistai 173 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen keskimääräisten yksikköhintojen painotetun keskiarvon mukaan, ottaen huomioon 173 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut määrät.

2. Painotetun keskiarvon määrittämiseksi on kukin 173 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu keskimääräinen yksikköhinta muunnettava ecuiksi käyttäen komission viimeksi määrittämiä muuntokursseja, jotka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ennen viikkoa, jonka aikana yksikköarvot vahvistetaan. Samoja muuntokursseja on sovellettava muunnettaessa näin saadut yhtenäiset arvot jäsenvaltioiden valuutoiksi.

3. Viimeksi julkaistuja yksikköarvoja on sovellettava, kunnes uudet yksikköarvot julkaistaan. Jos hinnat kuitenkin vaihtelevat voimakkaasti yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa, esimerkiksi tietyn tuotteen tuonnin jatkuvuuden keskeytymisen vuoksi, voidaan uudet yksikköarvot vahvistaa kyseisten yksikköarvojen vahvistamishetkellä sovellettavien hintojen perusteella.

176 artikla

1. Pilaantuneina on pidettävä tavaraeriä, jotka tullausarvoa määritettäessä huomioon otettavana ajankohtana sisältävät vähintään 5 prosenttia siinä tilassa ihmisravinnoksi soveltumattomia tuotteita tai joiden arvo on alentunut vähintään 20 prosenttia pilaantumattoman tuotteen keskimääräisestä markkinahinnasta.

2. Pilaantuneiden tavaraerien arvo voidaan määritellä:

- soveltamalla pilaantumattomaan osaan yksikköarvoja lajittelun jälkeen, jolloin pilaantunut osa on tuhottava tullivalvonnassa,

- soveltamalla pilaantumattomalle tuotteelle vahvistettuja yksikköarvoja sen jälkeen, kun tavaraerän painosta on vähennetty prosenttimäärä, joka vastaa virallisen asiantuntijan pilaantuneeksi toteamaa ja tulliviranomaisten hyväksymää prosenttimäärää,

- soveltamalla pilaantumattomalle tuotteelle vahvistettuja yksikköarvoja, joista on vähennetty prosenttimäärä, joka vastaa virallisen asiantuntijan pilaantuneeksi toteamaa ja tulliviranomaisten hyväksymää prosenttimäärää.

177 artikla

1. Ilmoittaessaan tai ilmoituttaessaan tullille yhden tai useamman maahantuomansa tavaran tullausarvon tämän luvun mukaisesti vahvistettujen yksikköarvojen perusteella, on kyseisen henkilön noudatettava yksinkertaistettujen menettelyjen järjestelmää kuluvan kalenterivuoden ajan kyseisen tavaran tai kyseisten tavaroiden osalta.

2. Jos kyseinen henkilö myöhemmin käyttää muita menetelmiä kuin yksinkertaistettuja menettelyjä yhden tai useamman maahantuomansa tavaran arvoa määritettäessä, kyseisen jäsenvaltion tulliviranomaisilla on oikeus ilmoittaa kyseiselle henkilölle, että tämä menettää oikeutensa käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä kyseisen tavaran tai kyseisten tavaroiden osalta kuluvan kalenterivuoden loppuun asti; tätä oikeuden menetystä voidaan jatkaa seuraavaan kalenterivuoteen. Tällainen jäsenvaltion tulliviranomaisten ilmoittama oikeuden menetys on viipymättä annettava tiedoksi komissiolle, joka ilmoittaa siitä välittömästi muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

8 LUKU

Tietojen ilmoittaminen ja niihin liittyvien asiakirjojen toimittaminen

178 artikla

1. Jos tullausarvon määrittäminen on tarpeen koodeksin 28-36 artiklaa sovellettaessa, on tullausarvoon liittyviä tietoja koskeva ilmoitus (tullausarvoilmoitus) liitettävä maahantuotuja tavaroita koskevaan tulli-ilmoitukseen. Tullausarvoilmoitus on laadittava liitteessä 28 esitetyn mallin mukaiselle D.V.1.-lomakkeelle, ja tarvittaessa sitä on täydennettävä yhdellä tai useammalla liitteessä 29 esitetyn mallin mukaisella D.V.1 a-lomakkeella.

2. Säädetään erityisesti, että 1 kohdassa tarkoitetun tullausarvoilmoituksen saa tehdä ainoastaan henkilö, jonka pysyvä asuin- tai toimipaikka on yhteisön tullialueella ja jolla on kaikki asiaan liittyvät tiedot.

3. Tulliviranomaiset voivat luopua vaatimuksesta, että ilmoitus on laadittava 1 kohdassa mainitulle lomakkeelle, jos kyseisten tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää koodeksin 29 artiklan säännösten mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa on 2 kohdassa tarkoitetun henkilön toimitettava tai toimitutettava tulliviranomaisille kaikki muut tiedot, joita voidaan vaatia tullausarvon määrittämistä varten koodeksin jonkin muun artiklan mukaisesti; tällaiset muut tiedot on toimitettava siinä muodossa ja sellaisin edellytyksin, jotka tulliviranomaiset määräävät.

4. Edellä 1 kohdan mukaisesti vaadittavan ilmoituksen jättäminen tullitoimipaikkaan vastaa 2 kohdassa tarkoitetun henkilön vastuusitoumusta, joka liittyy

- ilmoituksen sisältämien tietojen oikeellisuuteen ja täydellisyyteen,

- näiden tietojen tueksi esitettyjen asiakirjojen todistusvoimaisuuteen

ja

- kaikkien tavaroiden tullausarvon määrittämiseen tarvittavien täydentävien tietojen tai asiakirjojen toimittamiseen,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistussäännösten mahdollista soveltamista.

5. Tätä artiklaa ei sovelleta sellaisiin tavaroihin, joiden tullausarvo määritetään 173-177 artiklan säännösten mukaisesti perustetun yksinkertaistettujen menettelyjen järjestelmän mukaisesti.

179 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat, jollei tuontitullien oikea kantaminen sitä edellytä, olla kokonaan tai osittain vaatimatta 178 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta, jos:

a) maahantuotujen tavaroiden tullausarvo ei ole suurempi kuin 5 000 ecua lähetykseltä, jollei kyseessä ole osatoimitus tai peräkkäistoimitus samalta lähettäjältä samalle vastaanottajalle,

tai

b) kyseessä ei ole kaupallinen tuonti,

taikka

c) kyseisten tietojen esittäminen ei ole välttämätöntä Euroopan yhteisöjen tullitariffin soveltamista varten, tai jos tässä tariffissa määrättyjä tulleja ei kanneta erityisen tullilainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa ecuina ilmaistu määrä on muunnettava koodeksin 18 artiklan mukaisesti. Tulliviranomaiset voivat pyöristää muuntamisen jälkeen saadun määrän ylöspäin tai alaspäin.

Tulliviranomaiset voivat säilyttää muuttumattomana ecuina vahvistetun määrän vasta-arvon kansallisena valuuttana, jos koodeksin 18 artiklassa tarkoitetun vuosittaisen tarkistuksen yhteydessä tämän määrän muuntaminen ennen edellä mainittua pyöristystä johtaa siihen, että kansallisena valuuttana ilmaistu vasta-arvo muuttuu vähemmän kuin 5 prosenttia tai pienenee.

3. Jos kyseessä ovat tavarat, joita jatkuvasti tuodaan maahan samoilla kaupallisilla ehdoilla samalta myyjältä samalle ostajalle, tulliviranomaiset voivat olla vaatimatta 178 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista kokonaisuudessaan jokaisen tulli-ilmoituksen tueksi, mutta tulliviranomaisten on vaadittava tiedot aina, kun olosuhteet muuttuvat ja vähintään kerran kolmessa vuodessa.

4. Tämän artiklan nojalla myönnetty poikkeus voidaan peruuttaa ja D.V.1-lomakkeen esittämistä voidaan vaatia, jos todetaan, että jokin myöntämisen edellytys ei ole täyttynyt tai ei enää täyty.

180 artikla

Käytettäessä tietokonepohjaisia järjestelmiä, tai jos kyseisistä tavaroista tehdään yleinen, jaksoittainen tai kokoava ilmoitus, tulliviranomaiset voivat sallia, että tullausarvon määrittämistä varten vaadittavien tietojen esittämistapa voi vaihdella.

181 artikla

1. Edellä 178 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun henkilön on esitettävä tulliviranomaisille yksi kappale kauppalaskusta, jonka perusteella maahantuotujen tavaroiden tullausarvo ilmoitetaan. Jos tullausarvo ilmoitetaan kirjallisesti, tulliviranomaisten on säilytettävä tämä kappale.

2. Jos tullausarvo ilmoitetaan kirjallisesti ja maahantuotuja tavaroita koskeva kauppalasku on laadittu sellaisen henkilön nimiin, joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa tullausarvo on ilmoitettu, on tavaranhaltijan esitettävä tulliviranomaisille toinen kappale tästä kauppalaskusta. Tulliviranomaiset säilyttävät toisen näistä kappaleista; toinen on palautettava kyseisen tullitoimipaikan leimalla ja kyseisessä tullitoimipaikassa tehdyn ilmoituksen rekisteröintinumerolla varustettuna tavaranhaltijalle lähetettäväksi edelleen henkilölle, jonka nimiin kauppalasku on laadittu.

3. Tulliviranomaiset voivat määrätä, että 2 kohdan säännöksiä on sovellettava, jos henkilö, jonka nimiin kauppalasku on laadittu, on sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa tullausarvo on ilmoitettu.

VI OSASTO

TAVAROIDEN TUONTI TULLIALUEELLE

1 LUKU

Asianomaisen suorittama tavaroiden tarkastus ja näytteenotto

182 artikla

1. Lupa koodeksin 42 artiklassa tarkoitettuun tavaroiden tarkastukseen myönnetään henkilölle, joka on oikeutettu osoittamaan tavaroille tulliselvitysmuodon, tämän suullisesta pyynnöstä, jolleivät tulliviranomaiset olosuhteet huomioon ottaen katso, että lupaa on haettava kirjallisesti.

Näytteenottoon voidaan myöntää lupa ainoastaan asianomaisen kirjallisesta hakemuksesta.

2. Asianomaisen on allekirjoitettava 1 kohdassa tarkoitetut kirjalliset hakemukset ja jätettävä ne kyseisille tulliviranomaisille. Hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

- hakijan nimi ja osoite,

- tavaroiden sijaintipaikka,

- yleisilmoituksen numero, jos se on jo esitetty, paitsi jos tullitoimipaikka ottaa sen merkitäkseen, tai viittaus edelliseen tullimenettelyyn taikka kuljetusvälineen, jossa tavarat ovat, tunnistamiseksi tarvittavat tiedot,

- kaikki muut tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

Tulliviranomaisten on merkittävä lupa asianomaisen esittämään hakemukseen. Jos tämä hakemus koskee näytteenottoa, kyseisten viranomaisten on merkittävä näytteiksi otettavien tavaroiden paljous.

3. Tavaroiden ennakkotarkastus ja näytteenotto on suoritettava tulliviranomaisten valvonnassa, jotka määräävät kussakin tapauksessa noudatettavat yksityiskohtaiset säännöt.

Tavaroiden purkamisen pakkauksesta, punnituksen, uudelleen pakkaamisen ja kaiken muun käsittelyn on tapahduttava asianomaisen vastuulla ja kustannuksella. Tämän on vastattava myös mahdollisista analyysikustannuksista.

4. Otettuihin näytteisiin on kohdistettava muodollisuudet, jotka tarvitaan jonkin tulliselvitysmuodon osoittamiseksi niille. Jos näytteet tuhoutuvat tai ne häviävät lopullisesti niitä tutkittaessa, tullivelkaa ei katsota syntyneen. Romuun ja jätteisiin sovelletaan koodeksin 182 artiklan 5 kohtaa.

2 LUKU

Yleisilmoitus

183 artikla

1. Yleisilmoituksen on oltava sen laatineen henkilön allekirjoittama.

2. Tulliviranomaisten on vahvistettava yleisilmoitus vastaanotetuksi ja säilytettävä se sen valvomiseksi, että tavaroille, joita se koskee, osoitetaan tulliselvitysmuoto koodeksin 49 artiklassa säädetyssä määräajassa.

3. Yleisilmoituksena tavaroista, joita on kuljetettu passitusmenettelyssä ennen niiden esittämistä tullille, on määrätoimipaikalle osoitettu passitusasiakirjan kappale.

4. Tulliviranomaiset voivat sallia yleisilmoituksen tehtäväksi automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Tässä tapauksessa 2 kohdassa vahvistettuja sääntöjä mukautetaan vastaavasti.

184 artikla

1. Edellä 183 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö on velvollinen tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään yleisilmoituksessa tarkoitetut tavarat, joita ei ole purettu niitä kuljettaneesta kuljetusvälineestä, kokonaisuudessaan, kunnes niille osoitetaan tulliselvitysmuoto.

2. Henkilö, joka pitää tavaroita hallussaan purkamisen jälkeen siirtääkseen tai varastoidakseen ne, on velvollinen esittämään tavarat kokonaisuudessaan tulliviranomaisten pyynnöstä.

3 LUKU

Väliaikainen varastointi

185 artikla

1. Koodeksin 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja paikkoja, jotka on pysyvästi hyväksytty tavaroiden väliaikaista varastointia varten, kutsutaan "väliaikaisiksi varastoiksi".

2. Tullilainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi tulliviranomaiset, jotka eivät itse pidä väliaikaista varastoa, voivat vaatia, että:

a) väliaikainen varasto suljetaan kahdella eri avaimella, joista toinen on mainittujen tulliviranomaisten hallussa; ja

b) väliaikaista varastoa pitävä henkilö pitää tavarakirjanpitoa, jonka avulla tavaroiden liikkumista voidaan seurata.

186 artikla

Tavarat pannaan väliaikaiseen varastoon yleisilmoituksen perusteella. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin vaatia erityistä ilmoitusta, joka on laadittu näiden vahvistaman mallin mukaiselle lomakkeelle.

187 artikla

Yleisilmoituksen tehnyt henkilö, tai jos tällaista ilmoitusta ei vielä ole tehty, koodeksin 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut henkilöt ovat velvolliset saattamaan päätökseen ne toimenpiteet, jotka tulliviranomaiset ovat toteuttaneet koodeksin 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja vastaamaan näistä toimenpiteistä aiheutuneista kustannuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 56 artiklan ja tulliviranomaisten suorittamaa tavaroiden myyntiä koskevien säännösten soveltamista.

188 artikla

Tulliviranomaisten myydessä tavarat koodeksin 53 artiklan mukaisesti on noudatettava jäsenvaltioissa voimassa olevia menettelyjä.

4 LUKU

Meri- tai ilmaliikenteessä kuljetettaviin tavaroihin sovellettavat erityissäännökset

1 jakso

Yleinen säännös

189 artikla

Jos yhteisön tullialueelle kolmansista maista meritse tai ilmateitse tuotuja tavaroita kuljetetaan ainoastaan yhdellä kuljetusasiakirjalla, samaa kuljetustapaa käyttäen ja lastaamatta niitä uudelleen, muuhun yhteisön satamaan tai muulle yhteisön lentokentälle, ne on esitettävä tullille koodeksin 40 artiklan mukaisesti ainoastaan siinä satamassa tai sillä lentokentällä, jossa tai jolla ne puretaan tai uudelleenlastataan.

2 jakso

Matkustajaliikenteessä käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin sovellettavat erityissäännökset

190 artikla

Tämän jakson säännöksissä tarkoitetaan:

a) "yhteisön lentokentällä" yhteisön tullialueella sijaitsevaa lentokenttää;

b) "yhteisön kansainvälisellä lentokentällä" yhteisön lentokenttää, joka saatuaan toimivaltaisilta viranomaisilta luvan on oikeutettu harjoittamaan lentoliikennettä kolmansien maiden kanssa;

c) "yhteisön sisäisellä lennolla" ilma-aluksen liikkumista kahden yhteisön lentokentän välillä tekemättä välilaskua näiden välillä ja lähtemättä yhteisön ulkopuoliselta lentokentällä tai saapumatta sellaiselle;

d) "yhteisön satamalla" merisatamaa, joka sijaitsee yhteisön tullialueella;

e) "'yhteisön sisäisellä merimatkalla" sellaisen aluksen liikkumista kahden yhteisön sataman välillä välisatamiin poikkeamatta, joka harjoittaa säännöllistä liikennettä tiettyjen kahden tai useamman yhteisön sataman välillä;

f) "huvialuksella" yksityistä alusta, joka on tarkoitettu matkoihin käyttäjien määräämillä reiteillä;

g) "matkailu- tai liikeilma-aluksella" yksityistä ilma-alusta, joka on tarkoitettu matkoihin käyttäjien määräämillä reiteillä;

h) "matkatavaroilla" kaikkia esineitä, joita henkilö kuljettaa matkansa aikana, tavasta riippumatta.

191 artikla

Sovellettaessa tämän jakson säännöksiä lentoliikenteeseen on matkatavaroita pidettävä:

- "kirjattuina", jos ne lähtölentokentällä rekisteröinnin jälkeen eivät ole henkilön saatavilla lennon aikana eivätkä tämän luvun 192 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 194 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen mahdollisten välilaskujen aikana,

- "käsimatkatavaroina", jos henkilö vie ne mukanaan ilma-aluksen matkustamoon.

192 artikla

Tarkastukset ja muodollisuudet, jotka kohdistetaan:

1) käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin, jotka kuuluvat muulta kuin yhteisön lentokentältä saapuvalla lennolla matkustaville henkilöille ilma-aluksessa, joka yhteisön lentokentälle tehdyn välilaskun jälkeen jatkaa lentoa muulle yhteisön lentokentälle, on suoritettava viimeksi mainitulla lentokentällä, jos se on yhteisön kansainvälinen lentokenttä; tällöin matkatavaroita koskevat säännökset, joita sovelletaan kolmansista maista tulevien henkilöiden matkatavaroihin, jos henkilö ei voi todistaa kuljettamiensa tavaroiden yhteisöasemaa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla;

2) käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin, jotka kuuluvat henkilöille, jotka ovat mukana lennolla ilma-aluksessa, joka tekee välilaskun yhteisön lentokentälle ennen lennon jatkamista muulle kuin yhteisön lentokentälle, on suoritettava lähtölentokentällä, jos se on yhteisön kansainvälinen lentokenttä; tällöin käsimatkatavarat voidaan tarkastaa sillä yhteisön lentokentällä, jolle välilasku tehdään, sen toteamiseksi,että niihin sisältyvät tavarat täyttävät niiden vapaata liikkumista yhteisössä koskevat edellytykset;

3) matkatavaroihin, jotka kuuluvat henkilöille, jotka tekevät samalla aluksella tapahtuvan merimatkan, johon kuuluu peräkkäisiä muussa kuin yhteisön satamassa alkavia tai päättyviä taikka näissä poikkeamisen sisältäviä osamatkoja, on suoritettava siinä satamassa, jossa nämä matkatavarat tapauksen mukaan lastataan alukseen tai puretaan siitä.

193 artikla

Tarkastukset ja muodollisuudet, jotka kohdistuvat niiden henkilöiden matkatavaroihin, jotka matkustavat:

1. huvialuksilla, on suoritettava missä tahansa yhteisön satamassa, näiden alusten lähtö- tai määräpaikasta riippumatta;

2. matkailu- tai liikeilma-aluksessa, on suoritettava:

- muulta kuin yhteisön lentokentältä saapuvien lentojen osalta ensimmäisellä saapumislentokentällä, jonka on oltava yhteisön kansainvälinen lentokenttä, jos ilma-alus välilaskun jälkeen jatkaa lentoa muulle yhteisön lentokentälle,

- yhteisön lentokentältä saapuvien lentojen osalta viimeisellä yhteisön kansainvälisellä lentokentällä, jos ilma-alus välilaskun jälkeen jatkaa lentoa muulle kuin yhteisön lentokentälle.

194 artikla

1. Kun kyse on matkatavaroista, jotka saapuvat yhteisön lentokentälle muulta kuin yhteisön lentokentältä lähteneellä ilma-aluksella ja jotka uudelleenlastataan kyseisellä yhteisön lentokentällä toiseen, yhteisön sisäisen lennon tekevään ilma-alukseen:

- kirjattuihin matkatavaroihin kohdistettavat tarkastukset ja muodollisuudet on suoritettava yhteisön sisäisen lennon saapumislentokentällä, jos se on yhteisön kansainvälinen lentokenttä,

- käsimatkatavaroiden tarkastukset on suoritettava ensimmäisellä yhteisön kansainvälisellä lentokentällä; näiden tavaroiden lisätarkastuksia voidaan suorittaa yhteisön sisäisen lennon saapumislentokentällä ainoastaan poikkeustapauksissa, jos lisätarkastus osoittautuu välttämättömäksi kirjattujen matkatavaroiden tarkastuksen jälkeen,

- kirjattujen matkatavaroiden tarkastuksia voidaan suorittaa ensimmäisellä yhteisön lentokentällä ainoastaan poikkeustapauksissa, jos tällainen lisätarkastus osoittautuu välttämättömäksi käsimatkatavaroiden tarkastuksen jälkeen.

2. Kun kyse on matkatavaroista, jotka on lastattu yhteisön lentokentällä yhteisön sisäisen lennon tekevään ilma-alukseen niiden uudelleenlastaamiseksi muulla yhteisön lentokentällä ilma-alukseen, jonka määräpaikka on muu kuin yhteisön lentokenttä:

- kirjattuihin matkatavaroihin sovellettavat tarkastukset ja muodollisuudet on suoritettava yhteisön sisäisen lennon lähtölentokentällä, jos se on yhteisön kansainvälinen lentokenttä,

- käsimatkatavaroiden tarkastukset on suoritettava viimeisellä yhteisön kansainvälisellä lentokentällä; näiden matkatavaroiden ennakkotarkastuksia voidaan suorittaa yhteisön sisäisen lennon lähtölentokentällä ainoastaan poikkeustapauksissa, jos tällainen tarkastus osoittautuu välttämättömäksi kirjattujen matkatavaroiden tarkastuksen jälkeen,

- kirjattujen matkatavaroiden tarkastuksia voidaan suorittaa viimeisellä yhteisön lentokentällä ainoastaan poikkeustapauksissa, jos tällainen lisätarkastus osoittautuu välttämättömäksi käsimatkatavaroiden tarkastuksen jälkeen.

3. Tarkastukset ja muodollisuudet, jotka kohdistetaan matkatavaroihin, jotka saapuvat yhteisön lentokentälle muulta kuin yhteisön lentokentältä lähteneellä reitti- tai tilausilma-aluksella ja jotka uudelleenlastataan tällä yhteisön lentokentällä yhteisön sisäisen lennon tekevään matkailu- tai liikeilma-alukseen, on suoritettava reitti- tai tilauslennon saapumislentokentällä.

4. Tarkastukset ja muodollisuudet, jotka kohdistetaan matkatavaroihin, jotka lastataan yhteisön lentokentällä yhteisön sisäisen lennon tekevään matkailu- tai liikeilma-alukseen niiden uudelleenlastaamiseksi muulla yhteisön lentokentällä reitti- tai tilausilma-alukseen, jonka määräpaikka on muu kuin yhteisön lentokenttä, on suoritettava reitti- tai tilausilma-aluksen lähtölentokentällä.

5. Jäsenvaltiot voivat tarkastaa yhteisön kansainvälisellä lentokentällä, jolla kirjatut matkatavarat uudelleenlastataan, matkatavaroita, jotka:

- saapuvat muulta kuin yhteisön lentokentältä ja uudelleenlastataan yhteisön kansainvälisellä lentokentällä ilma-alukseen, jonka määräpaikka on samalla kansallisella alueella sijaitseva kansainvälinen lentokenttä,

- on lastattu ilma-alukseen kansainvälisellä lentokentällä niiden uudelleenlastaamiseksi samalla kansallisella alueella sijaitsevalla toisella kansainvälisellä lentokentällä ilma-alukseen, jonka määräpaikka on muu kuin yhteisön lentokenttä.

195 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

- saapuvassa henkilöliikenteessä tavaroita ei voida siirtää ennen kuin käsimatkatavarat, joita ei tarkoiteta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3925/91(8) 1 artiklassa, on tarkastettu,

(8) EYVL N:oL 370, 31.12.1990, s. 86

- lähtevässä henkilöliikenteessä tavaroita ei voida siirtää sen jälkeen, kun käsimatkatavarat, joita ei tarkoiteta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3925/91(9) 1 artiklassa, on tarkastettu,

(9) EYVL N:o L 374, 31.12.1991, s. 4

- saapuvassa henkilöliikenteessä on toteutettu asianmukaiset järjestelyt, joilla estetään tavaroiden siirto ennen kuin kirjatut matkatavarat, joita ei tarkoiteta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3925/91 1 artiklassa, on tarkastettu,

- lähtevässä henkilöliikenteessä on toteutettu asianmukaiset järjestelyt, joilla estetään tavaroiden siirto sen jälkeen, kun kirjattu matkatavara, jota ei tarkoiteta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3925/91 1 artiklassa, on tarkastettu.

196 artikla

Yhteisön lentokentällä rekisteröity kirjattu matkatavara on yksilöitävä kyseisellä lentokentällä kiinnitettävällä lipukkeella. Lipukkeen malli sekä sen tekniset ominaisuudet esitetään liitteessä 30.

197 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo 190 artiklan b alakohdassa olevaa "yhteisön kansainvälisen lentokentän" määritelmän mukaisista lentokentistä. Komissio julkaisee tämän luettelon Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

VII OSASTO

TULLI-ILMOITUS - TAVANOMAINEN MENETTELY

I LUKU

Kirjallinen tulli-ilmoitus

1 jakso

Yleiset säännökset

198 artikla

1. Jos tulli-ilmoitus koskee useita tavaroita, kutakin tavaraa koskevia tietoja on pidettävä erillisenä ilmoituksena.

2. Teollisuuslaitoksen osia, jotka luokitellaan samaan yhdistetyn nimikkeistön koodiin, on pidettävä yhtenä tavarana.

199 artikla

Tavaranhaltijan tai tämän edustajan allekirjoittaman ilmoituksen tekeminen tullitoimipaikkaan merkitsee voimassa olevien säännösten mukaista sitoutumista vastuuseen

- ilmoituksessa olevien tietojen oikeellisuudesta,

- liiteasiakirjojen todistusvoimaisuudesta,

ja

- kyseisten tavaroiden asettamisesta aiottuun menettelyyn seuraavien velvoitteiden täyttämisestä,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistussäännösten mahdollista soveltamista.

200 artikla

Tulliviranomaisten on säilytettävä ilmoituksen tueksi esitetyt asiakirjat, jollei toisin säädetä tai jos asianomainen voi käyttää niitä muihin toimintoihin. Viimeksi mainitussa tapauksessa tulliviranomaisten on toteutettava kaikki toimenpiteet, jotta kyseisiä asiakirjoja voidaan käyttää myöhemmin ainoastaan sen paljouden tai arvon osalta, joiden osalta ne ovat edelleen pätevät.

201 artikla

1. Ilmoitus on tehtävä siihen tullitoimipaikkaan, jossa tavarat on esitetty tullille. Ilmoitus voidaan tehdä heti, kun tavarat on esitetty.

2. Tulliviranomaiset voivat antaa luvan ilmoituksen tekemiseen ennen kuin tavaranhaltija voi esittää tavarat tullille. Tällöin tulliviranomaiset voivat asettaa tavaroiden esittämiselle määräajan, jonka pituus vahvistetaan olosuhteiden mukaan. Jos määräaika ylitetään, on katsottava, ettei ilmoitusta ole tehty.

3. Ilmoitus, joka on tehty ennen kuin siinä tarkoitetut tavarat ovat saapuneet tullitoimipaikkaan tai muuhun tulliviranomaisten osoittamaan paikkaan, voidaan vastaanottaa vasta sen jälkeen, kun tavarat on esitetty tullille.

202 artikla

1. Ilmoitus on tehtävä toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan sen työpäivänä ja aukioloaikana.

Tavaranhaltijan pyynnöstä ja tämän kustannuksella tulliviranomaiset voivat kuitenkin antaa luvan ilmoituksen jättämiseen muulloin kuin tullitoimipaikan työpäivänä ja aukioloaikana.

2. Ilmoitusta, joka on jätetty tullitoimipaikan virkailijoille tulliviranomaisten ja asianomaisen välisen sopimuksen perusteella tähän tarkoitukseen osoitetussa muussa paikassa, on pidettävä tullitoimipaikkaan jätettyä ilmoitusta vastaavana.

203 artikla

Ilmoitukseen on merkittävä sen vastaanottopäivä.

204 artikla

Tulliviranomaiset voivat hyväksyä tai vaatia, että koodeksin 65 artiklassa tarkoitetut oikaisut tehdään jättämällä uusi ilmoitus, joka on tarkoitettu korvaamaan alkuperäisen ilmoituksen. Tällöin on mahdollisesti kannettavia tulleja määrättäessä ja muita kyseistä tullimenettelyä sääteleviä säännöksiä sovellettaessa huomioon otettavana päivänä pidettävä alkuperäisen ilmoituksen vastaanottopäivää.

2 jakso

Käytettävät lomakkeet

205 artikla

1. Yhtenäinen hallinnollinen asiakirja on virallinen malli kirjalliselle tulli-ilmoitukselle, jota käytetään tavanomaisessa menettelyssä tavaroiden asettamiseksi tullimenettelyyn tai niiden jälleenviemiseksi koodeksin 182 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2. Muita lomakkeita voidaan käyttää tähän tarkoitukseen, jos se kyseistä tullimenettelyä koskevissa säännöksissä sallitaan.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännökset eivät estä:

- myöntämästä vapautusta 225-236 artiklassa säädetystä kirjallisen ilmoituksen tekemisestä vapaaseen liikkeeseen luovutettaessa, viennissä tai väliaikaisessa maahantuonnissa,

- jäsenvaltioita myöntämästä vapautusta 1 kohdassa tarkoitetun lomakkeen käytöstä sovellettaessa 237 ja 238 artiklassa postilähetyksiä (kirje- ja pakettiposti) varten säädettyjä erityissäännöksiä,

- käyttämästä ilmoituksen tekoa erityistapauksissa helpottavia erikoislomakkeita tulliviranomaisten luvalla,

- jäsenvaltioita myöntämästä vapautusta 1 kohdassa tarkoitetun lomakkeen käytöstä kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyjen tai tehtävien sopimusten tai järjestelyjen perusteella, joiden tarkoituksena on muodollisuuksien yksinkertaistaminen edelleen kaikessa näiden jäsenvaltioiden välisessä kaupassa tai osassa tätä kauppaa,

- asianomaisia käyttämästä tavaraluetteloita yhteisön passitusmuodollisuuksien suorittamista varten, jos lähetykseen sisältyy useita tavaralajeja,

- laatimasta julkisten tai yksityisten tietojenkäsittelyjärjestelmien avulla jäsenvaltioiden vahvistamin edellytyksin, tarvittaessa tyhjälle paperille, tuonti-, passitus- tai vienti-ilmoituksia taikka yhteisöaseman todistavia asiakirjoja tavaroista, joita ei kuljeteta yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä,

- jäsenvaltioita määräämästä, että automaattista ilmoitustenkäsittelyjärjestelmää käytettäessä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen muodostaa tällaisella järjestelmällä laadittu yhtenäinen hallinnollinen asiakirja.

4. Jos muodollisuudet suoritetaan sellaisten julkisten tai yksityisten tietojenkäsittelyjärjestelmien avulla, joilla myös laaditaan ilmoitukset, tulliviranomaiset voivat määrätä, että:

- omakätinen allekirjoitus korvataan muulla tunnistamistekniikalla, joka voi perustua koodien käyttöön ja jolla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin omakätisellä allekirjoituksella. Tämä mahdollisuus voidaan antaa ainoastaan, jos toimivaltaisten viranomaisten vahvistamat tekniset ja hallinnolliset edellytykset täyttyvät,

- järjestelmä vahvistaa suoraan näin laaditut ilmoitukset sen sijaan, että niissä olisi tullitoimipaikan käsin tai mekaanisesti tehty leima ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoitus.

5. Viitattaessa yhteisön säännöksissä vientiä, jälleenvientiä, tuontia tai muuhun tullimenettelyyn asettamista varten tehtävään ilmoitukseen jäsenvaltiot voivat vaatia ainoastaan niitä hallinnollisia asiakirjoja, jotka:

- on nimenomaisesti luotu yhteisön säädöksillä tai joista säädetään näissä säädöksissä,

- vaaditaan perustamissopimuksen kanssa sopusoinnussa olevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti,

- vaaditaan käyttäjiltä näiden pyynnöstä myönnettävien erityisetujen tai -myönnytysten soveltamiseksi näihin,

- vaaditaan perustamissopimuksen määräyksiä noudatettaessa sellaisten erityissäännösten täytäntöön panemiseksi, joita ei voida soveltaa käyttämällä yksinomaan 1 kohdassa mainittua asiakirjaa.

206 artikla

Yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan lomaketta on tarvittaessa käytettävä liittymisasiakirjassa määrätyn siirtymäkauden aikana myös yhteisön sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 1985 ja Espanjan tai Portugalin välisessä sekä näiden kahden viimeksi mainitun jäsenvaltion välisessä sellaisten tavaroiden kaupassa, joilta tulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja ei ole vielä kokonaan poistettu tai jotka edelleen ovat muiden liittymisasiakirjassa määrättyjen toimenpiteiden alaisia.

Ensimmäistä kohtaa sovellettaessa Espanjan ja Portugalin kanssa käytävässä tai näiden kahden jäsenvaltion välisessä kaupassa käytettävien lomakkeiden 2 kappale tai tapauksen mukaan 7 kappale on hävitettävä.

Lomaketta on käytettävä myös yhteisötavaroiden kaupassa niiden yhteisön tullialueen osien, joihin sovelletaan neuvoston direktiivin 77/388/ETY(10) säännöksiä, ja tämän alueen niiden osien, joihin näitä säännöksiä ei sovelleta, välillä tai tämän alueen niiden osien, joihin näitä säännöksiä ei sovelleta, välisessä kaupassa.

(10) EYVL N:o L 145, 13.6.1977, s. 1

207 artikla

Jäsenvaltioiden tullihallinnot voivat tuonti- tai vientimuodollisuuksien suorittamisen yhteydessä yleisesti olla vaatimatta tiettyjä jäsenvaltion viranomaisille tarkoitettuja yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan kappaleita, jos kyseiset tiedot ovat saatavilla muilla tietovälineillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 205 artiklan 3 kohdan soveltamista.

208 artikla

1. Yhtenäinen hallinnollinen asiakirja on esitettävä lomakelajitelmana, johon sisältyy sitä tullimenettelyä, johon tavarat on määrä asettaa, koskevien muodollisuuksien suorittamista varten määrätty määrä kappaleita.

2. Jos yhteisön passitusmenettelyä tai yhteistä passitusmenettelyä edeltää tai seuraa muu tullimenettely, voidaan esittää lomakelajitelmaa, joka sisältää passitusmenettelyä ja sitä edeltävää tai seuraavaa tullimenettelyä koskevien muodollisuuksien suorittamista varten määrätyn määrän kappaleita.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lomakelajitelmien on oltava peräisin:

- joko yhdestä kahdeksan kappaleen sarjasta liitteessä 31 olevan mallin mukaisesti,

- tai erityisesti automaattista ilmoituksenkäsittelyjärjestelmää käytettäessä, kahdesta peräkkäisestä neljän kappaleen sarjasta liitteessä 32 olevan mallin mukaan.

4. Ilmoituslomakkeita voidaan tarvittaessa täydentää yhdellä tai useammalla lomakelajitelmana olevalla jatkolomakkeella, jotka käsittävät sitä tullimenettelyä, johon tavarat on määrä asettaa, koskevien muodollisuuksien suorittamista varten säädetyt ilmoituksen kappaleet, joihin voidaan tarvittaessa liittää edeltäviä tai seuraavia tullimenettelyjä koskevien muodollisuuksien suorittamista varten määrätyt kappaleet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 205 artiklan 3 kohdan, 222-224 artiklan sekä 254-289 artiklan säännösten soveltamista.

Näiden lomakelajitelmien on oltava peräisin:

- joko yhdestä kahdeksan kappaleen sarjasta liitteessä 33 olevan mallin mukaisesti,

- tai kahdesta neljän kappaleen sarjasta liitteessä 34 olevan mallin mukaisesti.

Jatkolomakkeet ovat erottamaton osa sitä yhtenäistä hallinnollista asiakirjaa, johon ne liittyvät.

5. Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, tulliviranomaiset voivat määrätä, ettei jatkolomakkeita voida käyttää käytettäessä automaattista ilmoituksenkäsittelyjärjestelmää, jolla myös laaditaan ilmoitukset.

209 artikla

1. Edellä 208 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa kukin osapuoli voi sitoutua vastuuseen ainoastaan sitä menettelyä koskevista tiedoista, jonka soveltamista tämä on pyytänyt tavaranhaltijana, passituksesta vastaavana tai jomman kumman edustajana.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa on tavaranhaltijan, joka käyttää edellistä tullimenettelyä suoritettaessa annettua yhtenäistä hallinnollista asiakirjaa, ennen ilmoituksensa tekemistä tarkistettava itseään koskevissa kohdissa ilmoitettujen tietojen oikeellisuus ja niiden soveltuvuus kyseisiin tavaroihin ja pyydettyyn menettelyyn, sekä täydennettävä niitä tarvittaessa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tavaranhaltijan on välittömästi ilmoitettava kyseisten tavaroiden ja olemassa olevien tietojen välillä toteamansa erot sille tullitoimipaikalle, johon ilmoitus annetaan. Tällöin tavaranhaltijan on laadittava ilmoituksensa uusille yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan lomakkeen kappaleille.

210 artikla

Jos yhtenäistä hallinnollista asiakirjaa käytetään useissa peräkkäisissä tullimenettelyissä, tulliviranomaisten on varmistauduttava kyseisiin eri menettelyihin liittyvien ilmoitusten sisältämien samaa asiaa koskevien tietojen yhtäpitävyydestä.

211 artikla

Ilmoitus on laadittava jollakin yhteisön virallisista kielistä, jonka sen jäsenvaltion tulliviranomaiset, jossa muodollisuudet suoritetaan, hyväksyvät.

Määräjäsenvaltion tulliviranomaiset voivat tarvittaessa pyytää tavaranhaltijalta tai tämän tässä jäsenvaltiossa olevalta edustajalta ilmoituksen käännöksen tämän valtion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä. Käännös korvaa kyseisessä ilmoituksessa olevat vastaavat tiedot.

Poiketen siitä, mitä edellisessä alakohdassa säädetään, ilmoitus on laadittava määräjäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä kaikissa tapauksissa, joissa ilmoitus tässä jäsenvaltiossa tehdään muille ilmoituksen kappaleille kuin niille, jotka on alun perin esitetty lähtöjäsenvaltion tullitoimipaikassa.

212 artikla

1. Yhtenäinen hallinnollinen asiakirja on täytettävä liitteeseen 37 sisältyvien huomautusten mukaisesti ja ottaen tarvittaessa huomioon muissa yhteisön säännöksissä vahvistetut täydentävät ohjeet.

2. Tulliviranomaisten on huolehdittava siitä, että 1 kohdassa tarkoitetut huomautukset ovat helposti käyttäjien saatavissa.

3. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on tarvittaessa täydennettävä näitä huomautuksia.

213 artikla

Edellä 205 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lomaketta täytettäessä käytettävät koodit ovat liitteessä 38.

214 artikla

Jos säännösten vuoksi on välttämätöntä laatia lisäjäljennöksiä 205 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta lomakkeesta, tavaranhaltija voi tarvittaessa käyttää tähän tarkoitukseen mainitun lomakkeen lisäkappaleita tai sen valojäljennöksiä.

Tavaranhaltijan on allekirjoitettava lisäkappaleet tai valojäljennökset, ne on esitettävä tulliviranomaisille ja näiden on vahvistettava ne samoin edellytyksin kuin itse yhtenäinen hallinnollinen asiakirja. Tulliviranomaisten on vastaanotettava ne alkuperäisiä asiakirjoja vastaavina, jos ne pitävät niiden laatua ja luettavuutta hyväksyttävinä.

215 artikla

1. Edellä 205 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on painettava itsejäljentävälle kirjoituspaperille, jonka paino on vähintään 40 grammaa neliömetril tä. Paperin on oltava riittävän läpikuultamatonta, jotteivät toisella puolella olevat tiedot haittaa toisella puolella olevien tietojen luettavuutta, ja sen on oltava vahvuudeltaan sellaista, ettei se repeä eikä rypisty tavanomaisessa käytössä.

Kaikkien kappaleiden paperin on oltava valkoista. Yhteisön passitukseen liittyvien kappaleiden (1, 4, 5 ja 7) 1 kohdan (ensimmäisen ja kolmannen alakohdan), 2, 3, 4, 5, 6, 8, 15, 17, 18, 19, 21, 25, 27, 31, 32 ja 33 kohdan (ensimmäisen vasemmanpuoleisen alakohdan) sekä 35, 38, 40, 44, 50, 51, 52, 53, 55 ja 56 kohdan taustan on kuitenkin oltava vihreä.

Lomakkeet on painettava vihreällä värillä.

2. Kohtien mittojen on perustuttava vaakasuorassa tuuman kymmenesosaan ja pystysuorassa tuuman kuudesosaan. Kohtien alakohtien mittojen on perustuttava vaakasuorassa tuuman kymmenesosaan.

3. Lomakkeen eri kappaleet on merkittävä väreillä seuraavasti:

a) liitteissä 31 ja 33 olevien mallien mukaiset lomakkeet:

- 1, 2, 3 ja 5 kappaleen oikeassa reunassa on oltava vastaavasti punainen, vihreä, keltainen ja sininen yhtäjaksoinen viiva,

- 4, 6, 7 ja 8 kappaleen oikeassa reunassa on oltava vastaavasti sininen, punainen, vihreä ja keltainen katkoviiva,

b) liitteissä 32 ja 34 olevien mallien mukaisien lomakkeiden 1/6, 2/7, 3/8 ja 4/5 kappaleen oikeassa reunassa on oltava yhtäjaksoinen viiva ja tämän oikealla puolella vastaavasti punainen, vihreä, keltainen ja sininen katkoviiva.

Reunaviivojen leveyden on oltava noin 3 millimetriä. Katkoviivan on muodostuttava peräkkäisistä neliöistä, joiden sivun pituus on 3 millimetriä ja väli 3 millimetriä.

4. Liitteessä 35 on tiedot siitä, mille kappaleille liitteessä 31 ja 33 olevilla lomakkeilla ilmoitettujen tietojen on itsejäljennyttävä.

Liitteessä 36 on tiedot siitä, mille kappaleille liitteessä 32 ja 34 olevilla lomakkeilla ilmoitettujen tietojen on itsejäljennyttävä.

5. Lomakkeiden koon on oltava 210 × 297 millimetriä, jolloin pituuden osalta hyväksytään enintään - 5 ja + 8 millimetrin poikkeama.

6. Jäsenvaltioiden tullihallinnot voivat vaatia, että lomakkeissa on mainittava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, josta se voidaan tunnistaa. Ne voivat lisäksi edellyttää teknistä ennakkohyväksymistä lomakkeiden painamista varten.

3 jakso

Aiotussa tullimenettelyssä vaadittavat tiedot

216 artikla

1. Liitteessä 37 on luettelo niistä kohdista, jotka enintään voidaan täyttää tiettyyn tullimenettelyyn asettamista koskevassa ilmoituksessa yhtenäistä hallinnollista asiakirjaa käytettäessä.

2. Liitteessä 37 on myös luettelo niistä kohdista, jotka on vähintään täytettävä tiettyyn tullimenettelyyn asettamista koskevassa ilmoituksessa.

217 artikla

Tiedot, jotka vaaditaan käytettäessä jotakin 205 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua lomaketta, ilmenevät kyseisestä lomakkeesta itsestään, tarvittaessa kyseistä tullimenettelyä koskevilla säännöksillä täydennettyinä.

4 jakso

Tulli-ilmoitukseen liitettävät asiakirjat

218 artikla

1. Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaan tulli-ilmoitukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a) 181 artiklan mukaisesti esitettävä kauppalasku, jonka perusteella tavaroiden tullausarvo ilmoitetaan;

b) ilmoitus ilmoitettujen tavaroiden tullausarvon määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä, jos tällainen ilmoitus vaaditaan 178 artiklan mukaisesti;

c) tullietuusmenettelyn tai muun ilmoitettuihin tavaroihin sovellettavan yhteisestä tullijärjestelmästä poikkeavan toimenpiteen soveltamiseksi tarvittavat asiakirjat;

d) muut asiakirjat, jotka tarvitaan ilmoitettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien säännösten soveltamiseksi.

2. Ilmoitusta tehtäessä tulliviranomaiset voivat vaatia esitettäviksi kuljetusasiakirjoja tai tapauksen mukaan edelliseen tullimenettelyyn liittyviä asiakirjoja.

Jos sama tavara on pakattu useihin kolleihin, tulliviranomaiset voivat myös vaatia esitettäväksi pakkausluettelon tai vastaavan kunkin kollin sisällön osoittavan asiakirjan.

3. Jos kyseisille tavaroille voidaan myöntää koodeksin 81 artiklassa tarkoitettu etu, 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vaatimisesta voidaan kuitenkin luopua.

Jos kyseisille tavaroille voidaan myöntää vapautus tuontitulleista, voidaan lisäksi luopua vaatimasta 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, jolleivät tulliviranomaiset pidä niitä välttämättöminä kyseisten tavaroiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen koskevien säännösten soveltamiseksi.

219 artikla

1. Passitusilmoitukseen on liitettävä kuljetusasiakirja.

Lähtötoimipaikan tulliviranomaiset voivat myöntää vapautuksen tämän asiakirjan esittämisestä muodollisuuksia suoritettaessa. Kuljetusasiakirja on kuitenkin esitettävä kuljetuksen aikana tulliviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

2. Tavaroiden vientiä/lähettämistä tai jälleenvientiä yhteisön tullialueen ulkopuolelle koskeva tulliasiakirja tai muu vaikutukseltaan vastaava asiakirja on esitettävä lähtötoimipaikassa sellaisen passitusilmoituksen kanssa, johon se liittyy, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisten yksinkertaistamistoimenpiteiden soveltamista.

3. Tulliviranomaiset voivat tarvittaessa vaatia edelliseen tullimenettelyyn liittyvän asiakirjan esittämistä.

220 artikla

1. Taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn, ei kuitenkaan ulkoiseen jalostusmenettelyyn, asettamista koskevaan ilmoitukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a) asiakirjat, joista säädetään 218 artiklassa, lukuun ottamatta tullivarastointimenettelyyn asettamista muussa kuin D-luokan tullivarastossa;

b) kyseiseen tullimenettelyyn tarvittava lupa tai 556 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa jäljennös sitä koskevasta hakemuksesta, lukuun ottamatta tullivarastointimenettelyyn asettamista tai 568 artiklan 3 kohdan, 656 artiklan 3 kohdan tai 695 artiklan 3 kohdan soveltamista.

