KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA EUROPOLILLE muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysrikosten torjunnasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1. JOHDANTO

Tämä tiedonanto perustuu vuonna 1998 annettuun tiedonantoon muihin maksuvälineisiin kuin käteiseen rahaan liittyvistä petoksista ja väärennysrikoksista [1]. Se on rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaan [2] sisältyvä ensisijainen toimenpide, ja siinä määritetään useita ennaltaehkäiseviä toimia, joilla torjutaan petoksia ja väärennysrikoksia maksujärjestelmissä. Nämä toimet määritetään liitteenä olevassa petostentorjunnan toimintasuunnitelmassa. Tiedonanto täydentää ehdotusta tätä alaa koskevaksi puitepäätökseksi [3] ja aloitetta euron väärentämisen torjunnasta [4]. Siinä käsitellään myös Tampereen ja Lissabonin Eurooppa-neuvoston kokouksissa esitettyjä näkemyksiä [5]. Euroopan parlamentti on toistuvasti korostanut, että maksuvälineiden on oltava mahdollisimman turvallisia [6], ja pyytänyt komissiota tekemään ehdotuksia yksityiskohtaisista torjuntatoimista. Petosten ja väärennysrikosten torjunta on erityisen tärkeätä sähköisen kaupankäynnin kehitykselle.

[1] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille sekä talous- ja sosiaalikomitealle: "Muihin maksuvälineisiin kuin käteiseen rahaan liittyvien petosten ja väärennysrikosten torjuntaa koskevat toiminta puitteet", KOM(1998) 395 lopullinen.

[2] "Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttaminen: toimintasuunnitelma", KOM(1999) 232, 11.5.1999.

[3] Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvistä petoksista ja väärennysrikoksista, KOM(1999) 438 lopullinen,14.9.1999.

[4] Ehdotus neuvoston asetukseksi euron väärentämisen torjunnasta, KOM(2000) 492 lopullinen, 26.7.2000.

[5] Tampereella lokakuussa 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettiin jäsenvaltioiden sitoutuminen järjestäytyneen talousrikollisuuden torjuntaan ja korostettiin erityisesti ennaltaehkäisevien toimien, yhteistyön ja parhaita toimintatapoja koskevan tietojenvaihdon merkitystä. Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kokouksessa komissiota kehotettiin harkitsemaan keinoja, joilla vahvistetaan kuluttajien luottamusta sähköiseen kaupankäyntiin.

[6] Euroopan parlamentti hyväksyi marraskuussa 1998 kertomuksen ja päätöslauselman petosten torjunnasta (A4-0396/98). Parlamentin kertomukseen sisältyi poliittinen sanoma, jossa komissiota ja jäsenvaltioita kehotettiin sitoutumaan voimakkaasti järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen kamppailuun.

2. PETOSTEN LUONNE JA YLEISYYS

Rajatylittäviä petoksia on enemmän kuin kotimaisia. EU:n kymmenessä suurimmassa liikkeeseenlaskijavaltiossa maksukortteihin liittyvien rajatylittävien petosten osuus korttivaihdosta on moninkertainen verrattuna petosten osuuteen koko Euroopan unionissa [7]. Joissakin kolmansissa valtioissa rajatylittävien petosten osuus on vieläkin suurempi. Petostentorjuntaan liittyviä aloitteita on kuitenkin tehty lähinnä valtioiden sisällä. Petosten määrä lisääntyy nopeimmin erityisesti Internetissä tapahtuvissa etämaksuissa. Sähköisen kaupankäynnin myyntimäärät ovat viime vuosina ylittäneet rohkeimmatkin arviot, mutta verkkokaupan kehitystä haittaa puutteellinen luottamus yksityisyyden suojaan sekä Internetissä tehtyjen maksutapahtumien turvallisuuteen. Huolta aiheuttaa paitsi maksutapahtumiin liittyvien tietojen joutuminen vääriin käsiin myös tietomurtojen tekijöiden mahdollinen tunkeutuminen Internetin ulkopuolisiin tietokantoihin.

