LIITE I

KASVUSTOA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

1.   Kasvuston on oltava lajikkeeltaan ja tarvittaessa klooniltaan tunnistettavaa ja puhdasta.

2.   Tuotantopellon tilan ja kasvuston kehitysvaiheen on mahdollistettava kasvuston ja tarvittaessa kloonin tunnistettavuuden ja puhtauden sekä terveystilanteen riittävät tarkastukset.

3.   On oltava riittävät takeet siitä, että maaperässä tai tarvittaessa viljelyn substraateissa ei ole kasvintuhoojia tai niiden vektoreita, erityisesti virustauteja kantavia sukkulamatoja. Emokasviviljelmät ja taimitarhat on perustettava asianmukaisin edellytyksin, jotta vältetään kasvintuhoojien aiheuttamat saastuttamisriskit.

4.   Lisäysaineiston käyttöarvoa vähentävien kasvintuhoojien esiintymisen on oltava mahdollisimman vähäinen.

5.   Erityisesti a, b ja c kohdassa tarkoitettujen kasvintuhoojien osalta sovelletaan 5.1–5.5 kohdassa esitettyjä edellytyksiä, 5.6 kohtaa soveltaen:

a)	tarttuvaa degeneraatiota aiheuttavien virusten yhdistelmä: Grapevine fanleaf -virus (GFLV) ja Arabis Mosaic -virus (ArMV);

b)	Grapevine leafroll -tauti: Grapevine leafroll -tautiin liittyvä virus 1 (GLRaV-1) ja Grapevine leafroll -tautiin liittyvä virus 3 (GLRaV-3);

c)	Grapevine fleck -virus (GFkV) (ainoastaan perusrunkojen osalta).

5.1   Alkuperäisen lisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetut emokasviviljelmät on oltava todettu vapaiksi 5 kohdan a, b ja c alakohdassa luetelluista kasvintuhoojista virallisella tarkastuksella. Tarkastus perustuu indeksoimalla tai vastaavalla kansainvälisesti tunnustetulla testausmenetelmällä suoritettujen kaikkia kasveja koskevien terveystestien tuloksiin. Nämä testit vahvistetaan kaikille kasveille joka viides vuosi suoritettavien kasvien terveystestien tuloksilla 5 kohdan a ja b alakohdassa lueteltujen kasvintuhoojien osalta.

Saastuneet kasvit on hävitettävä. Edellä mainittujen kasvintuhoojien tai muiden tekijöiden aiheuttaman köynnösten viallisuuden syyt on kirjattava tiedostoon, jossa emoviljelmiä koskevia tietoja säilytetään.

5.2   Peruslisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetut emokasviviljelmät on oltava todettu vapaiksi 5 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista kasvintuhoojista virallisella tarkastuksella. Tarkastus perustuu kaikkia kasveja koskevien terveystestien tuloksiin. Testit on suoritettava vähintään joka kuudes vuosi 3-vuotiaista emoviljelmistä alkaen.

Tapauksissa, joissa virallinen vuosittainen kasvuston tarkastus tehdään kaikille kasveille, kasvien terveystestit tehdään vähintään joka kuudes vuosi 6-vuotiaista emoviljelmistä alkaen.

Saastuneet kasvit on hävitettävä. Edellä mainittujen kasvintuhoojien tai muiden tekijöiden aiheuttaman köynnösten viallisuuden syyt on kirjattava tiedostoon, jossa emoviljelmiä koskevia tietoja säilytetään.

5.3   Varmennetun lisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetut emokasviviljelmät on oltava todettu vapaiksi 5 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista kasvintuhoojista virallisella tarkastuksella. Tarkastus perustuu yleisesti hyväksyttyjä ja standardoituja normeja noudattavien analyysimenetelmien tai valvontamenettelyiden mukaisilla tutkimuksilla tehtyjen kasvien terveystestien tuloksiin. Testit on suoritettava vähintään joka kymmenes vuosi 5-vuotiaista emoviljelmistä alkaen.

Tapauksissa, joissa virallinen vuosittainen kasvuston tarkastus tehdään kaikille kasveille, kasvien terveystestit tehdään vähintään joka kymmenes vuosi 10-vuotiaista emoviljelmistä alkaen.

Edellä 5 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista kasvintuhoojista johtuva viallisten köynnösten osuus emokasviviljelmillä saa olla enintään 5 prosenttia. Saastuneet kasvit on hävitettävä. Edellä mainittujen kasvintuhoojien tai muiden tekijöiden aiheuttaman köynnösten viallisuuden syyt on kirjattava tiedostoon, jossa emoviljelmiä koskevia tietoja säilytetään.

