Luonnos Yhteinen työllisyysraportti 2001 [SEC (2001) 1398] /* KOM/2001/0438 lopull. */
Luonnos Yhteinen työllisyysraportti 2001 [SEC (2001) 1398] (komission esittämä) JOHDANTO Euroopan yhteisön perustamissopimuksen VIII osastossa säädetään periaatteet ja menettelyt yhteensovitetun työllisyysstrategian kehittämiseksi. Sopimuksen 128 artiklassa määritellään yksityiskohtaisesti toimet tällaisen strategian laatimiseksi. Niihin sisältyvät vuosittain työllisyyden suuntaviivat, suositukset jäsenvaltioille sekä neuvoston ja komission yhdessä Eurooppa-neuvostolle laatima yhteisön työllisyystilannetta ja suuntaviivojen toteuttamista koskeva kertomus. Jokaisen jäsenvaltion on toimitettava neuvostolle ja komissiolle vuosikertomus tärkeimmistä työllisyyden suuntaviivojen mukaisista toimista jäsenvaltion työllisyyspolitiikan täytäntöön panemiseksi. Edellä esitetyn institutionaalisen kehyksen mukaisesti kehitetty Euroopan työllisyysstrategia on tärkeä osa laajempaa poliittista toimintaohjelmaa, joka määriteltiin Euroopan unionille keväällä 2000 pidetyssä Lissabonin huippukokouksessa ja vahvistettiin sen jälkeen Nizzassa ja Tukholmassa järjestetyissä Eurooppa-neuvostoissa. Tässä yhteisessä työllisyysraportissa luodaan yleiskatsaus työllisyystilanteeseen ja tehdään poliittinen arvio siitä, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivojen [1] toteuttamisessa. Lisäksi korostetaan jäsenvaltioilla vielä edessään olevia haasteita. [1] Neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista vuodeksi 2001 (2001/63/EY); EYVL L 22, 22.1.2001. Raporttiin sisältyy analyysi EU:n edistymisestä tärkeimmissä yhteisesti sovituissa tavoitteissa ja suuntaviivoissa sekä lyhyt maakohtainen katsaus. Analyysin perustana ovat tärkeimmät yhteiset indikaattorit, jotka on lueteltu liitteissä. Yksityiskohtaisempi analyysi jokaisen suuntaviivan ja kunkin jäsenvaltion viimeaikaisesta kehityksestä sisältyy komission yksiköiden laatimaan täydentävään asiakirjaan [2]. [2] SEC(2001) 1398. Molemmat raportit tukevat työllisyyspaketin kahta muuta osaa eli suosituksia ja työllisyyden suuntaviivoja vuodeksi 2002 [3]. [3] KOM(2001) 512 lopullinen ja KOM(2001) 511 lopullinen. SISÄLTÖ JOHDANTO Tiivistelmä 1. Poliittinen ja taloudellinen tausta 2. Vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivojen ja suositusten täytäntöönpano: Saavutustason ja toimien arviointi Euroopan unionissa 2.1 Yleinen toimintakehys ilmentää vuoden 2001 suuntaviivojen laaja-alaisia tavoitteita 2.2 Edistymisen arviointi vuoden 2001 suuntaviivoihin sisältyvän neljän pilarin osalta 2.2.1 Työllistyvyys 2.2.2 Yrittäjyys 2.2.3 Sopeutumiskyky 2.2.4 Yhtäläiset mahdollisuudet 3. Vuoden 2001 työllisyyssuuntaviivojen ja suositusten toteuttaminen: tulosten ja toimien arviointi jäsenvaltioittain BELGIA TANSKA SAKSA . KREIKKA ESPANJA RANSKA IRLANTI ITALIA . LUXEMBURG ALANKOMAAT ITÄVALTA PORTUGALI SUOMI . RUOTSI YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA 4 Tulevat toimet Liite 1: Katsaus vuotta 2000 koskeviin tärkeimpiin indikaattoreihin Liite 2: Katsaus ennaltaehkäisyä ja aktivointia koskeviin yhteisesti sovittuihin, vuotta 2000 koskeviin indikaattoreihin Tiivistelmä Euroopan työllisyysstrategia on merkittävä osa keväällä 2000 pidetyssä Lissabonin huippukokouksessa Euroopan unionille määriteltyä laajempaa poliittista toimintaohjelmaa, joka sittemmin vahvistettiin Nizzassa ja Tukholmassa järjestetyissä Eurooppa-neuvostoissa. Yleisen taloudellisen tilanteen mukaisesti myös työllisyystilanne oli vuonna 2000 Euroopan unionissa poikkeuksellinen. Bruttokansantuote kasvoi 3,3 prosenttia ja työn tuottavuus 1,6 prosenttia. Lisäksi luotiin kolme miljoonaa uutta työpaikkaa, ja työttömyys laski 8,3 prosenttiin, mikä on lähellä 1990-luvun alkupuolen tasoa. Samanaikaisesti Euroopan työmarkkinoiden rakenneuudistusten tulokset alkavat näkyä erityisesti kasvun työvoimavaltaisuuden lisääntymisenä sekä uusien työpaikkojen luomisena huipputekniikan alalla ja osaamisvaltaisilla aloilla, mikä kuvastaa osaamistalouteen siirtymistä sekä naisten työmarkkinoille osallistumisen voimakasta kasvua. Merkittäviä rakenteellisia heikkouksia on kuitenkin edelleen jäljellä. Näitä ovat erityisesti nuorten edelleen korkea työttömyysaste, merkittävät sukupuolesta johtuvat erot ja ikääntyneiden työntekijöiden alhainen työllisyysaste. Vaikka kehitys kulkeekin Lissabonissa ja Tukholmassa määriteltyjen työllisyystavoitteiden suuntaan, on selvää, että rakenneuudistuksia ja talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaista makrotalouspolitiikkaa on jatkettava varsinkin kun otetaan huomioon heikkenevät talous- ja työllisyysnäkymät. Työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien laadun paraneminen ja yhä useampien kumppaneiden osallistuminen niiden valmisteluun ja seurantaan on merkki Euroopan työllisyysstrategian aikaansaamasta jatkuvasta kehityksestä. Rohkaisevasta edistymisestä huolimatta vuoden 2001 suuntaviivoissa esitettyjä laaja-alaisia tavoitteita ei vielä ole täysin sisällytetty kansallisiin työllisyysstrategioihin. Vain jotkin jäsenvaltiot ovat esittäneet kokonaisvaltaisesti, miten ne aikovat edistää Lissabonissa ja Tukholmassa sovittujen työllisyystavoitteiden saavuttamista. Kansalliset tavoitteet ovat asettaneet kuitenkin vain ne jäsenvaltiot, jotka ovat lähimpänä eurooppalaisia tavoitteita tai ovat jo ylittäneet ne. Laadun parantamista koskeva tavoite liitetään useimmiten työvoiman tarjontaan, kun taas työelämän laatua käsitellään vain suppeasti [4]. Elinikäisen oppimisen kehittämisessä on edistytty selvästi, ja se on vakiintunut toiminnan painopistealueeksi koko Euroopan unionissa. Kattavia elinikäisen oppimisen strategioita on jo noin puolessa jäsenvaltioista, mutta niiden täytäntöönpano on vasta alkuvaiheessa. Lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa on liian vähän osoituksia toimivaltaisten ministeriöiden välisestä yhteensovittamisesta ja synergiasta. Vain harvat jäsenvaltiot ovat asettaneet tavoitteet henkilöresursseihin osoitettavien investointien tai jatkokoulutukseen osallistumisen lisäämiseksi. Viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten väliset kumppanuudet ovat kehittyneet kansallisten toimintasuunnitelmien laatimisen yhteydessä. Työmarkkinaosapuolten tarkkaa osuutta on kuitenkin vaikea määritellä, koska saatavissa ei ole riittävästi tietoja. [4] Työelämän laatuun liittyvät oleelliset näkökohdat on esitetty komission tiedonannossa KOM(2001) 313, 20.6.2001. Koko Lissabonin strategian perustana olevaa siirtymistä kohti osaamisyhteiskuntaa on käsitelty kansallisissa toimintasuunnitelmissa monin tavoin erityisesti elinikäisen oppimisen ja yrittäjyyden kannalta. Työllisyysstrategian neljän pilarin osalta toimet [5] ovat painottuneet työllistyvyyttä koskevan pilarin sekä yrittäjyyttä koskevan pilarin toimiin. Sopeutumiskykyä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevien pilareiden toimet ovat melko vähäisiä. Strategian alueellinen ja paikallinen ulottuvuus on otettu paremmin huomioon, mutta alueelliset erot ovat edelleen vakava ongelma useissa jäsenvaltioissa. Yhteisten indikaattoreiden määrittelyssä on edistytty merkittävästi, mutta nyt edellytetään niiden tehokkaampaa hyödyntämistä. Työllistyvyyttä koskevan pilarin yhteydessä jäsenvaltiot yleisesti ottaen jatkavat ja lujittavat toimia pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi. Ainoastaan yksi jäsenvaltio ei ole päässyt tavoitteeseen, jonka mukaan työttömistä vähintään 20 prosentin olisi hyödyttävä aktiivisista työmarkkinatoimista. Parhaillaan käynnissä olevalla julkisten työvoimapalveluiden nykyaikaistamisella tuetaan sekä ehkäisevää lähestymistapaa että yksilöllisempiä toimia pitkäaikaistyöttömien palauttamiseksi työelämään. Elinikäiseen oppimiseen kiinnitetään enemmän huomiota keskittymällä peruskoulutuksen sijasta aikuisväestön oppimiseen. Perustaitojen kehittämistä pidetään yleisesti tärkeänä. Koulujen Internet-yhteydet sekä opettajien kouluttaminen tieto- ja viestintätekniikan alalla ovat verkko-oppimiseen liittyviä yleisiä tavoitteita, jotka on saavutettu suurelta osin. Jäsenvaltiot käyttävät monia pääosin ammatilliseen liikkuvuuteen keskittyviä toimia selvitäkseen ammattitaito- ja työvoimavajauksesta, joka koskee vieläkin enimmäkseen tiettyjä ammatteja ja aloja. Muutamilla jäsenvaltioilla oli kuitenkin yleisesti vaikeuksia työvoiman saannissa vuonna 2000. [5] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Toisaalta ei voida olla kuitenkaan kovinkaan varmoja siitä, pystyvätkö viisi jäsenvaltiota panemaan ehkäisevän lähestymistavan kokonaisuudessaan täytäntöön vuoteen 2002 mennessä, kuten suuntaviivoissa edellytetään. Lähestymistavan tavoitteena on antaa uusi mahdollisuus kaikille työttömille nuorille ja aikuisille ennen heidän ajautumistaan pitkäaikaistyöttömyyteen. Aktiivisten toimien tehokkuuden seuranta on yleensä riittämätöntä. Etuus- ja kannustinjärjestelmiä uudistamalla ei useinkaan pystytä riittävästi edistämään osallistumista, ja verotus- ja etuusjärjestelmien keskinäiseen vaikutukseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Useimmilta jäsenvaltioilta puuttuu aktiivista ikääntymistä koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa, ja toteutettujen toimien soveltamisala ja vaikutukset ovat suppeita. Kansallisista toimintasuunnitelmista ei saa kokonaiskuvaa toteutetuista toimista, joilla edistetään heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistumista työmarkkinoille ja tuetaan sosiaalista osallisuutta. Vain puolet jäsenvaltioista on asettanut kansallisia tavoitteita vammaisten työllisyysasteen nostamiseksi, ja ainoastaan Tanska ja Alankomaat ovat asettaneet etnisiä vähemmistöjä koskevia tavoitteita. Julkisten toimien laadun parantaminen ja terve julkistalous edellyttävät lisätoimia kaikilla näillä aloilla. Yrittäjyyttä koskevassa pilarissa jäsenvaltiot painottavat voimakkaasti yritysten perustamiseen ja kehittämiseen liittyvän sääntelyn ja hallinnon yksinkertaistamista. Uutta tietotekniikkaa käytetään laajasti vähentämään yrityksiin kohdistuvaa rasitusta erityisesti aloitusvaiheessa. Useat jäsenvaltiot ovat tehostaneet pimeän työn torjuntaa. Euroopan työllisyysstrategian alueellista ulottuvuutta on kehitetty voimakkaasti paikallisia kumppanuuksia vahvistamalla sekä luomalla työllisyyttä koskevia paikallisia ja alueellisia toimintaohjelmia. Osuus- ja yhteisötalous on kehittynyt nopeammin vuodesta 1999 lähtien, mutta sen mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää tehokkaammin. Monissa jäsenvaltioissa kehitetään työllisyyttä paremmin tukevia verotusjärjestelmiä. Työhön kohdistuvan verotaakan keventäminen etenee kokonaisuudessaan suhteellisen hitaasti, mutta selvää edistystä on havaittavissa matalapalkkaisen ja vähän koulutetun työväestön osalta. Jäsenvaltioiden haluttomuus yksinkertaistaa uuden henkilöstön palkkaamiseen liittyviä sääntöjä vaikeuttaa edelleen työpaikkojen luomista, eivätkä sosiaaliturva- ja verotussääntelyn keventämissuunnitelmien toimet riitä korjaamaan tätä ongelmaa. Suunnitelmissa keskitytään pääasiassa yritysten toimintaympäristön yksinkertaistamiseen, eikä yrittäjyyskulttuurin luomiseen kiinnitetä riittävästi huomiota. Se edellyttäisi kattavampaa ja strategisempaa lähestymistapaa, johon kuuluu useita toisiinsa liittyviä toimenpiteitä. Sopeutumiskykyä koskevan pilarin osalta viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet ovat tehneet lukuisia työaikaan ja joustaviin työn muotoihin liittyviä aloitteita. Työterveyteen ja työturvallisuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota ja joitakin siihen liittyviä innovatiivisia toimia on toteutettu. Työmarkkinaosapuolet ovat osallistuneet moniin koulutusta ja elinikäistä oppimista koskeviin aloitteisiin ja sopimuksiin, joiden vaikutuksia ei kuitenkaan ole arvioitu. Muut työn organisointiin ja työelämän laatuun liittyvät näkökohdat ovat saaneet vain vähän huomiota. Hallitusten ja työmarkkinaosapuolten välinen kumppanuus on yleisesti ottaen kehittynyt, mutta työmarkkinaosapuolten toimista työn organisoinnin toteuttamiseksi tiedetään vain vähän, sillä ne eivät ole käyttäneet hyväkseen suuntaviivoissa esitettyä mahdollisuutta tehdä selvityksiä oma-aloitteisesti. Työmarkkinaosapuolet eivät esimerkiksi kansallisissa toimintasuunnitelmissa ole esittäneet kovin paljon huomioita tavoitteesta antaa jokaiselle työntekijälle mahdollisuus saavuttaa tietoyhteiskunnassa tarvittavat taidot vuoteen 2003 mennessä. Tasa-arvon valtavirtaistamisessa on edistytty yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan pilarin osalta yhteistyömekanismien ja tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnin avulla. Sukupuolen mukaisen eriytymisen vähentämistä on käsitelty useissa jäsenvaltioissa ja innovatiivisista lähestymistavoista sukupuolten välisten palkkaerojen kaventamiseksi on joitakin hyviä esimerkkejä. Lisäksi on tuotu esiin monia mielenkiintoisia aloitteita työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Useimmilla jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole valtavirtaistamista koskevaa kattavaa lähestymistapaa, eivätkä ne myöskään ole asettaneet Lissabonin päätelmien mukaisia kansallisia tavoitteita naisten työelämään osallistumiselle. Toimet edelleen korkeiden sukupuolten välisten palkkaerojen kaventamiseksi ovat rajallisia, eikä uusia naisten päätöksentekoon osallistumista edistäviä aloitteita ole juurikaan tehty. Lastenhoitopalvelut ovat edelleen riittämättömiä monissa jäsenvaltioissa, eikä myöskään vanhusten tai muiden huollettavien hoitoon liittyvissä kysymyksissä ole vielä selkeää lähestymistapaa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että monet jäsenvaltiot ovat päättäneet odottaa ja katsoa, miten niiden aikaisemmissa suuntaviivoissa käynnistämät aloitteet toteutuvat. Edellä esitetty arviointi työllisyystilanteesta ja edistymisestä vuoden 2001 suuntaviivojen täytäntöönpanossa heikkenevien talousnäkymien valossa osoittaa, että työmarkkinoiden rakenteiden uudistamista on jatkettava määrätietoisesti. Työllisyysasteen nostamiseksi olisi erityisesti määriteltävä kaikkiin strategian neljään pilariin perustuva tarkoituksenmukainen politiikka. Toimissa olisi otettava paremmin huomioon tavoite edistää työelämän laatua, jolla puolestaan edistetään työmarkkinoille osallistumista ja lisätään kilpailukykyä. Työmarkkinoilla esiintyviin sukupuolten välisiin eroihin ja erityisesti palkkaeroihin puuttumiseksi tarvitaan tehokkaampia toimia. Ikääntyvien työntekijöiden voimavaroja olisi hyödynnettävä tehokkaammin kattavien lähestymistapojen avulla, jotta ehkäistäisiin ennenaikainen poistuminen työmarkkinoilta. Henkilöresursseihin investoiminen on äärimmäisen tärkeää siirryttäessä osaamistalouteen, ja sen avulla on myös mahdollista selvitä ammattitaito- ja työvoimavajauksesta. Työllisyysstrategian osuus sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa on määriteltävä tarkemmin. Alueellisiin eroihin on kiinnitettävä huomiota ja työllisyysstrategian tukemisessa on hyödynnettävä tehokkaammin rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa. Koska työmarkkinaosapuolten osallistuminen on oleellinen edellytys strategian onnistumiselle, se on sisällytettävä prosessiin tehokkaammin ja sitä on arvioitava paremmin. Tarkkojen ja vertailukelpoisten indikaattoreiden kehittämistä ja käyttöä on jatkettava. Tämä koskee erityisesti niitä indikaattoreita, joilla voidaan mitata toimenpiteiden laatua ja tehokkuutta. 1. POLIITTINEN JA TALOUDELLINEN TAUSTA Euroopan työllisyysstrategia on osa laajempaa poliittista toimintaohjelmaa, joka määriteltiin keväällä 2000 pidetyssä Lissabonin Eurooppa-neuvostossa. Lissabonissa asetettiin tavoitteeksi tehdä Euroopan unionista maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoon perustuva talousalue, jonka talous kasvaa kestävällä tavalla, jossa luodaan aiempaa enemmän yhä parempia työpaikkoja ja jonka sosiaalinen yhtenäisyys kasvaa. Samalla sovittiin tavoitteesta, jonka mukaan EU:ssa pyritään pääsemään mahdollisimman lähelle 70 prosentin kokonaistyöllisyysastetta sekä nostamaan naisten keskimääräinen työllisyysaste yli 60 prosentin vuoteen 2010 mennessä. Lisäksi määriteltiin kokonaisvaltainen strategia, jolla on tarkoitus valmistella siirtymistä osaamistalouteen, nykyaikaistaa Euroopan yhteiskuntamallia sekä pitää yllä tervettä talouskehitystä ja suotuisia kasvunäkymiä. Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto täydensi edellä mainittua poliittista sitoumusta kestävän kehityksen strategialla ja lisäsi Lissabonin strategiaan ympäristöä koskevan ulottuvuuden tunnustaen ympäristön, talouskasvun ja työllisyyden välisen yhteyden. Vahvistaessaan unionin ja jäsenvaltioiden sitoutumisen täystyöllisyyden tavoitteeseen Tukholmassa pidetty Eurooppa-neuvosto asetti maaliskuussa 2001 välitavoitteeksi 67 prosentin kokonaistyöllisyyden ja naisten 57 prosentin työllisyyden vuoteen 2005 mennessä. Lisäksi ikääntyvien työntekijöiden (55-64-vuotiaat) tavoitteeksi asetettiin 50 prosentin työllisyys vuoteen 2010 mennessä. Hyvä työllisyystilanne Vuonna 2000 luotiin kolme miljoonaa uutta työpaikkaa ja työllisyyden kasvu oli suurinta kymmeneen vuoteen. Vuosina 1999-2000 työllisyysaste nousi 62,2 prosentista 63,3 prosenttiin tuoden EU:n lähemmäksi Lissabonin tavoitetta. Vuosi 2000 oli kolmas perättäinen vuosi, jolloin luotiin enemmän kokopäiväisiä kuin osa-aikaisia työpaikkoja. Kokopäiväisten työpaikkojen osuus uusien työpaikkojen nettomäärästä oli melkein 70 prosenttia, kun se oli ollut 54 prosenttia vuonna 1998 ja 60 prosenttia vuonna 1999. Vuonna 2000 työttömyysaste laski 9,1 prosentista 8,2 prosenttiin ja työttömien lukumäärä väheni 1,5 miljoonaa, mikä on suurin vähennys kymmeneen vuoteen. Työttömien kokonaismäärä laski näin ollen 14,2 miljoonaan. Pitkäaikaistyöttömyys laski 3,6 prosenttiin, ja sen väheneminen oli vielä nopeampaa kuin kokonaistyöttömyyden. Vuoden 2000 taloudellinen tilanne on ollut kokonaisuudessaankin suotuisa Työllisyyden viimeaikaista kehitystä EU:ssa on tarkasteltava suhteessa vuoden 2000 yleiseen talouskehityksen paranemiseen. Elpymisen jatkuessa nyt neljättä vuotta EU:n taloudellinen tilanne on suotuisin moneen vuoteen. Bruttokansantuote kasvoi 3,3 prosenttia. Kasvuluvut vaihtelivat Irlannin 10,7 prosentin sekä Tanskan ja Italian 2,9 prosentin välillä. Julkistalous parani edelleen useimmissa jäsenvaltioissa. Ainoastaan inflaatiokehitys oli negatiivista. Inflaatio kasvoi 2,1 prosenttia, kun kasvu vuonna 1999 oli 1,2 prosenttia. Talouden kehitykseen kohdistuu lähitulevaisuudessa useita epävarmuustekijöitä Bruttokansantuotteen kasvun on arvioitu hidastuvan vuosina 2001 ja 2002, eikä EU:n talous tue entiseen tapaan työllisyystilanteen paranemista. Merkkejä rakennemuutoksista Euroopan työmarkkinoilla Työllisyystilanteen yleisen parantumisen lisäksi tarkempi analyysi paljastaa Euroopan työmarkkinoilla parhaillaan tapahtuvat rakennemuutokset. Huomiota herättävä piirre viimeaikaisessa kehityksessä on työllisyyden ja työn tuottavuuden samanaikainen lisääntyminen. Vuonna 2000 työn tuottavuus kasvoi 1,6 prosenttia. Joissakin jäsenvaltioissa on viime vuosikymmenellä, päinvastoin kuin 1980-luvulla, todettu korkean työllisyyskasvun lisäävän voimakkaasti myös tuottavuutta. Tämä saattaa olla siirtovaikutusta nykyisestä voimakkaasta työpaikkojen luomisesta huipputekniikan alalla sekä osaamisvaltaisilla talouden aloilla. Tästä työpaikkojen luomisen mallista ilmenee selvästi siirtyminen osaamistalouteen. Huipputekniikka ja osaamisvaltaiset alat vauhdittavat työpaikkojen luomista. Vuosina 1995-2000 yli 60 prosenttia kaikista luoduista työpaikoista on syntynyt näille aloille. Kehityksestä hyötyivät korkeasti koulutettujen työntekijöiden lisäksi myös näillä aloilla vähäistä ja keskitason ammattitaitoa vaativissa tehtävissä työskentelevät. Naiset täyttivät yli 1,6 miljoonaa uusista työpaikoista ja naisten työllisyysaste vuonna 2000 nousi 54 prosenttiin, kun se vuonna 1999 oli 52,8 prosenttia. Rakenteellisia heikkouksia on edelleen jäljellä EU:n työmarkkinoiden parannuksista huolimatta merkittäviä rakenteellisia heikkouksia on edelleen jäljellä. Ensinnäkin työttömyysaste on edelleen korkea, esimerkiksi Yhdysvaltoihin verrattuna kaksinkertainen. EU:lle on ominaista erityisesti korkea nuorisotyöttömyys. Työttömien osuus on 16,3 prosenttia työelämässä mukana olevista nuorista tai 7,8 prosenttia kaikista 15-24-vuotiaista. Ikääntyvän väestön alhainen työllisyysaste on vakava huolenaihe. 55-64-vuotiaiden työllisyysaste on EU:ssa keskimäärin 37,7 prosenttia, mikä jää kauas Tukholmassa asetetusta tavoitteesta. Lisäksi työllisyydessä, työttömyydessä ja työmarkkinoiden ammattikohtaisessa eriytymisessä on edelleen merkittäviä sukupuolten välisiä eroja. Kaavio 1: Yleiskatsaus Euroopan unionin työllisyys- ja työttömyystilanteeseen vuosina 1996 ja 2000 >VIITTAUS KAAVIOON> Luvussa 3 esitetään jäsenvaltiokohtaiset kaaviot. 2. VUODEN 2001 TYÖLLISYYDEN SUUNTAVIIVOJEN JA SUOSITUSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO: SAAVUTUSTASON JA TOIMIEN ARVIOINTI EUROOPAN UNIONISSA Vuoden 2001 suuntaviivoja on muutettu oleellisesti verrattuna aikaisempiin suuntaviivoihin. Syynä muutoksiin oli sekä vuonna 2000 toteutettu väliarviointi että uusi poliittinen toimintaohjelma, josta päätettiin Lissabonin huippukokouksessa. Useista yleisen työllisyysstrategian taustalla olevista laaja-alaisista tavoitteista annettiin tarkempi selvitys. Joitakin uusia suuntaviivoja lisättiin ja nykyisiä muutettiin tiettyjen painopistealueiden korostamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi työmarkkinoiden pullonkaulat, syrjintä, pimeä työ, yleinen tavoite tietoyhteiskunnassa tarvittavien taitojen antamiseksi työntekijöille vuoteen 2003 mennessä sekä kansalliset tavoitteet naisten työllisyyden ja hoitopalveluiden lisäämiseksi. Vuoden 2001 työllisyyttä koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa esitellään jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkaa viime vuosia huomattavasti selkeämmin ja yhtenäisemmin. Tämä ilmentää sekä jäsenvaltioiden jatkuvaa sitoutumista Euroopan kansallisten työllisyyspolitiikoiden yhteensovittamiseen että kansallisten valmisteluprosessien lujittamista. Työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien valmisteluun osallistuu kasvava määrä toimijoita, joiden lähestymistapa perustuu vahvasti kumppanuuteen. Toimijat ovat kansallisia, alueellisia tai paikallisia ja edustavat eri tahoja kuten ministeriöitä tai työmarkkinaosapuolia. Suuntaus on myönteinen, sillä sen avulla on mahdollista sisällyttää työllisyyspolitiikka paremmin muihin siihen liittyviin politiikan aloihin. Työllisyyttä koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien lähempi tarkastelu osoittaa, että useilla suuntaviivoihin kuuluvilla aloilla on edetty oikeaan suuntaan. Tämä ilmenee kaaviosta 1, jonka mukaan EU on kokonaisuudessaan siirtymässä kohti unionin viitearvoja kaikkien tärkeimpien indikaattoreiden osalta. Silti lähestymistapojen tehokkuudessa ja yhtenäisyydessä on monilla ratkaisevilla aloilla usein toivomisen varaa. Tämä koskee esimerkiksi osaamisyhteiskuntaan siirtymiseen liittyviä toimia työllisyysasteen nostamiseksi, aktiivisen ikääntymisen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä tai vero- ja etuusjärjestelmien uudistamista. Näiden toimien vauhdittaminen on entistä tärkeämpää nyt, kun maailmanlaajuisessa taloudessa on enemmän epävarmuustekijöitä kuin vuonna 2000. Koko Lissabonin strategian perustana oleva siirtyminen kohti osaamisyhteiskuntaa on otettu kansallisissa toimintasuunnitelmissa monin tavoin huomioon. Tämä koskee varsinkin elinikäiseen oppimiseen liittyviä kysymyksiä, joissa korostuvat voimakkaasti tietoverkkoihin liittyvät taidot ja verkko-oppiminen, sekä yrittäjyyttä, jossa tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään yritysten toimintaympäristön yksinkertaistamiseen. Selkeät selvitykset siitä, miten kansalliset tietoyhteiskuntastrategiat edistävät Luxemburgin prosessia ovat kuitenkin harvinaisia. 