31979L0112

NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 18 päivänä joulukuuta 1978,

kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (79/112/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 ja 227 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

erot jäsenvaltioiden voimassa olevissa elintarvikkeiden merkintöjä koskevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä estävät elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden ja saattavat siten johtaa eriarvoisten kilpailun edellytysten muodostumiseen,

sen vuoksi kyseistä lainsäädäntöä olisi lähennettävä osaltaan yhteismarkkinoiden toiminnan edistämiseksi,

tämän direktiivin tarkoituksena tulisi olla yhteisön yleisten, kaikkia markkinoille saatettavia elintarvikkeita koskevien säännösten antaminen,

vain tiettyjä elintarvikkeita koskevat erityissäännökset tulisi antaa kyseisiä tuotteita koskevissa säädöksissä,

lisäksi tämän direktiivin soveltamisalan tulisi rajoittua elintarvikkeisiin, jotka ovat tarkoitetut myytäviksi kuluttajalle, ja edelleen prosessoitavien tuotteiden merkintöjä koskevista säännöksistä tulisi päättää myöhemmin,

elintarvikkeiden merkintöjä koskevien säännösten ensisijaisena tarkoituksena tulisi olla kuluttajan valistaminen ja suojeleminen,

sen vuoksi olisi laadittava luettelo kaikista niistä tiedoista, jotka tulisi periaatteessa ilmoittaa jokaisen elintarvikkeen merkinnöissä,

tämän direktiivin horisontaalisuuden vuoksi ei kuitenkaan alkuvaiheessa voida tehdä pakollisiksi kaikkia niitä merkintöjä, jotka periaatteessa täytyy lisätä edellä tarkoitettuun kaikki elintarvikkeet kattavaan luetteloon; toisen vaiheen aikana tulisi antaa voimassa olevia säännöksiä täydentävät yhteisön säännökset; vastaavasti näyttäisi olevan tarpeen antaa ensimmäisenä yhteisön säännökset tiettyjen aineosien merkitsemisestä myyntitietojen tai määrän ilmoittamisen yhteydessä,

jos jäsenvaltiot yhteisön erityissäännösten puuttuessa varaavat oikeuden säätää tiettyjä, tämän direktiivin yleisiä säännöksiä täydentäviä kansallisia säännöksiä, tulisi näiden säännösten antamisessa noudattaa yhteisön menettelyä,

kyseinen yhteisön menettely saattaa tarkoittaa vain ilmoitusta komissiolle ja jäsenvaltioille, jos kyseessä on tätä direktiiviä ennen voimassa olevien kansallisten säännösten pitäminen voimassa; jos sitä vastoin jäsenvaltio haluaa antaa uutta lainsäädäntöä, menettely edellyttää yhteisön päätöstä,

myös yhteisön lainsäätäjällä pitäisi olla säädetty oikeus myöntää yksittäistapauksissa poikkeuksia tietyistä yleisesti asetetuista velvoitteista,

merkintäsäännöksissä pitäisi myös kieltää sellaisen tiedon käyttö, joka saattaisi johtaa ostajaa harhaan tai antaa ymmärtää elintarvikkeella olevan lääkkeellistä vaikutusta; ollakseen tehokas tämän kiellon pitäisi koskea myös elintarvikkeiden esillepanoa ja mainontaa,

jäsenvaltioiden tulisi säilyttää oikeus paikallisista olosuhteista johtuen antaa säännöksiä massatavarana myytävien elintarvikkeiden merkitsemisestä, mutta sellaisissa tapauksissa kuluttajalle tulisi kuitenkin antaa tietoa,

menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi komissiolle tulisi antaa tehtäväksi teknisestä täytäntöönpanosta päättäminen,

niitä tapauksia varten, joissa neuvosto siirtää komissiolle toimivallan elintarvikkeita koskevien säännösten täytäntöönpanoon, on tarpeen säätää menettelystä jäsenvaltioiden ja komission välisen tiiviin yhteistyön toteuttamiseksi päätöksellä 69/414/ETY(4) perustetussa pysyvässä elintarvikekomiteassa, ja

Grönlannissa elintarvikkeet valmistetaan ja markkinoidaan saaren yleisestä tilanteesta johtuen olosuhteissa, jotka olennaisesti eroavat yhteisön muissa osissa vallitse vista olosuhteista, erityisesti sen kaupan rakenteesta, pienestä väestömäärästä, suuresta koosta ja erikoislaatuisesta maantieteellisestä sijainnista,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämä direktiivi koskee sellaisenaan kuluttajalle toimitettavien elintarvikkeiden merkintöjä sekä tietyiltä osin elintarvikkeiden esillepanoa ja mainontaa.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan myös elintarvikkeisiin, jotka ovat tarkoitetut toimitettaviksi ravintoloihin, sairaaloihin, ruokaloihin ja muihin vastaaviin joukkoruokailupisteisiin, siinä määrin kuin jäsenvaltiot päättävät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta alalla annettavien yhteisön säännösten ja määräysten soveltamista.

3. Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a) "merkinnällä" elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä elintarviketta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen; sekä

b) "valmiiksi pakatulla elintarvikkeella", kuluttajalle sellaisenaan tarkoitettua kokonaisuutta, joka käsittää elintarvikkeen ja pakkauksen, johon elintarvike on pantu ennen myytäväksi tarjoamista, riippumatta siitä, peittääköä pakkaus elintarvikkeen kokonaan tai vain osittain, kuitenkin aina siten, että avaamatta tai vaihtamatta pakkausta sisällystä ei voi muuttaa.

2 artikla

1. Merkinnät ja tavat, joilla ne on tehty, eivät saa:

a) olla omiaan johtamaan ostajaa harhaan, erityisesti:

i) elintarvikkeen ominaispiirteiden osalta ja erityisesti sen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostuömuksen, määrän, säilyvyyden, alkuperän, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta;

ii) liittämällä elintarvikkeeseen vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole;

iii) esittämällä elintarvikkeella olevan erityisiä ominaisuuksia, kun tosiasiassa kaikilla samanlaisilla elintarvikkeilla on sellaisia ominaisuuksia;

b) jollei erityisravintoa koskevista yhteisön säännöksistä muuta johdu, esittää, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia tai viitata sellaisiin ominaisuuksiin; yhteisön säännöksissä ja määräyksissä tai, jollei niitä ole, kansallisissa lainsäädännöissä voidaan poiketa tästä säännöstä, jos kyseessä ovat luonnon kivennäisvedet.

Jäljempänä 16 artiklassa säädettyä menettelyä sovelletaan mandollisiin kansallisiin säännöksiin ja nääräyksiin.

2. Neuvosto laatii perustamissopimuksen 100 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen esimerkkiluettelon 1 kohdassa tarkoitetuista väitteistä, joiden käyttö on aina kiellettyä tai rajoitettua.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kiellot ja rajoitukset koskevat myös:

a) elintarvikkeiden esillepanoa, erityisesti niiden muotoa, ulkonäköä tai pakkausta, käytettyjä pakkausmateriaaleja, tapaa, jolla ne on aseteltu, sekä olosuhteita, joissa ne esitellään;

b) mainontaa.

3 artikla

1. Ainoastaan seuraavat tiedot on pakollisesti merkittävä elintarvikkeisiin edellytyksin, joista säädetään 4 14 artiklassa, ja jollei sanotuista artikloista muuta johdu:

1) nimi, jolla tuote myydään;

2) luettelo ainesosista;

3) valmiiksi pakatusta elintarvikkeesta sisällyksen määrä;

4) vähimmäissäilyvyyspäivämäärä;

5) erityiset säilytys- ja käyttöolosuhteet;

6) valmistajan, pakkaajan tai yhteisöön sijoittautuneen myyjän nimi tai toiminimi ja osoite.

Jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus alueellaan tuotetun voin osalta katsoa pelkän valmistajan, pakkaajan tai myyjän ilmoittaminen riittäväksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista toimenpiteistä, jotka ne ovat tämän kohdan mukaisesti toteuttaneet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan ilmoitusmenettelyn soveltamista;

7) tarkemmat tiedot alkuperästä tai elintarvikkeen lähtöpaikasta, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen alkuperästä;

8) käyttöohje, jos elintarvikkeen tarkoituksenmukainen käyttö ilman sitä on mahdotonta.

2. Poiketen siitä, mitä edellisessä kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat pitää kansallisen tuotannon osalta voimassa kansalliset säännökset, jotka edellyttävät tuotantolaitoksen tai pakkaamon ilmoittamista.

3. Tämän artiklan säännöksillä ei estetä painoja ja mittayksiköitä koskevien tarkempien ja kattavampien säännösten antamista.

4 artikla

1. Vain erityiselintarvikkeita koskevissa yhteisön säännöksissä voidaan poikkeustapauksissa sallia poiketa 3 artiklan 1 kohdan 2 ja 4 alakohdassa säädetyistä vaatimuksista, jos se ei johda siihen, että ostaja ei saa tarpeeksi tietoa.

2. Erityiselintarvikkeita koskevissa yhteisön säännöksissä voidaan 3 artiklassa mainittujen tietojen lisäksi vaatia merkintöihin sisällytettäviksi muita tietoja.

Jos yhteisön säännöksiä ei ole, jäsenvaltiot voivat säätää tällaisista maininnoista 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1. Elintarvikkeen myyntinimitys on laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä säädetty nimitys tai, jollei sellaista nimitystä ole, käyttöön vakiintunut nimitys siinä jäsenvaltiossa, jossa tuote myydään kuluttajalle, tai elintarvikkeen ja tarvittaessa sen käytön kuvaus, joka on riittävän täsmällinen ilmaisemaan ostajalle elintarvikkeen todellisen laadun ja mahdollistaa sen erottamisen tuotteista, joihin se voitaisiin sekoittaa.

2. Myyntinimitystä ei saa korvata tavaramerkillä, kaupallisella merkillä tai kuvitteellisella nimellä.

3. Myyntinimityksen on sisällettävä tai siihen on oltava liitettyinä tarkat tiedot elintarvikkeen ominaisuuksista, kuten fysikaalisesta olomuodosta tai suoritetuista erityiskäsittelyistä (esimerkiksi jauhettu, kylmäkuivattu, pakastettu, säilötty, savustettu), jos tällaisen tiedon poisjättäminen saattaisi aiheuttaa ostajassa sekaannusta.