5.4   Vakiolisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetuilla emokasviviljelmillä 5 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista kasvintuhoojista johtuva viallisten köynnösten osuus saa olla enintään 10 prosenttia. Saastuneita kasveja ei saa käyttää lisäykseen. Edellä mainittujen kasvintuhoojien tai muiden tekijöiden aiheuttaman köynnösten viallisuuden syyt on kirjattava tiedostoon, jossa emoviljelmiä koskevia tietoja säilytetään.

5.5   Taimitarhat on oltava todettu vapaiksi 5 kohdan a ja b alakohdassa luetelluista kasvintuhoojista silmämääräisiin menetelmiin perustuvalla vuosittaisella virallisella tarkastuksella, jota soveltuvat testit ja/tai toinen viljelystarkastus tarvittaessa tukevat.

5.6   

a)	Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 5.1 ja 5.2 kohtaa 31 päivään heinäkuuta 2011 asti emokasviviljelmillä, jotka jo olivat olemassa alkuperäisen lisäysaineiston tai peruslisäysaineiston tuottamista varten komission direktiivin 2005/43/EY (*1) voimaantulopäivänä.

b)	Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 5.3 kohtaa 31 päivään heinäkuuta 2012 asti emokasviviljelmillä, jotka jo olivat olemassa varmennetun lisäysaineiston tuottamista varten direktiivin 2005/43/EY voimaantulopäivänä.

c)

Jos jäsenvaltiot päättävät a tai b alakohdan mukaisesti olla soveltamatta 5.1–5.2 kohtaa tai 5.3 kohtaa, niiden on sen sijaan sovellettava seuraavia sääntöjä. Alkuperäisen lisäysaineiston ja peruslisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetuista kasvustoista on poistettava haitalliset virustaudit, erityisesti Grapevine fanleaf ja Grapevine leaf roll. Muiden luokkien lisäysaineiston tuottamiseen tarkoitetuissa viljelmissä ei saa olla kasveja, joissa on oireita haitallisista virustaudeista.

6.   Taimitarhoja ei saa perustaa viinitarhaan tai emokasviviljelmälle. Vähimmäisetäisyyden viinitarhasta tai emokasviviljelmästä on oltava kolme metriä.

7.   Vartettavien perusrunkopistokkaiden, varttamisoksapistokkaiden, juurrutettavien pistokkaiden, juurtuneiden pistokkaiden ja vartteiden tuottamisessa käytetyn lisäysaineiston on oltava peräisin tarkastetuilta ja hyväksytyiltä emokasviviljelmiltä.

8.   On tehtävä vähintään yksi virallinen kasvuston tarkastus, rajoittamatta kuitenkaan 5 kohdassa säädetyn virallisen tarkastuksen suorittamista. Kasvuston lisätarkastuksia tehdään, jos on erimielisyyttä asioista, joista voidaan päättää puuttumatta lisäysaineiston laatuun.

---

(*1)   EUVL L 164, 24.6.2005, s. 37.

LIITE II

LISÄYSAINEISTOA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

I   YLEISET EDELLYTYKSET

1.

Lisäysaineiston on oltava lajikkeeltaan tunnistettavaa ja puhdasta sekä tarvittaessa klooniltaan puhdasta; pidettäessä kaupan vakiolisäysaineistoa sallitaan 1 prosentin poikkeama.

2.

Lisäysaineiston teknisen vähimmäispuhtauden on oltava 96 prosenttia. Teknisesti epäpuhtaina pidetään a) kokonaan tai osittain kuivunutta lisäysaineistoa, myös jos sitä on liotettu vedessä kuivumisen jälkeen; b) lisäysaineistoa, joka on pilaantunut, vääntynyt, vahingoittunut, rakeiden tai pakkasen vaurioittama, murskaantunut tai rikkoutunut; c) aineistoa, joka ei täytä III kohdan vaatimuksia.

3.

Versojen on oltava riittävän puutuneita.

4.

Lisäysaineiston käyttöarvoa vähentävien kasvintuhoojien esiintymistä sallitaan mahdollisimman vähän. Lisäysaineisto, jossa on sellaisten kasvintuhoojien aiheuttamia selviä merkkejä tai oireita, joihin ei ole tepsivää hoitoa, on hävitettävä.

