NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 20 päivänä joulukuuta 1968,

ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (68/414/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 103 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon edustajakokouksen lausunnon (),

sekä katsoo, että

raakaöljyn ja öljytuotteiden tuonnilla on kasvava merkitys yhteisön energiatuotteiden hankinnassa; tilapäisetkin näiden tuotteiden saantia kolmansista maista vähentävät vaikeudet voisivat aiheuttaa vakavia häiriöitä yhteisön taloudelliselle toiminnalle, ja sen vuoksi tällaisen tilanteen vahingollisia vaikutuksia on voitava tasoittaa tai ainakin lieventää,

hankinnan häiriötila voisi ilmetä odottamatta, ja tämän takia on välttämätöntä ottaa viipymättä käyttöön tarpeelliset keinot mahdollisen pulan korvaamiseksi,

sen vuoksi on tarpeen lisätä jäsenvaltioiden raakaöljyn ja öljytuotteiden saantivarmuutta luomalla tärkeimpien öljytuotteiden varastoille vähimmäistason ja pitämällä sitä yllä, ja

kansallinen tuotanto edistää jo sinällään saantivarmuutta; yhteisön tuotanto-olosuhteet ja sen suuri saantivarmuus oikeuttavat jäsenvaltioiden mahdollisuuden asettaa varastointivelvoite tuonnille,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava aiheelliset lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset pitääkseen öljytuotteiden varastot jatkuvasti vähintään edellisen kalenterivuoden 65 päivän keskimääräistä kotimaan kulutusta vastaavalla tasolla jokaisen 3 artiklassa tarkoitetun öljytuoteluokan osalta, jollei 2 ja 7 artiklasta muuta johdu.

Se osa kotimaan kulutusta, joka katetaan jäsenvaltion maaperän tuottamasta öljystä valmistetuilla johdannaisilla, voi vähentää enintään 15 prosenttia edellä tarkoitetusta kulutuksesta.

Merenkulkuun tarkoitettua polttoainetta ei lasketa mukaan kotimaan kulutukseen.

2 artikla

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa yrityksiä varastointivelvollisuudesta kansallisen maaperän tuottamasta raakaöljystä valmistettua tuotemäärää vastaavalta määrältä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan säännösten soveltamista.

3 artikla

Seuraavat tuoteluokat otetaan mukaan kotimaan kulutusta laskettaessa:

- moottoripolttoaine ja lentopolttoaine (lentobensiini ja bensiinityyppinen lentopetroli),

- kaasuöljy, dieselöljyt, petroli ja kerosiinityyppinen lentopetroli,

- polttoöljyt.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunkin neljännesvuoden lopussa 5 ja 6 artiklan säännösten mukaisesti laadittu tilastollinen varastoyhteenveto, jossa ilmoitetaan, kuinka monen päivän edellisen kalenterivuoden keskimääräistä kulutusta varastot vastaavat. Tämä yhteenveto on toimitettava 90 päivän kuluessa neljännesvuoden päättymisestä.

5 artikla

Edellä 4 artiklassa säädetyssä tilastollisessa yhteenvedossa lopputuotteet lasketaan niiden todellisen määrän mukaan; raakaöljy ja välituotteet lasketaan:

- valtion jalostamoista edellisen kalenterivuoden aikana saatujen tuoteluokkien määrien suhteena; tai

- valtion jalostamojen kuluvan vuoden tuotanto-ohjelmien perusteella; tai

- valtiossa edellisenä vuonna valmistettujen varastointivelvoitteen alaisten tuotteiden kokonaismäärän ja kyseisen vuoden aikana käytetyn raakaöljyn kokonaismäärän välisen suhteen perusteella; edellinen voi olla enintään 40 prosenttia ensimmäisen ja toisen tuoteluokan kokonaisvelvoitteesta (bensiini ja kaasuöljyt) ja enintään 50 prosenttia kolmannen tuoteluokan (polttoöljyt) velvoitteesta.

Sekoitustuotteet, jotka on tarkoitettu 3 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen, voivat korvata ne tuotteet, joihin ne on tarkoitettu.

6 artikla

1. Laskettaessa 1 artiklassa säädettyä vähimmäistasoa 4 artiklassa säädettyyn tilastolliseen yhteenvetoon sisällytettäviä varastoja ovat ainoastaan ne määrät, jotka olisivat kokonaisuudessaan jäsenvaltion käytettävissä tilanteessa, jossa öljynhankinnassa ilmenee vaikeuksia.

Varastojen on sijaittava kyseisen valtion alueella, jollei 2 kohdan säännöksistä muuta johdu.