2. Ulkoisen jalostusmenettelyyn asettamista koskevaan ilmoitukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a) asiakirjat, joista säädetään 221 artiklassa;

b) menettelyyn tarvittava lupa tai 751 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa, jäljennös sitä koskevasta hakemuksesta, 760 artiklan 2 kohdan soveltamista lukuun ottamatta.

3. Edellä 218 artiklan 2 kohtaa sovelletaan kaikkiin taloudellisesti vaikuttaviin tullimenettelyihin asettamista koskeviin ilmoituksiin.

4. Tulliviranomaiset voivat sallia, että 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut asiakirjat pidetään niiden saatavilla ilmoitukseen liittämisen sijasta.

221 artikla

1. Vienti- tai jälleenvienti-ilmoitukseen on liitettävä vientitullien ja kyseisten tavaroiden vientiä tai jälleenvientiä koskevien säännösten soveltamiseksi tarvittavat asiakirjat.

2. Edellä 218 artiklan 2 kohtaa sovelletaan vienti- tai jälleenvienti-ilmoituksiin.

2 LUKU

Automaattisella tietojenkäsittelymenetelmällä laadittu tulli-ilmoitus

222 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat antaa tavaranhaltijalle luvan korvata liitteessä 37 tarkoitetut kirjallisen ilmoituksen tiedot kokonaan tai osittain lähettämällä tähän tarkoitukseen nimettyyn tullitoimipaikkaan tietokoneella käsiteltäviksi koodattuja tai muuhun näiden viranomaisten määräämään muotoon laadittuja, kirjalliseen ilmoitukseen vaadittavia tietoja vastaavia tietoja.

2. Tulliviranomaisten on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lähettämisen edellytykset.

223 artikla

Tulliviranomaiset voivat antaa luvan erityisesti seuraavien automaattisten tietojenkäsittelymenetelmien käyttöön:

- mahdollisuus vaatia, että kyseisten muodollisuuksien suorittamiseksi tarvittavat tiedot syötetään tullin automaattiseen ilmoitustenkäsittelyjärjestelmään kyseisten tulliviranomaisten vaatimatta kirjallista ilmoitusta,

- mahdollisuus määrätä, että 205 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen muodostaa tietojen syöttö tietokoneeseen, jollei tuoteta ilmoituksena kelpaavaa asiakirjaa.

224 artikla

1. Jos muodollisuudet suoritetaan julkisten tai yksityisten tietojenkäsittelyjärjestelmien avulla, tulliviranomaisten on annettava sitä pyytäville asianomaisille lupa korvata omakätinen allekirjoitus muulla tunnistamistekniikalla, joka voi perustua koodien käyttöön ja jolla on samat oikeudelliset vaikutukset kuin omakätisellä allekirjoituksella.

2. Tulliviranomaiset voivat antaa asianomaisille luvan laatia ja lähettää kaikki 218-221 artiklassa tarkoitetut asiakirjat tai jotkut niistä automaattisten tietojenkäsittelylaitteiden avulla.

3. Lupa 1 ja 2 kohdassa mainittuihin mahdollisuuksiin voidaan myöntää ainoastaan, jos tulliviranomaisten vahvistamat tekniset ja hallinnolliset edellytykset täyttyvät.

3 LUKU

Suullinen tulli-ilmoitus tai muulla toimella tehtävä

tulli-ilmoitus

1 jakso

Suulliset tulli-ilmoitukset

225 artikla

Suullisella tulli-ilmoituksella voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen:

a) tavarat, joilla ei ole kaupallista luonnetta:

- niiden sisältyessä matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin,

- ollessa osoitettu yksityishenkilöille,

- muissa vähämerkityksisissä tapauksissa tulliviranomaisten luvalla;

b) tavarat, joilla on kaupallinen luonne, jos

- niiden kokonaisarvo lähetystä ja tavaranhaltijaa kohti ei ole suurempi kuin voimassa olevissa yhteisön säädöksissä vahvistettu tilastollinen raja-arvo,

- lähetys ei ole osa samanlaisten lähetysten säännöllisesti toistuvaa sarjaa

ja

- itsenäinen rahdinkuljettaja ei kuljeta tavaroita suuremman rahdinkuljetuksen osana;

c) ne ovat 229 artiklassa tarkoitettuja tavaroita, joille voidaan myöntää tullittomuus palautustavaroina;

d) ne ovat 230 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettuja tavaroita.

226 artikla

Suullisella tulli-ilmoituksella voidaan viedä:

a) tavarat, joilla ei ole kaupallista luonnetta, ja jotka:

- sisältyvät matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin,

- ovat yksityishenkilöiden lähettämiä;

b) 225 artiklan b alakohdassa tarkoitetut tavarat;

c) 231 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetut tavarat;

d) muut tavarat taloudellisesti vähämerkityksisissä tapauksissa tulliviranomaisten luvalla.

227 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat määrätä, ettei 225 ja 226 artiklaa sovelleta, jos tulliselvityksen suorittava henkilö toimii toisen lukuun tulliasioitsijan ominaisuudessa.

2. Jos tulliviranomaiset epäilevät ilmoitettujen tietojen oikeellisuutta tai täydellisyyttä, nämä voivat vaatia kirjallisen ilmoituksen.

228 artikla

Jos 225 ja 226 artiklan mukaisesti suullisesti tullille ilmoitetut tavarat ovat tuonti- tai vientitullien alaisia, tulliviranomaisten on annettava asianomaiselle henkilölle kuitti kannettavien tullien maksamisesta.

229 artikla

Seuraavat tavarat voidaan tuoda väliaikaisesti maahan suullista tulli-ilmoitusta käyttäen 696 artiklan säännöksissä vahvistetuin edellytyksin:

a) - 685 artiklassa luetellut eläimet ja välineet,

- 679 artiklassa luetellut pakkauspäällykset,

- radio- ja televisio-ohjelmien tuotanto- ja lähetysvälineet sekä radio- ja televisio-ohjelmien lähetyksessä käytettäviksi tarkoitetut erityisesti sovitetut ajoneuvot ja niiden varusteet, jotka yhteisön tullialueen ulkopuolelle sijoittautuneet, menettelyyn luvan antavien tulliviranomaisten näiden välineiden ja ajoneuvojen maahantuontia varten hyväksymät julkiset tai yksityiset toimielimet tuovat maahan,

- kojeet ja laitteet, joita lääkärit tarvitsevat auttaakseen elimensiirtoa odottavia potilaita, 671 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti;

b) 232 artiklassa tarkoitetut tavarat;

c) muut tavarat tulliviranomaisten luvalla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tavarat voidaan myös jälleenviedä suullista tulli-ilmoitusta käyttäen väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättämiseksi.

2 jakso

Muulla toimella tehtävät tulli-ilmoitukset

230 artikla

Jos seuraavia tavaroita ei nimenomaisesti ilmoiteta tullille, niitä on pidettävä 233 artiklassa tarkoitetulla toimella vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ilmoitettuina:

a) matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tavarat, joilla ei ole kaupallista luonnetta ja joille myönnetään tullittomuus joko neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83(11)1 I luvun XI osaston nojalla tai palautustavaroina;

(11) EYVL N:o L 105, 23.4.1983, s. 1

b) tavarat, joille myönnetään tullittomuus neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 I luvun IX ja X osaston nojalla;

c) kuljetusvälineet, joille myönnetään tullittomuus palautustavaroina;

d) tavarat, jotka tuodaan maahan taloudellisesti vähämerkityksisessä tavaraliikenteessä ja jotka on koodeksin 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti vapautettu velvoitteesta, että ne on kuljetettava tullitoimipaikkaan, jolleivät ne ole tuontitullin alaisia.

231 artikla

Jos seuraavia tavaroita ei nimenomaisesti ilmoiteta tullille, niitä on pidettävä 233 artiklan b alakohdassa mainitulla toimella vientiin ilmoitettuina:

a) matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tavarat, jotka eivät ole vientitullin alaisia ja joilla ei ole kaupallista luonnetta;

b) yhteisön tullialueella rekisteröidyt, jälleentuotaviksi tarkoitetut kuljetusvälineet;

c) neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 II luvussa tarkoitetut tavarat;

d) muut tavarat taloudellisesti vähämerkityksisissä tapauksissa tulliviranomaisten luvalla.

232 artikla

1. Jos seuraavia tavaroita ei ilmoiteta kirjallisesti eikä suullisesti, niitä on pidettävä 233 artiklassa tarkoitetulla toimella väliaikaiseen maahantuontiin ilmoitettuina 698 ja 735 artiklan säännösten mukaisesti:

a) 684 artiklaan sisältyvät henkilökohtaiset tavarat ja urheilutarkoituksia varten maahantuodut tavarat;

b) 718-725 artiklaan sisältyvät kuljetusvälineet.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita ei ilmoiteta kirjallisesti eikä suullisesti, niitä on pidettävä 233 artiklassa tarkoitetulla toimella jälleenvientiin väliaikaisen maahantuonnin menettelyn päättämiseksi ilmoitettuina.

233 artikla

Edellä 230-232 artiklaa sovellettaessa on seuraavia toimia pidettävä tulli-ilmoituksen antamista vastaavina.

a) Kun tavarat kuljetetaan tullitoimipaikkaan tai muuhun koodeksin 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti osoitettuun tai hyväksyttyyn paikkaan:

- vihreää kaistaa eli "ei tullattavaa" -kaistaa pitkin kulkeminen tullitoimipaikoissa, joissa on kaksi tarkastuskaistaa,

- toimipaikan, jossa ei ole kahta tarkastuskaistaa, kautta kulkeminen tekemättä oma-aloitteisesti tulli-ilmoitusta,

- "ei tullattavaa" -tulli-ilmoituslipukkeen tai -tarran kiinnittäminen henkilöajoneuvon tuulilasiin, jos tästä mahdollisuudesta säädetään kansallisissa säännöksissä.

b) Kun kyseessä on koodeksin 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuissa säännöksissä myönnetty vapautus velvoitteesta kuljettaa tavarat tulliin tai 231 artiklan mukainen vienti taikka 232 artiklan 2 kohdan mukainen jälleenvienti:

- pelkkä yhteisön tullialueen rajan ylittäminen.

234 artikla

1. Jos 230-232 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, kyseisiä tavaroita on pidettävä koodeksin 63 artiklan mukaisesti tullille esitettyinä, ilmoitusta on pidettävä vastaanotettuna ja luovutusta tapahtuneena sillä hetkellä, jolla 233 artiklassa tarkoitettu toimi suoritetaan.

2. Jos tarkastuksessa havaitaan, että 233 artiklassa tarkoitettu toimi on suoritettu tuotujen tai vietyjen tavaroiden täyttämättä 230-232 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, tavaroita on pidettävä säännönvastaisesti tuotuina tai vietyinä.

3 jakso

Tämän luvun 1 ja 2 jaksoa koskevat yhteiset säännökset

235 artikla

Edellä 225-232 artiklan säännöksiä ei sovelleta tavaroihin, joille on vaadittu tai pyydetty vientitukea tai muita maksuja taikka tullien palautusta, tai jotka ovat kieltojen tai rajoitusten taikka muiden erityismuodollisuuksien alaisia.

236 artikla

Edellä 1 ja 2 jaksossa "matkustajalla" tarkoitetaan:

A. tuonnissa:

1) henkilöä, joka saapuu väliaikaisesti yhteisön tullialueelle, jossa hänellä ei ole pysyvää asuinpaikkaa, sekä

2) henkilöä, joka lähdettyään väliaikaisesti kolmannen maan alueelle palaa yhteisön tullialueelle, jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka;

B. viennissä:

1) henkilöä, joka lähtee väliaikaisesti yhteisön tullialueelta, jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka, sekä

2) henkilöä, joka väliaikaisen oleskelun jälkeen lähtee yhteisön tullialueelta, jossa hänellä ei ole pysyvää asuinpaikkaa.

4 jakso

Postiliikenne

237 artikla

1. Postiliikenteessä on pidettävä tullille ilmoitettuina:

A. vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi:

a) seuraavia tavaroita niiden yhteisön tullialueelle tuonnin hetkellä:

- ainoastaan henkilökohtaisia sanomia sisältävät postikortit ja kirjeet,

- sokeainkirjoituksella kirjoitetut kirjeet,

- tuontitullittomat painotuotteet,

ja

- muut postilähetykset (kirje- ja pakettiposti), jotka on vapautettu tulliin kuljettamista koskevasta velvoitteesta koodeksin 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuissa säännöksissä;

b) niiden tullille esittämisen hetkellä:

- muut kuin a alakohdassa tarkoitetut postilähetykset (kirje- ja pakettiposti), jos niiden mukana on C- ja/tai C2/CP3-ilmoitus;

B. vientiä varten:

a) vientitullittomat postilähetykset (kirje- ja pakettiposti) sinä hetkenä, jona postiviranomaiset ottavat ne kuljetettavakseen;

b) vientitullien alaiset postilähetykset (kirje- ja pakettiposti) niiden tullille esittämisen hetkellä, jos niiden mukana on C1- ja/tai C2/CP3-ilmoitus.

2. Vastaanottajaa on pidettävä tavaranhaltijana ja tarvittaessa velallisena 1 kohdan A alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja lähettäjää B alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa. Tulliviranomaiset voivat määrätä, että postilaitosta on pidettävä tavaranhaltijana ja tarvittaessa velallisena.

3. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa on tullittomia tavaroita pidettävä tullille koodeksin 63 artiklan mukaisesti esitettyinä, tulli-ilmoitusta vastaanotettuna ja luovutusta tapahtuneena:

a) tuonnissa sinä hetkenä, jona tavarat toimitetaan vastaanottajalle,

b) viennissä sinä hetkellä, jona postiviranomaiset ottavat tavarat kuljetettavikseen.

4. Jos postilähetyksen (kirje- tai pakettiposti), jota ei ole vapautettu tulliin kuljettamista koskevasta velvoitteesta koodeksin 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuissa säännöksissä, mukana ei ole C1- ja /tai C2/CP3-ilmoitusta tai jos tämä ilmoitus on epätäydellinen, tulliviranomaisten on määrättävä, missä muodossa tulli-ilmoitus on tehtävä tai sitä on täydennettävä.

238 artikla

Edellä 237 artiklaa ei sovelleta:

- kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettuja tavaroita sisältäviin lähetyksiin tai paketteihin, joiden kokonaisarvo on suurempi kuin voimassa olevissa yhteisön säännöksissä vahvistettu tilastollinen raja-arvo; tulliviranomaiset voivat määrätä korkeampia raja-arvoja,

- kaupallisiin tarkoituksiin tarkoitettuja tavaroita sisältäviin lähetyksiin tai paketteihin, jotka ovat osa samankaltaisten toimitusten säännöllistä sarjaa,

- jos tulli-ilmoitus tehdään kirjallisesti, suullisesti tai automaattisella tietojenkäsittelymenetelmällä,

- 235 artiklassa tarkoitettuja tavaroita sisältäviin lähetyksiin tai paketteihin.

VIII OSASTO

TAVAROIDEN TARKASTAMINEN, TULLITOIMIPAIKAN HAVAINNOTJA MUUT TULLITOIMIPAIKAN TOIMENPITEET

239 artikla

1. Tavaroiden tarkastaminen on suoritettava tähän tarkoitukseen määrätyissä paikoissa ja siihen vahvistettuna aikana.

2. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin antaa tavaranhaltijan pyynnöstä luvan tavaroiden tarkastamiseen muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa paikoissa ja muuna kuin siinä tarkoitettuna aikana.

Tavaranhaltijan on vastattava tästä mahdollisesti aiheutuvista kustannuksista.

240 artikla

1. Jos tulliviranomaiset päättävät tarkastaa tavarat, näiden on ilmoitettava siitä tavaranhaltijalle tai tämän edustajalle.

2. Jos tulliviranomaiset päättävät tarkastaa ainoastaan osan ilmoitetuista tavaroista, niiden on ilmoitettava tavaranhaltijalle tai tämän edustajalle, mitä ne haluavat tarkastaa, näiden voimatta vastustaa tulliviranomaisten valintaa.

241 artikla

1. Tavaranhaltijan tai henkilön, jonka tämä nimeää olemaan läsnä tavaroita tarkastettaessa, on annettava tulliviranomaisille tehtävän helpottamiseksi tarvittava apu. Jos tulliviranomaiset eivät pidä annettua apua hyväksyttävänä, ne voivat vaatia tavaranhaltijaa nimeämään henkilön, joka voi antaa tarvittavan avun.

2. Jos tavaranhaltija kieltäytyy olemasta läsnä tavaroita tarkastettaessa tai nimeämästä henkilöä, joka voi antaa tulliviranomaisten tarpeellisena pitämän avun, näiden on asetettava määräaika, jonka kuluessa tavaranhaltijan on täytettävä velvoitteensa, jolleivät ne katso voivansa luopua tarkastuksesta.

Jos tavaranhaltija ei ole määräaikana noudattanut tulliviranomaisten määräyksiä, näiden on koodeksin 75 artiklan a alakohdan soveltamiseksi tarkastettava tavarat viran puolesta tavaranhaltijan vastuulla ja kustannuksella käyttämällä tarvittaessa asiantuntijan tai muun voimassa olevien säännösten mukaisesti määrätyn henkilön palveluja.

3. Tulliviranomaisten edellisessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin suorittamassa tarkastuksessa tehdyillä havainnoilla on sama pätevyys kuin tavaranhaltijan läsnä ollessa toimitetulla tarkastuksella.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden sijasta tulliviranomaiset voivat pitää tulli-ilmoitusta vaikutuksettomana, jos on selvää, ettei sen, että tavaranhaltija on kieltäytynyt olemasta läsnä tavaroita tarkastettaessa tai määräämästä tarvittavan avun antamiseen kykenevää henkilöä, tarkoituksena tai vaikutuksena ole ollut estää tulliviranomaisia havaitsemasta, että tavaroiden asettamista aiottuun tullimenettelyyn koskevia säännöksiä on rikottu, tai välttyä koodeksin 66 artiklan 1 kohdan tai 80 artiklan 2 kohdan säännösten soveltamiselta.

242 artikla

1. Jos tulliviranomaiset päättävät ottaa näytteitä, niiden on ilmoitettava siitä tavaranhaltijalle tai tämän edustajalle.

2. Tulliviranomaisten on otettava näytteet itse. Ne voivat kuitenkin pyytää, että tavaranhaltija tai tämän nimeämä henkilö ottaa näytteet niiden valvonnassa.

Näytteet on otettava voimassa olevissa säännöksissä tätä varten vahvistetuilla menetelmillä.

3. Otettavien näytteiden määrä ei saa olla suurempi kuin se, joka tarvitaan analyysin tai yksityiskohtaisen tarkastuksen tekoon, mahdollinen tarkistusanalyysi mukaan lukien.

243 artikla

1. Tavaranhaltijan tai henkilön, jonka tämä on nimennyt olemaan läsnä näytteitä otettaessa, on annettava tulliviranomaisille työn helpottamiseksi tarvittava apu.

2. Jos tavaranhaltija kieltäytyy olemasta läsnä näytteitä otettaessa tai nimeämästä henkilöä tähän tarkoitukseen taikka jos tavaranhaltija ei anna tulliviranomaisille työn helpottamiseksi tarvittavaa apua, sovelletaan 241 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan säännöksiä.

244 artikla

Jos tulliviranomaiset ottavat näytteitä analyysia tai yksityiskohtaisempaa tarkastusta varten, niiden on luovutettava kyseiset tavarat analyysin tai tarkastuksen tuloksia odottamatta, jollei siihen muutoin ole estettä, ja jos syntyneestä tai mahdollisesti syntyvästä tullivelasta aiheutunut tai aiheutuva vastaava tullien määrä on ennakolta kirjattu tileihin ja maksettu tai sen maksamisesta on annettu vakuus.

245 artikla

1. Tulliviranomaisten näytteeksi ottamaa määrää ei voi vähentää ilmoitetusta määrästä.

2. Jos kyseessä on vienti-ilmoitus tai ulkoista jalostusta koskeva ilmoitus, tavaranhaltijalle on annettava lupa lähetyksen täydentämiseksi korvata näytteeksi otettu tavaroiden määrä samanlaisilla tavaroilla, jos olosuhteet sen sallivat.

246 artikla

1. Jolleivät otetut näytteet ole tuhoutuneet analyysissa tai yksityiskohtaisessa tarkastuksessa, ne on palautettava tavaranhaltijalle tämän pyynnöstä ja kustannuksella, jos tulliviranomaisilla ei enää ole aihetta säilyttää niitä, erityisesti sen jälkeen, kun tavaranhaltija ei enää voi hakea muutosta tulliviranomaisten tämän analyysin tai yksityiskohtaisen tarkastuksen tulosten perusteella tekemään päätökseen.

2. Tulliviranomaiset voivat joko tuhota tai säilyttää näytteet, joiden palauttamista tavaranhaltija ei ole vaatinut. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin tietyissä erityistapauksissa vaatia asianomaista viemään pois jäljellä olevat näytteet.

247 artikla

1. Jos tulliviranomaiset tarkastavat ilmoituksen ja sen liiteasiakirjat tai tutkivat tavarat, niiden on merkittävä tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olleet seikat sekä tarkastuksen tai tutkimuksen tulokset ainakin niille tarkoitettuun ilmoituksen kappaleeseen tai sen liiteasiakirjaan. Jos tavaroista tutkitaan osa, on merkittävä myös viittaus tutkittuun erään.

Tulliviranomaisten on tarvittaessa mainittava ilmoituksessa myös tavaranhaltijan tai tämän edustajan poissaolo.

2. Jos ilmoituksen ja sen liiteasiakirjojen tarkastamisen tai tavaroiden tutkimisen tulos ei ole ilmoituksen mukainen, tulliviranomaisten on eriteltävä ainakin niille tarkoitetun ilmoituksen kappaleeseen tai sen liiteasiakirjaan ne tekijät, jotka on otettava huomioon kyseisten maksujen määräämiseksi sekä tarvittaessa vientituen ja muiden viennissä maksettavien maksujen laskemiseksi sekä muiden sitä tullimenettelyä, johon tavarat asetetaan, koskevien säännösten soveltamiseksi.

3. Tulliviranomaisten merkitsemistä havainnoista on tarvittaessa käytävä ilmi käytetty tunnistamismenetelmä.

Ne on lisäksi päivättävä, ja niissä on oltava havainnot tehneen virkailijan tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

4. Jos tulliviranomaiset eivät tarkasta ilmoitusta tai eivät tutki tavaroita, niiden ei tarvitse merkitä mitään mainintaa ilmoitukseen tai sen 1 kohdassa tarkoitettuun liiteasiakirjaan.

248 artikla

1. Tavaroiden luovutuksesta seuraa ilmoituksen tietojen perusteella vahvistettujen tuontitullien tileihin kirjaaminen. Jos tulliviranomaiset arvioivat, että niiden suorittamat tarkastukset voivat johtaa ilmoituksen tietoihin perustuvaa tullien määrää korkeamman tullien määrän vahvistamiseen, niiden on lisäksi vaadittava annettavaksi riittävä vakuus ilmoituksen tietoihin perustuvan määrän ja tavaroista lopulta mahdollisesti kannettavan määrän välisen erotuksen kattamiseksi. Tavaranhaltijalla on kuitenkin oltava mahdollisuus pyytää, että vakuuden antamisen sijasta tileihin kirjataan välittömästi se tullien määrä, joka tavaroista voidaan lopullisesti kantaa.

2. Jos tulliviranomaiset suorittamiensa tarkastusten perusteella vahvistavat tullien määrän, joka poikkeaa ilmoituksen tietoihin perustuvasta tullien määrästä, tavaroiden luovutuksesta seuraa näin vahvistetun määrän välitön tileihin kirjaaminen.

3. Jos tulliviranomaiset ovat epävarmoja siitä, sovelletaanko tavaroihin kieltoja tai rajoituksia, ja tämä on ratkaistavissa ainoastaan kyseisten viranomaisten suorittamien tarkastusten tulosten perusteella, kyseisiä tavaroita ei voida luovuttaa.

249 artikla

1. Tulliviranomaisten on määrättävä suorittamansa luovutuksen tapa ottaen huomioon tavaroiden sijaintipaikan ja tavaroihin kohdistamaansa valvontaa koskevat erityiset yksityiskohtaiset säännöt.

2. Jos ilmoitus on annettu kirjallisena, on maininta luovutuksesta ja sen päivämäärästä merkittävä ilmoitukseen tai tarvittaessa sen liiteasiakirjaan ja jäljennös annettava tavaranhaltijalle.

250 artikla

1. Jos tavaroita ei voida luovuttaa jostakin koodeksin 75 artiklan a alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa mainitusta syystä, tulliviranomaisten on vahvistettava määräaika, jonka kuluessa tavaranhaltijan on toteutettava tarvittavat tavaroita koskevat toimenpiteet.

2. Jos koodeksin 75 artiklan a alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tavaranhaltija ei ole toimittanut vaadittuja asiakirjoja 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, kyseistä ilmoitusta on pidettävä vaikutuksettomana, ja tulliviranomaisten on mitätöitävä se. Koodeksin 66 artiklan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan.

3. Koodeksin 75 artiklan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, ja jollei koodeksin 66 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tai 182 artiklan mahdollisesta soveltamisesta muuta johdu, tulliviranomaiset voivat aloittaa ennen tavaroiden myyntiä suoritettavat muodollisuudet, jos tavaranhaltija ei ole 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa maksanut kannettavien tullien määrää eikä antanut vakuutta niiden maksamisesta. Tällöin myynti on suoritettava, jollei tarvittavia toimenpiteitä ole sillä välin toteutettu, mahdollisesti pakkokeinoin, jos kyseisten viranomaisten jäsenvaltion lainsäädäntö sen sallii. Tulliviranomaisten on ilmoitettava asiasta tavaranhaltijalle.

Tulliviranomaiset voivat siirtää kyseiset tavarat erityiseen valvonnassaan olevaan paikkaan tavaranhaltijan vastuulla ja kustannuksella.

251 artikla

Poiketen siitä, mitä koodeksin 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, tulli-ilmoitus voidaan mitätöidä luovutuksen jälkeen seuraavin edellytyksin:

1) jos todetaan, että tavarat on muuhun tullimenettelyyn asettamisen sijasta erehdyksessä ilmoitettu tullimenettelyyn, johon sisältyy velvoite maksaa tuontitulleja, tulliviranomaisten on mitätöitävä ilmoitus, jos sitä pyydetään kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottopäivästä, jos

- tavaroita on käytetty ainoastaan sen tullimenettelyn edellytysten mukaisesti, johon ne olisi pitänyt asettaa,

- tavarat oli niiden ilmoittamishetkellä tarkoitus asettaa muuhun tullimenettelyyn, jonka kaikki edellytykset ne täyttivät,

ja

- tavarat ilmoitetaan välittömästi siihen tullimenettelyyn, johon ne oli tosiasiallisesti tarkoitettu.

Tavaroiden asettamista viimeksi mainittuun tullimenettelyyn koskeva ilmoitus tulee voimaan päivästä, jona mitätöity ilmoitus vastaanotettiin.

Tulliviranomaiset voivat asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa antaa luvan mainitun määräajan ylittämiseen;

2) jos tavarat on ilmoitettu vientiin tai ulkoisen jalostusmenettelyyn, ilmoitus on mitätöitävä, jos:

a) kyse on tavaroista, jotka joko ovat vientitullien alaisia tai joiden osalta on haettu tuontitullien palautusta, vientitukea tai muita viennissä maksettavia määriä taikka joiden vientiin on kohdistettu muu erityistoimenpide:

- tavaranhaltija todistaa vientitoimipaikan viranomaisille, ettei tavaroita ole viety yhteisön tullialueelta,

- tavaranhaltija esittää kyseisille viranomaisille uudelleen kaikki tulli-ilmoituksen kappaleet sekä tavaranhaltijalle ilmoitusta vastaanotettaessa annetut muut asiakirjat,

- tavaranhaltija todistaa tarvittaessa vientitoimipaikan viranomaisille, että vientituki ja muut kyseisten tavaroiden vienti-ilmoituksen perusteella maksetut maksut on palautettu, tai että asianomaiset viranomaiset ovat toteuttaneet maksamisen estämiseksi tarvittavat toimenpiteet,

- tavaranhaltija suorittaa tarvittaessa voimassa olevien säännösten mukaisesti muut velvoitteet, jotka vientitoimipaikka voi vaatia tarvittavien kyseisiä tavaroita koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Ilmoituksen mitätöimisestä seuraa tarvittaessa sen tueksi annetussa vientitodistuksessa tai ennakkovahvistustodistuksessa olevien merkintöjen peruuttaminen.

Jos vietäviksi ilmoitetut tavarat on vietävä yhteisön tullialueelta tietyssä määräajassa, määräajan noudattamatta jättämisestä seuraa näitä tavaroita koskevan ilmoituksen mitätöiminen;

b) kyse on muista tavaroista, ja vientitoimipaikan viranomaisille on 796 artiklan mukaisesti ilmoitettu, ettei ilmoitettuja tavaroita ole viety yhteisön tullialueelta;

3) jos vaaditaan ilmoitus tavaroiden jälleenvientiä varten, siihen sovelletaan soveltuvin osin 2 kohdan säännöksiä.

4) jos yhteisötavarat on asetettu koodeksin 98 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun tullivarastointimenettelyyn, menettelyyn asettamista koskevan ilmoituksen mitätöimistä voidaan pyytää ja ilmoitus voidaan mitätöidä, kun ne toimenpiteet, joista säädetään erityissäännöksissä niitä tapauksia varten, joissa määrättyä käyttötarkoitusta ei noudateta, on toteutettu.

Jos edellä mainituille tavaroille ei niiden tullivarastointimenettelyssä pitämistä varten vahvistetun määräajan päättyessä ole haettu osoitettavaksi jotakin kyseisissä erityissäännöksissä säädettyä käyttötarkoitusta, tulliviranomaisten on toteutettava näissä säännöksissä säädetyt toimenpiteet.

252 artikla

Edellä 188 artiklan säännöksiä sovelletaan, jos tulliviranomaiset myyvät tavarat koodeksin 75 artiklan mukaisesti.

IX OSASTO

YKSINKERTAISTETUT MENETTELYT

1 LUKU

Määritelmät

253 artikla

1. Epätäydellisen ilmoituksen menettelyssä tulliviranomaiset voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vastaanottaa ilmoituksen, jossa ei ole kaikkia vaadittuja tietoja tai jonka liitteenä ei ole kaikkia kyseisessä tullimenettelyssä tarvittavia asiakirjoja.

2. Yksinkertaistetun ilmoituksen menettelyssä tavaroita voidaan asettaa kyseiseen tullimenettelyyn esittämällä yksinkertaistettu ilmoitus ja myöhemmin täydentävä ilmoitus, joka voi tapauksen mukaan olla luonteeltaan yleinen, jaksoittainen tai kokoava.

3. Kotitullausmenettelyssä tavarat voidaan asettaa kyseiseen tullimenettelyyn asianomaisen tiloissa tai muissa tulliviranomaisten nimeämissä taikka hyväksymissä paikoissa.

2 LUKU

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus

1 jakso

Epätäydellinen ilmoitus

254 artikla

Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien ilmoitusten, jotka tulliviranomaiset voivat tavaranhaltijan pyynnöstä vastaanottaa ilman, että niissä on tiettyjä liitteessä 37 tarkoitettuja tietoja, on sisällettävä ainakin yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 1 kohdassa (ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa) sekä 14, 21, 31, 37, 40 ja 54 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä:

- riittävän täsmällinen tavaroiden kuvaus, jonka perusteella tulliviranomaiset voivat välittömästi ja yksiselitteisesti määrittää yhdistetyn nimikkeistön nimikkeen tai alanimikkeen, johon ne kuuluvat,

- jos tavarat ovat arvotullien alaisia, niiden tullausarvo tai, jos ilmenee, ettei tavaranhaltija voi ilmoittaa tätä arvoa, väliaikainen arvoilmoitus, jota tulliviranomaiset pitävät vastaanottokelpoisena, ottaen erityisesti huomioon tavaranhaltijan käytettävissä olevat tiedot,

- muut tiedot, joita pidetään tarpeellisina tavaroiden tunnistamiseksi ja niiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien säännösten soveltamiseksi, sekä mahdollisesti tavaroiden luovutuksen edellytyksenä annettavan vakuuden määräämiseksi.

255 artikla

1. Vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeviin ilmoituksiin, jotka tulliviranomaiset voivat tavaranhaltijan pyynnöstä vastaanottaa ilman, että niiden liitteenä on joitakin ilmoituksen tueksi esitettävistä asiakirjoista, on liitettävä ainakin ne asiakirjat, jotka tarvitaan vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ilmoitus, jonka liitteenä ei ole yhtä tai useampaa vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten tarvittavaa asiakirjaa, voidaan vastaanottaa, jos tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla osoitetaan, että:

a) kyseinen asiakirja on olemassa ja pätevä;

b) tätä asiakirjaa ei ole voitu liittää ilmoitukseen tavaranhaltijasta riippumattomista syistä;

ja

c) ilmoituksen vastaanottamisen viivästyminen estäisi tavaroiden luovutuksen vapaaseen liikkeeseen tai saattaisi tavarat korkeamman tullin alaisiksi.

Puuttuviin asiakirjoihin liittyvät tiedot on joka tapauksessa annettava ilmoituksessa.

256 artikla

1. Määräaika, jonka tulliviranomaiset myöntävät tavaranhaltijalle ilmoitusta vastaanotettaessa puuttuvien tietojen tai asiakirjojen toimittamiseksi, ei saa olla pitempi kuin yksi kuukausi ilmoituksen vastaanottopäivästä.

Jos kyseessä on asiakirja, jonka esittämisestä riippuu alennetun tuontitullin tai tullittomuuden soveltaminen, ja jos tulliviranomaisilla on pätevä syy uskoa, että tavaroille, joihin epätäydellinen ilmoitus liittyy, voidaan tosiasiallisesti myöntää alennettu tulli tai tullittomuus, voidaan tämän asiakirjan esittämistä varten tavaranhaltijan pyynnöstä myöntää lisämääräaika. Lisämääräaika ei saa olla pitempi kuin kolme kuukautta.

Jos kyseessä on tullausarvoa koskevien puuttuvien tietojen tai asiakirjojen toimittaminen, tulliviranomaiset voivat, silloin kun se osoittautuu välttämättömäksi, asettaa pitemmän määräajan tai pidentää aikaisemmin asetettua määräaikaa. Kokonaismääräaikaa myönnettäessä on otettava huomioon voimassa olevat vanhentumismääräajat.

2. Jos alennettua tuontitullia tai tullittomuutta voidaan soveltaa ainoastaan tiettyjen tariffikiintiöiden tai -kattojen perusteella vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tavaroihin, ne voidaan lukea kiintiöiden tai kattojen sallittuihin rajoihin vasta silloin, kun se asiakirja, josta alennetun tullin tai tullittomuuden myöntäminen riippuu, tosiasiallisesti esitetään, ja se on joka tapauksessa esitettävä:

- ennen päivää, jona tavanomaisia tuontitulleja aletaan jälleen kantaa yhteisön toimenpiteillä, jos kyseessä on tariffikatto,

- ennen vahvistettujen rajojen saavuttamista, jos kyseessä on tariffikiintiö.

3. Asiakirja, jonka esittämisestä alennetun tuontitullin tai tullittomuuden myöntäminen riippuu, voidaan toimittaa alennettua tuontitullia tai tullittomuutta varten vahvistetun määräajan päättymispäivän jälkeen, jos kyseisiin tavaroihin liittyvä ilmoitus on vastaanotettu ennen mainittua päivää, jollei 1 ja 2 kohdan säännöksistä muuta johdu.

257 artikla

1. Se, että tulliviranomaiset vastaanottavat epätäydellisen ilmoituksen, ei saa estää eikä viivyttää ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden luovutusta, jollei siihen muutoin ole estettä. Luovutus on tehtävä jäljempänä 2-5 kohdassa määritellyin edellytyksin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 248 artiklan säännösten soveltamista.

2. Jos ilmoituksen vastaanottohetkellä puuttuvan tiedon tai asiakirjan toimittaminen myöhemmin ei voi millään tavoin vaikuttaa ilmoituksessa tarkoitettuihin tavaroihin sovellettavien tullien määrään, tulliviranomaisten on välittömästi kirjattava tileihin tavanomaisten edellytysten mukaisesti vahvistettu tullien määrä.

3. Jos ilmoitus sisältää 254 artiklan säännösten mukaisesti väliaikaisen arvoilmoituksen, tulliviranomaisten on:

- välittömästi kirjattava tileihin tämän ilmoituksen perusteella laskettujen tullien määrä,

- vaadittava tarvittaessa riittävän vakuuden antamista tämän määrän ja tavaroista mahdollisesti lopulta kannettavan määrän välisen eron kattamiseksi.

4. Jos muissa kuin 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ilmoituksen vastaanottohetkellä puuttuvan tiedon tai asiakirjan toimittaminen myöhemmin voi vaikuttaa ilmoituksessa tarkoitettuihin tavaroihin sovellettavien tullien määrään:

a) jos puuttuvan tiedon tai asiakirjan toimittamisesta myöhemmin voi seurata alennetun tullin soveltaminen, tulliviranomaisten on:

- välittömästi kirjattava tileihin alennetun tullin mukaan laskettujen tullien määrä,

- vaadittava vakuuden antamista tämän määrän ja mainittuihin tavaroihin sovellettavan tavanomaisen tullin mukaan laskettujen tullien määrän välisen eron kattamiseksi;

b) jos puuttuvan tiedon tai asiakirjan toimittamisesta myöhemmin voi seurata täydellisen tullittomuuden myöntäminen tavaroille, tulliviranomaisten on vaadittava annettavaksi vakuus, joka kattaa tavanomaisen tullin mukaan laskettujen mahdollisesti kannettavien tullien määrän.

5. Tavaranhaltijan on voitava vakuuden antamisen sijasta pyytää, että tileihin kirjataan välittömästi:

- tavaroista mahdollisesti lopullisesti kannettavien tullien määrä 3 kohdan toista luetelmakohtaa tai 4 kohdan a alakohdan toista luetelmakohtaa sovellettaessa,

- tavanomaisen tullin mukaan laskettujen tullien määrä, 4 kohdan b alakohtaa sovellettaessa, jollei mahdollisista, erityisesti tullausarvon lopullisesta määrittämisestä myöhemmin aiheutuvista muutoksista muuta johdu.

258 artikla

Jos tavaranhaltija ei ole 256 artiklassa tarkoitetun määräajan päättyessä toimittanut tavaroiden tullausarvon lopullisessa määrittämisessä tarvittavia tietoja tai ei ole toimittanut puuttuvaa tietoa tai asiakirjaa, tulliviranomaisten on välittömästi merkittävä tileihin kyseisiin tavaroihin sovellettavina tulleina 257 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan tai 4 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan ja b alakohdan säännösten mukaisesti annetun vakuuden määrä.

259 artikla

Tavaranhaltija voi joko täydentää 254-257 artiklassa määritellyin edellytyksin vastaanotettua epätäydellistä ilmoitusta tai tulliviranomaisten suostumuksella korvata sen toisella koodeksin 62 artiklassa säädettyjä edellytyksiä vastaavalla ilmoituksella.

Mahdollisesti kannettavien tullien määräämisen ja muiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien säännösten soveltamiseksi huomioon otettava päivä on molemmissa tapauksissa päivä, jona epätäydellinen ilmoitus vastaanotettiin.

2 jakso

Yksinkertaistetun ilmoituksen menettely

260 artikla

1. Tavaranhaltijalle on kirjallisesta, kaikki tarvittavat tiedot sisältävästä hakemuksesta annettava 261 ja 262 artiklassa säädetyin edellytyksin ja niissä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti lupa tehdä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus yksinkertaistettuna, jos tavarat on esitetty tullille.

2. Yksinkertaistettu ilmoitus voi olla:

- joko yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan lomakkeelle laadittu epätäydellinen ilmoitus,

- tai muu hallinnollinen taikka kaupallinen asiakirja, jossa pyydetään vapaaseen liikkeeseen luovutusta.

Sen on sisällettävä ainakin tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

3. Jos olosuhteet sen mahdollistavat, tulliviranomaiset voivat sallia, että 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva pyyntö korvataan määrättynä aikana suoritettavia vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten suoritettavia toimintoja koskevalla yleishakemuksella. Edellä 1 kohdan mukaisesti esitettävässä hallinnollisessa tai kaupallisessa asiakirjassa on oltava viittaus yleishakemuksen johdosta annettuun lupaan.

4. Yksinkertaistettuun ilmoitukseen on liitettävä kaikki asiakirjat, joiden esittämistä vapaaseen liikkeeseen luovutus mahdollisesti edellyttää. Edellä 255 artiklan 2 kohtaa sovelletaan.

5. Tätä artiklaa sovelletaan, jollei 278 artiklan säännöksistä muuta johdu.

261 artikla

1. Edellä 260 artiklassa tarkoitettu lupa on myönnettävä tavaranhaltijalle, jos tuontikieltojen tai -rajoitusten taikka muiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien säännösten noudattamisen tehokas valvonta voidaan taata.

2. Periaatteessa lupa on evättävä, jos sitä hakeva henkilö:

- on vakavasti tai toistuvasti rikkonut tullilainsäädäntöä,

- ilmoittaa tavaroita vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ainoastaan satunnaisesti.

Lupa voidaan evätä, jos kyseinen henkilö toimii toisen sellaisen henkilön lukuun, joka ilmoittaa tavaroita vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ainoastaan satunnaisesti.

3. Lupa voidaan peruuttaa 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 9 artiklan soveltamista.

262 artikla

1. Edellä 260 artiklassa tarkoitetussa luvassa on:

- nimettävä yksi tai useampi tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen vastaanottamaan yksinkertaistettuja ilmoituksia,

- määritettävä yksinkertaistettujen ilmoitusten muoto ja sisältö,

- määritettävä tavarat, joihin sitä sovelletaan, sekä tiedot, jotka yksinkertaistetussa ilmoituksessa on oltava tavaroiden tunnistamiseksi,

- täsmennettävä vakuus, joka asianomaisen on annettava mahdollisesti syntyvän tullivelan kattamiseksi.

Siinä on myös täsmennettävä täydentävien ilmoitusten muoto ja sisältö sekä asetettava määräaika, jonka kuluessa ne on jätettävä tähän tarkoitukseen nimetylle tulliviranomaiselle.

2. Tulliviranomaiset voivat olla vaatimatta täydentävän ilmoituksen esittämistä, jos yksinkertaistettu ilmoitus koskee tavaroita, joiden arvo on voimassa olevissa yhteisön säännöksissä vahvistettua raja-arvoa alhaisempi, ja jos yksinkertaistettu ilmoitus jo sisältää kaikki vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten tarvittavat tiedot.

3 jakso

Kotitullausmenettely

263 artikla

Lupa kotitullausmenettelyyn voidaan myöntää 264, 265 ja 266 artiklassa säädetyin edellytyksin ja niissä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti henkilölle, joka tahtoo tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen tapahtuvan omissa tiloissaan tai muissa 253 artiklassa tarkoitetuissa paikoissa ja joka esittää tulliviranomaisille tätä tarkoitusta varten kirjallisen, luvan myöntämiseksi tarvittavat tiedot sisältävän hakemuksen:

- yhteisön passitusmenettelyssä tai yhteisessä passitusmenettelyssä olevien tavaroiden osalta, joiden osalta edellä tarkoitettu henkilö on oikeutettu yksinkertaistettuihin muodollisuuksiin määrätoimipaikassa 406-409 artiklan mukaisesti,

- taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn ennakolta asetettujen tavaroiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 278 artiklan soveltamista,

- tavaroiden osalta, jotka kuljetetaan mainittuihin tiloihin tai paikkoihin muussa kuin ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetussa passitusmenettelyssä sen jälkeen, kun ne on esitetty tullille koodeksin 40 artiklan mukaisesti,

- tavaroiden osalta, jotka on tuotu yhteisön tullialueelle tarvitsematta tuoda niitä tullitoimipaikan kautta koodeksin 41 artiklan b alakohdan mukaisesti.

264 artikla

1. Edellä 263 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää, jos:

- tulliviranomaiset voivat suorittaa tehokasta valvontaa, erityisesti jälkikäteen tapahtuvaa tarkastusta, hakijan kirjanpidon perusteella,

- tuontikieltojen tai -rajoitusten taikka muiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien säännösten noudattamisen tehokas valvonta voidaan taata.

2. Lupa on periaatteessa evättävä, jos sitä hakeva henkilö:

- on vakavasti tai toistuvasti rikkonut tullilainsäädäntöä,

- ilmoittaa tavaroita vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ainoastaan satunnaisesti.

265 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat olla peruuttamatta lupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 9 artiklan soveltamista, jos

- luvanhaltija täyttää velvoitteensa tulliviranomaisten mahdollisesti asettamassa määräajassa

tai

- velvoitteiden noudattamatta jättämisellä ei ole tosiasiallista vaikutusta menettelyn asianmukaisen toiminnan kannalta.

2. Lupa on periaatteessa peruutettava 264 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

3. Lupa voidaan peruuttaa 264 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

266 artikla

1. Jotta tulliviranomaiset voivat varmistua toimintojen säännönmukaisuudesta, 263 artiklassa tarkoitetun luvanhaltijan on tavaroiden saavuttua tähän tarkoitukseen osoitettuihin paikkoihin:

a) annettava luovutuksen saamiseksi tulliviranomaisille tieto tavaroiden saapumisesta siinä muodossa ja niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, jotka nämä vahvistavat;

b) merkittävä tavarat kirjanpitoonsa. Merkintä voidaan korvata muilla tulliviranomaisten määräämillä, samanlaiset takeet antavilla muodollisuuksilla. Merkinnässä on mainittava päivä, jona se on tehty, sekä tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot;

c) pidettävä tulliviranomaisten saatavilla kaikki asiakirjat, joiden esittämistä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien säännösten soveltaminen mahdollisesti edellyttää.

2. Jos toimintojen säännönmukaisuuden valvonnalle ei aiheudu haittaa, tulliviranomaiset voivat:

a) sallia, että 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tieto annetaan heti, kun tavaroiden saapuminen on välittömästi odotettavissa;

b) tietyissä erityisolosuhteissa kyseisten tavaroiden luonteen vuoksi ja toimintojen nopeuttamiseksi vapauttaa luvanhaltijan velvoitteesta antaa toimivaltaiselle tullitoimipaikalle tieto jokaisesta tavaroiden saapumisesta, jos luvanhaltija toimittaa tullitoimipaikalle kaikki tiedot, joita se pitää tarpeellisina voidakseen tarvittaessa käyttää oikeuttaan tarkastaa tavarat.

Tavaroiden merkitseminen asianomaisen kirjanpitoon vastaa tällöin luovutusta.

267 artikla

Edellä 263 artiklassa tarkoitetussa luvassa on vahvistettava käytännön yksityiskohtaiset säännöt menettelyn toimintaa varten ja vahvistettava erityisesti:

- tavarat, joihin sitä sovelletaan,

- missä muodossa 266 artiklassa tarkoitetut velvoitteet on suoritettava sekä vakuus, joka asianomaisen on annettava,

- tavaroiden luovutusajankohta,

- määräaika, jonka kuluessa täydentävä ilmoitus on annettava tähän tarkoitukseen nimettyyn toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan,

- edellytykset, joilla tavaroista annetaan tapauksen mukaan yleinen, jaksoittainen tai kokoava ilmoitus.

