ENSIMMÄINEN KOMISSION DIREKTIIVI,

annettu 13 päivänä marraskuuta 1979,

yhteisön analyysimenetelmistä tiettyjen osittain tai kokonaan kuivattujen elintarvikkeeksi tarkoitettujen maitosäilykkeiden tarkastamiseksi (79/1067/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjä osittain tai kokonaan kuivattuja elintarvikkeena käytettäviä säilöttyjä maitoja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 76/118/ETY(1) ja erityisesti sen 11 artiklan,

sekä katsoo, että

direktiivin 76/118/ETY 11 artiklan mukaan on tiettyjen osittain tai kokonaan kuivattujen maitosäilykkeiden koostumus tarkastettava yhteisön analyysimenetelmiä käyttäen,

on suotavaa antaa ensimmäinen sarja menetelmiä, joiden osalta tutkimukset on saatu päätökseen, ja

tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän elintarvikekomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että liitteessä I säädettyjen ominaisuuksien tarkastamiseksi tarvittavat analyysit suoritetaan liitteessä II esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2 artikla

Jos yksittäistä määritystä varten annetaan vaihtoehtoisia menetelmiä, voidaan näyte analysoida kummalla menetelmällä tahansa. Liitteessä II tarkoitetussa testausselosteessa on mainittava käytetty menetelmä.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 18 kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä marraskuuta 1979.

Komission puolesta

Étienne DAVIGNON

Komission jäsen

(1) EYVL N:o L 24, 30.1.1976, s. 49

LIITE I

TIETTYJEN OSITTAIN TAI KOKONAAN KUIVATTUJEN MAITOSÄILYKKEIDEN ANALYYSIMENETELMIÄ KOSKEVAN ENSIMMÄISEN YHTEISÖN DIREKTIIVIN SOVELTAMISALA

I. Yleiset säännökset

II. Kuiva-aineen määritys seuraavista valmisteista:

- sokeroimaton, runsasrasvainen tiivistemaito (menetelmä 1, liite II);

- sokeroimaton tiivistemaito (menetelmä 1, liite II);

- sokeroimaton, vähärasvainen tiivistemaito (menetelmä 1, liite II);

- sokeroimaton, rasvaton tiivistemaito (menetelmä 1, liite II);

- sokeroitu tiivistemaito (menetelmä 1, liite II);

- sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito (menetelmä 1, liite II);

- sokeroitu, rasvaton tiivistemaito (menetelmä 1, liite II).

III. Kosteuspitoisuuden määritys seuraavista valmisteista:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe (menetelmä 2, liite II);

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe (menetelmä 2, liite II);

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe (menetelmä 2, liite II);

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe (menetelmä 2, liite II).

IV. Rasvapitoisuuden määritys seuraavista valmisteista:

- sokeroimaton, runsasrasvainen tiivistemaito (menetelmä 3, liite II);

- sokeroimaton tiivistemaito (menetelmä 3, liite II);

- sokeroimaton, vähärasvainen tiivistemaito (menetelmä 3, liite II);

- sokeroimaton, rasvaton tiivistemaito (menetelmä 3, liite II);

- sokeroitu tiivistemaito (menetelmä 3, liite II);

- sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito (menetelmä 3, liite II);

- sokeroitu, rasvaton tiivistemaito (menetelmä 3, liite II):

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe (menetelmä 4, liite II);

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe (menetelmä 4, liite II);

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe (menetelmä 4, liite II);

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe (menetelmä 4, liite II).

V. Sakkaroosipitoisuuden määritys seuraavista valmisteista:

- sokeroitu tiivistemaito (menetelmä 5, liite II);

- sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito (menetelmä 5, liite II);

- sokeroitu, rasvaton tiivistemaito (menetelmä 5, liite II).

VI. Maitohapon ja laktaattien määritys seuraavista valmisteista:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe (menetelmä 6, liite II);

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe (menetelmä 6, liite II);

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe (menetelmä 6, liite II);

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe (menetelmä 6, liite II).

VII. Fosfataasin aktiivisuuden määritys seuraavista valmisteista:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe (menetelmä 7 tai 8, liite II);

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe (menetelmä 7 tai 8, liite II);

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe (menetelmä 7 tai 8, liite II);

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe (menetelmä 7 tai 8, liite II).

LIITE II

TIETTYJEN ELINTARVIKKEEKSI TARKOITETTUJEN, OSITTAIN TAI KOKONAAN KUIVATTUJEN MAITOSÄILYKKEIDEN KOOSTUMUSTA KOSKEVAT ANALYYSIMENETELMÄT

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1. NÄYTTEEN VALMISTELU KEMIALLISTA ANALYYSIÄ VARTEN

1.1 Sokeroimaton, runsasrasvainen tiivistemaito

Sokeroimaton tiivistemaito

Sokeroimaton, vähärasvainen tiivistemaito

Sokeroimaton, rasvaton tiivistemaito

Avaamatonta tölkkiä ravistellaan ja käännetään ylösalaisin. Tölkki avataan, ja maito kaadetaan hitaasti useita kertoja edestakaisin toiseen astiaan, joka voidaan sulkea ilmatiiviisti. Varmistetaan, että kaikki tölkin seinämille ja pohjiin tarttunut rasva ja maito sekoittuvat näytteeseen. Suljetaan astia. Ellei sen sisältö ole homogeenista, astiaa lämmitetään 40 °C:ssa vesihauteessa. Ravistellaan voimakkaasti 15 minuutin välein. Astia poistetaan kahden tunnin kuluttua vesihauteesta, ja sen annetaan jäähtyä huoneenlämpötilaan. Kansi avataan, ja koko astian sisältöä sekoitetaan lusikalla tai lastalla (jos rasva on erottunut, ei näytettä pidä tutkia). Säilytetään viileässä paikassa.

1.2 Sokeroitu tiivistemaito

Sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito

Sokeroitu, rasvaton tiivistemaito

Tölkit: Avaamatonta tölkkiä lämmitetään 30-40 °C:ssa vesihauteessa noin 30 minuuttia. Tölkki avataan, ja koko sen sisältöä sekoitetaan lastalla tai lusikalla ylös- ja alaspäin suuntautuvin sekä pyörivin liikkein niin, että pinta- ja pohjakerrokset sekoittuvat hyvin koko sisältöön. Varmistetaan, että tölkin seinämille ja pohjalle tarttunut maito tulee mukaan näytteeseen. Tölkin sisältö kaadetaan mahdollisimman nopeasti toiseen ilmatiiviillä kannella varustettuun astiaan. Astia suljetaan ja säilytetään viileässä paikassa.

Putkilot: Putkilonpää katkaistaan, ja sisältö kaadetaan ilmatiiviillä kannella varustettuun astiaan. Leikataan sitten putkilo pituussuuntaan auki. Kaikki sisäpuolelle tarttunut aine kaavitaan irti ja sekoitetaan huolellisesti muuhun sisältöön. Astiaa säilytetään viileässä paikassa.

1.3 Kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe

Kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe

Kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe

Kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe

Maitojauhe siirretään puhtaaseen ja kuivaan astiaan (jossa on ilmatiivis kansi), jonka tilavuus on kaksi kertaa jauheen tilavuus. Astia suljetaan heti, ja maitojauhe sekoitetaan ravistellen ja käännellen astiaa ylösalaisin useita kertoja. Näytteen valmistelun aikana pitäisi kaikin tavoin välttää maitojauheen kosketusta ilman kanssa, jotta kosteuden imeytyminen olisi mahdollisimman vähäistä.

2. REAGENSSIT

2.1 Vesi

2.1.1 Aina kun ohjeessa tarvitaan vettä liuottamiseen, laimentamiseen tai pesuun, on käytettävä tislattua vettä tai vähintään yhtä puhdasta, suoloista puhdistettua vettä.

2.1.2 Aina kun ohjeessa mainitaan "liuos" tai "laimennus" ilman muuta tarkennusta, tarkoitetaan "vesiliuosta" ja "laimennusta veteen".

2.2 Kemikaalit

Kaikkien käytettävien kemikaalien tulee olla tunnettua analyysireagenssilaatua, jollei toisin ilmoiteta.

3. LAITTEET

3.1 Laiteluettelot

Laiteluettelo käsittää vain erikoiskäyttöön tarkoitetut ja erityisvaatimuksia tarvitsevat laitteet.

3.2 Analyysivaaka

Analyysivaaka tarkoittaa vaakaa, jonka punnitustarkkuus on vähintään 0,1 mg.

4. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

4.1 Prosenttimäärien laskeminen

Ellei toisin määritellä, lasketaan tulokset painoprosentteina laboratorioon saapuneesta näytteestä.

4.2 Merkitsevien numeroiden lukumäärä

Tuloksissa ei saa olla enemmän merkitseviä numeroita kuin käytetyn analyysimenetelmän tarkkuus edellyttää.

5. KOESELOSTE

Koeselosteesta pitää ilmetä saatujen tuloksien ohella käytössä ollut analyysimenetelmä. Lisäksi siinä on mainittava kaikki suoritustavat, joita ei ole eritelty analyysimenetelmässä tai jotka ovat vaihtoehtoisia, samoin kuin tuloksiin mahdollisesti vaikuttaneet olosuhteet.

Koeselosteessa on esitettävä kaikki tarpeellinen tieto, jonka perusteella näyte varmasti tunnistetaan.

MENETELMÄ 1: KUIVA-AINEPITOISUUDEN MÄÄRITYS (kuivauskaappi 99 °C)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään seuraavien valmisteiden kuiva-ainepitoisuus:

- sokeroimaton, runsasrasvainen tiivistemaito,

- sokeroimaton tiivistemaito,

- sokeroimaton, vähärasvainen tiivistemaito,

- sokeroimaton, rasvaton tiivistemaito,

- sokeroitu tiivistemaito,

- sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito,

- sokeroitu, rasvaton tiivistemaito.

2. MÄÄRITELMÄ

Tiivistemaitojen kuiva-ainepitoisuus: annetun menetelmän mukaan määritetty kuiva-ainepitoisuus.

3. PERIAATE

Punnittu näytemäärä laimennetaan vedellä, sekoitetaan hiekan kanssa ja kuivataan lämpötilassa 99 °C ± 1 °C. Kuivauksen jälkeen punnittu ainemäärä on kuiva-aineen määrä, ja se lasketaan painoprosentteina näytteen painosta.