II   ERITYISET EDELLYTYKSET

1.   Vartteet

Samaan lisäysaineiston luokkaan kuuluvista yhdistelmistä koostuvat vartteet on luokiteltava kyseiseen luokkaan.

Lisäysaineiston eri luokkiin kuuluvista yhdistelmistä koostuvat vartteet on luokiteltava yhdistelmien osien luokista alimpaan.

2.   Väliaikainen poikkeus

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa 31 päivään heinäkuuta 2010 asti peruslisäysaineistolle vartetusta alkuperäisestä lisäysaineistosta koostuviin vartteisiin. Jos jäsenvaltiot päättävät olla soveltamatta 1 kohtaa, niiden on sen sijaan sovellettava seuraavaa sääntöä.

Peruslisäysaineistolle vartetusta alkuperäisestä lisäysaineistosta koostuvat vartteet on luokiteltava alkuperäiseksi lisäysaineistoksi.

III   LUOKITTELU

1.   Vartettavat perusrunkopistokkaat, juurrutettavat pistokkaat ja varttamisoksapistokkaat

Halkaisija

Kyseessä on poikkileikkauksen suurin halkaisija. Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisia pistokkaita.

a)	Vartettavat perusrunkopistokkaat ja varttamisoksapistokkaat: aa) kapeimman osan halkaisija: 6,5–12 mm; ab) paksuimman osan halkaisija: 15 mm, lukuun ottamatta paikalla vartettaviksi tarkoitettuja varttamisoksapistokkaita.

b)	Juurrutettavat pistokkaat:   kapeimman osan vähimmäishalkaisija: 3,5 mm.

2.   Juurtuneet pistokkaat

A.   Läpimitta

Solmuvälin keskeltä, ylimmän verson alapuolelta ja suurimman poikkileikkauksen mukaan mitatun halkaisijan on oltava vähintään 5 mm. Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisesta lisäysaineistosta saatuja juurtuneita pistokkaita.

B.   Pituus

Tyvestä juurten kiinnityskohdasta ylimmän verson alaosaan mitatun pituuden on oltava vähintään:

a)	30 cm vartettaviksi tarkoitettujen juurtuneiden pistokkaiden osalta; Sisiliaan tarkoitettujen juurtuneiden pistokkaiden osalta pituuden on kuitenkin oltava 20 cm;

b)	20 cm fmuiden juurtuneiden pistokkaiden osalta. Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisesta lisäysaineistosta saatuja juurtuneita pistokkaita.

C.   Juuret

Kullakin kasvilla on oltava vähintään kolme hyvin kehittynyttä ja sopivasti jakautunutta juurta. Lajikkeella 420 A voi kuitenkin olla ainoastaan kaksi hyvin kehittynyttä juurta, jos ne ovat vastakkaisilla puolilla.

D.   Tyvi

Leikkaus on oltava tehty riittävän kaukaa diafragman alapuolelta, jotta se ei vahingoitu, muttei yli senttimetriä sen alapuolelta.

3.   Vartteet

A.   Pituus

Varren pituuden on oltava vähintään 20 cm.

Tämä vakiomitta ei koske ruohomaisesta lisäysaineistosta saatuja juurtuneita pistokkaita.

B.   Juuret

Kullakin kasvilla on oltava vähintään kolme hyvin kehittynyttä ja sopivasti jakautunutta juurta. Lajikkeella 420 A voi kuitenkin olla ainoastaan kaksi hyvin kehittynyttä juurta, jos ne ovat vastakkaisilla puolilla.

C.   Liitos

Kullakin kasvilla on oltava riittävä, tasainen ja kiinteä liitos.

D.   Tyvi

Leikkaus on oltava tehty riittävän kaukaa diafragman alapuolelta, jotta se ei vahingoitu, muttei yli senttimetriä sen alapuolelta.

LIITE III

PAKKAAMINEN

Pakkausten ja nippujen koostumus

1 – Tyyppi	2 – Yksilöiden lukumäärä	3 – Enimmäismäärä
1. Vartteet	25, 50, 100 tai 100:n kerrannainen	500
2. Juurtuneet pistokkaat	50, 100 tai 100:n kerrannainen	500
3. Varttamisoksapistokkaat
— joissa vähintään viisi käyttökelpoista silmua	100 tai 200	200
— joissa yksi käyttökelpoinen silmu	500 tai 500:n kerrannainen	5 000
4. Vartettavat perusrunkopistokkaat	100 tai 100:n kerrannainen	1 000
5. Juurrutettavat pistokkaat	100 tai 100:n kerrannainen	500

ERITYISET EDELLYTYKSET

 I   Pienet määrät

Tarvittaessa kaikentyyppisen ja kaikkiin luokkiin kuuluvan edellä sarakkeessa 1 luetellun lisäysaineiston pakkausten ja nippujen koko (yksilöiden lukumäärä) voi olla pienempi kuin edellä sarakkeessa 2 esitetyt vähimmäismäärät.