2.1. Yleinen toimintakehys ilmentää vuoden 2001 suuntaviivojen laaja-alaisia tavoitteita Vuoden 2001 suuntaviivoissa esitetyt uudet laaja-alaiset tavoitteet muodostavat yleisen toimintakehyksen Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanolle. Siinä otetaan huomioon Lissabonin huippukokouksessa asetettu tavoite täystyöllisyyden saavuttamiseksi osaamisyhteiskunnassa. Jäsenvaltiot esittävät erilaisia ratkaisuja tavoitteen A saavuttamiseksi. Sillä pyritään saamaan työllisyysaste mahdollisimman korkeaksi Lissabonin tavoitteiden mukaisesti, niin että vuoteen 2010 mennessä kokonaistyöllisyysaste olisi 70 prosenttia ja naisten työllisyysaste 60 prosenttia. Edistymisen seurannassa olisi otettava huomioon keväällä 2001 pidetyssä Tukholman Eurooppa-neuvostossa asetetut välitavoitteet, joiden mukaan naisten työllisyysasteen on oltava 57 prosenttia ja kokonaistyöllisyysasteen 67 prosenttia vuoteen 2005 mennessä, sekä 55-64-vuotiaiden työllisyysasteen 50 prosenttia vuonna 2010 [6]. [6] Ikääntyvien työntekijöiden osalta katso kohta 2.2.1. Tietoa työllisyysasteista (katso taulukko 1) * Kokonaistyöllisyysaste nousi vuonna 2000 EU:ssa 63,3 prosenttiin ja naisten työllisyysaste 54 prosenttiin. Vuoden 1999 tapaan kokonaistyöllisyysaste kasvoi prosentin ja naisten työllisyysaste 1,2 prosenttia. Parhaiten suoriutuivat viime vuoden tapaan Tanska, Ruotsi, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, joissa työllisyysaste ylitti 70 prosenttia. Heikoimmin suoriutuivat Espanja, Kreikka ja Italia, joiden työllisyysaste oli noin 55 prosenttia. * Vuonna 2000 työllisyysaste on noussut kaikissa ikäryhmissä, niin että se on 15-24-vuotiailla 40,3 prosenttia, 25-54-vuotiailla 76,6 prosenttia ja 55-64-vuotiailla 37,7 prosenttia. Parhaassa työiässä olevan ikäryhmässä jäsenvaltioiden väliset erot ovat kaventumassa, mutta nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden ryhmässä ne pysyvät ennallaan tai kasvavat. Nuorten alhainen työllisyysaste on merkki nuorten lisääntyneestä osallistumisesta jatko- tai korkea-asteen koulutukseen, mutta ikääntyneiden työntekijöiden alhainen työllisyysaste antaa enemmän aihetta huoleen. Taulukko 1: Työllisyystavoitteet >TAULUKON PAIKKA> Vain muutamat jäsenvaltiot esittävät kokonaisvaltaisen lähestymistavan edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Suuntaviivoissa kehotetaan jäsenvaltioita harkitsemaan kansallisten työllisyystavoitteiden asettamista. Jotkin jäsenvaltiot, kuten Tanska, Ruotsi, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, asettavat melko korkeita pidemmän aikavälin tavoitteita [7], mutta niiden työllisyysaste ylittää jo Lissabonissa asetetut tavoitteet. Muut jäsenvaltiot eivät joko aseta lainkaan tavoitteita (vaikka viittaavatkin joissain tapauksissa Lissabonissa asetettuihin tavoitteisiin ja hyväksyvät ne) tai sitten niiden tavoitteet ovat vaatimattomampia tai lyhyen aikavälin tavoitteita. [7] Nämä tavoitteet koskevat toisinaan tiettyjä ikäryhmiä tai pikemminkin osallistumis- kuin työllisyysastetta. Tavoitteessa A on esitetty myös monia aloja koskeva tavoite työpaikkojen laadun parantamiseksi. Sitä käsitellään useissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa (Portugali, Belgia, Tanska, Irlanti ja Ranska) tai siihen viitataan erityisissä suuntaviivoissa. Yleisesti keskitytään työvoiman tarjonnan parantamiseen, mikä yhdistetään elinikäiseen oppimiseen, ennaltaehkäiseviin tai aktiivisiin työmarkkinatoimiin ja pimeän työn torjumiseen. Sitä vastoin työllisyyden laatuun liittyviä kysymyksiä ei käsitellä yksityiskohtaisesti, vaikka muutamia aloitteita mainitaankin. Tavoite B ja viime vuonna noin kahdelle kolmasosalle jäsenvaltioista annetut asianomaiset suositukset ovat edistäneet elinikäistä oppimista. Aiheeseen on kiinnitetty huomattavasti enemmän huomiota vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa. Osoitukset asiaan liittyvien ministeriöiden välisestä yhteensovittamisesta kuitenkin puuttuvat yleisesti. Oheisesta taulukosta käy ilmi, että puolella jäsenvaltioista on nyt kattava ja johdonmukainen strategia (Tanska, Alankomaat, Suomi, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa, joista kaksi viimeistä viimeistelee parhaillaan joitakin loppuvaiheen osia). Taulukossa 2 perustellaan laajasti edellä mainittuja strategioita ja arvioidaan kunkin jäsenvaltion nykytilannetta. Kattavuudesta voidaan todeta, että jäsenvaltiot pyrkivät ottamaan virallisen koulutusjärjestelmän parhaiten huomioon, mutta tunnustavat tässä yhteydessä toisinaan myös epävirallisen oppimisen. Mikäli jäsenvaltiot aikovat lisätä kouluttamattomien henkilöiden osallistumista epäviralliseen oppimiseen, mainittua koulutusmuotoa on edistettävä ja hyödynnettävä tehokkaammin myös työpaikoilla. Lisäksi on kehitettävä konkreettisia toimia heikommassa asemassa oleville ryhmille ja kiinnitettävä enemmän huomiota investointikysymyksiin, muun muassa yksilöllisiin rahoitussuunnitelmiin. Lisähuomiota tarvitsevat myös saatavilla olevien koulutusmahdollisuuksien yhdenmukaisuutta parantavat toimet, kuten neuvontapalvelut ja eri alojen väliset koulutusväylät. Nykyisiä toimia on yleisesti ottaen vielä liian aikaista arvioida, sillä jäsenvaltiot kehittävät strategioita parhaillaan tai niiden täytäntöönpano on vasta alkuvaiheessa. Henkilöresursseihin investoiminen on olennaista työllisyysstrategian onnistumisen kannalta ja edellytys useiden suuntaviivojen täytäntöönpanolle, erityisesti työvoiman työllistyvyyden ja sopeutumiskyvyn edistämiselle. Silti vain muutamat jäsenvaltiot ovat asettaneet tavoitteita, jotka koskevat henkilöresursseihin investoimista (Belgian yritysten sisäinen koulutus) tai jatkokoulutukseen osallistumista (Alankomaat, Ranska, Belgian Flanderi, Portugali ja Saksa). Tämän vuoksi muiden jäsenvaltioiden edistymiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Taulukko 2: Jäsenvaltioiden edistyminen elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämisessä [8] [8] Arviointi on ohjeellinen ja perustuu pääasiassa vuoden 2001 kansallisiin toimintasuunnitelmiin sekä muuhun saatavilla olevaan asiaan liittyvään tietoon. Lisätietoa saa komission yksiköiden yhteistä työllisyysraporttia täydentävästä asiakirjasta. >TAULUKON PAIKKA> Huomautuksia: A = Asianmukainen. 'Asianmukainen' tarkoittaa, että tietty ominaispiirre on asetettu riittävästi etusijalle sekä jäsenvaltion strategiassa että konkreettisissa toimissa. O = Osittainen. 'Osittainen' tarkoittaa, että ominaispiirteeseen on kiinnitetty jonkin verran huomiota sekä strategiassa että toimissa tai että se on asetettu riittävästi etusijalle jommassakummassa. R = Riittämätön. 'Riittämätön' tarkoittaa, että tietty ominaispiirre puuttuu sekä strategiasta että toimista tai että siihen kiinnitetään jonkin verran huomiota jommassakummassa. Kaikki jäsenvaltiot tunnustavat työmarkkinaosapuolten ratkaisevan aseman elinikäisessä oppimisessa, vaikka niiden osallistumisen luonne ja aste vaihteleekin ja niiden omista aloitteista on saatavilla vain vähän tietoa. Vaikka kansalaisyhteiskunta toimii osittain kumppanuusperiaatteella viranomaisten rinnalla tai niiden kanssa, sen osallistuminen vaikuttaa hyvin vähäiseltä. Eri toimijoiden ja toimintatasojen välille olisikin luotava paremmat yhteydet. Tavoitteessa C edellytetään työmarkkinaosapuolten olevan avainasemassa kehitettäessä ja toteutettaessa toimia jäsenvaltioissa ja yhteisössä. Kansallisista toimintasuunnitelmista käy yleisesti ilmi suuntaus yhteistyön vahvistamiseksi, mutta työmarkkinaosapuolten osallistuminen ei ole kokonaisuudessaan riittävän näkyvää eikä konkreettista sen paremmin yhteisössä kuin jäsenvaltioissakaan. Tämä johtuu osittain työmarkkinaosapuolten erityisestä hajautetusta ja myös erilaisesta asemasta yhteisössä ja jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi niiden on vaikea hyödyntää tehokkaasti asemaansa Euroopan työllisyysstrategiassa osallistumalla prosessiin, jota ne pohjimmiltaan kannattavat, mutta yrittävät samalla säilyttää itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa. Kansallisella tasolla työmarkkinaosapuolet ovat useissa tapauksissa voineet osallistua tehokkaammin kansallisten toimintasuunnitelmien laadintaan pääasiassa kolmikantaelimissä (Saksa, Ruotsi, Irlanti, Belgia, Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja). Työmarkkinaosapuolten kokonaisvaltainen osallistuminen kansallisella tasolla kaikkiin Luxemburgin prosessin vaiheisiin ja kaikkiin työmarkkinaosapuolia suoraan koskeviin aloihin ei ole kuitenkaan vielä kovin kehittynyttä. Työmarkkinaosapuolet ovat luoneet mekanismeja toimintansa arvioimiseksi vain harvoissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa. Euroopan työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun yhteydessä työmarkkinaosapuolet osallistuivat sekä toimialojen välisiin että alakohtaisiin neuvotteluihin. Toimialojen välisissä neuvotteluissa keskityttiin tilapäistä työvoimaa välittävien yritysten kautta tehtävään työhön ja etätyöhön. Alakohtaisissa neuvotteluissa edistyttiin televiestinnän, kaupan, siviili-ilmailun, maatalouden, rakennusteollisuuden ja nahanvalmistusteollisuuden aloilla. Näiden toimien lisäksi työmarkkinaosapuolet pyrkivät ensimmäistä kertaa osallistumaan selostusten laatimiseen ja arviointiin Euroopan työllisyysstrategian yhteydessä. Kansallisten toimintasuunnitelmien toimissa (tavoite D) olisi kiinnitettävä huomiota siihen, miten ensisijainen tavoite, jolla pyritään luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja, saavutetaan kansalliset olosuhteet huomioon ottaen. Kuten aiemminkin, kansallisissa toimintasuunnitelmissa korostetaan edelleen työllistyvyyttä koskevaa pilaria ja jonkin verran vähemmän yrittäjyyspilaria. Vaikka työmarkkinaosapuolet osallistuvat ainakin kansallisten toimintasuunnitelmien laadintaan, sopeutumiskykyä koskeva pilari on edelleen vähiten kehittynyt, sillä työmarkkinaosapuolten tämänhetkisistä saavutuksista ja niiden vaikutuksesta työllisyyteen ei ole riittävästi tietoa. Vuoteen 2000 verrattuna jäsenvaltiot kiinnittävät vähemmän huomiota yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaan pilariin. Tämä koskee varsinkin niitä jäsenvaltioita, joissa tasa-arvokehitys on ollut heikointa. Tavoitteen D alueellisista näkökohdista voidaan todeta, että aluekohtaiset erot ovat edelleen vakava ongelma monissa jäsenvaltioissa (katso kaavio 2). Erot työttömyystilanteessa ovat edelleen suurimmat Italiassa, Espanjassa, Saksassa ja Belgiassa, ja kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa ne kasvavat edelleen huomattavasti. Erojen kaventuminen Suomessa ja Alankomaissa osoittaa, että tilanteen paraneminen on kuitenkin mahdollista. Kaavio 2: Työttömyysaste NUTS2 [9]-alueilla vuonna 2000 [10] [9] Viittaa Euroopan tilastollisiin alueyksiköihin, tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistöön. [10] Työttömyysasteen eroja mitataan muutoskertoimella, joka saadaan jakamalla keskipoikkeama painotetulla keskiarvolla (maan työllisyys- tai työttömyysasteen painotettu keskiarvo). >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: Eurostatin työvoimatutkimukseen perustuvat laskelmat. Ratkaisuna edelleen jatkuviin alueellisiin eroihin jäsenvaltiot ottavat paremmin huomioon työllisyyspolitiikan alueellisen ulottuvuuden. Alueviranomaiset pyrkivät täytäntöönpanon asemasta osallistumaan aktiivisesti työllisyyspolitiikkaan ja työllisyystoimiin tai laajempaan kehittämiseen. Joissakin jäsenvaltioissa (Suomi, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta) kehitetäänkin Euroopan työllisyysstrategiaan perustuvia alueellisia toimintasuunnitelmia, jotka vuorostaan voivat johtaa paikallisten toimintasuunnitelmien laatimiseen. Lisäksi kansalliset ohjelmat suunnitellaan yhä enenevässä määrin siten, että ne on mahdollista panna joustavasti täytäntöön alueellisella tai paikallisella tasolla. Toisinaan tämä tapahtuu samanaikaisesti erillisten alueellisten ohjelmien kanssa, jotka täydentävät kansallisen tason toimia tai rahoitusta. Euroopan unionin rakennerahastoja voidaan käyttää molemmilla tasoilla, ja ne ovat merkittävässä asemassa tuettaessa tätä kehitystä. Sitä voidaan tukea myös ohjelmissa asetetuilla kansallisilla tai alueellisilla tavoitteilla, jolloin seurantaprosessiin saadaan siinä harvemmin esiintyvä määrällinen ulottuvuus. Komission ja työllisyyskomitean indikaattoreita käsittelevän ryhmän välisen tiiviin yhteistyön tuloksena suuntaviivojen seurannan (tavoite E) tueksi on laadittu noin 20 uutta indikaattoria. Ne liittyvät erityisesti elinikäiseen oppimiseen, sopeutumiskykyyn ja työn organisointiin, verotukseen sekä vero- ja etuusjärjestelmiin, alueellisiin eroihin, syrjäytymiseen ja syrjintään. Tukholman huippukokouksen mukaan tulevia painopistealueita indikaattoreiden kehittämisessä ovat työelämän laatu ja yhtäläiset mahdollisuudet (sukupuolten väliset palkkaerot sekä lasten ja muiden huollettavien hoitopalvelut). 2.2. Edistymisen arviointi vuoden 2001 suuntaviivoihin sisältyvän neljän pilarin osalta 2.2.1 Työllistyvyys Pilarin pääasiallinen tarkoitus on parantaa työntekijöiden ja työttömien työllistyvyyttä, jotta voitaisiin ehkäistä ja vähentää työttömyyttä ja nostaa kokonaistyöllisyysastetta kaikkialla Euroopan unionissa. Pilarin toimien avulla etsitään ratkaisuja nuorisotyöttömyyteen ja ehkäistään pitkäaikaistyöttömyyttä, edistetään aktiivisia työmarkkinatoimia työttömien ja työelämän ulkopuolella olevien osalta, uudistetaan vero- ja etuusjärjestelmiä sekä kehitetään uusilla työmarkkinoilla tarvittavia taitoja elinikäisen oppimisen yhteydessä. Viime vuoden jälkeen pilariin on lisätty kaksi suuntaviivaa. Toisessa edistetään aktiiviseen ikääntymiseen liittyviä toimia ja toisessa aktiivista politiikkaa, jolla edistetään työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista sekä ehkäistään ja torjutaan tulevia pullonkauloja. Pitkäaikaistyöttömyyttä ehkäisevien lähestymistapojen lujittaminen ja tehokkuuden korostaminen Tietoa pitkäaikaistyöttömyydestä * Sekä nuorten että aikuisväestön pitkäaikaistyöttömyys laski vuonna 2000. Pitkäaikaistyöttömyys laski hiukan enemmän kuin kokonaistyöttömyys. * Kuitenkin 1,7 miljoonaa nuorta eli 51,6 prosenttia 15-24-vuotiaista työttömistä oli ollut työttömänä vähintään kuusi kuukautta. * Noin viisi miljoonaa aikuista eli 50 prosenttia työttömästä aikuisväestöstä oli ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta. * Pitkäaikaistyöttömyyteen ajautuneiden määrässä on suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Se vaihtelee noin yhdestä prosentista (Ruotsi ja Itävalta) yli 40 prosenttiin (Belgia, nuoret). Ehkäiseviä lähestymistapoja ei ole vuoden 2000 aikana muutettu merkittävästi. Yleensä niissä keskityttiin parantamaan ennaltaehkäisyn laatua ja tehokkuutta, minkä lisäksi niitä laajennettiin useissa jäsenvaltioissa. Toiminnan päälinjat muodostuivat toimien ajankohdan aikaistamisesta (Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta), henkilökohtaisten palvelujen lujittamisesta (Saksa, Espanja ja Belgia), alkuvaiheen toimien tehostamisesta sekä työnhaun tukemisesta (Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta). Lisäksi työttömille tarjottuja työllisyystoimia, erityisesti koulutustoimia, mukautettiin paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin (Suomi, Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali). Täytäntöönpano edistyy, mutta ennaltaehkäisyä koskevien EU:n laajuisten tavoitteiden [11] noudattamisessa on tapahtunut vain vähän muutoksia [11] Suuntaviiva 1: Jäsenvaltiot varmistavat vuoteen 2002 mennessä, että kaikille työttömille nuorille annetaan uusi mahdollisuus ennen kuin he ovat olleet kuusi kuukautta työttöminä ja työttömille aikuisille ennen kuin he ovat olleet kaksitoista kuukautta työttöminä. Vuonna 2000 todetusta edistymisestä huolimatta ainoastaan Portugali voi uutena jäsenvaltiona liittyä niiden viiden maan ryhmään (Itävalta, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, Luxemburg ja Suomi), joiden katsotaan parhaiten noudattavan EU:n laajuista tavoitetta estää nuorten ja aikuisten ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Viisi jäsenvaltiota eivät ehkä saavuta tavoitetta vuoteen 2002 mennessä, koska määrällisiä tietoja ei ole riittävästi (Alankomaat), julkisten työllisyyspalvelujen uudistuksen toteutuminen on epävarmaa tai se on viivästynyt (Saksa, Italia ja Kreikka) tai ennaltaehkäisevää lähestymistapaa ei ole pantu kokonaisuudessaan täytäntöön (Belgia). Seurantajärjestelmiä ja etenkin yhteisesti sovittujen indikaattoreiden laadintaa on parannettava. Vaikka lähes kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet tietoja indikaattoreista, niiden perusteella ei aina voida arvioida viimeisimmän jakson tavoitteita ja tuloksia, eikä niiden perusteella yleensä saada tietoa yhdentämisen tehokkuudesta. Kahdeksan jäsenvaltiota on saanut ennaltaehkäiseviin toimiinsa ja/tai seurantajärjestelmiinsä liittyviä suosituksia, useimmat jo toisen kerran. On rohkaisevaa huomata, että huomautusten perusteella on toteutettu uusia toimia joko ennaltaehkäisevien lähestymistapojen toteuttamiseksi tai vauhdittamiseksi tai soveltuvan seurantajärjestelmän kehittämiseksi. Ennaltaehkäisyn osalta tulokset eivät kuitenkaan vielä edistä merkittävästi suuntaviivojen noudattamista, ja seurantajärjestelmiä on kehitettävä edelleen. Julkisten työvoimapalveluiden nykyaikaistaminen edistynyt, mutta valvontaa ja henkilöstön sopeuttamista olisi parannettava Julkisten työvoimapalveluiden nykyaikaistaminen edistyy kaikissa jäsenvaltioissa ja vahvistaa niiden ratkaisevaa asemaa työllisyystoimien tehokkaassa toteuttamisessa erityisesti aktivoinnin ja ennaltaehkäisyn osalta. Nykyaikaistamishankkeissa otetaan huomioon myös työmarkkinoiden muuttuva tilanne, ja tärkeimmällä sijalla niissä ovatkin työnhaun tukeminen avoimilla työmarkkinoilla, työnhakijan ammattitaidon parantaminen kysynnän mukaan sekä joustavuuden lisääminen palveluiden tarjonnassa. Uudenaikaisten tieto- ja viestintätekniikoiden yleistyminen sekä tehostunut yhteistyö muiden markkinatoimijoiden kanssa tukevat useimmissa jäsenvaltioissa ratkaisevasti julkisten työvoimapalveluiden uutta palvelumallia. Monet jäsenvaltiot (erityisesti Ranska ja Saksa) ovat toimittaneet kokonaisvaltaista tietoa strategioistaan ja toimistaan, joilla ne mukauttavat julkisten työvoimapalveluidensa organisaatioita ja työskentelytapoja uusiin vaatimuksiin. Lisäksi ne ovat ilmoittaneet nykyaikaistamisprosessilleen selkeän aikataulun, mutta eivät ole antaneet tietoa toimistaan henkilöstön sopeuttamiseksi ja edistymisen valvomiseksi. Aktivointi edelleen tärkeällä sijalla Vuonna 2000 neljässätoista jäsenvaltiossa aktivointiaste ylitti 20 prosentin tavoitteen [12]. Yhdistyneessä kuningaskunnassa aktivointiaste oli vain hieman yli 12 prosenttia. Kolmen parhaiten menestyneen jäsenvaltion (Ruotsi, Alankomaat ja Irlanti) keskiarvo oli 44 prosenttia. Aktivointiaste nousi useimmissa jäsenvaltioissa, sillä aktiivisia työmarkkinatoimia painotettiin tehokkaammin ja rekisteröityneiden työttömien määrä väheni. Vaikka osallistumisaste laskikin tuntuvasti joissakin maissa, aktivointitoimiin osallistujien lukumäärä nousi pääasiassa erityyppisten koulutusohjelmien ansiosta. Aktiivisista työmarkkinaohjelmista aiheutuneet kustannukset kasvoivat hieman. Aktivointitoimien monipuolistamista ja tarkempaa kohdentamista jatkettiin. Työhön liittyvien koulutusohjelmien, yrityksen perustamista koskevien aloitteiden sekä muiden samankaltaisten aloitteiden lukumäärä kasvoi. Joissakin maissa tieto- ja viestintätekniikan alan koulutusta on alettu ottaa yhä enenevässä määrin mukaan aktivointitoimiin. Myös aktiivisten toimien suunnitteluun liittyvä yhteistyö työnantajien kanssa lisääntyi. [12] Katso yleiskatsaus liitteessä 2. Aktiivisten toimien tehokkuuden valvonta riittämätöntä Vain muutamat jäsenvaltiot (Ruotsi, Tanska ja Suomi sekä jossain määrin Saksa, Itävalta, Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta) esittävät numerotietoja työmarkkinoille integroimisen tehokkuudesta. Niistä ilmenee, että yrityksen perustamiseen tarkoitetut kannustimet ja kaikenlainen työssä tapahtuva koulutus ovat tehokkaampia kuin perinteinen työvoimakoulutus ja palkkatuet erityisesti julkisella sektorilla. Yleensä naiset sijoittuvat työelämään miehiä paremmin. Työelämään sijoittumista koskevien indikaattoreiden parantamista olisi jatkettava useimmissa jäsenvaltioissa. Toimien tuloksista ja kustannustehokkuudesta on vain niukasti tietoa. Aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuuden säännöllistä arviointia olisi lisättävä. Merkittävä huomio on, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole riittävästi aktivointitoimia työelämän ulkopuolella oleville. Toimissa keskitytään pääosin verotuksen uudistamiseen ja vähemmässä määrin etuusjärjestelmiin Nykyisillä uudistuksilla pyritään pikemminkin saamaan verotusjärjestelmä edullisemmaksi työllisyyden kannalta kuin vaikuttamaan etuuksiin. Etuusjärjestelmien uudistamisessa ei ole edistytty riittävästi, koska useita toimia on toteutettu vähitellen ja uudistusten täytäntöönpano on ollut hidasta. Muutamissa jäsenvaltioissa toteutetaan kattavaa vero- ja etuusjärjestelmien uudistusta parantamalla kannustinrakenteita, vahvistamalla valvontajärjestelmiä ja tiukentamalla tukikelpoisuusedellytyksiä (Tanska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta). Ranska toteutti myös toimenpiteitä efektiivisen marginaaliveroasteen alentamiseksi. Toiset jäsenvaltiot keskittyvät lisäämään vero- ja etuusjärjestelmien keskinäistä vaikutusta erityisesti työttömyydestä ja köyhyysloukuista aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi sekä edistämään yleisiä rakenteellisia uudistuksia puuttumalla jatkuvasti korkeaan rakennetyöttömyyteen (varsinkin Belgia, Ranska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta). Etuuksien saajien lukumäärä on edelleen suuri, ja määrän vähentämiseen onkin kiinnitettävä enemmän huomiota. Myös työkyvyttömyysetuuksiin liittyviä ongelmia on selvitettävä tehokkaammin, jotta työmarkkinoille palaaminen olisi helpompaa. Lisäksi jäsenvaltioiden on otettava huomioon vero- ja etuusjärjestelmien uudistamisen vaikutukset tasa-arvoon ja vältettävä naisten osallistumista jarruttavia tekijöitä. Työntekoon rohkaisevien kannustimien lisäämiseksi ja köyhien työntekijöiden ongelmien ratkaisemiseksi on toteutettu myönteisiä toimia. Niihin kuuluu esimerkiksi pyrkimys ottaa käyttöön tai lisätä etuuksia, joiden ehtona on työssäkäynti tai työllistäminen (työhönpaluuohjelmat, työllistämispalkkiot ja ansaittuja tuloja koskevat verohyvitykset). Aktiiviseen ikääntymiseen liittyviin toimiin ei sovelleta