6 artikla

1. Ainesosat on ilmoitettava siten kuin tässä artiklassa ja liitteissä säädetään.

2. Ainesosia ei tarvitse ilmoittaa niissä tapauksissa, joissa on kysymys seuraavista:

a) - tuoreet hedelmät ja vihannekset, mukaan lukien perunat, joita ei ole kuorittu, paloiteltu tai käsitelty muulla vastaavalla tavalla,

- hiilihapotettu vesi, jonka nimityksestä käy ilmi, että siihen on lisätty hiilihappoa,

- käymisen avulla pelkästään yhdestä perustuotteesta valmistetut etikat, jos muita ainesosia ei ole lisätty;

b) - juustot,

- voi,

- hapatettu maito ja kerma,

jos muita kuin valmistuksen kannalta välttämättömiä maitohappovalmisteita, entsyymejä ja mikrobiviljelmiä tai muun juuston kuin tuorejuuston ja sulatejuuston valmistuksessa tarvittavaa suolaa ei ole lisätty;

c) tuotteet, jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta.

3. Yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien osalta neuvosto päättää komission ehdotuksesta ainesosien merkitsemistä ja mahdollisesti alkoholipitoi suuden ilmoittamista koskevista säännöksistä neljän vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

4. a) "Ainesosalla" tarkoitetaan elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytettyä ainetta, lisäaineet mukaan lukien, joka on mukana valmiissa tuotteessa sellaisenaan tai jossakin muussa muodossa.

b) Jos elintarvikkeessa oleva ainesosa koostuu useammasta ainesosasta, nämä katsotaan kyseisen elintarvikkeen ainesosiksi.

c) Ainesosia eivät ole:

i) ainesosan sisältämät aineet, jotka on valmistuksen aikana väliaikaisesti erotettu ja myöhemmin palautettu muuttamatta alkuperäisiä määräsuhteita;

ii) - lisäaineet:

- jotka joutuvat elintarvikkeeseen yksinöomaan elintarvikkeen ainesosien mukana, jos niillä ei ole teknologista vaikutusta valmiissa tuotteessa;

- joita käytetään valmistuksen apuaineina;

- lisäaineiden tai aromiaineiden liuottimina tai kantaja-aineina käytetyt aineet pitoisuuksina, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä edellä tarkoitetun teknisen toiminnon kannalta.

d) tietyissä tapauksissa voidaan 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ratkaista, onko c alakohdan ii alakohdassa kuvatut ehdot täytetty.

5. a) Ainesosaluettelon on sisällettävä kaikki elintarvikkeen ainesosat painon mukaan alenevassa valmistusajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Luettelon otsikon tulee sisältää ilmaisu "ainesosat".

Kuitenkin:

- lisätty vesi ja haihtuvat ainesosat on ilmoitettava niiden valmiissa tuotteessa olevien painoosuuksien mukaisessa järjestyksessä; elintarvikkeeseen ainesosana lisätyn veden määrä määritetään vähentämällä valmiin tuotteen kokonaismäärästä muiden käytettyjen ainesosien kokonaismäärä. Veden määrää ei tarvitse ottaa huomioon, jos se ei valmiissa tuotteessa ylitä 5 painoprosenttia;

- tiivisteinä tai kuivattuina lisätyt ainesosat, jotka entistetään valmistuksen yhteydessä, voidaan ilmoittaa niiden säilöntää tai kuivausta edeltäneen painon mukaisessa järjestyksessä;

- kun säilötty tai kuivattu elintarvike on tarkoitus entistää vettä lisäämällä, ainesosat voidaan ilmoittaa niiden entistetyssä tuotteessa olevien osuuksien mukaisessa järjestyksessä, jos ainesosaluetteloon liitetään jokin asiaankuuluva ilmaisu, kuten "entistetyn tuotteen ainesosat" tai "käyttövalmiin tuotteen ainesosat";

- hedelmä- ja vihannessekoitusten ainesosat voidaan ilmoittaa muussakin järjestyksessä, jollei minkään hedelmän tai vihanneksen painoosuus ole selvästi hallitseva, jos ainesosaluetteloon liitetään jokin asiaankuuluva ilmaisu kuten "vaihtelevassa suhteessa";

- mauste- ja yrttisekoitusten ainesosat voidaan ilmoittaa muussakin järjestyksessä, jollei minkään mausteen tai yrtin paino-osuus ole selvästi hallitseva, jos ainesosaluetteloon liitetään jokin asiaankuuluva ilmaisu kuten "vaihtelevassa suhteessa";

b) ainesosat on soveltuvin osin ilmoitettava niiden omalla nimellä 5 artiklan säännösten mukaisesti.

Kuitenkin:

- elintarvikkeen ainesosat, jotka kuuluvat johonkin liitteessä I mainittuun ryhmään, voidaan ilmoittaa käyttäen yksinomaan asiaankuuluvaa ryhmänimeä.

