KOMISSION TIEDONANTO - Lähimerenkulun edistämisohjelma

1. Johdanto

Komissio julkaisi syyskuussa 2001 valkoisen kirjan "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika" [1]. Siinä asetetaan useita vaativia tavoitteita kilpailukyvyn ja kestävän liikenteen varmistamiseksi myös vuonna 2010. Lähimerenkulku on itsestäänselvä valinta ja avainasemassa näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Se voi hillitä valkoisessa kirjassa ennustettua maantierahtiliikenteen 50 prosentin kasvua, tasapainottaa liikennemuotojen välistä jakaumaa ja ratkaista maantieliikenteen pullonkauloja, minkä lisäksi se on turvallinen ja kestävä liikennemuoto.

[1] KOM(2001) 370, 12.9.2001.

Se poliittinen näkemys, että lähimerenkulku on painopiste Euroopan unionille, vahvistettiin myös Euroopan unionin liikenneministerien epävirallisessa tapaamisessa kesäkuussa 2002 Gijónissa Espanjassa.

2. Lähimerenkulku on kasvuala

Lähimerenkulku on jo tällä hetkellä hyvin menestyksekäs liikennemuoto ja ainoa, jolla on ollut kapasiteettia pysyä tieliikenteen kasvun mukana. Euroopassa sen osuus on 41 % tonnikilometrimäärästä, kun tieliikenteen osuus on 43 % [2]. Sen kasvuvauhti on nopeampi kuin Euroopan unionin teollisuustuotannon, ja sen tonnikilometrimäärä nousi 1990-luvulla 38 % (tieliikenteen vastaava kasvu oli 40 %) (ks. kaavio 1).

[2] Tiedot vuodelta 2002, eivät kata putkikuljetuksia. Lähde: EU Energy and Transport in Figures: Statistical Pocketbook 2002.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kaavio 1: Tonnikilometrimäärän kasvu 1990-2000 tieliikenteessä (Road), lähimerenkulussa (SSS), sisävesiliikenteessä (IWW) ja rautateillä (Rail) [3] (%).

[3] Ensisijainen lähde: EU Energy and Transport in Figures: Statistical Pocketbook 2002.

3. Miten kehittää lähimerenkulkua edelleen?

Jotta lähimerenkulkua voitaisiin hyödyntää Euroopassa täysimääräisesti, se on sisällytettävä toimivasti logistiikkaketjuihin ja sen on voitava tarjota saumattomia ovelta ovelle -palveluja. Yhden ainoan kaupallisen yksikön tulisi huolehtia kunkin tällaisten logistiikkaketjun hallinnoinnista ja markkinoinnista (ns. one-stop shops). Yritysten tulisi tarjota asiakkaille keskitetty palvelupiste, joka vastaa koko intermodaaliketjusta. Lisäksi liikennemuotojen välinen kilpailu tulisi korvata täydentävyydellä, koska liikennemuotojen välinen yhteistyö on olennaista ketjuissa, joissa on mukana useampi kuin yksi liikennemuoto.

Lähimerenkulun täysimääräinen sisällyttäminen intermodaalisiin ovelta ovelle -jakeluketjuihin on toistaiseksi toteuttamatta. Tehtävä kuuluu ensisijaisesti yrityksille, mutta myös muun tason toiminnalla voidaan edistää prosessia ja purkaa lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä lähimerenkulun kehityksen tieltä:

* Lähimerenkulku ei ole vielä täysin karistanut entistä mainettaan vanhanaikaisena liikennemuotona.

* Siihen liittyy monimutkaisia hallinnollisia ja asiakirjamenettelyjä.

* Se edellyttää, että satamien toimintatehokkuuta on parannettava.

* Se edellyttää kehittyneitä teknologisia ratkaisuja aluksilta, lastausyksiköiltä ja telemaattisilta verkoilta.

Useita yhteisön toimia on jo toteutettu tai suunnitteilla esteiden purkamiseksi ja lähimerenkulun kehityksen vauhdittamiseksi Euroopassa. Näistä mainittakoon seuraavat:

* Direktiivi, jolla standardoidaan jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevia ilmoitusmuodollisuuksia [4].

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/6/EY, annettu 18. helmikuuta 2002, yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista (EYVL L 67, 9.3.2002, s. 31).

* Ehdotus uudeksi "Marco Polo" -tukiohjelmaksi [5].

[5] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön rahoitustuen myöntämisestä tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamiseksi, KOM(2002) 54 lopullinen, 4.2.2002.

* Ehdotus direktiiviksi intermodaalisista lastausyksiköistä [6].

[6] Tämän tiedonannon liitteenä.

* "Merten moottoriteiden" käsitteen esittely Euroopan liikennepolitiikkaa vuoteen 2010 luotaavassa komission valkoisessa kirjassa.

* Ehdotus direktiiviksi satamapalvelujen markkinoille pääsystä [7].

[7] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamapalvelujen markkinoille pääsystä, KOM(2001) 35 lopullinen, 13.2.2001. Ehdotus sellaisena kuin se on muutettuna asiakirjassa KOM(2002) 101 lopullinen, 19.2.2002.

* Lähimerenkulun tullimenettelyjä koskevan oppaan julkaiseminen [8].

[8] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja: Lyhyen matkan merenkulun tullimenettelyjä koskeva opas, SEK(2002) 632, 29.5.2002.

* Uuden tietokoneavusteisen passitusjärjestelmän eli NCTS-järjestelmän (New Computerised Transit System) käyttöönotto.

* Ohjelmat Tulli 2002 ja Tulli 2007 [9] sekä Tulli 2002 -ohjelmasta rahoitettava RALFH-hanke [10].

