FI

Bryssel xxx

KOM(2008) 164

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpano vuonna 2007

{SEC(2008) xx01}

{SEC(2008) xx02}

{SEC(2008) xx03}

{SEC(2008) xx04}

{SEC(2008) xx05}

{SEC(2008) xx06}

{SEC(2008) xx07}

{SEC(2008) xx08}

{SEC(2008) xx09}

{SEC(2008) xx10}

{SEC(2008) xx11}

{SEC(2008) xx12}

{SEC(2008) xx13}

1. Tausta

Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) on tarjonnut viime vuosina EU:lle ja sen kumppaneille mahdollisuuden yhteistyön selkeään syventämiseen ja sen tehokkaampaan kohdentamiseen, jotta se vastaisi paremmin kumppaneiden tarpeita ja tavoitteita. ENP on vakiintumassa molempia osapuolia hyödyttäväksi uudistus- ja kehityskumppanuudeksi, jolla autetaan naapureita lähentymään EU:ta ja joka tuottaa enemmän hyötyä naapurimaille ja niiden kansalaisille sekä edistää alueellista yhdentymistä unionin rajojen ulkopuolella. Tässä tiedonannossa esitetään yleiskatsaus ENP:n soveltamisalaan kuuluvien EU:n naapuruussuhteiden [1] kehitykseen. Siinä käsitellään ajanjaksoa marraskuusta 2006 alkaen [2]. Joulukuussa 2007 annetussa komission tiedonannossa [3] yksilöitiin alat, joilla EU:n olisi tehtävä omalta puoleltaan enemmän. Näitä olivat erityisesti kauppa ja talouden yhdentäminen, liikkuvuus ja alueellisten konfliktien ratkaiseminen.

Vuoropuhelun ja yhteistyön rakenteet ja välineet ovat nyt kehittyneet valmiiksi. Niitä käsitellään 2. luvussa. Vieläkin merkittävämpää on, että EU:n ja sen kumppaneiden suhteet ovat entistä läheisemmät. Tämä tukee laajojen EU:n mallin mukaisten uudistusten hyväksymistä ja toteuttamista monissa maissa ja monilla eri aloilla. Tiedonannon 3. luvussa esitellään tiivistetysti kumppanimaiden merkittäviä edistysaskelia sekä aloja, joilla vaaditaan vielä toimia. Tarkempaa tietoa on saatavissa maakohtaisista edistymiskertomuksista ja alakohtaisesta edistymiskertomuksesta, jotka on liitetty tähän tiedonantoon valmisteluasiakirjoina. Koska ENP-kumppanimaiden välillä on suuria poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia eroja ja koska uudistusten jaksottamisessa ja tärkeysjärjestyksissä on eroja, maakohtaiset kertomukset eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Tähän tiedonantoon ja sen liitteisiin sisältyvää hallintotavan kehittymistä koskevaa analyysiä käytetään perustana päätettäessä hallintotaparahaston vuoden 2008 määrärahoista. Tiedonannon 4. luvussa käsitellään EU:n ja sen kumppaneiden monenvälisten suhteiden kehitystä. Päätelmät EU:n ja sen kumppanimaiden kahdenvälisten suhteiden kehittämisestä jatkossa esitetään 5. luvussa.

2. Institutionaalinen rakenne

Sopimussuhteet: ENP:n soveltamisalaan kuuluvien itäisten naapurimaiden kanssa on tehty kumppanuus- ja yhteistyösopimukset ja eteläisten naapurimaiden kanssa assosiaatiosopimukset lukuun ottamatta Libyaa, Syyriaa ja Valko-Venäjää.

Huomattavan aiemman edistymisen pohjalta EU ja Ukraina aloittivat maaliskuussa 2007 neuvottelut uudesta, laajennetusta sopimuksesta, jolla pyritään lähentämään Ukrainaa voimakkaasti EU:hun tukemalla sisäisten uudistusten jatkamista, yhdentämällä Ukrainan taloutta asteittain sisämarkkinoihin ja laajentamalla yhteistyötä kaikilla mahdollisilla aloilla kumppanuus- ja yhteistyösopimusta ja EU:n ja Ukrainan toimintasuunnitelmaa pitemmälle. Neuvotteluja on käyty seitsemän kierrosta ja kumpikin osapuoli pyrkii voimakkaasti kehittämään uusia, pitkälle tähtääviä puitteita lujittuville suhteilleen. Kun Ukrainasta oli tullut helmikuussa 2008 WTO:n jäsen, vielä samassa kuussa aloitettiin neuvottelut mittavasta vapaakauppa-alueesta keskeisenä osana uutta, laajennettua sopimusta.

