KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE - VÄLIMEREN ALUEEN YKSITYISSEKTORIN KEHITTÄMISEEN SUUNNATUN TUEN MUOKKAAMINEN {SEK(2003) 1110}

1. Johdanto

Laekenissa 14.-15. joulukuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan uuden Euro-Välimeri-kehityspankin perustamista. Tämän johdosta komissio hyväksyi 27. helmikuuta 2002 neuvostolle suunnatun kertomuksen "Uusi Euro-Välimeri-pankki" [1]. Kertomuksessa tarkasteltiin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin suosittamaan Euroopan investointipankin EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytärpankin perustamista. Tytärpankki huolehtisi EIP:n toiminnasta Välimeren alueella.

[1] Viite SEK (2002) 218.

Komissio, jäsenvaltiot ja EIP olivat yksimielisiä siitä, että yksityissektorin kehittämis- ja investointitoiminnan riittämättömyys Välimeren alueella jarrutti merkittävästi kasvua ja alueen pitkän aikavälin talouskehitystä ja että EU:n olisi suunnattava alueelle myöntämänsä investointituki ensisijaisesti yksityissektorin hankkeisiin.

Ecofin-neuvosto ja Barcelonan Eurooppa-neuvosto päättivät vuoden 2002 maaliskuussa tehostaa EIP:n toimintaa Välimeren alueella siten, että EIP:ssä otettaisiin käyttöön uusi rahoitusväline. Katsottiin kuitenkin, että kysymystä siitä, tulisiko kyseinen väline muuttaa EIP:n tytärpankiksi, olisi tarkasteltava uudelleen vuoden kuluttua. Ecofin-neuvoston päätelmissä 14. maaliskuuta 2002 todetaan seuraavaa: "Välineen tehokkuuden arvioinnin perusteella sekä EU:n Barcelonan prosessin kumppanien kanssa käytyjen keskustelujen tulosten perusteella harkitaan päätöstä EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytäryhtiön perustamisesta EU:n Välimeren kumppanuusmaita varten, ja se tehdään vuoden kuluttua välineen käyttöönotosta".

Uusi rahoitusväline on tärkeässä asemessa vuoden 1995 marraskuussa Barcelonassa aloitetussa laajemmassa Euro-Välimeri-kumppanuudessa. Barcelonan prosessin talous- ja rahoituspilarin tavoitteena on luoda yhteisen vaurauden alue perustamalla asteittain vapaakauppa-alue EU:n ja sen Välimeren alueen kumppaneiden sekä itse näiden kumppaneiden välille. Tähän liittyy EU:n merkittävä rahoitustuki, jolla on tarkoitus tukea kumppaneiden taloudellista siirtymävaihetta ja lieventää uudistusprosessista aiheutuvia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seuraamuksia. Komissio esitti hiljattain vuoden 2003 maaliskuussa neuvostolle suunnatussa tiedonannossaan "Laajempi Eurooppa" [2] uutta kehystä suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin ja tarjosi niille mahdollisuutta osallistua yhtenäismarkkinoille, jos ne vastineena osoittaisivat konkreettista edistymistä yhteisissä arvoissa sekä poliittisten, taloudellisten ja institutionaalisten uudistusten täytäntöönpanossa. Euro-Välimeri-alueen investointeja ja kumppanuutta koskeva rahoitusväline (FEMIP) tai mahdollinen Euro-Välimeri-pankki sen jälkeen, kun asiaa on tarkasteltu uudelleen neuvostossa, katsottiin yhdeksi välineistä, joiden avulla voitaisiin myötävaikuttaa vauraan naapurustoalueen syntymiseen.

[2] KOM(2003) 104 lopullinen, 11.3.2003.

Rahoitusvälineen käyttö aloitettiin 1. syyskuuta 2002, ja virallisesti väline otettiin käyttöön Barcelonassa 18. lokakuuta 2002 pidetyssä kokouksessa. Kokous tarjosi tilaisuuden perustaa poliittista vuoropuhelua ja koordinointia käsittelevä komitea (PDCC). Kyseessä on kahdesti vuodessa kokoontuva neuvoa-antava komitea, joka toimii myös yksityissektorin investointiympäristöä käsittelevänä keskustelufoorumina. Komiteassa ovat edustettuina jäsenvaltioiden ja komission lisäksi Välimeren alueen kumppanit ja kansainväliset rahoituslaitokset. PDCC:n toinen kokous pidettiin 3. huhtikuuta 2003 Istanbulissa.

Neuvoston vuoden 2002 maaliskuussa pyytämä uudelleentarkastelu on tarkoitus tehdä vuoden 2003 syksyllä eli vuosi FEMIP:n käyttöönoton jälkeen. Uudelleentarkastelun helpottamiseksi komissio käynnisti FEMIP:stä laajennetun vaikutustenarvioinnin. Tällaisten vaikutustenarviointien avulla komissio voi tehostaa toimintaperiaatteiden kehittämisprosessia, ja niitä on tarkoitus tehdä kaikista merkittävistä aloitteista [3]. Komission yksiköt saivat laajennettua vaikutustenarviointia koskevan kertomuksen valmiiksi vuoden 2003 syyskuussa. Kertomuksessa tarkastellaan ensin FEMIP:n nykyasemaa ja arvioidaan sitten tarjolla olevia kahta keskeistä vaihtoehtoa ja niiden mahdollisia vaikutuksia erilaisin perustein. Nämä vaihtoehdot ovat FEMIP:n jatkokehittäminen tai tytärpankin perustaminen. Laajennetun vaikutustenarvioinnin tavoitteena ei ole esittää päätelmiä siitä, millaisia toimintaperiaatteita olisi noudatettava, vaan esittää tosiseikkoja ja analyysejä eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Tämän avulla voidaan selkeyttää tehtävien periaatepäätösten seurauksia.

[3] Komission tiedonanto vaikutustenarvioinnista, 5.6.2002, KOM(2002) 276.

Komission yksiköt kuulivat prosessin aikana tärkeimpiä osapuolia, erityisesti Välimeren alueen kumppaneita. Osa Välimeren alueen kumppaneiden edustajista esitti kysymyksiä kunkin vaihtoehdon ominaispiirteistä ja tehtävän valinnan luonteesta, kun taas osa toi esille oman näkemyksensä ja totesi, että tytärpankin perustaminen lisäisi osapuolten sitoutumista välineeseen ja että se nähtäisiin määrätietoisena ja näkyvänä poliittisena sitoumuksena. Osa halusi erityisesti tietää, minkä hintaisia tytärpankin tarjoamat tuotteet olisivat ja kuinka ne suhteutuisivat FEMIP:n nykyisiin ehtoihin.

Tässä tiedonannossa on otettu huomioon edellä mainitun tulevaisuuteen suuntautuvan laajennetun vaikutusarvioinnin tulokset sekä ne rajalliset kokemukset, joita FEMIP:stä on saatu sen käyttöönoton jälkeen. Sen tavoitteena on tuoda esille uusia seikkoja, joiden perusteella neuvosto voi tehdä päätöksen, jonka se maaliskuussa 2002 lupasi tehdä. Tiedonannossa otetaan huomioon tarve elvyttää yksityissektorin kehitystä Välimeren alueella, ja tästä näkökulmasta tarkastellaan eri vaihtoehtojen hyviä puolia ja kustannuksia sekä esitetään suosituksia tehtävistä valinnoista.

2. Etusijalla yksityissektorin kehittäminen

Välimeren kumppaneiden talouskasvu ei viime vuosikymmenen aikana riittänyt työllistämään lisääntyvää työvoimaa. Yksityissektorin [4] riittämätön kehitys nähdään yhtenä tärkeimmistä syistä tähän tilanteeseen, joka on vain pahentunut kahden viime vuoden aikana. Yksityissektorin kehittämisen Välimeren alueella pitäisi täten olla yksi keskipitkän ja pitkän aikavälin tärkeimmistä tavoitteista. Erityisesti pk-yritykset tarvitsevat tarkoituksenmukaisia rahoitustuotteita investointitarpeidensa täyttämiseksi.

[4] Tässä tiedonannossa yksityissektorin yrityksiksi katsotaan yritykset, jotka ovat yksityisten osakkeenomistajien hallinnassa.

