1)

Sallitaanko [eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun] direktiivin (2) 24 artiklassa, luettuna yhdessä direktiivin 3 artiklan kanssa, eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen täytäntöönpanovaltiossa vangittuna olevan syytetyn kuulemiseksi videokokouksen avulla suullisessa käsittelyssä, jotta tässä kuulemisessa voitaisiin hankkia todisteita ja myös taata hänen osallistumisensa oikeudenkäyntiin 24 artiklan ja johdanto-osan 25 ja 26 perustelukappaleen valossa, erityisesti kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset eivät täyty ja kun määräyksen antaneen valtion kansallisessa lainsäädännössä vahvistetaan syytetyn oikeus osallistua oikeudenkäyntiin ja tulla kuulluksi myös videokokouksen avulla todistusvoimaisten lausuntojen antamiseksi?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voidaanko [eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun] direktiivin 10 artiklan säännöstä, jonka nojalla täytäntöönpanovaltio voi kieltäytyä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos tutkintatoimenpidettä ei sallittaisi vastaavassa kansallisessa tapauksessa, tulkita siten, että täytäntöönpanovaltio voi sen nojalla kieltäytyä sellaisen eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, joka koskee ulkomailla vangittuna olevan syytetyn kuulemista oikeudenkäynnissä videokokouksen avulla, videokokouksen avulla kuulemista koskevaan erityisjärjestelmään sovellettavan 24 artiklan nojalla, jossa ei kuitenkaan mainita kyseessä olevaa kieltäytymisperustetta?

3)

Onko [eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun] direktiivin 11 artiklan 1 kohdan f alakohtaa tulkittava perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa siten, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen, joka koskee ulkomailla vangittuna olevan syytetyn kuulemista videokokouksen avulla suullisessa käsittelyssä, täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä, jos tällaiseen videokokoukseen sovellettavat määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaiset menettelylliset takeet ovat nimenomaisessa tapauksessa omiaan takaamaan, että syytetty voi käyttää todella puolustautumisoikeuksiaan ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa perusoikeutta perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetulla tavalla?

4)

Voiko täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden käsite, joka voi [eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun] direktiivin 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla olla erityinen kieltäytymisperuste, rajoittaa minkä tahansa, syytetyn kuulemista videokokouksen avulla oikeudenkäynnissä koskevan pyynnön täytäntöönpanoa kaikkia täytäntöönpanoviranomaisia sitovan yleisen kansallisen säännöstön nojalla ilman, että nimenomaisen tapauksen ominaispiirteitä ja määräyksen antaneen valtion kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviä, yksittäistapauksessa sovellettavia syytetyn puolustautumisoikeudet takaavia säännöksiä arvioitaisiin millään tavalla, vai onko sitä vastoin niin, ettei täytäntöönpanon epäämistä ole asianmukaista ymmärtää poikkeukseksi, jota on tulkittava suppeasti suhteessa määräyksen antaneen valtion kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin nimenomaisiin menettelyllisiin näkökohtiin tai nimenomaisen tapauksen merkityksellisiin erityisiin seikkoihin?

5)

Sallitaanko [eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun] direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 3 artiklan kanssa, eurooppalaisen tutkintamääräyksen antaminen ulkomailla vangittuna olevan syytetyn väliaikaiseksi siirtämiseksi, jotta häntä voitaisiin kuulla suullisessa käsittelyssä, kun tällaisella kuulemisella on määräyksen antaneen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan tutkinnallista merkitystä?