4. REAGENSSIT

Suolahapolla käsitelty kvartsihiekka tai merihiekka (raekoko: 0,18-0,5 mm, joka läpäisee 500 mikronin seulan ja jää 180 mikronin seulalle). Sen pitää täyttää seuraava tarkastusmittaus:

Kuumennetaan noin 25 g hiekkaa kahden tunnin ajan kuivauskaapissa (5.3) kohtien 6.1-6.3 mukaisesti. Lisätään 5 ml vettä, kuumennetaan vielä kaksi tuntia kuivauskaapissa, jäähdytetään ja punnitaan uudelleen. Kahden punnituskerran välinen ero ei saa olla enemmän kuin 0,5 mg.

Tarvittaessa hiekkaa käsitellään 25-prosenttisella suolahapolla kolmen päivän ajan, välillä sekoittaen. Hiekka pestään vedessä, kunnes pesuvedessä ei ole enää happoa tai klorideja. Hiekka kuivataan 160 °C:ssa, ja äskeinen mittaus toistetaan.

5. LAITTEET

5.1 Analyysivaaka

5.2 Metalliastioita, mieluiten nikkeliä, alumiinia tai ruostumatonta terästä. Astioissa pitää olla tiiviit mutta helposti avattavat kannet. Tarkoitukseen sopivat mitat ovat: halkaisija 60-80 mm ja korkeus noin 25 mm.

5.3 Kuivauskaappi, joka on hyvin tuulettuva ja termostaatilla säädettävissä lämpötilaan 99 °C ± 1 °C. Kaapin lämpötilan on oltava tasainen.

5.4 Eksikkaattori, jossa on vasta aktivoitua, vesipitoisuutta osoittavaa silikageeliä tai vastaavaa kuivausainetta.

5.5 Lasisauvoja, joiden toinen pää on muotoiltu metalliastioiden (5.2) sisään sopivaksi.

5.6 Kiehuva vesihaude.

6. MENETTELY

6.1 Laitetaan noin 25 g hiekkaa (4) ja lyhyt lasisauva (5.5) astiaan (5.2).

6.2 Astia laitetaan sisältöineen kansi irrallisena kuivauskaappiin (5.3) ja kuumennetaan kahden tunnin ajan.

6.3 Kansi laitetaan paikoilleen, ja astia siirretään eksikkaattoriin (5.4). Sen annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella (M0).

6.4 Hiekka kallistetaan astian toiselle reunalle. Laitetaan tyhjään tilaan noin 1,5 g:n näyte sokeroitua tiivistemaitoa ja 3 g sokeroimatonta tiivistemaitoa. Kansi laitetaan paikoilleen ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella (M1).

6.5 Kansi avataan, lisätään 5 ml vettä ja sekoitetaan lasisauvalla (5.5) ensin nesteet ja sitten hiekka nesteosaan. Lasisauva jätetään seokseen.

6.6 Astiaa pidetään kiehuvassa vesihauteessa (5.6), kunnes vesi on haihtunut; yleensä se kestää 20 minuuttia. Seosta ilmastetaan aika ajoin lasisauvalla sekoittaen niin, ettei massa paakkuunnu kuivuessaan. Sauva jätetään maljaan.

6.7 Astia laitetaan kansi erillisenä kuivauskaappiin puolentoista tunnin ajaksi.

6.8 Kansi laitetaan paikoilleen, astia siirretään eksikkaattoriin (5.4), sen annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.9 Astia laitetaan kansi avoimena uudelleen kuivauskaappiin, ja sitä ja kantta kuumennetaan vielä tunnin ajan.

6.10 Toistetaan 6.8 kohta.

6.11 Toistetaan 6.9 ja 6.10 kohta, kunnes kahden perättäisen punnituksen välinen ero on alle 0,5 mg, tai kunnes paino lisääntyy. Jos paino lisääntyy, käytetään laskennassa (7.1) pienintä punnitustulosta. Lopullinen punnitustulos ilmaistaan M2 g:na.

7. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskeminen

Kuiva-ainepitoisuus lasketaan painoprosentteina näytteen painosta seuraavasta kaavasta:

>NUM>M2 - M0

>DEN>M1 - M0

× 100

jossa

M0 = astian, kannen ja hiekan paino (g) 6.3 kohdan mukaan;

M1 = astian, kannen, hiekan ja näytteen paino (g) 6.4 kohdan mukaan;

M2 = astian, kannen, hiekan ja kuivatun näytteen paino (g) 6.11 kohdan mukaan.

7.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 0,2 g kuiva-ainetta tuotteen 100 grammaa kohti, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.

8. MAIDON KOKONAISKUIVA-AINEEN JA RASVATTOMAN KUIVA-AINEEN LASKENTA

8.1 Sokeroidun tiivistemaidon kokonaiskuiva-ainepitoisuus lasketaan seuraavasti:

Kokonaiskuiva-aine (menetelmä 1, liite II) - sakkaroosi (menetelmällä 5, liite II).

8.2 Sokeroidun tiivistemaidon rasvaton kuiva-ainepitoisuus lasketaan seuraavasti:

Kokonaiskuiva-aine (menetelmä 1, liite II) - sakkaroosipitoisuus (menetelmällä 5, liite II) ja rasvapitoisuus (menetelmä 3, liite II).

8.3 Sokeroimattoman tiivistemaidon rasvaton kuiva-ainepitoisuus lasketaan seuraavasti:

Kokonaiskuiva-aine (menetelmä 1, liite II) - rasvapitoisuus (menetelmä 3, liite II).

MENETELMÄ 2: KOSTEUDEN MÄÄRITYS (kuivauskaappi 102 °C)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään seuraavien valmisteiden painohäviö kuivauksessa:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe;

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe;

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe;

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe.

2. MÄÄRITELMÄ

Kosteuspitoisuus: annetun menetelmän mukaan määritetty painohäviö kuivauksessa.

3. PERIAATE

Tutkittavan näytteen jäännöspaino määritetään ilmakehän paineessa 102 °C ± 1 °C:n lämpötilassa vakiopainoon suoritetun kuivauksen jälkeen. Painohäviö lasketaan painoprosentteina näytteen painosta.

4. LAITTEET

4.1 Analyysivaaka

4.2 Metalliastioita, mieluiten nikkeliä, alumiinia, ruostumatonta terästä tai lasia. Astioissa pitää olla tiiviit mutta helposti avattavat kannet. Tarkoitukseen sopivat mitat ovat: halkaisija 60-80 mm ja korkeus noin 25 mm.

4.3 Kuivauskaappi, joka on hyvin tuulettuva ja termostaatilla säädettävissä lämpötilaan 102 °C ± 1 °C. Kaapin lämpötilan on oltava tasainen.

4.4 Eksikkaattori, jossa on vasta aktivoitua, vesipitoisuutta osoittavaa silikageeliä tai vastaavaa kuivausainetta.

5. MENETTELY

5.1 Astian kansi (4.2) avataan, astia ja kansi asetetaan kuivauskaappiin (4.3) ja kuumennetaan noin tunnin ajan.

5.2 Kansi laitetaan astiaan, ja suljettu astia siirretään eksikkaattoriin (4.4). Sen annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan, ja se punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella (M0).

5.3 Noin 2 g kuivattua maitonäytettä laitetaan astiaan, kansi suljetaan ja suljettu astia punnitaan mahdollisimman nopeasti 0,1 mg:n tarkkuudella (M1).

5.4 Astia avataan, ja se asetetaan kannen kanssa kuivauskaappiin kahdeksi tunniksi.

5.5 Kansi laitetaan takaisin paikoilleen, suljettu astia siirretään eksikkaattoriin, sen annetaan jäähtyä huoneenlämpötilaan, ja se punnitaan mahdollisimman pian 0,1 mg:n tarkkuudella.

5.6 Astia avataan, ja sitä ja kantta kuumennetaan yhden tunnin ajan kuivauskaapissa.

5.7 Toistetaan 5.5 kohta.

5.8 Toistetaan 5.6 ja 5.5 kohta, kunnes kahden perättäisen punnituksen välinen ero on vähemmän kuin 0,5 mg, tai kunnes paino lisääntyy. Jos paino lisääntyy, laskennassa (6.1) käytetään pienintä punnitustulosta. Lopullinen punnitustulos ilmoitetaan M2 g:na.

6. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

6.1 Laskeminen

Näytteen painohäviö kuivauksessa lasketaan painoprosentteina näytteen painosta seuraavasta kaavasta:

>NUM>M2 - M0

>DEN>M1 - M0

× 100

jossa

M0 = astian ja sen kannen paino (g) 5.2 kohdan mukaan;

M1 = astian, kannen ja näytteen paino (g) 5.3 kohdan mukaan;

M2 = astian, kannen ja lopullisen näytteen paino (g) 5.5 kohdan mukaan.

6.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 0,1 g kosteutta tuotteen 100 grammaa kohti, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.

MENETELMÄ 3: RASVAPITOISUUDEN MÄÄRITYS (RÖSE-GOTTLIEB-MENETELMÄ)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään seuraavien valmisteiden rasvapitoisuus:

- sokeroimaton, runsasrasvainen tiivistemaito;

- sokeroimaton tiivistemaito;

- sokeroimaton, vähärasvainen tiivistemaito;

- sokeroimaton, rasvaton tiivistemaito;

- sokeroitu tiivistemaito;

- sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito;

- sokeroitu, rasvaton tiivistemaito.

2. MÄÄRITELMÄ

Tiivistemaitojen rasvapitoisuus: annetun menetelmän mukaan määritetty rasvapitoisuus.

3. PERIAATE

Rasvapitoisuus määritetään siten, että rasva uutetaan näytteen ammoniakkipitoisesta alkoholiliuoksesta dietyylieetterillä ja petroolieetterillä, sen jälkeen liuottimet haihdutetaan, jäännös punnitaan ja lasketaan prosentteina näytteen painosta Röse-Gottlieb menetelmän mukaan.

