KOMISSION TIEDONANTO - Potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin jatkotoimet

TIIVISTELMÄ

Potilaat haluavat saada korkeatasoista terveydenhoitoa mahdollisimman lähellä kotia ja mahdollisimman nopeasti. Joskus tähän päästään kuitenkin parhaiten toisessa jäsenvaltiossa annetun hoidon avulla. Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että Euroopan unionissa kansalaisilla on vapaus hakeutua hoitoon muissa jäsenvaltioissa. Tuomioistuimen oikeuskäytännössä on selkiytetty ehtoja, joiden mukaisesti terveydenhoidon kustannukset korvataan, kun potilaat hakeutuvat hoitoon toisessa jäsenvaltiossa [1]. Hoitoon pääsy on sidoksissa oikeaan tietoon eri palvelujen laadusta, saatavuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta sekä noudatettavien menettelyjen perusteelliseen tuntemukseen. Kun potilaat hakeutuvat hoitoon muissa jäsenvaltioissa, on tärkeää varmistua heidän hyvinvointinsa ja turvallisuutensa asianmukaisesta suojasta.

[1] Ks. etenkin asia C-155/96, Kohll, tuomio 28.4.1998, Kok. 1998, s. I-1931; asia C-157/99, Smits ja Peerbooms, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. I-05473; asia C-368/98, Vanbraekel, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. I-05363, asia C-56/01, Inizan, tuomio 23.10.2003, ei vielä julkaistu; asia C-8/02, Leichtle, tuomio18.3.2004, ei vielä julkaistu.

Potilaiden liikkuvuudella on vaikutuksia terveyspalveluihin ja sairaanhoitoon sekä siinä maassa, jossa potilas on vakuutettuna, että maassa, jossa hoitoa annetaan. Terveydenhuoltojärjestelmillä on jo nyt kaikkialla Euroopassa myös muita yhteisiä haasteita kuin potilaiden liikkuvuudesta johtuvat vaikutukset. Järjestelmien on mukauduttava lääketieteen jatkuvaan kehittymiseen, Euroopan väestön ikääntymiseen ja yleisön kasvaviin odotuksiin. Vaikka terveydenhuoltojärjestelmät kuuluvat ensisijassa jäsenvaltioiden vastuulle, EU:n tason yhteistyön ansiosta on mahdollista saavuttaa merkittäviä etuja sekä yksittäisille potilaille että yleensä terveydenhuoltojärjestelmille. Sen vuoksi tarvitaan EU:n laajuinen strategia, jonka myötä varmistetaan, että kansalaiset voivat käyttää oikeuksiaan hakeutua halutessaan hoitoon muissa jäsenvaltioissa ja että EU:n laajuisella yhteistyöllä voidaan edistää järjestelmien yhteistyötä haasteisiin vastaamiseksi aiempaa tehokkaammin.

Kansalaisille on ensisijaisesti tiedotettava entistä selkeämmin toisessa jäsenvaltiossa hoitoon pääsyä ja syntyneiden kustannusten korvaamista koskevasta EU:n laajuisesta oikeudellisesta kehyksestä. Yksittäisten henkilöiden hoitoon pääsy kuuluu tietenkin kunkin jäsenvaltion terveydenhuolto- ja sairasvakuutusjärjestelmän vastuualueeseen. Yhteisön lainsäädännön mukaiset oikeudet koskevat pääasiassa toisessa jäsenvaltiossa annetun hoidon korvaamista. Sisämarkkinapalveluista annettu direktiiviehdotus perustuu edellä mainittuun yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, ja siinä selkiytetään toisessa jäsenvaltiossa syntyneiden sairaanhoitokustannusten korvaamista koskevaa lupajärjestelmää. Tämä ehdotus yhdessä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 uudistamista ja yksinkertaistamista koskevan ehdotuksen kanssa parantavat oikeusvarmuutta, kun on kyse muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa potilas on vakuutettuna, syntyneiden terveydenhoitokustannusten korvaamisen edellytyksistä. Edellä mainittujen tuomioistuimen tuomioiden johdosta

- muuhun kuin sairaalassa annettavaan hoitoon, johon potilaalla on oikeus omassa jäsenvaltiossaan, on mahdollisuus hakeutua myös muussa jäsenvaltiossa ilman ennakkolupaa, ja tällaisesta hoidosta suoritetaan potilaan oman jäsenvaltion järjestelmän mukainen korvaus;

- sairaalahoitoon, johon potilaalla on oikeus omassa jäsenvaltiossaan, on mahdollisuus hakeutua myös muussa jäsenvaltiossa edellyttäen, että sitä varten on ensin saatu lupa potilaan omasta järjestelmästä. Lupa on annettava, jos potilaan oma järjestelmä ei pysty tarjoamaan hoitoa lääketieteellisesti hyväksyttävän ajan kuluessa, ottaen huomioon potilaan terveystilanne. Myös tällöin suoritetaan vähintään potilaan oman jäsenvaltion järjestelmän mukainen korvaus;

- hakeuduttaessa hoitoon ulkomailla terveydenhuollon viranomaiset voivat antaa tietoa toisessa jäsenvaltiossa annettavaa hoitoon tarvittavan luvan hakemisesta, hoidon korvattavuudesta sekä päätöksiä koskevista muutoksenhakukeinoista.

Lisäksi asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 säädetään, että jos potilas oleskelee väliaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa lomamatkan, opiskelun, työn tai työnhaun vuoksi ja tarvitsee terveydenhoitoa, hoito annetaan samoin perustein kuin kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa vakuutetuille henkilöille. Jos hoidosta peritään maksu, sitä vastaava korvaus suoritetaan kotimaassa niiden tariffien ja maksujen mukaisesti, jotka ovat voimassa jäsenvaltiossa, jossa hoito annettiin. Kesäkuun 1. päivästä 2004 alkaen tämä oikeus voidaan osoittaa käyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia, joka korvaa nykyiset paperilomakkeet ja etenkin E111-lomakkeen.

Tiedonannossa vahvistetaan lisäksi useita tapoja, joiden ansiosta EU:n tason yhteistyö voi tuottaa konkreettista hyötyä terveyspalvelujen tehokkuudelle kaikkialla EU:ssa. Yksi niistä on EU:n laajuinen yhteistyö resurssien hyödyntämiseksi paremmin muun muassa seuraavilla aloilla: potilaiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan tiedon parantaminen, ylimääräisen kapasiteetin jakaminen järjestelmien välillä ja rajatylittävä hoito, terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuus, eurooppalaisten osaamiskeskusten verkottuminen ja uuden terveysteknologian arvioinnin koordinointi. Lisäksi nämä toimet kattavat terveydenhuoltojärjestelmiä koskevan tiedon ja osaamisen parantamisen parhaiden toimintatapojen yksilöinnin perustan lujittamiseksi ja korkeatasoisten palvelujen yhtäläisten käyttömahdollisuuksien varmistamiseksi sekä terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän toiminnan hyödyntämisen terveydenhuoltojärjestelmien vastuuhenkilöiden EU:n laajuisen yhteistyön edistämisessä.

Uusilla jäsenvaltioilla on edessään suurempia terveydenhuollon ongelmia kuin muilla EU-mailla, minkä lisäksi niillä on käytettävissään vähemmän taloudellisia keinoja näiden ongelmien ratkaisuun. Niiden terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuu sen vuoksi erityisen suuret paineet, koska nämä maat pyrkivät parantamaan kansalaistensa elämänlaatua ja sen lisäksi osallistumaan maiden talouden kokonaiskasvun ja kestävän kehityksen edistämiseen. EU:n tason yhteistyö voi tuoda mukanaan erityisiä etuja näille järjestelmille, kun uusissa jäsenvaltioissa asetetaan samanaikaisesti etusijalle investoinnit terveydenhuoltoon ja sen infrastruktuuriin.

Tässä tiedonannossa esitetyt ehdotukset ovat komission vastaus potilaiden liikkuvuutta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksia koskevan korkean tason pohdintaprosessin tuloksena annetuille suosituksille. Pohdintaprosessi perustettiin vuoden 2002 kesäkuussa pidetyn terveysneuvoston päätelmien johdosta. Nämä toimet ovat osa laajempaa strategiaa. Erillisessä tiedonannossa, joka koskee avoimen koordinointimenetelmän laajentamista terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon, esitetään ehdotuksia EU:n tason koordinoinnista, jolla tuetaan terveyden- ja pitkäaikaishoidon uudistamiseksi ja kehittämiseksi laadittuja kansallisia strategioita. Lisäksi on annettu tiedonanto, jossa vahvistetaan terveysalan sähköisten sovellusten edistämistä Euroopassa koskeva toimintasuunnitelma (eHealth) tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseksi terveyspalvelujen saatavuuden, laadun ja tehokkuuden parantamisessa kaikkialla unionissa.

Näiden haasteellisten tavoitteiden saavuttaminen on pitkäaikainen ja monitahoinen hanke, joka saattaa edellyttää tulevaisuudessa uusia ehdotuksia. Kyseessä on joka tapauksessa hyvin keskeinen pyrkimys. Ajan myötä strategia tuottaa tulosta paremman terveyden ja elämänlaadun muodossa. Se osaltaan edistää terveydenhuoltojärjestelmiin investoitujen resurssien parempaa käyttöä kaikkialla EU:ssa. Se vauhdittaa talouskasvua ja edistää kestävää kehitystä koko unionissa. Kansalaisten kannalta näkyvimpänä tuloksena on se, että Euroopan integroitumisen konkreettiset edut tuodaan lähemmäs kansalaisia ja heidän jokapäiväistä elämäänsä.

1. Johdanto

Yhteisön lainsäädännön mukaan kansalaisilla on oikeus hakeutua hoitoon muissa jäsenvaltioissa ja oikeus saada hoidosta korvausta. Yhteisöjen tuomioistuin on selventänyt ehtoja, joiden mukaisesti muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa potilas on vakuutettuna, annetun terveydenhoidon kustannukset korvataan [2]. Lisäksi yhteisön lainsäädännön mukaan kansalaisilla on mahdollisuus yhdessä jäsenvaltiossa saavutettujen terveydenhoitoon liittyvien oikeuksien tunnustamiseen toiseen jäsenvaltioon siirtymisen yhteydessä. Usein käytännössä näiden oikeuksien käyttö ei ole kuitenkaan kansalaisten kannalta yksioikoista. Silloinkin kun kansalaisilla on mahdollisuus käyttää näitä oikeuksia, asialla on vaikutusta terveyspalveluihin ja sairaanhoitoon sekä siinä maassa, jossa potilaat ovat vakuutettuina, että maassa, jossa hoitoa annetaan. Terveydenhuoltojärjestelmillä on jo nyt kaikkialla Euroopassa myös muita yhteisiä haasteita kuin potilaiden liikkuvuudesta johtuvat vaikutukset: järjestelmien on mukauduttava lääketieteen jatkuvaan kehittymiseen, Euroopan väestön ikääntymiseen ja yleisön kasvaviin odotuksiin. Vaikka terveyspalvelut ja sairaanhoito kuuluvat ensisijassa jäsenvaltioiden vastuulle, EU:n tason yhteistyön ansiosta on mahdollista saavuttaa merkittäviä etuja sekä yksittäisille potilaille että yleensä terveydenhuoltojärjestelmille.