Välimeren alueen valtiot ovat olleet hitaita suuntaamaan painotusta valtiosta markkinoille, sillä valtio on edelleen merkittävä toimija reaalitaloudessa ja rahoitussektorilla monissa maissa, erityisesti Syyriassa, Algeriassa ja Egyptissä, mikä ei edistä investointeja. Yksityistäminen on yleensä edennyt hitaasti, vaikka tämä onkin vain yksi yksityissektorin kehitykseen liittyvä näkökohta. Nykyiset yritykset, erityisesti pk-yritykset, eivät ole riittävän valmistautuneita kasvavaan kansainväliseen kilpailuun, ja niiden on tehtävä merkittäviä investointeja tuotantotasonsa nostamiseksi. Uusien yrittäjien on vaikea päästä markkinoille, ja uudistusprosessi viivästyy tai keskeytyy. Yhtiöoikeuden, investointisääntöjen sekä tulli- ja verotuslainsäädännön nykyaikaistaminen Välimeren alueella vaati paljon työtä. Lainsäädäntökehysten heikkous (sopimusten täytäntöönpanon valvonta sekä teollis- ja tekijänoikeudet) lisää osaltaan epävarmuutta ja vähentää investointeja. Ulkomaisia suoria sijoituksia tehdään kansainvälisen mittapuun mukaan vähän Välimeren alueelle, eikä sijoitusten määrä ole kasvanut samaa tahtia kuin pääomavirrat ovat kansainvälistyneet. Kun nykyisiä investointitarpeita vertaillaan rahoituspääoman tarjonnan ominaispiirteisiin Välimeren alueen kumppanimaissa, tarjonnan ja rahoitustarpeiden välillä havaitaan tiettyä epätasapainoa, sillä pitkäaikaista sijoitusrahoitusta on vaikea saada.

Päävastuu yksityissektorin nykyisestä toimintaympäristöstä ja toimintaympäristön tulevasta kehittämisestä on kumppaneilla. Näiden maiden on tuettava yksityissektorin kehitystä edistämällä yritysmyönteistä toimintaympäristöä ja keventämällä usein liian suureksi paisunutta julkista sektoria. Toimiva rahoituspalvelusektori on myös perusedellytys, kun yksityissektorin investointeja halutaan edistää. Paikallisyritysten yksityissektorilla kohtaamien vaikeuksien vuoksi on kuitenkin entistäkin tärkeämpää luoda rahoituksen tarjontapuolelle väline, jonka avulla pystytään selviytymään vaikean toimintaympäristön luomista haasteista. Huomiota olisi myös kiinnitettävä siihen, että pk-yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta, erityisesti mahdollisuudet hyödyntää pitkäaikaisia rahoitusvälineitä, ovat olleet hyvin rajalliset. Kysyntäpuolen muutoksen odottelu ei välttämättä johda nopeisiin tuloksiin.

Yksityissektorin kehittäminen on tärkeässä asemassa EU:n Euro-Välimeri-politiikassa, kuten Barcelonan julistuksessa ja kahdenvälisissä assosiaatiosopimuksissa todetaan. Sopimusten talouskehyksen mukaiset toimenpiteet kaupan vapauttamiseksi lisäävät yksityissektorin investointeja ja parantavat näin ollen Välimeren alueen talouden kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia. EU ja sen Välimeren alueen kumppanit tarvitsevat dynaamista välinettä ja siihen pohjaavaa yhteistyösuhdetta, joiden avulla voidaan tukea yksityissektoria tarjoamalla yksityiseen pankkitoimintaan liittyviä käytännön neuvoja ja rahoitusta sekä samalla kehittää aikaa myöten pitkäaikaisten luottojen kotimaan markkinoita. Välimeren alueen yksityissektorin usein epäsuotuisa toimintaympäristö tekee räätälöidystä yksityissektorin kehitysvälineestä entistäkin tärkeämmän.

Komissio pitää tämän vuoksi FEMIP:n yksityissektorivaltuutusta ensiarvoisen tärkeänä. Yksityissektorin kehittämistukea pidettiin keskeisenä tekijänä jo vuoden 2002 helmikuussa neuvostolle esitetyssä kertomuksessa. EIP ja jäsenvaltiot olivat tästä samaa mieltä komission kanssa, ja maaliskuun 2002 Ecofin-neuvostossa [5] vahvistettiin tarve elvyttää yksityissektoria Välimeren alueen kumppanimaissa, jolloin talouskasvu vauhdittuisi ja pystyisi vastaamaan alueen työvoiman kasvuun. FEMIP:n käyttöönotto oli hyvin tärkeä päänavaaja erityisesti sen vuoksi, että ensimmäistä kertaa Euro-Välimeri-rahoitusyhteistyötä päätettiin suunnata yksityissektorin rahoitukseen.

[5] Ecofin-neuvoston päätelmät 14. maaliskuuta 2002.

3. Vaihtoehdot Euro-Välimeri-rahoitusyhteistyön kehittämiseksi

Kun asiaa tarkastellaan piakkoin uudelleen neuvostossa, on päätettävä, mikä on sopivin väline - FEMIP tai tytärpankki - myötäilemään ja nopeuttamaan tätä toimintojen suuntaamista yksityissektorin kehittämiseen.

Tämän vuoksi tarkasteltavana on kaksi keskeistä vaihtoehtoa. Ensimmäisen vaihtoehdon eli FEMIP:n kehittämisen lähtökohtana on FEMIP:n nykyisen toiminnan jatkaminen ja jatkokehittäminen. Toinen vaihtoehto on FEMIP:n salkun muuttaminen kokonaan tai osittain EIP:n enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi.

Kaksi mahdollista vaihtoehtoa

Ensimmäinen vaihtoehto on hiljattain käyttöönotetun rahoitusvälineen jatkokehittäminen, johon liittyy valtuutus yksityissektorin kehittämiseksi. Tämä kenties edellyttäisi EIP:n rahoituspolitiikan tarkistusta erityisesti pankin Välimeren alueelle myöntämien luottojen osalta. Tässä vaihtoehdossa FEMIP jäisi EIP:n osastoksi, jota hoitaisi EIP:n henkilöstö samalla tavoin kuin nykyäänkin, vaikka henkilöstön määrä mahdollisesti lisääntyisikin. FEMIP:n toiminta jatkuisi, ja sen tuotteita kehitettäisiin mahdollisimman pitkälti EIP:n yleisessä ohjauksessa sekä erityisesti pankin perussäännön ja rahoituspolitiikan mukaisesti. Rahoitusväline perustuisi edelleen pääasiassa neuvoston luotonantovaltuutuksiin, ja sillä olisi ainakin toistaiseksi yhteisön talousarviotakuu. EY:n talousarviosta tulevat varat käytettäisiin lähinnä toimintaa tukevaan tekniseen apuun, riskipääomatoimiin ja ympäristöhankkeiden korkotukiin. Toimia johdettaisiin edelleen keskitetysti Luxemburgista, ja alueellisia tai maakohtaisia toimipaikkoja olisi muutama.

Toinen vaihtoehto on EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytärpankin perustaminen. Tässä vaihtoehdossa EIP:n Välimeren alueen varat sisältävä salkku siirrettäisiin osittain tai kokonaan tytärpankkiin. Uudella tytärpankilla olisi oma henkilöstö, perussääntö ja rahoituspolitiikka, ja se saisi FEMIP:n tavoin valtuutuksen yksityissektorin kehittämiseksi. Henkilöstön määrää lisättäisiin huomattavasti, jotta yksityissektorille suuntautuvia luotonantotoimia, jotka edellyttävät huomattavia resursseja, voitaisiin kehittää. Uusi tytärpankki tarjoaisi laajan valikoiman rahoitustuotteita. Sen profiili vastaisi läheisesti monenvälisten kehityspankkien profiilia, ja erityisesti sen rahoitusasemalla ja pääomapohjalla turvattaisiin erinomainen luottoluokitus ja AAA-riskiluokitus. Toimintoja johdettaisiin keskitetysti tytärpankin päätoimipaikasta, ja eri maissa olevilla toimipisteillä olisi tärkeä asema. Oletusarvona on, että EIP:llä olisi enemmistöosakkuus tytärpankista, mutta jäsenvaltiot, Euroopan yhteisö ja Välimeren alueen kumppanit merkitsisivät osan pääomasta. Tämä entistä laajempi omistusrakenne heijastuisi tytärpankin hallintotapaan.

Näitä kahta keskeistä vaihtoehtoa tarkasteltaessa niiden eri piirteistä on esitettävä erilaisia oletuksia. Näiden oletusten ei tarvitse luonnollisestikaan merkitä, että neuvoston valitseman vaihtoehdon täytyisi sisältää kyseiset piirteet, sillä näihin kahteen vaihtoehtoon sisältyy päällekkäisyyksiä ja tietyt piirteet saattavat kehittyä ajan myötä tai riippua poliittisista näkökohdista taikka toimielimiin tai talousarvioon liittyvistä seikoista.

3.1 Ensimmäinen vaihtoehto: FEMIP:n säilyttäminen ja kehittäminen

FEMIP:n käyttöönotto

EIP:llä on pitkä kokemus Välimeren alueelta, ja sen toimintasalkku sisältää noin 10 miljardin euron arvosta hyväksyttyjä hankkeita. Liiketoimintaverkkonsa ansiosta se on nykyään yksi pääasiallisista alueella toimivista kansainvälisistä rahoituslaitoksista. Vuoden 2002 päätös FEMIP:n käyttöönotosta EIP:ssä on mahdollistanut pankin toiminnan jatkamisen Välimeren alueella, ja sen ansiosta Välimeren kumppanit ovat voineet hyötyä EIP:n toimintakapasiteetista ja suotuisista luotonantoedellytyksistä. EIP:n myöntää edunsaajille Välimeren kumppanimaissa luottoja neuvoston valtuutusten turvin. Pankin nykyvaltuutuksen mukainen luottokiintiö, jolla on yhteisön talousarviotakuu, on 6,4 miljardia euroa kaudella 2000-2007, ja valtuutuksesta tehdään parhaillaan väliarviointia. Ulkoista luotonantoa koskevan yleisen valtuutuksen nojalla pankki myöntää myös luottoja Turkille erityisestä toimintaohjelmasta (aina 450 miljoonaan euroon) ja Terra-erityismäärärahoista (aina 600 miljoonaan euroon). Yleisen valtuutuksen lisäksi EIP sai Nizzassa vuonna 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen erityisen 1 miljardin euron määrärahan, jolla ei ole yhteisön takuuta, alueiden välisten merkittävien liikenne-, energia- ja ympäristöhankkeiden rahoittamiseksi Välimeren alueella.