[7] Näissä valtioissa rajatylittävien petosten osuus on 0,4 prosenttia kansainvälisestä nettomyynnistä,. kun taas kaikesta (kotimaisesta ja rajatylittävästä) nettomyynnistä petosten osuus on 0,07 prosenttia (Lähde: VISA).

Rikollinen toiminta on lisääntynyt nopeasti seuraten maksutapahtumien volyymin kasvua: maksukorttipetosten tuottaman hyödyn arvellaan olevan Euroopan unionissa noin 600 miljoonaa euroa [8]. Viime vuonna kasvu oli noin 50 prosenttia. Näillä tuotoilla tuetaan usein muuta rikollista toimintaa ja vahvistetaan järjestäytyneitä rikollisryhmittymiä. Pääasiassa rikollisjärjestöt tekevät petoksia käyttäen varastettuja tai väärennettyjä muita maksuvälineitä kuin käteisrahaa. Rikollisten toiminta on monipuolista, ja esimerkiksi väärennettyjen maksukorttien tuotanto saadaan käyntiin muutamassa tunnissa. Myös toimintatapoja muutetaan, jotta rikosten torjuntatoimet voitaisiin välttää. Rikollisjärjestöjen toiminta on usein rajatylittävää, ja ne käyttävät vaativia menetelmiä tehdessään maksupetoksia Internetissä.

[8] Tämä vastaa noin 0,07 prosenttia maksukorttien tuottamasta liikevaihdosta Euroopan unionissa.

3. ENNALTAEHKÄISEVIEN TOIMENPITEIDEN MERKITYS KASVAA MAKSUJEN TIETOTURVAN ALALLA

Tehokkailla käteisrahan ulkopuolisilla maksuvälineillä on keskeinen asema nykyaikaisessa taloudessa. Näiden maksuvälineiden on oltava käyttäjäystävällisiä, yleisesti hyväksyttyjä, luotettavia ja kustannuksiltaan edullisia. Koska tehokkuus riippuu turvallisuudesta, on otettava käyttöön parhaat mahdolliset taloudellisesti toteuttamiskelpoiset tietoturvamenetelmät. Turvallisuuden paranemista on arvioitava petostilastojen seurannalla tai riippumattomilla turvatason vertailuarvoilla.

Komissio kehotti vuoden 1998 tiedonannossaan markkinatoimijoita parantamaan maksuvälineiden ja -järjestelmien turvallisuutta. Ehdotuksessa petostentorjunnan toimintasuunnitelmaksi ei oteta uudestaan esiin tarvetta luoda maksuvälineille uusia teknologiaan perustuvia turvaominaisuuksia, vaan siinä määritetään yleiset tavoitteet, jotka voidaan saavuttaa edistämällä teknisen tietoturvan yleistä kehitystä ja määrittämällä parhaat toimintatavat.

Komissio on antanut tiedonannon "Turvallisempi tietoyhteiskunta tietoverkkojen paremman tietoturvan ja tietokonerikollisuuden torjunnan avulla". Tämän laajan poliittisen linjanvedon kohteena on tietokoneverkkoja ja -palveluja hyödyntävä rikollisuus. Siinä pohditaan, olisiko tarpeen tehdä aloite eEurope 2002 -toimintasuunnitelmassa [9] kuvailtuihin tietoyhteiskunnan, sähköisen kaupankäynnin ja tietoturvan laajempiin tavoitteisiin liittyvä aloite, sekä millainen aloitteen tulisi olla muodoltaan. eEurope 2002 -toimintasuunnitelma sisältää kohdistettuja toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään Internetin turvallisuutta ja saavuttamaan yritysten ja kuluttajien luottamus ja jotka kattavat myös muut maksuvälineet kuin käteisrahan.

[9] http://europa.eu.int/comm/information_society/eeurope/actionplan/index_en.htm.

