6.3.2023   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 83/13


Kanne 20.1.2023 – Euroopan komissio v. Maltan tasavalta

(Asia C-23/23)

(2023/C 83/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Hermes ja R. Lindenthal)

Vastaaja: Maltan tasavalta

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on todettava, että Maltan tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (1) (lintudirektiivi) 5 artiklan eikä 8 artiklan 1 kohdan, luettuina yhdessä 9 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on säätänyt poikkeusjärjestelmästä, jolla sallitaan seitsemän luonnonvaraisen peippolajin (Fringilla coelebs -peippojen, Carduelis cannabina -hemppojen, Carduelis carduelis -tiklien, Carduelis chloris -viherpeippjen, Coccothraustes coccothraustes -nokkavarpusten, Serinus serinus -keltahemppojen ja Carduelis spinus -vihervarpusten) elävien yksilöiden pyydystäminen

Maltan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Malta otti lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla käyttöön poikkeusjärjestelmän, jolla sallittiin seitsemän luonnonvaraisen peippolajin pyydystäminen virkistystarkoituksessa, ja sitä varten se salli pyyntikaudet vuosina 2014 ja 2015. Unionin tuomioistuin katsoi 21.6.2018 antamallaan tuomiolla komissio v. Malta (C-557/15, EU:C:2018:477), että kyseinen poikkeusjärjestelmä ei vastaa lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä. Maltan tasavalta kumosi tämän poikkeusjärjestelmän.

Vuoden 2020 lokakuussa Malta otti käyttöön samankaltaisen poikkeusjärjestelmän samojen luonnonvaraisten peippolajien pyydystämiseksi. Tällä kertaa Maltan tasavalta vetosi lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeussäännökseen väittäen, että tämä uusi poikkeusjärjestelmä palveli tutkimustarkoituksia. Se avasi pyydystyskaudet väitetysti ”tutkimusta” varten vuosina 2020, 2021 ja 2022.

Lintudirektiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot kieltämään kyseessä olevien peippojen kaltaisten luonnonvaraisten lintujen pyydystäminen ja hallussapito sekä kaikki luonnonvaraisten lintujen pyydystäminen ansojen ja verkkojen kaltaisin valikoimattomin keinoin. Kaikkiin poikkeamisiin näistä kielloista sovelletaan lintudirektiivin 9 artiklassa säädettyjä tiukkoja edellytyksiä.

Komissio katsoo, että Maltan tasavalta ei ole osoittanut, että lintudirektiivin 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset poikkeusedellytykset ovat täyttyneet. Ensinnäkään se ei ole osoittanut, että tällä poikkeusjärjestelmällä on tosiasiallisesti tutkimustarkoitukset. Toiseksi se ei ole perustellut toisen tyydyttävän ratkaisun puuttumista. Kolmanneksi se ei ole osoittanut toisen tyydyttävän ratkaisun puuttumista aineellisesti.


(1)  EUVL 2010, L 20, s. 7.