Suurin osa näistä toimista on perinteisesti toteutettu julkisella sektorilla. Tiettyihin hankkeisiin, joilla ei ole valtion takuuta, EIP soveltaa riskinjakojärjestelmää, jolloin pankki kattaa kaupallisen riskin yksityisen takaajan avulla ja poliittisen riskin yhteisön talousarviosta. Valtuutukseen perustuvissa ja tähän rinnastettavissa EIP:n luotonantotoimissa riskinjaon osuus on Välimeren alueella tätä nykyä 15 prosenttia (noin 4 % ilman Turkkia), kun taas neuvoston tavoitteena on ollut 30 prosenttia ulkoista lainanantoa koskevan kokonaisvaltuutuksen mukaisissa toimissa kullakin alueella. Rahoituksen välittäjien avulla globaalilainoilla rahoitetut hankkeet edistävät myös yksityissektorin kehitystä silloin kun pk-yritykset ovat pääasiallisia lopullisia edunsaajia, vaikka useimmat välittäjinä toimivat rahoituslaitokset ovatkin julkisessa omistuksessa olevia pankkeja. Kaiken kaikkiaan 30 prosenttia EIP:n toiminnasta Välimeren alueella on kolmen viime vuoden aikana ollut yksityissektorin kehittämistä edistäviä toimia, mukaan luettuina yrityslainat, pankin omista varoista myönnettävät globaalilainat ja EY:n talousarviovaroista tuleva riskipääoma.

EIP on kehittänyt FEMIP:ä perustamalla FEMIP-osaston kustannuspaikaksi ja kasvattamalla sen henkilöstömäärää. Vuoden 2003 puolivälissä 25 henkilöä työskenteli pankissa täysipäiväisesti FEMIP:n parissa (ja suunnilleen yhtä paljon pankin kokopäivätyöntekijöitä tarjosi taustatukea). Pankin tavoitteena on ottaa palvelukseen 12-18 uutta työntekijää, jolloin vuoden 2003 loppuun mennessä FEMIP:n parissa työskentelisi täysipäiväisesti noin 40 henkilöä. Henkilöstötarpeita arvioidaan parhaillaan uudelleen.

FEMIP:ä koskevassa pankin liiketoimintasuunnitelmassa vuoden 2002 lokakuulta todetaan seuraavaa:

- luotonantoa lisätään huomattavasti vuosina 2003-2006, jopa noin vuotuiseen 2 miljardiin euroon kauden loppuun mennessä verrattuna noin 1,4 miljardin euron maksusitoumuksiin vuonna 2001,

- yksityissektorilla toteutettavien toimien osuutta lisätään asteittain. Ensimmäinen liiketoimintasuunnitelma merkitsee, että yksityissektorille myönnettävät luotot muodostavat vuosiin 2005/2006 mennessä edelleenkin vain pienen osuuden pankin vuotuisesta luotonannosta. EIP tiedostaa yksityissektorin keskeisen aseman ja on perustanut FEMIP-osastolle yksityissektorille myönnettäviä luottoja käsittelevän jaoston.

Toiminnan kehittyminen FEMIP:n käyttöönoton jälkeen vaikuttaisi viittaavan siihen, että liiketoimintasuunnitelmassa esitetyt varovaiset arviot saattavat ylittyä, sillä FEMIP:n ensimmäinen toimintavuosi on sujunut hyvin. Rahoitusvälineen vuoden 2002 lokakuussa tapahtuneesta käyttöönotosta vuoden 2003 elokuuhun luotonannon volyymista 63 prosenttia on ollut yksityissektorin tukea. Tälle suuntaukselle on kuitenkin saatava vahvistus pidemmältä ajalta, sillä yksityissektorin osuus muodostuu vähäisestä määrästä suuria luottoja. Aiempien ja myös viimeaikaisten kokemusten perusteella voitaneen todeta, että EIP:lle ja muille kansainvälisille rahoituslaitoksille on haasteellinen tehtävä keskittää toimiaan Välimeren alueen yksityissektorin kehittämiseen.

Yhteisö tukee määrätietoisesti EIP:n toimia kyseisellä alueella erityisesti huomattavilla rahoitusosuuksilla EY:n talousarviosta:

i./ EY:n talousarviotakuurahastoon suoritettavat määrät: miljardi euroa EIP-FEMIP-lainaa, jolla on takaus, edellyttää 58,5 miljoonan euron määrää takuuvarauksesta;

ii./ ympäristöhankkeiden korkotuet, jotka maksetaan MEDA-talousarviosta ja joiden määrät vaihtelevat huomattavasti vuosittain (pitkän aikavälin keskiarvo luultavasti noin 30 miljoonaa euroa);

iii./ EY:n talousarviosta saatava riskipääoma (rahoitetaan pääasiassa MEDA:sta). Komissio on luvannut 150 miljoonaa euroa riskipääomatukea pankin liiketoimintasuunnitelman kattamaksi ajanjaksoksi (2003-2006); pankin nykyisen perussäännön [6] mukaan pankki ei voi tavallisesti käyttää omia varojaan pääomasijoituksiin; nykyjärjestelyillä tätä lainsäädännöllistä rajoitusta pystytään kompensoimaan, sillä yhteisön talousarviosta saadaan riskipääomaa, jota EIP sitten hallinnoi;

[6] EIP:n perussäännön 20 artiklassa kielletään pankkia ryhtymästä pääomasijoituksiin.

iv./ tekninen apu; yksi tärkeimmistä FEMIP:n käyttöönottoon liittyvistä muutoksista on, että teknisen avun rahoittamiseen on saatu merkittävästi varoja MEDA:sta. Vuoden 2002 kesäkuussa komissio myönsi FEMIP:n hankkeisiin 105 miljoonan euron paketin teknisen avun toimiin kaudeksi 2003-2006. Paketti lisää tekniseen apuun myönnettäviä varoja huomattavasti, sillä FEMIP:ssä saadaan vuosittain käyttöön 25 miljoonaa euroa (ennen FEMIP:n käyttöönottoa 3 milj. euroa).

Tuki annettiin EIP:n käyttöön sillä oletuksella, että suurin osa EIP:n sitoumuksista Välimeren alueella suuntautuisi yksityissektorille kauden lopussa. Yhteisön tuki on kuitenkin kallista, ja rahoitusvälineen toiminnan varmistamiseksi pitkällä aikavälillä yhteisön talousarviosta on tehtävä jatkuvasti uusia sitoumuksia (ks. myös kustannustekijät jäljempänä).

FEMIP:n jatkokehittäminen

Jotta FEMIP:llä voitaisiin entistä paremmin edistää yksityissektorin kehitystä ja yksityissektorin rahoitukseen käytettävä osuus säilyisi yli 50 prosentissa, nykyistä rahoitusvälinettä voitaisiin mukauttaa/uudistaa eri tavoin:

- paikallisiin rahoituslaitoksiin voitaisiin turvautua yhä useammin lainojen ohjaamiseksi paikallisille yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, mikä saattaisi auttaa lisäämään paikallisten yrittäjien tarpeita vastaavaa paikallisen rahoitussektorin rahoitustarjontaa, erityisesti mikroluottoja ja riskipääomaa,

- tutkitaan EIP:n mahdollisuuksia hankkia varoja paikallisilta pääomamarkkinoilta ja myöntää lainaa paikallisille lainanottajille paikallisessa valuutassa. Tällä vältettäisiin valuuttakurssiriskit, joita pikemminkin paikallisille markkinoille kuin vientimarkkinoille keskittyvät yksityissektorin lainanottajat kohtaavat,

- uudet rahoitustuotteet, erityisesti pk-yritysten takaukset Euroopan investointirahaston kokemuksen ja taitotiedon tukemana; sikäli kuin EIP:n perussääntöä, erityisesti 20 artiklan 2 kohtaa, jossa suljetaan pois pääomaosakkuudet, voidaan muuttaa, EIP voisi myös lisätä riskipääomatoimiaan omista varoista tehtävillä pääomasijoituksilla,

- pankin riskiprofiilin nostaminen hyväksymällä yksittäisten lainanottajien tarjoamat takaukset ja tarkastelemalla uudelleen takaajien kelpoisuusvaatimuksia (18 artiklan 3 kohta); sikäli kuin 18 artiklan 3 kohtaa voidaan muuttaa, pankin rahoituspolitiikkaa voitaisiin muuttaa merkittävästi nostamalla pankin riskiprofiilia; EIP voisi samanaikaisesti mukauttaa yksityissektorin lainoihin soveltamaansa luottotappiovaraus- ja hinnoittelupolitiikkaa vastaamaan nostettua riskiprofiilia,

- muihin rahoituslähteisiin kohdistuvan EIP:n vipuvaikutuksen lisääminen rajoittamalla EIP:n suhteellista osuutta kustakin rahoitetusta hankkeesta ja ottamalla käyttöön syndikoituja luottoja.