3 LUKU

Taloudellisesti vaikuttavaa tullimenettelyä koskeva ilmoitus

1 jakso

Taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn asettaminen

1 alajakso

Tullivarastointimenettelyyn asettaminen

A) Epätäydellinen ilmoitus

268 artikla

1. Tullivarastointimenettelyyn asettamista koskevien ilmoitusten, jotka menettelyyn asettava tullitoimipaikka voi tavaranhaltijan pyynnöstä vastaanottaa ilman, että niissä on tiettyjä liitteessä 37 lueteltuja tietoja, on sisällettävä ainakin ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, niiden paljous mukaan lukien.

2. Edellä 255, 256 ja 259 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

3. Tätä artiklaa ei sovelleta 529-534 artiklassa tarkoitettuihin yhteisön maataloustuotteiden menettelyyn asettamista koskeviin ilmoituksiin.

B) Yksinkertaistetun ilmoituksen menettely

269 artikla

1. Tavaranhaltijan on pyynnöstä 270 artiklassa säädetyin edellytyksin ja siinä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan annettava lupa ilmoittaa tavarat asetettaviksi menettelyyn yksinkertaistettua ilmoitusta käyttäen, jos tavarat on esitetty tullille.

Yksinkertaistettu ilmoitus voi olla:

- joko 268 artiklassa tarkoitettu epätäydellinen ilmoitus,

- tai hallinnollinen taikka kaupallinen asiakirja, johon on liitetty menettelyyn asettamista koskeva hakemus.

Sen on sisällettävä 268 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Jos tätä menettelyä sovelletaan D-luokan varastossa, yksinkertaistetussa ilmoituksessa on oltava myös riittävän täsmällinen tavaroiden kuvaus, jotta ne voidaan luokitella välittömästi ja varmasti, sekä tavaroiden tullausarvo.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä ei sovelleta B- ja F-luokan varastossa eikä asetettaessa 529-534 artiklassa tarkoitettuja yhteisön maataloustuotteita menettelyyn, varastoluokasta riippumatta.

270 artikla

1. Edellä 269 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus on tehtävä kirjallisesti, ja sen on sisällettävä kaikki luvan myöntämiseksi tarvittavat tiedot.

Jos olosuhteet sen sallivat, 269 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus voidaan korvata tiettynä aikana suoritettavat toiminnot[008e] kattavalla yleishakemuksella.

Hakemus on tällöin tehtävä 497-502 artiklassa vahvistetuin edellytyksin ja esitettävä yhdessä tullivaraston pitoa koskevan lupahakemuksen kanssa tai alkuperäisen luvan muutoksena menettelyyn luvan antaneelle tulliviranomaiselle.

2. Edellä 269 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää asianomaiselle, jollei se haittaa toimintojen säännönmukaisuutta.

3. Lupa on periaatteessa evättävä, jos:

- toimintojen asianmukaisesta suorittamisesta ei anneta tarvittavia takeita,

- asianomainen asettaa tavaroita menettelyyn ainoastaan satunnaisesti,

- asianomainen on syyllistynyt tullilainsäädännön vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen.

4. Lupa voidaan peruuttaa 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 9 artiklan soveltamista.

271 artikla

Edellä 269 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa on vahvistettava menettelyn toimintaa koskevat käytännön yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti:

- yksi tai useampi menettelyyn asettava toimipaikka,

- yksinkertaistettujen ilmoitusten muoto ja sisältö.

Täydentävää ilmoitusta ei tarvitse antaa.

C) Kotitullausmenettely

272 artikla

1. Lupa kotitullausmenettelyyn voidaan myöntää 2 kohdassa sekä 273 ja 274 artiklassa säädetyin edellytyksin ja niissä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.

2. Edellä 269 artiklan 2 kohtaa ja 270 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

273 artikla

1. Jotta tulliviranomaiset voivat varmistua toimintojen säännönmukaisuudesta, luvanhaltijan on tavaroiden saavuttua tähän tarkoitukseen nimettyihin paikkoihin:

a) annettava valvovalle tullitoimipaikalle tieto saapumisesta tämän määräämin edellytyksin ja tämän vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti;

b) merkittävä tavarat tavarakirjanpitoon;

c) pidettävä valvovan tullitoimipaikan saatavilla kaikki tavaroiden menettelyyn asettamista koskevat asiakirjat.

Edellä b alakohdassa tarkoitun merkinnän on sisällettävä ainakin tiettyjä kaupalliseen käytäntöön kuuluvia tavaroiden tunnistetietoja, tavaroiden paljous mukaan lukien.

2. Edellä 266 artiklan 2 kohtaa sovelletaan.

274 artikla

Edellä 272 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa on vahvistettava menettelyn toimintaa koskevat käytännön yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti:

- tavarat, joihin sitä sovelletaan,

- 273 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisen muoto,

- tavaroiden luovutusajankohta.

Täydentävää ilmoitusta ei tarvitse antaa.

2 alajakso

Sisäiseen jalostusmenettelyyn, tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen menettelyyn tai väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn asettaminen

A) Epätäydellinen ilmoitus

275 artikla

1. Muuhun taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn kuin ulkoiseen jalostusmenettelyyn ja tullivarastointimenettelyyn asettamista koskevien ilmoitusten, jotka menettelyyn asettava toimipaikka voi tavaranhaltijan pyynnöstä vastaanottaa ilman, että niissä on tiettyjä liitteessä 37 mainituista tiedoista tai että niiden liitteenä on joitakin 220 artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja, on sisällettävä ainakin yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 14, 21, 31, 37, 40 ja 54 kohdassa tarkoitetut tiedot ja 44 kohdassa viittaus lupaan tai:

- viittaus hakemukseen 556 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa,

taikka

- 568 artiklan 3 kohdassa, 656 artiklan 3 kohdassa tai 695 artiklan 3 kohdassa säädetyt tiedot, jos ne voidaan merkitä tähän kohtaan niissä tapauksissa, joissa sovelletaan yksinkertaistettuja luvanantamismenettelyjä.

2. Edellä 255, 256 ja 259 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

3. Edellä 257 ja 258 artiklaa sovelletaan myös soveltuvin osin asetettaessa tavaroita tullinpalautusjärjestelmässä tapahtuvaan ulkoiseen jalostusmenettelyyn.

B) Yksinkertaistetun ilmoituksen menettely ja kotitullausmenettely

276 artikla

Edellä 260-267 ja 270 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin tässä alajaksossa tarkoitettuihin taloudellisesti vaikuttaviin tullimenettelyihin ilmoitettuihin tavaroihin.

3 alajakso

Ulkoiseen jalostusmenettelyyn ilmoitetut tavarat

277 artikla

Vietäviksi ilmoitettuihin tavaroihin sovellettavia 279-289 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin ulkoiseen jalostusmenettelyn perusteella vietäviksi ilmoitettuihin tavaroihin.

2 jakso

Taloudellisesti vaikuttavan tullimenettelyn päättäminen

278 artikla

1. Vapaaseen liikkeeseen luovutusta, vientiä ja jälleenvientiä varten säädettyjä yksinkertaistettuja menettelyjä voidaan soveltaa päätettäessä taloudellisesti vaikuttavaa tullimenettelyä, ei kuitenkaan ulkoista jalostusmenettelyä eikä tullivarastointimenettelyä. Jälleenvientiin sovelletaan soveltuvin osin 279-289 artiklan säännöksiä.

2. Edellä 254-267 artiklassa tarkoitettuja yksinkertaistettuja menettelyjä voidaan soveltaa luovutettaessa tavaroita vapaaseen liikkeeseen ulkoisen jalostusmenettelyn mukaisin eduin.

3. Vapaaseen liikkeeseen luovutusta, vientiä ja jälleenvientiä varten säädettyjä yksinkertaistettuja menettelyjä voidaan soveltaa tullivarastointimenettelyä päätettäessä.

Kuitenkin:

a) yksinkertaistettujen menettelyjen soveltamiseen ei voida antaa lupaa F-luokan varastossa menettelyyn asetetuille tavaroille;

b) B-luokan varastossa menettelyyn asetettujen tavaroiden osalta voidaan soveltaa ainoastaan epätäydellistä ilmoitusta tai yksinkertaistetun ilmoituksen menettelyä;

c) luvan antaminen D-luokan varastoa varten merkitsee kotitullausmenettelyn suoraa soveltamista vapaaseen liikkeeseen luovutusta varten.

Tätä menettelyä ei kuitenkaan voida soveltaa, jos asianomainen tahtoo käyttää hyväkseen tullin määräytymisperusteita, joita ei voida tarkastaa ilman tavaroiden fyysistä tarkastusta. Tällöin voidaan käyttää muita menettelyjä, joihin kuuluu tavaroiden esittäminen tullille;

d) yksinkertaistettuja menettelyjä ei voida soveltaa 529-534 artiklan mukaisesti tullivarastointimenettelyyn asetettuihin yhteisön maataloustuotteisiin.

4 LUKU

Vienti-ilmoitus

279 artikla

Vientitoimipaikassa 792 artiklan mukaisesti suoritettavia muodollisuuksia voidaan yksinkertaistaa tämän luvun säännösten mukaisesti.

Tähän lukuun sovelletaan 793 ja 796 artiklan säännöksiä.

1 jakso

Epätäydellinen ilmoitus

280 artikla

1. Vienti-ilmoitusten, jotka tulliviranomaiset voivat tavaranhaltijan pyynnöstä vastaanottaa ilman, että niissä on tiettyjä liitteessä 37 lueteltuja tietoja, on sisällettävä ainakin yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 1 kohdassa (ensimmäisessä alakohdassa) sekä 2, 14, 17, 31, 33, 38, 44 ja 54 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä:

- vientitullien tai yhteisen maatalouspolitiikan perusteella säädettyjen muiden toimenpiteiden alaisten tavaroiden osalta kaikki näiden tullien tai toimenpiteiden asianmukaiseksi soveltamiseksi tarvittavat tiedot,

- muut tiedot, joita pidetään välttämättöminä tavaroiden tunnistamista sekä vientiä koskevien säännösten soveltamista varten, sekä tavaroiden viennissä mahdollisesti vaadittavan vakuuden määrittämistä varten.

2. Tulliviranomaiset voivat vapauttaa tavaranhaltijan täyttämästä 17 ja 33 kohtaa, jos tämä ilmoittaa, ettei kyseisten tavaroiden vienti ole rajoitus- tai kieltotoimenpiteiden alaista, jos tulliviranomaiset ovat tästä vakuuttuneita ja jos tavaroiden kuvaus mahdollistaa tariffiin luokittelun määrittämisen välittömästi ja yksiselitteisesti.

3. Lomakkeen 3 kappaleen 44 kohdassa on oltava jokin seuraavista maininnoista:

- Exportación simplificada,

- Forenklet udførsel,

- Vereinfachte Ausfuhr,

- ÁðëïõáôÝõìÝíÞ åæáãùãÞ,

- Simplified exportation,

- Exportation simplifiée,

- Esportazione semplificata,

- Vereenvoudigde uitvoer,

- Exportaçâo simplificada.

4. Edellä 255-259 artiklaa sovelletaan vienti-ilmoitukseen soveltuvin osin.

281 artikla

Jäljempänä 789 artiklaa sovellettaessa täydentävä tai korvaava ilmoitus voidaan jättää tullitoimipaikkaan, jonka toimialueeseen viejän sijoittautumispaikka kuuluu. Jos alihankkija on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon kuin viejä, tätä mahdollisuutta voidaan soveltaa ainoastaan, jos siitä on sovittu kyseisten jäsenvaltioiden hallintojen välillä.

Epätäydellisessä ilmoituksessa on mainittava se tullitoimipaikka, johon täydentävä tai korvaava ilmoitus on jätettävä. Tullitoimipaikan, johon epätäydellinen ilmoitus jätetään, on lähetettävä 1 ja 2 kappale siihen tullitoimipaikkaan, johon täydentävä tai korvaava ilmoitus jätetään.

2 jakso

Yksinkertaistetun ilmoituksen menettely

282 artikla

1. Tavaranhaltijalle on annettava kirjallisesta, kaikki luvan myöntämiseksi tarvittavat tiedot sisältävästä hakemuksesta 261 ja 262 artiklassa säädetyin edellytyksin ja niissä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti lupa laatia vienti-ilmoitus yksinkertaistettuna tavaroita tullille esitettäessä.

2. Yksinkertaistetun ilmoituksen muodostaa epätäydellinen yhtenäinen hallinnollinen asiakirja, joka sisältää ainakin tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 288 artiklan säännösten soveltamista. Edellä 280 artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

3 jakso

Kotitullausmenettely

283 artikla

Lupa kotitullausmenettelyyn voidaan myöntää kirjallisesta hakemuksesta 284 artiklassa säädetyin edellytyksin ja siinä säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti henkilölle, jäljempänä 'valtuutettu viejä', joka tahtoo suorittaa vientimuodollisuudet omissa tiloissaan tai muissa tulliviranomaisten nimeämissä taikka hyväksymissä paikoissa.

284 artikla

Edellä 264 ja 265 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

285 artikla

1. Jotta tulliviranomaiset voivat varmistua toimintojen säännönmukaisuudesta, valtuutetun viejän on ennen kuin tavarat lähtevät 283 artiklassa tarkoitetuista paikoista:

a) annettava kyseisten tavaroiden luovutusta varten lähdöstä tieto tulliviranomaisille siinä muodossa ja niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, jotka nämä vahvistavat;

b) merkittävä tavarat kirjanpitoonsa. Merkintä voidaan korvata muulla tulliviranomaisten määräämällä, vastaavat takeet antavalla muodollisuudella. Merkinnän on sisällettävä sen suorittamispäivämäärä sekä tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot;

c) pidettävä tulliviranomaisten saatavilla kaikki asiakirjat, joiden esittämisestä vientiä koskevien säännösten soveltaminen mahdollisesti riippuu.

2. Tietyissä erityisolosuhteissa, kyseisten tavaroiden luonteen vuoksi ja vientitoimintojen nopeuttamiseksi, tulliviranomaiset voivat vapauttaa valtuutetun viejän velvoitteesta antaa toimivaltaiselle tullitoimipaikalle tieto jokaisesta tavaroiden lähtemisestä, jos viejä toimittaa tälle tullitoimipaikalle kaikki tiedot, joita tulliviranomaiset pitävät tarpeellisina voidakseen tarvittaessa käyttää oikeuttaan tarkastaa tavarat.

Tavaroiden merkitseminen valtuutetun viejän kirjanpitoon vastaa tällöin luovutusta.

286 artikla

1. Yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 3 kappaletta on käytettävä todisteena viennistä valvottaessa, että tavarat tosiasiallisesti viedään yhteisön tullialueelta.

Luvassa on määrättävä, että yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 3 kappale on vahvistettava ennakolta.

2. Ennakkovahvistus voidaan suorittaa joko:

a) merkitsemällä ennakolta A kohtaan toimivaltaisen tullitoimipaikan leima ja tämän toimipaikan virkailijan allekirjoitus; tai

b) siten, että valtuutettu viejä merkitsee liitteessä 62 olevan mallin mukaisen erikoisleiman.

Tämä leima voidaan esipainattaa lomakkeille, jos niiden painattaminen on annettu tähän tarkoitukseen hyväksytylle painajalle.

3. Valtuutetun viejän on ennen tavaroiden lähtöä:

- suoritettava 285 artiklassa tarkoitetut muodollisuudet,

- merkittävä yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 3 kappaleeseen viite kirjanpitoon tehtyyn merkintään ja sen päivämäärään.

4. Edellä 2 kohdan säännösten mukaisesti laaditun 3 kappaleen 44 kohdassa on oltava:

- luvan numero sekä sen antaneen tullitoimipaikan nimi,

- jokin 280 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista maininnoista.

287 artikla

1. Edellä 283 artiklassa tarkoitetussa luvassa on vahvistettava

menettelyn toimintaa koskevat käytännön yksityiskohtaiset säännöt ja erityisesti:

- tavarat, joihin sitä sovelletaan,

- 285 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisen muoto,

- tavaroiden luovutusajankohta,

- 3 kappaleen sisältö sekä kappaleen vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt,

- täydentävän ilmoituksen laatimista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräaika, jonka kuluessa se on tehtävä.

2. Lupaan on sisällytettävä valtuutetun viejän sitoumus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet erikoisleimasimen taikka vientitoimipaikan leimalla tai erikoisleimalla varustettujen lomakkeiden vartioimisen varmistamiseksi.

4 jakso

Tämän luvun 2 ja 3 jaksoa koskevat yhteiset

säännökset

288 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat määrätä kaupallisen tai hallinnollisen asiakirjan taikka tietovälineen käyttämisestä yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan sijasta, jos koko vientitoiminto tapahtuu saman jäsenvaltion alueella tai jos tällaisesta mahdollisuudesta on määrätty kyseisten jäsenvaltioiden hallintojen välisissä järjestelyissä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa asiakirjassa tai tietovälineessä on oltava ainakin tavaroiden tunnistamiseksi tarvittavat tiedot sekä jokin 280 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista maininnoista, ja siihen on oltava liitetty vientiä koskeva hakemus.

Jos olosuhteet sen sallivat, tulliviranomaiset voivat hyväksyä hakemuksen korvattavaksi tiettynä aikana suoritettavat vientitoiminnot käsittävällä yleishakemuksella. Kyseisissä asiakirjoissa tai tietovälineissä on viitattava yleishakemuksen johdosta annettuun lupaan.

3. Kaupallinen tai hallinnollinen asiakirja vastaa yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 3 kappaletta todisteena viennistä yhteisön tullialueelta. Muita tietovälineitä käytettäessä viennin vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt on määriteltävä tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden hallintojen välisissä järjestelyissä.

289 artikla

Jos vientitoiminto tapahtuu kokonaisuudessaan yhden jäsenvaltion alueella, tämä jäsenvaltio voi määrätä muista yksinkertaistamisista 2 ja 3 jaksossa tarkoitettujen menettelyjen lisäksi ja ottaen huomioon yhteisön politiikan.

II OSA

TULLISELVITYSMUODOT

I OSASTO

LUOVUTUS VAPAASEEN LIIKKEESEEN

1 LUKU

Yleiset säännökset

290 artikla

1. Jos yhteisötavaroita viedään ATA-carnet'lla 797 artiklan mukaisesti, nämä tavarat voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen ATA-carnet'n perusteella.

2. Tällöin sen tullitoimipaikan, jossa tavarat luovutetaan vapaaseen liikkeeseen, on suoritettava seuraavat muodollisuudet:

a) tarkastettava jälleentuontilehden A-G kohdassa olevat tiedot,

b) täytettävä jälleentuontilehden kantaosa ja H kohta,

c) pidettävä itsellään jälleentuontilehti.

3. Jos yhteisötavaroiden väliaikaisen viennin päättämisen muodollisuudet suoritetaan muussa tullitoimipaikassa kuin siinä, jonka kautta tavarat tulevat yhteisön tullialueelle, näi-

den tavaroiden kuljetus tämän toimipaikan ja sen toimipaikan, jossa muodollisuudet suoritetaan, välillä voi tapahtua ilman muodollisuuksia.

2 LUKU

Edullisen tullikohtelun myöntäminen tietyille tavaroille niiden tietynkäyttötarkoituksen perusteella

1 jakso

Muut tavarat kuin teurastettaviksi tarkoitetut hevoset

291 artikla

1. Edullinen tullikohtelu vapaaseen liikkeeseen luovutettaville tavaroille niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella voidaan myöntää kirjallisella luvalla henkilölle, joka tuo tai tuotattaa tavarat vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi.

2. Luvan antavat asianomaisen kirjallisesta hakemuksesta sen jäsenvaltion tulliviranomaiset, jossa tavarat ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi.

3. Jos kyseessä ovat liitteessä 39 luetellut tavarat, hakemuksen on sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

a) yleisluontoinen kuvaus säädettyyn käsittelyyn käytettävistä yksiköistä;

b) aiotun käsittelyn luonne;

c) käsiteltyjen tavaroiden laji ja määrä;

d) sovellettaessa yhdistetyn nimikkeistön 27 ryhmän 4 lisähuomautuksen n alakohtaa ja 5 lisähuomautusta tuotettujen tavaroiden laji ja määrä sekä niiden tariffinimitys.

4. Asianomaisen on järjestettävä tulliviranomaisille näiden hyväksymä mahdollisuus seurata tavaroiden kulkua niiden teknisen käsittelyprosessin aikana yrityksen tuotantolaitoksessa tai -laitoksissa.

292 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat rajoittaa 291 artiklassa tarkoitetun luvan voimassaoloaikaa.

2. Jos lupa peruutetaan, sen haltijan on välittömästi maksettava koodeksin 208 artiklan mukaisesti vahvistettu tuontitullien määrä tavaroista, joita ei vielä ole käytetty määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen.

293 artikla

Luvanhaltija on velvollinen:

a) käyttämään tavarat määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen;

b) pitämään kirjanpitoa, jonka perusteella tulliviranomaiset voivat tarpeellisina pitämillään tavoilla valvoa, että kyseiset tavarat tosiasiallisesti käytetään määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen, ja säilyttämään tämän kirjanpidon.

294 artikla

1. Tavarat on kokonaisuudessaan käytettävä määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen vuoden kuluessa päivästä, jona tulliviranomaiset vastaanottavat vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen.

2. Liitteessä 40 olevassa II osassa lueteltujen tavaroiden osalta 1 kohdassa tarkoitettu määräaika on viisi vuotta.

3. Tulliviranomaiset voivat pidentää edellisissä kohdissa tarkoitettuja määräaikoja, jos tavaroita ei ole käytetty tiettyyn käyttötarkoitukseen ennalta-arvaamattoman tapahtuman tai ylivoimaisen esteen vuoksi taikka tavaroiden teknisestä valmistus- tai käsittelyprosessista johtuvien vaatimusten vuoksi.

4. Edellä 1 ja 3 kohdan säännöksiä sovelletaan liitteessä 39 lueteltuihin tavaroihin, jollei yhdistetyn nimikkeistön 27 ryhmän 4 lisähuomautuksen n alakohdan ja 5 lisähuomautuksen määräyksistä muuta johdu.

295 artikla

1. Tavaroita on pidettävä kyseiseen tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettyinä seuraavasti:

1) kertakäyttöiset tavarat: kun ne on kokonaisuudessaan käytetty määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen säädetyssä määräajassa;

2) toistuvasti käytettävät tavarat: kaksi vuotta ensimmäisen määrättyyn käyttötarkoitukseen osoittamisen jälkeen; ensimmäinen käyttöpäivä on merkittävä kirjanpitoon, josta säädetään 293 artiklan b alakohdassa; kuitenkin:

a) liitteessä 40 olevassa I osassa luetellut tavarat, joita lentoyhtiöt käyttävät ilma-alustensa huoltoon tai korjaukseen joko näitä tavaroita koskevien vaihtosopimusten perusteella tai omia tarpeitaan varten: kun niitä käytetään ensimmäisen kerran määrättyyn käyttötarkoitukseen,

b) kokoonpanoteollisuudessa käytettävät moottoriajoneuvojen osat: kun moottoriajoneuvot luovutetaan muille henkilöille,

c) liitteessä 40 olevassa I osassa tarkoitetut tavarat, jotka on tarkoitettu tietyntyyppisten ilma-alusten rakentamiseen, huoltoon, valmistukseen ja varustamiseen: kun ilma-alus luovutetaan muulle henkilölle kuin luvanhaltijalle, tai kun se palautetaan omistajan käyttöön erityisesti huollon, korjauksen tai valmistuksen jälkeen,

d) liitteessä 40 olevassa II osassa tarkoitetut tavarat, jotka on tarkoitettu tietyntyyppisten alusten tai poraus- ja käyttölauttojen rakentamiseen, korjaukseen, huoltoon, valmistukseen, varusteluun ja varustamiseen: kun alus tai lautta luovutetaan, tai kun alus tai lautta palautetaan omistajan käyttöön erityisesti huollon, korjauksen tai valmistuksen jälkeen,

e) liitteessä 40 olevassa II osassa tarkoitetut tavarat, jotka toimitetaan suoraan aluksiin varustamistarkoituksessa: kun toimitus tapahtuu,

f) siviili-ilma-alukset: kun ne merkitään tätä tarkoitusta varten määrättyyn julkiseen rekisteriin.

2. Tavaroiden valmistus- tai käsittelyprosessista syntynyttä jätettä ja romua sekä luonnollisista syistä johtuvaa raaka-ainehävikkiä on pidettävä tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettyinä tavaroina.

296 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat luvanhaltijan asianmukaisesti todistaman tarpeen johdosta antaa luvan tässä jaksossa tarkoitettujen tavaroiden varastointiin yhdessä lajiltaan, laadultaan sekä teknisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisten tavaroiden kanssa.

Tällaisen varastoinnin osalta tämän jakson säännöksiä sovelletaan tavaroiden paljouteen, joka vastaa tämän jakson säännösten mukaisesti vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tavaroiden paljoutta.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tulliviranomaiset voivat antaa luvan tämän jakson säännösten mukaisesti vapaaseen liikkeeseen luovutettujen, liitteessä 39 lueteltujen tavaroiden varastointiin saman liitteen muiden tavaroiden tai yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 2709 00 00 kuuluvien raakaöljyjen kanssa sekoitettuina.

3. Lupa 2 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden, joiden laji, laatu sekä tekniset ja fyysiset ominaisuudet eivät ole samanlaiset, varastointiin toisiinsa sekoitettuina voidaan antaa ainoastaan, jos sekoitus on kokonaisuudessaan tarkoitettu johonkin yhdistetyn nimikkeistön 27 ryhmän 4 ja 5 lisähuoma- utuksessa tarkoitettuun käsittelyyn.

297 artikla

1. Luovutettaessa tavaroita yhteisössä luovutuksensaajalla on oltava hallussaan 291 artiklan mukaisesti annettu lupa.

2. Poiketen siitä, mitä 294 artiklassa säädetään, tavarat on kokonaisuudessaan käytettävä määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen vuoden kuluessa luovutuksen päivämäärästä; tätä määräaikaa voidaan kuitenkin pidentää 294 artiklan 3 kohdassa säädetyin edellytyksin.

298 artikla

1. Edellä 297 artiklassa tarkoitetut tavarat on lähetettävä jäsenvaltiosta toiseen T5-valvontakappaleella, josta säädetään 471-495 artiklassa, jollei 2-8 kohdassa olevista menettelyä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä muuta johdu.

2. Lähettävän luovuttajan on laadittava T5-valvontakappale yhtenä alkuperäiskappaleena ja viitenä jäljennöksenä. Jäljennösten on oltava asianmukaisesti numeroituja.

Mainittuun kappaleeseen on merkittävä:

- lähtöjäsenvaltion toimivaltainen tullitoimipaikka A kohtaan "Lähtötoimipaikka",

- lähettävän luovuttajan täydellinen nimi tai nimitys ja osoite 2 kohtaan,

- vastaanottavan luovutuksensaajan täydellinen nimi tai nimitys ja osoite 8 kohtaan,

- Kohtaan "Tärkeä huomautus" (14 kohdassa "Tavaranhaltija/edustaja" ) kahden luetelmakohdan väliin luetelmakohta seuraavasti:

- "edellä tarkoitetulle vastaanottavalle luovutuksensaajalle lähetettäessä tavaroita tietyn käyttötarkoituksen menettelyssä",

- tavaroiden kuvaus siinä tilassa, jossa ne ovat lähetyshetkellä, kappalemäärä mukaan lukien, ja niiden yhdistetyn nimikkeistön mukainen nimike 31 ja 33 kohtaan,

- tavaroiden nettomassa 38 kohtaan,

- tavaroiden nettomäärä kirjaimin 103 kohtaan,

- 104 kohtaan "Muu (eritellään)" rasti sekä isoin kirjaimin jokin seuraavista maininnoista:

- DESTINO ESPECIAL: MERCANCÍAS QUE DEBEN PONERSE A DISPOSICIÓN DEL CESIONARIO (REGLAMENTO (CEE) No 2454/93, ARTÍCULO 298),

- SÆRLIGT ANVENDELSESFORMÅL: SKAL STILLES TIL RÅDIGHED FOR ERHVERVEREN (FORORDNING (EØF) Nr. 2454/93, ARTIKEL 298),

- BESONDERE VERWENDUNG: WAREN SIND DEM ÜBERNEHMER ZUR VERFÜGUNG ZU STELLEN (ARTIKEL 298 DER VERORDNUNG (EWG) Nr. 2454/93),

- ÅÉÄÉÊÏÓ ÐÑÏÏÑÉÓÌÏÓ: ÅÌÐÏÑÅÕÌÁÔÁ ÐÏÕ ÐÑÅÐÅÉÍÁ ÔÅÈÏÕÍ ÓÔÇ ÄÉÁÈÅÓÇ ÔÏÕ ÅÊÄÏ×ÅÁ (ÊÁÍÏÍÉÓÌÏÓ (ÅÏÊ) áñÕ. 2454/93, ÁÑÈÑÏ 298),

- END-USE: GOODS TO BE PLACED AT THE DISPOSAL OF THE TRANSFEREE (REGULATION (EEC) No 2454/93, ARTICLE 298),

- DESTINATION PARTICULIÈRE: MARCHANDISES À METTRE À LA DISPOSITION DU CESSIONNAIRE (RÈGLEMENT (CEE) No 2454/93, ARTICLE 298),

- DESTINAZIONE PARTICOLARE: MERCI DA METTERE A DISPOSIZIONE DEL CESSIONARIO (REGOLAMENTE (CEE) N. 2454/93, ARTICOLO 298),

- BIJZONDERE BESTEMMING: GOEDEREN TER BESCHIKKING TE STELLEN VAN DE CESSIONARIS (VERORDENING (EEG) Nr. 2454/93, ARTIKEL 298),

- DESTINO ESPECIAL: MERCADORIAS A PÔR À DISPOSIÇÀO DO CESSIONÁRIO (REGULAMENTO (CEE) No 2454/93, ARTIGO 298o).

- 106 kohtaan:

a) jos tavaroita on käsitelty tai valmistettu niiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen, tavaroiden kuvaus siinä tilassa, jossa ne olivat niitä vapaaseen liikkeeseen luovutettaessa, sekä niiden yhdistetyn nimikkeistön mukainen nimike;

b) tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen rekisteröintinumero ja päivämäärä sekä kyseisen tullitoimipaikan nimi ja osoite,

- E kohtaan kääntöpuolelle "Lähtöjäsenvaltion merkintöjä varten":

- määräjäsenvaltion toimivaltainen tullitoimipaikka,

- tavaroiden lähetyspäivä.

3. Lähettävän luovuttajan on liitettävä ensimmäinen jäljennös kirjanpitoonsa, josta säädetään 293 artiklan b alakohdassa, ja ennen kuin tavarat lähetetään, lähetettävä toinen ja kolmas jäljennös lähtöjäsenvaltion toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan tämän määräämillä edellytyksillä. Lisäksi tämän on lähetettävä neljäs ja viides jäljennös sekä alkuperäiskappale tavaroiden mukana vastaanottavalle luovutuksensaajalle. Edellä mainitun tullitoimipaikan on pidettävä toinen jäljennös itsellään ja lähetettävä kolmas määräjäsenvaltion toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan.

4. Tavarat saatuaan vastaanottavan luovutuksensaajan on merkittävä ne kirjanpitoonsa, josta säädetään 293 artiklan b

alakohdassa ja johon luovutuksensaajan on liitettävä alkuperäiskappale ja lähetettävä neljäs jäljennös viipymättä määräjäsenvaltion toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan tämän määräämin edellytyksin ilmoittaen tälle saapumispäivän. Tämän on välittömästi ilmoitettava kyseiselle tullitoimipaikalle ylimääräisistä tavaroista, tavaroiden puuttumisesta, tavaroiden tilalle tulleista tavaroista ja muista säännönvastaisuuksista. Lisäksi tämän on palautettava viides jäljennös lähettäjälle.

5. Tästä luvusta johtuvat velvoitteet siirtyvät lähettävältä luovuttajalta vastaanottavalle luovutuksensaajalle 4 kohdassa mainitusta päivästä alkaen. Siihen saakka velvoitteet kuuluvat lähettävälle luovutuksensaajalle.

6. Tässä artiklassa vahvistettua menettelyä noudattaen lähetettyjä tavaroita ei tarvitse esittää lähtö- eikä määrätoimipaikassa.

7. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan myös tavaroihin, jotka kuljetetaan kahden yhteisössä sijaitsevan paikan välillä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenvaltioiden alueiden kautta ja jotka jälleenlähetetään jostakin näistä maista.

8. Lähtö- ja määräjäsenvaltion tulliviranomaisten on suoritettava määräajoin tarkastuksia lähettäjän ja vastaanottajan luona. Näiden on avustettava tulliviranomaisia tarkastusten suorittamisessa ja toimitettava pyydetyt tiedot.

299 artikla

1. Edellä 298 artiklan säännöksistä poiketen T5-valvontakappaletta ei tarvitse laatia silloin, kun kansainvälistä liikennettä harjoittavat lentoyhtiöt kuljettavat ilma-alusten huoltamiseen tai korjaamiseen tarkoitettuja tavaroita joko näitä tavaroita koskevien vaihtosopimusten perusteella tai omia tarpeitaan varten.

Kuljetuksen on tapahduttava tällöin lentorahtikirjalla tai vastaavalla asiakirjalla 298 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin.

2. Lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a) lähettävän lentoyhtiön nimi;

b) lähtölentokentän nimi;

c) vastaanottavan lentoyhtiön nimi;

d) määrälentokentän nimi;

e) tavaroiden kuvaus;

f) kappalemäärä.

Edellisessä kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan ilmoittaa myös koodeilla tai viittaamalla liiteasiakirjaan.

3. Lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan etupuolella on oltava isoin kirjaimin jokin seuraavista maininnoista:

- DESTINO ESPECIAL,

- SÆRLIGT ANVENDELSESFORMÅL,

- BESONDERE VERWENDUNG,

- ÅÉÄÉÊÏÓ ÐÑÏÏÑÉÓÌÏÓ,

- END-USE,

- DESTINATION PARTICULIÈRE,

- DESTINAZIONE PARTICOLARE,

- BIJZONDERE BESTEMMING,

- DESTINO ESPECIAL.

4. Kussakin jäsenvaltiossa on jokaisen 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita lähettävän tai vastaanottavan lentoyhtiön pidettävä toimivaltaisten viranomaisten saatavilla tarkastuksia varten kirjanpitoa, josta säädetään 293 artiklan b alakohdassa.

5. Lähettävän lentoyhtiön on säilytettävä yksi lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan kappale kirjanpitonsa tositteena ja pidettävä toinen kappale toimivaltaisten tulliviranomaisten saatavilla sen jäsenvaltion, johon lähettävä lentoyhtiö on sijoittautunut, tulliviranomaisten määräämin edellytyksin.

Vastaanottavan lentoyhtiön on säilytettävä yksi lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan kappale kirjanpitonsa tositteena ja annettava toinen kappale toimivaltaisille tulliviranomaisille määräjäsenvaltion tulliviranomaisten määräämin edellytyksin.

6. Tavarat, joiden on oltava muuttumattomassa kunnossa, sekä lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan kappale on annettava vastaanottavalle lentoyhtiölle sen jäsenvaltion, johon tämä yhtiö on sijoittautunut, tulliviranomaisten hyväksymissä paikoissa. Nämä tavarat on lisäksi merkittävä kirjanpitoon, josta säädetään 293 artiklan b alakohdassa.

Tavarat ja lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan kappale on annettava ja edellisessä alakohdassa tarkoitettu merkintä kirjanpitoon on tehtävä viiden päivän kuluessa kyseisiä tavaroita kuljettaneen ilma-aluksen lähtöpäivästä.

7. Tästä artiklasta johtuvat velvoitteet siirtyvät lähettävältä lentoyhtiöltä vastaanottavalle lentoyhtiölle ajankohtana, jona tavarat, joiden on oltava muuttumattomassa kunnossa, sekä lentorahtikirjan tai vastaavan asiakirjan kappale annetaan viimeksi mainitulle yhtiölle.

300 artikla

Tavaran luovutuksesta saman jäsenvaltion sisällä on ilmoitettava tulliviranomaisille. Kyseisten viranomaisten on vahvistettava ilmoituksen muoto, määräaika ja muut edellytykset. Ilmoituksessa on selvästi mainittava tavaroiden luovutuspäivä.

Luovutuksensaajan on otettava vastattavakseen tästä jaksosta johtuvista, luovutuksen kohteena oleviin tavaroihin liittyvistä velvoitteista kyseisestä päivästä alkaen.

301 artikla

1. Tulliviranomaisten on 291 artiklan mukaisesti annetun luvanhaltijan pyynnöstä vahvistamillaan edellytyksillä hyväksyttävä paikat, jäljempänä "maatoimintapisteet", joissa liitteessä 40 olevan II osan B jaksossa mainittuja tavaroita voidaan varastoida ja niihin voidaan kohdistaa mitä tahansa toimintoja.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden liikkumiseen kuljetettaessa niitä:

a) maatoimintapisteestä aluevesillä tai niiden ulkopuolella oleville lautoille, ja päinvastoin,

b) tarvittaessa maatoimintapisteestä siihen paikkaan, jossa lautoille vietävät tavarat lastataan sekä lautoilta tuotavien tavaroiden purkauspaikasta maatoimintapisteeseen,

c) lastauspaikasta aluevesillä tai niiden ulkopuolella oleville lautoille, jos tavarat lastataan lautoille vietäviksi niiden kulkematta maatoimintapisteen kautta, ja päinvastoin,

d) aluevesillä tai niiden ulkopuolella olevalta lautalta toiselle aluevesillä tai niiden ulkopuolella olevalle lautalle,

sovelletaan ainoastaan asianmukaista 293 artiklan b alakohdassa säädettyyn kirjanpitoon tehtävää merkintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 298 artiklan säännösten soveltamista.

302 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat hyväksyä tavaroiden käytön muuhun kuin 291 artiklassa tarkoitetun edullisen tullikohtelun myöntämiseksi määrättyyn käyttötarkoitukseen ainoastaan, jos luvanhaltija todistaa tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla, ettei tavaroita ole voitu käyttää määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen luvanhaltijaan tai tavaroihin itseensä liittyvistä syistä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tulliviranomaisten on hyväksyttävä liitteessä 40 olevassa I ja II osassa mainittujen tavaroiden käyttö muuhun kuin edullisen tullikohtelun myöntämiseksi säädettyyn käyttötarkoitukseen, jos ne pitävät sitä taloudellisista syistä perusteltuna.

3. Edellisten kohtien säännösten soveltaminen edellyttää, että luvanhaltija maksaa koodeksin 208 artiklan mukaisesti vahvistetun tuontitullien määrän.

303 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat hyväksyä tavaroiden viennin yhteisön tullialueen ulkopuolelle tai niiden hävittämisen tullivalvonnassa ainoastaan, jos luvanhaltija todistaa tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla, ettei tavaroita ole voitu käyttää määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen luvanhaltijaan tai itse tavaroihin liittyvistä syistä.

Jos tavaroiden vienti yhteisön tullialueen ulkopuolelle hyväksytään, näitä tavaroita on pidettävä muina kuin yhteisötavaroina vienti-ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen.

Maataloustuotteita vietäessä yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan 44 kohdassa on isoin kirjaimin oltava jokin seuraavista maininnoista:

- DESTINO ESPECIAL: MERCANCÍAS PREVISTAS PARA LA EXPORTACIÓN (REGLAMENTO (CEE) No 2454/93, ARTÍCULO 303): APLICACIÓN DE LOS MONTANTES COMPENSATORIOS MONETARIOS Y RESTITUCIONES AGRARIAS EXCLUIDA,

- SÆRLIGT ANVENDELSESFORMÅL: VARER BESTEMT TIL UDFØRSEL I (FORORDNING (EØF) Nr. 2454/93, ARTIKEL 303): ANVENDELSE AF MONETÆRE UDLIGNINGSBELØB OG LANDBRUGSRESTITUTIONER ER UDELUKKET,

- BESONDERE VERWENDUNG: ZUR AUSFUHR VORGESEHENE WAREN (ARTIKEL 303 DER VERORDNUNG (EWG) Nr. 2454/93): ANWENDUNG DER WÄHRUNGSAUSGLEICHSBETRÄGE UND LANDWIRTSCHAFTLICHEN AUSFUHRERSTATTUNGEN AUSGESCHLOSSEN,

- ÅÉÄÉÊÏÓ ÐÑÏÏÑÉÓÌ ÏÓ: ÅÌÐÏÑÅÕÌÁÔÁ ÐÏÕ ÐÑÏÏÑÉÆÏÍÔÁÉ ÃÉÁ ÅÎÁÃÙÃÇ (ÊÁÍÏÍÉÓÌÏÓ (ÅÏÊ) áñÕ. 2454/93, ÁÑÈÑÏ 303): ÁÐÏÊÁÅÉÅÔÁÉ Ç ÅÖÁÑÌÏÃÇ ÔÙÍ ÍÏÌÉÓÌÁÔÉÊÙÍ ÅÎÉÓÙÔÉÊÙÍ ÐÏÓÙÍ ÊÁÉ ÔÙÍ ÃÅÙÑÃÉÊÙÍ ÅÐÉÓÔÑÏÖÙÍ,

- END-USE: GOODS DESTINED FOR EXPORTATION (REGULATION (EEC) No 2454/93, ARTICLE 303). MONETARY COMPENSATORY AMOUNTS AND AGRICULTURAL REFUNDS NOT APPLICABLE,

- DESTINATION PARTICULIÈRE: MARCHANDISES PRÉVUES POUR L' EXPORTATION (RÈGLEMENT (CEE) No 2454/93, ARTICLE 303): APPLICATION DES MONTANTS COMPENSATOIRES MONÉTAIRES ET RESTITUTIONS AGRICOLES EXCLUE,

- DESTINAZIONE PARTICOLARE: MERCI PREVISTE PER L'ESPORTAZIONE (REGOLAMENTO (CEE) N. 2454/93, ARTICOLO 303): APPLICAZIONE DEI MONTANTI COMPENSATORI MONETARI E RESTITUZIONI AGRICOLE ESCLUSA,

- BIJZONDERE BESTEMMING: VOOR UITVOER BESTEMDE GOEDEREN (VERORDENING (EEG) Nr. 2454/93, ARTIKEL 303): TOEKENNING VAN MONETAIRE COMPENSERENDE BEDRAGEN EN LANDBOUWRESTITUTIES UITGESLOTEN,

- DESTINO ESPECIAL: MERCADORIAS PREVISTAS PARA A EXPORTAÇÁO (REGULAMENTO (CEE) No 2454/93, ARTIGO 303o): APLICAÇÁO DOS MONTANTES COMPENSATÓRIOS MONETÁRIOS E RESTITUIÇÔES AGRÍCOLAS EXCLUÍDA.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tulliviranomaisten on hyväksyttävä liitteessä 40 olevassa I ja II osassa mainittujen tavaroiden vienti yhteisön tullialueen ulkopuolelle, jos se on taloudellisista syistä perusteltua.

3. Edellä 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 296 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin, toisiinsa sekoitettuina varastoituihin tavaroihin, jollei sekoitusta kokonaisuutena viedä tai hävitetä.

304 artikla

1. Tiettyyn käyttöön tarkoitettu tavara, josta tietyn käyttötarkoituksen perusteella kannettava tuontitulli ei ole alhaisempi kuin siitä ilman tätä tiettyä käyttötarkoitusta kannettava tulli, on luokiteltava yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen, johon liittyy tietty käyttötarkoitus, tämän jakson säännöksiä soveltamatta.

2. Tämän jakson säännöksiä ei sovelleta liitteessä 41 mainittuihin tavaroihin.

2 jakso

Teurastettaviksi tarkoitetut hevoset

305 artikla

1. Yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen 0101 19 10 kuuluvien teurastettaviksi tarkoitettujen hevosten luovutus vapaaseen liikkeeseen edellyttää, että:

a) annetaan koodeksin 208 artiklan mukaisesti mahdollisesti syntyvän tullivelan määrän kattava vakuus;

ja

b) jokainen hevonen on tehty vapaaseen liikkeeseen luovutettaessa tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla tunnistettavaksi selvästi luettavalla merkillä, joka tehdään poistamalla karvaa vasemmasta lavasta saksilla tai muuten, ja joka sisältää merkin "X", joka osoittaa, että hevonen on tarkoitettu teurastettavaksi, sekä numeron, jonka avulla hevonen voidaan tunnistaa vapaaseen liikkeeseen luovutuksen ja teurastuksen välisenä aikana.

2. Merkinnässä olevat tiedot on mainittava kyseisten hevosten vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa ilmoituksessa. Jäljennös tästä ilmoituksesta, jonka on seurattava hevosten mukana, on toimitettava 308 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle.

3. Tavaranhaltijan velvoitteet ovat 293 artiklassa tarkoitetut.

306 artikla

1. Vapaaseen liikkeeseen luovutuksen jälkeen hevoset on vietävä toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisesti sinetöimissä ajoneuvoissa suoraan tulliviranomaisten hyväksymään teurastamoon ja teurastettava siellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pakottavissa tapauksissa tapahtuvaa sinettien rikkomista ja korvaamista koskevien kansallisten säännösten soveltamista.

2. Teurastamoon saavuttaessa sinetit on poistettava ajoneuvosta ja hevoset purettava siitä toimivaltaisen viranomaisen läsnäollessa.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta, kun luovutuksen suorittanut tullitoimipaikka sijaitsee teurastamossa, jos 308 artiklan 1 kohdassa mainittu viranomainen ottaa hevoset välittömästi huostaansa.

Lisäksi, jos luovutuksen suorittanut tullitoimipaikka sijaitsee teurastamon välittömässä läheisyydessä, tulliviranomaiset voivat korvata sinetöinnin asianmukaisilla valvontatoimenpiteillä, joilla varmistetaan, että hevoset kuljetetaan suoraan teurastamoon ja että 308 artiklan 1 kohdassa mainittu viranomainen ottaa ne huostaansa.

307 artikla

Jos teurastamoon saavuttaessa hevosta ei voida tunnistaa tai 306 artiklan säännöksiä ei ole noudatettu, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan, jonka on toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

308 artikla

1. Hevosten teurastus on todistettava joko tähän valtuutetun viranomaisen antamalla todistuksella tai mainitun viranomaisen 305 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jäljennökseen merkitsemällä todistuksella, joilla on vahvistettava teurastettujen hevosten olevan niitä, jotka on mainittu vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevassa ilmoituksessa.

2. Todistus teurastuksesta on toimitettava joko suoraan 1 kohdassa tarkoitetulta viranomaiselta tai tavaranhaltijan välityksellä kunkin jäsenvaltion päätöksen mukaan 30 päivän kuluessa hevosten vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta siihen tullitoimipaikkaan, johon mainittu ilmoitus on tehty.