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 253/2003/EY, tehty 11. helmikuuta 2003, yhteisön tullitoimintaa koskevan toimintaohjelman (Tulli 2007) hyväksymisestä (EYVL L 36, 12.2.2003, s. 1).

[10] RALFH = Euroopan unionin pohjoisten satamien - Rotterdam, Antwerpen, Le Havre, Felixstowe ja Hampuri - tulliviranomaisten yhteysryhmä. Hankkeen tavoitteena on parantaa käytännön tulliyhteistyötä satamien välillä.

* Telemaattisten verkkojen edelleenkehittäminen satamia ja lähimerenkulkua varten.

4. Miksi edistämisohjelma?

Vakoisessa kirjassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien osapuolten on ryhdyttävä laajempiin toimiin lähimerenkulun käytön lisäämiseksi. Lisäksi Gijónissa kesäkuussa 2002 pidetyssä Euroopan unionin liikenneministerien epävirallisessa tapaamisessa keskusteltiin mahdollisuudesta laatia toimintasuunnitelma kysymyksistä, jotka ovat keskeisiä kehitettäessä lähimerenkulkua poliittisena prioriteettina. Komissio pitää tällaista aloitetta perusteltuna.

Tässä tiedonannossa esitetään lähimerenkulun edistämiseen tähtäävä ohjelma. Se koostuu 14 yksittäisestä toimenpiteestä, jotka jakautuvat toimintalohkoihin. Kunkin toimintalohkon kohdalla mainitaan toiminnasta vastaavat ja toiminnan aikataulu. Toimenpiteet voidaan jakaa lainsäädännöllisiin, teknisiin ja operatiivisiin seuraavasti:

A. Lainsäädännölliset toimenpiteet

1. Pannaan täytäntöön direktiivi yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista (IMO-FAL-direktiivi).

2. Toteutetaan Marco Polo -ohjelma.

3. Standardoidaan ja yhdenmukaistetaan intermodaaliset lastausyksiköt.

4. Merten moottoritiet.

5. Vähennetään lähimerenkulun ympäristövaikutuksia.

B. Tekniset toimenpiteet

6. Lyhyen matkan merenkulun tullimenettelyjä koskeva opas.

7. Yksilöidään ja poistetaan esteet, jotka estävät lähimerenkulun kehitystä nykyisestä.

8. Lähennetään kansallisia käytäntöjä ja tietokoneistetaan yhteisön tullimenettelyt.

9. Tutkimus ja teknologian kehittäminen.

C. Operatiiviset toimenpiteet

10. Viranomaisten keskitetyt palvelupisteet.

11. Varmistetaan lähimerenkulun yhteyshenkilöiden [11] keskeinen rooli.

[11] Lähimerenkulun yhteyshenkilöt (Short Sea Shipping Focal Points) ovat kansallisten merenkulkuviranomaisten edustajia, jotka vastaavat lähimerenkulkuasioista maassaan.

12. Varmistetaan lähimerenkulun edistämiskeskusten [12] asianmukainen toiminta ja opastus.

[12] Lähimerenkulun kansalliset edistämiskeskukset eli SPC-keskukset (Short Sea Promotion Centres) ovat lähimerenkulkua edistäviä yritysvetoisia mutta erityisistä intressiryhmistä riippumattomia elimiä.

13. Edistetään lähimerenkulun julkisuuskuvaa menestyksekkäänä kuljetusvaihtoehtona.

14. Tilastotietojen keruu.

* * * * *

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 1

IMOn FAL-lomake

Asiakirja- ja hallintomenettelyjen yksinkertaistamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät joulukuussa 2001 komission ehdotuksen, jonka tarkoituksena on standardoida yhteisön jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevia ilmoitusmuodollisuuksia (ns. IMO-FAL-direktiivi [13]). Direktiivi on tulos työstä, jossa pyrittiin ratkaisemaan yksilöityjä pullonkauloja. Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot hyväksyvät IMOn vakiomuotoiset FAL-lomakkeet, kun satamaan saapuvaa ja/tai satamasta lähtevää alusta koskevat tiedot voidaan saada tätä kautta. Tämä merkitsee sitä, että käytössä olleet monet kansalliset lomakkeet korvataan yhdellä yhteisellä lomakesarjalla. Direktiivillä on käytännön vaikutuksia viimeistään syyskuun 9. päivästä 2003, johon mennessä jäsenvaltioiden on saatettava voimaan sen noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

[13] Ks. alaviite 4.

TOIMINTALOHKOT

1. Seurataan direktiivin noudattamista ja varmistetaan sen asianmukainen vaikutus.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja jäsenvaltiot.

Määräaika: Ensimmäinen vaihe: 9.9.2003 mennessä, tämän jälkeen: jatkuvasti.

2. Yksinkertaistetaan siirtymistä uusiin toimintapuitteisiin pitämällä saatavilla komission lähimerenkulkusivulla [14] IMOn FAL-kaavakkeita, jotka voi vapaasti kopioida omalle koneelle, täyttää sähköisesti ja/tai tulostaa.

[14] http://europa.eu.int/comm/transport/ maritime/sss/index_en.htm.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt.

Määräaika: Vuoden 2003 puoliväliin mennessä.

3. Tiedotetaan alusten omistajille, laivameklareille ja muille asianosaisille direktiivin tarjoamista mahdollisuuksista.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, jäsenvaltiot, toimialajärjestöt, lähimerenkulun yhteyshenkilöt ja SPC-keskukset.

Määräaika: 9.9.2003 mennessä.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 2

Marco Polo

Tärkein väline, jolla lähimerenkulkuhankkeiden käynnistämisvaihetta aiemmin tuettiin yhteisössä, oli yhdistettyjen kuljetusten kokeiluhankkeiden PACT-ohjelma (Pilot Actions for Combined Transport). Ohjelma osoittautui hyödylliseksi lähimerenkululle, johon osoitettiin suuri osa vuosittaisesta PACT-rahoituksesta.