- ainesosat, jotka kuuluvat johonkin liitteessä II mainituista ryhmistä, on ilmoitettava asiaankuuluvalla ryhmänimellä ja siihen liitetyllä yksilöllisellä nimellä tai ETY-numerolla; jos ainesosa kuuluu useampaan kuin yhteen ryhmään, on ryhmistä ilmoitettava se, joka ottaen huomioon ainesosan pääasiallien tehtävä on kyseisen elintarvikkeen kannalta tarkoituksenmukaisin; tieteellisen ja teknisen tietämyksen edistymiseen perustuvat muutokset liitteeseen II annetaan 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen;

- ennen yhteisön säännösten voimaantuloa aromiaine on ilmoitettava siten kuin sitä koskevissa kansallisissa säännöksissä säädetään;

- yhteisön säännöksissä ja määräyksissä tai, jos niitä ei ole, määrättyihin elintarvikkeisiin sovellettavassa jäsenvaltioiden lainsäädännössä voidaan säätää tai määrätä lisäryhmistä liitteessä I määrättyjen ryhmien lisäksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista tämän luetelmakohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista.

6. Yhteisön säännöksissä, tai jos niitä ei ole, kansallisissa säännöksissä voidaan säätää, että tietyn elintarvikkeen myyntinimityksen yhteydessä on mainittava ainesosa tai tietyt ainesosat.

Tällaisiin kansallisiin säännöksiin sovelletaan 16 artiklassa säädettyä menettelyä.

7. Edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa koostettu ainesosa voidaan ilmoittaa lakisääteisellä tai käyttöön vakiintuneella nimityksellään kokonaispainon edellyttämällä paikalla ainesosaluettelossa, jos koostettua ainesosaa övälittömästi seuraa luettelo sen ainesosista.

Luettelo ei kuitenkaan ole pakollinen:

- jos koostetun ainesosan osuus valmiissa tuotteessa on pienempi kuin 25 prosenttia; tätä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta lisäaineisiin, joihin sovelletaan 4 kohdan c alakohdan säännöksiä;

- jos koostettu ainesosa on elintarvike, jonka osalta yhteisön säännöksissä ei edellytetä ainesosien ilmoittamista.

8. Poiketen siitä, mitä 5 kohdan a alakohdassa säädetään, vettä ei tarvitse erikseen ilmoittaa:

a) jos vesi on valmistusprosessissa käytetty pelkästään säilötyn tai kuivatun ainesosan entistämiseen;

b) jos kyseessä on liemi, jota ei tavanomaisesti nautita.

7 artikla

1. Jos elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä korostetaan yhtä tai useampaa elintarvikkeen tiettyjen erityisominai suuksien kannalta välttämätöntä ainesosaa tai sen alhaista pitoisuutta taikka jos elintarviketta muutoin esitellään siten, että vaikutus on sama, on ainesosan vähimmäis- tai vastaavasti enimmäispitoisuus ilmoitettava prosentteina sellaisena kuin se on elintarvikkeen valmistushetkellä.

Edellä tarkoitettu maininta on liitettävä joko välittömästi sen nimityksen yhteyteen, jolla elintarvike myydään, tai annettava kyseisen ainesosan yhteydessä ainesosaluettelossa.

Jäljempänä 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan tiettyjen ainesosien osalta päättää, että tässä kohdassa tarkoitetut prosentteina ilmoitettavat pitoisuudet on ilmoitettava absoluuttisina mittayksiköinä.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta:

a) merkintöihin, joiden tarkoituksena on luonnehtia elintarviketta 5 artiklan 1 kohdassa säädetyssä tarkoituksessa tai joita vaaditaan yhteisön säännöksissä, taikka jos niitä ei ole, tiettyjä elintarvikkeita koskevissa kansallisissa säännöksissä;

b) pieninä määrinä pelkästään aromiaineina käytettyihin ainesosiin.

3. Yhteisön säännöksissä, tai jos niitä ei ole, kansallisissa säännöksissä voidaan tiettyjen elintarvikkeiden samoin kuin 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen osalta säätää, että tiettyjen ainesosien pitoisuudet on ilmoitettava absoluuttisina mittayksikköinä tai prosenttiosuuksina ja että silloin kun se on tarkoituksenmukaista, kyseisten ainesosien määrissä tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava.

Tällaisiin kansallisiin säännöksiin sovelletaan 16 artiklassa säädettyä menettelyä.

8 artikla

1. Valmiiksi pakatun elintarvikkeen sisällyksen määrä on ilmoitettava:

- nestemäisten elintarvikkeiden osalta tilavuusyksikköinä,

- muiden elintarvikkeiden osalta painoyksikköinä,

käyttäen kulloinkin kyseessä olevasta tapauksesta riippuen yksikkönä litraa, senttilitraa, millilitraa, kilogrammaa tai grammaa.

Erityiselintarvikkeita koskevat yhteisön säännökset, tai jos niitä ei ole, kansalliset säännökset voivat poiketa tästä säännöksestä.

Tällaisiin kansallisiin säännöksiin sovelletaan 16 artiklassa säädettyä menettelyä.