2. Tämän direktiivin soveltamiseksi varastot voidaan muodostaa toisen jäsenvaltion alueelle sinne sijoittautuneiden yritysten lukuun erityisten hallitusten välisten sopimusten mukaisesti.

Tässä tapauksessa jäsenvaltio, jonka alueella varastoja pidetään, ei saa estää varastojen siirtoa toiseen jäsenvaltioon; jäsenvaltion on valvottava näitä varastoja mahdollisuuksiensa mukaan, mutta ei ota niitä tilastolliseen yhteenvetoonsa. Jäsenvaltio, jolle varastot on tarkoitettu, voi ottaa ne mukaan tilastolliseen yhteenvetoonsa.

Edellä 1 alakohdassa tarkoitetut sopimushankkeet on lähetettävä komissiolle, joka voi antaa huomautuksensa tiedoksi kyseisille hallituksille. Sopimukset on niiden tekemisen jälkeen ilmoitettava komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

Sopimusten on täytettävä seuraavat ehdot:

- liityttävä raakaöljyyn ja tämän direktiivin kattamiin öljytuotteisiin;

- osoitettava varastojen valvomis- ja tunnistamismenettelyt;

- tehtävä periaatteessa rajoittamattomaksi ajaksi;

- todettava, jos sopimuksessa on säädetty yksipuolisen irtisanomisen mahdollisuudesta, ettei irtisanominen tapahdu hankinnan häiriötilan aikana ja että komissiolle on joka tapauksessa ilmoitettava irtisanomisesta ennakolta.

3. Edellä 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti varastoihin voidaan sisällyttää:

- öljyalusten varastot niiden ollessa satamassa purkaustarkoituksessa satamamuodollisuuksien suorittamisen jälkeen;

- purkaussatamissa pidettävät varastot;

- öljyputkien syöttöpään säiliöiden varastot;

- jalostamojen säiliöiden varastot, lukuun ottamatta putkien ja käsittelylaitosten varastoja;

- jalostamojen, tuonti-, varastointi- ja tukkujakeluyritysten pitämät varastot;

- suurten kuluttajayritysten pitämät varastot kansallisten säädösten edellyttämän pysyvien varastojen ylläpitovelvoitteen mukaisesti;

- proomujen ja kotimaan liikenteen rannikkoalusten varastot siinä määrin kuin asianomaisten viranomaisten on mahdollista niitä valvoa, ja jos varastot voidaan saada välittömästi käyttöön.

Sen vuoksi erityisesti seuraavia ei oteta mukaan tilastolliseen yhteenvetoon: kotimaan esiintymissä oleva raakaöljy; merenkulkuun tarkoitettu polttoaine; suorassa kauttakulussa olevat varat, jotka eivät kuulu 2 kohdassa tarkoitettuihin varastoihin; putkistojen, säiliöautojen, säiliövaunujen, jakeluasemien säiliöiden sekä pienkuluttajien hallussa olevat varastot. Armeijan hallussa olevia ja öljy-yhtiöiden armeijaa varten varaamia määriä ei myöskään oteta mukaan tilastolliseen yhteenvetoon.

7 artikla

Jos yhteisön öljynhankinnassa ilmenee vaikeuksia, komissio järjestää jäsenvaltioiden välisen neuvonpidon jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Lukuun ottamatta erityisiä hätätilanteita tai vähäisten paikallisten tarpeiden täyttämistä, jäsenvaltiot pidättäytyvät ennen edellä tarkoitettuja neuvotteluja käyttämästä varastojaan niin, että niiden taso laskisi alle pakollisen vähimmäismäärän.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikesta varmuusvarastojensa käyttämisestä ja toimitettava niin pian kuin mahdollista:

- päivämäärä, jona varastojen taso laski pakollisen vähimmäismäärän alapuolelle;

- syyt varastojen käyttämiseen;

- mahdollisesti toteutetut toimenpiteet varastojen täydentämiseksi;

- jos mahdollista, varastotilanteen todennäköinen kehittyminen varastojen tason ollessa pakollisen vähimmäistason alapuolella.

8 artikla

Tämän direktiivin säännösten mukaiset varastot on muodostettava niin pian kuin mahdollista tästä direktiivistä ilmoittamisen jälkeen ja viimeistään ensimmäisenä päivänä tammikuuta 1971.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin noudattamisen edellyttämistä toimenpiteistä.

9 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 20 päivänä joulukuuta 1968.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. LATTANZIO

() EYVL N:o 20, 6.2.1965, s. 330/65