PACT-ohjelma päättyi vuoden 2001 lopussa. Euroopan komissio ehdotti sille helmikuussa 2002 seuraajaa [15]. Uusi Marco Polo -ohjelma tulee edistämään merkittävästi intermodaalisuuden toteutumista Euroopassa. Sen suunniteltu vuosittainen budjetti on 18,75 miljoonaa euroa [16]. Ohjelman tavoitteena on siirtää joka vuosi 12 miljardia tonnikilometriä tieliikenteestä lähimerenkulkuun, rautateille ja sisävesiliikenteeseen. Euroopan unionin neuvosto pääsi ehdotuksesta poliittiseen yhteisymmärrykseen joulukuussa 2002.

[15] Ks. alaviite 5.

[16] Ajanjaksolle 1.1.2003 - 31.12.2006.

Merten moottoriteiden (ks. toimenpidekuvaus 4) pitäisi uutena keskeisenä aloitteena hyötyä uusien palvelujen käynnistämisessä täysimääräisesti Marco Polo -ohjelmasta.

TOIMINTALOHKOT

1. Käynnistetään Marco Polo vuodesta 2003, mikä mahdollistaa innovatiivisten ja tärkeiden lähimerenkulkuhankkeiden rahoittamisen.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, parlamentti, jäsenvaltiot ja toimiala itse.

Määräaika: Vuosittain vuoteen 2010 (budjetti ensi alkuun nelivuotinen).

2. Hyödynnetään täysimääräisesti Marco Polon tarjoamia mahdollisuuksia tukea elin- ja toimintakelpoisten lähimerenkulkupalvelujen käynnistämistä merten moottoriteillä ja niiden ulkopuolella.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja toimiala itse.

Määräaika: Vuosittain vuoteen 2010 (budjetti ensi alkuun nelivuotinen).

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 3

Intermodaaliset lastausyksiköt

Intermodaalisten lastausyksikköjen (konttien ja vaihtokorien) parantaminen on yksi niistä toimenpiteistä, jotka Euroopan liikennepolitiikkaa vuoteen 2010 luotaavassa valkoisessa kirjassa esitettiin. Tällä hetkellä käytössä olevat monet erilaiset lastausyksiköt aiheuttavat kitkakustannuksia ja viiveitä rahdinkäsittelyssä liikennemuotojen välillä. Näiden ongelmien pitäisi poistua, jos yhdenmukaistetaan lastausyksikköjen tietyt ominaisuudet, kuten ylä- ja alakulmakappaleet ja ohjaustunnelit. Lisäksi vaihtokorit eivät yleensä ole pinottavissa eivätkä siksi merikuljetuskelpoisia. Toisaalta konteissa ei hyödynnetä täysimääräisesti tieliikenteessä sallittuja enimmäismittoja [17]. Ratkaisuna voisi olla, että standardoidaan eurooppalainen lastausyksikkö, jossa yhdistyvät kontin pinottavuus ja kuormalavan leveyttä vastaava vaihtokorin kuormatila.

[17] Ks. neuvoston direktiivi 96/53/EY, annettu 25. heinäkuuta 1996, tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59). Direktiivi sellaisena kuin se on myöhemmin oikaistuna ja muutettuna.

Komissio on laatinut intermodaalisia lastausyksiköitä koskevat säädösehdotuksen (tämän tiedonannon liitteenä). Ehdotus hyödyttää meriliikennettä, koska se vähentää satamakäsittelyn kitkakustannuksia ja lisää lähimerenkulun osuutta vaihtokorimarkkinoista, jotka ovat tähän asti rajoittuneet paljolti tieliikenteeseen.

TOIMINTALOHKOT

1. Hyväksytään intermodaalisia lastausyksiköitä koskeva ehdotus ja pannaan se täytäntöön mahdollisimman nopeasti.

Toiminnasta vastaavat: Jäsenvaltiot, parlamentti ja toimiala itse.

Määräaika: Ensimmäinen vaihe vuoteen 2004 mennessä. Tämän jälkeen jatkuvasti.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 4

Merten moottoritiet

Komissio esitteli "merten moottoriteiden" käsitteen eurooppalaista liikennepolitiikkaa koske vassa valkoisessa kirjassaan. Merten moottoriteiden on määrä ratkaista Euroopan tieliiken teen pahimpia pullonkauloja ja helpottaa lähimerenkulun niveltämistä logistiikkaketjuihin.

Merten moottoriteiden myötä pitäisi voida ratkaista tieliikenteen pullonkauloja Euroopassa, kun lähimerenkulku otetaan osaksi kattavia ovelta ovelle -logistiikkaketjuja. Tyypillisiä esimerkkejä ovat Alpit ja Pyreneet. Jos nämä luonnon pullonkaulat voidaan ohittaa lähimerenkulun kautta, vaikutukset tuntuisivat sekä Välimeren maissa että vuoristojonojen pohjoispuolella. Parhaillaan arvioidaan, miten hyödyllisesti lähimerenkulku voisi helpottaa muita kuin luonnon pullonkauloja.

Merten moottoriteiden pitäisi tarjota tehokkaita, säännöllisiä ja tiheitä palveluja, jotka kykenevät kilpailemaan tieliikenteen kanssa esimerkiksi kuljetusajan ja -hinnan suhteen. Yhdyssatamilla pitäisi olla riittävät yhteydet sisämaahan, ja niiden pitäisi tarjota korkeata soista palvelua lähimerenkulun käyttäjille (mm. sujuvat hallinnolliset menettelyt). Satamien välisiä telemaattisia yhteyksiä ja aluksen viestintäjärjestelmiä (kuten alusliikenteen ohjaus- ja tietojärjestelmiä eli VTMIS-järjestelmiä) pitäisi laajentaa ja tehdä yhteentoimivammaksi siten, että paikalliset hajautetut järjestelmät voidaan yhdistää Euroopan kattavaan verkkoon.