Neuvosto hyväksyi lokakuussa 2007 uudet Libyaa koskevat päätelmät ja pyysi komissiota laatimaan luonnoksen neuvotteluohjeiksi tulevaa EU:n ja Libyan puitesopimusta varten. Komissio esitti neuvotteluohjeluonnoksen helmikuussa 2008. EU tarjoaa Valko-Venäjälle täyttä kumppanuutta sillä edellytyksellä, että Valko-Venäjä toteuttaa konkreettisia ja vakuuttavia toimenpiteitä maan demokratisoimiseksi ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi. Valko-Venäjän viranomaisten toimet demokratian lisäämiseksi maan hallinnossa ovat edelleen vähäisiä eikä täyttä kumppanuutta ole toistaiseksi päästy rakentamaan. Kuitenkin teknisen tason yhteydenpitoa molemmille osapuolille merkityksellisissä asioissa tuetaan. EU:n ja Syyrian suhteista määrätään vuoden 1977 yhteistyösopimuksessa siihen saakka, kunnes valmisteilla oleva assosiaatiosopimus saadaan allekirjoitettua.

Toimintasuunnitelmat: Kaikkiaan 12 maata on tähän mennessä päättänyt kehittää suhteitaan EU:n kanssa toimintasuunnitelman avulla. Toimintasuunnitelma tukee maan sisäisiä uudistuksia ja lujittaa kahdenvälistä ja alueellista yhteistyötä. Viimeisimpinä on hyväksytty toimintasuunnitelmat Armenian (marraskuu 2006), Azerbaidžanin (marraskuu 2006), Georgian (marraskuu 2006), Libanonin (tammikuu 2007) ja Egyptin (maaliskuu 2007) kanssa. Algerian kanssa käydään sen assosiaatiosopimukseen perustuvaa, toimintapolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua monissa työryhmissä ja alakomiteoissa. Maaliskuussa 2008 kokoontuneessa assosiaationeuvostossa päätettiin laatia yhteinen työohjelma, jossa vahvistetaan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanon periaatteet.

Ensimmäiset toimintasuunnitelmat tulivat voimaan vuoden 2005 alussa. Niistä kolme (Israel, Moldovan tasavalta ja Ukraina) hyväksyttiin aluksi kolmeksi vuodeksi. Koska nämä maat ovat edistyneet huomattavasti ja niiden suhteet EU:hun ovat parhaillaan tarkasteltavina merkittävää syventämistä varten, yhteistyötä jatketaan tällä hetkellä käytännön syistä näiden toimintasuunnitelmien pohjalta.

3. Kumppanimaiden omat uudistusohjelmat

Poliittinen vuoropuhelu ja uudistukset

Vaikka poliittisten uudistusprosessien keskeiset periaatteet ovat samat ENP:n piiriin kuuluvissa maissa, on myös selviä eroja, jotka johtuvat maiden tekemistä sitoumuksista. Kaikki itäiset, toimintasuunnitelman hyväksyneet ENP-kumppanit ovat ETYJ:n ja Euroopan neuvoston jäseniä. Tällä on vaikutusta uudistusohjelmaan, jonka tavoitteena on lähentyminen EU:n perusnormeihin. Uudistusten toteuttamiseen useimmissa alueen maissa on vaikuttanut myös talouskasvu ja suhteellinen vakaus. Etelässä uudistukset perustuvat Barcelonan julistukseen kirjattuihin arvioihin, jotka muodostavat uudistusten tavoitteet yhdessä YK-sitoumusten kanssa. Monissa maissa, joissa tavoitteita ei ole vielä saavutettu, poliittiset uudistukset etenevät hitaasti. Libanonin ja miehitettyjen palestiinalaisalueiden poliittinen tilanne ei ole huomattavista pyrkimyksistä huolimatta vielä antanut mahdollisuutta toimintasuunnitelmien tavoitteiden tarkoituksenmukaiseen käsittelyyn. Poliittisessa vuoropuhelussa ja uudistusohjelmissa on yleisesti ottaen suuria eroja ENP-kumppaneiden välillä, ja seuraavia huomioita on tarkasteltava suhteessa maakohtaisiin toimintasuunnitelmiin ja edistymiskertomuksiin.

Monet maat, etenkin Armenia ja Moldovan tasavalta, toteuttavat uudistuksia lujittaakseen demokratiaan kuuluvia instituutioita. Tähän kuuluu Moldovan tasavallan osalta lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät parlamentin uudistamiseen ja paikalliseen itsehallintoon, ja Armenian osalta vallanjako, jossa muun muassa lisätään kansalliskokouksen toimivaltaa ja parannetaan paikallista itsehallintoa. Marokosta on tullut Euroopan neuvoston Venetsian komission jäsen. Se on edistynyt hallituksen jäsenten oikeudellisen vastuun ja paikallisen itsehallinnon uudistuksen osalta. Egyptissä on päätetty perustuslain muutospaketista muun muassa poikkeustilan lopettamiseksi heinäkuuhun 2008 mennessä. Jordania antoi uuden kunnallislain, jossa säädetään (Ammania lukuun ottamatta) suorista vaaleista kunnanvaltuuston jäsenten ja pormestarien valitsemiseksi ja joka siis edisti paikallisdemokratiaa. Parlamenttien välisillä suhteilla voi olla merkittävä rooli parlamentaarisen kulttuurin kehittämisessä. Euroopan parlamentti ilmaisi marraskuussa 2007 naapuruuspolitiikkaa koskevassa mietinnössään aikovansa lisätä yhteistyötään kumppanimaiden parlamenttien kanssa, millä on suuri vaikutus tähän asiaan.