[2] Ks. etenkin asia C-155/96, Kohll, tuomio 28.4.1998, Kok. 1998, s. I-1931; asia C-157/99, Smits ja Peerbooms, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. I-05473; asia C-368/98, Vanbraekel, tuomio 12.7.2001, Kok. 2001, s. I-05363, asia C-56/01, Inizan, tuomio 23.10.2003, ei vielä julkaistu; asia C-8/02, Leichtle, tuomio18.3.2004, ei vielä julkaistu.

Sen vuoksi on muodostunut yhteisymmärrys siitä, että EU:n tason puitteet yhteistyön helpottamiseksi ja kehityssuuntien muovaamiseksi ovat tarpeen. Niitä ei kuitenkaan toistaiseksi ole. Tämä tuli ilmi vuoden 2002 kesäkuussa järjestetyn terveysneuvoston kokouksen päätelmissä potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa. Päätelmien mukaan komission kannattaisi jatkaa korkean tason pohdintaa tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja jäsenvaltioiden ja varsinkin terveysministerien ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Komissio kokosi unionin terveysministerit sekä potilaiden, alan ammattihenkilöiden, terveyspalvelujen tarjoajien ja ostajien ja Euroopan parlamentin edustajat korkean tason pohdintaprosessiin, jossa hyväksyttiin 19 erillistä suositusta käsittävä laaja-alainen raportti [3].

[3] Lisätietoja aiheesta ja itse raportti ovat saatavilla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/health/ ph_overview/co_operation/mobility/patient_mobility_en.htm.

Kuten raportissa korostetaan, terveydenhuoltojärjestelmien organisointi on jäsenvaltioiden vastuulla. Pohdintaprosessin tuloksena laaditussa raportissa kuvataan yksityiskohtaisemmin, mitä kansallinen vastuu terveydenhuoltojärjestelmistä sisältää. Raportissa käsitellään muun muassa seuraavia kysymyksiä: terveydenhuoltojärjestelmän rahoitus; resurssien sisäinen kohdentaminen, yleisten painopisteiden vahvistaminen terveydenhuoltomenoille ja oikeus määritellä julkisrahoitteisen hoidon laajuus; painopisteen vahvistaminen yksilön pääsylle järjestelmän piiriin (jos maksajana on kansallinen järjestelmä) kliininen tarve huomioon ottaen, talousarvion mukaiset hallintastrategiat; terveydenhuollon laatu- ja tehokkuuskysymykset, kuten kliiniset ohjeet. Samalla kun jäsenvaltioiden vastuu säilyy ennallaan, EU:n tason yhteistyön avulla on mahdollista tuoda merkittäviä etuja potilaille, terveydenhuollon ammattihenkilöille ja terveydenhuoltojärjestelmien vastuuhenkilöille yleensä.

Komissio vastaa näihin haasteisiin kokonaisvaltaisella strategialla, joka vahvistetaan kahdessa toisiaan täydentävässä tiedonannossa. Tämä tiedonanto on laadittu vastauksena potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa käsittelevässä pohdintaprosessissa esitettyyn raporttiin ja siinä esitettyihin suosituksiin. Erillisessä tiedonannossa [4] esitetään avoimen koordinointimenetelmän laajentamista terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon. Tällä tavoin tuetaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kehittää laadukkaita, helposti saatavilla olevia ja kestäviä terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon palveluja. Lisäksi on annettu tiedonanto, jossa vahvistetaan terveysalan sähköisten sovellusten edistämistä Euroopassa koskeva toimintasuunnitelma (eHealth) tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseksi terveyspalvelujen saatavuuden, laadun ja tehokkuuden parantamisessa kaikkialla unionissa. Edellä mainittuun yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuva sisämarkkinapalveluja koskeva direktiiviehdotus [5] sekä ehdotukset, jotka koskevat sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 uudistamista ja yksinkertaistamista [6], muodostavat oikeudellisen kehyksen toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa potilas on vakuutettuna, annetun terveydenhoidon kustannusten korvaamiselle. Yhdessä nämä aloitteet tekevät mahdolliseksi sen, että potilaat voivat käyttää yhteisön lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan terveydenhoitoon muissa jäsenvaltioissa. Niiden ansiosta myös EU:n laajuinen terveydenhuoltojärjestelmien välinen yhteistyö helpottuu samalla kun jäsenvaltioiden vastuu terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämisestä ja tuottamisesta säilyy ennallaan. Lisäksi aloitteet täydentävät alakohtaisten aloitteiden täytäntöönpanoa, joista esimerkkinä on lääkeinnovaatioita ja lääkkeiden tarjontaa käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmä [7].

[4] Komission tiedonanto "Sosiaalisen suojelun uudistaminen laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon kehittämiseksi: kansallisten strategioiden tukeminen avoimen koordinointimenetelmän avulla".

[5] KOM(2004) 2 lopullinen, 13.1.2004.

[6] Lisätietoja saatavilla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/ employment_social/soc-prot/schemes/index_en.htm.

[7] Lisätietoja saatavilla osoitteessa http:// pharmacos.eudra.org.

Tämän tiedonannon rakenne noudattelee pääosin potilaiden liikkuvuutta koskevan raportin rakennetta:

- eurooppalainen yhteistyö, jolla edistetään resurssien parempaa käyttöä

- potilaita, ammattihenkilöitä ja päätöksentekijöitä koskevat tiedonantovaatimukset

- EU:n osuus terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamisessa

- laajentumiseen vastaaminen terveydenhuoltoon ja sen infrastruktuuriin tehtävien investointien kautta.

Liitteessä 1 esitetään tiivistelmätaulukko komission vastauksista pohdintaprosessin suosituksiin.

2. Eurooppalainen yhteistyö, jolla edistetään resurssien parempaa käyttöä

Jo nyt on useita esimerkkejä eurooppalaisesta yhteistyöstä, josta on konkreettista hyötyä potilaille, terveyspalvelujen tuottajille ja terveydenhuollon vastuuhenkilöille. Rajatylittävällä hoidolla voidaan viitata potilaiden liikkuvuuteen raja-alueilla, kuten Euregion Maas-Rein -alueella Belgian, Alankomaiden ja Saksan rajaseudulla. Tällainen hoito voi tarkoittaa myös toisessa jäsenvaltiossa saatua hoitoa ilman maantieteellistä läheisyyttä, kuten Maltan ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset järjestelyt lääketieteen erikoisalojen diagnosoinnista ja hoidosta.

Tekniikan, resurssien ja tulosten nykyiset erot osoittavat selkeästi, että nykyisillä resursseilla saatavia tuloksia on reilusti varaa parantaa suuntaamalla unionin terveydenhuoltoa kohti parasta mahdollista tasoa. Esimerkiksi virtsarakon syövän kohdalla eloonjäämisluvut ovat yleisesti parantuneet, mutta eloonjäämisessä on huomattavia eroja Euroopan eri maissa: viiden vuoden eloonjäämisluvut vaihtelevat Itävallan 78 prosentista Puolan ja Viron 47 prosenttiin [8] (ks. kuvio).

[8] EUROCARE 3 - syöpäpotilaiden eloonjääneisyys Euroopassa, ks. http://www.eurocare.it/ .

Monet näistä erityisaloista liittyvät myös saatavuuden, laadun ja taloudellisen kestävyyden yleisiin tavoitteisiin, jotka vahvistetaan tiedonannossa avoimen koordinointimenetelmän laajentamisesta terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon. Yhteistyön kehittymisen myötä avointa koordinointimenetelmää voidaan käyttää jäsenvaltioiden väliseen jäsenneltyyn yhteistyöhön tietyillä aloilla asettamalla erityiset tavoitteet ja tarkastelemalla säännöllisesti edistymistä kohti kyseisiä tavoitteita.

>VIITTAUS KAAVIOON>

2.1. Potilaiden oikeudet ja velvollisuudet

Hoitoa tarvitsevien kansalaisten on erityisen tärkeää pystyä olemaan varmoja siitä, mitä he voivat odottaa terveydenhuoltojärjestelmiltä ja hoidon tarjoajilta ja mitä heiltä itseltään odotetaan. Monissa jäsenvaltioissa on laadittu lausumia ja peruskirjoja, joissa nämä oikeudet ja velvollisuudet ilmaistaan selkeästi. EU:n tasolla selkeyttä on parannettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jonka mukaan "jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja lääkinnällistä hoitoa kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisin edellytyksin".

Pohdintaprosessissa suositeltiin perehtymistä kysymykseen, olisiko mahdollista saavuttaa EU:n laajuinen yhteisymmärrys potilaiden oikeuksista ja velvollisuuksista yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Aluksi voitaisiin koota yhteen tiedot, jotka koskevat tätä kysymystä ja sen käsittelyä jäsenvaltioissa ja liittymässä olevissa maissa. Terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevä korkean tason ryhmä voisi ottaa asian käsiteltäväkseen ja aloittaa toimet EU:n laajuisesti yhteisten tekijöiden yksilöinnistä. Tällaisia tekijöitä voivat olla muun muassa oikea-aikainen ja asianmukainen terveydenhoito, riittävien tietojen antaminen potilaille, jotta nämä voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja eri hoitovaihtoehtojen välillä, terveystietoja koskevan salassapitovelvollisuuden noudattaminen, ihmisarvon kunnioittaminen terveystutkimuksessa sekä terveydenhuoltoon liittyvistä laiminlyönnistä aiheutuvien haittojen korvaaminen. Myös terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudet ja velvollisuudet olisi otettava huomioon. Jotkin osa-alueet voivat olla erilaisia, mutta keskusteluissa voitaisiin pyrkiä ajan myötä luomaan johdonmukaiset puitteet potilaiden oikeuksille kaikkialla EU:ssa. Myös tätä kysymystä on mahdollista käsitellä noudattaen avointa koordinointimenetelmää tästä aiheesta annetun tiedonannon mukaisesti.

