Komission suositus,

annettu 11 päivänä elokuuta 2003,

omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuksien ehkäisemisestä ja vähentämisestä

(tiedoksiannettu numerolla K(2003) 2866)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2003/598/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 211 artiklan toisen luetelmakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Komission asetuksessa (EY) N:o 1425/2003(1) vahvistetaan patuliinin enimmäismäärät muun muassa omenamehussa ja muiden juomien omenamehuainesosissa.

(2) EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten altistumista patuliinille on arvioitu jäsenvaltioiden avusta komissiolle ja näiden yhteistyöstä elintarvikkeita koskevien kysymysten tieteellisessä tutkimisessa 25 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/5/ETY(2) puitteissa. Arvioinnin perusteella voidaan todeta, että keskimääräinen altistus näyttää olevan huomattavasti alle patuliinin väliaikaisen siedettävän päiväsaannin enimmäismäärän (provisional maximum tolerable daily intake, PMTDI-arvon), joka on 0,4 μg/painokilo. Kun otetaan huomioon kuluttajien erityisryhmät, erityisesti pikkulapset, ja varaudutaan pahimman mahdollisen tilanteen varalle, patuliinille altistuminen on merkittävämpää mutta jää silti alle PMTDI-arvon.

(3) Patuliinin enimmäismäärä omenamehussa on vahvistettu toksikologisen arvioinnin, altistusarvioinnin tuloksen sekä toteutettavuuden perusteella. On kuitenkin huomattava, että patuliinin esiintymistä omenamehussa on edelleen pyrittävä kaikin keinoin vähentämään.

(4) Omenanjalostusteollisuutta olisi rohkaistava ottamaan käyttöön hyvät tuotantotavat. Pilaantuneita hedelmiä ei pitäisi käyttää tuotannossa, koska niiden ulkonäkö on hyvä osoitin patuliinipitoisuuden tasosta. Koska patuliinia voi kuitenkin esiintyä myös sellaisissa hedelmissä, joiden ulkopinta ei ole silminnähtävästi vaurioitunut tai pilaantunut, patuliinin esiintymistä ei voida täysin välttää hylkäämällä kaikki silminnähtävästi vaurioituneet ja pilaantuneet hedelmät. Patuliinin esiintymistä voidaan vähentää edelleen, jos sovelletaan kaikilta osin menettelytapaohjeita "Code of Practice for the prevention and reduction of Patulin Contamination in Apple Juice and Apple Juice Ingredients in Other Beverages" (omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuden ehkäiseminen ja vähentäminen).

(5) Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamiseksi olisi suotavaa, että menettelytapaohjeita "Code of Practice for the prevention and reduction of Patulin Contamination in Apple Juice and Apple Juice Ingredients in Other Beverages" sovellettaisiin yhdenmukaisesti kaikkialla Euroopan unionissa. Tämän vuoksi olisi asianmukaista suositella, että menettelytapaohjeet pannaan täytäntöön Euroopan unionissa.

(6) Komission asetuksessa (EY) N:o 466/2001(3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) 563/2003(4), säädetään hedelmätäysmehuissa, hedelmätäysmehutiivisteissä, hedelmänektareissa, väkiviinoissa, siiderissä ja muissa käymisen avulla omenoista saaduissa tai omenamehua sisältävissä juomissa esiintyvien patuliinin enimmäismäärien tarkistuksesta 30 päivään kesäkuuta 2005 mennessä. Tavoitteena on alentaa niitä ottaen huomioon tieteellisen ja teknisen tietämyksen edistyminen sekä menettelytapaohjeiden "Code of Practice for the prevention and reduction of Patulin contamination in Apple Juice and Apple Juice Ingredients in Other Beverages" (omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuden ehkäiseminen ja vähentäminen) täytäntöönpano.

SUOSITTELEE, ETTÄ:

1. jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki omenanjalostusteollisuuden toimijat panevat tämän suosituksen liitteessä esitetyt menettelytapaohjeet "Code of Practice for the prevention and reduction of Patulin contamination in Apple Juice and Apple Juice Ingredients in Other Beverages" (omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuden ehkäiseminen ja vähentäminen) täytäntöön.

2. omenanjalostusteollisuuden toimijat toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet ja tarvittaessa myös korjaavat toimet päästäkseen patuliinipitoisuuksissa alempiin tasoihin kuin omenamehuille asetettu enimmäistaso 50 μg/kg; tavoitetasona on 25 μg/kg.