Monissa kumppanimaissa järjestettiin vaalit joko presidentin, parlamentin tai kunnanvaltuustojen valitsemiseksi. Vaalit ovat olleet merkittäviä signaaleja demokratian kehittämisestä. Moldovan tasavallassa kesäkuussa 2007 järjestetyt paikallisvaalit olivat yleisesti hyvin järjestetyt ja tarjosivat äänestäjille aitoja vaihtoehtoja huolimatta tietyistä puutteista, jotka liittyivät erityisesti ehdokkaiden tasapuoliseen pääsyyn tiedotusvälineisiin. Egyptin ylähuoneen vaalien jälkeen EU:n puheenjohtajavaltio ilmaisi huolensa tietyistä vaaleihin liittyneistä järjestelyistä. Syyskuun 2007 parlamenttivaaleissa Marokko paransi vaaliprosessin avoimuutta ja lisäsi poliittisten kilpailijoiden pääsyä tiedotusvälineisiin. Ukraina lujitti vuonna 2007 demokratiakehitystään huolimatta ristiriidoista, joita liittyi ennenaikaisesti järjestettyihin parlamenttivaaleihin. Vaalijärjestelyt arvioitiin pääosin kansainvälisten, demokraattisia vaaleja määrittävien standardien mukaisiksi. Jordanian marraskuussa 2007 järjestettyihin parlamenttivaaleihin sovellettiin lainsäädäntöä, joka ei täysin vastaa kansainvälisiä standardeja. Jordania ei hyväksynyt kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Georgiassa ehdotus lykätä presidentinvaaleja vuoden 2008 syksyyn johti levottomuuksiin ja hätätilan julistamiseen. Tilanteen ratkaisemiseksi vaalit pidettiin tammikuussa 2008. Vaalimenettelyssä oli useita puutteita. Esimerkiksi ehdokkaita esiteltiin tiedotusvälineissä epätasapuolisesti, valtion varoja käytettiin kampanjointiin, äänestäjiä saatettiin joissain tapauksissa painostaa ja ääntenlaskennassa ja tulosten taulukoinnissa tapahtui sääntöjenvastaisuuksia. Georgian on puututtava tällaisiin asioihin, jotta se voisi täyttää toimintasuunnitelmansa poliittista uudistusta koskevat tavoitteet. Armeniassa järjestettiin helmikuussa 2008 presidentinvaalit pääosin kansainvälisten standardien mukaisesti. Vielä on kuitenkin ratkaistava valtion ja puolueen toimien selkeään erottamiseen ja ehdokkaiden tasapuoliseen esittelyyn tiedotusvälineissä liittyvät ongelmat. Huolta herätti myös hätätilan julistaminen vaalien jälkeen.

Äänestysprosentti on usein indikaattori kansalaisten luottamuksesta siihen, että he voivat vaikuttaa asioihin äänestämällä. Edellä mainituissa vaaleissa äänestysprosentit olivat: Armenia 69 %, Egypti 31 %, Georgia 56 %, Jordania 54 %, Marokko 37 %, Moldovan tasavalta 52 % ja Ukraina 63 %.

Useat maat (etenkin Armenia, Georgia, Marokko ja Moldovan tasavalta) toteuttivat poliittisessa uudistusprosessissa keskeisiä toimenpiteitä oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja avoimuuden parantamiseksi. Korruptio on vielä huolestuttavan yleistä useimmissa kumppanimaissa. Georgia, Marokko, Moldovan tasavalta ja Ukraina toteuttivat korruption vastaisia toimenpiteitä esimerkiksi tarkastelemalla uutta lainsäädäntöä valmisteluvaiheessa korruption kannalta, velvoittamalla korkeat virkamiehet ilmoittamaan omaisuutensa tai toteuttamalla valistuskampanjoita. Julkishallinnon avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta parantavia toimia toteutettiin jossain määrin Armeniassa, Azerbaidžanissa, Georgiassa, Jordaniassa, Libanonissa, Ukrainassa ja miehitetyillä palestiinalaisalueilla.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien osalta Jordania liittyi joulukuussa 2006 lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaiseen pöytäkirjaan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Samassa sopimuksessa on lapsia aseellisissa selkkauksissa koskeva valinnainen pöytäkirja, johon Egypti liittyi helmikuussa 2007 ja Jordania toukokuussa 2007. Georgia, Marokko, Moldovan tasavalta ja Ukraina etenivät myös useiden kansainvälisten yleissopimusten ratifiointiprosessissa. Ihmisoikeuksia tarkkailevia ja puolustavia instituutiota lujitettiin useissa maissa: oikeusasiamiehen asemaa lujitettiin Armeniassa ja Azerbaidžanissa, Moldovan tasavaltaan ollaan perustamassa kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukaista kansallista valvontajärjestelmää ja Egyptissä kansallinen ihmisoikeusneuvosto hyväksyi kansallisen toimintasuunnitelman ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi.