Kustannusarviot näyttäisivät osoittavan, että uusien meriliikenneyhteyksien luominen olisi huomattavasti halvempaa kuin vastaavien uusien tieliikenneinfrastruktuurien rakentaminen.

Komissio laatii parhaillaan yksityiskohtaisempia suunnitelmia merten moottoriteitä varten. Ne voitaisiin esitellä samassa yhteydessä, kun Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) suuntaviivoja [18] tarkistetaan seuraavan kerran vuoden 2003 loppuun mennessä. Tätä tarkistamista valmistellaan paraikaa korkean tason työryhmässä, joka koostuu jäsen- ja ehdokasmaiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission entinen liikennekomissaari ja varapuheenjohtaja Karel Van Miert.

[18] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1692/96/EY, tehty 23. heinäkuuta 1996, yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 1346/2001/EY (EYVL L 185, 6.7.2001, s. 1).

Kun TEN-T-puitteet on lyöty lukkoon, ne voivat osaltaan edistää merten moottoriteihin liittyviä investointeja. Kyse on esimerkiksi satamainfrastruktuureihin ja sisämaayhteyksiin tehtävistä investoinneista. Lisäksi uudesta Marco Polo -ohjelmasta (ks. toimenpidekuvaus 2) voidaan tukea uusien palvelujen käynnistämistä merten moottoriteillä, jos ne täyttävät ohjelman vaatimukset.

TOIMINTALOHKOT

1. Lyödään lukkoon merten moottoriteitä koskevat suunnitelmat, jotta markkinatoimijat kiinnostuisivat niistä ja jotta päästäisiin kohti valkoisen kirjan tavoitteita.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, jäsenvaltiot ja toimiala itse.

Määräaika: Vuoden 2003 puoliväliin mennessä.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 5

Lähimerenkulun ympäristövaikutusten vähentäminen

Meriliikenteen energiatehokkuus on tuntuvasti suurempi ja ympäristöhaitat kuljetettua tonnia tai matkustajaa kohti laskien yleisesti vähäisempiä kuin muissa liikennemuodoissa. Kuljetusten siirtyminen muista liikennemuodoista lähimerenkulkuun voisi olla tärkeä osa yhteisön strategiaa, jonka tavoitteena on täyttää Kioton pöytäkirjan velvoitteet [19].

[19] Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot ratifioivat Kioton pöytäkirjan toukokuussa 2002.

Merenkulun ympäristömyötäisyyttä vähentää kuitenkin se, että erityisesti rikkidioksidin (SO2) päästöt ovat merkittävästi suuremmat kuin muissa liikennemuodoissa.

Syyskuussa 1997 pidetyssä IMOn konferenssissa vahvistettiin uusia toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vähentää alusten pakokaasuihin sisältyviä rikin oksideja (SOx) [20] (MARPOL 73/78 -sopimuksen uusi liite VI). Konferenssissa hyväksyttiin myös säännöt erityisten "SOx-päästöjen valvonta-alueiden" (SOx Emission Control Areas) perustamisesta, joilla sovelletaan tiukempia päästövaatimuksia. Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali on nimetty tällaisiksi alueiksi [21]. Uuden liitteen ratifiointiprosessi on vielä kesken, eivätkä uudet säännöt ole vielä voimassa maailmanlaajuisesti.

[20] Aluksilla käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus ei saa ylittää 4,5 prosenttia m/m.

[21] Aluksissa käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus ei saa ylittää 1,5 prosenttia m/m. Vaihtoehtoisesti aluksissa voidaan käyttää muita teknisiä menetelmiä rikin oksidien päästöjen rajoittamiseksi.

Komissio antoi marraskuussa 2002 ehdotuksen direktiiviksi Euroopan unionin meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä [22]. Ehdotus perustuu osittain MARPOL 73/78 -sopimuksen liitteessä VI määritettyihin SOx-päästöjen valvonta-alueisiin, mutta menee tätä pidemmälle. Se on joka tapauksessa osa laajempaa eurooppalaista strategiaa, jolla pyritään varmistamaan, että meriliikenne aiheuttaa tulevaisuudessa nykyistäkin vähemmän ympäristöhaittoja [23].

[22] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta, KOM(2002) 595 lopullinen, 20.11.2002.

[23] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Euroopan unionin strategia merialuksista peräisin olevien ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseksi, KOM(2002) 595 lopullinen, 20.11.2002.

TOIMINTALOHKOT

1. Vähennetään lähimerenkulun ympäristövaikutuksia tukemalla ja noudattamalla komission strategiaa (mm. hyväksymällä ja panemalla täytäntöön säädösehdotus, jolla vähennetään meriliikenteessä käytettyjen polttoaineiden rikkipitoisuutta).

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, jäsenvaltiot, parlamentti ja toimiala itse.

Määräaika: Alustavat tulokset vuoteen 2005 mennessä. Tämän jälkeen jatkuvasti.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 6

Lyhyen matkan merenkulun tullimenettelyjä koskeva opas

Ihmisten ensireaktiona tullimenettelyihin on, että ne ovat liian monimutkaisia ja vähentävät lähimerenkulun houkuttelevuutta. Tähän reaktioon ei kuitenkaan pidä tyytyä: se on liian yleisluonteinen eikä johda konkreettisiin parannuksiin. Käytännön ratkaisujen löytämiseksi on määriteltävä ne yksittäiset tekijät, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia.

Komission yksiköt julkaisivat tätä tarkoitusta varten "Lyhyen matkan merenkulun tullimenettelyjä koskevan oppaan" [24] toukokuussa 2002. Oppaan tavoitteet ovat kahtaalla:

[24] Ks. alaviite 8.