II OSASTO

KAUTTAKULJETUS

1 LUKU

Yleiset säännökset

309 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) "kuljetusvälineellä" erityisesti

- maantieliikenteen ajoneuvoja, perävaunuja ja puoliperävaunuja,

- rautatievaunuja,

- laivoja tai aluksia,

- ilma-aluksia,

- 670 artiklan g alakohdassa tarkoitettuja kontteja;

b) "lähtötoimipaikalla"

tullitoimipaikkaa, jossa yhteisön passitus alkaa;

c) "rajatoimipaikalla"

- tullitoimipaikkaa, jossa ajoneuvo poistuu yhteisön tullialueelta, kun lähetys viedään tältä alueelta yhteisön passituksessa jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen rajan kautta,

- tullitoimipaikkaa, jossa ajoneuvo saapuu yhteisön tullialueelle, kun tavaroita on kuljetettu yhteisön passituksessa kolmannen maan alueen kautta;

d) "määrätoimipaikalla"

tullitoimipaikkaa, jossa yhteisön passitusmenettelyyn asetetut tavarat on esitettävä yhteisön passituksen päättämiseksi;

e) "vakuustoimipaikalla"

tullitoimipaikkaa, jossa annetaan yleisvakuus tai kiinteä vakuus.

2 LUKU

Soveltamisala

310 artikla

1. Seuraavat yhteisötavarat on koodeksin 91 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti kuljetettava yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä:

- tavarat, joihin on kohdistettu vientiä koskevat tullimuodollisuudet vientituen myöntämiseksi yhteisen maatalouspolitiikan perusteella viennissä kolmansiin maihin,

tai

- tavarat, joiden osalta tuontitullien palauttaminen tai peruuttaminen edellyttää, että ne jälleenviedään yhteisön tullialueelta tai asetetaan tullivarastoon taikka muuhun tullimenettelyyn kuin vapaaseen liikkeeseen luovutuksen menettelyyn tai siirretään vapaa-alueelle taikka vapaavarastoon,

tai

- tavarat, jotka on luovutettu vapaaseen liikkeeseen tullinpalautusjärjestelmässä tapahtuvassa sisäisessä jalostusmenettelyssä tarkoituksena viedä ne myöhemmin jalostettuina tuotteina, ja joille voidaan hakea tullinpalautusta koodeksin 128 artiklan mukaisesti ja joille asianomainen aikoo sitä hakea,

tai

- tavarat, joihin sovelletaan vientimaksuja ja muita viennistä kannettavia maksuja ja joihin on kohdistettu yhteisen maatalouspolitiikan perusteella viennissä kolmansiin maihin sovellettavat tullimuodollisuudet,

tai

- interventiovarastoista tulevat tavarat, jotka ovat niiden käyttötarkoitusta ja/tai määräpaikkaa koskevien valvontatoimenpiteiden alaisia ja joihin on kohdistettu yhteisen maatalouspolitiikan perusteella viennissä kolmansiin maihin sovellettavat tullimuodollisuudet.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita, joita ei ole viety yhteisön tullialueelta, on kohdeltava yhteisötavaroina, jos todistetaan, että vienti-ilmoitus ja tavaroiden vientiä mainitulta tullialueelta edellyttävien yhteisön määräysten mukaiset tullimuodollisuudet sekä tarvittaessa näiden muodollisuuksien vaikutukset on peruutettu.

311 artikla

Yhteisötavarat on kuljetettava yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 310 artiklan 1 kohdan soveltamista, jos ne:

a) lähetetään yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen yhden tai useamman EFTA-maan alueen kautta;

b) lähetetään käyttäen hallinnollisen yhteistyön menetelmiä, joiden tarkoituksena on siirtymäkauden aikana varmistaa tavaroiden, joiden osalta liittymisasiakirjassa määrättyjen tullien tai muiden toimenpiteiden poistamista kokonaan ei ole vielä toteutettu, vapaa liikkuvuus yhteisön sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 1985 ja Espanjan tai Portugalin välisessä sekä näiden kahden jäsenvaltion välisessä kaupassa;

c) lähetetään:

- yhteisön tullialueen osasta, jossa neuvoston direktiivin 77/388/ETY säännöksiä sovelletaan, muuhun yhteisön tullialueen osaan, jossa edellä mainittuja säännöksiä ei sovelleta,

- yhteisön tullialueen osasta, jossa neuvoston direktiivin 77/388/ETY säännöksiä ei sovelleta, muuhun yhteisön tullialueen osaan, jossa edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan,

- yhteisön tullialueen osasta, jossa neuvoston direktiivin 77/388/ETY säännöksiä ei sovelleta, muuhun yhteisön tullialueen osaan, jossa edellä mainittuja säännöksiä ei myöskään sovelleta.

312 artikla

Tavaroiden, joihin sovelletaan yhteisön passitusmenettelyä, kuljetus kahden yhteisön tullialueella sijaitsevan paikan välillä muun kolmannen maan kuin EFTA-maan alueen kautta voi tapahtua yhteisön passitusmenettelyssä, jos kuljetus kyseisen kolmannen maan kautta tapahtuu yhdellä jossakin jäsenvaltiossa laaditulla kuljetusasiakirjalla; tällöin kyseisen menettelyn soveltaminen on keskeytettävä kolmannen maan alueella.

3 LUKU

Tavaroiden yhteisöasema

313 artikla

1. Yhteisön tullialueella sijaitsevasta paikasta toiseen tällä alueella sijaitsevaan paikkaan kuljetettavia tavaroita on pidettävä yhteisötavaroina, jollei vahvisteta, että niillä ei ole yhteisöasemaa ja jollei 2 kohtaan sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu.

2. Seuraavia tavaroita ei pidetä yhteisötavaroina, ellei niiden yhteisöasemaa asianmukaisesti vahvisteta 314-323 artiklan mukaisesti:

a) tavarat, joita kuljetetaan jollakin koodeksin 163 artiklan 2 kohdan b-e alakohdassa tarkoitetulla asiakirjalla;

b) tavarat, jotka kuljetetaan yhteisön tullialueella olevasta paikasta toiseen kolmannen maan alueen kautta;

c) tavarat, jotka kuljetetaan:

- lentoteitse kolmannessa maassa sijaitsevalta lentokentältä yhteisön tullialueella sijaitsevalle lentokentälle,

- meritse kolmannessa maassa sijaitsevasta satamasta yhteisön tullialueella sijaitsevaan satamaan,

- meritse yhteisön tullialueella sijaitsevaan satamaan perustetulta vapaa-alueelta, jossa ne on lastattu tai uudelleenlastattu toiseen kuljetusvälineeseen kuljetettaviksi toiseen mainitulla tullialueella sijaitsevaan satamaan, jollei tulliviranomaisten aluksen asiakirjoihin merkitsemällä todistuksella vahvisteta, että tämä alus saapuu vapaa-alueeseen kuulumattomasta sataman osasta;

d) tavarat, jotka lähetetään yhteisön tullialueella sijaitsevasta postitoimipaikasta, jos pakkauspäällyksessä tai saateasiakirjoissa on liitteessä 42 olevan mallin mukainen lipuke. Lähetysjäsenvaltion tulliviranomaisten on kiinnitettävä tai kiinnitytettävä tällainen lipuke pakkauspäällyksiin tai saateasiakirjoihin, jos lähetettävät tavarat ovat muita kuin yhteisötavaroita;

e) tavarat, jotka kuljetetaan meritse yhteisön tullialueella sijaitsevasta satamasta toiseen tällä alueella sijaitsevaan satamaan, jos kuljetus on suoritettu:

- kolmannesta maasta saapuvalla aluksella, joka kuljettaa kolmannessa maassa lastattuja tavaroita ja on poikennut matkalla yhdessä tai useammassa yhteisön satamassa,

tai

- kolmanteen maahan menevällä aluksella, joka kuljettaa yhteisön satamassa lastattuja, kolmanteen maahan osoitettuja tavaroita ja on poikennut matkalla yhdessä tai useammassa yhteisön satamassa,

tai

- aluksella, joka on yhteisön lähtösataman ja yhteisön määräsataman välillä poikennut matkalla yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa,

tai

- suoraan vapaa-alueelle saapuvalla aluksella,

tai

- aluksella, joka on poikennut matkalla satamassa, jossa sijaitsee vapaa-alue, jollei tulliviranomaisten aluksen asiakirjoihin merkitsemällä todistuksella

vahvisteta, että alus saapuu vapaa-alueeseen kuulumattomasta sataman osasta.

3. a) Aluksen päällikön tai tämän edustajan on ilmoitettava aluksen saapumisesta tavaroiden purkaussataman tulliviranomaisille ja mainittava, mistä satamasta alus on lähtenyt alkuperäisine lasteineen sekä kaikki satamat, joissa alus on poikennut tai joissa sen oli määrä poiketa ennen yhteisön määräsatamaan saapumistaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 170 artiklan säännösten soveltamista. Aluksen päällikön on pyynnöstä esitettävä annetut tiedot vahvistavat asiakirjat, esimerkiksi lokikirja.

Jos pyydettyjä tietoja ei anneta määräsataman tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla, kaikkia aluksella kuljetettuja tavaroita on pidettävä muina kuin yhteisötavaroina, jollei niiden yhteisöasemaa vahvisteta 314-323 artiklan säännösten mukaisesti.

b) Aluksen päällikkö tai tämän edustaja voi a alakohdassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämiseksi esittää tavaroiden purkaussatamien tulliviranomaisille jäljennöksen tiedotuslomakkeesta, jonka todistusvoimaisuuden yhteisön tullialueella sijaitsevan lähtösataman tulliviranomaiset ovat vahvistaneet ja jossa on mainittu aiottu viimeinen määräsatama sekä kaikki satamat, joissa alus todennäköisesti poikkeaa matkalla.

Tiedotuslomakkeen esittäminen on kuitenkin pakollista, jos aluksella kuljetetaan koodeksin 91 artiklan 1 kohdan säännöksissä tarkoitettuja tavaroita.

c) Määräsataman tulliviranomaiset voivat olla soveltamatta a ja b alakohdan säännöksiä aluksiin,

- joiden osalta erityisesti niiden käyttämien reittien luonteen ja maantieteellisen ulottuvuuden johdosta ei ole epäilystä siitä, että ne suorittavat ainoastaan yhteisön satamien välisiä kuljetuksia poikkeamatta matkalla kolmansissa maissa,

tai

- joita käyttävät meriliikenneyhtiöt, joilla on lupa käyttää 448 artiklan 11 kohdassa esitettyä yksinkertaistettua menettelyä.

314 artikla

1. Edellä 313 artiklan 2 kohdan a-c ja e alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tavaroiden yhteisöasema on vahvistettava jollakin 315-318 artiklassa tarkoitetulla asiakirjalla tai 319-323 artiklassa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja tai yksityiskohtaisia sääntöjä ei voida käyttää sellaisten tavaroiden osalta:

a) jotka on tarkoitettu vientiin;

b) joita tarkoitetaan 310 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa;

c) joiden pakkauspäällyksillä ei ole yhteisöasemaa;

d) joita ei kuljeteta suoraan jäsenvaltiosta toiseen.

Tavaroita on pidettävä suoraan jäsenvaltiosta toiseen kuljetettuina, jos:

- niiden kuljetukseen ei käytetä kolmannen maan aluetta,

- niiden kuljetukseen käytetään yhden tai useamman kolmannen maan aluetta ja kuljetus näiden maiden kautta tapahtuu yhdellä jossakin jäsenvaltiossa laaditulla kuljetusasiakirjalla.

315 artikla

1. Yhteisöasema on todistettava jäljempänä tarkoitettujen edellytysten mukaisesti esittämällä T2L-asiakirja.

2. T2L-asiakirja on laadittava liitteessä 31 ja 32 olevan lomakemallin 4 tai 4/5 kappaleen mukaiselle lomakkeelle.

Tätä lomaketta on tarvittaessa täydennettävä yhdellä tai useammalla liitteessä 33 ja 34 olevan lomakemallin 4 tai 4/5 kappaleen mukaisella lomakkeella.

Jos jäsenvaltiot eivät anna lupaa täydentävien lomakkeiden käyttöön lomakkeet tuottavaa automaattista lomakkeidenkäsittelyjärjestelmää käytettäessä, tätä lomaketta on täydennettävä yhdellä tai useammalla liitteessä 31 ja 32 olevan lomakemallin 4 tai 4/5 kappaleen mukaisella lomakkeella.

3. Asianomaisen henkilön on merkittävä tunnus "T2L" lomakkeen 1 kohdan oikeanpuoleiseen osaan ja tunnus "T2L a" käytettyjen yhden tai useamman täydentävän lomakkeen 1 kohdan oikeanpuoleiseen osaan.

4. Jos T2L-asiakirja on laadittava useamman kuin yhden tavaralajin sisältävästä lähetyksestä, tavaroita koskevat tiedot voidaan merkitä yhteen tai useampaan 341-344 artiklassa tarkoitettuun tavaraluetteloon sen sijaan, että ne merkittäisiin T2L- asiakirjan laatimiseksi käytettävässä lomakkeessa olevaan 31 kohtaan "Kollit ja tavaran kuvaus", 32 kohtaan "Tavaran N:o", 35 kohtaan "Bruttomassa (kg)" ja tarvittaessa 33 kohtaan "Tavaroiden koodi", 38 kohtaan "Nettomassa (kg)" ja 44 kohtaan "Erityismaininnat : esitetyt asiakirjat, todistukset ja luvat".

T2L-asiakirjan laatimiseksi käytettävän lomakkeen kyseiset kohdat on tavaraluetteloja käytettäessä suljettava viivalla.

5. Jäljempänä 342 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kohdan yläosaan on merkittävä tunnus "T2L"; tämän kohdan alaosaan on merkittävä tulliviranomaisten vahvistus siten kuin siitä säädetään 316 artiklan 2 kohdassa.

Tavaraluettelossa olevaa "Lähetys-/viejämaa" saraketta ei tarvitse täyttää.

6. Tavaraluettelo on annettava yhtä monena kappaleena kuin T2L-asiakirja, johon se liittyy.

7. Jos samaan T2L-asiakirjaan on liitettävä useita tavaraluetteloja, niissä on oltava asianomaisen antama järjestysnumero; liitteenä olevien tavaraluettelojen lukumäärä on merkittävä T2L-asiakirjan laatimiseksi käytettävässä lomakke- essa olevaan 4 kohtaan "Tavaraluettelojen määrä".

316 artikla

1. T2L-asiakirja on laadittava yhtenä kappaleena, jollei 394 artiklan säännöksistä muuta johdu.

2. Lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten on asianomaisen pyynnöstä vahvistettava T2L-asiakirja ja tarvittaessa yksi tai useampi T2La-asiakirja. Vahvistettaessa on näiden asiakirjojen C kohtaan (lähtötoimipaikka), mahdollisuuksien mukaan merkittävä seuraavat maininnat:

a) T2L-asiakirjaan lähtötoimipaikan nimi ja leima, toimivaltaisen virkailijan allekirjoitus, vahvistuspäivä ja joko rekisteröintinumero tai mahdollisesti tarvittavan lähetysilmoituksen numero,

b) T2La-asiakirjaan T2L-asiakirjassa oleva numero. Tämä numero on merkittävä joko leimalla, johon sisältyy lähtötoimipaikan nimi, tai käsin. Jälkimmäisessä tapauksessa numeron ohessa on oltava kyseisen toimipaikan virallinen leima.

Asiakirjat on annettava asianomaiselle heti, kun tavaroiden lähettämistä määräjäsenvaltioon koskevat muodollisuudet on suoritettu.

317 artikla

1. Yhteisöasema on todistettava jäljempänä tarkoitettujen edellytysten mukaisesti esittämällä kyseisiä tavaroita koskeva kauppalasku tai kuljetusasiakirja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 315 ja 316 artiklan säännösten soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kauppalaskussa tai kuljetusasiakirjassa on mainittava ainakin lähettäjän tai tavaranhaltijan, jos tämä ei ole lähettäjä, nimi ja täydellinen osoite, kollien lukumäärä, laji, merkit ja numerot, tavaroiden kuvaus sekä bruttomassa kilogrammoina ja tarvittaessa konttien numerot.

Tavaranhaltijan on merkittävä kyseiseen asiakirjaan näkyvällä tavalla tunnus "T2L" ja sen oheen omakätinen allekirjoituksensa.

3. Lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten on tavaranhaltijan pyynnöstä vahvistettava kauppalasku tai tavaranhaltijan asianmukaisesti täyttämä ja allekirjoittama kuljetusasiakirja. Vahvistuksen on sisällettävä lähtötoimipaikan nimi ja leima, toimivaltaisen virkailijan allekirjoitus, vahvistuspäivä ja joko rekisteröintinumero tai mahdollisesti tarvittavan lähetys- taikka vienti-ilmoituksen numero.

4. Jos 2 kohdan tai 224 artiklan 1 kohdan mukaisesti täytettyyn ja allekirjoitettuun kauppalaskuun tai kuljetusasiakirjaan sisältyvien yhteisötavaroiden kokonaisarvo ei ole suurempi kuin 10 000 ecua, tavaranhaltijan ei tarvitse esittää näitä asiakirjoja lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten vahvistettaviksi.

Edellisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa kauppalaskuun tai kuljetusasiakirjaan on 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi merkittävä lähtötoimipaikka.

5. Tämän artiklan säännöksiä sovelletaan ainoastaan, jos kauppalasku tai kuljetusasiakirja koskee ainoastaan yhteisötavaroita.

318 artikla

Jos tavaroiden yhteisöaseman todistava asiakirja annetaan jälkikäteen, siihen on merkittävä punaisella jokin seuraavista maininnoista:

- Expedido a posteriori,

- Udstedt efterfølgende,

- Nachträglich ausgestellt,

- ÅêäïèÝí åê ôùí õóôÝñùí,

- Issued retroactively,

- Délivré a posteriori,

- Rilasciato a posteriori,

- Achteraf afgegeven,

- Emitido a posteriori.

319 artikla

1. Jos tavaroita kuljetetaan TIR- tai ATA-carnet'lla tavaranhaltija voi todistaakseen tavaroiden yhteisöaseman, ja jollei 314 artiklan 2 kohdan säännöksistä muuta johdu, merkitä ennen käytetyn carnet'n esittämistä lähtötoimipaikassa sen kaikille kyseisille lehdille tavaran kuvaukselle varattuun kohtaan selvästi havaittavalla tavalla tunnuksen "T2L" ja oman allekirjoituksensa. Tunnuksen "T2L" todistusvoimaisuus on vahvistettava kaikilla lehdillä, joille se on merkitty, lähtötoimipaikan leimalla ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoituksella.

2. Jos TIR- tai ATA-carnet koskee sekä yhteisötavaroita että muita kuin yhteisötavaroita, nämä kaksi tavararyhmää on merkittävä erillisinä ja tunnus "T2L" on merkittävä siten, että se koskee selvästi ainoastaan yhteisötavaroita.

320 artikla

Jos on tarpeen vahvistaa jossakin yhteisön jäsenvaltiossa rekisteröidyn moottorikäyttöisen tieliikenteen ajoneuvon yhteisöasema, ajoneuvoa on pidettävä yhteisötavarana:

a) jos sen mukana on rekisterikilpi ja rekisteröintiasiakirja ja jos rekisteröintiasiakirjasta ja mahdollisesti rekisterikilvestä ilmenevät rekisteröintitiedot vahvistavat varmasti sen yhteisöaseman;

b) muissa tapauksissa 315-323 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

321 artikla

Jos on tarpeen vahvistaa jonkin yhteisön jäsenvaltion rautatieyhtiölle kuuluvan tavaravaunun yhteisöasema, vaunua on pidettävä yhteisötavarana:

a) jos siinä olevat koodinumero ja omistajan merkki (tunnus) vahvistavat varmasti sen yhteisöaseman;

b) muissa tapauksissa esitettäessä jokin 315-318 artiklassa tarkoitetuista asiakirjoista.

322 artikla

1. Jos on tarpeen vahvistaa yhteisön sisäisessä kaupassa kuljetettavien tavaroiden sellaisten pakkauspäällysten yhteisöasema, jotka voidaan tunnistaa johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneelle henkilölle kuuluviksi ja jotka palautetaan käytön jälkeen tyhjinä toisesta jäsenvaltiosta, pakkauspäällyksiä on pidettävä yhteisötavaroina:

a) jos ne ilmoitetaan yhteisötavaroiksi, eikä tämän ilmoituksen todenmukaisuudesta ole epäilystä;

b) muissa tapauksissa 315-323 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu myönnytys voidaan myöntää astioille, pakkauspäällyksille, kuormausalustoille ja muille samankaltaisille tavaroille 670 artiklassa tarkoitettuja kontteja lukuun ottamatta.

323 artikla

Jos on tarpeen vahvistaa matkustajien mukanaan kuljettamien tai näiden matkatavaroihin sisältyvien tavaroiden yhteisöasema, näitä tavaroita on pidettävä yhteisötavaroina, jollei niitä ole tarkoitettu kaupalliseen tarkoitukseen, ja:

a) jos ne ilmoitetaan yhteisötavaroiksi, eikä tämän ilmoituksen todenmukaisuudesta ole epäilystä;

b) muissa tapauksissa 315-322 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

324 artikla

Jäsenvaltioiden tullihallintojen on avustettava toisiaan niiden asiakirjojen todistusvoimaisuuden ja oikeellisuuden sekä niiden yksityiskohtaisten sääntöjen säännönmukaisuuden valvomiseksi, joita tämän luvun säännösten mukaisesti käytetään tavaroiden yhteisöaseman todistamiseksi.

325 artikla

T2M-asiakirja otetaan käyttöön yhtenä perustamissopimuksen 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna hallinnollisen yhteistyön menetelmänä. Tämän asiakirjan tarkoituksena on todistaa, että jäsenvaltioiden aluksilla kalastetut tuotteet, jotka tuodaan yhteisön tullialueelle joko sellaisinaan tai jäsenvaltioiden aluksilla suoritetun käsittelyn jälkeen, jonka tuloksena saadut tuotteet kuuluvat 3 ryhmään tai CN-koodiin 1504 tai 2301, täyttävät kyseisen perustamissopimuksen 9 artiklan 2 kohdassa määrätyt edellytykset.

326 artikla

Edellä 325 artiklassa tarkoitetut kalastetut tuotteet ja aluksella saadut tuotteet on kuljetettava 329-333 artiklan mukaisesti laaditulla T2M-asiakirjalla, jos:

a) alus, jolla ne on pyydetty, tai tapauksen mukaan, jolla niitä on käsitelty, kuljettaa ne suoraan muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa tällä aluksella on kotipaikka;

b) kalastetut tuotteet on käsitelty jäsenvaltion aluksella, johon ne on uudelleenlastattu a alakohdassa tarkoitetusta aluksesta, ja mainittu alus kuljettaa näin saadut tuotteet suoraan yhteisön tullialueelle;

c) jäsenvaltion muu kuin a tai b alakohdassa tarkoitettu alus, johon kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet on uudelleenlastattu, kuljettaa ne suoraan yhteisön tullialueelle;

d) jokin a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista aluksista kuljettaa kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet suoraan yhteisön ulkopuolella sijaitsevaan maahan tai sijaitsevalle alueelle, josta ne kuljetetaan yhteisön tullialueelle.

327 artikla

1. Lomakkeen, jolle T2M-asiakirja laaditaan, on oltava liitteessä 43 olevan mallin mukainen.

2. Alkuperäiskappaleen paperin on oltava hiokkeetonta kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 55 grammaa neliömetriltä. Sen etu- ja kääntöpuolella on oltava vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuvan väärentämisen selvästi havaittavaksi.

3. T2M-lomakkeen on oltava kooltaan 210 × 297 millimetriä, jolloin pituuden osalta hyväksytään enintään P5 ja +8 millimetrin poikkeama.

4. Lomake on painettava jollakin sen jäsenvaltion, jossa kalastusaluksella on kotipaikka, toimivaltaisten viranomaisten määräämällä yhteisön virallisella kielellä.

5. T2M-lomake on 10 lomaketta sisältävä vihko, jossa jokainen lomake koostuu vihosta irrotettavasta alkuperäiskappaleesta ja siihen jäävästä hiilipaperin avulla saadusta jäljennöksestä. Vihkojen toisella kansilehdellä on oltava liitteeseen 44 sisältyvät huomautukset.

6. Jokaisessa T2M-lomakkeessa on oltava sen yksilöimiseen tarkoitettu sarjanumero. Alkuperäiskappaleessa ja jäljennöksessä on oltava sama numero.

7. Jäsenvaltiot voivat pidättää itsellään T2M-lomakkeiden painamisen ja vihoksi kokoamisen tai antaa tämän hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa hyväksymiseen on viitattava jokaisen vihon ensimmäisellä kansilehdellä sekä jokaisen lomakkeen alkuperäiskappaleessa. Kyseiselle ensimmäiselle kan silehdelle sekä jokaisen lomakkeen alkuperäiskappaleeseen on lisäksi merkittävä kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, josta se voidaan tunnistaa.

8. T2M-lomake on täytettävä jollakin yhteisön virallisista kielistä joko kirjoituskoneella tai selvästi luettavalla tavalla käsin; jälkimmäisessä tapauksessa se on täytettävä musteella ja painokirjaimin. Lomakkeessa ei saa olla raaputtamalla tai päällekirjoittamalla tehtyjä korjauksia. Siihen tehtävät muutokset on tehtävä viivaamalla yli virheelliset tiedot ja lisäämällä tarvittaessa halutut tiedot. Näin tehtyjen muutosten on oltava muutokset sisältävän ilmoituksen allekirjoittaneen henkilön varmentamat.

328 artikla

Kalastusaluksen rekisteröinti- tai kotisataman tulliviranomaisten on annettava T2M-lomakevihko varustajan tai tämän edustajan pyynnöstä. Vihko voidaan antaa sen jälkeen, kun varustaja tai tämän edustaja on lomakkeen kielellä täyttänyt 1 ja 2 kohdan kaikissa vihkoon sisältyvissä lomakkeen alkuperäiskappaleissa ja jäljennöksissä. Kyseisten viranomaisten on vihkoa antaessaan täytettävä 3 kohta kaikissa sen sisältämien lomakkeiden alkuperäiskappaleissa ja jäljennöksissä.

329 artikla

Sen aluksen päällikön, jolla kalastustuotteet on pyydetty, on täytettävä 4, 5 ja 8 kohta jonkin vihkoon kuuluvan lomakkeen alkuperäiskappaleessa ja jäljennöksessä aina, kun:

a) kalastettuja tuotteita viedään maihin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kyseisellä aluksella on kotipaikka;

b) kalastettuja tuotteita uudelleenlastataan muuhun jäsenvaltion alukseen;

c) kalastettuja tuotteita viedään maihin maassa tai alueella, joka sijaitsee yhteisön tullialueen ulkopuolella.

330 artikla

Jos kalastetut tuotteet on käsitelty tuotteet pyytäneellä aluksella siten, että saadut tuotteet luokitellaan CN-koodiin 1504 tai 2301, kyseisen aluksen päällikön on täytettävä 4-8 kohta kyseisen T2M-asiakirjan alkuperäiskappaleessa ja jäljennöksessä sekä mainittava käsittelystä aluksen lokikirjassa.

331 artikla

Uudelleenlastattaessa 329 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja kalastettuja tuotteita tai 330 artiklassa tarkoitettuja saatuja tuotteita muuhun alukseen, kummankin kyseisen päällikön on myös täytettävä 9 kohta T2M-asiakirjan alkuperäiskappaleessa ja jäljennöksessä sekä allekirjoitettava uudelleenlastausilmoitus. T2M-asiakirjan alkuperäiskappale on annettava sen aluksen päällikölle, johon kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet uudelleenlastataan, ja uudelleenlastauksesta on mainittava molempien alusten lokikirjassa.

332 artikla

Jos 330 artiklassa tarkoitettu käsittely suoritetaan jäsenvaltion muulla aluksella, johon kalastetut tuotteet on uudelleenlastattu, tämän aluksen päällikön on täytettävä 6, 7 ja 10 kohta hänelle uudelleenlastauksen yhteydessä annetussa T2M-asiakirjan alkuperäiskappaleessa ja mainittava käsittelystä aluksen lokikirjassa.

333 artikla

Uudelleenlastattaessa 329 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja kalastettuja tuotteita tai 330 artiklassa tarkoitettuja saatuja

tuotteita toisen kerran taikka uudelleenlastattaessa 332 artiklassa tarkoitettuja saatuja tuotteita, on kummankin kyseisen päällikön myös täytettävä 11 kohta T2M-asiakirjan alkuperäiskappaleessa ja allekirjoitettava uudelleenlastausilmoitus.

T2M-asiakirjan alkuperäiskappale on annettava sen aluksen päällikölle, johon kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet uudelleenlastataan, ja uudelleenlastauksesta on mainittava molempien alusten lokikirjassa.

334 artikla

1. Edellä 329 artiklassa ja tapauksen mukaan 330-333 artiklassa säädetyin edellytyksin laaditun T2M-asiakirjan alkuperäiskappale on esitettävä siinä tullitoimipaikassa, jossa asiakirjassa mainitut 325 artiklassa tarkoitetut saadut tuotteet ilmoitetaan johonkin tullimenettelyyn asetettaviksi. Kyseiset viranomaiset voivat vaatia siitä käännöksen. Lisäksi ne voivat T2M-asiakirjaan merkittyjen mainintojen oikeellisuuden tarkastamiseksi vaatia asiaa koskevien asiakirjojen, erityisesti 326 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen alusten alusasiakirjojen esittämistä.

2. Jos 325 artiklassa tarkoitetut kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet, joita T2M- asiakirja koskee, ovat olleet yhteisön alueen ulkopuolisessa maassa tai ulkopuolisella alueella, mainittu asiakirja on pätevä ainoastaan, jos siihen on liitetty tämän maan tai alueen tulliviranomaisten antama todistus.

Tässä todistuksessa on:

a) täsmennettävä, että kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet, joita mainittu asiakirja koskee, ovat pysyneet tullivalvonnassa koko sen ajan, jonka ne ovat olleet kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella, ja että niitä on siellä käsitelty ainoastaan niiden kunnon säilyttämiseen tarkoitetuin tavoin;

b) oltava kalastettujen tuotteiden tai saatujen tuotteiden saapumis- ja lähtöpäivä sekä tarkka kuvaus siitä kuljetusvälineestä, jota on käytetty niitä yhteisöön jälleenlähetettäessä.

Tämän todistuksen puuttuessa sen jäsenvaltion tulliviranomaiset, johon kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet tuodaan, voivat hyväksyä muun vastaavaksi tunnustamansa asiakirjan.

335 artikla

1. Jos 325 artiklassa tarkoitetut, yhteisön ulkopuoliseen maahan tai ulkopuoliselle alueelle kuljetetut kalastetut tuotteet tai saadut tuotteet on tarkoitettu kuljetettaviksi yhteisöön osalähetyksinä, päällikön tai tämän edustajan on säilytettävä 329 artiklassa tai tapauksen mukaan 330-333 artiklassa määrätyin edellytyksin laaditun T2M-asiakirjan alkuperäiskappale kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella. Tämän asiakirjan jäljennös on lähetettävä viipymättä kalastusaluksen rekisteröinti- tai kotisataman tullitoimipaikkaan.

2. Päällikön tai tämän edustajan on laadittava jokaista osalähetystä varten ote T2M-asiakirjasta, käyttäen tähän tarkoitukseen 328 artiklan mukaisesti annetusta T2M-lomakevihosta irrotettua lomaketta.

Jokaisessa otteessa on oltava viittaus alkuperäiseen asiakirjaan ja 4 kohdassa merkintä osalähetykseen kuuluvien tavaroiden luonteesta ja määrästä.

Jokaisessa otteessa on oltava selvästi havaittavin kirjaimin jokin seuraavista maininnoista:

- Extracto,

- Udskrift,

- Auszug,

- Áðüóðáóìá,

- Extract,

- Extrait,

- Estratto,

- Uittreksel,

- Extracto.

3. Jokaisesta osalähetyksestä on esitettävä T2M-asiakirjan otteen alkuperäiskappale yhdessä 334 artiklan 2 kohdassa säädetyn todistuksen kanssa jäsenvaltion tullitoimipaikassa, jossa osalähetyksen muodostavat tavarat ilmoitetaan asetettaviksi johonkin tullimenettelyyn.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun tullitoimipaikan on lähetettävä asianmukaisesti vahvistettu jäljennös T2M-asiakirjan otteesta viipymättä kalastusaluksen rekisteröinti- tai kotisataman tullitoimipaikkaan. Tässä jäljennöksessä on lisäksi oltava viittaus osoitettua tullimenettelyä koskevaan tulli-ilmoitukseen.

5. Alkuperäinen T2M-asiakirja on säilytettävä, kunnes kaikille siinä tarkoitetuille tavaroille on osoitettu tulliselvitysmuoto.

Päällikön tai tämän edustajan on mainittava alkuperäisen T2M-asiakirjan kohdassa "Huomautuksia" jokaisen käyttötarkoituksen osalta kollien lukumäärä ja laji, bruttopaino (kilogrammoina) sekä tavaroille osoitettu käyttötarkoitus. Jos käyttötarkoituksena on 2 kohdan mukainen kuljetus yhteisöön osalähetyksenä, on mainittava myös vastaavan otteen numero ja päiväys. Sen jälkeen, kun kaikille alkuperäisessä T2M-asiakirjassa tarkoitetuille tavaroille on osoitettu käyttötarkoitus, tämän asiakirjan alkuperäiskappale on viipymättä palautettava kalastusaluksen rekisteröinti- tai kotisataman tullitoimipaikkaan.

6. Mahdollisesti maksettaviksi tulevien tullien ja muiden maksujen kannon varmistamiseksi voivat 3 kohdassa tarkoitetun toimipaikan tulliviranomaiset sallia kalastettujen tuotteiden tulliselvityksen yhteisöaseman mukaisin eduin ainoastaan, jos annetaan vakuus. Vakuus on vapautettava kalastusaluksen rekisteröinti- tai kotisataman tullitoimipaikan annettua siihen suostumuksensa. Suostumus on annettava kuukauden kuluessa 5 kohdassa tarkoitetun T2M-asiakirjan alkuperäiskappaleen vastaanottamisesta.

336 artikla

Pakkauspäällyksille, jotka mahdollisesti esitetään samanaikaisesti T2M-asiakirjaan sisältyvien 325 artiklassa tarkoitettujen kalastettujen tuotteiden tai saatujen tuotteiden kanssa, voidaan myöntää yhteisön sisäinen kohtelu ainoastaan, jos tulliviranomaisille esitetään kyseisten pakkauspäällysten yhteisöaseman todistava asiakirja.

337 artikla

Jos T2M-lomakevihkoa on käytetty kalastusaluksen lähdön jälkeen, varustajan tai tämän edustajan on esitettävä se aina aluksen palatessa rekisteröinti- tai kotisatamaansa vihon antaneelle tullitoimipaikalle jäljennösten tarkastusta varten.

Tämän on myös esitettävä vihko aina tulliviranomaisten sitä pyytäessä.

Vihko on palautettava haltijalleen jokaisen tarkastuksen jälkeen, kunnes kaikki sen sisältämät lomakkeet on käytetty.

338 artikla

Jos alus, johon 327 artiklassa tarkoitettu vihko liittyy, ei ennen kaikkien T2M- lomakkeiden käyttöä enää täytä niitä edellytyksiä, jotka vaaditaan yhteisön sisäisen kohtelun myöntämiseksi kalastustuotteille muissa jäsenvaltioissa, vihko on palautettava viipymättä sen antaneeseen tullitoimipaikkaan.

339 artikla

Jäsenvaltioiden hallintojen on avustettava toisiaan T2M-asiakirjojen todistusvoimaisuuden ja niihin merkittyjen mainintojen oikeellisuuden tarkastamiseksi 325-340 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

340 artikla

1. Edellä 325 ja 326 artiklaa sovellettaessa ei aluksia, jotka on pysyvästi merkitty Ceutan ja Melillan toimivaltaisten paikallisten viranomaisten pitämään rekisteriin (registros de base), pidetä jäsenvaltioiden aluksina.

2. Ceutan ja Melillan toimivaltaisten paikallisten viranomaisten pitämään rekisteriin (registros de base) pysyvästi merkityn kalastusaluksen rekisteröinti- tai kotisataman tulliviranomaiset eivät saa antaa T2M-lomakevihkoa tälle alukselle.

3. Edellä 334 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan vietäessä T2M-asiakirjaan merkittyjä 326 artiklassa tarkoitettuja kalastettuja tuotteita tai saatuja tuotteita maihin Ceutan ja Melillan satamassa ja uudelleenlastattaessa niitä muuhun alukseen yhteisön tullialueelle vietäviksi.

Kyseisten tuotteiden maihin viemisen, varastoinnin ja uudelleenlastauksen muuhun alukseen on lisäksi tapahduttava paikoissa, jotka ovat erillään muuhun tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettäville tuotteille varatuista paikoista.

4 LUKU

Yhteisön ulkoinen passitus

1 jakso

Menettely

341 artikla

1. Yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavasta tavarasta on tehtävä T1- ilmoitus tässä jaksossa määrätyin edellytyksin. "T1-ilmoituksella" tarkoitetaan liitteissä 31-34 olevia malleja vastaavaa lomaketta käyttäen tehtyä ilmoitusta, jota käytetään liitteissä 37 ja 38 tarkoitettujen huomautusten mukaisesti.

2. Liitteessä 45 olevaan malliin perustuvia tavaraluetteloita voidaan 343-345 ja 383 artiklassa vahvistetuin edellytyksin käyttää yhteisön passitusilmoitusten tavarankuvausosina. Tämä käyttö ei millään tavoin vaikuta lähetys-/vientimenettelyihin tai määräjäsenvaltiossa sovellettaviin menettelyihin mahdollisesti liittyviä muodollisuuksia koskeviin velvoitteisiin, eikä niihin liittyviä lomakkeita koskeviin velvoitteisiin.

'Tavaraluettelolla' tarkoitetaan kaikkia 342-345 ja 383 sekä 386-388 artiklan edellytykset täyttäviä kaupallisia asiakirjoja.

342 artikla

Tavaraluettelossa on oltava:

a) otsikko "tavaraluettelo";

b) 70 × 55 millimetrin suuruinen kehys, joka jakautuu 70 × 15 millimetrin suuruiseen yläosaan, johon merkitään tunnus "T" sekä jokin 346 artiklan 1 kohdassa säädetyistä maininnoista, ja 70 × 40 millimetrin suuruiseen alaosaan, johon tehdään 345 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkinnät;

c) seuraavassa järjestyksessä sarakkeet, joiden otsikot ovat:

- järjestysnumero,

- kollien merkit, numerot, lukumäärä ja laji; tavaran kuvaus,

- lähetys-/viejämaa,

- ruttomassa kilogrammoina,

- ainoastaan virkakäyttöön.

Asianomaiset voivat mukauttaa sarakkeiden leveyden tarpeittensa mukaan. "Ainoastaan virkakäyttöön" otsikoidun sarakkeen leveyden on kuitenkin oltava vähintään 30 millimetriä. Lisäksi asianomaiset voivat käyttää vapaasti muuta kuin a, b ja c alakohdassa tarkoitettua tilaa.

343 artikla

1. Ainoastaan lomakkeen etupuolta voidaan käyttää tavaraluettelona.

2. Jokaisen tavaraluetteloon sisältyvän tavaran edessä on oltava järjestysnumero.

3. Jokaisen tavaran jäljessä on tarvittaessa oltava yhteisön säännöksissä, erityisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevissa säännöksissä, säädetyt erityismaininnat sekä tiedot esitetyistä asiakirjoista, todistuksista ja luvista.

4. Välittömästi viimeisen merkinnän alapuolelle on vedettävä vaakasuora viiva, ja käyttämätön tila on viivattava ristiin siten, että myöhempien lisäysten teko on mahdotonta.

344 artikla

1. Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat sallia 341 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina tavaraluetteloina käytettävän luetteloja, jotka eivät täytä kaikkia 341 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 342 artiklan edellytyksiä.

Tällaisten luettelojen käyttö voidaan sallia ainoastaan, jos:

a) niitä antavat yritykset, joiden kirjanpito perustuu yhtenäistettyyn elektroniseen tai automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään;

b) ne on suunniteltu ja täytetty siten, että tulliviranomaiset voivat vaikeuksitta käyttää niitä;

c) niissä on mainittu jokaisen tavaran osalta kollien lukumäärä, laji, merkit ja numerot, tavaran kuvaus, lähetys-/ viejämaa sekä bruttomassa kilogrammoina.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuina tavaraluetteloina voidaan sallia käytettävän myös lähetys-/vientimuodollisuuksien suorittamista varten laadittuja kuvailevia luetteloja, vaikka näitä luetteloja antavatkin yritykset, joiden kirjanpito ei perustu yhtenäistettyyn elektroniseen tai automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään.

3. Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat sallia yritysten, joiden kirjanpito perustuu yhtenäistettyyn elektroniseen tai automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään ja jotka 1 ja 2 kohdan mukaisesti jo voivat käyttää erityisen mallin mukaisia luetteloja, käyttää näitä luetteloja myös kuljetettaessa ainoastaan yhtä tavaralajia yhteisön passituksessa, jos tämä myönnytys on tarpeen kyseisten yritysten tietojenkäsittelyohjelmat huomioon ottaen.

345 artikla

1. Passituksesta vastaavan käyttäessä mahdollisuutta käyttää tavaraluetteloja lähetykselle, joka koostuu useista tavaralajeista, yhteisön passitusta varten käytettävän lomakkeen 15 kohta "Lähetys-/viejämaa", 33 kohta "Tavaroiden koodi", 35 kohta "Bruttomassa (kg)", 38 kohta "Nettomassa (kg)" ja tarvittaessa 44 kohta "Erityismainintoja, esitetyt asiakirjat, todistukset ja luvat" on viivattava ristiin eikä tämän lomakkeen 31 kohtaan "Kollit ja tavaran kuvaus" saa merkitä kollien merkkejä, numeroita, lukumäärää ja lajia eikä tavaran kuvausta. Tätä lomaketta ei voida täydentää jatkolomakkeilla.

2. Tavaraluettelo on laadittava yhtä monena kappaleena kuin yhteisön passitusta varten käytettävä lomake, johon se liittyy.

3. Ilmoitusta kirjattaessa tavaraluettelolle on annettava sama kirjaamisnumero kuin yhteisön passitusta varten käytettävälle lomakkeelle, johon se liittyy. Tämä numero on merkittävä joko lähtötoimipaikan nimen sisältävällä leimalla tai käsin. Jälkimmäisessä tapauksessa sen oheen on merkittävä lähtötoimipaikan virallinen leima.

Lähtötoimipaikan virkailijan allekirjoitus ei ole pakollinen.

4. Jos yhteisön passitusta varten käytettävään lomakkeeseen liitetään useita tavaraluetteloja, niissä on oltava passituksesta vastaavan antama järjestysnumero; liitteenä olevien tavaraluettelojen lukumäärä on merkittävä kyseisessä lomakkeessa olevaan 4 kohtaan "Tavaraluettelot".

5. Yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan lomakkeelle laadittua ilmoitusta, jonka 1 kohdan oikeanpuoleisessa alakohdassa on tunnus "T1" tai "T2" ja jota täydentää yksi tai useampi tavaraluettelo, on pidettävä tapauksen mukaan yhteisön ulkoista tai sisäistä passitusta koskevana ilmoituksena, joita tarkoitetaan 341 artiklan 1 kohdassa tai vastaavasti 381 artiklassa.

346 artikla

1. Jos tavarat on kuljetettava yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä, passituksesta vastaavan on merkittävä tunnus "T1" käytettävän lomakkeen 1 kohdan oikeanpuoleiseen alakohtaan. Jatkolomakkeita käytettäessä on passituksesta vastaavan merkittävä tunnus "T1 a" käytettävien jatkolomakkeiden 1 kohdan oikeanpuoleiseen alakohtaan.

Jos jäsenvaltiot eivät salli jatkolomakkeiden käyttöä ilmoitukset laativaa automaattista ilmoitustenkäsittelyjärjestelmää käytettäessä, yhteisön passitusilmoituksen lomaketta on täydennettävä yhdellä tai useammalla lomakkeella, joiden mallit ovat liitteissä 31 ja 32. Tällöin tunnus "T1 a" on merkittävä kyseisten lomakkeiden 1 kohdan oikeanpuoleiseen alakohtaan.

2. Passituksesta vastaavan on allekirjoitettava T1-ilmoitus, ja se on esitettävä lähtötoimipaikassa vähintään kolmena kappaleena.

3. Yhteisön passitusmenettelyn seuratessa lähtöjäsenvaltiossa muuta tullimenettelyä, T1-ilmoituksessa on viitattava kyseiseen menettelyyn tai vastaaviin tulliasiakirjoihin.

347 artikla

1. Samaan kuljetusvälineeseen voidaan lastata tavaroita useissa lähtötoimipaikoissa, ja siitä voidaan purkaa tavaroita useissa määrätoimipaikoissa.

2. Samaan T1-ilmoitukseen voidaan merkitä ainoastaan tavaroita, jotka lastataan tai on lastattava ainoastaan yhteen kuljetusvälineeseen ja jotka on tarkoitettu kuljetettaviksi samasta lähtötoimipaikasta samaan määrätoimipaikkaan.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa on seuraavia pidettävä yhtenä kuljetusvälineenä, jos niillä kuljetetaan yhdessä lähetettäviä tavaroita:

a) yksi tieliikenteen ajoneuvo ja sen perävaunu(t) ja tai puoliperävaunu(t);

b) yksi rautatievaunujono;

c) yhden kokonaisuuden muodostavat alukset;

d) tässä artiklassa tarkoitettuun kuljetusvälineeseen lastatut kontit.

348 artikla

1. Lähtötoimipaikan on vastaanotettava ja kirjattava T1-ilmoitus, asetettava määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa ja toteutettava tarpeellisina pitämänsä tunnistamistoimenpiteet.

2. Lähtötoimipaikan on tehtävä vastaavat merkinnät T1-asiakirjaan, säilytettävä sille tarkoitettu kappale ja annettava muut kappaleet passituksesta vastaavalle tai tämän edustajalle.

349 artikla

1. Pääsääntöisesti tavaroiden tunnistaminen on varmistettava sinetöinnillä.

2. Sinetöitävä on:

a) lastitilat, jos kuljetusväline on hyväksytty muiden säännösten mukaisesti tai jos lähtötoimipaikka pitää kuljetusvälinettä sinetöintiin soveltuvana;

b) kollit muissa tapauksissa.

3. Kuljetusvälineitä on pidettävä lastitilojen sinetöintiin soveltuvina, jos:

a) ne voidaan sinetöidä yksinkertaisesti ja tehokkaasti;

b) niiden rakenne on sellainen, ettei tavaroita voida siirtää niistä tai niihin näkyviä käsittelyjälkiä jättämättä tai sinetöintiä murtamatta;

c) ne eivät sisällä piilotilaa, johon tavaroita voidaan kätkeä;

ja

d) tulliviranomaiset pääsevät helposti niiden tavarankuljetukseen tarkoitettuihin tiloihin tullitarkastusta varten.

4. Lähtötoimipaikka voi luopua sinetöinnistä, jos muut mahdolliset tunnistamistoimenpiteet huomioon ottaen T1-asiakirjassa tai täydentävissä asiakirjoissa oleva tavaran kuvaus mahdollistaa niiden tunnistamisen.

350 artikla

1. Tavarat on kuljetettava lähtötoimipaikan joko passituksesta vastaavalle tai tämän edustajalle antamilla T1-asiakirjan kappaleilla.

