Valitus, jonka Conserve Italia – Consorzio Italiano fra cooperative agricole Soc. coop. agr. ja Conserves France SA ovat tehneet 31.10.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-59/22, Conserve Italia ja Conserves France v. komissio, 4.9.2024 antamasta tuomiosta

(Asia C-762/24 P)

(C/2025/154)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittajat: Conserve Italia - Consorzio Italiano fra cooperative agricole Soc. coop. agr. ja Conserves France SA (edustajat: M. Petite, avocat, L. Di Via, M. Bazzini, A. Oliva ja E. Belli, avvocati)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	valitus on otettava tutkittavaksi

—	valituksenalainen tuomio on kumottava

—	tämän seurauksena sakon määrää on alennettava tai unionin tuomioistuimen on annettava muita asianmukaisina pitämiään määräyksiä

—	komissio on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste : perustelujen puutteellisuus ja epäjohdonmukaisuus, joka liittyy Conserve Italian toiminnan erityispiirteiden tunnistamatta jäämiseen ja seuraamuksen enimmäismäärän määrittämisessä käytetyn kriteeriin – asetuksen N:o 1/2003  (1) 23 artiklan 2 kohdan rikkominen ja virheellinen soveltaminen

Valittajat moittivat ensinnäkin valituksenalaisen tuomion perustelujen puutteellisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon Conserve Italian erityispiirteitä ja erityisesti useilla markkinoilla toimivaan osuuskuntaan sovellettavaa vertikaalisen vastavuoroisuuden periaatetta, eikä se siten todennut 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan funktionaalista soveltamista asianmukaiseksi saati perustellut riittävästi syitä, joiden vuoksi se ei pitänyt valittajien näkemystä hyväksyttävänä.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi ainoastaan näkemystään useaan kertaan toistaen, että Conserve Italian luonteen toteamisen jälkeen ei ollut aihetta poiketa kyseisten säännösten sanamuodon mukaisesta tulkinnasta seuraamuksen enimmäismäärän laskemisen osalta ja siten ottaa huomioon Conserve Italian kokonaisliikevaihdon (23 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti) sijasta rikkomisen kohteena oleviin tuotteisiin liittyvää liikevaihtoa (23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti).

Näin tuomiossa katsottiin, että kaikki valittajien väitteet on lähtökohtaisesti hylättävä tehottomina. Valittajat puolestaan väittävät, että Conserve Italian sille ominaiseen organisaatiorakenteeseen liittyvät erityispiirteet erottavat sen toiminnan selkeästi muista taloudellisen toiminnan järjestämisen muodoista, mitä se pitää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todettuna.

Lisäksi valittajat moittivat sitä, että valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, tarkemmin sanottuna asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan rikkominen siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi perusteettomasti, etteivät kyseisen säännöksen soveltamisedellytykset täyty, arvioimatta ja ymmärtämättä Conserve Italian toimintatapaa, vaikka valittajien mielestä kaikki kyseiset edellytykset täyttyvät samanaikaisesti. Riitautettu menettely koskee Conserve Italian jäseninä olevien tiettyjen maatalousyritysten, jotka toimivat Conserve Italian kautta markkinoilla, joihin rikkominen liittyy (eli säilykevihannesten markkinoilla), toimintaa.

Valittajat väittävät, että jotta seuraamus voidaan määrittää rikkomisen vakavuutta ja siihen osallistuneiden toimijoiden taloudellista painoarvoa vastaavasti, huomioon on otettava ainoastaan kyseiseen toimintaan osallistuneisiin maataloustuottajiin liittyvä Conserve Italian liikevaihto asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan funktionaalisen soveltamistavan mukaisesti.

Toinen valitusperuste : asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan kanssa, virheellinen soveltaminen seuraamuksen määrittämisen osalta

Toisella valitusperusteellaan valittajat moittivat sitä, että valituksenalaisessa tuomiossa hylättiin asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan soveltaminen sen oletuksen perusteella, että kyseisen säännöksen mukaan huomioon otetaan poikkeuksellisesti yhteenliittymän jäsenyritysten liikevaihto, jos se on välttämätöntä mahdollisesti määrättävän sakon ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi.

Näin unionin yleinen tuomioistuin teki valittajien mukaan oikeudellisen virheen rikkomalla ja soveltamalla virheellisesti asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan kanssa, seuraamuksen määrittämisen osalta.

Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan tarkoitusta ei valittajien mukaan voida (eikä pidä) yksilöidä pelkästään seuraamusten määrittämisen näkökulmasta, koska sillä pyritään pikemminkin takaamaan seuraamusjärjestelmän täysi tehokkuus varmistamalla samalla sekä sakon oikeasuhteisuus ja välttämätön ehkäisevyys Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, jota sovelletaan riidattomasti yhteistoimintajärjestelyjä koskevissa asioissa määrättäviin seuraamuksiin, mukaisesti.

Valittajat katsovat kuitenkin, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut asianmukaisesti huomiooon Conserve Italian osuuskuntarakenteen ja sen toimintaa ohjaavan vertikaalisen vastavuoroisuuden periaatteen, se olisi pitänyt valittajien esittämän mukaista asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan funktionaalista soveltamista asianmukaisena tapana määrittää valittajille oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen seuraamus.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).