Ukraina liittyi heinäkuussa 2007 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään toiseen valinnaiseen pöytäkirjaan kuolemanrangaistuksen poistamisesta. Useissa maissa jatkettiin käytäntöä, jossa kuolemanrangaistuksia ei tosiasiassa panna täytäntöön, ja Jordania karsi rikostyyppejä, joista voidaan langettaa kuolemanrangaistus. Kidutusta ja huonoa kohtelua esiintyy edelleen useimmissa kumppanimaissa, mutta niiden yleisyydessä ja vakavuudessa on hyvin suuria eroja. Tapauksia esiintyy usein tutkintavankeudessa ja vankiloissa. Kidutuksen ja huonon kohtelun ehkäisyssä on edistytty jonkin verran esimerkiksi Georgiassa, Moldovan tasavallassa ja Ukrainassa. Tunisia ja Marokko ovat edistyneet hieman näihin tekoihin syyllistyneiden syytteeseen asettamisessa. Tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja sananvapauteen liittyy ongelmia useissa ENP-kumppanimaissa. Armenia on parantanut lehdistönvapautta. Naisten asemaa on kohennettu monissa maissa: Egypti on virallisesti kieltänyt tyttöjen sukupuolielinten silpomisen, Marokossa muutettiin kansalaisuuslakia siten, että kansalaisuuden voi saada äidin kautta, ja Tunisissa on käynnistetty prosessi, joka tähtää kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan ratifioimiseen. Naisten osallistuminen politiikkaan on lisääntynyt Jordaniassa, Marokossa ja Moldovan tasavallassa. Vähemmistöjen elinoloja on pyritty kohentamaan Georgiassa käynnistämällä integraatio-ohjelma, Moldovan tasavallassa hyväksymällä toimintasuunnitelma romaniväestön tukemiseksi ja Ukrainassa ratifioimalla kansallisuutta koskeva eurooppalainen yleissopimus. Keskeisten työoikeuksien osalta ILO:n yleissopimusten ratifioinnissa ja täytäntöönpanossa on edelleen ongelmia monissa kumppanimaissa.

EU pitää yllä avointa vuoropuhelua kaikkien kumppanimaiden kanssa alueellisten konfliktien ratkaisemiseksi. Moldovan tasavalta ja Ukraina ovat tehneet läheistä yhteistyötä EU:n kanssa Transnistrian konfliktin ratkaisemiseen liittyvissä kysymyksissä. Moldovan ja Ukrainan rajalla toteutettavaa Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatiota (EU BAM) jatkettiin vuoden 2009 marraskuun loppuun. Miehitetyillä palestiinalaisalueilla käynnistettiin uudestaan poliisikoulutusoperaatio EU POL COPPS, ja EU:n ministerit ilmoittivat olevansa valmiita rajavalvontaoperaatio EU BAM Rafahin käynnistämiseen heti olosuhteiden salliessa. Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa aloitettiin syksyllä 2007 luottamusta rakentavien toimenpiteiden täytäntöönpano. Näiden konfliktien ratkaisu on kuitenkin vielä kaukana. Myöskään Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkaisemisessa ei ole tapahtunut suurta edistystä huolimatta Armenian ja Azerbaidžanin presidenttien epävirallisesta tapaamisesta kesäkuussa 2007. Egyptillä ja Jordanialla oli merkittävä rooli Arabiliiton rauhanaloitteen elvyttämisessä muun muassa niiden osallistuessa Arabiliiton seurantakomiteaan ja Annapolisin kokoukseen marraskuussa 2007. Länsi-Saharan asemaa koskevat neuvottelut on käynnistetty hiljattain uudestaan, mutta niissä on edistytty toistaiseksi vain vähän.

Lisäksi useimmat ENP-kumppanimaat kiinnittävät yhä enemmän huomiota muuttovirtojen hallinnan parantamiseen ja yhteistyön syventämiseen EU:n kanssa tällä tärkeällä alalla.