2. T1-asiakirjan kappaleet on esitettävä aina tulliviranomaisten niitä pyytäessä.

351 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle luettelo yhteisön passituksiin toimivaltaisista toimipaikoista sekä ilmoitettava niiden aukioloajat.

Komissio toimittaa nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

352 artikla

1. Lähetys sekä T1-asiakirjan kappaleet on esitettävä jokaisessa rajatoimipaikassa.

2. Kuljettajan on annettava jokaiseen rajatoimipaikkaan liitteessä 46 olevan mallin mukaiselle lomakkeelle laadittu rajanylitysilmoitus.

3. Rajatoimipaikoissa ei tarkasteta tavaroita, ellei epäillä säännönvastaisuuksia, jotka voivat aiheuttaa väärinkäytöksiä.

4. Jos kuljetus tapahtuu muun rajatoimipaikan kuin T1-asiakirjassa mainitun rajatoimipaikan kautta, on sen rajatoimipaikan, jonka kautta kuljetus on tapahtunut, viipymättä lähetettävä rajanylitysilmoitus kyseisessä asiakirjassa mainittuun rajatoimipaikkaan.

353 artikla

Jos tavaroita lastataan tai puretaan reitin varrella tulliviranomaisten läsnäollessa, on lähtötoimipaikan tai -paikkojen antamat T1-asiakirjan kappaleet esitettävä näille tulliviranomaisille.

354 artikla

1. T1-asiakirjassa mainitut tavarat voidaan uutta ilmoitusta tekemättä uudelleenlastata muuhun kuljetusvälineeseen sen jäsenvaltion, jonka alueella uudelleenlastauksen on määrä tapahtua, tulliviranomaisten valvonnassa. Tällöin toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä vastaavat merkinnät T1-asiakirjaan.

2. Tulliviranomaiset voivat määräämillään edellytyksillä sallia tavaroiden uudelleenlastauksen ilman tullivalvontaa. Tällöin kuljettajan on tehtävä vastaavat merkinnät T1-asiakirjaan ja ilmoitettava asiasta vahvistusta varten jäsenvaltion, jossa uudelleenlastaus on tapahtunut, tulliviranomaisille.

355 artikla

1. Jos sinetöinti rikkoutuu kuljetuksen aikana kuljettajasta riippumattomista syistä, tämän on viipymättä pyydettävä sen jäsenvaltion, jonka alueella kuljetusväline on, tulliviranomaisia laatimaan todistuspöytäkirja. Kyseisen tulliviranomaisen on mahdollisuuksien mukaan kiinnitettävä uudet sinetit.

2. Edellä 354 artiklaa sovelletaan, jos onnettomuuden johdosta on välttämätöntä uudelleenlastata tavarat muuhun kuljetusvälineeseen.

3. Jos välittömästi uhkaavan vaaran johdosta on välttämätöntä välittömästi purkaa tavarat tai osa niistä, kuljettaja voi oma-aloitteisesti toteuttaa nämä toimenpiteet. Hänen on mainittava tästä T1-asiakirjassa. Tällöin sovelletaan 1 kohtaa.

4. Jos kuljettaja ei kuljetuksen aikana sattuneiden onnettomuuksien tai muiden tapahtumien johdosta voi noudattaa 348 artiklassa tarkoitettua määräaikaa, hänen on ilmoitettava tästä viipymättä 1 kohdassa tarkoitetulle tulliviranomaiselle. Tämän viranomaisen on tehtävä vastaavat merkinnät T1-asiakirjaan.

356 artikla

1. Tavarat ja T1-asiakirja on esitettävä määrätoimipaikassa.

2. Määrätoimipaikan on merkittävä suoritetut tarkastukset T1-asiakirjaan, lähetettävä yksi kappale viipymättä lähtötoimipaikkaan ja säilytettävä toinen kappale.

3. Yhteisön passitus voidaan päättää muussa kuin T1-asiakirjassa määrätyssä toimipaikassa. Tästä toimipaikasta tulee tällöin määrätoimipaikka.

4. Lähtötoimipaikan asettama määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa, on niiden maiden, joiden aluetta käytetään yhteisön passituksessa, tulliviranomaisia sitova, eivätkä nämä viranomaiset voi sitä muuttaa.

5. Jos tavarat esitetään määrätoimipaikassa lähtötoimipaikan asettaman määräajan päätyttyä ja jos tämän määräajan noudattamatta jättäminen johtuu olosuhteista, jotka perustellaan määrätoimipaikan hyväksymällä tavalla ja joita ei voida lukea kuljettajan eikä passituksesta vastaavan syyksi, viimeksi mainitun on katsottava noudattaneen asetettua määräaikaa.

357 artikla

1. Henkilön, joka esittää yhteisön passitusasiakirjan sekä siinä tarkoitetun lähetyksen määrätoimipaikassa, voi saada pyynnöstään tulotodistuksen.

2. Lomakkeen, jolle yhteisön passitusasiakirjan sekä siinä mainitun lähetyksen esittämisen määrätoimipaikassa todistava tulotodistus laaditaan, on oltava liitteessä 47 olevan mallin mukainen. Tulotodistus voidaan kuitenkin yhteisön passitusasiakirjan osalta laatia mainitun asiakirjan palautuskappaleen kääntöpuolen alaosassa olevalle mallille.

3. Asianomaisen on täytettävä tulotodistus ennakolta. Siinä voi määrätoimipaikan merkinnöille varatun kehyksen ulkopuolella olla muita lähetykseen liittyviä merkintöjä, mutta määrätoimipaikan vahvistus on pätevä ainoastaan kyseisen kehyksen sisältämien merkintöjen osalta.

358 artikla

Jokainen jäsenvaltio voi määrätä yhden tai useamman keskuselimen, joihin määräjäsenvaltion toimivaltaisten toimipaikkojen on palautettava asiakirjat. Tällaisia elimiä määränneiden jäsenvaltioiden on ilmoitettava niistä komissiolle ja täsmennettävä, mitkä asiakirjat on palautettava. Komissio antaa asian tiedoksi muille jäsenvaltioille.

2 jakso

Vakuudet

1 alajakso

Yleiset säännökset

359 artikla

1. Koodeksin 94 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakuuden on oltava voimassa koko yhteisössä.

2. Vakuus voidaan antaa yleisesti useita yhteisön passituksia varten tai erikseen ainoastaan yhtä yhteisön passitusta varten.

3. Vakuutena on oltava koodeksin 195 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttävän kolmannen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön antama yhteisvastuullinen takaus, jollei 373 artiklan 2 kohdasta muuta johdu.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu takaus on annettava takausasiakirjassa, jonka on oltava:

- liitteessä 48 olevan mallin mukainen, jos kyseessä on yleisvakuus,

- liitteessä 49 olevan mallin mukainen, jos kyseessä on yksittäinen vakuus,

- liitteessä 50 olevan mallin mukainen, jos kyseessä on kiinteä vakuus.

5. Kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tai vakiintuneen käytännön niin vaatiessa jokainen jäsenvaltio voi laadituttaa takausasiakirjan eri muodossa, jos sillä on sama vaikutus kuin malliasiakirjalla.

2 alajakso

Yleisvakuus

360 artikla

Jos yhteisön ulkoisiin passituksiin, jotka koskevat yhteisön tullialueelle kolmansista maista tuotuja tavaroita, joista on annettu tai annettava erityistietoja, erityisesti neuvoston asetuksen (ETY) n:o 1468/81(12) säännöksiä sovellettaessa, liittyy poikkeuksellinen petoksen vaara, jäsenvaltioiden tullihallintojen on yhteisymmärryksessä komission kanssa toteutettava erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on väliaikaisesti kieltää yleisvakuuden käyttö.

(12) EYVL N:o L 144, 2.6.1981, s. 1

Jäsenvaltion tullihallinnon tekemää yleisvakuuden käytön kieltävää päätöstä on sovellettava muiden jäsenvaltioiden tullihallintoihin.

Jäsenvaltioiden tullihallintojen on tiedotettava toisilleen tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ja tiedotettava niistä myös komissiolle.

Komissio päättää kuuden kuukauden kuluttua, onko toteutettuja toimenpiteitä jatkettava.

361 artikla

Yleisvakuuden taso on vahvistettava jäljempänä olevien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 360 artiklan säännösten soveltamista.

1) Yleisvakuuden määräksi on 4 alakohdassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan vahvistettava vähintään 30 prosenttia kannettavista tulleista ja muista maksuista.

2) Yleisvakuuden määräksi on 4 alakohdassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan vahvistettava kannettavien tullien ja muiden maksujen kokonaismäärä, jos se koskee sellaisten tavaroiden yhteisön ulkoisia passituksia, jotka

- on tuotu yhteisön tullialueelle,

- luetellaan liitteessä 53,

ja

- joiden osalta komissio on antanut erityistietoja passituksista, joihin liittyy lisääntynyt petoksen vaara, erityisesti neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1468/81 säännöksiä sovellettaessa.

Tulliviranomaiset voivat kuitenkin vahvistaa yleisvakuuden määräksi 50 prosenttia kannettavista tulleista ja muista maksuista, kun kyseessä ovat henkilöt:

- jotka ovat sijoittautuneet siihen jäsenvaltioon, jossa vakuus annetaan,

- jotka käyttävät säännöllisesti yhteisön passitusmenettelyä,

- joiden taloudellinen tilanne mahdollistaa heidän sitoumustensa täyttämisen,

- jotka eivät ole syyllistyneet tulli- eikä verolainsäädännön vakavaan rikkomiseen.

Tätä alakohtaa sovellettaessa vakuustoimipaikan on merkittävä 362 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun takaustodistuksen 7 kohtaan jokin seuraavista maininnoista:

- aplicación del punto 2 del artículo 361 del Reglamento (CEE) no 2454/93,

- anvendelse af artikel 361, nr. 2, i forordning (EØF) nr. 2454/93,

- Anwendung von Artikel 361 Nummer 2 der Verordnung (EWG) Nr. 2454/93,

- ÅöáñìïãÞ ôïõ Üñèñïõ 361 ïçìåßï 2 åäôåñï åäÜöúï ôïõ êáõïõúìïý (EOK) áñôÕ. 2454/93,

- application of Article 361(2) of Regulation (EEC) No 2454/93,

- application de l'article 361 point 2 du règlement (CEE) no 2454/93,

- applicazione dell'articolo 361, punto 2 del regolamento (CEE) n. 2454/93,

- toepassing van artikel 361, punt 2, van Verordening (EEG) nr. 2454/93,

- aplicaçáo do ponto 2 do artigo 361o do Regulamento (CEE) no 2454/93.

3) Jos yhteisön passitusilmoitus sisältää tavaroiden, jotka kuuluvat tämän artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, lisäksi muita tavaroita, yleisvakuuden määrää koskevia säännöksiä sovelletaan siten kuin näistä kahdesta tavararyhmästä tehtäisiin erilliset ilmoitukset.

Tavararyhmää, jonka paljous tai arvo on suhteellisen vähämerkityksinen, ei kuitenkaan oteta huomioon.

4) Tämän artiklan soveltamiseksi vakuustoimipaikan on tehtävä yhden viikon jaksolta laskelma:

- tapahtuneista lähetyksistä,

- kannettavista tulleista ja muista maksuista, jossakin kyseisessä maassa sovellettava korkein verotus huomioon ottaen.

Laskelma on tehtävä asianomaisen kuluneen vuoden aikana kuljettamia tavaroita koskevien kaupallisten asiakirjojen ja tiliasiakirjojen perusteella jakamalla saatu määrä sen jälkeen 52:lla.

Jos kyseessä ovat alalla uudet toimijat, vakuustoimipaikan on yhdessä asianomaisen kanssa jo käytettävissä olevien tietojen perusteella arvioitava tiettynä ajanjaksona kuljetettavien tavaroiden paljous, arvo ja niihin sovellettavat maksut. Vakuustoimipaikan on päätettävä ekstrapoloimalla viikon jaksona kuljetettavien tavaroiden arvo ja niistä kannettavat maksut.

Vakuustoimipaikan on vuosittain tutkittava yleisvakuuden määrä erityisesti lähtötoimipaikoista saatujen tietojen perusteella ja tarvittaessa tarkistettava tätä määrää.

362 artikla

1. Yleisvakuus on annettava vakuustoimipaikassa.

2. Vakuustoimipaikan on päätettävä takauksen määrä, vastaanotettava takaussitoumus ja annettava ennakkohyväksyminen, jonka perusteella passituksesta vastaava voi takauksen rajoissa suorittaa yhteisön passituksia mistä lähtötoimipaikasta tahansa.

3. Ennakkohyväksymisen saaneelle henkilölle on annettava 363-366 artiklassa vahvistetuin edellytyksin liitteessä 51 olevan mallin mukaiselle lomakkeelle laadittu takaustodistus yhtenä tai useampana kappaleena.

4. Jokaisessa T1-asiakirjassa on oltava viittaus takaustodistukseen.

5. Vakuustoimipaikka voi peruuttaa ennakkohyväksymisen, jos sitä annettaessa vaaditut edellytykset eivät enää täyty.

363 artikla

1. Passituksesta vastaavan on nimettävä takaustodistuksen antamishetkellä tai milloin tahansa sen voimassaoloaikana omalla vastuullaan todistuksen kääntöpuolella henkilöt, jotka tämä on valtuuttanut nimissään allekirjoittamaan yhteisön passitusilmoitukset. Jokaisessa nimeämismerkinnässä on oltava valtuutetun henkilön suku- ja etunimi sekä tämän allekirjoitusnäyte. Valtuutettua henkilöä koskeva merkintä on vahvistettava passituksesta vastaavan allekirjoituksella. Passituksesta vastaava voi viivata ristiin kohdat, joita ei halua käyttää.

2. Passituksesta vastaava voi milloin tahansa mitätöidä todistuksen kääntöpuolelle tehdyn valtuutetun henkilön merkinnän.

364 artikla

Lähtötoimipaikalle esitetyn takaustodistuksen kääntöpuolelle merkittyä henkilöä on pidettävä passituksesta vastaavan valtuutettuna edustajana.

365 artikla

Takaustodistuksen voimassaoloaika ei saa olla pitempi kuin kaksi vuotta. Vakuustoimipaikka voi kuitenkin pidentää tätä aikaa yhden kerran enintään kahdella vuodella.

366 artikla

Jos takaussopimus puretaan, passituksesta vastaavan on viipymättä palautettava vakuustoimipaikkaan kaikki saamansa voimassa olevat takaustodistukset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi voimassa olevien, palauttamattomien todistusten tunnistetiedot. Komissio ilmoittaa ne muille jäsenvaltioille.

3 alajakso

Kiinteä vakuus

367 artikla

1. Jokainen jäsenvaltio voi hyväksyä yhdellä asiakirjalla annetun 7 000 ecun kiinteän vakuuden, jolla takaaja takaa vastuullaan suoritetun yhteisön passituksen johdosta mahdollisesti kannettavien tullien ja muiden maksujen maksamisen passituksesta vastaavan henkilöstä riippumatta. Tätä säännöstä sovelletaan sen rajoittamatta 368 artiklan soveltamista.

2. Kiinteä vakuus on annettava vakuustoimipaikassa.

368 artikla

1. Lähtötoimipaikka ei saa muissa kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vaatia vakuutta, joka on suurempi kuin 7 000 ecun kiinteä vakuus yhteisön passitusil moitusta kohti, yksittäisessä ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista kannettavien tullien ja muiden maksujen määrästä riippumatta.

2. Jos tavaroiden kuljetukseen liittyy sen erityisolosuhteiden vuoksi lisääntyneitä riskejä ja jos 7 000 ecun vakuus on tästä syystä riittämätön, lähtötoimipaikka voi vaatia suuremman vakuuden niin monena 7 000 ecun kerrannaisena kuin tarvitaan kaikista lähetettävistä tavaroista kannettavia tulleja vastaavaksi vakuudeksi.

3. Liitteessä 52 lueteltuja tavaroita kuljetettaessa kiinteää vakuutta on korotettava, jos kuljetettavien tavaroiden paljous on suurempi kuin 7 000 ecun kiinteää vakuutta vastaava paljous.

Tällöin kiinteää määrää on korotettava siihen 7 000 ecun kerrannaiseen, joka tarvitaan lähetettävien tavaroiden paljoutta vastaavaksi vakuudeksi.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa passituksesta vastaavan on annettava lähtötoimipaikkaan vaadittua 7 000 ecun kerrannaista vastaava määrä kiinteän vakuuden todistuksia.

369 artikla

1. Jos yhteisön passitusilmoitus sisältää liitteessä 52 lueteltujen tavaroiden lisäksi muita tavaroita, kiinteää vakuutta koskevia säännöksiä on sovellettava siten kuin näitä kahta tavararyhmää varten olisi annettu erilliset ilmoitukset.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tavararyhmää, jonka paljous tai arvo on suhteellisen vähämerkityksinen, ei oteta huomioon.

370 artikla

1. Takaussitoumuksen vastaanottaminen vakuustoimipaikassa oikeuttaa takaajan antamaan vakuusasiakirjassa määrätyin edellytyksin yhden tai useamman kiinteän vakuuden todistuksen, joka vaaditaan henkilöiltä, jotka aikovat passituksesta vastaavina suorittaa yhteisön passituksen valitsemastaan lähtötoimipaikasta.

2. Lomakkeen, jolle kiinteän vakuuden todistus laaditaan, on oltava liitteessä 54 olevan mallin mukainen. Mallin kääntöpuolella olevat tiedot voidaan kuitenkin merkitä etupuolen yläosaan ennen todistuksen antavaa viranomaista koskevia tietoja, sen jälkeisten mainintojen pysyessä ennallaan.

3. Takaajan vastuun on oltava 7 000 ecua yhtä kiinteän vakuuden todistusta kohti.

4. Passituksesta vastaava voi jokaisella yhden kiinteän vakuuden todistuksella suorittaa yhden yhteisön passituksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 368 ja 371 artiklan säännösten soveltamista. Lähtötoimipaikan on säilytettävä sille annettu todistus.

371 artikla

Takaaja voi antaa kiinteän vakuuden todistuksia,

- jotka eivät ole voimassa yhteisön passituksessa, joka koskee liitteessä 52 lueteltuja tavaroita

ja

- joita voidaan käyttää enintään seitsemän kappaletta 347 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kuljetusvälinettä kohti, kuljetettaessa muita kuin ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja tavaroita.

Tätä varten takaajan on merkittävä antamiinsa kiinteän vakuuden todistuksiin vinoittain isoin kirjaimin jokin seuraavista maininnoista:

- VALIDEZ LIMITADA; APLICACIÓN DEL ARTÍCULO 371 DEL REGLAMENTO (CEE) No 2454/93,

- BEGRÆNSET GYLDIGHED - ARTIKEL 371, I FORORDNING (EØF) Nr. 2454/93,

- BESCHRÄNKTE GELTUNG - ARTIKEL 371 DER VERORDNUNG (EWG) Nr. 2454/93,

- ÐÅÑÉÏÑÉÓÌÅÍÇ ÉÓ×ÕÓ: ÅÖÁÑÌÏÃÇ ÔÏÕ ÁÑÈÑÏÕ 371 ÔÏÕ ÊÁÍÏÍÉÓÌÏÕ (EOK) áñôÕ. 2454/93,

- LIMITED VALIDITY - APPLICATION OF ARTICLE 371 OF REGULATION (EEC) No 2454/93,

- VALIDITÉ LIMITÉE - APPLICATION DE L'ARTICLE 371 DU RÈGLEMENT (CEE) N0 2454/93,

- VALIDITÁ LIMITATA - APPLICAZIONE DELL'ARTICOLO 371 DEL REGOLAMENTO (CEE) N. 2454/93.

- BEPERKTE GELDIGHEID - TOEPASSING VAN ARTIKEL 371 VAN VERORDENING (EEG) Nr. 2454/93,

- VALIDADE LIMITADA; APLICAÇÁO DO ARTIGO 3710 DO REGULAMENTO (CEE) N0 2454/93.

372 artikla

Jäsenvaltion, johon vakuustoimipaikka kuuluu, on viipymättä ilmoitettava takaus sopimuksen purkamisesta muille jäsenvaltioille.

4 alajakso

Yksittäinen vakuus

373 artikla

1. Yhtä yhteisön passitusta varten yksittäisenä annettu vakuus on asetettava lähtötoimipaikassa. Lähtötoimipaikan on vahvistettava vakuuden määrä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuus voi olla lähtötoimipaikkaan annettu käteistalletus. Tällöin se on palautettava, kun T1-asiakirja on selvitetty lähtötoimipaikassa.

5 alajakso

Tämän jakson 1-4 alajaksoa koskeva yhteiset säännökset

374 artikla

Koodeksin 199 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tapauksen lisäksi takaaja vapautuu sitoumuksistaan myös sen jälkeen, kun 12 kuukautta on kulunut T1-ilmoituksen kirjaamispäivästä, jolleivät lähtöjäsenvaltion tulliviranomaiset ole ilmoittaneet takaajalle, ettei T1-asiakirjaa ole selvitetty.

Jos tulliviranomaiset ovat ilmoittaneet takaajalle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, ettei T1-asiakirjaa ole selvitetty, tälle on myös ilmoitettava, että tämä on tai voi olla velvollinen maksamaan määrät, joista tämä vastaa kyseisen yhteisön passituksen osalta. Tämän ilmoituksen on saavuttava takaajalle kolmen vuoden kuluessa T1- ilmoituksen kirjaamispäivästä. Takaaja vapautuu sitoumuksistaan myös, jollei ilmoitus saavu edellä tarkoitetussa määräajassa.

6 alajakso

Vapautus vakuuden antamisesta

375 artikla

1. Vapautuksen myöntämiseksi yhteisön passituksia varten vaadittavan vakuuden antamisesta on asianomaisen laadittava koodeksin 95 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti annettava sitoumus liitteessä 55 olevan mallin mukaan.

2. Kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tai vakiintuneen käytännön niin vaatiessa jokainen jäsenvaltio voi laadituttaa asianomaisen henkilön sitoumuksen eri muodossa, jos sillä on sama vaikutus kuin mallisitoumuksella.

376 artikla

1. Vapautusta vakuuden antamisesta ei koodeksin 95 artiklan 3 kohdan mukaisesti sovelleta tavaroihin:

a) joiden kokonaisarvo lähetystä kohti on suurempi kuin 100 000 ecua,

tai

b) jotka luetellaan liitteessä 56 tavaroina, joihin liittyy lisääntyneitä riskejä.

2. Vapautusta vakuuden antamisesta ei sovelleta, jos yleisvakuuden käyttäminen on kielletty 360 artiklan säännösten mukaisesti.

377 artikla

1. Sovellettaessa vapautusta vakuuden antamisesta on vastaavassa T1-passitusilmoituksessa viitattava koodeksin 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun todistukseen.

2. Lomakkeen, jolle vapautustodistus laaditaan, on oltava liitteessä 57 olevan mallin mukainen.

3. Passituksesta vastaavan on nimettävä vapautusta vakuuden antamisesta koskevaa todistusta annettaessa tai milloin tahansa sen voimassaoloaikana omalla vastuullaan todistuksen kääntöpuolella henkilöt, jotka tämä on valtuuttanut nimissään allekirjoittamaan yhteisön passitusilmoitukset. Jokaisessa nimeämismerkinnässä on oltava valtuutetun henkilön suku- ja etunimi sekä tämän allekirjoitusnäyte. Valtuutetun henkilön nimeämismerkintä on vahvistettava passituksesta vastaavan allekirjoituksella. Passituksesta vastaava voi viivata ristiin kohdat, joita tämä ei halua käyttää.

Passituksesta vastaava voi milloin tahansa mitätöidä todistuksen kääntöpuolelle tehdyn valtuutetun henkilön nimeämismerkinnän.

4. Lähtötoimipaikalle esitetyn vapautusta vakuuden antamisesta koskevan todistuksen kääntöpuolella mainittua henkilöä on pidettävä passituksesta vastaavan valtuutettuna edustajana.

5. Vakuudesta vapauttamista koskevan todistuksen voimassaoloaika ei saa olla pitempi kuin kaksi vuotta. Vapautuksen myöntävät viranomaiset voivat kuitenkin pidentää tätä aikaa yhden kerran enintään kahdella vuodella.

6. Jos vapautus vakuuden antamisesta peruutetaan, passituksesta vastaavan on viipymättä palautettava vapautuksen myöntäneille viranomaisille kaikki passituksesta vastaavalle annetut voimassa olevat vapautusta vakuuden antamisesta koskevat todistukset.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi voimassa olevien palauttamattomien todistusten tunnistetiedot.

Komissio antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

3 jakso

Säännönvastaisuudet ja passituksen

säännönmukaisuuden todistaminen

378 artikla

1. Jos lähetystä ei ole esitetty määrätoimipaikassa ja jos rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, rikkomusta tai säännönvastaisuutta on pidettävä tapahtuneena

- jäsenvaltiossa, johon lähtötoimipaikka kuuluu,

tai

- jäsenvaltiossa, johon rajatoimipaikka yhteisöön tultaessa kuuluu ja johon rajanylitystodistus on annettu,

jollei 379 artiklan 2 kohdassa mainitussa määräajassa tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla esitetä todisteita passituksen säännönmukaisuudesta tai paikasta, jossa rikkomus tai säännönvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta koodeksin 215 artiklan soveltamista.

2. Jollei tällaisia todisteita esitetä, ja jos kyseistä rikkomusta tai säännönvastaisuutta on näin ollen on edelleen pidettävä lähtöjäsenvaltiossa tai 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tulojäsenvaltiossa tapahtuneena, tämän jäsenvaltion on kannettava kyseisiä tavaroita koskevat tullit ja muut maksut yhteisön säännösten tai kansallisten säännösten mukaisesti.

3. Jos jäsenvaltio, jossa kyseinen rikkomus tai säännönvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut, todetaan ennen kuin kolme vuotta on kulunut T1-ilmoituksen kirjaamispäivästä, tämän jäsenvaltion on yhteisön säännösten tai kansallisten säännösten mukaisesti kannettava jälkikäteen kyseisiin tavaroihin liittyvät tullit ja muut maksut (lukuun ottamatta niitä, jotka on 2 kohdan mukaisesti kannettu yhteisön omina varoina). Tällöin alun perin kannetut tullit ja muut maksut (lukuun ottamatta niitä, jotka on kannettu yhteisön omina varoina) on palautettava jälkikäteen suoritetun kannon tultua todistetuksi.

4. Vakuus, jonka kattamana passitus on suoritettu, voidaan vapauttaa vasta edellä mainitun kolmen vuoden määräajan päättyessä tai sen jälkeen, kun siinä jäsenvaltiossa, jossa kyseinen rikkomus tai säännönvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut, kannettavat tullit ja muut maksut on maksettu.

Jäsenvaltioiden on toteutettava rikkomusten tai säännönvastaisuuksien torjumiseksi ja tehokkaiden rangaistusten määräämiseksi niistä tarvittavat toimenpiteet.

379 artikla

1. Jos lähetystä ei ole esitetty määrätoimipaikassa ja jos rikkomuksen tai säännönvastaisuuden tapahtumapaikkaa ei voida todeta, lähtötoimipaikan on ilmoitettava siitä passituksesta vastaavalle viipymättä ja viimeistään yhdentoista kuukauden kuluttua yhteisön passitusilmoituksen kirjaamispäivästä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tiedonannossa on mainittava erityisesti määräaika, jonka kuluessa todiste passituksen säännönmukaisuudesta tai rikkomuksen taikka säännönvastaisuuden tosiasiallisesta tapahtumapaikasta voidaan esittää lähtötoimipaikassa tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla. Tämän määräajan on oltava kolme kuukautta 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekopäivästä. Jos asianmukaisia todisteita ei ole esitetty tämän määräajan kuluessa, toimivaltaisen jäsenvaltion on kannettava jälkikäteen kyseiset tullit ja muut maksut. Jos tämä jäsenvaltio ei ole se, jossa lähtötoimipaikka on, tämän toimipaikan on ilmoitettava asiasta viipymättä kyseiselle jäsenvaltiolle.

380 artikla

Edellä 378 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu todiste passituksen säännönmukaisuudesta on esitettävä tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla erityisesti:

a) tulliviranomaisten oikeaksi todistamalla asiakirjalla, jossa vahvistetaan, että kyseiset tavarat on esitetty määrätoimipaikassa tai 406 artiklaa sovellettaessa valtuutetun vastaanottajan luona. Tässä asiakirjassa on oltava kyseisten tavaroiden tunnistetiedot,

tai

b) kolmannessa maassa annetulla vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevalla tulliasiakirjalla tai sen jäljennöksellä taikka valojäljennöksellä; jäljennöksen tai valojäljennöksen on oltava joko alkuperäisen asiakirjan vahvistaneen toimielimen tai kyseisen kolmannen maan

viranomaisten taikka jonkin jäsenvaltion viranomaisten oikeaksi todistama. Tässä asiakirjassa on oltava kyseisten tavaroiden tunnistetiedot.

5 LUKU

Yhteisön sisäinen passitus

381 artikla

1. Yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä kuljetettavasta tavarasta on tehtävä T2- ilmoitus. "T2-ilmoituksella" tarkoitetaan liitteissä 31-34 olevia malleja vastaavalla lomakkeella tehtyä ilmoitusta, jota käytetään liitteessä 37 olevien huomautusten mukaisesti.

2. Edellä 4 luvun säännöksiä sovelletaan yhteisön sisäiseen passitusmenettelyyn soveltuvin osin.

6 LUKU

Tämän osaston 4 ja 5 lukua koskevat yhteiset säännökset

382 artikla

1. Lähetysten sisältäessä sekä tavaroita, jotka on kuljetettava yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä, että tavaroita, jotka on kuljetettava yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, täydentävät asiakirjat, joissa on joko tunnus "T1 a" tai tunnus "T2 a", voidaan liittää samaan yhteisön passitusilmoitukseen.

Tällöin tunnus "T" on merkittävä viimeksi mainitun lomakkeen 1 kohdan oikeanpuoleiseen alakohtaan; tunnuksen "T" jäljessä oleva tyhjä tila on viivattava yli; lisäksi 32 kohta "Tavaran N:o", 33 kohta "Tavaroiden koodi", 35 kohta "Bruttomassa (kg)", 38 kohta "Nettomassa (kg)" ja 44 kohta "Erityismaininnat; esitetyt asiakirjat, luvat ja todistukset" on viivattava ristiin. Käytettävän yhteisön passitusilmoituksen 31 kohtaan "Kollit ja tavaran kuvaus" on merkittävä viite tunnuksella "T1 a" ja tunnuksella "T2 a" varustettujen täydentävien asiakirjojen järjestysnumeroihin.

2. Jos tunnuksia "T1", "T1 a" tai "T2", "T2 a" ei ole merkitty käytetyn lomakkeen 1 kohdan oikeanpuoleiseen alakohtaan, tai jos 1 kohdan tai 383 artiklan säännöksiä ei ole noudatettu silloin, kun kyseessä ovat sekä yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä että yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä kuljetettavia tavaroita sisältävät lähetykset, näillä asiakirjoilla liikkuvia tavaroita on pidettävä yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä liikkuvina tavaroina.

Vientitullien tai yhteisen kauppapolitiikan mukaisesti määrättyjen toimenpiteiden soveltamisen osalta näitä tavaroita on kuitenkin pidettävä yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä liikkuvina tavaroina.

383 artikla

Lähetysten sisältäessä sekä tavaroita, jotka liikkuvat yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä, että tavaroita, jotka liikkuvat yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, on laadittava erilliset tavaraluettelot, jotka voidaan liittää samaan yhteisön passitusilmoituksen lomakkeeseen.

Tällöin tunnus "T" on merkittävä kyseisessä lomakkeessa olevan 1 kohdan oikeanpuoleiseen alakohtaan; tunnuksen "T" jäljessä oleva tyhjä tila on viivattava yli; lisäksi 15 kohta "Lähetys-/viejämaa", 32 kohta "Tavaran N:o", 33 kohta "Tavaroiden koodi", 35 kohta "Bruttomassa (kg)", 38 kohta "Nettomassa (kg)" ja tarvittaessa 44 kohta "Erityismaininnat; esitetyt asiakirjat, luvat ja todistukset" on viivattava ristiin. Käytetyn lomakkeen 31 kohtaan "Kollit ja tavaran kuvaus" on merkittävä viite kumpaankin tavararyhmään liittyvien tavaraluettelojen järjestysnumeroihin.

384 artikla

Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on tarvittaessa toimitettava toisilleen yhteisön passitusmenettelyssä suoritettuihin kuljetuksiin sekä tätä menettelyä koskeviin säännönvastaisuuksiin ja rikkomuksiin liittyvät havainnot, asiakirjat, selostukset, pöytäkirjat ja tiedot.

385 artikla

Passitusilmoitukset ja asiakirjat on laadittava jollakin lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten hyväksymistä yhteisön virallisista kielistä. Tätä säännöstä ei sovelleta kiinteän vakuuden todistuksiin.

Muun jäsenvaltion, jossa ilmoitukset ja asiakirjat on esitettävä, tulliviranomaiset voivat tarvittaessa pyytää käännöksen kyseisistä ilmoituksista ja asiakirjoista kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

Takaustodistuksessa käytettävän kielen määräävät tulliviranomaiset siinä jäsenvaltiossa, johon vakuustoimipaikka kuuluu.

Vakuudesta vapauttamista koskevassa todistuksessa käytettävän kielen määräävät tulliviranomaiset siinä jäsenvaltiossa, jossa vapautus vakuuden antamisesta myönnetään.

386 artikla

1. Tavaraluettelo-, rajanylitysilmoitus- ja tulotodistuslomakkeissa käytettävän paperin on oltava kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä ja on niin kestävää, ettei se tavanomaisessa käytössä repeydy eikä rypisty.

2. Kiinteän vakuuden todistuslomakkeissa käytettävän paperin on oltava puuhiokkeetonta kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 55 grammaa neliömetriltä. Siinä on oltava punainen aaltomainen painettu taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuvan väärentämisen selvästi havaittavaksi.

3. Takaustodistuksen ja vapautusta vakuuden antamisesta koskevan todistuksen lomakkeissa käytettävän paperin on oltava puuhiokkeetonta paperia, joka painaa vähintään 100 grammaa neliömetriltä. Sen etu- ja kääntöpuolella on oltava aaltomainen painettu taustakuvio, joka tekee kaiken mekaanisin tai kemiallisin keinoin tapahtuvan väärentämisen selvästi havaittavaksi. Painetun taustakuvion on oltava:

- takaustodistuksissa vihreä,

- vapautusta vakuuden antamisesta koskevissa todistuksissa vaaleansininen.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun paperin on oltava valkoista, lukuun ottamatta 341 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tavaraluetteloita, joiden paperin väri jätetään asianomaisten valittavaksi.

387 artikla

Lomakkeiden on oltava kooltaan:

a) tavaraluetteloissa 210 × 297 millimetriä, jolloin pituuden osalta sallitaan enintään P5 ja +8 millimetrin poikkeama;

b) rajanylitysilmoituksissa, takaustodistuksissa ja vapautusta vakuuden antamisesta koskevissa todistuksissa 210 × 148 millimetriä;

c) tulotodistuksissa ja kiinteän vakuuden todistuksissa 148 × 105 millimetriä.

388 artikla

1. Kiinteän vakuuden todistuslomakkeissa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, josta se voidaan tunnistaa. Kiinteän vakuuden todistuksessa on myös oltava kirjapainon yksilöivä sarjanumero.

2. Jäsenvaltioiden on painettava tai painatettava takaustodistusten tai vapautusta vakuuden antamisesta koskevien todistusten lomakkeet. Jokaisessa todistuksessa on oltava järjestysnumero sen tunnistamiseksi.

3. Takaustodistuslomakkeet, vapautusta vakuuden antamisesta koskevien todistusten lomakkeet sekä kiinteän vakuuden todistusten lomakkeet on täytettävä kirjoituskoneella tai kirjoittimella taikka vastaavalla menetelmällä.

4. Tavaraluettelolomakkeet, rajanylitysilmoituslomakkeet ja tulotodistuslomakkeet voidaan täyttää joko kirjoituskoneella, kirjoittimella taikka vastaavalla menetelmällä tai luettavalla tavalla käsin; viimeksi mainitussa tapauksessa ne on täytettävä musteella ja painokirjaimin.

5. Lomakkeissa ei saa olla raaputtamalla tai päällekirjoittamalla tehtyjä korjauksia. Niiden muutokset on tehtävä viivaamalla yli virheelliset tiedot ja lisäämällä tarvittaessa halutut tiedot. Näin tehtyjen muutosten on oltava tekijän varmentamat ja tulliviranomaisten nimenomaisesti vahvistamat.

7 LUKU

Yksinkertaistamistoimenpiteet

1 jakso

Yksinkertaistettu menettely tavaroiden yhteisöaseman todistamisessakäytettävän asiakirjan antamiseksi

389 artikla

Jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat antaa 390 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävälle henkilölle, jäljempänä 'hyväksytty lähettäjä', joka aikoo todistaa tavaroiden yhteisöaseman 315 artiklan 1 kohdan mukaisesti T2L-asiakirjalla tai jollakin 317 artiklassa säädetyllä asiakirjalla, jäljempänä 'kaupalliset asiakirjat', luvan käyttää näitä asiakirjoja tarvitsematta esittää niitä lähtöjäsenvaltion tulliviranomaisten vahvistettaviksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 317 artiklan 4 kohdan soveltamista.

390 artikla

1. Edellä 389 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ainoastaan henkilöille:

a) jotka lähettävät tavaroita toistuvasti;

b) joiden kirjanpito antaa tulliviranomaisille mahdollisuuden valvoa toimintoja;

ja

c) jotka eivät ole syyllistyneet tulli- eikä verolainsäädännön vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen.

2. Tulliviranomaiset voivat peruuttaa luvan, jos hyväksytty lähettäjä ei enää täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata tässä jaksossa säädettyjä tai luvassa määrättyjä edellytyksiä.

391 artikla

1. Tulliviranomaisten antamassa luvassa on määritettävä erityisesti:

a) jäljempänä 392 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu toimipaikka, jonka on ennakkovahvistettava kyseisten asiakirjojen laatimiseksi käytettävien lomakkeiden todistusvoimaisuus;

b) edellytykset, joilla hyväksytyn lähettäjän on perusteltava mainittujen lomakkeiden käyttö.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ja edellytykset, joilla hyväksytyn lähettäjän on annettava tieto toimivaltaiselle toimipaikalle, jotta se voi mahdollisesti suorittaa tarkastuksen ennen tavaroiden lähettämistä.

392 artikla

1. Luvassa on määrättävä, että T2L-asiakirjan ja tarvittaessa yhden tai useamman T2L a -asiakirjan laatimiseksi käytettävien lomakkeiden etupuolella olevaan C kohtaan "Lähtötoimipaikka" taikka kyseisten kaupallisten asiakirjojen etupuolelle merkitään:

a) ennakolta 391 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimipaikan leima ja kyseisen toimipaikan virkailijan allekirjoitus;

tai

b) tulliviranomaisten hyväksymällä metallisella erikoisleimasimella tehty liitteessä 62 olevan mallin mukainen hyväksytyn lähettäjän leima, joka voidaan esipainattaa lomakkeille, jos niiden painaminen on annettu tähän tarkoitukseen hyväksytyn kirjapainon tehtäväksi.

2. Hyväksytyn lähettäjän on täytettävä ja allekirjoitettava lomake viimeistään tavaroiden lähetyshetkellä. Hyväksytyn lähettäjän on myös merkittävä T2L-asiakirjan lähtötoimipaikan tarkastusta varten varattuun kohtaan tai käytettävän kaupallisen asiakirjan selvästi havaittavaan kohtaan toimivaltaisen toimipaikan nimi, asiakirjan laatimispäivämäärä sekä jokin seuraavista maininnoista:

- Procedimiento simplificado,

- Forenklet fremgangsmåde,

- Vereinfachtes Verfahren,

- ÁðëïõóôåõìÝõç äúáäôêáóéá,

- Simplified procedure,

- Procédure simplifiée,

- Procedura semplificata,

- Vereenvoudigde regeling,

- Procedimento simplificado.

3. Hyväksytyn lähettäjän täyttämä ja 2 kohdassa tarkoitetuilla tiedoilla täydentämä sekä allekirjoittama lomake vastaa tavaroiden yhteisöaseman todistavaa asiakirjaa.

393 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat antaa hyväksytylle lähettäjälle luvan olla allekirjoittamatta käytettäviä T2L-asiakirjoja tai kaupallisia asiakirjoja, joissa on liitteessä 62 tarkoitettu erikoisleima ja jotka on laadittu yhtenäistettyä elektronista tai automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää käyttäen. Lupa voidaan myöntää, jos hyväksytty lähettäjä antaa näille viranomaisille ennakolta kirjallisen sitoumuksen, jossa hyväksytty lähettäjä ottaa vastatakseen kaikkien erikoisleimalla varustettujen T2L-asiakirjojen tai kaupallisten asiakirjojen antamisen oikeudellisista seuraamuksista.

2. Edellä 1 kohdan säännösten mukaisesti laadituissa T2L-asiakirjoissa tai kaupallisissa asiakirjoissa on hyväksytyn lähettäjän allekirjoituksen sijasta oltava jokin seuraavista maininnoista:

- Dispensa de firma,

- Fritaget for underskrift,

- Freistellung von der Unterschriftsleistung,

- Äåõ áðáúôåúôáúõðïãñáöÞ,

- Signature waived,

- Dispense de signature,

- Dispensa dalla firma,

- Van ondertekening vrijgesteld,

- Dispensada a assinatura.

394 artikla

Hyväksytyn lähettäjän on tehtävä jäljennös jokaisesta tämän jakson mukaisesti annetusta T2L-asiakirjasta tai kaupallisesta asiakirjasta. Tulliviranomaisten on vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan kyseinen jäljennös on esitettävä tarkastusta varten ja säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

395 artikla

1. Hyväksytyn lähettäjän on:

a) noudatettava tässä jaksossa säädettyjä ja luvassa määrättyjä edellytyksiä;

b) toteutettava erikoisleimasimen tai lomakkeiden, joissa on 391 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimipaikan leima tai erikoisleimasimella tehty leima, turvallisen säilyttämisen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2. Jos joku käyttää väärin T2L-asiakirjojen laatimisessa käytettäviä lomakkeita tai kaupallisia asiakirjoja, joissa on ennakolta tehdyt 391 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun toimipaikan leima tai erikoisleimasimen leima, hyväksytyn lähettäjän on vastattava tullien ja muiden maksujen maksamisesta, joita ei ole väärinkäytön vuoksi maksettu jossakin jäsenvaltiossa, jollei hyväksytty lähettäjä osoita hyväksymisen myöntäneille tulliviranomaisille toteuttaneensa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistustoimien soveltamista.

396 artikla

Lähetysjäsenvaltion tulliviranomaiset voivat jättää tietyt tavararyhmät tai tavaroiden liikkeet tässä jaksossa säädettyjen myönnytysten ulkopuolelle.

2 jakso

Lähtö- ja määrätoimipaikassa suoritettavien passitusmuodollisuuksienyksinkertaistaminen

397 artikla

Yhteisön passitusmenettelyä sovellettaessa on siihen liittyviä muodollisuuksia yksinkertaistettava tämän jakson säännösten mukaisesti.

Tämän jakson säännöksiä ei kuitenkaan voida soveltaa tavaroihin, joihin sovelletaan 463-470 artiklan säännöksiä.

1 alajakso

Muodollisuudet lähtötoimipaikassa

398 artikla

Jokaisen jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat antaa 399 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävälle henkilölle, jäljempänä "hyväksytty lähettäjä" ja aikoo suorittaa yhteisön passituksia, luvan olla esittämättä lähtötoimipaikassa tavaroita tai niitä koskevaa yhteisön passitusilmoitusta.

399 artikla

1. Edellä 398 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ainoastaan henkilöille:

a) jotka lähettävät tavaroita toistuvasti;

b) joiden kirjanpito tekee tulliviranomaisille mahdolliseksi valvoa näitä toimintoja;

c) jotka ovat antaneet yleisvakuuden yhteisön passitukseen liittyvien säännösten edellyttäessä vakuutta;

d) jotka eivät ole syyllistyneet tulli- eikä verolainsäädännön vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen.

2. Tulliviranomaiset voivat peruuttaa luvan, jos hyväksytty lähettäjä ei enää täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata tässä alajaksossa säädettyjä tai luvassa määrättyjä edellytyksiä.

400 artikla

Tulliviranomaisten antamassa luvassa on vahvistettava erityisesti:

a) suoritettavia lähetyksiä varten lähtötoimipaikkana toimivaltaiset yksi tai useampi toimipaikka;

b) määräaika, jonka kuluessa ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan hyväksytyn lähettäjän on annettava lähtötoimipaikalle tieto suoritettavista lähetyksistä, jotta tämä voi mahdollisesti suorittaa tarkastuksen ennen tavaroiden lähettämistä;

c) määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa;

d) toteutettavat tunnistamistoimenpiteet. Tätä varten tulliviranomaiset voivat määrätä, että kuljetusvälineet tai kollit on varustettava tulliviranomaisten hyväksymillä erikoismallisilla sineteillä, jotka hyväksytyn lähettäjän on kiinnitettävä.

401 artikla

1. Luvassa on määrättävä, että yhteisön passitusilmoituslomakkeiden etupuolella olevaan lähtötoimipaikan merkintöjä varten varattuun kohtaan merkitään:

a) ennakolta lähtötoimipaikan leima ja mainitun toimipaikan virkailijan allekirjoitus;

tai

b) tulliviranomaisten hyväksymällä metallisella erikoisleimasimella tehty liitteessä 62 olevan mallin mukainen hyväksytyn lähettäjän leima, joka voidaan esipainattaa lomakkeille, jos niiden painaminen on annettu tätä tarkoitusta varten hyväksytyn kirjapainon tehtäväksi.

Hyväksytyn lähettäjän on täytettävä tämä kohta ilmoittamalla siinä tavaroiden lähetyspäivä ja annettava ilmoitukselle numero luvassa tätä varten määrättyjen sääntöjen mukaisesti.

2. Tulliviranomaiset voivat määrätä käytettäväksi lomakkeita, joissa on tunnistemerkki niiden yksilöimiseksi.

402 artikla

1. Hyväksytyn lähettäjän on viimeistään tavaroiden lähetyshetkellä täydennettävä asianmukaisesti täytettyä yhteisön passitusilmoitusta merkitsemällä 1 ja 4 kappaleen etupuolella olevaan kohtaan "Lähtötoimipaikan valvontatoimenpiteet" määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa, käytettävät tunnistamistoimenpiteet sekä jokin seuraavista maininnoista:

- Procedimiento simplificado,

- Forenklet fremgangsmåde,

- Vereinfachtes Verfahren,

- ÁðëïõóôåõìÝõç äúáäôêáóéá,

- Simplified procedure,

- Procédure simplifiée,

- Procedura semplificata,

- Vereenvoudigde regeling,

- Procedimento simplificado.

2. Lähetyksen jälkeen 1 kappale on viipymättä lähetettävä lähtötoimipaikkaan. Tulliviranomaiset voivat määrätä luvassa, että 1 kappale on lähetettävä lähtötoimipaikkaan heti, kun yhteisön passitusilmoitus on laadittu. Muut kappaleet on toimitettava tavaroiden mukana 341-380 artiklassa säädetyin edellytyksin.