Kansalaisille on kuitenkin annettava ensisijaisesti tarkempaa tietoa heidän nykyisistä yhteisön lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan terveydenhoitoon. Yksittäisten henkilöiden hoitoon pääsy kuuluu kunkin jäsenvaltion terveydenhuolto- ja sairasvakuutusjärjestelmän vastuualueeseen. Yhteisön lainsäädännön mukaiset oikeudet koskevat pääasiassa toisessa jäsenvaltiossa annetun hoidon korvaamista, ja ne vahvistetaan ehdotetussa sisämarkkinapalveluita koskevassa direktiiviehdotuksessa sekä lakisääteisten sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevassa asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 [9], joissa molemmissa otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tämä kehys käsittää seuraavat yleiset periaatteet:

[9] Tilapäisen oleskelun aikana annettavaa terveydenhoitoa on käsitelty äskettäin esitetyssä muutoksessa, joka koskee oikeuksien yhdenmukaistamista.

- Muuhun kuin sairaalassa annettavaan hoitoon, johon potilaalla on oikeus omassa jäsenvaltiossaan, on mahdollisuus hakeutua myös muussa jäsenvaltiossa ilman ennakkolupaa, ja tällaisesta hoidosta suoritetaan potilaan oman jäsenvaltion järjestelmän mukainen korvaus.

- Sairaalahoitoon, johon potilaalla on oikeus omassa jäsenvaltiossaan, on mahdollisuus hakeutua myös muussa jäsenvaltiossa edellyttäen, että sitä varten on ensin saatu lupa potilaan omasta järjestelmästä. Lupa on annettava, jos potilaan oma järjestelmä ei pysty tarjoamaan hoitoa lääketieteellisesti hyväksyttävän ajan kuluessa, ottaen huomioon potilaan terveystilanne. Myös tällöin suoritetaan vähintään potilaan oman jäsenvaltion järjestelmän mukainen korvaus.

- Hakeuduttaessa hoitoon ulkomailla terveydenhuollon viranomaiset voivat antaa tietoa toisessa jäsenvaltiossa annettavaa hoitoon tarvittavan luvan hakemisesta, hoidon korvattavuudesta sekä päätöksiä koskevista muutoksenhakukeinoista.

Lisäksi asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 säädetään, että jos potilas oleskelee väliaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa lomamatkan, opiskelun, työn tai työnhaun vuoksi ja tarvitsee terveydenhoitoa, hoito annetaan samoin perustein kuin kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa vakuutetuille henkilöille. Jos hoidosta peritään maksu, sitä vastaava korvaus suoritetaan kotimaassa niiden tariffien ja maksujen mukaisesti, jotka ovat voimassa jäsenvaltiossa, jossa hoito annettiin. Kesäkuun 1. päivästä 2004 alkaen tämä oikeus voidaan osoittaa käyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia, joka korvaa nykyiset paperilomakkeet ja etenkin E111-lomakkeen. [10]

[10] Lisätietoa Eurooppalaisten sairaanhoitokortin käytöstä on asiakirjassa MEMO/04/75, joka on saatavilla RAPID-tietokannan kautta osoitteessa http://europa.eu.int/rapid/start/cgi/ guesten.ksh.

Pohdintaprosessissa komissiota kehotettiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarkastelemaan, miten oikeusvarmuutta voitaisiin parantaa ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee potilaiden oikeuksia hoitoon toisessa jäsenvaltiossa, sekä esittämään tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

Komissio on toteuttanut toimia ja toteuttaa niitä myös jatkossa useiden näkökohtien osalta parantaakseen varmuutta siitä, että yhteisön lainsäädännön mukaiset potilaiden oikeudet hakeutua hoitoon muissa jäsenvaltioissa ja saada korvausta toteutuvat. Tällaisia toimia ovat muun muassa seuraavat:

- Annetaan parempaa ja selkeämpää tietoa kyseisistä oikeuksista ja niiden käytännön merkityksestä, kuten edellä on kuvattu.

- Parannetaan toisessa jäsenvaltiossa syntyneiden terveydenhoitokustannusten korvaamista koskevan lupajärjestelmän oikeusvarmuutta, ottaen huomioon tuomioistuimen nykyinen oikeuskäytäntö, sisämarkkinapalveluita koskevan komission direktiiviehdotuksen avulla (KOM(2004) 2).

- Parannetaan päätöksentekomenettelyä laajentamalla terveysvaikutusten arviointia terveyspalveluihin kohdistuvien vaikutusten arviointiin, kuten EU:n osuutta terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamisessa koskevassa osassa kuvataan.

- Yksinkertaistetaan sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevia nykyisiä sääntöjä uudistamalla ja yksinkertaistamalla asetusta (ETY) N:o 1408/71.

- Helpotetaan kansalaisten liikkuvuutta yksinkertaistamalla menettelyjä ja ottamalla käyttöön eurooppalainen sairaanhoitokortti 1. kesäkuuta 2004 alkaen.

- Parannetaan tiedotusta potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityksestä tiedonsaantia koskevassa osassa kuvatulla tavalla.

- Helpotetaan EU:n tason yhteistyötä perustamalla terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevä korkean tason ryhmä, kuten EU:n osuutta terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamisessa koskevassa osassa kuvataan.

Lisäksi komissio kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia lisätäkseen näitä aloitteita koskevaa tiedotusta ja parantaakseen oikeusvarmuutta, joka koskee potilaiden oikeutta saada järjestelmänsä puitteissa sairaanhoitoa toisessa jäsenvaltiossa. Kunkin jäsenvaltion tehtävänä on määritellä säännöt, jotka koskevat oman sosiaaliturvajärjestelmän mukaisen terveydenhuollon kattavuuteen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Lisäksi jokaisen jäsenvaltion tehtävänä on määritellä sairasvakuutusjärjestelmänsä mukaisten etuuksien myöntämisen edellytykset myös silloin, kun halutaan asettaa vaatimuksia kliinisen tarpeen mukaan määräytyvälle ensisijaiselle hoitoon pääsylle. Vapaata liikkuvuutta koskevissa yhteisön tason säännöissä vaaditaan ainoastaan, että nämä edellytykset eivät saa olla syrjiviä eivätkä ne saa olla esteenä henkilöiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle ja sijoittautumisvapaudelle. Jäsenvaltiot voisivat sen vuoksi tarkastella uudelleen järjestelmiään siltä kannalta, onko tarpeen selkiyttää annettavia etuuksia ja niiden saamisen edellytyksiä. Jäsenvaltiot voisivat esimerkiksi parantaa oikeusvarmuutta omissa järjestelmissään tekemällä kaikista terveydenhoitoon pääsyn edellytyksistä selkeästi ilmaistuja ja avoimia. Komissio on valmis tukemaan tällaisia toimia esimerkiksi vaihtamalla tietoja terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevässä korkean tason ryhmässä ja mahdollisesti kehittämällä EU:n tason ohjeita.

Edellä kuvattujen aloitteiden avulla voidaan merkittävästi edistää pohdintaprosessissa esille tuotujen oikeusvarmuutta koskevien ongelmien ratkaisemista. Jäsenvaltioiden vastuu terveyspalveluista ja sairaanhoidosta vahvistetaan selkeästi perustamissopimuksissa. Se kuvastuu myös tavassa, jolla perustamissopimuksia tulkitaan ja pannaan täytäntöön EU:n toimielimissä. Tulevaisuudessa avoimeksi jää myös muita vaihtoehtoja, kuten lainsäädännön selkiyttäminen edelleen EU:n tasolla, mutta tällaisia vaihtoehtoja olisi tarkasteltava tässä tiedonannossa jo kuvatut toimenpiteet ja alan tuleva kehitys huomioon ottaen.

Komissio kehittää aineistoa näihin periaatteisiin ja yksityiskohtaisiin säännöksiin perustuvan lisätiedon antamiseksi kansalaisille kaikkialla unionissa. Lisäksi komissio antaa käytännön tietoa yhteystahoista eri jäsenvaltiossa. Nykyiset kansalaisten tiedotuskeskukset, kuten EU-kuluttajaneuvontapisteet ja euroneuvontakeskukset voisivat myös edistää näistä oikeuksista tiedottamista, ja tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan, että kansalaiset saavat konkreettista neuvontaa oikeuksien käytön yhteydessä ilmenevien käytännön ongelmien ratkaisemisessa.

2.2. Ylimääräisen kapasiteetin jakaminen toisten kanssa ja rajatylittävä hoito

Kuten pohdintaprosessissa esitetystä raportista käy ilmi, terveydenhuoltojärjestelmien välisestä yhteistyöstä voi koitua etuja potilaille ja järjestelmien toiminnalle yleensä esimerkiksi raja-alueilla tai kun kapasiteettiin liittyy rajoitteita. Monia tällaisia hankkeita on jo käynnissä, ja niissä on kehitetty hyvin monenlaisia ratkaisuja rajatylittävän toiminnan käytännön ongelmiin. Koska nämä hankkeet ovat syntyneet yleensä paikallisista aloitteista, kokemuksiin perustuvia tietoja jaetaan EU:n tasolla rajoitetusti.

Pohdintaprosessissa suositeltiin nykyisten rajatylittävien terveydenhoitohankkeiden ja erityisesti Euregio-hankkeiden arviointia ja hankkeiden välisen verkottumisen kehittämistä parhaiden toimintatapojen jakamiseksi. Komissio aikoo tukea kansanterveysohjelmaan [11] kuuluvaa hanketta, jossa arvioidaan Euregio-terveyshankkeita ja terveydenhuollon yhteistyössä parhaiten onnistuneita alueita. Tutkimuksessa on tarkoitus kerätä tietoa haastatteluin, jotka suunnataan parhaiten onnistuneisiin terveyshankkeisiin. Tuloksista tiedotetaan työryhmissä, konferenssissa ja verkkosivustolla. Lisäksi komissio aikoo tarkastella tapoja tukea näiden hankkeiden verkottumista ja esittää tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

[11] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1786/2002/EY, tehty 23 päivänä syyskuuta 2002, yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman (2003-2008) hyväksymisestä, EYVL L 271, 9.10.2002.

Pohdintaprosessissa komissiota kehotettiin myös tutkimaan, onko terveyspalvelujen ostoa varten mahdollista luoda selkeät ja avoimet puitteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voisivat käyttää keskinäisissä sopimuksissa, ja esittämään tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia. Ensimmäiseksi olisi kerättävä tietoa nykyisistä terveyspalvelujen ostojärjestelyistä ja mahdollisista ostajien ja toimittajien välisistä sellaisista sopimuksista eri EU-maissa, joihin sisältyy toisissa jäsenvaltioissa annettavan terveydenhoidon mahdollisuuden tarjoavia järjestelyjä. Jäsenvaltioita kehotetaan antamaan tietoa tällaisista järjestelyistä terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän kautta. Kun tiedot ovat käytettävissä, jäsenvaltioiden kanssa pohditaan parasta etenemistapaa, johon voi kuulua yhteisen tavoitteen asettaminen osana terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon liittyvää avointa koordinointimenetelmää.