Sosioekonomiset uudistukset

Useimmissa ENP-kumppanimaissa makrotaloudellinen kehitys oli vuonna 2007 suotuisaa ja talouskasvu voimakasta. Moldovan tasavallassa kasvua hidastivat hieman vakavan kuivuuden seuraukset. Kuivuus vaikutti myös Marokon maataloustuotantoon. Libanonissa taloutta haittasi poliittinen epävakaus. Voimakkainta kasvu oli maissa, joilla on merkittäviä energia-alan tuloja, erityisesti Azerbaidžanissa. Valtiontalouden alijäämät ja kokonaisvelka-aste pysyivät yleensä siedettävällä tasolla. Inflaatio kiihtyi useimmissa maissa, mikä johtui pääosin maailmanlaajuisesta hyödykkeiden hintojen noususta, mutta liikenteessä olevan rahan määrä on joissakin tapauksissa ongelma. EU:n ja ENP-kumppaneiden kahdenvälinen kauppa kasvoi merkittävästi, mikä lujitti suhteita, mutta useimpien kumppanimaiden kauppataseet heikkenivät ja vaihtotaseen alijäämät kasvoivat. Vajeita rahoitetaan monissa tapauksissa ulkomaisten suorien sijoitusten kasvulla. Israelin ja Jordanian kauppatase parani. Jordanian osalta EU:n kanssa käytävän kaupan suuri alijäämä vaatii kuitenkin jatkuvaa huomiota. Algerian ja Azerbaidžanin talous ja kauppa olivat ylijäämäisiä. Israel jatkoi vauhdikasta kasvuaan, vähensi voimakkaasti julkista velkaa ja sai julkisen talouden jokseenkin tasapainoon. EU:n asemaa ENP-maiden tärkeimpänä kauppakumppanina lujitti vuonna 2007 entisestään erityisesti Bulgarian ja Romanian liittyminen unioniin.

Armenia, Egypti, Georgia, Jordania ja Tunisia paransivat liiketoimintaympäristöään muun muassa yksinkertaistamalla yritysten rekisteröintimenettelyjä, laskemalla lupamaksuja tai ottamalla käyttöön keskitettyjä palvelupisteitä. Tätä kehitystä on tukenut yrittäjyyttä koskeva Euro–Välimeri-peruskirja, johon useimmat eteläiset kumppanimaat ovat liittyneet. Tämä ei ole kuitenkaan kaikissa tapauksissa vielä johtanut ulkomaisten suorien sijoitusten kasvuun, etenkään tietyissä Välimeren alueen ENP-maissa. Egyptissä, Georgiassa ja Moldovan tasavallassa ulkomaiset suorat sijoitukset saavuttivat vuonna 2007 ennätystason.

Useimmissa ENP-maissa epävirallisen talouden osuus on merkittävä ja taloushallintoa on yleisesti ottaen aiheellista parantaa. Huolimatta suhteellisen voimakkaasta talouskasvusta useimmat ENP-kumppanit kärsivät korkeasta työttömyysasteesta, etenkin Välimeren alueella nuorten keskuudessa. Työttömyys väheni hiukan Israelissa ja Ukrainassa. Keskeinen haaste on asianmukaisten työolojen edistäminen. Joidenkin maiden ponnisteluista huolimatta naisten asema yhteiskunnassa ja taloudessa ei ole merkittävästi parantunut.

Komissio julkaisee naapurimaiden talouksia koskevan katsauksensa kesäkuussa 2008.

Alakohtaiset uudistukset

Liitteenä olevassa alakohtaisessa edistymiskertomuksessa esitetään, miten muilla ENP-toimintasuunnitelmien aloilla on edistytty. Lisäksi siinä esitellään eräitä hallintoa ja taloutta kuvaavia indikaattoreita. ENP-kumppanimaat ovat yleensä edistyneet alakohtaisten toimintapolitiikkojensa mukauttamisessa, strategioiden laatimisessa, uudistus- ja nykyaikaistamistoimenpiteissä sekä yhdentymisessä EU:n talouteen ja markkinoihin. Ne ovat antaneet uutta lainsäädäntöä ja lujittaneet institutionaalisia valmiuksiaan. Sekundaarilainsäädäntö ja hallinnon valmiudet uudistusten täytäntöönpanoon ovat edelleen suurimpia haasteita. Edistysaskelten tahti ja vaikuttavuus vaihtelivat sekä maittain että aloittain. Useiden ENP-kumppanimaiden voidaan havaita sitoutuvan yhä lujemmin mukauttamaan kansallista lainsäädäntöä EU:n lainsäädäntöön vaihtelevassa määrin ja alasta riippuen. Lisäksi EY:n rahoitusapu riippuu aiempaa enemmän toimintapolitiikasta, ja siinä keskitytään ENP-toimintasuunnitelmissa sovittuihin uudistusprioriteetteihin.

Monilla aloilla edistyminen vaatii aikaa. Tästä syystä edistymiskertomuksessa mainitaan usein meneillään olevia toimenpiteitä sekä valmiiksi saatettuja nykyaikaistamistoimia. Poliittista vuoropuhelua EY:n ja ENP-kumppanimaiden välillä tehostettiin kaikilla aloilla.