3. Jos lähtöjäsenvaltion tulliviranomaiset suorittavat tarkastuksen lähetyksen lähtiessä, näiden on tehtävä vahvistusmerkintä tarkastuksesta yhteisön passitusilmoituksen 1 ja 4 kappaleen etupuolella olevaan kohtaan "Lähtötoimipaikan tarkastus".

403 artikla

Asianmukaisesti täytettyä ja 402 artiklan 1 kohdassa säädetyin tiedoin täydennettyä yhteisön passitusilmoitusta on tapauksen mukaan pidettävä yhteisön ulkoisen passituksen asiakirjaa tai yhteisön sisäisen passituksen asiakirjaa vastaavana ja ilmoituksen allekirjoittanutta hyväksyttyä lähettäjää passituksesta vastaavana.

404 artikla

1. Tulliviranomaiset voivat antaa hyväksytylle lähettäjälle luvan olla allekirjoittamatta yhteisön passitusilmoituksia, joissa on liitteessä 62 tarkoitettu erikoisleima ja jotka on laadittu yhtenäistettyä elektronista tai automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää käyttäen. Lupa voidaan myöntää, jos hyväksytty lähettäjä on antanut kyseisille viranomaisille ennakolta kirjallisen sitoumuksen, jossa lähettäjä ilmoittaa olevansa passituksesta vastaava kaikissa erikoisleimalla varustetuilla yhteisön passitusasiakirjoilla suoritetuissa yhteisön passituksissa.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti laadituissa yhteisön passitusasiakirjoissa on oltava hyväksytyn lähettäjän allekirjoitusta varten varatussa kohdassa jokin seuraavista maininnoista:

- Dispensa de firma,

- Fritaget for underskrift,

- Freistellung von der Unterschriftsleistung,

- Äåõ áðáúôåúôáúõðïãñáöÞ,

- Signature waived,

- Dispense de signature,

- Dispensa dalla firma,

- Van ondertekening vrijgesteld,

- Dispensada a assinatura.

405 artikla

1. Hyväksytyn lähettäjän on:

a) noudatettava tässä alajaksossa säädettyjä ja luvassa määrättyjä edellytyksiä;

b) toteutettava erikoisleimasimen tai lomakkeiden, joissa on lähtötoimipaikan leima tai erikoisleimasimella tehty leima, turvallisen säilyttämisen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2. Jos joku käyttää väärin lomakkeita, joissa on ennakolta merkitty lähtötoimipaikan leima tai erikoisleimasimen leima, hyväksytyn lähettäjän on vastattava tietyssä jäsenvaltiossa kannettavien, näillä lomakkeilla liikkuviin tavaroihin liittyvien tullien ja muiden maksujen maksamisesta, jollei hyväksytty lähettäjä osoita hyväksymisen antaneille tulliviranomaisille toteuttaneensa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistustoimien soveltamista.

2 alajakso

Muodollisuudet määrätoimipaikassa

406 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion tulliviranomaiset voivat sallia sen, ettei yhteisön passitusmenettelyssä kuljetettuja tavaroita esitetä määrätoimipaikassa, jos tavarat on osoitettu 407 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävälle henkilölle, jäljempänä 'hyväksytty vastaanottaja', ja jolle sen jäsenvaltion, jossa määrätoimipaikka on, tulliviranomaiset ovat antaneet siihen ennakolta luvan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa passituksesta vastaava on täyttänyt tälle koodeksin 96 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksistä johtuvat velvoitteet, kun lähetyksen mukana toimitetut yhteisön passitusasiakirjan kappaleet ja tavarat, joiden on oltava muuttumattomassa kunnossa, on asetetussa määräajassa jätetty hyväksytylle vastaanottajalle tämän tiloissa tai hyväksymisessä täsmennetyissä paikoissa ja toteutettuja tunnistamistoimenpiteitä noudattaen.

3. Hyväksytyn vastaanottajan on kuljettajan pyynnöstä annettava jokaisesta vastaanottajalle 2 kohdassa säädetyin edellytyksin jätetystä lähetyksestä tulotodistus, jossa vastaanottaja ilmoittaa, että asiakirja sekä tavarat on jätetty vastaanottajalle.

407 artikla

1. Edellä 406 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ainoastaan henkilöille:

a) jotka toistuvasti vastaanottavat yhteisön passitusmenettelyssä olevia lähetyksiä;

b) joiden kirjanpito tekee tulliviranomaisille mahdolliseksi valvoa toimintoja;

ja

c) jotka eivät ole syyllistyneet tulli- eikä verolainsäädännön vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen.

2. Tulliviranomaiset voivat peruuttaa luvan, jos hyväksytty vastaanottaja ei enää täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä tai ei noudata tässä alajaksossa säädettyjä taikka luvassa määrättyjä edellytyksiä.

408 artikla

1. Tulliviranomaisten antamassa luvassa on vahvistettava erityisesti:

a) hyväksytyn vastaanottajan vastaanottamia lähetyksiä varten määrätoimipaikkana toimivaltaiset yksi tai useampi toimipaikka;

b) määräaika, jonka kuluessa ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan hyväksytyn vastaanottajan on annettava määrätoimipaikalle tieto tavaroiden saapumisesta, jotta tämä voi mahdollisesti suorittaa tarkastuksen tavaroiden saapuessa.

2. Tulliviranomaisten on luvassa vahvistettava, voiko hyväksytty vastaanottaja määrätä tavaroista ilman määrätoimipaikan toimenpiteitä heti niiden saavuttua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 410 artiklan säännösten soveltamista.

409 artikla

1. Hyväksytyn vastaanottajan on tiloihinsa tai luvassa täsmennettyihin paikkoihin saapuvien lähetysten osalta:

a) ilmoitettava viipymättä määrätoimipaikalle, luvassa määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, mahdollisista liiallisista tavaroista, puuttuvista tavaroista, tavaroiden tilalle tulleista tavaroista tai muista säännönvastaisuuksista kuten rikkoontuneista sineteistä;

b) lähetettävä viipymättä lähetyksen mukana toimitetut yhteisön passitusasiakirjan kappaleet määrätoimipaikkaan ja ilmoitettava samalla niiden saapumispäivä sekä mahdollisesti kiinnitettyjen sinettien kunto.

2. Määrätoimipaikan on tehtävä näihin yhteisön passitusasiakirjan kappaleisiin määrätyt merkinnät.

3 alajakso

Muut säännökset

410 artikla

Lähtö- tai määräjäsenvaltion tulliviranomaiset voivat jättää tietyt tavararyhmät 398 ja 406 artiklassa säädettyjen myönnytysten ulkopuolelle.

411 artikla

1. Sovellettaessa yhteisön passitusilmoituksen esittämisestä lähtötoimipaikassa myönnettyä vapautusta tavaroihin, jotka on tarkoitettu CIM-rahtikirjalla tai TR- siirtoilmoituksella lähetettäviksi 413-442 artiklan säännösten mukaisesti, tulliviranomaisten on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet sen takaamiseksi, että CIM-rahtikirjan 1, 2 ja 3 kappale tai TR-siirtoilmoituksen 2, 3 A ja 3 B kappale varustetaan tapauksen mukaan tunnuksella "T1" tai "T2".

2. Poiketen siitä, mitä 406 artiklan 2 kohdassa ja 409 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, jos 413-442 artiklan säännösten mukaisesti kuljetettavat tavarat on osoitettu hyväksytylle vastaanottajalle, tulliviranomaiset voivat määrätä, että rautatiehallinnon tai kuljetusyrityksen on annettava CIM-rahtikirjan 2 ja 3 kappale tai TR-siirtoilmoituksen 1, 2 ja 3 A kappale suoraan määrätoimipaikkaan.

3 jakso

Rautateitse kuljetettaviin tavaroihin sovellettavien muodollisuuksien yksinkertaistaminen

1 alajakso

Rautatiekuljetuksia koskevat yleiset säännökset

412 artikla

Edellä 352 artiklaa ei sovelleta tavaroiden kuljetukseen rautateitse.

Jos rajanylitysilmoitus on vielä annettava 352 artiklan 2 kohdan mukaisesti, rajanylitysilmoitus voidaan korvata rautatieyhtiöiden kirjanpidolla.

413 artikla

Jos yhteisön passitusmenettelyä on sovellettava, tähän menettelyyn kuuluvia muodollisuuksia on yksinkertaistettava 414-425, 441 ja 442 artiklan säännösten mukaisesti silloin, kun rautatieyhtiöt kuljettavat tavaroita "CIM-/kiitotavararahtikirjalla", jäljempänä "CIM-rahtikirja".

414 artikla

CIM-rahtikirja vastaa:

a) T1-ilmoitusta tai asiakirjaa yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavien tavaroiden osalta;

b) T2-ilmoitusta tai asiakirjaa yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä kuljetettavien tavaroiden osalta.

415 artikla

Jokaisen jäsenvaltion rautatieyhtiön on pidettävä maansa tulliviranomaisten saatavilla tilityskeskuksissaan niiden kirjanpito mahdollista tarkastusta varten.

416 artikla

1. Rautatieyhtiö, joka ottaa kuljetettavaksi tavaraa, jonka mukana toimitetaan T1- tai T2-ilmoitusta tai -asiakirjaa vastaava CIM-rahtikirja, on passituksesta vastaava tässä kuljetuksessa.

2. Sen jäsenvaltion rautatieyhtiö, jonka alueen kautta kuljetus saapuu yhteisöön, on passituksesta vastaava kolmannen maan rautateiden kuljetettaviksi ottamien tavaroiden kuljetuksessa.

417 artikla

Rautatieyhtiöiden on huolehdittava siitä, että yhteisön passitusmenettelyssä suoritettavat kuljetukset yksilöidään käyttämällä kuviollisia lipukkeita, joiden kuvion malli on liitteessä 58.

Lipukkeet on kiinnitettävä CIM-rahtikirjaan sekä rautatievaunuun, jos se on täyteen lastattu, ja muissa tapauksissa kolliin tai kolleihin.

418 artikla

Jos kuljetussopimusta muutetaan siten, että

- kuljetus, jonka oli määrä päättyä yhteisön tullialueen ulkopuolella, päättyy sen tullialueella,

- kuljetus, jonka oli määrä päättyä yhteisön tullialueella, päättyy sen ulkopuolella,

rautatieyhtiöt voivat panna muutetun sopimuksen täytäntöön ainoastaan lähtötoimipaikan ennakolta antamalla suostumuksella.

Kaikissa muissa tapauksissa rautatieyhtiöt voivat panna muutetun sopimuksen täytäntöön; niiden on viipymättä ilmoitettava tehdystä muutoksesta lähtötoimipaikkaan.

419 artikla

1. Jos kuljetus, johon sovelletaan yhteisön passitusmenettelyä, alkaa ja sen on määrä päättyä yhteisön tullialueella, CIM-rahtikirja on esitettävä lähtötoimipaikassa.

2. Lähtötoimipaikan on selvästi havaittavalla tavalla merkittävä CIM-rahtikirjan 1, 2 ja 3 kappaleen tullin merkinnöille varattuun kohtaan:

- tunnus "T1", jos tavarat kuljetetaan yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä,

- tunnus "T2", "T2ES" tai "T2PT" tapauksen mukaan, jos tavarat kuljetetaan yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä 311 artiklan b alakohdan mukaisesti tai koodeksin 165 artiklan mukaisesti.

Tunnuksen "T2", "T2ES" tai "T2PT" todistusvoimaisuus on vahvistettava lähtötoimipaikan leimalla.

3. Kaikki CIM-rahtikirjan kappaleet on annettava sille, jota asia koskee.

4. Edellä 311 artiklan a alakohdassa tarkoitetut tavarat on asetettava kunkin jäsenvaltion vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti yhteisön sisäiseen passitusmenettelyyn koko lähtöasemalta yhteisön tullialueella sijaitsevalle määräasemalle kuljettavan matkan ajaksi, tarvitsematta esittää näitä tavaroita koskevaa CIM-rahtikirjaa lähtötoimipaikassa ja tarvitsematta kiinnittää 417 artiklassa tarkoitettuja lipukkeita. Esittämisestä vapauttamista ei kuitenkaan sovelleta CIM-rahtikirjoihin, jotka on laadittu tavaroista, joihin sovelletaan 463-470 artiklan säännöksiä.

5. Toimipaikan, jonka määräasemasta on kyse, on toimitettava 2 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden määrätoimipaikkana. Jos tavarat kuitenkin luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tai asetetaan muuhun tullimenettelyyn väliasemalla, määrätoimipaikkana on se toimipaikka, johon tämä asema kuuluu.

Edellä 311 artiklan a alakohdassa tarkoitettuihin tavaroihin ei tarvitse soveltaa mitään muodollisuuksia määrätoimipaikassa.

6. Edellä 415 artiklassa tarkoitettua tarkastusta varten rautatieyhtiöiden on pidettävä kaikki 4 kohdassa tarkoitettuihin passituksiin liittyvät CIM-rahtiasiakirjat tulliviranomaisten saatavilla määrämaassa, tarvittaessa näiden viranomaisten kanssa yhteisellä sopimuksella määrättävien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.

7. Kuljetettaessa yhteisötavaroita rautateitse jäsenvaltiossa sijaitsevasta paikasta muussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan paikkaan muun kolmannen maan kuin EFTA-maan alueen kautta on sovellettava yhteisön sisäistä passitusmenettelyä. Tällöin 4 kohdan, 5 kohdan toisen alakohdan ja 6 kohdan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

420 artikla

Yleensä ja rautatieyhtiöiden soveltamat tunnistamistoimenpiteet huomioon ottaen ei lähtötoimipaikan tarvitse sinetöidä kuljetusvälineitä eikä kolleja.

421 artikla

1. Edellä 419 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sen jäsenvaltion, johon määrätoimipaikka kuuluu, rautatieyhtiön on toimitettava CIM-rahtikirjan 2 ja 3 kappale tähän toimipaikkaan.

2. Määrätoimipaikan on viipymättä palautettava rautatieyhtiölle vahvistusmerkinnöillään varustettu 2 kappale ja säilytettävä 3 kappale.

422 artikla

1. Edellä 419 ja 420 artiklan säännöksiä sovelletaan yhteisön tullialueella alkavaan kuljetukseen, jonka on määrä päättyä tämän alueen ulkopuolella.

2. Tullitoimipaikka, jonka toimialueeseen kuuluvan raja-aseman kautta kuljetus poistuu yhteisön tullialueelta, toimii määrätoimipaikkana.

3. Määrätoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

423 artikla

1. Jos kuljetus alkaa yhteisön tullialueen ulkopuolella ja sen on määrä päättyä tällä alueella, määrätoimipaikkana on se tullitoimipaikka, jonka toimialueeseen kuuluvan raja-aseman kautta kuljetus saapuu yhteisön tullialueelle.

Lähtötoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

2. Tullitoimipaikka, jonka toimialueeseen määräasema kuuluu, toimii määrätoimipaikkana. Jos tavarat kuitenkin luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tai asetetaan muuhun tullimenettelyyn väliasemalla, määrätoimipaikkana toimii se tullitoimipaikka, jonka toimialueeseen tämä asema kuuluu.

Määrätoimipaikassa on suoritettava 421 artiklassa säädetyt muodollisuudet.

424 artikla

1. Jos kuljetus alkaa ja sen on määrä päättyä yhteisön tullialueen ulkopuolella, lähtö- ja määrätoimipaikkoina toimivat 423 artiklan 1 kohdassa ja 422 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tullitoimipaikat.

2. Lähtö- ja määrätoimipaikoissa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

425 artikla

Edellä 423 artiklan 1 kohdassa tai 424 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kuljetukseen kuuluvia tavaroita on pidettävä yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavina tavaroina, jollei näiden tavaroiden yhteisöasemaa vahvisteta 313-340 artiklan säännösten mukaisesti.

2 alajakso

Suurkonteilla tapahtuvia kuljetuksia

koskevat säännökset

426 artikla

Yhteisön passitusmenettelyä sovellettaessa on tähän menettelyyn kuuluvia muodollisuuksia yksinkertaistettava 427-442 artiklan säännösten mukaisesti, jos rautatieyhtiöt kuljettavat tavaroita suurkonteilla kuljetusyritysten välityksellä siirtoilmoituksilla, tässä osastossa "TR-siirtoilmoitus". Näihin kuljetuksiin sisältyy tarvittaessa kuljetusyritysten muita kuljetustapoja kuin rautatietä käyttäen suorittama lähetysten kuljetus lähetysmaassa tässä maassa sijaitsevalle lähtöasemalle ja määrämaassa tässä maassa sijaitsevalta määräasemalta, sekä mahdollisesti näiden kahden aseman välinen merikuljetus.

427 artikla

Tämän asetuksen 426-442 artiklassa tarkoitetaan:

1. "kuljetusyrityksellä" rautatieyhtiöiden yhtiön muotoon perustamaa yritystä, jonka osakkaita ne ovat, tavaroiden kuljettamiseksi suurkonteilla TR-siirtoilmoituksilla;

2. "suurkontilla" 670 artiklan g alakohdassa tarkoitettua konttia, joka on

- suunniteltu siten, että se voidaan tehokkaasti sinetöidä, jos sinetöinti on tarpeen 435 artiklan soveltamiseksi,

ja

- kooltaan sellainen, että neljän alaulkokulman rajaama ala on vähintään 7 neliömetriä;

3. "TR-siirtoilmoituksella" asiakirjaa, jolla toteutetaan kuljetussopimus, jonka perusteella kuljetusyritys kuljetuttaa yhden tai useamman suurkontin kansainvälisessä liikenteessä lähettäjältä vastaanottajalle. TR-siirtoilmoituksen oikeassa yläkulmassa on oltava sarjanumero, jolla se voidaan tunnistaa. Tämä numero koostuu kahdeksasta numerosta, joiden edessä ovat kirjaimet TR.

TR-siirtoilmoituksen on koostuttava seuraavista numerojärjestyksessä esitetyistä kappaleista:

- 1: kuljetusyrityksen keskushallinnon kappale,

- 2: kuljetusyrityksen määräasemalla olevan kansallisen edustajan kappale,

- 3 A: tullin kappale,

- 3 B: vastaanottajan kappale,

- 4: kuljetusyrityksen keskushallinnon kappale,

- 5: kuljetusyrityksen lähtöasemalla olevan kansallisen edustajan kappale,

- 6: lähettäjän kappale.

Jokaisen TR-siirtoilmoituksen kappaleen, 3 A kappaletta lukuun ottamatta, oikeassa reunassa on oltava vihreä raita, jonka leveys on noin 4 senttimetriä;

4. "suurkonttiluettelolla", jäljempänä "luettelo", TR-siirtoilmoituksen liitteenä olevaa asiakirjaa, joka on sen erottamaton osa ja jota on käytettävä lähetettäessä useita suurkontteja samalta lähtöasemalta samalle määräasemalle, kun tullimuodollisuudet suoritetaan näillä asemilla.

Luettelo on esitettävä yhtä monena kappaleena kuin TR-siirtoilmoitus, johon se liittyy.

Luetteloiden lukumäärä on ilmoitettava TR-siirtoilmoituksen oikeassa yläkulmassa olevassa luetteloiden lukumäärän ilmoittamista varten varatussa kohdassa.

Jokaisen luettelon oikeassa yläkulmassa on lisäksi ilmoitettava vastaavan TR-siirtoilmoituksen sarjanumero.

428 artikla

Kuljetusyrityksen käyttämä TR-siirtoilmoitus vastaa:

a) T1-ilmoitusta tai -asiakirjaa yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavien tavaroiden osalta;

b) T2-ilmoitusta tai -asiakirjaa yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä kuljetettavien tavaroiden osalta.

429 artikla

1. Kuljetusyrityksen on jokaisessa jäsenvaltiossa yhden tai useamman kansallisen edustajansa välityksellä pidettävä tulliviranomaisten saatavilla yhdessä tai useammassa tilityskeskuksessaan tai yhden taikka useamman kansallisen edustajansa tilityskeskuksessa kyseisten keskusten kirjanpito mahdollista tarkastusta varten.

2. Kuljetusyrityksen tai sen yhden tai useamman kansallisen edustajan on tulliviranomaisten pyynnöstä toimitettava näille viipymättä kaikki asiakirjat, tilit tai tiedot, jotka liittyvät suoritettuihin tai meneillään oleviin lähetyksiin ja joiden huomioon ottamista kyseiset viranomaiset pitävät tarpeellisena.

3. Jos TR-siirtoilmoitukset 428 artiklan mukaisesti vastaavat T1- tai T2-asiakirjoja, kuljetusyrityksen tai sen yhden tai useamman kansallisen edustajan on ilmoitettava:

a) määrätoimipaikoille TR-siirtoilmoituksista, joiden 1 kappale saapuu kuljetusyritykselle tai sen edustajille ilman tullin vahvistusmerkintöjä;

b) lähtötoimipaikoille TR-siirtoilmoituksista, joiden 1 kappaletta ei ole palautettu kuljetusyritykselle tai sen edustajille ja joiden osalta nämä eivät ole voineet päättää, onko lähetys esitetty säännönmukaisesti määrätoimipaikassa, tai onko lähetys poistunut yhteisön tullialueelta kolmanteen maahan 437 artiklaa sovellettaessa.

430 artikla

1. Jäsenvaltion rautatieyhtiö on passituksesta vastaava 426 artiklassa tarkoitetuissa kuljetuksissa, jotka kuljetusyritys on ottanut suorittaakseen kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Sen jäsenvaltion, jonka alueen kautta kuljetus saapuu yhteisön tullialueelle, rautatieyhtiö on passituksesta vastaava 426 artiklassa tarkoitetuissa kuljetuksissa, jotka kuljetusyritys on ottanut suorittaakseen kolmannessa maassa.

431 artikla

Jos tullimuodollisuuksia on suoritettava kuljetuksen tapahtuessa määräasemalta tai lähtöasemalle muuta kuljetustapaa kuin rautatietä käyttäen, TR-siirtoilmoitukseen voidaan merkitä ainoastaan yksi suurkontti.

432 artikla

Kuljetusyrityksen on huolehdittava siitä, että yhteisön passitusmenettelyssä suoritetut kuljetukset tunnistetaan käyttämällä kuviollisia lipukkeita, joiden kuvion malli on liitteessä 58. Lipukkeet on kiinnitettävä TR-siirtoilmoitukseen sekä kyseisiin yhteen tai useampaan suurkonttiin.

433 artikla

Jos kuljetussopimusta muutetaan siten, että:

- kuljetus, jonka oli määrä päättyä yhteisön tullialueen ulkopuolella, päättyykin tullialueella ,

- kuljetus, jonka oli määrä päättyä yhteisön tullialueella, päättyykin sen ulkopuolella,

kuljetusyritys voi panna muutetun sopimuksen täytäntöön ainoastaan lähtötoimipaikan ennakolta antamalla suostumuksella.

Kaikissa muissa tapauksissa kuljetusyritys voi panna muutetun sopimuksen täytäntöön; se on viipymättä ilmoitettava tapahtuneesta muutoksesta lähtötoimipaikkaan.

434 artikla

1. Jos kuljetus, johon sovelletaan yhteisön passitusmenettelyä, alkaa ja sen on määrä päättyä yhteisön tullialueella, TR-siirtoilmoitus on esitettävä lähtötoimipaikassa.

2. Lähtötoimipaikan on selvästi havaittavalla tavalla merkittävä TR-siirtoilmoituksen 2, 3 A ja 3 B kappaleen tullin merkintöjä varten varattuun kohtaan:

- tunnus "T1", jos tavarat kuljetetaan yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä,

- tunnus "T2", "T2ES" tai "T2PT" tapauksen mukaan, jos tavarat kuljetetaan yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä 311 artiklan b alakohdan ja koodeksin 165 artiklan mukaisesti.

Tunnuksen "T2", "T2ES" tai "T2PT" todistusvoimaisuus on vahvistettava lähtötoimipaikan leimalla.

3. Jos TR-siirtoilmoitus koskee sekä kontteja, jotka sisältävät yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavia tavaroita että kontteja, jotka sisältävät yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä kuljetettavia tavaroita, 311 artiklan b alakohdan ja koodeksin 165 artiklan mukaisesti, lähtötoimipaikan on merkittävä TR-siirtoilmoituksen 2, 3 A ja 3 B kappaleen tullin merkintöjä varten varattuun kohtaan erilliset viittaukset konttiin tai kontteihin sen mukaan, mitä tavaroita se tai ne sisältävät, ja merkittävä tunnus "T1" ja tunnus "T2" tai "T2ES" taikka "T2PT" vastaavia yhtä tai useampaa konttia koskevan viittauksen oheen.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa käytetään suurkonttiluetteloita, ne on laadittava erillisinä konttiryhmittäin ja niihin on viitattava mainitsemalla TR-siirtoilmoituksen 2, 3 A ja 3 B kappaleen tullin merkintöjä varten varatussa kohdassa suurkonttiluettelon tai -luettelojen järjestysnumero tai -numerot. Tunnus "T1" tai tunnus "T2" taikka "T2ES" tai "T2PT" on merkittävä luettelon tai luetteloiden järjestysnumeron tai -numeroiden oheen sen mukaan, mihin konttiryhmään se liittyy.

5. Kaikki TR-siirtoilmoituksen kappaleet on toimitettava asianomaiselle.

6. Edellä 311 artiklan a alakohdassa tarkoitetut tavarat on asetettava kunkin jäsenvaltion vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan yhteisön sisäiseen passitusmenettelyyn koko kuljettavan matkan ajaksi tarvitsematta esittää näihin tavaroihin liittyvää TR-siirtoilmoitusta lähtötoimipaikassa ja tarvitsematta kiinnittää 432 artiklassa tarkoitettuja lipukkeita. Esittämisestä vapauttamista ei kuitenkaan sovelleta TR-siirtoilmoituksiin, jotka on laadittu tavaroista, joihin sovelletaan 463-470 artiklan säännöksiä.

7. TR-siirtoilmoitus on esitettävä 2 kohdassa tarkoitetuista tavaroista määrätoimipaikassa, jossa tavarat ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tai asetetaan muuhun tullimenettelyyn.

Edellä 311 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen tavaroiden osalta ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia määrätoimipaikassa.

8. Edellä 429 artiklassa tarkoitettua tarkastusta varten kuljetusyrityksen on pidettävä 6 kohdassa tarkoitettuihin passituksiin liittyvät TR-siirtoilmoitukset tulliviranomaisten saatavilla määrämaassa, tarvittaessa näiden viranomaisten kanssa yhteisellä sopimuksella määrättävien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan.

9. Yhteisön sisäistä passitusmenettelyä on sovellettava kuljetettaessa yhteisötavaroita rautateitse jäsenvaltiossa sijaitsevasta paikasta muussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan paikkaan muun kolmannen maan kuin EFTA-maan alueen kautta. Tällöin sovelletaan soveltuvin osin 6 kohdan, 7 kohdan toisen alakohdan ja 8 kohdan säännöksiä.

435 artikla

Tavaroiden tunnistaminen on varmistettava 349 artiklan säännösten mukaisesti. Yleensä lähtötoimipaikan ei kuitenkaan tarvitse sinetöidä suurkontteja, jos rautatieyhtiöt soveltavat tunnistamistoimenpiteitä. Jos sinettejä kiinnitetään, ne on mainittava TR- siirtoilmoituksen 3 A ja 3 B kappaleen tullin merkintöjä varten varatussa kohdassa.

436 artikla

1. Edellä 434 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuljetusyrityksen on annettava TR-siirtoilmoituksen 1, 2 ja 3 A kappale määrätoimipaikkaan.

2. Määrätoimipaikan on viipymättä palautettava kuljetusyritykselle vahvistusmerkinnöillään varustettu 1 ja 2 kappale ja säilytettävä 3 A kappale.

437 artikla

1. Edellä 434 artiklan 1-5 kohdan ja 435 artiklan säännöksiä sovelletaan yhteisön tullialueella alkavaan kuljetukseen, jonka on määrä päättyä tämän alueen ulkopuolella.

2. Tullitoimipaikka, jonka toimialueeseen kuuluvan raja-aseman kautta kuljetus poistuu yhteisön tullialueelta, toimii määrätoimipaikkana.

3. Määrätoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

438 artikla

1. Jos kuljetus alkaa yhteisön tullialueen ulkopuolella ja sen on määrä päättyä tällä alueella, lähtötoimipaikkana on se tullitoimipaikka, jonka toimialueeseen kuuluvan raja-aseman kautta kuljetus saapuu yhteisön tullialueelle. Lähtötoimipaikassa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

2. Tullitoimipaikka, jossa tavarat esitetään, toimii määrätoimipaikkana.

Määrätoimipaikassa on suoritettava 436 artiklassa säädetyt muodollisuudet.

439 artikla

1. Jos kuljetus alkaa ja sen on määrä päättyä yhteisön tullialueen ulkopuolella, lähtö- ja määrätoimipaikkoina toimivat ne tullitoimipaikat, joita tarkoitetaan 438 artiklan 1 kohdassa ja 437 artiklan 2 kohdassa.

2. Lähtö- ja määrätoimipaikoissa ei tarvitse suorittaa mitään muodollisuuksia.

440 artikla

Edellä 438 artiklan 1 kohdassa tai 439 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kuljetuksiin kuuluvia tavaroita on pidettävä yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavina tavaroina, jollei näiden tavaroiden yhteisöasemaa vahvisteta 313-340 artiklan säännösten mukaisesti.

3 alajakso

Muut säännökset

441 artikla

1. Edellä 341 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 342-344 artiklan säännöksiä sovelletaan CIM-rahtikirjaan tai TR-siirtoilmoitukseen mahdollisesti liitettyihin tavaraluetteloihin. Näiden luettelojen lukumäärä on merkittävä tapauksen mukaan CIM-rahtikirjan tai TR- siirtoilmoituksen liiteasiakirjojen kuvausta varten varattuun kohtaan.

Tavaraluetteloon on lisäksi merkittävä tavaravaunun, johon CIM-rahtikirja liittyy, numero tai tarvittaessa tavarat sisältävän kontin numero.

2. Yhteisön tullialueella alkavia kuljetuksia, jotka sisältävät sekä yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä että yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä kuljetettavia tavaroita, varten on laadittava erilliset tavaraluettelot; suurkonteilla TR-siirtoilmoituksella tapahtuvia kuljetuksia varten on laadittava erillinen tavaraluettelo jokaista suurkonttia kohti, joka sisältää molempia tavararyhmiä.

Näihin tavararyhmiin liittyvien tavaraluettelojen järjestysnumerot on merkittävä tapauksen mukaan CIM-rahtikirjan tai TR-siirtoilmoituksen tavaran kuvaukselle varattuun kohtaan.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja 413-442 artiklassa säädettyjen menettelyjen soveltamiseksi CIM-rahtikirjan tai TR-siirtoilmoituksen liitteenä olevat tavaraluettelot ovat niiden erottamaton osa ja niillä on samat oikeudelliset vaikutukset.

Tavaraluettelojen alkuperäiskappaleessa on oltava lähetysaseman vahvistusmerkinnät.

4 alajakso

Tavanomaisten menettelyjen ja yksinkertaistettujen menettelyjen soveltamisala

442 artikla

1. Edellä 412-441 artiklan säännökset eivät estä käyttämästä 341-380 artiklassa määriteltyjä menettelyjä niissä tapauksissa, joissa on sovellettava yhteisön passitusmenettelyä. Edellä 415 ja 417 tai 429 ja 432 artiklan säännöksiä on kuitenkin sovellettava.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa CIM-rahtikirjan tai TR-siirtoilmoitukseen on niiden liitteiden kuvaukseen tarkoitettuun kohtaan näiden asiakirjojen laatimishetkellä merkittävä selvästi havaittavalla tavalla viittaus käytettäviin yhteen tai useampaan yhteisön passitusasiakirjaan. Viittauksessa on mainittava jokaisen käytettävän asiakirjan laji, antajatoimipaikka, päiväys ja kirjaamisnumero.

CIM-rahtikirjan 2 kappaleessa tai TR-siirtoilmoituksen 1 ja 2 kappaleessa on lisäksi oltava vahvistusmerkintä, jonka tekee rautatieyhtiö, johon viimeinen yhteisön passituksessa mukana oleva asema kuuluu. Tämän yhtiön on tehtävä vahvistusmerkintänsä varmistuttuaan siitä, että tavarat kuljetetaan niillä yhdellä tai useammalla yhteisön passitusasiakirjalla, joihin viitataan.

3. Kun yhteisön passitus suoritetaan TR-siirtoilmoituksella 426-440 artiklan säännösten mukaan, 1 ja 2 kohtaa ja 412-425 artiklaa ei sovelleta tässä passituksessa käytettyyn CIM-rahtikirjaan. CIM-rahtikirjaan on sen liitteiden kuvaukseen varattuun kohtaan merkittävä selvästi havaittavalla tavalla viittaus TR-siirtoilmoitukseen. Tämän viittauksen on koostuttava maininnasta "TR-siirtoilmoitus" sekä sen jäljessä olevasta sarjanumerosta.

8 LUKU

Tiettyihin kuljetustapoihin sovellettavat erityissäännökset

1 jakso

Ilmateitse tapahtuvat kuljetukset

443 artikla

Yhteisön passitusmenettely on pakollinen ilmateitse kuljetettavien tavaroiden osalta ainoastaan, jos ne lastataan tai lastataan uudelleen ilma-alukseen yhteisön lentokentällä.

444 artikla

1. Kun yhteisön passitusmenettely on 443 artiklan mukaisesti pakollinen ilmateitse kuljetettavien tavaroiden osalta yhteisön lentokentältä lähdettäessä, näitä tavaroita koskevaa tavaraluetteloa, jonka sisältö vastaa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteessä 9 olevassa lisäyksessä 3 esitettyä mallia, on pidettävä yhteisön passitusilmoitusta vastaavana.

2. Jos kuljetukseen sisältyy sekä tavaroita, jotka on kuljetettava yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä että tapauksen mukaan tavaroita, jotka on kuljetettava yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, nämä tavarat on sisällytettävä eri tavaraluetteloihin.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tavaraluetteloissa on oltava lentoyhtiön päiväämä ja allekirjoittama maininta näiden tavaraluetteloiden hyväksymisestä yhteisön passitusilmoituksiksi; kyseisessä maininnassa on täsmennettävä tavaraluetteloissa tarkoitettujen tavaroiden tullioikeudellinen asema. Näin täytetty ja allekirjoitettu yksi tai useampi tavaraluettelo vastaa T1-ilmoitusta tai tapauksen mukaan T2-ilmoitusta.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa yhdessä tai useammassa tavaraluettelossa on oltava seuraavat tiedot:

- tavarat kuljettavan lentoyhtiön nimi,

- lennon numero,

- lennon päivämäärä,

- lastauslentokentän (lähtölentokenttä) ja purkauslentokentän (määrälentokenttä) nimi,

ja jokaisen tavaraluettelossa mainitun lähetyksen osalta:

- lentorahtikirjan numero,

- kollien lukumäärä,

- tavaroiden pääkohdittainen kuvaus tai tarvittaessa maininta "yhteislähetys" mahdollisesti lyhennetyssä muodossa,

- bruttomassa.

4. Lentoyhtiö, joka suorittaa tavaroiden kuljetuksen, jonka mukana toimitetaan 1-3 kohdassa tarkoitetut tavaraluettelot, on passituksesta vastaava tämän kuljetuksen osalta.

5. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa lentoyhtiöllä on 398 artiklassa tarkoitettu hyväksytyn lähettäjän asema, 1-3 kohdassa tarkoitetut tavaraluettelot on esitettävä vähintään kahtena kappaleena vahvistusmerkintöjä varten lähtölentokentän tulliviranomaisille, joiden on säilytettävä niistä yksi kappale.

Nämä viranomaiset voivat pyytää, että niille esitetään tarkastusta varten kaikki tavaraluettelossa mainittuja lähetyksiä koskevat lentorahtikirjat.

6. Tavarat kuljettavan lentoyhtiön on ilmoitettava määrälentokentän tullivi ranomaisille yhden tai useamman lähtölentokentän nimet.

Määrälentokentän tulliviranomaiset voivat olla vaatimatta tätä tietoa lentoyhtiöiltä, jos muun muassa niiden käyttämien lentoreittien luonteen ja maantieteellisen ulottuvuuden johdosta lähtölentokentästä tai -kentistä ei ole epäilystä.

7. Yksi kappale 1-5 kohdassa tarkoitetuista tavaraluetteloista on esitettävä määrälentokentän tulliviranomaisille. Näiden viranomaisten on pidettävä yksi kappale näistä ilmoituksista.

8. Määrälentokentän tulliviranomaiset voivat valvontaa varten pyytää, että niille toimitetaan kaikkia lentokentällä purettuja tavaroita koskevat tavaraluettelot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan säännösten soveltamista.

Nämä viranomaiset voivat myös valvontaa varten pyytää, että niille toimitetaan kaikki tavaraluetteloissa mainittuja lähetyksiä koskevat lentorahtikirjat.

9. Määrälentokentän tulliviranomaisten on kuukausittain toimitettava kunkin lähtölentokentän tulliviranomaisille lentoyhtiöiden laatima luettelo 1-3 kohdassa tarkoitetuista tavaraluetteloista, jotka on esitetty niille edellisen kuukauden aikana. Määrälentokentän tulliviranomaisten on todistettava tämän luettelon todistusvoimaisuus.

Jokaisen tässä luettelossa mainitun tavaraluettelon kuvauksessa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

- tavaraluettelon viitenumero,

- tavarat kuljettaneen lentoyhtiön nimi (mahdollisesti lyhennettynä),

- lennon numero,

- lennon päivämäärä.

Tulliviranomaiset voivat määräämillään edellytyksillä kahden- tai monenvälisin järjestelyin antaa lentoyhtiöille luvan lähettää tiedot itse ensimmäisen alakohdan säännösten mukaisesti kunkin lähtölentokentän tulliviranomaisille. Luvan antaneiden tulliviranomaisten on annettava luvasta tieto muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille.

Jos mainittuun luetteloon merkityissä tavaraluetteloissa olevien tietojen suhteen todetaan säännönvastaisuuksia, määrätoimipaikan on ilmoitettava niistä lähtötoimipaikalle viittaamalla erityisesti niitä tavaroita, joiden osalta säännönvastaisuuksia on todettu, koskeviin lentorahtikirjoihin.

10. Jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat asianomaisten lentoyhtiöiden hakemuksesta kahden- tai monenvälisin järjestelyin sallia yksinkertaistetut yhteisön passitusmenettelyt, joissa käytetään kyseisten lentoyhtiöiden välillä käytössä olevaa tiedonsiirtotekniikkaa 1 kohdassa säädetyn tavaraluettelon käytön sijasta.

11. a) Niiden kansainvälisten lentoyhtiöiden osalta, jotka ovat sijoittautuneet yhteisön tullialueelle tai joilla on aluetoimisto tällä alueella ja jotka

- käyttävät tiedonsiirtomenetelmiä tietojen lähettämiseksi mainitulla alueella olevien lähtö- ja määrälentokenttien välillä

ja

- täyttävät b alakohdan edellytykset,

on 1-9 kohdassa esitettyä yhteisön passitusmenettelyä yksinkertaistettava niiden pyynnöstä.

Sen jäsenvaltion, johon lentoyhtiö on sijoittautunut, tulliviranomaisten on pyynnön saatuaan ilmoitettava siitä niiden muiden jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joiden alueella tiedonsiirtojärjestelmiin yhdistetyt lähtö- ja määrälentokentät sijaitsevat.

Jollei väitettä ole esitetty 60 päivän kuluessa ilmoituksen tekopäivästä. tulliviranomaisten on annettava lupa c alakohdassa esitettyyn yksinkertaistettuun menettelyyn, jollei koodeksin 97 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännöksistä muuta johdu.

Lupa on voimassa kaikissa kyseisissä jäsenvaltioissa, ja sitä voidaan soveltaa ainoastaan siinä tarkoitettujen lentokenttien välisiin passituksiin.

b) Jäljempänä c alakohdassa säädetty yksinkertaistettu menettely voidaan myöntää ainoastaan lentoyhtiöille:

- joiden yhteisön sisäisten lentojen lukumäärä on merkittävä,

- jotka lähettävät ja vastaanottavat tavaroita usein,

- joiden käsin tai tietokoneella pidetty kirjanpito tekee tulliviranomaisille mahdolliseksi valvoa niiden toimintoja lähtö- ja määräpaikassa,

- jotka eivät ole syyllistyneet tulli- eikä verolainsäädännön vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen,

- jotka asettavat koko kirjanpitonsa tulliviranomaisten saataville,

- jotka sitoutuvat täyteen vastuuseen tulliviranomaisille velvoitteidensa täyttämisestä ja yhteistyöstä rikkomusten ja säännönvastaisuuksien selvittämiseksi.

c) Yksinkertaistettua menettelyä on sovellettava seuraavasti:

- lentoyhtiön on säilytettävä kaikkien lähetysten asemaa koskevat todisteet liikekirjanpidossaan,

- lähtölentokentällä annetusta tavaraluettelosta, joka lähetetään tiedonsiirtojärjestelmää käyttäen, tulee määrälentokentällä annettu tavaraluettelo,

- lentoyhtiön on merkittävä asianmukainen asema T1, T2, TE (vastaa T2ES:ää), TP (vastaa T2PT:tä) ja C (vastaa T2L:ää) jokaiselle tavaraluettelon tavaralle,

- yhteisön passitusmenettelyä on pidettävä päätettynä, kun tiedonsiirtotavaraluettelo on määrälentokentän tulliviranomaisten saatavilla ja tavarat on esitetty näille,

- tiedonsiirtotavaraluettelon tuloste/kappale on pyynnöstä esitettävä lähtö- ja määrälentokentän tulliviranomaisille,

- lähtölentokentän tulliviranomaisten on suoritettava jälkitarkastusta tarkastamalla asiakirjoja riskiasteanalyysin perusteella,

- määrälentokentän tulliviranomaisten on suoritettava tarkastusta tarkastamalla asiakirjoja riskiasteanalyysin perusteella ja lähetettävä tarvittaessa yksityiskohtia tiedonsiirrossa saapuneista tavaraluetteloista lähtölentokentän tulliviranomaisille tarkastettaviksi,

- lentoyhtiön on vastattava määrälentokentällä havaittujen rikkomusten tai säännönvastaisuuksien tunnistamisesta ja ilmoittamisesta tulliviranomaisille,

- määrälentokentän tulliviranomaisten on kohtuullisessa ajassa ilmoitettava rikkomuksista tai ja säännönvastaisuuksista lähtölentokentän tulliviranomaisille,

- rikkomukset tai säännönvastaisuudet voidaan käsitellä lentoyhtiöiden ja määrä- ja lähtölentokentän tulliviranomaisten välillä sovittavien menettelyjen mukaisesti.

445 artikla

Yhteisön passitusmenettelyn ollessa 443 artiklan mukaisesti pakollinen ilmateitse kuljetettavien tavaroiden osalta yhteisön lentokentältä lähdettäessä eivät 444 artiklan säännökset estä asianomaisia henkilöitä käyttämästä 341-380 artiklassa määriteltyä yhteisön passitusmenettelyä. Tällöin ei sovelleta 444 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

2 jakso

Meritse tapahtuvat kuljetukset

446 artikla

Yhteisön passitusmenettely on pakollinen meritse kuljetettavien tavaroiden osalta ainoastaan, jos ne lastataan tai lastataan uudelleen toiseen alukseen yhteisön satamassa.

447 artikla

Yhteisön passitusmenettelyä ei sovelleta, jos koodeksin 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat lastataan alukseen yhteisön tullialueella sijaitsevassa satamassa

- kolmanteen maahan vietäviksi ilman, että ne puretaan tai lastataan uudelleen toiseen alukseen yhteisön tullialueella sijaitsevassa muussa satamassa

tai

- satamassa sijaitsevalle vapaa-alueelle kuljetettaviksi; tällöin 313 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tiedotuslomakkeen käyttö on pakollista.

448 artikla

1. Yhteisön passitusmenettelyn ollessa 446 artiklan mukaisesti pakollinen meritse kuljetettavien tavaroiden osalta yhteisön satamasta lähdettäessä, voivat jäsenvaltioiden tulliviranomaiset asianomaisten meriliikenneyhtiöiden hakemuksesta ja 2-10 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin yksinkertaistaa yhteisön passitusmenettelyjä sallimalla tavaroita koskevan tavaraluettelon käytön yhteisön passitusilmoituksena tai -asiakirjana.

2. Jäsenvaltion, johon meriliikenneyhtiö on sijoittautunut, tulliviranomaisten on hakemuksen saatuaan ilmoitettava siitä tulliviranomaisille niissä muissa jäsenvaltioissa, joiden alueella aiotut lähtö- ja määräsatamat sijaitsevat.

Jollei väitettä ole esitetty 60 päivän kuluessa ilmoituksen tekopäivästä, tulliviranomaisten on myönnettävä lupa kyseiselle meriliikenneyhtiölle. Lupa on pätevä kaikissa kyseisissä jäsenvaltioissa koodeksin 97 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna kahden- tai monenvälisenä järjestelynä.

Jos lupaa ei myönnetä, on sovellettava 341-380 artiklassa määriteltyä yhteisön passitusmenettelyä.

Lisäksi tämän artiklan säännökset eivät estä asianomaisia, luvan saaneet meriliikenneyhtiöt mukaan lukien, käyttämästä tarvittaessa 341-380 artiklassa määriteltyä yhteisön passitusmenettelyä.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ainoastaan meriliikenneyhtiöille:

- joiden kirjanpito tekee tulliviranomaisille mahdolliseksi valvoa toimintoja,

- jotka eivät ole syyllistyneet tulli- eikä verolainsäädännön vakavaan tai toistuvaan rikkomiseen,

- jotka käyttävät tavaraluetteloita:

- joiden malli sisältää vähintään kyseisen meriliikenneyhtiön nimen ja täydellisen osoitteen, aluksen tunnistetiedot, lastauspaikan, purkauspaikan, viittauksen konossementtiin ja jokaisesta lähetyksestä kollien lukumäärän, lajin, merkit ja numerot, tavaran kuvauksen, bruttomassan kilogrammoina, ja tapauksen mukaan, konttien numerot,

- joita tulliviranomaiset voivat helposti tarkastaa ja käyttää,

- jotka voidaan esittää asianmukaisesti täytettyinä ja allekirjoitettuina tulliviranomaisille ennen niissä tarkoitetun aluksen lähtöä.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa on määrättävä, että jos kuljetukseen sisältyy sekä tavaroita, jotka on kuljetettava yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä että toisaalta tilanteen mukaan tavaroita, jotka on kuljetettava yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, tavarat on merkittävä eri tavaraluetteloihin.

5. Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa yhdessä tai useammassa tavaraluettelossa on oltava meriliikenneyhtiön päiväämä ja allekirjoittama maininta tavaraluettelon tai -luetteloiden hyväksymisestä yhteisön passitusilmoituksiksi; kyseisessä maininnassa on täsmennettävä tavaraluettelossa tai -luetteloissa tarkoitettujen tavaroiden tullioikeudellinen asema. Näin täytetty ja allekirjoitettu yksi tai useampi tavaraluettelo vastaa tapauksen mukaan T1- tai T2-ilmoitusta.