Omia varoja käyttävä FEMIP:n toiminta hyötyy kaiken kaikkiaan EIP:n vipuvaikutuksesta, ja FEMIP pystyy hankkimaan huomattavasti varoja markkinoilta edullisin lainaehdoin pankin erinomaisen luottoluokituksen ansiosta. FEMIP hyötyy lisäksi EIP:n alhaisista toimintakustannuksista, mikä yhdistettynä yhteisön takuuseen merkitsee, että se pystyy tarjoamaan luottoa edullisin ehdoin. EIP:n nykyisen perussäännön ja yrityskulttuurin vuoksi FEMIP:lle on kuitenkin haaste suunnata uudelleen toimintojaan ja toimia katalysaattorina Välimeren alueen yksityissektorin kehittämisessä. Jos rahoitusvälinettä pystytään parantamaan, erityisesti riskinottoa kasvattamaan, FEMIP:n osuus alueen yksityissektorin kehittämisessä saattaa ajan myötä kasvaa.

3.2 Toinen vaihtoehto: FEMIP:n muuttaminen kokonaan tai osittain EIP:n enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi

Toinen mahdollinen vaihtoehto Euro-Välimeri-rahoitusyhteistyön lisäämiseksi ja tuen suuntaamiseksi yksityissektorin kehittämiseen on perustaa EIP:n enemmistöomistuksessa oleva tytärpankki, johon FEMIP:n toiminnot siirrettäisiin kokonaan tai osittain. Perusteita tytärpankkiin siirtymiselle on tarkasteltu varsinkin laajennetussa vaikutustenarvioinnissa.

Riskiprofiili: EIP ei perussääntönsä mukaan voi käyttää omia varojaan pääomasijoituksiin, ja sen on varmistettava luotonantotoimilleen riittävät takaukset. Tämän nykyisen varovaisen riskiprofiilin vuoksi FEMIP:n on vaikea suunnata toimiaan yksityissektorin kehittämiseen. Tämä saattaa kuitenkin muuttua joissain määrin, jos HVK hyväksyy ja ratifioi EIP:n hallituksen hiljattain perussääntöön tekemät muutokset.

Huomattava resurssitarve: yksityissektorin kehittäminen vaatii resursseja, erityisesti henkilöstöä, mikä näkyy muiden sellaisten kansainvälisten rahoituslaitosten kokemuksista, joilla on yksityissektorivaltuutus (kansainvälinen rahoitusyhteisö IFC ja EBRD). Kohdennetussa välineessä voitaisiin helpommin poiketa EIP:n nykyisistä henkilöstönormeista, vaikka FEMIP:n parissa työskentelevän henkilöstön lisäämiselle EIP:ssä ei olekaan varsinaista estettä.

Yrityskulttuuri: vaikka EIP:n EU:n sisällä myöntämistä luotoista suuri osa meneekin yksityissektorille, pankki on edelleen hyvin keskittynyt julkisen infrastruktuurin rahoittamiseen ja on kehittänyt ajan myötä tätä erikoistumista heijastavan yrityskulttuurin. Tytärpankki helpottaisi siirtymistä liikepankkikulttuuriin.

Kumppanuus: nykyinen rahoitusväline heijastaa päätöksentekoprosessia ja hallintotapaa, joita EIP soveltaa EU:ssa toteuttamiinsa toimiin, mikä merkitsee, että pankin hallitus hyväksyy EIP:n Välimeren alueen luotonantohankkeet aivan samalla tavoin kuin muutkin hankkeet ilman, että Välimeren alueen kumppanit voivat vaikuttaa asiaan. Pankki on kuitenkin perustanut neuvoa-antavan komitean, PDCC:n, jossa keskustellaan rahoitusvälineen päälinjauksista ja liiketaloussuunnitelmasta. Uusi tytärpankki avattaisiin Välimeren alueen kumppaneille, joille tarjottaisiin tilaisuus osallistua sen toimintaan. Tämä lisäisi sitoutumista välineeseen ja vahvistaisi kumppanuutta.

Vuorovaikutussuhde paikallisiin talousuudistuksiin. Tytärpankki, jolla olisi yksityissektorille keskittynyttä henkilöstöä ja joka antaisi käytännön neuvoja yksityissektorin hankkeiden arvioinnista, tarjoaisi parhaat mahdollisuudet vuorovaikutukseen paikallisten talousuudistusten kanssa. Tytärpankin hallituksessa olevilla Välimeren alueen kumppanimaiden edustajilla - jos kyseiset maat merkitsevät osan pääomasta - voisi olla merkittävä asema tässä suhteessa. Tällainen dynaaminen vuorovaikutussuhde saattaisi helpottaa alueen oikeudellisen ja taloudellisen toimintaympäristön muuttamista yritysmyönteisemmäksi. Lisäksi se toimisi kumppaneille kannustimena hyödyntää tehokkaammin muita Euro-Välimeri-kumppanuuden välineitä.

Pitkäaikainen poliittinen sitoumus ja näkyvyys. FEMIP:n muuttaminen uudeksi pankiksi olisi epäilemättä vahva poliittinen sitoumus ja toisi jatkuvuutta ja kestävyyttä Euro-Välimeri-rahoitusyhteistyöhön, jota suunnattaisiin kohti investointirahoitusta. Sen sijaan, että EU:n osuus olisi riippuvainen vuotuisista budjettisitoumuksista, EU omistaisi osan tytärpankin pääomasta. EU:n poliittinen sitoumus saisi myös huomattavaa näkyvyyttä.

Komissio on tarkastellut kahta vaihtoehtoa EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytärpankin perustamiseksi.

Vaihtoehto 1: FEMIP:n täydellinen muuttaminen EIP:n enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi.

Ensimmäisessä tytärpankkihahmotelmassa FEMIP:n koko nykyinen salkku, jonka arvo on noin 10 miljardia euroa (hyväksytyt toimet), siirrettäisiin uuteen tytärpankkiin. Tästä voisi olla monenlaista etua:

- tytärpankki hyötyisi heti nykyisten toimintojen tuottamista tuloista, mikä lisäisi sen vakavaraisuutta,

- nykyiset tiimit ja henkilöstö voisivat suurelta osin siirtyä uuteen tytärpankkiin ydinhenkilöstöksi ja tuoda mukanaan Välimeren alueen toimista saamansa kokemuksen,

- samaan pankkiin keskitetyt julkisen ja yksityisen sektorin toiminnot saattavat täydentää toisiaan, sillä hankkeiden joukossa on rajatapauksia, kuten yksityistämishankkeet, sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeita, kuten BOT-infrastruktuurihankkeet (build-operate-transfer), jotka saattavat hyötyä tästä sekä julkisen että yksityisen sektorin kattavasta pankkitoiminnasta.

Uuden pankin pääomapohjan pitäisi heijastaa sen riskiprofiilia ja erinomaisen luottoluokituksen mukaista rahoitusasemaa. Jos yhteisön talousarviotakuu ulotetaan uuden tytärpankin toimintoihin, tytärpankin vakavaraisuussuhde voitaisiin ainakin poliittisten riskien osalta vahvistaa EIP:n nykyisen, toimintojen ja oman pääoman suhteeseen perustuvan vakavaraisuussuhteen (2,5:1) ja kehityspankkien tavanomaisen vakavaraisuussuhteen (1:1) välille.

Uuden tytärpankin alkupääoman hankintaan osallistuminen on riippuvainen tytärpankin omistussuhteista. EIP toisi tytärpankkiin oman salkkunsa ja kattaisi siirretyillä varoilla enemmistöomistuksensa kokonaan tai suurimmalta osin, kun taas muiden osakkeenomistajien - jäsenvaltioiden ja Euroopan yhteisön - olisi maksettava osakepääomansa käteissuorituksena. Asianomaiset määrät (ks. kustannustekijät jäljempänä) riippuvat vähemmistöosuuksien suhteellisesta osuudesta ja maksetun osakepääoman osuudesta. Jos kumppaneille tarjotaan osuutta uudesta pankista ja ne merkitsevät näin ollen osan pääomasta, niiden on myös osallistuttava pankin alkupääoman hankintaan.

Vaihtoehto 2: pelkästään FEMIP:n yksityissektorihankkeiden siirtäminen EIP:n enemmistöomistuksessa olevaan tytärpankkiin, joka hoitaisi ainoastaan yksityissektorille myönnettäviä luottoja..