Alakohtainen toimintapoliittinen vuoropuhelu on tärkeä osa naapuruuspolitiikkaan kuuluvaa ”uudistumisen kumppanuutta”. Sinnikkäät toimet kansalaisten tarpeita vastaavan ja oikeuksia puolustavan julkishallinnon aikaansaamiseksi osoittavat voimakasta poliittista sitoutumista hyvään hallintotapaan ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Esimerkkeinä voidaan mainita keskitettyjen palvelupisteiden perustaminen yritysten rekisteröintiä varten, kansalaisia palvelevat ja korruptoitumattomat poliisi- ja tullipalvelut, tehokas satamahallinto kaupan ja liikenteen helpottamiseksi tai ympäristötiedon saatavuus.

4. Monenvälinen kehitys

Marraskuussa 2005 pidetyssä Barcelonan huippukokouksessa hyväksyttiin viisivuotinen työohjelma, ja Euro–Välimeri-kumppanit hyväksyivät marraskuussa 2006 Tampereella pidetyssä ministerikokouksessa vuoden 2007 työohjelman. Vuonna 2007 tehtiin merkittävää työtä kaikissa neljässä yhteistyöluvussa. ENP:hen kuuluva kahdenvälinen poliittinen vuoropuhelu vaikutti myös alueellisen yhteistyön edistämiseen monilla aloilla. Tampereella sovituista 21 aloitteesta useimmat oli pantu täytäntöön vuoden 2007 loppuun mennessä. Uudesta aloitepaketista vuodelle 2008 sovittiin Lissabonissa marraskuussa 2007 pidetyssä Euro–Välimeri-ministerikokouksessa. Poliittisessa ja turvallisuusasioita koskeneessa vuoropuhelussa keskityttiin säännölliseen Lähi-idän tilanteen tarkasteluun, terrorismin torjuntaa koskevien käytännesääntöjen täytäntöönpanoon, vuoropuhelun syventämiseen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja turvallisuudesta, alueellisen vuoropuhelun käynnistämiseen vaaleihin liittyvästä yhteistyöstä sekä kansalaisyhteiskuntaan, ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyviin aloitteisiin. Taloudellisen yhteistyön alalla edistyttiin Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineeseen (FEMIP) kuuluvassa rahoitusyhteistyössä, julkisen talouden asiantuntijoiden Euro–Välimeri-verkoston perustamisessa, palveluita ja sijoittautumisoikeutta koskevissa neuvotteluissa sekä korkean tason virkamiestyöryhmän perustamisessa, jolla pyritään edistämään vapaakauppa-aluetta koskevan tavoitteen saavuttamista vuoteen 2010 mennessä. Vuoropuhelua jatkettiin myös monilla eri aloilla mukaan luettuina Välimeren alueen ympäristöhaasteet. Joulukuussa 2007 pidetyssä energia-alan Euro–Välimeri-ministerikokouksessa vahvistettiin ensisijainen toimintasuunnitelma vuosiksi 2008–2013. Kulttuurin ja inhimillisen ulottuvuuden osalta pyrittiin edelleen lisäämään kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta. Vuoropuhelussa käsiteltiin muun muassa naisten asemaa yhteiskunnassa, korkeakoulutusta ja tieteellistä tutkimusta sekä tietoyhteiskuntaa. Poliittinen vuoropuhelu ENP-kumppaneiden kanssa lujittui myös Lissabonissa joulukuussa 2007 pidetyn Afrikka–EU-huippukokouksen johdosta. Kokouksessa hyväksyttiin Afrikan ja EU:n yhteinen strategia ja ensimmäinen toimintasuunnitelma, joilla saadaan aikaan vielä enemmän yhteisvaikutusta EU:n ja afrikkalaisten kumppanimaiden välillä.

Maaliskuussa 2008 Eurooppa-neuvosto hyväksyi periaatteen Välimeren unionista, johon kuuluvat EU:n jäsenvaltiot ja EU:n ulkopuoliset Välimeren rannikkovaltiot. Se pyysi komissiota tekemään neuvostolle tarvittavat ehdotukset sen määrittelemiseksi yksityiskohtaisesti, mitä ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” tarkoittaa, Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 pidettävää huippukokousta varten. Komissio tekee nämä ehdotukset pian ja kuulee niitä laatiessaan myös eteläisiä naapureita.