2.3. Terveydenhuollon ammattihenkilöt

Terveydenhoidon alalla liikkuvuus ei koske ainoastaan potilaita, vaan myös terveydenhuollon ammattihenkilöt liikkuvat maasta toiseen. Tätä liikkumista helpotetaan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetuilla EU:n tason säännöillä, joita parhaillaan yksinkertaistetaan ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiiviehdotuksen (KOM(2002) 119) perusteella. Direktiivin tavoitteena on varmistaa selkeät, yksinkertaiset ja avoimet tunnustamismenettelyt kodifioimalla alan nykyinen lainsäädäntö etenkin tiettyjen terveydenhuollon ammattialojen automaattisen tunnustamisen osalta. Lisäksi siinä esitetään muita terveydenhuollon ammattialoja koskevia uusia ratkaisuja, kuten mahdollisuus automaattiseen tunnustamiseen vähimmäisvaatimusten perusteella. Pohdintaprosessissa kannustettiin komission, neuvoston ja parlamentin nykyisiä toimia, joilla varmistetaan selkeät, yksinkertaiset ja avoimet tunnustamismenettelyt, joihin sisältyy nykyisten alakohtaisten sääntöjen tapaan korkea automaattisen tunnustamisen taso terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuuden helpottamiseksi ja kehittämiseksi. Komissio jatkaa näitä toimia aiheen käsittelyyn osallistuvien muiden toimielinten kanssa, jotta direktiivi annettaisiin mahdollisimman pian.

Yhtenä keskusteluissa käsiteltävänä erityisaiheena on ammattihenkilöiden tekemistä hoitovirheistä ilmoittaminen. Tavoitteena on määritellä soveltuvin menetelmä, jolla voidaan varmistaa riittävä terveydenhuollon ja muiden ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden kannalta olennainen luottamuksellinen tietojenvaihto. Valmistelevia toimia on jo käynnistetty Belgian "Sysex"-hankkeessa, jossa kansalaisille annetaan tietoa ammattipätevyyden tunnustamista koskevista säännöistä ja menettelyistä, tarjotaan mahdollisuus tehdä tunnustamishakemus sähköisesti sekä tehdään mahdolliseksi vastuuviranomaisten välinen luottamuksellinen tietojenvaihto. Komissio ja jäsenvaltiot tarkastelevat hankkeen mahdollista laajentamista koko EU:hun.

Yleisemmin terveyspalvelujen suunnittelun ja tarjonnan kannalta tärkeitä ovat tiedot, jotka koskevat terveydenhuollon ammattihenkilöiden lukumäärää, erikoistumisaloja ja jakautumista. Pohdintaprosessissa jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita kehotettiin kehittämään ja lujittamaan järjestelmää, jossa kerätään ajantasaista tietoa terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuudesta, ja kannustettiin jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita keräämään ja jakamaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevia vertailukelpoisia työvoimatietoja yhteistyössä komission ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa. Nämä tiedot olisi kerättävä ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevien nykyisten komiteoiden kautta, mutta käytännössä jäsenvaltioiden näiden komiteoiden kautta toimittamat terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevat tilastot eivät ole läheskään täydelliset. Komissio kehottaakin kansallisia terveydenhuollon viranomaisia toimittamaan kyseisille komiteoille ajantasaiset ja kattavat tilastotiedot terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuudesta sekä rajatylittävän tarjonnan että pysyvän toiseen jäsenvaltioon sijoittautumisen osalta.

Näiden tietojen keruu on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon joissakin jäsenvaltioissa vallitseva pula terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Vajetta pahentaa tulevina vuosina terveydenhuollon ammattihenkilöiden ikääntyminen. Ajanjaksolla 1995-2000 alle 45-vuotiaiden lääkärien määrä EU:ssa laski 20 prosentilla, kun taas yli 45-vuotiaiden lääkärien määrä kasvoi yli 50 prosentilla. Myös sairaanhoitajien keski-ikä nousee: viidessä jäsenvaltiossa lähes puolet sairaanhoitajista on iältään yli 45 vuotta. Jos tämä suuntaus jatkuu, vaje kasvaa tulevina vuosikymmeninä kriittisen suureksi kaikkialla unionissa. Liikkuvuuden helpottamisella voidaan jossakin määrin varmistaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt menevät sinne, missä heitä eniten tarvitaan. Jos erikoistuneiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden kokonaismäärät eivät kuitenkaan ole riittävät, tästä aiheutuu joka tapauksessa vakava riski terveydenhuoltojärjestelmille kaikkialla unionissa, ja vaikutukset ovat suurimmat köyhimmissä jäsenvaltioissa. Tällaisessa tilanteessa maan on vaikea investoida terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutukseen, jos ei ole tietoa siitä, että muut maat toimivat samalla tavoin. Yhteisen EU:n laajuisen strategian ansiosta, joka kattaa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöiden seurannan, koulutuksen, rekrytoinnin ja työolot, voitaisiin varmistua siitä, että jäsenvaltiot saavat näkyvää vastinetta terveydenhuollon ammattihenkilöihin tekemilleen investoinneille ja että koko unionissa pystytään saavuttamaan korkeatasoisen terveydenhoidon tavoitteet. Komissio kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan tätä aihetta yhdessä terveydenhuollon ammattialojen edustajien kanssa.

2.4. Eurooppalaiset osaamiskeskukset

Kuten pohdintaprosessissa todettiin, eurooppalaiset osaamiskeskukset voisivat tarjota korkealaatuisia ja kustannustehokkaita terveyspalveluja erityistä resurssien keskittämistä tai asiantuntemusta vaativien sairauksien hoitoon, varsinkin kun on kyse harvinaisista sairauksista. Osaamiskeskukset voisivat toimia myös keskeisessä asemassa lääketieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen sekä tiedon jakamisen ja arvioinnin aloilla. Eurooppalaisten osaamiskeskusten järjestelmän olisi oltava joustava, puolueeton ja avoin, sen kriteerien tulisi olla selkeitä, ja siihen olisi osallistuttava tieteellisiä asiantuntijoita ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Järjestelmässä olisi myös otettava huomioon palvelujen ja asiantuntemuksen asianmukainen jakautuminen laajentuneessa Euroopan unionissa.

Pohdintaprosessissa komissiota kehotettiin suorittamaan osaamiskeskuksiin liittyvä kartoitus yhdessä jäsenvaltioiden ja liittymässä olevien maiden kanssa edellä mainitut periaatteet huomioon ottaen sekä tutkimaan, miten esimerkiksi keskusten organisointiin, nimeämiseen ja kehittämiseen liittyvää verkottumista ja yhteistyötä voidaan edistää. Komissio ryhtyy suosituksen mukaisiin toimiin järjestämällä tarjouspyynnön osana kansanterveysohjelmaa. Hankkeen tulosten perusteella komissio tarkastelee näitä aiheita koskevia erityisiä ehdotuksia EU:n tasolla sekä uusia yhteistyörakenteita ja menetelmää, jonka avulla eri puolilla Eurooppaa sijaitsevat osaamiskeskukset yksilöidään. Tämän alan yhteistyöllä on suuret mahdollisuudet tuoda mukanaan etuja potilaille siltä osin, että pitkälle erikoistuneeseen hoitoon pääsy helpottuu, ja terveydenhuoltojärjestelmille siltä osin, että resurssit tulevat käytetyksi mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi kun kootaan yhteen harvinaisiin sairauksiin keskittyviä resursseja.

2.5. Terveysteknologian arviointi

Terveysteknologian kehittyminen on keskeisellä tavalla vaikuttanut ihmisten terveyden huomattavaan parantumiseen nykyaikana. Terveysteknologia käsittää terveyteen liittyvät laitteet ja valmisteet sekä tekniikan. Terveysteknologian kehittyminen on antanut mahdollisuuden tehokkaampien hoitojen kehittämiseen, minkä lisäksi käytettävissä olevia terveydenhoidon keinoja on voitu kohdentaa myös sellaisiin sairauksiin, joita ei ole aiemmin pystytty hoitamaan.

Osittain tämän vuoksi terveysteknologian kehittyminen on ollut viime vuosikymmeninä EU:n terveydenhuoltojärjestelmien menojen kasvuun merkittävimmin vaikuttava tekijä. Kaikki toivovat hyötyvänsä mahdollisimman tehokkaasta terveydenhuollosta. Kallein tai nykyaikaisin hoito ei kuitenkaan ole välttämättä tehokkainta. Terveysteknologian uusia kehityssuuntia on tarpeen asianmukaisesti arvioida ja verrata niitä muihin vaihtoehtoihin, jotta terveydenhuoltoa koskeville päätöksille vahvistetaan vankat perusteet. Terveysteknologian arviointia voidaan käyttää erilaisten terveysteknologioiden turvallisuuden, tehokkuuden sekä laajempien vaikutusten arviointiin. Tämäntyyppistä arviointia ei ole tähän mennessä tehty riittävästi, ja toimia on toteutettu hajautetusti eri puolilla unionia. Esimerkkinä tästä on lääkeala, jolla lääkkeiden kliinisen ja kustannustehokkuuden arviointi on muuttumassa tavanomaiseksi käytännöksi useimmissa terveydenhuollon hinnoittelu- ja korvausjärjestelmissä, mutta siitä huolimatta järjestelmät toimivat hyvin eri tavoin. EU:n tason koordinoinnilla voidaan saada lisäarvoa tiedon jakamisen, päällekkäisyyksien välttämisen ja mahdollisimman hyviin tuloksiin tähtäävien koordinointitoimien ansiosta. Tämänsuuntaisia toimia on jo käynnistetty lääkealalla direktiivillä 89/105/EY perustetussa avoimuuskomiteassa.

Pohdintaprosessissa komissiota pyydettiin tarkastelemaan, miten terveysteknologian arvioinnin kestävä verkosto ja koordinointitoiminta voitaisiin organisoida ja rahoittaa, sekä esittämään tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia. Terveysteknologian arviointimenetelmien yhdenmukaistamisessa ja terveysteknologian asemaa jäsenvaltioiden tulevissa terveydenhuoltojärjestelmissä koskevassa tarkastelussa perustana voidaan käyttää yhteistyötä ja hankkeita, joita jo nyt tuetaan kansanterveysohjelman kautta. Komissio aikoo perustaa koordinointimenetelmän liittääkseen yhteen nykyiset eri hankkeet, järjestöt ja virastot, jotta tulokset ja tiedot voidaan koota käyttökelpoisella ja tehokkaalla tavalla, ja se aikoo myös esittää erillisiä ehdotuksia sekä teettää tutkimuksen. Terveysteknologian kustannustehokkuus voi olla myös erillisenä aiheena avoimessa koordinointimenetelmässä, jonka käyttöä terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon yhteydessä on ehdotettu. Näillä aloitteilla osaltaan varmistetaan, että potilaat saavat kaikkialla EU:ssa hoitoa, jossa hyödynnetään uusinta lääketieteellistä teknologiaa, ja että terveydenhuoltojärjestelmissä voidaan varmistaa rajallisten resurssien mahdollisimman tehokas käyttö.