Tässä EIP:n tytärpankin perustamishahmotelmassa ainoastaan pankin luotonanto yksityissektorille siirtyisi uuteen tytärpankkiin. FEMIP:n muu toiminta Välimeren alueella - pääasiassa julkisia infrastruktuurihankkeita - säilyisi itse EIP:ssä. Tämä vaihtoehto on näin ollen kaksinainen, sillä EIP:n jatkaisi julkisella sektorilla Välimeren alueen kumppanimaissa harjoittamaansa toimintaa, mihin yhdistettäisiin valtuutus, jolla perustettaisiin pelkästään yksityissektorilla toimiva tytärpankki EIP-ryhmän sisälle. Tätä vaihtoehtoa puoltavat useat perusteet.

Pääomaa tarvittaisiin vain rajallisesti, vaikka oletusarvona olisikin vakavaraisuussuhde 1:1, koska siirrettävä toimintasalkku olisi paljon pienempi, ehkä 1-2 miljardia euroa sen mukaan, miten uuteen tytärpankkiin siirrettävät yksityissektorin luotonantotoimet rajataan. Uutta pääomapohjaa ei tarvitsisi varmistaa suurimmalle osalle pankin nykyisistä hankkeista, jotka ovat lähinnä julkisen sektorin infrastruktuurihankkeita, eikä julkiseen sektoriin kohdistuville tuleville luotonantotoimille. Yhteisön ja jäsenvaltioiden pääomaosuus jäisi näin ollen alhaisemmaksi kuin siinä vaihtoehdossa, että FEMIP muutettaisiin kokonaan uudeksi tytärpankiksi.

EIP-FEMIP:n erinomainen tehokkuus julkiselle sektorille myönnettävien luottojen osalta säilyisi. Julkiselle sektorille suuntautuvat EIP-FEMIP:n luotonantotoimet - eli pääosa sen nykyisistä toiminnoista, lähinnä infrastruktuurialalla - ovat toimineet hyvin aiempien ja nykyisten ulkoista luotonantoa koskevien valtuutusten nojalla, ja niitä pidetään erityisen tehokkaina, kun huomioon otetaan EIP:n tunnustettu kokemus tällä alalla ja sen hyvä kustannustehokkuus. Tehokkuus yhdessä EY:n talousarviotakuun kanssa on merkinnyt alhaisia antolainauskorkoja, ja EIP on noussut tärkeään asemaan Välimeren alueen infrastruktuurirahoituksessa. Jos lähtökohta olisi kaksinainen FEMIP:n huolehtiessa julkisesta sektorista ja tytärpankin yksityissektorista, tämä merkittävä etu ei vaarantuisi.

Joustava riskiprofiili ja hinnoittelupolitiikka. Uuden tytärpankin riskiprofiili mukautettaisiin yksityissektorin kehittämistarpeisiin. Uusi tytärpankki harjoittaisi kustannus- ja riskiprofiilia vastaavaa hinnoittelupolitiikkaa. Markkinakorkoihin mukautuvat antolainauskorot vähentäisivät hintavääristymiä ja muihin luotonantolaitoksiin mahdollisesti kohdistuvia syrjäyttämisvaikutuksia.

Yhteensopivuus yhteisön nykyisten takuujärjestelyjen kanssa. Suurimmalla osalla EIP:n ulkoisesta luotonannosta on EY:n talousarviotakuu, mikä myötävaikuttaa pankin alhaisiin antolainauskorkoihin, koska EIP ei itse kanna riskiä mahdollisista maksulaiminlyönneistä. Neuvoston odotetaan tekevän EIP:lle ulkoiseen luotonantoon vuosiksi 2000-2007 annetuille valtuutuksille väliarvioinnin samaan aikaan kun se arvioi FEMIP:ä uudelleen. Komission odotetaan ehdottavan, että väliarvioinnissa jatkettaisiin vuoden 2007 tammikuuhun saakka yhteisön takaamaa ulkoista luotonantoa koskevia valtuutuksia. Kaksijakoisessa mallissa, jossa FEMIP:n huolehtisi julkisesta sektorista ja tytärpankki yksityissektorista, ei tarvitsisi välittömästi keskeyttää tai mukauttaa julkiselle sektorille suunnattujen luotoantotoimien takuujärjestelmää tai mukauttaa julkisen sektorille myönnettävien luottojen antolainauskorkoja. Uuden tytärpankin luotonanto yksityissektorille jäisi oikeudellisesti EY:n nykyisen talousarviotakuun ulkopuolelle, sillä tätä takuuta sovelletaan ainoastaan neuvoston nykyisiin EIP:lle myöntämiin valtuutuksiin.

Yleisesti voidaan odottaa, että FEMIP:n muuttaminen enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi, joka on räätälöity vastaamaan yksityissektorin kehittämistarpeisiin, on hyvin joustava vaihtoehto pyrittäessä vastaamaan näihin tarpeisiin. Tähän sisältyy paremmin yksityissektorin rahoitukseen soveltuva, riskinottoa lisäävä profiili. Tytärpankin odotetaan näin ollen vaikuttavan enemmän Välimeren alueen yksityissektorin kehittämiseen. Uusi pankki olisi poliittisesti hyvin näkyvä. Osapuolten entistä tiiviimpi sitoutuminen yhdistettynä Välimeren kumppanimaiden pääomaosuuteen ja osallistumiseen pankin hallintoon helpottaisivat vuorovaikutusta paikallisten talousuudistusten kanssa ja edistäisivät yritysmyönteistä toimintaympäristöä. EY:n ja jäsenvaltioiden merkitsemistä vähemmistöosakkeista aiheutuvat pääomakustannukset kompensoituisivat ainakin jossain määrin EY:n talousarviosäästöillä. FEMIP:n muuttaminen tytärpankiksi voisi koskea joko sen koko salkkua, mikä toisi uudelle tytärpankille merkittäviä tuloja, tai ainoastaan yksityissektorille myönnettäviä luottoja, jolloin pääomapohja olisi alussa suppeampi ja pääomaosuudet pienempiä.

4. Kustannustekijät

Molemmilla keskeisillä vaihtoehdoilla eli FEMIP:n kehittämisellä ja tytärpankilla on joitakin talousarviovaikutuksia. FEMIP:n toiminnot katetaan edelleen "teoreettisesti" osalla EIP:n pääomaa, josta 5 prosenttia on maksettua pääomaa (jäsenvaltioiden maksuosuudet talousarvioon). Lisäksi FEMIP aiheuttaa EY:lle melko suuret talousarviokustannukset (varauksista aiheutuvat kustannukset, EY:n talousarviotuki). Jäsenvaltiot haluavat ehkä harkita uusia maksuosuuksia FEMIP:n jatkokehittämiseksi. Tämä liittyy erityisesti EIP:n parhaillaan harkitseman tuenantajarahaston perustamiseen.

FEMIP:n muuttamisella tytärpankiksi olisi seuraavanlaiset talousarviovaikutukset: - vähemmistöosakkaiden, erityisesti EY:n, jäsenvaltioiden ja ehkä Välimeren alueen kumppaneiden, suorat pääomakustannukset ovat korkeammat kuin EIP:n vastaavat "teoreettiset" pääomakustannukset, - EY:n talousarvioon tehtävistä varauksista aiheutuvissa kustannuksissa säästettäisiin mahdollisesti, jos yhteisön talousarviotakuu poistetaan kokonaan tai osittain, - mahdolliset säästöt riskipääomarahoitukseen EY:n talousarviosta saatavissa olevissa varoissa sikäli kuin tytärpankkia eivät koskisi EIP:n nykyisen perussäännön aiheuttamat rajoitukset; tytärpankki voisi sitoa riskipääomaa omista varoistaan EY:n talousarviovarojen käytön sijasta.

Vaikka kaikista vaihtoehdoista aiheutuu omat kustannuksensa, vertailun [7] lopputuloksena voidaan todeta seuraavaa: - FEMIP:n säilyttäminen nykyisissä pääpiirteissään vaatii jatkuvaa ja kenties aiempaa suurempaa yhteisön talousarviotukea rahoitusvälineen toiminnan turvaamiseksi ja sen riskipääomatoimien, teknisen avun sekä ympäristöhankkeiden korkotukien rahoittamiseksi. - Jos EY ja jäsenvaltiot merkitsevät huomattavan osuuden uudesta tytärpankista, FEMIP:n täydellinen muuttaminen tytärpankiksi maksaisi EU:ta kokonaisvaltaisesti ajatellen enemmän kuin rahoitusvälineen säilyttäminen, vaikka tiettyjä säästöjä mahdollisesti saavutettaisiinkin lakkauttamalla MEDA:n riskipääomatuki, vähentämällä EIP:n omista varoista myönnettävien lainojen luottotappiovarausta tai lopettamalla se kokonaan. Vain EY:n talousarviota ajatellen FEMIP:n muuttamisella tytärpankiksi saattaa olla eri olettamuksista riippuen erilaisia pitkän aikavälin vaikutuksia. - FEMIP:n osittainen muuttaminen tytärpankiksi ei EU:ta kokonaisvaltaisesti ajatellen pitkällä aikavälillä ehkä maksa paljoakaan enemmän kuin FEMIP:n säilyttäminen ja kehittäminen - tiettyjen olettamusten mukaan se saattaa olla jopa halvempaa. Vain EY:n talousarviota ajatellen se olisi halvempaa, kun huomioon otetaan edellä mainitut EU:n talousarviosäästöt.