Tehty Brysselissä 11 päivänä elokuuta 2003.

Komission puolesta

David Byrne

Komission jäsen

(1) Ks. tämän virallisen lehden sivu 1.

(2) EYVL L 52, 4.3.1993, s. 18.

(3) EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1.

(4) EYVL L 86, 3.4.2002, s. 5.

LIITE

Menettelytapaohjeet omenamehun ja muiden juomien omenamehuainesosien patuliinipitoisuuksien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi

Johdanto

1. Patuliini on sekundaarinen aineenvaihduntatuote, jota tuottavat useat Penicillium-, Aspergillus- ja Byssochlamys-sukuun kuuluvat sienilajit, joista Penicillium expansum on todennäköisesti yleisin. Patuliinia on löydetty vieraana aineena monista homeisista hedelmistä, vihanneksista, viljoista ja muista elintarvikkeista, mutta eniten sitä esiintyy omenoissa ja omenatuotteissa.

2. Hedelmämehujen alkoholikäyminen tuhoaa patuliinia, ja tämän vuoksi sitä ei ole käymisen avulla saaduissa tuotteissa kuten siiderissä ja päärynäviinissä. Patuliinia on kuitenkin löydetty käymisen avulla saaduista tuotteista, joihin on käymisen jälkeen lisätty omenamehua. Askorbiinihapon on havaittu aiheuttavan patuliinin häviämistä omenamehusta, vaikka optimiolosuhteita tälle ei ole täysin pystytty vahvistamaan. Patuliini on suhteellisen lämpötilavakaa, etenkin kun pH on hapan. On todettu, että lyhytaikaiset käsittelyt korkeassa lämpötilassa (150° C) vähentävät patuliinipitoisuuksia noin 20 prosenttia. Pelkkä lämpökäsittely ei kuitenkaan riitä varmistamaan, ettei tuotteessa olisi lainkaan patuliinia.

3. Patuliinia on pääasiassa homevaurioisissa hedelmissä, vaikkakaan home ei välttämättä tarkoita, että hedelmässä on patuliinia vaan vain osoittaa, että siinä saattaa olla patuliinia. Joissakin tapauksissa muutoin terveessä aineksessa kasvaa hometta sisäpuolella hyönteisten tai muiden tekijöiden vaikutuksesta, jolloin patuliinia esiintyy hedelmässä, joka ulospäin vaikuttaa vahingoittumattomalta. Patuliinia voi kuitenkin esiintyä myös kolhiutuneissa hedelmissä kontrolloidussa ilmakehässä varastoinnin ja ympäröiville olosuhteille altistumisen jälkeen, vaikkei tuppilohometta (siemenkodan hometta) olisikaan havaittavissa. Hedelmän peseminen tai homeisen kohdan poistaminen välittömästi ennen mehun puristamista ei välttämättä poista kaikkea hedelmässä olevaa patuliinia, koska osa siitä on saattanut levitä terveeltä vaikuttavaan ainekseen.

4. Vaikka monien patuliinia tuottavien homeiden itiöitä on hedelmässä, kun se on vielä puussa, home yleensä kasvaa vasta hedelmän korjuun jälkeen. Homeenkasvua ja patuliinintuotantoa voi kuitenkin esiintyä hedelmässä jo ennen korjuuta, jos hedelmässä on jokin tauti, se on hyönteisen vahingoittama tai jos mehustamisprosessissa käytetään pudonneita hedelmiä. Hedelmän kunto korjuun aikana, sen käsittely myöhemmin (etenkin varastoinnin aikana) ja se, missä määrin varastointiolosuhteet estävät homeenkasvua, vaikuttavat kaikki todennäköisyyteen, millä patuliinia esiintyy mehussa ja muissa tuoreista ja varastoiduista hedelmistä valmistetuissa tuotteissa.

5. Näihin menettelytapaohjeisiin sisältyvät suositukset, joilla pyritään vähentämään patuliinin esiintymistä omenamehussa, on jaettu kahteen osaan:

I. Hyvään maatalouskäytäntöön (GAP) perustuvat suositukset.

II. Hyviin tuotantotapoihin (GMP) perustuvat suositukset.

I HYVÄÄN MAATALOUSKÄYTÄNTÖÖN (GAP) PERUSTUVAT SUOSITUKSET

Ennen sadonkorjuuta

6. Kaikki sairaat puunosat ja muumioituneet hedelmät on leikattava, poistettava ja hävitettävä lepokauden aikana.

7. Puut on karsittava hyvän kauppatavan mukaisesti niin, että puu saa hyvin ilmaa ja valoa. Tämä mahdollistaa hyvät ruiskutustulokset.