4. TOIMINTASUUNNITELMA

Muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysrikosten torjuntaan tähtäävät ennaltaehkäisevät toimet ovat erittäin tärkeitä. Ne sisältyvät yhtenä toiminta-alueena komission esittämään rikostentorjuntaa koskevaan kattavaan lähestymistapaan [10]. Petostentorjunnan toimintasuunnitelman keskeisiä osia ovat viranomaisten ja yksityissektorin edustajien tiivis yhteistyö, kokemusten ja tietojen vaihto, koulutus sekä oppimateriaalin laatiminen ja jakaminen. Petosten torjunta on pääasiassa maksujärjestelmäalan tehtävä (maksujärjestelmät, liikkeeseenlaskijat, maksutapahtumien käsittelijät ja maksuvälineiden tuottajat). Sirukorttien kaltaiset tekniset edistysaskeleet ovat kehityksen tärkein osa-alue. Toimintasuunnitelma kattaa kuitenkin myös ennaltaehkäisevät toimet, jotka ovat tehokkaimmillaan kaikkien osapuolten osallistuessa niiden täytäntöönpanoon (esim. maksuvälineiden haltijat, vähittäiskauppiaat, maksujärjestelmän infrastruktuurin ylläpitäjät sekä kansalliset ja kansainväliset viranomaiset mukaan lukien lainvalvontaviranomaiset). Kaikkien osapuolten on oltava selvillä asemastaan, oikeuksistaan ja vastuistaan. Myös kuluttajien on oltava selvillä käteisrahan ulkopuolisten maksuvälineiden käyttöön liittyvistä riskeistä ja parhaista varokeinoista niiden pienentämiseksi.

[10] Komission tiedonanto "Rikollisuuden ehkäiseminen Euroopan unionissa - Yhteisön rahoitustuesta laadittuja yhteisiä suuntaviivoja ja ehdotuksia koskeva mietintö", KOM(2000) 786 lopullinen, 29.11.2000.

Komissio koordinoi toimia, joilla tehostetaan ja edistetään ennaltaehkäiseviä toimia mukaan lukien tietojen kerääminen ja tietotasoa nostavat aloitteet. Komissio pyrkii myös saattamaan petostentorjunnan korkealle tasolle aloitteilla, jotka pannaan kattavasti täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Näiden ennaltaehkäisevien toimenpiteiden on oltava yhdenmukaisia edellä mainitun rikostentorjuntaa koskevaan kattavaan lähestymistapaan liittyvien aloitteiden kanssa.

5. PÄÄTELMÄ

Komissio pyytää neuvostoa ja Euroopan parlamenttia hyväksymään liitteenä olevan petostentorjunnan toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelma mahdollistaa joustavan lähestymistavan. Komission näkemyksen mukaan erilliset aloitteet eivät johda optimaaliseen lopputulokseen. Tehokkaaseen petostentorjuntaan päästään vain koordinoitujen ennaltaehkäisevien toimien yhdistelmällä ja monipuolisella sääntely-ympäristöllä, johon sisältyy riittävät seuraamukset. Toimintasuunnitelma perustuu kumppanuuteen ja yhteistyöhön kaikilla tasoilla. Toimintasuunnitelmaa tarkistetaan säännöllisin väliajoin, ensimmäisen kerran viimeistään vuonna 2003. Komissio antaa ennen vuoden 2003 loppua kertomuksen, jossa arvioidaan petostentorjunnan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa saavutettua edistystä ja ehdotetaan tarvittaessa täydentäviä tai vaihtoehtoisia toimia.

LIITE

PETOSTENTORJUNNAN TOIMINTASUUNNITELMA

1. Teknologinen kehitys

Tavoitteet:

--> Maksuvälinealan on otettava sähköisiä etämaksuja varten käyttöön parhaat mahdolliset taloudellisesti toteuttamiskelpoiset tietoturvamenetelmät viimeistään vuoden 2002 puoliväliin mennessä.