kattavaa lähestymistapaa Tukholman huippukokouksen päätelmissä on korostettu uuden suuntaviivan 3 merkitystä aktiivisen ikääntymisen kannalta. Päätelmissä asetettiin tavoite nostaa 55-64-vuotiaiden keskimääräistä työllisyysastetta Euroopan unionissa 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Tietoa ikääntyneistä työntekijöistä * 55-64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2000 edelleen alhainen ja vaihteli huomattavasti EU:n keskiarvosta, joka on 37,7 prosenttia. Ruotsissa mainitun ikäryhmän työllisyysaste oli 66,4 prosenttia ja Belgiassa, Luxemburgissa, Italiassa, Itävallassa ja Ranskassa alle 30 prosenttia. Työllisyysaste on kohonnut vain hieman vuodesta 1995, jolloin se oli 36 prosenttia. * Kun otetaan huomioon ikääntyneitä työntekijöitä koskevat, työllisyyspolitiikassa parhaillaan tapahtuvat muutokset, suuri työvoiman kysyntä sekä erityisammattiosaamiseen liittyvä alueellinen epäsuhta, 45-54-vuotiaiden korkea työllisyysaste (EU:ssa keskimäärin 73,7 prosenttia vuonna 2000) saattaa hyvinkin näkyä seuraavan ikäryhmän merkittävästi korkeampana työllisyysasteena kymmenen vuoden kuluttua (katso kaavio 3). Kaavio 3: 55-64-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysasteet (verrattuna 45-54-vuotiaisiin työntekijöihin) >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet omaehtoisia toimia vastatakseen väestörakenteen muutoksen asettamaan haasteeseen. Tämä edellyttää etuus- ja eläkejärjestelmien uudistamista, jatkuvan osallistumisen edistämistä sekä ennenaikaisen eläkkeelle siirtymisen tekemistä vähemmän houkuttelevammaksi, jotta todellista eläkeikää saataisiin nostettua. Se on tällä hetkellä useimmissa jäsenvaltioissa merkittävästi alhaisempi kuin lakisääteinen eläkeikä. Jäsenvaltioilla ei kuitenkaan yleensä ole ikääntymistä koskeviin aktiivisiin toimiin liittyvää kattavaa lähestymistapaa. Useimmissa jäsenvaltioissa ikääntyneitä työntekijöitä pidetään vain yhtenä työmarkkinoilla 'epäsuotuisassa asemassa' olevana ryhmänä, ja asian hoitaminen jää yksilön uran kannalta liian myöhäiseen vaiheeseen. Ainoastaan muutamissa jäsenvaltioissa ongelman ratkaisemiselle on asetettu strategiset tavoitteet (Alankomaat ja Ruotsi) tai kiinnitetty tarpeeksi huomiota ikääntyneiden valmiuksia lisääviin toimiin kuten työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen tai kehittämiseen, joka koskee myös työttömiä tai työelämän ulkopuolella olevia (esimerkiksi Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta). Useimpien jäsenvaltioiden lähestymistapa etuusjärjestelmän uudistuksen osalta on epäyhtenäinen, ja uudistuksen edistymisen seuranta on vähäistä. Myöskään työmarkkinaosapuolet eivät yleensä ole sitoutuneet toimintaan. Elinikäisen oppimisen toteuttaminen on tehostunut, mutta verkko-oppimisen edistyminen vaihtelee Tietoa elinikäisestä oppimisesta * Koulutustaso: EU:ssa yli 60 prosenttia 25-64-vuotiaista on suorittanut vähintään ylemmän toisen asteen tutkinnon vuonna 2000. Huomattavat erot jäsenvaltioiden välillä ovat kaventumassa erityisesti siksi, että nuorten osallistuminen koulutukseen on jatkuvaa. Korkeimman ja alhaisimman tason välinen ero 25-34-vuotiaiden ikäryhmässä laski 40,4 prosentista 30,4 prosenttiin vuosina 1995-2000. * Osallistuminen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen on edelleen vähäistä. Osallistumisaste 25-64-vuotiaiden ikäryhmässä kasvoi EU:ssa vuosina 1999-2000 vain niukasti eli 7,8 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Vuonna 1997 osallistumisaste oli 6,7 prosenttia. Ikääntyneiden työntekijöiden osallistuminen on vähäistä. Naiset, ja heidän lisäkseen erityisesti myös nuoret, osallistuvat koulutukseen todennäköisemmin. * Koulunkäynnin varhainen lopettaminen: Vuonna 2000 yhteensä 18,5 prosenttia 18-24-vuotiaista jätti koulutusjärjestelmän ennenaikaisesti ja suoritti vain peruskoulun. Useissa jäsenvaltioissa määrä on lähes 30 prosenttia tai suurempi. Koulunkäynnin varhain päättäneiden prosenttiosuus on tuntuvasti korkeampi miehillä. Miesten työttömyysriski on muutenkin suurempi. Jäsenvaltiot ovat kiinnittäneet enemmän huomiota elinikäiseen oppimiseen ja toteuttaneet paljon erilaisia toimia erityisesti kattavien strategioiden yhteydessä. Yleensä peruskoulutus on jäänyt aikuiskoulutusta vähemmälle huomiolle, mutta nyt jäsenvaltiot ovat alkaneet tuoda laajasti julki perustaitojen tarvetta kansallisissa toimintasuunnitelmissaan. Useimmat jäsenvaltiot edistävät aikuisten peruskoulutusta (luku- ja kirjoitustaito, laskutaito ja joskus tieto- ja viestintätekniset sekä sosiaaliset taidot), johon kuuluu myös epävirallinen oppiminen. Kaikissa jäsenvaltioissa pyritään kannustamaan useampia nuoria jatkamaan koulutusta. Niissä jäsenvaltioissa, joissa koulunkäynnin varhainen lopettaminen on yleistä, edistetään joustavampia toisen asteen opintosuunnitelmia ja mahdollisuuksia aloittaa opinnot uudelleen. On rohkaisevaa, että koulutustasojen erot eri EU:n jäsenvaltioissa ovat yleisesti kaventumassa. Erityisesti nuorten kohdalla saavutettu edistyminen on vaikuttanut tähän kehitykseen. Jäsenvaltiot korostavat usein tarvetta lisätä aikuisväestön osallistumista koulutukseen, mutta eivät aseta kasvulle yleisiä tavoitteita. On varmistettava tehokkaammin, että kansallisissa toimintasuunnitelmissa kerrotaan, onko aikaisempina vuosina asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa edistytty. Tämä koskee sekä yleisiä tavoitteita että erityistavoitteita. Osallistumisastetta pyritään yhä useammin nostamaan yksilöille suunnatuilla yleisillä toimilla kuten henkilökohtaisilla opintosuunnitelmilla tai opintoseteleillä. Aikuiskoulutuksen monipuolisuuteen, saatavuuteen ja houkuttelevuuteen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta useammat kouluttamattomat saataisiin osallistumaan koulutukseen ja varmistettaisiin koulutuksen jatkaminen. Lisäksi tarvitaan tiedottamista, neuvontapalveluita sekä paikallisia oppimiskeskuksia. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä edelleen epävirallista oppimista ja arkioppimista muun muassa tunnustamalla aikaisempia opintoja ja kiinnittämällä huomiota tasa-arvoa koskevaan ulottuvuuteen. Useimmissa jäsenvaltioissa lujitetaan myös työmarkkinaosapuolten osallistumista elinikäiseen oppimiseen liittyviin toimiin. Useimmiten niiden osallistuminen liittyy koulutuksen rahoituksen saatavuuteen. Työmarkkinaosapuolten omista aloitteista on kuitenkin edelleen saatavilla liian vähän tietoa erityisesti yrityksissä. Useimmat jäsenvaltiot ilmoittavat toteuttavansa toimia tieto- ja viestintätekniikkataitojen edistämiseksi. Usein niissä ovat etusijalla heikommassa asemassa olevat ryhmät ja ne ovat osa kattavaa verkko-oppimisen strategiaa. Lisäksi monissa jäsenvaltioissa pidetään tärkeänä verkko-oppimisen sisällön kehittämistä. Kun kaikki osatekijät otetaan huomioon, jäsenvaltiot voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: kaikkein parhaiten edistyneet jäsenvaltiot (Tanska, Alankomaat, Ruotsi, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta), jäsenvaltiot, joissa toimet ovat edistyneet hyvin (Belgia, Irlanti, Saksa, Ranska, Luxemburg ja Itävalta) sekä ne jäsenvaltiot, joiden on lisättävä toimiaan (Espanja, Kreikka, Italia ja Portugali). Yleisten verkko-oppimista koskevien tavoitteiden osalta on todennäköistä, että lähes kaikissa jäsenvaltioissa kaikilla kouluilla on Internet-yhteydet vuoden 2001 loppuun mennessä. Joidenkin jäsenvaltioiden hitaampi edistyminen edellyttää kuitenkin aiempaa tehokkaampia toimia, joihin kuuluvat muun muassa eEurope 2002 -aloitteessa korostetut verkko-oppimiseen ja tietotekniikkaa hyödyntävään työntekoon liittyvät toimet. Tieto- ja viestintätekniikkataitoja tarvitsevien opettajien kouluttamisessa vuoden 2002 loppuun mennessä on raporttien mukaan saatu aikaan rohkaisevaa edistystä, mutta selkeitä johtopäätöksiä ei voida tehdä koska tietoa ei ole riittävästi. Tuleva ammattitaito- ja työvoimavajaus johtaa erilaisiin poliittisiin ratkaisuihin Yhdistettyjen talous- ja väestöennusteiden perusteella useimmat jäsenvaltiot ennakoivat työmarkkinoiden pullonkaulojen aiheuttavan yhä vakavampia ongelmia lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Jotkut jäsenvaltiot arvioivat edellä mainitun kehityksen uhkaavan talous- ja työmarkkinatilannetta, toiset taas näkevät sen mahdollisuutena helpottaa tiettyjen työntekijäryhmien palaamista työmarkkinoille. Useimmissa jäsenvaltioissa ongelmat koskevat tällä hetkellä vain muutamia ammatteja ja aloja, kuten tieto- ja viestintätekniikkaa, rakennusteollisuutta, terveydenhuoltoa, koulutusta ja sosiaalipalveluita, hotelli- ja ravitsemusalaa sekä korkeaa ammattitaitoa vaativia teknisiä aloja. Joissakin jäsenvaltioissa työmarkkinatilanne on erittäin kireä ja sille on ominaista pula erityisammattiosaajista ja yleinen työvoimavajaus niin vähemmän koulutusta kuin korkeaa ammattitaitoa vaativissa ammateissa. Työttömyyttä vähentävien, työvoiman osallistumista lisäävien sekä työllistyvyyttä ja ammattitaitoa nostavien yleisten toimien lisäksi on tehty useita erityisaloitteita, joilla pyritään ratkaisemaan työvoima- ja ammattitaitovajauksen aiheuttamia ongelmia sekä helpottamaan siirtymistä kohti osaamistaloutta. Aloitteet käsittelevät seurantaa, ammatillista liikkuvuutta, työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, maantieteellistä liikkuvuutta sekä kumppanuustoimintaa. Tietoa liikkuvuudesta * Maantieteellinen liikkuvuus EU:n jäsenvaltioiden välillä on edelleen melko vähäistä. Vuonna 2000 vain 225 000 henkilöä vaihtoi asuinpaikkaa jostain Euroopan unionin jäsenvaltiosta toiseen. Sen sijaan alueiden välinen maantieteellinen liikkuvuus ja matkustaminen kodin ja työpaikan välillä on kuitenkin varsin yleistä ja lisääntymässä. Vuonna 1999 noin 1,2 prosenttia EU:n väestöstä muutti asumaan toiselle alueelle jonkin jäsenvaltion sisällä. Noin 600 000 henkilöä työskentelee muualla kuin omassa asuinvaltiossaan. * Vaikka ammatillinen liikkuvuus ja työpaikan vaihtaminen onkin EU:ssa edelleen selvästi vähäisempää kuin Yhdysvalloissa, työpaikasta toiseen siirtyminen on viime vuosina lisääntynyt etenkin korkeasti koulutettujen työntekijöiden osalta. Vuosien 1998 ja 1999 välillä noin 10 prosenttia kaikista korkeasti koulutetuista työntekijöistä vaihtoi työpaikkaa. Määrä vaihteli Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan, Suomen ja Espanjan 12 prosentista Italian alle 5 prosenttiin. Työllistämisprosessin ja uuden yhteiskunnallista osallisuutta edistävän prosessin yhdistämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota Vaikka komissio pyysi jäsenvaltioita käsittelemään yhteiskunnallista osallisuutta edistäviä työmarkkinatoimia työllisyyttä koskevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa, useimmissa jäsenvaltioissa on tässä parantamisen varaa. Tämä saattaa johtua jäsenvaltioiden erilaisista lähestymistavoista. Toiset katsovat työllisyyspolitiikan olevan paras keino edistää yhteiskunnallista osallisuutta, kun taas toiset erottavat nämä selkeästi toisistaan. Joissakin jäsenvaltioissa katsotaan (yleisen) työmarkkinapolitiikan olevan tärkein väline yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisessä. Toiset jäsenvaltiot, kuten Ranska, Suomi, Alankomaat ja Italia, korostavat yhteiskunnallisesti syrjäytyneiden erityistarpeita ja katsovat, että eri kohderyhmät saattavat tarvita yksilöllisiä toimia. Viime vuoden tapaan suurin osa jäsenvaltioista korostaa enemmän työmarkkinoille integroitumista kuin toimia syrjinnän poistamiseksi. Jotkin jäsenvaltiot pyrkivät kuitenkin toteuttamaan tasapainoisempaa lähestymistapaa. Neuvoston vuonna 2000 hyväksymien 13 artiklan mukaisten syrjinnän vastaisten säännösten merkitys on ilmeinen, ja se on toisinaan selvästi mainittu. Vain puolet jäsenvaltioista (Ranska, Espanja, Portugali, Saksa, Itävalta, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti) on asettanut vammaisia koskevia kansallisia tavoitteita nostaakseen vammaisten työllisyysastetta. Ainoastaan Tanska ja Alankomaat ovat asettaneet etnisiä vähemmistöjä koskevia tavoitteita. Kansallisten toimintasuunnitelmien tärkein väline syrjäytymisen torjumiseksi liittyy toimiin, joilla edistetään pitkäaikaistyöttömien palaamista työmarkkinoille. Muutamat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet tai ovat ottamassa käyttöön samankaltaisia yksilöllisiä lähestymistapoja kuin mitä ennaltaehkäisyssä on käytetty, kun taas toiset tarkistavat nykyisiä työllisyysmalleja ja -toimia, jotta ne tukisivat tehokkaammin pitkäaikaistyöttömien palaamista työmarkkinoille. Vaikka pitkäaikaistyöttömien palaamista työelämään pidetään harvoin ratkaisuna työmarkkinoiden pullonkauloihin, se on kuitenkin tärkeä osa yleistä strategiaa yhteiskunnallisen syrjäytymisen torjumiseksi varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joiden työttömyysaste on alhainen ja joissa pitkäaikaistyöttömyydellä on taipumusta keskittyä tiettyihin vaikeasti työelämään palautettaviin ryhmiin. 2.2.2. Yrittäjyys Yrittäjyyspilarin tarkoituksena on uusien työpaikkojen luomista edistävien olosuhteiden aikaansaaminen. Sen tarkoituksena on edesauttaa yritysten perustamiselle suotuisan ympäristön luomista ja yrityskasvua sekä sitä kautta myös työpaikkojen luomista. Tämä tapahtuu erityisesti vähentämällä hallinnollisten määräysten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja verotaakkaa. Pilarin avulla pyritään hyödyntämään tehokkaasti tietoyhteiskunnan ja palvelualan työllistämismahdollisuuksia. Sen tavoitteena on myös edistää alueellisen ja paikallisen tason työllistämistoimia. Tänä vuonna käsiteltäviä uusia kysymyksiä ovat pimeän työn torjuminen sekä yrittäjäkoulutuksen ja yrityksiä koskevien uusien säännösten vaikutusten arvioinnin edistäminen. Jäljempänä olevassa taulukossa on luotu katsaus vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa esitettyihin tärkeimpiin toimiin. Taulukko 3: Vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa esitettyjen tärkeimpien yrittäjyyttä koskevien toimien tavoitteet >TAULUKON PAIKKA> Tietoa työpaikkojen luomisesta eri aloilla vuonna 2000 * EU:ssa luotiin vuonna 2000 huipputekniikan alalla ja osaamisvaltaisilla aloilla nettomääräisesti tarkasteltuna 1,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Aikaisempien vuosien tapaan työllisyyden kasvu oli yleensä edelleen voimakkainta palvelualalla sekä paljon ammattitaitoa vaativaa muuta kuin ruumiillista työtä tekevissä ammattiryhmissä. Työllisyysaste palvelualalla kasvoi edelleen ja teollisuudessa luotiin melkein miljoona uutta työpaikkaa. Työpaikat vähenivät edelleen maatalouden alalla. * Niille aloille, joilla työllisyys kasvaa tällä hetkellä EU:ssa voimakkaimmin, on ominaista joko huipputekniikka ja tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien työpaikkojen suuri osuus ("huipputekniikan alat") tai osaamisvaltaisuus, joka näkyy työvoiman korkeana koulutustasona ("korkeaa koulutusta vaativat alat"), tai molemmat. Näillä aloilla kuitenkin myös vähäisempää ammattitaitoa vaativissa tehtävissä toimivien työntekijöiden työllisyyden kasvu jatkuu, kun se muilla talouden sektoreilla pysyy paikallaan tai jopa laskee tämän alaryhmän osalta. * Irlannin, Suomen, Espanjan ja Alankomaiden työllisyys lisääntyy kaikilla talouden sektoreilla, vaikkakin voimakkaimmin korkeaa koulutusta vaativilla aloilla. Toisissa maissa, kuten Saksassa, Itävallassa ja Ruotsissa, työllisyys on kasvanut ainoastaan korkeaa koulutusta vaativilla aloilla, kun se muilla aloilla on laskenut. * Tämä osoittaa jälleen, että työllisyystilanne korkeaa koulutusta vaativilla aloilla myötävaikuttaa ratkaisevasti yleiseen työllisyystilanteeseen Euroopan työmarkkinoilla. Uutta tekniikkaa käytetään yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi Monet jäsenvaltiot ilmoittavat käyttävänsä yleisesti sähköisiä järjestelmiä reaaliaikaiseen kirjautumiseen ja tiedottamiseen yksinkertaistaakseen virallisten menettelyjen noudattamista. Asiakirjojen ja tiedon reaaliaikainen saatavuus ei kuitenkaan itsessään selkeytä menettelyitä, vaan sitä on täydennettävä johdonmukaisella strategialla. Näin on mahdollista yksinkertaistaa menettelyitä, joita yritysten on noudatettava ollessaan tekemisissä hallitusten kanssa (esimerkiksi tiedottaminen hallituksen eri toimintamuodoista, selkeämmät kaavakkeet) sekä säännöksiä, joiden pohjalta yritykset toimivat. Keskitetyt palvelupisteet ovat osoittautuneet erittäin hyödyllisiksi, sillä niistä saa paremmin tietoa, apua ja neuvontaa yrityksen perustamista edeltävässä vaiheessa. Itävalta, Saksa, Espanja, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Ruotsi, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat käyttäneet huomattavasti voimavaroja varmistaakseen, että yritykset, erityisesti pienet yritykset, sisällyttävät tieto- ja viestintätekniikan jokapäiväiseen toimintaansa sekä edistääkseen teollisuuden laajempien rakenteiden mukautumista tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Uuden henkilöstön palkkaamista helpottavassa lähestymistavassa on puutteita Jäsenvaltioiden haluttomuus yksinkertaistaa uuden henkilöstön palkkaamiseen liittyviä sääntöjä vaikeuttaa työpaikkojen luomista, vaikka sosiaaliturva- ja verotusmääräysten lieventämiseksi laadituissa suunnitelmissa esitetyt toimet ovatkin jonkin verran edistäneet asiaa. Pienten yritysten henkilöstökustannusten alentaminen vahvistaa itsenäisten ammatinharjoittajien halua luoda uusia työpaikkoja, ja uuden henkilöstön palkkaamiseen liittyvien sääntöjen yksinkertaistamisen avulla pienet yritykset voivat kasvaa nopeammin ja nostaa työllisyyttä aloilla, joilla siihen on erityistä tarvetta. Yrittäjyyskulttuurin edistäminen Vaikuttaa siltä, että jäsenvaltiot pitävät yrittäjyyskoulutusta edistäviä aloitteita tärkeinä. Ei ole voitu kattavasti osoittaa, että nämä toimet vaikuttaisivat itsenäisestä ammatinharjoittamisesta vallitsevaan mielikuvaan, joka on joitakin ammattialoja lukuun ottamatta edelleenkin voittopuolisesti kielteinen. Tämän vuoksi itsenäinen ammatinharjoittaminen ei juurikaan ole edistynyt, vaikka itsenäisten ammatinharjoittajien määrän voisi odottaa kasvaneen huomattavasti erityisesti palvelualalla. Yrittäjyyskoulutuksen lisäksi toimet yrittäjien yhteiskunnallisen arvostuksen lisäämiseksi ovat vaatimattomia tai niitä ei ole lainkaan. Arvostus toisi enemmän tunnustusta menestyneille yrittäjille ja lisäisi näin nuorten osallistumista yritystoimintaan. Vaikka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet lukuisia naisten yrittäjyyttä edistäviä toimia, niiden vaikutuksesta ei vielä ole konkreettista tietoa. Tietoa pienistä ja keskisuurista yrityksistä sekä itsenäisestä ammatinharjoittamisesta * Työllisyysaste alle 50 henkilöä työllistävissä yrityksissä on muutaman viime vuoden ajan pysytellyt vakaasti noin 27 prosentissa. * Itsenäisen ammatinharjoittamisen keskimääräinen aste Euroopan unionissa on laskenut yleisesti 15,4 prosentista 14,8 prosenttiin vuosina 1998-2000. * Miehet toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina kaksi kertaa useammin kuin naiset. Vuonna 2000 luvut olivat 17,6 prosenttia ja 10,9 prosenttia. Pimeän työn torjuminen Torjumalla pimeää työtä voidaan parantaa työpaikkojen laatua ja lisätä tervettä kilpailua yritysten välillä. Ongelmaan kiinnitetään paljon huomiota, ja 11 jäsenvaltiota (Alankomaat, Belgia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) on kansallisissa toimintasuunnitelmissaan sitoutunut sen ratkaisemiseen. Useimmilla niistä yksinkertaistetaan uusien työpaikkojen ilmoittamiseen liittyviä menettelyitä, lisätään seurantaa ja voimistetaan rikkomuksista annettavia seuraamuksia. Toiset tukevat veroviranomaisten pyrkimyksiä estää yrityksiä altistumasta laitonta työvoimaa käyttävien yritysten synnyttämälle haitalliselle kilpailulle. Yhdessä jäsenvaltioissa jopa evätään etuuksia ja julkisia hankintasopimuksia yrityksiltä, joita vastaan on nostettu kanne pimeän työn takia. On vielä liian aikaista odottaa selvityksiä kaikkien tehtyjen aloitteiden tuloksista. Alueelliseen ja paikalliseen kehitykseen kiinnitettävä enemmän huomiota Euroopan työllisyysstrategian alueellinen ulottuvuus on kehittynyt huomattavasti. Alueiden välinen yhteistyö on lisääntynyt ja joissain tapauksissa kansallisten ja alueellisten viranomaisten väliseen toimintaan on otettu mukaan osia avoimesta koordinointimenetelmästä. Lisäksi alueellisen hallinnoinnin "ammattimaistaminen" edistyy. Yhteistyömuodot ovat melko moninaisia ja vaihtelevat institutionaalisen toimintaympäristön mukaan. Yleensä alueellinen ulottuvuus on vielä valtaosin rajoittunut alueelliselle tasolle, jossa edistyminen on ollut kaikkein näkyvintä, mutta myös paikallisen tason kehitys on myönteistä. Julkiset työvoimapalvelut kehittävät toimintansa alueellista ulottuvuutta yhä monipuolisemmaksi ja ovat aktiivisesti mukana paikallisissa ja alueellisissa kumppanuuksissa. Voidakseen vastata paremmin paikallisten ja alueellisten työmarkkinoiden erityistarpeisiin ne ovat joustavoittaneet palveluiden ja aktiivisten työmarkkinapoliittisten ohjelmien toteuttamista. Osuus- ja yhteisötalouden kehitys on vielä hidasta, mutta se on vauhdittunut vuodesta 1999 lähtien. Useimmat jäsenvaltiot tarjoavat erityistukea neuvonnan tai rahoituksen muodossa. Erityisen tärkeitä ovat pyrkimykset osuus- ja yhteisötalouteen kuuluvien ja muiden yritysten kohtelemiseksi tasavertaisesti esimerkiksi verotuksen ja talouspolitiikan rahoitusvälineiden saavutettavuuden osalta. Työhön kohdistuvaa verorasitusta on onnistuttu vähentämään jonkin verran, erityisesti matalapalkkaisen ja vähän koulutetun työvoiman osalta Tietoa kokonaisverotuksesta ja työvoiman verotuksesta * Kokonaisverorasitus [13] kasvoi vuosien 1996-1999 välisenä aikana 42,4 prosentista 43,3 prosenttiin ja on vuonna 2000 vakiintumassa 43,1 prosenttiin. Monissa jäsenvaltioissa, kuten Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Suomessa ja Ruotsissa kokonaisveroaste laskettuna prosenttiosuutena bruttokansantuotteesta on vieläkin korkea ja ylittää 45 prosenttia (katso kaavio 4). [13] Laskettu prosenttiosuutena bruttokansantuotteesta. * Työhön kohdistuva verorasitus [14] väheni EU:ssa 0,8 prosenttia vuosina 1996-2000 ja on nyt 40,6 prosenttia. Se on kuitenkin edelleen korkea useissa jäsenvaltioissa. Matalapalkkaiseen työhön kohdistuvat verohuojennukset olivat tuntuvampia. Tällaisia verohuojennuksia tehtiin melkein kaikissa jäsenvaltioissa (paitsi Luxemburgissa ja Alankomaissa), ja ne ylittivät vuosina 1996-2000 keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä naimattomalla henkilöllä, jonka ansiot olivat 50 prosenttia tai 67 prosenttia keskiansioista. Vuonna 2000 luvut olivat 35,2 ja 39,2 prosenttia [15]. [14] Ilmaisee palkkatuloon kohdistuvan keskimääräisen todellisen verorasituksen. Lasketaan prosenttiosuutena työntekijöiden kokonaispalkasta ja verotuksesta. [15] Tiedot perustuvat oletetuille kotitalouksille laadittuihin veroindekseihin. Jäsenvaltioissa kolmen viime vuoden aikana toteutetut verouudistukset vaihtelevat sekä laajuudeltaan että syvyydeltään. Useimpien jäsenvaltioiden tavoitteena on vähentää kokonaisverorasitusta pääasiassa huojennuksilla, jotka kohdistuvat yksityishenkilöiden tai yhtiöiden välittömään tuloverotukseen tai pääomaveroihin. Huojennuksilla tähdätään yritysten kilpailukyvyn parantamiseen sekä kasvun ja työllisyyden vauhdittamiseen. Vain neljä jäsenvaltiota (Itävalta, Suomi, Saksa ja Alankomaat) on asettanut kansallisia tavoitteita kokonaisverorasituksen vähentämiseksi. Kaavio 4: Kokonaisverotuloaste (prosenttia bruttokansantuotteesta) >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: Komission yksiköt, verotuksen ja tulliliiton pääosasto Yhä useammat jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteeseen vähentää työhön kohdistuvaa verorasitusta. Vastauksista, jotka saatiin viime vuonna kahdelle kolmasosalle jäsenvaltioista annettuihin suosituksiin ilmenee, että kehitystä työhön kohdistuvan verorasituksen keventämisen suuntaan on tapahtunut jonkin verran, ja se vaihtelee eri jäsenvaltioissa. Kaaviosta 5 käy ilmi, että kehitys on voimakkaampaa matalapalkkaisen työn osalta (hyvinä esimerkkeinä Belgia, Ranska, Irlanti ja Italia). Näkyvämpien tulosten saavuttamiseksi toimia on jatkettava ja tehostettava. Yksikään jäsenvaltio ei ole kuitenkaan asettanut verohuojennukselle määrällistä tavoitetta [16], kuten suuntaviivoissa kehotettiin. Työhön kohdistuvan veron asteittainen alentaminen näkyy selvemmin matalapalkkaisen ja vähän koulutetun työvoiman kohdalla. Merkittävin osa näiden verojen määrästä muodostuu edelleen sosiaaliturvamaksuista ja muista työnantajan maksamista maksuista (eli palkasta pidätettävistä veroista). Ne muodostavatkin keskimäärin yli puolet työhön kohdistuvista veroista. Joissakin jäsenvaltioissa työn verotuksen vähentämiseen liittyy ympäristölle suotuisia verouudistuksia, kun taas yksityishenkilöille ja yrityksille suunnatut henkilöresurssien alalla tehtäviin investointeihin kannustavat verohuojennukset ovat vähäisiä. [16] Saksa on kuitenkin asettanut osatavoitteen alentaa sosiaaliturvamaksuja 40 prosenttiin bruttopalkoista (nykyisin ne ovat arviolta noin 41 prosenttia). Kaavio 5: Matalapalkkaisen naimattoman henkilön keskimääräinen veroaste [17] [17] EU:n keskiarvo on painotettu keskiarvo (painotettu kussakin jäsenvaltiossa teollisuudessa työskentelevien määrällä). >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: Komission yksiköt, verotuksen ja tulliliiton pääosasto, perustuu OECD:n tietokantaan. 