2. a) Jos yhteisön säännökset, tai jos niitä ei ole, kansalliset säännökset edellyttävät tietynlaista sisällyksen määrää (esimerkiksi sisällyksen ohjeellinen määrä, sisällyksen vähimmäismäärä, sisällyksen määrä keskimäärin), tarkoitetaan tällä määrällä tässä direktiivissä sisällyksen määrää.

Jäsenvaltioiden on, tämän rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista, ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista toimenpiteistä, jotka ne ovat tämän alakohdan mukaisesti toteuttaneet.

b) Tiettyjen paljouden mukaan luokiteltujen erityiselintarvikkeiden osalta voidaan yhteisön säännöksissä, tai jos niitä ei ole, kansallisissa säännöksissä vaatia määrä ilmoitettavaksi muulla tavalla.

Tällaisiin kansallisiin säännöksiin sovelletaan 16 artiklassa säädettyä menettelyä.

c) Jos ryhmäpakkaus sisältää kaksi tai useamman saman määrän samaa tuotetta sisältävää yksikköpakkausta, sisällyksen määrä on merkittävä ilmoittamalla yksikköpakkauksen sisällyksen määrä sekä yksikköpakkausten lukumäärä. Näiden tietojen ilmoittaminen ei ole kuitenkaan pakollista, jos yksikköpakkausten lukumäärä voidaan ryhmäpakkausta avaamatta selvästi nähdä ja helposti laskea ja jos samalla vähintään yhden yksikköpakkauksen sisällyksen määrää koskeva merkintä on selvästi näkyvissä.

d) Jos ryhmäpakkaus sisältää kaksi tai useampia yksikköpakkauksia, joita ei katsota myyntiyksiköiksi, on sisällyksen määrä ilmoitettava merkitsemällä sisällyksen kokonaismäärä sekä yksikköpakkausten lukumäärä. Yhteisön säännöksissä, tai jos niitä ei ole, kansallisissa säännöksissä ei ole tarpeen vaatia tiettyjen elintarvikkeiden osalta yksikköpakkausten lukumäärän ilmoittamista.

Jäsenvaltioiden on, tämän rajoittamatta 22 artiklan ilmoitusmenettelyn soveltamista, ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista toimenpiteistä, jotka ne ovat tämän alakohdan mukaisesti toteuttaneet.

3. Tavanomaisesti kappaleittain myytävien elintarvikkeiden osalta jäsenvaltioiden ei tarvitse vaatia sisällyksen määrää ilmoitettavaksi, jos tuotteiden lukumäärä voidaan pakkausta avaamatta selvästi nähdä ja helposti laskea, tai jos näin ei ole, lukumäärä on merkitty etikettiin.

Jäsenvaltioiden on, tämän rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista, ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista toimenpiteistä, jotka ne ovat tämän alakohdan mukaisesti toteuttaneet.

4. Jos kiinteää elintarviketta pidetään kaupan astiassa olevassa liemessä, merkinnöissä on ilmoitettava myös elintarvikkeen valutettu nettopaino.

Tässä kohdassa "liemellä" tarkoitetaan jäljempänä mainittuja tuotteita sellaisenaan, mahdollisesti seoksina, jos liuos on valmisteessa pelkästään välttämättömien perusainesten apuaineena, jolla ei ole ratkaisevaa merkitystä kuluttajan valinnan kannalta: vesi, suolattu vesi, suolavesi; etikka; sokereiden vesiliuokset; hedelmä- ja vihannesmehut, kun kyse on säilötyistä hedelmistä ja vihanneksista.

Valutetun nettopainon määrittämisessä käytettävistä menetelmistä päätetään 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Sisällyksen määrän ilmoittaminen ei ole pakollista sellaisten elintarvikkeiden osalta:

a) joiden tilavuus tai paino pienenee olennaisesti ja jotka myydään kappaleittain tai punnitaan ostajan läsnäollessa;

b) joiden sisällyksen määrä on vähemmän kuin 5 g tai 5 ml; tämä säännös ei kuitenkaan koske mausteita eikä yrttejä.

Erityiselintarvikkeita koskevissa yhteisön säännöksissä, tai jos niitä ei ole, kansallisissa säännöksissä voidaan poikkeustapauksissa asettaa raja-arvoja, jotka ovat korkeampia kuin 5 g tai 5 ml, jos se ei johda siihen, että ostaja ei saa tarpeeksi tietoa.

Jäsenvaltioiden on, tämän rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista, ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista toimenpiteistä, jotka ne ovat tämän alakohdan mukaisesti toteuttaneet.

6. Siirtymäkauden kuluessa, jolloin yhteisössä on hyväksyttyä käyttää mittayksiköitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä lokakuuta 1971 annetun neuvoston direktiivin 71/354/ETY(5), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 76/770/ETY(6), liitteessä olevassa D luvussa mainittuja englanninmittayksiköitä, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat sallia, että sisällyksen määrä ilmoitetaan pelkästään englanninmittayksikköinä käyttäen seuraavia muuntosuhteita:

- 1 ml = 0,0352 nesteunssia

- 1 l = 1,760 tuoppia tai 0,220 gallonaa

- 1 g = 0,0353 unssia (avoirdupoids)

- 1 kg = 2,205 naulaa.

