(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä.

(2)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (1) edellytetään että sellaisten toimenpiteiden vahvistamisessa, jotka koskevat vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamista, olisi otettava huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot ja erityisesti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatimat kertomukset, myös alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien neuvojen valossa.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kutakin kalastusta tai kalastusryhmää koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyviä toimenpiteitä sekä tarvittaessa tiettyjä niihin toiminnallisesti liittyviä edellytyksiä. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella, ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat sekä varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu ja ottaen huomioon kannanotot, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti kokouksissa neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean ja asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa.

(5)

Kalastusmahdollisuuksien olisi noudatettava kansainvälisiä sopimuksia ja periaatteita, joita ovat muiden muassa Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1995 sopimus hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta (2) sekä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 laatimissa, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevissa kansainvälisissä suuntaviivoissa vahvistetut yksityiskohtaiset hoitoperiaatteet, joissa todetaan erityisesti, että sääntelystä päättävän tahon olisi oltava varovaisempi silloin, kun saatavilla oleva tieto on epävarmaa, epäluotettavaa tai puutteellista. Riittävien tieteellisten tietojen puutetta ei saisi käyttää syynä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden siirtämiselle tai toteuttamatta jättämiselle.

(6)

Viimeisimmät tieteelliset lausunnot, jotka on saatu Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalastuskomitealta (STECF), osoittavat, että useimpien syvänmeren lajien kalastus ei ole kestävällä pohjalla ja että näiden kantojen kalastusmahdollisuuksia olisi kantojen kestävyyden turvaamiseksi vähennettävä, kunnes niiden kokojen todetaan kehittyvän myönteiseen suuntaan. ICESin lausunnossa todetaan myös, että keltaroussin kohdennettua kalastusta ei saisi sallia millään alueella eikä sitä saisi sallia myöskään tylppäpyrstömolvan ja pilkkupagellin eräiden kantojen osalta.

(7)

Syvänmeren haiden tärkeimpien kaupallisten lajien katsotaan romahtaneen, minkä vuoksi niiden kohdennettua kalastusta ei pitäisi harjoittaa.

(8)

Syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 (3) 2 a artiklassa määritellyt syvänmeren lajien kalastusmahdollisuuksista päätetään kahden vuoden välein. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin kultakuorekannat ja tylppäpyrstömolvan pääasiallinen kalastus, joita koskevat kalastusmahdollisuudet riippuvat Norjan kanssa vuosittain käytävistä neuvotteluista. Näiden kantojen kalastusmahdollisuudet olisi siten vahvistettava toisessa asiaan liittyvässä kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta annettavassa vuosittaisessa asetuksessa.

(9)

Yksinkertaistamisen vuoksi unionin itsenäisesti päättämistä tylppäpyrstömolvan TACeista olisi säädettävä samassa säädöksessä. Sen vuoksi tylppäpyrstömolvan TACit kansainvälisillä vesillä alueilla II, III ja IV sekä tylppäpyrstömolvan TACit kansainvälisillä vesillä alueella XII olisi sisällytettävä asetukseen, jolla vahvistetaan EU:n aluksiin sovellettavat kalastusmahdollisuudet eräiden sellaisten kalakantojen ja kalakantaryhmien osalta, joihin ei kohdistu kansainvälisiä neuvotteluita tai sopimuksia.

(10)

TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (4) mukaisesti olisi määriteltävä ne kalakannat, joihin sovelletaan erilaisia kyseisessä säädöksessä tarkoitettuja toimenpiteitä. Varo-TACeja olisi sovellettava sellaisiin kalakantoihin, joiden osalta ei ole käytettävissä tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa arviota kalastusmahdollisuuksista erityisesti sen vuoden osalta, jona TACit on vahvistettava; muutoin olisi sovellettava analyyttisiä TACeja. Syvänmeren kalakantoja koskevien ICESin ja STECFin lausuntojen perusteella sellaisiin kalakantoihin, joiden kalastusmahdollisuuksista ei ole käytettävissä tieteellistä arviointia, olisi tässä asetuksessa sovellettava varo-TACeja.

(11)

Tieteellisten lausuntojen perusteella eräiden lestikalan kantojen biologinen levinneisyys ei välttämättä vastaa tämän asetuksen mukaisia TAC-alueita. Jotta edistettäisiin näiden kantojen kestävää hyödyntämistä, on syytä lisätä joustoa TAC-alueen Vb, VI ja VII sekä TAC-alueen VIII, IX, X, XII ja XIV välillä.

(12)

Kalastustoiminnan keskeytysten välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2013. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,