6. Meriliikenneyhtiö, joka suorittaa tavaroiden kuljetuksen, jonka mukana 1-4 kohdassa tarkoitetut tavaraluettelot toimitetaan, on passituksesta vastaava tämän kuljetuksen osalta.

7. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa meriliikenneyhtiöllä on 398 artiklassa tarkoitettu hyväksytyn lähettäjän asema, 1-4 kohdassa tarkoitetut tavaraluettelot on esitettävä vähintään kahtena kappaleena vahvistusmerkintöjä varten lähtösataman tulliviranomaisille, joiden on säilytettävä yksi tavaraluettelon kappale.

8. Edellä 1-4 kohdassa tarkoitetut tavaraluettelot on esitettävä määräsataman tulliviranomaisille vahvistusmerkintöjä varten. Näiden viranomaisten on pidettävä itsellään yksi tavaraluettelon kappale mahdollista tavaroiden tullivalvontaan asettamista varten.

9. Määräsataman tulliviranomaiset voivat tarkastusta varten pyytää, että niille esitetään kaikkia satamassa purettuja tavaroita koskevat tavaraluettelot sekä konossementit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan säännösten soveltamista.

10. Määräsataman tulliviranomaisten on kuukausittain lähetettävä jokaisen lähtösataman tulliviranomaisille meriliikenneyhtiöiden tai näiden edustajien laatima luettelo 1-4 kohdassa tarkoitetuista tavaraluetteloista, jotka on esitetty niille edellisen kuukauden aikana. Määräsataman tulliviranomaisten on todistettava tämän luettelon todistusvoimaisuus.

Jokaisen tähän luetteloon sisältyvän tavaraluettelon kuvauksessa on ilmoitettava seuraavat tiedot:

- tavaraluettelon viitenumero,

- tavarat kuljettaneen meriliikenneyhtiön nimi (mahdollisesti lyhennettynä),

- merikuljetuksen päivämäärä.

Jos mainittuun luetteloon sisältyvissä tavaraluetteloissa olevien tietojen suhteen todetaan säännönvastaisuuksia, määrätoimipaikan on ilmoitettava niistä lähtötoimipaikalle viittaamalla erityisesti tavaroita, joiden osalta säännönvastaisuuksia on todettu, koskeviin konossementteihin.

11. a) Edellä 1-10 kohdassa esitettyä yhteisön passitusmenettelyä voidaan edelleen yksinkertaistaa yhteisön tullialueelle sijoittautuneiden tai tällä alueella aluetoimistoa pitävien, b alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävien kansainvälisten meriliikenneyhtiöiden hakemuksesta.

Jäsenvaltion, johon meriliikenneyhtiö on sijoittautunut, tulliviranomaisten on hakemuksen saatuaan ilmoitettava siitä tulliviranomaisille niissä muissa jäsenvaltioissa, joiden alueella aiotut lähtö- ja määräsatamat sijaitsevat.

Jollei väitettä ole esitetty 60 päivän kuluessa ilmoituksen tekopäivästä, tulliviranomaisten on annettava lupa c alakohdassa esitettyyn yksinkertaistettuun menettelyyn, jollei koodeksin 97 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännöksistä muuta johdu.

Tämä lupa on pätevä kyseisissä jäsenvaltioissa, ja sitä sovelletaan ainoastaan mainitussa luvassa tarkoitettujen satamien välisiin passituksiin.

b) Edellä c alakohdassa säädetty yksinkertaistettu menettely voidaan myöntää ainoastaan meriliikenneyhtiöille:

- joilla on lupa käyttää tavaraluetteloja tämän artiklan säännösten mukaisesti,

- jotka suorittavat huomattavan määrän säännöllisiä yhteisön sisäisiä matkoja hyväksytyillä reiteillä,

- jotka lähettävät ja vastaanottavat tavaroita usein,

- jotka sitoutuvat täyteen vastuuseen tulliviranomaisille velvoitteidensa täyttämisestä ja yhteistyöstä kaikkien rikkomusten ja säännönvastaisuuksien selvittämiseksi.

c) Yksinkertaistettua menettelyä on sovellettava seuraavasti:

- meriliikenneyhtiön on säilytettävä kaikkien lähetysten asemaa koskevat todisteet liikekirjanpidossaan ja tavaraluettelojen jäljennöksissä,

- meriliikenneyhtiö voi merkitä kaikki kuljettavat tavarat yhteen tavaraluetteloon; tällöin sen on merkittävä asianmukainen asema T1, T2, TE (vastaa T2ES:ää), TP (vastaa T2PT:tä) ja C (vastaa T2L:ää) jokaiselle tavaraluettelon tavaralle,

- yhteisön passitusmenettelyä on pidettävä päätettynä, kun tavaraluettelot ja tavarat esitetään määräsataman tulliviranomaiselle,

- lähtösataman tulliviranomaisten on suoritettava jälkitarkastusta tarkastamalla asiakirjoja riskiasteanalyysin perusteella,

- määräsataman tulliviranomaisten on suoritettava tarkastuksia tarkastamalla asiakirjoja riskiasteanalyysin perusteella ja lähetettävä tarvittaessa yksityiskohtia tavaraluetteloista lähtösataman tulliviranomaisille tarkastettaviksi,

- meriliikenneyhtiön on vastattava määräsatamassa havaittujen rikkomusten tai säännönvastaisuuksien tunnistamisesta ja ilmoittamisesta tulliviranomaisille,

- määräsataman tulliviranomaisten on kohtuullisessa ajassa ilmoitettava rikkomuksista tai säännönvastaisuuksista lähtösataman tulliviranomaisille.

449 artikla

Poiketen siitä, mitä 446 artiklassa säädetään, yhteisön tullialueella sijaitsevaan satamaan perustetulla vapaa-alueella lastattuja tai muuhun alukseen uudelleenlastattuja tavaroita on pidettävä kolmannessa maassa sijaitsevassa satamassa lastattuina tai uudellenlastattuina, jollei tulliviranomaisten aluksen asiakirjoihin tekemästä vahvistusmerkinnästä todeta, että alus saapuu vapaa-alueeseen kuulumattomasta sataman osasta.

3 jakso

Putkijohdoissa tapahtuvat kuljetukset

450 artikla

1. Jos yhteisön passitusmenettelyä on sovellettava, tähän menettelyyn kuuluvia muodollisuuksia on mukautettava 2-6 kohdan säännösten mukaan putkijohdoissa tapahtuvaa tavaroiden kuljetusta varten.

2. Putkijohdoissa kuljetettavia tavaroita on pidettävä yhteisön passitusmenettelyyn asetettuina:

- niiden saavuttua yhteisön tullialueelle, jos kyse on putkijohdoissa mainitulle alueelle saapuvasta tavarasta,

- kun ne on johdettu putkijohtoon, jos kyse on jo yhteisön tullialueella olevista tavaroista.

Näiden tavaroiden yhteisöasema on tarvittaessa vahvistettava 313-340 artiklan säännösten mukaisesti.

3. Siihen jäsenvaltioon, jonka alueen kautta 2 kohdassa tarkoitetut tavarat saapuvat yhteisön tullialueelle tai siihen jäsenvaltioon, jossa niiden kuljetus alkaa, sijoittautuneesta putkijohtojen käyttäjästä tulee passituksesta vastaava näiden tavaroiden osalta.

4. Koodeksin 96 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa kuljettajana on pidettävä putkijohtojen käyttäjää, joka on sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jonka alueen kautta tavarat kuljetetaan putkijohdoissa.

5. Yhteisön passitusta on pidettävä päättyneenä, kun putkijohdoissa kuljetettavat tavarat saapuvat vastaanottajiensa laitoksiin tai vastaanottajan jakeluverkostoon ja viedään tämän kirjanpitoon.

6. Tavaroiden kuljetuksen kanssa tekemisissä olevien yritysten on pidettävä kirjanpitoa, joka niiden on saatettava tulliviranomaisten saataville 2-4 kohdassa tarkoitetuissa yhteisön passituksissa mahdollisesti tarpeellisina pidettävien tarkastusten suorittamista varten.

9 LUKU

TIR-carnet- tai ATA-carnet-menettelyssä suoritettavat kuljetukset

1 jakso

Yhteiset säännökset

451 artikla

1. Kun tavaran kuljetus yhteisön tullialueen paikasta toiseen on koodeksin 91 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan sekä 163 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti suoritettava

- TIR-carnet'lla tapahtuvassa tavaroiden kansainvälisessä kuljetusmenettelyssä (TIR-yleissopimus),

- ATA-carnet'lla (ATA-yleissopimus),

yhteisön tullialuetta on TIR- tai ATA-carnet'n käyttöä tähän kuljetukseen koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen kannalta pidettävä yhtenä alueena.

2. Käytettäessä ATA-carnet'ta passitusasiakirjana "passituksella" tarkoitetaan tavaroiden kuljetusta yhteisön tullialueella sijaitsevasta tullitoimipaikasta toiseen samalla alueella sijaitsevaan tullitoimipaikkaan.

452 artikla

Jos tavaroiden kuljetus yhteisön tullialueen paikasta toiseen suoritetaan osittain kolmannen maan alueen kautta, TIR- tai ATA-menettelyyn kuuluvia tarkastuksia ja muodollisuuksia on sovellettava paikoissa, joissa kuljetus poistuu väliaikaisesti yhteisön tullialueelta ja saapuu uudelleen tälle alueelle.

453 artikla

1. TIR- tai ATA-carnet'lla yhteisön tullialueelle kuljetettuja tavaroita on pidettävä muina kuin yhteisötavaroina, jollei niiden yhteisöasemaa vahvisteta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden yhteisöasema on vahvistettava 314-324 artiklan säännösten mukaisesti.

454 artikla

1. Tätä artiklaa sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta TIR-yleissopimuksen ja ATA-yleissopimuksen erityisten, takaajayhdistysten vastuuta TIR-carnet'ta tai ATA-carnet'ta käytettäessä koskevien säännösten soveltamista.

2. Jos TIR-carnet'lla suoritettavan kuljetuksen tai ATA-carnet'lla suoritettavan passituksen aikana tai johdosta todetaan, että tietyssä jäsenvaltiossa on tapahtunut rikkomus tai säännönvastaisuus, tämän jäsenvaltion on perittävä takaisin mahdollisesti kannettavat tullit ja muut maksut yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistussäännösten soveltamista.

3. Jollei ole mahdollista määrittää aluetta, jolla rikkomus tai säännönvastaisuus on tapahtunut, sitä on pidettävä siinä jäsenvaltiossa tapahtuneena, jossa se on todettu, jollei 455 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa esitetä tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla todisteita toiminnon säännönmukaisesta suorittamisesta tai paikasta, jossa rikkomus taikka säännönvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut.

Jos tällaisten todisteiden puuttuessa kyseistä rikkomusta tai säännönvastaisuutta edelleen on pidettävä siinä jäsenvaltiossa tapahtuneena, jossa se on todettu, tämän jäsenvaltion on kannettava kyseisiin tavaroihin liittyvät tullit ja muut maksut yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti.

Jos myöhemmin määritetään jäsenvaltio, jossa mainittu rikkomus tai säännönvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut, tullit ja muut maksut alun perin kantaneen jäsenvaltion on palautettava ensiksi mainitulle jäsenvaltiolle tullit ja muut maksut - lukuun ottamatta niitä, jotka on kannettu toisen alakohdan mukaisesti yhteisön omina varoina - jotka tavaroista on tässä jäsenvaltiossa kannettava. Tällöin mahdollinen ylijäämä on maksettava takaisin maksut alun perin suorittaneelle henkilölle.

Jos tullit ja muut maksut takaisin perineen jäsenvaltion alun perin kantamien ja palauttamien tullien ja muiden maksujen määrä on alhaisempi kuin se määrä, joka vaaditaan siinä jäsenvaltiossa, jossa rikkomus tai säännönvastaisuus on tosiasiallisesti tapahtunut, tämän jäsenvaltion on kannettava erotus yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden tullihallintojen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet rikkomusten tai säännönvastaisuuksien torjumiseksi ja tehokkaiden seuraamusten määräämiseksi niistä.

455 artikla

1. Jos TIR-carnet'lla suoritettavan kuljetuksen tai ATA-carnet'lla suoritettavan passituksen aikana tai johdosta todetaan, että rikkomus tai säännönvastaisuus on tapahtunut, tulliviranomaisten on ilmoitettava siitä TIR-carnet'n tai ATA-carnet'n haltijalle ja takaajayhdistykselle, tapauksen mukaan, TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa tai ATA-yleissopimuksen 6 artiklan 4 kohdassa määrätyssä määräajassa.

2. Todiste TIR-carnet'lla tai ATA-carnet'lla suoritettavan toiminnon 454 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta säännönmukaisuudesta on esitettävä tapauksen mukaan TIR-yleissopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa tai ATA-yleissopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätyssä määräajassa.

3. Todiste voidaan esittää tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla erityisesti:

a) tulliviranomaisten oikeaksi todistamalla asiakirjalla, jossa vahvistetaan, että kyseiset tavarat on esitetty määrätoimipaikassa. Tässä asiakirjassa on oltava kyseisten tavaroiden tunnistetiedot;

tai

b) kolmannessa maassa annetulla vapaaseen liikkeeseen luovutusta osoittavalla tulliasiakirjalla tai sen jäljennöksellä taikka valojäljennöksellä; jäljennöksen tai valojäljennöksen on oltava joko alkuperäisen asiakirjan vahvistaneen toimielimen tai kyseisen kolmannen maan virallisten toimielinten taikka jonkin jäsenvaltion virallisten toimielinten oikeaksi todistama. Tässä asiakirjassa on oltava kyseisten tavaroiden tunnistetiedot;

tai

c) ATA-yleissopimuksen osalta mainitun yleissopimuksen 8 artiklassa määrätyillä todistamiskeinoilla.

2 jakso

TIR-carnet-menettelyä koskevat säännökset

456 artikla

TIR-yleissopimuksen 1 artiklan h alakohdassa "rajanylitystoimipaikalla" tarkoitetaan tullitoimipaikkaa, jonka kautta TIR-yleissopimuksessa määritelty tieliikenteen ajoneuvo, ajoneuvokokonaisuus tai kontti tuodaan yhteisön tullialueelle tai viedään yhteisön tullialueelta TIR-menettelyn aikana.

457 artikla

Kun lähetys saapuu yhteisön tullialueelle tai alkaa yhteisön tullialueella sijaitsevassa lähtötoimipaikassa TIR-yleissopimuksen 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa, takaajayhdistyksen on tultava vastuuseen tai oltava vastuussa tulliviranomaisille jokaisessa jäsenvaltiossa, jonka alueella TIR-lähetystä kuljetetaan paikkaan, jossa se poistuu yhteisön tullialueelta, tai tällä alueella sijaitsevaan määrätoimipaikkaan.

3 jakso

ATA-carnet-menettelyä koskevat säännökset

458 artikla

1. Tulliviranomaisten on nimettävä jokaisessa jäsenvaltiossa keskustoimipaikka, jonka tehtävänä on ATA-carnet'ihin liittyviä rikkomuksia tai säännönvastaisuuksia koskevien toimien yhteensovittaminen.

Kyseisten viranomaisten on annettava nimetyt toimipaikat ja niiden osoite tiedoksi komissiolle. Luettelo näistä toimipaikoista julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C-sarjassa.

2. Kannettavien tullien ja muiden maksujen kantamiseen velvollista jäsenvaltiota määrättäessä on jäsenvaltiona, jossa ATA-carnet'lla suoritettavan passituksen aikana tapahtunut rikkomus tai säännönvastaisuus on 454 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla todettu, pidettävä sitä, jossa tavarat on löydetty, ja jos tavaroita ei ole löydetty, jäsenvaltiota, jonka keskustoimipaikalla on hallussaan viimeisin carnet'sta irrotettu lehti.

459 artikla

1. Jäsenvaltion tulliviranomaisten todetessa tullivelan syntymisen, on maksuvaatimus osoitettava jäsenvaltion takaajayhdistykselle viipymättä. Jos tullivelan syntyminen johtuu siitä, ettei ATA-carnet'ssa tarkoitettuja tavaroita ole jälleenviety tai ettei niille ole säännönmukaisesti osoitettu tulliselvitysmuotoa ATA-yleissopimuksen mukaisesti asetetussa määräajassa, maksuvaatimus voidaan esittää aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua carnet'n voimassaoloajan päättymisestä.

2. Maksuvaatimuksen esittävän keskustoimipaikan on mahdollisuuksien mukaan samanaikaisesti osoitettava sille keskustoimipaikalle, jonka toimialueella väliaikaisen maahantuonnin toimipaikka sijaitsee, liitteessä 59 olevan mallin mukaan laadittu ilmoitus.

Ilmoitukseen on liitettävä jäljennös selvittämättömästä lehdestä, jos keskustoimipaikan hallussa on tällainen lehti. Ilmoitusta voidaan myös käyttää aina, kun sitä pidetään tarpeellisena.

460 artikla

1. Edellä 459 artiklassa tarkoitettuun maksuvaatimukseen perustuva tullien ja verojen määrä on laskettava liitteessä 60 olevan verotuslomakkeen mallin avulla, joka on täytettävä mainittuun mallilomakkeeseen liitettyjen ohjeiden mukaan.

Verotuslomake voidaan lähettää maksuvaatimuksen esittämisen jälkeen, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua maksuvaatimuksen esittämispäivästä, ja joka tapauksessa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona tulliviranomaiset aloittavat perintätoimet.

2. Jäljempänä 461 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin tämän lomakkeen lähettäminen tullihallinnolta sen takaajayhdistykselle ei vapauta yhteisön muita takaajayhdistyksiä tullien ja muiden maksujen mahdollisesta maksamisesta, jos todetaan, että rikkomus tai säännönvastaisuus on tapahtunut muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on alunperin aloitettu.

3. Verotuslomake on tapauksen mukaan täytettävä kahtena tai kolmena kappaleena. Ensimmäinen kappale on tarkoitettu sen jäsenvaltion tulliviranomaisten, jossa maksuvaatimus on esitetty, takaajayhdistykselle. Toinen kappale on säilytettävä lomakkeen antaneessa keskustoimipaikassa. Lomakkeen antaneen keskustoimipaikan on tarvittaessa lähetettävä kolmas kappale siihen keskustoimipaikkaan, jonka toimialueeseen väliaikaisen maahantuonnin toimipaikka kuuluu.

461 artikla

1. Jos vahvistetaan, että rikkomus tai säännönvastaisuus on tapahtunut muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on alunperin aloitettu, ensimmäisen jäsenvaltion keskustoimipaikan on osaltaan lopetettava asian käsittely.

2. Käsittelyn lopettamiseksi sen on lähetettävä toisen jäsenvaltion keskustoimipaikalle hallussaan oleva asiaa koskeva aineisto ja maksettava tarvittaessa takaajayhdistykselleen takaisin määrät, jotka tämä on jo mahdollisesti tallettanut tai väliaikaisesti maksanut.

Asian käsittely voidaan kuitenkin lopettaa ainoastaan, jos ensimmäisen jäsenvaltion keskustoimipaikka saa toisen jäsenvaltion keskustoimipaikalta käsittelyvastuusta vapauttamista koskevan ilmoituksen, jossa mainitaan erityisesti, että tässä toisessa jäsenvaltiossa on esitetty maksuvaatimus ATA-yleissopimuksen periaatteiden mukaisesti. Käsittelyvastuusta vapauttamista koskeva ilmoitus on laadittava liitteessä 61 olevan mallin mukaan.

3. Sen jäsenvaltion, jossa rikkomus tai säännönvastaisuus on tapahtunut, keskustoimipaikan on otettava perintämenettely hoitaakseen ja kannettava tarvittaessa takaajayhdistykseltään sijaintijäsenvaltiossaan voimassa olevien määrien mukaisina kannettavista tulleista ja muista maksuista johtuvat määrät.

4. Menettelyn siirron on tapahduttava vuoden kuluessa carnet'n voimassaoloajan päättymisestä, jollei maksu ole tullut lopulliseksi ATA-yleissopimuksen 7 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti. Jos tämä määräaika ylitetään, sovelletaan 454 artiklan 3 kohdan kolmannen ja neljännen alakohdan säännöksiä.

10 LUKU

Lomake 302 -menettelyssä suoritettavat kuljetukset

462 artikla

1. Jos tavaran kuljetus yhteisön tullialueen paikasta toiseen on koodeksin 91 artiklan 2 kohdan e alakohdan ja 163 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti suoritettava lomakkeella 302, josta määrätään Lontoossa 19 päivänä kesäkuuta 1951 allekirjoitetussa Pohjois-Atlantin Liiton jäsenvaltioiden välisessä niiden joukkojen asemaa koskevassa sopimuksessa, yhteisön tullialuetta on pidettävä yhtenä alueena tämän lomakkeen käyttöä tähän kuljetukseen koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen kannalta.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu kuljetus suoritetaan osittain kolmannen maan alueen kautta, lomakkeeseen 302 liittyviä tarkastuksia ja muodollisuuksia on sovellettava paikoissa, joissa kuljetus poistuu väliaikaisesti yhteisön tullialueelta ja saapuu uudelleen tälle alueelle.

3. Jos lomakkeella 302 suoritettavan kuljetuksen aikana tai johdosta todetaan, että tietyssä jäsenvaltiossa on tapahtunut rikkomus tai säännönvastaisuus, tämän jäsenvaltion on kannettava mahdollisesti vaadittavat tullit ja muut maksut yhteisön tai kansallisten säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistussäännösten soveltamista.

4. Edellä 454 artiklan 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

11 LUKU

Yhteisön passitusasiakirjojen käyttö tiettyjen tavaroiden vientiä koskevia toimenpiteitä sovellettaessa

463 artikla

1. Tässä luvussa vahvistetaan edellytykset, joita on sovellettava tavaroihin, joita kuljetetaan yhteisön tullialueella yhteisön passitusmenettelyssä tai muussa passitusmenettelyssä ja joiden vienti yhteisön ulkopuolelle on kiellettyä tai rajoitusten, veron taikka muiden maksujen alaista.

2. Näitä edellytyksiä sovelletaan kuitenkin ainoastaan siltä osin kuin toimenpide kiellon, rajoituksen, veron tai muun maksun käyttöönottamiseksi sitä edellyttää, ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän toimenpiteen mahdollisesti sisältämien muiden erityissäännösten soveltamista.

464 artikla

Kun 463 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat asetetaan yhteisön passitusmenettelyyn, passituksesta vastaavan on merkittävä yhteisön passitusilmoituksen kohtaan "Tavaran kuvaus" jokin seuraavista maininnoista tapauksen mukaan:

- Salida de la Comunidad sometida a restricciones.

- Udpassage fra Fællesskabet undergivet restriktioner.

- Ausgang aus der Gemeinschaft - Beschränkungen unterworfen.

- ¸îïäïò áðü ôçí Êïéíüôçôá õðïêåéìÝíç óå ðåñéïñéóìïýò.

- Export from the Community subject to restrictions.

- Sortie de la Communauté soumise à des restrictions.

- Uscita dalla Comunità assoggettata a restrizioni.

- Verlaten van de Gemeenschap aan beperkingen onderworpen.

- Saída da Comunidade sujeita a restrições.

- Salida de la Comunidad sujeta a pago de derechos.

- Udpassage fra Fællesskabet betinget af afgiftsbetaling.

- Ausgang aus der Gemeinschaft - Abgabenerhebungen unterworfen.

- ¸îïäïò áðü ôçí Êïéíüôçôá õðïêåéìÝíç óå åðéâÜñõíóç.

- Export from the Community subject to duty.

- Sortie de la Communauté soumise à imposition.

- Uscita dalla Comunità assoggettata a tassazione.

- Verlaten van de Gemeenschap aan belastingheffing onderworpen.

- Saída da Comunidade sujeita a pagamento de imposiçôes.

465 artikla

1. Kun 463 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tavarat asetetaan muuhun passitusmenettelyyn kuin yhteisön passitusmenettelyyn, tullitoimipaikan, jossa vaaditut lähetysmuodollisuudet suoritetaan, on laaditutettava 472 artiklassa säädetty T5-valvontakappale. Asianomaisen on merkittävä mainitun kappaleen 104 kohtaan tapauksen mukaan jokin 464 artiklassa säädetyistä maininnoista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tullitoimipaikan on merkittävä tulliasiakirjaan, jolla tavarat kuljetetaan, tapauksen mukaan jokin 464 artiklassa säädetyistä maininnoista.

466 artikla

Edellä 464 ja 465 artiklan säännöksiä ei sovelleta, jos sen jälkeen kun tavarat on ilmoitettu yhteisön tullialueen ulkopuolelle vietäviksi, tullitoimipaikalle, jossa vientimuodollisuudet suoritetaan, todistetaan, että hallinnollinen toimi, jolla ne vapautetaan niille säädetystä rajoituksesta, on suoritettu, tai että kannettavat vientitullit, vero tai maksu on maksettu taikka että tavarat niiden tilanteen huomioon ottaen voidaan viedä yhteisön tullialueelta ilman muita muodollisuuksia.

467 artikla

1. Jos 463 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimenpide edellyttää vakuuden antamista, vakuus on annettava niissä tapauksissa, joissa 463 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kahden yhteisön tullialueella sijaitsevan paikan välillä kuljetettavat tavarat viedään tulliasiakirjaan tehtyjen merkintöjen mukaan kuljetuksen aikana tältä alueelta muutoin kuin ilmateitse.

2. Vakuus on annettava siinä toimipaikassa, jossa vaaditut tavaroiden lähetykseen liittyvät muodollisuudet suoritetaan tai muussa sen jäsenvaltion, johon tämä toimipaikka kuuluu, tähän tarkoitukseen määräämässä toimielimessä tämän jäsenvaltion tulliviranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan. Jos kyseessä on toimenpide, jolla otetaan käyttöön vero tai muu maksu, vakuutta ei tarvitse antaa silloin, kun tavaroiden kuljetuksen tapahtuessa yhteisön passitusmenettelyssä on annettu muu vakuus kuin käteistalletus tai vakuuden antamisesta on myönnetty vapautus passituksesta vastaavan henkilöstä johtuvista syistä.

468 artikla

1. Edellä 465 artiklan säännöksiä sovelletaan myös 463 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tavaroihin, joita kuljetetaan kahden yhteisön tullialueella sijaitsevan paikan välillä EFTA-maan alueen kautta ja jotka jälleenlähetetään jostakin näistä maista.

Poiketen siitä, mitä 482 artiklassa säädetään, T5-valvontakappaleen alkuperäiskappale on toimitettava tavaroiden mukana määräjäsenvaltion toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan saakka.

Lähtötoimipaikan on asetettava määräaika, jonka kuluessa tavarat on jälleentuotava yhteisön tullialueelle.

2. Jos 463 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimenpide edellyttää vakuuden antamista, vakuus on 467 artiklan säännöksistä poiketen annettava kaikissa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

469 artikla

Jos tavaroita ei uudelleen luovuteta vapaaseen liikkeeseen välittömästi niiden määrätoimipaikkaan saapumisen jälkeen, tämän toimipaikan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan niitä varten säädettyjen 463 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen.

470 artikla

Jos 463 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, 467 artiklassa säädetyin edellytyksin, myös ilmateitse, kuljetettuja tavaroita ei jälleentuoda yhteisön tullialueelle vahvistetussa määräajassa, niitä on pidettävä siitä jäsenvaltiosta, josta ne on lähetetty, säännönvastaisesti kolmanteen maahan vietyinä, jollei todisteta, että ne ovat tuhoutuneet ylivoimaisen esteen tai ennalta-arvaamattoman tapahtuman johdosta.

12 LUKU

Tavaroiden käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan valvontaa edellyttävien yhteisön toimenpiteiden soveltamiseksi käytettäviä asiakirjoja (T5-valvontakappale) koskevat säännökset

471 artikla

1. Tässä luvussa tarkoitetaan:

a) "toimivaltaisilla viranomaisilla"

tulliviranomaisia tai muita viranomaisia, joiden tehtävänä on soveltaa tätä lukua;

b) "toimipaikalla"

tullitoimipaikkaa tai paikallisen tason toimielintä, jonka tehtävänä on soveltaa tätä lukua.

472 artikla

1. Kun tavaroiden tuontia tai vientiä taikka tavaroiden kuljetusta yhteisön tullialueella koskevan yhteisön toimenpiteen soveltaminen edellyttää sen todistamista, että kyseiset tavarat on käytetty tällä toimenpiteellä aiottuun tai määrättyyn käyttötarkoitukseen ja/tai ne ovat saapuneet siinä määrättyyn määräpaikkaan, asia on todistettava esittämällä T5-valvontakappale. "T5-valvontakappaleella" tarkoitetaan T5-lomakkeelle laadittua kappaletta, jota voidaan täydentää yhdellä tai useammalla T5 a -lomakkeella 478 artiklassa säädetyin edellytyksin taikka yhdellä tai useammalla T5-tavaraluettelolla 479 ja 480 artiklassa säädetyin edellytyksin.

Samanaikaisesti mutta eri tarkoituksiin voidaan käyttää useita T5-valvontakappaleita, jos niistä jokaisesta on määrätty yhteisön toimenpiteellä.

2. Henkilön, joka allekirjoittaa 1 kohdassa tarkoitetun T5-valvontakappaleen, on käytettävä tässä asiakirjassa esitetyt tavarat ilmoitettuun käyttötarkoitukseen ja/tai toimitettava ne ilmoitettuun määräpaikkaan.

473 artikla

Lomakkeiden, joille T5-valvontakappale laaditaan, on oltava liitteissä 63, 64 ja 65 olevien mallien mukaiset.

Lomakkeet on täytettävä liitteessä 66 olevien ohjeiden mukaisesti ja tarvittaessa muissa yhteisön säännöksissä säädetyt täydentävät huomautukset huomioon ottaen. Jokaisen jäsenvaltion on tarvittaessa täydennettävä näitä ohjeita.

T5-valvontakappale on annettava ja sitä on käytettävä 476-485 artiklan säännösten mukaisesti.

474 artikla

1. Käytettävän paperin on oltava vaaleansinistä kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 40 grammaa neliömetriltä. Paperin on oltava riittävän läpikuultamatonta, jotteivät toisella puolella olevat tiedot haittaa toisella puolella olevien tietojen luettavuutta, ja sen on oltava vahvuudeltaan sellaista, ettei se repeä eikä rypisty tavanomaisessa käytössä.

2. Lomakkeiden koon on oltava:

a) T5-lomakkeissa (liite 63) ja T5 a -lomakkeissa (liite 64) 210 × 297 millimetriä, jolloin pituuden osalta hyväksytään enintään -5 ja +8 millimetrin poikkeama;

b) T5-tavaraluetteloissa (liite 65) 297 × 420 millimetriä, jolloin pituuden osalta hyväksytään enintään -5 ja +8 millimetrin poikkeama.

3. Lomakkeen eri kappaleet on merkittävä väreillä seuraavasti:

- alkuperäiskappaleen oikeassa reunassa on oltava yhtäjaksoinen musta viiva,

- tämän reunaviivan leveyden on oltava noin 3 millimetriä.

4. Lomakkeen etupuolella olevat palautusosoite ja tärkeä huomautus voidaan painaa punaisella värillä.

475 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että T5-valvontakappaleen lomakkeissa on mainittava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, josta se voidaan tunnistaa.

476 artikla

T5-valvontakappale on laadittava jollakin lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä yhteisön virallisella kielellä.

Muun jäsenvaltion, jossa tämä asiakirja on esitettävä, toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää käännöksen tämän jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen virallisista kielistä.

477 artikla

1. T5-valvontakappale on täytettävä kirjoituskoneella tai kirjoittimella taikka vastaavalla menetelmällä. Se voidaan täyttää myös luettavalla tavalla käsin, musteella ja isoin painokirjaimin.

Lomakkeissa ei saa olla raaputtamalla tai päällekirjoittamalla tehtyjä korjauksia. Niihin tehtävät muutokset on tehtävä viivaamalla yli virheelliset merkinnät ja lisäämällä tarvittaessa halutut merkinnät. Näin tehtyjen muutosten on oltava niiden tekijän varmentamat ja tulliviranomaisten nimenomaisesti vahvistamat.

2. T5-valvontakappale voidaan myös valmistaa ja täyttää automaattista jäljentämismenetelmää käyttäen, jos malleja, paperia, lomakkeiden mittoja, käytettävää kieltä, luettavuutta, raaputtamis- ja päällekirjoituskieltoa sekä muutoksia koskevia säännöksiä noudatetaan tarkasti.

478 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa alueelleen sijoittautuneille yrityksille luvan täydentää T5-valvontakappaletta yhdellä tai useammalla T5 a -lomakkeella, jos kaikki nämä lomakkeet koskevat ainoastaan yhteen kuljetusvälineeseen lastattua, yhdelle vastaanottajalle tarkoitettua, yhteen käyttötarkoitukseen käytettävää ja/tai yhteen määräpaikkaan toimitettavaa yhtä tavaralähetystä.

2. Käytettävien T5 a -lomakkeiden lukumäärä on merkittävä sen T5-valvontakappaleen, johon ne liittyvät, 3 kohtaan. T5-valvontakappaleen kirjaamisnumero on ilmoitettava jokaisen T5 a -lomakkeen kirjaamismerkintöjä varten varatussa kohdassa. T5-valvontakappaleeseen ja yhteen tai useampaan T5 a -lomakkeeseen merkittyjen kollien kokonaismäärä on ilmoitettava T5-valvontakappaleen 6 kohdassa.

479 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa alueelleen sijoittautuneille yrityksille luvan täydentää T5-valvontakappaletta yhdellä tai useammalla T5- tavaraluettelolla, jotka sisältävät tavallisesti T5-lomakkeen 31, 33, 35, 38, 100, 103 ja 105 kohdassa olevat tiedot, jos kaikki nämä lomakkeet koskevat ainoastaan yhteen kuljetusvälineeseen lastattua, yhdelle vastaanottajalle tarkoitettua, yhteen käyttötarkoitukseen käytettävää ja/tai yhteen määräpaikkaan toimitettavaa yhtä tavaralähetystä.

2. Ainoastaan T5-tavaraluettelon etupuolta voidaan käyttää. Jokaisen T5-tavaraluetteloon sisältyvän tavaran edessä on oltava järjestysnumero; kaikki luettelon sarakkeiden otsikoissa tarkoitetut tiedot on annettava.

Välittömästi viimeisen merkinnän alapuolelle on vedettävä vaakasuora viiva, ja käyttämätön tila on viivattava ristiin siten, ettei myöhempiä lisäyksiä voida tehdä. Luettelossa esitetyt tavarat sisältävien kollien kokonaismäärä sekä niiden kokonaisbruttomassa ja kokonaisnettomassa on ilmoitettava vastaavien kohtien lopussa.

3. T5-tavaraluetteloja käytettäessä on sen T5-valvontakappaleen, johon ne liittyvät, 31, 33, 35, 38, 100, 103 ja 105 kohta viivattava ristiin eikä tätä asiakirjaa voi täydentää T5 a -lomakkeilla.

4. Käytettävien T5-tavaraluettelojen lukumäärä on ilmoitettava T5-valvontakappaleen 4 kohdassa. T5-valvontakappaleen kirjaamisnumero on ilmoitettava jokaisen T5 -tavaraluettelon kirjaamismerkintöjä varten varatussa kohdassa. Eri tavaraluetteloihin merkittyjen kollien kokonaismäärä on ilmoitettava T5-valvontakappaleen 6 kohdassa.

480 artikla

1. Edellä 479 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa voidaan määrätä, että yritysten, joiden kirjanpito perustuu yhtenäistettyyn elektroniseen tai automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään, on käytettävä tällä järjestelmällä laadittuja T5- tavaraluetteloja, jotka, vaikka niissä on kaikki liitteessä 65 esitetyn malliluettelon mukaiset tiedot, eivät täytä kaikkia 473-475 ja 477 artiklan edellytyksiä eivätkä 479 artiklan 2 kohdan edellytystä, joka koskee velvoitetta merkitä järjestysnumero jokaisen luettelon tavaran eteen.

Nämä luettelot on kuitenkin laadittava ja täytettävä siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat helposti käyttää niitä.

2. Lupa voidaan myöntää ainoastaan yrityksille, jotka tarjoavat kaikki toimivaltaisten viranomaisten tarpeellisina pitämät takeet.

3. Voidaan myös antaa lupa käyttää 479 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina tavaraluetteloina lähetys-/vientimuodollisuuksien suorittamista varten laadittuja kuvailevia luetteloja, vaikka niitä antavien yritysten kirjanpito ei perustu yhtenäistettyyn elektroniseen tai automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään.

4. Luvanhaltija on vastuussa, jos joku käyttää väärin tämän laatimia tavaraluetteloita.

481 artikla

1. Asianomaisen on laadittava T5-valvontakappale ja tarvittaessa T5 a -lomakkeet tai T5-tavaraluettelot yhtenä alkuperäiskappaleena ja vähintään yhtenä jäljennöksenä. Jokaisessa näistä asiakirjoista on oltava asianomaisen omakätinen allekirjoitus.

2. T5-valvontakappaleessa ja tarvittaessa T5 a -lomakkeissa tai T5-tavaraluetteloissa on oltava tavaran kuvauksen ja lisätietojen osalta kaikki valvontaa edellyttävään yhteisön toimenpiteeseen liittyvissä säännöksissä vaadittavat tiedot.

3. Jos tavaroita ei aseteta yhteisön passitusmenettelyyn, T5-valvontakappaleessa on oltava viittaus mahdollisesti käytettävään passitusmenettelyyn liittyvään asiakirjaan. Jos mitään passitusmenettelyä ei käytetä, T5-valvontakappaleessa on oltava jokin seuraavista maininnoista:

- mercancías fuera del procedimiento de tránsito

- ingen forsendelsesprocedure

- nicht im Versandverfahren befindliche Waren

- åßôå óå ìíåßá "Åìðïñåýìáôá åêôüò äéáäéêáóßáò äéáìåôá- êüìéóçò"

- goods not covered by a transit procedure

- marchandises hors procédure de transit

- merci non vincolate ad una procedura di transito

- goederen niet geplaatst onder een regeling voor douanevervoer

- mercadorias nâo abrangidas por um procedimento de trânsito.

4. Yhteisön passitusasiakirjassa tai käytettävään passitusmenettelyyn liittyvässä asiakirjassa on oltava viittaus annettuihin yhteen tai useampaan T5-valvontakappaleeseen.

482 artikla

1. Kun tavarat kuljetetaan yhteisön passitusmenettelyssä tai muussa passitusmenettelyssä, lähtötoimipaikan on annettava T5-valvontakappale.

Lähtötoimipaikan on pidettävä itsellään T5-valvontakappaleen yksi jäljennös.

T5-valvontakappaleen alkuperäiskappale on toimitettava tavaroiden mukana samoin edellytyksin kuin käytettävään passitusmenettelyyn liittyvä asiakirja ainakin siihen toimipaikkaan, jossa tavaroiden käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan valvonta todistetaan.

2. Jos käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan valvonnan alaisia tavaroita ei aseteta passitusmenettelyyn, lähetysjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on annettava T5 -valvontakappale. Näiden on pidettävä itsellään T5-valvontakappaleen yksi jäljennös.

T5-valvontakappaleessa on oltava jokin 481 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista maininnoista.

3. Lähtöjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava T5-valvontakappale ja tarvittaessa yksi tai useampi T5 a -lomake taikka T5-tavaraluettelo. Vahvistusmerkinnässä on oltava seuraavat näiden asiakirjojen A kohtaan (lähtötoimipaikka) merkittävät maininnat:

a) T5-valvontakappale: lähtötoimipaikan nimi ja leima, toimivaltaisen henkilön allekirjoitus, vahvistuspäivä ja kirjaamisnumero, joka voi olla esipainettu;

b) T5 a -lomake tai T5-tavaraluettelo: T5-valvontakappaleessa oleva numero. Tämä numero on merkittävä joko lähtötoimipaikan nimen sisältävällä leimalla tai käsin. Jälkimmäisessä tapauksessa sen ohessa on oltava mainitun toimipaikan virallinen leima.

Näiden asiakirjojen alkuperäiskappaleet on annettava asianomaiselle, kun hallinnolliset muodollisuudet on suoritettu.

4. Tavarat ja T5-valvontakappaleen alkuperäiskappaleet on esitettävä määrätoimipaikassa.

483 artikla

1. Määrätoimipaikan on varmistettava tai vastuullaan varmistutettava säädetyn tai määrätyn käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan valvonta.

2. Määrätoimipaikan on kirjattava tarvittaessa pitämällä itsellään yksi jäljennös, T5- valvontakappaleissa olevat tiedot ja suoritetun valvonnan tulokset.

3. T5-valvontakappaleen alkuperäiskappale on viipymättä palautettava otsikolla "Palautetaan" ilmoitettuun osoitteeseen sen jälkeen, kun kaikki vaaditut muodollisuudet on suoritettu ja määrätoimipaikka on tehnyt siihen asianmukaiset merkinnät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 485 artiklan soveltamista.

484 artikla

Henkilö, joka esittää määrätoimipaikassa T5-valvontakappaleen ja lähetyksen, johon se liittyy, voi pyynnöstä saada liitteessä 47 olevan mallin mukaiselle lomakkeelle laaditun tulotodistuksen.

Tulotodistuksella ei voida korvata T5-valvontakappaletta.

485 artikla

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan jakaa lähetyksen, jonka mukana toimitetaan T5-valvon takappale, sekä tämä T5-valvon takappale osiin ennen sen menettelyn päättymistä, jota varten tämä kappale on annettu. Jakamalla saadut lähetyksen osat voidaan uudelleen jakaa osiin.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden yhteisön toimenpiteiden soveltamista, jotka koskevat interventiovarastosta tulevia tuotteita, joiden käyttötarkoitusta ja/tai määräpaikkaa on valvottava ja joita valmistetaan muussa jäsenvaltiossa ennen niiden lopullista käyttöä ja/tai lopulliseen määräpaikkaan saapumista.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu osiin jakaminen on suoritettava 4-7 kohdassa säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat poiketa näistä edellytyksistä, jos kaikki jakamalla saadut lähetykset on määrä käyttää ilmoitettuun tarkoitukseen ja/tai toimittaa ilmoitettuun määräpaikkaan siinä jäsenvaltiossa, jossa jako on tapahtunut.

4. Toimipaikan, jossa osiin jakaminen suoritetaan, on annettava 481 artiklan säännösten mukaisesti ote T5-valvontakappaleesta jokaista jaetun lähetyksen osaa varten käyttäen tähän tarkoitukseen T5-valvontakappaleen lomaketta.

Jokaiseen otteeseen on sisällyttävä erityisesti lisätiedot, jotka olivat alun perin annetun T5-valvontakappaleen 100, 104, 105, 106 ja 107 kohdassa, ja niissä on ilmoitettava tarkoitettujen tavaroiden nettomassa ja -paljous. Jokaisen otteen 106 kohdassa on mainittava alkuperäisen valvontakappaleen kirjaamisnumero, antamispäivä, -toimipaikka ja -maa, jollakin seuraavista merkinnöistä:

- Extracto del ejemplar de control: ... (número, fecha, oficina y país de expedición)

- Udskrift af kontroleksemplar: ... (nummer, dato, udstedelsessted og land)

- Auszug aus dem Kontrollexemplar: ... (Nummer, Datum, ausstellende Stelle und Ausstellungsland)

- Áðüóðáóìá ôïõ áíôéôýðïõ åëÝã÷ïõ: ... (áñéèìüò çìåñïìçíßá, ãñáöåßï êáé ÷þñá åêäüóåùò)

- Extract of control copy: ... (Number, date, office and country of issue)

- Extrait de l'exemplaire de contrôle: ... (numéro, date, bureau et pays de délivrance)

- Estratto dell'esemplare di controllo: ... (numero, data, ufficio e paese di emissione)

- Uittreksel uit controle-exemplaar: ... (nummer, datum, kantoor en land van afgifte)

- Extracto do exemplar de controlo: ... (número, data, estáncia, país de emissâo)

5. Toimipaikan, jossa osiin jakaminen suoritetaan, on merkittävä alun perin annettuun T5-valvontakappaleeseen maininta sen jakamisesta osiin. Tätä varten sen on merkittävä kohtaan "Käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan valvonta" jokin seuraavista maininnoista:

- . . . (número) extractos expedidos - copias adjuntas

- . . . (antal) udstedte udskrifter - kopier vedføjet

- . . . (Anzahl) Auszüge ausgestellt - Durchschriften liegen bei

- . . . (áñéèìüò) åêäïèÝíôá áðïóðÜóìáôá - óõíçììÝíá áíôßãñáöá,

- . . . (number) extracts issued - copies attached

- . . . (nombre) extraits délivrés - copies ci-jointes

- . . . (numero) estratti rilasciati - copie allegate

- . . . (aantal) uittreksels afgegeven - kopieën bijgevoegd

- . . . (quantidade) extractos emitidos - cópias juntas.

Alun perin annettu T5-valvontakappale on viipymättä palautettava otsikolla "Palautetaan" merkittyyn osoitteeseen yhdessä annettujen otteiden jäljennösten kanssa.

Toimipaikan, jossa osiin jakaminen suoritetaan, on pidettävä itsellään alun perin annettu T5-valvontakappale ja annettujen otteiden yksi jäljennös.

6. T5-valvontakappaleen otteiden alkuperäiskappaleet on toimitettava osalähetysten mukana, tarvittaessa samanaikaisesti käytettävään menettelyyn liittyvien asiakirjojen kanssa.

7. Osiin jaetun lähetyksen osien määräjäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava tai vastuullaan varmistutettava säädetyn tai määrätyn käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan valvonta. Niiden on palautettava 483 artiklan 3 kohdan mukaisesti merkinnöin varustetut otteet otsikolla "Palautetaan" ilmoitettuun osoitteeseen.

8. Edellä 2-7 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa säädettyyn uudelleen osiin jakamiseen.

486 artikla

1. T5-valvontakappale voidaan antaa jälkikäteen, jos:

- tätä asiakirjaa koskevan hakemuksen tekemättä jättämistä tai sitä, ettei sitä ole annettu tavaroiden lähetyshetkellä, ei voida lukea asianomaisen syyksi, tai jos tämä voi toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä riittävällä tavalla todistaa, ettei hakemuksen tekemättä jättäminen johdu tämän huolimattomuudesta tai tavanomaisesta laiminlyönnistä,

- asianomainen todistaa, että T5-valvontakappale tosiasiallisesti liittyy tavaroihin, joiden osalta kaikki hallinnolliset muodollisuudet on suoritettu,

- asianomainen henkilö esittää mainitun asiakirjan antamiseksi tarvittavat todistusasiakirjat,

- toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla vahvistetaan, ettei T5-valvontakappaleen antamisesta jälkikäteen voi seurata mahdollisesti käytettävän passitusmenettelyn, tavaroiden tullioikeudellisen aseman ja niiden käyttötarkoituksen ja/tai määräpaikan huomioon ottaen aiheetonta taloudellista etua.