* Siinä kuvataan pääpiirteissään lähimerenkulun tullisäännöt ja muun muassa selostetaan mahdollisuudet käyttää yksinkertaistettuja menettelyjä.

* Se tarjoaa johdonmukaisen perustan, jonka pohjalta voidaan määritellä mahdolliset tulevat muutos- tai yksinkertaistamistarpeet.

TOIMINTALOHKOT

1. Kuullaan toimialaa, lähimerenkulun yhteyshenkilöitä ja lähimerenkulun edistämiskeskuksia "Lyhyen matkan merenkulun tullimenettelyjä koskevan oppaasta". Tutkitaan tulosten pohjalta, pitäisikö tullisääntöjä tarkistaa vai voidaanko joihinkin kysymyksiin puuttua aloitteilla, joilla lähennetään yhteisön tullisääntöjen kansallisia soveltamiskäytäntöjä ja parannetaan kansallisten tullipalvelujen välistä yhteistyötä (ks. toimenpidekuvaus 8, toimintalohko 1).

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt.

Määräaika: Vuoden 2003 puoliväliin mennessä.

2. Kartoitetaan, missä määrin nykyisten tullisääntöjen tarjoamia yksinkertaistamis mahdollisuuksia hyödynnetään (erityisesti hyväksytyn säännöllisen liikenteen sekä valtuutettujen lähettäjien/vastaanottajien osalta). Jos niitä ei hyödynnetä, on yksilöitävä syyt tähän ja tarkasteltava, pitäisikö tullisääntöjä muuttaa. Arvioidaan teknisiä toimenpiteitä, joilla tullimenettelyjä voitaisiin yksinkertaistaa.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, toimiala, lähimerenkulun yhteyshenkilöt ja SPC-keskukset.

Määräaika: Vuoden 2003 puoliväliin mennessä.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 7

Yksilöidään ja poistetaan esteet, jotka haittaavat lähimerenkulun kehitystä

Komissio on joulukuusta 1999 koonnut luetteloa esteistä, jotka estävät lähimerenkulun kehitystä nykyisestä. Tämä "pullonkaulaluettelo" sisältää myös ideoita mahdollisiksi ratkaisuiksi ja hyviksi käytännöiksi.

Esteet voidaan jakaa viiteen luokkaan:

* Lähimerenkulku ei ole vielä täysin karistanut entistä mainettaan vanhanaikaisena liikennemuotona.

* Sitä ei ole vielä täysin sisällytetty intermodaaliseen logistiikkaketjuun.

* Siihen liittyy monimutkaisia hallinnollisia ja asiakirjamenettelyjä.

* Se edellyttää, että satamien toimintatehokkuutta parannetaan.

* Sääntöjen ja menettelyjen soveltaminen vaihtelee maittain.

Joihinkin esteisiin ollaan jo puuttumassa (esim. alusten käyttämien lomakkeiden vakiomuotoisuus, satamien tehokkuuden lisääminen ja kustannusten vähentäminen sekä lastausyksikköjen standardointi). Todettuihin tai väitettyihin esteisiin on tarkoitus puuttua useilla tasoilla: EU:ssa, jäsenvaltioissa, alueellisesti ja paikallisesti.

TOIMINTALOHKOT

1. Tutkitaan yksilöidyt esteet järjestelmällisesti kohta kohdalta niiden poistamiseksi.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, lähimerenkulun yhteyshenkilöt ja SPC- keskukset yhteistyössä jäsenvaltioiden ja toimialan kanssa.

Määräaika: Vuoden 2003 loppuun mennessä.

2. Yksilöidään mahdolliset muut esteet, jotka haittaavat lähimerenkulun kehitystä, ja kehitetään niihin ratkaisuja.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, lähimerenkulun yhteyshenkilöt, toimiala ja SPC-keskukset.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

3. Tehostetaan satamapalveluja hyväksymällä satamapalvelumarkkinoille pääsyä koskeva direktiiviehdotus [25] ja panemalla se täytäntöön mahdollisimman nopeasti.

[25] Ks. alaviite 7.

Toiminnasta vastaavat: Jäsenvaltiot, parlamentti ja toimiala.

Määräaika: Alustavat tulokset vuoden loppuun 2003 mennessä. Tämän jälkeen jatkuvasti.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 8

kansallisten käytäntöjen lähentäminen ja yhteisön tullimenettelyjen tietokoneistaminen

Tullimenettelyt ovat merkittävä osa lähimerenkulkua, koska EU:n satamasta toiseen purjehtiva alus jättää yhteisön tullialueen vain palatakseen sille jälleen toisessa satamassa. Sen kuljettamat tavarat yleensä menettävät yhteisöasemansa, ellei tätä asemaa osoiteta yhteisöaseman todistavalla asiakirjalla tai ellei se säily passitusmenettelyssä. Tämä on ylimääräinen rasite lähimerenkululle verrattuna maaliikenteeseen, jossa yhteisöasemaa ei tavallisesti menetetä EU:n jäsenvaltioiden välisissä kuljetuksissa, elleivät ne tapahdu EU:n ulkopuolisen maan kautta.

Siirtymisen kohti tullitietojen sähköistä siirtoa (eCustoms) pitäisi helpottaa lähimerenkulkua, kun lastin tullausmenettelyt nopeutuvat ja yksinkertaistuvat.

Yhtenä ensimmäisenä eCustoms-toimenpiteenä noin 3 000 tullitoimistoa 22 maassa ottaa piakkoin käyttöön uuden tietokoneavusteisen passitusjärjestelmän eli NCTS-järjestelmän (New Computerised Transit System), jonka myötä yhtenäisasiakirjaa (SAD) soveltavaan kuljetukseen liittyvä paperityö korvataan sähköisillä viesteillä. Jatkotoimenpiteenä järjestelmä voitaisiin tulevaisuudessa laajentaa kattamaan myös kuljetukset, joihin tällä hetkellä sovelletaan yksinkertaistettuja passitusmenettelyjä. Siitä voisi vähitellen tulla eCustoms-toiminnan selkäranka.

