a)

Voiko kansallinen tuomioistuin vedota tietojen – erityisesti henkilötietojen – käsittelyssä siihen, että sen suorittama käsittely on sallittua yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 3 kohdan e alakohdan nojalla, vai muodostavatko yleisen tietosuoja-asetuksen 6 ja 9 artikla yksinomaisen perusteen lainkäyttötehtävien yhteydessä suoritettaville käsittelytoimille?

b)

Jos yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 3 kohdan e alakohta voi lähtökohtaisesti muodostaa oikeusperusteen lainkäyttötehtävien yhteydessä suoritettaville käsittelytoimille:

aa)

koskeeko tämä myös tapauksia, joissa asian asianosainen tai kolmas osapuoli ei ole kerännyt näitä tietoja alun perin lainmukaisesti?

bb)

johtaako alun perin lainvastaisesti kerättyjen tietojen käsittely yleisesti sovellettavan asianmukaista käsittelyä koskevan periaatteen mukaan (yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta) lainkäyttötehtävien yhteydessä suoritettavan käsittelyn rajoittamiseen johdetun oikeuden perusteella siten, että yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 3 kohdan e alakohtaa sovelletaan vain tietyin edellytyksin tai tietyissä rajoissa?

cc)

onko yleisen tietosuoja-asetuksen 17 artiklan 3 kohdan e alakohdan säännöstä tulkittava siten, että alun perin lainvastaisesti saatujen tietojen käyttöä tuomioistuimessa ei voida kieltää – eli tuomioistuimen on aina käytettävä tällaisia tietoja – silloin, kun tietoja ei ole alun perin kerätty peitellysti ja niitä on käytetty velvoitteen tahallisen rikkomisen osoittamiseen?

a)

onko perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetuista tietojen tarpeellisuuden ja minimoinnin periaatteista pääteltävissä, erityisesti alun perin lainvastaisesti kerättyjen tai tallennettujen tietojen käsittelyn osalta, että tuomioistuinten on arvioitava kattavasti oikeasuhteisuutta ja punnittava etuja?

b)

Miten yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan e alakohta, jonka mukaan henkilötietoja saa säilyttää vain niin kauan kuin se on tarpeen käsittelyn tarkoitusten toteuttamista varten, vaikuttaa myöhempiin lainkäyttötehtävien yhteydessä suoritettaviin tiedonkäsittelytoimiin, erityisesti tapauksissa, joissa

c)

Seuraako unionin oikeudesta, erityisesti perusoikeuskirjan 8 artiklasta, yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohdasta, 6 artiklan 3 kohdasta tai 9 artiklasta, että kansallinen tuomioistuin voi käyttää henkilöoikeuksia loukkaamalla hankittuja todisteita vain, jos asianosaisella, jolla on todistustaakka, on hyväksyttävä intressi, joka on painavampi kuin pelkkä näyttöä koskeva intressi, vai onko niin, että unionin oikeudesta ei seuraa tältä osin mitään vaatimuksia, jolloin kansallisessa oikeusjärjestelmässä on vahvistettava asiaa koskevat säännöt?

d)

Seuraako perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdasta, jossa taataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan ja erityisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jossa siviiliprosessin asianosaisten on lähtökohtaisesti pystyttävä riittävästi perustelemaan ja osoittamaan oikeussuojatavoitteensa, että työnantajan lainvastaisesti keräämien, kantajana olevaa työntekijää koskevien henkilötietojen käsittely tuomioistuimessa voi olla epäasianmukaista ja suhteetonta suppeassa merkityksessä vain silloin, jos tiedonkeruu osoittautuu unionin oikeuden perusteella perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan vakavaksi rikkomiseksi ja jos muut työnantajalle mahdollisesti määrättävät seuraamukset (esim. yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklan mukainen vahingonkorvaus ja 83 artiklan mukainen hallinnollisten sakkojen määrääminen) olisivat täysin riittämättömiä, vai voidaanko epäasianmukaisuutta ja suhteettomuutta perustella jo alkuperäisen tiedonkeruun yhteydessä tehdyillä muilla, vähemmän vakavilla tietosuojaloukkauksilla?

e)

Onko tuomioistuimen otettava huomioon, onko tietojen kerääjä noudattanut yleisen tietosuoja-asetuksen 13 artiklan mukaisia ilmoittamisvelvoitteitaan, kun se päättää, voiko se käyttää asianosaisen tai kolmannen alun perin keräämiä tietoja lainkäyttötehtävien yhteydessä suoritettavien tiedonkäsittelytoimiensa yhteydessä? Jos vastaus on myöntävä, millä edellytyksillä ja perusteilla tuomioistuimen on otettava tämä huomioon?

f)

Koskeeko se, että tuomioistuin on henkilötietoja käsitellessään sidottu tietosuoja-asetukseen ja unionin perusoikeuskirjaan, myös kolmansien osapuolten henkilötietoja? Millä tavoin kolmanteen osapuoleen kohdistunut mahdollinen tietosuojalainsäädännön rikkominen alkuperäisen tiedonkeruun yhteydessä vaikuttaa myöhempään lainkäyttötehtävien yhteydessä suoritettavaan tietojenkäsittelyyn kahden osapuolen välisessä riita-asiassa? Voiko asiaosainen vedota rikkomiseen, joka ei ole kohdistunut häneen vaan kolmanteen osapuoleen?