--> Kaikkien asianomaisten, erityisesti kansallisten viranomaisten, on sitouduttava tietoturvan alalla koordinoidun, järjestelmällisen lähestymistavan käyttöönottoon.

Maksuvälineala on kehittänyt ja pannut täytäntöön suuren määrän teknisiä petostentorjuntatoimenpiteitä. Parhaillaan kehitetään uutta tekniikkaa ja toteutetaan kattavaa tietoturvastrategiaa sekä paikan päällä tapahtuvia että etämaksuja varten (esim. mikrosirujen asentaminen luottokortteihin [11] ja uudet ratkaisut verkkokaupan maksuja varten).

[11] Nykyisten suunnitelmien mukaan tämä on tarkoitus toteuttaa vuoteen 2005 mennessä Euroopan unionissa (Lähde: VISA ja Europay/Mastercard).

Pidemmän aikavälin tavoite on kaikkien asianomaisten osapuolten sitoutuminen koordinoidun, järjestelmällisen lähestymistavan käyttöönottoon tietoturvan alalla (mukaan lukien kansalliset viranomaiset). On ehdottomasti edistettävä standardoitujen tietoturvavaatimusten käyttöönottoa, joiden avulla on helpompi arvioida maksuvälineiden tai -järjestelmien tietoturvan tasoa objektiivisesti. Näitä ovat esimerkiksi yhteiset kriteerit ja suojaprofiilit (Common Criteria/ Protection Profiles, joista on annettu ISO-standardi IS 15408), joiden avulla voidaan määritellä tietotekniikkatuotteiden ja -järjestelmien (maksuvälineet mukaan lukien) tietoturvavaatimukset. Tällaisen lähestymistavan täytäntöönpano voisi lisätä merkittävästi kuluttajien ja kauppiaiden luottamusta maksuvälineisiin. On arvioitava kattavasti, kuinka korkea tietoturvan taso voidaan saavuttaa taloudellisen kannattavuuden asettamissa rajoissa ja ottaen huomioon kaikille maksujärjestelmien ylläpitäjille ja käyttäjille aiheutuvat kustannukset.

Toimenpiteet:

--> Komissio järjestää tiedotushankkeita, joihin kuuluu maksuvälineiden ja -järjestelmien tietoturvaa petostentorjunnan kannalta käsittelevä foorumi.

--> Komissio aloittaa tutkimuksen maksuvälineiden ja -järjestelmien tietoturvan erityispiirteistä ja niiden vaikutuksista petosten määrään ja hahmottelee tulosten perusteella erityishankkeita.

2. Tietojenvaihto

Tavoite:

--> Maksuvälinealan ja vähittäissektorin tulisi lisätä tietojenvaihtoa nopeuttaakseen petostapauksien havaitsemista ja niistä ilmoittamista, ottaen kuitenkin samalla huomioon yksilöiden vapaudet ja oikeudet sekä kilpailusäännöt.

Tietojenvaihto on keskeinen osa tehokasta petostentorjuntastrategiaa. Pankkien ja lainvalvontaviranomaisten välinen tietojenvaihto EU:n jäsenvaltioissa ja niiden välillä on myös edellytys syytteiden ajamiselle maksuvälinerikoksissa. On otettava laajemmin käyttöön tehokas tietojenvaihto, jota harjoitetaan joissakin jäsenvaltioissa maksuvälinealan ja vähittäissektorin kesken väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseksi. [12]

[12] Ajantasaiset ilmoitusjärjestelmät (on-line "flagging systems"), esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuodesta 1988 käytetty CIFAS, jonka avulla rahoituslaitokset voivat vaihtaa tietoja petoksista ja niiden yrityksistä. Näiden järjestelmien avulla on onnistuttu vähentämään petostapausten määrää. Maksuvälineala on luonut useita tietokantoja petosten analysointia ja riskien arviointia varten. Vastaavia hankkeita on toteutettu vähittäiskaupan alalla luomalla tietokantoja petostapauksista.