II   Juurelliset viinikasvit missä tahansa kasvualustassa ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa

Yksilöiden lukumäärää ja enimmäismäärää ei sovelleta.

LIITE IV

MERKINNÄT

A.   ETIKETTI

 I   Vaadittavat tiedot

1.

EY:n normi

2.

Tuotantomaa

3.

Jäsenvaltion varmennus- tai tarkastusviranomainen tai sen nimikirjaimet

4.

Sinetöinnistä vastuussa olevan henkilön nimi ja osoite tai tunnistenumero

5.

Laji

6.

Aineiston tyyppi

7.

Luokka

8.

Lajike ja tarvittaessa klooni. Vartteiden osalta tämä tieto koskee juurakoita ja varttamisoksia.

9.

Erän viitenumero

10.

Määrä

11.

Pituus – ainoastaan vartettavat perusrunkopistokkaat: tämä koskee kyseisen erän pistokkaiden vähimmäispituutta

12.

Viljelyvuosi

 II   Vähimmäisvaatimukset

Etiketin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.	Etiketin on oltava pysyvästi painettu ja selkeästi luettava.

2.	Etiketti on kiinnitettävä näkyvään kohtaan niin, että se on helposti havaittavissa.

3.	Edellä A.I kohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa millään tavalla peittää, himmentää tai katkaista muulla kirjallisella tai kuvallisella ilmaisulla.

4.	Edellä A.I kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava nähtävissä samanaikaisesti.

III   Loppukuluttajalle tarkoitettuja pieniä määriä koskeva poikkeus

1.   Enemmän kuin yksi yksikkö

Vaaditut tiedot etiketin osalta I.10 kohdan mukaisesti ovat seuraavat: ”Yksiköiden tarkka lukumäärä pakkausta tai nippua kohti”.

2.   Yksi yksikkö

Seuraavia A.I kohdassa lueteltuja tietoja ei vaadita:

—	aineiston tyyppi

—

luokka

—	erän viitenumero

—

määrä

—	vartettavien perusrunkopistokkaiden pituus

—	viljelyvuosi.

IV   Ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa olevia viinikasveja koskeva poikkeus

Kun kyseessä ovat juurelliset viinikasvit missä tahansa kasvualustassa ruukuissa, pakkauslaatikoissa ja pahvilaatikoissa ja kun tällaisen aineiston pakkaukset eivät voi koostumuksensa vuoksi täyttää sinetöintivaatimuksia (mukaan lukien pakkausmerkinnät),

a)	lisäysaineisto on pidettävä erillisinä erinä, jotka voidaan asianmukaisesti tunnistaa lajikkeen ja tarvittaessa kloonin sekä yksilöiden lukumäärän mukaan;

b)	virallinen etiketti ei ole pakollinen;

c)	lisäysaineiston mukana on oltava B kohdan mukainen saateasiakirja.

B.   SAATEASIAKIRJA

 I   Vaatimukset

Jos jäsenvaltiot vaativat, että saateasiakirja on annettava,

a)	se on annettava vähintään kahtena kappaleena (lähettäjä ja vastaanottaja);

b)	sen (vastaanottajan kappaleen) on oltava mukana lähetyksessä lähettäjältä vastaanottajalle;

c)	siinä on annettava kaikki II kohdassa luetellut tiedot, jotka koskevat lähetyksen yksittäisiä eriä;

d)	se on säilytettävä vähintään vuoden ajan ja esitettävä pyydettäessä viralliselle valvontaviranomaiselle.

II   Vaadittavat tiedot

1.

EY:n normi

2.

Tuotantomaa

3.

Jäsenvaltion varmennus- tai tarkastusviranomainen tai sen nimikirjaimet

4.

Juokseva numero

5.

Lähettäjä (osoite, rekisteröintinumero)

6.

Vastaanottaja (osoite)

7.

Laji

8.

Aineiston tyyppi

9.

Luokka

10.

Lajike ja tarvittaessa klooni. Vartteiden osalta tämä tieto koskee juurakoita ja varttamisoksia.

11.

Yksilöiden lukumäärä erää kohti

12.

Erien kokonaismäärä

13.

Toimituspäivämäärä.