8. Olisi valvottava tuholaisia tai tauteja, jotka aiheuttavat hedelmien mätänemistä tai tekevät reikiä, joiden kautta patuliinia tuottavat homeet pääsevät hedelmään. Tällaisia ovat esimerkiksi lehtipuun syöpä, harmaahome (Botrytis spp ja Nectria spp), omenakääriäinen, pikkuhedelmäkääriäinen, hallamittari, omenanlehtikääriäinen, lehtipistiäinen ja hierakkalehtiäinen.

9. Kostea sää terälehtien putoamisen ja sadonkorjuun aikaan todennäköisesti lisää homeen riskiä, ja tällöin olisi harkittava asianmukaisia toimenpiteitä, kuten sienimyrkyn käyttöä, itiöiden itämisen ja sienen kasvun ehkäisemiseksi.

10. Omenat, joiden mineraalipitoisuus on pieni, kärsivät todennäköisemmin fyysisistä vaurioista varastossa ja ovat näin ollen alttiimpia tietyille hometyypeille (etenkin Gloeosporium spp) ja sekundaarisille homeille (Penicillium). Tuoremyyntiin tarkoitettujen omenoiden eriä, jotka eivät hedelmäanalyysin perusteella täytä suositeltuja mineraalipitoisuusvaatimuksia, ei pitäisi varastoida pitkäaikaisesti eli yli 3-4:ää kuukautta.

11. Jos tuoremyyntiin tarkoitettujen hedelmien mineraalipitoisuus on optimaalisen vaihteluvälin ulkopuolella, hedelmän kalsium- ja fosforitason nostaminen ja etenkin kalsium-kaliumsuhteen parantaminen kontrolloidulla lannoitteiden käytöllä parantaa solurakennetta, joka taas vähentää alttiutta homeelle.

12. Kustakin hedelmätarhasta olisi pidettävä vuosittaisia hometilastoja, koska aiemmista tiedoista tulevat tällä hetkellä parhaiten esiin mahdolliset hometasot, jotka osoittavat, onko kyseisen hedelmätarhan hedelmiin tarpeen käyttää sienimyrkkyjä ja mikä on niiden varastointipotentiaali.

Hedelmien korjuu ja kuljetus

13. Jalostettavaksi tarkoitetut omenat voidaan jakaa kahteen luokkaan:

a) Mekaanisesti kerätyt hedelmät

14. Mekaanisesti kerätyt hedelmät saadaan ravistamalla puuta ja keräämällä hedelmät maasta asianmukaisella mekaanisella laitteella.

15. Kaikkia hedelmiä olisi käsiteltävä mahdollisimman varovasti, ja fyysiset vauriot olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisinä korjuun ja kuljetuksen kaikissa vaiheissa.

16. Ennen puiden ravistamista huonot pudonneet hedelmät (esim. mädät hedelmät tai hedelmät, joiden kuori on rikkoutunut) olisi poistettava maasta, jotta varmistettaisiin, että vain tuoreet ja/tai terveet hedelmät kerätään.

17. Mekaanisesti kerätyt hedelmät on toimitettava jalostuslaitokseen kolmen päivän kuluessa korjuusta.

18. Hedelmien kuljetukseen tarkoitettujen säiliöiden on oltava puhtaita ja kuivia, eikä niissä saa olla mitään roskia.

b) Tuoreena myytäviksi tarkoitetut hedelmät

19. Hedelmät, jotka tulevat tarhoilta, joilla on perinteisesti esiintynyt paljon hometta, olisi kerättävä erikseen eikä niitä pitäisi varastoida.

20. Kaikki hedelmät olisi pyrittävä keräämään kuivalla säällä, kun hedelmät ovat kypsiä, ja ne olisi sijoitettava puhtaisiin laareihin tai muihin säilytyskontteihin (esim. laatikoihin), jotka voidaan kuljettaa suoraan kauppaan. Laarit tai laatikot on puhdistettava suihkuttamalla ne puhtaalla vedellä tai mieluiten hankaamalla saippualla ja vedellä, ja niistä on poistettava hedelmien ja lehtien jäämät. Puhdistetut laarit ja laatikot on kuivattava ennen käyttöä. Hedelmien joutumista sateelle alttiiksi olisi vältettävä.