Komissio esitteli huhtikuussa 2007 antamassaan tiedonannossa Mustanmeren synergiaa koskevan aloitteen, jolla on tarkoitus tarttua Mustanmeren alueellisen yhteistyön parantamista vaativiin haasteisiin ja tilaisuuksiin. Aloitteessa hyödynnetään Bulgarian ja Romanian EU-jäsenyyttä ja Turkin liittymisprosessia, ja se täydentää ENP:hen ja muihin alueella toteutettaviin politiikkoihin kuuluvia, pääasiassa kahdenvälisiä toimia. Se tarjoaa uuden alueellisen yhteistyön foorumin EU:lle, Turkille, kaikille toimintasuunnitelmat hyväksyneille itäisille ENP-kumppaneille ja Venäjälle. Neuvoston vahvistettua Mustanmeren synergian komissio alkoi panna täytäntöön useita konkreettisia toimenpiteitä pääasiassa energian, liikenteen, ympäristön, kalastuksen, muuttoliikkeiden ja kansalaisyhteiskunnan kehittämisen aloilla. Komissio sai tarkkailijan aseman Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestössä ja loi siihen yhteistyösuhteet. EU:n ja Mustanmeren synergian piiriin kuuluvien kumppaneiden ulkoministerit kokoontuivat Kiovassa 14. helmikuuta 2008. Kokouksessa annettiin yhteinen julkilausuma, jolla Mustanmeren strategia käynnistettiin yhteisenä, pitkän aikavälin hankkeena. Komissio antaa kesäkuussa 2008 neuvostolle katsauksen Mustanmeren synergian ensimmäisen vuoden saavutuksista.

5. EU:n ja kumppanimaiden suhteiden kehittyminen jatkossa

Toimintasuunnitelmien jatkokehittäminen

Neuvosto korosti helmikuussa 2008 tekemissään päätelmissä toimintasuunnitelmien keskeistä roolia naapuruuspolitiikan tavoitteiden edistämisessä. Tässä tiedonannossa raportoitu edistys tukee voimakkaasti tätä näkemystä. Toimintasuunnitelmat ovat tarjonneet keskeistä, operatiivista tukea EU:n ja sen kumppaneiden sopimussuhteisiin, ja niistä on tulossa myös tärkeitä viiteasiakirjoja muillekin avunantajille. Sitä mukaan kun suhteet syvenevät, tavoitteita saavutetaan ja uusista tavoitteista sovitaan, näitä suunnitelmia on mukautettava. Toimintasuunnitelmissa itsessään määrätään mukauttamisesta, jotta yhteistyön kehysasiakirja pysyy osapuolten yhä kauaskantoisempien päämäärien tasalla. Komissio katsoo, että tämäntyyppiset välineet ovat (nimestä riippumatta) hyödyllisiä myös sellaisten uusien sopimusten yhteydessä, joita ENP-kumppaneiden kanssa tehdään.

Ensimmäisen polven toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta tähän mennessä saaduista kokemuksista voidaan päätellä, että asiakirjoja olisi tulevaisuudessa mukautettava tarkemmin kunkin kumppanimaan erityistavoitteisiin ja valmiuksiin ottaen huomioon erot EU:n ja eri kumppaneiden välisissä suhteissa ja edistäen toteuttamiskelpoisia toimia, joilla kumppanimaiden lainsäädäntöä ja standardeja pyritään sovittamaan yhteen EU:n kanssa. Tällaisen eriyttämisen ansiosta kumppanimaat ottaisivat itse enemmän vastuuta suunnitelmista.

Toimintasuunnitelmien tärkeimmät piirteet eli niiden suhteellinen tarkkuus, määräaikasidonnaisuus ja toimintasuuntautuneisuus on säilytettävä ja niitä on parannettava. Lisäksi olisi hyödyllistä jaksottaa selkeämmin toimenpiteet, joilla toimintasuunnitelman tavoitteisiin pyritään. Toimintasuunnitelmien kattavuus (eli niiden alojen määrä, joihin suunnitelmia sovelletaan) olisi yleensä säilytettävä nykyisellään, sillä se vastaa kaikkia niitä aloja, joilla EU pyrkii kehittämään suhteitaan kumppaneihinsa. Toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa olisi seurattava realistisesti.

Kumppanuussuhteiden kehitys jatkossa

Naapuruuspolitiikan merkitys EU:n ja sen kumppaneiden suhteiden kehittämisessä läheisempään ja hedelmällisempään suuntaan kasvaa asteittain. EU:n on nyt jatkettava tätä lähestymistapaa, johon sisältyvät 1) politiikan tehostaminen siten, että se tuottaa näkyvämpää hyötyä, 2) asteittainen, tuloksiin perustuva ja eriytetty etenemistahti ja 3) avoimuus suhteiden syventämiseen sellaisten kumppaneiden kanssa, joiden osalta tämä on perusteltua ja joilla on tähän halua.