TOIMINTALOHKOT

1. Lähennetään yhteisön tullisääntöjen kansallisia soveltamiskäytäntöjä ja parannetaan yhteistyötä kansallisten tullipalvelujen välillä erityisesti yhteisön tullitoimintaohjelman (Tulli 2007) ja pohjoisten satamien yhteysryhmän (RALFH) avulla [26].

[26] Ks. alaviitteet 9 ja 10.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja jäsenvaltiot.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

2. Otetaan NCTS-järjestelmä käyttöön yhteisön passitusmenettelyissä ja yhteisissä passitusmenettelyissä.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja jäsenvaltiot.

Määräaika: Vuoden 2003 puoliväliin mennessä.

3. Jatketaan lainsäädäntötoimia kohti olosuhteita, joissa voidaan käyttää sähköisiä viestejä paperiasiakirjojen sijaan. Tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman epäbyrokraattinen ympäristö, jossa paperityö rajoitetaan minimiin.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja jäsenvaltiot.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 9

Tutkimus ja teknologian kehittäminen (TTK)

Yhteisö harjoittaa jatkuvasti TTK-toimintaa voidakseen edistää lähimerenkulkua ja satamamenettelyjä uusimpien teknisten innovaatioiden avulla. Tutkimustoiminnan tavoitteena on ollut muun muassa parantaa meriliikenteen laatua, turvallisuutta ja ympäristömyötäisyyttä. Hiljattain perustettiin erityinen lähimerenkulkua koskeva aihepiirikohtainen verkosto tutkimaan kysymyksiä, joilla on välitöntä merkitystä politiikan kannalta.

TOIMINTALOHKOT

1. Toteutetaan lähimerenkulkua koskevan aihepiirikohtaisen verkoston puitteissa seuraavat hankkeet, joilla on suoraa merkitystä lähimerenkululle:

- Vertailututkimus ovelta ovelle -kuljetusten hinnoista liikennemuotojen välillä.

- Vertailututkimus lähimerenkulun ympäristövaikutuksista (ovelta ovelle) verrattuina muihin liikennemuotoihin.

- Etäisyysmatriisi, jonka avulla voidaan helposti muuntaa lähimerenkulkua koskevat tonnitiedot tonnikilometreiksi (työtä koordinoidaan Eurostatin meneillään olevan työn kanssa).

Toiminnasta vastaavat: Valittu konsortio koordinoidusti komission yksiköiden kanssa.

Määräaika: Vuoteen 2005.

2. Hyödynnetään kuudetta TTK-puiteohjelmaa seuraavia silmällä pitäen:

- Alussuunnittelun innovaatiot (erityisesti nopeat ro-ro-alukset ja uudentyyppiset nopeat lo-lo-alukset sekä myös muut alusvaihtoehdot).

- Satamateknologian innovaatiot.

- Lähimerenkulkuun tarkoitetut erityisvarusteet ja -teknologia.

- Uudet teknologiset ratkaisut hallintomenettelyihin.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt.

Määräaika: Vuoteen 2007 mennessä.

3. Tiedotetaan meriliikenteeseen liittyvien TTK-hankkeiden konkreettisista tuloksista laajalle yleisölle selkeästi ja ymmärrettävästi.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 10

Viranomaisten keskitetyt palvelupisteet

Jäsenvaltioissa ja satamissa pitäisi ryhtyä hallinnollisella tasolla toimiin keskitettyjen palvelupisteiden [27] luomiseksi. Tällaisten palvelupisteiden avulla voitaisiin yksinkertaistaa ja vauhdittaa alusten tuloon, lähtöön ja tullaukseen liittyviä muodollisuuksia. Yksinkertaistaminen ei saa vaarantaa turvallisuutta.

[27] Englannin kielessä näistä käytetään nimitystä "one-stop administrative shops" ja toisinaan "single windows" ("yhden luukun periaate").

Keskitetyt palvelupisteet voidaan toteuttaa eri muodoissa. Aluksella käyvien eri viranomaisten määrää voidaan pienentää delegoimalla tietyt muodollisuudet toiselle viranomaistaholle, satamaviranomaiselle tai laivameklarille, kuten on käytäntönä joissakin jäsenvaltioissa. Sen sijaan, että viranomaiset ovat hajallaan satama-alueella tai jopa eri satamissa, kullakin satama-alueella tulisi olla yksi ainoa yhteyspiste, jossa alukset voivat hoitaa kaikki tarvittavat muodollisuudet, tai ainakin neuvontapiste, josta saa tietoa hoidettavista muodollisuuksista ja miten ja missä ne hoidetaan. Eri valvontaelinten toimia on joka tapauksessa koordinoitava, jotta niistä olisi mahdollisimman vähän häiriötä aluksen liikennöinnille.

Sen lisäksi, että keskitetyt yhteyspisteet helpottavat aluksille kuuluvien muodollisuuksien hoitamista, niiden pitäisi helpottaa myös satamien yhdysliikenteeseen (maantie-, rautatie- ja sisävesiliikenteeseen) liittyvien muodollisuuksien hoitamista.

Sähköistä viestintää, jossa käytetään vakiomuotoisia viestejä, olisi kiireesti kehitettävä aluksen ja viranomaisten välillä. Tämän käytön tulisi kattaa koko logistiikkaketju turvallisuuteen liittyvien menettelyjen tapaan (ks. myös toimenpidekuvaukset 4 ja 8).