4. REAGENSSIT

Kaikkien reagenssien pitää täyttää sokeakokeessa (6.1) esitetyt vaatimukset. Reagenssit voidaan tarvittaessa tislata uudelleen lisäämällä noin 1 g voirasvaa 100 ml:an liuotinta.

4.1 Ammoniakkiliuos, jossa on noin 25-prosenttinen (m/m) NH3 (tiheys 20 °C:ssa noin 0,91 g/ml) tai väkevämpi tunnettu liuos.

4.2 Etanoli, 96 ± 2 % (v/v), tai sen puuttuessa metanolilla denaturoitua etanolia, etyylimetyyliketonia tai petroolieetteriä.

4.3 Dietyylieetteri, peroksiditon

Huomautus 1:

Peroksidien toteamista varten laitetaan eetterillä huuhdeltuun lasitulppaiseen koeputkeen 10 ml eetteriä, ja siihen lisätään 1 ml vastavalmistettua 10-prosenttista kaliumjodidiliuosta. Ravistetaan ja jätetään seisomaan yhdeksi minuutiksi. Minkäänlaista keltaista väriä ei saisi näkyä kummassakaan nestekerroksessa.

Huomautus 2:

Peroksidit voidaan poistaa dietyylieetteristä lisäämällä siihen märkää sinkkifoliota, joka on kokonaan kastettu laimeaan happamaan kuparisulfaattiliuokseen yhdeksi minuutiksi ja sen jälkeen pesty vedellä. Litraa kohti käytetään noin 8 000 mm² sinkkifoliota; se leikataan niin pitkiksi suikaleiksi, että ne ulottuvat vähintään puoleen väliin astian pohjasta.

4.4 Petroolieetteri, jonka kiehumispisteväli on 30-60 °C.

4.5 Liuotinseos, jossa on yhtä suuri tilavuus dietyylieetteriä (4.3) ja petroolieetteriä (4.4) ja joka on valmistettu juuri ennen käyttöä (kun liuotinseoksen käyttö mainitaan, voidaan se korvata pelkästään joko dietyylieetterillä tai petroolieetterillä).

5. LAITTEET

5.1 Analyysivaaka

5.2 Sopivia uuttoputkia tai -astioita, joissa on hioslasitulpat tai muunlaiset käytettyjä liuottimia kestävät sulkimet.

5.3 Ohutseinäisiä ja tasapohjaisia pulloja, tilavuus 150-250 ml.

5.4 Kuivauskaappi, hyvin tuulettuva ja termostaattisäätöinen (säädetty toimimaan lämpötilassa 102 °C ± 1 °C).

5.5 Ryöpsähtelyä estäviä rakeita, rasvattomia, tiivispintaisia, käytössä murenemattomia, kuten esimerkiksi lasihelmiä tai piikarbidikappaleita (tämän materiaalin käyttö on valinnaista; katso 6.2.1 kohta).

5.6 Sifoni, uuttoputkiin sopiva.

5.7 Sentrifugi (valinnainen).

6. MENETTELY

6.1 Sokeakoe

Samanaikaisesti näytteen rasvapitoisuuden määrityksen kanssa suoritetaan sokeamääritys 10 ml:n vesinäytteestä käyttäen samantyyppistä uuttolaitetta, yhtä suuria määriä samoja reagensseja ja samaa jäljempänä esitettyä suoritustapaa, lukuun ottamatta 6.2.2 kohtaa. Jos sokeakokeesta tulee enemmän kuin 0,5 mg, on reagenssit tarkistettava ja epäpuhdas reagenssi tai reagenssit puhdistettava tai vaihdettava.

6.2 Määritys

6.2.1 Pulloa (5.3) (sekä tarvittaessa tasaista kiehumista edistäviä kiehumiskiviä (5.5)) kuivataan kuivauskaapissa (5.4) puolesta tunnista yhteen tuntiin. Pullon annetaan jäähtyä vaakahuoneen lämpötilaan, ja jäähtynyt pullo punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.2.2 Valmisteltu näyte sekoitetaan, ja punnitaan 1 mg:n tarkkuudella 2-2,5 g sokeroitua näytettä tai 4-5 g sokeroimatonta näytettä uuttolaitteessa tai uuttolaitteeseen (5.2). Siihen lisätään 10,5 ml vettä ja ravistellaan hiljaa kevyesti lämmittäen (40-50 °C), kunnes tuote on täysin dispergoitunut. Näytteen pitää dispergoitua täydellisesti, muutoin määritys on tehtävä uudelleen.

6.2.3 Lisätään 1,5 ml ammoniakkia (25 prosenttista) (4.1) tai vastaava määrä väkevämpää liuosta ja sekoitetaan hyvin.

6.2.4 Lisätään 10 ml etanolia (4.2), ja sekoitetaan nesteet avoimessa laitteessa varovasti mutta perusteellisesti.

6.2.5 Lisätään 25 ml dietyylieetteriä (4.3). Jäähdytetään juoksevalla vedellä. Laite suljetaan, ravistellaan voimakkaasti ja käännellään useita kertoja ylösalaisin yhden minuutin ajan.

6.2.6 Tulppa poistetaan varovasti, ja lisätään 25 ml petroolieetteriä (4.4) käyttäen ensimmäiset millilitrat tulpan ja laitteen kaulan huuhteluun siten, että huuhteluliuos valuu laitteeseen. Tulppa suljetaan, ravistellaan ja käännellään ylösalaisin useita kertoja 30 sekunnin ajan. Ellei näytettä sentrifugoida kohdassa 6.2.7, sitä ei pidä ravistella liian voimakkaasti.

6.2.7 Laitteen annetaan seistä, kunnes ylimmäinen nestekerros on kirkastunut ja selvästi eronnut alimmaisesta vesikerroksesta. Vaihtoehtoisesti erotus voidaan suorittaa sopivalla sentrifugilla (5.7).

Huomautus:

Jos sentrifugin käyttömoottori ei ole kolmivaiheinen, voi se kipinöidä, ja sen vuoksi on varauduttava estämään räjähdystä tai tulipaloa, joka voi aiheutua esimerkiksi rikkoutuneesta putkesta haihtuneesta eetterihöyrystä.

6.2.8 Tulppa irrotetaan, huuhdellaan se ja laitteen kaula sisäpuolelta muutamalla millilitralla liuotinseosta (4.5), ja huuhteluliuoksen annetaan valua laitteeseen. Siirretään varovasti mahdollisimman paljon pintakerrosta dekantoimalla tai sifonilla (5.6) esivalmisteltuun pulloon (6.2.1)

Huomautus:

Jollei siirtoa suoriteta sifonilla, saattaa olla tarpeen lisätä hieman vettä, joka nostaa kahden nestekerroksen välistä rajapintaa ja helpottaa dekantointia.

6.2.9 Laitteen kaula huuhdellaan sisä- ja ulkopuolelta tai sifonin kärki ja alaosa muutamalla millilitralla liuotinseosta (4.5). Annetaan laitteen ulkopuolisen huuhtelulioksen valua pulloon sekä kaulan sisäpuolen ja sifonin huuhteluliuoksien valua uuttolaitteeseen.

6.2.10 Toinen uutto suoritetaan toistamalla 6.2.5-6.2.9 kohta, mutta käyttäen vain 15 ml dietyylieetteriä ja 15 ml petroolieetteriä.

6.2.11 Kolmas uutto suoritetaan toistamalla 6.2.10 kohta, mutta jättäen pois viimeinen huuhtelu.

Huomautus:

Kolmatta uuttoa ei tarvitse suorittaa silloin, kun analysoidaan sokeroimattoman, rasvattoman tiivistemaidon tai sokeroidun, rasvattoman tiivistemaidon näytteitä.

6.2.12 Mahdollisimman paljon liuotinta (myös etanolia) haihdutetaan tai tislataan varovasti pois. Jos pullon tilavuus on pieni, saattaa olla tarpeen poistaa tällä tavoin liuotinta jokaisen uuton jälkeen.

6.2.13 Kun liuottimen hajua ei enää tunnu, pullo asetetaan kyljelleen kuivauskaappiin ja kuumennetaan yhden tunnin ajan.

6.2.14 Pullo otetaan kuivauskaapista, sen annetaan jäähtyä vaakahuoneen lämpötilaan ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.2.15 Toistetaan 6.2.13 ja 6.2.14 kohta kuumentaen pulloa 30-60 minuuttia, kunnes kahden peräkkäisen punnituksen välinen painoero on vähemmän kuin 0,5 mg tai kunnes paino lisääntyy. Jos paino lisääntyy, käytetään pienintä punnitustulosta laskennassa (7.1). Lopullinen paino ilmoitetaan M1 g:na.

6.2.16 Pulloon lisätään 15-25 ml petroolieetteriä sen todentamiseksi, että uutettu aine on täysin liukenevaa. Lämmitetään varovasti ja pulloa pyöritetään, kunnes kaikki rasva on liuennut.

6.2.16.1 Jos uutettu aine liukenee kokonaan petroolieetteriin, on rasvan paino 6.2.1 ja 6.2.15 kohdassa saatujen punnitustuloksien erotus.

6.2.16.2 Jos mukana on vähänkin liukenematonta ainetta, tai sitä epäillään, rasva uutetaan pulloista pesemällä useita kertoja lämpimällä petroolieetterillä, ja annetaan liukenemattoman aineen laskeutua ennen uutta dekantointia. Pullon kaula huuhdellaan ulkopuolelta kolme kertaa. Pulloa kuumennetaan kyljellään yhden tunnin ajan kuivauskaapissa, sen annetaan jäähtyä vaakahuoneen lämpötilaan kuten 6.2.1 kohdassa ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella. Rasvan paino on 6.2.15 kohdassa saadun painon ja tämän lopullisen painon välinen erotus.

7. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskeminen

Uutetun rasvan paino (g) on:

(M1 - M2) - (B1 - B2)

ja näytteen rasvapitoisuusprosentti on:

>NUM>(M1 - M2) - (B1 - B2)

>DEN>S

× 100

jossa

M1 = pullon M ja rasvan paino (g) 6.2.15 kohdan mukaan;

M2 = pullon M paino (g) 6.2.1 kohdan tai, jos kyseessä on liukenematon aine tai sitä epäillään, 6.2.16.2 kohdan mukaan;

B1 = pullon B paino (g) sokeakokeesta 6.2.15 kohdan mukaan;

B2 = pullon B paino (g) 6.2.1 kohdan tai, jos kyseessä on liukenematon aine tai sitä epäillään, 6.2.16.2 kohdan mukaan;

S = tutkittavan näytteen paino g).

