—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Indonesiasta peräisin olevan rasvahapon tuonnissa 18.1.2023 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/111 kokonaan siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja

—

velvoittamaan komission ja mahdolliset väliintulijat, jotka hyväksytään tukemaan komission vaatimuksia, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että komission väitetään loukanneen perustelujen esittämistä ja hyvää hallintoa koskevia periaatteita, koska se ei päättänyt tutkintaa kantelun peruuttamisen seurauksena.

2)

Toinen kanneperuste koskee sitä, että komission väitetään soveltaneen virheellisesti perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa ja 9 artiklan 4 kohtaa, koska se ei todennut, ettei toimenpiteiden määrääminen ollut unionin intressien mukaista.

3)

Kolmas kanneperuste koskee sitä, että komission väitetään soveltaneen virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohtaa sekä 9 artiklan 4 kohtaa, koska se käytti perusteettomia ja virheellisesti laskettuja voittomarginaaleja kantajan kotimaan markkinoilla myymien tuotevalvontakoodien, joiden myyntimääriä ei voida pitää edustavina, laskennallisen normaaliarvon määrittämiseksi.

4)

Neljäs kanneperuste koskee sitä, että komission väitetään tehneen oikeudellisen virheen määrittämällä viiden tuotevalvontakoodin, joita kantaja ei myynyt lainkaan kotimarkkinoilla, laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkimatta ensin, oliko kyseisten viiden tuotevalvontakoodin normaaliarvo mahdollista määrittää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

5)

Viides kanneperuste koskee sitä, että komission väitetään rikkoneen perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa asettamalla polkumyyntimarginaalin ylittävän polkumyyntitullin, koska se käytti virheellistä valuuttakurssia muuntaakseen ICOF Europen nettolaskutuksen arvon sekä sen tiettyihin liiketoimiin liittyvien kustannusten, vakuutusten ja rahtien arvon.