24.1.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 37/42

Kanne 5.11.2021 – Cellnex Telecom ja Retevisión I v. komissio

(Asia T-715/21)

(2022/C 37/56)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Cellnex Telecom, SA (Madrid, Espanja) ja Retevisión I, SA (Madrid) (edustajat: asianajajat J. Buendía Sierra, A. Lamadrid de Pablo ja N. Bayón Fernández)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—

ottamaan kanteessa esitetyt kumoamisperusteet tutkittaviksi ja hyväksymään ne

—

kumoamaan valtiontuesta SA.28599 (C 23/2010) (ex NN 36/2010, ex CP 163/2009), jota Espanja on myöntänyt maanpäällisen verkon digitaalitelevisiolle syrjäisillä ja vähemmän kaupungistuneilla alueilla (Castilla-La Manchan ulkopuolella), 10.6.2021 annetun komission päätöksen (1)

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn ilmeiseen rikkomiseen ja sellaisten menettelyllisten oikeuksien loukkaamisen, joita unionin oikeudessa annetaan asianomaisille osapuolille

—

Kantajat väittävät tältä osin, että mainittu rikkominen perustuu siihen, että kanteen kohteena oleva riidanalainen päätös on annettu ilman, että olisi annettu uutta menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tai muutettu vuoden 2013 päätöstä edeltänyttä menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tai ilmoitettu kantajille etukäteen valikoivuutta koskevasta alustavasta arvioinnista.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu valikoivuuden kriteeriin liittyvään SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevaan oikeudelliseen virheeseen, näyttötaakkaa koskevaan virheeseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin

—

Komissio tekee virheen ”pääasiallisessa” valikoivuutta koskevassa arvioinnissaan, koska se esittää, että vertailujärjestelmänä on pidettävä ”tavanomaisia markkinaolosuhteita, joissa yritysten on toimittava”, mikä sisältää talouden kaikki alat ja yritykset. Komissio tekee virheen ”toissijaisessa” valikoivuutta koskevassa arvioinnissa, koska se katsoo, että maanpäälliset teknologiat ja satelliittiteknologiat ovat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa, kun on kyse digitaalitelevisiosignaalin välittämisestä alueelle, jota kanteen kohteena olevassa riidanalaisessa päätöksessä kutsutaan alueeksi II.

(1)  EUVL 2021, L 417, s. 1.