7.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 0,05 g rasvaa tuotteen 100 grammaa kohti, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.

MENETELMÄ 4: RASVAPITOISUUDEN MÄÄRITYS (RÖSE-GOTTLIEB-MENETELMÄ)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään seuraavien valmisteiden rasvapitoisuus:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe;

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe;

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe;

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe.

2. MÄÄRITELMÄ

Kuivattujen maitojen rasvapitoisuus: annetun menetelmän mukaan määritetty rasvapitoisuus.

3. PERIAATE

Rasvapitoisuus määritetään siten, että rasva uutetaan näytteen ammoniakkipitoisesta alkoholiliuoksesta dietyylieetterillä ja petroolieetterillä, sen jälkeen liuottimet haihdutetaan, jäännös punnitaan ja lasketaan prosentteina näytteen painosta, Röse-Gottlieb-menetelmän mukaisesti.

4. REAGENSSIT

Kaikkien reagenssien pitää täyttää sokeakokeessa (6.1) esitetyt vaatimukset. Reagenssit voidaan tarvittaessa tislata uudelleen lisäämällä noin 1 g voirasvaa 100 ml:aan liuotinta.

4.1 Ammoniakkiliuos, jossa on noin 25-prosenttinen (m/m) NH3 (tiheys 20 °C:ssa noin 0,91 g/ml) tai väkevämpi tunnettu liuos.

4.2 Etanoli, 96 ± 2 % (v/v), tai jos sitä ei ole, metanolilla denaturoitua etanolia, etyylimetyyliketonia tai petroolieetteriä.

4.3 Dietyylieetteri, peroksiditon

Huomautus 1:

Peroksidien toteamista varten eetterillä huuhdeltuun lasitulppaiseen koeputkeen laitetaan 10 ml eetteriä ja siihen lisätään 1 ml vastavalmistettua 10-prosenttista kaliumjodidiliuosta. Ravistellaan ja jätetään seisomaan yhdeksi minuutiksi. Minkäänlaista keltaista väriä ei saisi näkyä kummassakaan nestekerroksessa.

Huomautus 2:

Peroksidit voidaan poistaa dietyylieetteristä lisäämällä siihen märkää sinkkifoliota, joka on kokonaan kastettu laimeaan happamaan kuparisulfaattiliuokseen yhdeksi minuutiksi ja sen jälkeen pesty vedellä. Litraa kohti käytetään noin 8 000 mm² sinkkifoliota; se leikataan niin pitkiksi suikaleiksi, että ne ulottuvat vähintään puoleenväliin astian pohjasta.

4.4 Petroolieetteri, jonka kiehumispisteväli on 30-60 °C.

4.5 Liuotinseos, jossa on yhtä suuri tilavuus dietyylieetteriä (4.3) ja petroolieetteriä (4.4) ja joka on valmistettu juuri ennen käyttöä (kun liuotinseoksen käyttö mainitaan, voidaan se korvata pelkästään joko dietyylieetterillä tai petroolieetterillä).

5. LAITTEET

5.1 Analyysivaaka

5.2 Sopivia uuttoputkia tai -astioita, joissa on hioslasitulpat tai muunlaiset käytettyjä liuottimia kestävät sulkimet.

5.3 Ohutseinäisiä ja tasapohjaisia pulloja, tilavuus 150-250 ml

5.4 Kuivauskaappi, hyvin tuulettuva ja termostaattisäätöinen (säädetty toimimaan lämpötilassa 102 °C ± 1 °C).

5.5 Ryöpsähtelyä estäviä rakeita, rasvattomia, tiivispintaisia, käytössä murenemattomia, kuten esimerkiksi lasihelmiä tai piikarbidikappaleita (tämän materiaalin käyttö on valinnaista; katso 6.2.1 kohta).

5.6 Vesihaude, 60-70 °C.

5.7 Sifoni, uuttoputkiin sopiva.

5.8 Sentrifugi (valinnainen).

6. MENETTELY

6.1 Sokeakoe

Samanaikaisesti näytteen rasvapitoisuuden määrityksen kanssa suoritetaan sokeamääritys 10 ml:n vesinäytteestä käyttäen samantyyppistä uuttolaitetta, yhtä suuria määriä samoja reagensseja ja samaa jäljempänä esitettyä suoritustapaa, lukuun ottamatta 6.2.2 kohtaa. Jos sokeakokeesta tulee enemmän kuin 0,5 mg, on reagenssit tarkistettava ja epäpuhdas reagenssi tai reagenssit puhdistettava tai vaihdettava.

6.2 Määritys

6.2.1 Pulloa (5.3) (sekä tarvittaessa tasaista kiehumista edistäviä kiehumiskiviä (5.5)) kuivataan kuivauskaapissa (5.4) puolesta tunnista yhteen tuntiin. Pullon annetaan jäähtyä vaakahuoneen lämpötilaan, ja jäähtynyt pullo punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.2.2 Punnitaan 1 mg:n tarkkuudella 1 g rasvaista maitojauhetta tai noin 1,5 g vähärasvaista tai rasvatonta maitojauhetta uuttolaitteessa tai uuttolaitteeseen (5.2). Siihen lisätään 10 ml vettä ja ravistellaan hiljaa, kunnes maitojauhe on täysin dispergoitunut (jotkut näytteet voivat vaatia lämmittämistä).

6.2.3 Lisätään 1,5 ml ammoniakkia (25-prosenttista) (4.1) tai vastaava määrä väkevämpää liuosta ja kuumennetaan vesihauteessa (5.6) 60-70 °C:ssa 15 minuutin ajan, välillä ravistellen. Jäähdytetään esimerkiksi juoksevalla vedellä.

6.2.4 Lisätään 10 ml etanolia (4.2), ja nesteet sekoitetaan avoimessa laitteessa varovasti mutta perusteellisesti.

6.2.5 Lisätään 25 ml dietyylieetteriä (4.3). Jäähdytetään juoksevalla vedellä. Laite suljetaan, ravistellaan voimakkaasti ja käännellään useita kertoja ylösalaisin yhden minuutin ajan.

6.2.6 Tulppa poistetaan varovasti ja lisätään 25 ml petroolieetteriä (4.4) käyttäen ensimmäiset millilitrat tulpan ja laitteen kaulan huuhteluun siten, että huuhteluliuos valuu laitteeseen. Tulppa suljetaan, ravistellaan ja käännellään ylösalaisin useita kertoja 30 sekunnin ajan. Ellei näytettä sentrifugoida 6.2.7 kohdassa, sitä ei pidä ravistella liian voimakkaasti.

6.2.7 Laitteen annetaan seistä, kunnes ylimmäinen nestekerros on kirkastunut ja selvästi eronnut alimmaisesta vesikerroksesta. Vaihtoehtoisesti erotus voidaan suorittaa sopivalla sentrifugilla (5.8).

Huomautus:

Jos sentrifugin käyttömoottori ei ole kolmivaiheinen, voi se kipinöidä, ja sen vuoksi on varauduttava estämään räjähdystä tai tulipaloa, joka voi aiheutua esimerkiksi rikkoutuneesta putkesta haihtuneesta eetterihöyrystä.

6.2.8 Tulppa irrotetaan, se ja laitteen kaula huuhdellaan sisäpuolelta muutamalla millilitralla liotinseosta (4.5) ja huuhteluliuoksen annetaan valua laitteeseen. Mahdollisimman paljon pintakerrosta siirretään varovasti dekantoimalla tai sifonilla (5.7) valmisteltuun pulloon (6.2.1).

Huomautus:

Jollei siirtoa suoriteta sifonilla, saattaa olla tarpeen lisätä hieman vettä, jolloin kahden nestekerroksen välinen rajapinta nousee ja helpottaa dekantointia.

6.2.9 Laitteen kaula huuhdellaan sisä- ja ulkopuolelta tai sifonin kärki ja alaosa muutamalla millilitralla liuotinseosta (4.5). Laitteen ulkopuolisen huuhtelulioksen annetaan valua pulloon sekä kaulan sisäpuolen ja sifonin huuhteluliuoksien valua uuttolaitteeseen.

6.2.10 Toinen uutto suoritetaan toistamalla 6.2.5-6.2.9 kohta, mutta käyttäen vain 15 ml dietyylieetteriä ja 15 ml petroolieetteriä.

6.2.11 Kolmas uutto suoritetaan toistamalla 6.2.10 kohta, mutta jättäen pois viimeinen huuhtelu (6.2.9).

Huomautus:

Kolmatta uuttoa ei ole pakko suorittaa silloin, kun analysoidaan kuivattujen, rasvattomien maitojen näytteitä.

6.2.12 Mahdollisimman paljon liuotinta (myös etanolia) haihdutetaan tai tislataan varovasti pois. Jos pullon tilavuus on pieni, saattaa olla tarpeen poistaa tällä tavoin liuotinta jokaisen uuton jälkeen.

6.2.13 Kun liuottimen hajua ei enää tunnu, pullo asetetaan kyljelleen kuivauskaappiin ja kuumennetaan yhden tunnin ajan.

6.2.14 Otetaan pullo kuivauskaapista, sen annetaan jäähtyä vaakahuoneen lämpötilaan kuten 6.2.1 kohdassa ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella.

6.2.15 Toistetaan 6.2.13 ja 6.2.14 kohta kuumentaen pulloa 30-60 minuuttia, kunnes kahden peräkkäisen punnituksen välinen painoero on vähemmän kuin 0,5 mg tai kunnes paino lisääntyy. Jos paino lisääntyy, käytetään pienintä punnitustulosta laskennassa (7.1). Lopullinen paino ilmoitetaan M1 g:na.

6.2.16 Pulloon lisätään 15-25 ml petroolieetteriä sen todentamiseksi, että uutettu aine on täysin liukenevaa. Lämmitetään varovasti ja pulloa pyöritetään, kunnes kaikki rasva on liuennut.

6.2.16.1 Jos uutettu aine liukenee kokonaan petroolieetteriin, on rasvan paino 6.2.1 ja 6.2.15 kohdassa saatujen punnitustuloksien erotus.