2.2.3. Sopeutumiskyky Sopeutumiskykyä koskevan pilarin tavoitteissa työmarkkinaosapuolia ja hallituksia on kehotettu parantamaan työllisyyden tasoa ja laatua kumppanuuteen perustuvan lähestymistavan avulla sekä lisäämään Euroopan talouden kilpailukykyä, jotta helpotettaisiin työpaikkojen luomista. Tavoitteena on löytää joustavuuden ja turvallisuuden välille oikea tasapaino, joka on välttämätön työntekijöiden ja yritysten tarpeiden yhteensovittamiseksi. Vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivoissa esitettiin joitakin uusia näkökohtia, jotka laajensivat sopeutumiskykyä koskevan pilarin soveltamisalaa erityisesti työterveyden ja -turvallisuuden sekä laadun ja elinikäisen oppimisen tavoitteiden osalta. Viimeksi mainitulla pyritään saavuttamaan tietoyhteiskunnassa tarvittavat taidot vuoteen 2003 mennessä. Lisäksi työmarkkinaosapuolia on kehotettu antamaan vuosittainen kertomus toimistaan. Työaikaa koskeviin kysymyksiin keskitytään voimakkaasti Toimissa keskitytään edelleen voimakkaasti työaikaa koskeviin kysymyksiin. Sekä hallitukset että työmarkkinaosapuolet asettavat tämän työelämän uudistuksen osatekijän selkeästi etusijalle. Aikaisempaa keskittymistä työajan vähentämiseen täydennetään yhä voimakkaammin joustavuuden mahdollistavilla järjestelyillä. Useimmat uudistukset käynnistettiin joustavampien työaikajärjestelmien käyttöön ottamiseksi. Viimeaikainen kehitys tällä alalla on keskittynyt kahteen näkökohtaan eli kestoon ja joustavuuteen, joihin pyritään pidentämällä viitejaksoja tai ottamalla käyttöön pitkäaikaisia työaikatilejä. Osa-aikatyöstä, joka on tärkein joustavan työn muoto EU:ssa, on annettu lainsäädäntöä ja/tai tehty sopimuksia. Kaavio 6: Osa-aikatyön osuus kokonaistyöllisyydestä vuosina 1995-2000 >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus Myös joustaviin työmuotoihin kiinnitetään huomiota Yleisenä suuntauksena ovat uudet ja joustavat työmuodot, jotka helpottavat määräaikaisten sopimusten käyttöönottoa ja käyttöä sekä tilapäistyötä ja osa-aikatyötä (jälkimmäisen osalta katso kaaviota 6) työehtosopimusten kautta. Myös hallitukset, usein yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ovat ottaneet tämän suuntauksen huomioon ja kehittäneet tai mukauttaneet lainsäädäntöään sen mukaisesti. Tilapäistyövoimaa välittävien yritysten toimintaa säännellään nyt kaikissa jäsenvaltioissa lainsäädännöllä, jota usein sovelletaan työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten avulla. Sama koskee myös useimpia määräaikaisiin sopimuksiin liittyviä aloitteita. Määräaikaisten sopimusten määrä EU:ssa on lisääntymässä, mutta tilanne jäsenvaltioiden välillä vaihtelee huomattavasti. Vain muutamissa jäsenvaltioissa (Itävalta, Tanska, Irlanti, Saksa ja Ruotsi) on toteutettu erityisiä etätyötä koskevia toimia tai työehtosopimuksia. Työn joustavuus ja työaika * Epätyypillinen työ [18] on yleistynyt, ja sen osuus kaikista työsopimuksista on nyt noin 29,8 prosenttia (vuonna 1999 osuus oli 29,0 prosenttia). Epätyypillisen työn prosentuaalinen osuus on korkein Alankomaissa (54,3), Ruotsissa (35,5), Espanjassa (33,7) ja Ranskassa (32,2). Alhaisin se on Kreikassa (12,3), Luxemburgissa (14,4), Italiassa (16,1) ja Itävallassa (23,8). Määräaikaisella sopimuksella osa-aikatyötä tekevien määrä on pysynyt tasaisesti alle 3 prosentissa pitkän aikaa. [18] Epätyypillistä työtä ovat osa-aikatyö (itsearvioinnin perusteella) ja määräaikainen työ (johon määritelmän mukaan kuuluu kausityö, tilapäistyövoimaa välittävien toimistojen kautta tehtävä työ ja väliaikainen työ). * Useimmissa jäsenvaltioissa osa-aikatyö on yleisin epätyypillisen työn muoto. Poikkeuksia ovat Suomi, Kreikka, Portugali ja Espanja, joissa määräaikainen työ on yleisintä. * Viimeisten viiden vuoden aikana osa-aikaisten työpaikkojen osuus kokonaistyöllisyydestä kasvoi tasaisesti 18 prosenttiin. Kuitenkin jo kolmantena vuonna peräkkäin luotiin enemmän kokopäiväisiä (yli kaksi miljoonaa) kuin osa-aikaisia työpaikkoja (noin miljoona). Kokopäiväisten työpaikkojen osuus kaikkien uusien työpaikkojen nettomäärästä oli siis melkein 70 prosenttia, kun se oli 54 prosenttia vuonna 1998 ja 60 prosenttia vuonna 1999. Kolmasosa kaikista työssä käyvistä naisista ja kuusi prosenttia kaikista työssä käyvistä miehistä tekee osa-aikatyötä. * Keskimääräinen viikoittainen työtuntimäärä pysyi lähes samana vuosien 1995 (36,6 tuntia) ja 1999 (36,5 tuntia) välillä, mutta laski 36,2 tuntiin vuonna 2000. Miesten ja naisten viikoittaisen työtuntimäärän ero (7,7 tuntia) pysyi ennallaan. Työn organisointia koskeva lähestymistapa on suppea ja työelämän laatuun kiinnitetään vähän huomiota Koska työn organisoinnin yhteydessä on keskitytty yleisesti työaikaan ja lainsäädännöllisiin kysymyksiin (erityisesti pyrkimällä joustavampiin sopimustyyppeihin), sen muihin osatekijöihin ei ole kiinnitetty paljonkaan huomiota. Esimerkiksi uusien tekniikoiden käyttöön ottamisen ja yrityksen organisaatioympäristön mukauttamisen välinen yhteys, uudet johtamistekniikat, tiimityö, hierarkioiden madaltaminen, työntekijöiden osallistuminen päätöksentekoon tai heidän osuutensa yritystoiminnan tuloksista eivät kuulu järjestelmällisesti kansallisiin toimintasuunnitelmiin. Lisäksi tämän vuoden sopeutumiskykyä koskevassa pilarissa on esitetty vain vähän erityisesti työn laadun parantamiseen liittyviä tavoitteita. Työterveys ja -turvallisuus Monet jäsenvaltiot (esimerkiksi Itävalta, Tanska, Irlanti ja Espanja) ovat kehittäneet terveyttä ja turvallisuutta työpaikoilla koskevia uusia lähestymistapoja varmistaakseen nykyisen lainsäädännön paremman soveltamisen ja edistääkseen toimia työtapaturmien ja ammattitautien vähentämiseksi. Tätä lähestymistapaa voidaan parhaiten hyödyntää laajentamalla neuvontaa. Edellä mainituilla toimilla pyritään parantamaan työn laatua, mihin ei ole kiinnitetty asianmukaista huomiota sopeutumiskykyä koskevassa pilarissa. Useissa jäsenvaltioissa (esimerkiksi Tanska, Alankomaat ja Portugali) työmarkkinaosapuolet osallistuvat suoraan tai epäsuorasti kansallisiin, alueellisiin tai yrityksissä toimiviin työterveys- ja työturvallisuusmääräysten laatimisesta, täytäntöönpanosta ja seurannasta vastaaviin elimiin. Koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyviä haasteita ei ole käsitelty kattavasti Työmarkkinaosapuolten sitoutuminen elinikäisen oppimisen edistämiseen on lisääntynyt. Vaikka työmarkkinaosapuolia onkin jäsenvaltioiden selvitysten mukaan kuultu elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämisen yhteydessä tai ne ovat osallistuneet niiden kehittämiseen, ei kansallisissa toimintasuunnitelmissa ja työmarkkinaosapuolten omissa arvioinneissa ole annettu riittävästi tietoa, jotta voitaisiin tehdä yleisiä johtopäätöksiä osallistumisen laajuudesta etenkään täytäntöönpanovaiheessa. Työmarkkinaosapuolet korostivat kuitenkin, että niiden sitoutuminen työehtosopimusten tai muiden yhteisten aloitteiden kautta on lisääntynyt viime vuodesta. Koulutuksen edistämisestä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on vain niukasti tietoa. Useimmissa sopimuksiin sekä yhteisiin tai kolmenvälisiin aloitteisiin perustuvissa toimissa painotetaan työntekijöiden yksilöllisiä mahdollisuuksia päästä koulutukseen, koulutusrahastoja ja riskiryhmien koulutusta. Edistyneissä toimissa yhdistetään työaika ja koulutus esimerkiksi käyttämällä pitkäaikaisia työaikatilejä. Vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa ei juurikaan käsitelty tavoitetta antaa jokaiselle työntekijälle mahdollisuus saavuttaa tietoyhteiskunnassa tarvittavat taidot vuoteen 2003 mennessä. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen lisääntynyt, mutta se ei vielä ole riittävän näkyvää ja konkreettista Työmarkkinaosapuolten osallistuminen kansallisten työllisyysstrategioiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon on kokonaisuudessaan parantunut selvästi, mikä on useiden viime vuosina työllisyydestä annettujen suositusten mukaista. Niiden osallistuminen ei kuitenkaan vielä ole riittävän näkyvää, sillä ne eivät ole käyttäneet hyväkseen suuntaviivassa 13 annettua mahdollisuutta tehdä vuosittain selvitys työn organisoinnin nykyaikaistamisesta. Tällaista prosessia ei ole käynnistetty yhdessäkään jäsenvaltiossa. 2.2.4. Yhtäläiset mahdollisuudet Tämän pilarin tarkoituksena on vahvistaa toimia, joilla edistetään naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla, ja vahvistaa samalla kolmeen muuhun pilariin liittyvien toimien vaikutusta. Tavoitteeseen pyritään tasa-arvon valtavirtaistamista edistävällä lähestymistavalla kaikissa neljässä pilarissa. Tämä tapahtuu vähentämällä sukupuolten välisiä eroja työttömyyden, työllisyyden, naisten ja miesten työmarkkinoiden eriytymisen sekä palkkojen osalta. Lisäksi tarvitaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tarkoitettuja toimia. Neljännen pilarin uudet osatekijät koskevat tänä vuonna erityisesti tasa-arvon valtavirtaistamista. Tämä edellyttää kuulemismenettelyn kehittämistä tasa-arvoa käsittelevien yhteistyöelinten kanssa, tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arviointimenettelyjen soveltamista sekä tasa-arvoa osoittavien indikaattorien laatimista jokaisen suuntaviivan yhteydessä. Lisäksi olisi helpotettava naisten mahdollisuutta osallistua elinikäiseen oppimiseen sekä tieto- ja viestintätekniseen koulutukseen ja asetettava kansalliset tavoitteet naisten työllisyydelle sekä lasten ja muiden huolettavien hoitopalveluille. Sukupuolten tasa-arvon asema heikentynyt Vaikka jäsenvaltioiden tavassa käsitellä tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä onkin viime vuosina tapahtunut myönteistä kehitystä, on yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaan pilariin tänä vuonna kiinnitetty vähemmän huomiota viime vuoteen verrattuna. Tämä koskee erityisesti jäsenvaltioita, joissa tasa-arvo on heikointa ja joissa naisten osallistuminen työmarkkinoille aiheuttaa eniten haasteita. Toimien tasapainottaminen on tärkeää, jotta naisten osallistumista työmarkkinoille rohkaistaisiin aktiivisesti sekä uran alussa että sen keskivaiheilla, ja heidät saataisiin pysymään työmarkkinoilla pidempään. Tärkeitä tässä suhteessa ovat samapalkkaisuus, riittävät hoitopalvelut yhdistettynä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen sekä elinikäinen oppiminen. Työmarkkinaosapuolten olisi lisättävä toimia tasa-arvon parantamiseksi. Vastaukset tasa-arvoa koskeviin suosituksiin vaihtelevat Vuoden 2001 kansalliset toimintasuunnitelmat tarjoavat jäsenvaltioille tarvittaessa toisen mahdollisuuden vastata neuvoston antamiin tasa-arvoa koskeviin suosituksiin. Jäsenvaltioiden toimintatavoissa on kuitenkin suuria eroja. Irlanti, Tanska, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat käynnistäneet joitakin mielenkiintoisia aloitteita. Koska joissakin jäsenvaltioissa täytäntöönpano on vasta alkuvaiheessa, tuloksia on seurattava tarkasti, ja toimien vaikutusten arviointi on ennenaikaista. Saksa, Itävalta, Portugali ja Luxemburg ovat toimineet osittain vaatimusten mukaisesti. Italia, Espanja ja Kreikka ovat ottaneet käyttöön joitakin toimia, mutta koska näiden valtioiden lähtökohdat ovat vaikeat ja haasteet mittavia, toimia on vahvistettava. Tavoitteet naisten osallistumisen lisäämiseksi Työllisyyteen ja työttömyyteen liittyviä sukupuolten välisiä eroja * Viime vuosien tapaan työpaikkojen luomisesta ovat eniten hyötyneet naiset. Tämän tuloksena sukupuolten välinen työllisyysero laski EU:ssa hieman ja on nyt 18,5 prosenttiyksikköä. Maiden välillä on kuitenkin suuria eroja, ääripäinä Ruotsi (3,8 prosenttiyksikköä) sekä Kreikka ja Espanja (noin 30 prosenttiyksikköä). Sukupuolten välinen ero työllisyydessä kokoaikaiseksi muutettuna oli vuonna 2000 EU:ssa 25,7 prosenttiyksikköä. * Suurin osa naisten vuonna 2000 saamasta yli 1,6 miljoonasta työpaikasta oli osa-aikaisia. Vuosina 1995-2000 osa-aikaisten työpaikkojen osuus kokonaistyöllisyydestä kasvoi 18 prosenttiin. Määrä kattoi kolmasosan työssä käyvistä naisista ja kuusi prosenttia miehistä. * Sekä miesten että naisten työttömyysluvut ovat laskeneet vuonna 2000, ja naisten keskimääräinen työttömyysaste EU:ssa on alle 10 prosenttia. Koska miesten keskimääräinen työttömyysaste EU:ssa on seitsemän prosenttia, sukupuolten välinen työttömyysero pieneni vain 0,2 prosenttiyksikköä ja on nyt 2,7 prosenttiyksikköä. Sukupuolten välinen työttömyysero on edelleen suurin Espanjassa. Muita maita, joissa miesten ja naisten työttömyysasteen välillä on selkeä ero, ovat Kreikka, Italia, Ranska ja Belgia. Lissabonissa asetettiin tavoite täystyöllisyyden saavuttamisesta pitkällä aikavälillä. Sen toteutuminen edellyttää naisten yhä laajempaa osallistumista työmarkkinoille. Vaikka naisten työllisyysaste onkin noussut vuodesta 1999, sukupuolten välillä on yhä huomattava yli 18 prosenttiyksikön ero. Tasa-arvoa edistetään lukuisilla toimilla, mutta useimmat niistä ovat yksittäisiä, eikä niillä voida paljoakaan vaikuttaa nykytilanteeseen. Useimmilla aloitteilla pyritään helpottamaan työttömien ja työelämän ulkopuolella olevien naisten palaamista työmarkkinoille, lisäämään mahdollisuuksia yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, tarkistamaan vero- ja etuusjärjestelmiä sekä sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämää. Vuoden 2001 työllisyyden suuntaviivoissa jäsenvaltioita kehotettiin harkitsemaan tavoitteiden asettamista naisten työllisyyden lisäämiseksi, mutta Ranskaa, Portugalia ja Alankomaita lukuun ottamatta jäsenvaltiot eivät ole asettaneet kansallisia tavoitteita. Huomionarvoista on, että maat, joissa naisten työllisyysaste on alhainen, eivät ole asettaneet kansallisia tavoitteita ja että niiden toimet naisten nykyisen työllisyystilanteen parantamiseksi ovat vähäisiä (Espanja, Kreikka ja Italia). Tasa-arvon valtavirtaistaminen edistyy kattavan lähestymistavan puuttumisesta huolimatta Tasa-arvon valtavirtaistamisessa on edistytty jonkin verran yhteistyömekanismien ja tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnin avulla, mutta useimmilta jäsenvaltioilta puuttuu edelleen kattava lähestymistapa [19]. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arviointia jokaisen suuntaviivan osalta eivätkä laatineet asianmukaisia indikaattoreita edistyksen mittaamiseksi. Edistystä tapahtuu kuitenkin niissä maissa, jotka ovat hiljattain omaksuneet tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan tavoitteen. Ne ovat muun muassa laajentaneet toimiaan alueelliselle tasolle ja järjestäneet julkishallinnon henkilöstölle tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia (esimerkiksi Ranska ja Irlanti). Pohjoismaat vahvistavat sitoutumisensa tasa-arvon valtavirtaistamiseen. Toisaalta jotkin maat (Kreikka, Saksa, Italia, Espanja ja Luxemburg), joille annettiin suositus edistää tai jatkaa tasa-arvon valtavirtaistamista, eivät ole toteuttaneet ratkaisevia toimia tilanteen parantamiseksi. [19] Kattavalla tarkoitetaan tässä yhteydessä toimia, joihin kuuluu tasa-arvoa käsittelevien yhteistyöelinten kuulemismenettelyitä myös alueellisella tasolla, tasa-arvoon kohdistuvien vaikutusten arviointimenettelyitä uutta lainsäädäntöä varten, indikaattoreiden ja tilastojen laatimista, tiedotustoimintaa, koulutusta sekä tutkimuksia ja muita innovatiivisia lähestymistapoja. Tasa-arvoa koskevia tavoitteita ei ole vielä riittävästi sisällytetty kolmen muun pilarin työllisyyspolitiikkaan. Tieto- ja viestintätekniikkataitojen parantamiseen ja osaamistalouden toteuttamiseen tähtäävissä toimissa on kiinnitetty vain vähän huomiota tasa-arvoasioihin. Vero- ja etuusjärjestelmien kielteisiä vaikutuksia vähentäviä aloitteita on saatujen tietojen mukaan varsin vähän. Sukupuolten väliset palkkaerot edelleen suuria Tietoa sukupuolten välisistä palkkaeroista (katso myös kaavio 7) * Viimeisimpien EU:n tasolla saatujen tietojen mukaan (lähde: Euroopan yhteisön kotitaloustutkimus, 15 tuntia tai enemmän työskentelevien työntekijöiden tuntiansiot) sukupuolten välinen palkkaero pieneni kahdella prosenttiyksiköllä vuosien 1996 ja 1997 välillä, mutta oli silti noin 14 prosenttia. * Tilanne oli vaikein yksityissektorilla, jossa palkkaerot olivat suuruudeltaan jopa 19 prosenttiyksikköä, kun ne julkisella sektorilla olivat kymmenen prosenttiyksikköä. Sukupuolten väliset palkkaerot laskivat tai pysyivät ennallaan kaikissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Espanjaa ja Itävaltaa, joissa voitiin havaita hienoista kasvua. Kaavio 7: Sukupuolten väliset palkkaerot vuonna 1997: kokonaisero sekä julkisen ja yksityisen sektorin välinen ero >VIITTAUS KAAVIOON> Lähde: Eurostat, Euroopan yhteisön kotitaloustutkimus. Tiedot puuttuvat Ruotsin osalta. Vaikka sukupuolten väliset palkkaerot olivat Tukholman huippukokouksessa hyvin esillä, toimet palkkaerojen kaventamiseksi sekä miesten ja naisten tuloerojen pienentämiseksi ovat vähäisiä. Aloitteet koskevat pääasiassa työnluokitusjärjestelmien uudistamista, erilaisia lainsäädännöllisiä toimia sekä tutkimusraportteja. Uusia aloitteita on tehty, mutta niiden toteuttaminen on vasta alkuvaiheessa, eikä niihin useinkaan sisälly konkreettisia toimia. Jäsenvaltioiden on käytettävä paljon enemmän voimavaroja tämän ongelman ratkaisemiseen. Työmarkkinaosapuolten tehtävä ja vastuu on vielä paljon merkittävämpi kysymys. Työmarkkinaosapuolet eivät ole kiinnittäneet erityishuomiota tähän kysymykseen varsinkaan niillä työmarkkinoilla, joilla tarve on suuri, mikä on vastoin työmarkkinaosapuolten esittämiä julkisia lausuntoja ja kantoja. Innovatiivisista lähestymistavoista on silti olemassa joitakin hyviä esimerkkejä. Niitä on toteutettu esimerkiksi Tanskassa edistämällä palkkoihin liittyvää avoimuutta sekä helpottamalla samapalkkaisuutta koskevien tapausten viemistä oikeuteen. Ruotsissa on otettu käyttöön työnantajien lakisääteinen velvollisuus tarkistaa palkat vuosittain perusteettomien palkkaerojen havaitsemiseksi. Myönteisiä toimia sukupuolen mukaisen eriytymisen torjumiseksi Tietoa sukupuolen mukaisesta eriytymisestä * Työllistyminen eri aloilla on voimakkaasti eriytynyt sukupuolen mukaan. Miehet ovat yliedustettuina maatalouden, teollisuuden ja rahoituspalveluiden alalla, naiset taas muilla palvelualoilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja yksityisissä kotitalouksissa. Vuosina 1995-2000 eriytyminen väheni ainoastaan muutamilla aloilla, kuten tukku- ja vähittäiskaupassa sekä rahoituksen välittämispalveluissa. Nopeasti kasvavilla huipputekniikan aloilla työllistyminen on jakautunut sukupuolen mukaan niin, että melkein kaksi kolmasosaa työpaikoista on miehillä. * Sukupuolen mukainen eriytyminen eri aloilla ja eri ammateissa on pysynyt ennallaan viime vuodesta (17,8 prosenttia aloilla ja 25,2 prosenttia ammateissa [20]). Ammattien eriytyminen on voimakkainta Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, joissa se vaihtelee 28 ja 30 prosentin välillä. Eri alojen eriytyminen on voimakkainta Suomessa, Ruotsissa, Portugalissa, Irlannissa ja Itävallassa, joissa se on yli 20 prosenttia. [20] Sukupuolen mukaista eriytymistä mitataan laskemalla naisten ja miesten osuus työllisyydestä kullakin alalla ja kussakin ammatissa eri jäsenvaltioissa. Erotukset lasketaan yhteen, jolloin saadaan selville sukupuolten välinen epätasapaino. Sen jälkeen luku esitetään osuutena kokonaistyöllisyydestä. Sukupuolen mukainen eriytyminen vaikuttaa haitallisesti työmarkkinoiden tehokkuuteen ja toimintaan. Useimmat maat, joissa ammatit ja alat ovat voimakkaasti eriytyneet ja joille on annettu toimintasuosituksia asiassa, ovat kiinnittäneet aiheeseen huomiota. Tehtyihin aloitteisiin kuuluu niin koulutusvalintojen muuttamista, tavoitteita työntekijöiden palkkaamiseksi aliedustettuihin ammatteihin kuin naisille suunnattua yrittäjyyskoulutustakin. Muutokset sukupuolen mukaisessa eriytymisessä ovat kuitenkin hitaita ja liittyvät tiiviisti muihin talouden rakennemuutoksiin. Joitakin uusia, vaikkakin hyvin vaatimattomia aloitteita on tehty, jotta edistettäisiin naisten osallistumista päätöksentekoon. Lastenhoitopalveluiden puute rajoittaa osallistumista Tietoa vanhemmuuden vaikutuksesta työllisyyteen * Lapset vaikuttavat siihen, missä määrin naiset osallistuvat työmarkkinoille. Vuonna 2000 niissä yhdessätoista jäsenvaltioissa, joista tietoa oli saatavilla, 72 prosenttia 20-50-vuotiaista lapsettomista naisista oli työelämässä. Naisilla, joilla oli alle kuusivuotiaita lapsia, vastaava luku oli vain 59 prosenttia. Sitä vastoin miehillä, joilla on pieniä lapsia, osallistuminen työelämään yleensä lisääntyy. 