Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Perusoikeudet

Euroopan unionissa (EU) käytetään termiä ”perusoikeudet” ilmaisemaan ”ihmisoikeuksien” käsitettä. Nämä EU:ssa asuvien henkilöiden perusoikeudet vahvistetaan EU:n perusoikeuskirjassa. Perusoikeuskirja on sitonut koko EU:ta oikeudellisesti joulukuusta 2009 lähtien, jolloin Lissabonin sopimus tuli voimaan.

Termiä ”ihmisoikeudet” käytetään yleisesti kansainvälisessä oikeudessa, ja sillä tarkoitetaan oikeuksia, jotka koskevat kaikkia ihmisiä riippumatta heidän kansalaisuudestaan, rodustaan, yhteiskuntaluokastaan, uskonnostaan, sukupuolestaan jne. EU:lla on tapana käyttää termiä ”ihmisoikeudet” ulkosuhteissaan ja kehitysyhteistyöpolitiikassaan.

Perusoikeuskirjaa sovelletaan EU:n toimielimiin toissijaisuusperiaatetta noudattaen, eikä sillä voida laajentaa toimielimille perussopimuksissa annettuja toimivaltuuksia tai tehtäviä. Sitä sovelletaan myös EU:n jäsenvaltioihin siltä osin kuin ne panevat täytäntöön EU:n oikeutta.

Monet EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät oikeudet ja vapaudet vastaavat Euroopan neuvoston Euroopan ihmisoikeussopimukseen (1950) ja sosiaaliseen peruskirjaan (1965, tarkistettu 1996) jo kirjattuja oikeuksia ja vapauksia.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto, joka sijaitsee Wienissä Itävallassa ja joka korvaa Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen, perustettiin vuonna 2007 turvaamaan EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia, arvoja ja vapauksia.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 7 artiklan nojalla jäsenvaltiolta voidaan pidättää joitakin sen oikeuksista (esimerkiksi äänioikeus neuvostossa), jos se rikkoo vakavasti ja jatkuvasti periaatteita, joille unioni perustuu (vapaus, demokratia, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltion periaate).

KS. MYÖS

Top