Tietosuojasta annetun direktiivin 95/46/EY [13] täytäntöönpano asettaa vaatimuksia tietojen keräämiselle ja vaihdolle maksuvälinemarkkinoiden toimijoiden ja viranomaisten välillä. Direktiiviä [14] ei ole pantu samalla tavoin täytäntöön jäsenvaltioissa, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia järjestelmissä, joiden toiminta perustuu toisissa jäsenvaltioissa kerättyihin ja niiden kanssa vaihdettuihin tietoihin.

[13] Direktiivissä 95/46/EY säädetään, että henkilötietoja on kerättävä asianmukaisesti ja laillisesti, nimenomaista tarkoitusta varten ja tietojen keräämisestä on ilmoitettava asianmukaisesti kyseessä olevalle henkilölle. Tietojen on oltava oikeita, niitä on käytettävä vain niihin tarkoituksiin, joihin tiedot on kerätty eikä niitä saa säilyttää kauemmin kuin on tarpeen ilmoitettujen tarkoitusten toteuttamista varten. Direktiivissä säädetään henkilön oikeudesta muun muassa saada itseään koskevia tietoja, oikaista niitä ja vastustaa tietyin edellytyksin niiden keräämistä.

[14] Jäsenvaltioilla on tarpeen vaatiessa mahdollisuus poiketa direktiivin vaatimuksista rikosten torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan vuoksi. Koska kaikissa jäsenvaltioissa ei sovelleta tätä poikkeusta, tai sitä sovelletaan eri laajuudessa, joidenkin edellä mainittujen tietojen kerääminen ja käsittely voidaan sallia yhdessä jäsenvaltiossa ja kieltää toisessa.

EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvalle ja niiden väliselle tietojenvaihdolle on määritettävä selkeät yhteiset säännöt. Asia on merkittävä myös kansainvälisesti. Komissio tutkii, mikä vaikutus direktiivin epäyhtenäisellä täytäntöönpanolla on petosten ja väärennysrikosten torjunnassa.

Toimenpiteet:

--> Komissio antaa yhteistyössä kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa suuntaviivat petostentorjuntaan liittyvää tietojenvaihtoa koskevista rajoista ja ehdoista.

--> Komissio avaa "petostentorjunnan www-sivun", jolla on tietoja petostentorjuntaan liittyvistä aloitteista ja linkkejä muiden organisaatioiden sivustoihin.

3. Koulutusohjelmat, koulutusmateriaali ja yhteistyö

Tavoitteet:

--> Maksuvälinealan olisi kaikissa jäsenvaltioissa pantava täytäntöön muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysrikosten torjuntaa koskeva kattava lainvalvontaviranomaisten koulutusohjelma.

--> Kaikkien merkittävien toimijoiden (mukaan lukien Europol ja Interpol) pitäisi saada tietoja lainvalvontaviranomaisille tarkoitetuista koulutusohjelmista ja -materiaalista.

Lainvalvontaviranomaisten koulutusta pitäisi tehostaa. Sen pitäisi kattaa petosten ja sähköisiin etämaksuihin liittyvien petosten rajatylittävät ominaisuudet ja mahdollisesti tietosuojasta johtuvat tietojenvaihdon rajoitukset. Koulutusta pitäisi täydentää erityisesti poliiseille tarkoitetulla kattavalla koulutusmateriaaleilla ja -välineillä (esim. interaktiivisten CD-ROM-levyjen kaltaiset itseopiskeluvälineet). Koulutuksen sisältöä tulisi tarkistaa ja päivittää teknologian ja kansainvälisten maksuvälinepetosten kehityksen mukaan. Kansallisten viranomaisten tulisi pitää lainvalvontaviranomaisten koulutusta keskeisenä välineenä, jonka avulla voidaan tehokkaasti tutkia maksuvälinepetoksia. Koulutusta varten on varattava riittävät inhimilliset ja taloudelliset resurssit.