6.2.16.2 Jos mukana on vähänkin liukenematonta ainetta tai sitä epäillään, rasva uutetaan pulloista pesemällä useita kertoja lämpimällä petroolieetterillä, ja annetaan liukenemattoman aineen laskeutua ennen uutta dekantointia. Pullon kaula huuhdellaan ulkopuolelta kolme kertaa.

Pulloa kuumennetaan kyljellään yhden tunnin ajan kuivauskaapissa, sen annetaan jäähtyä vaakahuoneen lämpötilaan kuten 6.2.1 kohdassa ja punnitaan 0,1 mg:n tarkkuudella. Rasvan paino on 6.2.15 kohdassa saadun painon ja tämän lopullisen painon välinen erotus.

7. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskeminen

Uutetun rasvan paino (g) on:

(M1 - M2) - (B1 - B2)

ja näytteen rasvapitoisuusprosentti on:

>NUM>(M1 - M2) - (B1 - B2)

>DEN>S

× 100

jossa

M1 = pullon M ja rasvan paino (g) 6.2.15 kohdan mukaan;

M2 = pullon M paino (g) 6.2.1 kohdan, tai jos kyseessä on liukenematon aine tai sitä epäillään, 6.2.16.2 kohdan mukaan;

B1 = pullon B paino (g) sokeakokeesta 6.2.15 kohdan mukaan;

B2 = pullon B paino (g) 6.2.1 kohdan, tai jos kyseessä on liukenematon aine tai sitä epäillään, 6.2.16.2 kohdan mukaan;

S = tutkittavan näytteen paino(g).

7.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 0,05 g rasvaa tuotteen 100 grammaa kohti, paitsi rasvattoman maitojauheen osalta 0,1 g rasvaa tuotteen 100 grammaa kohti, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.

MENETELMÄ 5: SAKKAROOSIPITOISUUDEN MÄÄRITYS (POLARIMETRINEN MENETELMÄ)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään seuraavien valmisteiden sakkaroosipitoisuus:

- sokeroitu tiivistemaito;

- sokeroitu, vähärasvainen tiivistemaito;

- sokeroitu, rasvaton tiivistemaito.

Näytteissä ei saa olla inverttisokeria.

2. MÄÄRITELMÄ

Sokeroitujen tiivistemaitojen sakkaroosipitoisuus: annetun menetelmän mukaan määritetty sakkaroosipitoisuus.

3. PERIAATE

Menetelmä perustuu Clerget-inversioon: näytettä käsitellään laimealla hapolla, joka hydrolysoi täydellisesti sakkaroosin mutta tuskin ollenkaan laktoosia tai muita sokereita. Sakkaroosipitoisuus saadaan liuoksen optisen kiertokyvyn muutoksesta.

Näytteen kirkas suodos, ilman laktoosin mutarotaatiota, valmistetaan käsittelemällä ammoniakilla liuosta, joka sen jälkeen neutraloidaan ja selkeytetään lisäämällä peräkkäin sinkkiasetaatti- ja kaliumheksasyanoferraatti(II) -liuosta.

Osasta suodosta sakkaroosi hydrolysoidaan annetulla tavalla.

Sakkaroosipitoisuus lasketaan sopivalla kaavalla suodoksen polarointitason kiertymisestä ennen inversiota ja sen jälkeen.

4. REAGENSSIT

4.1 Sinkkiasetaattiliuos, 1 M: liuota 21,9 g kiteistä sinkkiasetaattidihydraattia, Zn(C2H2O2)2 7 2H2O, ja 3 ml jääetikkaa veteen ja täytetään vedellä 100 ml:aan saakka.

4.2 Kaliumheksasyanoferraatti(II) -liuos, 0,25 M: liuotetaan 10,6 g kiteistä kaliumheksasyanoferraatti(II) dihydraattia, K4[Fe(CN)6] 7 3H2O, veteen ja täytetään vedellä 100 ml:aan saakka.

4.3 Suolahappoliuos, 6,35 ± 0,20 M (20-22 %) tai 5,0 ± 0,2 M (16-18 %).

4.4 Ammoniakkiliuos, 2,0 ± 0,2 M (3,5 %).

4.5 Etikkahappoliuos, 2,0 ± 0,2 M (12 %).

4.6 Bromtymolisininen indikaattori, 1 % (m/v) etanolissa.

5. LAITTEET

5.1 Vaaka, tarkkuus 10 mg.

5.2 Polarimetriputki 2 dm, tarkasti kalibroitu pituus.

5.3 Polarimetri tai sokerimittari:

a) Polarimetri, jossa on natriumvalo tai vihreä elohopeavalo (elohopealamppu, jossa prisma tai Wratten Screen No 77 A) ja jonka lukematarkkuus on vähintään 0,05°.

b) Sokerimittari, jossa on kansainvälinen sokeripitoisuusasteikko ja joka käyttää 15 mm:n paksuisen 6-prosenttisen kaliumdikromaattiliuoksen läpi suodatettua valkoista valoa tai natriumvaloa ja joiden lukematarkkuus on vähintään 0,1° kansainvälisellä sokeripitoisuusasteikolla.

5.4 Vesihaude, säädetty lämpötilaan 60 °C ± 1 °C.

6. MENETTELY

6.1 Tarkistusmääritys

Suoritustavan, reagenssien ja laitteiden standardisoimiseksi suoritetaan seuraava tarkistusmääritys kahteen kertaan seoksella, jossa on 100 g maitoa ja 18 g puhdasta sakkaroosia tai 110 g rasvatonta maitoa ja 18 g puhdasta sakkaroosia, joista kumpikin vastaa 40 g tiivistemaitoa, joka sisältää 45 prosenttia sakkaroosia. Sokeripitoisuus lasketaan 7 kohdan kaavoista, ja kaavassa 1 vastaavasti kirjaimien M, F ja P tilalle sijoitetaan otettu maitomäärä sekä tämän maidon rasvapitoisuus ja proteiinipitoisuus, sekä kaavassa 2 kirjaimen M tilalle 40,00. Tulosten keskiarvo saa poiketa korkeintaan 0,2 prosenttia 45,0 prosentista.

6.2 Määritys

6.2.1 Punnitaan 10 mg:n rajoissa noin 40 g hyvin sekoitettua näytettä 100 ml:n dekantterilasiin. Lisätään 50 ml kuumaa vettä (80-90 °C) ja sekoitetaan hyvin.

6.2.2 Seos siirretään kvantitatiivisesti 200 ml:n mittalasiin huuhdellen dekantterilasia useita kertoja pienillä vesimäärillä (60 °C), kunnes kokonaistilavuus on 120-150 ml. Sekoitetaan ja jäähdytetään huoneenlämpötilaan.

6.2.3 Lisätään 5 ml laimennettua ammoniakkiliuosta (4.4). Sekoitetaan uudelleen ja annetaan seistä 15 minuuttia.

6.2.4 Ammoniakki neutraloidaan lisäämällä ekvivalentti määrä laimennettua etikkahappoliuosta (4.5). Tarkka millilitramäärä määritetään etukäteen titraamalla ammoniakkiliuos käyttäen indikaattorina bromtymolisinistä (4.6). Sekoitetaan.

6.2.5 Lisätään kallistettua pulloa varovasti pyörittämällä sekoittaen 12,5 ml sinkkiasetaattiliuosta (4.1).

6.2.6 Lisätään 12,5 ml kaliumheksasyanoferraatti(II)-liuosta (4.2) samalla tavoin kuin asetaattiliuosta.

6.2.7 Pullon sisältö jäähdytetään 20 °C:een ja täytetään 20 °C:isella vedellä 200 ml:n merkkiin asti.

Huomautus:

Kaikissa tähän asti selostetuissa työvaiheissa pitäisi jokainen vesi- tai reagenssilisäys tehdä siten, että ilmakuplia ei pääse muodostumaan, ja samassa tarkoituksessa kaikki sekoittamiset pitää suorittaa pulloa pyörittäen eikä ravistellen. Jos ilmakuplia havaitaan, ennen kuin pullo täytetään 200 ml:aan saakka, voidaan niiden poistamiseksi pullo yhdistää hetkellisesti tyhjöpumppuun ja pyöritellä pulloa.

6.2.8 Pullo suljetaan kuivalla tulpalla ja sekoitetaan perusteellisesti voimakkaasti ravistellen.

6.2.9 Annetaan seistä muutamia minuutteja, sen jälkeen suodatetaan kuivan suodatinpaperin läpi ja heitetään pois ensimmäiset 25 ml suodoksesta.

6.2.10 Suora polarisaatio: määritetään suodoksen optinen kiertokyky lämpötilassa 20 °C ± 1 °C.

6.2.11 Invertointi: pipetoidaan 40 ml äsken saatua suodosta 50 ml:n mittapulloon. Lisätään 6,0 ml 6,35 M suolahappoa tai 7,5 ml 5,0 M suolahappoa (4.3).

Pullo asetetaan 60 °C:iseen vesihauteeseen 15 minuutiksi varmistaen, että pullon kupu on kokonaan vedessä. Sekoitetaan pyörivin liikkein ensimmäiset viisi minuuttia, jonka ajan kuluessa pullon sisällön pitäisi nousta vesihauteen lämpötilaan. Jäähdytetään 20 °C:een ja täytetään merkkiin asti 20 °C:isella vedellä. Sekoitetaan ja annetaan seistä tunnin ajan tässä lämpötilassa.

6.2.12 Käänteispolarisaatio

Inversioliuoksen optinen kiertokyky määritetään lämpötilassa 20 °C ± 0,2 °C. (Jos kuitenkin polarisaatioputkessa olevan liuoksen lämpötila muuttuu enemmän kuin 0,2 °C mittauksen aikana, on käytettävä 7.2 kohdassa esitettyä lämpötilakorjausta.)

7. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskeminen

Sakkaroosipitoisuus lasketaan seuraavasta kaavasta:

1) v:

>NUM>M

>DEN>100

(1,08 F + 1,55 P)

2) S = >NUM>D - 1,25 I

>DEN>Q

× >NUM>V - v

>DEN>V

× >NUM>V

>DEN>L × M

%

jossa

S = sakkaroosipitoisuus,

M = punnitun näytteen paino grammoina,

F = näytteen rasvaprosentti,

P = näytteen proteiiniprosentti (N × 6,38),

V = näytteen laimennustilavuus (ml) ennen suodatusta,

v = selkeytyksen aikana syntyneen sakan tilavuuskorjaus (ml),

D = polarimetrin lukema (polarisaatio ennen inversiota),

I = polarimetrin lukema inversion jälkeen,

L = polarimetriputken pituus desimetreinä,

Q = inversiokerroin, jonka arvo ilmoitetaan alempana.

Huomautuksia:

a) Kun punnitaan täsmälleen 40,00 g tiivistemaitoa ja käytetään polarimetriä, jossa on natriumlamppu, kulma-asteikko ja 2 dm:n polarimetriputki lämpötilassa 20,0 °C ± 0,1 °C, voidaan normaalin tiivistemaidon (C=9) sakkaroosipitoisuus laskea seuraavasta kaavasta:

S = (D - 1,25 I) × (2,833 - 0,00612 F - 0,00878 P).

b) Jos käänteispolarisaatio mitataan muussa lämpötilassa kuin 20 °C:ssa, pitää luvut korjata seuraavalla kertoimella:

(I + 0,0037 (T 20))

7.2 Inversiokertoimen Q arvot

Seuraavista kaavoista saadaan Q:lle tarkat arvot erilaisia valolähteitä varten pitoisuus- ja lämpötilakorjauksin:

Natriumvalo ja kulma-asteita näyttävä polarimetri:

Q = 0,8825 + 0,0006 (C - 9) - 0,0033 (T - 20)

Vihreä elohopeavalo ja kulma-asteita näyttävä polarimetri:

Q = 1,0392 + 0,0007 (C - 9) - 0,0039 (T - 20)

Valkoinen valo dikromaattisuodattimesta ja sokerimittari, jossa on kansainvälinen sokeripitoisuusasteikko:

Q = 2,549 + 0,0017 (C - 9) - 0,0095 (T - 20)

Edellisissä kaavoissa:

C = kokonaissokeriprosentti polarisoidussa inversioliuoksessa.

T = polarimetrimittauksessa olevan inversioliuoksen lämpötila.

Huomautus 1:

Inversioliuoksen kokonaissokeriprosentti C voidaan laskea viimeisestä lukemasta ja inversion muutoksesta normaaliin tapaan käyttäen sakkaroosin, laktoosin ja inverttisokerin normaaleja ominaiskiertokykyarvoja.

Korjaus 0,0006 (C - 9) jne., on tarkka vain silloin kun C on noin 9; normaalille tiivistemaidolle voidaan korjaus jättää tekemättä, sillä C on melkein 9.

Huomautus 2:

Yhden asteen poikkeama 20 °C:sta ei vaikuta paljoakaan mittarilukemaan, mutta yli 0,2 °C:n ero inversiolukemassa vaatii korjauksen. Korjaus - 0,0033 (T - 20) jne., on tarkka vain lämpötilojen 18 ja 22 °C välillä.

7.3 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 0,3 g sakkaroosia tiivistemaidon 100 grammaa kohti, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.

MENETELMÄ 6: MAITOHAPON JA LAKTAATTIEN PITOISUUDEN MÄÄRITYS

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään seuraavien valmisteiden maitohapon ja maitohappona ilmoitettujen laktaattien pitoisuudet:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe;

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe;

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe;

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe.

2. MÄÄRITELMÄ

Kuivattujen maitojen maitohapon ja laktaattien pitoisuudet: tällä menetelmällä määritetyt maitohapon ja maitohappona ilmoitettujen laktaattien pitoisuudet.

3. PERIAATE

Rasva, proteiini ja laktoosi poistetaan samanaikaisesti näyteliuoksesta siten, että siihen lisätään kuparisulfaattia ja kalsiumhydroksidia ja sen jälkeen suodatetaan.

Suodoksessa maitohappo ja laktaatit muutetaan asetaldehydiksi väkevällä rikkihapolla kupari(II)sulfaatin läsnäollessa.

Maitohappopitoisuus määritetään kolorimetrisesti p-hydroksidifenyylin kanssa.

Maitohapon ja laktaattien pitoisuus ilmoitetaan milligrammoina maitohappoa 100 grammaa rasvatonta kuiva-ainetta kohti.

4. REAGENSSIT

4.1 Kupari(II)sulfaattiliuos: liuotetaan 250 g kupari(II)sulfaattia (CuSO4.5H2O) veteen ja laimennetaan 1 000 ml:ksi vedellä.

4.2 Kalsiumhydroksidisuspensio.

4.2.1 Jauhetaan 300 g kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2) veden kanssa huhmaressa käyttäen yhteensä 900 ml vettä. Suspensio pitäisi valmistaa juuri ennen käyttöä.

4.2.2 Kalsiumhydroksidisuspensio: jauhetaan 300 g kalsiumhydroksidia (Ca(OH)2) veden kanssa huhmaressa käyttäen yhteensä 1 400 ml vettä. Suspensio pitäisi valmistaa juuri ennen käyttöä.

4.3 Rikkihappo - kupari(II)sulfaattiliuos: lisätään 300 ml:aan rikkihappoa 95,9-97,0 % (m/m) H2SO4, 0,5 ml kupari(II)sulfaattiliuosta (4.1).

4.4 p-hydroksidifenyyliliuos (C6H5C6H4OH): liuotetaan ravistellen ja hieman lämmittäen 0,75 g p-hydroksidifenyyliä 5 ml:aan natriumhydroksidin vesiliuosta, joka sisältää 5 g NaOH/100 ml. Laimennetaan vedellä 50 ml:ksi mittapullossa. Liuosta säilytetään ruskeassa lasipullossa pimeässä ja viileässä paikassa. Ei tule käyttää, jos väri muuttuu, tai sameutta ilmenee. Enimmäissäilytysaika on 72 tuntia.

4.5 Maitohapon standardiliuos: liuotetaan juuri ennen käyttöä 0,1067 g litiumlaktaattia (CH5CHOHCOOLi) veteen ja laimennetaan vedellä 1 000 ml:ksi mittapullossa. 1 ml liuosta vastaa 0,1 mg maitohappoa.

4.6 Maitojauhetta veteen sekoittamalla tehty standardimaito: analysoidaan etukäteen useita korkealaatuisia kuivatun maidon näytteitä. Kalibrointikäyrän laatimista varten valitaan näyte, jossa on alhaisin maitohappopitoisuus, ei kuitenkaan enempää kuin 30 mg maitohappoa 100 grammaa rasvatonta kuiva-ainetta kohti. Seurataan suoritusohjetta jäljempänä 6.2.1 ja 6.2.2 kohdassa.

5. LAITTEET

5.1 Analyysivaaka

5.2 Spektrofotometri, josta saa lukemat aallonpituudella 570 nm.

5.3 Vesihaude 30 °C ± 2 °C.

5.4 Huhmare ja hierrin.

5.5 Suodatinpaperia (Schleicher & Schull 595, Whatman 1 tai vastaava).

5.6 Koeputkia, pyrex tai vastaava (mitat 25 × 150 mm).

Huomautus:

Kaiken lasitavaran pitää olla ehdottoman puhdasta ja varattu pelkästään tähän määritykseen. Sakkajäännöksiä sisältävä lasitavara huuhdellaan väkevällä suolahapolla ennen pesua.

6. MENETTELY

6.1 Sokeakoe

Sokeakoe suoritetaan laittamalla 30 ml vettä 50 ml:n mittalasiin, ja sitä käsitellään kuten 6.2.4-6.2.11 kohdassa. Jos veteen verrattu sokeakoe vastaa yli 20 mg maitohappoa 100 grammaa rasvatonta kuiva-ainetta kohti, on reagenssit tarkistettava, ja epäpuhtaat reagenssit tai reagenssi on vaihdettava. Sokeakoe suoritetaan samanaikaisesti näytteen analysoinnin kanssa.

6.2 MÄÄRITYS

Huomautus: Näytteeseen ei pidä päästää epäpuhtauksia, etenkään sylkeä ja hikeä.

6.2.1 Näytteen rasvaton kuiva-ainepitoisuus määritetään vähentämällä rasvapitoisuus (saatu menetelmällä 4) ja kosteuspitoisuus (saatu menetelmällä 2) sadasta.

6.2.2 Punnitse >NUM>1 000

>DEN>(a) - 10

g näytettä 0,1 g:n tarkkuudella. Tämä näytemäärä lisätään 100 ml:aan vettä ja sekoitetaan hyvin.

6.2.3 Pipetoidaan 5 ml saatua liuosta 50 ml:n mittalasiin ja laimennetaan vedellä noin 30 ml:aan.

6.2.4 Lisätään hitaasti samalla ravistellen 5 ml kupari(II)sulfaattiliuosta (4.1) ja annetaan seistä 10 minuuttia.

6.2.5 Lisätään hitaasti samalla ravistellen 5 ml kalsiumhydroksidisuspensiota (4.2.1.) tai 10 ml kalsiumhydroksidisuspensiota (4.2.2).

6.2.6 Laimennetaan vedellä 50 ml:aan, ravistetaan voimakkaasti, annetaan seistä 10 minuuttia ja suodatetaan sen jälkeen. Ensimmäiset suodostipat kaadetaan pois.

6.2.7 Pipetoidaan 1 ml suodosta koeputkeen (5.6).

6.2.8 Lisätään koeputkeen byretillä tai mittapipetillä 6,0 ml rikkihappo-kupari(II)sulfaattiliuosta (4.3). Sekoitetaan.

6.2.9 Lämmitetään kiehuvalla vesihauteella viisi minuuttia. Jäähdytetään ympäristön lämpötilaan juoksevalla vedellä.

6.2.10 Lisätään kaksi tippaa p-hydroksidifenyylireagenssia (4.4) ja ravistetaan voimakkaasti, jotta reagenssi leviää tasaisesti koko nesteeseen. Laitetaan koeputki vesihauteeseen 30 °C ± 2 °C:n lämpötilaan; pidetään siinä 15 minuuttia aika ajoin ravistellen.

6.2.11 Laitetaan koeputki kiehuvaan vesihauteeseen 90 sekunniksi. Jäähdytetään ympäristön lämpötilaan juoksevalla vedellä.