[7] Ks. laajennettu vaikutustenarviointi ja erityisesti sen III.4.3. jakso.

Tytärpankin alkupääoman hankinnasta EY:lle aiheutuvien ylimääräisten talousarviomenojen olisi pysyttävä nykyisten rahoitusnäkymien tiukoissa liikkumavaroissa. Jos FEMIP muutettaisiin kokonaisuudessaan tytärpankiksi jo vuonna 2004 ja sen pitkäaikaisen toimintasalkun arvo olisi 25 miljardia euroa, asiaa voidaan havainnollistaa seuraavasti: - Jos toimintojen ja oman pääoman suhteeseen perustuva vakavaraisuussuhde on 2:1 ja jos EY:n osuus uudesta tytärpankista on 10 prosenttia ja kymmenen vuoden aikana vapautetaan 10 prosenttia maksettua pääomaa, yhteisön vuotuinen talousarviorasitus on 12,5 miljoonaa euroa vuosina 2004, 2005 ja 2006. - Jos vakavaraisuussuhde on 1:1 ja jos EY:n osuus uudesta tytärpankista on 10 prosenttia ja kymmenen vuoden aikana vapautetaan 20 prosenttia maksettua pääomaa, yhteisön vuotuinen talousarviorasitus on 50 miljoonaa euroa vuosina 2004, 2005 ja 2006.

Tällaiset määrät pystyttäisiin kenties täysin tai suurimmaksi osaksi turvaamaan MEDA:sta saaduilla säästöillä (riskipääomatuen poistaminen vuodesta 2004 alkaen toisi noin 122 miljoonaa euroa vuosina 2004-2006), ja ne vaikuttavat rahoitusnäkymien mukaisilta. Eri mahdollisuuksia on kuitenkin enemmän, kuten jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi, riippuen tärkeimpiä muuttujia koskevista oletuksista (vakavaraisuussuhde 1-2,5, EY:n osuus 5-25 %, maksettu pääoma 10-25 %). Jos pääomaosuudet vapautettaisiin kymmenen vuoden aikana, vuotuinen talousarviorasitus olisi 5-156 miljoonaa euroa vuosina 2004, 2005 ja 2006.

>VIITTAUS KAAVIOON>

FEMIP:n osittainen muuttaminen tytärpankiksi (esimerkiksi edellä mainitun vain yksityissektoria koskevan vaihtoehdon mukaisesti) aiheuttaisi vähemmän kustannuksia ja voitaisiin tehdä rahoitusnäkymien rajoissa. Asian havainnollistamiseksi voidaan todeta, että jos toimintasalkun arvo olisi 7,5 miljardia euroa, jos vakavaraisuussuhde olisi 1:1, jos EY:n osuus uudesta tytärpankista olisi 10 prosenttia ja jos kymmenen vuoden aikana vapautettaisiin 10-20 prosenttia maksettua pääomaa, yhteisön vuotuinen talousarviorasitus olisi 7,5 miljoonaa euroa vuosina 2004, 2005 ja 2006. Jos huomioon otetaan kaikki mahdollisuudet tilanteessa, jossa vakavaraisuussuhde on 1:1 ja muut edellä mainitut oletukset pysyvät samoina, vuotuiset maksuosuudet saattaisivat olla 4-47 miljoonaa euroa jo vuosina 2004, 2005 ja 2006.

Päätettäessä, laajennetaanko EY:n talousarviotakuu tytärpankin luotonantotoimiin vai ei, on johdonmukaisesti otettava huomioon EIP:n ulkoista luotonantoa koskevien valtuutuksien väliarviointi, jota neuvosto tarkastelee samanaikaisesti kuin FEMIP:ä.

5. Päätelmä

Välimeren alueen yleisesti ottaen heikko yksityissektori ja yrityksille epäsuotuisa toimintaympäristö rajoittavat alueen talouskasvua. Jollei tämä suuntaus käänny päinvastaiseksi, Välimeren alueen kumppanimaat eivät kykene tarjoamaan kasvavalle väestölleen ja työvoimalleen riittävää talouskasvua ja kunnollista tulevaisuutta. Tämän analyysin perusteella vuoden 2002 maaliskuussa Barcelonassa päätettiin suunnata Euro-Välimeri-rahoitusyhteistyötä uudelleen aktiivisesti yksityissektorin rahoitustarpeisiin, mikä johti FEMIP:n luomiseen.

Tämä rahoitusväline, jonka tarkoituksena on toimia Välimeren alueen yksityissektorin investointien ja uudistusten katalysaattorina, on kuitenkin osoittautunut EIP:lle haasteelliseksi. Rahoitusvälineen onnistunut kehittäminen riippuu paljolti EIP:n yleisestä pankkitoimintaympäristöstä, joka on ratkaisevassa asemassa rahoitusvälineen pääpiirteiden muovaamisessa. FEMIP:n toimintaa, kuten pankin toimintoja yleisemminkin, tehostaa suuresti EIP:hen kuulumisen synnyttämä vipuvaikutus ja kustannustehokkuus. Muuttamalla FEMIP enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi, jonka tavoitteena on vastata yksityissektorin rahoitustarpeisiin, käyttöön saadaan aiempaa joustavampi väline, jolla on erilainen perussääntö, enemmän asiantuntevaa henkilöstöä ja uusi yrityskulttuuri. Tällöin lisätään välineen tehokkuutta eli sen valmiuksia vastata yksityissektorivaltuutuksen tavoitteisiin kustannusten säilyessä kohtuullisina.

Komissio on tullut siihen lopputulokseen, että vaikka sekä FEMIP:n kehittäminen että EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytärpankin perustaminen Välimeren alueella toteutettavia toimia varten edesauttaisivat molemmat merkittävästi yksityissektorin kehittämistä kyseisellä alueella, tytärpankin, jolla olisi laajaa yksityissektorivaltuutusta vastaavat toimintavälineet, vaikutus olisi merkittävämpi. Tytärpankin voitaisiin olettaa pystyvän vastaamaan rahoitusvälinettä joustavammin yksityissektorin tarpeisiin. Sillä voisi muun muassa olla yksityissektorin rahoitukseen paremmin soveltuva, riskinottoa lisäävä profiili, ja se pystyisi tarjoamaan kaikki parhaat saatavilla olevat, yksityissektorin rahoitukseen suunnatut rahoitustuotteet. EY:n ja jäsenvaltioiden merkitsemistä vähemmistöosakkeista aiheutuvat pääomakustannukset kompensoituisivat ainakin jossain määrin EY:n talousarviosäästöillä.

FEMIP:n muuttaminen tytärpankiksi lisäisi myös välineeseen sitoutumista ja välineen näkyvyyttä, ja sillä varmistettaisiin Euro-Välimeri-rahoitusyhteistyön pitkäaikaisuus. Riittävillä hallinnointijärjestelyillä taattaisiin vakaa vuorovaikutussuhde Välimeren kumppaneihin ja varmistettaisiin näiden maiden tekemät tarpeelliset uudistukset. Komission kannan mukaan tämä vaihtoehto olisi näin ollen suotavin. Jos neuvosto kuitenkin katsoo, ettei tytärpankin perustaminen ole tällä hetkellä mahdollista, komissio suosittaa, että ensi vaiheessa FEMIP säilytettäisiin ja sitä kehitettäisiin edelleen. Olisi kuitenkin päätettävä rahoitusvälineen muuttamisesta toisessa vaiheessa EIP:n enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi.

Neuvoston päätelmistä riippuen komissio on valmis tekemään tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset, jotka mahdollistavat EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytärpankin perustamisen. FEMIP:n lainakanta siirrettäisiin tytärpankkiin osittain tai kokonaan, ja pankki saisi yksityissektorivaltuutuksen. Yhteisö olisi yksi tytärpankin osakkeenomistajista. Tällainen komission tekemä ehdotus olisi joka tapauksessa nykyisten rahoitusnäkymien rajoissa.

LIITE: Tiivistelmä laajennetusta vaikutustenarvioinnista.

LIITE

Komission yksiköiden laatima laajennettu vaikutustenarviointi.