TOIMINTALOHKOT

1. Edistetään keskitettyjen palvelupisteiden käyttöä satamissa, jotta voitaisiin vähentää kunkin aluksen tarkastavien viranomaisten määrää tai ainakin koordinoida työtä niiden välillä sekä tarjota sataman käyttäjille yksi yhteinen yhteys- tai neuvontapiste hallinnollisten muodollisuuksien hoitamista varten.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, jäsenvaltiot, satamaviranomaiset ja lähimerenkulun yhteyshenkilöt.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

2. Tutkitaan valkoisessa kirjassa esitettyjen merten moottoriteiden (ks. toimenpidekuvaus 4) tarjoamia mahdollisuuksia edistää näitä keskitettyjä yhteyspisteitä.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt.

Määräaika: Vuoden 2003 loppuun mennessä.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 11

lähimerenkulun yhteyshenkilöiden keskeisen roolin varmistaminen

Kaikki EU:n rantajäsenvaltiot sekä Norja ja Islanti ovat nimittäneet erityisiä lähimerenkulun yhteyshenkilöitä (Short Sea Shipping Focal Points). Nämä ovat lähimerenkulun edistämisestä ja kehittämisestä maassaan vastaavia valtion virkamiehiä. He ovat vuodesta 1999 lähtien toimineet eurooppalaisena verkostona, joka seuraa alan tarpeita ja tarjoaa ideoita ja ratkaisuja lähimerenkulun edistämiseksi. Yhteyshenkilöt tapaavat säännöllisesti kokouksissa, joissa puhetta johtaa komissio. Komissio tarjoaa kokousten käyttöön myös sihteeristön ja Internet-sivuston (CIRCA [28]), jonka kautta informaatiota ja ideoita voidaan levittää kokousten välillä. Euroopan unioniin liittymistä valmistelevat maat Liettua, Puola, Slovenia ja Viro (sekä jäsenehdokasmaa Turkki) ovat nekin nimenneet yhteyshenkilöt ja osallistuvat ryhmän työhön tarkkailijoina.

[28] CIRCA = Communication and Information Resource Centre Administrator.

TOIMINTALOHKOT

1. Varmistetaan jatkuva yhteistyö lähimerenkulun yhteyshenkilöiden ja komission välillä järjestämällä säännöllisiä kokouksia ja huolehtimalla tiedonvaihdosta kokousten välillä Internet-sivun kautta (CIRCA).

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja lähimerenkulun yhteyshenkilöt.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

2. Varmistetaan liittymistä valmistelevien maiden osallistuminen ryhmän työhön, jotta ne asettaisivat lähimerenkulun alusta asti avainasemaan sen sijaan, että suosisivat yksipuolisesti tieliikennettä.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt lähimerenkulun yhteyshenkilöiden ja SPC- keskusten kanssa.

Määräaika: Mahdollisimman pian.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 12

lähimerenkulun edistämiskeskusten asianmukainen toiminta ja ohjaus

Lähes kaikilla EU:n rantajäsenvaltioilla sekä Norjalla ja Puolalla on kansallisia lähimerenkulun edistämiskeskuksia eli SPC-keskuksia (Short Sea Promotion Centres). Näiden keskusten käyttövoimana ovat kaupalliset edut, ja ne tarjoavat käytännön välineen edistää lähimerenkulkua kansallisesti. Ne ovat olennaisilta osin riippumattomia yksittäisistä eturyhmistä, kuten varustamoista ja/tai satamista. Ne neuvovat ja kannustavat liikenteen käyttäjiä hyödyntämään lähimerenkulkua. Kansallisia keskuksia ollaan parhaillaan verkottamassa eurooppalaiseksi verkostoksi (European Short Sea Network) [29], josta tulee yhteinen keino edistää lähimerenkulkua Euroopan laajuudessa. Verkoston avulla keskukset voivat myös vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä ja tarjota käytännön neuvoja, jotka kattavat kaikki lähimerenkulkumatkan vaiheet. Komissio antaa vahvan tukensa näille keskuksille, niiden työlle ja niiden verkottumiselle.

[29] ks. www.shortsea.info.

TOIMINTALOHKOT

1. Varmistetaan lähimerenkulun edistämiskeskusten ja niiden eurooppalaisen verkoston asianmukainen toiminta ja ohjataan niiden työtä kohti konkreettisia käytännön tapoja, joilla lähimerenkulun käyttöä voidaan edistää.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt yhteistyössä SPC-keskusten kanssa.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

2. Annetaan poliittista, taloudellista ja käytännön tukea SPC-keskusten ja niiden eurooppalaisen verkoston työlle.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, lähimerenkulun yhteyshenkilöt, kansalliset viranomaiset ja itse toimiala.

Määräaika: Yleinen tuki ja yksityinen rahoitus: Toiminta jatkuvaa. Julkinen taloudellinen tuki: Kunnes keskukset voivat rahoittaa toimintansa jäsenmaksuin ja muulla yksityisellä rahoituksella.

3. Laajennetaan kansallisten SPC-keskusten maantieteellinen kattavuus myös liittymistä valmisteleviin maihin.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, yhteyshenkilöt ja SPC-keskukset.

Määräaika: Mahdollisimman pian.

4. Tarjotaan käyttöön SPC-keskusten eurooppalaisen verkoston jäsenten ja komission yksiköiden välistä tiedonvaihtoa palveleva Internet-sivu (CIRCA [30]) ja jaetaan vastuu sen ylläpidosta.