3. TIEDONSAANTI

3.1. Terveydenhuoltojärjestelmiä koskeva tiedotusstrategia

Terveydenhuoltojärjestelmiä koskevat tiedot ovat ehdottoman tärkeitä. Niiden perusteella kansalaiset pystyvät käyttämään terveydenhuoltojärjestelmiä, ammattihenkilöt pystyvät tekemään diagnooseja, hoitamaan tai lähettämään potilaan eteenpäin, ja terveydenhuollon viranomaiset pystyvät huolehtimaan järjestelmien yleisestä suunnittelusta ja hallinnoinnista. EU:n tasolla tietoja käytetään parhaiden toimintatapojen yksilöintiin ja vaatimusten vertailuun. Tässä tiedonannossa esitetyn strategian monet näkökohdat ovat sidoksissa asianmukaiseen tietoon. Terveydenhuoltojärjestelmien ensisijaisesti kansallinen painotus johtaa kuitenkin muun muassa siihen, että kaikkia tietoja ei ole käytettävissä EU:n tasolla.

Terveydenhuoltojärjestelmiä koskevien tietojen kehittäminen edellyttää strategiaa. Pohdintaprosessissa komissiota kehotettiin kehittämään kansanterveysalan toimintaohjelman tulosten perusteella EU:n puitteet terveydenhuollon tietoja varten. Tähän kuuluvat tiedot siitä, mitkä ovat päätöksentekijöiden, potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedonsaantitarpeet, kuinka tietoa voidaan jakaa ja mitkä ovat eri toimijoiden velvollisuudet. Myös WHO:n ja OECD:n asiaan liittyvä työ on otettava huomioon. Lisäksi raportissa yksilöitiin useita aloja, joilta tarvitaan lisää tietoa. Alat vaihtelivat yksityiskohtaisesta terveydenhoidon tarjonnasta järjestelmälliseen tiedonkeruuseen potilaiden liikkumista koskevista määristä ja liikkumisen luonteesta, mukaan luettuna matkailuun liittyvät virrat ja pitkäaikainen oleskelu.

Jo parhaillaan toteutetaan toimia, joilla pyritään parantamaan potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuutta koskevia tietoja EU:n tasolla. Toteutuksesta vastaa terveydenhuoltojärjestelmiä käsittelevä työryhmä, joka on perustettu kansanterveysalan toimintaohjelman ensimmäisessä ohjelmalohkossa. Kyseinen asiantuntijaryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa, ja se antaa komissiolle neuvontaa tietotarpeisiin vastaamista ja tulosten levittämistä koskevissa kysymyksissä terveydenhuoltojärjestelmien alalla. Toiminnan perustana voidaan käyttää kansanterveysalan seurantaohjelmassa käynnistettyjä toimia. Ohjelma käsittää 12 terveydenhuoltojärjestelmiä koskeviin tietoihin keskittyvää hanketta. Hankkeiden kattamat tiedot koskevat sairaalatietoja, perusterveydenhuoltoa, lääkevalmisteita, ennalta ehkäiseviä toimia ja terveysvalistusta sekä terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Lisäksi sateenvarjohankkeessa kuvaillaan terveydenhoidon tarjonnan toimijoita ja toimintaa. Terveydenhuoltojärjestelmiä käsittelevän työryhmän toimintaa koordinoidaan tiiviisti yhteisön tilasto-ohjelman [12] ja etenkin terveydenhuollon tilastoja käsittelevän ydinryhmän toiminnan kanssa sekä OECD:ssä ja WHO:ssa parhaillaan toteutettavien toimien kanssa. Myös tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmat [13] voivat olla toiminnassa mukana; ohjelmaan kuuluvassa tulevassa hankkeessa esimerkiksi arvioidaan terveydenhuoltolaitosten tuloksia erilaisten laatustrategioiden arviointia ja vertailua varten.

[12] Ks. neuvoston asetus (EY) N:o 322/97, annettu 17 päivänä helmikuuta 1997, yhteisön tilastoista.

[13] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1513/2002/EY, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002-2006), EYVL L 232, 29.8.2002, s. 1.

Myös kansanterveysalan toimintaohjelman terveystietoja koskevassa ohjelmalohkossa kehitetään eurooppalaisen kansanterveysportaalin käsitettä. Portaali toimii yhteisenä yhteyspisteenä, josta yhteisön varoin tuotetut temaattisesti jäsennellyt terveystiedot ovat haettavissa. Sen kautta on saatavilla tietoa etenkin yhteisön terveysindikaattoreista kuudelta aihealueelta (kuolevuus ja sairastavuus, vammat ja tapaturmat, elintavat, terveys ja ympäristö, mielenterveys ja terveydenhuoltojärjestelmät) sekä näihin indikaattoreihin perustuvat analyysit ja suositukset poliittisiksi toimiksi. Lisäksi komissio, Euroopan lääkearviointivirasto ja jäsenvaltiot panevat täytäntöön lääkealan tietotekniikkastrategian, joka käsittää ehdotuksen EuroPharm-tietokannan perustamisesta. Tietokanta sisältää yhdenmukaistetut tiedot kaikista EU:ssa luvan saaneista lääkkeistä. Toimet ovat osa laajempaa strategiaa, jonka avulla pyritään parantamaan kuluttajille lääkkeistä annettavia tietoja. Nämä aloitteet muodostavat vankan perustan terveydenhuoltojärjestelmiä koskevien tietojen EU:n laajuiselle johdonmukaiselle strategialle.

3.2. Rajatylittävän terveydenhoidon perusteet ja laajuus

Pohdintaprosessissa mainittiin erikseen tarve saada lisää tietoa rajatylittävän hoidon perusteista ja laajuudesta, ja komissiota kehotettiin suorittamaan erityisesti laajentumisen näkökulmasta tutkimus sen selville saamiseksi, miksi potilaat hakeutuvat hoitoon toiseen valtioon, mitkä lääketieteen erikoisalat ovat kysymyksessä, minkä luonteisia kahdenväliset sopimukset ovat, mitä tietoja potilaat ja lääkärit tarvitsevat ja mitkä ovat potilaiden kokemukset. Komissio aikoo tehdä tällaisen selvityksen suorittamalla erillisen tutkimuksen osana kansanterveysohjelmaa sekä toteuttamalla tutkimushankkeen Europe for patients, jossa tarkastellaan potilaiden lisääntyvän liikkuvuuden etuja ja haasteita EU:ssa.

3.3. Tietosuoja

Pohdintaprosessissa tuotiin esiin tietosuojaan ja jäsenvaltioiden väliseen luottamuksellisten tietojen vaihtoon liittyviä avoimia kysymyksiä, ja komissiota kehotettiin perehtymään tähän aiheeseen. Kysymykset kuuluvat yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46/EY [14] soveltamisalaan.

[14] EYVL L 281, 23.11.1995.

Direktiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden tietosuojalainsäädäntöä henkilötietojen vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi unionissa siten, että luonnollisten henkilöiden perusoikeudet ja -vapaudet suojataan. Direktiivi sisältää yleisen kiellon käsitellä arkaluonteisia tietoja, joihin myös terveystiedot kuuluvat, kuitenkin tietyin poikkeuksin. Arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskeva yleinen kielto voidaan kumota, jos rekisteröity antaa siihen nimenomaisen suostumuksensa, edellyttäen, että asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä sallitaan tällainen yksittäisen henkilön antama suostumus. Terveystietoja voidaan käsitellä myös tilanteissa, joissa se on tarpeen ennalta ehkäisevää lääketiedettä tai lääketieteellisiä diagnooseja koskevia tarkoituksia, hoidon tai käsittelyn suorittamista taikka terveydenhuollon palvelujen hallintoa varten ja jos näitä tietoja käsittelee terveydenhuollon ammattikoulutuksen saanut henkilö, jota kansallinen lainsäädäntö tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asettama salassapitovelvollisuus koskee, tai jos tietoja käsittelee muu henkilö, jolla on vastaava salassapitovelvollisuus.

Direktiivissä vahvistetaan puitteet henkilötietojen ja terveystietojen käsittelylle rajatylittävässä terveydenhoidossa. Terveydenhuoltosektorilla ei kuitenkaan ehkä riittävästi tiedetä näistä säännöksistä. Niiden soveltamatta jättäminen voi tarkoittaa sitä, että kansalaisten yksityisyyden suojaa ei asianmukaisesti taata, tai päinvastoin, että hoitoa koskevat olennaiset tiedot eivät kulje potilaiden mukana näiden hakeutuessa hoitoon muualla unionissa. Komissio aikoo toteuttaa toimia jäsenvaltioiden ja kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa lisätäkseen tietoisuutta näistä säännöksistä ja niiden soveltamisesta terveydenhoitoon sekä käsitelläkseen tarvittaessa mahdollisia muita kysymyksiä.

3.4. Terveysalan sähköiset sovellukset

Tietotekniikan käyttö avaa suuria mahdollisuuksia potilaille, ammattihenkilöille ja yleensä terveydenhuoltojärjestelmille. Terveysaiheiset tiedot muodostavat Internetissä yhden eniten haetuista aihealueista, koska kansalaiset haluavat tietää enemmän terveydestään ja siihen vaikuttavista päätöksistä. Myös joitakin tietotekniikkaa hyödyntäviä terveyteen liittyviä palveluja on tarjolla sekä potilaille että ammattihenkilöille. Komissio on käynnistänyt toimia terveysalan sähköisten sovellusten edistämiseksi etenkin kansanterveysohjelmassa ja osana terveysalan sähköisiä sovelluksia koskevaa toimintasuunnitelmaa. Terveysaiheisten tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja yhteensopivuus ovat tältä osin erityisen tärkeässä asemassa. Pohdintaprosessissa komissiota kehotettiin tarkastelemaan sellaisten EU:n laajuisten periaatteiden laatimista, jotka koskevat terveyspalvelujen tarjontaan osallistuvien eri tahojen toimivaltuuksia ja vastuualueita.

Sähköisestä kaupankäynnistä annetulla direktiivillä 2000/31/EY [15] osaltaan parannetaan oikeusvarmuutta ja selkeyttä, jotta tietoyhteiskunnassa toimivat palvelujen tarjoajat voivat tarjota palvelujaan kaikkialla unionissa. Tietenkään sellaiset toimet, joita ei voida suorittaa verkossa, kuten potilaan fyysistä tarkastusta edellyttävä lääketieteellinen neuvonta, eivät kuulu tietoyhteiskunnan palveluihin, vaan niitä koskevat edelleen sen jäsenvaltion säännöt, jossa palvelu tarjotaan. Joka tapauksessa yhteisön lainsäädännössä vahvistettua vaatimusta kansanterveyden suojelusta sovelletaan riippumatta siitä, tarjotaanko terveyspalveluja verkossa vai muutoin. Jäsenvaltiot voivat myös rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa palvelujen tarjontaa, mikäli se on välttämätöntä kansanterveyden suojelemiseksi, sähköistä kaupankäyntiä koskevassa direktiivissä vahvistetuin edellytyksin.