Yhteenveto [8]

[8] Komission yksiköiden laatima valmisteluasiakirja laajennetusta vaikutustenarvioinnista "Välimeren alueen yksityissektorin kehittämiseen suunnatun tuen muokkaaminen" julkaistaan kokonaisuudessaan samaan aikaan kuin tämä tiedonanto.

i. Välimeren kumppanimaiden ("Välimeren alueen") talouskasvu ei viime vuosikymmenen aikana ole riittänyt työllistämään lisääntyvää työvoimaa. Yksityissektorin riittämätön kehitys nähdään yhtenä tärkeimmistä syistä tähän tilanteeseen, joka on vain pahentunut kahden viime vuoden aikana. Yksityissektorin kehittämisen Välimeren alueella pitäisi täten olla yksi keskipitkän ja pitkän aikavälin tärkeimmistä tavoitteista. Ennen kaikkea tämä edellyttää aiempaa yritysmyönteisempää toimintaympäristöä. Kun tässä yhteydessä nykyisiä investointitarpeita vertaillaan rahoituspääoman tarjonnan ominaispiirteisiin Välimeren alueella, tarjonnan ja rahoitustarpeiden välillä havaitaan myös tiettyä epätasapainoa, sillä pitkäaikaista sijoitusrahoitusta on vaikea saada. Erityisesti pk-yritykset tarvitsevat tarkoituksenmukaisia rahoitustuotteita investointitarpeidensa täyttämiseksi.

ii. Näihin tarpeisiin vastaamiseksi Ecofin-neuvosto ja Barcelonan Eurooppa-neuvosto päättivät vuoden 2002 maaliskuussa tehostaa Euroopan investointipankin (EIP) toimintaa Välimeren alueella siten, että EIP:ssä otettaisiin käyttöön uusi rahoitusväline. Yksityissektorin kehittäminen katsottiin yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista. Euro-Välimeri-alueen investointeja ja kumppanuutta koskeva rahoitusväline (FEMIP) on otettu EIP:ssä nopeasti käyttöön. FEMIP:n käyttö aloitettiin 1. syyskuuta 2002, ja virallisesti väline otettiin käyttöön Barcelonassa 18. lokakuuta 2002 pidetyssä kokouksessa.

iii. Ecofin-neuvosto ja Eurooppa-neuvosto katsoivat kuitenkin, että kysymystä siitä, pitäisikö kyseinen väline muuttaa EIP:n enemmistöomistuksessa olevaksi tytärpankiksi, olisi tarkasteltava uudelleen vuoden kuluttua välineen käyttöönotosta. Ecofin-neuvoston ja Eurooppa-neuvoston pyytämä välineen uudelleentarkastelu vuoden kuluttua sen käyttöönotosta on tarkoitus tehdä vuoden 2003 syksyllä.

iv. Uudelleentarkastelussa tehtävän linjanvedon helpottamiseksi komissio päätti tehdä laajennetun vaikutustenarvioinnin [9].

[9] Komission työohjelma 2003, viite KOM(2002) 0590, liite 2.

Vaikutustenarvioinnit

Vaikutustenarviointien avulla komissio voi tehostaa toimintaperiaatteiden kehittämisprosessia, ja niitä on tarkoitus tehdä kaikista merkittävistä aloitteista [10]. Vaikutustenarvioinneissa tarkastellaan edessä olevan poliittisen päätöksen tekemiseksi tarjolla olevia tärkeimpiä vaihtoehtoja ja niiden mahdollisia vaikutuksia ennakkoarvioinnin näkökulmasta. Arvioinnissa tuodaan esille ehdotettujen toimintaperiaatteiden todennäköiset myönteiset ja kielteiset vaikutukset, minkä turvin voidaan tehdä harkittuja poliittisia ratkaisuja ja löytää kompromissit toistensa kanssa kilpailevien tavoitteiden saavuttamisessa.

[10] Komission tiedonanto vaikutustenarvioinnista, 5.6.2002, KOM(2002) 276.

Prosessin alkuvaiheessa voidaan laatia alustava luonnosarviointi. Laajennettu vaikutustenarviointi - kuten tässä tapauksessa - on tarkoitus tehdä ennen ratkaisevaa päätöstä.

v. Vaihtoehdot. Vaikutustenarvioinnissa on tarkasteltu kahta luonnosvaiheessa olevaa toimintavaihtoehtoa. Vaihtoehdot perustuvat tiettyihin oletuksiin, jotta niiden vertailu olisi mahdollista. Lopulliset ratkaisut voivat poiketa tässä esitetyistä vaihtoehtoluonnoksista. Sitä mahdollisuutta, että nykyinen rahoitusväline säilytettäisiin sellaisenaan, on käytetty lähtökohtana näitä kahta vaihtoehtoa laadittaessa.

vi. Ensimmäinen vaihtoehto on hiljattain käyttöönotetun rahoitusvälineen jatkokehittäminen, johon liittyy valtuutus yksityissektorin kehittämiseksi (FEMIP:n kehittäminen eli "FEMIP-vaihtoehto"). Tämä kenties edellyttäisi EIP:n rahoituspolitiikan tarkistusta erityisesti pankin Välimeren alueelle myöntämien luottojen osalta. Tässä vaihtoehdossa FEMIP jäisi EIP:n osastoksi, jota hoitaisi EIP:n henkilöstö samalla tavoin kuin nykyäänkin, vaikka henkilöstön määrä mahdollisesti lisääntyisikin. FEMIP:n toiminta jatkuisi, ja sen tuotteita kehitettäisiin mahdollisimman pitkälti EIP:n yleisessä ohjauksessa erityisesti pankin perussäännön ja rahoituspolitiikan mukaisesti. Rahoitusväline perustuisi edelleen pääasiassa neuvoston luotonantovaltuutuksiin, ja sillä olisi ainakin toistaiseksi yhteisön talousarviotakuu. EY:n talousarviosta tulevat varat käytettäisiin lähinnä toimintaa tukevaan tekniseen apuun, riskipääomatoimiin ja ympäristöhankkeiden korkotukiin. Toimia johdettaisiin edelleen keskitetysti Luxemburgista, ja alueellisia tai maakohtaisia toimipaikkoja olisi muutama.

vii. Toinen vaihtoehto on EIP:n enemmistöomistuksessa olevan tytärpankin perustaminen ("tytärpankki"). Tässä vaihtoehdossa EIP:n Välimeren alueen varat sisältävä salkku siirrettäisiin osittain tai kokonaan tytärpankkiin. Uudella tytärpankilla olisi oma henkilöstö, perussääntö ja rahoituspolitiikka, ja se saisi FEMIP:n tavoin valtuutuksen yksityissektorin kehittämiseksi. Henkilöstön määrää lisättäisiin huomattavasti, jotta yksityissektorille suuntautuvia luotonantotoimia, jotka edellyttävät huomattavia resursseja, voitaisiin kehittää. Uusi tytärpankki tarjoaisi laajan valikoiman rahoitustuotteita. Sen profiili vastaisi läheisesti monenvälisten kehityspankkien profiilia, ja erityisesti sen rahoitusasemalla ja pääomapohjalla turvattaisiin erinomainen luottoluokitus ja AAA-riskiluokitus. Toimintoja johdettaisiin keskitetysti tytärpankin päätoimipaikasta, ja eri maissa olevilla toimipisteillä olisi tärkeä asema. Oletusarvona on, että EIP:llä olisi enemmistöosakkuus tytärpankista, mutta jäsenvaltiot, Euroopan yhteisö ja mahdollisesti Välimeren alueen kumppanit merkitsisivät osan pääomasta. Tämä entistä laajempi omistusrakenne heijastuisi tytärpankin hallintotapaan.

viii. Näiden kahden vaihtoehdon arvioimiseksi määriteltiin tiettyjä vaikutusperusteita. Näihin sisältyy vaihtoehtojen tehokkuus toiminnan tavoitteiden saavuttamisessa ja toimivuus resurssienkäytön kannalta. Keskeisenä tekijänä vaihtoehtojen arvioinnissa on ollut niiden vaikutus yksityissektorin kehitykseen. Lisäksi Göteborgissa 15.-16. kesäkuuta 2001 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti vaikutusperusteita on tässä kertomuksessa tarkasteltu laajasta kestävän kehityksen näkökulmasta, jossa on otettu huomioon myös taloudellinen, rahoituksellinen, työllisyyteen liittyvä ja ympäristöllinen ulottuvuus.

ix. Sidosryhmien kuuleminen. Komission yksiköt ovat olleet tiiviisti yhteydessä EIP:n yksiköihin prosessin aikana. Välimeren alueen kumppaneita kuultiin prosessin aikana tärkeimpinä sidosryhminä. Osa Välimeren alueen kumppaneiden edustajista esitti kysymyksiä kunkin vaihtoehdon ominaispiirteistä ja tehtävän valinnan luonteesta, kun taas osa toi esille oman näkemyksensä ja totesi, että tytärpankin perustaminen lisäisi osapuolten sitoutumista välineeseen sekä nähtäisiin vakaana ja näkyvänä poliittisena sitoumuksena. Osa halusi erityisesti tietää, minkä hintaisia tytärpankin tarjoamat tuotteet olisivat ja kuinka ne suhteutuisivat FEMIP:n nykyisiin ehtoihin. Yrittäjien keskusjärjestöjä kuultiin myös, ja ne korostivat pk-yritysten [11] rahoitustarpeita ja toivoivat rahoitustarjonnan kehittämistä ja monipuolistamista. Komission yksiköt olivat myös epävirallisesti yhteydessä Euroopan investointirahastoon (EIR), Maailmanpankkiin, kansainväliseen rahoitusyhteisöön (IFC), Afrikan kehityspankkiin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkiin (EBRD).