94 prosenttia 20-50-vuoitiaista miehistä, joilla on lapsia, on työelämässä. Lapsettomilla miehillä luku on 89 prosenttia. Tänä vuonna on tehty monia aloitteita työssä käyvien vanhempien auttamiseksi. Tällaisia aloitteita ovat joustavampi työn organisointi, paremmat ja joustavammat hoitopalvelut sekä vero- ja etuusjärjestelmien uudistukset. Lisäksi kansallisissa toimintasuunnitelmissa on tehty monia myönteisiä aloitteita, joilla rohkaistaan naisia palaamaan työelämään poissaolon jälkeen. Vaikka Belgia, Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Kreikka, Portugali ja Irlanti ovat asettaneet tavoitteita hoitopalveluiden lisäämiseksi, useimmiten lastenhoitopalveluita ei ole riittävästi kysyntään nähden. Maat (Italia, Espanja, Itävalta, Saksa ja Alankomaat), joissa lastenhoitopalveluita on vähän erityisesti 0-3-vuotiaille, eivät ole asettaneet määrällisiä tavoitteita ja niiden toimet tilanteen parantamiseksi ovat vähäisiä. Ikääntyneiden hoitoon kiinnitettävä huomiota Uusi tärkeä alue, josta on tulossa entistä haastavampi, on muiden huollettavien ja erityisesti ikääntyneiden hoito. Useimmissa jäsenvaltioissa tähän asiaan ei vielä ole kiinnitetty riittävästi huomiota, ja niinpä myös selkeä lähestymistapa ja tavoitteet puuttuvat. Muutamat jäsenvaltiot (Ranska, Luxemburg, Kreikka, Portugali ja Espanja) ovat esittäneet joitakin uusia aloitteita vuoden 2001 toimintasuunnitelmissaan. 3. Vuoden 2001 työllisyyssuuntaviivojen ja suositusten toteuttaminen: tulosten ja toimien arviointi jäsenvaltioittain BELGIA Yleisarvio: Voimakkaalla talouskasvulla (4,0 prosenttia vuonna 2000) oli myönteisiä vaikutuksia työmarkkinoihin: työllisyyskasvu oli 1,8 prosenttia, työllisyysaste nousi 60,5 prosenttiin ja työttömyysaste laski 7,0 prosenttiin. Belgiassa on kuitenkin vastattu vain osittain työmarkkinoiden pitkäaikaisten heikkouksien asettamiin haasteisiin, kuten pitkäaikaistyöttömyyteen ajautuvien suureen määrään, ikääntyneiden työntekijöiden alhaiseen työmarkkinaosallistumiseen, lisääntyvään työvoimavajauteen, työhön kohdistuvaan raskaaseen verotaakkaan ja työn verottamatta jättämiseen. Lisäksi työmarkkinoiden tehokkuudessa esiintyy tuntuvaa alueellista ja alueiden sisäistä vaihtelua. Toimet [21]: Belgian kansallinen toimintasuunnitelma antaa hyvän yleiskuvan siitä, miten Belgian eri viranomaiset määrittelevät Euroopan työllisyysstrategian täytäntöönpanotoimet. Belgian kansallisen toimintasuunnitelman johdonmukaisuutta on vahvistettu, mutta työmarkkinavälineiden kokonaismäärä on edelleen suuri. Neljälle pilarille myönnetyistä määrärahoista voidaan päätellä, että pääpaino kansallisessa toimintasuunnitelmassa on kahdella ensimmäisellä pilarilla. Sopeutumiskykyä koskevan pilarin osalta voidaan todeta, että Belgia on toiminut joustavasti ja ettei tällä alalla näin ollen juurikaan tarvita uusia toimia. Yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva pilari on monialainen suuntaviiva, jota on sovellettu useissa muissa kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitetyissä toimissa. Työmarkkinaosapuolet ovat osallistuneet aktiivisesti kansallisen toimintasuunnitelman valmisteluun ja seurantaan niin kansallisella kuin alueellisellakin tasolla. [21] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Belgiassa on toteutettu toimenpiteitä nuorten työttömyyttä ehkäisevien toimien lisäämiseksi, mutta asianmukaista järjestelmää, jonka avulla aikuisten työttömyyteen voitaisiin puuttua varhaisessa vaiheessa, ei ole vielä ehdotettu. Ikääntyneiden alhaisen työmarkkinaosallistumisen vuoksi on toteutettu useita toimenpiteitä työelämässä jatkamisen houkuttelevuuden lisäämiseksi, mutta nähtäväksi jää, riittävätkö toimet vähentämään aikaista eläkkeelle siirtymistä. Eri työmarkkinaviranomaisten välinen yhteistyö on parantunut, mikä ilmenee lukuisista yhteistyösopimuksista, mutta toiminnallisella tasolla yhteistyön tulokset eivät vielä näy. Kattavan uudistuspaketin myötä verojärjestelmää on muutettu työllisyyttä edistävämmäksi. Etuusjärjestelmää on yhä parannettava. Osaamistalouden ja -yhteiskunnan perustan lujittamiseksi on tehty useita aloitteita, mutta elinikäiseen oppimiseen perustuvaa kokonaisvaltaista strategiaa ei vielä ole saatu laadittua, koska mukana on niin monia eri tahoja. Tulevaisuuden haasteet: Belgiassa on tutkittava, millaiset strategiat olisivat tehokkaimpia keinoja saavuttaa niin naisten kuin ikääntyneidenkin työntekijöiden kokonaisyöllisyysasteelle asetetut tavoitteet. Ikääntyneiden työntekijöiden työmarkkinaosallistumisen lisäämiseksi tarvitaan aloitteita, jotka vähentävät varhaiseläkejärjestelmien suosiota ja jotka tarjoavat kannusteita (työnantajille ja työntekijöille) ikääntyneiden työntekijöiden työkyvyn lisäämiseksi tarjoamalla erityisesti kohdistettua koulutusta. Aikuisiin kohdistuvia ehkäiseviä toimia sekä (erittäin kauan) pitkäaikaistyöttöminä olleiden työntekijöiden syrjäytymistä estäviä toimia tarvitaan nopeasti. Eri viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten olisi tehtävä yhteistyötä johdonmukaisemman elinikäisen oppimisen strategian kehittämiseksi ja nykyisten elinikäistä oppimista edistävien toimien suhteellisen tehokkuuden arvioimiseksi eri kohderyhmissä. Joillakin Belgian työmarkkinoiden osa-alueilla on havaittavissa vakavaa työvoimavajausta. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan lisää toimenpiteitä teknisen ja ammatillisen koulutuksen houkuttelevuuden lisäämiseksi ja laadun parantamiseksi sekä työmarkkinoilla vallitsevien alueellisten, kielellisten ja etnisten esteiden poistamiseksi. >VIITTAUS KAAVIOON> TANSKA Yleisarvio: Tanskan talouskehitys on yhä vahvaa, ja vuonna 2000 talouskasvu oli 2,9 prosenttia. Vaikka kokonaistyöllisyysasteen nousu 76,3 prosenttiin merkitsikin vain vähäistä nousua, Tanskan työllisyysaste on yhä EU:n korkein sekä miesten (80,8 prosenttia) että naisten (71,6 prosenttia) osalta. Työttömyysaste laski edelleen 4,7 prosenttiin, ja erityisesti laski naisten työttömyysaste. Nuorten työttömyysaste laski 5,3 prosenttiin, ja pitkäaikaistyöttömyysaste on prosentin. Työmarkkinoiden tilanne on yhä kireä, ja joillain alueilla ja aloilla on merkkejä työvoimavajauksesta. Väestönkehitys antaa viitteitä pitkällä aikavälillä tapahtuvasta työvoiman luonnollisesta vähenemisestä. Toimet [22]: Tanska vastaa myönteisesti tarpeeseen lisätä työvoimaa kiinnittämällä huomiota varteenotettaviin työntekijäryhmiin, kuten yli 55-vuotiaisiin, toteuttamalla syrjäytymistä torjuvia työmarkkinoita edistäviä toimia, lisäämällä koulutuksen laatua ja kohentamalla työvoiman pätevyyttä. Pitkäaikaiseen haasteeseen vastataan toteuttamalla kattavaa elinikäisen oppimisen strategiaa, lisäämällä tieto- ja viestintätekniikan käyttöä sekä vakauttamalla verotusta ja vähentämällä valtion velkaa, jotta varmistetaan, ettei taloudellinen rasitus muodostu liian suureksi. Tukitoimia toteutetaan kaikkien pilarien osalta, mutta kansallinen toimintasuunnitelma antaa vähän tietoja sellaisten henkilöiden työllistymisestä, joita uhkaa sosiaalinen syrjäytyminen. Vaikka pitkäaikaistyöttömäksi ajautuminen on vähäistä, työttömille ei ole aina voitu tarjota toimintasuunnitelmaa ennen kuuden tai kahdentoista työttömyyskuukauden täyttymistä. Uuden toimialastrategian tavoitteena on uusien yritysten lisääminen ja pk-yritysten hallinnollisen taakan pienentäminen. Yritysveroa pienennetään vuonna 2001. Sukupuolten välisten palkkaerojen ja sukupuolten välisen eriytymisen vähentämiseksi on ehdotettu innovatiivisia toimia. Työmarkkinaosapuolet vaikuttavat merkittävästi toimien laatimiseen ja täytäntöönpanoon sekä työn organisoinnin joustavoittamiseen kaikilla tasoilla. [22] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Työhön kohdistuvan verotaakan vähentämiseen tähtäävät jatkuvat uudistukset ovat alentaneet jonkin verran marginaaliveroastetta, mutta paikallisverotuksen lisäämisen takia eivät aivan odotetusti. Myös etuuksien ja alhaisten palkkatulojen vähäiset suuruuserot merkitsevät sitä, että verouudistusten kannustinvaikutus pienipalkkaisiin on heikko, sillä pienipalkkaisten keskuudessa työn kannustimet riippuvat edelleen tiukoista työmarkkinoiden käytettävissä olemista koskevista säännöistä, myöntämisperusteista sekä tehokkaammista työmarkkinatoimista. Tanska on jatkanut toimia syrjäytymistä torjuvien työmarkkinoiden luomiseksi, ja vapaaehtoiseen eläkkeelle siirtymiseen perustuvasta järjestelmästä on saatu joitakin myönteisiä tuloksia työntekijöiden työssä pitämisen osalta. Uusilla työympäristön parantamista edistävillä aloitteilla pyritään vähentämään työnteon lopettamista terveyssyistä. Vaikka koulutusvapaalla olevien työttömien määrä on vähentynyt jyrkästi, vanhempainlomalla olevien henkilöiden määrä ei ole vähentynyt merkittävästi. Erityisesti on tehty työtä tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämiseksi, ja periaate on vahvistettu lailla. Uusia aloitteita on tehty naisten ja miesten työllisyys- ja palkkaerojen ratkaisemiseksi. Tulevaisuuden haasteet: Suurin haaste on edelleen työvoimatarjonnan laadun parantaminen ja määrän lisääminen osittain osallistumisastetta nostamalla ja tuottavuutta parantamalla. Käynnissä olevia uudistuksia on yhä seurattava tiiviisti ja niiden vaikutuksia arvioitava. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota vero- ja etuusjärjestelmien uudistamiseen, jotta nähdään, riittävätkö uudistustoimet työvoiman lisäämiseen. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä enemmän huomiota kansallisten vähemmistöjen työllistymismahdollisuuksiin. Naisten ja miesten työllisyys- ja palkkaerojen ratkaisemiseen tähtääviä aloitteita on myös tarkkailtava, kuten myös toimia, joilla pyritään vähentämään pullonkauloja. Tulevissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa olisi annettava enemmän tietoja henkilöistä, joilla ei ole työttömyysvakuutusta. >VIITTAUS KAAVIOON> SAKSA Yleisarvio: BKT:n kolmen prosentin reaalikasvu vuonna 2000 oli suurin viimeisen kymmenen vuoden aikana, kuten myös työllisyyden kasvuprosentti, joka oli 1,5 prosenttia. Työttömyys (7,9 prosenttia) jatkoi laskuaan, mutta itäisessä Saksassa uusien työpaikkojen syntyminen on pysähtynyt ja työttömyysaste yhä korkea. Nuorisotyöttömyysaste on edelleen paljon alle EU:n keskitason, mutta vastaavasti pitkäaikaistyöttömien määrä, joka on 4,0 prosenttia, on yhä EU:n keskitasoa suurempi vaikka se onkin laskenut asteittain. Pitkäaikaistyöttömyyteen ajautuvien määrä on pysynyt samana. Ikääntyneiden työntekijöiden (55-64-vuotiaat) työllisyysaste on suurin piirtein EU:n keskitasoa, mutta viimeisten vuosien aikana heidän työllisyysasteensa ei ole noussut. Toimet [23]: Näihin haasteisiin vastataan vakautta ja kasvua edistävillä talouspoliittisilla toimilla, maltillisilla palkkasopimuksilla sekä varmistamalla julkisen talouden pitkän ajan kestävyys. Työllistyvyyspilariin liittyviä toimia on asteittain lisätty, mutta niitä on tarkennettava ja yhtenäistettävä. Elinikäinen oppiminen on toimissa tärkeällä sijalla, mutta ajatuksen täytäntöönpanoa on tehostettava Saksan liittohallituksen ja osavaltioiden (Länder) hallitusten sekä muiden koulutusalan toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten kumppanuuksilla. Vaikka useat toimet etenevät työmarkkinaosapuolten toimesta ja Bündnis für Arbeit -liiton (Liitto työn puolesta) puitteissa tehdyn yhteistyön ansiosta, useita toimia on tuettava työehtosopimuksilla, ja niille on tapauksen mukaan annettava valtion tukea. Yrittäjyyttä suosivat erityistoimet ja merkittävät tulo- ja yhtiöverotuksen uudistukset luovat yrityksille sijoitusmahdollisuuksia suosivan ympäristön. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on tärkeällä sijalla asialistalla, mutta konkreettisia toimia on toteutettava enemmän. [23] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Ehkäisevien toimien tehostamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta tähän mennessä käytetyillä välineillä ei saavuteta vuodelle 2002 asetettuja suuntaviivan 1 tavoitteita eikä merkittävästi vähennetä pitkäaikaistyöttömyyttä. Yleisten työllistymismahdollisuuksien parantaminen on haaste, joka on Eurooppa-neuvoston Tukholman kokouksessa asetettujen tavoitteiden mukaan erityisen olennainen ikääntyneiden henkilöiden kannalta. Kaikki työmarkkinoiden toimijat ovat selvästi tunnustaneet tämän haasteen, ja Bündnis für Arbeit -menettelyssä se on merkittävässä asemassa. Sekä kokonaistyöllisyysaste että naisten työllisyysaste on nousemassa asteittain Lissabonin huippukokouksessa asetettujen tavoitteiden tasolle. Kaksijakoisen ammattikoulutusjärjestelmän menestyksekkään kehittämisen sekä täydennyskoulutusta parantavien useiden toimien ansiosta elinikäinen oppiminen on saanut tärkeän aseman. Saksan liittohallitus on laatinut useita elinikäistä oppimista käsittelevän toimintasuunnitelman yhteydessä toteutettavia keskitettyjä ja innovatiivisia toimia, mutta niistä ei vielä ole muovautunut kattavaa strategiaa, jota kaikki toimijat, myös Bündnis für Arbeit -liiton toimijat, tukisivat ja johon sisältyisi myös asianmukaiset määrälliset tavoitteet. Tähän mennessä on toteutettu muutamia konkreettisia toimia, ja nämä toimet liittyvät etenkin koulutusalan, tieto- ja viestintätekniikan alan koulutus mukaan lukien, uudistuksiin ja laadullisiin muutoksiin. Jatkuva tuloveron alentaminen, yhtiöveron viimeaikainen alentaminen sekä ympäristöveron nostaminen pienentävät edelleen kokonaisverotaakkaa. Mallihankkeet ovat alkaneet vähentää palkkakustannuksia palkkahaitarin alapäässä. Kaksitahoista strategiaa, joka koskee sekä tasa-arvon valtavirtaistamista että naisiin suunnattua erityistoimea, on jatkettu. Hallitus on sitoutunut käsittelemään vero- ja etuusjärjestelmien vaikutuksia naisten työllisyyteen ja vähentämään sukupuolten välisiä palkkaeroja syksyllä vuonna 2001 annettavan kertomuksen perusteella. Tulevaisuuden haasteet: Erityisesti Saksan itäosassa on suuri pula työpaikoista. Ongelmia aiheuttaa myös erityisesti tieto- ja viestintätekniikka-alan ammattivajaus. Ehkäisevä lähestymistapa on vahvistettava käytännöksi etenkin silloin, kun on kyse kansallisista vähemmistöistä, siirtotyöläisistä ja itäsaksalaisista henkilöistä. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysastetta on lisättävä. Elinikäisen oppimisen periaatteen soveltaminen edellyttää lisäinvestointeja inhimillisiin voimavaroihin, työmarkkinaosapuolten selvempää sitoutumista asiaan sekä asianmukaisia laadullisia ja määrällisiä tavoitteita. Sosiaalisen osallisuuden edistäminen matalapalkkaisten työllistymistä parantamalla on edelleen haasteena. Tärkeitä tavoitteita ovat myös edullisten (lasten)hoitopalvelujen ja kokopäiväkoulujen lisääminen, perhettä suosivien työaikojen mahdollistaminen, verotuksen aiheuttamien esteiden vähentäminen sekä syrjivien palkkaerojen poistaminen. Itäisen Saksan talouden elvyttämisprosessi on saatava jälleen käyntiin yhtenäisillä alueellisilla ja rakenteellisilla toimilla vajaatyöllisyyden vähentämiseksi merkittävästi. Kaikkia pilareita koskevien asianmukaisten tavoitteiden ja edistystä osoittavien indikaattorien laatimista on nopeutettava. >VIITTAUS KAAVIOON> KREIKKA Yleisarvio: Vuonna 2000 Kreikan talous kasvoi 4,1 prosenttia, ja talouden kasvu oli viidentenä perättäisenä vuotena EU:n keskimääräistä talouskasvua (3,3 prosenttia) nopeampaa. Kreikka on nyt euroalueen jäsen. Työn tuottavuus parani, ja myös työllisyyden kokonaiskasvu ja kokonaistyöllisyysaste paranivat. Kreikan työmarkkinoilla on yhä samoja rakenteellisia ongelmia: EU:n keskitasoa (63,3 prosenttia) alhaisempi työllisyysaste (55,6 prosenttia) ja korkea työttömyysaste, joka monen vuoden jälkeen ensimmäistä kertaa laski 11,6 prosentista (1999) 11,1 prosenttiin (2000), mutta oli silti EU:n keskitasoa korkeampi erityisesti nuorten ja naisten osalta. Naisten ja miesten työllisyyserot ovat yhä EU:n suurimmat ja naisten ja miesten työttömyyserot toiseksi suurimmat. Toimet [24]: Kreikka vastasi edellä mainittuihin haasteisiin toimenpiteillä, joilla pyritään torjumaan työmarkkinoiden joustamattomuutta, suosimaan yrittäjyyttä, edistämään sopeutumiskykyä, nostamaan työllisyysastetta, pienentämään työttömyysastetta ja nykyaikaistamaan työn organisointia. Konkreettisten tulosten saavuttamiseksi toimenpiteiden toteutusta on nopeutettava ja valvottava. Kreikassa suunnitellaan sosiaaliturvajärjestelmän laajamittaista järkeistämistä ja uudistamista. Työllistyvyyspilari on yhä keskeisemmällä sijalla, mutta muihin pilareihin kiinnitetään asteittain enemmän huomiota. Julkisia työvoimapalveluja uudistetaan, mutta prosessia on nopeutettava. Kreikka on toteuttanut toimenpiteitä yrittäjyyden arvostuksen lisäämiseksi. Sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan uusia olennaisia toimenpiteitä. Työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti osallistuneet toimenpiteitä koskeneisiin keskusteluihin, mutta työmarkkinaosapuolten aiempaa aktiivisempaa ja rakentavampaa osallistumista toimien laatimiseen ja toteuttamiseen on lisättävä, ja hallituksen on edistettävä tämän toteutumista. Kreikka suunnittelee toimenpiteitä, jotka koskevat elinikäistä oppimista, osaamisyhteiskuntaa, yrittäjyyttä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Vaikka edistystä on selvästi tapahtunut, indikaattoreiden, määrällisten tavoitteiden ja vertailukriteerien laatimista ja seurantaa on tehostettava. [24] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Kreikan vuoden 2001 kansallinen toimintasuunnitelma on kattavampi ja strategisempi, mutta joitakin toimenpiteitä on kohdennettava tarkemmin suuntaviivoihin. Parhaillaan toteutetaan julkisten työvoimapalvelujen rakenneuudistusta. Uudistuksen odotetaan valmistuvan pääosin vuoden 2003 loppuun mennessä, mutta täydentäviä toimenpiteitä jatketaan vuoden 2005 loppuun. Tämän ei kuitenkaan pitäisi asettaa esteitä ehkäisevän ja yksilökohtaisia ratkaisuja suosivan lähestymistavan soveltamiselle eikä Euroopan työllisyysstrategian noudattamiselle. Työttömyystilannetta seuraavan tilastollisen menetelmän parantamista edistävään erityistoimeen ollaan tyytyväisiä, mutta kattavalle tilastolliselle seurantajärjestelmälle on yhä tarvetta. Aloitetut toimet verojen alentamiseksi ja työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi ovat oikeasuuntaisia. Valtavirtaistamisen ja erityistoimien ansiosta naisten osallistumisen työelämään odotetaan lisääntyvän, mutta tilanteessa on edelleen huomattavasti parantamisen varaa. Kattavan elinikäisen oppimisen strategian laadinta on yhä alkuvaiheessa. Yritysten perustamiseen liittyvän hallinnollisen taakan pienentämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden vaikutukset ovat myönteisiä, mutta työtä on yhä jatkettava. Uusia työpaikkoja syntyi lähinnä palvelualoilla, ja alan työllistämismahdollisuuksia olisi hyödynnettävä enemmän. Kumppanuuteen perustuva toimintatapa on kehittynyt myönteisesti, mutta etenkin työmarkkinaosapuolten on jatkettava toimia tämän hyväksi. Tulevaisuuden haasteet: Kehityksestä huolimatta Kreikan työmarkkinoilla on yhä rakenteellisia puutteita. Kreikan on siksi jatkettava ja tehostettava strategisen kehyksen sekä koordinoitujen ja tasapainoisten toimien kehittämistä, nopeutettava julkisten työvoimapalvelujen uudistamista ja toteutettava ehkäiseviä, yksilöllisiä ja aktivoivia toimia, ajantasaistettava tilastollista seurantajärjestelmää sekä kannustettava erityisesti naisten ja nuorten osallistumista työmarkkinoille. Kreikan on myös laadittava ja toteutettava kattava elinikäisen oppimisen strategia, parannettava yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laatua, sopeutettava koulutusta paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin sekä kannustettava työmarkkinaosapuolia osallistumaan aktiivisemmin ja rakentavammin erityisesti työn organisoinnin nykyaikaistamiseen. Lisäksi Kreikan on lisättävä jo hyväksyttyjen toimien seurantaa ja arviointia, jotta tarvittaessa voidaan ryhtyä korjaaviin toimiin. >VIITTAUS KAAVIOON> ESPANJA Yleisarvio: Vuosi 2000 oli Espanjassa vahvan kasvun vuosi. BKT kasvoi 4,1 prosenttia ja työllisyysaste nousi 3,3 prosenttia, eli ne olivat paljon suuremmat kuin EU:ssa keskimäärin. Työttömyysaste laski, vaikkakin vähemmän kuin edellisenä vuonna, sillä työvoimaa oli huomattavasti enemmän. Työttömyysaste, joka on 14,1 prosenttia, on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin ja työllisyysaste (55 prosenttia) paljon alhaisempi erityisesti naisten ja nuorten kohdalla. Määräaikaisten sopimusten suuri osuus ja huomattavasti EU:n keskitasoa alhaisempi määrä osa-aikaisia työpaikkoja ovat huolestuttavia piirteitä Espanjan työmarkkinoilla. Työttömyysasteessa on merkittäviä alueellisia eroja, ja samalla joillakin aloilla ja joissakin ammateissa on yhä enemmän työvoimavajausta. Toimet [25]: Vuoden 2001 kansalliseen toimintasuunnitelmaan sisältyneen Espanjan työllisyysstrategian voidaan katsoa olevan jatkoa edellisinä vuosina hyväksytylle strategialle. Strategia perustuu työvoiman työllistyvyyden parantamiseen aktiivisia työllistämistoimia kehittämällä sekä työvoiman kysynnän edistämiseen erityisesti yritysten verotaakkaa ja hallinnollisia kustannuksia vähentämällä sekä luomalla tasaisella tahdilla työpaikkoja. Täystyöllisyyden tavoitteesta on keskusteltu, mutta työllisyysasteen noususta ja vakaussopimuksessa vuodeksi 2004 esitetystä 60 prosentin työllisyysasteesta huolimatta mitään tarkkoja tavoitteita ei ole asetettu. Työn organisoimiseksi on esitetty positiivisia toimenpiteitä, mutta merkittäviä tuloksia ei vielä ole saatu. Yhtäläisten mahdollisuuksien osalta on korostettu enemmän yksittäisiä toimenpiteitä kuin tasa-arvon valtavirtaistamista tai naisten työllistyvyyteen liittyviä strategioita. Vaikka kansallisen toimintasuunnitelman laatimiseen on osallistunut aktiivisesti ammattiliittoja ja työnantajien järjestöjä, ne eivät ole tukeneet kaikkia ehdotettuja toimenpiteitä. Työmarkkinaosapuolten kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen uudesta työmarkkinoiden uudistamista koskevasta lakiehdotuksesta ennen sen hyväksymistä. [25] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Vaikka ehdotetuissa toimenpiteissä on otettu huomioon neuvoston suositukset, kaikkia suosituksia ei käsitellä selvästi vuoden 2001 kansallisessa toimintasuunnitelmassa. Työllisyyspolitiikassa keskitytään työttömyysetuuksien toimivuuteen ja työttömien määrän vähennyttyä rahoituksen tehostamiseen. Toimet alueellisten työllistämispalvelujen koordinoinnin parantamiseksi ovat tärkeitä, mutta järjestelmän toteutuminen on yhä viivästynyt. Naisten työllisyysasteen jatkuvasta kasvusta ja myönteisiä toimia koskevista viimeaikaisista lainsäädännöllisistä toimenpiteistä huolimatta yhtäläisten mahdollisuuksien valtavirtaistamista on tehostettava. Toimet, joilla pyritään merkittävästi lisäämään naistyövoiman työmarkkinoille osallistumista, ovat yhä riittämättömiä erityisesti 0-3-vuotiaille lapsille tarjottavan lastenhoitopalvelun ja muiden huollettavien hoidon osalta, eikä määrällisiä tavoitteita ole asetettu. Uuden ammatillista koulutusta koskevan lain luonnoksen laatimisessa on edistytty, ja kolmas kansallinen täydennyskoulutusta koskeva sopimus allekirjoitettiin työmarkkinaosapuolten kanssa joulukuussa 2000. Elinikäistä oppimista koskevan yhtenäisen strategian toteuttamiselle ei kuitenkaan ole asetettu tarkkoja tavoitteita. Uusi laki työmarkkinoiden uudistamisesta tuo joustavuutta sopimuksiin. Uuden lain tavoitteena on edistää vakaita työsuhteita, tukea osa-aikaisia työpaikkoja ja ottaa huomioon erityisesti henkilöt, joilla on vaikeuksia työmarkkinoille pääsyssä. On myös hyväksytty joitakin toimenpiteitä, jotka koskevat etuusjärjestelmästä aiheutuvia työnteon esteitä ja työhön kohdistuvan verotaakan keventämistä. Tulevaisuuden haasteet: Espanjan on tehostettava toimiaan, joilla varmistetaan riittävät taidot omaavan ja joustavan työvoiman saatavuus, vahvistettava tieto- ja viestintätekniikan käyttöä sekä edistettävä osaamisyhteiskuntaa. Ammatillista koulutusta koskevan lain hyväksyminen on osa yleistä elinikäisen oppimisen strategiaa, jonka on katettava ammatillisen koulutuksen kolmen alajärjestelmän yhdentyminen sekä lisättävä koulutuspolitiikan ja epävirallisen oppimisen yhdenmukaisuutta kaikilla tasoilla. On lisättävä toimia aktiivista ikääntymistä koskevien toimenpiteiden edistämiseksi. Työllistämispalvelujen uudistus on saatava päätökseen, jotta voidaan lisätä alueellisten työllistämispalvelujen välistä koordinointia ja varmistaa aluekehityksen sekä ammatillisen ja maantieteellisen liikkuvuuden riittävä tasapaino. Uudistuksen vaikutuksia on myös tarkkailtava. Kansallisen toimintasuunnitelman indikaattoreita on parannettava. Tässä yhteydessä uuden tilastollisen seurantajärjestelmän (SISPE) kehittämisellä katsotaan olevan suuri merkitys. Määräaikaisten työsopimusten vähentäminen ja osa-aikaisten työsopimusten lisääminen ovat yhä suuria haasteita. Naisten työllisyysasteen nostamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettava pikaisesti kriittisiä ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla edistetään perhe- ja työelämän yhteensovittamista ja etenkin lastenhoitopalveluja ja muiden huollettavien hoitoa. >VIITTAUS KAAVIOON> RANSKA Yleisarvio: Ranskan strategia, jonka keskeisiä tavoitteita ovat voimakkaampi kasvu, työpaikkojen lisääminen ja kaikkia koskeva työllisyyden kasvu, on mukautettu Eurooppa-neuvoston Lissabonin ja Tukholman kokouksissa asetettuihin tavoitteisiin. Erityisesti korostetaan työsuhteen laatua: pysyvämmät, paremmin palkatut ja osaamisvaltaisemmat työpaikat, jotka ovat paremmin organisoituja ja turvallisempia. Kotimaisen kysynnän lisääntyminen nosti työllisyysastetta kaksi prosenttia ja alensi työttömyysastetta (1,7 prosenttiyksikköä). Nuorten työpaikkoja sekä työajan lyhentämistä koskevilla aloitteilla on ollut myönteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Työmarkkinaosapuolten työajoista käymillä neuvotteluilla on työn uudelleenorganisoinnin ansiosta ollut myönteinen vaikutus maltillisten palkkasopimusten laatimiseen ja työn tuottavuuden lisäämiseen. Kokonaistyöttömyysaste sekä naisten työttömyysaste ovat kuitenkin yhä EU:n keskitasoa korkeampia. Yli 55-vuotiaiden osallistumisaste on EU:n alhaisimpia. Toimet [26]: Työllisyyttä koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa noudatetaan hyvin suuntaviivoja ja katetaan monialaiset painopisteet. Uutta alkua koskevien ehkäisevien toimien edunsaajien määrä on lisääntynyt, mutta asetettuihin tavoitteisiin ei ole päästy. Syrjäytymistä torjuvien osallisuutta lisäävien toimien ansiosta sekä naisten työttömyysaste että pitkäaikaistyöttömyysaste ovat alentuneet. Työllisyydessä on kuitenkin yhä epätasapainoisuuksia, mikä on osoitus siitä, että työttömyysasteessa on tietty raja, jonka alittaminen vie aikaa. Joillakin aloilla on alkanut esiintyä työvoimapulaa ja samanaikaisesti eräillä aloilla työttömyysaste on korkea. Uusilla palveluilla työtä nuorille -ohjelmalla (Nouveau services, emplois jeunes) on ollut välittömiä ja merkittäviä vaikutuksia nuorten työllisyyteen, ja nyt haasteena on syntyneiden työpaikkojen vakiinnuttaminen. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö yleistyy nopeasti. [26] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Edistystä on tapahtunut yritysten hallinnollisen taakan pienentämisessä, työn organisoinnin nykyaikaistamisessa ja toimenpiteiden nuoriin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Työajan lyhentämistä koskevan lainsäädännön täytäntöönpano pienissä yrityksissä on kuitenkin suuri haaste. Työmarkkinaosapuolten kanssa on jatkettu neuvotteluja koulutusjärjestelmän ja koulutuksen laadun parantamiseksi. Vuoden 2001 tulokset työttömiin kohdistuvista yksilökohtaisista ja ehkäisevistä toimista ovat odotettuja alhaisempia. Kaikille työttömille suunnattu henkilökohtaista uutta alkua koskeva uusi toimintasuunnitelma (Projet d'Action Personnalisée pour un Nouveau Départ) on ollut käytössä 1. heinäkuuta 2001 alkaen. Ikääntyneiden työntekijöiden ennenaikaisen työmarkkinoilta poistumisen hidastamiseksi ehdotettujen toimenpiteiden vaikutus vaikuttaa vähäiseltä verrattuna asian merkityksellisyyteen. Työhön kohdistuvaa verotaakkaa on onnistuttu pienentämään. Tulevaisuuden haasteet: Yli 55-vuotiaiden aktiivista ikääntymistä koskevia toimenpiteitä on tehostettava. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaiset on saatava ymmärtämään, millaisia seurauksia varhaiseläkejärjestelmien soveltamisella on. Työhön kohdistuvan verotaakan vähentämistä on jatkettava, sillä edistyksestä huolimatta työhön kohdistuva verotaakka on Ranskassa EU:n keskitasoa korkeampi. Kaikille työttömille suunnatun henkilökohtaista uutta alkua koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä on kiinnitettävä erityisesti huomiota ehkäisevään toimintatapaan. Elinikäistä koulutusta on edistettävä, ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua täydennyskoulutusjärjestelmän uudistamisesta on jatkettava. On arvioitava, miten työajan lyhentäminen lakisääteisiin 35 tuntiin pienissä yrityksissä vaikuttaa työllisyyteen ja työmarkkinoihin. >VIITTAUS KAAVIOON> IRLANTI Yleisarvio: Vuonna 2000 työllisyysaste kasvoi jälleen huomattavasti, 4,7 prosenttia, ja työttömyys laski ennennäkemättömän alhaiselle tasolle eli 4,2 prosenttiin. Tästä huolimatta on vielä joitakin rakenteellisia haasteita. Vaikka pitkäaikaistyöttömyys on laskenut alle 2 prosentin, Irlannissa on yhä paljon henkilöitä, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella ja/tai ovat etuusjärjestelmien alaisia. Kokonaistyöllisyysaste on 65,1 prosenttia, ja sekä naisten että miesten työllisyysasteet ovat EU:n keskitasoa korkeampia useimmissa ikäluokissa ja yhä lähempänä Lissabonin ja Tukholman kokouksissa asetettuja tavoitteita. Työmarkkinoilla vallitsee ammattitaito- ja työvoimavajaus, ja palkkainflaation vaara on olemassa. Asiaan on paneuduttava huolellisesti lisäämällä työvoiman määrää ja osallistumisastetta kaikilta mahdollisilta tahoilta. Työn tuottavuutta on parannettava edelleen panostamalla työntekijöiden taitoihin ja elinikäiseen oppimiseen. Myös luotujen työpaikkojen laatua on parannettava. Toimet [27]: Tämän vuoden kansallisessa toimintasuunnitelmassa jatketaan varovaista painotuksen siirtämistä työllistyvyyspilarista kolmeen muuhun pilariin. Suunnitelmasta ilmenee vuonna 1999 aloitetun työvoiman aktivoinnin tulokset, ja suunnittelua täydentää ehkäisevä strategia. Valitettavasti toimintasuunnitelmassa ei esitetä lukuja työttömäksi ajautuneista, ja käytettyä strategiaa on vaikea arvioida. Työvoiman laadun parantamiseen tähtäävän koulutuksen ja elinikäisen oppimisen strategiaa on jatkettava järjestelmällisesti. Kolmikantainen kohtuutta ja hyvinvointia koskeva ohjelma "Programme for Prosperity and Fairness" toimii puitteina monille työllisyyteen liittyville toimille, joita kaikkien osapuolten on nyt pantava täytäntöön. Kansallisen kehittämissuunnitelman toteuttamisen myötä viimevuotinen sitoutuminen yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvon valtavirtaistamisen edistämiseen alkaa tuottaa alustavia tuloksia. Kansallisen kehittämissuunnitelman täytäntöönpanon myötä oikeudenmukaisella alueellisella ja paikallisella kehityksellä olisi oltava suurempi merkitys tulevissa työmarkkinatoimissa. [27] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Irlannissa naisten työllisyysaste nousi jälleen ja on Euroopan keskitasoa. Kuitenkin Irlanti yltää työllisyysasteellaan vasta EU:n 10:nneksi, ja alle 35-vuotiaiden naisten työllisyysaste on alle EU:n keskitason. Irlannissa toteutetaan parhaillaan verouudistusta ja toimia lastenhoitopalvelujen tarjonnan ja laadun parantamiseksi. Edullisten lastenhoitopalvelujen tarjonta ei ole riittävää. Tarvitaan enemmän aikaa, jotta sukupuolten välisten palkkaerojen ja työllisyyserojen poistamiseen tähtäävät toimet tuottavat tulosta. Työn tuottavuus lisääntyi merkittävästi vuonna 2000. Kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitellään laajalle ulottuvia taitoja ja elinikäistä oppimista koskevia aloitteita. Näitä aloitteita on kuitenkin vahvistettava, jotta opetus- ja koulutusalojen välinen kuilu voidaan poistaa. Vaikka kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitetään joukko koulutusalan tavoitteita, siinä ei esitetä yleisiä elinikäistä oppimista koskevia tavoitteita. Erityisen kehittymättömänä nähdään työntekijöille tarjottava ammatillinen täydennyskoulutus. Jo viime vuoden kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitetyn kansallisen koulutusrahaston käynnistäminen oli hidasta, mutta sen avulla on nyt tarkoitus lisätä investointeja työntekijöille tarjottavaan täydennyskoulutukseen. Tulevaisuuden haasteet: Irlannin on yhä tavoiteltava tasapainoista ja kestävää työllisyyskasvua erityisesti naisten ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden osallistumisastetta lisäämällä sekä sisäisen muuttoliikkeen ja työvoiman määrän luonnollisen lisääntymisen avulla. Lisäksi on edelleen pyrittävä aktiivisesti poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot ja naisten ja miesten välinen epätasa-arvo lastenhoitopalveluja parantamalla ja verouudistusten avulla. Parhaillaan laaditaan kattavaa elinikäisen oppimisen strategiaa, ja on varmistettava strategian osatekijöiden yhteisvaikutus. Erityistä huomiota on kiinnitettävä yrityksissä annettavaan koulutukseen. Irlannin työllisyysstrategian onnistumista tulevaisuudessa mitataan myös sillä, kuinka työmarkkinatoimenpiteillä onnistutaan saavuttamaan Irlannin tulevan aluekehitysstrategian yhteydessä tasapainoisempi alueellinen ja paikallinen kehitys. >VIITTAUS KAAVIOON> ITALIA Yleisarvio: Italian työmarkkinoiden tulokset osoittavat tilanteen parantuneen huomattavasti vuonna 2000: työllisyyskasvu oli kokoaikaiseksi muutettuna 1,5 prosenttia, ja vuoden 2001 tammikuuhun mennessä työttömyysaste oli pudonnut alle 11 prosentin. Merkittävää on, että naisten työllisyysaste kasvoi nopeammin (1,3 prosenttia) kuin miesten työllisyysaste (0,8 prosenttia). Tuloksiin vaikutti nopeampi talouskasvu (2,9 prosenttia), palkkausta suosivat verokannustimet ja uudet joustavat järjestelyt. Tästä huolimatta Italian kokonaistyöllisyysaste (53,5 prosenttia) on EU:n alhaisimpia, ja Italian työmarkkinoita vaivaavat yhä perinteiset rakenteelliset ongelmat: matala nuorisotyöllisyysaste, suuret sukupuolten väliset erot työllisyys- ja työttömyysasteissa sekä alueelliset epätasapainot. Parlamentin vaihtuminen ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ongelmat rajoittivat kansallisen toimintasuunnitelman tavoitteiden asettamista sisällöllisesti ja määrällisesti. Uusi hallitus asetti vuoden 2005 kokonaistyöllisyystavoitteeksi 58,5 prosenttia ja vuoden 2010 tavoitteeksi 61,3 prosenttia. Hallitus kuvaili tulevan työllisyysstrategiansa tähtäävän työmarkkinoiden sääntelyjärjestelmän uudistamiseen, työvoimapalvelujen vapauttamiseen ja pimeän työn torjumiseen. Toimet [28]: Italiassa on tehostettu aiemmin luotujen toimien toteuttamista, kun taas uusia toimia on kehitetty vähemmän. Italian kansallisessa toimintasuunnitelmassa keskitytään työllistyvyyspilariin myöntämällä uusien työntekijöiden palkkaamista suosivia verokannustimia, jotka myös edistivät maan eteläosassa esiintyneen pimeän työn laillistamista. Lisäksi on toteutettu joitakin elinikäistä oppimista koskevia toimenpiteitä sekä työelämässä pysymistä edistäviä kannustimia. Yrittäjyyspilarissa lisättiin työttömyysalueille myönnettävää tukea, mutta ongelmat työmarkkinaosapuolten välisessä vuoropuhelussa hidastivat käynnissä olevaa työn organisoinnin nykyaikaistamista. Yhtäläisten mahdollisuuksien hyväksi toteutetut toimet olivat liian vähäisiä. Toimia koskevien seuranta- ja arviointijärjestelmien kehittämisessä on yhä puutteita. [28] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Vuoden 2000 toimintasuunnitelmassa esitettyjen toimien toteuttaminen on edistynyt, mutta ne eivät ole johtaneet kattavaan uudelleenjärjestelyyn. Eläkejärjestelmää on tarkoitus tarkastella vuonna 2001, mutta sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta lykättiin jälleen. Verokannustimia vahvistettiin heikommassa asemassa olevien työntekijöiden palkkaamisen edistämiseksi ja epävarmassa tilanteessa olevien työsuhteen vakiinnuttamiseksi. Uusia toimia, joilla estettäisiin nuorten ajautumista pitkäaikaistyöttömyyteen, ei esitetty, ja aikuisten työttömyyteen liittyvät toimenpiteet koskivat enimmäkseen työntekijöiden palkkaamiseen kannustamista. Julkisten työvoimapalvelujen järjestäminen paikallisesti on käynnissä, mutta varojen jakaminen paikallisille viranomaisille on ollut ongelmallista. Viivästyminen haittasi ehkäisevän lähestymistavan soveltamista pitkäaikaistyöttömyyteen ja työllisyystietojärjestelmän (SIL) hallinnollisten tietojen saatavuutta. Kansallisessa toimintasuunnitelmassa ei täten esitetä panos- tai tulosindikaattoreita. Naisten työllisyyden edistämiseksi toteutettiin vain vähän toimia, eivätkä ne riitä luomaan yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa kattavaa strategiaa. Elinikäisestä oppimisesta ei laadittu määrälliset tavoitteet sisältävää strategiaa, mutta on toteutettu tiettyjä parannuksia ja toimia, joihin myös työmarkkinaosapuolet osallistuvat. Tulevaisuuden haasteet: On pyrittävä toimien yhtenäisyyteen ja siihen, että toimet ovat Lissabonin kokouksessa asetettujen tavoitteiden mukaisia. On kiinnitettävä erityisesti huomiota suuriin alueellisiin eroihin ja esitettävä tilastollisen seurantajärjestelmän tiedot, jotta maan toimenpiteitä voidaan arvioida. Työllisyydessä vallitsevien sukupuolten välisten erojen vähentämiseen tarkoitetut toimet on muutettava laajemmaksi strategiaksi, jossa otetaan huomioon kaikki neljä pilaria ja jossa esimerkiksi lastenhoitopalveluilla ja muilla omaispalveluilla on tärkeä asema. Ehkäisevän lähestymistavan soveltamista estävät yhä korkea nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyysaste, julkisten työvoimapalvelujen uudistaminen ja työllisyystietojärjestelmän täytäntöönpanon puute. Näiden heikkouksien takia luvattua etuusjärjestelmän yleistä uudistusta tarvitaan yhä enemmän. Myös työhön kohdistuvan verotaakan pienentämiseen on yhä kiinnitettävä erityistä huomiota varsinkin pienipalkkaisten työntekijöiden tapauksessa. Lisäksi on luotava ja pantava täytäntöön elinikäistä oppimista koskeva määrälliset tavoitteet sisältävä strategia, jonka tarkoituksena on lisätä erityisesti naisten, ikääntyneiden henkilöiden ja muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien työllisyyttä. >VIITTAUS KAAVIOON> LUXEMBURG Yleisarvio: Vahva talouskasvu (8,5 prosenttia), ehkäisevä ja aktiivinen työllisyyspolitiikka, jota tarkastellaan säännöllisesti työmarkkinaosapuolten kanssa, sekä työvoimatoimistojen palvelujen yksilöllistäminen selittävät Luxemburgin lähes olemattoman työttömyysasteen (2,4 prosenttia). Luxemburgin taloutta kuvaa avoin suhtautuminen maan ulkopuolelta tuleviin tavaroihin, palveluihin ja myös työvoimaan. Paikallisesta työvoimavajaudesta on perinteisesti selvitty siirtotyöläisten ja rajatyöläisten avulla. Ulkoisen työvoiman saatavuuden ansiosta talouskasvu on ollut mahdollista ilman paikalliseen työvoimareserviin kohdistuvaa rasitusta; paikallista työvoimaa on rajallisesti, eikä se laadullisesti eikä määrällisesti olisi riittänyt viime vuosikymmenten talouskasvun toteuttamiseen. Tuloksena on kansallista työllisyysastetta korkeampi maan sisäinen työllisyysaste. Toimet [29]: Luxemburgissa työttömyyden torjuminen perustuu edelleen ehkäisevään lähestymistapaan, jossa tarpeet määritellään varhain, työnhakijoiden tilannetta seurataan yksilötasolla ja työttömiä ja muita työmarkkinoiden ulkopuolella olevia pyritään saamaan aktiivisiksi työllistämistoimenpiteillä ja koulutuksella tai uusilla järjestelmillä, joiden tarkoituksena on lisätä työnhakijoiden joustavuutta. Työllistyvyyden lisääminen on etusijalla Luxemburgin työllisyysstrategiassa, joka on osoittautunut onnistuneeksi. Teknisten, verotukseen liittyvien, taloudellisten tai pk-yrityksille tarkoitettua täydennyskoulutusta koskevien lukuisten toimien myötä yrittäjyyspilarilla on suurin osuus vuoden 2001 kansallisessa toimintasuunnitelmassa. Osuus- ja yhteisötalous on saamassa uudet säännöt, joissa on mielenkiintoista havaita, miten talous ja yhteiskunta niveltyvät uudella tavalla toisiinsa. Uudet tieto- ja viestintätekniikat edellyttävät erityisesti työntekijöiltä mukautumiskykyä. Sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien periaate tullaan ottamaan huomioon kaikissa politiikoissa. [29] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Luxemburg on noudattanut sille annettuja suosituksia vaihtelevassa määrin. Vuoden 2000 kansallisen toimintasuunnitelman laatimisen aikana työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, jota maan taloudelliset ja sosiaaliset toimijat käyvät säännöllisesti, oli vaikeaa. Vuoropuhelua on sittemmin jatkettu, varsinkin vuoden 2001 kansallista toimintasuunnitelmaa varten. Täydennyskoulutus tukee osaamisyhteiskunnan luomista. Vielä on kuitenkin määriteltävä kohteet henkilöresursseihin suunnattavan sijoittamisen osalta. Ikääntyneitä henkilöitä koskevaa suositusta on kehitettävä, sillä heidän kohdallaan tilanne on puutteellinen. Ikääntyneillä henkilöillä on oltava ensisijainen asema tulevissa työllisyysstrategioissa. Tulevaisuuden haasteet: On tehtävä poliittisia uudistuksia, joilla lisätään aktiivista ikääntymistä ja nostetaan yli 55-vuotiaiden työntekijöiden aktiivisuusastetta. Tekninen ja ammatillinen koulutus, jolla pyritään vähentämään niiden nuorten lukumäärää, jotka lopettavat opiskelun ilman ammattitutkintoa, on keskeisellä sijalla. Tavoitteena on lisätä yhtenäisyyttä elinikäistä oppimista koskevien alojen, mukaan lukien oppisopimuskoulutus ja kansalaisyhteiskunnan panostus, välillä. Yhteiskunnan taloudelliset ja sosiaaliset toimijat on saatava tietoisiksi naisten työllistymismahdollisuuksista sekä sukupuolten välisistä palkkaeroista ja kaikista muista toimenpiteistä, joilla osallistumisastetta voidaan lisätä. Työllisyystilanteen erikoispiirteiden takia on lisättävä alueellista yhteistyötä koko Luxemburgin suuralueella, jotta Luxemburgin suurkaupunkialueen työllisyystilanteen hallinnointia voidaan yhdenmukaistaa. >VIITTAUS KAAVIOON> ALANKOMAAT Yleisarvio: Alankomaiden sodanjälkeisen pisimmän nousukauden loppumisesta on havaittavissa selviä merkkejä. Alankomaiden talouden ja työmarkkinoiden tilanteen odotetaan pysyvän tulevina vuosina EU:n keskitasoa parempana. Vuonna 2001 työllisyyskasvun odotetaan kokoaikaiseksi muutettuna olevan 1,75 prosenttia ja työttömyysasteen odotetaan pysyvän noin kolmessa prosentissa. Työvoiman suuri kysyntä ei näin ollen muutu, ja tämän ansiosta naisten ja yli 55-vuotiaiden työllisyysaste varmasti kasvaa. On myös merkittävää, että työllisyys lisääntyy nyt kokoaikaiseksi muutettuna nopeammin kuin jos työllisyyttä laskettaisiin henkilömäärän perusteella. Myös kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat, muita heikommassa asemassa olevat henkilöt hyötyvät vihdoin työmarkkinoiden noususuhdanteesta. Ammattitaitovajauksen jatkuminen lisää palkka-hintakierteen syntymisen mahdollisuutta. Inflaatio saavutti ennätykselliset 4,3 prosenttia. Alankomaiden talous on saattanut alkaa rauhoittua juuri oikeaan aikaan. Toimet [30]: Alankomaissa painopiste on perinteisesti työvoimatarjonnan lisäämisessä aktivointi- ja ehkäisytoimien kautta sekä toimenpiteissä, joilla vero- ja etuusjärjestelmiä kehitetään työllisyyttä tukeviksi. Samaan aikaan hallitus on yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa korostanut jälleen sitä, että palkkoja olisi nostettava suhteessa tuottavuuden kasvuun. Lisäksi hallitus on korostanut joustavia työmarkkinasuhteita ja työn organisoinnin uudistamista työn ja hoitopalvelujen yhteensovittamiseksi. Sopeutumiskykyyn ja sosiaaliseen syrjäytymiseen on kiinnitetty tänä vuonna enemmän huomiota, ja tämän ansiosta tasapaino Euroopan työllisyysstrategian neljän pilarin välillä on lisääntynyt. Yrittäjyyspilari on nähtävyydeltään heikoin, sillä sitä toteutetaan yleisemmillä toimenpiteillä, jotka liittyvät veroihin ja kilpailuun. Työmarkkinaosapuolilla on Alankomaiden ns. Polder-mallissa omat vastuualueensa esimerkiksi työn organisoinnissa, palkka-asioissa ja elinikäisessä oppimisessa. Työmarkkinaosapuolet ovat osallistuneet aktiivisesti kansallisen toimintasuunnitelman laatimiseen. [30] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Alankomaiden viranomaiset ovat ottaneet käyttöön yleisen kaikille työntekijöille suunnatun verohelpotuksen sekä antaneet paikallisille viranomaisille mahdollisuuden palkita kauan työttömyysetuisuuksia saaneita henkilöitä, jos nämä ottavat vastaan palkkatyön. Alankomaiden Commissie Donner on ehdottanut ratkaisua, jolla vältetään, että (osittain) työkyvyttömien määrä ylittää miljoonan. Kokonaistilanteen tilastollinen seuranta on parantunut selvästi. Ensimmäisen kerran tietoa on saatu kaikilta niiltä kolmelta elimeltä, jotka ovat vastuussa tilapäisesti työttömäksi joutuneiden uudelleentyöllistämisestä. Koska teknisiä ongelmia on vielä ratkottavana, on melkoinen haaste osoittaa, että vuoden 2002 määräajassa pysytään. Tulevaisuuden haasteet: Sosiaali- ja työttömyysetuuksien sekä alhaisen tulotason tukien kumuloitumiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta köyhyysloukkua voidaan pienentää. Työkyvyttömyysongelman ratkaisemisessa kiinnitetään yleisesti enemmän huomiota tilanteeseen ajautuviin kuin tilanteesta selviäviin. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että työkyvyttömien määrän takia myös tilanteesta selviämiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Erityisen tärkeää on ehkäistä mahdollinen palkka-hintakierre ja välittää työntekijöitä sellaisiin työpaikkoihin, joita on vaikea täyttää. Yli 55-vuotiaiden ja naisten työllisyysastetta on yhä lisättävä. Merkittävästä kehityksestä huolimatta lastenhoitopalvelujen tarjonnassa on yhä vajetta lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Uusi lastenhoitopalvelujen perustarjontaa koskeva laki tulee voimaan vuoteen 2003 mennessä. Osaamistalouden tuottavuutta on lisättävä kiinnittämällä enemmän huomiota työvoiman tarjonnan laatuun. >VIITTAUS KAAVIOON> ITÄVALTA Yleisarvio: Vuosi 2000 oli jälleen erittäin myönteinen Itävallan talouden ja työllisyyden kannalta. BKT:n reaalikasvu oli 3,2 prosenttia ja työttömyysaste 3,7 prosenttia, mikä oli yksi EU:n alhaisimmista. Työllisyysaste, joka oli 68,3 prosenttia, ylsi lähes Lissabonin kokouksessa asetettuihin tavoitteisiin (77 prosenttia miesten ja 59,4 prosenttia naisten osalta). Työmarkkinoiden rakenteellisten ongelmien poistamiseksi toteutetut toimet eivät vielä ole tuottaneet odotettua tulosta. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on paljon EU:n keskitasoa alhaisempi, ja se on alentunut entisestään vuonna 2000. Sukupuolten väliset erot työllisyysasteessa ovat edelleen suuret, eikä uuden lapsenhoitoavustuksen myönteisiä vaikutuksia ole vielä osoitettu. Toimet [31]: Itävalta vastaa yleisiin haasteisiin yhtenäisellä strategialla ja kaikkia pilareita koskevilla lukuisilla aloitteilla kehittääkseen osaamistalouden edellytyksiä työpaikkojen luontiin. Työllistyvyyspilarin toimien tavoitteet ovat erittäin korkealla. Pitkäaikaistyöttömyyteen ajautuvien määrä on erittäin pieni, vaikka aktivointiaste onkin hieman laskenut. Tasa-arvon valtavirtaistaminen on vahvasti esillä, mutta sitä koskevat toimenpiteet olisi muutettava tiiviimmäksi strategiaksi. Elinikäistä oppimista koskevia toimia on parannettu, mutta ne eivät silti muodosta riittävän kattavaa ja yhtenäistä strategiaa. [31] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Julkisten työvoimapalvelujen tavoitteet noudattavat selvästi niitä Euroopan työllisyysstrategian ja annettujen suositusten näkökulmia, jotka koskettavat Itävaltaa, erityisesti niiden ryhmien osalta, joilla on ongelmia työmarkkinoilla. Vammaisten työttömyys on vähentynyt huomattavasti. Julkisten työvoimapalvelujen selvät sukupuolten välisiä eroja koskevat tavoitteet voivat kannustaa muita yksityisiä ja julkisia instituutioita panemaan täytäntöön kattavan keskipitkän aikavälin strategian. Tämä käy erityisen hyvin ilmi siitä, että huomattavat palkkaerot ovat pienentyneet. Erityisesti matalapalkkaisten ja kouluttamattomien työhön kohdistuvaa suurta verorasitusta ei ole pienennetty. Työlainsäädäntöön on tehty joitakin muutoksia, ja hyvän työllisyystilanteen ansiosta työttömyysvakuutusmaksuja suunnitellaan hieman laskettavan. Näyttää siltä, että budjettivajeen vähentäminen on saanut enemmän huomiota kuin ns. verokiila. Saadakseen ikääntyneet ihmiset pysymään kauemmin työssä Itävallan hallitus nosti lakisääteistä varhaiseläkeikää naisten osalta 55:stä 56,5:een ikävuoteen ja miesten osalta 60:sta 61,5:een ikävuoteen. Lisäksi hallitus asetti uusia sääntöjä työkyvyttömyyseläkejärjestelmiä varten ja toteutti toimenpiteitä asteittaisen eläkkeelle siirtymisen helpottamiseksi. Hallitus tarjoaa myös useita kannustimia työnantajille, jotta nämä pitäisivät ikääntyneet työntekijät pidempään työssä. Työmarkkinaosapuolet ovat tukeneet ikääntyneitä työntekijöitä koskevia toimia laajentamalla työehtosopimuksia koskemaan osa-aikatyötä. Tämä vaikuttaa kuitenkin riittämättömältä, sillä ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste laskee yhä. Siksi onkin varmistettava, että toimenpiteet ovat tehokkaita. Tulevaisuuden haasteet: Koska Itävallassa vallitsee lähes täystyöllisyys, aktiiviset työmarkkinatoimet on jatkossakin suunnattava kohderyhmiin. Työllisyysjärjestelmän rakenteellisten ongelmien (esimerkiksi työhön kohdistuva verorasitus) ratkaisemiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota etenkin naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi. On kehitettävä toimia siirtotyöläisten integroimiseksi työmarkkinoille. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten on kunkin oman toimivaltansa puitteissa sovittava kattavasta ja yhtenäisestä elinikäisen oppimisen strategiasta, jossa tieto- ja viestintätekniikan taidot ja ammatillinen koulutus sisällytetään koulutusalalle kokonaisuudessaan. Kaikkien vastuutahojen, niin (liittovaltion ja osavaltioiden) hallituksen kuin työmarkkinaosapuoltenkin, on edistettävä sukupuolten välisten palkkaerojen pienentämistä ja hoitopalvelujen tarjonnan lisäämistä. >VIITTAUS KAAVIOON> PORTUGALI Yleisarvio: Vuonna 2000 Portugalin kansantalous kasvoi 3,3 prosenttia eli nopeammin kuin vuonna 1999. Työmarkkinaindikaattorien perusteella tilanne jatkui yleisesti ottaen hyvänä: työllisyysaste nousi 68,3 prosenttiin, ja työttömyysaste laski 4,2 prosenttiin. Jotkin rakenteelliset heikkoudet vaarantavat kuitenkin edelleen työmarkkinoiden kehityksen. Tärkeimpiä näistä ovat heikko tuottavuus ja työvoiman heikko ammattitaito, vähäinen osallistuminen jatkokoulutukseen, koulunkäynnin varhain keskeyttävien suuri määrä ja heikosti kehittynyt palveluala. Toimet [32]: Portugali aikoo ratkaista nämä ongelmat keskittämällä toimet työllistyvyyspilariin. Portugali on esittänyt kattavan ja kunnianhimoisen suunnitelman elinikäisen oppimisen edistämiseksi. Suunnitelman tavoitteena on koulutusjärjestelmän kehittäminen, ja tämä tavoite edellyttää täsmällistä täytäntöönpanoa sekä tarkkaavaista seurantaa ja arviointia. Samanaikaisesti työttömiä aktivoidaan kansallisin toimenpitein, joilla pannaan täytäntöön suuntaviivat 1 ja 2. Yrittäjyyspilarin osalta ei tehty merkittäviä aloitteita. Sopeutumiskykypilarissa tavoitteena on saada työmarkkinaosapuolet mukaan toimintaan muun muassa työmarkkinoita ja työllisyyspolitiikkaa sekä koulutusta koskevin alakohtaisin sopimuksin. Yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan pilarin toimissa tavoitteena on miesten ja naisten tasapuolinen osallistuminen työ- ja perhe-elämään, ja tavoitetta tuetaan pääasiassa esikouluasteen päivähoitopaikkaverkostoa laajentamalla. [32] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Portugali on laatinut kattavan elinikäistä oppimista koskevan suunnitelman, jonka tavoitteena on parantaa ammatillista peruskoulutusta monipuolistamalla etenkin aikuisille tarkoitetun virallisen koulutuksen sisäisiä ja ulkopuolisia väyliä. Uuden teknologian asema lähitulevaisuudessa on otettu huomioon. Palvelualan kasvua edistetään lisäämällä työntekijöiden ammattitaitoa ja luomalla uusia työpaikkoja. Työmarkkinaosapuolia koskevissa toimissa merkittävä edistysaskel oli kahden kolmikantasopimuksen allekirjoittaminen. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisstrategiassa keskitytään esikouluasteen päivähoitoverkoston laajentamiseen. Strategiaan ei sisälly merkittäviä uusia toimenpiteitä, joilla pyrittäisiin lisäämään miesten osallistumista perhe-elämään, mutta Portugalissa ollaan suunnittelemassa uutta lainsäädäntöä, jossa tunnustetaan välttämätön oikeus isyyslomaan. Tulevaisuuden haasteet: Portugalin on uudistettava tuotantorakennettaan, jotta se voi vastata tulevaisuudessa entistä maailmanlaajuisempien ja kilpailun sävyttämien markkinoiden asettamiin haasteisiin. Tätä varten palvelualalle on luotava lisää hyviä työpaikkoja ja työvoiman tuottavuutta on parannettava. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa toteuttamalla kattava elinikäistä oppimista koskeva suunnitelma asianmukaisesti, lisäämällä työvoiman ammattitaitoa ja ottamalla uutta teknologiaa käyttöön työmarkkinaosapuolten tekemien konkreettisten sitoumusten mukaisesti. Lisäksi työmarkkinoille tulevilla nuorilla pitäisi olla asianmukaiset taidot, ja toimissa olisi erityisesti keskityttävä koulunkäynnin varhain keskeyttävien määrän vähentämiseen. Työvoiman tarjonnan ja kysynnän väliseen epäsuhtaan on kyettävä puuttumaan paremmin etenkin tarjoamalla asianmukaisia työmahdollisuuksia korkeasti koulutetulle työväestölle. Eri aloilla esiintyvään epätasaiseen sukupuolijakaumaan on voitava puuttua nykyistä tehokkaammin. >VIITTAUS KAAVIOON> SUOMI Yleisarvio: Suomen työmarkkinatilanteelle oli edelleen ominaista EU:n keskiarvoa suurempi talouskasvu (5,7 prosenttia) ja korkeampi työllisyysaste (67,5 prosenttia). Myös työttömyysaste on keskimääräistä korkeampi (9,8 prosenttia), ja se vaihtelee huomattavasti alueittain. Toisaalta joillakin aloilla ja kasvukeskuksissa on työvoimapulaa ja pullonkauloja. Toimet [33]: Vuoden 2001 kansallinen toimintasuunnitelma on jatkoa vuoden 2000 toimintasuunnitelmalle, mutta se painottuu strategisemmin. Sen tavoitteena on parantaa työllisyyden kasvua, työvoiman tarjontaa ja työmarkkinoiden toimivuutta panostamalla ammattitaidon ja asiantuntemuksen kehittämiseen. Kaikki pilarit on otettu suunnitelmassa hyvin huomioon, mutta ensimmäistä pilaria painotetaan. Tavoitteena on nostaa työllisyysaste 70 prosenttiin vuoteen 2005 mennessä, mikä kuitenkin edellyttää suotuisan talouskasvun jatkumista ja tehokkaan työmarkkina- ja koulutuspolitiikan, työympäristön uudistusten ja veronkevennysten antamaa tukea sekä maltillisia palkkasopimuksia. Varhaisessa vaiheessa tehtävien suunnitelmien kehittymisestä huolimatta pitkäaikaistyöttömyyteen ajautui miltei yhtä paljon henkilöitä kuin aiemmin. Työllisyysasteen nostamisessa erityishuomiota kiinnitetään ikääntyneisiin. Kansalliseen toimintasuunnitelmaan sisältyy kattava ja kaikkiin pilareihin ulottuva elinikäisen oppimisen strategia. Aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden uudistusta jatketaan pitkäaikaistyöttömyyteen ajautumisen ehkäisemiseksi ja työvoiman saatavuuden varmistamiseksi, ja samalla edistetään myös työnantajille suunnattuja julkisia työvoimapalveluita. Sopeutumiskyvyn tukeminen ja työn organisoinnin laadun parantaminen, yrittäjyyden vahvistaminen ja sukupuolten välisen eriytymisen vähentäminen ovat yhteydessä tietoon perustuvaan kasvustrategiaan. Työllisyyspolitiikan alueelliseen ulottuvuuteen kiinnitetään lisähuomiota. Työmarkkinaosapuolet otetaan mukaan kansallisen toimintasuunnitelman toteuttamiseen. [33] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Vuonna 2000 eläkejärjestelmiin tehtiin joitakin muutoksia, jotta varhaiseläkkeelle siirtymistä edistäviä kannustimia voitiin vähentää. Vuonna 2001 tehtiin joitakin vaikeimmin työllistettäville suunnattuja uusia aloitteita, ja mahdollisuutta kannustaviin lisäparannuksiin tarkastellaan uudelleen vuonna 2001. Ikääntyneiden ammattitaito ja työkyky pyritään niin ikään saattamaan ajan tasalle usein toimin. Suomi on laatinut kattavan strategian työhön kohdistuvan verotaakan keventämiseksi 1,5 prosentilla BKT:sta vuosina 1999-2003. Tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen osuus keskivertotyöntekijän palkkakustannuksista on arviolta 46,7 prosenttia vuonna 2001. Useita toimia toteutetaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa sukupuolten välisen eriytymisen vähentämiseksi. Uusia aloitteita tehtiin vanhempien vastuun keventämiseksi ja vanhempainlomasta työnantajille aiheutuvien kustannusten jakamiseksi. Tulevaisuuden haasteet: Haasteina ovat nykyiset pullonkaulat sekä tarve varmistaa työvoiman asianmukainen tarjonta ottaen huomioon työvoiman ikääntyminen, varhaiseläkkeelle siirtyminen, suuret alueelliset erot ja rakennetyöttömyys. Sitkeimmän pitkäaikaistyöttömyyden poistaminen edellyttää työmarkkinaohjelmien laadun ja tehokkuuden lisäämistä. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä korkeaan nuorisotyöttömyysasteeseen. Työmarkkinoiden ammattikohtaista eriytymistä sukupuolittain on pyrittävä torjumaan edelleen erityisesti pullonkauloja poistaen, ja myös elinkelpoisten yritysten perustamiseen ja yrittäjyyden tukemiseen on panostettava lisää. Vero- ja etuusjärjestelmien uudistuksia on seurattava, ja työhön kohdistuvan verotaakan keventämistä on jatkettava. Tämä koskee etenkin matalapalkkaisten korkeaa efektiivistä marginaaliveroastetta. >VIITTAUS KAAVIOON> RUOTSI Yleisarvio: Ruotsin työmarkkinatilanne on parantunut selvästi parin viime vuoden aikana. Työllisyysaste nousi viime vuonna 2,2 prosenttia. Vuonna 2000 työllisyysaste oli 73 prosenttia. BKT jatkoi erinomaista kehitystä ja nousi 3,6 prosenttia viime vuodesta. Työttömyysaste laski edelleen 5,9 prosenttiin. Etenkin tieto- ja viestintätekniikan alalla mutta myös terveydenhuolto- ja hoitoalalla on joitakin merkkejä pullonkauloista, mutta työvoimasta ei vielä ole yleistä pulaa. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on edelleen hyvin korkea verrattuna EU:n keskiarvoon. Toimet [34]: Ruotsin työllisyyspolitiikan kokonaistavoitteena on täystyöllisyys. Kunnianhimoisena välitavoitteena on, että 80 prosentilla 20-64-vuotiaista olisi työpaikka vuoteen 2004 mennessä. Keväällä esitetyn talousarvion mukaan tavoitetta ei saavuteta, jos BKT:n kasvu jatkuu nykyisellään. Työmarkkinatoimia on tehostettu, ja niiden tavoitteena ovat tehokkaat työmarkkinat, joilla vallitsee täystyöllisyys ja voimakas talouskasvu. Toteutetuilla toimilla on voitu vähentää aikuisten ajautumista pitkäaikaistyöttömyyteen, ja nuoria ajautuu edelleen vähän pitkäaikaistyöttömyyteen. Teollisuuspolitiikalla pyritään vireyttämään liiketoimintaympäristöä siten, että uusia yrityksiä perustetaan ja vanhoja laajennetaan, mutta samalla myös lisätään uuden tietotekniikan käyttötaitoja ja saatavuutta. Alueellisen kasvusopimuksen tavoitteena on tehostaa nykyvoimavarojen käyttöä, ja sitä voidaan pitää tärkeänä alueellisen yrityspolitiikan välineenä. Ruotsin koulutuspolitiikassa korostetaan elinikäiseen oppimiseen tarvittavia oikeita edellytyksiä ja panostetaan kaikkiin koulutusasteisiin. Myös työmarkkinaosapuolilla on suuri vastuu varmistettaessa yksilöiden mahdollisuuksia osallistua elinikäiseen oppimiseen. Ne toimivat aktiivisesti myös tämän vuoden kansallista toimintasuunnitelmaa laadittaessa ja toimittivat suunnitelmaan useita tekstejä, joista useimmat koskevat sopeutumiskykypilaria. Yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan politiikan tavoitteena on antaa edellytykset työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle. Väestörakenteen muutosten vuoksi myös naisten osallistumista työmarkkinoille on lisättävä. Vaikka toimia onkin jo toteutettu, osa-aikaisesti työskentelevien määrän puolittamista koskevaa tavoitetta ei ole vielä saavutettu. [34] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaus neuvoston vuonna 2000 antamiin suosituksiin: Toimet työhön kohdistuvan verotaakan keventämiseksi ovat jatkoa viime vuonna esitetylle verouudistukselle. Uusista kevennystoimista ei ole ilmoitettu. Kevennyksistä huolimatta verotaso on yhä korkeampi kuin muissa jäsenvaltioissa. Ruotsi on lisännyt työn vastaanottamista tukevia kannustimia päättäväisesti. Työmarkkinajärjestelyyn osallistuvan ei ole enää mahdollista saada työttömyyskorvausta uudelta työttömyysjaksolta, ja työttömyysvakuutuskausi on rajoitettu 600 työpäivään. Ensimmäisten sadan työpäivän jälkeen työttömän henkilön on etsittävä työtä sekä muilta paikkakunnilta että eri aloilta, ja korvauksen enimmäismäärää alennetaan. Lisäksi on otettu käyttöön aktivoimisohjelma, jonka tarkoituksena on estää työnhakijan joutuminen työttömyyden ja työmarkkinaohjelmien väliseen kierteeseen. Ohjelmalla on voitu myös vähentää työttömyysvakuutuksen käyttöä varhaiseläkkeenä. Tavoitteeksi on asetettu sosiaaliturvasta riippuvaisten henkilöiden määrän puolittaminen vuosina 1999-2004. Ammatti- ja alakohtaisen eriytymisen nykytason seurantaan ja arviointiin on kiinnitetty aiemmin huomiota, mutta uusia merkittäviä aloitteita ei ole tehty. Neuvoston suosituksesta hallitus kehotti kansallista työmarkkinahallintoa laatimaan kertomuksen aloitteista, joita on tehty sukupuoleen perustuvan työmarkkinoiden epätasapainon korjaamiseksi. Kertomuksen tulokset eivät vielä ole saatavilla. Tulevaisuuden haasteet: Keventämisestä huolimatta verotaso on edelleen korkea EU:hun nähden. Etnisten vähemmistöjen ja siirtotyöläisten työmarkkinatilanne on parantunut jonkin verran, mutta se on edelleen vaikea syntyperäisiin ruotsalaisiin verrattuna, ja siihen on puututtava. Vaikka työmarkkinaosapuolet pääasiassa vastaavatkin kolmannesta pilarista, hallituksen olisi hyvä osallistua toimintaan nykyistä aktiivisemmin ja tuettava, seurattava ja arvioitava työmarkkinaosapuolten aikaansaannoksia. Ammatti- ja alakohtaiseen eriytymiseen pyritään puuttumaan varhaisessa vaiheessa, mutta se on yhä yleistä ja vaatii lisätoimia. Työvoiman riittävän tarjonnan varmistaminen pitkällä aikavälillä ja aktiivisten työmarkkinaohjelmien tehokkuuden varmistaminen ovat niin ikään Ruotsin keskeisiä haasteita. >VIITTAUS KAAVIOON> YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA Yleisarvio: Työmarkkinoiden voimakkaan kehityksen ansiosta työllisyys parani kuluneena vuonna entisestään, ja kokonaistyöllisyysaste oli 71,2 prosenttia. Tästä huolimatta työmarkkinoilla on vielä joitakin rakenteellisia ongelmia. Yksi viidestä työnantajasta katsoo, että hänen työntekijöidensä ammattitaidossa on huomattavia puutteita. Nuorten ja aikuisten ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen (nuorten osuus 16 prosenttia, aikuisten 10 prosenttia) väheni hiukan vuonna 2000. Luvut ovat edelleen parhaiden suoriutuneiden jäsenvaltioiden lukua suurempia, vaikkakin pitkäaikaistyöttömyydestä työelämään palanneiden määrä on jäsenvaltioiden suurimpia. Työmarkkinoille osallistumattomuus ja jäljellä oleva pitkäaikaistyöttömyys keskittyvät niihin kotitalouksiin, joissa kukaan ei käy työssä, sekä epäsuotuisille alueille ja heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin (näitä ovat jotkin etniset vähemmistöt, vammaiset, iäkkäät miespuoliset työntekijät ja yksinhuoltajat). 40 prosentilla työttömyyskorvauksen hakijoista on luku- tai laskutaitovaikeuksia. Toimet [35]: Yhdistyneen kuningaskunnan strategiassa keskeisenä tavoitteena on torjua syrjäytymistä työllisyyden kasvun avulla. Yrittäjyyspilariin kuuluvat lisätoimet vahvistavat pilarien välistä tasapainoa. Hallitus ja paikallistason hallintoviranomaiset pitävät paikallistason työllisyysaloitteita tärkeinä pyrittäessä tasoittamaan työpaikkojen luonnin alueellisia eroja. Sopeutumiskykypilari ilmentää nykyisiä joustavia työkäytäntöjä, mutta työntekijöiden turvallisuutta lisäävillä toimilla strategiasta saataisiin tasapainoisempi. Yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan pilarin viimeaikaisilla aloitteilla on määrä lisätä työelämän tasapainoa. [35] Työllisyyssuuntaviivojen toteuttamisen yhteydessä "toimilla" viitataan kaikkiin pilareihin liittyviin toimiin. Vastaukset suosituksiin: Yhdistyneen kuningaskunnan tämänvuotinen kansallinen toimintasuunnitelma ilmentää paikallistason kumppanuuksien vahvaa asemaa. Paikallistason kumppaneille on annettu entistä enemmän liikkumavaraa elinikäistä oppimista ja sosiaalista osallisuutta koskevien toimien toteuttamisessa. Kansallisella tasolla on havaittavissa maan kahden suurimman työmarkkinaosapuolen aseman vahvistuminen. Yleisestä lähestymistavasta ei kuitenkaan ole kyse, koska näiden työmarkkinaosapuolten osallistuminen on rajattu joihinkin erityiskysymyksiin. Kansallisessa lastenhoitostrategiassa parannetaan edelleen lastenhoitopalvelujen tarjontaa ja saatavuutta. Strategian vaikutuksia olisi seurattava tiiviisti. Erityishuomion kohteena on yksinhuoltajien kannustaminen osallistumaan työelämään. Kokopäivätoimisesti työskentelevien naisten palkkaero muihin työntekijöihin verrattuna kaventui hiukan eli 18 prosenttiin, mutta se on edelleen EU:n suurimpia. Yhdistynyt kuningaskunta on ilmaissut pyrkivänsä kaventamaan tätä eroa määrittelemättä kuitenkaan täsmällisiä toimenpiteitä tai tavoitetta. Yhdistynyt kuningaskunta on tunnustanut, että kaikilla aloilla olisi päästävä sukupuolten tasapuolisempaan jakaumaan, mutta tavoitteen saavuttaminen edellyttää tehokkaampia toimenpiteitä. Suuntaviivaa 2 koskevan indikaattorin yhteisen määritelmän perusteella aktiivisiin toimiin osallistui 12,4 prosenttia työttömistä, joten 20 prosentin tavoitteesta jäätiin selvästi. Aikuisten New Deal -ohjelmaa on uudistettu siten, että työttömyyteen puututaan aiemmin, ja näin neuvoston suositukseen on vastattu osittain. Puuttumisajankohdan muuttaminen kansallisessa toimintasuunnitelmassa 12 kuukaudesta 18 kuukauteen ei ole perusteltua. Koska työttömyysaste on hyvin alhainen, sellaisia New Deal -ohjelmaan osallistuvia henkilöitä, jotka ovat olleet jo 18 kuukautta työttömänä, on kaikkein vaikeinta auttaa eivätkä he pysty kilpailemaan työmarkkinoilla. Niiden pitkäaikaistyöttömien määrä, jotka ovat onnistuneet säilyttämään saamansa työpaikan, ei ole tiedossa. Kansallisessa toimintasuunnitelmassa on ensisijaisena tavoitteena heikkojen perustaitojen parantaminen tukemalla koulutukseen pääsyä ja siihen osallistumista, ja tämä tavoite on osa elinikäisen oppimisen strategiaa. Aiemmissa kansallisissa toimintasuunnitelmissa kuvattua strategiaa on alettu valtaosin soveltaa, ja siinä korostetaan epävirallisen oppimisen asemaa. Kansallisessa toimintasuunnitelmassa tuodaan esiin uuden aikuisten perustaitostrategian antama lisäpanos. Suunnitelmaan sisältyy oppimisen perusrakenteen tarkistus, ja siinä osoitetaan huomattavia lisäresursseja niitä eniten tarvitseville. Tulevaisuuden haasteet: Hallituksella, työnantajilla ja ammattiliitoilla on tärkeä rooli työhön perustuvan koulutuksen tukemisessa. Tavoitteena on korjata työvoiman ammattitaidon puutteita ja heikkoa tuottavuutta elinikäisen oppimisen yleiskehyksessä (etenkin pienet yritykset). Erityisasemassa ovat niille henkilöille suunnatut toimet, joiden perustaidot (luku- ja laskutaito) ovat heikot. Työttömille aikuisille annetaan entistä tehokkaammin tukea 18 työttömyyskuukauden jälkeen aikuisten New Deal -ohjelmasta, mutta Yhdistynyt kuningaskunta voisi vielä lisätä varhaisemmin tapahtuvaa aktivointia suuntaamalla enemmän toimia 12 kuukautta työttömänä olleisiin. Työttömiä on entistä enemmän heikossa asemassa olevissa väestöryhmissä, joten tukea lisäämällä näiden väestöryhmien ja muun työvoiman välistä eroa voitaisiin kaventaa. Sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen EU:n suurimpia. Sekä hallituksella että työmarkkinaosapuolilla on tämän ongelman ratkaisemisessa tärkeä asema. Kansallisen tason toimissa on tärkeää hyödyntää työmarkkinaosapuolten vahvistuvaa asemaa. >VIITTAUS KAAVIOON> 4. Tulevat toimet Edellä esitetty arviointi sekä saavutuksista että toimintalinjojen kehityksestä antaa jonkin verran aihetta optimismiin. Saavutukset ovat parantuneet sekä työllisyyden että työttömyyden osalta. Yleisesti ottaen toimet tukevat työllisyyden suuntaviivoja ja suosituksia, vaikkakaan ei aina niin järjestelmällisesti kuin on edellytetty. Analyysista käy kuitenkin myös ilmi, että EU:n työmarkkinoilla on yhä vakavia rakenteellisia puutteita. Niihin on puututtava pikaisesti, jotta varmistetaan Lissabonin strategian onnistuminen. Työllisyysasteen nostaminen Äskettäinen kasvuennusteiden alentaminen pakottaa EU:n jäsenvaltiot jatkamaan tinkimättä toimia, joilla helpotetaan työpaikkojen luomista ja lisätään työvoiman osallistumisastetta sekä varmistetaan näin eteneminen kohti Lissabonin tavoitteita ja täystyöllisyyttä. Panemalla työllisyyden suuntaviivat laajasti täytäntöön luodaan vankka perusta kattavalle strategialle työllisyysasteen nostamiseksi. Työvoiman tarjonnan turvaamiseksi on jatkettava ennaltaehkäiseviä ja aktiivisia toimia, joilla joudutetaan työttömien palaamista työmarkkinoille. Kaikkien jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne voivat noudattaa ennaltaehkäisyyn liittyviä tavoitteita nuorten ja aikuisten osalta vuoteen 2002 mennessä, kuten vuonna 1997 pidetyssä Luxemburgin huippukokouksessa sovittiin. Lisäksi on kiinnitettävä enemmän huomiota aktiivisten työmarkkinatoimien tehokkuuden mittaamiseen sekä niiden soveltuvuuteen työttömien ja työnantajien erityistarpeisiin muuttuvilla työmarkkinoilla. Vero- ja etuusjärjestelmien uudistamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota erityisesti työn vastaanottamista jarruttavien tekijöiden poistamiseksi ja ennenaikaisen eläkkeelle jäämisen ehkäisemiseksi. Yhtä tärkeää on ottaa tulevat elinikäiseen oppimiseen liittyvät strategiat tehokkaasti käyttöön. Työvoiman kysynnän edistämiseksi on jatkettava yrittäjyyskulttuuria tukevia toimia ja poistettava pienten ja keskisuurten yritysten luomiseen ja hoitoon liittyviä esteitä. Tähän on mahdollista myötävaikuttaa kehittämällä parempia indikaattoreita ja viitearvoja. Nykyistä ja vielä vaatimatonta suuntausta työhön kohdistuvan verotuksen vähentämiseksi on tuettava erityisesti matalapalkkaisen työn osalta. Työllisyysasteen nostaminen edellyttääkin tasapainoista politiikkaa, jota tuetaan konkreettisilla kansallisilla tavoitteilla. Työllisyyden laatu Työllisyyden laatu on moniulotteinen kysymys, johon kuuluvat niin yksittäisten