[15] EYVL L 178, 17.7.2000.

Näiden yleisten puitteiden lisäksi sähköisiin terveyspalveluihin liittyvät juridiset ja eettiset kysymykset kaipaavat selvennystä. Komissio on jo esittänyt vuonna 2002 tiedonannon, jossa määritellään terveysaiheisten verkkosivustojen laatukriteerit [16]. Siinä keskityttiin ensisijassa terveysaiheisten verkkosivustojen luotettavuuteen ja esitettiin joukko yhteisesti sovittuja laatukriteereitä, joita verkkosivustojen operaattoreiden olisi sovellettava asiaankuuluvan yhteisön lainsäädännön lisäksi. Komissio aikoo käsitellä näitä kysymyksiä osana eEurope 2005-aloitetta sekä terveysalan sähköisiä sovelluksia koskevan hankkeen (eHealth) [17] erityistoimissa.

[16] Komission tiedonanto - eEurope 2002: Terveysaiheisten verkkosivustojen laatukriteerit, KOM (2002) 667 lopullinen, hyväksytty 29.11.2002.

[17] Komission tiedonanto "eHealth - parempaa terveydenhuoltoa Euroopan kansalaisille: Toimintasuunnitelma terveysalan sähköisten sovellusten kehittämiseksi Euroopassa".

4. EU:n osuus terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamisessa

EU:n kaikkien kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin korkean tason varmistaminen on koko unionin tavoite. Joissakin EU:n tason toimissa keskitytään suoraan terveyteen, kuten kansanterveysalan toimintaohjelmassa ja veren ja verivalmisteiden turvallisuutta koskevassa lainsäädännössä. On myös toimia, joiden ensisijaiset tavoitteet eivät liity terveyteen, mutta joiden määritelmiin ja täytäntöönpanoon sisältyy terveyden suojelua koskevia vaatimuksia Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa vaaditulla tavalla (152 artiklan 1 kohta).

Jäsenvaltiot toimivat itse sitoutuakseen kansalaistensa terveyden ja hyvinvoinnin varmistaviin yhteisiin toimiin, joissa terveydenhuoltojärjestelmillä on keskeinen asema. Jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmillä on myös yhteiset perusperiaatteet: tarpeeseen perustuva yhtäläinen mahdollisuus hoitoon, korkeatasoisten terveyspalvelujen tarjonta ja yhteisvastuullisuuteen perustuva vankka taloudellinen kestävyys. EU:n tason säännöillä ja toimilla on yhä merkittävämpi asema terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamisessa, ja näitä periaatteita esitetään terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon avoimen koordinoinnin yleistavoitteiksi. Pohdintaprosessin keskeisenä tekijänä oli tarve parantaa tietämystä siitä, millä tavoin unionin tasolla varmistetaan kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin korkea taso kaikkialla EU:ssa, ja lujittaa terveydenhuollosta ja sen järjestelmistä vastuussa olevien poliittisten viranomaisten asemaa EU:n osallistumisen suunnittelussa.

4.1. Terveydenhuollon tavoitteiden parempi integrointi kaikkiin EU:n politiikan aloihin ja toimiin

EU:n osallistumista kansalaistensa terveyden suojelun korkean tason saavuttamiseen on tarpeen analysoida ja ymmärtää paremmin. Pohdintaprosessissa jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita kehotettiin ilmaisemaan näkemyksiään siitä, miten erilaiset mahdollisuudet hakeutua hoitoon toisessa jäsenvaltiossa toimivat omassa maassa ja mikä on niiden vaikutus etenkin EU:n sääntöjen mukaiset hoitoon hakeutumisen tavat huomioon ottaen. Komissio kerää näitä tietoja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän kautta ja ottaa huomioon myös edellä kuvatun tiedotusstrategian yhteydessä kootut tiedot.

Pohdintaprosessissa kehotettiin yleisemmällä tasolla komissiota valmistelemaan analyysi yhteisön toimista sen selville saamiseksi, miten näillä toimilla voidaan parhaiten edistää terveyspalvelujen saantia ja laatua, ottaen huomioon muiden kansainvälisten järjestöjen asiaankuuluvat toimet. Lisäksi pohdintaprosessissa kehotettiin komissiota laatimaan näyttöön perustuva katsaus yhteisön sääntelyn ja kansallisen terveyspolitiikan tavoitteiden välisestä vuorovaikutuksesta johtuviin kysymyksiin.

EU:n tasolla komissio jo toteuttaa toimia sen varmistamiseksi, että EU:n aloitteiden terveyspolitiikan tavoitteisiin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan osana uusien aloitteiden kokonaisvaltaista vaikutustenarviointia. Kansanterveyttä koskevissa perustamissopimuksen määräyksissä edellytetään, että ihmisten terveyden korkeatasoinen suoja varmistetaan kaikkien yhteisön toimintalinjojen ja toimien määritelmissä ja toteutuksessa. Kansalaisten kokonaisterveyteen kohdistuvien vaikutusten lisäksi arvioinnissa olisi otettava huomioon vaikutukset terveydenhuoltojärjestelmiin ja niiden tavoitteisiin. Kansanterveysalan toimintaohjelmassa tuetaan toimia, joiden avulla parannetaan terveysvaikutusten arviointimenetelmien yksityiskohtia muun muassa siten, että toteutetaan yhteisön toimintalinjoja, lainsäädäntöä ja toimia koskevia erityisiä tapaustutkimuksia, kartoitetaan terveysvaikutusten arvioinnin käyttöä jäsenvaltioissa sekä selvitetään, millä tavoin terveys on otettu huomioon muissa arviointimenetelmissä ja erityisesti integroiduissa arviointivälineissä. Komissio käyttää näitä toimia perustana varmistaessaan, että tulevien aloitteiden vaikutus kansanterveyteen ja terveydenhuoltoon otetaan huomioon niiden integroidussa kokonaisarvioinnissa.

4.2. Järjestelyn luominen terveyspalveluita ja sairaanhoitoa koskevan yhteistyön tueksi

On selkeästi tarpeen helpottaa EU:n laajuista terveyspalvelujen ja sairaanhoidon alan yhteistyötä, kuitenkin siten, että jäsenvaltioiden vastuut tällä alalla säilyvät ennallaan. Jäsenvaltioiden on oltava tiiviisti toiminnassa mukana, jotta varmistetaan, että kaikki kansalliset, alueelliset ja paikalliset tasot osallistuvat toimiin ja ovat tietoisia työnsä EU:n laajuisesta ulottuvuudesta. Pohdintaprosessissa komissiota kehotettiin tarkastelemaan sellaisen Euroopan tason pysyvän järjestelyn kehittämistä, jossa voitaisiin tukea eurooppalaista yhteistyötä terveydenhoidon alalla ja tarkkailla EU:n vaikutusta terveydenhoitojärjestelmiin, sekä esittämään tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisö edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä kyseisessä artiklassa tarkoitetuilla aloilla sekä tarvittaessa tukee niiden toimintaa. Yhdessä komission kanssa jäsenvaltiot sovittavat keskenään yhteen politiikkansa ja toimintaohjelmansa etenkin kansanterveyden parantamiseksi, ihmisten sairauksien ja tautien ehkäisemiseksi sekä ihmisten terveyttä vaarantavien tekijöiden torjumiseksi. Kyseinen toiminta käsittää laajalle levinneiden vaarallisten sairauksien torjunnan edistämällä niiden syiden, leviämisen ja ehkäisemisen tutkimusta sekä terveysvalistusta ja -kasvatusta. Komissio voi kiinteässä yhteydessä jäsenvaltioihin tehdä aiheellisia aloitteita tämän yhteensovittamisen edistämiseksi.

Näiden määräysten pohjalta ja pohdintaprosessin onnistumisen myötä komissio on päättänyt perustaa terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän, jota koskevat seuraavat periaatteet:

- asema: korkean tason ryhmä, joka tukee jäsenvaltioiden välistä EU:n laajuista yhteistyötä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon alalla, jotta autetaan potilaita saamaan etsimäänsä korkeatasoista terveydenhoitoa ja tuetaan terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuuden parantamista

- toimet: ryhmän on tarkoitus edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja huolehtia pohdintaprosessissa esitettyjen suositusten jatkotoimista, joita ovat esimerkiksi potilaiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan tiedon lisääminen, ylimääräisen kapasiteetin jakaminen järjestelmien välillä ja rajatylittävä hoito, eurooppalaisten osaamiskeskusten kartoittaminen ja verkottuminen ja uuden terveysteknologian arvioinnin koordinointi

- jäsenyys: jäsenet ovat johtavia, yleensä pääjohtajatason edustajia jäsenvaltioista ja komission edustajia, jotka voivat tarvittaessa olla ulkopuolisia asiantuntijoita

- oikeusperusta: ryhmä perustetaan komission päätöksellä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen kansanterveyttä koskevan 152 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi, ja sen on määrä kyseisen kohdan mukaisesti tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia terveyspalvelujen ja sairaanhoidon alalla

- yhteydet muihin elimiin: ryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä muiden asiaankuuluvien EU:n ja kansainvälisen tason elinten kanssa ja etenkin sosiaalisen suojelun komitean ja talouspoliittisen komitean kanssa

- muiden sidosryhmien osallistuminen: myös kansanterveyden alalla toimivia kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä olisi otettava säännöllisesti mukaan ryhmän toimintaan etenkin Euroopan unionin terveysalan foorumin kautta. Terveydenhuollosta vastaavien alue- ja paikallisviranomaisten edustajien olisi myös voitava osallistua ryhmän toimintaan, koska suurimmassa osassa jäsenvaltioita vastuu terveyspalvelujen tarjoamisesta kuuluu alue- tai paikallistasolle.

Terveyspalvelut ja sairaanhoito ovat ensisijassa jäsenvaltioiden vastuulla, ja niiden olisi oltava sitä myös vastaisuudessa. Pohdintaprosessin päätelmistä käy kuitenkin selkeästi ilmi, että yhteistyö tarjoaa merkittävät mahdollisuudet auttaa potilaita saamaan korkeatasoista terveydenhoitoa ja tukea terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuuden parantamista. Terveydenhuoltojärjestelmiä koskevan vastuun säilyminen jäsenvaltioilla ei tarkoita sitä, ettei EU:n tasolla voida tehdä mitään. Ryhmä voi pikemminkin varmistaa, että rakenteet yhteistyön helpottamiseksi, silloin kun se on hyödyllistä, ovat olemassa ja että silloin kun EU:lla on vaikutuksia terveydenhoitoon tai terveydenhuoltojärjestelmiin, nämä vaikutukset ovat myönteisiä, ja terveydenhuollon tavoitteiden saavuttamisesta vastaavat tahot voivat osaltaan vaikuttaa kehitykseen.