[30] Ks. alaviite 28.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt ja SPC-keskukset.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 13

Edistetään lähimerenkulun julkisuuskuvaa menestyksekkäänä kuljetusvaihtoehtona

Eräänä tärkeänä toimena lähimerenkulun käytön edistämisessä on muuttaa sen imago vastaamaan todellisuutta: lähimerenkulku ei ole vanhanaikainen ja hidas kuljetusmuoto vaan dynaaminen lenkki ovelta ovelle -jakeluketjussa. Tätä nykyä lähimerenkulku voi yleisesti tarjota nopeita, luotettavia, joustavia, säännöllisiä, tiheitä ja lastin kannalta turvallisia palveluja. Liikenteen käyttäjien pitäisi tiedostaa tämä kuljetusmuotoa valitessaan.

Jotta vanhoista ennakkoluuloista päästäisiin, lähimerenkulun on yhtäältä kyettävä olemaan modernin dynaamisen ilmeensä veroinen ja toisaalta erityisesti rahtaajien keskuudessa on lisättävä tietoisuutta lähimerenkulun tarjoamista mahdollisuuksista. Tämä tehtävä kuuluu ensisijaisesti alan yrityksille itselleen. Viranomaiset ja komissio voivat kuitenkin olla suureksi avuksi.

On myös pidettävä mielessä, että lähimerenkulku ei ole vain tavaraliikennettä vaan kuljettaa Euroopassa joka vuosi myös satoja miljoonia matkustajia säännöllisillä reiteillä ja risteilyillä. Tätä varten sen on tarjottava korkeatasoisia matkustajapalveluja sekä satamissa että aluksilla.

TOIMINTALOHKOT

1. Lisätään tietoisuutta lähimerenkulusta ja sen uudenaikaisista mahdollisuuksista levittämällä tietoa ja osallistumalla konferensseihin, seminaareihin ja tapaamisiin, jotka kiinnostavat myös liikenteen käyttäjiä. Myönnetään tuntuvia resursseja julkisiin esittelyihin.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt, yhteyshenkilöt, toimiala ja SPC- keskukset.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

2. Tarjotaan yleisölle Internetissä ajantasaista ja puolueetonta tietoa lähimerenkulku politiikasta muun muassa kehittämällä jo käytössä olevia sivustoja.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt [31], yhteyshenkilöt ja SPC- keskukset [32].

[31] Ks. alaviite 14.

[32] Ks. lähimerenkulun edistämiskeskusten verkoston sivusto www.shortsea.info ja kansallisten edistämiskeskusten sivut (joille on linkit verkon sivuilta). Toimintaan kuuluu meneillään oleva hanke, jossa kootaan linjaliikennettä ja hakurahtiliikennettä koskevia eurooppalaisia tietokantoja.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

3. Kootaan esimerkkejä lähimerenkulun menestystarinoista (ja epäonnistumisista, joista voidaan ottaa opiksi) komission lähimerenkulkusivustolle.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt.

Määräaika: Toiminta jatkuvaluonteista.

LÄHIMERENKULUN EDISTÄMISOHJELMA

TOIMENPIDEKUVAUS 14

Tilastotietojen keruu

Lähimerenkulusta ei ole olemassa riittävän yksityiskohtaisia koko Euroopan kattavia tilastoja. ESPO (European Sea Ports Organisation) ja 22 sen jäsensatamaa [33] ovat toimittaneet tilastotietoja komissiolle. Komissio on kiitollinen näille satamille ja ESPOlle tiedonkeruun koordinoinnista. Menetelmä, jossa käytetään viidentoista eurooppalaisen sataman otosta, oli jo testattu ja todettu riittävän luotettavaksi komission tiedonannossa vuodelta 1999.

[33] Ks. alaviite 3.

Tilanne tulee paranemaan ajan myötä, koska merikuljetuksia koskevista tilastoista annettu neuvoston direktiivi [34] on ollut vuodesta 2000 kaikilta osin voimassa (pyydettyjen poikkeusten vuoksi saattaa olla, että vuosien 1997-1999 tiedot eivät ole täydellisiä). Noin 350 satamaa antaa direktiivin nojalla säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja. Direktiivin nojalla voidaan saada suurin osa tiedoista, jotka lähimerenkulusta tarvitaan, mukaan luettuina satamien välistä liikennettä koskevat tiedot. Jäsenvaltioiden pyynnöstä tietojen levittäminen rajoittuu sataman ja rannikkoalueen välistä liikennettä koskeviin tietoihin. Vie kuitenkin vielä muutaman vuoden ennen kuin direktiivi tuottaa tietosarjoja, joiden perusteella voidaan analysoida suuntauksia.

[34] Neuvoston direktiivi 95/64/EY, annettu 8. joulukuuta 1995, tavaroiden ja matkustajien merikuljetuksia koskevista tilastoista (EYVL L 320, 30.12.1995, s. 25). Direktiivi on pantu täytäntöön komission päätöksillä 98/385/EY, tehty 13. toukokuuta 1998, (EYVL L 174, 18.6.1998, s. 1), 2000/363/EC, tehty 28. huhtikuuta 2000 (EYVL L 132, 5.6.2000, s. 1), ja 2001/423/EY, tehty 22. toukokuuta 2001 (EYVL L 151, 7.6.2001, s. 41).

TOIMINTALOHKOT

1. Kerätään lähimerenkulkua koskevaa tilastotietoa direktiivin nojalla ja samanaikaisesti ESPOn kautta, kunnes saadaan riittävä aikasarjat, joiden pohjalta voidaan määritellä suuntauksia ja tehdä luotettavia vertailuja liikennemuotojen välillä.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt yhteistyössä ESPOn ja lähimerenkulun yhteyshenkilöiden kanssa.

Määräaika: Vuoteen 2006 asti.

2. Laajennetaan tilastotietojen keruu liittymistä valmisteleviin maihin.

Toiminnasta vastaavat: Komission yksiköt yhteistyössä ESPOn ja lähimerenkulun yhteyshenkilöiden kanssa.

Määräaika: Vuoteen 2004 mennessä.