Maksuvälinerikosten tutkinnan ja niitä koskevien syytteiden ajamisen pitäisi kuulua lainvalvontaviranomaisten painopistealueisiin, koska näiden rikosten tuottoja voidaan käyttää muiden rikollisten toimien rahoittamiseen. Tarvitaan korkean tason kansallisille viranomaisille suunnattuja tiedotushankkeita. Tehokas syytteiden ajaminen petostapauksissa edellyttää parhaiden käytänteiden määrittämistä maksukorttipetosten tutkintaa varten, yleisten syyttäjien ja tuomarien kouluttamista sekä jäsenvaltioiden välisten oikeudellisen yhteistyön puitteiden luomista. Viranomaisten olisi edistettävä tällaisia aloitteita. Hankkeet, joilla parannetaan lainvalvontaviranomaisille esitettävien todisteiden laatua ja esitystapaa, helpottaisivat myös maksuvälinealan ja lainvalvontaviranomaisten välistä rajatylittävää yhteistyötä.

Olisi lisäksi hyödyllistä perustaa järjestelmä kaikkien osapuolten välistä jatkuvaa vuoropuhelua varten (maksukorttijärjestelmät, pankit, kansalliset maksujärjestelmät, pankkiyhdistykset, laitteiden ja maksukorttien tuottajat, Europol, Interpol, viranomaiset mukaan lukien lainvalvontaviranomaiset, vähittäissektori, kuluttajat ja verkko-operaattorit). Näin voitaisiin toteuttaa ehdotettu kumppanuuteen perustuva lähestymistapa ja kamppailla mahdollisimman tehokkaasti maksuvälinepetoksia ja väärennysrikoksia vastaan. Järjestelmä edistäisi myös EU:n petostentorjunnan foorumin puitteissa toteutettua toimintaa.

Toimenpiteet:

--> Komissio järjestää korkean tason konferenssin ylimmän poliisijohdon, tuomareiden ja syyttäjien kanssa tietoisuuden lisäämiseksi maksuvälinepetoksista ja niiden vaikutuksesta rahoitusjärjestelmiin.

--> Komissio järjestää kokouksen kannustaakseen maksuvälinealan ja lainvalvontaviranomaisten edustajia määrittämään tärkeimmät todisteet, joita tarvitaan petostapausten tehokkaassa tutkinnassa ja syytteiden ajamisessa, ja laatimaan yhteistyössä mallin, jota voidaan käyttää rajatylittävässä tietojenvaihdossa.

--> Komissio järjestää kokouksia, joihin osallistuvat kaikkia osapuolia edustavat asiantuntijat, ja joissa keskustellaan petostentorjuntaan liittyvistä kysymyksistä, tarkastellaan toimintasuunnitelmaan sisältyviä toimenpiteitä ja määritetään mahdolliset muut petoksia estävät toimet.

4. Muut petoksia estävät toimet

Tavoite:

--> Osapuolien tulisi pyrkiä torjumaan muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyviä petoksia ja väärennysrikoksia ja toimia yhteistyössä toistensa kanssa.

Maksuvälinealan tulisi erityisesti muuttaa tapoja, joilla ne toimittavat maksuvälineitä ja niiden käyttökoodeja (tunnusluvut ja muut vastaavat koodit) asiakkaille. Näin estetään parhaiten maksujärjestelmän mahdollisten heikkojen kohtien hyväksikäyttö.

Kauppiaiden ja kuluttajien on jäsenvaltioissa annettava toisilleen petostentorjuntaa koskevia tietoja. Parhaat toimintatavat sisältävän koulutusmateriaalin on oltava korkeatasoista, sitä on levitettävä laajalti jäsenvaltioissa ja päivitettävä säännöllisesti. Vähittäiskauppiaita ja kuluttajia edustavien järjestöjen panos on merkittävä, koska koulutusmateriaali on mukautettava vastaamaan paikallisia tarpeita.