5. Laajentumiseen vastaaminen terveydenhuoltoon ja sen infrastruktuuriin tehtävien investointien kautta

Unionin jokaisessa jäsenvaltiossa haasteena on saavuttaa omat terveydenhuollon tavoitteet. Haasteet edellyttävät erityisen kiireellisiä toimia uusissa jäsenvaltioissa. Terveydenhuoltoon ja sen järjestelmiin tehtävät investoinnit ovat sidoksissa näiden maiden kansalaisten elämänlaatuun, mutta myös yleiseen talouskehitykseen ja kestävään kehitykseen. Investointien on oltava etusijalla sekä asianomaisissa maissa että unionissa. Laajentumisen myötä uusilla jäsenvaltioilla on kuitenkin myös paremmat mahdollisuudet ratkaista ongelmiaan, koska kyseisten maiden talouskehitys on kestävää. Vasta avautuvat markkinat ovat jo vaikuttaneet myönteisesti terveydentilan kehittymiseen, koska saataville on tullut parempia ja laadukkaampia tuotteita, ja tämä tilanne todennäköisesti jatkuu ja paranee entisestään kyseisten maiden liittymisen jälkeen.

Kansalaisten terveydentila on uusissa jäsenvaltioissa vaihteleva, mutta elinajanodote on niissä huomattavasti alhaisempi kuin nykyisessä unionissa, ja varsinkin miesten terveys on erityisen heikko. Länsimaiden yleisimpiä tauteja, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää - varsinkin keuhkosyöpää - esiintyy näissä maissa enemmän kuin nykyisessä unionissa. Myös riskitekijöitä on enemmän kuin nykyisessä unionissa. Esimerkiksi tupakointi ja alkoholin kulutus on yleisempää, ja liikuntaa harrastetaan vähemmän. Liittymässä olevien maiden terveydenhuoltojärjestelmiä on uudistettu, ja uudistuksissa on painotettu hajauttamista, vakuutus- ja rahoitusjärjestelmien uudistusta sekä resurssien tehokkaampaa käyttöä. Terveydenhuoltoon investoidut kokonaisresurssit ovat kuitenkin huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin nykyisessä unionissa - keskimäärin 4,5 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT), kun vastaava luku nykyisessä unionissa on 8,5 prosenttia BKT:stä.

Huono terveystilanne yhdistettynä liian vähäisiin terveydenhuollon ja niiden järjestelmien investointeihin johtaa kehityksen merkittävään hidastumiseen, jollei asian puututa. Terveys on kilpailukykyisen talouden tuottava tekijä. Työntekijän poissaolosta aiheutuvat kustannukset eivät ole ainoastaan suoria sairaslomakuluja, vaan myös sijaisesta ja työntekijän yleisesti alhaisemmasta tuottavuudesta aiheutuvia kuluja. Yksinomaan työtapaturmien kustannuksiksi arvioidaan 1-3 prosenttia BKT:stä vuodessa. Makrotalouden tasolla terveys on avainasemassa väestön aktiivisuuden tason nostamisessa. Kroonisia tauteja esiintyy noin 15 prosentilla Euroopan unionin työssäkäyvästä väestöstä. Tästä johtuva taakka keskittyy taudeista kärsivien lisäksi hoitoa tarjoaville: noin 15 miljoonaa ihmistä nykyisessä EU:ssa tarvitsee kolmannen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista perustoiminnoista.

Myönteisenä puolena on se, että pitkäikäisyyden lisääntyminen ja kokonaisterveyden parantuminen lisäävät ihmisten mahdollisuuksia hyötyä omaan koulutukseen tehdyistä investoinneista. Lisäksi luottamus ja kyky säilyä pitempään aktiivisena kasvavat. Terveyteen aikaisessa vaiheessa tehdyt investoinnit vähentävät taloudelle yleisesti koituvia myöhempiä kustannuksia. Koko unionin tuleva talouskehitys ja kestävä kehitys ovat sen vuoksi sidoksissa terveydenhuoltoon tehtäviin investointeihin, jotka ovat uusille jäsenvaltioille erityisen tärkeitä, jotta eroa muuhun unioniin saadaan kurottua umpeen.

Pohdintaprosessissa komissiota, jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita kehotettiin tutkimaan, miten terveydenhuoltoon, terveydenhuollon perusrakenteiden kehittämiseen ja ammattitaidon kehittämiseen kohdistuvia investointeja voitaisiin helpommin sisällyttää yhteisön nykyisistä rahoitusvälineistä rahoitettavien kohteiden painopistealueisiin erityisesti tavoite 1 -alueilla. Unioni itse asiassa jo tukee terveydenhuollon investointeja nykyisissä jäsenvaltioissa silloin kun asianomaiset maat ja alueet ovat nostaneet ne etusijalle, esimerkiksi seuraavissa hankkeissa:

- Portugalissa toteutettavaan terveydenhuollon toimintaohjelmaan investoidaan 475 milj. euroa terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn, hoitoon pääsyn parantamiseen ja terveydenhuoltoalan kumppanuuksien kehittämiseen.

- Espanjan "Ceuta"-ohjelman (jonka kokonaisbudjetti on 105,5 milj. euroa) kaupunki- ja paikallisalueiden kehittämistä koskevassa ohjelmalohkossa tuetaan terveyskeskusten ja sairaaloiden teknisiä uudistuksia ja parannuksia.

- Kreikassa Epeiroksen ja Sterea Elladan alueellisten ohjelmien (joiden kokonaisbudjetti on 1,553 milj. euroa) infrastruktuuri- ja kaupunkialueiden parantamisohjelmiin sisältyy terveydenhuoltoon liittyvien toimien tukeminen.

Tämän tiedonannon jatkotoimet riippuvatkin asianomaisista alueista ja maista, jotka ovat nostaneet terveydenhuoltoon ja sen infrastruktuuriin tehtävät investoinnit etusijalle. Komissio työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevässä korkean tason ryhmässä ja rahoitusvälineisiin liittyvien asiaankuuluvien rakenteiden kautta sen varmistamiseksi, että terveydenhuollolle annetaan sen ansaitsema painoarvo kokonaissuunnittelussa. EU:n tasolla tehtävien terveydenhuollon infrastruktuuriin kohdistuvien lisäinvestointien tarvetta käsitellään osana unionin uusien rahoitusnäkymien kehittämistä vuodesta 2006 alkaen.

6. Päätelmät

Potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestettyyn korkean tason pohdintaprosessiin osallistuneet terveysministerit ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät yksilöivät useita aihealueita, joilla tarvitaan edistystä. Pohdintaprosessissa esitetty raportti on merkittävä saavutus, koska siinä tunnustetaan EU:n laajuisen yhteistyön mahdollisuudet auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan terveyspoliittiset tavoitteensa.

EU:n laajuisten alan jatkotoimien kehittäminen niiden aloitteiden avulla, jotka esitetään tässä tiedonannossa ja avoimen koordinointimenetelmän laajentamisesta terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon annetussa tiedonannossa sekä terveysalan sähköisten sovellusten edistämistä Euroopassa koskevassa tiedonannossa (ja siihen liittyvässä terveysalan sähköisiä sovelluksia koskevassa toimintasuunnitelmassa) on pitkäaikainen hanke, joka edellyttää huomattavia resursseja. Tässä vaiheessa esitettyjen ehdotusten lisäksi saattaa osoittautua tarpeelliseksi antaa myös muita ehdotuksia. Ajan myötä nämä toimet tuottavat kuitenkin tulosta paremman terveyden ja elämänlaadun muodossa. Myös terveydenhuoltojärjestelmiin investoidut resurssit tulevat paremmin käytetyksi kaikkialla EU:ssa, ja tuloksena on talouden kasvu ja aiempaa kestävämpi kehitys koko laajentuneessa unionissa. Lisäksi näiden toimien ansiosta Euroopan integroitumisen konkreettiset edut tuodaan lähemmäs kansalaisia ja heidän jokapäiväistä elämäänsä.

LIITE 1

Tiivistelmä pohdintaprosessin yhteydessä annetuista suosituksista ja komission vastaukset

Suositukset // Komission vastaukset

Potilaiden oikeudet ja velvollisuudet

On edelleen tutkittava mahdollisuutta saada aikaan Euroopan tason yhteisymmärrys potilaiden oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Aluksi olisi kerättävä saatavissa olevat tiedot näistä asioista ja selvitettävä, miten niihin suhtaudutaan jäsenvaltioissa ja liittymässä olevissa maissa.

// Asiaa käsitellään terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevässä korkean tason ryhmässä kokoamalla aluksi yhteen saatavilla olevat tiedot, kuten pohdintaprosessissa suositeltiin.

Ylimääräisen kapasiteetin jakaminen toisten kanssa ja rajatylittävä hoito

Arvioidaan nykyiset rajatylittävät terveydenhoitohankkeet, erityisesti Euregio-hankkeet, ja kehitetään hankkeiden välistä verkottumista, jonka avulla voidaan välittää eteenpäin parhaita käytäntöjä.

// Komissio tukee Euregio-hankkeiden arviointityötä kansanterveysalan toimintaohjelman yhteydessä ja tarkastelee mahdollisuuksia tukea hankkeiden välistä verkottumista.

Komissiota kehotetaan tutkimaan, onko mahdollista laatia terveyspalvelujen ostoa koskeva selkeä ja avoin järjestelmä, jota jäsenvaltioiden toimivaltaiset elimet voisivat käyttää hyväkseen tehdessään keskenään sopimuksia, ja tekemään aiheeseen soveltuvia ehdotuksia.

// Komissio kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän kautta tietoa nykyisistä terveyspalvelujen ostojärjestelyistä ja harkitsee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa jatkotoimia sen jälkeen, kun tiedot ovat saatavilla.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt

Jäsenvaltioita, liittymässä olevia maita ja komissiota kehotetaan kehittämään ja vahvistamaan järjestelmää, joilla kerätään täsmällisiä tietoja terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuudesta. Jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita kannustetaan keräämään ja jakamaan vertailtavaa työvoimatietoa terveydenhuollon ammattihenkilöistä yhteistyössä komission ja asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Kannustetaan komissiota, neuvostoa ja parlamenttia jatkamaan työskentelyä, jolla varmistetaan selkeiden, yksinkertaisten ja avoimien tunnustamismenettelyjen laatiminen. Niihin sisältyisi ammattipätevyyden laaja automaattinen tunnustaminen nykyisten alakohtaisten sääntöjen mukaan terveydenhoidon ammattihenkilöiden liikkuvuuden helpottamiseksi ja edistämiseksi. // Komissio kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan ajantasaiset ja täydelliset tilastot terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuudesta ammattipätevyyden tunnustamista hallinnoivien rakenteiden kautta. Komissio jatkaa yhdessä neuvoston ja parlamentin kanssa työtä selkeiden, yksinkertaisten ja avoimien pätevyyden tunnustamismenettelyjen varmistamiseksi.