6.2.12 Absorbanssi mitataan sokeakoenäytteeseen (6.1) verrattuna kolmen tunnin kuluessa kohdassa 5.2 mainitulla aallonpituudella.

6.2.13 Jos absorbanssi ylittää standardikuvaajan ylimmän pisteen, koe toistetaan käyttäen sopivasti laimennettua suodosta 6.2.6. kohdasta.

6.3 Standardin valmistaminen

6.3.1 Pipetoidaan 5 ml veteen sekoittamalla tehtyä maitoa (4.6) viiteen 50 ml:n mittalasiin. Näihin laseihin pipetoidaan 0, 1, 2, 3 ja 4 ml standardiliuosta (4.5), jolloin saadaan standardisarja, joka vastaa 0, 20, 40, 60 ja 80 mg lisättyä maitohappoa 100 grammaa kuivatun maidon rasvatonta kuiva-ainetta kohti.

6.3.2 Laimennetaan vedellä noin 30 ml:aan ja käsitellään kuten kohdissa 6.2.4-6.2.11.

6.3.3 Standardien (6.3.1) absorbanssit mitataan sokeakokeeseen (6.1) verrattuna 5.2 kohdassa annetulla aallonpituudella. Piirretään 6.3.1 kohdassa annettuja maitohappopitoisuuksia, eli 0 mg, 20 mg, 40 mg, 60 mg ja 80 mg 100 grammaa rasvatonta kuiva-ainetta kohti, vastaavien absorbanssien kuvaaja. Piirretään pisteiden kautta parhaiten kulkeva suora, ja laaditaan standardikuvaaja siirtämällä tätä suoraa yhdensuuntaisesti itsensä kanssa siten, että se kulkee origon kautta.

7. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskeminen

Muunnetaan 6.2.12 tai 6.2.13 kohdassa mitattu absorbanssi milligrammoiksi maitohappoa 100 grammaa näytteessä olevaa rasvatonta kuiva-ainetta kohti standardikuvaajan avulla. Saatu tulos kerrotaan laimennuskertoimella, jonka mukaan suodos on laimennettu 6.2.13 kohdassa.

7.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 8 mg maitohappoa rasvattoman kuiva-aineen 100 grammaa kohti 80 mg:n pitoisuuksiin asti, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa. Korkeampien pitoisuuksien osalta ero ei saa olla 10 prosenttia suurempi alimmasta arvosta.

MENETELMÄ 7: FOSFATAASIAKTIIVISUUDEN MÄÄRITYS (MODIFIOITU SANDERS & SAGER-MENETELMÄ)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään fosfataasiaktiivisuus seuraavissa valmisteissa:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe;

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe;

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe;

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe.

2. MÄÄRITELMÄ

Kuivattujen maitojen fosfataasiaktiivisuus osoittaa niiden sisältämän aktiivisen alkalifosfataasin määrän. Tulos ilmoittaa, kuinka monta mikrogrammaa fenolia vapautuu 1 ml:sta veteen sekoittamalla tehtyä maitoa, kun se määritetään seuraavan suoritusohjeen mukaisesti.

3. PERIAATE

Kuivattujen maitojen fosfataasiaktiivisuuden määritys perustuu fosfataasin kykyyn vapauttaa fenolia dinatriumfenyylifosfaatista. Määrätyissä olosuhteissa vapautuneen fenolin määrä selvitetään mittaamalla spektrofotometrisesti Gibbin reagenssilla syntyvä väri.

4. REAGENSSIT

4.1 Liuos A

Bariumboraattihydroksidipuskuri: pH 10,6 ± 0,1 lämpötilan ollessa 20 °C.

Liuotetaan 25,0 g bariumhydroksidia (Ba(OH)2 78H2O) veteen ja laimennetaan 500 ml:ksi.

Liuotetaan 11,0 g boorihappoa (H3BO3) veteen ja laimennetaan 500 ml:ksi.

Lämmitetään molemmat liuokset 50 °C:een ja sekoitetaan keskenään.

Seosta ravistetaan ja jäähdytetään huoneenlämpötilaan.

Säädetään pH arvoon 10,6 ± 0,1 bariumhydroksidiliuoksella ja suodatetaan.

Liuosta säilytetään tiiviisti suljetussa astiassa.

Laimennetaan puskuri ennen käyttöä yhtä suurella vesimäärällä.

4.2 Liuos B:

Värinmuodostuspuskuri.

Liuotetaan: 6,0 g natriummetaboraattia (NaBO2) (tai 12,6 g NaBO2 74H2O) ja 20,0 g natriumkloridia (NaCl) veteen ja laimennetaan 1 000 ml:ksi vedellä.

4.3 Liuos C:

Puskurisubstraattiliuos

4.3.1 Liuotetaan 0,5 g dinatriumfenyylifosfaattia (Na2C4H3PO4 72H2O) 4,5 ml:aan liuosta B (4.2). Lisätään 2 tippaa liuosta E (4.5) ja annetaan seistä 30 minuuttia. Väri uutetaan 2,5 ml:lla butanolia (4.10). Värin uutto tehdään tarvittaessa toistamiseen. Erottamisen jälkeen butanoli heitetään pois. Tätä liuosta voidaan säilyttää useita päiviä jääkaapissa. Väri muodostetaan ja uutetaan vielä kerran ennen käyttöä.

4.3.2 Pipetoidaan 1 ml tätä liuosta 100 ml:n mittapulloon, ja täytetään merkkiin asti liuoksella A. Puskuriliuos valmistetaan juuri ennen käyttöä.

4.4 Liuos D

Saostusaine

Liuotetaan 3,0 g sinkkisulfaattia (ZnSO4 77H2O) ja 0,6 g kupari(II)sulfaattia (CuSO4 75H2O) veteen ja täytetään 100 ml:ksi vedellä.

4.5 Liuos E

Gibbin reagenssi

Liuotetaan 0,040 g 2,6-dibromokinoni 1,4 - kloroimidiä (O 7C6H2Br2 7NCl) 10 ml:aan 96-prosenttista etanolia. Liuosta säilytetään tummassa lasipullossa jääkaapissa. Liuos heitetään pois, kun se on menettänyt värinsä.

4.6 Värin laimennuspuskuri

Laimennetaan 10 ml liuosta B (4.2), värinmuodostuspuskuria, 100 ml:aan vettä.

4.7 Kuparisulfaattiliuos

Liuotetaan 0,05 g kupari(II)sulfaattia (CuSO4 75H2O) veteen ja laimennetaan 100 ml:ksi vedellä.

4.8 Standardifenoliliuos

Liuotetaan 0,200 ± 0,001 g puhdasta fenolia veteen ja laimennetaan vedellä 100 ml:ksi mittapullossa. Tämä liuos säilyy useita kuukausia jääkaapissa. Laimennetaan 10 ml tätä liuosta 100 ml:ksi vedellä. Tämä liuos sisältää 200 mikrogrammaa fenolia 1 ml:ssa, ja siitä voidaan valmistaa vielä laimeampia liuoksia.

4.9 Keitettyä tislattua vettä.

4.10 n-butanolia.

5. LAITTEET

5.1 Analyysivaaka.

5.2 Vesihaude, termostaattisäädetty 37 °C ± 1 °C.

5.3 Spektrofotometri, josta saa lukemat aallonpituudella 610 nm.

5.4 Suodatinpaperia (Schleicher & Schüll 597, Whatman 42 tai vastaava suodatinpaperi).

5.5 Vesihaude, kiehuva.

5.6 Aluminifolio

6. MENETTELY

Varotoimenpiteet:

1. Vältettävä suoraa auringonvalon vaikutusta.

2. Kaiken lasitavaran, tulppien ja työvälineiden pitää olla ehdottoman puhtaita. Ne on suositeltavaa huuhdella ja keittää vedessä tai käsitellä höyryllä.

3. Muovimateriaaleja (kuten tulppia) ei pidä käyttää, sillä niissä voi olla fenolia.

4. Sylki sisältää fosfataasia; sen tähden pientäkin sylkipisarointia on huolellisesti vältettävä.

6.1 Näytteen valmistelu

6.1.1 Punnitaan 0,1 gramman tarkkuudella 10 g näytettä ja liuotetaan 90 ml:aan vettä. Jauheen liuotuslämpötila ei missään olosuhteissa saa olla enempää kuin 35 °C.

6.2 Määritys

6.2.1 Otetaan kaksi koeputkea ja laitetaan kumpaankin 1 ml 6.1.1 kohdan mukaan veteen sekoittamalla tehtyä maitoa.

6.2.2 Toista koeputkea kuumennetaan kiehuvassa vedessä kaksi minuuttia. Koeputki ja vesihaude (5.5) tai esimerkiksi dekantterilasi peitetään alumiinifoliolla (5.6) sen varmistamiseksi, että koko putki kuumenee. Jäähdytetään kylmällä vedellä huoneen lämpötilaan. Käytetään tätä koeputkea sokeakokeessa. Käsitellään kaikissa seuraavissa kohdissa molempia putkia samalla tavoin.

6.2.3 Lisätään 10 ml liuosta C (4.3.2). Sekoitetaan ja putki asetetaan 37 °C:seen vesihauteeseen (5.2).

6.2.4 Haudutetaan 60 minuuttia vesihauteessa välillä ravistellen.

6.2.5 Siirretään putket välittömästi kiehuvaan vesihauteeseen (5.5) ja kuumennetaan kaksi minuuttia; jäähdytetään huoneenlämpötilaan kylmässä vedessä.

6.2.6 Lisätään 1 ml liuosta D (4.4), sekoitetaan ja suodatetaan kuivan suodatinpaperin läpi; alkusuodos heitetään pois, kunnes liuos on kirkasta.

6.2.7 Laitetaan 5 ml kumpaakin suodosta koeputkiin, lisätään 5 ml suodosta B (4.2) ja 0,1 ml liuosta E (4.5). Sekoitetaan.

6.2.8 Värin annetaan muodostua 30 minuuttia huoneenlämpötilassa suoralta auringonvalolta suojassa.

6.2.9 Näyteliuoksen absorbanssi mitataan sokeakokeeseen verrattuna 5.3 kohdassa mainitulla aallonpituudella.

6.2.10 Määritys toistetaan, jos liuoksen absorbanssi on suurempi kuin 7 kohdan mukaan valmistetun standardinäytteen, jossa on 20 mikrogrammaa fenolia.