9 artikla

1. Elintarvikkeen vähimmäissäilyvyysajalla tarkoitetaan ajankohtaa, johon saakka elintarvike asianmukaisesti säilytettynä säilyttää erityisominaisuutensa.

Vähimmäissäilyvyysaika on ilmoitettava siten kuin tässä artiklassa säädetään.

2. Ajankohtaa ennen on oltava joko ilmaisu:

- "parasta ennen", kun ajankohta ilmoitetaan päivän tarkkuudella; tai ilmaisu,

- "parasta ennen ... loppua", kun ajankohta ilmoitetaan jollakin muulla tavalla.

Kuitenkin tiettyjen mikrobiologisesti herkästi pilaantuvien elintarvikkeiden kohdalla jäsenvaltiot voivat määrätä ilmaisun "käytettävä ennen". Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista tämän kohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista.

Ennen kuuden vuoden määräajan päättymistä tämän direktiivin tiedoksi antamisesta neuvosto päättää komission ehdotuksesta yhteisestä järjestelmästä, jota sovelletaan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa herkästi pilaantuvissa elintarvikkeissa ilmoitettaviin päivämääriin.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin ilmaisuihin on liitettävä:

- joko ajankohta sellaisenaan; tai

- viittaus siihen, mihin ajankohta on päällyksessä merkitty.

Edellä tarkoitettuihin tietoihin on tarvittaessa liitettävä säilytysohje, jota noudattamalla tuote säilyy ilmoitetun ajan.

4. Ajankohdan on sisällettävä päivä, kuukausi ja vuosi selväkielisinä tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

Kuitenkin, jos elintarvikkeen:

- säilyvyysaika on enintään kolme kuukautta, on päivän ja kuukauden ilmoittaminen riittävä;

- säilyvyysaika on pidempi kuin kolme kuukautta mutta enintään 18 kuukautta, on kuukauden ja vuoden ilmoittaminen riittävä;

- säilyvyysaika on pidempi kuin 18 kuukautta, on vuoden ilmoittaminen riittävä.

Ajankohdan ilmoittamistavasta voidaan säätää tarkemmin 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5. Jäsenvaltiot voivat alueellaan sallia, että vähimmäissäilyvyyden päivämäärä ilmoitetaan muutoin kuin vähimmäissäilyvyyspäivämääränä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista tämän kohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista.

6. Jollei yhteisön seuraavia elintarvikkeita koskevista säännöksistä muuta johdu, niiden osalta vähimmäissäilyvyyspäivämäärän ilmoittaminen ei ole pakollista:

- tuoreet hedelmät ja vihannekset, mukaan lukien peruna, jota ei ole kuorittu, paloiteltu tai muutoin vastaavalla tavalla käsitelty. Tätä poikkeusta ei sovelleta itäviin siemeniin eikä vastaaviin tuotteisiin kuten palkokasvien ituihin;

- viinit, liköörit, kuohuviinit, maustetut viinit, hedelmäviinit ja hedelmäkuohuviinit;

- juomat, jotka sisältävät alkoholia vähintään 10 tilavuusprosenttia,

- leipomo- ja konditoriatuotteet, jotka tavanomaisesti nautitaan 24 tunnin kuluessa valmistuksesta;

- etikka;

- keittosuola;

- kiinteä sokeri;

- makeiset, jotka sisältävät maustettuja tai värjättyjä sokereita.

10 artikla

1. Elintarvikkeen käyttöohje on laadittava sellaiseksi, että elintarviketta voidaan sen avulla tarkoituksenmukaisesti käyttää.

2. Tiettyjen elintarvikkeiden osalta voidaan yhteisön säännöksissä tai, jos niitä ei ole, kansallisissa säännöksissä säätää tarkemmin käyttöohjeen laatimisesta.

Tällaisiin kansallisiin säännöksiin sovelletaan 16 artiklassa säädettyä menettelyä.

11 artikla

1. a) Jos elintarvike on valmiiksi pakattu, on 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt maininnat esitettävä pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä merkinnässä.

b) Poiketen a alakohdassa säädetystä ja rajoittamatta nimellismääriä koskevien yhteisön säännösten soveltamisesta, jäsenvaltiot voivat sallia, että 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa vaadittujen kaikkien tietojen tai niiden osan ilmoittaminen pelkästään elintarvikkeeseen liittyvissä kaupallisissa asiakirjoissa on riittävä, jos valmiiksi pakattua elintarviketta pidetään kaupan ennen myyntiä kuluttajalle.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista tämän alakohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista.

Neuvosto määrittää komission ehdotuksesta myöhemmin tässä asiassa sovellettavat säännökset ja määräykset ennen yhdeksän vuoden määräajan päättymistä laskettuna tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

2. Edellä tarkoitettujen mainintojen on oltava helposti ymmärrettäviä, ja ne on tehtävä näkyvään kohtaan helposti havaittavalla, luettavalla ja pysyvällä tavalla.