21. Hedelmien poimintaan olisi annettava riittävää koulutusta ja sitä olisi valvottava, jotta varmistettaisiin sellainen poimintakäytäntö, jossa hedelmät eivät vaurioidu.

22. Kaikki hedelmät, joiden kuori on vioittunut tai hedelmäliha on näkyvissä taikka joissa on jokin tauti, on hylättävä korjuun aikana. Hedelmien kolhiutumista olisi vältettävä mahdollisuuksien mukaan.

23. Hedelmiä, jotka ovat joutuneet kosketuksiin maan kanssa (esim. saderoiskeisia hedelmiä tai maassa olevia hedelmiä) ei pitäisi varastoida.

24. Poimittujen hedelmien joukosta olisi poistettava esimerkiksi lehdet ja oksat.

25. Hedelmät olisi vietävä kylmävarastoon 18 tunnin kuluessa poimimisesta, ja ne olisi jäähdytettävä suositeltuun lämpötilaan (ks. esimerkkejä taulukosta 1) 3-4 päivän kuluessa poimimisesta.

Taulukko 1: Esimerkkejä omenoiden suositelluista varastointilämpötiloista (13)

>TAULUKON PAIKKA>

26. Kuljetuksen ja varastoinnin aikana olisi vältettävä omenoiden joutumista kosketuksiin maan kanssa.

27. Laarien tai laatikoiden käsittelyn ja kuljetuksen aikana (hedelmätarhassa ja hedelmätarhan ja kaupan välillä) on vältettävä säilytyskonttien ja omenoiden joutumista kosketuksiin maan kanssa. On myös pyrittävä välttämään ulkoisia vaurioita, esimerkiksi hedelmien kolhiintumista.

28. Kerättyjä hedelmiä ei pidä jättää tarhaan yön yli, vaan ne on siirrettävä kovalle (päällystetylle) ja mielellään katetulle alustalle.

Tuoreena myytävien hedelmien korjuun jälkeinen käsittely ja varastointi

29. Kaikkia sekä tuoreena myytäviksi että jalostettaviksi tarkoitettuja hedelmiä olisi käsiteltävä mahdollisimman varovasti, ja niiden ulkoista vaurioitumista, esimerkiksi kolhiutumista, olisi vältettävä kaikin keinoin korjuun jälkeisen käsittelyn kaikissa vaiheissa ennen mehuksi puristamista.

30. Niiden omenankasvattajien ja muiden mehuntuottajien, joilla ei ole kontrolloituja varastotiloja, on varmistettava, että hedelmät puristetaan mehuksi mahdollisimman pian poimimisen jälkeen.

31. Kontrolloitujen ilmakehävarastojen osalta on varmistettava, että varastojen kaasupitävyys tarkistetaan tarvittaessa ja että kaikki valvontalaitteet testataan ennen sadonkorjuun aloittamista. Varastot on esijäähdytettävä perusteellisesti ennen käyttöä.

32. Hedelmille voidaan tarvittaessa tehdä keruun jälkeinen hometorjuntakäsittely asiaa koskevan EU-lainsäädännön mukaisesti.

33. Varastoidut omenat olisi tarkastettava säännöllisesti, vähintään kerran kuukaudessa, hometasojen toteamiseksi. Hometasoista olisi pidettävä kirjaa vuosittain. Käytetyllä näytteenottomenetelmällä pitäisi minimoida ilmakehämuutosten riski varastossa (ks. kohta 36).

34. Satunnaisesti valitut hedelmänäytteet olisi sijoitettava asianmukaisiin säilytyspaikkoihin (esim. verkkokasseihin), jotka sijaitsevat lähellä tarkastusluukkuja, jotta hedelmien kuntoa varastointikauden aikana voidaan seurata (ks. kohta 35). Näytteistä on tutkittava home, hedelmien yleinen kunto ja säilyvyys ainakin kerran kuukaudessa. Tiheämmät tarkastukset ovat suositeltavia varastoissa, joissa olosuhteet eivät ole täysin optimaaliset ja/tai hedelmien ennustettu säilyvyys on alle 3 kuukautta epäsuotuisten kasvu- ja/tai korjuuolosuhteiden vuoksi.

35. Jos näytteet osoittavat ongelmia hedelmien kunnossa, on toteutettava asianmukaisia toimia ja poistettava hedelmät varastosta käyttöön ennen laajoja tuhoja.