Jos tämä raja-arvo ylittyy, laimennetaan sopiva määrä 6.1.1 kohdan mukaan veteen sekoittamalla tehtyä maitoa sopivalla määrällä tätä maitoa, joka on fosfataasin inaktivoimiseksi huolellisesti keitetty 6.2.2 kohdan mukaisesti.

7. STANDARDIN VALMISTAMINEN

7.1 Neljään 100 ml:n mittapulloon pipetoidaan 1, 3, 5 ja 10 ml standardiliuosta, joka on laimennettu 4.8 kohdan mukaisesti ja täytetty merkkiin asti vedellä; nämä liuokset sisältävät vastaavasti 2, 6, 10, ja 20 mikrogrammaa fenolia millilitrassa.

7.2 Pipetoidaan 1 ml vettä tai 1 ml kutakin standardiliuosta (7.1) koeputkiin sellaisen näytesarjan saamiseksi, joka sisältää 0 (vettä käyttäen saatu nolla-arvo) - 2 - 6 - 10 ja 20 mikrogrammaa fenolia millilitrassa.

7.3 Kuhunkin koeputkeen pipetoidaan peräkkäin 1 ml kuparisulfaatti(II)-liuosta (4.7), 5 ml värin laimennuksen puskuriliosta (4.6), 3 ml vettä ja 0,1 ml liuosta E (4.5). Sekoitetaan.

7.4 Koeputkien annetaan 30 minuutin ajan olla huoneenlämpötilassa suoralta auringonvalolta suojassa.

7.5 Kussakin koeputkessa olevan liuoksen absorbanssi mitataan verrattuna sokeakokeeseen 5.3 kohdassa mainitulla aallonpituudella.

7.6 Standardikuvaaja laaditaan merkitsemällä kuvaan 7.2 kohdassa saatuja fenolin mikrogrammamääriä vastaavat absorbanssiarvot.

8. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

8.1 Laskeminen

8.1.1 Muunnetaan 6.2.9 kohdassa määritetyt luvut mikrogrammoiksi fenolia standardikuvaajan avulla.

8.1.2 Lasketaan fosfataasiaktiivisuus, joka ilmoitetaan mikrogrammoina fenolia millilitrassa veteen sekoittamalla tehtyä maitoa, seuraavasta kaavasta:

Fosfataasiaktiivisuus = 2,4 × P

jossa P = fenolin määrä mikrogrammoina 8.1.1 kohdan mukaan.

8.1.3 Jos 6.2.10 kohdan mukainen laimentaminen oli tarpeen, kerrotaan 8.1.2 kohdassa saatu tulos laimennuskertoimella.

8.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 2 mikrogrammaa fenolia, joka on vapautunut 1 ml:sta veteen sekoittamalla tehtyä maitoa, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.

MENETELMÄ 8: FOSFATAASIAKTIIVISUUDEN MÄÄRITYS (ASCHAFFENBURG & MÜLLEN-MENETELMÄ)

1. SOVELTAMISALA

Tällä menetelmällä määritetään fosfataasiaktiivisuus seuraavissa valmisteissa:

- kuivattu, runsasrasvainen maito tai runsasrasvainen maitojauhe;

- kuivattu täysmaito tai rasvainen maitojauhe,

- kuivattu, vähärasvainen maito tai vähärasvainen maitojauhe,

- kuivattu, rasvaton maito tai rasvaton maitojauhe.

2. MÄÄRITELMÄ

Kuivattujen maitojen fosfataasiaktiivisuus mittaa tuotteessa olevan aktiivisen alkalifosfataasin määrän. Tulos osoittaa, kuinka monta mikrogrammaa p-nitrofenolia vapautuu 1 ml:sta veteen sekoittamalla tehtyä maitoa selostetuissa olosuhteissa.

3. PERIAATE

Veteen sekoittamalla tehty näyte laimennetaan puskurisubstraatilla pH 10,2:ssa ja haudutetaan vesihauteessa 37 °C:ssa kaksi tuntia. Näytteessä oleva alkaalinen fosfataasi vapauttaa näissä olosuhteissa p-nitrofenolia lisätystä dinatrium p-nitrofenyylifosfaatista. Vapautunut p-nitrofenoli määritetään suoraan vertaamalla väriä standardivärilaseihin yksinkertaisessa vertailulaitteessa heijastuneen valon avulla.

4. REAGENSSIT

4.1 Natriumkarbonaatti-bikarbonaatti-puskuriliuos.

Liuotetaan 3,5 g vedetöntä natriumkarbonaattia ja 1,5 g natriumbikarbonaattia veteen ja laimennetaan vedellä 1 000 ml:ksi mittapullossa.

4.2 Puskurisubstraatti.

Liuotetaan 1,5 g dinatrium-p-nitrofenyylifosfaattia natriumkarbonaatti-bikarbonaattipuskuriin (4.1) ja laimennetaan puskuriliuoksella (4.1) 1 000 ml:ksi mittapullossa.

Tämä liuos on jääkaapissa säilytettynä (≤ 4 °C) kuukauden ajan stabiili, mutta näin säilytetyille liuoksille tulisi tehdä väritesti, ks. 6, 3 kohta.

4.3 Selkeytysliuokset

4.3.1 Sinkkisulfaattiliuos.

Liuotetaan 30,0 g sinkkisulfaattia (ZnSO4) veteen ja laimennetaan vedellä 100 ml:ksi mittapullossa.

4.3.2 Kaliumheksasyanoferraatti(II)liuos.

Liuotetaan 17,2 g kaliumheksasyanoferraatti(II)trihydraattia (K4Fe(CN)6 73H2O) veteen ja laimennetaan vedellä 100 ml:ksi.

5. LAITTEET

5.1 Analyysivaaka.

5.2 Vesihaude, termostaatilla säädetty 37 °C ± 1 °C.

5.3 Vertailulaite, jonka erikoiskiekolle sijoitetut, kalibroidut standardivärilasit osoittavat, montako milligrammaa p-nitrofenolia on millilitrassa maitoa, ja 2 × 25 mm kyvetit.

6. MENETTELY

Varotoimenpiteet:

1. Koeputket on käytön jälkeen tyhjennettävä, huuhdeltava vedessä, pestävä alkaalista pesuainetta sisältävässä kuumassa vedessä ja sen jälkeen huolellisesti huuhdeltava puhtaassa kuumassa vesijohtovedessä. Lopuksi ne on huuhdeltava vedessä ja kuivattava ennen käyttöä.

Pipetit on huolellisesti huuhdeltava puhtaassa kylmässä vesijohtovedessä heti käytön jälkeen ja sen jälkeen huuhdeltava vedessä ja kuivattava ennen käyttöä.

2. Koeputkien tulpat on huolellisesti huuhdeltava kuumassa vesijohtovedessä heti käytön jälkeen ja sen jälkeen keitettävä kaksi minuuttia vedessä.

3. Puskuriliuoksen (4.2) pitäisi pysyä stabiilina vähintään yhden kuukauden, jos sitä säilytetään jääkaapissa enintään 4 °C:ssa. Hajoaminen näkyy keltaisen värin muodostumisesta. Vaikka koe luetaan aina verrattuna vastaavaan keitettyyn tuotteeseen, joka sisältää samaa puskurisubstraattiliuosta, on suositeltavaa, että liuosta ei käytetä, jos sen värilukema ylittää 10 mikrogrammaa, kun lukema saadaan vertailulaitteen 25 mm:n kyvetistä käyttäen tislattua vettä toisessa 25 ml:n kyvetissä.

4. Jokaiselle näytteelle on käytettävä eri pipettiä, eikä sylkeä saa päästää pipettiin.

5. Koetta ei missään vaiheessa saa suorittaa suorassa auringonvalossa.

6.1 Näytteen valmistelu

Liuotetaan 10 g jauhetta 90 ml:aan vettä. Jauheen liuotuslämpötila ei saa olla enemmän kuin 35 °C.

6.2 Määritys

6.2.1 Pipetoidaan 15 ml puskurisubstraattia (4.2) puhtaaseen kuivaan koeputkeen ja sen jälkeen 2 ml tutkittavaa veteen sekoittamalla tehtyä näytettä (6.1). Putki suljetaan tulpalla, sekoitetaan ylösalaisin kääntäen ja asetetaan 37 °C:iseen vesihauteeseen (5.2).

6.2.2 Samanaikaisesti vesihauteeseen asetetaan tarkistuskoeputki, joka sisältää 15 ml puskurisubstraattia ja 2 ml keitettyä, veteen sekoittamalla tehtyä näytettä kuten kokeessakin.

6.2.3 Kahden tunnin kuluttua otetaan molemmat putket pois vesihauteesta, lisätään 0,5 ml sinkkisulfaatti-saostusainetta (4.3.1), laitetaan tulppa paikoilleen ja ravistellaan voimakkaasti sekä annetaan seistä kolme minuuttia. Lisätään 0,5 ml kaliumheksasyanoferraatti(II)-saostusainetta (4.3.2), sekoitetaan perusteellisesti ja suodatetaan poimusuodattimen läpi (5.4) sekä kerätään kirkas suodos puhtaaseen koeputkeen.

6.2.4 Siirretään suodos 25 mm:n kyvettiin ja verrataan vastaavaan keitetyn tarkistusnäytteen suodokseen vertailulaitteessa käyttäen erikoiskiekkoa (5.3).

7. TULOSTEN ILMOITTAMINEN

7.1 Laskeminen

Edellä 6.2.4 kohdan mukainen mittarilukema osoittaa, kuinka monta mikrogrammaa p-nitrofenolia 1 ml näytettä tai veteen sekoittamalla tehtyä näytettä sisältä.

7.2 Toistettavuus

Kahden tuloksen välinen ero ei saa olla suurempi kuin 2 mikrogrammaa p-nitrofenolia 1 ml:ssa näytettä tai veteen sekoittamalla tehtyä maitoa, kun määritykset on suorittanut sama analysoija samanaikaisesti tai peräkkäin samoissa olosuhteissa.