Niitä ei saa millään tavalla peittää, himmentää tai katkaista muulla kirjallisella tai kuvallisella ilmaisulla.

3. a) Edellä 3 artiklan 1 kohdan 1, 3, ja 4 alakohdassa lueteltujen tietojen on oltava nähtävissä samanaikaisesti.

Tämä vaatimus voidaan ulottaa koskemaan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja mainintoja.

b) Tätä vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta uudelleen käytettäviin palautettaviin lasipulloihin, joihin joku a kohdassa luetelluista tiedoista on pysyvästi merkitty, 10 vuoden aikana tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

4. Jäsenvaltiot voivat:

a) sallia, että sellaisten pakkausten ja astioiden osalta, joissa suurimman pinnan ala on pienempi kuin 10 neliösenttimetriä, on ainoastaan esitettävä 3 artiklan 1 kohdan 1, 3 ja 4 alakohdassa luetellut maininnat.

b) pidättyä vaatimasta vain tiettyjen 3 artiklassa lueteltujen mainintojen merkitsemistä uudelleen käytettäväksi tarkoitettuihin pulloihin pullotetun maidon ja maitotuotteiden osalta. Tässä tapauksessa ne voivat myös säätää poikkeuksia 3 kohdan a alakohdan soveltamiseen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista tämän kohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista.

12 artikla

Jos elintarviketta myydään kuluttajalle pakkaamattomana tai jos elintarvike pakataan itse myyntipaikalla kuluttajan pyynnöstä taikka välitöntä myyntiä varten, jäsenvaltioiden on annettava tarkemmat säännökset siitä, kuinka 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut maininnat on ilmoitettava.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla vaatimatta näitä tietoja kokonaan tai osittain, jos kuluttaja muutoin saa riittävästi tietoa.

13 artikla

Tällä direktiivillä ei vaikuteta kansallisiin säännöksiin, joita sovelletaan, jos yhteisiä säännöksiä ei ole, ja joissa asetetaan esimerkiksi ihmishahmojen muotoisissa tai matkamuistoiksi tarkoitetuissa koristepakkauksissa esillepantavien elintarvikkeiden merkinnöille lievempiä vaatimuksia kuin tässä direktiivissä säädetään.

14 artikla

Jäsenvaltioiden on oltava säätämättä tarkempia vaatimuksia tavasta, jolla 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot on ilmoitettava, kuin siitä 3 11 artiklassa jo säädetään.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistuttava siitä, että elintarvikkeen myynti niiden alueella on kiellettyä, jos 3 artiklassa ja 4 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tietoja ei ole ilmoitettu kielellä, jota ostaja helposti ymmärtää, jollei muihin toimenpiteisiin ole ryhdytty ostajan tiedonsaannin varmistamiseksi. Tämä säännös ei estä ilmoittamasta edellä tarkoitettuja tietoja usealla kielellä.

15 artikla

1. Jäsenvaltiot eivät saa estää sellaisten elintarvikkeiden kauppaa, jotka ovat tämän direktiivin säännösten mukaisia, soveltamalla kansallisia elintarvikkeiden merkintöjä ja esillepanoa koskevia säännöksiä, joita ei ole yhdenmukaistettu.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta kansallisiin säännöksiin, joita ei ole yhdenmukaistettu ja joiden perusteena on:

- kansanterveyden suojeleminen;

- petollisten toimien torjuminen, edellyttäen, etteivät sellaiset säännökset ole omiaan estämään tässä direktiivissä annettujen määritelmien ja sääntöjen soveltamista;

- teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojeleminen, alkuperämerkintöjen ja rekisteröityjen tavaramerkkien suojeleminen sekä vilpillisen kilpailun estäminen.

16 artikla

Tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudatetaan silloin, kun niin erikseen säädetään:

1) jos jäsenvaltio pitää voimassa kansalliset säännöksensä, sen on ilmoitettava tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

2) jos jäsenvaltio katsoo tarpeelliseksi säätää uutta lainsäädäntöä, sen on ilmoitettava suunnitelluista toimenpiteistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille sekä perusteltava ne. Komissio kuulee pysyvässä elintarvikekomiteassa muita jäsenvaltioita, jos se katsoo, että siitä on hyötyä, tai jos jokin jäsenvaltio sitä pyytää.

Jäsenvaltio ei saa toteuttaa suunniteltuja toimenpiteitä ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun asia annettiin tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille, jos komission lausunto ei ole kielteinen.

Viimeksi mainitussa tapauksessa ennen edellä mainitun määräajan päättymistä komissio aloittaa 17 artiklassa säädetyn menettelyn sen määrittämiseksi, voidaanko suunnitellut toimenpiteet, tarvittaessa tarkoituksenmukaisella tavalla muutettuina, panna täytäntöön.

17 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa pysyvän elintarvikekomitean, jäljempänä "komitea" käsiteltäväksi sen puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Neuvosto tekee päätöksensä 41 äänen enemmistöllä, ja jäsenvaltioiden edusta jien äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset;

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

18 artikla

Sovelletaan 17 artiklaa 18 kuukautta laskettuna päivästä, jona asia on saatettu komitean käsiteltäväksi ensimmäisen kerran 17 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Jos väliaikaiset toimenpiteet tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi osoittautuvat tarpeellisiksi, niistä päätetään 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

20 artikla

Tällä direktiivillä ei vaikuteta tiettyjen elintarvikkeiden merkintöjä ja esillepanoa koskeviin yhteisön säännöksiin, jotka on annettu ennen tämän direktiivin tiedoksi antamista.