36. Hometta kasvaa tavallisesti lämpimässä ympäristössä. Varaston nopea jäähdyttäminen ja sen ilmakehäolosuhteiden ylläpito parantavat hedelmien kuntoa. Hedelmät olisi ihannetapauksessa lastattava ja jäähdytettävä alle 5 °C:een 3-4 päivässä ja optimilämpötilaan seuraavien kahden päivän kuluessa. Kontrolloidut ilmakehäolosuhteet olisi saavutettava 7-10 päivän kuluessa lastauksen aloittamisesta ja erittäin matala happipitoisuus (eli alle 1,8 % happea) seuraavien 7 päivän kuluessa.

Varastoinnin jälkeinen hedelmien luokittelu tuoremyyntiä tai mehustusta varten

37. Kaikki homehtuneet hedelmät, vaikka niissä olisi pienikin homealue, olisi poistettava mahdollisimman tarkasti, ja terveet hedelmät olisi säilytettävä puhtaassa irtotavaran säilytyskontissa.

38. Kun säilytyskontit puretaan varastosta ja niistä lajitellaan vähittäismyyntiin tarkoitetut hedelmät, mehustettavaksi tarkoitettuja hedelmiä sisältävät kontit olisi merkittävä ja palautettava kylmävarastoon 12 tunnin kuluessa lajittelusta. Aika, jona hedelmiä säilytetään muussa kuin varastointilämpötilassa, olisi pidettävä mahdollisimman lyhyenä. Mehustettavaksi tarkoitetuille hedelmille ihanteellinen lämpötila olisi alle 5 °C varastosta poistamisen ja mehustamisen välillä, ja ne olisi käytettävä mahdollisimman pian.

39. Mehustettavaksi lähetettävät hedelmät olisi käytettävä mahdollisimman nopeasti ja samassa tavanomaisessa säilytysajassa, jota suositellaan samasta varastosta peräisin oleville hedelmille. Kolhiutuminen edistää patuliinin muodostumista, joten sitä olisi vältettävä mahdollisuuksien mukaan etenkin, jos hedelmiä varastoidaan yli 24 tunnin ajan muussa kuin varastointilämpötilassa ennen mehustamista.

II HYVIIN TUOTANTOTAPOIHIN (GMP) PERUSTUVAT SUOSITUKSET

Hedelmien kuljetus, tarkastus ja mehustus

Mekaanisesti kerätyt hedelmät ja tuoremyyntiin tarkoitetut hedelmät

a) Tuoremyyntiin tarkoitetut hedelmät

40. Varastoidut hedelmät olisi siirrettävä kylmävarastosta käsittelylaitokseen mahdollisimman lyhyessä ajassa (ihannetapauksessa mehustukseen on alle 24 tuntia, ellei hedelmiä kylmävarastoida).

41. Lajikkeet, joilla on avoin verhiö, ovat erityisen alttiita tuppilohomeille (siemenkodan mädäntymiselle). Näistä lajikkeista olisi tarkastettava tuppilohomeen esiintyminen säännöllisesti juuri ennen mehustusta. Omenista olisi otettava asianmukainen satunnaisotos mieluiten kustakin erillisestä hedelmäerästä. Jokainen näytteeksi otettu omena leikataan keskeltä halki, ja siitä etsitään merkkejä homekasvustosta. Jos tuppilohometta esiintyy sovittua tasoa tiheämmin, erää ei pitäisi käyttää mehustukseen. Käsittelylaitoksen olisi määriteltävä enimmäisosuus toimitetuista hedelmistä, joissa saa olla merkkejä homehtumisesta. Tässä olisi otettava huomioon laitoksen kyky poistaa homehtuneet hedelmät käsittelyä edeltävässä tarkastuksessa. Jos sallittu osuus ylitetään, koko hedelmäerä olisi hylättävä.

42. Kun hedelmät saapuvat käsittelylaitokseen, niille olisi tehtävä laatutarkastus, jossa etsitään merkkejä sekä ulkoisista että sisäisistä homevaurioista (ks. kohta 43).

b) Mekaanisesti kerätyt hedelmät ja tuoremyyntiin tarkoitetut hedelmät

43. Käsittelyn aikana ja ennen mehustamista hedelmät olisi lajiteltava tarkasti ja kaikki näkyvästi homeiset hedelmät olisi poistettava (hedelmiä olisi tarkastettava satunnaisesti ja säännöllisesti tuppilohomeen varalta halkaisemalla ne kohdan 41 mukaisesti), ja ne olisi pestävä huolellisesti käyttäen juomakelpoista tai sopivaksi käsiteltyä vettä.