2. Kun T5-valvontakappale annetaan jälkikäteen, siihen on merkittävä punaisella jokin seuraavista maininnoista:

- Expedido a posteriori,

- Udstedt efterfølgende,

- Nachträglich ausgestellt,

- ÅêäïèÝí åê ôùí õóôÝñùí

- Issued retroactively,

- Délivré a posteriori,

- Rilasciato a posteriori,

- Achteraf afgegeven,

- Emitido a posteriori.

Asianomaisen on lisäksi ilmoitettava tällä T5-valvontakappaleella tiedot kuljetusvälineestä, jolla tavarat on lähetetty, sekä lähtöpäivä ja tarvittaessa päivä, jona tavarat on esitetty määrätoimipaikassa.

3. Määrätoimipaikka voi varustaa jälkikäteen annetun T5-valvontakappaleen merkinnöillään ainoastaan, jos se toteaa, että mainitussa asiakirjassa tarkoitetut tavarat on käytetty siihen käyttötarkoitukseen ja/tai toimitettu siihen määräpaikkaan, josta säädetään tai määrätään mainittujen tavaroiden tuontia tai vientiä taikka kuljettamista yhteisön tullialueella koskevassa toimenpiteessä.

4. T5-valvontakappaleista, T5-valvontakappaleen otteista, T5 a -lomakkeista ja T5 -tavaraluetteloista voidaan antaa kaksoiskappaleita, jos alkuperäiskappale häviää. Kaksoiskappaleeseen on merkittävä isoin punaisin kirjaimin "KAKSOISKAPPALE" sekä kaksoiskappaleen antaneen toimipaikan leima ja toimivaltaisen virkailijan allekirjoitus.

487 artikla

Poiketen siitä, mitä 472 artiklassa säädetään, ja jollei yhteisön toimenpidettä koskevissa säännöksissä toisin säädetä, jokainen jäsenvaltio voi määrätä, että tavaroiden käyttö säädettyyn tai määrättyyn käyttötarkoitukseen ja/tai toimittaminen säädettyyn tai määrättyyn määräpaikkaan on todistettava kansallisen menettelyn mukaisesti, jollei tavaroita viedä sen alueelta ennen kuin ne käytetään säädettyyn tai määrättyyn käyttötarkoitukseen ja/tai ne tuodaan säädettyyn tai määrättyyn määräpaikkaan.

488 artikla

Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat toimivaltansa rajoissa antaa 489 artiklassa säädetyt edellytykset täyttäville yhdelle tai useammalle henkilölle, jäljempänä "valtuutettu lähettäjä", joka aikoo lähettää tavaroita, joista on laadittava T5-valvontakappale, luvan olla esittämättä tavaroita tai niitä koskevaa T5-valvontakappaletta lähtötoimipaikassa.

489 artikla

1. Edellä 488 artiklassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ainoastaan henkilöille:

a) jotka lähettävät tavaroita säännöllisesti;

b) joiden kirjanpito tekee tulliviranomaisille mahdolliseksi valvoa toimintoja;

c) jotka antavat vakuuden, jos T5-valvontakappaleen antaminen sitä edellyttää;

ja

d) jotka eivät ole syyllistyneet lainsäädännön tai lainsäädäntöjen vakavaan taikka toistuvaan rikkomiseen.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava aiheelliset toimenpiteet 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vakuuden antamiseksi.

490 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten antamassa luvassa on vahvistettava erityisesti:

a) suoritettavia lähetyksiä varten lähtötoimipaikkana toimivaltainen yksi tai useampi toimipaikka;

b) määräaika, jonka kuluessa ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan hyväksytyn lähettäjän on annettava lähtötoimipaikalle tieto suoritettavista lähetyksistä, jotta tämä voi mahdollisesti suorittaa tarkastuksen ennen tavaroiden lähetystä;

c) määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa; määräaika on asetettava kuljetusedellytysten mukaan;

d) toteutettavat tunnistamistoimenpiteet. Tätä varten toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä, että kuljetusvälineet tai kollit on varustettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymillä erikoismallisilla sineteillä, jotka hyväksytty lähettäjä kiinnittää.

491 artikla

1. Luvassa on määrättävä, että T5-valvontakappaleen etupuolella olevaan kohtaan "Lähtötoimipaikka" merkitään:

a) ennakolta lähtötoimipaikan leima ja kyseisen toimipaikan virkailijan allekirjoitus;

tai

b) toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä hyväksytyn lähettäjän metallisella erikoisleimasimella tehty, liitteessä 62 olevan mallin mukainen leima, joka voidaan esipainattaa lomakkeille, jos niiden painaminen on annettu tätä tarkoitusta varten hyväksytyn kirjapainon tehtäväksi.

Hyväksytyn lähettäjän on täydennettävä tätä kohtaa ilmoittamalla siinä tavaroiden lähetyspäivämäärä ja annettava ilmoitukselle numero luvassa tätä varten määrättyjen sääntöjen mukaisesti.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä käytettäväksi lomakkeita, joissa on selvästi erottuva merkki niiden tunnistamiseksi.

492 artikla

1. Hyväksytyn lähettäjän on viimeistään tavaroita lähetettäessä täydennettävä asianmukaisesti täytettyä T5-valvontakappaletta merkitsemällä etupuolella olevaan kohtaan "Lähtötoimipaikan tarkastus" tapauksen mukaan määräaika, jonka kuluessa tavarat on esitettävä määrätoimipaikassa, ja lähetysjäsenvaltion vaatimat viittaukset vientiasiakirjaan, sovelletut tunnistamistoimenpiteet sekä mainittuun kohtaan jokin seuraavista maininnoista:

- Procedimiento simplificado

- Forenklet fremgangsmåde

- Vereinfachtes Verfahren

- ÁðëïõóôåõìÝíç äéáäéêáóßá

- Simplified procedure

- Procédure simplifiée

- Procedura semplificata

- Vereenvoudigde regeling

- Procedimento simplificado

2. Lähetyksen jälkeen hyväksytyn lähettäjän on viipymättä lähetettävä lähtötoimipaikkaan T5-valvontakappaleen jäljennös ja sen mukana mahdollinen asiakirja, jonka perusteella T5-valvontakappale on laadittu.

3. Jos lähtötoimipaikka suorittaa tarkastuksen lähetyksen lähdön yhteydessä, sen on tehtävä vahvistusmerkintänsä T5-valvontakappaleen etupuolella olevaan kohtaan "Lähtötoimipaikan tarkastus".

4. Asianmukaisesti täytettyä ja 1 kohdassa säädetyillä merkinnöillä täydennettyä sekä hyväksytyn lähettäjän allekirjoittamaa T5-valvontakappaletta on pidettävä sen lähtötoimipaikan antamana, joka on esivahvistanut lomakkeen 491 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla tai jonka nimi on 491 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa erikoisleimassa, käytettäväksi sen todistamiseen, että siinä tarkoitetut tavarat on käytetty säädettyyn käyttötarkoitukseen ja/tai toimitettu säädettyyn määräpaikkaan.

493 artikla

1. Hyväksytyn lähettäjän on:

a) noudatettava tässä luvussa säädettyjä ja luvassa määrättyjä edellytyksiä;

ja

b) toteutettava erikoisleimasimen tai lomakkeiden, joissa on lähtötoimipaikan leima tai erikoisleimasimella tehty leima, turvallisen säilyttämisen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2. Hyväksytyn lähettäjän on kannettava laatimissaan T5-valvontakappaleissa sekä tämän toteutettaviksi 488 artiklassa tarkoitetun luvan perusteella kuuluvissa menettelyissä esiintyvistä erehdyksistä, puutteellisuuksista tai muista epätäydellisyyksistä johtuvat erityisesti taloudelliset seuraamukset.

3. Jos joku käyttää väärin T5-valvontakappaleita, joissa on ennakolta tehty lähtötoimipaikan leima tai erikoisleimasimen leima, hyväksytyn lähettäjän on vastattava maksamattomien tullien ja muiden maksujen maksamisesta ja tällä käytöllä perusteettomasti saatujen rahallisten etujen palauttamisesta, jollei hyväksytty lähettäjä osoita hyväksymisen myöntäneille toimivaltaisille viranomaisille toteuttaneensa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistustoimenpiteiden toteuttamista.

494 artikla

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa hyväksytylle lähettäjälle luvan olla allekirjoittamatta T5-valvontakappaleita, joissa on liitteessä 62 tarkoitettu erikoisleima ja jotka on laadittu yhtenäistettyä elektronista tai automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää käyttäen. Lupa voidaan myöntää, jos hyväksytty lähettäjä antaa mainituille viranomaisille ennakolta kirjallisen sitoumuksen, jossa hyväksytty lähettäjä ottaa vastatakseen maksamattomien tullien ja muiden maksujen maksamisesta ja erikoisleimalla varustettuja T5-valvontakappaleita käyttämällä perusteettomasti saatujen rahallisten etujen palauttamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rangaistustoimenpiteiden toteuttamista.

2. Edellä 1 kohdan säännösten mukaan laadituissa T5-valvontakappaleissa on oltava tavaranhaltijan allekirjoitusta varten varatussa kohdassa jokin seuraavista maininnoista:

- Dispensa de firma

- Fritaget for underskrift

- Freistellung von der Unterschriftsleistung

- Äåí áðáéôåßôáé õðïãñáöÞ

- Signature waived

- Dispense de signature

- Dispensa dalla firma

- Van ondertekening vrijgesteld

- Dispensada a assinatura.

495 artikla

Komission asetuksessa (ETY) N:o 2823/87(13) olevissa liitteissä I, II ja III tarkoitettuja lomakkeita, joita käytettiin ennen tämän asetuksen voimaantuloa, voidaan käyttää edelleen niin kauan kuin niitä on varastossa ja enintään 31 päivään joulukuuta 1995.

(13) EYVL N:o L 270, 23.9.1987, s. 1

III OSASTO

TALOUDELLISESTI VAIKUTTAVAT TULLIMENETTELYT

I LUKU

Yhteiset säännökset

1 jakso

Määritelmät

496 artikla

Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) "valvovalla toimipaikalla" luvassa mainittua tullitoimipaikkaa, joka on saanut jokaisen luvan antaneen jäsenvaltion tulliviranomaisilta valtuudet valvoa menettelyä;

b) "menettelyyn asettavalla toimipaikalla" luvassa mainittuja yhtä tai useampaa tullitoimipaikkaa, jotka ovat saaneet luvan antaneen jäsenvaltion tulliviranomaisilta valtuudet vastaanottaa menettelyyn asettamista koskevia ilmoituksia;

c) "menettelyn päättävällä toimipaikalla" luvassa mainittuja yhtä tai useampaa tullitoimipaikkaa, jotka ovat saaneet luvan antaneen jäsenvaltion tulliviranomaisilta valtuudet vastaanottaa taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn asettamisen jälkeistä tavaroiden tulliselvitysmuodon osoittamista koskevia ilmoituksia.

2 jakso

Lupa tullimenettelyyn - Tavanomainen menettely

497 artikla

1. Lupaa taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn koskeva hakemus, myös lupaa tullivaraston pitämiseen tai tullivarastointimenettelyn käyttöön koskeva hakemus, jäljempänä "hakemus", on tehtävä kirjallisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan ja 568, 656, 695 ja 760 artiklan soveltamista.

Luvan on oltava tapauksen mukaan jonkin liitteessä 67 esitetyn mallin mukainen. Hakijan on sisällytettävä hakemukseen kaikki vaadittavat tapauksen mukaan liitteisiin 67/A - 67/E liittyvissä malleissa olevia kohtia vastaavat tiedot viittaamalla näihin kohtiin ja ottaen huomioon mainittuun malliin sisältyvät alaviitehuomautukset. Alaviitehuomautusten tekstiä ei tarvitse sisällyttää hakemukseen. Hakemus on päivättävä ja allekirjoitettava.

Jos nimetyt tulliviranomaiset pitävät hakemuksessa esitettyjä tietoja riittämättöminä, tämän kohdan säännökset eivät estä viranomaisia vaatimasta hakijalta lisätietoja ja muita yksityiskohtia, jotka ovat tarpeen sovellettaessa muita aloja kuin tämän osaston soveltamisalaan kuuluvia aloja koskevia säännöksiä.

2. Hakemukseen, jossa viitataan asiakirjoihin tai todistusasiakirjoihin, on liitettävä tällaisten hakemuksessa annettaviin tietoihin liittyvien ja hakemuksen arvioinnin kannalta välttämättömien asiakirjojen alkuperäiskappaleet tai jäljennökset. Hakemukseen voidaan myös liittää lisälehtiä, jos annettavia tietoja on tarkennettava. Kaikki hakemukseen liitetyt asiakirjat, liitteet tai lisälehdet ovat sen erottamaton osa. Hakemukseen on merkittävä sen liitteiden lukumäärä.

3. Tulliviranomaiset voivat tapauskohtaisesti sallia, että luvanhaltija esittää luvan uusimista tai muuttamista koskevan kirjallisen hakemuksen, jossa on erityisesti viittaus aikaisempaan lupaan ja johon merkitään tarvittaessa muutoksen edellyttämät tiedot.

4. Hakemuksia, jotka eivät täytä tässä artiklassa säädettyjä edellytyksiä ja joita ei esitetä tullille 509, 555, 651, 691 ja 750 artiklassa tarkoitetuin edellytyksin, ei voida vastaanottaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 568, 656, 695 ja 760 artiklassa tarkoitettujen yksinkertaistettujen menettelyjen soveltamista.

498 artikla

Hakijan allekirjoittaman hakemuksen jättäminen on ilmaisu siitä, että asianomainen henkilö haluaa käyttää pyydettyä taloudellisesti vaikuttavaa tullimenettelyä ja sitoutuu vastaamaan jäsenvaltioissa voimassa olevien säännösten mukaisesti

- hakemuksessa esitettyjen tietojen oikeellisuudesta,

- liitteenä olevien asiakirjojen todistusvoimaisuudesta

ja

- kaikkien pyydettyyn taloudellisesti vaikuttavaan tullimenettelyyn liittyvien velvoitteiden noudattamisesta,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollista rangaistussäännösten soveltamista.

499 artikla

1. Ennen luvan myöntämistä on luvan myöntämiseen valtuutettujen tulliviranomaisten varmistuttava siitä, että kaikki luvan myöntämisen edellytykset on täytetty.

2. Lupaa ei voida myöntää, jos hakemus ei 497 artiklan 4 kohdan mukaisesti ole vastaanottokelpoinen.

500 artikla

1. Koodeksin 85 artiklassa tarkoitettu lupa, mukaan lukien lupa tullivaraston pitämiseen tai tullivarastointimenettelyn käyttöön, on laadittava tapauksen mukaan liitteiden 68/A-68/E määräyksissä esitetyn mallin mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 568, 656, 695 ja 760 artiklan soveltamista. Lupa on päivättävä ja allekirjoitettava.

2. Luvan myöntäminen on annettava hakijalle tiedoksi.

3. Lupa tulee voimaan myöntämispäivänä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 556 artiklan 1 kohdassa ja 751 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen mahdollisten poikkeuksien soveltamista.

4. Lupa voi tapauksen mukaan koskea yhtä tai useampaa menettelyyn asettamista.

5. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tulliviranomaiset voivat jo annetun ja 497 artiklan 3 kohdan mukaisesti haetun luvan uusimisen tai muutoksen kyseessä ollessa tapauskohtaisesti joko ilmoittaa muutettavat kohdat päätöksessä viitaten muutettavaan lupaan tai myöntää uuden luvan.

501 artikla

1. Jos jokin luvan myöntämisen edellytys ei täyty, tulliviranomaisten on hylättävä hakemus.

2. Päätös, jolla hakemus hylätään, on tehtävä kirjallisesti ja annettava hakijalle tiedoksi ottaen huomioon koodeksin 6 artiklan 3 kohdan säännökset.

502 artikla

1. Tulliviranomaisten on säilytettävä hakemukset ja niiden liitteet yhdessä mahdollisesti myönnetyn luvan jäljennöksen kanssa.

2. Myönnettyjä lupia koskevat hakemukset ja niiden liitteet sekä luvat on säilytettävä vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana luvan voimassaolo on päättynyt, tai kun on kyseessä lupa tullivaraston pitämiseen tai tullivarastointimenettelyn käyttöön, vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana lupa on mitätöity tai peruutettu.

3. Hakemuksen hylkäämisen, mitätöimisen tai peruuttamisen ollessa kyseessä on hakemus, mahdollinen lupa tai päätös, jolla hakemus on hylätty sekä niiden liitteet säilytettävä vähintään kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hakemus on hylätty tai lupa mitätöity taikka peruutettu.

2 LUKU

Tullivarasto

1 jakso

Yleiset säännökset

1 alajakso

Määritelmät ja varastoluokat

503 artikla

Tässä luvussa tarkoitetaan:

a) "maataloustuotteella" neuvoston asetuksen (ETY) N:o 565/80(14) 1 artiklassa tarkoitettua tavaraa. Maataloustuotteisiin on rinnastettava neuvoston asetuksissa (ETY) N:o 3033/80(15) (maataloustuotteiden jalostamisessa tuotetut tavarat) ja (ETY) N:o 3035/80(16) (perustamissopimuksen liitteeseen II kuulumattomina tavaroina viedyt maataloustuotteet);

(16) EYVL N:o L 323,29.11.1980, s. 27

(15) EYVL N:o L 323, 29.11.1980, s. 1

(14) EYVL N:o L 62, 7.3.1980, s. 5

b) "ennakkomaksulla" vientituen suuruisen määrän maksamista ennen tavaroiden vientiä, jos tällaisesta maksusta säädetään neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 565/80;

c) "ennakolta rahoitetulla tavaralla" samassa tilassa vietäväksi tarkoitettua tavaraa, johon sovelletaan ennakkomaksua, riippumatta siitä, mitä määritelmää siihen sovelletaan niissä yhteisön säännöksissä, joiden mukaan ennakkomaksu sallitaan;

d) "ennakolta rahoitetulla perustuotteella" 532 artiklassa tarkoitettua käsittelyä laajemman käsittelyn jälkeen valmistettuna tavarana vietäväksi tarkoitettua tuotetta, johon sovelletaan ennakkomaksua;

e) "valmistetulla tavaralla" tuotetta tai tavaraa, joka saadaan ennakolta rahoitetun perustuotteen valmistuksessa, riippumatta siitä, mitä määritelmää siihen sovelletaan yhteisön säännöksissä, joiden mukaan ennakkomaksu sallitaan.

504 artikla

1. Tullivarastot, joihin tavarat varastoidaan tullivarastointimenettelyssä, on merkittävä käyttäen seuraavaa luokitusta:

- A-luokan varasto: koodeksin 99 artiklan toisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen yleinen varasto, josta vastaa varastonpitäjä,

- B-luokan varasto: koodeksin 99 artiklan toisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukainen yleinen varasto, josta vastaa jokainen varastoonpanija koodeksin 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja koodeksin 105 artiklan toista kohtaa sovellettaessa,

- C-luokan varasto: koodeksin 99 artiklan toisen kohdan toisen luetelmakohdan mukainen yksityinen varasto, jolloin varastonpitäjä on sama henkilö kuin varastoonpanija, mutta ei välttämättä tavaroiden omistaja,

- D-luokan varasto: koodeksin 99 artiklan toisen kohdan toisen luetelmakohdan mukainen yksityinen varasto, jolloin varastonpitäjä on sama henkilö kuin varastoonpanija, mutta ei välttämättä tavaroiden omistaja koodeksin 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä sovellettaessa,

sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista.

2. Tullivarastointimenettelyä voidaan myös soveltaa koodeksin 99 artiklan toisen kohdan toisen luetelmakohdan mukaisessa yksityisessä varastossa, jolloin varastonpitäjä on sama henkilö kuin varastoonpanija, mutta ei välttämättä tavaroiden omistaja, käyttämällä menetelmää, joka mahdollistaa tavaroiden varastoinnin luvanhaltijan varastotiloissa koodeksin 98 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämä järjestelmä on merkittävä luokituksella E-luokan varasto.

3. Jos koodeksin 99 artiklan toisen kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisessa yleisessä varastossa pidettävä tullivarasto on tulliviranomaisten pitämä, se on merkittävä luokituksella F-luokan varasto.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja varastoluokkia ei saa yhdistää samoihin tiloihin tai samaan paikkaan.

2 alajakso

Tullivaraston paikka

505 artikla

1. Lukuun ottamatta E- ja F-luokan varastoja on tullivaraston muodostuttava tulliviranomaisten hyväksymistä tiloista tai muista rajatuista alueista.

2. Jos tulliviranomaiset päättävät pitää F-luokan varastoa, niiden on osoitettava varaston muodostavat tilat tai rajattu alue. Tämä päätös on julkaistava muodossa, jota kyseisessä jäsenvaltiossa on käytettävä hallinnollisia tai oikeudellisia säännöksiä julkaistaessa.

3. Paikka, jonka tulliviranomaiset ovat hyväksyneet 185 artiklan mukaiseksi "väliaikaiseksi varastoksi" tai jota tulliviranomaiset pitävät, voidaan myös hyväksyä A-, B-, C- tai D-luokan varastoksi, tai sitä voidaan pitää F-luokan varastona.

506 artikla

A-, C-, D- ja E-luokan varastot voidaan myös hyväksyä komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87(17) 38 artiklan mukaisiksi muonitusvarastoiksi.

(17) EYVL N:o L351, 14.12.1987, s. 1

3 alajakso

Kauppapoliittiset toimenpiteet

507 artikla

Jos yhteisön säädösten mukaan kauppapoliittisia toimenpiteitä sovelletaan:

a) tavaroiden luovutukseen vapaaseen liikkeeseen, niitä ei sovelleta, kun tavarat asetetaan tullivarastointimenettelyyn, eikä tavaroiden ollessa tässä menettelyssä;

b) tavaroiden tuontiin yhteisön tullialueelle, niitä sovelletaan, kun muut kuin yhteisötavarat asetetaan tullivarastointimenettelyyn;

c) tavaroiden vientiin, niitä sovelletaan, kun yhteisötavarat viedään yhteisön tullialueen ulkopuolelle tullivarastointimenettelyyn asettamisen jälkeen.

2 jakso

Luvan myöntämistä koskevat säännökset

508 artikla

Tämän jakson säännöksiä sovelletaan kaikkiin varastoluokkiin, F-luokan varastoja lukuun ottamatta.

509 artikla

Lupahakemus on tehtävä 497 artiklan ja liitteen 67/A mukaisesti sen jäsenvaltion nimeämille tulliviranomaisille, jossa tullivarastoksi hyväksyttäväksi tarkoitetut paikat sijaitsevat tai, E-luokan varaston ollessa kyseessä, sen jäsenvaltion nimeämille tulliviranomaisille, jossa varastonpitäjän pääkirjanpito hoidetaan.

510 artikla

1. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakija osoittaa, että varastointiin on tosiasiallinen taloudellinen tarve ja jos tullivarasto on pääasiassa tarkoitettu tavaroiden varastointiin, sulkematta pois koodeksin 106 ja 109 artiklassa tarkoitettujen tavanomaisten käsittelyjen, sisäisen jalostuksen tai tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen mahdollisuutta, jos nämä toimenpiteet eivät ole hallitsevia suhteessa tavaroiden varastointiin.

2. Koodeksin 86 artiklaa sovellettaessa on tullivaraston valvonta- ja tarkastustoimenpiteiden aiheuttamien hallinnollisten kustannusten ja varastoinnin taloudellisten tarpeiden välistä suhteellisuutta arvioitaessa otettava huomioon erityisesti varastoluokka ja menettelyt, joita voidaan soveltaa.

511 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion, jossa hakemus jätetään 509 artiklan mukaisesti, on nimettävä luvan antavat tulliviranomaiset.

Lupa tulee voimaan sen antamispäivänä tai myöhemmin, jos luvassa niin määrätään. Jos tulliviranomaiset kuitenkin poikkeustapauksissa ilmoittavat yksityistä varastoa koskevan hakemuksen esittäjälle suostumuksensa luvan antamiseen kirjallisesti käyttäen muuta kuin liitteessä 68/A tarkoitettua lomaketta, lupa tulee voimaan tämän ilmoituksen antamispäivänä. Jäljennös tästä ilmoituksesta on liitettävä lupaan ja on sen erottamaton osa.

2. Luvan voimassaoloajan on oltava rajoittamaton, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mitätöimistä, peruuttamista ja muutoksia koskevien säännösten soveltamista.

3. Luvassa on mainittava erityisesti tullitoimipaikka, joka on toimivaltainen valvomaan tullivarastoa. Siinä voidaan tarvittaessa mainita, että tavarat, jotka aiheuttavat vaaraa, jotka voivat aiheuttaa muutoksia muissa tavaroissa tai jotka muista syistä edellyttävät erityisiä tiloja, on sijoitettava erityisesti niiden varastointia varten varustettuihin tiloihin.

Yksityisen varaston ollessa kyseessä luvassa voidaan myös mainita tavaralajit, jotka tässä varastossa voidaan varastoida.

4. Jos asianomainen pyytää, että tavarat esitetään ja ilmoitetaan menettelyyn asetettaviksi muissa tullitoimipaikoissa kuin valvovassa toimipaikassa, ja tämä ei vaikuta toimintojen asianmukaiseen suorittamiseen, tulliviranomaiset voivat valtuuttaa yhden tai useamman toimipaikan menettelyyn asettavaksi toimipaikaksi.

Jos menettely koskee useaa jäsenvaltiota, luvan antaneiden tulliviranomaisten on lähetettävä jäljennös tulliviranomaisille, joita asia koskee.

512 artikla

1. Edellä 510 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun varastoinnin taloudellisen tarpeen edellytystä ei enää voida pitää täyttyneenä, jos luvanhaltija kirjallisesti pyytää luvan peruuttamista.

2. Lupa voidaan myös peruuttaa, jos tulliviranomaiset arvioivat, että tullivarastoa ei käytetä tai ei enää käytetä niin paljon, että sen pito olisi perusteltua.

3 jakso

Tavaroiden asettaminen menettelyyn

513 artikla

1. Tullivarastointimenettelyyn asetettavat tavarat ja ilmoitus kyseiseen menettelyyn asettamisesta on esitettävä tullitoimipaikassa tai 511 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa jossakin luvassa mainituista menettelyyn asettavassa toimipaikoista.

2. Edellä 511 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa on menettelyyn asettavan toimipaikan lähetettävä valvovalle tullitoimipaikalle 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jäljennös tai lisäkappale taikka tavaroita menettelyyn asetettaessa käytetyn hallinnollisen tai kaupallisen asiakirjan jäljennös heti, kun tavarat on luovutettu. Valvovan toimipaikan nimi ja osoite on merkittävä ilmoituksen 44 kohtaan tai kaupalliseen taikka hallinnolliseen asiakirjaan.

Menettelyyn asettava toimipaikka voi pyytää valvovaa toimipaikkaa ilmoittamaan tavaroiden saapumisesta, jos se pitää sitä tarpeellisena.

Tullivarastointimenettelyä koskevia säännöksiä sovelletaan päivästä, jona menettelyyn asettava toimipaikka vastaanottaa menettelyyn asettamista koskevan ilmoituksen, ja tätä ilmoitusta käytetään myös tavaroiden kuljetuksessa, jonka on tapahduttava viipymättä, ja tavaroiden siirrossa tullivaraston tiloihin esittämättä niitä valvovassa toimipaikassa.

Tätä menettelyä ei voida soveltaa B-luokan varastossa.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä voidaan soveltaa myös ilman asianomaisten pyyntöä tullitoimipaikkojen hallintoon liittyvistä syistä ja erityisesti automaattisten tietojenkäsittelymenetelmien käyttöön liittyvistä syistä.

1 alajakso

Tavanomainen menettely

514 artikla

Edellä 513 artiklassa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä 198-252 artiklan säännösten mukaisesti.

2 alajakso

Yksinkertaistetut menettelyt

515 artikla

Koodeksin 76 artiklassa tarkoitettuja yksinkertaistettuja menettelyjä on sovellettava 268-274 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

516 artikla

Edellä 514 ja 515 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä on myös sovellettava tavaroiden siirtämiseksi 505 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun väliaikaiseen varastoon tullivarastointimenettelyssä.

4 jakso

Tullivaraston ja tullivarastointimenettelyn käyttö

1 alajakso

Tavarakirjanpito

517 artikla

1. Tulliviranomaisten on määrättävä varastonpitäjä velvolliseksi pitämään koodeksin 105 artiklassa tarkoitettua tavarakirjanpitoa A-, C-, D- ja E-luokan varastojen osalta.

Tämä tavarakirjanpito on annettava valvovan tullitoimipaikan käyttöön, jotta se voi suorittaa kaikki tarkastukset.

2. Valvovan tullitoimipaikan on B-luokan varastojen osalta säilytettävä menettelyyn asettamista koskevat ilmoitukset tai menettelyyn asettamiseksi käytetyt hallinnolliset asiakirjat, jotta se voi valvoa menettelyn päättämistä. Tavarakirjanpitoa ei vaadita.

Valvova toimipaikka voi asettaa hallinnossaan määräajat näiden ilmoitusten säilyttämiselle itsellään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön tulliasiakirjojen säilyttämistä koskevien muiden säännösten soveltamista. Näitä määräaikoja voidaan pidentää.

Jos ilmoituksessa tai asiakirjassa tarkoitetuille tavaroille ei ole osoitettu tulliselvitysmuotoa näiden määräaikojen kuluessa, on valvovan toimipaikan pyydettävä, että tavaroille osoitetaan jokin tällainen tulliselvitysmuoto tai että alun perin annettu tullimenettelyyn asettamista koskeva ilmoitus tai asiakirja korvataan uudella ilmoituksella, jossa on kaikki aikaisemman ilmoituksen tai asiakirjan sisältämät tiedot.

3. Tullikirjanpitoon on sisällytettävä kaikki 520 artiklassa luetellut tiedot F-luokan varaston osalta. Tämä kirjanpito korvaa koodeksin 105 artiklassa tarkoitetun tavarakirjanpidon.

518 artikla

Valvova toimipaikka ei pidä tavarakirjanpitoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 517 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Toimipaikka voi kuitenkin hallinnollisia tarpeitaan varten pitää kirjaa kaikista vastaanotetuista ilmoituksista.

519 artikla

Kun asianomaisen liike- tai verokirjanpito sisältää kaikki valvontaa varten tarvittavat tiedot, ottaen huomioon varastoluokan sekä menettelyyn asettamisessa ja menettelyn päättämisessä sovellettavan menettelyn, ja jos näitä tietoja voidaan käyttää valvonnassa, tulliviranomaisten on hyväksyttävä tämä kirjanpito koodeksin 105 artiklassa tarkoitetuksi tavarakirjanpidoksi.

520 artikla

1. Koodeksin 105 artiklassa tarkoitetussa tavarakirjanpidossa on oltava kaikki menettelyn oikean soveltamisen ja valvonnan kannalta tarvittavat tiedot.

Siinä on oltava erityisesti:

a) menettelyyn asettamista koskevan ilmoituksen 1, 31, 37 ja 38 kohdan sisältämät tiedot;

b) viittaus ilmoituksiin, joiden perusteella tavaroille on osoitettu tulliselvitysmuoto, jolla tullivarastointimenettely päätetään;

c) menettelyyn asettamisen ja menettelyn päättämisen päiväys ja viittaukset muihin tulliasiakirjoihin sekä muihin menettelyyn asettamiseen ja menettelyn päättämiseen liittyviin asiakirjoihin;

d) tavaroiden sekä erityisesti niiden sijaintipaikan seurantaa varten tarvittavat tiedot, mukaan lukien tiedot mahdollisista tavaroiden siirroista tullivarastosta toiseen ilman menettelyn päättämistä;

e) jäljempänä 524 artiklassa tarkoitettua yhteisvarastointia koskevat tiedot;

f) kaikki muut tavaroiden tunnistamista varten mahdollisesti tarvittavat tiedot;

g) tavaroille suoritettaviin tavanomaisiin käsittelyihin liittyvät tiedot;

h) tavaroiden väliaikaisia siirtoja tullivarastosta koskevat tiedot;

2. D-luokan varaston tavarakirjanpidon on sisällettävä 1 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi liitteessä 37 esitetyssä vähimmäisluettelossa tarkoitetut tiedot.

3. Tavarakirjanpidosta on jatkuvasti käytävä ilmi edelleen tullivarastointimenettelyssä olevien tavaroiden kulloinenkin varastotilanne. Varastonpitäjän on tuliviranomaisten vahvistamina määräaikoina annettava valvovalle toimipaikalle varastotilanteen osoittava luettelo.

4. Koodeksin 112 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa on tavarakirjanpidosta käytävä ilmi tavaroiden tullausarvo ennen niiden käsittelyä.

5. Sovellettaessa yksinkertaistettuja menettelyjä (menettelyyn asetettaessa tai sitä päätettäessä), on tämän artiklan säännöksiä sovellettava soveltuvin osin.

521 artikla

1. Koodeksin 107 artiklassa tarkoitettu tullivarastointimenettelyyn A-, C- tai D-luokan varastossa asetettujen tavaroiden merkitseminen tavarakirjanpitoon on suoritettava, kun tavarat fyysisesti siirretään tullivarastoon, niiden tietojen perusteella, jotka valvova toimipaikka tai menettelyyn asettava toimipaikka on vahvistanut tai hyväksynyt 513 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2. Kun kyseessä on menettelyyn asettaminen E-luokan varastossa, on 1 kohdassa tarkoitettu kirjaaminen suoritettava, kun tavarat saapuvat menettelynhaltijan varastotiloihin.

3. Jos tullivarastoa käytetään myös 505 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna väliaikaisena varastona, on 1 kohdassa tarkoitettu kirjaaminen suoritettava:

- ennen koodeksin 49 artiklan mukaisesti asetetun määräajan päättymistä, jos 272 artiklassa tarkoitettua kotitullausmenettelyä sovelletaan väliaikaisesta varastosta tullivarastointimenettelyyn siirryttäessä,

- muissa tapauksissa luovutushetkellä, kun tavaroiden asettamista tullivarastointimenettelyyn koskeva ilmoitus on tehty.

4. Menettelyn päättämiseen liittyvät merkinnät tavarakirjanpitoon on suoritettava:

- viimeistään ajankohtana, jona tavarat siirretään pois tullivaraston tiloista, jotakin yksinkertaistettua menettelyä sovellettaessa,

- muissa tapauksissa luovutushetkellä, kun tavaroille osoitettavaa tulliselvitysmuotoa koskeva ilmoitus on tehty.

2 alajakso

Tavanomaiset käsittelyt

522 artikla

1. Tavanomaiset käsittelytoiminnot, jotka voidaan suorittaa muille kuin yhteisötavaroille, luetellaan liitteessä 69, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista.

2. Jos käsittelystä voi aiheutua etua käsiteltyihin tavaroihin sovellettavien tuontitullien osalta ennen käsittelyä sovellettaviin tuontitulleihin verrattuna, se voidaan sallia ainoastaan, jos koodeksin 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään samanaikaisesti kuin lupaa tavanomaiseen käsittelyyn koskeva hakemus.

Tällöin hakemusta, joka koskee koodeksin 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen edullisempien tullin määräytymisperusteiden soveltamista D-luokan varastossa, ei voida vastaanottaa.

3. Jos käsittelystä aiheutuisi määrältään suuremmat tuontitullit kuin tavaroihin ennen niiden käsittelyä sovellettavat tuontitullit, asianomaisen on luovuttava koodeksin 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen esittämisestä.

Tällöin D-luokan varaston varastonpitäjän on luovuttava kaikesta edusta, joka tälle on aiheutunut käsitellyille tavaroille niitä menettelyyn asetettaessa vahvistettujen tai hyväksyttyjen tullin määräytymisperusteiden soveltamisesta.

4. Kun tullivarastoon asetetut tavarat ilmoitetaan muuhun tullimenettelyyn kuin vapaaseen liikkeeseen luovutukseen ja 2 kohtaa sovelletaan, on tätä tulliselvitysmuotoa koskevan ilmoituksen 31 kohtaan merkittävä jokin seuraavista maininnoista:

- Mercancías MU,

- SB varer,

- UB-Waren,

- Åìðïñåýìáôá ÓÅ,

- UFH goods,

- Marchandises MU,

- Merci MU,

- GB-goederen,

- Mercadorias MU.

Tämä maininta on siirrettävä jokaiseen asiakirjaan, joka koskee tullimenettelyä tai väliaikaista varastoa, johon kyseiset tavarat myöhemmin asetetaan.

5. Jos tavarat, joihin sovelletaan 2 kohtaa, luovutetaan vapaaseen liikkeeseen tai asetetaan muuhun tullimenettelyyn, josta voi aiheutua tullivelka, sen jälkeen kun ne on asetettu toiseen tullimenettelyyn, on käytettävä "INF 8 -lomaketta". Se on laadittava yhtenä alkuperäiskappaleena ja yhtenä jäljennöksenä liitteessä 70 esitetyn mallin mukaiselle lomakkeelle ja tämän liitteen määräysten mukaisesti.

Tulliviranomaisten, joille vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai asettamista muuhun tullimenettelyyn, josta saattaa aiheutua tullivelka, koskeva ilmoitus tehdään, on vahvistusmerkinnällä varustettua INF 8 -lomaketta käyttäen pyydettävä sitä tullivarastoa, jossa tavanomaiset käsittelyt on suoritettu, valvovaa toimipaikkaa ilmoittamaan tavaroiden, joita ilmoitus koskee, laji, tullausarvo ja paljous, jotka olisi otettava huomion, jollei niille olisi suoritettu kyseisiä käsittelyjä.

Alkuperäinen INF 8 -lomake on toimitettava tullivarastoa valvovalle toimipaikalle, ja INF 8 -lomakkeen 14 kohdan vahvistusmerkinnällä varustaneiden tulliviranomaisten on säilytettävä jäljennös. Tullivarastoa valvovan toimipaikan on merkittävä tarvittavat tiedot 11, 12 ja 13 kohtaan, varustettava 15 kohta vahvistusmerkinnällä ja lähetettävä alkuperäinen INF 8 -lomake 4 kohdassa mainitulle tullitoimipaikalle.

6. Tavaranhaltija voi pyytää INF 8 -lomakkeen antamista 4 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta esitettäessä.

Tällöin valvovan toimipaikan on annettava tiedot 11, 12 ja 13 kohdassa, varustettava 15 kohta vahvistusmerkinnällä ja palautettava alkuperäinen INF 8 -lomake tavaranhaltijalle.

523 artikla

1. Asianomaisen on tapauskohtaisesti haettava kirjallisesti valvovalta toimipaikalta lupaa tavanomaiseen käsittelyyn ennen tällaista käsittelyä.

2. Lupaa tavanomaiseen käsittelyyn koskevassa hakemuksessa on mainittava kaikki tullivarastointimenettelyn määräysten, erityisesti 522 artiklan 2 ja 3 kohdan, soveltami sen edellyttämät tiedot.

Jos hakemus hyväksytään, valvovan toimipaikan on myönnettävä lupa varustamalla tämä hakemus asianmukaisella maininnalla sekä leimalla. Tällöin sovelletaan 502 artiklaa soveltuvin osin.

3. Tullivaraston pitoa koskevassa luvassa tai E-luokan varaston ollessa kyseessä menettelyn käyttöä koskevassa luvassa voidaan mainita tavanomaiset käsittelyt, jotka on tarkoitus suorittaa menettelyssä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 522 artiklan soveltamista. Tällöin valvovan toimipaikan ilmoitus suoritettavasta käsittelystä, joka on tehtävä tämän toimipaikan määräämässä muodossa, korvaa 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen.

3 alajakso

Tullioikeudelliselta asemaltaan erilaisten tavaroiden yhteisvarastointi

524 artikla

1. Jollei toimintojen säännönmukaisuudelle aiheudu haittaa, valvova toimipaikka voi sallia, että muita kuin koodeksin 98 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja yhteisötavaroita sekä muita kuin yhteisötavaroita varastoidaan samanaikaisesti samassa varastotilassa.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitettu yhteisvarastointi tekee mahdottomaksi määrittää jokaisen tavaran tullioikeudellisen aseman joka hetkellä, tällainen varastointi voidaan sallia ainoastaan, jos kyseessä ovat vastaavat tavarat.

Vastaavia ovat tavarat, jotka kuuluvat samaan yhdistetyn nimikkeistön alanimikkeeseen ja joiden kaupallinen laatu ja tekniset ominaisuudet ovat samat.

4 alajakso

Väliaikainen poissiirtäminen

525 artikla

1. Asianomaisen on tapauskohtaisesti kirjallisesti haettava valvovalta toimipaikalta lupaa siirtää tavarat väliaikaisesti pois tullivaraston tiloista ennen tällaista poissiirtämistä.

2. Lupaa väliaikaiseen poissiirtämiseen koskevassa hakemuksessa on annettava kaikki tullivarastointimenettelyn määräysten soveltamiseen tarvittavat tiedot. Jos hakemus hyväksytään, on valvovan toimipaikan annettava lupa varustamalla tämä hakemus asianmukaisella maininnalla sekä leimalla.

Tällöin sovelletaan 502 artiklaa soveltuvin osin.

3. Tullivaraston pitoa koskevassa luvassa voidaan mainita, että tavaroita saa siirtää pois väliaikaisesti. Tällöin 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen korvaa valvovan toimipaikan antama tavaroiden väliaikaista poissiirtämistä koskeva ilmoitus, joka on tehtävä tämän toimipaikan määräämässä muodossa.

4. Jos tavaroille suoritetaan tavanomainen käsittely aikana, jona ne on väliaikaisesti siirretty pois varastosta, sovelletaan 522 ja 523 artiklaa.

5 alajakso

Tavaroiden siirto tullivarastosta toiseen menettelyä päättämättä

526 artikla

1. Tavaroiden siirto tullivarastosta toiseen tullivarastointimenettelyä päättämättä on suoritettava 205 artiklan mukaisesti laadittua mallin mukaista lomaketta käyttäen ja 71 artiklassa esitettyä menettelyä noudattaen.

2. Liitteessä 72 esitettyä yksinkertaistettua menettelyä sovelletaan, jos

- tullivarastolle, josta tavarat toimitetaan, on myönnetty 253 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kotitullausmenettely vapaaseen liikkeeseen luovutusta tai jälleenvientiä varten ja jos tullivarastolle, johon tavarat siirretään, on myönnetty 272 artiklassa tarkoitettu kotitullausmenettely menettelyyn asettamista varten,

tai

- sama henkilö on vastuussa molemmista tullivarastoista,

taikka

- tavarakirjanpidot ovat yhteydessä toisiinsa sähköisen tiedonvälityksen kautta.

3. Vastuu siirretyistä tavaroista siirtyy varastonpitäjälle siinä tullivarastossa, johon tavarat siirretään, ajankohtana, jona ne saapuvat tähän varastoon ja varastonpitäjä kirjaa ne tavarakirjanpitoonsa.

4. Kun siirrettäville tavaroille on suoritettu tavanomaisia käsittelyjä ja 522 artiklan 2 kohtaa sovelletaan, on 1 kohdassa tarkoitetussa asiakirjassa mainittava siirrettävien tavaroiden laji, tullausarvo ja paljous, jotka tullivelan syntyessä otettaisiin huomioon, jos tavaroille ei olisi suoritettu mainittuja käsittelyjä.

Näihin tavaroihin sovelletaan tarvittaessa 522 artiklan 4, 5 ja 6 kohtaa.

5. Tullivarastointimenettelyyn asetettuja tavaroita ei voida siirtää tullivarastosta toiseen ilman menettelyn päättämistä, jos tullivarasto, josta tai johon tavarat toimitetaan, on B-luokan varasto.

6 alajakso

Varastonmääritys

527 artikla

Valvova toimipaikka voi vaatia, että kaikista tullivarastointimenettelyyn asetetuista tavaroista tai osasta niitä suoritetaan varastonmääritys. mahdollisesti määräajoin, jos kyseinen toimipaikka pitää sitä tarpeellisena tullivaraston moitteettoman toiminnan kannalta.

5 jakso

Menettelyn päättäminen

528 artikla

1. Edellä 524 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vastaavien tavaroiden yhteisvarastoinnin ollessa kyseessä on tulliselvitysmuotoon ilmoitetuilla tavaroilla katsottava olevan yhteisötavaran asema tai muun kuin yhteisötavaran asema asianomaisen valinnan mukaan.

Ensimmäisen kohdan soveltamisesta ei saa missään tapauksessa seurata, että tietty tullioikeudellinen asema myönnetään suuremmalle tavaramäärälle kuin tämän aseman saaneiden tavaroiden määrä, joka tosiasiallisesti on tullivarastossa ajankohtana, jona tulliselvitysmuotoon ilmoitetut tavarat siirretään pois.

2. Jos tavarat tuhoutuvat täydellisesti tai katoavat lopullisesti, on menettelyyn asetettujen tavaroiden tuhoutunut tai kadonnut osa määritettävä viittaamalla samaa lajia olevien tullimenettelyyn asetettujen tavaroiden osuuteen tullivaraston tiloissa ajankohtana, jona mainittu tuhoutuminen tai katoaminen tapahtui, jollei varastonpitäjä esitä todisteita tuhoutuneiden tai kadonneiden menettelyyn asetettujen tavaroiden tosiasiallisesta määrästä.

6 jakso

Yhteisön maataloustuotteita koskevat erityissäännökset

529 artikla

Edellä 1-5 jakson säännöksiä, lukuun ottamatta 522 ja 524 artiklaa, sovelletaan koodeksin 98 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tullivarastointimenettelyyn asetettuihin ennakolta rahoitettuihin tavaroihin.

530 artikla

1. Edellä 513 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennakolta rahoitettuja tavaroita koskeva ilmoitus on tehtävä 205 artiklassa tarkoitetulle lomakkeelle.

2. Komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 25 artiklan 1 kohdassa säädetty "maksuilmoitus" muodostuu 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan yhdestä kappaleesta.

3. Ilmoitukseen on liitettävä kaikki asiakirjat, joiden esittäminen on tarpeen ennakolta rahoitettujen tavaroiden asettamiseksi menettelyyn, ja erityisesti komission asetuksessa (ETY) N:o 3719/88(18) tarkoitettu vientitodistus tai ennakkovahvistustodistus.

(18) EYVL N:o L 331, 2.12.1988, s.1

531 artikla

1. Edellä 530 artiklassa tarkoitettu ilmoitus ennakolta rahoitettujen tavaroiden asettamisesta tullivarastointimenettelyyn voidaan vastaanottaa vasta sen jälkeen, kun on annettu vakuus neuvoston asetuksen (ETY) N:o 565/80 6 artiklan ja komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 31 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85(19) säännöksiä sovelletaan.

(19) EYVL N:o L 205, 3.8.1985, s. 5

2. Tulliviranomaiset voivat sallia, että 1 kohdassa tarkoitettu vakuus annetaan sen jälkeen, kun ilmoitus menettelyyn asettamisesta on vastaanotettu komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 31 artiklan 3 kohdassa säädetyin edellytyksin.

532 artikla

Tullivarastointimenettelyyn asetetuille ennakolta rahoitetuille tavaroille voidaan suorittaa komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja käsittelytoimintoja, jotka luetellaan liitteessä 73, sanotun kuitenkaan rajoittamatta värjätystä ohrasta annetun komission asetuksen (ETY) N:o 815/89(20) säännösten soveltamista.

(20) EYVL N:o L 86, 31.3.1989, s. 34

533 artikla

1