Lisäksi komissio jatkaa jäsenvaltioiden kanssa valmistelutyötä, jonka tavoitteena on varmistaa riittävä ja luottamuksellinen tietojenvaihto terveydenhuollon ja muiden ammattihenkilöiden vapaan liikkuvuuden kannalta merkityksellisistä seikoista.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan kysymyksiä, jotka koskevat terveydenhuollon ammattihenkilöiden nykyistä ja tulevaa vajetta Euroopan unionissa.

Eurooppalaiset osaamiskeskukset

Komissiota kehotetaan suorittamaan osaamiskeskuksiin liittyvä kartoitus yhdessä jäsenvaltioiden ja liittymässä olevien maiden kanssa ottaen huomioon edellä mainitut periaatteet sekä tutkimaan, miten esimerkiksi keskusten organisointiin, nimeämiseen ja kehittämiseen liittyvää verkottumista ja yhteistyötä voidaan edistää.

// Komissio tarkastelee asiaa kansanterveysalan toimintaohjelman puitteissa ja harkitsee jatkoehdotuksia tarkastelun pohjalta.

Terveysteknologian arviointi

Komissiota kehotetaan selvittämään, miten terveysteknologian arviointia koskeva kestävä verkosto ja yhteistyötoiminta voitaisiin järjestää ja rahoittaa, ja tekemään asiaan soveltuvia ehdotuksia.

// Komissio ehdottaa, että asiasta tehdään erillisiä ehdotuksia, mukaan luettuna erityistutkimus, jonka perusteella pyritään kehittämään yhteistyörakenne osana terveydenhuoltoalan yhteistyötä, ja esittää tarvittaessa erillisiä ehdotuksia.

Terveydenhuoltojärjestelmiä koskeva tiedotusstrategia

Komissiota kehotetaan kehittämään kansanterveysalan toimintaohjelman tulosten perusteella Euroopan unionin puitteet terveydenhuollon tietoja varten. Tähän kuuluvat tiedot siitä, mitkä ovat päätöksentekijöiden, potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedonsaantitarpeet, kuinka tietoa voidaan jakaa ja mitkä ovat eri toimijoiden velvollisuudet.

Komissiota kehotetaan helpottamaan Euroopan tasolla tietojenvaihtoa mahdollisesti saatavissa olevasta terveydenhoidosta, nykyisin tarjolla olevasta hoidosta, korvauksista ja menettelyistä, kustannuksista, hinnoista, haittavaikutuksista, potilaskertomuksista, sairauksien, hoitojen ja tuotteiden nimistöstä sekä hoidon jatkuvuudesta ja laadusta unionin eri valtioissa. Tietojenvaihto olisi osa yleistä tiedonantojärjestelmää, jota käsitellään jäljempänä olevassa tiedonantoa koskevassa jaksossa. Toimintaan voisi sisältyä tietokantojen verkottamisen ja kehittämisen tukeminen.

Komissiota kehotetaan tutkimaan, miten voitaisiin laatia puitteet, joissa voidaan kerätä järjestelmällistä tietoa laajentuneessa unionissa tapahtuvasta potilaiden liikkuvuudesta, sen määrästä ja luonteesta, riippumatta siitä, tapahtuuko se asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 säädettyjen järjestelmien mukaisesti tai muutoin, sekä tietoa matkailuun liittyvistä ihmisvirroista ja pitkäaikaisesta oleskelusta toisissa valtioissa. // Komissio aikoo tarkastella asiaa kansanterveysalan toimintaohjelman terveystietoja koskevassa ohjelmalohkossa ja erityisesti terveydenhuoltojärjestelmiä käsittelevässä työryhmässä ja levittämällä tietoa suunnitellun kansanterveysportaalin kautta. Työ toteutetaan tiiviissä yhteistyössä muiden asiaankuuluvien Euroopan ja kansainvälisen tason elinten kanssa.

Rajatylittävän hoidon perusteet ja laajuus

Komissiota kehotetaan suorittamaan tutkimus sen selville saamiseksi, miksi potilaat hakeutuvat hoitoon toiseen valtioon, mitkä lääketieteen erikoisalat ovat kysymyksessä, minkä luonteisia kahdenväliset sopimukset ovat, mitä tietoja potilaat ja lääkärit tarvitsevat ja mitkä ovat potilaiden kokemukset, sekä kiinnittämään erityishuomiota EU:n laajentumiseen. // Komissio aikoo tarkastella asiaa kansanterveysalan toimintaohjelman osana suoritettavassa erillisessä tutkimuksessa. Aihetta käsitellään myös Europe for Patients -tutkimushankkeessa.

Tietosuoja

Komissiota kehotetaan tutkimaan tietosuojaa ja luottamuksellisten tietojen välittämistä jäsenvaltioiden kesken ja EU:n tasolla.

// Tässä tiedonannossa esitetään lyhyt kuvaus siitä, miten terveystietojen erityisluonne otetaan huomioon tietosuojasäännöissä. Komissio aikoo jäsenvaltioiden kanssa tiedottaa näistä säännöksistä ja käsitellä mahdollisia muita kysymyksiä terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevässä korkean tason ryhmässä.

Terveysalan sähköiset sovellukset

Komissiota kehotetaan harkitsemaan eurooppalaisten periaatteiden laatimista sähköisten terveydenhoitopalveluiden tarjoamiseen liittyvien henkilöiden pätevyyden ja velvollisuuksien määrittelemiseksi.

// Komissio aikoo käsitellä näitä kysymyksiä yksityiskohtaisemmin osana sähköisiä terveyspalveluja koskevaa kokonaistoimintasuunnitelmaansa, kuten tiedonannossa "eHealth - parempaa terveydenhuoltoa Euroopan kansalaisille: Toimintasuunnitelma terveysalan sähköisten sovellusten kehittämiseksi Euroopassa" on vahvistettu.

Terveydenhuollon tavoitteiden parempi integrointi kaikkiin EU:n politiikan aloihin ja toimiin

Jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita kehotetaan tuomaan esiin näkemyksiään siitä, miten heidän maassaan toimivat ne kanavat, joita myöten voi hakeutua hoitoon toiseen jäsenvaltioon, ja mitä vaikutuksia näillä järjestelmillä on, ja komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan pohtimaan sopivia vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi.

// Komissio kerää näitä tietoja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän kautta ja ottaa huomioon myös edellä kuvatun tiedotusstrategian yhteydessä kootut tiedot.

Komissiota kehotetaan laatimaan tutkimus yhteisön toimista, jotta voitaisiin selvittää, miten ne voisivat paremmin edistää hoidon saantia ja laatua, sekä ottamaan huomioon muissa kansainvälisissä organisaatioissa tehty asiaan liittyvä työ.

Komissiota kehotetaan laatimaan näyttöön perustuva katsaus yhteisön sääntelyn ja kansallisen terveyspolitiikan tavoitteiden välisestä vuorovaikutuksesta johtuviin kysymyksiin.

// Komissio hyödyntää terveysvaikutusten arviointia koskevia nykyisiä hankkeita varmistaessaan, että tulevien komission aloitteiden vaikutukset terveyteen ja terveydenhuoltoon otetaan huomioon niiden kokonaisarvioinnissa.

Järjestelyn luominen terveyspalveluita ja sairaanhoitoa koskevan yhteistyön tueksi

Komissiota kehotetaan harkitsemaan Euroopan unionin tason pysyvän mekanismin kehittämistä, jotta voitaisiin tukea terveydenhuoltoalan yhteistyötä Euroopassa ja tarkkailla EU:n vaikutusta terveydenhoitojärjestelmiin, sekä esittämään asiaan liittyviä ehdotuksia. // Komissio on perustanut terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän.

Terveydenhuoltojärjestelmiä koskevan yhteisen eurooppalaisen vision kehittäminen

Komissiota kehotetaan neuvottelemaan jäsenvaltioiden kanssa ja tutkimaan, miten voidaan lisätä oikeusvarmuutta silloin, kun yhteisöjen tuomioistuimessa käsitellään potilaiden oikeutta sairaanhoitoon toisessa jäsenvaltiossa, ja esittämään soveltuvia ehdotuksia. // Komissio esittää avoimen koordinointimenetelmän laajentamista perusterveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon erillisessä tiedonannossa.

Komissio on toteuttanut ja toteuttaa myös jatkossa useisiin näkökohtiin liittyviä toimia parantaakseen oikeusvarmuutta tällä alalla. Tämä koskee muun muassa seuraavia: tiedotetaan paremmin oikeuksista hakeutua hoitoon toisissa jäsenvaltioissa ja saada korvausta, selkiytetään nykyisen oikeuskäytännön soveltamista sisämarkkinapalveluista annettavalla direktiivillä, parannetaan yhteisön lainsäädäntöehdotusten terveysvaikutusten arviointia, yksinkertaistetaan sosiaaliturvajärjestelmien koordinointisääntöjä ja parannetaan niiden toimivuutta eurooppalaisen sairaanhoitokortin avulla, lisätään tietoa potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityksestä ja helpotetaan EU:n tason yhteistyötä perustamalla terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevä korkean tason ryhmä.

Lisäksi komissio kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia parantaakseen järjestelmiensä oikeusvarmuutta ja on valmis tukemaan tällaisia aloitteita esimerkiksi vaihtamalla tietoja tai kehittämällä ohjeita yhteisön tasolla.

Laajentumiseen vastaaminen terveydenhuoltoon ja sen infrastruktuuriin tehtävien investointien kautta

Komissiota, jäsenvaltioita ja liittymässä olevia maita kehotetaan tutkimaan, miten terveydenhuoltoon, terveydenhuollon perusrakenteiden kehittämiseen ja ammattitaidon kehittämiseen kohdistuvia investointeja voitaisiin helpommin sisällyttää yhteisön nykyisistä rahoitusvälineistä rahoitettavien kohteiden painopistealueisiin. // Komissio työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevässä korkean tason ryhmässä ja rahoitusvälineisiin liittyvien asianmukaisten rakenteiden kautta sen varmistamiseksi, että terveydenhuoltoa painotetaan kokonaissuunnittelussa riittävällä tavalla. Terveydenhuollon infrastruktuuriin kohdistuvien EU:n investointien tarvetta käsitellään osana unionin uusien rahoitusnäkymien kehittämistä vuodesta 2006 alkaen.