työpaikkojen ominaispiirteet, laajempi työympäristö kuin työmarkkinoihin liittyvät tekijätkin. Työllisyyden laatua on parannettava siten, että saadaan enemmän ihmisiä houkuteltua työelämään ja pysymään siellä. Ikääntyneen väestön sekä naisten ja vammaisten osallistumista voidaan lisätä paremmilla työskentelyolosuhteilla sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista helpottavilla palveluilla. Työelämän laatua parantamalla on myös mahdollista ratkaista tulevia henkilöstön palkkaamiseen liittyviä ongelmia monilla julkisen ja yksityisen sektorin aloilla. Paremmilla ura- ja kehitysnäkymillä estetään tehokkaasti putoaminen työmarkkinoilta sekä siitä aiheutuva yhteiskunnallinen syrjäytyminen. Työelämän laatu on lisääntyneen tuottavuuden osatekijä, sillä korkeampi tuottavuus edistää laatua. Koska laatu on toiminnan osa-alue, jossa yhdistyvät kilpailukyvyn ja sosiaalisen osallisuuden tavoitteet, se on keskeinen osa Euroopan yhteiskuntamallia ja avain Lissabonin strategian onnistumiseen. Kansallisilla viranomaisilla ja työmarkkinaosapuolilla on yhteinen vastuu työelämän laadun varmistamisesta. Yhtäläisten mahdollisuuksien turvaamiseksi toimittava päättäväisemmin Muutaman viime vuoden aikana naisten osallistuminen Euroopan työmarkkinoille on lisääntynyt huomattavasti. Korkea kasvuaste on kuitenkin perustunut osa-aikaisiin työpaikkoihin, noin 20 prosentin palkkaeroihin yksityisellä sektorilla sekä lasikattoilmiön olemassaoloon urakehityksen ja johtotehtävien osalta. Ellei tätä epätasapainoa korjata toimien avulla, jää Lissabonin huippukokouksessa asetettu tavoite nostaa naisten työllisyysaste 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä saavuttamatta. Siksi jäsenvaltioiden olisi lisättävä yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaan pilariin kuuluvia toimia, varsinkin kun kysymykseen kiinnitettiin vuoden 2001 kansallisissa toimintasuunnitelmissa aiempia vuosia vähemmän huomiota. Tarvitaan päättäväisempiä toimia sukupuolten välisten erojen, erityisesti palkkaerojen, poistamiseksi. Näiden erojen poistaminen on sijoittamista tuottavuuteen. Sillä ei ainoastaan puututa tärkeään sukupuolten tasa-arvoa heikentävään tekijään, vaan lisätään myös naispuolisten työntekijöiden motivaatiota. Tämä puolestaan voi lisätä työn tuottavuutta ja auttaa estämään työmarkkinoiden eriytymistä sekä muuttamaan perinteisiä rooleja. Ikääntyneiden työntekijöiden valmiuksia parannettava ja voimavaroja hyödynnettävä Iältään 55-64-vuotiaiden työntekijöiden työllisyysaste on poikkeuksellisen alhainen. Tukholman huippukokouksessa asetettiin tavoite nostaa tämän ikäryhmän työllisyysaste 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, ja sen saavuttaminen edellyttää toimintalinjojen selkeämpää määrittelemistä. Uusien kansallisten toimintasuunnitelmien analyysi osoittaa, että jäsenvaltiot pitävät kysymystä merkittävänä, ja että ne ovat käynnistäneet joitakin eläkkeisiin ja erityisesti varhaiseläkejärjestelmiin liittyviä uudistuksia. Varsinkaan työmarkkinaosapuolet eivät kuitenkaan vaikuta kovin halukkailta käynnistämään tehokkaita toimia ennenaikaisen eläkkeelle jäämisen ehkäisemiseksi. Edellä mainittujen uudistusten lisäksi tarvitaan laajempi toimintakokonaisuus, jotta ikääntyneet työntekijät saataisiin pysymään työelämässä tai heidät saataisiin houkuteltua sinne. Toimien tulee perustua erityisesti ennaltaehkäisevään lähestymistapaan ja syvään kulttuuriseen muutokseen. Inhimillisiin voimavaroihin sijoittaminen, elinikäinen oppiminen sekä ammattitaito- ja työvoimavajauksen ehkäiseminen Työllisyysasteen kasvu voi estyä, elleivät työvoiman kysyntä ja tarjonta vastaa toisiaan. Tulevat kysynnän ja tarjonnan väliset paineet useilla markkinoilla (kansallisilla, paikallisilla tai alakohtaisilla) edellyttävät suuremman huomion kiinnittämistä työntekijöiden ammatilliseen ja maantieteelliseen liikkuvuuteen. Tuomalla elinikäinen oppiminen jokaisen ulottuville pitäisi voida parantaa niin työttömien ja työelämässä olevien kuin kaikkien työmarkkinoille ensimmäistä kertaa tulevienkin ammattitaitoa ja ammattipätevyyttä yleisesti. Aivan yhtä tärkeitä yhä suuremmassa määrin tietoon perustuvassa taloudessa ovat toimet kouluttamattomien tavoittamiseksi, joustavampien oppimismuotojen kehittäminen ja aikuisväestön oppimistottumusten edistäminen. Niiden avulla työntekijöillä on mahdollisuus lisätä ja uudistaa ammattitaitoaan muuttuvien työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Tässä yhteydessä työvoimapalveluiden avulla olisi voitava paremmin sovittaa yhteen työvoiman kysyntä ja tarjonta, ja käynnissä olevia nykyaikaistamispyrkimyksiä olisi jatkettava tehokkaasti. Euroopan laajuisen työpaikkoja ja opiskelumahdollisuuksia käsittelevän tietokannan perustamisessa saavutetun edistyksen avulla olisi lisättävä eurooppalaisten työmarkkinoiden avoimuutta Lissabonin huippukokouksen vaatimusten mukaisesti. Sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen Tämänhetkisiä taloudellisia olosuhteita olisi hyödynnettävä täysimääräisesti sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi luomalla yhteiskunnan heikommassa asemassa oleville ryhmille uusia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Osallistuminen työelämään on sosiaalisen osallisuuden tärkeimpiä tekijöitä. Niille, joita asia koskee, olisi suunnattava yhä enemmän aktiivisia toimia, jotka räätälöidään sopiviksi työelämään vaikeasti sijoitettavalle väestönosalle. Siirtymistä tuetuista työpaikoista ja harmaasta taloudesta virallisille työmarkkinoille olisi tuettava aktiivisesti, samoin kuin siirtymistä laadukkaampiin työpaikkoihin, joissa työllisyysnäkymät ovat todistetusti paremmat. Tämän toteuttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää turvata syrjäytymisvaarassa oleville riittävät mahdollisuudet ammattitaidon ja -pätevyyden kehittämiseen. Edistäessään toisiaan täydentäviä työllisyyttä ja osallisuutta koskevia toimintaohjelmia jäsenvaltioiden olisi pyrittävä ehkäisemään niin toimien kuin työmarkkinoidenkin eriytyminen. Tämä voidaan toteuttaa erityisesti asiaan liittyvien elinten tiiviillä yhteistyöllä, joka ulottuu aina toimien suunnittelusta niiden käytännön toteutukseen. Työmarkkinaosapuolet Työmarkkinaosapuolet eivät ole kovinkaan laajasti vieneet eteenpäin niille vuoden 2001 suuntaviivoissa esitettyä kehotusta kehittää omia toimintamuotojaan Euroopan työllisyysstrategian tukemiseksi. Vaikka työmarkkinajärjestöt ilmaisivatkin tukensa Euroopan työllisyysstrategialle esimerkiksi Tukholman Eurooppa-neuvostolle antamassaan julistuksessa, ne eivät osallistu prosessiin näkyvästi. Koska työmarkkinaosapuolilla on suuri merkitys Euroopan työllisyysstrategian onnistumisessa, niiden tiiviimmän osallistumisen varmistaminen tulevaisuudessa on välttämätöntä, kuitenkin niiden itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Alueelliset erot Työllisyyserot Euroopan unionin eri alueiden välillä ovat edelleen tasolla, jota ei voida hyväksyä. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat kaventumassa, kun taas alueiden väliset erot ovat kasvamassa. Siksi toimia on tehostettava tasapainoisemman työllisyystilanteen saavuttamiseksi Euroopan kaikilla alueilla. Näihin toimiin kuuluvat rahoituksen siirrot, mutta niiden on perustuttava alueellisen kilpailukyvyn vahvistamiseen. Sijoittamisen fyysiseen ja henkiseen pääomaan on edelleen säilyttävä tärkeimpänä tavoitteena niin eurooppalaisessa ja kansallisessa politiikassa kuin aluepolitiikassakin. Euroopan työllisyysstrategia tarjoaa asianmukaisen strategisen kehyksen tätä varten. Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ESR on perustettu jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan tärkeäksi välineeksi. ESR:n toiminta voi kuitenkin vaikuttaa työllisyysstrategiaan nähden melko irralliselta, eikä ole aina helppoa määritellä, miten ESR edistää Euroopan työllisyysstrategiaa. Vaikka ESR:n kautta saadun rahoituksen määrä vaihteleekin eri jäsenvaltioissa, on pyrittävä varmistamaan pysyvästi ESR:n ja Euroopan työllisyysstrategian yhdenmukaisuus. Nyt kun ohjelmat vuosiksi 2000-2006 on käynnistetty, on jälleen kiinnitettävä huomiota myös menettelytapoihin ja institutionaalisiin järjestelyihin. Lisäksi tarvitaan joustavuutta, jotta ESR pystyisi edelleen mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin myös Euroopan työllisyysstrategian tavoitteiden yhteydessä. Myös yhteisön Equal-aloitteen avulla on määrä tukea huomattavasti työmarkkinoille pääsyyn ja osallistumiseen liittyvän syrjinnän torjuntaa. Seuranta Komissio ja neuvosto jatkavat Euroopan työllisyysstrategian kehittämistä ja täytäntöönpanoa seuraavasti: * Ne panevat määrätietoisesti täytäntöön työllisyyden suuntaviivat ja suositukset kaikkien pilareiden osalta sekä ottaen huomioon laaja-alaiset tavoitteet. * Ne vahvistavat työllisyyden suuntaviivoja siten, että niissä otetaan huomioon edellä esitetty toimien ja haasteiden arviointi. Säännöksiä lujitetaan erityisesti seuraavien tekijöiden osalta: * ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysastetta koskevat tavoitteet * parempilaatuisten työpaikkojen edistäminen * sukupuolten välisten palkkaerojen kaventaminen. * Ne tarkastelevat perusteellisesti työvoiman osallistumisasteen lisäämisen ja aktiivisen ikääntymisen edistämisen edellytyksiä pitäen lähtökohtana komission ja neuvoston yhteistä raporttia Tukholman Eurooppa-neuvoston pyynnön mukaisesti. * Ne laativat keväällä 2002 pidettävää huippukokousta varten ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan toimintasuunnitelman Euroopan työmarkkinoiden kehittämiseksi. Suunnitelma perustuu Tukholman huippukokouksen jälkeen perustetun korkean tason työryhmän tekemiin havaintoihin. * Ne laativat elinikäistä oppimista koskevan toimintasuunnitelman. Tätä ennen vuoden 2001 aikana kuullaan laajasti jäsenvaltioita, muita EU:n toimielimiä, työmarkkinaosapuolia sekä kansalais- ja muita järjestöjä. Suunnitelma perustuu viime vuoden muistioon [36] sekä yksityiskohtaiseen työohjelmaan, jossa käsitellään koulutusjärjestelmien tulevien konkreettisten tavoitteiden seurantaa Tukholman Eurooppa-neuvoston pyynnön mukaisesti. [36] SEC(2000) 1832, 31.10.2000. * Ne jatkavat indikaattorien kehittämistä työllisyyden suuntaviivojen edistymisen arvioimiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sukupuolten välisiin palkkaeroihin, lasten sekä muiden huollettavien hoitopalveluihin sekä laatukysymyksiin (katso jäljempänä). * Ne tekevät joulukuussa 2001 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle ehdotuksen, joka koskee työn laatua mittaavien indikaattoreiden kehittämistä. Ehdotuksen perustana käytetään komission tiedonantoa, joka koskee investoimista laatuun [37]. [37] KOM(2001) 313 lopullinen, 20.6.2001 * Ne tekevät syvällisen arvion Euroopan työllisyysstrategian vaikutuksista toimiin ja saavutuksiin koko strategian olemassaolon ajalta. Arvio saatetaan päätökseen vuonna 2002. Liite 1: Katsaus vuotta 2000 koskeviin tärkeimpiin indikaattoreihin [38] [38] Katso tärkeimpien indikaattorien yksityiskohtaiset selitykset jäljempänä. >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> Tärkeimpien indikaattorien määritelmät ja niiden lähteet Eurostatin neljännesvuosittaiset työvoimatiedot (QLFD) Tämä tutkimussarja korvaa työvoimatutkimuksen ja työllisyyden viitearvojulkaisujen kautta saadut viime vuosien tiedot, joita on käytetty aiemmissa Työllisyys Euroopassa -kertomuksissa ja yhteisissä työllisyysraporteissa. Työvoimatutkimuksen haittapuolena on se, että siinä tarkastelutapa on erittäin laaja. Toista vuosineljännestä käytetään kuvaamaan koko vuotta, ja tutkimus muuttuu jatkuvasti, mikä vaikeuttaa vertailua. Näiden ongelmien korjaamiseksi työllisyyden pääosasto otti tehtäväkseen laatia sopimusperusteisesti työllisyyden viitearvojulkaisut. Eurostat ei ollut kokonaisvastuussa näiden tietojen keräämisestä. Perusajatuksena oli luoda hyvät vertailukelpoiset työllisyyden aikasarjat käyttämällä kunkin maan osalta parhaimpia mahdollisia tietolähteitä. Tänä vuonna Eurostat on ottanut käyttöön samanlaisen mallin, eli neljännesvuosittaiset työvoimatiedot. Kaikki indikaattorit, työttömyysastetta, nuorisotyöttömyysastetta, kokoaikaiseksi muutettua työllisyysastetta ja taloudellisia indikaattoreita lukuun ottamatta, perustuvat näihin tietoihin. Jäljempänä esitetään yksityiskohtainen kuvaus. Eurostatin neljännesvuosittaiset työvoimatiedot koostuvat kahdesta sarjasta, joita on koottu vuodesta 1991 ja päivitetty neljännesvuosittain, ja ne kattavat kaikki EU:n jäsenvaltiot (EU-12 ja EU-15): * pääasiassa yhteisön työvoimatutkimukseen perustuvat tiedot väestöstä, työllisyydestä ja työttömyydestä sukupuolen ja iän mukaan eriteltyinä * (pääasiassa talouden tilinpitoa koskevan EKT-1995-järjestelmän työllisyystietoihin perustuvat) tiedot työllisyydestä taloudellisen toiminnan ja työmarkkina-aseman sekä sukupuolen ja joidenkin työn erityispiirteiden mukaan eriteltyinä. A Väestö, työllisyys ja työttömyys sukupuolen ja iän mukaan eriteltyinä Yhteisön työvoimatutkimuksen tulokset (jotka kansalliset tilastointilaitokset toimittavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 577/1998 mukaisesti) yhdenmukaistetaan ajallisesti (jotta aikasarjoissa ei olisi katkoksia) ja täydennetään (muista lähteistä saaduilla jäsenvaltioiden työllisyystietoja koskevilla arvioilla), jos neljännesvuosittaisia yhteisön työvoimatutkimuksen tuloksia ei ole saatavilla. Nämä tiedot koskevat ainoastaan kotitalouksissa asuvaa väestöä (laitostalouksissa asuvaa väestöä ei lasketa mukaan) ja ovat asuinpaikkasidonnaisia (maakohtaiset tiedot). Tutkimuksessa on käytetty seuraavia ikäryhmiä: alle 15-vuotiaat, 15-19-vuotiaat, 20-24-vuotiaat, 25-29-vuotiaat, 30-54-vuotiaat, 55-59-vuotiaat, 60-64-vuotiaat, 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat. Sukupuolen ja iän mukaan esitetyt työllisyystiedot on jaettu siviilialan ja maanpuolustusalan töihin. Sukupuolen ja iän mukaan esitetyt työttömyystiedot on eritelty sen mukaan, kuinka kauan aikaa työn hakuun on kulunut (alle 6 kuukautta, 6-11 kuukautta, 12-23 kuukautta, 24 kuukautta tai yli). B Työllisyys taloudellisen toiminnan ja työmarkkina-aseman mukaan eriteltynä EKT-1995:n työllisyystiedot (jotka kansalliset tilastointilaitokset toimittavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 2223/1996 mukaisesti) esitetään NACE rev.1 (A6) -toimialaluokituksen mukaisesti ja työmarkkina-aseman mukaan eriteltyinä (työntekijä / itsenäinen ammatinharjoittaja). Tiedot yhdenmukaistetaan ajallisesti (tarvittaessa) ja täydennetään (työmarkkinatutkimuksen tuloksia koskevien arvioiden tai jäsenvaltioiden työllisyystietojen perusteella), jos neljännesvuosittaisia EKT-1995:n tietoja ei ole saatavilla. Tiedot eritellään sukupuolen mukaan eriteltyinä sekä ottaen huomioon se, onko kyseessä kokoaikainen vai osa-aikainen työ tai jatkuva vai tilapäinen työsuhde (noudattaen työvoimatutkimuksen tai muiden kansallisten tietolähteiden osalta ylhäältä alas suuntautuvaa lähestymistapaa). Tiedot kattavat kaikki kotimaan tuotantoyksiköissä (maakohtaiset tiedot) työskentelevät henkilöt, laitostalouksissa asuvat henkilöt mukaan luettuina. Tärkeimmät indikaattorit: määritelmät ja tietolähteet I Työllisyysaste ikäryhmittäin (15-64-, 15-24-, 25-54- ja 55-64-vuotiaat) sukupuolen mukaan eriteltynä Määritelmä: työssäkäyvien määrä suhteessa samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien kokonaisväestöön. Lähde: Eurostat QLFD, A osa. II Kokoaikaiseksi muutettu työllisyysaste 15-64-vuotiaiden ikäryhmässä sukupuolen mukaan eriteltynä Määritelmä: kokoaikaiseksi muutettu työllisyys suhteessa samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien kokonaisväestöön (kokoaikaiseksi muutettu työllisyysaste määritellään jakamalla tehtyjen työtuntien kokonaismäärä kokoaikaisissa työpaikoissa tehtyjen työtuntien vuosittaisella keskiarvolla). Lähde: työvoimatutkimus (kevään tiedot) - (Eurostat mukauttanut Belgian tiedot). III Työttömyysaste sukupuolen mukaan eriteltynä Määritelmä: työttömien määrä suhteessa samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien kokonaisväestöön. Lähde: Eurostat Harmonised Unemployment Series, vuosittaiset keskiarvot kuukausittaisista arvioista. IV Pitkäaikaistyöttömyysaste sukupuolen mukaan eriteltynä Määritelmä: pitkäaikaistyöttömien (12 kuukautta tai pidempään työttömänä olleiden) osuus samaa sukupuolta olevan työssä käyvän väestön kokonaismäärästä. Lähde: Eurostat QLFD, A osa. V Nuorisotyöttömyysaste sukupuolen mukaan eriteltynä Määritelmä: työttömien 15-24-vuotiaiden määrä suhteessa samaan ikäryhmään kuuluvien ja samaa sukupuolta olevien kokonaisväestöön. Lähde: Eurostat Harmonised Unemployment Series, vuosittaiset keskiarvot kuukausittaisista arvioista. VI Työllisyyskasvu Määritelmä: kotimaan tuotantoyksiköissä työskentelevien määrän vuosittainen muutos. Lähde: QLFD, B osa. VII Muut taloudelliset työllisyysindikaattorit (BKT:n reaalikasvu, työn tuottavuuden kasvu ja reaaliset yksikkötyökustannukset) saadaan talouden ja rahoituksen pääosastosta (AMECO-tietokanta), ja ne perustuvat kansalliseen tilinpitoon (EKT-1995:n määritelmät) ja keväällä tehtyihin ennusteisiin. Indikaattorit kuvaavat keskimääräistä prosentuaalista muutosta edellisen vuoden lukuihin verrattuna. Muut tärkeät indikaattorit VIII Yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen osallistuminen Määritelmä: yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen osallistuvien prosentuaalinen osuus väestöstä sukupuolen, ikäryhmän (25-34-, 35-44-, 45-54-, 55-64 ja 25-64-vuotiaat), ammattiaseman ja koulutustason mukaan eriteltynä. Lähde: työvoimatutkimus (kevään tiedot). IX Koulunkäynnin varhainen lopettaminen Määritelmä: alemman toisen asteen (ISCED:n taso 2) tai sitä alemman tutkinnon suorittaneiden ja yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen osallistumattomien prosentuaalinen osuus 18-24-vuotiaista sukupuolen ja ammattiaseman mukaan eriteltynä. Lähde: työvoimatutkimus (kevään tiedot). X Koulujen Internet-yhteyksien yleisyys Määritelmä: niiden perus- ja toisen asteen oppilaitosten prosentuaalinen osuus, joilla on Internet-yhteys. Lähde: Tiedonannon "Työllisyysstrategiat tietoyhteiskunnassa", SEC(2001) 222 (7/2/01) seurantaraportti, joka perustuu työllisyyttä ja sosiaalista ulottuvuutta tietoyhteiskunnassa käsittelevälle korkean tason työryhmälle toimitettuihin kansallisiin tietoihin. XI Itsenäisen ammatinharjoittamisen aste Määritelmä: itsenäisten ammatinharjoittajien osuus työssä käyvien kokonaismäärästä sukupuolen mukaan eriteltynä. Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. XII Työllisyysaste palvelualalla Määritelmä: työllisyysaste palvelualalla vuosina 1998, 1999 ja 2000: iän mukaan: 15-64-vuotiaat; sukupuolen mukaan: miehet, naiset ja molemmat yhteensä; NACE:n toimialaluokituksen (palvelut) mukaan. Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus. XIII Marginaaliveroaste Määritelmä: tuloveron kasvun ja työntekijän sosiaaliturvamaksujen kasvu jaettuna bruttopalkan kasvulla, siviilisäädyn ja palkkatason mukaan. Lähde: OECD, "Taxing Wages - Taxes on wages and salaries, social security contributions for employees and their employers, child benefits", ilmestynyt useina vuosina. Komission yksiköiltä saadut tiedot OECD:n vuosien 1996-1999/2000 tietokannan perusteella. XIV Matalapalkkaisen naimattoman henkilön keskimääräinen veroaste Määritelmä: kokonaisveron (tulovero, työntekijöiden ja työnantajien sosiaaliturvamaksut, ennakonpidätykset mukaan lukien) osuus 50 tai 67 % keskipalkasta ansaitsevan naimattoman työntekijän (kokoaikaisen keskimääräisen tuotantotyöntekijän), jolla on kaksi lasta, kokonaispalkasta. Saatu luku voidaan jakaa edelleen kaikille kokonaisveron osatekijöille. Tiedot perustuvat oletetuille kotitalouksille laadittuihin veroindekseihin. Lähde: "Taxing wages - taxes on wages and salaries, social security contributions for employees and their employers". Komission yksiköiltä saadut tiedot OECD:n vuosien 1996-1999/2000 tietokannan perusteella. XV Epätyypillisissä työsuhteissa olevien osuus työvoimasta Määritelmä: epätyypillisissä (palkka)työsuhteissa olevien määrä prosenttiosuutena työssäkäyvien kokonaismäärästä sukupuolen mukaan eriteltynä. Lähde: Eurostat QLFD. XVI Sukupuolten väliset palkkaerot Määritelmä: naisten keskimääräinen nettotuntipalkka suhteessa miesten vastaavaan palkkaan yli 15 tuntia viikossa työskentelevien osalta yksityisen ja julkisen sektorin mukaan eriteltynä. Ranskan osalta on käytetty bruttotuntipalkkaa. Lähde: Eurostat, Euroopan yhteisön kotitaloustutkimus. Liite 2: Katsaus ennaltaehkäisyä ja aktivointia koskeviin yhteisesti sovittuihin, vuotta 2000 koskeviin indikaattoreihin >TAULUKON PAIKKA> >TAULUKON PAIKKA> Selvityksiä liitteeseen 2: Toimenpideindikaattori (C/A) määritellään kuussa X työttömäksi jääneiden ja ennen 6 (12) työttömyyskuukauden umpeutumista yksilöllisiin työllistämistoimiin osallistuneiden nuorten/aikuisten osuutena. Noudattamatta jättämisen aste (D/B) määritellään niiden nuorten/aikuisten osuutena, jotka ovat jääneet työttömäksi kuussa X, ovat edelleen työttömänä kuussa X+6 (12) eivätkä ole osallistuneet yksilöllisiin työllistämistoimiin. Tulosindikaattori (pitkäaikaistyöttömyyteen ajautumisen aste) (B/A) määritellään kuukauden X+6 (12) lopussa edelleen yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden nuorten/aikuisten osuutena. Huomioita jäsenvaltiokohtaisista ennaltaehkäisyn indikaattoreista: * Belgia: indikaattorit eivät ole vertailukelpoisia muiden jäsenvaltioiden indikaattorien kanssa, sillä kolmea kuukautta lyhyempiä katkoksia työttömyydessä ei pidetä työttömyyden keskeytymisenä. * Saksa: aikuisia koskevat indikaattorit saattavat kattaa kaikki työttömät. * Tanska: tiedot koskevat ainoastaan vakuutuksen piirissä olevia työttömiä. * Kreikka: Aikuisien työttömien osalta ilmoitetut luvut koskevat vuotta 1999. C/A-indikaattorin laskenta perustuu muuttujan C korvaavaan arvoon, joka kattaa työllistämisohjelmaan kuuluvat työttömät nuoret (6 kuukautta) ja työttömät aikuiset (12 kuukautta). * Alankomaat: indikaattorit koskevat ainoastaan äskettäin työttömäksi joutuneita. Nuoret työttömät: indikaattorit perustuvat tilanteeseen 12 kuukautta työttömäksi rekisteröitymisen jälkeen. Aktivointiaste määritellään aktiivisiin toimenpiteisiin osallistuneiden, aiemmin työttömänä olleiden määrän vuosittaisena keskiarvona (E) jaettuna rekisteröityneiden työttömien määrän vuosittaisella keskiarvolla (F), johon on lisätty aktiivisiin toimenpiteisiin osallistuneiden määrä. Tämän panosindikaattorin määritelmää muutettiin tämän vuoden kansallisissa toimintasuunnitelmissa, jotta se vastaisi paremmin sitä seikkaa, että useimpiin aktiivisiin toimenpiteisiin osallistuminen katkaisee useimmissa jäsenvaltioissa työttömyysjakson. Tästä syystä indikaattori määritellään nyt kaavalla E/(E+F) eikä kaavalla E/F. Aktiiviset toimet tarkoittavat laajassa merkityksessä koulutusta, työvuorottelua ja työn jakamista, työllisyyskannustimia, vammaisten työllistämistä, suoraa työpaikkojen luomista ja yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia. Huomioita jäsenvaltiokohtaisista ennaltaehkäisyn indikaattoreista: * Belgia: tiedot vuodelta 1999. * Tanska: tiedot koskevat ainoastaan vakuutuksen piirissä olevia työttömiä. * Ranska: sukupuolen mukaan eritellyt tiedot ovat vuodelta 1999.