Muutoksista, jotka ovat tarpeen mainittujen säännösten yhdenmukaistamiseksi tämän direktiivin säännösten kanssa, on päätettävä noudattaen kunkin säännöksen osalta säädettyä menettelyä.

21 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta yhteisön ulkopuolelle vietäviin tuotteisiin.

22 artikla

1. Jäsenvaltioiden on muutettava lainsäädäntönsä tämän direktiivin noudattamisen edellyttämällä tavalla ja ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä; näin muutettu lainsäädäntö on pantava täytäntöön siten, että:

- tämän direktiivin mukaisten tuotteiden pitäminen kaupan sallitaan kahden vuoden kuluessa direktiivin tiedoksi antamisesta;

- tuotteiden, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, pitäminen kaupan kielletään neljän vuoden kuluessa direktiivin tiedoksi antamisesta.

2. Kuitenkin jäsenvaltiot voivat:

a) tiettyjen elintarvikkeiden osalta lyhentää 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä aikaa;

b) tiettyjen pitkään säilyvien elintarvikkeiden osalta pidentää 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä aikaa;

c) pidempään kuin 12 kuukautta säilyvien elintarvikkeiden osalta pidentää edellä 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä aikaa kuuteen vuoteen vähimmäissäilyvyysajan pakollisen merkitsemisen osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista.

3. Tapauksissa, joita tarkoitetaan:

a) edellä 2 kohdan a alakohdassa, sovelletaan 16 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä kansallisiin säännöksiin;

b) edellä 2 kohdan b ja c alakohdassa, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista mainittujen kohtien mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä.

4. Jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava, että komissio saa kirjallisina kaikki jäsenvaltioiden antamat tässä direktiivissä tarkoitettuja kysymyksiä koskevat kansalliset säännökset.

23 artikla

1. Poiketen 22 artiklan 1 kohdan toisesta luetelmakohdasta jäsenvaltiot voivat pidättyä saattamasta pakollisiksi säännöksiä, jotka koskevat:

a) johonkin liitteessä II mainitusta ryhmästä kuuluvien ainesosien yksilöllisen nimen tai ETY-numeron ilmoittamista, josta säädetään 6 artiklan 5 kohdan b alakohdassa;

b) vähimmäissäilyvyyspäivämäärän ilmoittamista, josta säädetään 9 artiklassa, seuraavissa tapauksissa:

- elintarvikkeet, joiden vähimmäissäilyvyysaika onä vähintään 18 kuukautta,

- pakasteet,

- jäätelö,

- purukumit ja vastaavat puruvalmisteet,

- kokonaan tai osittain kypsytettävät juustot valmispakkauksissaan;

c) nimityksen "öljy" tai nimityksen "rasva" ilmoittamista, josta määrätään liitteessä I.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista kohdan 1 mukaisesti toteuttamistaan toimenpiäteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklassa säädetyn ilmoitusmenettelyn soveltamista.

3. Neuvosto päättää perustamissopimuksen 100 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen yhteisestä 1 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin sovellettavasta säänte lystä viiden vuoden määräajan päätyttyä laskettuna tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

24 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan myös Ranskan merentakaisilla alueilla.

25 artikla

Tätä direktiiviä ei sovelleta Grönlannissa markkinoitaviin elintarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu paikalliseen kulutukseen.

26 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 1978.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ERTL

(1) EYVL N:o C 91, 22.4.1976, s. 3

(2) EYVL N:o C 178, 2.8.1976, s. 52

(3) EYVL N:o C 285, 2.12.1976, s. 3

(4) EYVL N:o L 291, 29.11.1969, s. 9

(5) EYVL N:o L 243, 29.10.1971, s. 29

(6) EYVL N:o L 262, 27.9.1976, s. 204

LIITE I

Ainesosat, jotka voidaan erityisen nimen asemesta ilmoittaa ryhmänimellä

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Ainesosat, jotka on ilmoitettava asiaankuuluvalla ryhmänimellä ja siihen liitetyllä erityisellä nimellä tai ETY-numerolla

Elintarvikevärit

Säilöntäaineet

Hapettumisen estoaineet

Emulgointiaineet

Sakeuttamisaineet

Hyytelöimisaineet

Stabilointiaineet

Arominvahventeet

Hapot

Happamuuden säätöaineet

Paakkuuntumisen estoaineet

Muunnetut tärkkelykset(1)

Keinotekoiset makeutusaineet

Nostatusaineet

Vaahdonestoaineet

Pintakäsittelyaineet

Emulgointisuolat(2)

Jauhonparannusaineet

(1) Erityisen nimen tai ETY numeron ilmoittaminen ei ole pakollista.

(2) Vain prosessoituihin juustoihin ja juustovalmisteisiin.