Kuluttajien ja heidän etujärjestöjensä pitäisi osallistua aktiivisesti petostentorjuntaan. Kuluttajajärjestöjen pitäisi lisätä ihmisten tietoisuutta maksuvälineiden käyttöön liittyvästä petosriskistä ja ehdottaa käytännön ratkaisuja riskin lieventämiseksi.

Kauppiaiden on saatava käyttöönsä viimeistä tekniikkaa, jotta maksuvälinepetosten aiheuttamat merkittävät tappiot voidaan välttää. [15] Vähittäiskaupan olisi suojattava www-sivustonsa estääkseen luvattoman pääsyn ja tietojen käytön. Vähittäiskauppiailla on oltava ajantasaiset tiedot esitettyjen maksuvälineiden ominaisuuksista. Varsinkin myyntipisteissä toimivalla henkilökunnalla on oltava selkeät ohjeet epäilyttävien maksutapahtumien käsittelystä.

[15] Erityisesti puhelin- ja postimyynnissä sekä sähköisessä kaupankäynnissä.

Asiakkaiden käytössä pitäisi olla järjestelmä, jota käyttäen maksuvälineiden katoamisesta tai varastamisesta voidaan ilmoittaa nopeasti. Voitaisiin kenties ottaa käyttöön yksi helposti muistettava ilmaisnumero, joka on sama koko EU:n alueella. Kuluttajien ei pitäisi joutua kärsimään maksuvälinepetoksista eikä heiltä pitäisi veloittaa väärinkäyttäjien tekemiä ostoksia. Vastuu on jaettava oikeudenmukaisesti pankkien ja kuluttajien välillä soveltaen komission suositusta 97/489/EY [16].

[16] Komission suositus 97/489/EY, annettu 30 päivänä heinäkuuta 1997, elektronisen maksuvälineen avulla toteutetuista maksutapahtumista ja erityisesti liikkeeseenlaskijan ja haltijan välisestä suhteesta (EYVL L 208, 2.8.1997, s. 52).

Sähköisten maksujen alalla aktiivisesti toimivien sähköisen viestinnän operaattorien asema korostuu käytettäessä sähköistä rahaa ja suoritettaessa maksuja matkapuhelimella. Operaattoreita kannustetaan käyttämään asianmukaista tekniikkaa ja avustamaan muita osapuolia.

Kansallisten viranomaisten ja hallitusten on pidettävä maksuvälinerikoksia vakavina rikoksina ja asetettava petosten ja väärennösten torjunta yhdeksi painopistealueeksi. Petosten ennaltaehkäisytoimet on arvioitava laadittaessa uutta lainsäädäntöä rahoitusalalle. Viranomaisten pitäisi valvoa varmenneviranomaisten ja -laitosten suorittamaa maksuvälineiden arviointia, koska käyttäjien on voitava luottaa niihin. Jotta muiden maksuvälineiden kuin käteisrahan oikeudellisesta suojasta tulisi Euroopan unionissa riittävän kattava 1.1.2002 mennessä, jolloin eurosetelit ja -kolikot otetaan käyttöön, puitepäätös muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvistä petoksista ja väärennysrikoksista on hyväksymisen jälkeen pantava nopeasti täytäntöön.

Toimenpiteet:

--> Maksuvälinealan pitäisi jatkuvasti arvioida käytänteitään ja menettelyjään ja luopua toimintatavoista, jotka suosivat petollista toimintaa. [17]

[17] Esimerkiksi kuiteista on poistettava (tai salattava) tiedot, joiden avulla väärinkäyttäjät voivat suorittaa etämaksuja, jotka veloitetaan jonkun muun henkilön luottokortilta.

--> Maksuvälinealan on sovittava parhaista käytänteistä vähittäiskauppiaille ja kuluttajille jaettavan koulutusmateriaalin suhteen ja tuotettava tarpeen vaatiessa uutta materiaalia.