Yhteistyö toimintasuunnitelmien toteuttamiseksi on viime vuosina tehostunut neljän maan kanssa siten, että suhteiden erityinen syventäminen on täysin perusteltua. Tähän ryhdytään ENP:n yleisen linjan mukaisesti kunkin kumppanin erityisolosuhteet huomioon ottaen ja sovittujen välitavoitteiden periaatetta noudattaen. Kumppanuudelle Ukrainan kanssa ollaan luomassa uusia puitteita neuvottelemalla uudesta, laajennetusta sopimuksesta. Neuvottelut etenevät nopeasti ja sopimuksessa on tarkoitus määrätä pitkälle menevästä ja kattavasta vapaakauppa-alueesta. Moldovan tasavalta on edistynyt hyvin ENP-toimintasuunnitelman toteuttamisessa ja osoittanut lujaa poliittista tahtoa edetä pitemmälle. Kuten neuvosto totesi helmikuussa 2008, EU on tasaisen edistyksen perusteella valmis harkitsemaan uutta Moldovan tasavallan etujen mukaista sopimusta, joka menisi pitemmälle kuin kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Keskustelut Marokon kanssa konkreettisista tavoista saavuttaa ”pitkälle edistyneen” maan asema etenevät. Kyseeseen voisi tulla laaja paketti, johon sisältyisi muun muassa merkittäviä toimenpiteitä ihmisten liikkuvuuden osalta samalla kun siinä edistettäisiin takaisinottojärjestelyä. Mietintäryhmä kartoittaa aloja, joilla Israelin ja EU:n suhteita voitaisiin lähentää edelleen. Tässä yhteydessä olisi syvennettävä poliittista vuoropuhelua ja kytkettävä Israel läheisemmin EU:n talouteen ja markkinoihin ja useisiin EU:n politiikkoihin.

Yhteistyö jatkuu monilla eri aloilla Jordanian ja Tunisian kanssa ja siinä tuetaan näiden maiden omia uudistusohjelmia.

Muiden maiden kanssa ENP-toimintasuunnitelmien täytäntöönpano on aloitettu vasta suhteellisen vähän aikaa sitten. Armenian, Egyptin ja Georgian kanssa edistytään lupaavan alun luomalta pohjalta ottaen huomioon kunkin maan erityisolosuhteet ja päämäärät. Myös Azerbaidžanin kanssa on edistytty monilla aloilla, kuten energia-alan yhteistyössä.

ENP-toimintasuunnitelmat tarjoavat Libanonille ja miehitetyille palestiinalaisalueille vankan lähtökohdan uudistuksille, kunhan olosuhteet sallivat nopeamman edistymisen. Jo nyt voidaan pitää yhteyksiä yllä eri tasoilla ja rakentaa luottamusta ja kehittää valmiuksia. Vuoden 2008 toisella neljänneksellä on määrä järjestää sekakomitean kokous palestiinalaishallinnon kanssa, ja siinä yhteydessä on tarkoitus elvyttää toimintasuunnitelman täytäntöönpano.

Neljän naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvan maan kanssa toimintasuunnitelmista ei ole vielä sovittu, mutta useissa tapauksissa on silti ollut mahdollista edistää suhteita muuten. Algerian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano etenee hyvin. Suhteet syvenevät nopeasti eri aloilla energiasta muuttoliikkeeseen. Suhteet Libyaan ovat kohentuneet tuntuvasti. Komissio ehdottaa neuvotteluja pitkälle tähtäävästä ja laajasta sopimuksesta tämän tärkeän maan kanssa. Suhteita Syyriaan voidaan parantaa assosiaatiosopimusluonnoksen pohjalta, kunhan poliittinen tilanne sen sallii. Vaikka suhteet Valko-Venäjään ovat ministeritasolla edelleen viileät maan sisäisen tilanteen vuoksi, teknisen tason yhteyksiä kehitetään. Komission edustuston avaaminen Minskiin mahdollistaa yhteyksien lujittamisen sekä yhteydenpidon Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaan.

Näkyvämpää politiikkaa

Komission joulukuussa 2006 antamassa tiedonannossa todettiin, että naapuruuspolitiikalle on saatava lisää näkyvyyttä, jotta kumppanimaat ottavat enemmän vastuuta uudistusprosessista. Se myös tehostaisi EU:n tukea naapureilleen niiden lähentyessä unionia. Brysselissä järjestettiin syyskuussa 2007 konferenssi EU:n ja kumppanimaiden ministereille ja kansalaisyhteiskunnan edustajille. Sen ansiosta yleisön tietämys toimintasuunnitelmiin liittyvistä sitoumuksista kasvoi selvästi useissa kumppanimaissa ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot kiinnostuivat aiempaa enemmän naapuruuspolitiikasta. Suhteiden kehittäminen naapureiden kanssa on saanut keskeisemmän sijan myös EU:n sisäisessä poliittisessa keskustelussa. Komissio jatkaa toimintaa näiden saavutusten pohjalta yhteistyössä muiden toimielinten, jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kanssa.

[1] Algeria, Armenia, Azerbaidžan, Egypti, Georgia, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Moldovan tasavalta, Syyria, Tunisia, Ukraina, Valko-Venäjä ja miehitetyt palestiinalaisalueet. Lyhyyden vuoksi näistä käytetään nimitystä ”kumppanimaat”, joka kattaa myös miehitetyt palestiinalaisalueet.

[2] KOM(2006) 726.

[3] KOM(2007) 774.

--------------------------------------------------