44. Hedelmäpuristimet ja muut tuotantolaitteet olisi pestävä ja desinfioitava alalla noudatettavien hyvien toimintatapojen mukaisesti. Ne pestään yleensä painepesureilla ja desinfioidaan asianmukaisella desinfiointiaineella, jonka jälkeen ne vielä huuhdellaan juomakelpoisella kylmällä vedellä. Laitoksissa, jotka ovat toiminnassa lähes keskeytyksettä, puhdistus olisi tehtävä kerran työvuorossa tai kerran päivässä.

45. Mehustuksen jälkeen mehusta on otettava näytteet määritystä varten. Edustava näyte koko tuotannosta olisi analysoitava patuliinin varalta asianmukaisella määritysmenetelmällä laboratoriossa, joka on akkreditoitu tällaisten määritysten tekemistä varten.

46. Mehu olisi jäähdytettävä alle 5 °C:een ja pidettävä viilennettynä sekä erittäin matalassa happipitoisuudessa, kunnes se tiivistetään, pakataan tai pastöroidaan.

47. Mehu olisi lähetettävä pakattavaksi vasta, kun patuliinimäärityksen perusteella on vahvistettu, että patuliinitaso on alle sallitun enimmäisrajan.

Mehun pakkaaminen ja loppujalostus

48. Homeita, jotka voivat tuottaa patuliinia, voi esiintyä yhdessä muiden homeiden ja hiivojen kanssa etenkin mehussa, jota ei ole tehty tiivisteestä ("Not From Concentrate (NFC)"). On erittäin tärkeää estää näiden organismien kehittyminen kuljetuksen ja varastoinnin aikana, jottei tuote pilaannu eikä patuliinia synny.

49. Jos mehua säilytetään ennen käyttöä, lämpötila olisi laskettava 5 °C:een tai sen alle mikrobien kehittymisen vähentämiseksi.

50. Useimmat mehut lämpökäsitellään, jotta varmistetaan entsyymien ja pilaantumista aiheuttavien organismien hävittäminen. On huomattava, että vaikka tällaiset käsittelyt yleensä hävittävät sieni-itiöt ja homekasvustot, ne eivät tuhoa jo syntynyttä patuliinia.

Mehun laadunarviointi

51. Omenamehun tai omenamehutiivisteen pakkausmerkinnöissä olisi esitettävä patuliinin enimmäismäärät, jotka perustuvat näytteenotto- ja määritysmenetelmistä elintarvikkeiden virallista tarkastusta varten annetun komission direktiivin 2003/78/EY (EUVL L 203, 12.8.2003, s. 40) säännösten mukaiseen asianmukaiseen määritysmenetelmään.

52. Tuotteesta otettavia satunnaisnäytteitä varten olisi kehitettävä näytteenottosuunnitelma, jotta varmistetaan, että lopputuotteen patuliinipitoisuus on enimmäismäärien rajoissa.

53. Pakkaajan on varmistettava, että mehun toimittaja pystyy valvomaan toimiaan kunnollisesti niin, että edellä mainittuja suosituksia noudatetaan.

54. Pakkaajan suorittamassa mehun laadunarvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi brix-aste, happamuus, maku, väri ja sameus. Mikrobiologista laatua olisi valvottava tarkoin, koska se osoittaa patuliinia mahdollisesti tuottaviin organismeihin liittyvän riskin lisäksi sen, onko hygienianäkökohdat otettu huomioon edeltävissä tuotantovaiheissa.

55. Pakatulle tuotteelle olisi tehtävä lisätarkastuksia sen varmistamiseksi, ettei tuote ole huonontunut pakkausvaiheen aikana.

PÄÄTELMÄT

56. Näihin käytännesääntöihin sisältyy yleisiä periaatteita, joilla pyritään ehkäisemään patuliinin esiintyminen omenamehussa. On tärkeää, että kansalliset viranomaiset vahvistavat nämä yleiset periaatteet ottaen huomioon paikalliset omenalajikkeet sekä ilmasto-, varastointi- ja tuotanto-olosuhteet, jotta suosituksista olisi enemmän hyötyä kasvattajille ja käsittelylaitoksille.

57. On suositeltavaa soveltaa HACCP-periaatteisiin perustuvaa korjuun jälkeistä hallintojärjestelmää, jotta voitaisiin vähentää patuliinin esiintymistä omenamehussa.