--> Vähittäiskauppiaita ja kuluttajia edustavien järjestöjen pitäisi vaihtaa koulutusmateriaalia koskevia tietoja ja tehdä huomioita uuden tai parannetun koulutusmateriaalin tarpeesta. Kuluttajajärjestöjen tulisi laatia suuntaviivat uusista riskityypeistä (esim. on-line-maksut) ja petollisen käyttäytymisen tunnusmerkeistä ja kannustaa kuluttajia käyttämään kaikki toteuttamiskelpoiset keinot petosten ehkäisemiseksi.

--> Vähittäissektorin tulisi ottaa käyttöön taloudellisesti toteuttamiskelpoista mahdollisimman ajanmukaista tekniikkaa. Vähittäiskauppiaille pitäisi antaa parempia tietoja käytössä olevien maksuvälineiden ominaisuuksista ja epäilyttäviä maksutapahtumia käsiteltäessä sovellettavista menetelmistä.

--> Kuluttajille olisi perustettava yksi EU:n kattava puhelinkeskus, joka helpottaisi ilmoittamista kadonneesta tai varastetusta maksuvälineestä, tai ainakin yhteinen puhelinnumero kaikille tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneille liikkeeseenlaskijoille.

--> Komissio järjestää kuluttajajärjestöjen ja muiden asianomaisten osapuolten kanssa kokouksen, jossa tutkitaan tapoja kehittää kuluttajavalistusta antamalla tietoja maksujärjestelmiin sisältyvistä riskeistä ja parhaista varokeinoista.

--> Komissio järjestää petostentorjunnan asiantuntijaryhmän kokouksen, jossa ovat läsnä kaikki asianomaiset osapuolet ja jossa käsitellään muihin kuin käteismaksuihin liittyvien petosten ja väärennysrikosten torjuntaan osallistuvien tahojen oikeudellisia ja taloudellisia suojakeinoja ja velvoitteita.

--> Hallitusten ja viranomaisten pitäisi pyrkiä parantamaan luottamusta maksuvälineisiin. Olisi harkittava ehdotetun muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyviä petoksia ja väärennysrikoksia koskevan puitepäätöksen pikaista täytäntöönpanoa.

--> Komissio antaa vuonna 2003 kertomuksen, jossa tarkastellaan petostentorjunnan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa saavutettua edistystä ja ehdotetaan lisätoimia tai vaihtoehtoisia toimia.

5. Suhteet yhteisön ulkopuolisiin maihin

Tavoite:

--> Yhteisön ulkopuolisten maiden olisi otettava käyttöön ennaltaehkäiseviä toimia, joilla torjutaan muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyviä petoksia ja väärennysrikoksia, ja valvoa tehokkaasti niiden noudattamista.

Yhteistyöllä muiden maiden viranomaisten kanssa on suuri merkitys petosten ennaltaehkäisyssä. Samalla kun luodaan tehokkaita järjestelmiä Euroopan unioniin, on ryhdyttävä toimiin, joilla estetään rikollisia vahingoittamasta Euroopan unionin etuja siirtämällä toimintansa muihin valtioihin.

Komissio ajaa asiaa OECD:n kaltaisissa monenvälisissä ryhmittymissä ja kahdenvälisiä yhteyksiä hyödyntämällä. Parantamalla tietojenvaihtoa ja tehostamalla lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä voidaan paremmin havaita alkuvaiheessa olevat rikokset ja muut liiketapahtumia uhkaavat tekijät.

Toimenpiteet:

--> Euroopan komissio järjestää yhdessä maksuvälinealan edustajien kanssa seminaarin EU:n jäsenyyttä hakeneiden ehdokasmaiden viranomaisten kanssa tietoisuuden lisäämiseksi näissä maissa tapahtuvista maksuvälinerikoksista.

--> Komissio edistää petostentorjuntaa tekemällä muiden valtioiden kanssa kahdenvälistä yhteistyötä ja osallistumalla OECD:n kaltaisiin monenvälisiin foorumeihin.