[11] Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset). EY:n tavanomaisen määritelmän mukaisesti yritykset, joissa on alle 500 työntekijää

x. Tehokkuus. Tehokkuuden osalta - pääasiassa sen suhteen, kuinka hyvin saavutetaan keskeisin tavoite eli pystytään tukemaan yksityissektorin kehitystä - näiden kahden vaihtoehdon arvioitu vaikutus riippuu tehdyistä perusoletuksista. On kuitenkin selvää, että kumpikin vaihtoehto vaikuttaa selkeästi kykyyn vastata Välimeren alueen yksityissektorin investointitarpeisiin sekä talouskasvuun. Myös muita tavoitteita on arvioitu. Näitä ovat valmiudet tukea paikallisen rahoitussektorin kehitystä, vastata paikallisten pk-yritysten tarpeisiin, rahoittaa merkittäviä kansainvälisiä infrastruktuurihankkeita sekä tukea julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita.

xi. Lähtökohtana on, että FEMIP on asiantuntevan henkilöstönsä vakaan sitoutumisen ansiosta nopeasti tullut toimintakykyiseksi. FEMIP hyötyy EIP:n yritysympäristöstä, logistiikasta, infrastruktuurista ja kokemuksesta. FEMIP-vaihtoehdossa yksityissektorille myönnettävien luottojen määrää voidaan lisätä niiden nykyiseltä vaatimattomalta tasolta. Lainat voidaan kanavoida paikallisten rahoituslaitosten välityksellä paikallisille yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Tässä vaihtoehdossa todellisena, joskaan ei ylivoimaisena, haasteena olisi kuitenkin lisätä suuntautumista yksityissektorille, kun otetaan huomioon, että tiettyjä EIP:n perussäännön määräyksiä ja pankin tältä osin soveltamia käytänteitä olisi muutettava kautta koko linjan tilanteessa, jossa EIP:n muille toiminnoille ei ole myönnetty vastaavaa yksityissektorivaltuutusta.

xii. Tytärpankin perustamisella voitaisiin FEMIP-vaihtoehtoa tehokkaammin vastata yksityissektorin kehittämisvaltuutuksen tavoitteisiin, sillä tytärpankki pystyisi omaksumaan EIP:tä riskisuuntautuneemman profiilin, soveltamaan toiminnassaan ennakoivaa lähestymistapaa keskittämällä suuren osan henkilöstöstään yksityissektorin pankkitoimintaan, toimimaan lähellä paikallisia toimijoita, harjoittamaan markkinasuuntautunutta hinnoittelupolitiikkaa, jolla voitaisiin kattaa kasvaneet riskit ja kohonneet toimintakustannukset, sekä tarjoamaan laajan valikoiman parhaita saatavilla olevia rahoitustuotteita, jotka on tarkoitettu yksityissektorin rahoitukseen (paikallinen tarjonta kyseisellä alalla on nykyään vähäistä).

xiii. Toimivuus. Muuttumattomassa lähtötilanteessa nykyisen FEMIP-rahoitusvälineen toimivuus on kustannustehokkuuden ja vipuvaikutuksen näkökulmasta erittäin hyvä EIP:n omiin varoihin perustuvissa toimissa. FEMIP hyötyy EIP:n mahdollisuuksista hankkia lainaa alhaisin kustannuksin. Samoin se hyötyy synergiasta EIP:n muiden toimintojen ja osastojen kanssa. FEMIP tarjoaa matalakorkoisia lainoja kumppanimaille, ja sillä on suuri vipuvaikutus, joka kohdistuu sen toimia varten markkinoilta hankittavaan lisärahoitukseen. Kun tarkastellaan luotonantotoimiin käytettävissä olevien rahoituslähteiden suhteellisia osuuksia, FEMIP:ä voidaan pitää vipuvaikutukseltaan tytärpankkia parempana vaihtoehtona omiin varoihin perustuvassa toiminnassa. Vertailua hankaloittaa se, että pankin nykyisen perussäännön mukaisesti FEMIP-vaihtoehto olisi riskipääomatoimissaan riippuvainen ulkoisesta rahoituksesta.

xiv. Tytärpankin toimien perustaksi olisi hankittava sen riskiprofiilia vastaavaa pääomaa, ja oman pääoman ja toimintojen suhteeseen perustuvaa vakavaraisuussuhdetta saatetaan joutua alentamaan EIP:n nykyisestä yleisestä vakavaraisuussuhteesta (2.5:1) sen mukaan, millainen riskiprofiili valitaan. Maksetun pääoman osuuden, jolla tytärpankille varmistettaisiin riittävä käyttöpääoma, pitäisi olla suurempi kuin EIP:n nykyinen viiden prosentin maksettu pääoma. Vastineena saataisiin valmiudet tarjota laaja valikoima rahoitustuotteita ja toteuttaa riskipääomatoimia ulkoisesta rahoituksesta riippumatta.

xv. Olettaen, että yhteisö ja jäsenvaltiot hankkivat suoran osakkuuden tytärpankista, niiden on osallistuttava sen alkupääoman hankintaan. Osuuksien suuruus riippuu tytärpankin lopullisista ominaispiirteistä, ja tuki kompensoituu ainakin jossain määrin EY:n talousarviosäästöillä, joita saadaan, kun MEDA:n [12] riskipääomatuki ja ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahastoa varten tehtävä luottotappiovaraus käyvät, ainakaan osittain, tarpeettomiksi.

[12] Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1488/96 käyttöönotettu MEDA-ohjelma on Euroopan unionin pääasiallinen rahoitusväline Euro-Välimeri-kumppanuuden toteuttamisessa. Ohjelma tarjoaa teknistä ja rahoituksellista tukea Välimeren kumppanimaiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden uudistamiseen.

xvi. Tytärpankin FEMIP:iin nähden kehittyneemmät ominaispiirteet merkitsisivät Välimeren kumppaneille vastaavasti korkeampia korkoja ja mahdollista pääomaosuutta, jos niille tarjotaan mahdollisuutta osallistua pankin toimintaan. Näiden mahdollisten kustannusten vastapainona on entistä parempi sitoutuminen rahoitusvälineeseen ja yksityissektorin kehittämiselle koituvat lisäedut.

xvii. Toissijaisuus varmistetaan jatkossakin paremmin yhteisön rahoitusvälineen (FEMIP:n tai tytärpankin) säilyttämisellä kuin moninkertaisilla kansallisilla rahoitusjärjestelmillä. Yhteisön suora osakkuus tytärpankista voidaan rahoittaa nykyisten rahoitusnäkymien rajoissa, ja kaiken lisäksi sillä vaikutettaisiin osaltaan yhteistyön paranemiseen muiden yhteisön välineiden, kuten MEDA:n kanssa, sekä turvattaisiin johdonmukaisuus yhteisöllä Välimeren alueella olevien poliittisten tavoitteiden kanssa. Päätettäessä, katetaanko tytärpankin luotonanto EY:n talousarviotakuulla vai ei, on johdonmukaisesti otettava huomioon EIP:n ulkoista luotonantoa koskevien valtuutuksien väliarviointi.

xviii. Kestävä kehitys. Kun otaksutaan, että tytärpankki harjoittaisi yleisesti ottaen EIP:n nykyistä ympäristöpolitiikkaa vastaavaa politiikkaa ja jatkaisi EIP:n toimintaa tällä alalla, vaihtoehtojen havaitaan olevan neutraaleja ympäristövaikutusten kannalta. EIP:n nykyisen toiminnan vaikutuksia Välimeren alueen työllisyyteen ei ole ollut mahdollista arvioida määrällisesti, mutta tytärpankin arvioidaan kenties vaikuttavan omalta osaltaan tehokkaammin pitkällä aikavälillä työpaikkojen luomiseen. Tämä johtuu pääasiassa tytärpankin paremmasta tehokkuudesta yksityissektorin kehityksen elvyttämisessä. FEMIP:n mukauttamisella ja kehittämisellä olisi kuitenkin myös myönteinen vaikutus.

xix. Yhteistyö FEMIP:n toiminnasta hyötyvien Välimeren alueen kumppanimaiden kanssa on nykyään varmistettu siten, että kumppanimaat ovat mukana FEMIP:n neuvoa-antavassa komiteassa eli poliittista vuoropuhelua ja koordinointia käsittelevässä komiteassa (PDCC). Tällä komitealla on vain neuvoa-antava asema, ja FEMIP:n hallinnointi, johon sovelletaan EIP:n sääntöjä, ei edellytä Välimeren alueen kumppaneiden kanssa yhteisesti tehtäviä päätöksiä. Tytärpankin perustaminen lisäisi sitoutumista sikäli kun tytärpankin toiminnasta hyötyville tahoille tarjottaisiin mahdollisuutta osallistua uuden pankin toimintaan. Kumppanit osallistuisivat näin ollen tytärpankin hallintoon täysimääräisinä osakkaina.